8.6.2014

Kesäpäiväkirja, 1. sivu: Välitila



7.6. Kummallinen välitila. Puolet minusta on mökki-, puolet kaupunkielämässä. Tämä on jokavuotinen riesa, josta kärsin, sillä en pidä muutoksista. Vein tänään tavaraa mökille, tulin takaisin ja olin tyytyväinen, kun ei vielä tarvinnut jäädä. Putkimies oli käynyt tekemässä uudet liiterinportaat, joista on kätevä kuljettaa ruohonleikkuria ja kulkea hakemaan puita. Portaiden päälle voi asetttaa myös matalan pikku penkin ja klapikoneen.

8.6. Soitin putkimiehelle kysyäkseni portaitten hintaa. Meillä on sellainen diili, että panen aina tehdyn työn summan hänen tililleen mukisematta. Nyt hän  sanoi, että kyllä kahdeksankymmentä euroa pitäisi saada - pitkän jahkailun jälkeen selostettuaan ensin työvaiheita ja käytettyä aikaa, viisi tuntia. Sanoin, että summa on sopiva. Putkimieheltä tuli suunnittelu, materiaali, materiaalien sovitus ja käsittely käsityönä. Kaupan päälle putkimies sanoi, että räystääni alkavat ruostua sisäpuolelta ja että ne pitäisi maalata. Olin samaa mieltä, vaikken ole koskaan nähnyt räystäitten sisäpuolta, sillä en mene katolle. Hänellä on sopivaa metallimaalia, tulee sopivan poudan tullessa maalaamaan räystääni. Pitää varata pullaa pakastimeen.


Huomenna alkaa mökkielämä ja vähittäinen luonnon ihmeisiin uppoaminen. Kaupunki ja uskoakseni yhteiskunnallinen uteliaisuus haihtuu jonnekin kauas, ellei jotakin aivan tavatonta tapahdu.  Toisaalta koskaan en ole onnistunut unohtamaan ympäröivää yhteiskuntaa. Saapas nähdä, kuinka nyt käy.

(Valokuvat Iines, liiterin porras ja sulkakoipikorento kukkivassa timoteissa)

65 kommenttia:

  1. Hyvää kesän aloitusta, IInes! Ja onnittelut avuliaasta edullisesta korjausmiehestä.

    Uutisia tuuteista tulee, kun niissä on joitakuita niitä keksimässä.Kesäaikaan kun toimittajat ovat hekin lomalla, lehdissä lienee vain kesäharjoittelijoita, jotka ahkerasti kiikaroivat Sanoma Oy:n ja Kassi-Alman toimistotaloista lähikatuja. Kirjoittavat sitten: "JUURI NYT - näyttäisi vähän siltä että raju kolari Kaivokadulla, repivä riita bussikuskin ja jonkun toisen välillä"

    Vähemmästäkin sitä kesätoimet unohtaa ja alkaa pohtia maailman moninaisuutta ja yhteiskunnan toimintaa. Mielenkiintoisimmat kesäuutiset ovat kuitenkin, kun julkut tappelevat aamuyöllä jonkun yökerhon lähellä, suoranainen skuuppi on, jos joku onnistuu ajamaan kännissä valotolpan nurin. Saattaa olla, että joku kesälomalla oleva toimittaja herää sammuttuaan baarin vessaan ja havaitsee vaimonsa/miehensä kanssa tappelevan kansanedustajan. Skuuppi siitäkin tulee, jos kansanedustaja on eri puolueesta kuin toimittaja. Suuri, ehkäpä suurin osa, uutisista tulee kuitenkin ulkomaiden pintalehdistä: "Raju rakastaja olikin pöyristyttävän kylmä pakastaja."

    Jos yhteiskunnallisen vaikuttamisen nälkä kasvaa kesällä aivan mahdottomaksi, aina voi netissä allekirjoittaa lukemattomia adresseja, joissa lukee: "Me vaatimme!" Aktivistiksi sanotaan sellaista, jonka kankaisessa kaljakassissa ja teepaidassa lukee jokin yhteiskunnallinen viesti, mielellään sillä lailla näppärän nokkelasti kirjoitettuna,etteivät sitä sivulliset ymmärrä.

    Vihreä ajattelija Osmo Soininvaara jatkoi Hesarissa oikeistorouvien kosiskelua puolueeseen. Aika hyvin siitä pystyi rivien välistä lukemaan,että halukkuus lähentymiseen on kova, kynnyskysymyksiä ei juuri ole. Ja Soini jatkaa linjallaan. Me olemme kansa, Tosisuomalaiset. Meiltä voitte milloin vain kysyä, mitä mieltä asioista olette.




    VastaaPoista
  2. Kiitos, Riku! Tuo putkimies-korjausmies on äidin peruja, hän aikanaan sai vinkin jostain, ja siitä lähtien putkimies on kulkenut meidän perheen remonttireiskana. Teki aikanaan isotöiset laituritkin, muttei enää, kun urakka on liaan raskas yhdelle miehelle ja toista ei löydy helpolla, ihmisillä on nykyään omissaan tarpeeksi puuhaa maallakin.

    Tuohon liiterinportaaseen olen tyytyväinen, se on kyllästettyä puuta ja tosi vankka, lisäksi se on komeampi kuin itse liiteri, mikä kyllä menee jo koomisen puolelle.

    Uutispula on vain kotiamaassa, muu Eurooppahan toimii täysillä elokuuhun asti. Suomessa on erikoista se, että lomat aloitetaan kouluissakin jo kesäkuun alussa. Itse kannattan sellaista, että kouluissa ja töissä oltaisiin vaikka juhannukseen asti ja koulut alkaisivat vasta elokuun lopuilla. Elokuussa on yleensä kuumimmat ilmat ja lämpimimmät vedet, ja sato alkaa kypsyä.

    Adressien allekirjoitus onkin hyvää kesäpuuhaa. Oikein hikisenä on hyvä selata adresseja ja vetäistä nimi sinne sun tänne. Helpottaa kummasti, kun voi vaikuttaa.

    Minua rupesi muuten kiinnostamaan, mitä Jussi Halla-aho on sanonut somaleiden genetiikasta, kun Heidi Hautala on nyt suivaantunut siitä malliin "mitähän ulkomaalaisetkin meistä ajattelee". Olen ollut tuosta jutusta aika lailla valistumaton.

    VastaaPoista
  3. Minä en Halla-ahoa ole lukenut riittävästi, että osaisin vastata. Heidi tuskin on siitä huolestunut, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat, sehän on aivan eri juttu.

    Uskoisin, etteivät ulkomaalaiset ajattele suomalaisista juuri muuta kuin sen mitä suomalaiset suomalaisista kertovat. Likaista on politiikka, puolin, toisin ja kolmansin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi Hautala vain käytti ilmaisua, joka antaa viitteen siitä, että hän pohtii muiden maiden suhtautumista meihin: "- - muillekin kielille käännetyt Halla-ahon lausunnot ovat karmaisevia". Ihan kuin muille kielille tulisi kääntää jotenkin erilaisesti, valikoiden.

      Poista
  4. Kyllähän minä tuon Halla-ahon "geneettinen erityspiirre"- lauseen tiedän, löytyy helposti googlaamalla. En pysty arvioimaan sitä sen parodiataustaa. Pitäisi nähdä koko alkuperäinen teksti alkuperäisessä julkiasussaan. Ollakseen uskottavasti parodiaa, ainakin vahva vihje parodioitavaan tekstiin olisi minun mielestäni pitänyt olla. En tiedä, oliko.

    Hallis itse sanoi, että rikosoikeudelliseen tuomioon jkohtanut teksti esiettiin Cameronin porukalle. Hautalan puheet ovat tässä sisä- eivät ulko(eu)politiikkaa, se täytyy muistaa.

    "Eivät kuulemma nyt siellä ___________ oikein tykänneet hyvää!"

    Jos nämä kuulostvat jomman kumman puolustamiselta, lupaan, etten koskaan tule äänestämään vihreitä tai persuja. Nämä tavat tehdä politiikkaa minua ensisijaisesti kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lausunto parodioi lukemani mukaan Kalevan toimittajan tekstiä.

      Minäkään en tunne halua arvioida irrallisia lauseita, sillä kontekstistaan irrotettua lausetta ei ylipäänsä voi arvioida uskottavasti. Olen antanut itseni ymmärtää, että kontekstilla olisi tässä ratkaiseva merkitys.

      Poista
  5. Tuo ulkomaalaiskortti vesdetään pakasta säännöllisesti, kun rasisti- fasisti- ja sovinistikortti on jo käytetty. Jos Heidi hautala kiljuu Tukholman Hötorgetilla, että "Halla-Aho sanoo, että somalit", niin svenskit kohauttavat olkapäitään, sanovat toisilleen, että "va sa hon" ja heittävät Heidin lakkiin kaksi kruunua. Sama tilanne kaikkialla muuallakin. Roomalaista ei voisi vähemmän kiinnostaa, mitä joku Halla-Aho Suomessa sanoo.
    Ranskan kuuluisin sanoja Marie Le Pen sanoo joka päivä sellaista, josta Suomessa joutuu valtakunnanoikeuteen. Silti Pariisi on edelleen mailman suosituin turistikohde.
    Halla-ahon tuomioon johtanut hammastelu taisi lähteä täältä: http://www.halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.htmla

    Jos joku ulkomalainen ymmärää jutusta jotain, hän on tosi genius.

    Iineksen remontista lausun, että helevetin halvalla sait hienon ajoluiskan ja tasanteen. Pidä pannusi kuumana, kun hän tulee seuraavan kerran. Tällaisesta työsuhteesta kannattaa pitää kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tältä samalta putkimieheltä sain myös edullisesti sen hänen itsensä tekemän piipunhatun, 50 eurolla (pyysi 40:tä euroa), mistä muuan nimimerkki kimmastui, siis siitä, että maksoin pimeästi ja siitä, että hinta oli pilkkahinta.

      Porras on tehty omista laudoista, ei mistään valmiista puutavarasta. Vaan se, mistä mies olisi voinut laskuttaa lisää, on hänen oman työnsä arvo. Luulen, että maksan hänelle ylimääräistä rännien maalaamisesta + keitän hyvät pullakahvit. Voin laittaa sämpylän päälle vähän leikettäkin ja koristella persiljalla tai tillillä.

      Poista
    2. Ei ole sinun korjausmiehesi ainakaan ahne. Harvassa taitavat olla nykyään tuollaiset miehet.

      Nuo portaat kuvaavat myös hyvin eräänlaista välitilaa.

      Poista
  6. Niin, Hallis sanoi oman porukkansa suomentaneen varmuuden vuoksi jutun cameronilaisille, ennen neuvotteluja eu-parlamentin ryhmäjäsenyydestä.

    Mutta yleisesti se on niin, että ennen kuin kehittävät googlen kääntäjän sellaiseksi, että kielemme kääntyy sillä, Suomen asioiden tuntemus ulkomailla on keskiarvoisesti tasan nolla ilman täältä tehtyä aktiivista raportointia.

    Mehän muuten tiedämme jo Ilkka Kanervan toimittaneen neuvostoliittoon raportteja oman puolueensa jäsenistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on tehtävä, annettava itse käännökset ja raportoitava itse. Tämmöistä on objektiivinen tieto..

      Poista
  7. Tuota ulkomaan kortin vilauttelemista vihaan nimenomaan kekkosen toimintapojen vuoksi. Iso kalju käytti neuvostokorttia täysimittaisesti sisäpolitiikassa. Korttia, jonka hänen kädessään olemisesta ei saata olla mitenkään varma. Hrutsevin kanssa hänellä oli ystävyys, ynseän Breznevin kanssa se puuttui.

    VastaaPoista
  8. Mitä tähän "Välitilaan", Iines, tulee, luulen että olen samassa välitilassa kuin sinä. Loydän itseni välillä sieltä, välillä täältä ja kun herään aamulla ja avaan silmäni, huomaan olevani muualla kuin luulin olevani.

    Eilen heräsin siellä, eli kaupungissa, tänään "maalla", eli täällä. Eilen satoi, tänään paistoi aurinko. Eilen kastuimme kaupungilla läpimäriksi kun olimme liikkeellä ilman sadevarusteita. Tänään nautimme auringosta ja vastapuhjenneista juhannusruusuista.

    Vaihtelu virkistää, sanotaan, mutta pakko tunnustaa, että se myös rasittaa omalla tavallaan. Koskaan ei ole varmaa, mistä löytää itsensä.

    Tai onko sillä väliä. "Elämme kuin unessa", niin kuin Yrjö Kallinen jossain kirjassaan sanoo. Välillä tuntuu tosiaankin, että kaikki on vain unta. Että oikea todellisuus on sittenkin jossain muualla. Missä, sitä ei kukaan tiedä.

    Mutta yhden asian opin tuosta sinun välitilastasi. Se on tärkeä. Sitä en ole tullut koskaan ajatelleeksi, olen pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. On joku, joka korjaa paikkoja, puhdistaa räystäät puista lentäneistä roskista, kiipeää katolle ja korjaa antennien asentoja tarpeen vaatiessa, haravoi syksyisin lehdet pihassa, hoitaa kompostia, tekee lumitöitä talvisin, pesee ja vahaa "kulkuneuvoja", tekee ja kiinnittää puihin linnunpönttöjä jne. loputon määrä asioita, jotka jäisivät minulta tekemättä. Nyt vasta osaan sitä arvostaa ja jopa kunnioittaa ihan eri tavalla. Taidanpa jopa kiittää siitä!

    Mitä politiikkaan tulee, elän senkin suhteen kuin horteessa. Välillä tuntuu, että koko maailma on tullut hulluksi, välillä se tuntuu kaikesta huolimatta mielenkiintoiselta ja hyvältä paikalta.

    Tuo, mitä Kolehmainen sanoo: "Jos Heidi hautala kiljuu Tukholman Hötorgetilla, että "Halla-Aho sanoo, että somalit", niin svenskit kohauttavat olkapäitään, sanovat toisilleen, että "va sa hon" ja heittävät Heidin lakkiin kaksi kruunua." Osuvasti sanottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välitila on ajelehtimista, ja minulla ainakin on pikemmin tarve kiinnittyä satamaan ja kiintyä siihen. En usko, että muualla on toisin tai paremmin, sillä tasapaino ja onni tulee ihmisen sisältä, ei ulkoa. Siksi en kai juurikaan hingu maailmalle. Kaiken erilaisuuden alla on ihminen kuitenkin sama, hyvässä ja pahassa. Miksi minä niitä erilaisia ilmastoja omalla nahallani kokeilisin?

      Kyllä se niin on, Liisu, että kumppani on kullanarvoinen, varsinkin juuri semmoinen itsestäänselvyyskumppani, joka hoitaa ja tekee asioita. Semmoisesta ei voi muuta kuin olla kiitollinen ja rukoilla, että osaa toimia niin, että sillä kumppanillakin on hyvä olla.

      Vaan ei se niinkään ole, että ihminen ilman kumppania on osaamaton tai vajaa. On monesti nähty, että yksin on myös hyvä, parempi kuin huonon kumappanin kanssa. Jos joutuu tekemään hirveästi kompromisseja, se syö kumpaakin.

      Poista
    2. Ymärrän välitilan. Se on ajelehtimista myös minulle.
      Olen löytänyt paikkani pohjoisessa, ja kun olen etelässä, kaipaan sinne niin, että kipeää tekee. Pohjoisessa mittari tulee taas tappiin ja lähden etelään niin pian kuin vain pääsen.
      Kyllä ihminen on sitten kummallinen. Kaipaa toisaalle ja taas takaisin.

      Poista
    3. Olen lukenut blogistasi siitä, kun matkustat pohjoiseen, ja sitten taas takaisin. Kuvaat hyvin välitilaa, siirtymän haikeutta ja autuutta. Ihailen kaikkia, jotka itsenäisesti matkustavat eri puolille, vaikken näe itseäni matkustavaisena. Minä taidan olla se, jonka on oltava aina perillä, viipyjä. Lähtö on vaikeaa.

      Poista
    4. Onnellisin olen, kun istun selkä seinää vasten ja katson maisemaa. Se seinä voisi hyvinkin olla rappeutunut italialainen kivitalon seinä ja silmieni edessä voisi joko laskeutua laakso tai nousta vuori. Ei tarvitsisi nousta ja lähteä liikkeelle, voisi katsoa koko auringonlaskun, haistella ilmaa ja kuunnella lintuja. Voisi kirjoittaa runon tai ajatella sen.

      Poista
    5. Minusta taas tuntuu siltä, että taidan olla onnellisin matkalla. Menosa ja palaamassa. Paikasta toiseen. Viihdyn junassa, sillä pidän hitaasta matkustamisesta.
      Kävelen Palkisissa aina mökille. Matkaa on pysäkiltä kolme kilometriä. Taksi on aivan liian pian perillä. Haluan ajatella, että oma paikkani on juur tuon mäen alla, seuraavan mutkan takana. Olen jo pitkään ymmärtänyt, että matka on aivan yhtä tärkeää kuin perille pääseminen.

      Poista
    6. Piti sanomani, että "Olen jo pitkään tuntenut, että matka nn aivan yhtä tärkeä kuin perille pääseminen." Tunteminen on tärkeämpää kuin ymmärtäminen. Ainakin minulle.

      Poista
    7. Tämä on varmaan universaali tunne, jota mm. Kyllikki Villa on kuvannut hienosti lokikirjoissaan, reissutarinoissaan. Mitään kovin kummoista ei kirjoissa tapahdu, vaan tärkeintä on olla matkalla, menossa jonnekin. Villahan matkusteli vielä vanhanakin ja mietti, että jos alkaa pahasti kaatuilemaan laivassa, ei voi enää matkustaa. Viimeisessä reissutarinassa on luopumisen makua, ja Villa taisi kaatuakin siellä hytissä. Vaan konjakkitujauksensa hän nautti aina, oli pelko kaatumisesta tai ei.

      Poista
    8. Tervehdys, Anna Y, meillä on näköjään samanlainen matkasielu. Viime viikolla pistäydyin Berliinissä ja siinäkin parasta oli ensin junassa istuminen ja sitten humiseva siirto lentokoneen kyydissä perille.
      Jos junamatkat olisivat yhtä edullisia kuin lentäminen, menisin tietysti Berliiniinkin junalla. Nuorena ajelin pitkin Eurooppaa kiskoja pitkin ja olihan se vähän helkkarin hienoa.
      Kokeilin aikani mökkionnea, mutta kyllästyin ja myin pois koko paikan. Mökistä saamani raha on sitten kulunut matkustamiseen. On se outo vimma sekin.
      Iineksen kuvailemaan vuorten tuijotteluun en pysty, en ole koskaan pystynyt. Tai siis olenhan minä suurimman osan ajasta kotonani, enkä sentään koko aikaa kaipaa minnekään. Mutta kunhan on kuukaudenkin katsonut ikkunasta piharuohon kasvamista, sitä vaan ajattelee, että miltähän Varsovassa juuri nyt näyttäisi ja eikun netistä liput ja menoksi.
      Villan kirjaa luin vuosi sitten ylittäessäni Atlanttia. mainio emäntä se Kyllikki. Viikon mittainen ylitys oli minulle aivan liian lyhyt, olisin mieluusti jatkanut vielä pari viikkoa lisää.

      Poista
    9. Minulla nuoruus meni lasten kanssa, olin etuajassa kummankin poikani suhteen. Onneksi olin, sillä pääsin harrastamaan uusia omia asioita jo nelikymppisenä. Olen purjehtinut muutaman kesän Itämerellä, kulkenut Saksojen erilläänolon aikaan Trave-jokea Lyypekkiin ja kerran jopa Kielin kanavan läpi Pohjanmerelle, Helgolandiin asti.

      Olen kierrellyt Eurooppaa kuukauden mittaisilla junamatkoilla "mummoreileillä", ja opastetuilla parin viikon bussimatkoilla. Olen istunut kartanlukijana muutaman viikon mittaisilla henkilöautomatkoilla. Paikasta toiseen. Lennellytkin joskus, vaikka en siitä oikein pitänytkään. Rantalomat eivät ole kuuluneet repertuaariini. Ja lentotunnitkin täyttyivät varsin pian.

      Mökki pohjoisessa on paluuta juurille, mutta sielläkin pitää kulkea jalan tunturista tunturiin ja takaisin. Kävellessä on hyvä ajatella, yhtä hyvä kuin vuoria katsellessa. Olen kokeillut. Kaupunkilomia kaipaan, jalan kulkemista niissäkin.
      Matkalla, olla menossa ja tulossa, se on!

      Poista
  9. Rikun tavoin muistan hyvin Ison Kaljun ulkomaalaiskortit. Riitti, kun sanoi, että tämä ja tuo haiskahti "neuvostovastaisuudelle" niin asia oli siinä. Neuvostokortilla lyötiin maahan monta yritteliästä poliitikkoa.
    On hämmästyttävää, että Heidi Hautalan tapainen poliitikko, joka on veronmaksajien rahoin matkustanut ympäri maailmaa, ei ole oppinut näkemästään tai kokemastaan mitään. Ilmeisesti edustusmersun nahkaiselta takapenkiltä ei näe kovin kauaksi. Nyt hän siis kulkee kantelemassa kotimaisen kollegansa sanomisia ja vielä siteeraa niitä väärin ja tarkoitushakuisesti. Kenties takaa paistaa taistolaismenneisyys, jolloin oli luontevaa ja oikein käydä kantelemassa v'äärin ajattelevista maanmiehistä pääkallonpaikalle. Aikoinaan jopa kokoomuslaiset kävivät Kremlissä kantelureissuilla, kuten Riku ylempänä kertoo,
    Kenties Brysselin käytävillä kohta supatellaan, että "oman maan kollegojen panettelu ja selkäänpuukotus on suomalaisten meppien geneettinen erikoispiirre."
    Uuden Suomen keskustelupalstalla otetaan Heidi "harmaa talous" hautalaan kantaa monella tapaa. Tästä löytyy aika perusteellinen ja hyvin kirjoitettu selostus: http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169912-heidi-hautalan-populistinen-poyristyminen

    Se, mitä en Hautalassa ymmärrä, että hän vanhana kettuna ei tajua ampuvansa omaan ja puolueensa jalkaan noilla höpinöillään. Arvatkaa vaan, moniko ei-persu on tämänkin jupakan aikana haeskellut netistä tapaus Halla-Ahon vaiheet ja kenties huomannut, ettei syyte "lainvoimaisesta tuomiosta" ole aivan yksioikoinen. Heidille ei ole kukaan tainnut kertoa, että tässä internetin maailmassamme jokainen poliitikon lausahdus, tai paremminkin sen totuusarvo voidaan todentaa verkosta. Suora valehtelu ja panettelu tulee yhä vaikeammaksi, teki sitä kuinka korkea hallitsija tahansa.
    Lopuksi kiitän Liisua näteistä kehuista. Kerron myös, että olen lukenut Kallisen kirjan monta kertaa ja aina siitä avautuu jotain uutta. Vanha joulupukki Leo Tolstoi kirjoitti hiukan samasta asiasta ohuessa, mutta sisällöltään painavassa teoksessa "Omantunnon kujanjuoksu." Suosittelen kumpaakin kirjaa kaikille ajattelemaan pyrkiville ihmisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä neuvostovastaisuudesta tulee mieleen kirjailija Matti Rossi, joka ilmiantoi unkarilaisen kirjailijan tämän neuvostovastaisesta lausunnosta Suomessa. Näitä kyttääjiä ja käräyttäjiä kutsuttiin edistyksellisiksi ja tiedostaviksi.

      Heidi Hautalan ajattelu on hämärää. Hän ei puhu tärkeistä asioista, vaan hämmentää epämääräistä huttua. Ei maailma niin parane, että siistitään vain pihaa, kun ihminen itse on se puhkaistava paise. Sinä päivänä kun Heidi Hautala ja Sini Saarela nousevat maihin Intiassa ja nousevat lasten ja tyttöjen joukkoraiskaajia vastaan, nostan heille hattua.

      Poista
    2. Minä ilmoittaudun Sini Saarelan ihailijaksi. Ihailen hänessä sitä täysillä omistautumista, jonka hän laittaa peliin siihen mihin uskoo. Puolisydämellä asioita tekevät eivät pääse edes ateistien helvettiin, saati taivaisiin, ja taisivat siinä Dante-vainaan kuvaelmassakin olla hiilipannujen alapuolisessa kerroksessa.

      Sini, keep on rockin´!

      Poista
    3. Vaan entä muiden uskot ja kiihkot? Entä jos joku uskoo sellaiseen, jotan itse ei pysty hyväksymään? Esimerkiksi Hitler teki kaiken koko sydämestään, ei puolisydämellä. Ja hänen seuraajansa uskoivat häneen kiihkeästi.

      Kiihko ja luja usko on minusta samalla janalla fanatismin kanssa. Mieluummin voisin arvostaa kriittistä suhtautumista kaikkeen kuin lujaa uskoa omaan ideologiaan.

      Mutta siis, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, Riku, ja olet varmaan oikeassa tuossa. Ajatus on toisaalta ihailtava.

      Poista
    4. Rajaus on oleellinen, ei väkivaltaa. Kyse on oikeastaan ajatuksissani siitä, että ärsyttää valtaosan ihmisistä harjoittama rusinoiden nappailu kaikista pullista.

      Mustavalkoiseen ajatteluun taipuvaiset ihmiset ovat toisaalta taipuvaisia johdatteluun, sen tiedän. Enkä tarkoita Saarelaa, vaan kaikkia karismaattisiin johtajiin johtajiin ihastuvia ihmisiä, jotka eivät ole kasvaneet yli lapsuuden liiallisista fanittamisista.

      Poista
    5. En oikein tiedä, mitä ideologisesta innosta/kiihkosta tulisi ajatella. Käytännössä näyttää siltä, että se on niin kauan hyväksyttävää, kun hyväksymme ideologian jollain tasolla. Tällöin kiihkoilijasta tulee usein ideologian sankari. Vasta aikojen kuluttua nähdään sankariuden oikeutus, todellinen ilmiasu.

      Ympäristöasiat ovat trendikkäitä. Lauletaan tuulivoimasta, mutta laulettaessa ei nähdä, miten tuulivoimalat syövät luontoa ja eliölajeja, kääntyvät itseään vastaan. Tuulivoimalat laulavat oikeasti oodia kulutukselle, energialle, jota tarvitaan lisää, lisää, lisää...

      Poista
    6. Et muuten tainnut tietää, että Helvetissäkin on siirrytty tuulivoimaan, koska piruperkele katsoi sen kokonaisedullisimmaksi ja imitsiin sopivimmaksi.. Vanhat hiilen lapioimiset ovat siellä tyystin loppuneet ja stereoista kuuluu tauotta "Satulinnaa".

      Poista
    7. Jännityksellä ja kauhulla odotan, tuleeko tämän kylän itäosaan tuulivoimapuisto, yhdessä naapurikunnan kanssa. Lähin mylly kolkkaisi tästä rannikolta ja asutuksesta parin kilometrin päässä. Muutenkin koko tuulivoimapuisto uhkaa vakkasuomalaista perinnemaisemaa ja arkeologisia kaivupaikkoja. Raiskattu alue on peräti kahden kunnan alueella, jos hanke toteutetaan väkisin.

      Kunnanisät ja kuntalaiset ovat joskus niin tyhmiä, että katsovat enemmän ns. työllistymislukuja ja sulkevat silmänsä tuholta, jota puisto aiheuttaa. Oikeasti se työllistyminenkin on olematonta, ja kiinteistöverotuotto pienenlainen.

      Poista
  10. Helluntaita on vielä viisitoista minuuttia jäljellä, joten suloista suvista juhlapyhää sinulle Iines, ja lokoisia hetkiä kahden paikassa.
    Edestakaista elämää minäkin täällä vietän. Nyt olen myös saanut kyytiä vieraampiinkin maisemiin.
    Kyllä sinun pitäisi löytää semmonen ikioma remonttireiska, joka auttaisi ja tekisi sinulle kaikki hommat mitä vain keksit vaatia. Ilmaiseksi, suuresta sydämestään tietysti, tai siis sen vuoksi, että sinä olet ilo silmille, seurassasi on hauskaa ja pullakahvisi on maailman parasta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leonoora, helluntai meni pakatessa ja kaupunkihuushollia alasajaessani. Oli siistittävä pikkupihatkin, etu ja taka. Nyt lähden herättyäni (juon ensimmäistä kahvikupillista tässä samalla, lehti meni jo mökille) mökille tavarakuorman kanssa. Kyllä se vanha farmari oli siinä hyvä, että oli tavaratilaa paljon. Nyt on pienempi takaluukku ja pitää pakata tarkasti asetellen.

      Tuossa ylempänä kirjoitinkin jo ajatuksiani kumppanuudesta Liisulle. Oma remonttiresika olisi tietenkin ihana, mutta maailma pyörii ilmankin. Ihminen ei voi varata liiaksi toiseen. Ihailen teitä, jotka osaatte ja uskallatte.

      Poista
  11. Oikeastaan kadendin pikkuisen sinua Iines. Olet itsenäinen, ja asiat ovat hyvin hallussasi. Sinulla on myös omaa aikaa ajatella, pohtia maailmanmenoa. Kukaan ei häiritse kun haluat kirjoittaa tai valokuvata. Molempia teet osaavasti ammattitaidolla. Voit noudattaa omia aikataulujasi kenenkään niitä sotkematta. Minä olisin viikosta aivan yksin todella tyytyväinen. En vain osaa laittaa mökin oveen lappua: Ei saa häiritä. Joskus olen yrittänyt olla hissun kissun, ulko-ovella abloy-lukko riipumassa ikään kuin ovi olisi lukossa. :) Tyhmää semmonen piileksiminenkin on. Pitää noutaa sitten salaa vettä kaivosta jne. No, nyt naapurit tulevat piipahtelemaan milloin minkäkin asian vuoksi. Kauempaa kylältä saattaa joku tulla ja istua tuntitolkulla. Pitänee oppia valehtelemaan kiireellisistä menoista, kun en oikein pysty päin naamaa sanomaan, että lähdepäs nyt pois kun minulla on muuta tekemistä tai että minua ei nyt kiinnosta pätkääkään nuo sinun jutut. :)
    "Vanhaa Puutarhuriniani" ei saa ny ajettua minnekään, kun pitää kasvukauden alussa kasvimaalla ja kasvihuoneessa kastella taimia.

    Kesärannassa keskustellaan. Julkisuudessa presidenttimme on esiintynyt mielipiteineen kiitettavästi. Siis tykkään, ainakin vielä.
    Kokoomuksen nuoret kukkopojat vaan sotkevat asioita. Elämä ei vielä ole tarpeeksi pysäyttänyt, opettanut nöyryyttä tai syvällisempää ajattelua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän mökkimatkan yksi suuri etu on se, että ei ole piipahtelijoita. Ja haittakin toisaalta. Yksineläminen korostuu ja joudun väleen muistuttamaan, että se kaikki on oma valintani.

      Olen ilahtunut presidentistämme, toistaiseksi. Pidän laillasi siitä, että hän sanoo asioita. Se on presidentin tehtävä. Sanokoot pressan vallan kaventajat mitä hyvänsä.

      Poista
    2. Leonoora, vapaus ja itsenäisyys on tietysti yksinelämisen etu, ja se on varmaan yksi syy siihen, että joku elää kumppanitta ellei löydä itseleen sopivaa kumppania.

      Tässä minun täytyy nyt määritellä termi "yksinolo" tarkemmin. Nimittäin minulla on lapsi, jonka kanssa yhteydenpito on tiivistä. Yksinäisistä juhlista ja lomista en siis tiedä mitään. Nytkin tänne mökille on tulossa ihmisiä juhannuksesta alkaen tasaisesti elokuuhun asti, niin että viikkoa tai kahta pidempää rupeamaa en saa täällä yksin olla. Ensin tulee tytär, sitten tulee tytär ja hänen isänsä ja sitten tulee tytär ja sisko. Ja kaiken aikaa tuossa alapuolellani asuu huvilassaan Martta kumppaneineen ja aiheuttaa seurustelun ylläpitoa, osin puoliväkisin. Sitten täällä ovat riesana vielä sukulaiset, serkut, jotka saattavat milloin tahansa pistäytyä ja kävellä tupaan ja odottaa kahvitusta vaikka olisit itse rantaan lähdössä tai lukemassa jännittävää kirjaa.

      Minun yksinäisyyteni on osaksi yksinolon tunnetta, vierautta joukossa. Tuttua varmaan monelle. Ja siis luonteenpiirteistäni johtuen etsin itselleni rauhaa ja hiljaisuutta kun häly käy liian suureksi, mutta sitten haluan taas ihmisten ilmoille.

      Poista
    3. Huomasin aamuhesarista, että Putinin ulkopoliittinen nyrkki, ulkoministeri Lavrov, on Suomessa ja tapaa tänään Niinistön Kultarannassa. Sitä ei uutisessa kerrottu, osallistuuko hän Kultaranta-keskusteluun, mutta kaipa hänen sanansa saavuttavat median miltä estradilta tahansa lausuttuna.

      Uskovatko nämä Venäjän johtajat oikeasti itseään, kun he syyttävät Eurooppaa huonosta suhtautumisesta Venäjään? Paluu epärehellisyyteen ja harhauttamiseen on aivan kuin henkinen paluu Mainilan laukausten aikoihin.

      Poista
    4. Näissä Venäjä- ja Halla-aho-keisseissä on jotakin samaa. Molemmissa väännetään totuutta mutkalle oman mielen mukaan. Todennäköisesti näin tehdään molemmin puolin.

      Absoluuttinen nollapiste on olemassa, mutta absoluuttista totuutta ei, ellei sitten Absolut Vodkassa.

      Poista
    5. Kyllä absoluuttinen totuus on olemassa siinä, valehteleeko joku vai ei. Asiahan on selvä kuin pläkki.

      Jos itse hyökkäilee vieraan itsenäisen valtion rajamailla ja muut siitä närkästyvät, on hitonmoinen valhe sanoa, että meihin suhtaudutaan nyt vähän huonosti, kun me tahdomme tämän maan itsellemme.

      Poista
  12. Niinistö on minunkin lempipresidenttini. Kukaan ei osaa yhtä pehmeästi sanoa: "Tässä täytyy nyt edetä." tai "nyt on päättäväisyyden aika, mutta tarkemmin en halua päätöstä tehdä siitä, mitä sen tulisi olla." - Ja menneisyydestä muistamme: "Pitää olla huolissaan, kyllä tässä riskejä on!"

    Ei meillä mitään häpeämistä ole, niin kauan kuin Kalle Kustaa on Ruotsin johdossa ja kyllä Sauli tehtävissään tulevaisuudessa Victoriallekin pärjää.

    Presidentin valtaoikeuksista puhuttaessa unohdetaan helposti vallan käytön tärkein instrumentti. Se on nimitysoikeus. Niin kauan kuin presidentillä on se, hänellä on myös luja ote kaikista päätöksen tekijöistä ja silmäätekevistä. Suomalaisilla, kuten muillakin, on kaiken ylitse käyvä hinku päästä, jos ei nyt vuoristo-, niin ainakin heinä- tai kalossineuvokseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku on oikealla asialla. Neuvosvalikoimaa pitäisi saada tähän maahan lisää.

      Kun rotutohtori on lakituvassa nuijittu käyväksi arvoksi, niin miten olisi Rotuneuvos Halla-aho? Tai Rautakankineuvos Holkeri, voi kai arvonimen antaa postuumistikin. Jytkyneuvos Soini. Blogineuvos Kemppinen. Rähinäneuvos Räsänen. Riemuneuvos Riku. Takavaloneuvos Iines.

      Neuvos, tai älä neuvokaan Mikis.

      Poista
    2. Minua myös huvittaa tämä neuvosasia. Nimittäin neuvoshan on titteli, jonka voi ostaa vaikka viisikymppislahjaksi pitäjän silmäätekevälle.

      Muistan kuin eräälle tämän kesäpaikkakuntani isolle maanviljelijälle haluttiin kunnanisien toimesta ostaa lahjaksi neuvostitteli. Arveltiin, tai pidettiin itsestäänselvänä, että miehestä tulee maatalousneuvos tai oliko se nyt kunnallisneuvos, mies kun oli valtuustossa. Sieltä tulikin sitten talousneuvoksen titteli. En muista, oliko se halvempi vai oliko maanviljelysneuvoksien kiintiö jo täytetty siltä vuodelta. Vaan neuvos miehestä tuli.

      Poista
  13. Olen nyt vuoden verran kirjoittanut kolumneja erääseen uutislehteen. Lehden nettiversiossa lukijat saavat kommentoida ja kylläpä kommentoivatkin! Olen aina pitänyt ns. rahvasta tyhmänä, mutta muutamat saamani kommentit ylittävät jo korkean luokan keksimiskyvyn ja mielikuvituksen.
    On ilmeistä, että keskuudessamme elää ja asuu kateita ja katkeria ihmisiä. Kun he näkevät, että joku on saanut naamansa ja tekstinsä lehteen, he reagoivat sanomalla, että "osaisin itse paremmin, mutta kun en vaan viitsi." Oma ,lukunsa ovat henkilökohtaiset vihamiehet, joita näköjään kasvaa kylvämättä, kyntämättä. Nämä tyypit ottavat sanan tai lauseen kolumnista ja pyörittelevät sitä "hauskasti." He mölähtelevät kuin paviaanit, tietämättä itsekään, mitä oikein haluavat sanoa.
    Ehkä kolmasosa kommenteista on aivan asiallisia, vaikka niiden kirjoittaja ei samaa mieltä kolumnistin kanssa olisikaan.
    Oikeastaan vasta nyt tajuan syvällisesti, millaisissa tunnemyrskyissä monet nettibloggaajat ovat joutuneet ja joutuvat elämään. Onhan monessa liemessä keitetty rakas, kunnioitettu Iineksemmekin muutaman kerran uhannut nakata läppärin seinään ja siirtyä kirjoittelemaan tuohenpaloille. Ymmärrän häntä oikein hyvin. Onhan näilläkin sivuilla nähty monenlaista kahjoa, enkä aina itsekään ole ollut kohtelias, asiallinen, saatikka ystävällinen.
    Jos Sinä Iines siis huomaat, että olen jotenkin pehmennyt, se saattaa johtua kokemuksistani kolumnimaailmassa. En oikein tykkää siitä, että naamalleni heitetään rapaa, enkä siis heitä sitä muidenkaan kasvoille. Tämä ainakin on pyhä tarkoitukseni.

    Tapsalle muistuttelen, että onhan meillä mainoshuijareillakin oma neuvos-tittelimme: kamarineuvos. Olin kerran menossa töihin Matti Viherjuuren toimistoon, mutta kun häntä piti tituleerata kamarineuvokseksi, käännyin kannoillani ja hakeuduin muualle. Meillä eivät kemiat muutenkaan oikein synkanneet. En nyt viitsi kertoa, mitä hän oli minusta lausunut yhteiselle tutullemme, mutta aika paksua tekstiä se oli. Sen kuultuani aloin mielessäni nimittää Mattia pikkukamarineuvokseksi.

    Tämä Suomen ja Venäjän välien äkillinen viileneminen on jotenkin kummallinen ja hiukan pelottavakin asia. Kummassakin maassa on kuumakalleja, jotka saattavat sotkea asiat tosi pahasti. Siinä olen Iineksen kanssa samaa mieltä, että jos suurvalta menee ja kaappaa itsenäiseltä valtiolta ison (ja kauniin) alueen noin vain, se saa syyttää itseään, jos muut hiukan kummastelevat.
    Venäjä on ottanut väkivalloin itselleen isot alueet Suomelta ja Ukrainalta, hiukan pienemmät Saksalta, Virolta, Moldavialta, Georgialta, Japanilta ja on niitä muitakin. Sitten Kremlissä ihmetellään huuli pyöreänä, että miksi ne meitä inhoavat ja pelkäävät?
    Neuvostoaikana vitsailtiin suomalaisturisteista, joilta miliisi kyseli Viipurissa, että "mitäs te pidätte meidän maastamme?" Miehet siinä hiukan vilkuilivat toisiaan ja vastasivat, että "hyvväähän myö, vaan sanohan sie priha, mitä sie piät täst meiän kaupungist." Sitten ukkoja jo vietiinkin mustalla maijalla kuulusteluihin.
    Tällä kannalla asiat ovat edelleenkin. Kumpikin osapuoli yrittää näytellä ystävyyttä, mutta selän takana pidetään kivääriä valmiina. Venäläiset tietävät olevansa rosvoja ja sen tietävät suomalaisetkin. Meillä vaan ollaan pragmaatisia ja noudatetaan vanhan kansan viisautta "Rikasta kannattaa halata vaikka hampaat irvessä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen: "Onhan näilläkin sivuilla nähty monenlaista kahjoa, enkä aina itsekään ole ollut kohtelias, asiallinen, saatikka ystävällinen."

      Hyvä kun myönsit, koska olen joidenkin kommenttiesi perusteella pitänyt sinua melkoisena kahelina. Täällä on melkoisen kahjoja juttuja, toisinaan. Totuudentorvien törähdyksiä. vaikka lapsikin sen huomaa että nyt torvensoittajalla lentää vain rapa tai kirjoittaja ei halua myöntää tietojensa vähyyttä ja pienuutta. Siitä kannattaa aina lähteä, jos aikoo olla asiantuntija: tiedän tämän ja tästä tämän, mutta en tätä ja tästä vain tämän verran.

      Mutta: hyvää ja kaunista kesää, täältä kaukaa jostain.

      Poista
    2. Minä ajattelin, etteivät lapset näitä lue. Saisinko ystävällisesti kysyä Anonyymin asiantuntijuuden alaa, jotta voin tarkemmin arvioida kommentiasi sen viitekehyksen kautta?

      Poista
    3. Vaikeata se on sinunkin kohdallasi. Kuka on Riku Riemu? Seurustelen etupäässä ihmisten kanssa joiden nimi on sama kuin virallisissa papereissa. Seurata voi kaikenlaisia kohelluksia. Sivusta.

      Poista
    4. Enkö ole huomannut kertoa. Pyydän anteeksi, Riku Riemu on minun kirjallinen persoonani, joka kirjoittaa usein aika huonosti. Waltaria tässä lainaan ja hänen sanomisiinsa lisäilenkin: Nöyryys intohimoni, puristelen sitä takapuolesta!

      Poista
  14. Voi että niitä Kolehmaisen kolumneja pääsisi vilkaisemaan. Vaan paljon näyttää eri lehdillä olevan näitä kolumnisteja, sellaisiakin, joilla ei näytä olevan oikein asiaakaan --> viittaan Satakunnan Kansaan ja useihin paikallislehtiin. Kolehmaisen kolumnit ovat taattua laatutavaraa, se on selvä, ja siksi niitä olisikin hauska lukea. Tai mistä sen tietää vaikka olisin lukenutkin, sillä luen aina jahka aihe kiinnostaa ja henkilöllä on omaa sanottavaa eikä yleistä tai liian fiksua hymistystä. Ja on Satakunnan Kansassa ihan hyviäkin kolumneja.

    Vaan nämä lehtien keskustelut ovat siinä mielessä hankalia, että ne paisuvat niin laajoiksi. Monilla näyttää olevan tarve töksäyttää vain mielipiteensä lukematta, mitä muut ovat jo sanoneet. Toistoa on enemmän kuin uusia näkökulmia. Silti niihin on hauska aina joskus jotakin sanoa. Kun ne mäntit eivät muuten tajua.

    VastaaPoista
  15. Kolumnien kielteisillä kommentoinneilla ei kannata itseään liikaa kiusata. Kiinnostavuus herättää aina myös kielteisiä reaktoita.

    Sellaisesta mistään mitään ymmärtämättömyydestä laitan esimerkiksi erinomaisen Bisquitin pakinan kommenttineen, joka on tyhjäpäisessä typeryydessään suorastaan herkullinen. Nimittäin tuo heti ensimmäinen pakinan alapuolella.

    "Onko Sepolla isojakin omistuksia kyseisistä firmoista?
    Sen verran on nimittäin paskaa tuo teksti ihan joka osa-alueelta."
    - Nimimerkki Miksi puhut kun et tiedä

    VastaaPoista
  16. Sellainen käsitys minulla on, että koko suomalainen opetusjärjestelmä tuottaa ihmisiä, jotka oppivat kirjoittamisesta kaksi asiaa. Olemaan hiki päässä helvetin tosissaan ja lainaamaan, eli kopioimaan luvallisesti. Esseiksi niitä sanotaan, vaikkei ehkä olis tarvis.

    Äidinkielen opettajat yrittävät paukuttaa jotain muutakin, mutta sellaiseksi se vaan valtaosalla menee.

    Lukutaito Suomessa taitaa olla jotain 15-35 prosentin luokkaa.

    - Nimim. Hauki on kala (Wasserman, T. & Tötterman, H. 1997, Konginkangas Y., Laukaa B., 2010)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän tuli näköjään viitteet merkittyä päin peetä. Mutta kun oikeasti olen sellaisia tarvinnut, olen kirjoitusmuodot katsonut esimerkistä, kuten kaikki muutkin. Muistuttaen Seitsemää veljestä lukkarin koulussa: "Sitten pee, sitten pee, pee niin kuin pilkku. Sitten vuosiluku...eiku pee, pee niin kuin piste...."

      Poista
  17. Tähän minulla on luultavasti sanomista, koska tiedän vuorenvarmasti, miten asia on. Maltan vielä mieleni, sillä on mentävä leikkaamaan saunan nurmikko hyyvän sään aikana ja on otettava muutama kuva. Palaan asiaan jahka kerkiän.

    VastaaPoista
  18. Niin se siis on, että koulussa opitaan hiki päässä lainaamaan ja ja kirjoittamaan asiatekstejä hyvin vakavissaan. Koskaan ei minun oppilasaikanani ollut lupa leikitellä, parodioida, satirisoida, tehdä hauskoja tekstejä. Huumorista sanottiin, että se on vaativa laji, samoin pakinat ja muut irtiottoa yritttävät tekstit. Niinpä me opimme karttamaan kaikkea kevyttä turhuttaa tai hauskaa tekstissä. Piti sanoa vakavissaan ja selkeästi.

    Nyt lajit sentään tunnustetaan, mutta edelleen puurretaan totisia asiallisia tekstejä ylioppilaskokeita varten, harjoitellaan koko lukio todistamaan kaikki pätevästi ja ylipäänsä hankkimaan jostain mielipide tai pari. Ammattioppilaitoksissa taas laaditaan asiointitekstejä, raportteja, referaatteja ja selostuksia, kauppakirjoja, myyntisopimuksia, CV:eitä. Näin pääpiirteittäin, joskin on tietenkin opettajakohtaisia suuriakin eroja. onneksi. Miten paljon hedelmällisempää olisi pakottaa opiskelijat kirjoittamaan satiireita ja parodioita sekä runoja ja näytelmiä, asiatekstien ohella tietenkin. Mikään ei ole kuitenkaan kamalampaa luettavaa kuin lukiolaisen asia-aine.

    VastaaPoista
  19. Huumori on tietenkin yksi varottavista, sitkeänä elää ihmisten mielissä hieman outo käsitys, että hauskasti kirjoitettu teksti on ilman muuta pinnallista, synkkyys aivan erityisen syvällistä. Esimerkiksi sotamies Svejk kuljettaa aika syvältä, sen sisältöä voisi suositella vaikka juuri tähän maailman aikaan. Junassa jossain Budejovicen, vai oliko se Helsinki, lähellä huomasivat tosin minut hulluksi, kun purskahdin sitä lukiessani nauruun, vaikka yritin pidätellä.

    Runoudesta voisi hyvin oppia pohtimaan sanapötköjen mahdollisia ideoita.

    Lukion jälkeen opitaan visusti varomaan kaikkia mahdollisia omia mielipiteitä. "Lähde, missä on kaunis lähde, että voin sua katsella, kaunis lähde?", kysyi Elias Lönnrot.

    Jaa, mutta mikäs minulla oli tarkoituksena ennen kaikkea tätä höpötystä.

    Että Kolehmainen kirjoittaa harvinaisen hienosti, vaikka samaa mieltä en hänen kanssaan minäkään aina ole. Toisaalta, jos joku olisi aina täsmälleen samaa mieltä kanssani, tirvaisisin sitä turpavärkkiin.

    VastaaPoista
  20. Minä ihailen Kolehmaisen pistämätöntä kykyä riepotellla ihmistä niin kuin tykkää, niin kuin tarina vaatii. Hänen ihmiskuvauksensa on aivan älyttömän hyvää, niin hyvää, ettei aina oikein uskokaan, että joku kirjoittaa noin irtonaisesti ja letkeästi ja samalla mehevästi. Syvyysaspektissakin löytyy enemmän kuin jonkun vakavista ja pohdiskelevista lukeneista esseistä ja kommenteista.

    Ihailen yleensäkin irtonaista kirjoittamista, sitä että teksti on helpon tuntuista. Silloin, juuri kun teksti on helpoimmillaan ja keveimmillään, se voikin olla syvimmillään. Tässä meikäläisellä paasaajalla on oppimisen paikka, tuommoiseen haluan pyrkiä. Minua ei kiinnosta vakavasti sanottu fiksu mielipide, vaan iloittelu ja keveys! Niissä on äly ja sydän symbioosissa.

    VastaaPoista
  21. Nythän vallan punastun näin mahtavien kehujen jälkeen. Ylpeäksi en tule, siitä pitää huolen anonyymi täällä ja kaikkialla muuallakin. Tosin tämä havainto: "olen joidenkin kommenttiesi perusteella pitänyt sinua melkoisena kahelina.," on eräänlainen käänteinen kehu sekin. Ja hyvää kesää vaan sinullekin sinne kauas!
    Iines kehaisi ihmiskuvaustani, jota kehua tse hämmästelen. Mielestäni en nimen omaan osaa kuvata ihmisten ominaisuuksia niin, että henkilö tulisi tutuksi lukijalle. Yrittänyt kyllä olen, kovasti, mutta mahalaskuihin nuo yritykset ovat jääneet.
    Hiukan ihmettelen Iineksen ja Rikun saamaa käsitystä huumorin kartettavuudesta kouluaineissa. Minä ainakin sain revitellä koulussa mielin määrin ja opettaja kehui tapaani kirjoittaa sekä laittoi minut lukemaan niitä ääneen koko luokalle. Ylioppilasaineenikin oli pakina, tai pikemminkin ehkä satiiri. Se sai korkeimmat mahdolliset arvosanat. Ainoa ällä ylioppilastodistuksessani, muuten. Eräs luokkatoverini kirjoitti niin ikään ällän varsinaisella huumorijutulla. Tämä Pekka HJ. oli tavattoman synkkä mies, kulki aina kulmat kurtussa ja vastaili yksitavuisesti. Mutta kun alkoi monotonisella äänellään ja ilmettäkään väräyttämättä kertoa juttujaan, kuulijat olivat sananmukaisesti vaarassa kuolla nauruun. Huovinenhan on kuvannut yhden kuoliaaksinaurattajan Havukka-Ahon ajattelijassaan. Nämä tappajat ovat samaa genreä kuin se yksi 60-luvun tv-kuuluisuus, (nimen unohdin heti) joka murjoi juttunsa aina vakavana (Eemelikö se oli?).
    Olen tainnut kertoakin, että suomenmaikkani tavallaan pelasti minut elämälle. Kun matematiikan opettajani ennusti, että tulen kuolemaan korvikeaineita juoden veneen alla jossain Hakaniemessä, suomenmaikka ilmoitti, että pärjään kyllä aivan mainiosti kirjoittamalla. Se piti paikkansa. Mainittakoon, että opettaja oli hiukkasen rakastunut minuun ja minä häneen. Saattaa hyvinkin olla, että molemminpuolisen lämpimän tunteen kanssa pallottelu sai meistä molemmista irti enemmän kuin pelkkä tylsä pulpetissa istuminen.
    Pahus, unohdin kehua edellisen postauksen kuvaa, sitä lammasta. Siinä oli oikein eemelimäinen kesänviettäjä. "Nyt pidetään - saatana - hauskaa", voisi lukea puhekuplassa, jos sellainen kuvassa olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaat kuvata tarinoissasi ihmisen muutamalla piirrolla niin, että hänestä piirtyy Hahmo, usein vähän huvittava kaikessa raadollisuudessaankin ja kaikkine vittumaisuuksineenkin. Kuvittelen, että tässä on aineksia piirtää esiin varsinaisia persoonia laajemmissa sepustuksissa. Sitä en sano, millainen ihmistuntija olet kuvaajana, mutta ei minulla ole mitään aihetta epäillä sitä. Ja kuulepas, kirjoittaja, joka saa lukijan nauramaan vesissä silmin, ei voi olla muuta kuin superhyvä. Tällä en tarkoita sitä, että tekstin olla hupaisa ollakseen hyvä.

      Poista
    2. Edellisen kuvan elukka toteutti mainosteemaa "ota kaikki irti kesästä", jonka kuulin radiokanavalta ja joka ärsytti minua kauheasti. Ahnetta ja itsekästä: mulle heti yksi upea kesä kaikkine herkkuineen! Lammas maistaa kaikkea muttei syö loppuun asti.

      Poista
  22. Vastaukset
    1. Eemelin tavaramerkki: Naama peruslukemilla huumorin iskennässä.
      No, makuja on monenlaisia, mutta ei pure minuun.

      Poista
    2. Eemeli ei yksitotisuudessaan minuakaan naurata ääneen. Toisaalta Eemeli on monitaituri ja aika linjakas komiikassaan. Tanssit Tippavaarassa on kyllä minusta helmi suomalaisen 50-luvun komiikan saralla.

      Nykyiset standup-koomikot ovat muuten usein rasittavia. Siitä kertoo sekin, että ihmisen ammattinimikkeenä voi olla standup-koomikko. Se on sitten ikään kuin käsky nauraa, kun standup-koomikko avaa suunsa.

      Poista
    3. Ajatelkaapa esimerkiksi tuota linkkaamaani pätkää luettuna tekstinä. Siinä nimittäin oikeasti säkenöi.

      Poista
    4. Eemeli pitää nähdä livenä seurojentalon iltamissa. Puri kuin vesikauhuinen opussumi.

      Tuo tv-ohjelma oli vaivaannuttava jo esitysaikanaan.

      Rillumarei-viihteen kukoistus perustui lakiin. Viihdevero oli alempi, jos ennen tansseja oli 2 tuntia ohjelmaa.

      Poista
  23. Juu, sama mies. Häntä on myös haastateltu vakavasti, täällä: https://www.youtube.com/watch?v=kkPZg80OWDs&list=RDkkPZg80OWDs

    En osaa laittaa tuollaista punaisena näkyvää vinkahdusta, jolla pääsee heti tavaraan käsiksi. Niinpä kopypeistaan ja laitan koko osoitteen.
    Tuossa haastattelussa hämmästyttää nykykatsojaa varmaan eniten tupakointi. Spede vetää Malboroa ja haastattelijat piippua.

    VastaaPoista
  24. Linkin tekemisistä viis, mutta tuo "kaksi mahdollisuutta" minua jaksaa aina naurattaa.

    VastaaPoista
  25. Kaikkea, melkein kaikkea olen kokenut. Enkä nyt kehu itseäni, päin vastoin: kokeminen on yleensä kamalaa. (Esimerkiksi kun kiipeät Lahden radiomastoon, tai kirkontorniin ukkosenjohdatinta pitkin... se on vitun kamalaa. Tai kun teet yhdenkäden käsiseisonnan Ahveniston näkötornin nokassa, ja kaikki toivoo, ainakin sun luokanvalvojas, että et putoais sieltä .. Enpä puonnut. Päin vastoin. Samana syksynä hyppäsin seiväshypyssä 3,80 senttimetriä. Bambuseipäällä. Se ihmetytti voimistelunopettajaani. (Se oli ihan ihmeissään.)

    Urkki. Maarvalan Yrjö. Hän oli voimistelunopettajamme. Ja luki runoja. Minä olin hänen oppilaansa, söin voimistelutunnilla purukimia (mitä hän inhosi) ja heittelin rekillä yhdenkäden Jättiläisiä. Sitäkin hän ihmetteli. - Kerran, kun hän moitti minun kävelyäni - olisi pitänyt olla jotenkin ryhdikkäämpi - niin minä aloin kävellä käsilläni. Kävelin monta sataa metriä. - Sitäkin se ihmetteli. Hirtsu. (Se sanokin, koska se inhos mua, että kun "sulle ei voi antaa 11:sta, täytyy antaa vaan kymppi". - Minulle se oli samantekevää. Ps. Esimerkiksi kuvamataidon opettaja - - kun näytin sille muilta oppilailta kävehllettyjä piirustuksia, joista monet oli muuten aika hyviä - se heti sanoi "vgoi ei, ei nää on sun tekemiäs". Olin samaa mieltä vaikka en mitään sanonutkaa. Sitten se kysyi, tää Riiho, että "onko tämä kuvamataiteen numero sinulle tässä todistuksessasi tärkeä?". Mietin. Ja kun olin sitä mieltä että ei ole, vastasin hänelle "ei ole". "Huh" hän sanoi, ja niin sain kuvamataiteesta (joku sellainen oppi se silloin oli) sain siitä vitosen. - No, ei se keskikoulutodistustani, sen keskiarvoa, millään lailla hetkauttanut.


    Ps. Minä oppilaana olin niin toistaitoinen että jumantsukka mä en ymmärtänyt mitään. Vaikka potentiaalia mussa varmasti oli, enempi kuin muille jakaa. Auta armias jos esim. Iines minut siinä vaiheessa olisi saanut hyppysiinsä, siis koulinut minua, niin varmasti minusta olisi tullut fiksumpi kuin mitä nyt olen. (Paitsi aika fiksu minä nytkin olen. Samperi vieköön. Mutta että olisin vielä fiksumpi... voi jumantsukka, aika kiehtiova ajatus!))

    VastaaPoista