3.4.2014

Surukirjeitä postimerkillä



Kun ei tiedä, onko näkökentässä lentävä musta piste lintu vai lasiaissamentuma. Kun alkaa miettiä, että jatkossa kaikki katsotut kuvat ovat täplitettyjä ja  että kirkasta ja virheetöntä sinitaivasta ei enää ole, on tullut vanhaksi. Kyllä, vanhaksi, ei keski-ikäiseksi. Tilastollisestihan keski-ikä ulottuu neljänkymmenen vuoden molemmin puolin, mutta ei se loputtomiin veny eikä pauku.

Ex-kollega soitti. Jo kolmas työtoveri on kuollut. Löydetty kotinsa lattialta tuupertuneena. Toinen työtoveri ampui itseään päähän, ei tullut enää aamutunteja pitämään. Ja yksi kolahti lattialle koulun kirjastossa, se oli siinä. Kaksi hiljaista ja kilttiä, yksi vastarannankiiski.  Vaan koulukuvissa hymyillään kaikki rinnakkain. Joskus oli tapana merkitä ristillä ryhmäkuviin kuolleet, etenkin sota-ajan kuvissa. Oli myös tapana kerätä surukirjeet, hautajaiskutsut, ja ne olivat oma lajinsa. Kuoret olivat kauniita, mustareunaisia ja saajan nimi oli kirjoitettu kauniisti kiekuroiden, mustalla musteella. Minulla on näitä kokoelma mökillä, kaikki Olga-tädin saamat surukirjeet, kuorineen ja postimerkkeineen.  Vahinko, ettei enää lähetetä surukirjeitä.  Harvoin enää saa edes postimerkillä varustettua kirjekuorta.

Kävin ostamassa suruadressin. Miksi ne ovat niin suuria ja miksi niissä on kullattu tai hopeoitu nauha? Uskon, että ne ovat kuitenkin tärkeitä sureville omaisille, joten miksi en ostaisi sellaista. Tämä minun adressini tulee tytölle, joka yksin järjestää äitinsä hautajaiset. Olisi hassua, jos joukossa olisi yksi pieni kirjekuori, kun adressit pannaan pinoon. Ihmisen on tehtävä kompromisseja, aina ei pidä toteuttaa omia mieltymyksiään.

Jos mietin sukuni esi-isien kuolemia, niin yllättäviä äkkikuolemia on ollut muutama, joku on kuollut sohvalle nukkuessaan, joku tipahtanut lattialle kirja kädessä, joku löydetty klassisesti hirttäytyneenä, paksuun hevosköyteen aitan hirsipuuhun. On myös hukuttu kevätjäille ja kuoltu hevosen potkuun. Ketään ei ole murhattu sinä ajanjaksona, jonka tunnen. Useimmiten on kuoltu sairauteen. Syöpää, sydäntä, keuhkokuumetta, veritulppaa, espanjantautia. Vanhuuteen on muutama kuollut asiakirjamerkintöjen mukaan. Se on ollut varmaan rauhallinen meno. Koskaan kuolinsyynä ei vanhoissa kuolintiedoissa lue höperyys, hulluus, masennus tai mielenvikaisuus.

Ennen kuoltiin pirttien tai saunakamarien kapoisiin sänkyihin tai porvariskotien pehmustettuihin buduaareihin. En muista, oliko se sielu vai yskös, jonka Sillanpää nosti korkeuksiin, mutta joka tapauksessa Siljan saunakamarikuolema oli puhdas ja kaunis, ei ollenkaan surullinen. Luin kirjan lapsena, koska sillä oli jännittävä nimi.  Muistan   pettyneeni, kun kuolema oli niin mitäänsanomaton. Vain kevyt mutta kieltämättä pitkällinen yskiminen ja sitten pois. Silja olisi ansainnut dramaattisemman lopun, kun kerran Nobelkin tuli.

Takaisin eläviin. Päivänpolitiikasta poimittakoon tähän epämääräisen postauksen loppuun hupaisa yksityiskohta: Kulttuuri- ja urheiluministerin raskasta  salkkua kantamaan tarvitaan  kolme naisministeriä.      

(Maalaus Joan Miró: Women and Birds at Sunrise)

80 kommenttia:

  1. En haluaisi nyt näihin elämän syvimpiin realiteetteihin uppoutua, elämä on täynnä kauniita asioita kuten monet kauniit asiat. Joskus olen pohtinut sitä, miten peruuttamattomast ihmikunta muuttuu edellisten polvien lähdettyä. Heidän puheitaan, tekojaan ja ajatuksiaan saamme vapaasti väärentää ja käyttää omiin tarkoitusperiimme. Itsellemme valehtelemme, luovamme uutta tulkintaa.

    Kun hyvä ystäväni kuoli, kävin kukkakaupasta ostamassa halvan muistokukkasen. Ei se rahasta kiinni ollut, se oli mielestäni arvokas tapa osoittaa kunnioitusta. Kaupanmyyjä sanoi, että hyvinhän tämä välttää, jos ei vainaja ollut kovin läheinen. Vähän se hetkautti, en sanonut mitään. Arkulla en pystynyt sanomaan mitään, kunhan kumarsin.

    Kyynisen aforismimuokkauksen taas keksin. Nuoruus on sairaus, josta aika parantaa, mutta pitääkö sen tavan jumalauta olla tällainen.

    Kippis kuolleille, pitäkää pöytää varattuna! Tai minkälaista siellä nyt on, hyvä hiilihanko mielellään pienellä heittokapasiteetilla, jos tilanne on sellainen.

    VastaaPoista
  2. No kukas käskee uppoutua elämän syvimpiin realiteetteihin?

    Itsekään en jaksa rypeä negatiivisissa asioissa kovin kauan. Minusta kuitenkin kyky nähdä tämmöisissä surukirjeasioissakin kauneutta tai, mikä parasta, komiikkaa on hieno ja elämänläheinen kyky! Toivoisin, että minussa - ja teissä - olisi sellaista ominaisuutta. Ei tämmöisiä asioita tarvitse hymistellä eikä niistä pidä kuiskia. Maailmassa kuollaan ja synnytään monin eri tavoin. Hetket ovat tietenkin surullisia, mutta sisältävät monia tunteita yhtaikaa. Itse huomasin joskus, että surun tunne syvensi minussa myös ilon kokemusta. Olisiko se niin, että tunteet ovatkin tavallaan yksi kimppu, ja yhden tunteen kokeminen lisää muidenkin tunteiden voimaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surukirjeiden komiikasta en tiedä, mutta hilpeän hävyttömän kuvan olet valinnut.

      Poista
    2. Minäkin aatoksissani aattelin, jotta kaamean määrän kikkeleitä ja pilluja on taiteilija yhteen kuvaan maalannut. Nehän ovat kuoleman vastakohtia, täyttä elämää.

      zombiet eivät muuten pääse tieteelliseen taivaaseen, koska eivät varsinaisesti ole kasvissyöjiä eikä viisaustieteellisiä muuten kuin ääridarwinististen evoluutiomallien kautta.

      Poista
    3. Mielenkiintoisia tulkintoja, Tapsa ja Riku.

      Taulun nimi kyllä on Women and Birds at sunrise, ja se liittyy blogikirjoitukseni kahteen ensimmäiseen virkkeeseen.

      Poista
    4. Niin, ja Tapsa, komiikalla viittasin muodollisesti surukirjeasioihin, eli kuolemaan kaikkineen, en konkreettisesti kirjeisiin. Televiosta tuli takavuosina mainio brittiläinen hautaustoimistosarja, joka oli mustan huumorin kukkanen. En vain muista sarjan nimeä.

      Poista
  3. Kaikkihan me olemme kuolemaa jo kerinneet näkemään. Näin kun kuolemaa alan pohtimaan, mieleeni tulee viisivuotias Saija-tyttö, joka kävi meillä leikkimässä.ä olin jo yli kymmenen, mutta nuorempien sisaruteni kanssa leikki. Naama sillä oli leukemiasta ihan valkoinen, mutta se oli ihanan iloinen ja naurava enkeli. Patetiaa tykkään kirjoittaa, sanoi Oiva Paloheimo. Patetiaa ehkä, minä väittäisin realismiksi.

    Minä uskon, että viimeisenä päivänä paha saa palkkansa, kepuli rahaläjän myrkkyviljelystään, kokoomuslainen pankkisiirron keinotteluistaan.

    Miksi punaisia ei haudattu kirkkomaihin, miksi itsemurhaajat eivät niihin päässeet? Papeille on varma paikka helvetissä, kuumat öljypannut ovat siellä jo esilämmitettyinä.







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman lapsuuteni ensimmäinen kuoleman kokemus sattui myös alle kouluiän. Saarikosken Artturi, naapurin mies, oli kuollut, ja koko pihan lapset - meitä oli paljon - keikkuivat aidalla katsomassa, kun Artturia kannettiin ruumisautoon. Artturi oli iso, partainen ja lihava. Hänen lapsensa olivat meidän kavereita. Näin siis kuolleen ja se oli uteliaisuutta kiihottavaa ja karmeaa. Vaan siiinä me keikuimme aidalla ja katselimme niin kuin vain lapset voivat katsoa, aivan avoimesti ja teeskentelemättä.

      Poista
  4. Tässä puhutaan asiasta, jonka jokainen meistä joutuu henkilökohtaisesti kokemaan. Miksi ja milloin, sitä ei tiedä kukaan.

    Kuolla voi todella monella eri tavalla, niin kuin Iines kertoo. Voi kuolla kupsahtaa, tuupertua lattialle, pehmeästi tai kolahtaen. Voi hirttää itsensä, tulla ammutuksi, tai ampua itse (sitä hän ei kertonut), mutta kuolla onnettomuudessa tai sairauden takia, joskus vanhuudenkin. Ym. (kuittaan ym:llä ne joita ei tässä mainita).

    On pahoja kuolemia ja hyviä kuolemia. Kauniitakin. Eräs tuttavamme, joka oli lentäjä, liittyi taivaallisiin ilmavoimiin. Vastaavasti joku voi liittyä taivaalliseen enkelikuoroon. On valinnan varaa, jos saisi itse valita. Harpunsoittajaksi en minä ainakaan halua. Ehkä tuo Iineksen mainitsema kirja kädessä lattiaan mätkähtävä kuolema voisi sopia minulle (jos saisi valita).

    Itsemurhat ovat ikäviä tapoja. Ja jos oma lapsi kuolee, se on pahinta, mitä ihmiselle voi sattua, sanovat.

    Takaisin eläviin (sanoo Iines). Niin sanon minäkin tässä ja nyt. Katsoin äsken ikkunasta läntistä taivaanrantaa, jossa oli harvinaisen kaunis pilvimuodostelma, kuin herkällä kädellä vedetty akvarelli. Tuli onnellinen olo. Mutta kun ajattelin, mitä noiden harsomaisten pilvien takana, yläpuolella on: musta, loputon kylmä avaruus, hyvä olo haihtui. Miten suojattomia me ihmiset olemme! Ei ihme, jos turvaamme taivaisiin ja kaikenlaisiin Jumaliin, jotka mahdollisesti ohjaavat kohtaloamme, jos henkemme haihtuu sinne jonnekin korkeuksiin.

    Haluaisiko joku elää ikuisesti? En minä ainakaan.

    VastaaPoista
  5. Kun puhuin tuolla ylempänä surun komiikasta, tarkoitin juuri tuota mitä kuvasin: voi kolahtaa lattiaan, voi pudota baarituolilta, voi tehdä klassiset eli mennä hirteen; voi siis heittää lusikan nurkkaan kuten entinen muori.

    Juuri se, että tätä asiaa koomistetaan, on eufemistista suhtautumista kuolemaan: opitaan ylipäänsä sietämään asiaa, ja puhuminen taas pienentää pelkoa. Vähän sama kuin se, että karhua kutsua metsän omenaksi ja källeröiseksi, nimenomaan jotta minimoitaisiin pelkoa petoa kohtaan.

    Liisu, avaruutta ei passaa paljon ajatella! Minäkin mietin joskus ja lopulta tunnen, miten sijaitsen avaruudessa kantapäät katossa maan painovoiman vetämänä nurinpäin. Ja joka puolella ääretön tyhjyys, jossa leijuu erilaisia taivaankappaleita, planeettoja, tähtiä, Saturmuksen renkaita, avaruusromua. .. Kannattaa pysäyttää katseensa kauniisiin pilviin ja tähtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, siitä minä juuri pidin kirjoituksessasi hyvänä, kuoleman arkistamista. Sillä kuolema kuuluu elämään. Joka päivä kuolee kokonainen lauma ihmisiä, jos kaikki kuolevat koottaisiin yhteen. Myös kasvit ja eläimet, kaikki elollinen on kuolevaa kamaa. Siihen pitää totuttautua. Hyväksyä se, vaikka se ei olisi aina helppoa.

      Tuo, mitä sanot avaruuden ajattelemisesta on totta. Turha kiusata itseään sellaisella, jota ei voi ymmärtää. Se aiheuttaa vain ahdistusta. Huumori on asia, joka auttaa käsittelee mitä aihetta tahansa. Huumorintajuton ihminen voi olla pelottava tosikko. Pimentää maiseman toisiltakin.
      Musta huumori on mielilajini. Se saa valtavan isot ja pahatkin asiat näyttämään ihmisen kokoisilta, siis ymmärrettäviltä. Elämä on joka tapauksessa absurdia. Käsittämätöntä sekasotkua (ainakin minusta).

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Poistin tuon kommentin. Se oli tullut kahteen kertaan sama.

      Poista
    4. Liisu, minusta jo eläimen kuolema on niin kauhea asia, että en oikein pysty katsomaan sitä edes televisiosta. Katson mielelläni luontodokumentteja, ja tiedän toki, että saalistus on luonnonjärjestykseen kuuluva asia. Leijonanpennut tarvitsevat ruokaa, ja pieni bambi on niille oiva herkkupala. Silti se vain on niin kamalaa, että on pakko vaihtaa kanavaa hetkeksi. Ja se, kun norsuemo lopulta jättää kuolevan vauvanorsunsa, saa minut itkemään vuolaasti.

      Tämä on myös syy, miksi en ole ottanut uutta koiraa tai kissaa, vaikka minulla on aina ollut jompikumpi. Kun koira elää jopa viisitoista - kaksikymmentä vuotta, miettii, että tämänkin joudun vielä suremaan tai että tämäkö on viimeinen koirani tai kissani. Eläimessä ihminen kohtaa oman rajallisuutensa ja pienuutensa.

      Poista
  6. Yhden kuolemantapauksen haluan vielä mainita, vaikka en henkilökohtaisesti häntä tuntenut. Edellisenä iltana höpö-hiltunen oli riehunnut, kun luin kauniin ja onnellisen tytön haastattelua paikallislehdestä. Oli juuri ammattiin valmistunut ja kertoi tulevaisuuden suunnitelmistaan. En mahtanut mitään, se sai kyyneleet ilmiini. Eikä se mitään ylitunteellisuutta ollut. Minulla on kuva tallessa, iloisuudesaan ihanan kaunis nuori ihminen, joka näyttää siinä erään maan lippua, oli siellä jossain vaihdossa ollut.

    Elämän tarkoitus? Dickens sanoi, että sellainen ihminen, joka muita auttaa, ei elä turhaan. Itse en sellaiseen ole pystynyt, pelkkää harmia olen aiheuttanut.

    VastaaPoista
  7. Ystäväni piikitti itseensä älyttömästi insuliinia, tiesi mihin se johtaa, sokeritautinen kun oli. Tottakai oli kännissä sen tehdessään, muutenkin oli oikea Mies, saunamökin oven oli lukiinnut ja kirves sillä oli aivan oven vieressä varuiltaan. Esalta minä opin paljon tähän maailmaan, ikinä en unohda paheksuuntaansa: "sinä se taas olet niin riittinen!" (=kriittinen)

    Minä ajattelen olevani surkea pelkuri, koska kolmikymppisenä en itseäni tappanut. Silloin se olisi pitänyt tehdä.

    kirjoitan kännykällä, joten en voi linkata, mutta katselkaa You Tubesta Kari Heiskasta kai velipuolikuussa, pätkän nimi on muistaakseni " monologi". - "ja varmaan joku kulli tulee mut tästäkin alas laskemaan", sanoi kun itseään hirtti. Ei tullut, menivät kahville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikäko Vesa Vierikko monologissa oli.

      Taidan olla ainakin nuorempien mielesta jo sellainen pystyynkuollut. Täydellistä konservatismia kannattaa varoa, silloin on parasta vapaaehtoisesti kuoppaan asettua ruumiinkin lopullista kuolemaa odottamaan.
      Viva la revolucion! - obamalle ja kaverilleen Bushille turpaan, löysämunat!


      Poista
    2. Minulla oli ensimmäisenä opiskeluvuonna uusi ystävä, tamperelainen huippukaunis tyttö, joka opiskeli myös suomea ja kirjallisuutta. Ajattelin, että hänellä on kaikki hyvin, kiva poikaystävä ja turvattu selus kaikessa. Vaan ei, eräänä aamuna hän tuli kämpilleni jollakin tapaa pöhöttyneenä, itkuisena ja sanoi, että kävi mahahuuhtelussa, oli yrittänyt itsaria. Hän oli lopulta aika synkeä luonne, huolimatta varakkaasta ja maineikkaasta suvustaan, siitä, että kaikki oli elämässä turvattua ja että mitään esteitä ei olisi pitänyt olla.

      Oli toinenkin uusi kontakti, samaan aikaan, muuan Maria, jolla myös oli kulttuurisuku tukenaan ja turvanaan. Niin vain hänkin sairastui syöpään ja joutui keskeyttämään opintonsa.

      Molemmat tapaukset vahvistivat käsitystäni siitä, että raha ja maine ei tuo onnea ja tyytyväisyyttä elämään. Varakkaita kohtaavat tasan samat kurjuudet kuin vähempiosaisiakin. Ei raha takaa yhtään mitään, sillä leipää meillä kaikilla on ihan tarpeeksi. Olkaamme onnellisia lähinnä toisistamme. Niin kauan kuin ihmisellä on ympärillään läheisiä, hänellä ei ole mitään hätää.

      Poista
  8. Liisu: "... musta, loputon kylmä avaruus, hyvä olo haihtui. Miten suojattomia me ihmiset olemme!"

    Huoli pois. Mehän asumme valtavan suuren kotigalaksimme Linnunradan keskisessä haarassa miljardien Aurinkomme kaltaisten leimuavien tähtien suojaamana – ja omakin kuumana hehkuva tähtösemme meitä suojaa, puhumattakaan lämpöisen Äiti-Maan magneettisen elämänkehän ikiturvasta. Täällä me elämme kuin herran kukkarossa, emmekä todellakaan ole yksin.

    Emmekä tiedä, onko avaruus kylmä ja loputon, sillä syntyessään se oli kuuma ja suljettu, ja voi olla sitä myöhemminkin. Ajatelkaamme laajan panteistisesti, että maailmojen - maailmankaikkeuksien - synty ja kuolo on Jumalan Hengitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet Tapsa. Kirjoitat kauniisti.
      Joka tapauksessa kannattaa ajatella enemmän elämää kuin kuolemaa, sillä tuskin kukaan meistä on edes tiennyt syntyvänsä maailmaan. Kaikesta, mitä tapahtuu, tapahtuu mitä tahansa, ei ihmisen tarvitse ottaa vastuuta.

      Poista
    2. Eihän sitä tiedä, sitä että tietääkö vai eikö tiedä syntyvänsä, sillä joidenkin viisaiden mielestä tulemme tänne oppiin, kerta kerran jälkeen, kunnes karma on kuitattu.

      Poista
  9. Pelot ja kauhukokemukset ovat kuitenkin irrationaaleja, ei niitä voi säädellä tiedon avulla. Avaruudessa minua huimaa se pimeä äärettömyys, joka ei lopu.

    Juuri radiossakin sanottiin, että muuan ihminen pelkää suunnattomasti juustoja ja saa marketeissa paniikkikohtauksen juustohyllyjen lähellä. Joku pelkää perhosia, mutta ei pelkää käärmeitä.

    Itse pelkään käärmeitä, vaikka tiedän, että ne pakenevat ihmistä. Kuljen siskonmiehen kalasaapaat jalassa heinikossa ja rantapolulla, vaikka saappaat ovat holskuvat ja jättisuuret. Vaan ne tulevat kivasti yli polven, sillä käärmehän voi minun mielikuvituksessani jopa hypätä ja tuikata sääreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä sukulaismiestä kyy pääsi puraisemaan salaa kainaloon pihahommissa ja hän meni aivan sekavaksi. Sairaalaan päästäessä hänen vaimonsa huomasi kyynpureman kainalossa ja sitten hoito olikin helppoa.

      Poista
    2. Kainaloon? Mies on maannut maassa ilmeisesti.

      Muuatta naista kesäpaikkakunnalla puri kyy jalkaan, kun hän vei bioämpäriä kompostiin. Rouva makasi sairaalassa monta viikkoa. Ilmeisesti vaikutukset ovat yksilöllisiä kunkin herkkyysasteen mukaan.

      Minulle tulee ampiaisenpistostakin useita viikkoja kestävä ja leviävä punainen turvotus, vaikken ole tietääkseni allerginen. Joillekuille ampiaisenpistos ei tee mitään.

      Poista
  10. ”Kulttuuri- ja urheiluministerin raskasta salkkua kantamaan tarvitaan kolme naisministeriä. ”

    Minullakin tuli ihan sama ajatus ensimmäisenä mieleen. Nurinkurin. Sitähän on ollut tapana sanoa, että yksi nainen hoitaa kahden tai kolmen miehen työt. Hetken päästä ajattelin kuitenkin, että samasta asiastahan tässä on kyse. Kolmen naisministerin työmäärä ja tehtävät kasvoivat.

    Voi olla kyse toisestakin asiasta. Se on minusta aika kammottava ajatus: kulttuuriministerin pesti lakkautetaan. Kulttuuri- ja urheiluasioita voi hoitaa joku ministeri sivutyönään tai o.t.o (oman työn ohessa).
    Se on mieluista kaikille niille puolueille, jotka ovat jo 1,5 vuotta ennen vaaleja nimenneet itsensä seuraavien voittajiksi. Kokoomusta ei kiinnosta kuin eliittitaide. Perussuomalaiset eivät ymmärrä kuin kansallisia taideaarteita ja siinäkin ainoastaan miesten tekemää taidetta. Gallen-Kallelaa ja Sibeliusta. Ja ehkä vähän Aleksis Kiveä. Etenkin jos Seitsemän veljestä esitetään sarjakuvana tai kesäteatterissa talkoovoimin. Mitään palkkaahan ei kulttuurityössä oleville pidä maksaa. Näin arvelen monien PeeÄssäläisten ajattelevan.

    Kepulaisille ainoa tärkeä ja arvokas kulttuuri on maanviljely. He tulevat vetoamaan siihen, että maataloustuet ovat parasta kulttuuritukea. Taideapurahansaajathan kuuluvat MYELin (maatalousyrittäjien eläkelaki) mukaisen työeläketurvan piiriin, heidän eläkeasioitahan hoitaa jo valmiiksi Maatalousyrittäjien eläkelaitos.


    VastaaPoista
  11. Tässä kolmen korvausministerin tapauksessa on kyse siitäkin, että naisten käytöllä säästetään. Sain nimittäin sellaisen käsityksen, että ministerien palkka ei nouse, vaikka työmäärä kasvaakin - mikä on työtä tekevän edunssuojanäkökulmasta tietenkin väärin. Ammattiyhdistyshenkilö ei suostuisi työmäärän lisäykseen ilman palkankorotusta.

    Ministeri kuitenkin suostuu, naisministeri. Lyön pääni pantiksi vetoa, että miesministeri on niin painava, että hänelle ei edes koeteta lykätä lisätyötä ilman palkan korotusta.

    Siihen en nyt ota kantaa, onko ministerin palkka sopiva vai liian korkea. Onhan kansakunnan vastuunkantajille kuitenkin maksettava hyvä palkka, mutta kohtuus kaikessa, ei kultaisia kädenpuristuksia eikä poikkeavia eläke-etuja.

    Olen Anonyymi, eri mieltä noista käsityksistäsi, mikä taide kutakin puoluetta kiinnostaa. Jonkun persun postmodernismihöläytyksistä ei kannata vetää hätäisiä johtopäätöksiä, ja varsin stereotyyppinen on myös käsitys kokoomuksen taidekäsityksistä. Ja vielä, mitä on eliittitaide? Esimerkiksi oopperahan on alunperin italialaisen köyhän kansan hupia. Vieläkään oopperalippu ei maksa enempää kuin puolikas iltaa kapakassa. Kyse ei ole ainakaan rahasta. Mistä sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, myönnän, kärjistin...esitin stereotyyppisiä näkemyksiä, mutta huolestuttaa kulttuurimäärärahojen isohkot leikkaukset (paljon enemmän itseasiassa kuin lapslisän leikkaus).

      Poista
    2. Nyt vasta alkaa selvitä hallituksen leikkauslistan vaikutukset kentällä.

      Itse olen eniten huolestunut erityistä tukea vaativien oppilaiden opetuksen alasajosta. Nyt jo heitä on huolestuttavasti integroitu tavallisiin luokkiin, vaikka suuri osa heistä tarvitsisi kokoaikaista avustusta ja tukea. Kukkahattutädit ovat kouluvirastoissa päättäneet, että demokratian nimissä kaikkia tulee opettaa samanlaisesti samassa tilassa - se on rouvien näkemys tasa-arvosta.

      Nyt kun tuli päälle vielä hallituksen leikkaukset, henkilökohtaisista avustajista joudutaan luopumaan ja ryhmät sen kun suurenevat. Erityistä tukea vaativat eivät siis saa enää erityistä tukea.

      Poista
    3. "Näin arvelen monien [lisää sopiva taho] ajattelevan."

      Hyvä että anonyymi itsekin myönsi ja ymmärsi tällaisen arvelun olevan malliesimerkki ennakkoluulosta.

      Ennakkoluulojen on kuviteltu olevan vain "niiden, typerysten" synti, vaikka myös suvaitsevainen ja hyvä ihminen voi olla täynnä ennakkoluuloja.

      Poista
    4. Noh, ei sitä nyt niin vakavasti pidä ottaa. Ei kannata laittaa hernettä nokkaan vaan rokkaan. Se kuuluu ihmisyyteen, että käyttelee stereotypioita.

      Onhan täällä leukailtu vasemmisto-vihreistä vaikka kuinka paljon. Verbaalinen veistely ja iloittelu on ollut monista asioista aivan sitä samaa: stereotypioita ja ennakkoluuloja tai täydellistä tietämättömyyttä tai uskomustarinoita (esim "kyllä suomessa on kymmeniätuhansia tatuja jotka vuosikausia vain nostavat toistatonnia kuussa sossusta rahaa eivätkä tee yhtään mitään, minä kyllä tiedän"). Täältähän niitä löytyy.


      *

      Sana "suvaitsevainen" ei tarkoita yhtään mitään tai ketään ihmistä. Siitä on tullut lähinnä pilkkausmielessä käytetty sana, jota viljellään runsaasti somepuheessa, ei erityisesti muualla.

      En ihmisenä ajattele "niiden" tai ylipäätään tuntemattomien ihmisten ajatusmaailmoja tai ennakkoluuloja. En minä niistä mitään tiedä. Vain tuttujen ihmisten ajatusmaailmoista tiedän, jotain. Ennakkoluulot liittyvät usein projektioihin (projisoidaan ihailtavia tai halveksittuja ominaisuuksia tuntemattomiin ihmisiin - sellaisia ominaisuuksia, joita ei ole tunnistanut olevan itsessä tai joita halveksuu itsessä, ja siksi entinen juomari on monesti nykyinen tuomari).

      Poista
    5. En tarkoittanut sanojani moitteeksi anonyymille, vaan yleiseksi huomioksi. Totta kai tiedän, että moniin niistäkin asioista joista itsekin välillä urputan, liittyy leegio ennakkoluuloja. (Se ei silti tee niistä olemattomia tai tapahtumattomia.)

      Tarkoitin vain, ettei yleisesti ajatella, että "oikeassa olevien" mielipiteisiin liittyy ihan samanlaisia ennakkoluuloja, joita ei vain itse tunnisteta.

      Pressiklubissa tänään Soini (huom. en ole persu) määritteli "suvaitsevaisen" sellaiseksi ihmiseksi, joka ajattelee, että toisin (eli väärin) ajattelevat ovat vain tietämättömiä, jotka lisää tietoa ja opetusta saadessaan tulevat samalle kannalle kuin hänkin.

      Poista
    6. Tuo on mielestäni puolueista riippumatta hyvinkin yleinen tapa ajatella ihmisistä, jotka ovat eri mieltä, että he ovat tietämättömiä. Itsekin tähän syyllistyn.

      Kunpa oppisi ymmärtämään, että erimielisyys ei johdu tiedonpuutteesta. Tällöin myöntäisi sen, että voi itse olla väärässä.

      Poista
    7. Politiikassahan erimielisyydet ovat yleensä eturistiriitoja: kenelle annetaan, keneltä otetaan.

      Samalla tavalla kuin valtiotkin ajavat kylmän kyynisesti omia kansallisia etujaan, ne toki hyvillä syillä kuorruttaen, samalla tavalla eri kansanosien edustajat ajavat äänestäjiensä etuja.

      Ennen asia oli helpommin nähtävissä, kun puoluelinjat menivät yhteiskuntaluokkien mukaan - nyt enää kepulla on selvästi etujärjestöluonne. RKP on kielipuolue ja KD uskontopuolue.

      Loput tappelevat laajan ja sekalaisen keskiluokan & uuden köyhälistön äänistä. Yksi vetoaa perusarvoihin, toinen markkinatalouteen, kolmas maailmanpelastamiseen, neljäs mihin milloinkin.

      Poista
    8. Vaan missä ovat maamme entiset pääministerit, onko perää pääministereiden hautausmaasta jonkin ison vesiputouksen takana, sinne vaeltavat kun tuntevat aikansa olevan?

      Esko Aho pelaa tiettävästi korttia porukassa, joka ei uskalla vippejä ja pelivelkoja kovin aktiivisesti periä, alaleuka väpättää ja silmät lumpsuu. Paavo Lipponen on nähty köpöttelemässä jossain Töölön R-kioskin seutuvilla eilisen päivän Iltasanomat kourassaan. - Molemmat ehtivät toki fyrkat haldaamaan, mutta ainoastaan he itse kuvittelivat aikanaan kansainvälisiin tehtäviin jatkavansa. Eivät jatkaneet, Brysselissä on jo Manneken pis, uutta ei tavita.

      Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi, heh, heh, en sano mitään.

      Onkohan tällä viimeisimmällä hyvät tsäännsit, onko maailmalla siis Jyrkin menevä aukko?

      Soinista sen verran, että hyvin on Kekkonen muistissaan, aika härskiähän se tuollaisessa asemassa on vakavat sairaudet salata. Huijariukko koko mies.

      Poista
    9. Tämä Kataisen polkuhan on povattu jo monesti etukäteen: seuraava EU-komissaarimme. Paikka kuuluu Kokoomukselle.

      Ainoa mutka matkassa on se, että jos hallitus vaikka hajoaisikin ennen komissaarin valintaa. Siihen en silti usko. Kyllä se vaaleihin asti klonksuttelee.

      Poista
    10. Tiedän, että noin sitä on kaavailtu. Saanee lyhytaikaisen pestin komissaariksi, kun Rehn lähtee parlamenttiin. Sen jälkeen Siilinjärven kulttuurisihteeriksi tai urheilukentän lanamieheksi.

      Oletteko muuten ajatelleet, miten vähäosaiset, esimerkiksi työttömät, saavat oman kantansa ilmaistua. Miten Risikko tietää heidän tuntonsa? Lea Karjalainen kertoo hänelle työttömien - joita hän kutsuu loisiksi - ajatukset. Lea on ollut työtön parikymmentä vuotta sitten, sen jälkeen hyvätuloinen komitea-ammattilainen. Häntä on sanottu tasapainottomaksi ja asiantuntemattomaksi. Lukekaa itse.

      Poista
    11. Minusta se ajatus, että Stubbista tulisi pääministeri, on aika koominen. Häneltä puuttuu uskottavuus ja vakavuus, jota tuossa asemassa pitää olla. Kun vielä Urpilainen saattaa lähteä valtiovarainmninisterin paikalta, ja vihreät Fennovoiman vuoksi ja vasemmmistoliitto lähti jo, onkin hallitus tuuliajolla. Tämä kaikki sataa nyt johonkin laariin. Kun vain tietäisi, mihin.

      Poista
    12. Kuparisen Susannahan on pesunkestävä vanhan ajan agitaattori, jolla asia väistyy agendan edestä, joten en hänen puljunsa informaatioon kauheasti luottaisi - varmaan tuo ammattityötön on torvelo, mutta luin sen verran sitä haastattelua, että hän kyllä määriteli ne, joita kutsui loisiksi: yhteiskunnan tuella köllöttelijät, terveet hampuusit, joilla ei ole aikomustakaan elättää itse itseään.

      Vapaavuortahan on pidetty vahvana kandidaattina Jykän tilalle. Hän on kyllä sinänsä pätevä, mutta kylmä mafiapomon habitus lienee pieni haitta. Stubb on vouhka, Orpo orpo ja Virkkunen virkku varsa, jonka kyvykkyys ei ole auennut kansalaisille (sitä kuulemma silti on).

      Poista
    13. Kun asia väistyy agendan edeltä, ollaan typeryyden puolella. Valitettavasti tämmöistä uhoa näkee kaikkialla. Sitä on politiikassa, sitä on kansalaispuheessa, sitä on blogeissa ja kolumneissa. Tuomitaan etukäteen ja perehtymättä asiat ja henkilöt, jotka ovat omaa agendaa vastaan. Ihan samoin tehtiin muinoin hippiaatteen palossa. Kaikki jotka eivät tunnustaneet punaväriä, olivat sikarikkaita lahtariporvareita. Ja ne jotka kritisoivat vanhoja arvoja, olivat tietenkin risupartaradikaaleja.

      Itse ainakin arvostan nykyään henkilöitä, jotka näkevät asiat asioina, yksitellen, eivätkä sido niitä esittäjään.

      Poista
    14. En minä lähdekritiikkiä täysin unohtanut, tiedän agitaation kulkevan tuossa julkaisussa ensimmäisenä. Hauska on myös kirjoittajan teatteritaiteen tausta, kirjoitukseen oli selvästi pyritty lisäämään hieman riittävää enemmän dramaattisuutta. Kirjoitus muistutti runsailla sulkumerkeissä olevilla selitteillä näytelmää.

      Kuitenkin kirjoituksessa oli asioita, jotka tuntuivat tosilta, vihjeitä on muuallakin ollut.

      Agitaation mahdollisuus voi liittyä siihen, että Karjalainen on siirtymässä eläkkeelle ja lehdessä kuin Tähtien sota-elokuvassa toivottavat seuraajalleen: "Olkoon Voima kanssasi!"

      Ennakkoluulot ovat ihmisille välttämättömiä, samoin ns. lokerointi, ilman niitä ajattelu on hyvin vaikeaa. - Vaikka kuinka luulemme tietävämme paljon, tiedon määrä on rajallinen, useimmat asiat joudumme käyttämään jonkun kaavan tai teorian läpi, jotta edes vähän niitä hahmottaisimme.

      Poista
    15. Stubbin päämisteriys olis huisii, huisii, coolia!!!! Ihan oikeesti. Kybällä.

      Vapaavuori, tuo kabinettien kovapuheinen gangsteri. Mitenkään en halua henkilökohtaisuuksiin mennä, mutta mielummin näkisin pääministerinä vaika Helmut Göringin.

      Poista
    16. Tytär kertoi jokunen vuosi sitten tapauksen, kun hän matkusti Stubbin kanssa samassa Expressenin kaukobussissa.

      Tyttärellä on iso koira, vanhaenglanninlammaskoira, ja hän meni sen kanssa auton perälle istumaan. Stubb istui hänestä pari kolme penkkiriviä edessä ja tarkkaili koiraa koko parituntisen matkan ajan. Hän tuli pariin otteeseenkin koiran luokse ja koetti hermostuneesti silittää koiraa pään päältä, mutta veti joka kerran kätensä pelästyneenä pois, kun koira meinasi nuuskaista sitä. Koko matkan ajan hän kääntyili katsomaan rauhallisesti käytävällä makaava koiraa ja hymyili niillä kauniilla hampaillaan. Autosta noustessa hän vielä koetti lähestyä koiraa, muttei uskaltanutkaan. - Aika mielenkiintoista käytöstä! Miksei ollut vain välittämättä koirasta?

      Poista
    17. Vanhana koi... ei kun kettuna mieleeni tuli heti, että jospa Stubb olikin kiinnostunut tyttärestäsi?

      Minua sen sijaan kiinnostaa Susanna Kuparinen, vaikka moitinkin häntä agitaatiosta. Olen käynyt katsomassa kaikki hänen näytelmänsä ja nautin niistä suuresti. Hän ei ole paha ihminen, hän vain tietää totuuden... tai ehkä liioittelen hieman: hän paikallistaa epäkohdat eri paikkaan kuin minä.



      Poista
  12. Minun elämässäni elämä ja kuolema ovat kulkeneet käsikädessä.Toisessa kädessä elämä on laulanut operetit ja iskelmät,toisessa virret ja oopperat.Ja siinä välissä sulassa sovussa ovat soineet virret ja helluntalaisten laulut.Olen menettänyt äitini 9 vuotiaana,aviomieheni 23 vuotiaana.Tyttäreni menetin kaksi vuotta sitten hoitovirheen takia,josta oikeuskäsittely vasta nyt tulossa,ja hänen pienen poikansa kätkytkuoleman kautta neljä kuukautta synnytyksen jälkeen.Shostakovichin Second valtz kuvastaa lyhyesti miltä minusta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän edessä olen aika hiljainen, sanaton. Mikä ihmiselle on tärkeintä, sen olet menettänyt liian varhain. Nimimerkkisi kuvaa ehkä juuri elämäsi prosesseja ja kertoo samalla, että sinussa on voimaa. Joskus toivoo, että ihminen saisi olla vähän heikompi maailman myrskyissä, painaa päänsä ja asettua myötätuuleen.

      Tyttären tapaus tuntuu liiankin surulliselta. Oikeusprosessi tuokoon asiaan edes hieman oikeutta. Voimia, Syysmyrsky ja valoa tuleviin päiviisi!

      Poista
    2. Tällaisiin on vaikea paljoa sanoa, kohtuuttomasti tuntuu läheisiäsi lähteneen. Jätän toivotukset pois, kun en osaa sanoa mitään, mikä ei kuulostaisi teennäiselle.

      Poista
    3. Sanoja on vaikea löytää tällaisen edessä. Ja lähikontaktissa sanoja ei välttämättä tarvitakaan, kun voi toimia luontaisella tavalla, vaikka halata, jos se on itselle luonnollista.

      Taloyhtiöstämme kuoli muuan mies, joulun alla, vaarattomaan sairauteen, kaikille yllätyksenä. En tunne hänen vaimoaan kovin läheisesti, mutta olemme usein jutelleet pihalla pitkäänkin. En oikein tiennyt, miten olisin menetellyt, kun adressin lähettäminen tuntui tunkeilulta, koska emme olleet lähiystäviä. Niinpä kävin viemässä hänen postilaatikkoonsa tavallisen joulukortin lumisine maisemineen, johon kirjoitin osanottoni. Kun näin hänet sitten pihalla seuraavan kerran, hän kapsahti kaulaani ja kiitti itkien osanotosta joulukortilla. Oli ollut kuitenkin tärkeä sanoa jotakin.

      Ja eilen lähetin adressin työtoverin tyttärelle. Syksyllä lähetin lapseni ystävän perheelle, joka menetti isän. Elämä on monimuotoista.

      Tänään törmäsin ulkoillessani 57-vuotiaaseen naiseen, jolla oli muovipussissa jäkälää ja joitain ikivihreitä. Hän kertoi olevansa työttömyyspäivärahalla ja harrastavansa kaikenlaista, lintujen tarkkailua ja luontomateriaalien keruuta taiteellisia töitään varten. Sanoi, että ei olisi hengissä, jos jäisi kotiin tekemättä mitään. Hänenkin mottonsa oli "Ei saa jäädä tuleen makaamaan". Sanoi rahan riittävän mainiosti, kun viljelee lisäksi siirtolapuutarhapalstalla tarvitsemansa kasvikset ja marjat. Sienestää lisäksi koko vuoden tarpeiksi. - Mietin vaan, mitä hänen kohdallaan merkitsee se, että kolmen kuukauden jälkeen hänen työttömyysrahansa katkeaa ja hän joutuu kauaksi kotoaan töihin, autottomana. Pelkään pahaa.

      Poista
  13. En ole työttömyyden asiantuntija, en ole vielä koskaan ollut työtön. Mielikuvat hashista vetelevistä lorteista ovat minusta aika absurdeja, vaikken epäile sellaisiakin joistain koloista löytyvän. 90-luvun alun sukupolvi ei tainnut koskaan saada mahdollisuutta työntekoon oppia, näin on ainakin väitetty.

    Yleisesti työttömyys on kova paikka, joillekin jopa ylitsekäymätön. Työttömien lisänöyryyttäminen joillain yhteiskunnalle täysin hyödyttömillä, ehkä jopa kustannuksia lisäävillä, työvelvollisuustunneilla, kuulostaa minusta kamalalle. Pitääkö ne katuun survoa vain siksi, ettei porvari suostu niille palkkaa maksamaan? Saako niille huudella kadulla törkeyksiä ja lisätä vielä Risikolta terveisiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva tietää, tajuaa, sen kovan kohtelun jonka kohteeksi työtön ylipäätään joutuu. Moni kuitenkin pysyy hengissä, ei ala kaksin käsin juomaan tai tule väkivaltaiseksi. Rankka kokemus, on omaakin kokemusta. Useimmat jotka avaavat tästä aiheesta suunsa mm sanomalehtien keskustelupalstoilla, eivät tiedä tuon taivaallista koko asiasta. Pelkään vaan pahoin, että yhä kovemmaksi menee. Kylmä ihmiskuva saa enemmän tilaa.

      Poista
    2. Tunnen monia, jotka ovat joutuneet työttömiksi ilman omaa syytään, ja siltikin se on kova kolaus. Jos uutta työtä ei löydy, se on vielä kovempi paikka. Heille suon työttömyysturvan ilomielin, olenhan vanha metalliliittolainen.

      Tunnen myös työttömiä, etenkin rakennusalalta, jotka nostavat korvausta, välttelevät virallista työllistymistä ja painavat pimeää duunia muina miehinä. Heidät tekisi mieli käräyttää.

      Lisäksi tunnen työttömiä, jotka eivät vain pärjää työpaikoissaan, yleensä psyykkisistä syistä. Heitä kuulemma kiusataan ja syrjitään. Tosin yleensä siksi, että he ryyppäävät tai eivät tee töitään, vaan valittavat uupumista ja ovat puolet viikosta jollakin sairauslomalla.

      Työttömiä ja työkyvyttömiä on monenlaisia. Eniten varmasti niitä, jotka haluavat töitä ja normaalia elämää. Heidän maineensa pilaavat nämä muut, joita on myös liian paljon. Kuritustoimet on tietysti tarkoitettu heidän patistamisekseen, mutta valitettavasti ne osuvat myös syyttömiin.

      Poista
    3. Rangaistuksena suoritettavat muutaman tunnin työskentelyt eivät vaikuta mihinkään noista ryhmistä työllistymistä edistävästi. Psyykkiset ahdistuvat entistä enemmän. Pimeään työhön pätee tarmokas harmaan talouden kitkeminen, jota se asiakkaiden kuittikiusaaminen muuten tuskin on.

      Kyse on pelkästä kiusaamisesta, josta ei ole meille hyötyjä. Vahvasti epäilen koko systeemin tulevan jopa kalliiksi.

      Yksi asia mitä harvoin mainitaan, jossain oli, että sitä tulevaisuudessa jopa lisätään. Nimittäin opiskeluihin liittyvät harjoittelujaksot ovat monet työnantajat sujuvasti lisänneet itseään hyödyttäväksi orjatyövoimaksi siten, että opiskelijan opillinen hyöty on kyseenalainen. Kaikkiin tutkintoihin liittyvien harjoittelujaksojen tarkka rajaaminen ja muuttaminen opiskelijoille hyödyllisempään suuntaan olisi tärkeää. Nyt oppimisjaksolaisia käytetään potkittujen työntekijöiden töiden paikkaamiseen.

      Poista
    4. Olen ollut valvomassa noita opiskelijoiden työharjoittelujaksoja 2000-luvulla. Oli ylipäänsä kova työ saada opiskelijoille paikkoja, sillä harjoittelijan työpanos on kovin ohut ja osaamaton, hän on ainakin alkuun täysin koulutettava, ei valmis itsenäiseen työhön. Harjoittelujaksot olivat määrämittaisia ja ennalta suunniteltuja, ja niin kyllä arvelisin edelleen olevan - mutta voin olla väärässäkin.

      Meillä ainakin oppilaat saivat esittää toiveensa mukaisia harjoittelupaikkoja ja hankkia niitä itsekin, ja työn piti mieluiten vastata juuri koulutusalan täsmärajausta. Toisaalta on niinkin, että esimerkiksi datanomin työharjoittelujaksoon sopii mainiosti myös esiintymistaidollista työtä, sellaista joka vaatii asiakaspalvelua ja puhumista. Heillä on juuri näissä taidoissa eniten opittavaa. Ja vielä, onhan niinkin, että laaja-alainen koulutus ja harjoittelu voi olla opiskelijan oma etu tässä maailmassa, jossa työpaikat eivät kestä ikuisesti.

      Poista
    5. Tapsan kommentista - kyllä minunkin perusoletukseni on se, ettei kukaan halua olla työtön, joutilas, joka elää muiden kustantamana.

      Se mitä olen havainnut on se, että lähes kaikilla tietämilläni työttömillä on jokin vaiva, sairaus tai ongelma, jonka osuutta työttömyydessä voi vain arvailla. Se ei kuitenkaan ole ainakaan virallisesti työttömyyden syy.

      Masennus on aika moniulotteinen sairaus. Voiko masennnus johtaa työttömyyteen, vai työttömyyskö aiheuttaa masennusta? Paljon on myös kipuja, jotka vaikeuttavat työtä mutta joiden vuoksi työkyvyttömyyseläkekynnys ei Kelan lääkärien mukaan täyty. Nämä ovat ymmärrettäviä syitä siihen, että henkilö on työttömänä.

      Se mitä itse mietin ja josta väliin suivaannun, ovat nuoret ja terveet ja korkeintaan lievästi masentuneet työttömät, jotka eivät hankkiudu koulutukseen, vaikka opiskelupaikkoja olisi. Miksi ilmainen opiskelupaikka ei kelpaa? Miksi on mukavampi elää kaljaa juoden ja teknisiä vempeleitä käyttäen päivät pitkät? Tällainen joutilas ja depressiivinen elämäntyyli ärsyttää minua niin että haluaisin potkaista näitä usein tukevia ja tatuoituja nuoria perseelle - ulos sieltä tupakinsavusta ja kaljanhuuruista jotakin tutkintoa suorittamaan! Peruskoulupohjalla ei maailmassa enää pärjää!.

      Poista
    6. ”Nyt oppimisjaksolaisia käytetään potkittujen työntekijöiden töiden paikkaamiseen.”

      Valmisteilla on myös lakimuutos, joka antaisi työnantajalle mahdollisuuden palkata (pienemmällä palkalla) työttömiä samaan aikaan kun YT:t on käynnissä, joiden lopputulema on usein irtisanomiset ja/tai lomautukset.

      ”Kyse on pelkästä kiusaamisesta, josta ei ole meille hyötyjä. Vahvasti epäilen koko systeemin tulevan jopa kalliiksi.”

      Toivon, että useammat ajattelisivat kuten sinä Riku. Kiusaaminen sekä pelottelu rangaistuksilla ja uhkailu perusturvan menettämisellä aiheuttaa aikamoisen paineen. Jos sitä kestää vuositolkulla, niin en yhtään ihmettele mikäli mielenterveyskin alkaa horjua.

      Ymmärrän hyvin niitä jotka tekevät pimeitä töitä. Tiedän ihmisiä, jotka ajoittain ottavat vastaan töitä virallisten työmarkkinoiden ulkopuolelta, enkä ikinä kavaltaisi heitä. On tilanteita joissa ei enää voi muuta tehdä. Lyhyiden työkeikkojen vastaanottaminen on tehty todella vaikeaksi. Myös työantajille. Massiivien hallinto-kontrollikoneiston ylläpitäminen tulee todella kalliiksi.

      Sanat kertovat kuinka paljon todella tietää työttömän sosiaaliturvasta. Ilmaisu: ”nostella työttömyyskorvausta” ei ole todenmukainen. Työttömyysetuutta ei ”nostella”, se anotaan, usein 4 viikon jaksoissa jälkikäteen ja myönnetään viranomaiskoneiston tekemien selvitysten jälkeen.

      Viimesijainen Kelalta anottava työmarkkinatuki on harkinnanvarainen etuus eikä etuus, joka vain tulla tupsahtaa pankkitilille.

      Hesarissa oli ihan äskettäin liki 160 kommentin kommentointiketju aiheesta.

      Eräs kaikkitietävä muka-asiantuntija sanoi: ”Eikä voi välttyä mielikuvalta, että melkoinen joukko kommentoijista "pelkää" saavansa ns. paskaduuni työtarjouksen.” Hän edustaa sitä ihmisjoukkoa jolla on todella villejä fantasioita ja mielikuvia työttömien elämästä, ylipäätään työttömyydestä. Ja edustaa ihmistä, joka mielellään jakaa ”asiantuntemustaan” ulkopolitiikasta, talousasioista, sosiaaliturvasta valtakunnan päälehden kommentoijana. Todennäköisesti tämänkaltaiset ihmiset liittyisivät myös mielellään ”stasiryhmään” (kansalaisten vakoilu- ja valvontajoukkoihin, jos sellaisia olisi virallisesti olemassa).

      Nuorten ihmisten työttömyys/työllisyytilannetta on suuresti liioiteltu. Tunnen, oikein hyvin, muutamia 1990-luvulla syntyneitä ja nykynuoret ovat paljon kovemmilla kuin heidän vanhempiensa ikäluokat olivat samassa iässä. Silti kaikki nuorisotutkimukset kertovat, että nuoret sukupolvet ovat terveempiä ja onnellisempia kuin yksikään aiempi sukupolvi. Siitä on syytä olla iloinen.

      Poista
    7. Anonyymi, hyvä kirjoitus, vaikka en yhdy aivan täysillä näkemykseen ihmisten tahallisesta kiusaamisesta. Valtiokoneisto on byrokraattinen laitos, ja se ei ole paha eikä hyvä, se tekee, mitä valitsemamme päättäjät meidän nimissämme ovat säätäneet. Jonkun mielestä hyvää, jonkun pahaa, ei ole olemassa objektiivisuutta tässä asiassa.

      Tuosta viimeisen kappaleesi nuorten sukupolvien hyvinvoinnista tahdon sanoa vain sen, että ehkäpä heidän onnellaan ja terveydellään on jotakin tekemistä sen opiskelun, työnteon ja veronmaksun kanssa, jota edeltävä polvi on viimeiset vuosikymmenet tehnyt. Jonkinlaisen hyvinvointivaltion olemme kai sentään saaneet aikaiseksi?

      Poista
    8. Anonyymi antoi, vahingossa varmaan, hieman liian työlään kuvan työttömyyspäivärahojen "nostelusta".

      Kun on saatu päätös, että on oikeutettu korvaukseen, sitä voi sen jälkeen anoa netin kautta. Aiemmin se piti tehdä käsin ja raapustaa joka arkipäivälle "työtön". Nyt kone tekee sen ja hakemuksesta selviää parissa minuutissa. Siis 2 min/4 vko menee aikaa hakemiseen, eikä tarvitse nokkaansa ulos pistää.

      Työmarkkinatuki on harkinnanvarainen, mutta kun se kerran on harkittu, niin sitten sitä saa samalla tavalla netin kautta kotoa hakemalla. Saman tien näkee, milloin rahat rapsahtavat tilille.

      Moni työntekijähän (ei koske siis yrittäjiä) alkaa saada tietyssä iässä eri tavoin korotettua työttömyysturvaa. Ennen riitti, että on 56-vuotias, niin pääsi putkeen. Sitä käyttivät hyväkseen myös yritykset väkeä saneeratessaan.

      En haluaisi syyllistää työttömiä, oikeita sellaisia, joita suurin osa työttömistä on. Iineksen 57-vuotias jäkälämummo on hyvä esimerkki siitä, että tuossa iässä ihminen luovuttaa, eikä edes yritä päästä työhön. Eläkeikä olisi kuitenkin laskelmien mukaan korotettava 67 vuoteen.

      Olen Iinesken kanssa samaa mieltä syrjäytyneistä nuorista. He säälittävät minua (olisin voinut kehnommalla tuurilla joutua itsekin sellaiseksi). Parikymppiset tyhjäntoimittajat pitäisi pakottaa normaaliin opiskelu- ja/tai työelämään, vaikka he miten panisivat vastaan. Myöhemmin he kiittäisivät siitä (itse ainakin kiitin).


      Poista
    9. Minä en tiedä tuosta tapaamastani 57-vuotiaasta naisesta (ei ollut mummo ollenkaan, vaan hyvinkin viehkeä tumma kaunotar!), että miten hän suhtautuu mahdolliseen työnsaantiin. Hän vaikutti energiseltä, vähän liiankin - puhui taukoamatta ja hieman hyppelehtien. Sain vain käsityksen, että hän on tyytyväinen nykyiseen elämänmenoonsa ja on tehnyt kaikkensa, jotta todellisuus olisi paras mahdollinen ja myös taloudellisesti kestävä. Hän ei ole siis jäänyt surkuttelemaan työttömyyttään eikä eroaan miehestään, vaan on ryhtynyt harrastamaan ja viljelemään itse kalliit vihannekset ja marjat.

      Kyllä, nuoret pitäisi pakottaa opiskelemaan tai edes työhön, jos he muutoin ovat terveitä ja kykeneviä työhön. Potku perseelle tekee hyvää itse kullekin jossakin vaiheessa elämää, jos ihminen alkaa rypeä jossakin tilassa, joka selvästi on huonoksi hänelle (huumeet, päihteet, alkoholi, yletön saamattomuus).

      Poista

    10. ”Kun on saatu päätös, että on oikeutettu korvaukseen, sitä voi sen jälkeen anoa netin kautta. Aiemmin se piti tehdä käsin ja raapustaa joka arkipäivälle "työtön". Nyt kone tekee sen ja hakemuksesta selviää parissa minuutissa. Siis 2 min/4 vko menee aikaa hakemiseen, eikä tarvitse nokkaansa ulos pistää.”

      Se, että hakemus tehdään sähköisesti, ei ole muuttanut työttömyysturvan hakemista hirveän paljon helpommaksi. Hakemuksen voi myös yhä tehdä yhä paperiversiona, eikä senkään täyttämisessä mene muutamaa minuuttia kauempaa.

      Voisin kertoa moniakin tosielämän esimerkkejä siitä hallintotyönmäärästä, jota työtön saa yhä tehdä etuuksiensa eteen. Sinulla on Tapsa säälittävän vähän todellista tietoa tästä asiasta. Lähinnä ne ovat kaiketi omia kuvitelmiasi, tai vain omia mielipiteitä. Niitä tuntuu työttömistä olevan aika monilla muillakin.

      ”Työmarkkinatuki on harkinnanvarainen, mutta kun se kerran on harkittu, niin sitten sitä saa samalla tavalla netin kautta kotoa hakemalla. Saman tien näkee, milloin rahat rapsahtavat tilille.”

      Se, että asiointi on muuttunut, myös näissä asioissa sähköiseksi, ei tarkoita että se olisi oleellisesti helpottunut. Et ymmärrä mitä harkinnanvaraisuus tarkoittaa. Säännöllisin väliajoin mm tarkistetaan onko hakija ”oikeutettu” tukeen vaiko ei. Mikähän siinä oikein on, että sinä haluat jakaa ”totuusjulistusta” asiasta, josta et todellisuudessa tiedä mitään, oleellisesti tärkeää?

      ”Moni työntekijähän (ei koske siis yrittäjiä) alkaa saada tietyssä iässä eri tavoin korotettua työttömyysturvaa. Ennen riitti, että on 56-vuotias, niin pääsi putkeen. Sitä käyttivät hyväkseen myös yritykset väkeä saneeratessaan.”

      Korotettua työttömyysturvaa ei ole olemassakaan, ja onko koskaan ollutkaan. Sinä vuonna kun täyttää 59 -vuotta työtön pääsee ns. eläkeputkeen. Mikäli saa ansiosidonnaista silloin, niin se ei katkea 500 päivän jälkeen, vaan ansiosidonnainen työttömyysturva jatkuu eläkeikään asti. Lisäksi 57-59 vuotiaat ovat ns. velvoitetyöllistettäviä, jotka kuntien on velvollisuus työllistää vaikkapa superkivoihin 9euron/pvä ilmaistöihin.

      Nämä ilmais-orjatyöthän ovat kovasti nyt IN. Muun muassa Suomen Punainen Risti käyttää tätä orjatyötä paljon toiminnassaan. Hyväntekeväisyyjärjestön pimeä puoli. Näihin työpaikkoihin ei hakeuduta, niihin pakotetaan. Ellet ota vastaan kaikkien työehtojen vastaista työpaikkaa, niin toimeentulotuesta leikataan 20-40% ja työttömyysturvakin voi myös olla uhanalainen.

      ”En haluaisi syyllistää työttömiä, oikeita sellaisia, joita suurin osa työttömistä on. Iineksen 57-vuotias jäkälämummo on hyvä esimerkki siitä, että tuossa iässä ihminen luovuttaa, eikä edes yritä päästä työhön. Eläkeikä olisi kuitenkin laskelmien mukaan korotettava 67 vuoteen. ”

      Sadut ovat satuja, todellisuus usein ihan toista. Et älyä sitä tosiasiaa ettei yli 50-vuotiaalla ole mitään asiaa enää nykyisille työmarkkinoille. Työvoimareservissä, ansiotyötä vailla olevista, on noin neljännes yli 50-vuotiaita. Ja yli 100.000 kaikista työttömistä on jo siirtynyt virallisten työmarkkinoiden ulkopuolelle (eivät nostele työttömyysetuuksia). Jota en lainkaan ihmettele.


      Poista
    11. Anonyymi viittasi Suomen punaiseen ristiin, jonka toimintaa usein olen ihmetellyt. Hyvääkin varmasti saavat aikaan, mutta rahoja en heille antaisi. En.

      Karu totuus kaikesta mahdollisesta osaamisesta on se, että uudelleen työllistymään pyrkivällä 50-vuotiaalla ei voi olla mitään sellaista kokemusta tai osaamista, joka työnantajaa kiinnostaisi.

      Poista
    12. Olen saanut työelämäurani aikana todella paljon vanhemmilta kollegoilta, nimenomaan ammatillisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Ja olen myös jossain määrin voinut olla vastaavasti apuna nuoremmille, ammattiuran alussa oleville.

      Työnantajatahot eivät kohtele hyvin enää edes +40 –vuotiaita. Vaikka hyvin monissa ammateissa ammattitaidon taso on vasta keski-iässä ja sen jälkeen parhaimmillaan. Jos työuria halutaan oikeasti pidentää, niin tiettyjen asenteiden on ensin väistyttävä ennen kuin eläkeikiä ryhdytään nostamaan vain näennäisesti.

      Poista
    13. Vitsi on tietysti siinä, että ajoissa laivan jättävät rotat pärjäävät, jäävät ovat luusereita ja saavat sen mukaisen kohtelun.

      Vähän risoo näin yli viiskymppisenä vanhana kohtelu, kun en enää jaksa aina aivan kaksin- saati kolminkertaisesti sitä, mitä nämä nuoremmat. Sairauslomalla nämä tytön tylleröt ja pojan pallerot ovat alvariinsa, onko siis oikeasti merkittävämpi se uhka, että voin ikäni puolesta sairastua ja alkaa korista ja kuolaamaan.

      Työnantajat, ovatko ne niitä, jotka kutsuvat Sarasvuon apuun, kun oma pää on aivan tyhjä?

      Poista
    14. Minua taas ihmetyttää tämä anonyymi, joka itse ei tunnu tuntevan asiaa lainkaan. Minä taas sattuneesta syystä tiedän tämän asian tasan tarkkaan. Selostuksessani ei ollut yhtään virhettä, mutta anonyymin harhauttaa koko ajan kuin pieni putin.

      Kuten että "korotettua työttömyysturvaa ei ole olemassakaan". Tässä pieni lainaus: "Voit saada ansiopäivärahan korotettuna määräajalle, jos sinulla on riittävä työhistoria tai osallistut työllistymistä edistävään palveluun. Korotettua ansio-osaa maksetaan enintään 90 päivältä, jos... jne".

      Tavallinen työntekijä, joka kuuluu kassaan, saa työttömyyskorvauksen kuin manu saa illallisen. Byrokratia pyörähtelee aikansa ja kyselee todistuksia, mutta sen jälkeen maksut tulevat ajallaan, kunhan muistaa hakea.

      Harkinnanvaraisuudenkin satun tietämään aika hyvin. Työmarkkinatukea haetessa asia tutkitaan ja harkitaan. Kriteerit ovat selvät ja löytyvät vaikka netistä. Sen jälkeen hakija itse ilmoittaa, jos tilanne on muuttunut. Lisätodistuksia ei tarvita.

      Puhun nyt työttömyyskassaan kuuluvista työnhakijoista, en sosiaalitapauksista.

      Että älä viitsi syytellä anonyymi. Olen entinen ay-aktiivi kolmannessa polvessa ja työllistänyt itsekin aika monta henkilöä. Mikä on sinun taustasi ja tietojesi lähde?

      Poista
    15. Ehkä tätä ei pitäisi sanoa, mutta sanonpa kuitenkin: Miten minusta tuntuu, että Tapsa puhuu siitä miten juttu käytännössä menee, ja Anonyymi teoriasta, siitä mitä Kelan sivuilla tai joissain hakuoppiassa sanotaan työttömyysturvasta, tavallaan ideaalista, joka ei kuitenkaan toteudu semmoisenaan, koska jokin asia estää sen ja koska virkailijat menettelevät myös omapäisesti? Voin olla väärässäkin.

      Poista
    16. Aivan päinvastoin, Iines. Tapsa esittää oman tietonaan nettitiedon ja jos minä sanon että työttömyysturvan hakeminen on todella hankalaa ja vaikeaa, niin sitä ei haluta uskoa.

      Me katsomme tätä asiaa aivan eri kulmista Tapsan kanssa. Hänellä ei ole tosielämän tietoa työttömyysturvasta ja sen hakuprosesseista. Siitä monimutkaisuudesta mitä siihen liittyy.

      Nettitieto ei ole omaa tietoa tai asioiden todellista ymmärtämistä. Minä katson tätä asiaa oman ja hyvin tuntemieni ihmisten tosielämän kautta.

      Käsitätte varmaan, että näillä kahdella asialla on iso ero?

      Olen elänyt, kuten puolet työssäkäyvistä elää: määräaikaisissa työsuhteissa noin kolmanneksen työelämäurastani (yht. n 30 vuotta). Työurien pätkittäisyyteen on totutettu jo todella iso joukko ihmisiä. AY-liikettä tämä asia ei ole kiinnostanut pätkän pätkää. Toivorikkaasti sanon: vielä. Nuoria ihmisiä ei AY-liike enää kiinnosta, joka on valitettava asia.


      Poista
    17. Tapsa voisi kertoa muutakin, jos asiasta tietäisi jotain, kuin sen että työttömillä on nyt kovin helppoa tämä elämä kun on siirrytty sähköiseen asiointiin eikä minnekään tarvitse enää kotoa liikahtaa työttömyysturvan saadakseen. Se kun ei ole totta.

      Poista
    18. Tapsa: ”Harkinnanvaraisuudenkin satun tietämään aika hyvin. Työmarkkinatukea haetessa asia tutkitaan ja harkitaan. Kriteerit ovat selvät ja löytyvät vaikka netistä. Sen jälkeen hakija itse ilmoittaa, jos tilanne on muuttunut. Lisätodistuksia ei tarvita. Puhun nyt työttömyyskassaan kuuluvista työnhakijoista, en sosiaalitapauksista.”

      Siihen tosielämään käännettynä, asia kulkee näin: 1. Työmarkkinatuen maksaja on Kela eikä työttömyyskassa, joka hoitaa vain ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksatusta. Etuus on kaikille sama, täysin riippumatta siitä onko vaiko eikö ole jonkin työttömyyskassan jäsen. 2. ”Kriteerit ovat selvät ja löytyvät vaikka netistä”. Tuensaajan kannalta, siitähän tässä on kyse, harkinnanvaraisuus tarkoittaa sitä, että tuki voidaan evätä tai katkaista määräajaksi, hyvin kirjavilla ja tulkinnanvaraisilla perusteilla. Valituksia työttömyysturvapäätöksistä tehdään aika paljon. 3. ”Hakija itse ilmoittaa, jos tilanne on muuttunut. Lisätodistuksia ei tarvita. ” Jokaisesta muutoksesta ansioissa on ilmoitettava todistuksilla ja lisäelvityksillä. Jos esimerkiksi solmii ansiosidonnaisen aikana, määräaikaisen työsuhteen/tekee työkeikan tms. on toimitettava kahteen instituutioon palkkatodistuksien lisäksi muitakin todistuksia. TE-keskukseen on liput ja laput vietävä aina henkilökohtaisesti. Näiden lisäksi työtunnit tietenkin ilmoitetaan jälkikäteen tehtävässä etuushakemuksessa. Työttömyyskassa laskee päivärahan uudestaan TE-keskukselta ja hakijalta saamien tietojen perusteella.

      Jos sinä Tapsa väität, että minä tässäkin harhautan ja jaan väärää tietoa, niin enpähän minä sille mitään mahda.

      Poista
    19. Toistan vielä, että tiedän nämä asiat nimenomaan käytännöstä - olen seurannut ja avustanut viime vuosina monia näissä asioissa, ihan hakupaperien täyttöä myöten.

      Tiedän siis, että netissä jatkohakemuksen täyttö kestää noin 2 minuuttia. Olen täyttänyt sellaisen kaverini puolesta.

      Mutta - ja tässä se ero taitaa löytyäkin: minä puhun normaaleista vanhan ajan työttömistä, niistä Voikkaan paperimiehistä, jotka kuuluvat ay-liittoon eivätkä tee työttömyysaikanaan muuta kuin hakevat työtä.

      Heillä ei siis tule hakemukseen muutoksia, jotka aiheuttavat ongelmia. (Ja huom! ne muutoksethan on itse ilmoitettava, eikö niin anonyymi? Mistä virkailija ne muuten tietää?)

      Ainoa muutos työttömyysaikana näillä minun henkilöilläni on se, jos he saavat uuden työpaikan. Silloin ansiosidonnainen päättyy. He joko ovat töissä ja nauttivat palkkaa, tai ovat työttömiä ja saavat ansiosidonnaista. Joko-tai, ei sekä-että.

      Myöhemmin he saavat työmarkkinatukea, jota maksaa Kela (totta helvetissä minä sen tiedän - mutta samasta lähteestä ne rahat viime kädessä silti tulevat, siksi sillä ei ole mitään väliä).

      Anonyymi puhuu näköjään pätkätyöläisistä ja elämäntapasurffareista, jotka tekevät aina välillä kaikenlaisia keikkoja ja opiskelupyrähdyksiä – ja eivät kuulu siis ay-liittoon.

      Heille ja anonyymille ei kai ole valjennut ammattiyhdistyksen idea: kun siihen kuuluu, työnantaja ei pysty pompottelemaan. Suosittelen.

      Ellet harhauta, anonyymi, niin sitten vaan leikit liian tietävää.

      Etkö muka tiedä sitäkään, että TE-keskukset eivät enää suosittele henkilökohtaisia käyntejä – vaan ensi-ilmoitus on tehtävä netissä, jonka jälkeen TE-virkailija soittaa työnhakijalle!?


      Poista
  14. Minusta tuo uusi suunnitelma pakkotyöstä ja pitkistäkin työmatkoista on aika armoton.

    Jollakin tapaa ymmärrän sen, että töitä on vastaanotettava, jos niillä on kytky työntekijän ammattitaitoon tai koulutukseen. Ellei ole, pakottaminen on julmaa, ja se, että töitä on vastaanotettava, vaikka työmatkoihin menisi kolme tuntia, on kerrassaan raaka vaatimus.

    VastaaPoista
  15. Minulla meni ennen noin kolme tuntia edestakaisin, kun asuin kauempana kylämme keskustasta. Nyt noin kaksi.

    Vähän hankalia asioita tuollaiset kaikkeen kelpaavuudet. "Valtiotieteen tohtori on hyvä ja pesee roskiksen seuraavaksi paremmin, siinä oli haisufläkkejä!" - Mitä siitäkin tulisi, entistä enemmän haisisi ja antaisi vielä lehteen haastattelun haisufläkkien selvästä kuulumattomuudesta omaan tehtäväpiiriinsä.

    VastaaPoista
  16. Noh, meneehän nytkin esimerkiksi Vantaalta Helsingissä töissä käyvällä matkoihin kaksi tuntia edestakaisin. Minusta se on kauheaa!

    Jos ajatellaan yksinhuoltajaäitiä, jolla on lapset päivähoidossa, niin hänelle saattaa tulla kohtuuttomia vaikeuksia ehtiä hakemaan lapset ajoissa pois ennen päiväkodin sulkeutumista. Tuntuu kauhealta ajatukselta, että kahdeksan tunnin työpäivän päälle äidiltä menisi vielä kolme tuntia työmatkoihin, siis 11 - 12 tuntia pois lasten elämästä päivittäin. Se on liikaa päiväkoti-ikäisille.

    Tällaista poissaoloa lasten elämässä on kyllä nytkin ja käsittääkseni juuri pääkaupunkiseudulla, jossa matkat ruuhkineen vievät kohtuuttomasti aikaa.

    VastaaPoista
  17. Yksityisautoilu lisääntyy myös pääkaupunkiseudulla, koska joukkoliikenne on toivottoman hidasta. Pääkaupunkiseudun poikittaisliikenteessä tunnin työmatka bussin vaihtoineen ei ole harvinaisuus. Idästä Espooseen matkaavan auton matka hidastuu ja hieman pysähteleekin jossain Leppävaaran kohdalla, mutta silti oma auto on ajan säästön kannalta ehdoton ykkönen. Jopa Riihimäki tai Mäntsälä saattaa joskus olla työmatkalaiselle parempi vaihtoehto kuin Vantaa. Niistä työmatkat junalla ovat nopeampia, jos työpaikka on lähellä asemaa eikä tarvitse jatkoyhteyttä.

    VastaaPoista
  18. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on ilmeisen onnetonta ainakin joistain paikoista joihinkin. Tyttäreni työmatka on kilometreissä vähäinen, hän käy Vantaalta Helsingissä töissä ja matkoihin menee kaksi tuntia päivittäin. Minusta tämä on uskomattoman hölmöä ajahukkaa ihmisen elämässä. Ymmärtäisin, jos matka olisi pitkä. Täälläpäin ehtii kahdessa tunnissa Turusta Tampereelle.

    Nyt kun tytär on vaihtamassa koulua pois Helsingistä jonnekin lähiprovinssiin oman koulun home- ja metallipölyn aiheuttamienn ongelmien vuoksi - asiaa ei hoideta juuri mitenkään, vaikka ilmassa on todettu olevan jopa lasihiukkasia ja metallihiukkasia - niin hänen työmatkansa lyhenee ajassa puoleen tuntiin per meno tai paluumatka, tunti päivässä. Paitsi että hän saa, jos hyvin käy, syksyksi minun vanhan mutta loistokuntoisen autoni, jolla voi huristella tuon matkan vieläkin nopeammassa ajassa. Helsingissä on tosiaan nopeampaa ajaa omalla autolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu siitä missä asuu ja missä käy töissä. Keskustassa puolen tunnin työmatka on normaali, lyhyempi se voi olla vain, jos asuu kävelymatkan päässä. Kolme varttiakaan ei hetkauta.

      Tunnen monia, jotka käyvät pääkaupunkiseudulla töissä esim. Lahdesta, Turusta tai Hämeenlinnasta. Jos työpaikka on keskustassa, pääsee junalla ja voi hoitaa asioita työmatkallakin. Jos työpaikka taas on Kehä kolmosen tienoilla, oma auto on paras, ei joudu ruuhkiin.

      Käyhän moni täällä töissä Tallinnastakin.

      Poista
    2. Tämä on totta. Katson asiaa kauempaa, vaikka toki tiedän Helsingin liikenteen. Olen jopa ajanut siellä omalla autollani käydessäni koulutuksessa vuoden ajan, Pasilan seutuvilla. Panin aina auton Messuhallin parkkipaikalle ja kävelin siitä loppumatkan. Nyt kun lännestä tultaessa tiet ja kehäliittymät on uudistettu, ajaminen on hankalaa, kun sekä oikealta että vasemmalta suhahtelee autoja sinne sun tänne ja lisäksi aina ylinopeutta sallittuihin rajoituksiin nähden. Pää menee sekaisin! Kerran löysin itseni umpitien päästä, hylätyn tehdasrakennuksen puomin edestä. Ei ollut aavistustakaan, missä olin. Tämä oli ennen navigaattoreita.

      Joskus mietin, miksi kaikki haluavat asua pääkaupunkiseudulla, kun siellä on asuminenkin kohtuuttoman kallista.

      Poista
    3. Lahdesta Helsinkiin pääsee lähiliikenteen junalla noin tunnissa, monet joutuvat tietysti jatkoyhteyksiä käyttämään, niistä matkustusaikaa tulee paljon lisää. Moottoriteitä pitkin Lahdesta tai Riihmäeltä on Mannerheimintien alkupäässä tai kehäteillä aika nopeasti, jatko onkin sitten helposti tuskaisempaa.

      Kotimaan matkailua olen minäkin runsaasti harrastanut väärään suuntaan ajamalla.

      Pääkaupunkiseudulla ja eteläisessä Suomessa asutaan ensiksi siksi, että se on maamme paras seutu ja toiseksi siksi, että voisimme lähettää rahaa viljelys- ja kasvatustoimintaa harrastavalle kepulille.

      Poista
    4. Kuten stadin kundi Pentti Linkola totesi: "Suomessa isoja ja vanhoja puita kasvaa vain Helsingin puistoissa."

      Poista
    5. Nyt kun paperiteollisuus on synkässä kierteessä, josta ei ole paluuta, yhä selvemmäksi käy Suomen jako kahteen eri osaan: pääkaupunkiseutu ja kesämökkiseutu.

      Poista
    6. Anteeksi Iines, jos ärsytin. Eikä tuosta alapuolella olevasta anonyymistä tarvitse välittää, kun se ei ole miettinyt lainkaan ja silti pää on noin sekaisin.

      Poista
    7. Iski vaan jonkinlainen kyllästymisaalto, ei teihin, minun blogini kommentoijiin. Blogimaailmassa vaan törmää muualla blogeja selatessaan joskus niin uskomattomaan pahansuopuuteen ja ilkeämielisyyteen, että koko bloggaaminen alkaa tympiä.

      Poista
  19. En yhtään ihmettele että pää menee sekasin kun miettiin niinpaljon kun Iines.

    VastaaPoista