19.6. On ollut tuulisia päivä. Ikkunaluukut ovat lennelleet ja paukutelleet taloa niin, että koira pomppaa pelästyneenä ylös, ei opi, että luukku se vaan on. Yhtäkkiseen ääneen kyllä ihminenkin reagoi epämiellyttävällä tuntemuksella.
Kaksi kertaa on pitänyt päivässä lämmittää pirttiä eikä ole voinut istua pihassa naapurin väen kanssa, vaan on pitänyt kansoittaa pirtti tuulipuvuissa hytisten ja merelle päin katsoen. Jokos valkenee taivaanranta lännessä? Jokos vaahtopäät laskevat. Ikiaikainen rannikon asukkaan tapa katsoa tulevaa säätä. Horisontti on luotettavampi kuin Ilta-Sanomien supersää puhelimessa. Iltarusko tuulen nostaa, aamurusko korren kastaa. Jos ukkonen yrittää mereltä, se ei nouse, mutta jos se yrittää Uudestakaupungista, se tulee. Ja idästä ukkonen ei pääse Markaisten vuoren yli, vuori pidättää sen. Sadekaan ei pääse vuoren yli, vaan jos vuoren itäpuolella sataa, länsipuolella ei sada. Kuivan ja märän rajan voi nähdä Meritiellä tietyssä kohtaa. Yksi nainen on nähnyt monta kertaa, sellainen joka tuntee perinteet ja jonka täti on ollut lapsenpäästäjä ja ennustaja. Ja minäkin olen havainnut Meritiellä ajaessani, että sade lakkaa yhtäkkiä vuoren alapuolella, tiessä on viivasuora raja.
Pihaan on jäänyt viimevuotisen puunkaatourakan jäljiltä isoja vinoja kannonrumiluksia. Mitä tehdä niille? Ja miksi muuten ammattilaispuunkaatajat metsänhoitoyhdistyksestä eivät viitsi siistiä aivan pihapiirissä oleskelualueella olevia kannontynkiä suoriksi pinnaltaan? Näin kannon päälle voisi asettaa vaikka kukkaruukun. Mitä sanoo ammattiylpeys työn laadusta, merkistä, jonka jälkeensä jättää? Ei kannon irvikuviin ystävällinen naapurikaan tohdi moottorisahaansa tärvätä, märkiin, sitkeisiin, halkaisijaltaan yli puolimetrisiin kantoihin.
Vaan minäpä perustan kahden lähekkäin olevan märän vinokannon päälle kohopenkin, kukkamaan, jonka kylvän täyteen siperianunikkoja, punaisia, keltaisia, oransseja. Rakastan niitä, muotoa, väriä. Muhevassa maassa saavat kannot märäntyä rauhassa. Ennen pitkää niiden on annettava periksi.
Ensin leikkaan alueella olevan ruohon pitkävartisilla saksilla matalaksi, sitten päällystän maapohjan paksuilla hesareilla - neuvo puutarhurilta. Hesareitten päälle levitän vielä mustan muovikalvon, jonka päälle lapioin sorakerroksen - soraa löytyy omasta kasasta. Soran päälle tyhjennän muutaman muovisäkillisen hyvää puutarhamultaa ja sitten kylvän unikon siemenet ja ehkä istutan taimina, jos kylän puutarhakaupasta taimia löytyy. Yleensä löytyy. Vielä täytyy miettiä kohopenkin reunusta, jotta multa ei vieri alas. Ainakin alkuun reunuksen on oltava tukeva ja selkeä, myöhemmin reunuskasvit sitovat sen.
Vaan tuulista on uudella pääministerilläkin. Alkuun hän antoi keveän kuvan tulevista "minihallitusneuvotteluista". Nyt onkin toinen ääni kellossa: vaihtakaa puheenjohtajaa. Kaikki ei menekään mutkattomassa minimuotissa helposti, ja juhannuslomille pääsy on työn takana. Rinne tuntuu olevan kova luu ja este sille, että kaikki sujuu kuin tanssi. Ehkä Stubb poimii seitsemän kukkaa pieluksensa alle ja tekee vähän juhannustaikoja. Jospa sitten nähdään positiivinen tulos. Peukutetaan.
(Valokuva Iines)
Taivaan vaihtelut ovat ihmeellisiä, usein niistä valokuvia näpsin. Ei niitä mihinkään viitsi laittaa, vain omaksi ihmetyksekseni, kun aihe on niin hyvin ja niin moneen kertaan kuvattu. Mutta tuo sinun kuvasi on hauska. Eivät taida kuitenkaan näiden säiden pilviä olla, vähän on kuin Familon-mainos.
VastaaPoistaRinteen hyvät puolet tulevat esiin tiukassa neuvottelutaidossa. Minä otaksun, että hänestä eivät risut, männynkävyt tai stubb-heinät läpi kasva tai kävele. Vähän olen Stubbin parhaista puolista huolissani, mitenköhän pääsee juoksemaan ja treenaamaan. Oikein jännittää hänen puolestaan täytyy. Ja miten selviää, kun kokoomuksesta alkaa tulla ruikutusta hänen suuntaansa(?)
Minusta ne niin ihanasti kehuivat toisiaan! Olin otettu.
PoistaKuvia pilvistä minäkin välillä näpsin. Ne ovat niin hienoja välillä tai mahtavia, ukkospilvet.
(minusta - minäkin, miten vaikeaa on päästä irti itsestään, minusta!
Jaa että Familon-mainoksen näet kuvassa, Riku. Varmaan sopisi siihenkin.
VastaaPoistaNuo pilvet ovat tuoreita, ajalta päivää paria ennen kuin iso tuuli nousi. Kuvatiedoston päiväyksen mukaan 15.6. Täällä on tuullut kovaa siis 16.6. lähtien aina eilisiltaan asti, jolloin ikkunaluukku vielä lensi. Puuskissa tuuli vaikutti myrskyisältä.
Rinne tuntuu jämäkältä, esiintyy itsevarmasti mielistelemättä mediaa. Se plussana sanottakoon. En pidä siitäkään, että ollaan liian mediataitoisia tai mediatietoisia. sillä se merkitsee peittelyä, salaamista.
Iines, täällä on usein herätessä auringonpaistetta, vaan puolelta päivää ilma kääntyy kantapäillään ja siitä seuraa sateen lotisemista, peltikaton pauketta ja lintujen pakoa oksien alle. Voi laulaa halutessaan: Tilapäistä on kaikki vaan!
PoistaTäälläkin on ollut aurinkoa kyllä yllin kyllin juhannuksen ajan, mutta kauhean koleaa, hytisyttävän tuulista ja kylmää. Tänään on poikkeuspäivä, on satanut koko päivän, välillä enemmänkin. Lintuja silti kuulee koko ajan, ja näkeekin. Kottaraisenpoika kiskoi äsken matoa maasta ja muut laulavat sateenkin läpi.
PoistaKunpa koko tuleva viikko ei olisi samanlaista. Kesäkuun lomailijoilta menee sään puolesta loma vähän pilalle.
Kemppinen taannoin kirjoitti - kun puhui mahdottomuuksista - että "ethän ole nähnyt lintua joka työntää matoa takaisin maahan"...
PoistaTäytyy sanoa, että en!
Se on niin upea vertaus että se täytyy olla jostain varastettu!
(Tai ei välttämättä. K:llä on on kamalan ovela huumori.)
Pari sanaa Stubbista
VastaaPoista«En pidä siitäkään, että ollaan liian mediataitoisia tai mediatietoisia. sillä se merkitsee peittelyä, salaamista.»
Tuossa Iines kirjoitti fiksusti. Oletan, että tarkoitit Stubbia.
Stubbin hilluessa lavalla selfieitä ottaen mieleeni hiipi jostain kaukaisuudesta esitelmä, jonka pidin suljetussa seurassa monta vuosikymmentä sitten – silloin elettiin taistolaisaikaa. Minut tunnettiin siihen aikaan jonkinlaisena propagandan tuntijana ja tuossa suljetussa seurassa oli tarkoitus pohtia, onko taistolaisuudella merkitystä kansan mielialoihin ja jos, niin minkälaista. Myös haluttiin selvittää, mitä Neuvostoliiton lähetystön aktiivinen toiminta kotiryssineen vaikutti. Yhteinen johtopäätös: valtaosa, ehkä 95 prosenttia suomalaisista torjuu itäisen indoktrinaation eikä ole narrattavissa. Tämän tiedon turvin moni vuori- ja kauppaneuvos saattoi kevein mielin esiityä «punaisena neuvoksena», sillä rahastahan siinä ystävyysliturgiassa vain oli kysymys.
Entä SKDL:n vaalivoitot 1946 ja 1958, jolloin puolueesta tuli eduskunnan suurin 50 edustajallaan ja 23 prosentin kannatuksellaan? Kyse oli normaalista vastareaktiosta sotia edeltäneeseen aikaan, jolloin kommareita piiskattiin Pohjanmaan metsissä. Vastavakoilu ennusti jo tuolloin, ettei SKDL ikinä saa aikaan vallankumousta Suomessa ilman Neuvostoliiton tukea. Naapuri taas kaipasi enemmän talvitakkeja, laivoja ja vetureita kuin suttuisia vallankumouksia.
Heti sodan jälkeen suomalaisten mieliin vaikutettiin kahdenlaisella propagandalla: vasemmistolaisella, josta näki kilometrin päähän, että se oli propagandaa ja amerikkalaisella, joka oli «puolueetonta tietoa». Tämän lajin lipunkantaja, Valitut palat alkoi ilmestyä meillä heti 1945 CIA:n rahoituksen turvin. Siitä tuli pian maan suurin aikakauslehti ja nytkin sillä on yhä 700 000 lukijaa. Hauskinta on, että ihmiset maksavat saadakseen nauttia amerikkalaisesta propagandasta.
Toinen tärkeä askel oli Asla-stipendien myöntäminen vuodesta 1950 lähtien. Noin 1700 suomalaista, silloisia tulevaisuuden lupauksia kaikki, opiskeli USA:n rahoilla Yhdysvalloissa. Kuusikymmenluvulle tultaessa englanninkieli työnsi syrjään entisen valtakielen saksan kouluista. Nyt on aivan luontevaa, että helluntaiherätyksen kesäkokouksessa juhannuksena ohjelmassa on mm.»Kids Gospel»-laulukilpailu ja «Iso kirja run»-juoksukilpailu. Katsokaa lisää täältä: www.isokirja.fi/suurtapahtumat/juhannuskonferenssi
Samaan aikaan muualla järjestetään vaikka «down by the laituri» tapahtuma ja tietysti «art goes to kapakka.» Eikä yksikään kielemme puhtautta vaaliva nosta maitojaan. Kuvitelkaapa nuo kaikki tapahtumat puoliksi venäjänkielisinä....
Niin, se olisi propagandaa, yritys vaikuttaa meihin. Mutta down by te laituri ei ole politiikkaa. Siinä sen vaikuttamisen teho ja hienous.
Alexander Stubb on tämän kehityskulun toistaiseksi näkyvin päätepiste. Hänen hommanaan on viedä Suomi Natoon, purkaa miinasopimus ja pistää venäläisille luu kurkkuun. Venäläiset itse pitävät huolen siitä, että Suomen puolustusbudjetti kasvaa tuntuvasti. He nimittäin eivät hallitse propagandan hienouksia. Oksasen Sohvi puhuu tässä asiassa läpiä päähänsä.
Amerikkalaiset osaavat. Heillä on asiasta vankka kokemus ja osaaminen. Heidän edustajansa Suomessa, Alexander Stubb, heiluu kuin heinämies lavalla ja julistaa olevansa isänmaan asialla. Mutta minkä isänmaan?
Ai! En ole koskaan uskonut politiikkaan enkä poliitikkoihin. Surullista, sillä he tuottavat aina pettymyksiä Varmaan olisi parasta, jos loisin itselleni oman maan ja oman hallituksen, oman lipun ja omat ajatukset. Mietin, olisinko silloin onnellinen? No en taatusti! Olisin onneton pääministeri, irvistelisin koko ajan.
PoistaTuosta enkun kielen käyttämisestä Suomessa saan vatsanväänteitä!
Nuoret taiteilijat, niin maalarit kuin muusikot ja muutkin nimeävät usein työnsä englanniksi. Ihmettelen, miksi.
Ehkä he sillä yrittävät tavoitella jonkinlaista kansainvälisyyttä. (Muttei sitten venäjäksi, tai ruotsiksi tai espanjaksi, mutta kyllä saksa ja italia kelpaa englannin ohella. Miksi? No kun ne tykkää sen maan taiteilijoista!)
Minä (ich) tykkään venäläisistä klassikoista, pitäisikö siis suosia venäjänkieltä. Ei. Se on vanhanaikaista. Hyh.
Kielitaito on hyvä pääoma, mutta äidinkielellään ihminen kuitenkin ajattelee ja kokee asioita. Juuri luin keskustelua siitä, pitääkö kaikki kääntää suomen kielelle, tieteessäkin, ja yhdyn kyllä toteamukseen, että äidinkielellään ihminen ymmärtää ja kokee syvästi ja laajasti, toisin kuin vieraalla kielellä. Nuoriten tieteilijöiden kielitaito on usein hyvä, mutta se ei kuulemma sinänsä takaa syvää ja laajaa ymmärrystä. Jos ei osaa sanoa samaa asiaa omalla äidinkielellään, ei ehkä kuitenkaan ole ymmärtänyt asiaa kyllin vyältä.
PoistaHienoa analyysia Kolehmaiselta. Taistolaiset olisivat olleet, jos olisivat, mutta kun eivät lähellekään olleet. Heihin on viime aikoina sovitettu syntipukin leima, että tärkeimmät unohtuisivat, eli koska kaikki puolueet kokivat demokratian rappiotilan ja olemassa olonsa suurimman häpeän vuonna 1974, tasan 40 vuotta sitten, kun se kepulainen, mikä sen nimi nyt oli, valittiin laittommudella jatkokaudelle presidentiksi.
VastaaPoistaVähän vedän uskoani Rinteeseen takaisin, taitaa olla samanlainen vellihousu kuin Lipponen, joka oli ainaisessa oman edun tavoittelussaan kaikkien pikku Jeppe. Roskaministereitå, Niinistöä, Haglundia ja Räsästä en viitsinyt edes kuunnella. Miksi ihmeessä olivat mukana kun asioista puhutaan?
VastaaPoistaMinäkin vähän ihmettelin Rinteen sopeutumista, kun ensin sai vaikutelman, että mies panee kampoihin. Ehkä juhannus pakkaa päälle, ja sen jälkeen palataan vasta tositoimiin.
PoistaRiku, Riku, nehän ovat aina niin tosissaan. (r.-ministerit).
PoistaVaan nythän saadaan Suomi nousuun, tuoreimpien tietojen mukaan. Hallitus on tehnyt kasvuohjelman, työntekijöiden verot laskevat, köyhät lapsiperheet eivät joudukasan kärsimään ihan niin kovasti ja ratatyö alkaa luistaa. Hallituksen yhteishenki on loistava, kaikki rakastavat toisiaan ja Alexia ja ovat "pointeista" samaa mieltä. Tällaista sopua ei ole ennen nähty. Nyt on hyvä päästellä juhannusvapaille.
VastaaPoistaIines, just samanlailla minäkin ajattelen! Oli niin kevyttä viettää juhannusta kotona, kun vettä sanoi kunnolla.
PoistaNyt sataa siis täälläkin kaatamalla ja koko ajan, samalla kuulen toisella korvalla, kuinka maantiellä on alkanut juhannuksen paluuliikenne. Taukoamaton kohina ja suihke, kun vesi lentää renkaitten alta.
PoistaOn kukkahattutätimäistä, pikkuporvarillistista ja älyllistä laiskuutta nähdä Stubb vain positiivisena markkinaliberaalina ns. hyvänä tyyppinä, vailla puoluepoliittista agendaa.
VastaaPoistaRinne on vielä selkä sinää vasten ns. rakenteellisten uudistusten kanssa. Kilpailukyvyn alttarille on jatkossa uhrattava ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta, työehtosopimusten kaikenkattavuus ja julkisen sektorin yksityistämis "subtituutio".
Nyt, Liisu on hiljaa.
PoistaAnonyymi, millaisena sinusta Stubb tulisi nähdä?
VastaaPoistaItse väittelin juuri tyttäreni kanssa siitä, onko Stubb stupido vai älykäs. Itse en pidä Stubbia stupidona, vaan korkeintaan tynnyrissä kasvaneena golffarina, joka tarpeen tunnen vaihtoi golfin vuosikurssinsa priimuksen papereihin Amerikoissa.
Tulimme siihen kompromissiin, että Stubb on sosiaalisesti älykäs. Muusta ei ole vielä näyttöä.
Iines, nyt teit hyvän kysymyksen!
PoistaHaittaako Sinua, Iines, kun kerrankin osallistun blogisi keskusteluun kunnolla. Ehkä et pidä siitä (?) Jospa nyt lopetankin. En halua tämän enempää häiritä hyvää kaskustelua, kun ei ole edes kunnollisia mielipiteitä (minulla).
Liisu, ilahduin runsaista kommenteistasi! Ei tässä nyt muutakaan, harmaana sadepäivänä, pirtissä. Kirjan lukua ja myös pelaamista, sanapelejä ja kaikkia hassuja muita pelejä. Pelit ovat kivoja, tulee naurettua paljon, kun möhlitään.
PoistaSama täällä! Kiva kun et ole hermostunut välihuudoistani. Tämä onkin harvinaista, että älähdin melkein joka asiasta. Tavoitteeni on vähentää eikä lisätä kommentointia, koska silläkin aikaa voisi tehdä jotain muuta. Mutta kun ihmisten kanssa on mukava puhella ja minusta on hauskaa kommentoida. (Mutta rajansa kaikella!)
PoistaNiin. Piti korjata tuo hassu virhe. Keskustelu oli muuttunut kaskusteluksi!
Unikkoa ja Hamppua! mitäpä muuta ihminen voi kotipihallaan kasvattaa!? (paitsi epähedelmiä). eli mansikoita banaaneja viikunoita ja ananaksia) Ps. stubbista en tiedä.. ellei se ole asento kuten 69? tai tuotemerkki kuten 4711.
VastaaPoistaTänään minut oli kutsuttu kylään. Pariskunta, joka minut oli kutsunut, vietti 40-vuotiskihlajaispäiviä, tai sellaista. En oikein tiedä mitä. Vein heille ( kalliin) ranskalaisen juuston, joka haisi niin pahalle, että se vietiin parvekkeelle. Sitten söimme (belgialaisia) mansikoita ja joimme (virolaista) viinaa. En päihtynyt: päinvastoin: aloin vaan pälpättää. Mutta, kuten tietänette, kaikki kiva kestää vai aikansa. Jossain vaiheessa sidoin eteisessä lenkkikenkäni nauhoja kiinni ja lähdin lätkimään. En tosin kauaa ehtinyt kävellä kun jalkani, muistaakseni molemmat, ilmoittivat minulle ”nyt tämä saa riittää!”. Heitä tallustelemiseni nimittäin kyllästytti. No, mikäs siinä, ajattelin, ja istuuduin puistonpenkille lähelle Jyväsjärveä. Joka oli ihan tyyni. Sorsia rantautui maihin, en tunne lintuja, mutta ne tulivat nukkumaan nurmikolle. Siltä ainakin näytti. (Yksikin sorsarouva ui maata kohti kamalaa vauhtia ja sen perässä ui yksi beibisorsa. Ajattelin, vaikka en lintuja tunne, että ”voi jumantsukka”. Sorsarouvilla on yl. 7-9 poikasta, tällä vaan siis yksi, eli muut eläimet olivat siis syöneet siltä ne muut poikaset. Mutta... koska olen biologi, ajattelin että siinäpä varisperhe on saanut omalle pentueelleen herkullisen sorsapaistin. Luonnossahan luonnottomia asioita ei tapahdu.) – Sitten jatkoin kävelyäni. (Koska jalkani muuttuivat äkkiä kamalan ystävälliseksi. Ja tukivat minua.
Järvi, kun on tyyni, on ilkeä kuin peili. (Ps. On kalatkin tavallaan ilkeitä kun ne kattelevat meitä sieltä tavallaan kuin ylösalaisin.)
Ps. Kolehmaisen "analyysi", oi rakas ystäväni, on niin jälkijättöistä että siinä "Synkän yksinpuhelun" kirjoittaja Olavi Paavolainenkin punastuisi. (Ja hänhän ei vähästä punaiseksi lehahtanut.)
Se, mitä oikeasti tapahtui 1948 Suomessa, tiedetään. Hertta Kuusisen rooli silloin ei ollut merkityksellistä- se on jälkeenpäin keksittyä. Leinolla (Yrjö) oli!
VastaaPoistaMutta SKP oli (jo) silloin niin eri mieltä asioista että oli toimintakyvytön. - Harmi?.
Luen hyvin harvaa blogia... en ehdi. (Koska jos lukisin, kommentoisin. Ja siihen multa menis sitten mun aika. ) Eräässä blogissa - jota en siis lue - puhutaan myrskyävästä merestä. Mikäs siinä. Minun korvakäytäväni, eli tasapainoelimenmi, on sillä lailla rakennettu että en pysty voimaan pahoin - oli merenkäynti miten paha tahansa. (Ei tämä minun ansioni ole, tietenkään.) - Matkustajalaivoilla on ns. vakaajat, ei ne tuulessa kamalasti heijaa - ainakaan ruotsinlaivat... koska eihän siinä lätäkössä ole sellaista ulappaa mistä tuulet edes tulisivat. Ei ole. (Itämeri on ryppyinen meri. Siellä aallot ovat - eivät kamalan korkeita - mutta pahoja. Ne nimittäin tulevat yllättäen äkkiä mistä suunnasta tahansa.) Rahtilaivassa ei ole ns. vakaajia. Kerran olin sellaisessa myrskyssä että laiva oli välillä väärin päin, välillä ei, siinä esimerkiksi tullut nukutuksi, pätkääkään. Ei se harmittanut, siihen tottui, oli pakko tottua. Eikä oikeastaan ollut nälkäkään. (Paitsi tietysti välillä oli) Muistan kun toisena aamuna konttasin pentteriin ja tapasin siellä säkäkokin ja kysyin siltä mitä me tänään on ateriaksi... niin se sano... em mä tiedä. (ei pystynyt tekee ruokaan kun oli sellanen myräkkä että ei kattilat pysyneet hellan päällä, piru vie) - No, pureskeltiin näkkileipää.
VastaaPoistaJuhannusaatto pääsi yllättämään. Luulin nimittäin, että aatto on vasta huomenna. Nyt pitää mennä siis sinne kaupan aamupäiväruuhkaan jonottamaan grillimakkaraa ja raavaan kuvetta. Juomia meillä on aina, koska ne eivät kauheasti kulu. Rannikolle on luvassa puoliaurinkoa ja puolipilveä. Hautausmaallakin täytyy käydä kukittamassa hauta, sillä se on kylän tapa. Ihmiset käyvät kävelyllä hautojen välissä meren rannalla.
VastaaPoistaHyvää juhannusta vain kaikille, Mikikselle tuossa yllä ja kaikille muille! Minäkään en voi laivassa pahoin enkä voinut lapsena linja-autossakaan, vaikka sisareni vieressä oksensi paperipussiin heti kun nousi kyytiin. Sen sijaan minulla on joskus muuten olo kuin laivassa, keinuu ja huimaa tämä maailman meno kun niskat kiristyvät kaikesta maailman taakasta.
Hei hulinaa vaan kaikille (sanoi piika kun kirnuun pieraisi). Ja Kolehmaiselle sanoisin että luin juttusi (15:39) turhan huolimattomasti. Sehän on, täytyy myöntää, täyttä asiaa. J.K. Jos se olisi vähän vielä viiltävämpi, saattaisin erehtyä kuvittelemaan että itse sen kirjoitin..? (Eihän sitä aina muista mitä tekee. Eihän?)
VastaaPoistaNo, onneksi Kolehmainen ymmärtää satiiria/ironiaa/yms:sta paremmin kuin kukaan muu. (Tai Tapsa ymmärtää vieläkin paremmin.) Heille - noille velikullille - uskaltaa sen takia vapaasti vittuilla. (Koska enhän minä oikeasti kellekkään koskaan vittuile.)
Joo, nyt tulee (kuulema) joku juhannus... Täytyy taas kai (huokaisee) heittää vaatteensa narikkaan ja lähtee pyörimään tonne ohrapeltoon. Sillain (kuulema) näkee tulevan sulhasensa. (Äsh, ei kun morsiamensa. Toivottavasti se on morsian!)
Kolehmainen:
VastaaPoistaMutta minkä isänmaan?
Maailman unionin.
Maailman unioni ei ole isänmaa. Eikä maailman kieli ole äidinkieli.
PoistaOn edelleen syytä erottaa nämä käsitteet toisistaan. Isänmaa on synnyinmaa ja sen kieli on äidinkieli. Ei ihmisen tarvitse olla maailmankansalainen eikä tuntea maailman unionia isänmaakseen. Se on juurettomuutta, teennäisstä hypetystä. Jokaisella on juurensa, tahtoi tai ei.
jos vähänkin perehtyy Stubbin ajatusmaailmaan ja pyrkimyksiin ei käsitteistä ole epävarmuutta. EU ei vähä mittään.
PoistaStubbin ajatusmaailma nyt ilman muuta tulee pikku hiljaa tutuksi, kun pöly on laskeutunut. Tällä hetkellä on kieltämättä turha tuomita tai kehua Stubbia, ellei tunne hänen perimmäisiä ajatuksiaan.
Poistaiines, tuolla toisaalla, väittää olevansa Oinas joka kamalasti pökkii.
VastaaPoistaNäkispä vaan. (Ja kuulis kolinan.)
Hei Mamboo!
Ryhmäteatterilaiset tekivät aikoinaan sellaisia sketsejä joissa naisten ja miesten roolit oli päälaelleen. Kaksi akkaa esimerkiksi jutteli olohuoneessa kamalan innokkaasti siitä miten he viime lomallaan olivat panneet; toinen oli käynyt Afrikassa ja sanoi että "sitten minä nussin siellä tiikeriäkin". Kun toinen huomautti ettei Afrikassa ole tiikereitä niin se toinen rouva totesi että "no joku neekeri se kumminkin oli". Vesa Vierikko, miessukupuolen edustajana, vaivaantuneena kuunteli näiden ämmien kehuskelua. Ja sanoi sitten, pikkasen punastuneena, että "minä taidan tästä poistua tuonne keittiöön meidän muitten miesten joukkoon"... Ämmät vaan mulkas sitä, ohi mennen, ja jatkoivat jutusteluaan siitä miten olivat paneskelleet siellä sun täällä.Ja sitä sun tätä.
Hej, Mamboo?
Ei oinas, vaan härkä, joka ei yleensä pökkäise, mutta jos pökkäisee, niin pökkäisee yhden ainoan kerran ja samantien lauhtuu.
PoistaOn oltu juhannusruuhkassa ja unohdettu grillihiilet. On menty kyläkauppaan ja asetuttu hiilipussin kanssa siihen ulos asti kiemurtelevaan jonoon. On hytisty kylmästä hiki otsalla.
Ja koska tämä on niin hyvä esitys, toistettakoon
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=G4lNdHs9Imc
Ei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. (Jos olisi, niin porvarithan täällä pelkästään tanssisivat.)
VastaaPoistahttp://vimeo.com/45378786
Kerran itsekin, sanotaan näin, heräsin vanhasta omakotitalosta jonka kaikki ikkunat, alakerran ikkunat, oli lyöty mäsäksi. Ihmettelin sitä. Ja Katjakin, joka heräsi samasta sängystä kuin minä, ihmetteli sitä. Poistuimme ko. talosta. Saatoin Katjan kotiinsa. Mutta omalla kotimatkallani perääni iskeytyi kamala Tunturi-mopedi jengi. Niillä oli kaikilla samalaiset kudotut villapaidat päällä. Ja ne heiluttivat ladattuja ilmakiväärejä päittensä päällä. Arvaa, pelottiko mua?
Kyllä. (Koska olin niin nuari.)
Saanko kertoa teille yhden jutun?
VastaaPoista(saat! jippii! upeaa mikis että vaivaudut! huraa huraa huraa. - ja valtavasti kättentaputuksia. loputtomiin)
"No",
(nolustuu vähän näistä suosionoistuksista)
"elettiin Romaniassa sosialismin aikaa. Ihmiset olivat onnellisia ja itseensä tyytyväisiä. Kansakoulussa suomenkielen opett... anteeksi, romanian kielen opettajatar antoi rakkaille oppilailleen (= eli mukuloilleen) aineaiheeksi "Mikä meiltä vielä puuttuu?" Uskotuimmat mielistelijät - he, jotka toivat opettajalle aina syksyin pussillisen omenia - kirjoittivat että "Ladoja vois olla enemmän. ja ystävyyttä neuvostotovereitten kanssa kans sai olla enempi"etc. etc. etc. Mutta yksi oppilas (tyttö) kirjoitti että "meiltä ei puutu mitään". Opettaja(tar) ihmetteli ja otti hänet puhutteluun. Tiukkasi että "kai nyt teiltä sentään jotain puuttuu?". Tyttö vastasi:
Ei puutu. Eilen isosisko tuli kotiin ja ilmoitti että on raskaana. Isä sanoi siihen että 'tämä se vielä puuttuikin!'.
Tänään,
VastaaPoistaolen eri mieltä mitä olin eilen,
kun ajattelin huomista.
Huominen on aina muualla. Samoin kuin jumala.
Ajattelen hämähäkkieläimiä. Ajattelen mitä punkki (Ixodes ricinus) ajattelee ihmisistä? Luulen, että aika sopimattomia.
Minä luulen, että punkki on aivoton. Sitä ohjaa vain veren haju, ihan kuin lutikkaakin. Meillä on punkkeja ihan tässä pihapiirissäkin. Koko ajan saa ajatella, onko selässä lapaluiden välissä punkki. Se on ainoa paikka, josta ihminen ei itse saa punkkia pois. Viime kesänä siskolla oli, ja minä poimin sen pihdeillä pois. Ei tullut seuraamuksia.
PoistaJotenkin kurjaa ja haikeaa olla täällä sisällä ja kaupungissa. Melkeinpä ahdistavan lämmintä, hiljaista ja leppoisaa, kun hyvin voisi olla raikkaan ahavoivassa tuulessa veden rannalla, kuuntelemassa naapurin hyvä-äänisistä stereoista musiikkia. Saisi pusertaa sinappia makkaran päälle ja juoda olutta tai hienosti shamppanjaa (kuohuviiniä) ja suunnittella, josko ilkeäisi käydä puuvessassa, vai pystyisikö siirtämään koko toimituksen huomiselle ABC-käynnille. Maalla veden äärellä tuntee todella elävänsä, koska aina välillä täytyy nipistää itseään: "onks tää saatana ees totta!"
VastaaPoistaKas, Riku, meillä kävi niin, että kun puristettiin sinappia makkaran päälle, tuubista tulikin vettä. Sinappi päätyi roskikseen - se oli joululta jäänyttä porsaan perän sinappia. Sinänsä varmaan syötävää, mutta vetinen mauste ei oikein innostanut.
VastaaPoistaLämmintä on sopivassa tuulensuojassa. Mistään ei kuulu ääniä, maanteillä ei aja autoja, nettilehdessä on vanhat tai typerät uutiset - tee testi, miten kännissä olet/ Näin säilytät kaljat kylminä ilman jääkaappia. Siis neuvoja uusavuttomille stadilaisille, maalla tunnetaan automaattisesti kaljansäilytyskonstit.
Minä olen kuvaillut harmaasieppoa, joka taitaa tehdä vielä pesää, ikkunamme päälle.
Testin tässä joutessani jo tein: olen vesiselvä.
VastaaPoistaTottakai vielä on hiljaista, aidon juhannusmekkalan kuuluukin alkaa vasta kun pohtii nukkumaan käymistä. Hyttysiä ei varmaan ole, lienevät olosuhteiden pakosta muuttaneet selkäreput selissään etelän maille.
Lämmin kalja on kulttuurikokemus, joka tuo muun hyvän ohella mukavan nostalgisia muistoja menneisyydestä.
Minä suositan kaljoille ja siidereille kylmään kaivoon laskemista, jos sellainen tontilla on. Sammakkokaivot ovat parhaita. Maan sisällä on helteelläkin kylmää. Meidän tontilta kaivo löytyy, ja vettäkin pohjalla on, runsaasti sammakkoja ja kupeessa myös sisiliskoja. Sammakkohan merkitsee, että vesi on puhdasta. Tosin meille tulee vesi hanasta. Kukapa nyt enää kaivosta vettä noutaisi.
VastaaPoistaLämmin kalja on kieltämättä kokemus. Vieläkin muistan sen Lidlin oluen, jonka yksi ystävä pihallaan kerran tarjosi, lämpinä, suoraan auringosta.
Meiden mökillä nostetaan vesi kaivosta. Olen miettinyt, että pitäisiköhän rakentaa siihen vanhan ajan vinttikaivo.
PoistaJos kaivossa on sammakoita, niin kehottaisin tiivistämään sen välittömästi - mikäli kaivovettä siis juodaan.
Kaivovettä ei ole juotu ollenkaan tässä "uudemmassa" mökissä, entisessa Olgan torpassa, joka edelsi tätä, juotiin kyllä, vaikka siinä taisi silloinkin jo olla sammakoita, ainakin siinä kaivon lähellä. Kun uusi mökki tehtiin, kaivo jäi ja taloon vedettiiin vesijohto.
PoistaMinulla on sellainen käsitys, että kaivoissa on varsin yleisesti sammakoita, ja niitä jopa pidetään puhtaan veden merkkinä. Mene tiedä. Itse ainakin pelkäisin kolibakteereja.
Näinhän sanotaan kyllä, olen itsekin kuullut. Yksi kaivoekspertti vaan huomautti, että jos sinne kaivoon pääsee sammakko, niin pääsee sinne päästäinenkin. Mutta pois ei pääse.
PoistaJostain luin, että sammakot juuri syövät ne kuolleet päästäiset ja muuut sieltä kaivosta pois...
PoistaVaan itse en siis tosissani tiedä, onko kyseessä vain kansanuskomus. Joka tapauksessa yhteen aikaanhan todettiin, että maalaiskaivot ovat kolibakteeripesiä. Tämä oli sitä aikaa, kun äiti sanoi, että nyt riittää kaivovesi, on saatava vesijohto.
Eikäkö hyvää juhannusta minun piti toivottaa, Iines. Sinulle ja muille ja Mikikselle.
VastaaPoistaHyvää juhannuksenjatkumoa itse kullekin! Kylmää on ja aamu alkaa tulen virityksellä. Hukkuneilta on vältytty, onneksi, kun vesi ei taida humaltuneita kutsua. Maailmalla ei tapahdu mitään, tai sitten media ei välitä tietoja. Ihan kuin kaikki olisivat aivot narikassa juhannuksen ajan.
VastaaPoistaVaan aurinko paistaa ja merituuli on raikas.
Mökillä oli niin koleaa, että tulin käymään kaupungissa. Näin kylmää juhannusta ei olekaan ollut miesmuistiin.
VastaaPoistaKävin kyllä juhannussaunasta uimassa, vesi oli 12-asteista, kun siinä oli hieman Suomi-Ruotsi-maaotteluhenkeä ja vielä naapurin äijät kannustivat. Kaikki miehet uivat, naisista vain yksi!
Olin ainoa, joka roiskautti sinne pää edellä, muut kahlasivat - oinas on aina oinas.
Kerran norjanmatkallani pulahdin uimaan napapiirillä. Tai ei se miten pohjoisessa on, siinä määräävintä ollut; se vesi vaan oli juurisulanutta lunta ja jäätä. Karmeen kylmää! - Väitetään, että kylmä Kangistaa... ja saattaa niin ollakin. Mutta kyllä se myös Kutistaa! (piru vie)
PoistaKoleaahan mökillä on. Meillä on koko ajan tuli piisissä ja sisällä istutaan, mitä nyt välillä pistäydytään jossain. Tänään on satanut koko päivän, rankastikin. Hiljaista on ollut joka puolella, ihmiset eivät ole täällä raitin päällä, vaan ilmiselvästi sisätiloissa. Hyytävä juhannus, toista tällaista en muista. Eikä jatkokaan lupaavalta näytä. Sadetta ja koleaa, pilviä. Huhhuh tätä kesää.
VastaaPoistaVaan minäpä aion hakea taideasiantuntijan paikkaa. - Hesarin väärennösten tunnistamiesessa 9/10 oikein. Remu Rembrandt meni väärin.
VastaaPoistaMinäpä harrastan hurlunkumeja! Ai, te saatatte sanoa, ja jäätte kaivamaan nänäänne: ette ole koskaan kuullutkaan hurlumkumeista?
VastaaPoistaNo, Formula -Ykköstä, tiätysti. Olin katsomassa sitä livena eräässä Teboilin baarissa. (Jossa kisan jälkeen hävisin Pokeripeliin 100;- €.) . Meitä kerääntyy sinne aina tietty jengi: en väitä että olisimme edustavin otos suomalaisista maskuliineista... Mutta emme me mitään vaimojen töniöitäkään ole. Pidämme hauskaa ilman alkoholia, juomme vain kahvia, ja kommentoimme kuvaruudun tapahtumia. . – Mutta koska tämä blogi on ”hyvän maun mukainen”, jätän kommentoinnit kertomatta.
Ps. Kerran, nuorempana, kun asuin Kauppalassa, niin kävelin ystävieni kanssa katsomaan kohuttua pornoelokuvaa. Odotuksemme oli korkealla. Elokuva esitettiin Bio-Kaaressa. Matkalla sinne ohitimme eläinkaupan; siellä oli myytävänä myös lintuja. Ikkunalla oli mainos: ”myydään linnunsiemeniä”. Minä nykäisin Simoa – Parnasson runokilpailun voittajaa – hihasta, ja sanoin sille että ”jos se pornoleffa on maineensa veroinen, niin mennään myymään ylimääräiset siemenet tuonne. Tehdään hyvä diili.”
Ei ollut, ei ollut hyvä leffa. Hyvä jos vähän alastonta olkapäätä välillä vilahti. Ei tarvinnut mennä senttaamaan siemeniä Lintukauppaan.
(tarina pitää sisällään tuoteselostusta. ja testin.)
Nyt minä pillastun:" tämä blogi on hyvän maun mukainen."
PoistaKissan villat ja katin kontit, toivottavasti ei ole eikä tule, sillä tuo on loukkaus. Blogi, joka on "hyvän maun mukainen", on blogi, joka ei ole kiinnostava vaan steriili, kiinnostamaton.
Jetsulleen sama tulos täällä. Testi oli aika helppo, mutta muutama vaikea kohta siinä kyllä oli. Rembrandtissa minäkin siis erehdyin raskaasti, ja toinen, jossa mietin pitkään, oli Repinin kasakka. Myös Miro oli sellainen, että olisi voinut mennä toisinkin.
VastaaPoistaJossain tein myös testin "Mikä testi on sinua lähinnä". Vastaus oli "Ruokatesti".
... "heräsin viimeyönä kun yläkerrasta kuului kummallinen kaksois-kopsahdus. no, sitten tajusin että mummelilta tipahti geisha-pallot....". ( - jatkuu -)
VastaaPoistaEn rupee kilpaileen teidän kanssanne kuka osaa härskimmät jutut. Koska, todennäköisesti häviäisin.
Ps. Mutta tiedättekö, rakkaat KameliKurjet, tuosta facebuukista? Mikä se on? Minä olen saanut sähköpostiini outoja viestejä, epäillyttävän arvovaltaisilta tahoilta, jossa väitetään että olen heidän "facebook ystävänsä". Vittu, en varmaan oo! En halua olla tekemissä humbuukin kanssa. Pistän nuo viestit, vaikka ne olisi allekirjoittanut itse J.K.Paasikivi, roskakoriin. (Pahin virus, jonka koneelleni olen saanut, tuli Sähöpostin liitetiedostosta. Siksipä niitä en enää aukoile.)
Kissalla on 4 konttia ja yksi häntä. Oravallakin on 4 jalkaa mutta tuuheampi häntä. (Sitä paitsi oravat ovat kamalia pureskelemaan erilaisia esineitä. Enkä minä nyt tarkoita pähkinöitä.)
No olkoon jos on: tämä blogi on osoitus "äärimmäisen huonosta mausta". Ja tänne kommentoivat ihmiset pitäisi sahata sirkkelillä kahtia.
Poistanimimerkki "eräs hyvän maun ystävä"
Mieluummin näin, Mikis. Tämmöisestä tykkään, että sanonnassa on erilaisia tasoja, joita passaa arvuutella. Jos joku ei arvuuttele, niin sopii sekin.
PoistaTietysti jos kutsuu mielispuolisia ystäviään - kuten RIKUA ja Tapsaa ja hra Kolehmaista - "velikulliksi"... niin on kyllä pakko keskittyä, vaikka olisi kuinka tuiterissa, ettei kirjoita vahingossa tuota yhdyssanan etuosaa kahdella l-kirjaimella.
VastaaPoistaPillun käyttö kans... anteeksi pilkun käyttö on kanssa tarkoitan harkittava. Muistan - olin silloin niin nuori, lähes vastasyntynyt, koska en osannut vasta kuin tavata - niin lueskelin yhtä kirjaa. (Olin löytänyt sen kansakoulun ullakolta. Jossa oli kamalasti sahanpurua. Ja vanhanaikaisia pulpetteja.) Siinä kirjassa, fraktuuralla, oli esimerkki pilkun tärkeydestä.
Kerron sen teille (nöpönasuseni):
"Viipurin hovioikeudessa oli, tota noin, oli asetettu yks äijä syytteeseen taposta. Tai jostain muusta sellaisesta. Ja tuomittukin. Mutta koska juttu oli kinkkinen, niin odotettini Korkeimman Oikeuden päätöstä. Sieltä tuli viesti: "ARMOA EI SIPERIAAN". Syyttäjä luki lauseen "Armo ei, Siperiaan". Puolustus luki "Armoa, ei Siperiaan". - Ja - kuten Kemppinen ja minä tiedämme, että jos ei olla varmoja, tuomitaan syytetyn hyväksi.
Pilkutuksella (miksei myös pillutuksella) on joskus yllättävän tärkeä merkitys!
Protopilkkusääntö. Tämä menee edelleen oppilaisiin kuin häkä.
PoistaJuhanus on taas ensi vuonna? Ilmeisen todennäköisesti? Ainakin joillekin. Toivotan jo nyt, kun en edellistä ehtinyt toivottamaan: Parasta tulevaa juhannusta! Aina.
VastaaPoistaKylmän kourissa täälläkin idässä kärvistellään. Hellassa palaa motti tolkulla puita, kun ei viitsisi uuneja ruveta lämmittämään ja sähköpattereita käytetään vasta tulipalopakkasilla lisälämmitykseen. Näi o!
Surettaa ja säälittää linnunpoijjaat ja muut pienet elukat. Ei se yläkerran ukko, - vai akka lie - kyllä yhtään sääli luomiaan olioita. Se kun viime kädessä "Säät ja ilmat säätää..."Vai olisiko sittenkin ahneilla kapitalisteilla jonkin prosentin osuus ilman haltijoista?
Kyllä ne ilmat tuolta ylhäältä taitavat tulla ilman ahneitten kapitalistien apuja, luulen, vaan en tiedä. Vaan samoista ilmoista täällä köyhä ja rikas saapi nauttia tahikka kärsiä.
VastaaPoistaNyt on aivan kauhea sade täällä, kahta pisaraa lupaa Ilmatieteen laitos huomiseen asti. Juhannusvieraatkin lähtivät juuri, joten yksin saa kuunnella sateen ropinaa ja lisätä puita hellaan. Minulla kyllä täällä kamareissa on sähköpatterit päällä, jos lämpötila alittaa 18 astetta. Kauniilla ilmalla ne ovat pois päältä, kun olen koko päivän yleensä ulkona.
Miten vaikuttanee pohjoisen mannerjäätikön sulaminen ilmastoomme. Luulisi, että se prosessi lisää ilman kosteutta ainakin. Miten se sitten vaikuttaa planeetan sääilmiöihin, en tiedä.
PoistaÄäri-ilmiöthän mukamas ilmastonmuutoksen ansiosta lisääntyvät.
Ovatko nämä nyt sitten osoitus ennustusten toteutumisesta?
Mutta kyllä pääomaa lisää kahmivien ahneudella on ollut näppinsä pelissä, eikä loppua ilmojen pilaamiselle taida olla odotettavissa.
Nyt nautin kuitenkin tästä päivästä täysillä, sillä täällä taitaa olla lämpimin päivä tänään koko maan säätiloihin verrattuna.
Ja pitää vielä ilmaista tämäkin: On sinulla Iines täällä blogissasi
mielenkiintoisia, suloosia miehiä. :) Virtuaalisina henkiolentoina tarkoitan. Reaalimaailmassa oisivatko yhtä ihania? Mää tiiä?
Minä en osaa syyttää yksin pääomaa kahmivia ilmastonmuutoksesta, kun eikös se pääoma vastaa köyhälistön huutoon ja tarpeeseen: myy sitä, mitä me köyhät halutaan. Me halutaan hirveästi sähköä ja helppoa elämää, sitä me ostetaan.
PoistaEli kaipa me kaikki yhtä lailla olemme syyllisiä maapallon tilaan.
Juu, samaa mieltä, täällä on ihania miehiä kommentoimassa.... Älkäät vohkiko niitä täältä... Katsoa saatte.
Minäpä sain taidetestissä kaikki oikein, vaikka pelkäsin koko ajan mokaavani. Tunnistin paremmin väärät kuin oikeat - monen väärän paljasti tekninen kompurointi tai hutiloiva ylimalkaisuus. Olivat siis äkkiä tehtyjä, hieman oiottuja ja loikittuja.
VastaaPoistaMenestyksestäni intoutuneena tein heti perään murretestin ja eiköhän vain testiaparaatti huomannut, että "vaikutat oululaiselta", jonka puhetyylissä on "maalaishenkisyyttä" ja "yleissuomalaisuutta". (Kas kun ei sentään perussuomalaisuutta...)
Testi tiesi. Vaikka olenkin siis Kainuussa kasvanut, olen syntyisin Pohjois-Pohjanmaalta. Lisäksi kaivoskylässämme ei tietenkään mitään kainuuta puhuttu, kun kaikki olivat muualta.
Samaa mieltä kuin Riku, osasit varoa Rembrandtia, ja muuthan olivatkin peruskauraa meille fiksuille.
PoistaMurretestistä minulle tuli maininta yleiskielisyydestä, mitä osasin odottaa, kun olen kehno puhumaan leveää murretta. Tunnen itseni ääliöksi yritttäessäni puhua seutukunnan murretta. Satakuntalaismurteet ovat lisäksi luonnostaan hirveitä, aivan kamalia. Rumia.
Raoman giäl sen sijaan on ylön gaunist, ja sitä puhutaan täällä mökkiseudulla. Tunnen silti mielisteleväni paikkakuntalaisia, jos alan puhua sitä osaamatta syntyperäisen lailla. Tämä on muuten hauskaa seutua, kaikki udellaan tavalla jos toisella. Jos sinua ei tunneta ja kävelytät koiraa, paikallinen kysyy, kenes koer see on?
Tottakai sait kaikki oikein,kun tiesit puheistamme Hollannin plösöä varoa.
VastaaPoistaMinä tein murretestin jo aiemmin, vaikka tulos oli selviö. Harhaanjohtavasti suomen kieltä nimitetään yleiskieleksi. Yleiskielihän täällä on sellaista: "mije en tiijjä, doda doin, oulekkona tähnännä halakoja halakovajjaan" ja "katokko ku on levvee, annetaan möy sille turupaan!"
Yleiskieli on toisaalta aika osuva nimi puhutulle huolitellulle kielelle, jota ymmärretään kaikkialla Suomessa, mutta joka ei ole kirjakieltä. Esimerkiksi uutisten kielihän on yleiskieltä, koska se on kirjoitettu puhuttavaksi.
PoistaMurteetkin alkavat menettää omintaan, ja en osaa sanoa, itketäänkö niitten perään vähän turhaankin. Kieleltähän vaaditaan jatkuvaa muutosvalmiutta, ja sama koskee murteita, mitä pahimmat murreänkyrät eivät tahdo tunnustaa. Puhuttu kieli yhtenäistyy vauhdilla koko Suomessa samankaltaiseksi.
Murretta on vaikea kirjoittaa, koska sehän ei ole vain sanoja, vaan tapa puhua - aksentti, intonaatio, äänenväri jne.
PoistaMinulle sattui keväällä sellainen tapaus, että sain puhelun numerosta, jota en tuntenut. Äänestä kuitenkin tunnistin puhujan hyvinkin tutuksi, mutta en saanut millään äkkiä päähäni kuka hän on... Puheessa kuului selvästi leveä ja paksuhko nuotti, joten paikallistin hänet jonnekin kotiseutuni tuntumaan, muttei kuitenkaan ihan... Tuttu ääni, muttei millään loksahtanut paikalleen.
Puhujaksi paljastui vanha tuttu helsinkiläinen työkaverini, joka kaiken lisäksi on – suomenruotsalainen! Ja puhuu nimenomaan ruotsia kotioloissaan.
Salaisuus on siinä, että hän on paperi-insinööri-isänsä takia viettänyt lapsuutensa Varkaudessa, josta puheeseen on jäänyt pohjoissavolaista paksua äänenväriä. Murretta hän ei siis puhu.
Kasvokkain tavatessa en ole kiinnittänyt siihen ikinä mitään huomiota, vaan korkeintaan huomannut, ettei hänellä ole lainkaan hurriaksenttia.
Totta. Satakuntalainen valittava nuotti, stadilainen nenäänpuhuminen, savolainen kiekaisu, raumalainen lyhyt ja iloisen hakkaava poljento, pohojalaanen verkkainen lakoonisuus - onhan näitä.
PoistaKun tulin lapsena Rauman seudulle vakaasta ylemmästä Satakunnasta, täkäläiset serkut nauroivat minun ja siskon puheen nuottia ja matkivat sitä venyttämällä ja valittamalla. Me puolestaan matkimme rauman murretta lyhentämällä kaikki sanat ja painottamalla alkutavuja liioitellen.
Iines, kuka nyt sinut voittaisi. Älä edes pelkää. :) Blogisi on kuin suuren perheen kotoisa olohuone. Kaikki läsnäolijat viihtyvät.
VastaaPoistaKielemme murteet ovat kiehtovia. Tosin aivan kaikki eivät kuullosta savo-karjalaisen korvassa kauniilta. Se ei liene alun perin tarkoitus.
Minä en osaa hyvin oikeastaan mitään kieltä, en edes murteita.
Kaikki on sekoittunut suloiseksi sekamelskaksi.
Olen muuttanut kouluikäisenä useilta murre-alueilta toisille. Koulujen vaihtuessa on jäänyt kieliopillisia aukkoja, joita toki olen yrittänyt sittemmin paikata. Huonella menestyksellä.
Leonoora, se oli leikkiä! On vain hauskaa, kun täällä naisetkin juttelevat. Heitä saisi tulla roimasti lisää. Mihin tahansa puheen väliin saa mieluusti tulla, ei se ole tunkemista eikä mistään sisäpiireistä ole kyse. Mistä tahansa raosta saa lausua huomautuksensa, vaikka erimielisenkin - näitähän suorastaan himoitsen.
VastaaPoistaTapsa tuossa yllä muistutti siitä, että murre on muutakin kuin sanoja. Intonaatio paljastaa usein yleiskieltä puhuvankin. Murretta on hauska kuunnella. Tavallaan harmi, että erot ovat edelleen tasoittumassa. Vaan kaipa sekin on demokratiaa.
Ei se demokratiaa ole, vaan evoluutiota.
PoistaOlin kymmenen korvilla, kun naapuriimme muutti perhe jostakin Lounais-Suomesta, Satakunnaksi sen silloin nimesin, vaikka en ole ihan varma.
Mutta muistan selvästi, etten meinannut millään ymmärtää heidän lastensa puhetta! Oli kuin olisin ulkomaankieltä kuunnellut.
Matkimisella on suotta negatiivinen leima. Ihminenhän oppii matkimalla kielen lisäksi monia taitoja. Eläinpoikasetkin seuraavat emon touhuja ja matkivat sitten tämän käyttäytymistä. Matkiminen pitäisi nostaa kunniaan.
PoistaVaan aina tarvitaan se ensimmäinen apina, joka keksii käyttää työkalua kookospähkinän halkaisussa. Vai niinkö se menee, että saman asian keksii moni eri aikoihin eri paikoissa toisesta tietämättä? Muut lauman jäsenet sitten jäljittelevät hoksnokkaa.