3.9.2014

Töttörötöö: hiljaisuus on tuote!



2.9. Maassa on aamuisin kosteita kasteseittejä. Pihlajanmarjat ovat melkein valmiit. Odotan marjastoihin tilhiä ja uutta kameran objektiivia. Vielä en ostanut sitä parhainta L-putkea, sillä huippuputki olisi erään tien loppu.  Haave täyttyisi.  Kun ihminen etenee haaveesta toiseen ahnaasti ja kiireellä,  miettien jo seuraavaa päämäärää, tulee levottomuus ja kapeus. Joskus näkee tällaista kutsuttavan täydeksi elämäksi ja itsensä toteuttamiseksi.

3.9. Tuntuupa hyvältä lukea uusinta uutista Venäjän harjoittamasta Ukrainan-sodasta. Ukrainan ja Venäjän johtajat ovat päässeet sopuun pysyvästä tulitauosta itäisen Ukrainan alueella, kertoo juuri nyt presidentinkanslia Kiovassa. Vladimir Putin ja Petro Poroshenko kättelevät toisiaan hymyillen lehtikuvassa. Jollakin tapaa tähän uskoo nyt. Tuleeko tälle Putin-uutisrintamalle nyt hiljaista? Tuleeko niin hiljaista, että hiljaisuuden voisi tuotteistaa?

Aamulla luin nimittäin artikkelia Ouluun tulevasta hiljaisuuden matkailumaailmasta, Silentium-hankkeesta. Mukana on useita yliopistoja, kehittämiskeskuksia ja yrittäjiä. Ollaan liikkeellä suurella joukolla. Toivossa on hyvä rahoitus, kuten aikoinaan bränditoimikuntaa perustettaessa. - Onko kukaan muuten kuullut, mitä bränditoimikunnalle kuuluu? Joko meillä on brändi, vai vieläkö sitä taotaan?

Silentium-hankkeessa kyse on hiljaisuuden tuotteistamisessa. Yrittäjät ovat innoissaan, sillä suunnittelu on yrittäjä Isohätälän mukaan onnistunut erinomaisesti. Palvelun ostajille on luvassa kivat rutiinit, säännöllinen päivärytmi, jossa hiljaisuudella on tarkoin merkityt paikkansa muun ohjelman lomassa: pari tuntia aamupäivisin, pari tuntia iltapäivisin. Voi nauttia hiljaisuudesta taidetiloissa, meditaation parissa tai luonnossa, järvellä. Muulla ajalla puhetta riittää. On tapahtumia,  luentoja ja keskusteluja hyvinvoinnista.

Keskukseen tulee majoitustilat 140 henkilölle, ja paikka on suunniteltu yrityksille ja ryhmille luovaksi hengennostattajaksi. Ryhmäytetyt lienevät innoissaan. Uupuneet saavat rauhoittua, sillä keskuksen suunnittelussa keskeisenä ajatuksena on seesteinen rauha. Autot jätetään kauas. Sisätiloissa erilaiset tehoefektit, valot, äänet ja tuoksut auttavat uupuneita kohti mielenrauhaa. Voisin veikata, että kyseeseen tulevat ainakin nauhoitettu tuulen suhina ja aaltojen loiske, jostain torvesta ryöpsähtävä männyn ja koivuvihdan tuoksu, myös tervaa voi olla joukossa. Valoina voi olla videoitua revontulistoa ja kesäyön aurinkoa Kalajoelta.

Ainoana mutkana matkassa ovat seudun mökkiläiset. He ovat valittaneet, että matkailumaasta tulee liian iso ja että se pilaa luonnonrauhan. Mökkiläiset eivät nyt taida ymmärtää, että hekin voivat tulla nauttimaan hiljaisuudesta matkailukeskukseen. Ei ole pitkä kotimatkakaan.

Minä en mene Ouluun, minä menen nyt metsään. Joskus kun tuuli kahahtaa selän takana, pelästyy, ja kun katsoo, ei siellä ole kukaan. Kun tarpeeksi monta kertaa toistaa tätä, ei enää pelkää ääniä enkä säpsähtele. Kääntymättä tietää, että kaksi puuta siellä vain hinkkaa toisaan tai lintu pyrähtää risukosta lentoon. Näädänkin voi nähdä ja jäniksen nyt ainakin. Tulkaa, ihmiset, metsään! Unohtuu aika, unohtuu rakkaushuolet, unohtuu Putin. Eikä maksa mitään.

(Valokuva Iines)
(PS Kuva näkyy parhaiten suurennettuna.)

71 kommenttia:

  1. Sanotaan, tai ainakin suomalaiset sanovat, että Suomessa on maailman kaunein luonto. Sitä ei sovi epäillä, turistien tulee se aamuin illoin täällä ollessaan toistaa ääneen. Risukot, männyt ja muut puut ovat vain niin pahasti edessä, että luontomme kauneuden pystyy näkemään oikeastaan vain mäen päälle kiipeämällä. Siksi tunturit ja vaikkapa Koli ovat aivan erityisen upeita luontokohteita: käkkyrämäntymme ja hyttysrutakkomme ovat upeita korkealta ja kaukaa nähtynä! Ajaijjai, kun luonto suomalaisen mieltä lämmittää, vielä kun pääsis saunaan. Ajaijjai.- Iiiiiiik!

    Hiljaisuus on oiva tuote myytäväksi ja ostettavaksi. Idea on iänkaikkisen vanha. Elämykseksi riittää se, kun tuote herättää katsojassaan tai kokijassaan ajatuksia. Yksi mäntti laittoi rautalapion taidennäyttelyn seinälle ja sekopää levytti minuuttitolkulla hiljaisuutta. Meillä on erinomainen juomavesi, silti myyntimies myi ja myy vieläkin firmoihin kalliilla rahalla vesipöniköitä, joiden sisältö tutkittaessa on osoittautunut ala-arvoiseksi. Kaupoissa veden myynti käy kuin vettä vaan, jokaisella trendi-ihmisellä täytyy olla vesipullo mukana kaupungilla, etteivät kuole ja iho näytä ryppyiseltä.

    Itämaiset ihmiset ovat makutottumuksiltaan outoja, koskee se sitten ruokailutapoja tai taiteellisia elämyksiä. Asketismi ja pitkäveteiseyys ovat siellä ainekset nautintoon, siinä kun me huvitamme itseämme tuijottamalla sirkuksen parrakasta naista. Epäilemättä joskus vielä joku keksii ostaa halvalla huonosti menestyvän kennelin ja muuttaa sen Veijon Gourmet-baariksi. Itämainen yleisöryntäys on varma.

    Ai niin, ku mun piti vielä Hesarista mainita. Unto Hämäläisen kirjoitus Maarit Tyrkön kirjasta oli niin kaunis, että se melkein sai kyyneleeni valumaan: "ystävältä ystävälle, toimittajalta toimittajalle". Voiko kauniimpia sanoja enää kirjoittaa. - Miten kaunista on myös nuori ja pyyteetön, omaansa kysymätön, rakkaus. Anteeksi, mutta minun on pakko tähän linkittää Baddingin Nuori Rakkaus. Ei ole häpeä, jos kyyneleet tulevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tosiaan näyttää menevän: hiljaisuuden voi äänittää ja hajut voi pussittaa. Ja kaiken voi myydä. Muistan kun olin Virossa kylpylässä. Siellä oli yhtenä hoitomuotona musiikkiterapia. Asiakas lätkäistiin lämpimän froteepyyhkeen sisään huopa päälle ja kuulokkeet korviin. Kuulokkeista kuului puoliklassista viihdemuzakia. Olin lähinnä pöllämystynyt, kun sain itseni ulos kääreistä ja kuulokkeista.

      Kuinka paljon Kekkosella oikein oli naisia? Jostain luin tänään Tyrkön ja Kekkosen suhteesta. Tuntuu hassulta ajatella sitä vanhaa kaljupäätä kirjoittamassa nuorelle naiselle, että Rakas tai Rakas Maarit. Varsinkin tuo Rakas tuo mieleen välittömästi vuoteen ilot. Ja samaan aikaan sillä kaljupäällä on ollut Anitaa, Sylviä ja kukas se yksi kaunotar olikaan? Snellman joku?

      Ja kyllä tässä vaiheessa jo tuo kirja kannattaa kirjoittaa, niin kauan kuin joku ylipäänsä vielä muistaa Kekkosen. Nuoret sitä eivät enää tiedä eikä Tyrkön kirja myisi heille.

      Poista
    2. Iines,,

      ei se nyt seksi ikää katso.

      Just se kurja ex , josta ei puhuta - - no se Voldemort -oli tosi hyvä just mun kanssa, seksissä.

      Kyllä hormonti/aistit/joku muu ylitti järjen - mutta kuulkaa: näinkin voi täyspäiselle naiselle tapahtua.

      Voi se "Voldemort" osua kenkin kunkan kohdalle, ja taisi olla Kekkonen kypsää kauraa.... jos nyt lööppejä luetaan.

      Mutta mitä noita vanhoja. - minulla on niin paljon luurankoja kaapissa, vaikken en ole faktisesti pettänyt kuin kerran Mamma tosin varoiutti - ett- Te Miehet saatatte pitää mua Petturinaisena. - - No jos mies antaa kotiosoitteensa, puhelinnumeronsa. sanoo että mahd nainen joka vastaa on siivooja- , että en viitti heitellä kiviä.Luulin, että se on sinkku, mutta jatkoin suhdetta, kun kuulin että on naimisissa. - Ihan minun moka. En pese tässä kaulaan puhtaaksi, muttta oikein olisi ollut lopettaa suhde siihen.

      Itte jatkoin, kun luulin, että,olin se Poikkeus.


      Älkää ees sanoko mitään..


      Miiltä kuulostaisi vaihteeksi armo, ja ystävällisyys? - Ei niitä aina ansaitse, mutta miten hyvältä tuntuu, kun joku tietää pahimman rikoksesi.mutta miten hyvältä tuntuu tietää - ei siitä tartte puhua - että rakkaat läheiset jo tietävät, eivätkä tuomitse.

      Näin onnellisesti minulle kävi,. ja juu ei, ei, en ole kenenkään vaikuttajan salarakas. Itte haluan pitää itseni ulkona - lakimies toivoi, että ois ollut vähän Tylsä päivä, ja hyeenat oikeustalolla, oltais päästy lehtiin. - No juu, juu.

      Kaikkea saa toivoa, ja Iineksen toive minulle - että saisin olla rauhassa, ja osaisin ottaa sen oikeuden itselleni oman elämän suhteen - hyvä valinta! Oman elämän suhteen!

      Poista
    3. Hei, Riku,

      Badding - vanha kunnon kaverini, jonka demon tähän linkitit. :D

      - Viittasin siis sen wieniläisen nuorison edustajan kommenttiin... :)

      Minulla on kyllä aina vesipullo matkassa - ostan ensin yhden, sen mikä käteen sattuu, ja sitten täytän kraanavedelllä.

      En usko, että meillä olisi tarvetta elvistellä tuontivesillä. Korjaa, jos olen väärässä.

      Kuumaverinen nainen - no ronskemmin sanottuna: paljon hikoileva - tarvitsee vettä. Muuten tulee helposti tosi paha olo.

      Eli ei vedenjuonti ole trendi, vaan välttämätön pakko. Evian-pulloa heiluttelevat ovat sitten luku erikseen - vaikka muutama vuosi sitten, kun hyvän ystäväni napero oli n 3 v, käytiin rannalla yhdessä, ja hän ei suostunut juomaan.

      Silloin olin turvautunut johonkin trendipulloon, jossa oli metka korkki ja kaikki (sisältö siinä vaiheessa hanasta), tarjosin omaa pulloani pojalle.No pelkästään se putelin näprääminen oli niin jänskää, että eikös saatu poika nesteytettyä. Annoin pullon lahjaksi - ja toimi kuin häkä, muillakin rantareissuilla!

      Kiteytetäänkö niin, että trendipullot ovat kivoja, jos taaperot eivät halua muuten juoda? Eli on niilläkin paikkansa, noita naperoitakin tarvitaan.... :)

      Poista
    4. Kekkosen naissankaruus kuuluu tarustoon, vaikka rakastajia piiska kädessä oli, kun Sylvi ei enää kaksospoikien syntymän jälkeen antanut. Hyvä tuuri Tyrköllä kävi, että kaunis rakkautensa kohdistui viisikymmentä vuotta vanhempaan presidenttiin eikä esimerkiksi latojan apulaiseen. Eilen 114 täyttänyt Urkki alkoi tuolloin olla jo tättärää, linnanvouti Arimo Raesteen mukaan käytti vaippoja.

      Vettä ihminen tarvitsee, 70-prosenttisesti vettä olemme. Mitä enemmän juo, sitä enemmän hikoilee.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Iineksen kuva on varsinkin suurennettuna kuin satua!

      Ps. Jos luette tuon äskeisen kommenttini, pyydän, laittakaa mielessänne ensimmänen sulkulause portti kiinni. Aina se tahtoo jäädä minulta itseltäni auki. :)

      Poista
    2. Taas Google; Hups, tuli virhe! Kerrankin se myönsi sen.

      Kirjoitin vain (ennen kuin tämä ps. viesti katosi) että
      tuo Iineksen kuva on varsinkin suurennettuna kuin satua!

      Ja taisin lisätä ps:ään vielä ps:än: Jos luette tuon ensimmäisen kommenttini, panetteko mielessänne sen ensimmäisen sulkulauseen portin kiinni. Minulta se unohtuu usein auki. :)

      Poista
    3. Omituista. Nyt Google kuitenkin julkaisi sen, minkä ensin hävitti näkyvistä ja Hups, pyysi anteeksi. Mihinkä tämä maailma meneenkään!

      Poista
    4. Liisu, kiitos sanoistasi ja erikoisesti kuvakehuista.

      Minua jäi nyt vähän surettamaan se, jos joku sanoo sinulle että vääriä ajatuksia. (Vaikka sanoo minunkin lähipiirini joskus noin, tosin pilaa tehden. Vieläkin kuulemma taistolaisuuttani muistellaan hartaasti ja kiitetään, että annoin eräille herätyksen siihen. Minä kun en oikeasti edes tiedä, mitkä ovat taistolaisuuden ydinajatukset, puhumattakaan sivuajatuksista. En ollut ollenkaan julistaja nuoremapna, pikemminkin mukanahiihtäj.

      Sinun ajatuksesi ovat usein minulle tuttuja, kuin itse kokemiani. Kenellekään ei saa sanoa, että vääriä ajatuksia! - Ymmärrän ettet halunnut moittia ketään saati haukkua, ja sinua varmaan kaduttaa jo, että tuon kirjoitit. Minusta se on kuitenkin arvokas pala kommentissasi, osa sinua, jossa kerrot enemmän kuin tuhat huolellisesti muotoiltua sanaa..

      Ja kyllä, minäkin luin jo lehdestä,että Venäjä kieltää tulitauon solmimisen ja sanoo, että se on vain toisen osapuolen väite. Pitihän se arvata. Tosin Putin sanoo nyt uutisissa, että osapuolet ovat lähellä toisiaan.

      Poista
    5. Liisu, Google temppuilee juuri nyt pahasti ja väittää että Hups, virhe tapahtui. Jos tästä kuitenkin päivittää sivun, kommentti tuleekin näkyviin. Kannattaa taas kopioida, jos kommentti on pitkä.

      Poista
  3. Jos aikoo puhua tai kirjoittaa, on hyväksyttävä se, että loukkaa jotakuta. Sellaista väitelausetta ei olekaan, mikä ei jotakuta loukkaisi. Ihan tavallinen "aurinko paistaa" riittää, puhumattakaan nyt suoranaisista törkeyksistä, kuten "kiva kun ei ole lunta", jolla onnistuin viime talvena yhden miehen suututtamaan.

    Tuo väitteeni, että katsojassa tai kokijassa aiheutettu ajattelu olisi riittämätöntä, on tietysti selvää lööperiä. Seinälle nostettu lapio tai hiljaisuuden levyttäminen vain tuntuu samalle kuin sanoisi: "ajattele vaikka jotain".

    Hyvä kirja merkitsee minulle usein sitä, että saan omat ajatukseni liikkeelle. Usein ajatukseni lähtevät hyvää kirjaa lukiessa harhailemaan, tai takerrun johonkin mitättömään yksityiskohtaan ja ajatus kulkee eteenpäin. Sellainen kirja on esimerkiksi Saul Bellowin Herzog, josta aloitin Mikiksen varoittelusta huolimatta kirjailijan kertaamisen, koska Augie Marchin kiemuroita ei ollut kirjaston hyllyssä. Jumankek, minkälaisia lauseita äijä kirjoittaa, suomentaja on joku Pentti Saarikoski. Moses Herzogin kärsimyksistä ajattelen enimmäkseen vain: "Siinähän kärvistelet pahkapää", mutta kuten sanottua, ajatukseni liitävät. Nauratti, kun äijä on tympiintyneisyytensä tilassa ajautunut kirjoittamaan avoimia kirjeitä sinne tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossahan olisi Einesbaariin passeli kirja, vanha ja fiksu. Miten olisi, Riku? Minäkin voisin tuon halulla lukea - luulen etten ole sitä edes silmitellyt. Siitä kummallinen kirja, etten löydä siitä ainuttakaan kritiikkiä. Taitaa olla harvojen herkkupala, joten voisi kyllä olla, ettei lukijoita löytyisi.

      Tuo on totta, että jos aikoo puhua tai kirjoittaa, on hyväksyttävä se, että loukkaa jotakuta. Minulla on tästä hyvä esimerkki opettajan ajoiltani, jolloin tulin käyttäneeksi tunnilla sanaa kommunisti. Saman päivän iltana oli rehtorin puhelin soinut, ja muuan kommunisti kertoi rehtorille, että minä olin loukannut häntä, kommunistia, ja hänen tytärtään. Selvisin siitä, kun lähetin miehelle terveisiä, että olen itsekin kommunisti - mitä en ollut, jonkun sortin vasemmistolainen vain. Mutta siis, miehestä minulla ei ollut edes tietoa.

      Poista
    2. Kyllä kai se passaa. Aikaa siihen tosin menee tovi tai tooooooovi, lukemisessani olen vasta alkupuolella. Ja kai se sitten toiseenkin kertaan täytyy.

      Poista
    3. Hyvä! Panenkin sen kohta Tulossa-listalle. Ne sanovat jotakin, jotka haluavat ka ovat kirjan lukeneet.

      Saan huomenna kirjastosta Hurmeen Nyljetyt ja luen sen ensin, otan samalla Herzogin. Mielenkiintoinen opus, kun ei tunnu kiinnostavan kirjabloggareita! Kritiikkejä en siis löytänyt. Aina parempi.

      Poista
    4. Riku, odotan noottiasi.

      Lähdetköhän sinä, ja Iines myös, Hakkapeliittapäiville ensi vuonna?

      Jos siis aikatauluihin ym. sopii?

      Re kirjllisuus: itte luen joko tietokirjoja, tai sitten dekkareita/romansseja.

      Omat tärkeät kirjani - no ne pystyn nyt uudessakin kodissakin pitämään. Jouduin muuttamaan isommasta paljon pienempään, yksi kirjahylly lähti. Lastenkirjat on pakko saada pitää, ja sarjikset. Osa aikuisten kirjoista joutuu väkisinkin kierrätykseen.

      Poista
    5. Kiitos kutsusta, Char, mutta vuoden päähän en osaa tekemisistäni sanoa. Hakkapeliittapäivät ovat varmasti mielenkiintoiset, mutta luultavasti jätän väliin. Iineskin luultavasti lyö minua käsilaukulla päähän: "tommonen käivänä!"

      Poista
    6. Noh, en minäkään oikein tiedä tuommoisista sotaisista messuista, jos sattuvat vaikka päällekkäin munamarkkinoiden kanssa. Arvaatte kai, kummat houkuttelevat enemmän meikäläistä pasifistia? Laukulla en kyllä vetäisisi, vaan lihanuijalla, mutta en käiväniä raatsisi.

      Poista
    7. Lainasin muuten tänään sen Herzogin, mutta siis myös tämän uuden Juha Hurmeen. Hurmeessa on yllättäen lähes 500 sivua, Herzogissakin lähes 400! Tässä saattaapi käydä niin, että Herzogia ei moni poika tai tyttö luekaan. Vaan toivottavasti lukee, eli jos tämän huomaatte, kaikki fiksut, niin alkakaat lukea sitä Einesbaaria varten.

      Poista
    8. Kirjoitukseni jälkeen kaikki lukevat sen ja huutavat kuorossa: "Mistä näitä saa lisää!?"

      Poista
    9. Näin varmaan tapahtuu. Panen tuon kirjan sivupalkkiin kohtsiltään.

      Pitänee suhtautua jatkossa niin, että kirjoitetaan vaan esittelyjä eikä välitetä kommenteista. Kenties se meneekin niin, että mitä parempi kirjallisuusblogi, sitä kohtuullisemmin kommentteja, parhaisiin ei tule yhtään. Silloin minäkin alan taas uskaltaa kirjoittaa..

      Poista
    10. Aleksiksen kirjaan kirjoitit parhaan osion, kommentteja ei tullut kun seuraava osa ilmestyi niin pian. Sinun kirjoituksiasi Einebaariin kaipaan.

      Poista
    11. Tai onhan seillä ne kolmisenkymmentä, mutta minä en ehtinyt.

      Poista
    12. Jotenkin vaan kirjoista kirjoittaminen on jäänyt, vaikka luen paljon uusinta uutta kijallisuutta.

      Kirjablogeja on paljon enkä kostain syystä haluaisi, että Einesbaari lasketaan niiden joukkoon, niin keveitä monet niistä ovat. Joukossa on mielestäni vain muutama korkeatasoinen.

      Poista
    13. Äh, lyöntivirheitä ei viitsi puhelimella korjata.

      Poista
  4. Itsensä toteuttaminen kuulostaa tässä tekstissä hiukan keljulta, kuin oman napansa ympärillä pyörimiseltä. Jokainen toteuttaa itseään joka hetki, osti sitten vempeleitä oman egonsa pönkittämiseksi tai harrastustensa mahdollistamiseksi tai ei. Elämä toteutuu ihmisen kautta eli ihminen toteuttaa itseään.

    Niin - tyhmät ihmiset menevät maksetuille hiljaisuusapajille ja fiksut löytävät hiljaisuutensa ihan itse metsästä tai jostakin muualta.

    Ei minulle ole varmaan koskaan tullut blogitekstistäsi sellainen vaikutelma, että katselisit yläpuolelta, mutta tästä tuli. (Tai sitten olen itse huonolla tuulella ja tulkitsen kaiken sitä kautta, kun olen noussut tänään väärällä jalalla sängystä.)

    Hienoa kerrassaan, jos tuo Ukrainan kriisi on ratkeamaan päin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske, tiedän tuon tunteen, jota kuvaat, sillä koen sitä itsekin lukiessani joitain blogikirjoituksia. Kirjoittaja esittää asiansa kapeasta näkökulmasta mutta kopean itsevarmasti. Asenne toisin ajattelevia kohtaan tuntuu halveksivalta.

      Minullakin on nähtävästi paha tapa sivaltaa huomaamattani toisin ajattelevia kohtaan. Tiedän tämän, sillä olen saanut siitä palautetta mm. tyttäreltäni, joka sanoo minun kärjistävän ja mieluusti dramatisoivan.

      Ihan noin en kuitenkaan ajattele, että tyhmät menevät maksetulle retriitille ja fiksut metsään. Myötätuntoni on höpläytettyjen puolella, ja kritiikin kärki kohdistuu hiljaisuuden markkinamiehiin.

      Tarkoitus oli lisäksi sanoa, että luonnon aito hiljaisuus on eri asia kuin tuotteistettu hiljaisuus. Nimittäin lukemassani artikkelissa (HS 3.9. Ouluun iso hiljaisuuden keskus) yliopistonlehtori Ilkka Luoto sanoo, että Silentium-hankkeessa on tarkoitus pohtia hiljaisuuden sisällön elementtejä ja sitä, miten ne voidaan kääntää matkailutuotteiksi. En voi mitään sille, että irvailen tämmöiselle hiljaisuudelle, joka on tuote. Hiljaisuus on niin lähellä, löydettävissä. Ihmisiä en halua irvailla.

      Poista
  5. No Kodin Kuvalehti alkoi jo muutama kuukausi sitten puhua hiljaisuudesta.

    Artikkeli lyhyesti: sulje kännykä/alypuhelin, tms.

    Voit maksaa satoja euroja "hiljaisuusleiereistä", tai vain pistää kännykän pois päältä.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaisuuden retriitit taisivat tulla jo yli kymmenen vuotta sitten markkinoille. Nyt niistä on oltu aika hiljaa. Siksipä tämä uutinen Oulun isosta hiljaisuuskeskuksesta tuntuukin hassulta ja uudelleenlämmitetyltä..

      Toisaalta, samahan se kai on mitä ihmisille myydään. Joku uskoo joogaan, joku saa mielenrauhan jostakin uskonnosta, joku mantrojen toistamisesta, joku oman bodynsa treenaamisesta. Eikä minulla ole mitään tätä vastaan. Sitä on aina myyty, mitä ostetaan.

      Vaan se, että hiljaisuus pannaan purkkiin, on kuitenkin outo ajatus.

      Poista
    2. Juu, luostareihinkin pääsee maksusta olemaan hiljaa. Vrt Valamon retriittipaketit.

      Jokainen varmasti tarvitsee omaa aikaa - ei ole edes hassua, että siitä nykyään maksetaan! Ja huom! Olen self-help-kirjojen Kuningatar; läheisin siskoni kutsuu minua hellästi Bridget Jonesiksi, koska on aina joku projekti tai uusi Suhtautuminen päällä. Tosin ei dieetti. :D

      Ja jotain kaikesta vouhotuksestani tarttuu läheisiinkin: jostain aikoinaan luin, että rasittaviin ihmisiin voi suhtautua kuten viherkasveihin. Kattella, ja antaa olla.

      Kun siippansa ärsyttää, sisko saattaa tuhahtaa minulle, että viherkasvi. Nyökyttelen ymmärtäväisenä. Enough said.

      Poista
  6. Liisu,

    jos läheisesi kuittaavat tunteesi mitättöminä. Se on väärin, mutta niinkin käy.

    En osaa sanoa mitään - paitsi että muutama vuosi sitten, kun olin pulassa (vaikea miesssuhde yhdistettynä rahallisiin ongelmiin) - minun kuppi meni nurin. Pyysin yhdeltä siskolta lainaa: hän sanoi, että pitää vain hyväksyä että joudun ulosmittaukseen. "Syöt sitten pahvilaatikon päältä". - No oikeesti ei oltu siinä tilassa.

    Pistin silloin siskot järjestykseen - et usko, miten petetyksi tunsin itseni, kun siskot alkoivat pääni yli järjestää jotain lainaa, puhumatta mitäään - johon ei minulla olisi ollut mahdollisuuksia. Tarkoitus oli "nakittaa" minut äiskän synttäreillä....

    - Ja se "Voldemort" - kuka piittaa enäää,,,,

    Tarkoitan sanoa, että joskus läheisetkin - he tarkoittavat hyvää, mutta joskus pitää kiltinkin ihmisen pistää käpälät maahan, ja ottaa tilanne haltuun. Ja se pahviloota-sisko.... En halua kertoa, paitsi että ihana perhe! :)

    Suutuin siskoille tosissani - siitä pääni-yli-mentämisestä.

    Kauniimmin ja kiltimmin oisin voinut asian hoitaa. Siskojen tapa oli ruma ja tyhmä - se nyt tuli kaikille selväksi.Kerrankin suutuin!

    Kaikki ovat omalla tavallaan pyytäneet anteeksi - Mamma nyt jäi välikäteen, mutta hän toisaalta ainoana kuuli itkuni, ja on sitkeä sissi..Eikä ottanut juuta eikä jaata. Ymmnärsi itkuni, mutta ihmiset nyt ovat mitä ovat. Ne ovat ainoat siskosi, kaikilla on painolastinsa, onko tämä nyt oikeasti iso juttu? - No juu ei ollut. :)

    Eikä hän siis osallistunut hommaan mitenkään.- - Mutta kaikki siskot ovat omalla tavallaan pyytäneet anteeksi. Ei tarttte sanoa enää mitään.

    Nyt on hyvät välit, ja näin olkoon - tiedän että minäkin olén heille kulta - mitä vanhoista puhumaan.

    Ehkä näin natihalina, Liiisu: asioilla on tapana järjestyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Char, kiitos ymmärryksestäsi! Kaikki on jo ok. Ei mitään hätää. :)

      Poista
  7. Huomenta, Iines, ja kaikki kaverit,

    minusta et Iines vaikuta "kopean itsevarmalta".

    Kärjistät kyllä välillä, ja puhut täällä varmasti - mutta niinhän me kaikki tehdään. Tai siis ei me kaikki, mutta ainakin minä. :)

    Toisaalta, ja sitten taas toisaalta-jutuista ei kyä saa hyvää keskustelunavaajaa.

    Miltä muuten tuntuu, kun tyttäresi lukee juttujasi? Hän ei varmaan kommentoi täällä? Mamma tietää kanssa, että olen ns. aktiivi, mutta ei koskaan lue mitään, kuten eivät siskonikaan. - Varmaan Char Livenä riittää heiteille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tyttäreni ei lue blogiani Hän kyllä hyvin tietää tämän ja on useinkin nähnyt kirjoittamiseni. Tämähän on anonyymi blogi, ja se pätee myös perhepiirissä ja ystävien kesken.

      Ja, Char, en totisesti ole kopean itsevarma, en luonnossa enkä mielestäni kirjallisestikaan. Luulisin, että leimallisin piirteeni on hidas pohdiskelevuus, jossa katsotaan vaihtoehtoja. Vaan kyllä sekin on totta, että olen ehdoton joissain asioissa, joista minulla on omaa kokemusta ja muuta eläytymistä. Kärjistykset ja dramatisoinnit syntynevät näistä asioista.

      Poista
    2. Iines, et kissa vieköön ole kopea - minusta olet itsevarma, sanan parhaassa merkityksessä. :)

      Olen minäkin ehdoton, joissain asioissa - mutta silloin mennään minun päässäni jo Oikean ja Väärän puolelle, ja Juristi-Char astuu esiin. Mutta silloin ollaan jo siinä pisteessä, että ihmettelyn sijasta käärin hihat ja ryhdyn toimeen.

      Esim. Nato-keskustelu oli oikein kiinnostava; sain uutta mietittävää, ja mainitsen nyt erikseen Tapsan, joka antoi uutta pohdiskeltavaa, hyvällä tavalla.

      Jännää kyllä - tuo "anonyymi blogi" pätee myös meidän lukijoiden/keskustelijoiden kohdalla. Läheiset kyllä tietävät, mutta kukaan ei lue - kunnioittavat haluani pysyä nimimerkin suojassa, ja ymmärtävät, että tämä on minulle yksityistä.

      Poista
    3. Nimenomaan tuo yksityisyyden kunnioittaminen on se, jolle nostan hattua. Minusta jokaisella ihmisellä on oma reviirinsä siellä sisimmässä, ja kirjoituksissahan se tulee ulos eri tavalla kuin nimellä kirjoitettaessa, avoimemmin ja kenties rehellisemmin. Tällä en tarkoita, etteikö nimellä kirjoitettaessa oltaisi rehellisiä ja avoimiakin. Näkeehän näitäkin.

      Poista
    4. Aamen! En omalla nimellä voisi kirjoittaa perhesuhteista tai miehistäni - no ei niitä nyt liutaa ole, mutta kuitenkin. Ei häveliäisyyden vuoksi, vaan siksi, että en voisi antaa kenenkään muun elämää tutkittavaksi ja räävittäväksi, se tuntuisi todella epäreilulta ja pahalta heitä kohtaan.

      Sanon nyt kättelyssä, etten ole lukenut Panu Rajalaa, enkä lue - SEP on kivampi. :)

      Paljastuskirjat kuolleesta vaimosta tai Katri-Helenasta ovat minusta rivoja. Antaisi ihmisten olla.

      Jos on mielestänsä lahjakas taiteilija: keksisi tarinan, ja kirjoittaisi siitä. Niin useimmat taiteilijat tekevät.

      Ainakaan minä en kaivannut tietoa siitä, että Katri-Helena käyttää termiä "nakupelle", kun puhuu alastomuudesta - vai käyttääkö? Juttu pompsahti jossain nettijutussa.

      Ja sanonpa vain, että julkkikset ovat vapaata riistaa. Tuskin mitään voi yrittää oikaista, ellei halua lisää lööppejä.

      Puhuit Iines yksityisyyden kunnioittamisesta. - Valitettavasti tiedän, että Voldemort (hauskaa: jotenkin tykästyn tuohon sanaan - mutta lupaan, etten ala velloa vanhassa) puhui minusta ties sun mitä yliopistollani. - Edeltäjäni, unkarilainen Eva - häntä hän yritti ihan tosissaan sabotoida, uran suhteen.

      Vaan ovatpa ne siellä Debrecenissä erinomaisen valveutuneita kiusaajien suhteen. Eva pärjää hyvin. :)

      Tiesittekö muuten, että Kalevan kirkko, Tampereella, on ainoa kirkko Euroopassa (siis Unkarin ulkopuolella), joka soittaa kelloja joka päivä klo 12, ottomaanien hyökkäyksen tyrmäämisen kunniaksi.- Ihan noin vain nippelitietona, jos käytte vaikka pubi-visailuissa.

      Sisko ja lanko käyvät, ja voittavat melkein aina. - Tosin tarvitsisivat minut joukkueeseen; eivät esim tienneet mitä "jeera" on. (Mauste: juustokumina).

      Poista
    5. P.S. Frangipaani on saanut nimensä 1700-lukulaisen miehen käsineistä: ne parfymoitiin niin kauniisti, että kokit intoutuivat kehittämään reseptin - käytännössä se on yleensä voita ja mantelimassaa, noin keskimäärin.

      Jos joku muu kuin rakas siskoni kaipaa ruokavahvistusta KisaVisaan: täällä ollaan! :)

      P.S. 2 Jos tällä tiedolla voitatte: pizzaslaissi Charille, kiitos! :D

      Poista
    6. Panu Rajalan Unio Mystica on minusta kyllä hyvinkin kiinnostava ja hyvä, kertoo Mika Waltarista. Mitään Katri Helena -muistelmia en ole lukenut enkä tunne halua lukea. Enkeli tulessa -kirjan kyllä luin. Tuolloin, 90-luvulla intiimit muistelukset eivät olleet tavallisia, joten se tuli luetuksi.

      Unkarilainen Eva - Char, minä tunsin jollakin tavalla, tuttavani kautta, opiskeluaikoinani yhden unkarilaisen Evan, mutta hän opiskeli Turussa ja seurusteli silloin erään taideopiskelijan kanssa.

      Poista
    7. Minäkin tunsin unkarilaisen Evan - hän asui Pecsissä. Hänen ystävättärensä Andrea asui Debrecenissä, kävinkin hänen luonaan maailmaa kierrellessäni. Evan kanssa olin Ruotsissa asuessani kirjeenvaihdossakin. Kirjoitimme ja puhuimme siis saksaa, jota siihen aikaan Unkarissa osattiin aika hyvin.

      Poista
    8. Kuka vielä tuntee unkarilaisen Evan?

      Tämä minun tuntemani puhui suomea ja seurusteli sellaisen taidepiskelijan kanssa, jonka tauluja useat meistäkin tietävät. Hän on siis hyvinkin tunnettu.

      Poista
  8. Kerroinko jo, että kun kävin eilen apteekissa taksilla, orava juoksi tien poikki. Taksi jarrutti. - Sanoin leikilläni, että nyt ei pörröhäntä käyttänyt suojatietä.

    No kuski eikun kertomaan: pari vuotta sitten hän oli aamuyöllä ajossa, ja odotti valoissa. Jalkakäytävällä, suojatien kohdalla, istui jänis. Valot olivat hänellekin punaiset - mutta kun valot vaihtuivat vihreiksi, pupujussi loikki reippaasti tien yli.

    Taksikuski puhui "väsyneestä naurusta"; Pollyanna siihen, että vaikka väsyttää, kannattaa huomata ja ilahtua pienistä asioista.

    Muutama vuosi sitten olin matkalla yliopistolle, Satoi, olin poikkeuksellisesti pahalla päällä, ja kaikki ärsytti. No eikös matkan varrelle osunut juuri kävelemään oppinut taapero, joka oli onnesta soikeana, kun löysi vesilätäkön! Siinä sitten kurahousuissa hyppelehti - äiti nauroi - ja niin nauroin minäkin. Se napero pelasti päivän. Hymynkare suupielessä kesti iltaan asti.

    VastaaPoista
  9. Rikuseni,

    kirjoitan taas sinne tänne; blondi! :)

    Vastasin äsken aiempaan viestiisi: kyllä ihminen vettä tarttee.

    Se, miten hyvä kirja - tai miksei "huonokin" - saa ajatukset laukkaamaan: totta.

    Asioiden sanominen voi aina loukata jotain, siinä olet myös oikeassa. Puolihuolimaton tokaisu voi jäädä painamaan mieltä, eikä sanoja edes tiedä aiheuttaneensa harmia. - Näin netissä asiat eskaloituu, kun kaikki on vain kirjainten varassa.

    Mutta ollaan me nyt ihmislajina aika hyvin selvitty, siis siinä mielessä, että osa on hengissä. Eiköhän tätä nettimaailmaakin osata ottaa hallintaan. - Itse tiedän, jos olen kärkevä, ja pyrin puhumaan. Täällä Iinekselässä ei juurikaan tartte, mutta muuten. Osaan pyytää anteeksi, en pidä sitä nöyryytyksenä; useimmiten riittää, että hengittää ensin syvään, ja sitten ottaa asian framille.

    Iines, Iinukkainen,

    itse asuin aiemmin ihan keskustassa, mutta metsän vieressä. Kaipaan sitä hiljaisuutta ja rauhaa - tein usein pienen päiväkävelyn metsässä, hengitin syvään.

    Tämä uusi koti on periferiassa, mutta vieressä on iso tie: rekatkin kulkee yötä myöden. Ja ehkä varsinkin öisin.

    On lähinnä surullista, että ihmisiä neuvotaan lehdissä sulkemaan kännykkänsä - no minulta se luontuu ilman erillisohjeistusta aina kun haluan olla rauhassa, ja joka yö.

    Ilman Brändäriä ja Matkailuvalttia otan nyt kunnon päikkärit - yöllä yskin taas kuin peikko, en saanut nukuttua, eli uni on tarpeen.

    Saatte siis (varmasti paljon toivotun :D) aikalisän sarjakommenteistani.

    Kivaa päivää kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, minua ei kännykkä vaivaa, enkä sulje sitä koskaan, yölläkään. Ei siihen paljon tule puheluja, ja hankalan puhumiseni vuoksi en itsekään mielellään soita. Joka päivä se kyllä soi, mutta päiväsaikaan. Muutenkaan en ole puhelimessa lörpöttelijä. Minulla oli työaikana muuan kollega, joka soitti aina tunnin puheluja. Se oli kauheaa! Mutta siis kun luuri on, on siihen mielestäni vastattava. Siis minun, en osaa mykistää tulevia soittoja.

      Poista
  10. Ad Omnia sanoisi Kemppinen, mutta kun en ole Kemppinen sanon: To All of You!

    Poistin tuolta ylempää kaksi kommenttiani, sillä ne oli liioiteltuja ja osaksi ainakin mustaa huumoria. (Iinekselle osoitettu oli totta, mutta liioiteltu, ja Iines epäilikin, että pian kadun sitä. Iines oli oikeassa. Mutta en olisi uskonut, että nyt vasta, päivien perästä minuun iski katumus. Poistin sen.

    Toinen oli osoitettu Charille, jossa hänen innoittamanaan äidyin suuresti liioitellen kertomaan lähi- ja lähimmästäpiiristäni. Se oli kokonaan mustaa huumoria. Mutta niin kuin mustassa huumorissa on aina ainakin hitunen totta, siinäkin oli, vain vahvasti liioiteltuna.

    Kun nyt (yöllä) heräsin, ajattelin että joku voi ottaa ne kokonaan todesta. Ja vaikka tykkään "kamalasti" (sanoisi miksu) mustasta huumorista, liika on sentään liikaa tässä asiallisessa maailmassa, joka pyörii 24h vrk:ssa. Heräsin klo 2:30, nyt räpsähti juuri 4:44, joten arvannette, että olen noita poistojani tarkkaan harkinnut.

    Kannattaisi kirjoittaa asallisesti niin kuin esim, Tapsa ja useammat muut täällä.
    Huomaatte varmaan, että olen herkkä ottamaan vaikutteita ja - onhan tämä noloa - pyydän teiltä anteeksi. Yritän vasta olla varovaisempi, etten riuhdo liikaa (siis innostu).

    Lohdutus:
    Ajatelkaa, että joku (esim. minä) valvoo yöllä ja ajattelee teitä kaikkia. (All of you.) Eikö se jo osoita, miten - nyt en keksi adjektiivia, sellaista tarpeeksi positiivista - joukkoa te kaikki ootte (oikein sanottuna: olette).
    Hyvää aamuyötä! Nukkukaa vielä ainakin muutama tunti. Nukkuminen on tärkeää. 7h/vrk on ihanne! Minäkin yritän vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sen, Liisu, vaikka kommentit olivat aivan asiallisia, eikä niistä kukaan olisi voinut edes loukkaantua. Kommentit olivat mainioita ja niistä tuli esiin aivan tavanomaisia tillanteita kenen tahansa lähipiiristä, ei mitään järisyttävää. Omaan mieleeni jäi se termi, jonka mainitsin, ja siinäpä olisi hyvä novellin aihe. Niin, Liisu, haluaisin joskus nähdä sen, etteivät novellihenkilösi jäisi tuleen makaamaan! Vaikka sinun hienoissa ja herkissä novelleissasi jäävät, ja ehkä juuri se on niiden parasta antia.

      Siis, Liisu, mielellään sinulta lukisi vaikka millaisia revittelyjä. Joskus mietin, miten voimallista ja väkevää tekstiä mahtaisit kirjoittaa, jos antaisit kaiken tulla ilman esteitä ja panisit henkilösi nousemaan kapinaan tms. Olen siis ehdoton novelliesi fani, ja eläydyn henkilöihisi tunteella.

      Poista
    2. Minä tykkään Liisun kommenteista, sillä hän kirjoittaa aina omana itsenään, poseeraamatta ja itseään korostamatta. Luulenpa, että viestien poisto oli turhaa, sillä en usko kenenkään koskaan missään ja milloinkaan suuttuneet Liisun kommenteista. Sinulla on liian ankara itsekritiikki, Liisu pien.

      Minäkö kirjoitan asialllisesti... No, ehkäpä, ja peitän sillä tietenkin sen, että minunkin kommenttini ovat yleensä vain mielipiteitä, äkkinäisiä heittoja, päähänpälkähdyksiä, joista voin seuraavalla viikolla olla jo eri mieltäkin.

      Usein jäsennän vain omia ajatuksiani kirjoittamalla "analyyseja". Todennäköisesti minusta saa liian jämptin kuvan kirjoittamisen perusteella, vai mitä Miksu?

      Poista
    3. Iines, olen kiitollinen tuosta kommentistasi joka on, paitsi anteeksiantava myös kannustava.

      Yö meni huonosti, mutta otin heti kun sain tuon edellisen kommenttini lähetettyä, unilääkettä nukkuakseni puuttuvat tunnit täyteen. Heräsin vasta klo 9:26 ja olisin voinut nukkua kauemminkin, kun koko aamupäivä oli omassa käytössäni, onneksi.

      Tuosta läheisten suhtautumisesta blogiin haluan vielä lisätä, että positiivisesta kulmasta katsottuna voi olla tosiaan niin, että he, minunkin läheiseni, kunnioittavat yksityisyyttäni, eivätkä siksi edes halua seurata kirjoituksiani blogissani saati kommentoida sitä.

      Kiitän tästä positiivisesta näkökannasta sinua ja niitä muita, jotka ovat tuoneet tätä puolta asiasta esille!

      Huomasin, että sinulla Iines on jo uusi postaus menossa. Jos ennätän tulen myöhemmin tutustumaan siihen. Toivotan hyvää keskustelua sinne, ja se mitä olet itse kirjoittanut kiinnostaa tietenkin kovasti. Joten:
      Hyvää päivänjatkoa ja tapaamisiin myöhemmin tänään.
      Näyttää tulevan aurinkoinen päivä! Mutta äkkiäkös se on jo illassa. (hymiö)

      Poista
    4. Ennen kuin ennätin poistua, huomasin, että myös Tapsalta oli tullut hyvin kannustava viesti, ihan hämäännyin. Onpa minulla nyt hyvä mieli! Kiitos Tapsa, sinullekin! Nyt tuntuu jo vähän liiankin kivalta, mutta onneksi kova itsekritiikki, joka on kyllä vakituinen seuralainen minulla, sortaa mieleni hyvin tehokkaasti ja asettaa pian asiat oikeaan järjestykseen. Hyvää päivän jatkoa sinullekin. Jos pitäisi yhdellä sanalla sanoa jotain sinusta. Se sana olisi: kunnioitan.
      Ja nyt äkkiä päivään kiinni, auto jo odottaa...

      Poista
    5. Liisu, se vielä, että mitään anteeksisaatavaa sinulla ei ole - jopa ajatuskin on vähän outo. Katsohan, miten minä kirjoitan perheestäni tässä blogissa ja vaikka tuossa uusimmassa kirjoituksessani. Siinähän piirtyy isästäni turhankin erikoinen kuva, mutta en oikein ymmärrä, miksi se ei sitten saisi piirtyä. Sehän juuri onkin kiinnostavaa. Ei se ole tärkeää, että kaikki on hyvin, vaan elämä sellaisenaan kun se meille antautuu, on tärkeää ja havainnoimisen arvoimista.

      Poista
  11. Nähty ollaan, Tapsa.

    Sinulla on runoilijan sielu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Sinä taas olet runoilija, ihan riippumatta siitä, kirjoitteletko runoja tai et.

      Poista
  12. Sinusta tosiaan saa aika jämptin kuvan, Tapsa. Oletko ihan varma, ettet ole edes hiukan tarkka ihminen, insinöörikin vielä?

    Olet kieltämättä vähän ristiriitainen tyyppi persoonana, matemaatikko, tunnet kirjallisuutta hyvin, runoilet kuin Pegasos ja tiedät ihan vaikka mitä. Ja kyllä tuon uskon, että sinulla on runoilijan sielu. Silti näen sinut aika tarkkana ja huollisena ihmisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenhan minä tarkka ja täsmällinen, toisaalta luova ja utelias, mietteliäs pilviin ja tuleen tuijottelija. Tunnen yhteenkuuluvuutta korpifilosofien kanssa.

      Olen kertonutkin, että isoisäni oli seppä ja verenseisauttaja ja parantaja minulla on lähisuvussakin. Mystiikka hipoo elämääni niin läheltä, itsekin olen siitä hyvin kiinnostunut, että siksi haluan lähestyä sitä pää selvänä.

      Huuhaahan en usko, taikauskoa vastustan, mutta silti näen maailman äärettömän omituisena ja kiehtovana paikkana, josta emme vielä tiedä oikein yhtään mitään.

      Poista
    2. Minuakin mystiikka ja ns. rajatietokin kiehtoo monellakin tavalla. Isä näki oman isänsä kuoleman unessa, ja kun minun isälleni sattui tapaturma, jossa hän loukkaantui pahoin ja joutui sairaalaan, tunsi minä toisella puolen Suomea valtavaa ahdistusta ja aloin itkeä isää. Kerroin sen poikaystävälleni ja hän ihmetteli, miksi ahdistun isästäni myöhään illalla..

      Poista
  13. "Nähty ollaan" on yhtä kuin "Tavattu ollaan".

    VastaaPoista
  14. Koulupoikana heräsin kerran yöllä kamalaan hengenahdistukseen, hyvä etten tukehtunut. Ihmettelin, sytytin valot ja katsoin kelloa, se oli vähän yli 01. Aamulla äiti sanoi että Hilja-täti on kuollut. Kysyin, vaikka jo tiesinkin, koska hän kuoli? Vähän yli kello 1 yöllä, äiti sanoi.

    Ps. Tämä tarina on totta, ei ole yhtään edes "väritetty". On asioita joita luonnontieteellä ei voi selittää. - Vaan entäs sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos satutte seuraamaan luonnontieteitä, esim. kvanttifysiikkaa, kosmologiaa ja tähtitiedettä, niin huomaatte että joka päivä tiedemiehet myöntävät ymmärtävänsä tästä maailmankaikkeudesta entistä vähemmän.

      Me esimerkiksi "tiedämme" elävämme 4-ulotteisessa maailmassa (suhteellisuusteorian mukaan), mutta juuri viimeksi kohukosmologi Syksy Räsänen (Ranen veljenpoika?) myönsi vuorostaan, että ihmisjärki ei yllä tajuamaan millainen se oikeasti on.

      Itse heräsin ihmettelemään asiaa noin 11-vuotiaana, enkä sen jälkeen ole ihmettelemästä lakannut.

      Poista
    2. En tunne kavanttifysiikka enkä muitakaan luonnontieteitä, valitettavasti, mutta osaan kuvitella pienessä humanistisessa päässäni, että avaruus on mittaamaton suuruus, koskaan päättymätön ja rajaton tila.

      Ei voisi mitenkään olla mahdollista, että vain yhdessä pientäkin pienemmässä biljardimiljardisosassa pistettä (x-luku) olisi elämää, älyllistä olemista, joka voi kutsua kehittyneeksi ja korkeakulttuuriseksi olemiseksi.

      Poista
    3. Kun oikein syntyjä syviä pengotaan, niin silloin pitää miettiä sitäkin, että mikä on "tila" ja missä sellainen on. Oikeastaanhan, kun oikein asiaa ajatteleen, niin käsite "tyhjä tila", jollaiseksi avaruutta usein kuvataan, on käsitteellinen mahdottomuus.

      Poista
    4. Hassua, mietin juuri samaa kirjoittaessani: voinko sanoa, että "avaruus on päättymätön ja rajaton tila". Vaan mitä tuohon olisi voinut kirjoittaa "tilan" tilalle? En keksinyt.

      Poista
    5. Nyt keksin. Olisin voinut sanoa: avaruus on päättymätön ja rajaton.

      Poista
    6. Sanoisin niin, että avaruus on päättymätön ja rajaton kaikkeus.

      Poista
    7. En halua saivarrella, mutta kuten moni asiaan syventynyt (mm. Zizek) on sanonutkin: suurin mysteeri on se, että "jotakin" on olemassa, kun luonnollisempaa olisi, ettei olisi mitään.

      Ei siis avaruutta, ei kaikkeutta, ei edes tyhjyyttä.

      Poista
    8. Ihminen tarvitsee kuitenkin sanoja voidakseen puhua asioista. Kuka on sanonut, että sanan "avaruus" täytyisi merkitä muuta kuin nimeä sille asialle, että ympärillämme on paljon ilmaa ja taivaankappaleita?

      Onhan sitä paitsi "ei mitäänkin" jotain, se on nimi jollekin, mitä ihminen pohtii. Sellaista jota ei ole, ei voi pohtia.

      Poista
    9. Olisi kuitenkin paljon ymmärrettävämpää, ettei olisi mitään mitä pohtia eikä ketään pohtimassa.

      Toisin sanoen se suurin mysteeri on "olemassaolo". Enkä tarkoita ihmistä tai elämää, vaan koko kaikkeutta.

      Poista
    10. Minulle taitaa riittää tämä koulussa oppimani Descartesin Cogito, ergo sum.

      Ja vielä - älä hermostu - ei se voisi olla ymmärrettävämpää, koska siinä olisi jo joku ymmärtämässä.

      Poista
    11. Miksi minä hermostuisin, kun itsekin näitä mielisuosiolla mietiskelen? Pikemminkin ajattelen niin, etteivät muut tajua kuinka suuren mysteerin ääressä tässä ollaan - pirunnyrkissä jumalan kämmenellä.

      Poista
    12. Viittasin maallikkouteeni tällä tieteenalalla, jolla tunnen itseni korkeintaan yksityisajattelijaksi, tyhmänpuoleiseksi. Vaikka kyllä minulla omassa mielessäni logiikka on.

      Poista