11.9.2014

Satu koulukiusaajasta


Olipas kerran koulukiusaaja. Tai ei hän mikään koulukiusaaja ollut, vaan hyvä ihminen - voidaan kutsua tässä häntä Herttaiseksi. Eikä hän enää koulua käynyt, koska oli jo aikuinen. Viisaskin hän oli, ainakin kirjaviisas. Ja mikä parasta, hän oli äärimmäisen vaatimaton. Hän oli jopa niin vaatimaton, että puhui pienellä ja piipittävällä äänellä ilman intonaatiota - puhetta tuskin erotti läppärin  hurinasta. 

Jotakin muutakin kummaa hänessä oli. Hänen peräpäänsä nimittäin falskasi ja hän sai peesiinsä muutaman perskärpäsen. Tai oikeastaan - ja tätä hän ei koskaan kenellekään paljastanut - hän imi heidät peesiinsä päästämällä hunajatussauksia. Kärpäset huumautuivat ja sokaistuivat niin, että pystyivät lopulta toimimaan vain hunajan voimalla. Niiltä meni näkö ja kuulo, ja sillä haju oli niin voimakas, että se peitti muut aistit tyystin. 

Vaan ei hätiä mitiä, perskärpäsillä oli hyvä olla peesissä, niin kauan kuin hunajaa tuli. Ja sitähän tuli. Mitä enemmän kultamahlaa tussahteli, sen lyhyempi väli perskärpäsillä oli Herttaiseen. Ja mitä kitsaammin hunajaa tuli, sen pidemmäksi väli herttaiseen venyi. Herttaisen oli tällöin pakko löysätä hihnaa ja päästää entistä suurempi kultatuhnu. 

Eräänä päivänä Herttainen huomasi puiston penkillä kauniin kruunupään, jonka ympärillä pörräsi lauma ahkeria kuhnureita. Herttainen tunsi polttavaa kateutta. Millä kummalla mokoma rautahattu veti luokseen noin komeita kuhnureita, kun hunajan hajua ei tuntunut mailla ei halmeilla. Mokoma teeskentelijä, ainakaan kruunun kivet eivät olleet kristalleja. Eihän se osannut edes surista, vaan päästeli kurkustaan kummallisia lyhyitä älähdyksiä. Se ei ollut aito terve kruunupää, mokoma lasihely.

Niinpä Herttainen jäi seuraamaan tilannetta. Ennen pitkää hän huomasi, että kruunupäällä oli paljon vikoja, suuvian lisäksi varmaan jalkavika, kun se ei liikkunut penkiltä pois. Tai sitten se oli arkajalka ja sillä oli väärät mielipiteet.

Herttainen huomasi myös, että pari kuhnuria lennähti pohjoispuhurin myötä hieman etäämmälle. Niinpä hän singahti paikalle ja lähetti peräpäästään kutsuvan hunajatussahduksen pohjoiseen päin. Kuhnurien sieraimet levisivät. Herttainen hieroskeli käsiään yhteen ja töräytti lisää suloisen makeita hunajatössähdyksiä, yhden toisensa jälkeen. Kuhnurit luulivat kyseessä olevan taivaallisen konsertin, yksi luuli fadoksi,  ja toinen harppusooloksi, kukin makunsa mukaan. Tussahdukset olivat nimittäin taikatussahduksia, ne muuntuivat kuulijan mukaan tälle mieluisaksi taivaan mannaksi. Kuhnurit ottivat ja lennähtivät Herttaisen peesiin.

Vaan kotona Herttaista yhä kismitti. Hän alkoi laatia listaa, johon merkitsi kruunupään viat ja teki niistä sitten runon, parikin. Yksi runo pilkkasi kruunupään suuvikaa.
- Mikä se on,  kun on suuton mutta käsi käy, kuului arvoitus.
- Se on kurnupää, eikä nettitaukoa näy, oli vastaus.
- Mikä se on, joka käyttää kuhnureita hyväkseen, kuului arvoitus.
- No se on kurnupää, käyttää syödäkseen, oli vastaus.
- Mikä se on, joka puistonpenkillä elää? kuului arvoitus.
- No se on kurnupää, jolle vain penkki helää, oli vastaus.

Herttainen kävi heittelemässä säkeitä eri ilmansuuntiin kuhnureitten pariin ja jäi odottamaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, kruunupää sen kun voi paksusti ja kuhnurit samaten.  Kukaan ei kuollut, vaikka Herttainen sitäkin toivoi. - Oi kun joku sille opettaisi, että lopettaisi, oli Herttainen kirjoittanut lappuun.

Herttaisen raivo ja aggressiokäyrä alkoi sitten nousta, se nousi ja nousi ja nousi kuin sirkuksen moukari-iskulaitteen viisari, kunnes kuului kova ja kapea poksahdus. Herttainen oli tussahtanut herttaisuuteensa ja hävinnyt jonnekin. Minne, kukaan ei tiedä, sillä murustakaan hänestä ei jäänyt kertomaan sitä.  Ehkä hän katosi kuin pieru, Saharaan. Sen pituinen se.


(Puuveistos Pyhä Mikael 1180-luvulta, Ahvenanmaa)

193 kommenttia:

  1. Sellaisen sadun muistan, kun prinsessa Leukava suuteli sammakkoa ja meni sen kanssa naimisiin. Lapsista tuli aivan ihania.

    Mutta jos sadut unohdetaan, niin lapsuudessani suuren vaikutuksen minuun teki Shokki-sarjakuvalehti
    Siinä oli kauhutarinoita. Kaikkein pelottavimpia olivat isohampaiset ruumiinsyöjät. En edes tiennyt sellaisten olemassaolosta ennenkuin lehdestä luin.

    Herrajumala maatamme siunatkoon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vannon ja vakuutan, että seuraavassa sadussani ei ole Isoa Pahaa Sutta, vaan isohampainen ruumiinsyöjä!

      Sussiunakkoon!

      Poista
    2. Tämä kännykkä on älypuhelin, paljon viisaampi kuin minä. Siksi se vaihtaa sanat mielestään parempiin. Susijengi sanasta olisin valittanut. Koripallojoukkue on tietenkin aivan susi, mutta sudet eivät varsinaisesti jengiydy, ne laumoontuvat. Paitsi tietysti Koripallojengi, joka raapii muniaan ja miettii, pitäskö tehä jotain. Vähän niinkuin hymyilevä hallituksemme ja pääministerimme

      Poista
    3. Eikäkö laumaantuvat tai laumoittuvat, lauman saatana soikoon muodostavat. Tämä soomikiel on niin vaikee, sanoi Jukka Poika ja nousi tähdeksi. Hoonosoom on suomiraggaeta ja ihqua. Tie politiikan huipulle on auki, mutta en minä viitsi haastattelujaan lukea. Enkä musiikkiaan kuunnella, kun se on ihan schaibaa.

      Poista
    4. Aina kun katson joukkueurheiluottelua, Suomi häviää. Seurasin eilistä pallopeliä, ja eikös Venäjä antanutkin Suomelle turpaan,

      Susijengiä en ole katsonut, mutta nimihän on valmiiksi susi.

      Poista
    5. Susijengi oli ihan vähällä mennä 16 parhaan joukkoon maailmassa. Jos huuhkajat pystyisi samaan, se olisi ihme.

      Mutta lentisjengiltä puuttuu yhä lempinimi - kelpaisiko esim. nokiat tai portimot?

      Poista
    6. En ihmettele nyt susijengiä enkä portimoita, vaan jääkiekkosankareita, jotka maksavat veronsa paratiiseihin, kuten Kaliforniaan ja Floridaan. Björn Wahlroos teki anteeksiantamattoman teon, kun muutti naapurimaahan, mutta en ole huomannut kenenkään paheksuneen Teemu Selännettä ja Saku Koivua, jotka nyt lopetettuaankin jäävät "asumaan" veroparatiisimaihin, vaikka Suomessakin olisi mahdollista asua ja tukea suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Hyi hyi siis kiekkosankarit.

      Poista
    7. Itte kattelin jääkiekkoa ekaa kertaa männä keväänä. - Läheisin Sisko ehdotti Kisastudioita - ja oli meillä hauskaa! :)

      Enimmäkseen tekstailtiin keskenämme, kun kesti aikaa selvittää Pitkä Kiekko ja Paitsio.:D:D:D

      Itte olin tosi Kunnioittavan Vaikuttunut Tuukka Raskista - oli se Hurja (vrt. Lapinlahden linnut).

      No kun se naamari riisuttiin: voi mikä Pieni Nökönaama! :)

      Sisko, joka muutenkin muistaa etanapostilla, lähetti pikku kuvan jostain palkintotilaisuudesta - eikös se oo jääkaapin ovessa, Hyvin Valikoidulla Magneetilla. :)

      Toivon, että innostaa Tulevia Talkoomiehiä - ts. Harrastan Jääkiekkoa :D).

      Toivon, että innostaa huonekalujen raijaamiseen, kun Charissa on tää äijämäinen puolikin... ;)



      Poista
    8. Mikis,
      jouduin postamaan tuon linkin "kun se vei metsään", mutta oikeasti se toimikin, jos sijoitti sen oikeaan paikkaan, siis: jos kopioi tämän https://www.facebook.com/pikkuliisu
      ja laittaa sinne osoiteriville ylös (poistaa ensin sen mikä siinä on ennestään ja laittaa sen tilalle) ja painaa
      enteriä, sen pitäisi mennä oikeaan paikkaan.
      (Minä hölmö laitoin sen Googleen, se johdatti harhaan.)


      Char,
      en tiedä missä keskustelu on menossa, sinä puhut jääkiekosta, minä en tiedä siitä paljon mitään muuta kuin siinä luistellaan hirveää vauhtia ja koetetaan pysytellä semmoisen mustan, pyöreän lätyskän perässä, jota sohitaan mailalla, ja siinä ohessa tyrkitään toisia.

      Kiitin sinua kommenteista joita olit osoittanut minulle, mutta se tapahtui Iineksen edellisen bloggauksen lopussa.

      Poista
    9. Liisu,

      kun luen ylhäältä alaspäin, en näe että olisin vastannut.

      Mutta epäilemättä joskus olen, ja nyt kopsaan uudestaan:

      "Liisu,

      komento takaisin!

      Mun täytyy saada lukea palstaasi rauhassa, niinkuin tein Iineksenkin kanssa - lurkkasin aikani.

      En voi vaan hypätä sekaan, ymmärrät varmaan. :)

      Miksi pystyn olemaan avoin? Koska Eka Kerta oli niin superhyvä, niin paljon kuin se jännittikin!!!

      Lähetin meilin, kämmenet hikoillen, sen mun elokuva-palstan alfa-naaraalle, josta tuli myöhemmin yksi läheisimmistä ystävistäni. Hän oli leikillään pyytänyt käännöstä artikkelista, jonka käänsin, lähetin sen yksityismeilinä. - No Cassady ei jättänyt minua rauhaan; hän kirjoitteli sekä palstalle että minulle: Char mukaan! Tule nyt! Kirjoita nyt! Ollaan kivoja! Halutaan tutustua! :)

      Olin ihan pohjamudissa: Voldemortista oli jo pari vuotta, mutta vaaniminen jatkui (oikeudenkäyntiin ja lähestymiskieltoon oli vielä pari vuotta); olin loppu, en jaksanut tavata edes ystäviä - no netti, joka on Täynnä Saalistajia - juu ei!

      Mutta ne sydämelliset viestit - murruin noin päivässä. Koska aina voin sulkea koneen.

      Ja se palsta tosiaan oli kiva! :) Ajattelin, ettei tämä elämä pahemmaksi voi mennä - ja voi, miten minut otettiin vastaan! :)

      Sekä ikäiseni naiset että murkkutytöt kirjoittelivat tosi kivasti - sekä palstalla että yksityisesti. Oikeasti oli tosi vaikeaa silloin kirjoittaa julkisesti edes Cassadylle se eka "hei"- viesti. (Seurustelkaa pari vuotta sosiopaatin kanssa, ja arvostelkaa sitten. Olin muuttumassa erakoksi. Kaupassakin kävin taksilla, jos tiesin, että Voldemort on maisemissa. Ei ollut varaa, mutta pakko oli syödä). Noh.

      - Voi, mikä ihana määrä ihmisiä! :)

      Palstalla puhuttiin leffoista - yv-jutut olivat henkilökohtaisempia.

      Nuoriso marisi jos me Aikuiset ajauduttiin puhumaan pitkästi; mutta ne siis vaan napisi, mitäs muuta teinit tekee? :)

      Kukaan ei ilkeillyt. - Plus me Aikuiset koitettiin siirtää pitkiä juttuja yv/s-meileihin.

      Nuoriso opetti mua skannaamaan, ja käyttämään hymiöitä (jotka palstan kukko J myöhemmin totesi olevan alustavasti tosi homoja, käyttäessään siis napisi, mutta innostui niistä niin, että etsi vielä lisää :D).

      No Tunnustan Kaiken: eikös se kimmoke ollut Karibianmeren Merirosvot 1. Mustan Helmen Kirous.

      Johnny Depp nyt on ollut suosikkinäyttelijäni ikänsä. Ja juu, ei sen naamataulunsa takia.

      Se leffa oli mulle tärkeä, siinä tilanteessa - Oli pieni kohtaus, jossa kohtaa tajusin jotain itsestäni. Hieno homma, eikä se kuulu teille muille.

      No Char löytää Disney-filmistäkin Sen Jutun. :) - Kuten vaikka aiheen Mulan-juttuun.

      Josta tuli hyvä essee, vaikka itte sanonkin.

      Me leikittiin palstalla: siteerattiin leffaa; puhuttiin merirosvoa, ja laajennettiin pian leikkiä muihinkin JD-leffoihin. - Mutta oli silloin aikoinaan tosi kivaa sanailla; en kuvittelekaan että ymmärrätte, eikä tartte, mutta meillä oli
      oli tosi hauskaa!

      Kun Nuoriso riehaantui, ja kun teinien jutut alkoivat mennä seksin/sitomis-leikkien puolelle, me aikuiset pidettiin pikapalaveri. Sovittiin kuka kirjoittaa kelle, mutta niin tai näin, J (velho) järjesti Salaisen paikan, samalla palstalla, likoille. - Yhdessä sanottiin - no varmaan mun toimesta - ettei pidä avoimesti netissä puhua mitä vaan. Mutta että seksi on kivaa, ja fantasiat on enemmän kuin ok, murkuille, muttei kerrota kaikkea kaikille.

      Että ilmottautuvat kerhoon, ja seksifantasiat pysyvät sitten siellä - selitin myös miksi (ulkopuoliset pedofiilit tms)

      Toimi kuin häkä."

      Oli siis vastaukseni siihen, miksi kirjoitan vapaasti. - Kun ilmeisesti kirjoitin viestin tänne, en ed. bloggaukseen - no minulle ei ole niin nokonuukaa. :)

      Itte sekoilen jatkuvasti siinä, mitä minäkin päivänä on sanottu; en tarkoittanut pahoittaa mieltäsi.

      Natihaleja, Liisu! :)


      Poista
    10. Nokia on näätäeläin. Näätäeläimistä minä tykkään eniten Lumikosta. Sopisi hyvin lentopalloilijoille. Ja jos nimi on liian pitkä niin voihan siitä jättää pois sen Lu-etumerkin!

      Ps. Nyt mä rupeen taas sekoilee... Tää on kolmas tai neljäs päivä kun mä tinttaan "leipäläpeeni" tätä punaista viiniä. Chileläistä. (Aika hyvää, muuten.) - Kyä raittiina on paljon kivempi olla. Voi vaan vihellellä ja katsella esim. kännisiä Tilhejä; kohtahan ne taas tulee ja syö pakkasen puremia (eli käyneitä) pihlajanmarjoja. Sorbus on Pihlajan latinankielinen nimi. Sorbus on (tai oli? en tiedä myydäänkö sitä vielä?) Vinetton rinnalla kaikkein hinta/laatu -suhteessa tehokkain väkevä viini. Hitsi, että meni nuppiin! Tilhet ovat kamalia alkoholisteja, syksyisin, mutta niiden maksa polttaa alkoholia 6 kertaa tehokkaammin kuin ihmisen maksa. (Äläkä intä vastaan Iines!) Mutta joskus ne kumminkin lentelee kännissä ihmisten ikkunoita päin niin että PLÄTSKISTÄ vain. - Ps. Sitä paitsi Ruutanoilla (ovat kaloja) on vielä toimivampi maksa; itse asiassa ne koko talven - kun lymyilevät siellä jään alla - ovat koko ajan ympäripäissään! - Aika Velikultia!

      Poista
    11. CHAR, MIKIS ja Liisu.

      Meillä kaikilla on sama tarve: ilmaista itseään. Mitäpä muuta tämä kirjoittelumme on. Minä tosin pyrin ilmaisemaan itseäni runsaimmin blogissa, jossa viime aikoina olen koettanut päästä selville: kuka minä oikein olen. (En ole päässyt selville, jotain on sentään valjennut: loputon tarve kirjoittaa, ja sitähän tarvetta koetan kaikin toimin rajoittaa. Mutta aina se ottaa vallan.

      SEn olen myös huomannut, että täällä blogilandiassa pystyn olemaan usein toisille rehellisempi kuin livenä. Live-elämäni on täynnä valkeita valheita, Siis sanon muuta kuin mitä ajattelen. Teen sen kohteliaisuudesta toisia kohtaan, en halua loukata ihmisiä. Täällä voi olla hiljaa, jos ei kestä ajatuksiaan. Täällä voi hypätä sellaisen asian yli, josta ei pidä. Täällä on helpompi pitää ihmisistä kuin live-maailmassa. Täällä kaikki ovat oma itsensä vaikka esiintyisi nimimerkillä tai anonyymina.

      Tervehdys teille, CHAR JA MIKIS! Ja tietysti kaikille muillekin, jotka olette tulleet tutuiksi kommenteillanne. Toivoo tällä hetkellä City-Liisu. Oi tätä ihmisten määrää kaduilla. Yöllä on hiljaista vain aamuöstä. Silloin kaupunki hetkeksi nukahtaa.

      Poista
    12. Huomenta, Liisu,

      mielipiteiden vaihtaminen kirjeitse/neteitse, on siinä mielessä kiinnostavaa, että joutuu väkisinkin miettimään, mitä oikeastaan ajattelee, ja yrittää sanoa. Silti tulee joskus käytettyä sanoja huolimattomasti tai harhaanjohtavasti, mutta eroa live-keskusteluun on. - Myös ikävässä mielessä; äänenpainot ja kehonkieli jäävät pois, ja väärinkäsityksiä syntyy helposti.

      Minäkään en tahdo loukata tai pahoittaa toisten mieltä tarpeettomasti live-elämässä (en tietenkään täälläkään!), mutta sellaista en sano, mitä en ajattele. Jos asia ei ole ratkaiseva, olen hiljaa. - Tämä pätee yksityiselämään; työelämässä on velvollisuus seistä mielipiteiden ja faktojen takana, ja puuttua vääryyksiin tai harhaluuloihin.

      Yksi siskoni miehineen: mamu-vastaisia rasisteja. En minä heidän kanssaan vänää; yhdellä kahvipöytäkeskustelulla eivät mielet muutu. Yleensä olen hiljaa, korkeintaan sanon, että on ikävää, jos heillä on tuollaisia henkilökohtaisia kokemuksia (no siinä kohtaa menee jo jauhot suuhun; eihän heillä omia kokemuksia ole, naapureiden serkkujen työkavereiden kaimojen kertomia "faktoja" vain, lööppeihin yhdistettynä). Tai kerron jonkin mamu-myönteisen esimerkin, mihin ei ole nokan koputtamista.

      Yksi lankoni (hän rakastaa väittelyitä) yritti jatkuvasti saada minua edesvastuuseen esim. Anne Moilasen kommenteista; hän tietää, että olen feministi, ja näin ollen vastuussa kaikesta, mitä joku jossain on sanonut. Aika monta kertaa sain sanoa, että olen Char, en Moilanen, ja että ottaa nyt vaikka meileitse yhteyttä po. puhujaan, jos jokin painaa mieltä. - Lopullisesti häneltä menivät pasmat sekaisin, kun aloin järjestelmällisesti kääntää keskustelun miesten kokemiin tasa-arvovääryyksiin; yleensä hän lopulta tuskastuneena puuskahti, että onhan se nyt globaalisti niin, että naiset ovat sorretummassa asemassa kuin miehet, mihin olikin helppo todeta, että olen todella onnellinen siitä, että rakkaan sisareni mies on valveutunut ja oikeudentuntoinen ihminen, joka haluaa parantaa ihmisten oikeuksia kaikkialla, ja naisten oikeuksia erityisesti. Mikä on ihan totta. :)

      Nyt pitää kiirustaa.

      Kivaa päivää sinulle, Liisu,

      haleja, Char

      Poista
    13. Char, haleja? Kiitos! Mutta mitä ne natihalit ovat? Mikä ero niillä on? Minä viskaan sinulle ilmojen halki ruusunterälehtiä. Ota kiinni! :)

      Poista
  2. Herttainen tarina. Mutta mikä oli sen opetus? Sekö että kuhnurina on hyvä olla? En väitä vastaan.

    Mutta olisiko kuva 1180-luvulta? Ettei olisi vain 1810-luvulta? Yllättävän sympaattinen silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvan esittämä puuveistos on 1180-luvulta, ja on arvuuteltu, olisiko kyseessä Suomen vanhin puuveistos. Toinen vanha puuveistos on Korppoon kirkossa, Pyhän Marian veistos, Korppoon Maria, 1200-luvulta. Näiden kesken ei ole siis täyttä varmuutta, kumpi on vanhempi. Mutta molemmat puuveistokset ajoittuvat siis keskiajalle.

      Tarinan opetus? Tai jos tämä onkin allegorinen kuvaelma kansanvalistusseuran pienellä näyttämöllä?

      Poista
    2. Lähes tuhatvuotinen puuveistos ja noin hyvin säilynyt! Puu on ikuista, eläköön puupäinen kansa!

      Sanopa Iinukainen, kun olet asiaan kuitenkin perehtynyt, että ovatko uu-päätteiset sanamme kielemme varhaisinta perua? Puu, kuu, suu, luu, tuu... juu tuun.

      Suomen kielen tulosta näille rannoille on muuten esitetty uusia ajatuksia, siitä oli puhetta Kemppiilässä taannoin.

      Poista
    3. Käsittääkseni ei voida ajatella, että mainitsemasi lyhyet uu-päätteiset sanat olisivat kategorisesti kielemme vanhinta perua. Tämä ei tarkoita, etteivätkö nuo sanat olisi hyvin vanhoja.

      Esimerkiksi niinkin monimutkainen sana kuin lammas on vanhimpia sanojamme. Yleensä sanat kuvasivat arkisen toiminnan piiriä ja ympäristöä. Näissä sanoissa on sekä lyhyitä että pitkiä sanoja ja sekä lyhyt- että pitkävokaalisia sanoja.

      Semmoinen piirre varhaissuomessa kyllä on, että siellä on ollut pitkiä vokaaleja, jotka myöhemmin ovat diftongiutuneet. Esimerkiksi nykysuomen suomi, työ, mies olivat varhaissuomessa soomi, töö, mees. Kyseessä olivat keskikorkeat vokaalit oo, öö ja ee, ei siis uu.

      Poista
    4. Kantasuomeahan todennäköisesti puhuttiin Suomenlahden eteläpuolella jo muutamina Kristuksen syntymää edeltäneinä vuosisatoina. Kantasuomi on sittemmin hajaantunut ajanlaskun ensi vuosisatoina. Myöhäiskantasuomalaisen asutuksen keskus on sijainnut nykyisessä Pohjois-Virossa, josta väestö on sitten hajaantunut eri tahoille.

      Nykyisten suomalaisten esi-isät ovat yleisen käsityksen mukaan alkaneet siirtyä Suomenlahden pohjoispuolelle n. 100 jKr. Tärkein houkutin siirtymiselle ovat olleet turkisrikkaudet, joiden arvoa lisäsi se tosiseikka, että turkisten laatu paranee pohjoista kohti edetessä. Arkeologiset löydöt osoittavat kuitenkin, että suomalaiset ovat harjoittaneet pääelinkeinonaan maanviljelystä ja karjanhoitoa, ja he ovat siis asettuneet aloilleen. Kiertelevää elämää viettänet lappalaiset, jotka olivat ulottaneet alueensa etelään asti, joutuivat väistymään uudisasukkaiden tieltä yhä kauemmaksi pohjoiseen.

      Mitä suomen kieleen tulee, sitä ei ole voitu osoittaa olleen vielä silloin, kun nykyiset esi-isämme alkoivat siirtyä maahamme. Heidän puheensa oli nimittäin myöhäiskantasuomalaismurteita. Kesti kauan, ennen kuin Suomenlahti muodostui jyrkemmäksi murrerajaksi, mutta ennen pitkää näin siis kävi.

      Ei siis voida osoittaa vuotta eikä edes vuosisataa, joka olisi katsottava suomen kielen syntyajaksi. Arvelujen mukaan se on alkanut hahmottua nykyisen kaltaiseksi tai sen pohjaksi vasta vuoden 1000 ensimmäisinä vuosisatoina.

      - Tässä on se käsitys pähkinänkuoressa, jonka minä kieli-ihmisenä olen omaksunut. On silti hyvin mahdollista, että on olemassa uutta varmempaa tietoa.

      Poista
    5. Tapsa kyselee tuolla ylempänä tämän Iineksen tarinan tarkoitusta. Iines itse sanoo tuolla myöhemmin että siihen sisältyy tärkeä sanoma.
      Sellaisena minä sen luin. Minusta Iines paljastaa siinä tärkeän asian: ihminen voi olla herttainen ja ihana niin omasta mielestään kuin muidenkin, mutta annas olla. Pian hän saattaa hermostua, kiihtyä ja MUUTTUA. Hänestä alkaa tulla ILKEÄ. Ja lopulta hän halkeaa ilkeyteensä, toisten vikoja ja puutteita etsiessään, hän poksahtaa puhki ja katoaa savuna ilmaan... Happy end!

      Miten tämä liittyy koulukiusaajaan? No, ei sen tarvitse liittyä, tämähän on satu.

      Mutta kyllä se minun mielestä siihen voi liittyäkin. Usein ajatellaan, että koulukiusaajat ovat ilkeitä tyyppejä. Mutta entä jos se onkin joku suloinen tyttö, jonka sisällä asuu piru. Sitä se piilottelee ja näyttelee lempeää, kunnes piru sisällä saa vallan ja pilaa lopulta koko tuon "enkelin" elämän.

      Nämä ovat minun tulkintojani. Toisilla voi olla omansa.

      Poista
    6. Hyvinkin niin, Liisu. Ja varsinkin tuo puheenvuorosi loppusosa saattaa napsahtaa jetsulleen niin kuin tässä voi olla kyse - onko, en tiedä sitä itsekään. Ajattelen kuitenkin niin, että jokuset meistä ovat kuin sokerilla kuorrutettuja suolamakeisia. Kun on imeskellyt sen sokeripäällisen, sisältä paljastuukin yllätys makeansyöjälle.

      Itse olen aina yhtä hämmästyksissäni puun takaa tulevilta huitaisuilta. Ymmärtäisin, jos olisin itse huitaissut ensin.

      Poista
  3. Arvosana-asteikkoni ei riitä! Niin oli hyvä juttu! 10+ ja rapeat päälle!
    Luin sen miehelle, joka tuossa panee kenkiä jalkaansa lähteäkseen kaupungille. Olemme nimittäin Vironkadulla pitkästä aikaa kylmän, kuuman, sateisen ja kuivan kesän jälkeen. Täällä näin, Helsingin hulinassa (jossa on oudon hiljaista).

    Tämä juttu on tosi hauska! Ja niin todellinen. Kaiken kukkuraksi löysin siitä itseni. Se vasta makealta maistui! :D (pakko panna hymiö!)

    Että sinä osaat kirjoittaa, Iines! Kunnioitukseni (kateutta vähän mausteeksi sen sisällä).

    Mitäs mies. Se sanoi ensiksi: Älä lue (kun sanoin, että kuuntelepa), minähän on lähdössä sinne! (ostamaan kameraansa jotain suojaa linssin päälle).

    Mutta kun näytin kuvaa ja luin eka kappaleen, se pysähtyi liikkeissään ja kuunteli koko jutun loppuun saakka. Ja sit se hörähti nauruun, hihitti ja hohotti, otti reppunsa ja lähti.

    Minä tässä ihmettelen, mikä kyky sinä olet kirjoittamaan! (Jaa niin, sinä et tykkää etttä sinua kehutaan. Mutta minähän kehun tätä kirjoitustasi, Iines! Sehän on kehumisen arvoinen.)

    Saanko panna tämän jutun Facebookiin? En laita ennen kuin saan luvan. Laittaisin kuvankin, tuon keskiaikaisen veistoksen, se sopii kuin nyrkki silmään tähän juttuun. Blogiasi mainostan siellä. Haluan että kaverini ja kavereiden kaverit saisivat lukea tämän jutun. Varmasti tykkäisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, tottakai saa kehua, ja ilostuin kovasti sanoistasi. Minusta tätä tarinaa saa kehua, sillä sillä on tärkeä sanoma ja hyvä jos onnistuin edes jollakin tapaa.

      Minua huvitti kuvauksesi, kun olit lukenut tarinan miehellesi. Tässä vähän samalla kiemurtelin.

      Toki saat panna jutun Facebookinn, jos haluat ja se on mielestäsi sen arvoinen. Kunniahan se on, josta kiitän lämpimästi.

      Poista
  4. "Tarinan opetus?"

    Minä luin tämän blogikirjoituksen kommenttina erään toisen blogikirjoittajan (joka on myös naaraspuolinen) blogikirjoitukseen. (En sano kenen. Koska sillä ei merkitystä ole.) - On aika aika osuva. Ja aika ilkeäkin. Eli siis osuva.

    Ps. Jos lentopalloilijoilta puuttuu eläimellinen lempinimi niin miten olisi
    Lepakot (Chiroptera)? - Ainakin ne on kamalan kivoja. Lentelevät VIUH VAUF vaan suu auki. Ja äänettömästi. (piru vie.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikis, on sillä merkitystä! Minusta olisi mukava tietää, miten tämä toinen "naaraspuolinen" on tähän bloggaukseen suhtautunut. Vai käsitinkö oikein tuon kommenttisi? ( niin kuin tiedät, pieni pääni ei kaikkea ymmärrä). Mut minusta jo tämän stoorin alku on mainio, siis tuo satu koulukiusaajasta, joka... No, miehestä (my husband) parasta oli loppu, siinä hän repesi nauruun!

      Se on nyt nähtävillä (tämä story) sivullani Facebookissa. Voit vaikka käydä katsomassa, jos haluat.
      Os. https://www.facebook.com/pikkuliisu (en muista miten tuo tehdään suoraksi linkiksi, mulla on tieto, mutta muisti pettää, enkä viitsi panostaa sen elvyttämiseen aikaa.

      Poista
    2. Koulukiusaamisen kuvaaminen ei ole ilkeää, Mikis, koulukiusaaminen on. Koulukiusaaminen ei ole koskaan kertaluonteista, vaan pitkäkestoista.

      Itse olen valmis nostamaan jokaisen koulukiusaajan kraiveleista seinälle. Se on palvelus, ei ilkeys.

      Poista
    3. Tuo toinen "naaraspuolinen" bloginpitäjä EI koske teitä tänne kirjoittelevaa bloggaajattaria! EI! (ainoatakaan!)

      esim. sinä Liisu olet suloinen kuin hattaratötterö! (semmosen aikoinaan kun isä osti kun mentiin Linnanmäelle niin tuli onnellinen olo)

      Poista
    4. En siis bloggaa, mutta kun flirttaan, niin ehdin kyä mietin syyllisenä, että Tavoittelenko Miesten Suosiota, ja mitä jos "bloggaaja" tarkoittaa kaikkia, myös vastaajia?! Et kai Iines kirjoittanut minusta?!? - No juu et!!!

      Mikis: aloin muun pölhöilyn lisäksi myös itkeä tänään puhelimessa, kun puhuttiin Mamman kaa. Oon edelleen kipeä, Mamman jääkaappi hajoaa, tilasin uuden, ja uudistin tänään korttietuja - siis tehtiin yhdessä, puhelimessa. En ole Asiainhoitaja, mutta hommaan kaiken, vaan en juridisesti.

      No Mamma tietty oli hermostunut - pelkkää säätöä koko eilinen päivä, ja jos itte oisin ok, ei hätiä mitiä.

      Mutta nyt kaikki meni yli. Mamma ärhenteli, edelleen, vaikka vain tarkistettiin että kaikki sujuu niinkuin on sovittu - - - siis aivan tyhmä juttu, aloin vain itkeä (syy oli mitätön). - No hän soitti perään ja kiitti kaikesta avusta.

      Huom! Tajuan, että on kamalaa olla 86 v yksin, kaikki tenavat ympäri maailmaa, ja minä Auttaja-Tenava en voi tulla asennuspäivänä auttamaan jääkaapin tyhjäämisen/täyttämisen kaa, ettei tartu tauti.

      Mutta Pikkusisko on nyt siellä; vie kaikki turhat roinat vanhasta kaapista pois, ja Mamma selviää keskiviikkona.

      Iines,

      jokaista nälväistään joskus. Kaikki kiusaaminen on pitkäjänteistä.

      Lasten kiusaaminen on pahinta - mutta monet lapsena/nuorena rääkätyt päätyvät myös työpaikkakiusatuiksi, jos ongelmaa ei selvitetä.





      Poista
    5. En ole nättinokkainen, Char, ja kestän lujaakin käsittelyä ja satiiria ja suoraansanomista - toivon sitä jopa. Olen iloinen, että uskalletaan kirjoittaa railakkaastikin, ja olla eri mieltä kuin minä.

      Leikinlasku on kuitenkin tyystin eri kuin koulukiusaaminen - siitä ei ole kahta sanaa. Täällä kirjoitelleet ovat räväköitäkin persoonia, luojan kiitos, mutta pahansuopuuutta ei ilmassa ole ollut piiruakaan.

      Kannattaa ylipäänsä aina lähteä siitä, että koulukiusaaminen ei ole nättinokkaisuutta eikä erikoisherkkyyttä eikä luulemista eikä se edellytä silkkihansikkaita. Huomio pitää suunnata kiusaajaan.

      Poista
    6. Ehdottomasti olen samaa mieltä!

      Poista
  5. ... puhhhhh ...

    Eikun äsken tulin Helsingistä. Matkat aina väsyttävät. (En tiedä miksi. Varmaan syystä.) Kaivokatu on kiva kadunnimi, samoin Kalla, en tiedä onko semmoista? Kluuvikadulta soitin Tapsalle. Minulla oli paljon tekemistä, en tiennyt mistä olisin aloittanut, sanoin tyttärelleni Sagalle "moi" ja menin junaan joka vei minut Espooseen. Minun vastapäätä tupsahti istumaan tyttö joka huohotti, kysyin häneltä että "hengästyitkö?". Hän vastasi "Kyllä", hän oli juossut junan kiinni, ei halunnut myöhästyä. Kukapa haluaisi? (Ja jalkansa hän pani "NAPS" yhteen kun tuijotin hänen haaraväliään, hyvin hienotunteisesti...) Neuvosto-Eestissä minut tunnettiin nimeltä ”Selgi”. Ai, että miksi? Koska toistin aina "asi on selgi", koska kuvittelin ymmärtäväni asiat, en minä ymmärtänyt. (Paitsi väärin.) Latvian rajalla Virossa on kaupunki jonka nimi on Valga, Latvian puolella se on Valka; virolainen g lausutaan kovana. Ei se mikään Pieksämäki ole, ei siellä soinut blues, mutta ostin menolipun Helvettiin. Kiskot vaan kirskui kun kilo¬metrinmittainen juna tuli raiteelle 4, sadekatoksen alle, R-kioskin vierelle. "Olkka hyvä ja pitägää mielessä maguuvaunuosastonne numero", sanoi kuuluttajatarihminen, "vain paikkansa varanneet pääsevät mukaan. Älkääkkä jonottago piljettiä äkkäägö huohota edelläseisojan niskaan. Sil sinun dakanasi on jo joku" Ja Pelastusarmeija löi rumpua ja keräsi kolehdin.

    Valgasta/Valkasta on junayhteys Riikaan. Riiassa on ... Riiassa on pirusti näitä art nouveau taloja - tai mitä vittuja nää on, jugendia, se on kaunis kaupunki. Praha on kans. En minä halua käydä uusissa kaupungeissa kuten esimerkiksi Hyvinkäällä, en tiedä mitä siellä tekisi? (Vetäisi jossain vessassa kuivat? Hmhy.) Pikkupoikana, alle kouluikäisenä, hiiviskelin iltaisin luokkahuoneissa ja auoin opilaitten pulpetteja; minua kiinnosti tietää mitä koululaiset puuhailee? Joskus otin jostain pulpetista tavaroita ja pistin ne ihan toiseen pulpettiin, ja päin vastoin; ajattelin että siinäpä ihmettelevät. Cygnaeuksen kipsiveistoksen nenästä panin roikkumaan purukumista tehdyn räkäklöntin. Yhdessä komerossa oli tyttöjen voimistelupukuja; haistelin niitä. Hmnhy. - Mutta ei minusta tämän kummempaa pervertikkoa silti tullut? (voihan pillu!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkäällä voisit tietenkin käydä katsomassa Rikua. Ei siellä muuta taida olla.

      Riiasta minäkin tykkäsin, ja niistä jugend-rakennuksista ja 1400-luvun taloista. Jugend on muutenkin tyylisuunnista se, josta pidän, jos jokin suunta pitäisi nimetä. Ihastuin siihen jo esiteininä Gallen-Kallelan myötä.

      Poista
    2. Mitä Hyvinkääseen tulee, monet eivät tiedä kysessä olevan suoranainen kansamme sivistyksen kehto. Vanhoja asioita en ala läpi käymään, mutta myös Seitsemän Veljestä sijoittuu osin Hyvinkäälle. Vielä 1900-luvun alkupuolella Hyvinkäästä puolet kuului Hausjärveen, toinen puoli Nurmijärveen, jota leikkisästi Karvajärveksi kutsutaan. Keskinen ja pohjoinen Uusimaa on kielemme ja kulttuurimme perusta, varsinainen Varsinais-Suomi.

      Hyvinkällä on runsaasti vanhaa rakennuskantaa, monet taloista on rakennettu ennen minun syntymääni. Kulttuuripuolella Huyfinggessä on vaikka mitä. Salattujen elämien tähtiä ja jopa Leo Lastumäki täällä pitkään asusteli. Mika Waltari kirjoitti kaupungissa useita alkupuolen tuotantonsa kirjoja. Hannu Salama asusteli uransa kiihkeinä 60-luvun vuosina. Taiteiljoita vaikka hurumycket ennen ja vieläkin.

      Brezhnev ajoi 70-luvulla junalla kaupungin halki. Silloilla oli rynkyillä aseistautuneet varusmiehet, jotka varmistivat, ettei seniili äijä katoa radanvarren pensaisiin. En silti jaksa uskoa, että olisivat uskaltaneet ampua.

      Poista
    3. No johan on. Olisipa ollut hienoa saada semmoinen kuva napatuksi, jossa Breznevin koppalakkipäinen ja paksuviiksinen naama olisi näkynyt suomalaisjunan ikkunasta. Tuon Seitsemän veljestä -kytkyn toki tiesin ennestään. Ja sitten oli jokin Hyvinkään kerrastotehdas, puuvillatehdas? Hyvon olla Hyvon yllä?

      Poista
    4. Donnerin Ossian todellakin rakensi 1800-luvun lopulla villatehtaan (Hyvilla, Valvila jne,), joka vissiin 1980-luvun lopulla lopetettiin. Olin sielläkin kesätöissä. Sukulaismiehensä Jörkka rakenutti myöhemmin hotellin, meinasi sen kanssa kaatua. Rantasipi siitä tuli.



      Poista
    5. Pässi kun nussii lammasta niin voi sanoa "Hyvon yllä, Hyvon on alla", tms.

      Poista
    6. :D:D:...Tää osui kyllä nauruhermoon, kun pitkästä aikaa
      kerkesin tulla teitä Iineksen ihania perskärpäsiä lukemaan!
      Iines kirjoittaa: En ole nättinokkainen, Char, ja kestän lujaakin käsittelyä ja satiiria ja suoraansanomista - toivon sitä jopa. Olen iloinen, että uskalletaan kirjoittaa railakkaastikin, ja olla eri mieltä kuin minä."
      Olkaa iloisia kun minä en ole ehtinyt istua tässä koneen
      ääressä viime aikoina sen vertaa, että olisin tullut puskista vilauttelemaan ja teitä järkyttämään. :) Koulukiusaaja en kyllä ole koskaan ollut. En ole uskaltanut, sillä kiusaajia on ollut vastassa liian monta. Vielä tietysti kerkiää oppimaan kiusaajaksikin, sehän ei ole iästä kiinni.

      Poista
    7. En usko, että sinua edes kiinnostaisi kiusata ketään, Leonoora! Tunnut suoralta, et selkäänpuukottajalta.

      Poista
    8. En todellakaan näe minkäänlaisia syitä kiusata ketään. Oikeastaan pitäisi paljon syvemmin ja monipuolisesti pohtia kaikkea sitä mikä liittyy kyseiseen ilmiöön. Millainen kiusaaminen on todella vahingollista. Varsinkaan spontaaneissa leikeissä lapset eivät välttämättä halua tehdä pahaa, satuttaa toisiaan. Tyttöjä leteistä vetäminen ennen muinoin, eikös se ollut ennemminkin merkki tykkäämisestä.
      Katson joskus päivällistä sulatatellessa Subilta saksalaista telenovellea: Lemmen viemää. Siinä jos missä käsikirjoittajat ovat keksineet päähenkilöille erilaisia tapoja kiusata, huijata ja vahingoittaa lajitovereitaan. En nyt muista onko tekijät samasta maasta kuin kieli jota sarjassa puhutaan. Joskus ihmettelen ammentavatko tekijät aiheensa ja juoninsa elämästä ympärillään, vai rikkaasta mielikuvituksestaan.
      On sarjassa huomioitu kylttyyri-asioitakin. Joku kirjoittaa romaania, joku suunnittelee koruja, joku laulaa, on erilaisten teemojen ympärillä kulttuuritapahtumia jne. ettei joka jakso mene ihmissuhdesotkujen selvittelyksi. En olisi uskonut, että
      alan sarjaa seuraamaan, kun serkku-tyttöni luonani käydessään jumiutui aina sarjan ajaksi TV:n ääreen. Kuinkas kävikään, sattui joku koukuttava otos silmien eteen ja hups!
      Hupinsa kullakin. :)

      Poista
  6. Joo, mä olin taas vähän ULAlla. Puhuin omiani. Koulukiusaaminen, niinkuin ei mikään muukaan kiusaaminen, ei ole koskaan hyväksyttävää. SIIHEN PITÄÄ PUUTTUA VÄLITTÖMÄSTI!

    Ihmiset, joilla tod. näk. muutenkin menee huonosti, niin minkä takia heitä sen lisäksi pitää vielä kiusata? SE ON NIIN SAATANAN VÄÄRIN!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista olisi tietää, mitä mikis tekisit koulukiusaajalle, jos olisit opettaja ja pieni lihava poika olisi tullut sinulle uskoutumaan kiusaamisestaan.

      Poista
    2. Ehkä tekisin saman kuin isäni... (miettii) (miettii lisää)

      En tiedä?

      Ps. Isäni luokalla oli henkilö joka koko ajan häiriköi isäni opetusta. Isäni oli kysynyt häneltä enemmän kuin kahdesti että "kumpi täällä pitää oppituntia? sinä vai minä?" Kun se ei siitä ottanut onkeensa, sanotaan häntä vaikka Eskoksi, niin isäni nappasi sitä kerran niskasta kiinni ja toi Eskon meidän olohuoneeseemme (luokkahuoneesta pääsi suoraan opettajan asunnon puolelle, latojan huom!, eli meille). Olin silloin n. 5 v-vanha. Ja mua hirvitti kun kuuntelin lastenhuoneessa kun isä veti sitä sotilasremmillä perseeseen. Siis antoi kunnon selkäsaunan. (Tiedän mistä puhun. Koska sain aina välillä itekin selkäsaunan. Koska tein erilaisia "jekkuja". Kerrankin rakensin semmoisen pommin - salpietarista ja ruudista ja jostain kasvinsuojelumyrkystä - että koko Linikkalan kaupunginosasta paukahti valot pois.(Silloin oli kyllä jo yli 10-v. Mutta iIsäni heti tajusi että se mun syyni on ja sain selkääni. Joo.) Mutta... tässä Eskon tapauksessa isä sanoi (myöhemmin) että "keväällä sen todistuksen keskiarvo oli yli kahdeksan" Ja että "Hyvä oppilas siitä tuli. Pääsi Oppikouluun."

      Poista
    3. Hieno tarina tämäkin, mikikseltä!

      Poista
    4. Mikiksen isukki oli syvästi vastuunsa tunteva opettaja. Remmillä perseeseen tekisi eetvarttia muutamalle nykyajan riekkujallekin.

      Siis, no, ainakin kraiveleista riekkujat ja kiusaajat voisi nostaa seinälle ja kysyä, että teetkö vielä, häh.

      Kerronpa kuudennenkin kerran sen, kun tyttären kollega, muuan nuori mutta rotevahko bodarinaisope nosti yhden riekkuvan Muhammedin koulun seinälle ja piti kaveria siinä polvensa varassa ja kysyi juuri nuo maagiset sanat: vieläkö teet, häh. Ei tehnyt Muhammed eikä huutanut naisopettajille että rasisti. Mielessäni siunasin sitä, ettei kukaan valon nähnyt naisope hoitanut tilannetta "keskustelemalla oppilaan kanssa".. Kyllä nämä riekkujat tietävät, mitä tekevät.

      Poista
  7. Lyhyt katsaus, Yleistilanteeseen, ihan muuten vain.

    Nyt oli alustus ehkä Inside-juttu, tai sitten en vain tajunnut (vetoan konilääkkeisiin ja Keuhkotautiin - kamelioita vastaanotetaan, mutta semmoista ulkonaviihtyvää sorttia, re allergia).

    Urheilijat ovat kepsuja kun eivät halua maksaa veroja, vaan keräävät miljoonia. - Samaa mieltä.

    Tuukka on minusta Nökö - ei tosin Puuma-Mielessä. :)

    Sekä Liisu että miehensä tajusivat Iineksen; itte vetoan edelleen tautiin ja lääkkeisiin.

    - Siis en oo koskaan, KOSKAAN, pannut luuria Mamman korvaan, mutta tänään kyllä. - Mulle se tekee aina joskus niin, kun hermostuu. Nyt en vaan jaksanut, ja kokeilin toimia. Soitti 5 min takaisin: oothan kunnossa, soitan myöhemmin (Pikkusisko oli just menossa siivoamaan).

    Mitäs vielä: Mikis moikkasi tytärtään, jutteli kaverin kaa, ja on uupunut reissusta.

    Puuveistokset ovat upeita.

    Ja Iines: laajentaisin kysymystäsi meille kaikille: mitä juuri sinä lukija tekisit koulukiusaajalle? - Oli syy nyt ylipaino, rillit, mikä vain?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ottaisin ensimmäiseksi yhteyden kiusaajaoppilaan kotiin, pyytäisin huoltajia paikan päälle kasvotusten, koska asia on vakava ja on tapahtunut ihmisoikeusloukkaaminen tai joskus jopa rikos. Pitäisin palaverin perheen kanssa, koska siinä on se symbioosi, josta kiusaamistoiminta on siinnyt. Jatko riippuisi siitä, milainen tämä symbioosi on, mitkä ovat sen toimintatavat.

      Koulun huoltoryhmä olisi tietysti myös mukana asian hoidossa, mutta ei niin, että päähuomio olisi kiusatun hoidossa - miksi olisi, sillä ei hän ole tehnyt väärin vaan kiusaaja. Kiusattu ei tarvitse huomiota eikä häneltä pidä kysellä turhia tai kehottaa ryhdistäytymään eikä pidä edes lohdutella, sillä se uhriuttaa oppilasta turhaan. Valokeila kiusaajaan ja sinne ne vastuullisen toiminnan odotukset ja toimet.

      Poista
    2. Tosi riuskoja ja tehokkaan tuntuisia toimia! Iineksellä.
      Tuntuvat tosi oikeilta!

      Poista
    3. Jei, Iines ja Liisu!

      Itte lisäisin käytännössä sen, että viettäisin aikaa (välitunnilla tms) lasten parissa. Vaikkei olisi Valvontavuoro.

      Tajuan, että siinä lisätään opettajien taakkaa - mutta jos ei ole hirmukoulu, ehkä jaloittelu pihalla voi olla hyvä homma.

      Jos siis puhutaan välituntikiusaamisesta.

      Syvempi rääkkääminen vaatii sitten muutakin.

      Poista
    4. Char, välitunnit kuluvat seuraavan tunnin materiaalia monistettaessa, oikkuilevia laitteita kuntoonpannessa, palavereissa kollegojen tai rehtorin kanssa, yksittäisten oppilaitten asioitten hoidossa.

      Työ on lisäksi niin hektistä ja rauhatonta ja huippustressaavaa, että opettajakin on taukonsa ansainnut. Mikään muu työ ei ole jatkuvaa esilläoloa ja tilanteenhallintaa vaativaa, eikä mikään muu työ tapahdu yhtä rauhattomassa ja meluisassa ympäristössä.

      Poista
    5. Minähän en ole "oikea" opettaja, ts olen tehnyt sijaisuuksia tai palkattu muuten vaan "epäpätevänä".

      Olet varmasti täysin oikeassa huilitauon paikasta!

      En minäkään joka välitunti jalkautunut pihalle, mutta kun omat kouluvuodet nuorena naisena olivat niin lähellä, muistin hyvin, miten kurjaa välituntikiusaaminen on, ja katsoin välillä parhaaksi lähteä muina naisina ulkoilemaan. Pelkkä läsnäolo nollasi tilanteita, ei tarvinnut nostella kraiveleista ketään mihinkään. - Pisin peruskoulutyösuhteeni oli erityiskoulussa; siellä oli miksattu yhteen erilaisia kehityshäiriöitä tai oppimisvaikeuksia, ynnättynä sosiaalisesti sopeutumattomiin. Oli oikeasti rentouttavampaa olla välillä pihalla, ja varmistua, että kaikki sujuu hyvin, kuin yrittää palautua taukotilassa (oisin kuitenkin miettinyt, että miten ne pärjää).

      Iso osa lapsista ja nuorista asui läheisessä lastenkodissa, heillä ei ollut ketään "omaa" läheistä aikuista. En minäkään se oma voinut olla, mutta kävin usein viikonloppuisin katsomassa, vein pullaa tai kakkua. Ennemmin tai myöhemmin joku aina itki sylissäni yksinäisyyttään ja orpouden tunnetta. Raastavaa. - Kotona luin paljon romansseja - tarvitsin eskapismia.

      Aikuisopetuksessa oli luontevaa viettää ruoka- ja kahvitauot opiskelijoiden kanssa; opetin englantia, huomasin ja tiesin, että puhuminen jännitti useimpia, ja oli kivaa olla vain kaverina mukana välillä. Lievitti mukavasti myös sitä tuntistressiä, heille. - Myös minulle, jännitän "esiintymistä".

      Työpalaverit pidettiin joka tapauksessa opetusajan ulkopuolella, valmistelin tunnit kotona, ja monistin paperit edellisenä päivänä, ennen kotiinlähtöä. - Samaten jäin rupattelemaan ja kaffelle kollegoiden kanssa, se oli sitten ns. omalla ajalla.

      Mutta nyt puhun vain itsestäni, ja siitä mikä minulle oli/on luontevaa. Jokainen nollaa itsensä tavallaan.

      Enkä missään tapauksessa siis arvostele nykyistä käytäntöä!

      P.S. Huomenta, Iines, ja kaikki kaverit! :)

      Poista
    6. Välitunneilla on aina useampi opettaja ja kouluavustaja valvontavuorossa. Listat tehdään syksyllä, ja vuorot jakaantuvat tasaisesti opettajien välillä. Valvontavuorosta ei voi laistaa, vaan jollei itse pääse tai on sairaana, tilalle järjestetään toinen opettaja. Valvonta on siis tarkkaan organisoitua.

      Kouluthan ovat nykyään isoja, ja yhä isommiksi yksiköiksi ne menevät koko ajan. Vaikka pihalla on useita valvojia, kiusaamiselle on aina tilaisuuksia, jos kiusaaja niin tahtoo.

      Poista
  8. Haluaisin laajentaa vielä: mitä tehdä nettikiusaajille?

    Oma J oli jättämässä palstan, jota rakasti (no siis tää Charin lievä liioittelu), häirinnän vuoksi. - Ja se oli aikuinen mies, eikä osannut keksiä itse muuta kuin lähtemisen.

    Mitä jos lähtevät nuorten netti/kännykkäkuvat tai videot leviämään: mitäs niille?

    Siis ihan kaikkien lasten ja nuorten: sekä sovitusti otettujen että salaa kuvattujen. - Ja siis huom! Seksissä on suojaraja, alaikäiset eivät voi suostua sellaiseen, mikä on laissa kielletty.

    VastaaPoista
  9. Ilkeitä ihmisiä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ei niistä pääse eroon. Jokaisessa on oma ilkeä puolensa. Kaikki eivät sitä vain näytä.
    Valkoisia valheita tarvitaan! Ei voi aina sanoa niin kuin ajattelee. Viimeksi tämän koin erään näyttelyn avajaisissa. En tykännyt töistä, mutta jos tekijä olisi tullut kysymään mielipidettäni (sellaista tapahtuu), en missään nimessä olisi sanonut: minusta nämä eivät ole taidetta, ne on taidolla tehtyjä, mutta jäävät koristeiden tasolle.

    Sanoisin ehkä hätäpäissäni: ihmettelen, miten ahkerasti olet jaksanut näitä tehdä. (Teokset olivat grafiikkaa.)

    VastaaPoista
  10. Aikoinaan kiertelin Puolaa, rakastin sitä maata; niin Napoleonkin rakasti! No, minä en sinne tyttöjä nussimaan ollut mennyt (äläpäs valehtele), tai jos olinkin niin oli siellä kiva muutenkin. Tutustuin mm. heteroseksuaalisiin miesopiskelijoihin jotka tuijottivat kaukoputkella taivaankappaleita. Näyttivät minullekin. Ja heidän ruokalassaan - nykyrahassa noin 0,40 eurolla, sai lihapihvin jota ei kyllä pystynyt pureskelemaan. Se oli kuin... purukumia, se ei loppu millään, no, paitsi jos pisti sen roskakoriin. Elettiin sosialismin aikaa. Cuubalainen rommi oli halpaa, no oli kyllä kaikki muukin viina, mutta länsimaalaisia tupakoita ei löytänyt edes kiven alta. (Samperi vieköön!) Ostin - eikä ne paljoo maksaneet - vauvan käden paksuisia "kuubalaisia" sikareita; varmaan ei vittu olleet alkuperäisiä... tai jos olivat, olivat jotain secundaa; niitä sai imeä posket lommolla mutta ei silti meinanneet pysyä hengissä. (Olisi kai pitänyt olla Liekinheitin mukana? ) Kauniita naisia Puolassa on, se täytyy myöntää, siinä Napolen oli oikeassa, em mä voinut muuta kuin valittaa! (Tai em mää kauheesti valittanut.) Siellä nämä 5 zlotin kolikot, sen verran maksoi kun Wessassa, oli 1:1 kuin suomalaiset markat; 5 zlotia - kun vaihtoi länsivaluttaa pimeästi, oli jotai 2 penniä... siis suomeksi. Toin niitä 5 zlotin kolikoita tänne niin paljon kun ehdin haalia, kassillisen, ei ne Tullissa (Suomen) mitään ihmetelleet.Täällä Kotomaassani sitten soitin jumalattoman pitkiä kaukopuheluita puhelinkioskeista äidilleni - siihen aikaan kun hän vielä eli; kun hän kuoli, en enää hänelle hänelle soitellut. Nämä 5 zlotin kolikot kävivät myäs Pajatsoon: niillä pelasi kuin väärällä rahalla. Mutta jos hävisi, niinkuin useimmiten kävi, niin äkkiä Pajatson etusivu oli täynnä 5 zlotin kolikoita. Silloin kannatti hipsiä ulos siitä baarista... Mutta, mutta! Sitten minä keksin sen että ei mun niitä tartte pelata... jumantsukka; mää panin niitä siihen lokeroon "Vaihda" ja sieltä aina tupsahti pari aito 50-pennistä. Ihmettelin. Mutta niin vaan kävi. Ps. Kunnes multa sitten loppu nää viis-lotizet. (ikävä kyllä)

    Ps. Kyllä mää koko ajan luin Keskisuomalaista että missä vaiheessa ne kirjoittaa tämmösestä jutusta. Koska tämmösistä jutuistahan ne yleensä kirjoittelivat. Mutta eivät! Ja aavistin että miksi... koska, se olisi ollut vinkki! Media - joka on aina oikeassa - vaikenee itsemurhista. Ja neuvoista joilla voidaan toimia rikollisesesti.

    VastaaPoista
  11. Minulle kiusausjutusta tulee mieleen Venäjä ja Putin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hm, mielenkiintoista. Tässä pitää nyt kyllä kysyä, että missä roolissa Putin olisi tässä. Eli kuka pieree hunajapieruja? Länsi vai itä?

      Poista
    2. Kenet näet peilissä?

      Poista
    3. Anonyymi, minä kysyin ensin!

      Poista
  12. Se on hyvin sanottu, totta.

    Mutta se ei pidä paikkaansa, koska valtapolitiikka ei pidä sisällään sentimentaalisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tulee mieleen Putinista juusto, jota Iines tarkkailee: itte näin samaa marketissa.

      Ja Venäjästä borsch-keitto, jota kokkaan ensi viikolla.

      Kun nyt puhutaan kivasta, mutta silti tosi pienestä blogista, ja kiusaamisesta: aletaanko taas Xn kerran vääntää siitä, onko Putin kepsu?!

      Kun siis kukaan ei muistaakseni ole sanonut täällä että Ukrainan sota olisi hyväksyttävää.

      En nyt yleensä huomaa provoja, mutta jos koulu/netti/työpaikkakiusaaminen rinnastetaan Putiniin: ihan hyväkin, että olin jo päättänyt käydä yöpuulle.

      Käykää tekin.

      Poista
    2. Täällä paikallinen pikkukaupunkikauppias kiskaisi Putin-juustosta - pieni Olterman - kaksi euroa, kun niitä sai pääkaupunkiseudulla yhdellä eurolla eli 99 sentillä. Juusto on juuri saatu syötyä, ja koko ajan mietin kun siitä vetelin siivuja, että tämä on Putin-juustoa.

      Poista
    3. En huomannut katsoa hintaa - en ollut ostoaikeissa.

      Mutta tulitte taas te kaipparit mieleen! :)

      Poista
    4. Täällä vaan taisi siinä pienessä juustoklöntissä olla Putin-lisä, ei vähennystä niin kuin piti. Eli K-kauppias veti välistä omaan pussiinsa.

      Poista
  13. Nyt on jaksaminen loppu.

    - Lähden lämmittämään iltaruokaa, ja sitten lääkkeet.

    Kivaa iltaa ja yötä kaikille,

    Char

    P.S. Se kanavuoka oli tosi hyvää! - Toivon hartaasti, että saisin sen hollantilaisen keittokirjan!

    Jatketaan taas!

    VastaaPoista
  14. Olen - tupsukorvieni tupsunpäitä myöten- ihastunut Charissa siihen että hän käyttää termiä "kyä"... Se on nii tamperelaista, nii tamperelaista! (joka on mun elämääni) (pyyhkii kyyneleitä silmäkulmistaan) "ei maar"...

    Ps. Hemmi-täti sanoi aina, kun meni välillä hämilleen, "et kyll maar kaffet pittää saara". Hän olikin kotoisin Piikkiöstä. Tai Paimiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fanitan Hemmi-tätiä. Hän muistuttaa yhtä Anni-tätiä, joka sanoi saman repliikin ilman maar-sanaa parikin kertaa päivässä, aina hersyvästi nauraen ja kölläyttäen itsensä pystyyn mökin hetekalta.

      Poista
    2. Mikis, muruseni,

      yritän sulautua täällä alkuasukkaisiin! :) Sitä oikeaa aksenttia en osaa, ja vahingossa aina sanon Dn, mutta yritän... Viihdyn täällä tosi, tosi hyvin! Niin paljon kuin Hesaa rakastinkin, en nyt haluaisi muuttaa takaisin. Kun joskus käyn tapaamassa perhettä ja kavereita, on kuin reality-tv-ohjelma; vanha stadi on hävinnyt.

      - Tapsa varmasti korjaa, ja kertoo missä se vielä on. :)

      Olen kyä :) kertonut tämän aiemminkin, mutta toistamisen uhalla: työskentelin täällä henkilökohtaisena avustajana, ja työnantajan (nykyisen hyvän ystävän) pyörätuolissa oli jotain säätämistä. Käsitin vain, että joku vipstaakki puuttuu, ja rotvalli. - Kuulosti koiralta, mutta yleensä säilytän kasvoni hymyilemällä ja näyttämällä siltä, että tajuan jotain.

      Kun oltiin verstaalla, haahuilin ja kattelin; yksi myyjä tuli kysymään, että voisiko auttaa. Minä siihen, että ei kiitos, Sirpaa tässä odottelen, hänen pyörätuoliinsa laitetaan se rotvalli.

      No eikös se koko pytinki räjähtänyt nauruun... Nauroin tietty ittekin, kun ensin käsitin että miksi. :D

      Vivun nimeksi tuli Rotvalli, ja olen Elävä Legenda; Hesalaistyttö Joka Keksi Nimen. :)

      No kaikki kuuluisuus kai on hyvästä, vai?!

      Kivaa päivää, Mikuliini! :)

      P.S. Hemmi-täti on munkin Suosikki! Ja elämä on välillä niin hämmentävää, että Hemmi-täti sais varmaan kaataa mulle pootoorin. Haleja! :)

      Poista
    3. Tämä on klassikko,

      http://www.youtube.com/watch?v=lZfjZnLkmrk

      moneen kertaan olen tämän ennenkin tänne tyrkyttänyt. Mutta tässä Vesku on just semmote kun se oli! Se oli aika anarkistinen ihminen! Se saattoi tuijottaa jotain ihmistä silmiin, esimerkiksi Nyssessä, ja sanoa sitten äkkiä
      "HÖHÖ HÖH". Mitäs pahaa siinä oli? Mun ex-vaimonihan siitä näyttelijän kouli, siis teki, ja teki myös meidän lapsemme (Sagan) kummisedän hänestä. - Voi Hyvänen Aika sentään! (Jos Vesku lukee tätä, en usko, niin varmaan nauraa. Meillä on paljon hauskoja muistoja. Kerrankin... oli talvi ja -20 astetta niin päätettiin ravintolaillan päätteeksi silpata lipputankoon. Ja alasti, tietysti! No, siinäpähän silpattiin! Kerran, silloin oli kesä, Vesku ajoi mua takaa ja heitteli mua tikoilla, se oli suuttunut siitä että mä voitin tikanheittokilpailun. Shakissakin minä hänet kyllä aina voitin. Mutta pienoisautoratakilpailuissa mä hävisin sille joka kerta; jos mä yritin ajaa lujempaa kuin osasin niin mun auto singahti radalta ulos... sen auto ei koskaan. (Vaikka ei sillä ollut edes ajokorttia.)

      Poista
    4. Kiitos, Mikis!!!!

      Täytyy ehdottomasti laittaa video eteenpäin! - Mikä kiva tapaa aloittaa aamu, ja varautua taas natiivien kohtaamiseen...

      En vain ihan käsittänyt, miksi sen Vetäjän oli niin vaikea olla Vakavana, tommostahan se täällä meinaan justiinsa on. Nyssessä kyä on ihan tavallista jutella - tai ehkä me kaikki hölösuut ollaan Vieraan Vallan Agentteja, mistäs sen tietää. Kerran joulun tienoilla, aika hiljattain muuton jälkeen, vanhempi alkuasukasherra tarjosi namukarkkia, ja kertoi kokemuksensa sodista. - Tuli vähän semmoinen tunne kuin ois ollut ulkomailla. :D

      P.S. Hyvä että Veskun kanssa piditte nuo hauskat veijaustemput erillään; olisin aika huolestunut jos saisin täällä pelätä, että alvariinsa kiipeilet sydäntalvella alasti lipputankoon, samalla kun Vesku heittelee sua tikoilla. :)

      Poista
    5. Ei sitä tässä iässä (vai kirjoitetaanko tämä "ijässä"?) viitti enää paljoo lipputankoihin silpata. Ainakaan talvella ja ainakaan alasti. Kun ei sinne 1) enää montaa metriä pääsisi ja 2) pallit huurtuisi ja 3) ei olisi enää 'hip hei' kannustushuutoja huutavia tyttöystäviä. (Korkeintaan naapuritalon ämmä soittais poliisit paikalle.)

      Poista
    6. Liekö iässä, niinkuin sanoitkin! - Iines meitä aamusella neuvoo. - Kiva, ihan oikeasti, kun saa tarkistaa, mikä mon oikein! :)

      Ja kiva, jos oot pikkuhiukan seestynyt, lipputankojen suhteen.

      Linkki Mansesterin kielestä lähti just etiäpäin. :)

      P.S. Tarja kyä kannustais, jos yhtään arvaan: sitä lipputanko-hommaa siis. Mutta Veskun tikat pysykööt missä lienee.

      Poista
  15. ... minusta sinä ja liisu olette rakkaita ihmisiä. "Entäs Iines?" No, kylä maar hänkin".

    VastaaPoista
  16. Mikis todellakin soitti minulle keskiviikkona klo 18.51 ja ilmoitti olevansa Kluuvikadulla. Mieleeni tuli heti, tietenkin, että hän on matkalla Belgeen ja kaipaa juttuseuraa.

    Mutta Mikis on suurisydäminen ihmisen poika - heti kuullessaan epäröintiä äänessäni hän ei edes vihjannut minnekään kaljoille menosta, päinvastoin jyrkästi kielsi sellaista edes ajatelleensa. Totta puhuen olisin ehkä pienen houkuttelun (noin 1 minuuttia kestävän) jälkeen lähtenytkin, mutta minulla sattui olemaan Yksi Tärkeä Työ kesken ja olin päättänyt lähteä seuraavana aamuna mökille.

    Täällä nyt olen ja ihailen nousevaa kuuta. Ja mietin, että onko se kirkas tähti keskellä yötaivasta Vega? Taitaa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oot kiva ihminen. Mutta ei sev väliä.

      Poista
    2. Mikis on hieno ihminen, tuntosarvet värisevät herkästi. Voin kuvitella. Enää muuten en näe Mikistä pienenä, vikkelänä enkä tummana.

      Poista
    3. Näkiköhän Mikis tai joku muu sen valtavan hauskan ja isokokoisen Pissipojan presidentinlinnan vastapäätä kauppatorin laidassa altaan reunalla? Että se on mainio! Se on pystytetty juhlaviikkojen ajaksi, mutta toivoisi sen jäävän paikoilleen. Ihmiset ihailivat sitä ja ottivat kuvia mielihyvä naamalla. Että suomalaiset osaavat! Taitavat olla huumorikansaa, ajattelivat varmaan.

      Poista
    4. Harmi, en nähnyt. En käynyt Kauppatorin rannassa. - Viimeksi kävin siellä kun Lordi piti konserttia ja oli n. 100 000 ihmistä. Ja meinasin putoa mereen kun kävin ite siinä rannalla kusella. - Hitsi, että oli paljon ihmisiä! Ja monta poliisivenettä kellui siinä Kauppatorin rannassa. Yhdestä yks poliisi huusi mulle että "painu äijä pois siitä kuseskelemasta!". Mikä vitun äijä minä muka olen? Sitä paitsi meitä oli siinä monta, tusina ainakin jotka kustiin... Minkä takia se mulle vaan huusi?

      Poista
  17. Paimion parantola on kaunis rakennus. Olen nähnyt paljon kauniita rakennuksia. En ihmettele että Alvar Aalto arkkitehtien top 10 listalla on aina kolmen parhaan joukossa. En yhtään. - Ps. Säynätsalon Kunnantalo on tietysti monimutkaisempi. Ja Jyväskylän campusalue - jossa olen pari kertaa paskantanut pöksyihini - on kans kyllä upeaa arkkitehtuuria.

    Mutta Paimion sairaala on mun mielestä paras!

    VastaaPoista
  18. Viimeksikin - no tästä nyt on aika monta vuotta aikaa, oikeastaan ijäisyys - kun kävin A. Aallon piirtämän talon miestenvessassa - paskalla - niin ihmettelin että kovasti siellä naisia pyöri... meikkasivat huuliaan, mm. peilin edessä. Närkästyin semmoisesta. Mutta kun pääsin vessasta ulos niin huomasin, ohoh, että olinkin ite vahingossa käynyt naisten vessassa. - Korvani menivät vähän lerpulleen.

    Ps. Musta on kamalan, kamalan ihanaa että joskus voi sanoa että "olin väärässä". - Aina odotan sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Aina odotan sitä kuin nousevaa päivää. Tai kuin junaa joka on myöhässä." - Ps. Kävin hakemassa lisää olutta ja mua rupes taas runoilluttaa. Huh, huh!

      Poista
    2. Kirjoitapas vaan jokin rynö. Jokin oodi tai riemulaulu - rakastan riemulauluja, enkä nyt viittaa herra Riemuun, vaikka hän onkin kaikin puolin ihana. Vaan tyyliin Riemulaulu naiselle tai Riemulaulu syksylle. Tai Riemulaulu tuleville reissuille tai Riemulaulu tammalle.

      Poista
    3. "tänään ratsuni riimuista riisuin,
      riimeistä rujoista,ruma rilluma rei.
      niin annappas olla
      niin siihen tuli tamma,
      joka minua katseli silmillään.
      (huh, hah, hei! sulivili veli vei!)
      minä katselin sitä takaisin, itsekseni,
      ja ajattelin, että lampaat
      on ainakin pienemmän kokoisia
      (huh, hah, hei! sulivili veli vei!).
      J.n.e.

      (punastuu) En minä osaa kirjoittaa rakkausrunoja. Mä en saa niitä "rimmaamaan"...vaikka kuinka yrittäisin!

      Poista
    4. Proosa sujuu minulta paremmin. Aikoinaan sain Raittius Kirjoitus Kilpailuistakin I:n palkinnon. Eli sellaisen roosajutun voisin kyllä väsätä että "jossa sinä Iines, kun sulta se kissakin paloi, ja Munamarkkinoilla olet lähinnä kyrpiintynyt kepulaisiin isäntiin (mitä an sich en ihmettele) ja sen takia, rakas Auringon Säteitä taittava Pöly Hiukkaseni, olet tarttunut pulloon ja ryyppäät, oot jo vuosikausia siellä jossain Satakunnassa päivästä toiseen vaan ryypännyt. (Paitsi aina kesällä menet ryyppäämään Meren Äärellä.) Mutta annas olla: äkkiä jostain Lounais-Hämeestä tulee Uljas (vähän tosin kolhiintunut, suoraan sanoen turpiinsa saaneen näköinen) Ritari joka juuri - kun meinaat ottaa aamuryyppysi, 1/2 pulloa raakaa giniä - plantinkina vain suolakurkunpätkä - niin tämä (tosiaan vähän "taistelujen melskeissä" turhankin kolhiintunut ritari - tarttuu Sinua kädestä. Ja hellästi ottaa pullon pois Sinulta. Ja kulauttaa sen omaan kurkkuunsa... Näin Sinä huomaat, riutunut naisparka, että kaikki tämä viinanjuonti on hukkaan heitettyä Elämää, ollut! (Samalla kun Ritari ratsastaa takaisin Valkoisella Hevosella, joka piereskelee kamalasti, GalleriaGelleria -Pubiin.

      Luulis että ainaski III:s palkinto tolla aineella tulis. (Jos ei olis kamalasti muita osallistuja.)

      Poista
    5. Okei, annetaan tuosta riemutarinasta jaettu kolmas sija, sen verran hyvä se oli, että ihan nauratti. Oikeastaan se oli kamalan hyvä.

      Minäkin voitin raittiuskilpakirjoituksia kirjoittamalla opettavaisia tarinoita miehistä, jotka ankaran ja humalahakuisen juomisen jälkeen jonkin yllätyksellisen vastoinkäymisen vuoksi kääntyivätkin iloiseen täysraittiuteen. Ja perhekin iloitsi isän kääntymystä.

      Poista
    6. Mikis Waltari häpeili runojaan, ei ihan suotta.

      Poista
    7. Mina sitävastoin osaan kirjoittaa oikein runojen runoja, oikein runoja. Sillälailla suorasanaisesti.

      Mutta yritän nyt daidellisesti.


      Ihan durhaan monda vuodda
      minä ototin sinua suodda
      vaikka diskasin ja lakaisin
      ed dullut sinä dakaisin.

      Poista
    8. Tässä on ehtaa kaiken opillisen sivistyksen onnistuneen kaihtamisen sävyä. Jaettu kolmas sija (mikiksen kanssa) yrittämisestä ilman varsinaista syvempää henkistä toimintaa.

      Poista
    9. Paras kuulemani! Aikoihin.

      Poista
    10. Miten minä olen lukenut. Huomaan nyt vasta tuon Mikiksen ihkun Tammalaulun. Se saa jaetun toisen sijan! Valloittava ilorallatus!

      Poista
    11. No haloo, haloo!!! Minä, minä! Oon saaanut 2 kertaa ekan palkinnon Raittiuskilvoittelussa (molemmilla kerroilla Hallatunturin lapset).- No nyt on Hallatunturfeita 3 kpl (äidin yksi) - kaikilla on Tunnearvoa, mutta kun jouduin muuttamaan isosta pieneen: yhden kirjahyllyn verran joudun luopumaan.

      Taasko meitä kilttejä tyttöjä syrjitään?! - Mikis, saatte Tarjan kaa tarjota mulle yhden siman ensi kesänä! Vielä varsinkin kun on tää Kirjahyllykriisi!

      Poista
  19. Kas kun sinua ei ajettu vessasta ulos. Minut talutettiin harteista kääntämällä pois, kun erehdyin kerran miesten eriöön. Miehet eivät nähtävästi halua tehdä tarpeitaan ja peilata naisten nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Nykyajan Girl-Power-tytöt käyvät miesten vessoissa, baareissa, koska naisten vessat on järjestään liian pieniä (koppien määrä). Monet osaavat pissiä seisaaltaan, kuten meitin Aholan Mummu, iso-isoäitini, mutta useimmat tarttee pöntön. Miksei julkisiin tiloihin rakenneta isompia naistenhuoneita?

      Mikis, ei tartte yhtään luimistella; me likat ollaan aikans reipasta sortimenttiä - ehkä jopa tuumivat että haet seksuaalista identiteettiäsi - lause, jonka varmaan just halusitkin näin lauantaina aamutuimaan kuulla.:D

      Sitten kun sinä, ja Iines ja te kaikki muutkin kaverit tulette Chez Char illalliselle, käytössä on joka tapauksessa unisex-kylppäri-fasiliteetti. Sopeutukaa ajoissa! :)

      Poista
    2. Meilläkin työpaikalla naiset kävivät yleisesti miesten vessassa, koska naisia oli paljon, miehiä vähän. Meillä oli vessojen välillä sauna, ja oikaisimme aina sen läpi. Harvoin kukaan istui päivällä löylyissä. Vaikka kerran siellä oli yksi nuori kokematon miesopettaja tullut yllätetyksi, kun hän ei tiennyt talon naisten kulkevan siitä läpi.

      Poista
    3. Ojenteliko jäseniään?

      Poista
    4. Varmaankin, hän oli nimittäin suihkussa.

      Poista
  20. Kerroinko jo, että eilen olin toimekas, ja leivän ohella pyysin saada ostaa tomaatteja, siitä lähikioskista?

    Ne ei kuulu valikoimiin, mutta kun olen kantis, sain 3 tosi hyvää tomskua, keittiöstä, varmaan tukkuhinnalla. - Erinomaista! :)

    Tähtään edelleen siihen, että saisin maistaa jotain kurdiherkkua - kun tervehdyn, leivon maustekakun, perinteisen (Mikiksen Hemmi-tätikin tykkäis), ja vien samalla sen pienen lootan, yhdelle annokselle.

    Myydä eivät ehkä saa, mutta jos naapuri vie kaakun, ja toinen haluaa antaa maistiaisia - eiköhän toimi.

    Muutenkin saan pizzoihin superpäälliset, ja ihana, että tulivat tomskuissa vastaan - kaipaan tuoretta, ja kaikkea muuta jo oli. En ois varmaan jaksanut tänään markettiin; ihana että auttavat.

    Naapurinrouva Jaana tiritti illalla/yöllä ovikelloa - en voinut päästää sisään, kun on tää Karanteeni.

    Mutta juteltiin pitkään, ja sovittiin että menen kylään, kun en enää tartuta. - Saatiin selvitettyä se Halausepisodikin: ex-mies oli maininnut kaverihalista, ei ollut ongelma. Mies vain joi liikaa, siksi suhde päättyi.
    ´
    Kivaa päivää kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoinaan, kun mä olin kamalan köyhä, ja opiskelija - vaikka en mä kyllä mitään opiskellut - niin mä lähi-K-kaupassa puristelin tomatteja niin että ne meni ihan lyttyyn ja sitten mä menin sanoon sille kaupanomistajalle - se oli yleensä kassalla - että "teillä on vanhoja tomaatteja. ne on ihan lytyssä. saisko ne puoleen hintaan?" Ukko tuli kattoon ja totesi että "ohoh, onpas tosiaan menneet lyttyyn". Ja sain ne puoleen hintaan.

      Tykkään valtavasti tomaateista! (Voisin syödä niitä enemmän kuin mitä mahaani mahtuu.)

      Poista
    2. Älä syö liikaa tomaatteja, mikis! Eilen oli jossakin lehdessä tutkittua tietoa kaikesta siitä terveellisestä, mitä ei saa syödä liikaa. Yksi mainittu rehu olivat tomaatit, toinen punajuuri, ja kummatkin siis raakana. Samaan sarjaan kuuluivat pinaatti ja raparperi. Kussakin mainittiin jokin tietty ainesosa, joka on elimistölle vaaraksi.

      Poista
    3. Huomenta, Iines!

      Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä milloinkin todetaan vaaralliseksi, ja miksi, ja sitten sitä, kun julkaistu tutkimus ja/tai ohjeistus parin vuoden sisällä kumotaan...

      Mikis, olin nuorena likkana konditoriassa töissä. Tapana oli, että rusentuneet/kärsineet leivonnaiset vietiin taukotilaan, niitä sai ottaa kaffen kanssa. Kerran tahallani ja salaa rikoin yhden prinsessaleivoksen pihdeillä (se oli paikan erikoisuus: enimmäkseen kermavaahtoa, marsipaania oli ohut reunus sen kaakkuosion ympärillä), siirsin sen lautaselle, ja lähdin tauolle.

      Hakkapeliitat on kuule meidän kanssa helisemässä ensi kesänä! :D

      Poista
    4. Huomenta, Char! Minusta on erikoisen hauskaa se, että kahvi on todettu monessa mielessä terveelliseksi, vaikka sen vaarallisuutta on rummutettu näihin päiviin asti. Se mm. estää diabetestä ja dementiaa.

      Sekin on kivaa, että punaviinissä on flavonoideja. Vaan tuo tomaattijuttu oli yllätys, kun itsekin vetelen tomaatin poikineen päivittäin.

      Poista
  21. Haet seksuaalista identiteettiäsi, Mikis?

    En oikein osaa identifoida itseäni tähän? Vaikka voi olla tottakin?

    Eli,
    ei tässä sitten kai muu auta kuin jatkaa vain etsimistä?


    Ps. Nuuksiossa kävin toissapäivänä. Kyllä oli kivaa maisemaa, mulle tuli mieleen Kainuu - siis joku Kuhmo (ei Vuokatti!). Lapissa tulee aina rauhallinen olo, siks mä sinne kaipaankin, ja Norjan tunturiylängöillä, kun on ihan yksin, tai Tarjan kanssa, alkaa aina itkettää.

    Se hiljaisuus, se hiljaisuus! Siinä on jotain... en minä tiedä mitä. Varmaan linnut kokevat samaa kun lentävät Atlantin yli.

    VastaaPoista
  22. Ps. Enhän ole loukannut sinua Riku Riemu?

    Arvostan sinua hyvin, hyvin, hyvin, etc., hyvin paljon. Diggaan huumoriasi. Diggaan musiikkimakuasi. Diggaan diggaamista. - Ja punkkua.

    VastaaPoista
  23. Hei ornitologit ja muut hyönteisekspertit ja -pirkot!

    Käykääpäs katsomassa kuvablogini uusinta bongausta, söpöä pientä linnunpoikasta, jota luulin ensin pajulinnuksi. Mikä se mielestänne on? Tästä nimeni linkistä pääsette suoraan apajille!

    VastaaPoista
  24. Minulla vain on ollut hiljainen olo. Sellaisiakin minulla on, eivät tosin kestä kauaa. Ja välillä muistan sen vanhan ajatukseni, että paljon mukavampi on lukea kuin kirjoittaa. Enkä tiedä, mistä minun olisi pitänyt loukkaantua.

    Neil Young, tai Niilo Nuori kuten meillä sanotaan, kuunteli joskus jukeboksista tätä kappaletta uudelleen ja uudelleen, se oli hänen mielestään ehkä kaunein kuulemansa kappale. Levytti sen sitten itsekin. Kaunista se on, mutta melankolista.

    Four Strong Winds"

    VastaaPoista
  25. Päivän mietelausetta olen mielessäni hieman pohdiskellut. "Kun Mauri on työnsä tehnyt, Mauri saa 150 000 markkaa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei tietenkään mitenkään liittynyt Pervo Anttiin, joka oli sodassa kunnostautunut mies.

      Poista
    2. KGB:n kassasta oli tuo summa kuitattu, mutta moniko markka niistä päätyi Pentille, sitä sopii epäillä.

      Poista
    3. Jos rahoja katosi välistä, se ei ole lieventävä asianhaara jutussa sellaisena kuin se on edessämme: Mauri teki jotain ja Maurilla oli palkkapäivä.

      Poista
    4. Venäläisten informaatiotavat tuntien en vielä lynkkaisi Penttiä. Onko tästä tapauksesta (Riku siis viittailee Supon ex päällikön Arvo Pentin mahdollisesti saamaan lahjukseen KGB:ltä) olemassa muuta tietoa kuin kyseinen venäläislähde?

      Poista
    5. Ottaen huomioon tiedustelupalveluiden tavan tehdä yhteyslistojaan, asiasta ei todellakaan voi olla varma. Itä-Saksan ns. "Tiitiäisen munat on vihreät"lista on luultavasti aivan hömppää, siellä on merkittynä kaikki poliitikot, jotka sikäläisiä yhteyksiä pitivät.

      Poista
  26. Oikein hyvä, tapu tapu. Mikäs voisi olla oma mietelauseeni tälle päivälle.

    Onni ei tule etsien, vaan lottoamalla.

    VastaaPoista
  27. "Onni, heti kotiin!", huusi äitinsä. Voiton äiti huuteli voittoa. Kainon äiti kuiskaili vain ujosti: "Kaino, kai no sitten voisit ehkä tulla kotiin!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku,
      äitini kertomana yhdellä naisella oli kolme tytärtä: Aina, Olga ja Hilja.

      Kun heidän äitinsä huuteli heitä, kaikui kylän raitilla kuin kellotapulista kuuluva pyyntö: Olkaaa ainaaa hiljaaa!

      Poista
    2. Aikoinaan kun Mika Häkkinen vielä ajoi Formula-Ykkösiä, niin siellä ajoi myös japanilainen Tagagi ja italialainen Panis. - Häkkisen vaimo Merja toivoikin joskus ettei Mika aina voittaisi. Vaan jäisi välillä kakkoseksi. Eli Panis, Mika, Takaagin.

      Poista
    3. Josh Verstappen Panis Schumacheria Bergeriin, mitä sanois J.J.?

      Poista
    4. Liisu: nauroin!

      - No poikain jutut - nauroin lisää! :)

      Poista
  28. Varma lisäsi varmasti: Otto se on parempi kuin Panu! Johon Kai sanoi epäröiden: Ken tiesi tämän parhaiten.

    VastaaPoista
  29. Meillä töissä oli Otto -niminen ukko. Aina se kehui itseään että "kyllä Otto-poika on parempi kuin oma". Tai paremmin mulle jäi mieleen se kun se kertoi että "istuin kerran omakotitaloni pihalla. oli kuuma kesäpäivä. ja naapurin akka mönki siinä puutarhapalstaansa, pylly pystyssä minuun päin. hame sillä oli noussut ylös ja sen pöksyt oli sillain vinossa että hukkaviiva näkyi koko matkaltaan. minua rupes naurattaa... se kuuli sen ja kääntyi ja kysyi 'mitäs se otto siellä naureskelee'. minä sanoin sille että 'tuli vaan mieleen yks hauska juttu'..." Sitten Otto katsoi minua vähän aikaa silmiin ja sanoi "Mikko, joskus kannattaa valehdella. Ei aina kannata sanoa sitä mitä ajattelee.".

    VastaaPoista
  30. Asiasta toiseen: Ruotsissa on vaalipäivä, ja tulos kieltämättä jännittää tälläkin puolella Suomenlahtea. Romahtaako vallassa ollut porvaripuolue ja kokevatko sosialidemokraatit vahvan nousun? Entä maahanmuuttovastaisten Ruotsi-demokraattien kannatus? Tuleeko se kymmenen prosentin osuus ja mennäänkö sillä hallitukseen?

    Mielenkiintoista nähdä, minkä suunnan superhyvinvointivaltio ottaa. Ruotsalaisethan maksavat veroja mielellään, ja nyt kansalaisten veroaste on porvarihallituksen myötä madaltunut. On kuultu jo valituksia tuloerojen kasvamisesta ja tämähän ei tiedä hyvää porvareille.

    VastaaPoista
  31. Mutta mitä ihmettä kertoo lehdistöstämme se, että uutiointi täällä keskittyy Åkessonin puolueen lyömiseen. Kaipa se on sitä kuuluisaa vihrutraumaa omasta surkeudestaan kaiken sen tieteellisen oikeassa olonsa keskellä.

    Hallitusvallassa olon itsestään selvällä vastareaktiolla on lehdissämme kuitattu vasemmistopuolueiden mahdollinen vaalivoitto. Ihmetys siitä, kuinka niin voi käydä, kun porvarien aikana taloudessa on kuitenkin mennyt hyvin. Hyviä kysymyksiä olisivat: "kun taloudessa menee hyvin, keillä silloin menee hyvin" ja "kun porvareilla on hallitusvalta, keillä hallitusvalta silloin on?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hittolainen, Blogger söi kommenttini, kun en ollut kirjautunut valmiiksi.

      Sanoin siinä vain sen, että meillä porvarihallitus ei ole kai juuri koskaan laskenut veroja? Ainakin silloin kun porvarit olivat vallassa (Iiro Viinanen ja Esko Aho), oma veroprosenttini nousi ennätysmäisesti yli 40 prosentiin. Olin keskituloisena opettajana vaikeuksissa talouteni kanssa, kun oli opinto- ja asuntolainaa. Tuntui kummalliselta maksaa isoja veroja, kun samaan aikaan äveriäs maatalousperhe maksoi puolta pienempää veroa, vaikka siellä oli kaksi ansaitsijaa.

      Lehdessä oli hiljakkoin erään 6000 e/brutto/kk ansaitsevan yksinhuoltajanaisen kirjoitus. Hänen rahansa eivät riittäneet, koska hänellä on yli 50 prosentin verotus. Asuntolainaa nielee aina osansa, samoin muutaman lapsen elämästä huolehtiminen. Mies ei joutunut maksamaan juuri satasta enempää elatustukea naisen kovan bruttopalkan vuoksi.

      Kunpa kateelliset ihmiset ymmärtäisivät, että bruttopalkka on ihan eri kuin nettopalkka. Hyvin ansaitsevalla yksinhuoltajalla on pienempi nettopalkka kuin liitossa elävällä saman verran tienaavalla pariskunnalla, eli verot ovat kovemmat kuin pariskunnilla. 6000 e/brutto/kk ansaitseva voi todella olla pulassa, vaikkei elä ylellisesti, vaan ihan tavallisesti.

      Poista
    2. Tästä tapauksesta on netissä ollut vertailuja, joissa laskeskellaan, että täysillä sossutuilla ja muilla avustuksilla, lakisääteisillä ja harkinnanvaraisilla, elävät vastaavat yksinhuoltajat pääsevät samaan elintasoon kuin tämä suuripalkkainen nainenkin.

      Toki hän pikkuhiljaa asuntolainaa maksaessaan vaurastuttaa omaisuuttaan. Eli lapsilla on jotain perittävää, toisin kuin kunnallisilla ilmaisasujilla.

      Näihin laskelmiin vastataan yleensä samalla argumentilla: kuinka te kehtaatte kadehtia köyhiä?

      Poista
    3. Juu, köyhät ovat meillä sillä tavalla tabu, että paljon ansaitseva suurveroja maksava ei saa olla samanlaisilla nettotuloillaan köyhä. Hän on ahne rikassika prkl!

      Totta on, että omaisuus eli asunto on kovalla veronmaksajalla siinä tavallaan karttuvaa pääomaa, mutta samalla on muistettava, että ei tarvita kuin yksi putkiremontti, niin se asunto onkin muuttunut omaisuusloukuksi. Oma asunto vaatii muitakin itserahoitteisia remontteja ja yhtiövastikkeet ovat joskus varsin kovia - köyhemmän vuokran tasoa, ja se köyhä saa ehkä vuokraan sosiaalitukea, ainakin asumistuki tulee, josta kova veronmaksaja ei voi edes unelmoida.

      Poista
    4. "Tästä tapauksesta on netissä ollut vertailuja, joissa laskeskellaan, että täysillä sossutuilla ja muilla avustuksilla, lakisääteisillä ja harkinnanvaraisilla, elävät vastaavat yksinhuoltajat pääsevät samaan elintasoon kuin tämä suuripalkkainen nainenkin."

      Satuja. Uskotteko te tuohon, ihan oikeasti? Harkinnanvarainen tuki ei ole jatkuva tai pysyvä etuus kuten lapsilisä tai eläke. Se on sananmukaisesti harkinnanvarainen ja kertaluontoinen. Lakisääteisetkin etuudet vaihtelevat.

      Mutta joo, jokainen tulee kai uskomuksillaan autuaaksi.

      Poista
    5. Minulla ei ole hajuakaan, paljonko tukia yksinhuoltaja voi saada, eli mitkä olisivat hänen nettoansionsa kuukaudessa. En tosin ole mitään väitettä esittänytkään, tuo sitaatti taisi olla Tapsalta.

      Se minkä tiedän olevan fakta ja jonka olen esittänyt, on se, että korkeatuloinen yksinhuoltaja maksaa huomattavastikin enemmän veroa yksinään kuin yhtä paljon yhteensä ansaitseva pariskunta.

      Olisikin hyvä, jos joku tietävä esittäisi jonkinlaisen laskelman yksinhuoltajan mahdollisesti saamista tuista. Itse en kyllä koskaan ainuttakaan tukea hakenut enkä saanut, mutta minähän tienasin kohtalaisesti ja maksoin melkein puolet veroa.

      Poista
    6. Itte en esittele miitään kuittipohjalta.

      No itte olen yksin hakenut ja saanut. En ole saanut mitään erikoista - mitään erikoisen kiinnostavaa ei ole kertoa.

      Kun olin itse terve, tein työn ja maksoin veroni. Eikä niillä vauvoilla rahoiksi lyödä...


      "Yksinhuoltajan mahd. saamat tuet" - Iines: olet parempi ihminen kuin tämä provo.

      - Ja jos et koskaan ole hakenut saanut yhtään mitään: et ole tarvinnut. Oletko edes hakenut



      Jos sinulle olisi jotain kuulunut - vakuutan: kukaan ei bilerahan vuoksi rahaa hae


      Itse olen tosi kiitollinen saamastani avusta. :)

      En häpeä pyytämistä, tai hakemista - vähän nahkaa nenän päälle, ja se on on siinä.



      Poista
    7. Char, ei se ollut provo. Kaikki yksinhuoltajat eivät saa tukia, ja minua kiinnostaisi tietää, onko joitain erikoistukia yksinhuoltajille. Se on selvää, että yh:kin saa muut yleiset tuet, tulorajojen mukaan.

      On olemassa nimittäin yleinen harhaluulo, että yksinhuoltajuus sinänsä tarkoittaa automaattista tuen saantia. Kissan villat!

      Poista
    8. Lisään vielä: mikset hakenut?

      Kun et tarvinnut, ja köyhäinapu (no sitähän se on: suurin piirtein koko elämä silloin on: revitään auki). - Kuten myös lähestymiskiellon hakemisessa. - Ei ole mitään suojaa, jos hakee lähestymiskieltoa, esim. - Pitää vain muistaa, että ketään ei oikeasti kiinnosta, ja hoidat homman kotiin.

      Kaikki jotka tykkää että pärjää itte: yläläpy -





      Poista
    9. Ei minun bruttotuloillani ja yli 40:n veroprosentiillani olisi ollut mitään mahdollisuutta tukiin, maksoinhan omaa asuntoa ja opintolainaa sekä vanhaa autonromua. Se oli oma valintani.

      Poista
    10. No Iines, oikeasti olen köyhyysrajan virallisella alapuolella - eikä niitä tukia haeta jos ei tartte.

      Itte maksan minkä voin, enkä ole sossussa, nyt - no olenhan täälläkin kertonut, mitä syön. Oikein hyvin.

      Olen kuitenkin ollut sossun asiakas, ja silloin kun olin tosi vaikeassa tilanteessa: kerran sain takautuvasti korvausta apteekin ns. voimajuomista (Nutridrink-tyyppisistä), ja sama virkaiilija antoi iminulle 50 Markkaa joulurahaa, pyytämättä, että saan edes jotain herkkua pyhiksi.

      Moni asia on oma valinta - mutta eikös me veroja makseta, että pärjätään myös ns sadepäivinä.

      Poista
    11. Siis kyse on vain siitä, Char, että suurituloisempi ihminen saattaisi hänkin olla avun tarpeessa kovan verotuksen vuoksi, etenkin jos hänellä on jotakin lainaa, asunto- ja opintolainaa. Ei laina merkitse sitä, että henkilöllä on millä mällätä. Niiden lainaerien lyhennyksen jälkeen käteen ei aina jää kuin niukka ruokaraha. Jos siinä vaikka pesukone posahtaa rikki, niin liemessä ollaan ja pestään pyykki käsin - tukea ei sosiaalitoimistosta saa, vaan ensin pitäisi käsittääkseni myydä asuntonsa pois ja anoa opintolainaan lykkäystä. Vähän saman itse kokeneena ymmärsin siis hyvin tuon 6000 euron bruttopakkaa saavan naisen tilityksen lehdessä jokin aika sitten.

      Poista
  32. Ruotsidemokraattien naisehdokas kertoi kampanjansa aikana joutuneensa syljetyksi ja lyödyksi. Ketka sellaista tekevät, hyvät ihmisetkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikas muhkea vaalivoitto punavihreillä, ja peräti 13 prosentin kannatus Ruotsidemokraateilla - hankala nimi muuten oikeinkirjoituksen kannalta paristakin syystä. Suomalainen lehdistökin on kirjoittanut nimeä kahdella tavalla.

      Vaan Ruotsin feministipuolueen kannatus jäi vähiin. Aika hupaisalta tuntuu heidän ajamansa miesvero.

      Poista
    2. Enpäs malta olla vielä toteamatta, että törmäsin nyt Ylen sivuilla kolmanteenkin tapaan kirjoittaa tuo Ruotsin maahanmuuttovastaisen puolueen nimi: ruotsidemokraatit. Tämä on muodollisesti oikein, pienellä kirjaimella ja viivatta yhteen.

      Ne muut löytämäni kirjoitustavat ovat Ruotsi-demokraatit ja Ruotsidemokraatit. Kaikkein parhaimmalta kuulostaisi minun korvaani kuitenkin ruotsindemokraatit.

      Poista
    3. Huomenta kaikille! :)

      Miten voi olla edes teoreettisesti miesvero, jos kerta kaikki on jatkossa ihmisiä (hen), biologiseen sukupuoleen katsomatta?

      En nyt toisaalta ole koskaan edes väittänyt ymmärtäväni politiikkaa...

      Nyt odottaa lääkäri, eli sulkeudun suosioonne! Kivaa päivää,

      Char

      Poista
    4. Ruotsalaisten feministien mukaan miehistä on enemmän kuluja kuin naisista. Ilmeisesti tällä viitataan siihen, että laitapuolen kulkijat ovat monin verroin enemmän miehiä kuin naisia, lisäksi syrjäytyvyydestä seuraa itseaiheutettuja sairauksia.

      Tämä on siis minun oletukseni kuulemani perustelun perusteella. Feministit eivät kuitenkaan tainneet huomata, että miehet myös maksavat veroja enemmän kuin naiset.

      Poista
    5. Vai että jaahans. - Eivät sitten ota laskelmissaan huomioon sitä, että miehet, länsimaissa, kuolevat keskimäärin nuorempina kuin naiset. Johtui nyt mistä johtui. Ts. pitkäikäiset naiset hyötyvät eläkkeistä.

      Ihan oikeutetusti on huomautettu, yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja myös tällä palstalla, että naiset keskimäärin saavat enemmän kunnallisia terveyspalveluita; on PAPA-kokeet ja rintasyöpäseulonnat; odottavat äidit pääsevät neuvolaan ja jälkiseurantaan, jne.- Kun siis puhutaan ns. lisääntymis- tai seksuaaliterveydestä.

      Monet, jopa useimmat naiset, käyvät säännöllisesti gynellä, ihan nuoresta likasta. - Se on hyvä. :)

      Vaan missä on miesten eturauhassyövät?


      Poista
    6. Otin selvää tuosta miesverosta googlettamalla. Sen perusteena olisi sen esittäjä-Gudrunin mukaan ollut vastuunotto naisten kohtaamasta väkivallasta.

      Sitä en tiedä, tarkoittiko esittäjä vain ruotsalaista yhteiskuntaa. Mielestäni idea olisi naista sortavissa muslimimaissa hyvä ja tarpeellinen. Vaan eiväthän naiset siellä pääse lakeja säätämään...

      Poista
    7. Skotlannin vaalit ovat torstaina, ne vasta mielenkiintoiset ovatkin. Saako viskisieppojen valtakunta itsenäisyyden, käyttääkö Cameron asevoimia? - Aiemmin on uutisoitu Sean Conneryn olevan pitkälle dementoitunut, nyt väitettiin hänen ottaneen voimakkaasti kantaa itsenäisyyden puolesta.

      Poista
    8. Meidänkin vaaleihimme saadaan huimaa dramatiikkaa. Kuinka mistään tulee enää mitään, kun vihreät lähtee hallituksesta? Taitaa notkahtaa Suomineito oikein kunnolla. Tai ehkä ei sitten kuitenkaan.

      Minä olen yrittänyt kerätä itselleni listaa säälittävimmistä vaalikikoista. Vihreiden periaatteellisuus juuri ennen vaaleja menee ohi jopa Pia Kauman lastenvaunuista.

      Ydinvoimaa toki kannattaa rakentaa monia voimaloita lisää, koska tämä tällä htekellä rakenteilla oleva ei viimeisempien arvioiden mukaan millään valmistu ennen vuotta 2150.

      Poista
    9. Tämä Skotlannin itsenäistyminen taisi olla se tapahtuma, josta kuningatar oli juuri järkyttynyt syvästi erään lehtijutun mukaan.

      Hatunnosto vihreille, jos puolue lähtee hallituksesta myönteisen ydinvoimapäätöksen jälkeen. Muutenkin kummallista, että lähes puolet suomalaisesta ydinvoimalasta olisi venäläisten omistuksessa. Koko hanke pitäisi haudata.

      Poista
    10. Hattua minäkin nostan ja lasken housujani.

      Poista
    11. Juujuu, rakkautesi vihreitä kohtaan tiedetään.

      Poista
    12. Kun minä en vain voi hallituksesta poistumistaan ajatella kuin realistisesti: "Me lakkaamme tukemasta ydinvoimaa, jos vielä yksi meinataan rakentaa."

      Poista
    13. Tiedän, että pahennan asiaani: Voldemort oli Connery 2!

      Oikeasti: oli iäkäs - mutta kaikki meni läpi.

      - Eikä siinä miehen iässä tms, ole sanomista, mutta vitsaileen.

      Välipalaa charille!

      Poista
    14. P.S. En nyt tajua koko touhotusta miesten pepuista - mutta Riku: viimeistään Hakkapeliitta-päivillä pääset nostamaan kiltin.

      Poista
  33. Yhteiskunnalle - koko Luomakunnalle - tulisi eniten säästöä siitä että ihmisten syntyvyys putoaisi Nollaan. Tai partenogeneesi eli neitseellinen syntyminen olisi sallittua. - Niinpä meille tupsahtelisi vain omien äitiensä klooneja. (Joku Jeesus olisi tietysti poikkeus. Hämmästyttävä poikkeus.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että Hauskuus puuttuis...

      Itte kyä uhraan itteni seksille, vaikka miten ois.

      Plus että lapset on just kivoja:

      Tänään nyssessä (ajoin ihan outoa reittiä, mutta kotiapäin, Myyrä ts." Onko Sulla Lippuja Myyrä", hommasi mut lähellä ulos).



      Poista
  34. RKP on uhannut lähteä hallituksesta jos "hyötyruotsin" opettaminen lopetetaan kouluissa. Mutta sehän on vaan uhkaus! Vaikka koko RKP lakkautettaisiin, niin ei se hallituksesta lähtisi. Tämä on niin monta kertaa nähty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääkkä!! Inhoan uhittelua - Pappa oli. Vieläkin rakastan sitä, totta kai - mutta koitetaanko me edes yrittää puhuta muuta kuin suomea?Itte en esittele miitään kuittipohjalta.

      No itte olen yksin hakenut ja saanut. En ole saanut mitään erikoista - mitään erikoisen kiinnostavaa ei ole kertoa.

      Kun olin itse terve, tein työn ja maksoin veroni. Eikä niillä vauvoilla rahoiksi lyödä...


      "Yksinhuoltajan mahd. saamat tuet" - Iines: olet parempi ihminen kuin tämä provo.

      - Ja jos et koskaan ole hakenut saanut yhtään mitään: et ole tarvinnut. Oletko edes hakenut



      Jos sinulle olisi jotain kuulunut - vakuutan: kukaan ei bilerahan vuoksi rahaa hae


      Itse olen tosi kiitollinen saamastani avusta.





      Famun kanssa puhuin mitä osasin .


      - mutta missä on muut kielet?

      Poista
    2. Kenellekään ei "kuulu" mitään sosiaalitukia. Ne, joilla puutetta on, hakekoon ja saakoon. Ei se mikään ylpeyden aihe ole.

      Poista
    3. Riku Reipas,

      Ei "kuulu" kenellekään, mitään, ei.

      Paitsi että tarvitsevalle tulisi saada, ja se saaminen on hakemisen takana. Saa kyä kertoa monesti kertoa asiansa.

      Jos on vaikeaa kertoa netissä: voin vakuuttaa että kurjempaa on luonnossa.

      Kun on ihan ilman - silloin auttaa Sisu: on tässä veroja maksettu, ja pakko on syödä.

      En Riku ihan tajua, kuka ylpeilisi puutteillaan? - Ja P.S. Sosiaalitukia käsittääkseni kuuluu kaikille tarvitseville; mistäs tässä veroja maksetaan? Saulin Kravaateista?

      Luuletkos, Riku, että minusta on ollut Ylpeyden Aihe käydä sossussa? Luuletko että on kivaa?

      No voi hyvän tähden sun kanssas, en paremmin sano.

      Nuku nyt kuitenkin hyvin.

      Poista
    4. Ja heti tuli paha mieli: en tarkoittanut olla ilkeä, ja sanoa rumasti.

      Et sinäkään minua jonain pummina pidä.

      Inhoan tuollaisia lopetuksia, mitä äsken itte tein: olen, Riku, pahoillani.

      Nyt kauniisti: natihaleja! :)

      Poista
    5. Häpeä se kuitenkin on. Häpeä.

      Poista
    6. Riku,

      kun ehkä olen Tapsan Vaimo, saatan myös olla sinun tätisi! Jos siis olet nykyjään hyvinkääläisiä?

      Oltiinko aikoinaan interreilillä, ja pakotinko sut pesemään omat sukkasi, kun olit 12 v?

      Kampasinko hiuksesi pystyyn, ja annoin näytemeikkejä? Et kuitenkaan halunnut ulos? - Niin paljon kuin Dingoa ja Yötä ihailitkin, ja kotona raahattiin niskasta pesulle pienestäkin kokeilusta?!

      Hali, ja pääsit pesulle. - Ja pesit kalisonkis sun muut sukkas itte, uusi kokemus sulle sekin. :)

      Se meidän Interrail on Historia-ainesta! Nyt ihan hiljattain sain kortin, jossa kerroit Saksan-visiitistä. - Kaikkiin Meidän Paikkoihin ette ehtineet, mutta mainitsit ne kyllä. :)

      Otettiin meinaan rauhallisesti: yövyttiin Saksassa kivassa motellissa (kotitekoista hilloa), ja kun vanhempasi olivat rahapulassa (asuntolaina), säästin meidän molempien matkat kesätöistä. - Halusin saada sut mun kanssa junamatkalle! Tiesin, miten arvostat!

      Pikkuhiukan kalliiksi tuli se yksityishytti - mutta en voinut laittaa sua yksin vieraiden keskelle. Sinä olit muuten mainio esiliina - siis kun oon sun täti: niitä halveksivia katseita kaikkia susihukkasia kohtaan en osaa edes matkia! Ei tarttenut blondin miettiä, sää hoidit sen puolen. Puhumatta. :D

      Ja juu. Frankfurtissa annoin sun kähveltää semmoisen junakyltin. - Väärinhän se oli, mutta kun niin halusit - ja osasit käytännössä kaikki kotimaiset aikataulut ulkoa. Ei ollut pahaa ilkivaltaa se!

      - Ja eikös paikalle saapunut konduktööri (just kun olit saanut kyltin sujautettua villapaidan alle), joka vain kiltisti halusi auttaa kapsäkkien kanssa - voi sitä ripsien räpsyttelyä, minulta, ja sitä suupielestä suihkattua"nyt asiassa, Naksu",sinulle, kun panikoit. :)

      Nyt harrastat junia poikasi kanssa.

      Jos en ole sun Tia Char, Riku, missasit yhden helvetinmoisen kivan kesän ja reissun!

      Poista
    7. Harmi, etten pääse tuohon kommenttiisi käsiksi, mutta saman sanon tässä nyt: syö nyt Riku pääs :)

      Ja häpeä on housuissas, paitsi jos pukeudut kilttiin ensi kesänä.

      Ja ota tämä haasteena! :)




      Poista
    8. Mitäs tuollaisia sanot. Syö sinä alapääsi.

      Poista
    9. Huomenta, Riku Reipas!

      Tommosta menee sanoon kun on pipiraasu ja valvoo koko yön - tosin hauskassa seurassa!

      "Haaste" on itse asiassa yksi inhokkisanojani; samoin "empatia" (jota tosin joudun välillä käyttämäänkin, kun en hyvää synonyymia keksi). Kaikkien aikojen Top Viitoseen menee kuitenkin Uma Aaltosen POKS, Pidän Oikein Kovasti Sinusta, jota hän yritti lanseerata "Murkkujen Seksikirjassa" tms, jonka kauhukseni sain 13 v hyvää tarkoittavalta kummitädiltä. Voi ääkkä!

      Sain Umasta jo muutenkin nokkosrokkoa (hän oli myös Empatian suurkuluttaja), mutta kun Kirja on Pyhä Esine, luin ja laitoin kirjahyllyyn. Tallessa on vieläkin, kuten Hitlerin "Taisteluni". Kunnon kirjahyllyssä on myös kuriositeetteja.

      P.S. Naksulla on aina ollut ja on pistämätön huumorintaju. Kreikan-matkalle vanhempansa ostivat hänelle halpis-sandaalit, joiden remmeihin hän huolellisesti tekstasi "Miehille, jotka kulkevat omia polkujaan". Yksi lempivalokuvistani on nopeasti näpsäisty otos hänestä, istumassa kivenjärkäleellä, Välimeri taustalla, nojaamassa leukaa käteen, ja katselemassa miettiväisenä maisemaa. Ja ne söpöt kasvavan pojan muhkurapolvet! Kuvassa hänellä on päässä valkoinen lippis, jota hän syvästi inhosi, mutta jota pakotin pitämään (ettei saa auringonpistosta); samaisella saariretkellä se unohtui jäätelöbaariin, mikä valitettava vahinko paljastui vasta lautalla ja avomerellä. Pikku Vintiö! :D

      Poista
  35. http://www.youtube.com/watch?v=ZBgPFkOceOs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuossa nyt mainostettiin hernaria. - Mainosta pitemmälle en katsonut. Keksi nimimerkki, ehkä kiinnostun. :)

      Itte tein tosi hyvää kanavuokaa, uunissa¨. Ehkä saadaan pikku-piha-grilli pystyyn oikein meille karnivooreille. - Naapurin Jaana pyydetään mukaan, ja muita asia tuskin koskee.

      Poista
  36. Aloitin muuten juuri Saul Bellowin Herzogin lukemisen, kun sain luetuksi Lena Muhinan Leningradin piirityksestä kertovan kirjan.

    Jo kymmenen sivun jälkeen Herzogissa mieleen nousee Camus'n Sivullinen ja Kafkan kaikki teokset. Loistava alku, suosittelen lukemaan, sillä Einesbaariin tulee tästä jossain vaiheessa syksyä tai alkutalvea Rikun alustus ja sen perään toivottavasti keskustelu! Viettäkää laatuaikaa Herzogin parissa!

    VastaaPoista
  37. En malta olla mainostamatta tässä myös Tommi Melenderin uusimman teoksen kritiikkiä, aamuisessa Helsingin Sanomissa. Lukekaa itse! Teos vaikuttaa erityisen kiinnostavalta, houkuttaa ainakin minua tilaamaan kirjan kirjastosta samantien.

    VastaaPoista
  38. Kävin katsomassa Juha Hurmeen Europaeuksen, kun sitä on niin kehuttu ja täälläkin joku taisi siihen viitata ylen syvällisenä esityksenä. Ja lisäksi aiomme joukolla lukea Hurmeen kirjoja.

    Näytelmä oli pieni pettymys. Aikamoinen sekasotku kaikkea fiksua ja naurettavaa. Hieman kesäteatterimaista kohellusta, hieman koskettavia kohtaloita ja lauluja, paljon mielenkiintoista itse Europaeuksesta.

    Näytelmä tekstinä ei varmaankaan (näin päättelen, en ole lukenut) ole mikään komedia, mutta ohjaaja oli tehnyt siitä puoleksi puskateatteria (kirjoittaja ja ohjaaja ovat siis sama Hurme). Iso osa tekstiä oli suoraa lainausta Europaeukselta, Ahqvistilta ja muilta kansallisaatteen airueiltamme. Ahlqvistin Veljes-kritiikkiä siteerattiin erittäin paljon, en tiedä miksi.

    Korostan vielä, että itse aihe - Europaeus - on erittäin mielenkiintoinen, mutta teatterillinen käsittelytapa oli mielestäni vaatimaton. Näytelmä loppui Leinon runoon Hyvä on hiihtäjän hiihdellä... Miksi helvetissä, kun Leino sentään kuuluu eri aikakauteen kuin näytelmän hahmot, Kivet ja Lönnrotit?

    Kannatti se kuitenkin katsoa, en kadu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerronnan kohde, kielitieteilijä ja kansanrunouden kerääjä, omituinen originelli, on hyvä löytö historian hämäristä, siitä Hurmeelle pisteet. Aihe on kovin kiinnostava ja on hyvä lisä lukulistalle, siis kirjana.

      Sen verran vilkaisin kritiikkejä, että huomaan sen, että sinä taidat pitää sekasotkuna sitä, mitä hurmioituneet kriitikot pitävät villisti episodista toiseen leikkaavana näytelmänä. Minä luulen, että itsekin vierastaisin villiä laukkaa, jossa ei tahdo pysyä ratsun selässä. - Mutta siis Europaeus-kirjan luen, kun käsiini saan. Nyt pöydällä odottaa Hurmeen Nyljetyt ajatukset. Ensin on saatava kuitenkin Herzog luetuksi, Hurmeen lainan voin varmaan uudistaa, sillä ei näillä lakeuksilla kukaan muu Hurmetta taida lukea.

      Poista
    2. Mielikuvissani Europaeus sai loistokritiikit ja kotiin palattuani googlailin hieman lisää kritiikkejä. Hämmästyin kyllä juuri sitä, että se mikä minusta oli tuhat kertaa jo nähtyä pölkärrystä, olikin kriitikolle suurta luovuutta ja hirmu hauskaa.

      Totean sen verran vielä, etten ole teatterissa kävijänä ihan eilisen teeren poika. Käyn vuosittain katsomassa 10-20 esitystä, parhaana kautenani kauan sitten 38 esitystä.

      Mutta sen kirjan aion minäkin lukea.

      Poista
    3. Kun viimeksi asuin teatterikaupungissa, kävin katsomassa lähes kaikki kauden teatteriesitykset. Samaten kävin elokuvissa vähintään kerran viikossa.

      Teatteria kaipaan kovasti, ja täältäkin tietysti pääsisi autolla, mutta matka mennen tullen veisi kuitenkin pari tuntia teatteriajan päälle, joten ei tule lähdettyä kotoa käsin pimeässä ajamaan.

      Nyt on tarjolla niin paljon lukemattomia hyviä kirjoja, että niihin hukkuu: Hurmeelta parikin teosta, Melenderin uusin, Herzog loppuun (30 sivua luettu), ja varmaan jokin Finlandia-ehdokaskin tulee lukuun. Ja sitten Anita Konkan uusin. Koetan saada kaikki kirjastosta, mutta yhden kirjan ostan aina itselleni joululahjaksi. Ehkä se on nyt Konkka.

      Kirjojen suhteen pikkukaupunki on ihanteellinen paikka: parhaat uutuudet saan monesti jonotussijalla 1, kun muut eivät vielä ole äkänneet kirjaa tai eivät ole kiinnostuneita, vaikkapa Hurmeesta.

      Poista
    4. Pikkukaupungilla on etunsa. Sama etu oli suurkaupungissakin, joka sijaitse vieraalla maalla - eli Tukholmassa. Olin lähikirjastoni vakiasiakas ja kohta olin se, joka sai ehdottaa mitä suomalaisia uutuuksia kannattaa sinne tilata. Luin ne myös tietenkin ekana.

      Jotkut menevät vieraissa paikoissa kirkkoihin, minä menen kirjastoon. Tunnen olevani omalla maalla. Pyhällä maalla.

      Poista
  39. Täällä on kehuttu raittiuskilpakirjoitusmenestyksellä. Minä nokitan nyt pöytään kolme voittoa. Tarkistin juuri kirjastostani, että voittokirjat olivat nimiltään Kolme helmeä, Kinkku ja Sammuttamaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista voittojeni määrää, mutta ei niitä varmaan ainakaan enempää ollut. Ja sekin on mahdoillista, että sotken voitot henkisiin kilpailuihin, joita myös käytiin. Saatoin saada niistäkin voittosijoja, koska ovat mieleeni jääneet, mutta ei se varmaa ole. Muistaako kukaan näitä "henkisiä kilpailuja"?

      Poista
    2. Minä muistan. Jostakin syystä, ehkäpä ujouttani, en sellaisiin koskaan kuitenkaan muistaakseni osallistunut.

      Sen sijaan osallistuin innolla taloustietokilpailuihin, kun niitä jossakin välillä alettiin järjestää. Voitin tietenkin.

      Poista
    3. Oman muistikuvani mukaan kaikki osallistuivat raittiuskilpakirjoituksiin, siis koko luokka kirjoitti aineen tietyistä raittiusaiheista. Minulla on jopa tallella vielä se Kalle Kannon kääntymys, jolla voitin jonkun kilpailun ja nimestä päätellen se oli juuri tuo raittiusjuttu. Haluatteko, että julkaisen sen? Jos haluatte, julistan samalla avoimen aineenkirjoituskilpailun raittiusaiheista. Palkintona on konjakkipullo alakaapistani, jos joko tulette hakemaan tai ilmoitatte lähetysosoitteen.

      Mutta henkiset kilpailut taisivat olla vasta oppikoulussa lähiseudun koulujen väliset. Muistan nimittäin, että olin kerran Teljän teinien kanssa Kokemäellä kilpailemassa. henkisissä kilpailuiss, luullakseni.

      Poista
    4. Julkaise ilman muuta! Ja julista myös. Minä osallistun ainakin. Mitenköhän se aine alkaisi... "Juuri kun Kalle Kanto hamuili katekismusta lyyssipuseron taskusta, narahti saunan takana pullon korkki. Se narahdus oli niin kutsuva, että Kallen virsikirjaa hamuava käsi vavahti..."

      Poista
    5. Huomenta kaikille! :)

      Minäkin ilmottaudun, pidän konjakista ja palkinnoista, kilpailuista en niinkään. - Konjakinkäyttöön liittyy myös hauska episodi "Taikurin sisarenpojasta", C. S. Lewis, jonka saatan ovelana likkana plagioida... ;)

      2 kpl "Hallatunturin lapsia", ainakin, 1 kpl kuvia vesivärimaalauksia koulujen yhteiseen taidenäyttelyyn ("Sammakko"), kun olin 9 v, plus suureksi kauhukseni voitto kirjoituskilpailussa yläkouluni Juhlavuonna!!!

      Koulu täytti tasavuosia, ja kaikkien piti kirjoittaa inspiroiva tarina erityisjuhlajulkaisuun (koululehteä meillä ei ollut). Olin parhaassa teiniangstissa, koko juttu ärsytti, ja päätin pistää homman lekkeriksi kunnon satiirilla, aiheesta "Sillanrakentaja". No eikös se siili vieköön voittanut!!! Ja julkaistiin, ja jajettiin kaikille, ja kun jo sitä ennen yllekirjoittanutta oli pidetty Outona Nörttinä, voitte vain kuvitella miten henkevä ja ylevyyteen innoittava taruni vaikutti. Huoh.

      P.S. Saahan myös Henkinen Voittaja Palkinnon? Minulle maistuu myös viski, wink, wink. :)

      Poista
    6. P.S. 2 Sammakko ja Sillanrakentaja eivät liity raittiuteen mitenkään; ajattelin vain ottaa alfanaaraan asenteen rehentelyllä, kun tähtään siihen Henkiseen puoleen.

      - Vaan laajemmin jos asiaa tarkastelee: päihtynyttä sammakkoa en ole vielä nähnyt, päinvastoin kuin esim. etanan. Tai no kyä en oo itte nähnyt, mutta olen lukenut, että etanat saa raivattua puutarhasta kaatamalla keimoa laakealle vadille; sinne ne känniääliöt hukkuvat.

      Ja rakennuspuuhat on tarkkaa hommaa; jos siinä lähtee pirtupullon kanssa pelehtimään, ei tule siltaa vaan hiiren henkselit.

      Poista
    7. No niin, katsotaan jospa hyvinkin pidetään raittiuskilpakirjoitukset. Kovin moni ei tainnut tänne loppuun enää vilkaista eikä ole huomannut tätä asiaa.

      Poista
  40. Pitääpä tältäkin läpyskältä mennä kirjaston sivulle plaraamaan, olisiko mainitsemianne kirjoja miten pian saatavissa. Herzog on, oletan hyllyssä tai ainakin varastossa, Hurmeesta lienee pitkä varausjono? Simpauttaja-Turunen kertoi eilen kirjallisessa katutapahtumassa lyöneensä - taisi olla samana päivänä- pisteen uuteen romaaniinsa. Siinä kirjailija palaa esikoisromaaninsa henkilö-galleriaan. Kertoi, että esikuva Simpauttajan Ottolle oli aikanaan kuollut junan alle.
    Valitan, mutta en ole jaksanut kaikkia pöheikkö-bohheemin rommaaneja lukea. Asiat joita Hessu kuvaa ovat minulle niin arkista, jokapäiväistä ruisleipää. Arvostan toki sitä, että maakunnassa on oma, aito ääni. Maalaielämän murroksen ja muutoksen tallentaja ja kuvaaja. Voimaa, herkkyyttä, lyyrisyyttäkin kyyneliin asti toki Heikin kuvauksista löytää..

    VastaaPoista
  41. Nyt kun istun tässä, muutama ajatus kiusaamiseen liittyen.
    Erilaisuushan herättää useimmilla meistä erilaisia tunnereaktioita, jopa ihailuakin. Miksi sitten useimmiten on niin vaikeaa sietää tai hyväksyä, jos joku ei pysykään ruodussa, vaan poikkeaa joukosta? Miksi tunnemme vastenmielisyyttä, inhoa tai monenlaisia negatiivisia tunteita joitakin tiettyjä henkilöitä kohtaan?
    Tarvitseeko kiusattu kiusaajaa,tai kiusaaja kiusattua? Ja mihin tarkoitukseen? Syyt toisten kaltoinkohteluun ovat joka tapauksesssa usein syvällä. Varsinkaan lapsi ei osaa analysoida miksi hän inhoaa juuri tuota luokkakaveria.
    Pelko on kiusauksessa eräs tekijä. Pelko naurunalaiseksi, pelkuriksi, kanelupukiksi jne. joutumisesta hävettää. Porukasta erillään pysyttelevällä ei ole puolustajia. Miten esim. syrjäänvetäytyvä lapsi voisi, uskaltaisi nousta kiusaajaansa vastaan jos kenellekään ei voi luottamuksellisesti kertoa tilanteesta? Luulisi nyt jo kouluissa ja kodeissa menneen perille opit ja ohjeet kiusaamisen lopettamiseksi. Eikö koulukiusaamisesta ole vouhotettu jo tarpeeksi? Olisiko aika siirtyä vouhkaamaan kodeissa kiusaamisesta. Kiusaamista kun eivät taatusti harrasta ainoastaan lapset ja nuoret keskenään.
    Kiusaamalla voi vahvistaa egoaan, sillä voi purkaa ahdistustaan, kostaa jotakin...jne. Voiko kiusaaminen koskaan loppua niin kauan kuin on ihmisiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaisuuden pelko on ihmisen perimässä. Se on ollut elintärkeä kyky henkiinjäämistaistelussa kohdattaessa kaikenlaista uutta ja erilaista, petoja, eriheimoisia ihmisiä, luonnonilmiöitä. Kyllä, kyky, kuten häpeäkin on kyky eikä huono ominaisuus.

      On siis jotenkin jeesustelevaa tuomita ihminen, joka alkuun pelkää erilaista ja uutta. Se kuuluu ihmisyyteen, edelleen. Ihminen on kuitenkin samalla utelias, ja kun erilainen käy tutuksi, pelko häviää.

      Syyt toisten kiusaamiseen onkin mielestäni haettava muualta kuin toisen erilaisuudesta. Erilainen vain on sopiva kohde syntipukiksi, omien patoumien purkamiseen. Näin ollen kiusaaminen ei ole pelkoa, vaan syntipukiksi joutunut voi kohdata myös silkkaa pahuutta.

      Poista
    2. Leonoora, hienoa! Tuota kotikiusaamista olen minäkin ehdottanut termiksi, koska se on yleisempää kuin koulussa kiusaaminen. Kiusaaminenhan ei johdu koulusta, vaan koulussa vaan se kiusanhenki saa kaipaamaansa yleisöä itselleen. Kotikiusaaminen voi olla fyysistä tai henkistä, usein molempia yhtaikaa, ja se voi saada karmeita muotoja.

      Poista
    3. Leonoora ja Iines,

      olen periaatteessa kaikesta samaa mieltä kanssanne, huomautan vain, että kyllä kotona tapahtuvasta kiusaamisesta ja kaikenlaisesta väkivallasta käydään keskustelua jo nyt. Ja paljon!

      Puhutaan lasten pahoinpitelystä, parisuhdenarsisteista, nalkuttavista vaimoista ja lyövistä miehistä; nykyään onneksi ei enää sukupuolitetusta väkivallasta noin kärjistetysti. On kaltoin kohdeltuja miniöitä, isovanhempia jotka suljetaan ydinperheen ulkopuolelle (ja jotka esim. avioeron jälkeen eivät saa tavata lapsenlapsiaan).

      En usko, että uuden termin lanseeraaminen auttaisi asiaa juurikaan.

      Työpaikkakiusaamisesta järjestetään seminaareja ja kursseja - siis siihen puuttumisesta.

      Eli sanoisin, että kiusaaminen kaikissa muodoissaan on kiitettävän hyvin tapetilla.

      Ihan pienet naperot osaavat jo esim. eristää ryhmän ulkopuolelle; kerroinkin hiljattain hoitotytöstäni, joka 4 v joutui puistossa vähän isomman tytön hampaisiin. Kun lähestyttiin puistoa ja Niina huomasi että tullaan, hän hihkaisi, että hei, ton kanssa ei leikitä tänään. Hoitolapsen naama venähti, ja kuten kerroinkin, parin kerran jälkeen kutsuin kiusaajan ja parhaan kaverinsa meille leikkimään. Kaikilla oli hauskaa, ja eristäminen unohtui.

      Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä; kuten tiedetään, eräätkin alkuasukasheimot ovat käytännössä langettaneet kuolemantuomion sulkemalla jonkun pois yhteisöstä. Nykyään ilmiö on käsittääkseni tavallinen ääriuskonnollisissa ryhmissä; ihan meillä Suomessakin saa lukea ja kuulla kriiseistä, joihin yksilö joutuu, jos erotetaan perheestä, suvusta, ystävistä ja ryhmästä.

      Poista
    4. Char, tarkoitin ihan termin käyttöä: kotikiusaaminen, kun on kyse lasten huonosta kohtelusta kotona. Perheväkivalta on hieman eri asia, se on sieltä ääripäästä eikä siitä voi enää kutsua kiusaamiseksi, vaan se on silkkaa väkivaltaa, raakuutta, joka on iso rikos.

      Mielenkiintoista on, että viime aikoina olen aika useinkin jo törmännyt termiin päiväkotikiusaaminen. Pikkulapsihan voi olla todellinen julmuri, ellei aikuinen ohjaa häntä ja aseta rajoja huonolle käyttäytymiselle. Lapsista kasvaa ilman ohjausta viidakon lakia soveltava kiusaaja.

      Poista
    5. Iines, puhutaankohan me nyt kahdesta eri aiheesta tai toistemme ohi?

      Koulukiusaaminen on yleensä lasten ja nuorten keskenään harjoittamaa kiusaamista; siitä ainakin eniten puhutaan. Opettajat käsitykseni mukaan erittäin harvoin kiusaavat oppilaita (vaikka surullisia poikkeustapauksia tietty löytyy).

      Jos kotikiusaaminen tarkoittaa lasten kaltoinkohtelua kotona: tarkoitatko, että sisarukset kohtelevat toisiaan kaltoin? Sisarussuhteisiin liittyy väistämättä nahistelua ja nujakointia; harva kai kokee sen eläämänsä tuhoavasti vaikuttavana tekijänä.

      Jos taas puhutaan vanhempien laiminlyönneistä, piittaamattomuudesta, nöyryyttämisestä tai uhkailusta ns kasvatuskeinona: sitä pitäisi verrata sitten opettajiin, jotka ovat samantapaisessa auktoriteettiasemassa. Ja jota kiusaamista opettajat siis äärimmäisen harvoin harrastavat.

      Vai saivartelenko nyt?

      Nyt on pakko syödä; palaan päiväkotikiusaamiseen kohta!

      Poista
    6. Lisään vielä: kouluissa myös opettajia kiusataan. Ei sekään varmaan yleistä ole; siis todellinen ja järjestelmällinen kiusaaminen, mutta aivan epäilemättä on tapauksia, jossa joukko nuoria yhdistää voimansa, ja koettaa liiskata open henkisesti, johtui mistä tahojaan.

      Sitä että lapset/nuoret "kiusaisivat" vanhempiaan - no koskaan en ole kuullut! Vanhemman uutta siippaa useinkin ärsytetään ja yritetään kyykyttää. Siinä mielessä ymmärrettävää, että ero on useimmille lapsille trauma, ja uusi aikuinen koetaan uhkana. Biologisella vanhemmalla/vanhemmilla on silloin vastuu tilanteen hoitamisesta: lapsille tehdään selväksi, että tykätä ei tarvitse, mutta kunnolla ollaan.

      Opettajan on virka-asemansa puitteissa paljon vaikeampi puuttua niivitykseen; en tiedä, miten siihen osaa/kehtaa hakea vertaistukeakaan.

      Mutta nyt harhaudun aiheesta.

      Poista
  42. Pienet ihmisalut tuskin vielä erottavat hyvän ja pahan. Kokemuksia vasta hankitaan siitä, miten eri yhteisössä sääntöjen ja normien mukaan eletään. En siis nimittäisi koskaan lapsia "todelliseksi julmureiksi". Aikuiset
    ovat aina vastuussa lasten edesottamuksista niin kauan kuin lapset pystyvät itse kokemuksen myötä ymmärtämään, ottamaan vastuun teoistaan.
    Tekisi mieli laatia oikein lista mitä kaikkea kiusaamiseen liittyy. Kenties eniten käytetyistä, yleisimmistä kiusaamistapahtumista voisi tehdä analyysiä yhteiskuntamme "sieluntilasta" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, tuo ajatus on Liisa Keltikangas-Järvisen esittämä ajatus: lapsi ottaa käyttöön viidakon lait, ellei saa aikuisen ohjausta. Allekirjoitan tämän. Lapsi ei turvaa kiltteyteen eikä herttaisuuteen, vaan julmuuteen: hän lyö kädessään olevalla esineellä muotta mutkitta toista lasta päin näköä, koska se on nopein tapa saada haluamansa.

      Poista
    2. Vähän niin kuin Kärpästen herroissa? Jotenkin en vaan ihan usko tähän tulkintaan... Epäilen, että riippuu ehkä lapsen temperamentista ja muista sisäsyntyisistä ominaisuuksista, miten hän käyttäytyy.

      Lapsihan ei synny tabula rasana, kai se on jo yleisesti hyväksytty oletus?

      Poista
    3. Kyllä Keltikangas ottaa huomioon temperamenttipiirteet, genetiikan, sillä hän on nimenomaan tuonut itse temperamenttitutkimuksen Suomeen ja ansioitunut juuri siinä.

      Ehkä Keltikankaalle onkin ominaista juri se, että hän ei koskaan sano "näin" tapahtuvan kaikille lapsille, jotka ovat samassa tilanteessa, vaan juuri sen, että kukin reagoi tilanteessa eri vivahtein, temperamanettipiirteittensä mukaan, ja ne piirteet ovat siis synnynnäisiä.

      On kuitenkin niin, että jos lapsilauma kasvaa kokonaan ilman aikuisen ohjausta, sen eettisyys ei lisäänny itsestään, vaan nimenomaan vahvimman oikeus astuu kuvioihin, kuin viidakossa, eläinten parissa. Miten Diktonius sanoikaan: on raadeltava elääkseen.

      Temperamentiltaan tyynemmät ja rauhallisemmat jäävät rohketten jalkoihin, heidät ehkä jyrätään ja he joko alistuvat tai kehittävät muita selviytymiskeinoja, jotka pitävät heidät hengissä. Jos viedään ajatuskuvio pitkälle, hekin saattavat jopa tappaa henkiinjäädäkseen. Ehkä se tapahtuu vain harkitummin ja hitaammin.

      Tätä ei pidä käsittää nyt väärin ja yksioikoisesti: en väitä siis, että ne pikku julmurit voivat tappaa. Tuo oli havainnollistava ajatusketju, suuntaa antava, ja Keltikankaan ajatuksia tavoitteleva.

      Poista
  43. Leonoora ja Tapsa,

    "pikku julmureiden" suhteen komppaan täysin Iinestä.

    Ap kirjoituksessa todettiin että lapsista VOI kasvaa julmureita, ilman aikuisten hoivaa ja opastusta. - Tulkitsin tuon termin osittain leikkisäksikin lyhennykseksi siitä, että mukulat muksivat surutta toisiaan, ellei siihen puututa.

    En usko, että ihmisiin olisi jokin sisäänrakennettu geeni, joka ohjaisi lajityypilliseen (sosiaaliseen) käyttäytymiseen mitenkään. Vastasyntyneellä vauvalla on kaikki kaikkiin kieliin tarvittavat äänteet; ne äänteet putoavat pois, joita ei jatkuvasti kuule. - Toisaalta varmasti juuri siksi lapset myös oppivat vieraita kieliä hyvin ja helposti!

    Mieleen tulee ns. "susipoika" - ei se hänen sopeuttamisensa ihmisyhteisöön mitenkään luonnikkaasti ja luonnostaan sujunut, jos sujui ollenkaan. (Googlaan ja tarkistelen myöhemmin). Susipoika tuli mieleen tuosta "Kärpästen herrasta", jonkin aivopoimun kautta, eikä kuulu asiaan mitenkään; siinähän pojat oli jo "sosiaalisesti sopeutettuja" (joskin englantilainen, ennenvanhainen poikakoulu tuskin nyt oli mikään lämminhenkinen ja välittävä yhteisö alun alkaenkaan).

    Liisa Keltikangas-Järvisen oppeihin olen tutustunut lähinnä täällä; yhden aikuisten itsetuntoon liittyvän kirjan olen lukenut. Muita lasten ja nuorten kehitykseen ja kasvamiseen liittyviä kirjoja kyllä; kaikki muistamisen arvoinen on samoilla linjoilla.

    - En usko, että kenenkään oli tarkoitus keskustella ns. pahuudesta; todellista, puhdasta julmuutta ja pahuutta: sitä ilmenee varmaan alle promillella aikuisväestöstä; kyseessä ovat silloin erityisen sairaat psykopaatit ja sosiopaatit.

    Vauvat, taaperot ja naperot ovat mitä ovat. Luonne-eroja on, fyysisen hellyyden tarve vaihtelee (myös samalla lapsella), ja siitä ollaan kai kaikki samaa mieltä, että itsekkäitä, sanan parhaassa merkityksessä, nuo herrantertut ovat: kaikki tänne mulle heti. Käsitteet "kohteliaisuus" ja "huomaavaisuus" - no yksinkertainen "EI", kun ollaan hakoteillä, ja suukko, kun muksu toimii oikein; eiköhän niillä mennä. :)

    Aivot kehittyvät muistaakseni 25 v asti. Kouluikäisenä ns. normilapsen oletetaan jo tietävän, ettei saa esim kiusata tai lyödä, mutta kun ei olla Strömsössä... Aikuisten jatkuvaa panosta tarvitaan edelleen (ja surullista kyllä, meillä senikäisten katsotaan jo pärjäävän. Jos ei katsottaisi, iltapäiväkerhoja olisi kaikille niille pienille koululaisille, joiden vanhempi/vanhemmat käyvät töissä. Ja murkut ne vasta järjellistä puuhailua tarvitsisivatkin! Jäisivät pussikaljat ja kessuttelu - huomaatkos, Iines, lämmittelen Kilvoitteluun jo! :D)

    VastaaPoista
  44. En ole opiskellut kasvatustieteitä, mutta hoitanut pieniä jo alle 2-vuotiaana (meille tuli silloin 3 kk-hoitopoika; äitiyslomat olivat niin lyhyitä). Eli muutamia havaintoja vuosien varrelta (kiikkustuoli polkaistaan vauhtiin).

    Sisaruskateus ja isomman aggressiivisuus on luonnollista. Mätkimistä ja puremista tiedossa, varsinkin jos ikäero on pieni. Pitää vahtia. Mätkijä jäähypenkille, muutama minuutti riittää, muuten ne unohtaa miksi siinä töröttävät. - Huom. Kun Pienempi osaa jo kävellä ja puhua (ikää n 2-3 v), hoivaaja tarkkana: silloin vekarat liittoutuvat, ja kantelevat vuoronperään toisistaan. Jos haluaa kesken ruuanlaiton pomppia lastenhuoneessa kuin käkikello: oivaa viihdykettä polvenkorkuisille. :)

    Olen aina tuntenut omat naperoni kävelystä; päivittäin ei käyty Kehityskeskustelua siitä, miten Meidän Yhteisössä Eletään. Sanoin yleensä valittajalle vain, että voi kurja, mutta kun se on sun sisko/veli, joudut elämään sen kanssa; koeta itse ratkaista tilanne. Ja halasin. - Kertaakaan ei muuten seurannut Väkivaltaa; totta kai olin korva ovenraossa vaikka teettelin kuorivani pottuja. Molemmat jatkoivat omia juttujaan; Char ei näköjään nyt tänään lähtenyt leikkiin... :D

    Taaperoiässä lelut viedään pienempien tai äpelömpien käsistä; pitää puuttua. Isoissa ryhmissä, kuten päiväkodeissa, se on vaikeaa. Ei ole tarpeeksi aikuisia hoivaamaan; usein ei saa palkata sijaisia jne, eli kyllä siellä vahvin jyllää. Kokemusta, työmielessä, on!

    Lastenkotilapsista on sekä omaa että työkokemusta (tosin lastenkotilasten opettajana vain). - Rakas pikkusiskoni ei ole biologinen, hän asui vuorotellen vanhempiensa luona tai lastenkodissa 3 v asti. Olen kertonut tästä ennenkin, enkä ikinä ajattele häntä muuna kuin siskona, paitsi näissä keskusteluissa.

    Häneltä oli viety lelut käsistä lätkimällä päähän niin lujaa, että otsassa on vieläkin arpi. Kun hän muutti meille, olin ihan tohkeissani: vihdoinkin pikkusisko! Mutta oli se 5-vuotiaalle vaikea tajuta sitä kaikenpuolista kulttuurisokkia; siskon pissalla käyminen oli Projekti: hän raijasi kaikki lelut kylppäriin mennessään - siis ne, joiden kanssa oli leikki kesken. Kysyin Mammalta, ja hän selitti, että lastenkodissa kaikki tavarat olisi viety; kun hän huomaa että sinä ja Johny (se hoitopoika, silloin 4 v) tiedätte, ettei toisen leikkejä rikota, sisko rauhoittuu.

    No näin kävikin. Muistaakseni autoin kantamisessa... Vuoteenkastelu loppui parin yön jälkeen. Päiväkerhoon hän ei aluksi halunnut tulla, halusi olla Mamman kanssa kotona. - Hänestä sitten olinkin mustasukkainen; Johny lähti aina yöksi kotiin; Pikkusisko syrjäytti Kuopus-Asemani!

    Läpsin häntä, Mamma uhkasi remmillä - ja itse tunsin itseni hirviöksi: hakkaan viatonta orpoa!!! Vasta omat (hoito)lapset saivat tajuamaan sisarussuhteen dynamiikan: koska koin hänet Omaksi, en Vieraaksi, osoitin tunteeni. Paheksuttavalla Tavalla. - "Häpeä, Char, häpeä", Riku Rinkeliä siteeratakseni. :)

    En olisi muuten remmisaunaa saanut; Mamma vaan heilutteli sitä kultasolkipäistä mokkanahkavyötä edessäni, kun ei paremminkaan osannut. - Kaikki me siinä tilanteessa yhdessä oltiin.

    Itsesyyllistäminen toimi, minun kohdallani.

    Hauskaa on, että kun emme yleensä koskaan puhu kellekään sisaruudestamme niitä taustoja; mm. hänen häissään otetuista kuvista molempien ystävät ja tuttavat sanoivat, miten samannäköisiä olemme. Hänellä on upea musta tukka, minä vaalea; ne on ne ilmeet ja eleet ja asennot varmaan!

    VastaaPoista
  45. P.S. Pakko kertoa Pikkusiskon Kaksosista!

    Kun he olivat vauvoja, mutta eivät enää Mini (minivauvoiksi me heitä silloin alussa kutsuttiin, vaikka olivat ihan riuskaa tukkijätkä- ja emäntämallia; eivät yhtään pieniä, vaikka äitinsä on hento), Tyttö oppi konttaamaan, Poika säpi vielä lattialla, ja hyvä kun sai käännyttyä ympäri. Eräänäkin päivänä istuin ja katselin touhua, Pojalla oli suussa semmoinen metka puupallo-mato-lelu. Tyttö kontti reippaasti veljen luo, antoi monta märkää pusua ympäri naamaa - Poika puhkesi ihastuneeseen nauruun, säpi vielä lisää, ja lelu putosi suusta.

    Tyttä nappasi sen, ja konttasi reippaasti pois. Pojan ilme oli paitsi häkeltynyt myös Rahanarvoinen: ei suukkosia, ei lelua... Ei hän ymmärtänyt edes itkeä. Jäi vain miettiväisenä kuikuilemaan ympärilleen.

    Oi Oveluus, Nainen on sinun Nimesi! :D :)

    VastaaPoista