2. sivu: Maaseudulla on mukavaa

12.6. Ylen sivuilla oli aamulla uutinen, että väki kaikkoaa maaseudulta lukioiden lakkauttamisen perässä. Varmaan totta, mutta enemmän väki karkaa olemattomien terveys- ja pankkipalvelujen vuoksi. Suomi onkin alkanut tuntua perin kummalliselta, vähän kuin entiseltä Virolta. Virkaa ja valtaa pitävät kaikkoavat suljettujen ovien taakse ja puhelinyhteys heihin on mitä on, ding dong, odotusmusiikkia ja olette jonossa kolmas. Paina yksi jos sitä, paina kaksi jos tätä, paina ruutunäppäin jos tuota.

Hämmästyin kun mökkikylän pankkikin oli tiistaina kiinni keskellä parasta päivää, ja ovessa oli uudet aukioloajat: avoinna ma ja to klo 10 - 12. Apteekkitoiminta siirretty Uuteenkaupunkiin. Kylästä ei siis enää saa rahaa, bensiiniä, lääkkeitä. Eikä tietenkään lääkäripalveluja kuin aamupäivällä ma - pe klo jotakin. Kirjasto on lakkautettu isäntien äänin, ja siellä olivat kirjojen lisäksi kylän ainoat yleiset tietokoneet, kaksi kappaletta. Sain sieltä aina kassillisen uutuuksia,  kun tulin lomalle, ja pitkin kesää kirjoja, joita kasvukeskuksissa saa jonottaa muutaman kuukauden.

Suomi on harvaanasuttu maa, mutta kun kaikki palvelut ajetaan alas, ei huolta. Väki on muuttamassa palveluksettomilta alueilta palvelukeskittymiin, periferian kunnat ovat muuttotappioisia. Maaseutu autioituu ennästysvauhtia, kylät, koulut, virastot ja terveyskeskukset jäävät tyhjiksi. Edessä on semmoinenkin tilanne, että maaseudulla olevasta vanhasta perintötalostakaan ei uusien tietojen mukaan välttämättä saa  penniäkään, talon arvo on nolla euroa. Kukapa muuttaisi alueelle, jossa ei ole mitään. Erakkoja ei enää taida olla. Koomisen puolelle menee se, että Helsinkiä sitten taas  laajennetaan rakentamalla kerrostalokolosseja viimeisille ranta- ja luontopaikoille.

Seuraavissa vaaleissa minulla ratkaisevat nämä teemat ja pelkään pahoin, että vielä tulee päivä, jolloin minun on äänestettävä keskustapuoluetta, joka on aina ollut se vihoviimeisin vaihtoehto.

*

Eilen istuin saunan terassilla ja katselin näytöstä, jonka linnut järjestivät. Ensinnäkin terassin kattohirren päällä, katon suojissa oli ilmeisesti harmaasiepon pesä, koska se vartioi istumistani koko ajan - kuva tilanteesta on kuvablogissa. Harmaasiepon kaverina on kuvassa oleva lihava lintu. Tänä lyhyenä aikana minulle esiintyi monta lajia lintuja, mikä on aika harvinaista. Pariin otteeseen samalla oksalla oli kaksi eri lajia. Ne tulivat selvästi katsomaan, mikä ilmestys siellä verannalla on.

Olen nyt saanut leikattua nurmikot, rantatienkin, jossa pöheikkö ulottui polviin.  Olen haaveillut päältäajettavasta leikkurista, vaan maasto on muhkuraista. On kuitenkin selvä, että tulee aika, jolloin työ käy liian suureksi meikäläiselle.

(Valokuva Iines, Hyvin syönyt)