11.12.2014

Sekamerkintöjä joulukuulta



9.12. On leivottu konjakkikakku. Oikeasti se on englantilainen hedelmäkakku, mutta reseptiin kuuluu monivaiheinen ja monipäiväinen konjakilla valelu, niin että konjakki tuoksuu huushollissa kaiken aikaa. Keittiön pöydän nurkalla on konjakki-vesi-sokeriliemi, joka upotetaan kakun sisuksiin vähitellen. Tuloksena on kostea ja mehevä joulukakku.

10.12. On mietitty sitä, millä kaikin tavoin ihminen voi tekeytyä yli-ihmiseksi. Nimittäin yli-ihmiseksi ei tekeydytä vain rintoja paukutellen ja uhoten, vaan myös vallan toisella tavalla.

Yli-ihmiseksi tekee itsensä se, joka arvioi muita. Se, jolla on agenda. Se joka suuttuu toisinajattelijoista eikä suvaitse heitä tontillaan. Se joka seurustelee vain samoinajattelijoiden kanssa. Se joka torjuu anonyymit puskahuutelijat. Se joka on sanoissaan vaatimattomista vaatimattomin, mutta antaa ymmärtää, että kaikki muu  on tyhmää ja turhaa. Se, joka on tietäjä. Semmoinen on Pentti Linkola. Sinä olet semmoinen, ja minä olen semmoinen. Vaan ei kukaan meistä tiedä oikeasti paljonkaan. Milloin tahansa voi tulla luonnonkatastrofi, joka pyyhkäisee kalastajaveneen kalastajineen pois, tai sinut ja minut. Siinä menimme tietoinemme niin että hurlumhei vaan.

Ainoa joka ei ole semmoinen, yli-ihminen, on se, joka kysyy eikä vastaa kysymykseensä. Se jolla ei ole mielipidettä. Se joka ei arvioi muita eikä muiden tuotoksia, saati olemista ja sijaintia tässä atmosfäärissä. Se joka antaa olla. Roskankin. Sillä jokaisella roskallakin on tarkoituksensa ja oikeus olemiseensa. Luontokin on ruma, kun se mädäntyy pimeässä kaamoksessa. Se on niin ruma, että se menee jo kauneuden puolelle. Näin kaikessa on kääntöpuolensa, ja juuri siksi on hyvä vain kysyä eikä liiemmin piitata vastauksista. Olisiko se niin, että tärkeämpää on se, miten sanotaan, kuin se, mitä sanotaan?

11.12. Tekstiviesti kilahti iloisesti. Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät on saapunut kirjastoon, minulle. Tänään Valtonen kertoi kirjastaan aamutelevisiossa.  Pidin hänen puheestaan, joka oli hyvin selkeää ja ikään kuin hämmentynyttä, mutta ei epävarmaa. Hän vähätteli kovasti kaikkialla korostettua neurologian tuntemustaan, mikä näytti olevan haastattelijalle yllätys, ja jatkokysymys taisi jäädä pois.  Jussi Valtonen on 80-luvulla vaikuttaneen karismaattisen lehtimies-papin Olli Valtosen poika. Olli Valtonen kirjoitti aikanaan uskonnollisia elämäntaito-oppaita tai -ohjeita. Yksi semmoinen lennähti minunkin hyllyyni, anopin joululahjana: Rakkaus yllätti minut.  Aina on ihmisiä, jotka lahjoittavat toisille kirjoja oman mieltymyksensä ja agendansa mukaan. Uskovaiset papintyttäret kuuluvat tämän ryhmän kantaviin voimiin, kaikella kunnioituksella heitä kohtaan.

Luin äsken lehdestä miehestä, joka on kihlannut kaksi naista, nainut nyt toisen, ja toinen on edelleen kihlattu. Pari viikkoa sitten televisiosta tuli ohjelma, jossa oli myös miehen ja kahden "vaimon" liitto, nukuttiin kolmen hengen sängyssä, ja lapsilla oli aina joku katsomassa perään. Minusta on suoraan sanottuna vähän hämmentävää se, että moniavioisuus on kielletty, kun kerran tarvetta on.  Näyttää selvästi siltä, että käsitystä liitoista voisi hyvinkin entisestään avartaa.

(Maalaus Ivan Aivazowski)


137 kommenttia:

  1. Seisoskelin kerran Stokkan edessä, kun siihen tupsahti hymyilevä herrasmies, joka moikkasi ja tökkäsi käteeni jonkun lappusen ja lausahti silmiini vetoavan hilpeästi katsoen: "Tarvitsen sinun ja Herran apua päästäkseni päättämään yhteisistä asioistamme!"

    - Vai niin, sanoin yllättyneenä, - no, täytyy neuvotella hänen kanssaan. Kun äijä lähti, vilkaisin lappusta: Olli Valtonen.

    Ps. Myöhemmin neuvotteluissa sovimme, että Olli saa keskittyä Mission asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä on muistikuva Olli Valtosesta televisiossa. Hän taisi olla ahkera osallistuja keskusteluohjelmissa. Kun kaivattiin hengellistä näkökantaa, kutsuttiin Valtonen paikalle, iloinen ja käsittääkseni karismaattinen pappi, jolla oli (on?) ilmaisukykyä. Ja olisiko hän ollut aikanaan vähän radikaali pappi, ei kuitenkaan sellainen pahennuksenpesä kuin Terho Pursiainen, joka herätti suunnatonta närkästystä. Valtonen taisi herättää enemmän ihastusta.

      Poista
  2. Tällaiset merimaalaukset vetoavat levottomaan sieluuni. Varmaan siksikin, että jäin rannalle ruikuttamaan, kun rohkeammat (= Mikis) lähtivät merille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytpä vasta katsoinkin tarkemmin: siinähän on hylky ja haaksirikko. Olipa onni, etten sittenkään lähtenyt...

      Poista
    2. Meri ja laiva aalloilla on suosittu klassinen aihe. Tykkään näistä Aivazowskin merimaalauksista. Näissä on sävyjä tunnelmaa, vaikka aihe sinänsä on vähän kapea. Ja usein laiva on kriittisessä tilanteessa ja jo tuhon oma.

      Poista
  3. On kaikenlaisten vääränlaisten ihmisten luetteleminenkin yhdenlaista besserwisserismiä! ;)

    En ole nähnyt ohjelmaa, jossa pariskuntaan kuuluu kaksi naista ja mies sekä lapsia. Toivottavasti elämä on vakaata eikä lapsia hämmennä iskän huomion jakautuminen kahden naisen kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entäs, jos panee itsensä listaan, kuten meikäläinen yllä?

      Näin ohjelmasta katkelman, enkä yhtään muista sen nimeä. Onko sellaista kuin Erilaisia perheitä?

      Poista
    2. Ei-vääränlainen ihminen (siis sellainen, jolla ei ole mielipidettä puoleen eikä toiseen mistään eikä kestään ja joka antaa kaiken olla sinällään) kuulostaa kuolleelta ameebalta! Eli sikäli voit onnitella itseäsi, että olet vääränlainen.

      Joskus voi kuulla tai lukea jonkun olevan sitä mieltä että ei pidä tyhmistä ihmisistä. Olen ajatellut, että melkoisen harhainen pitää olla ihmisen, joka kuvittelee aina ja kaikessa olevansa tyhmyyden yläpuolella.

      Poista
    3. Hyvin usein näkee tuota mainintaa, ettei pidä tyhmistä ihmisistä. Se on ylimielisyyttä ja yli-ihmisyyttä, sillä tuossa asetelmassa sanoja on aina haukkumaansa viisaampi omasta mielestään. Se on siis ylenkatsetta, josta Luoja meitä varjelkoon.

      Poista
  4. Minä menin halpaan ja ostin itselleni uuden paholaisen silmän, televiissioapparaatin. Siellä yli-ihmiset Elina Lepomäki ja Eero Lehti kertoivat, kuinka maahamme on välttämättömyyden pakosta luotava sellainen työväkiluokka, joka ei palkallaan tule toimeen. Lehti taisi ilmaisjakelulehtensä myydä pois, ne, joissa kirjoittajille maksetaan ehkäpä kympin tai kahden kympin palkka jutulta.

    Hitunen isänmaallisuutta tekisi noille ihmisille, Eero Lehdelle ja Elina Lepomäelle, hyvää. Se, että arvostaisivat tätä maata ja sen ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea uudelle paholaisensilmälle. Taisit katsoa A-studion Talkin, joka on hyvinkin katsottava keskustelu. Minä meinaan katsoa toisella silmällä Rauni Mollbergin Milkaa, koska en muista siitä mitään ja se on luultavasti ihanan naiivi. Mukan romaanista muistaakseni.

      Lepomäki ja Lehti ovat innostuneet ehkä sen Ruotsista Suomen hätiin kutsutun talousneuvojan sanoista: Suomella ei ole varaa käyttämäänsä palkkatasoon.

      Poista
    2. Minäkin meinaan katsoa. Jossain arvostelussa se hakuttiin. Kari Rydmanin musiikki siinä on, Irma Huntuksen jäykkä roolityö ja alaikäinen pylly.

      Poista
    3. Pylly vilahti jo ensi metreillä, Kristus-Perkele siinä oli asialla.

      Elokuvahan on romaanista Tabu. Sinänsä tuo pedofilia on ollut Mukkaa kiinnostava aihe.

      Poista
    4. Ihan komiikkaahan raina näyttää olevan. Huntuksen roolityötä joku arvostelija turhaan moitti jäykäksi, koska kaikki muutkin näyttelijät ovat kuin pesäpallomaila perseessä. Alkoi naurattaa elokuvan toistuvat, draagiilset katseenluonnit, eihän tuommoista voi olla edes satiirissa.

      Mukkaa en nykypäivän mukaan moralisoisi, hän kirjoitti sen, mikä kirjoittettava oli ja mikä hänelle näyttäytyi.

      Poista
    5. Kyllä tuosta taustalta paistaa Mukan väkevä ihmiskuvaus, johon nuo Mollbergin hitaat silmänluonnit sopivat jollakin tapaa hyvin. Siihen jää tilaa väliin. Mukan kieli on kaunista, voimakkaan runollista. Hitaus ei haittaa.

      Poista
    6. Enää yhdellä silmällä jaksan elokuvaa katsella.

      Kristus-Perkele muuten sai tuon rienaavan nimensä tavastaan noitua. Huippuluokan työmies oli, mutta arbeettia tehdessään molempien nimiä päräytteli alvariinsa.

      Poista
    7. Ristus perkele on pohjoisessa ihan yleinen kirous, minäkin huomaan käyttäväni sitä silloin tällöin, etenkin mökillä metsässä kun jokin jää juntturaan.

      En katsonut filmiä, olen toki sen aiemmin nähnyt, ja kirjankin nuorena lukenut. En muista nyt, minkä ikäinen Milka oli, eli oliko siinä pedofilinen säväys.

      Tunsin muuten tuon Kristus-Perkeleen, siis Turus-Matin, hän oli korisjengimme romuluinen laituri. Siinä äijässä oli muuten katu-uskottavuutta. Kai on vieläkin.

      Poista
    8. Elokuvassa mainittiin, että Milka oli alaikäinen, ja hänellä ei ollut alkuun vielä kuukautisiakaan. Elokuvan aikana äiti sitten sanoi Milkalle, että tästä on tullut nainen, ja tarkoitti ehkä juuti tätä kuukautisasiaa.

      Yleinen kiroushan tuo ristus perkele on, ja sinänsä humoristinen. Varmuuden vuoksi kutsutaan tai manataan sekä hyviä että pahoja voimia. Tabun minäkin olen lukenut ja jopa tenttinyt. Mielestäni elokuva oli perin uskollinen Mukan tyylille, paitsi että joskus voisi olla kiva nähdä vauhdikkaampi versio tapahtumista. Jonkun pitäisi päivittää vaikka juuri tämä Mukka.

      Poista
    9. Elokuvassa mainittiin, että Milka oli alaikäinen, ja hänellä ei ollut alkuun vielä kuukautisiakaan. Elokuvan aikana äiti sitten sanoi Milkalle, että tästä on tullut nainen, ja tarkoitti ehkä juuri tätä kuukautisasiaa ja muotojen kasvua.

      Yleinen kiroushan tuo ristus perkele on, ja sinänsä humoristinen. Varmuuden vuoksi kutsutaan tai manataan sekä hyviä että pahoja voimia. Tabun minäkin olen lukenut ja jopa tenttinyt. Mielestäni elokuva oli perin uskollinen Mukan tyylille, paitsi että joskus voisi olla kiva nähdä vauhdikkaampi versio tapahtumista. Jonkun pitäisi päivittää vaikka juuri tämä Mukka.

      Poista
  5. Meriromantiikasta tykkään, mutta täytyy sanoa, että Ivan Aivazowskin maalauksista näköjään aika vähän. Merikin näyttää siltä, kuin siihen olisi Fairya tuohon etualalle laitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, miksei, mutta katsopas noita sinisen ja vihreän sävyjä...

      Poista
  6. Kakkuja on täälläkin pari paistettu, taateli ja banaani-kakut. Jälkimmäinen on lähes syöty, ja ensimmäinen satsi torttujakin on jo syötetty vieraille.
    Upea tuo myrskyisen veden turkoosin ja vihreän sekoitus. Muistuttaa lasikimpaleen väriä, joita löytyi vielä kauan sitten alueelta, jossa lasitehdas oli lopettanut toimintansa.
    Yli-ihminen? Kiintoisa aihe. Millaisia ne olisivat, jos heitä olisi oikeasti olemassa? Mitä ideologioita tai uskontoja he kannattaisivat ainoina oikeina? :)
    Nythän vaativat jo jotakin uusia oikeuksia sukupuolenkorjauksen tekeville. Minusta sukupuolenkorjauksia ei pitäisi tehdä ollenkaan kenellekään. Täällä on jokaisen hyväksyttävä kroppansa puutteet erilaisuus. Onko se äärimmäistä, sairasta itsekkyyttä vai mitä muuttaa luontoäidin töitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äskettäin tuli tv:stä dokumentti karvaisista ihmisistä. Karvat voi tietysti nykytekniikalla poistaa joksikin aikaa, mutta ne kasvavat aina vaan uudestaan. Ihmisillä, kuten eläimilläkin ilmenee erilaisia kehityshäiriöitä ja mutaatioita, joita yritetään sitten korjailla ns. enemmistön (täydellisten/yli-ihmistenkö mukaiseksi?). Jos tekojalka parantaa terveyttä, elämisen laatua ja helpottaa arjen sujumista on se ok. Mielenkiintoista onkin missä kulkee todelliset suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymisen rajat. Pientä ristiriitaa löytynee myös tästä ylisuvaitsevaisten yli-ihmisten aikakaudesta?

      Poista
    2. Kaikenlaiset ristiriidat ovat ja pysyvät, ne kuuluvat elämään, vaikka muutakin väitetään.

      Yli-suvaitsevaisia en ole vielä tavannut, ajattelen sanasta "suvaitsevainen" samoin kuin Kari Mäkinen. Hän sanoi, että tämä sana on ylimielinen.

      Silloin usein asetutaan toisen ihmisen yläpuolelle samalla väheksyen toista ihmistä, hänen elämäänsä ja kieltäydytään kohtaamasta toista ihmistä todellisena ihmisenä. Puhutaan hänen päänsä yli tai jopa aivan ohi, omien mielipiteiden tai kuvitelmien vallassa.


      Poista
    3. Tämän suvaitsevuus-käsitteen selvensi Suomen kansalle kyllä Tuomas Enbuske jo vuonna 2008, jolloin itsekin pohdin käsitettä juuri samasta ylimielisyyden ja ylemmyyden merkityskulmasta. Edelleen olen samaa mieltä, ja toitotan sitä kaiken aikaa.
      Kannattaa vilkaista tämä blogikirjoitukseni.

      Poista
    4. Ja anonyymi, ylisuvaitsevia tapaa jatkuvasti. Näkyvästi heitä tapaa vaikkapa Helsingin opetusvirastossa. Kun opettaja Antti Korhonen puuttui oppilaan röyhkeään käytokseen ruokalassa, se tuomitsi opettajan erottaen hänet. Korhonen todettiin myöhemmin syyttömäksi ja poika syylliseksi jupakkaan. Vastaavia rikollisten hyysäyksiä tapahtuu kaiken aikaa.

      Poista
    5. Ai niin, Leonoora, aamulla jo piti vastaamani sinulle noista karvoista ja leipomisista. Siis jos olisin mies, tahtoisin, että naisrakkaani ei ajelisi kaikkia karvojaan pois. Jos suoraan sanon, miksi kummassa aikuisen naisen haarovälin tulisi näyttää ihan samalta kuin pikkutytön? Luonto sen pehkon sinne on järjestänyt, suojaksi bakteereilta ja lialta.

      Taatelikakku on joulukakku nro 1. Tänä vuonna tosin tein tekstissä mainitun konjakkisen hedelmäkakun. Seuraavaksi teen tortut ja sitten laatikot, peruna- ja lanttulooran. Ja sitten joulupullan. Ajattelin vähän laskiaispullia, jotka täytetään hillolla ja kermavaahdolla.

      Poista
    6. Vasta nyt taas ehdin tänne.
      Samaa mieltä kanssasi tuosta karva-asiasta. Voisi kuvitella jonkinmoisia pedofiilisiä haluja, kun eräälläkin ukolla, joka ajaa eukkonsa karvat ihan ite pois.
      Nuo dokumentin karvaiset ihmiset olivat siis todella karvaisia kuten eläimet. Kasvojakin peitti yhtä tuuhea karva kuin päässä hiukset.

      Poista
    7. Noh, kainalokarvat ovat kyllä aika turhat näillä lämpöasteilla, tarkoitan huoneitten lämmittämistä.

      Muinoin täällä käytiin keskustelu kainalokarvojen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Vaan en nyt muista, mihin tulokseen tulimme, En muista edes, mitä mieltä itse olin. Vaan alapään karvoituksesta muistan lukeneeni tuosta bakteereilta suojaamisesta. Nykyään taidetaan pikemmin ajatella, että ihokarvat ovat epähygieeniset. Kun sitä paikkaa ei saisi pestäkään kuin kaksi kertaa päivässä, ja sekin ilman mitään saippuoita.

      Sama koskee säärikarvoja, joita miehetkin jo ajelevat. Apinamiehistä voi enää vain haaveilla.

      Poista
    8. Kainalokarvoilla on merkitystä ainakin feromonien kannalta: ajellut kainalot, vähemmän feromoneja, jos olen oikein ymmärtänyt. Kumppania etsivän kannattaisi siis ehkä jättää sheivaamatta? Tosin ne rehottavat kainalokarvat voivat sitten säikyttää joitain ehdokkaita tiehensä.

      Alapään karvoilla taitaa olla sama funktio, mutta myös tuo suojaamistarkoitus. Muistan jonkun gynekologin sanoneen taannoin jossain haastattelussa, ettei karvojen ajelemisella hygienian vuoksi ole mitään perusteita.

      Nykyinen karvakammo on kyllä jotenkin liioiteltua. Jotkut ajelevat kulmakarvansakin pois, vaikka niiden luulisi olevan tärkeät ainakin siksi, ettei hiki valu silmiin.

      Mikähän merkitys parralla muuten on? Siis biologisesta, ei kulttuurisesta näkökulmasta.

      Poista
    9. Anonyymi, tuommoista muistan minäkin lukeneeni. Olisiko miehen parta vain jäännettä apinakaudelta vailla sen kummempaa merkitystä? Tai sitten testosteronin tuottamaa merkkiä naaraille hyvästä parittelukumppanista? Mitä karvaisempi, sen pystyvämpi kaikin tavoin?

      Poista
  7. On se vaan niin kaunis tuo Aivazowskin maalaus, Niin kaunis, että sitä jää mietteissään katselemaan. Pietarin Eremitaasissa voi nähdä niitä enemmänkin. Siellä on myös kuuluisa Yhdeksäs aalto. Sitä monet jäävät tuijottelemaan (ihan kuin Mona-Lisaa Louvressa), ehkä usein vain sen takia kun niitä pidetään kuuluisina.

    Miten maalauksia yleensä arvioidaan. Usein kuulee sanottavan: Tuota en ainakaan panisi seinälleni. Mutta nyt puhaltavatkin uudet tuulet sisustuksessa. Seinälle kelpaavat vaikkapa vaatteet, tai jotkut muut tarve-esineet. Kävin kodissa, jossa oli polkupyorä seinäkoristeena. Näytti oikein reippaalta. Eikä kaunis mekkokaan seinälle ripustettuna näytä yhtään hullummalta.

    Mitä tulee ihmisten ajatusmaailmaan, ne kulkevat omia ratojaan.
    Jotkut tietävät paljon, mutta eivät puhu mitään. Jotkut puhuvat paljon, mutta eivät tiedä mitään. Joillekin riittää oma elämä ja siihen liittyvät asiat. Eivät vaivaa päätään maailman asioilla, vaikka ne olisivat yhteisiä. Kun kuuntelee tv- ja radiokeskusteluja huomaa, miten tärkeinä kukin puhuja pitää siellä omia mielipiteitään, varsinkin "Suurissa Keskusteluissa". Kukaan ei kuuntele. Tärkeintä saada omat mielipiteet esille. Välillä niitä katsoo kuin näytelmiä. Puhutaan toisten puheiden päälle. Välillä on suoraa huutoa. . Ja kuitenkin useimmat mielipiteet ovat vain pelkkiä luuloja ja oletuksia. Kukaan ei voi varmuudella tietää asioista, joita ei ole vielä tapahtunut. Mutta silti kannattaisi toisia kuunnella. Aina niistä jotain oppii. Vai oppiiko?

    Täällä ainakin. Mieleen on jäänyt lause: "Olen omin käsin raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen" Mikis sen oli jostain lainannut. Minä lainailin sitä kun oli ihmisiä koolla ja puhuttiin levottomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun katson tuon kommenttini pituutta, se osoittaa todeksi asian, jota olen pitkään epäillyt: Jotkut puhuvat paljon, mutta eivät tiedä mitään. Minähän se siinä...
      Onneksi täällä ei voi sentään toisten mielipiteiden päälle puhua. Eikä kirjoitettuja mielipiteitä ole pakko lukea.

      Poista
    2. Eremitaasi on liian suuri paikka, siellä pakahtuu kaiken runsauteen niin että lopulta kaikki on tajunnassa kuin yksi iso möykky, joka ei sula milloinkaan. En pysty keskittymään siellä mihinkään, kun pitää kulkea eteenpäin koko ajan ja joka paikka on entistä upeampi. Tuommoiset paikat tulisi kieltää! Vähän sama efekti kuin hajuvesiä haistellessa. Kun haistaa kolmatta hajua, hajuaisti pettää eikä haista enää vivahteita. Jostain syystä mieleeni jäivät parhaiten Tiepolon maalaukset, käytävillä istuvat vartijamummot ja rakennuksen interiöörit koreuksineen.

      Minulla on seinällenostoa varten vanha kanalanikkuna, maalaamatonta puuta. Hankin sen P. Virtasen romuliikkeestä 90-luvun alussa. Harmi vaan, että P. Virtasen poika on pannut ruutuihin kiiltävät peilit. Olen yrittänyt kiskoa niitä pois, mutta ne on niitattu tiukasti terävillä nupeilla. Lisäksi kehikko painaa niin paljon, ettei sitä yksi naula kannattele. Se odottaa siis edelleen kunnostusta ja seinälle ripustusta lattialla, seinän nojalla. Vanhat puuesineet ovat luonnollisia taideteoksia, samaten vanhat mekaaniset metalliset kojeet ja laitteet ovat lumoavia. Niissä on enemmän katsottavaa kuin alati samana pysyvässä taulussa.

      Poista
    3. Tulee aina hiukan kiusallinen olo - myötähäpeä, mikä ihana termi ;) - kun joku kehuu tekemisiään / näkemisiään / kokemisiaan. Jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta kokemukseni mukaan paras yhteys ihmisten välillä syntyy silloin, kun kaikenlainen itsekorostus loistaa poissaolollaan. Ihminen on paljaana ja mahdollisimman irti monituisista rooleista.

      Kun nyt olen suoralla tuulella, niin sanottakoon, että minusta on aika mautonta mainita esim. jonkun taiteilijan maalauksista tietyssä museossa. Mikäli ko. taiteilija ei ole jollekulle tuttu entuudestaan ja hän kiinnostuu vaikka tämän tekstin kuvituskuvan johdosta, hän varmaankin ihan omaehtoisesti alkaa googlailla asiaa ja kenties tekee retken museoon, jossa ei ole aiemmin käynyt. Omasta halustaan, kenenkään päsmäröimättä.

      Tuollaiset megamuseot on kaiketi hyvä kiertää sillä mielellä että ottaa etukäteen selvää missä suunnalla ovat ne teokset, jotka eniten kiinnostavat ja keskittyy niihin. Muuten saattaa tulla ähky ja sekaannus niin kuin monta hajuvettä kerralla tuoksutellessa. (Itseäni ko. museossa viehätti eniten Rodinin Ikuinen kevät. Ihmeellisen pieni ja aivan käden ulottuvilla eikä minkään kuvun sisällä. Oi, olisi pitänyt jättää tämä kertomatta etten olisi syyllistynyt samaan mistä muita arvostelin.)

      Poista
    4. No perkule - sinäkin mainitsit hajuvesistä! Luin edellisen kommentin aamupäivällä ja ehkä huomaamattani sivuutin hajuvesikohdan - tai sitten alitajuisesti huomasin sen ja luulin sen olevan omasta päästäni.

      Poista
    5. Tuo hajuvesi voi hyvinkin tulla mieleen, sillä minullekin se tuli etsimättä ja heti, kun mietin jonkin yliannostusvaikutusta. Laivalla usein ostelin hajuvesiä nuorempana, ja siellä opin tuon tuoksujen päällekäymisen ja aistin turtumisen, vaikka kyseessä olikin niin sanottu kaunis tai hyvä asia.

      Ehkä tämä paljoudesta turtuminen on syy siihenkin, etten siis nauti siitä, että kerralla on runsaasti jotain katsottavaa tai nautittavaa. Olen nyt vasta vanhemmiten oppinut aistimaan senkin, että parasta herkuttelua ei olekaan runsas gourmetpöytä, vaan täysjyväinen tumma ruisleivän pala, aika pieni sekin, ja sen päällä hiukan voita tai margariinia ja ehkä siivu yksinkertaista juustoa. Mitään parempaa ei ole.

      Poista
    6. Minulle tulee aina kiusallinen olo ja myötähäpeän tunne siitä, kun joku retostelee sillä, miten omassa sängyssä menee ja miten muidenkin pitäisi ottaa oppia. On ärsyttävämpää itsekorostusta esiintyä asiantuntijan roolissa ja luennoida seksistä tyyliin "mitä nainen kaipaa" kuin mainita jossain museossa roikkuvista tauluista. Minusta ainakin on helpompi ottaa vastaan yleissivistävää tietoa ja lukea siihen liittyvistä kokemuksista kuin kuunnella intiimeillä asioilla kehuskelua ja päsmäröintiä. Harrastan seksiä mieluiten ihan omasta halustani ja osaan myös omaehtoisesti googlailla aiheesta!

      Kuunkuisketta vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuskin viihtyisimme samassa kahvipöydässä, tai sängyssä.


      Ps. Tätä kommenttia ei kannata ottaa kovin vakavasti, olen idiootti.

      Poista
    7. Anonyymi, minäkään en halua kenenkään häpyä kasvoilleni - niin kuin olen useasti kertonut. Se on hieman kuin omalle reviirille tunkeutumista, en nyt sanoisi että raiskaus, mutta jollain tasolla sitä voisi verrata lukijan hyväksikäyttöön - tulee mieleen exhibitionismi.

      Vaan sama asia lienee täällä mainittu "namedroppailu". En sano, että sitä on ollut, mutta jos joku kokee niin, niin se kokemus on tosi ja sitä kannattaa pohtia. Sekin on jollakin tavalla hyväksikäyttöä, aasin harteilla ratsastamista.

      Itse olen saanut näiden blogivuosien aikana runsaasti hyvinkin terävää ja satuttavaa kritiikkiä. Jokaista sanaa olen pohtinut, ja paljon kritiikissä on ollut mukana satunnaisia mielipiteitä mutta myös totuuksia, joista olen koettanut oppia.

      On myös niin, että kiinnostavia persoonia ja kommentteja arvioidaan monellakin tapaa. Siitä voisi nostaa itselleen hattua ja jatkaa vain eteenpäin uljaasti pää pystyssä.

      Poista
    8. Korjaus:

      Heh, aasin harteilla, siis pitää tietenkin olla jättiläisen harteilla!

      Poista
    9. Kritiikki itsessään ei ole tietenkään huono asia, päinvastoin, mutta sen esittäminen säällisesti ja rakentavasti edellyttänee jonkinlaista tilannetajua ja ihmistuntemusta. Siitäkin huolimatta, että suoraan sanomista pidetään ihailtavana rohkeutena - ja onhan se parempi kuin selän takana puhuminen. Suorapuheisuus ei kai kuitenkaan sulje pois harkintaa ja hienotunteisuutta? Ja jos tieten tahtoen laukoo totuuksia, varsinkin jos tietää jo ennalta, millainen vaikutus niillä on, on aika haljua kuitata asia kehottamalla toista olemaan reipas ja olemaan välittämättä muiden mielipiteistä.

      "Aasin harteilla" meni muuten ensilukemalla melkein täydestä; se herätti raamatullisia mielikuvia näin joulun alla.

      Poista
    10. Anonyymi, kyllä tuo on totta mitä sanot. Ehkä se mittari menee juuri siinä mielen pahoittamisessa. Ja onhan niinkin, että edes joskus voisimme olla armollisia toisiamme kohtaan ja pitää ne sanomiset sisässämme. Emme ole täällä toisiamme kiusaamassa!

      On ehkä niin, että vain asianosainen, sanojen kohde, tietää itse, mikä on liikaa ja mikä on ylösrakennukseksi.

      Poista
  8. Porissa pitivät juuri taidenäyttelyn jonne katsojat pääsivät vain alasti. Yleensä miehet eivät taidenäyttelyissä viihdy, Tapsasta en tiedä. Mutta nyt oli paljon miehiä taitetta tutkimassa. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pähkähullu idea Porin taidemuseon taiteilijalta, Anonyymi. Kun en oikein ymmärrä, mitä lisäarvoa kokemukselle tuo se, että katsojana esiinnyt alastomana. Useimmat kai kokevat olonsa epävarmaksi, vaikka olisivat miten virheettömiä tahansa. Minua jopa hieman suivaannuttaa tämmöinen kontrolloiva ohjailu, että katsojia käskytetään "kokemaan" taidetta tietyin reunaehdoin. Ei se mitään vapaamielisyyttä tai vapaata kokemista ole Vai mitä?

      Poista
  9. Moniavioisuus olisi haitallinen ilmiö. Sen seurauksena olisi enemmän osattomia miehiä, koska moniavioiset liitot olisivat enimmäkseen yhden miehen ja kahden tai useamman naisen komplekseja. Niin se vain pääsääntöisesti menisi, niin kantaväestön kuin muslimienkin keskuudessa.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin varmaan olisi, Samuli, yksi mies ja erisuuruisia haaremeja. Tuskin olisi montakaan yksi nainen ja monta miestä haaremia.

      Naisillehan tuo perinteinen systeemi olisi hyvä, koska miehen voisi jakaa useampi nainen.

      Vaan miten lapsi mahtaisi kokea sen, että on monta huoltajaa ja joku aina paikalla? Voisi olla hyväkin niissä tapauksissa, joissa oma äiti olisi kalsea tapaus. Asialla on puolensa ja puolensa.

      Poista
    2. Se on mielenkiintoista, että miksi kokoonpano olisi ehkä useimmiten kaksi miest' ja yksi nainen. Ihan biologisesti ajatellen yhdestä naisesta riittää paremmin kahdelle miehelle kuin yhdestä miehestä kahdelle naiselle! Riippuu toki jokaisen libidosta, mutta noin teoriassa seksi on miehelle paljon suurempi ponnistelu eivätkä kaikki miehet pysty edes nuorena lihallisiin iloihin kuin esim. kerran päivässä. (En nyt sano että pitäisi pystyäkään, mutta ymmärrän sen, että nainen saattaa joskus haluta iloitella sydämensä kyllyydestä eikä miehestä välttämättä ole kahdelle kierrokselle.)

      Poista
    3. Todella ärsyttävää, että blogger taas nielaisi kommentin, joka piti kirjoittamani tuohon perään.

      Niin, sitä vaan, että eihän nainen kaipaa monituisia sessioita silloin kun hänet tyydytetään. Olo on kokonaisvaltaisen raukea ja autaallinen.

      Yhdessä blogissa oli juuri puhetta siitä, että sen kirjoittaja elää seksuaalisesti turhautuneena, koska hänen miehensä on hätähousu eikä nainen ehdi mukaan.

      Tuntuu käsittämättömätlä, että a) naisen tyydyttäminen ei ole miehen kunnia-asia ja että b) nainen ei ole ottanut asiaa puheeksi paljon aikaisemmin.

      Minun sängyssäni huono rakastaja viipyisi tasan kerran: ensimmäisen ja viimeisen.

      Poista
    4. Niin, mistähän se johtuu tuo kombinaatio mies ja useampi nainen? Kai siinä on eri kulttuureista tiedettyä perinnettä ja osin historiaa.

      Tuo ohjelma erilaisesta perheestä, jonka ylempänä mainitsin, olis siis sellainen, jossa yhdellä miehellä oli kaksi vaimoa ja nukuttiin kaikki kolme samassa leveässä sängyssä. Molemmilla naisilla oli lisäksi omat naisrakastetut, joita he kävivät muualla tapaamassa.

      On siinä lapsilla maailmankuvassa hieman jäsentelemistä. Toivottavasti säilyy nuppi terveenä.

      Poista
    5. PS Kuunkuiske, minua liikuttaa huono rakastaja. Hän herättää äidilliset tunteeni ja saatan jopa rakastua häneen, sillä hän pitää minua taivaan lahjana ja maailman seksikkäimpänä olentona, mikä tietenkin olenkin... Hänelle on paljon annettavaa.

      Poista
    6. Se johtuu biologiasta. Ei se mihinkään muutu, joitain harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta.

      Samuli

      Poista
    7. Biologiasta hyvinkin, sillä eihän tuo malli muutoin olisi säilynyt näihin päiviin. Urospuolisen ensisijainen tehtävä on huolehtia lajin säilymisestä tuottamalla mahdollisimman monta naaraspuolista kantavaksi. Tämä pätee paljolti myös eläinkunnassa, joskin siellä on erilaisia variaatioita.

      Poista
    8. "eivätkä kaikki miehet pysty edes nuorena lihallisiin iloihin kuin esim. kerran päivässä."

      Hah, kyllä onnistuisi minulta useampikin kerta päivässä.

      "minua liikuttaa huono rakastaja. Hän herättää äidilliset tunteeni ja saatan jopa rakastua häneen, sillä hän pitää minua taivaan lahjana ja maailman seksikkäimpänä olentona, mikä tietenkin olenkin... Hänelle on paljon annettavaa."

      Toivottavasti kaltaisiasi naisia on paljon. Itse täysin kokemattomana - mutta intohimoisena - poikana olisin iloinen tuollaisesta...perehdyttäjästä. Äkkiäkös sitä oppii, olisi väärin jättää nainen tyydyttämättä.

      Poista
    9. Korppi, uskon että on, tai toivoakseni on. Luulen, että semmoinen machoilu tässä asiassa vain ärsyttää monia naisia.

      Poista
  10. Katsoin äsken sen Erilaiset perheet -jakson ja pari asiaa jäi mietityttämään.

    Kullakin perheen aikuisella (Markolla, Jaanalla ja Johannalla) on pitkä historia avoimista suhteista ja tässä perheyhdistelmässä ollaan sillä mielellä, että siinä on tarkoitus pysyä hamaan hautaan saakka.

    Marko ei voisi olla toisena miehenä jakamassa yhtä naista, mutta onneksi tuollaisia sopeutuvaisia naisia on olemassa! ;)

    Jaanalla ja Johannalla ei ole seksisuhdetta keskenään vaan kummallakin on omat tyttöystävänsä.

    Minua mietitytti se, että sekstaileeko Marko jomman kumman kanssa silloin, kun toinenkin nainen makoilee samassa sängyssä. (Jaana viettää osan viikosta omien poikiensa kanssa omassa kodissaan ja ainakin joskus Marko ja Jaana menevät sinne lemmiskelemään.)

    Sitäkään ei sanottu, että tietävätkö lapset siitä, että äideillä on myös naisystävät. (No, tarvitseeko tietääkään.)

    Minua taas huono rakastaja vituttaisi! ;) Vähän kuin tikkaria heiluteltaisiin lapsen nenän edessä kiusoittelumielessä. Tietenkin ensimmäiset seksikerrat sellaisen ihmisen kanssa, josta oikeasti välittää, saattavat olla hapuilua, koska kyseessä on suuret tunteet. Pidemmän päälle on kylläkin hanurista, jos vain toinen osapuoli saa orgasmin.

    VastaaPoista
  11. Minä nyt onneton otin itseeni, kun Kuunkuiske puhui ihmisistä jotka mainostavat taidemuseoita. En mielestäni millään tavoin mainostanut Eremitaasia enkä sen kummemmin Louvrea. Ja jos puhun taiteista, ne vain sattuvat kuulumaan elämääni. Jos se ärsyttää joitakin, en voi sille mitään. Oikeastaan (minusta tuntuu) olen niin sidoksissa asioihin, joista jo mainitseminen on "itsensä kehumista", että alan tuntea itseni sopimattomaksi kommentoijaksi täällä. En halua loukata ketään puheillani, en myöskään kommenteilla. Ja koen loukkauksena itseäni kohtaan sen, että en voi puhua asioista, jotka ovat osa minua. Olen pahoillani ja pyydän anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, minäkin puhuin Tiepolon tauluista! Yhtä hyvin minua tarkoitettiin.

      Arvostan Kuunkuiskeen suoruutta, sillä hän perustelee sanomansa. Eikä hän mielistele siis minuakaan, mutta ei ole suinkaan ilkeä vaan umpirehellinen. Ystävänä luotettava minun käsitykseni mikaan. Ollaan siis ja elellään rauhassa!

      Poista
    2. Liisu, sinä saat olla sellainen kuin olet eikä vieraiden ihmisten puheista kannata loukkaantua! Karista jo herkkähipiäisyys itsestäsi - olet ymmärtääkseni minuakin vanhempi.

      Sinulle itsekorostus on tapa ja oletettavasti se tulee selkäytimestä ja kuuluu sosiaalisiin kuvioihisi ja mikäs siinä.

      Kaikista ihmisistä ei ole pakko pitää ja jokaiselle on paikkansa!

      Kippis ihmisten erilaisuudelle! :)

      Poista
    3. Viittaan tuossa kommentissani Kuunkuiske12 joulukuuta, 2014 20:19 kirjoittamaan kommenttiin.

      Poista
    4. Ei se varmaan jäänyt epäselväksi että mihin viittasit! Ja minä viittasin siihen, kun aloit luennoida Aivazowskin maalauksista Eremitaasissa.

      Liisu-kulta: kun ajattelet asiaa, niin mitä ihmeen merkitystä jonkin vieraan ihmisen mielipiteellä sinusta on sinulle?!? Minulle on aivan samantekevää mitä ajattelet minusta.

      Ei minulla siis ole mitään sinua vastaan, mutta tuskin meillä olisi kamalasti puhuttavaa, jos päätyisimme samaan kahvipöytään. (Vaikka meillä onkin yhteneväisiä harrastuksia.)

      Jos loukkaannut kovin herkästi - siis oikeassa elämässä - niin se on sinulle suuri taakka ja asia, jota varmaan kannattaisi prosessoida.

      Ei kaikenlaisten idioottien kannata antaa pilata päiväänsä! ;)

      Poista
    5. Liisu, en usko, että noissa kommenteissa - tai tuossa kommentissa halutaan sulkea suusi ja estää sinua puhumasta asioista, jotka kiinnostavat sinua ja jotka ovat oleellinen osa sinua itseäsi. Sielun palo on harvinaista ja sen toivoisi säilyvän tässä kylmässä maailmassa.

      Ymmärrän kyllä, mitä tuossa kommentissa haluttiin sanoa, ja kuten minunkin kommentistani siinä alla näkyy, en minäkään osaa arvostaa järin paljon asian ympärillä olevia komeita raameja, museoita tai muita nimeltä mainittuja asioita. Oikeastaan kiinnostaa enemmän vain se puheena olevan taulun tunnelma, mutta herra paratkoon, saahan ihminen puhua muutakin! Puhunhan minäkin Eremitaasissa käynnistäni ja katson siis kommentin asian kohdistuneen minuunkin. Minusta huomautus oli kuitenkin aiheellinen ja näen sen kohdallani totena, joten en osaa pahastua siitä. Maailmassa tarvitaan suorasuita. Toivon, että jatkaisit kuten ennenkin, Liisu!

      Poista
  12. Siis toki, jos huono rakastaja ei ollenkaan petraa, ovat asiat huonosti. Ajattelin tilanneta siitä näkökulmasta, että toivoa on. Minulla on muistaakseni käsitys, että miehet noin ylipäänsä ottavat kauheasti naisen halut ja tunteet huomioon. Se lisää miehenkin tyytyväisyyttä, jos nainen hehkuu punaposkisena ja tyytyväisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti on ja hyvä niin!

      Minusta saattaa saada käsityksen, että olen sängyssä suorittajatyyppiä, mutta se ei voisi olla kauempana totuudesta. Ennemminkin pillahdan itkuun oikein läheisen tuokion päätteeksi.

      Poista
    2. Mitä tällaisilla erilaisilla perheiden dokumentaatioilla halutaankaan tuoda julki? Tulee mieleen, vaikka en ole nähnyt kun pätkiä ohjelman mainoksista, että tässä taas mässäillään sosiaalipornolla. Ketkä ohjelman tekijät ja muu väki sen takana ovat? Mikä on näitten ohjelmien motiivina?
      Ihanasti ja yksinkertaisesti tietysti ne haluavat moniarvoistaa yhteiskuntaa, opettaa erilaisuuksien hyväksymistä. Kääk!
      Esim. sukupuolensa muuttanut ei koskaan täysin muutu haluamakseen olennoksi. Aina jää piirteitä vanhasta sukupuolesta näkyviin: miehillä kädet ja isot jalat mm. Eikä pituuskavuakaan niin vain muuteta. Miksi ihminen haluaa tieten tahtoen "pilata syntymässä saamansa kehon hormonihoidoilla ja kirurgin veitsellä kun lopputulos on usein hirveä?
      Ällöttäviä ohjelmia mielestäni ovat television hää-ohjelmat. Kuinka paljon ylipäätään pitää maksaa, että joku haluaa viettää häitään tv-kameroiden edessä. Katsotaanko näitä ylipäätään? Yäk!

      Poista
    3. Leonoora, noista sukupuolen vaihtamisista emme kai voi sanoa mitään, jos ja kun emme ole olleet tällaisen henkilön nahoissa. Maailmassa on oikeasti erilaisia sukupuolisuuksia, kuten vaikka transsukupuolisia. En osaa edes kuvitella, että nämä olisivat keksittyjä tai yhtäkkiä omaksuttuja hulluuskohtauksia. Moni niinsanotusti erilainen ihminen on kuvaillut sitä, miten hän on jo lapsena tuntenut itsensä erilaiseksi. Voi vain kuvitella, miten tällaisen havainnon jälkeen saa kärsiä. Kyllä se on kaapissa elämistä, tunnetta siitä, että ei hyväksytä sellaisena kuin on.

      Minulla ei ole tietoa eikä aavistustakaan siitä, mistä niin sanotut poikkeamat saavat alkunsa. Poiikeamistahan voidaan sumeilematta puhua, koska valtaosa ihmisistä, jopa 90 prosenttia, on tavanomaisia heteroseksuaaleja.

      Yhtä asiaa vain olen joskus miettinyt. Se on se, että miksi jotkut transseksuaalit tai homoseksuaalit pukeutuvat korosteisen seksuaalissävytteisesti. Siitä juuri taitaa tulla se käsitys, että heillä on aina vain seksi mielessä.

      Poista
    4. Miten ennen muinoin ihmiset hyväksyivät erilaisuutensa kun nykyisenlaisia keinoja muutoksiin ei ollut. Karmeita ne lopputulokset joka tapauksessa ovat. Esimerkiksi täydellinen miehen kroppa pitää pilata naishormooneilla. Ei taida suhdemarkkinat ainakaan sanottavammin kasvaa, luulisin? Voi kuvitella, että jos tytöstä on toivottu esim. poikaa, tai voi kuvitella että alistava ja dominoiva jompi kumpi vanhemmista vaikuttaa toiminnallaan lapsen psyykeen siten, että hän alkaa inhota sukupuoltaan, samanlaista kuin inhoamallaan vanhemmalla on, tai ylipäätään jostakin alitajuisesta tai tietoisesta syystä lapsi alkaa ajatella, että ainut keino kostaa vanhemmille on vaihtaa anarkistisesti sukupuolta. Sillä saa kohua ja huomiota aikaan niin lähipiireissä kuin muuallakin. Kerrankin lääkärit ym. tähän asiaan kuuluvat ihmiset huomioivat hänet, kuuntelevat ja tukevat häntä.
      Ihmisen psyyke on omanlaisensa. Mistä tulevat psykopaatit, pakkomielteet, neuroosit, ylipäätään mieleen liittyvät virhetoiminnot? Vai sanoisiko oikeutetut pako- ja korjausreaktiot vallitseviin olosuhteisiin? Voi vain kuvitella miten manipuloivia älykkönuoret voivat olla. Moni lääkäri on varmaankin vaikeassa roolissa kun pitäisi olla suvaitsevainen, ymmärtäväinen, eikä saisi aiheuttaa turhaa kärsimystäkään jo "kärsineelle". No, koekaniinejahan lääketieteessä tarvitaan jatkuvasti, joten lienee hyvä, että materiaalia kokeisiin riittää.
      Onko muuten tehty tuntkimusta siitä, kuinka moni on vielä 10 vuoden kuluttua persoonanvaihdokseensa? Kuinka moni katuu? Kuinka moni elää kivutonta elämää leikkausten ja uusien leikkausten jälkeen?

      Poista
    5. = siis: kuinka moni on vielä 10 vuoden kuluttua tyytyväinen persoonanvaihdokseensa?

      Poista
  13. Linkola on äijä. Hän ei vaadi muilta sen enempää kuin itseltäänkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän elää toki ns. alkeellisissa oloissa - vai elääkö nykyään?

      Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, laskeeko hän itsensä niihin vahvoihin, jotka ansaitsevat eloonjäämisen. Sallisiko hän myrkyttää oman kerrostalonsa veden, jos eläisi kerrostalossa? Vai koskeeko tuo liikakansoitus aina vain muita, heikompia?

      Poista
    2. Sikäli kuin tiedän, Linkola laskee itsensä vahvoihin. Enkä kyllä ihmettele, hän jaksaa edelleen paiskia töitä. Hän on kiistatta vahva mies, henkisesti ja fyysisesti.

      Poista
    3. On varmasti ja kiistatta vahva ihminen kaikin tavoin. Häntä voi siis myös ihailla ja kunnioittaa. Itse koetan välttää lankeamasta loveen hänen edessään, sillä en pidä elämistä tai edes tätä maailmaa niin hienona paikkana, että pitäisi tehdä hirveitä tekoja, jotta vahvat yksilöt vain saisivat kansoittaa tätä planeettaa edelleen. En usko, että onnellisuus ja inhimillisyys jäisi elämään sinne, missä heikot uhrattaisiin. Pikemmin uskoisin jatkuvaan barbariaan.

      Poista
    4. Muistelen, että Linkola vastasi jossain kirjassaan (tai haastattelussa) tuohon oman eloonjäämisensä oikeutusta koskevaan kysymykseen jotenkin niin, että hänestä on hyötyä siksi, että hän osaa opettaa muita elämään oikein (tms.) Toisaalta hän on kyllä monesti ilmaissut turhautumisensa siihen, etteivät nuo opit tunnu menevän perille.

      Poista
  14. No millainen sen hyvän rakastajan pitäisi olla, tai on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä rakastaja? Ihminen, joka kohtaa toisen ihmisen kaikkine puolineen ja arvostaa tätä. Pitää kuin kukkaa kämmenellä, silittelee ja paijaa, suikkaa suukon ja toisenkin. Antautuu. Kaikki edeltävä pätee sekä mieheen että naiseen, siis silloin kun kyseessä on heteropari.

      Seksuaalinen kohtaaminen on aina nautinto silloin kun parin välillä vallitsee lämpö ja välittäminen. Nuorena ehkä naidaan kuin kanit, vanhana ei kenties ollenkaan yhdytä - tai tehdään se Viagran voimalla, mikäli penetraatio on tärkeä toiselle tai molemmille - vaan ollaan muuten fyysisesti(kin) lähekkäin ja luodaan yhdessä.

      Seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen kirjoitti joskus, että pari voi yhtyä toisiinsa onnellisesti vuosikymmenet vaikka vain yhdellä tavalla ja silti jokainen kerta on ainutlaatuinen. Kaunista.





      Poista
    2. Minä en hae miehessä niinkään rakastajaa, vaan läheistä sielunkumppania tai sitä parasta ystävää, toveria. Seksi on tärkeää, mutta jos muu on synkronissa, se tulee luonnollisena osana itsestään. Eikä siihen sitten maailma kaadu, jos toinen ei olekaan täydellinen. Uskon että yhteisyys kasvattaa tätäkin puolta paremmaksi, jos siinä jotain korjattavaa muka on.

      Poista
    3. Niinpä! Sielujen sympatia on kaiken avain. Kun on hyvä olla yhdessä; ymmärretään puolin ja toisin ja arvostetaan toista ihmistä omana itsenään, seksikin toimii väistämättä.

      Muistan joskus kuulleeni dr. Philin suusta, että silloin kun seksi toimii, sen merkitys parisuhteessa on 10 % mutta kun se ei toimi, painoarvo on 90%.

      Jos seksi ei suju, kyse on aivan muusta kuin jalkovälistä. Ei ole hyvä olla yhdessä, on jotakin hampaankolossa, toinen ihminen tuntuu vieraalta.

      Poista
    4. Outo juttu. Kuvailette seksiä omienkin ideaalieni mukaisesti (absoluuttista sielunkumppania on toki turha estiä, parasta tyytyä siihen mitä saa). Arvostavatko naiset yleisesti noita asioita? He usein sanovat, että arvostavat herkkyyttä, mutta miksei minua ole koskaan onnistanut? Jos kiltteys vetäisi luonnostaan naisia puoleensa, heillä kävisi jatkuvasti flaksi. Juuri machoilla käy se flaksi, koska he houkuttavat naisia. Osan tuosta voi selittää se, että ekstrovertimmat naiset hakeutuvat miesten seuraan aktiivisemmin ja intorvertit jäävät huomaamatta, koska he eivät ilmaise preferenssejään. Tiedän tosin muutaman hiljaisen tytön, jotka haluavat maskuliinisen miehen ja raakaa seksiä.

      Olen kyllä alkanut hyväksymään sen, että jään parisuhteista kokonaan ulkpuolelle. Jos kohtalonsa hyväksyy, lakkaa pyristelemästä turhaan. Tuska helpottaa.

      Poista
    5. Varmaankin yhtään kypsät ihmiset - biologisen iän kanssa sillä ei välttämättä ole juurikaan tekemistä - arvostavat juurikin ihmisen sisintä ja inhimillisyyttä pinnan sijaan.

      Yksi noin kolmekymppinen mies oli melkoisen epätoivoinen sen suhteen, että löytääkö hän koskaan ketään. (Hänellä siis kyllä oli ollut naisia ja seurustelusuhteitakin, mutta ei lähivuosina mitään vakavaa.) Nyt hän on joitakin kuukausia seurustellut onnellisesti.

      Sanoin hänelle, että helmiä on olemassa naisissakin ja onneksi hän ei menettänyt toivoaan! :) Joku kolmetoista tusinassa -nainen ei olisi ollut hänelle sielunkumppani.

      Tänään muuten juhlitaan synttäreitä! Niin Mäkkärin, erään tamperelaisen kirjailijan (kuka arvaa?) ja minun. Ohjelmassa on kahvit Mäkkärillä ja sen perään Boyhood-leffa. Tykkään Linklaterin pitkäjänteisestä tavasta tehdä elokuvaa. (Hän on ohjannut Rakkautta ennen -trilogiankin.)

      Poista
    6. Onnittelut sinulle! Olet tulimerkki-jousimies!

      Poista
    7. Korppi, minusta on kummallista, ettei sinua muka ole onnistanut tyttöjen kanssa. Sinulla on ilmaisukykyä ja ajatuksia! Toivottavasti myös puhut, etkä vain itseksesi tai netissä (niin kuin minä, enimmäkseen) kommunikoi.

      Niin paljon on ihmisiä, joilla ei ole näkökulmia eikä mitään ajatuksia tai ylipäänsä sanottavaa, vaikka he ovat hirveän ekstrovertteja höpöttäjiä, sosiaalisiksi mainittuja. He vievät usein tilan introverteilta. Mitäs sosiaalisuutta semmoinen on? Ja mikä omituisinta, ekstroverttiutta pidetään tavoiteltavana ja ykkösprioriteettina, vaikka monesti on jo todettu, että johonkin vaativaan työtehtävään pitäisi pikemmin valita introvertti ajattelija ja älykkö.

      Minä en tiedä, mitä naiset miehestä haluavat, etenkään nuoret tytöt. Kai monet ovat aika pinnallisia höpöttäjiä itsekin. Kuitenkin tuttavapiirissäni macho-seksi-muskelimies on enemmän naurun kuin ihailun kohde.

      Poista
    8. Onnea sinulle, Kuunkuiske, ja tietysti Kirsi Kunnakselle! Hänestä on ollut paljon juttuja lehdessä juuri nyt. Taisi Kemppinenkin hänestä kirjoittaa. Vai tulimerkki-jousimies. Olenkohan minä maamerkki, kun olen härkä? Mikäs itse olet, Leonoora?

      Poista
    9. Riittää, että kehonkieli, esim. kävelytyyli on tietyllä tavalla pielessä. Silloin nuori mies pulassa pariutumisen suhteen.
      Tai olemus on muuten pelästyneen nörttimäinen, ei toivoa naisesta.

      Näitä on vaikea selittää sanallisesti, mutta useimmat tietävät mistä puhutaan. Ja nykyään ilmiö on vain voimistunut.

      Samuli

      Poista
    10. Samuli, ymmärrän mitä tarkoitat. Minun yksi poikaystäväni käveli kummallisesti. Hän notkautti jollakin tapaa polviaan ja kävelyrytmi oli verkkainen. Muutoin hän oli mukavan näköinen ja pukeutui rennon tyylikkäästi. Vähän anarkisti.

      Sain palautetta tuosta hänen kävelytyylistään muilta. Lopulta se oli hän joka jätti minut, kun kyllästyin odottamaan häntä uskollisena. Eihän siitä valmista tullut.

      Poista
    11. Iines, minä olen leijona, melko keskellä elokuuta syntynyt, nouseva merkki jousimies, joten ken tulta on se tulta palvelkoon! :)
      Vaikeaa on itse nähdä itsensä käytöstä ja maneereja ulkopuolelta. Kävelytyyli kertoo kyllä paljon ihmisen persoonasta. Eikä sille voi mitään, vaikka omistaisi kuinka suuren, kaikkia ymmärtävän sydämen, joku piirre vaan alkaa tökkiä toisissa, vaikka kuinka yrittää ymmärtää taustat yms.

      Poista
    12. Yksi astrologi, siis oikea astrologi, teki kerran minulle sellaisen täydellisen horoskoopin, astrologisen kartan, monisivuisen. Se on edelleen jonkin koneen uumenissa tallessa. Muistan siitä sen, että minunkin nouseva merkkini on jousimies, joten jos maamerkkinen härkä innostuu tai suuttuu, siitä taitaa olla oksat pois. Melkoinen tulimyrsky tiedossa. Vaan semmoista suuttumista tapahtuu kerran viidessä vuodessa.

      Muistan yhden kerran, kun muuan sukulainen ketkuili ovelasti perinnönjaossa, jossa vanhoista sisaruksista toinen jäi kokonaan ilman, kun taas se toinen sai kaiken, maat ja talot. Minä marssin sen ketkuperijän taloon ja annoin palaa, sanoin kaiken, mikä mieltä kaiversi, lausuin vääryyden julki.. En tehnyt sitä rahan takia, vaan sen ilman jätetyn puolesta, joka lähes rahattomana olisi ansainnut jotakin, kun taas ketkuperijä oli ennestään rikas emäntä runsaine muna- ja maitotileineen. (Hän puhui perinnön itselleen luvattua apua vastaan. Kohde kuoli kuitenkin lähes samantien, ja apua ei tarvinnut koskaan antaa.)

      Poista
    13. Jousimiehiä sanotaan rouva suorasuiksi, ja luonnehdinta pitää paikkansa. Ulkomaat ja matkustelu liitetään usein jousimieheen, sinulla tuo härkä taitaa olla dominoivampi, pitää jalat enemmän maassa, - kotomaan kamaralla? :)

      Poista
    14. Tämä varmaan pitää paikkansa. Minulla ei ole matkustushinkua, joskaan ei kielteistä asennettakaan matkoihin. Toista laitaa edustaa se ystäväni, jolla on kaiken aikaa jokin matka tilattuna.

      Miksi pitää itse olla paikan päällä? Eikö meillä ole jo tietoa ja tunnelmia eri maista ja asukkaista ilman henkilökohtaista korkkaamistakin? Ihmisethän ovat kaikkialla pohjimmiltaan samoja.

      Poista
    15. Täällähän meitä on sitten nousevia joutsimiehiä kolme kovakalloista otusta - Leonoora leijona, Iines härkä ja minä oinas.

      Yleensähän asia yksinkertaistetaan niin, että varsinainen tähtimerkkimme (leinoja, härkä, oinas) kertoo sen, milaisia olemme sisäiseltä luonnoltamme ja nouseva merkki (jousimies) kertoo miltä me vaikutamme muiden silmissä.

      Niinpä mekin kolme tämän tulkinnan mukaisesti olemme ihmisten mielistä samanlaisia: ulospäin rauhallisia, harkitsevia ja kauastähtääviä sopuisia henkilöitä, vaikka lähipiirimme tietääkin, että meissä on toinenkin puoli.

      Tunnistettako itsenne tästä, oi Nousevat Jousimies-siskot?

      (Täällä blogikosmoksessa toki tämä sisäinen puolikin tulee selkeämmin esiin.)

      Poista
    16. Rauhallisuutta löytyy, mutta sitten on se toinen puoli! :)

      Poista
  15. Naisia kiehtovat useimmiten miehet, jotka osaavat näytellä, eli omaavat psykologista silmää suhteissaan naisiin. He vaihtavat rooliaan, sumuttavat, vetävät oikeista naruista naista. Donjuaneja ja mitä kaikkia näitä rasputinejä ja kreivi Lindgrenejä onkaan historian sivu esimerkkeinä? Psykopaattikin saa naiset kuolaamaan peräänsä, suhteen loppu ei vain aina ole kaunista.
    Ihanan lutusia ovat kiltit, siistit, tasapainoiset, hyvinkäyttäytyvät miehet, kuten vaikka Matti Vanhanen. Hänen tyylisiään ukkeleita olisi mukava hieman hätkähdyttää, yllättää makuuhuoneessa. :) Luikuri psykopaatti saattaa olla korkeassa asemassa. Hän nauttii huomiosta, mutta ei omaa koskaan aitoja syviä tunteita naisia kohtaan. Häikäilemättä. hän ottaa ja jättää.
    Tuskin sentään uskaltaisin vankilakundiin luoda suhdetta, mutta unelmieni mies voisi olla hyvin köyhistä oloista lähtöisin, paljon kärsinyt ja kokenut, mutta omin avuin päässyt leivän syrjään kiinni. Suuri sydän ja laaja-alainen kiinnostus kaikkeen mitä maailmassa tapahtuu on ehdoton vaatimus. :) Vaatimattomuus, muttta ei nöyristely on kaunis piirre miehessä. Ja ah, miehen selkä, reidet, vahvat käsivarret (ei salilla hankitut :)) jalat leuka, otsa, huulet...Kyllä miehet ovat hurmaavia kaikkinensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä saattaisi olla markkinarakoa samantyyppisille käytöskouluille kuten itäisessä naapurimaassa on. Siellä, olen lukenut jostakin, naisia koulutetaan avioliittomarkkinoille kädestä pitäen.
      Yhteiskuntahan voisi meillä järjestää maksutonta ihmissuhdekurssitustusta epävarmoille ja ujoille henkilöille.
      Ja kaikille halukkaille. Mm. avioliittoon aikoville?
      Joskus sitä ihmettelee miksi näihin eri sukupuolten välisiin suhteisiin ei osata ottaa oppia vaikkapa elokuvista, niin paljon kun niitä uusi sukupolvi tuijottaa?
      Mistä oppisi reippaasti ilmaisemaan kiinnostuksensa ja halunsa tutustua mielenkiinnon kohteisiinsa. Mistä uskallusta epäonnistumisiin, ja avoimmuutta tutustumisen avauksiin?

      Poista
    2. Toisaalta voisin olla potentiaali uhri psykopaatille tai narsistille, niin paljon kuin kammoankin naisia, jotka jäävät miehen alle tuleen makaamaan eivätkä lähde pois! On jokin ei nyt pahuuden vaan pienen rosvouden akseli, joka kiehtoo naarasta minussa.

      Mutta siis periaatteessa en pidä ollenkaan rooliaan vaihtavista miehistä tai lirkuttelijoista, jotka petkuttavat ja hurmaavat. Näen suurin piirtein heti tällaisen teeskentelijän läpi. En ole kiinnostunut, yksinkertaisesti tyyppi tekee itsestään heikon ja naurettavan minun silmissäni.

      Sitten taas Matti Vanhas -tyyppi pitkästyttää minut kuoliaaksi. Se pieni pisara rosvoa yhdistettynä hellään ja lämpimään ihmiseen voisi toimia. Se voisi olla vaikka pisara luovaa hulluuttua, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Vaan pääasia on, että mies olisi kiltti ja kaikin puolin turvallinen ja luotettava. Mutta ei yksin sitä.

      Poista
    3. Juu, kyllä minäkin jeesuksen tai vaikkapa che guevaran ottaisin kumppaniksi mieluummin kuin nykyisen pääministerimme. :)
      Eikähän tuota tiedä, miten Matti on oppinut julkisuuden myrskyistä. Kenties osaa jo monenlaista naistenkin kanssa.

      Poista
    4. Hyvä on, saitte ylipuhuttua. Otan teidät molemmat, sovitaanko, että vuoroviikot ja kuljetus tulevien kotojeni välillä? Viikon ruokalistat haluaisin etukäteen, pidätän oikeuden tarvittaessa vaihtaa seuraavan viikon asuinpaikkaani...Sitten vielä yksi pieni kysymys, en halua sen merkitystä liioitella enkä ylikorostaa, mutta täytyykö minun käydä vielä töissä?

      Poista
    5. Kunhan pilailin, ei kannata ottaa tosissaan. Aika suvaitsevainen minä niiden ruokalistojen kanssa olen. Eikä minun vuokseni tarvitse mitään eksoottisia mausteita käydä kaupasta hakemassa!

      Poista
    6. Tjaah, herra Riemu, enpäs tiedä teidän vasenkätisten kanssa. Kenties työnnän sinut suosiolla kaakonkulmalle Leonoora-neitsykäisen huomaan. Melkein nimittäin lyön vetoa, että kävelytyylissäkin on kummastelemista. Notkautetaanko siellä vai konkataanko? Harrastetaanko suihkulaulantaa? Entäs se neekerjatsi? Ja kannetaanko sitä kainalossa pari Martti Innasta meikäläisen seinälle?

      Noh, kokeeksi voit liftata tänne viikoksi. Katsotaan sitten, millainen remonttireiska sitä ollaan. Tilaan tapetit ja lattiat valmiiksi.

      Poista
    7. Iines, kiitos vaan, mutta täytyy nyt ainakin tämä joululoma miettiä mielenkiintoista tarjousta?
      Jaahas, no, kiitti vaan.
      Sitä jo tapetit ja kaikki tilattiin alta aika yksikön. No katsotaan miten teillä alkaa sujua. Jos ei, kokeillaan sitten täällä. Mutta laiskana täälläkään ei makoilla.

      Poista
    8. Ja vasenkätiset arveluttaa minuakin, vaikka suurin osa ystävistäni tai molempikätisiä onkin. Mutta onhan minulla tämä kymmenien vuosien kokemus vasenkätisen kanssa elämisestä.
      Ja mikäs tämä Riku-herra olikaan horoskoopissa? :)

      Poista
    9. Siis kummallista kyllä, melkein kaikki ystäväni ovat vasenkätisiä. Jotkut molempikätisiä, eli voivat käyttää kumpaa kättä vaan töissään.

      Poista
    10. Siis, jos totta puhun ja sinä herra Riemun viet, siitä tulee kyllä kissitappelu ja voit saada köniisi, Leonoora. Karvatukut siinä pöllyävät.

      Minullakin on vasenkätinen ystävä. Lapsena koetin itsekin kirjoittaa vasemmalla, kun se oli jännän näköistä. Herra Riemu taitaa olla neitsyt, jos oikein muistan hänen syntymäpäivämaininnastaan. Se minun hieman oudosti kävellyt poikaystäväni muinoin myös neitsyt.

      Poista
    11. "Se voisi olla vaikka pisara luovaa hulluuttua, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Vaan pääasia on, että mies olisi kiltti ja kaikin puolin turvallinen ja luotettava."

      Tuon perusteeella minä olisin täydellinen kumppani. Aika usein huomaa naisilla ristiriitaa puheissa ja teoissa (en nyt viittaa sinuun Iines, kun en henkilöhistoriaasi tunne). Sanotaan, että halutaan kilttiä miestä, mutta annetaan jollekin ihan muulle. Naisten toiveet ovat usein ristiriitaisia: halutaan aggressiivisen miehekäs kaveri, joka on kuitenkin hellä ja kiltti sekä seikkailunhaluinen koti-ihminen. Kun unelmamiestä ei löydy, tyydytään narsisteihin ja linnakundeihin. Rikolliset saavat aina naista.

      Mutta haluan uskoa, että on sitä toisenkinlaisia naisia. Havaintojeni mukaan monet hiljaiset ja ujotkin miehet pariutuvat. Heillä on ehkä vaikeampaa, mutta ei sen mahdotonta pitäisi olla.

      Poista
    12. Eli yllä siteerasin Iinestä, koska useat naiset sanovat noin. Jotkut naiset varmasti tarkoittavat sitä ja varmaan myös Iines, mutta liian useat eivät. He sanovat yhtä ja tekevät toista.

      Enkä nyt sano, etteivät naiset saisi pariutua kenen kanssa huvittaa. Heillä on ja pitääkin olla kriteerejä, mutta olisi hyvä jos niiden suhteen oltaisiin rehellisiä. Lisäksi nykyaika kannustaa tekemään huonoja valintoja miesten suhteen. Samaan tapaan kuin se kannustaa miehiä veltostumaan.

      Poista
    13. Tämähän sujuu hienosti. Uteliaisuutenne hyvin ymmärrän tällaisessa tärkeässä valintatilanteessa.

      Ryhtini on loistava. Onnun vain jos jalka tai selkä on kipeä, mutta silloinkaan en millään muotoa muistuta Marty Fieldmania Notre Dame kellosoittajassa. Suhku-Elvikseksi on täysin turhaa epäillä, mutta joskus saatan jotain renkutusta omin sanoin hieman hoilottaa. Neekerjatsia kuuntelen kuulokkeista, pidän samalla sohvalla maatessani silmiä kiinni, että voin kunnolla keskittyä musiikin nyanseihin. Kuinka voit epäilläkään, että minulla olisi Innasen tauluja! - Niitä ei taida saada mistään ja hintataso on minulle aivan liian korkea. Muutama minulla on kyllä tulosteena, se on sitten hyvä, kun viisas lenin-setä puhuu työläisille keskisormi pystyssä. Se on kehyksissä.

      Tuo remontointikysymys oli upea, se nosti teidän molempien pisteitä aivan huippulukemiin ja osoittaa suurta viisautta ja älykkyyttä. Tyhmä olisi tietysti sijassani mennyt lankaan ja oitis rientänyt kyselemään, koska saa aloittaa. Minä tajusin heti kyseessä olevan kompakysymyksen ja testin, - fiksu mies kun ei kynsien alle kerää. Iloisena voin kertoa molemmille, että remonttihommissa osaamattomuuteni voittaa vain syvä vastenmielisyys niihin.

      Ahkerutta toki arvostan ja ylistän, usein ajattelen hyvin suunnitellun olevan puoliksi tehty.

      Poista
    14. Horoskooppimerkistäni unohdin mainita. En halua sitä teille edes ääneen sanoa, sellainen olisi mahdollisesti jopa loukkaavaa, koska tiedätte sen varmasti. Onhan se tähtiin kirjoitettu!

      Poista
    15. Siis neitsythän sinä olet, Riku, kuten yllä sanoin. Vaan älä häpeä, sillä sama se on naisen olla härkä. Olemme kohtalon toverit.

      Siis ilman muuta oletin, että teikäläisellä on tauluina Innasen painokuvat, Hymystä irtiotettuna, ja niitä tuputetaan meikäläisen Mona Lisan viereen.

      Tunnen suurta vetoa teikäläiseen työfilosofiaan. joka muistuttaa isäni työtapoja: tuumaustunti ja sen päälle lehdenlukua ja pienet kosanderit tms.

      Poista
    16. Iinu, vai jo kaksintaistelua tuleman pitää. Koettakaa nyt ensin saada ne tapetit oikein kohdistettuna seinille. Harjannostajaisissa sitten voidaan kalistella harjoja, jos niikseen tämä homma menee. Hiukseni ovat nyt kyllä melko lyhyet ja ohenemaan päin, joten kunnon karvatallukoita ei minulta ainakaan kaksintaistelun tiimellyksessä irronne. Sinulla taitaa olla paremminkinkin päässäsi ihin tarttua. ;)No joo, neitsyt ja vasenkätinen, kokemusta on, saattaisi jopa olla väitöskirjaan asti. :)

      Poista
    17. Yksi sanakin jäi kokonaan kommentistani pois, oikeasti piti olla: " fiksu mies kun ei likaa kynsien alle kerää".

      Töissä ollaan töissä, mutta muuten kuin Ellun kanat. Kehystetystä mestariteoksestani löytyi kuva netistä. Hyvin sopisi siihen Mona Lisan oikealle puolelle.

      Poista
    18. Korppi - ota ihan iisisti: jos minun ja Mikiksen kaltaiset ujot, hiljaiset, unelmoivat ja omituisia höpöttävät syrjäkylän luisevat boheemit ovat päässeet suhteisiin, useampiinkin (ja jopa naimisiin), niin kyllä noin fiksu nuorimieskin parinsa löytää.

      Lisäksi koska kaikki teennäiset pintaliitäjätypyt rynnii niiden uhoavien machojen perässä, niin jäljelle jäävistä löytyy aitoja helmiä.

      Poista
  16. Pistän perään, vaikka tämä taitaisi kuulua jonnekin väliin.

    Kiitos vaan onnitteluista! Nuorna likkana astrologi Manninen tiesi kertoa, että olikohan se nyt puolet planeetoistani on Vaa"assa, joten sinne suuntaan olen enemmän kallellaan. Yksikään ei maamerkissä, mistä voinee vetää jotakin johtopäätöksiä! ;)

    Syyllistyn - taas - jousimiehille tyypilliseen saarnaamiseen, josta olen jossakin määrin oppinut pois. Menkää hyvät ihmiset katsomaan Boyhood! Siinä on elokuva, jota katsellessa puolet ajasta on pala kurkussa. Katson paljon elokuvia - mutta valikoivasti - ja äkkiä voisi heittää, että tuo menee meikäläisen top 10 -listalle. (Eikä siinä juhlita tehosteilla joten Iineskin kestää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Boyhoodia on lukemani mukaan tehty 12 vuotena, mikä tuntuu etukäteen mielenkiintoiselta: nähdä esittäjien kasvu ja muutokset.
      Ehkä kestäisin, ehkä en kuitenkaan. Minulla on kotonakin televisio niin hiljaisella, että jos on muita katsomassa, he pyytävät joka kerta minua suurentamaan äänen, mikä tuntuu kamalalta. Mainokset huutavat aina.

      Poista
    2. Ai, Kuunkuiske on oikea jousimies ja me kolme vasta nousevia. Nuorempi veljenikin on jousimies ja tulemme juttuun erittäin hyvin.

      Poista
    3. Olen muuten nousurapu. Se kuulemma tarkoittaa mm. sitä, että tehtäväni on olla aito. Eikös kaikkien tehtävä ole?

      Manninen luonnehti persoonaani niin, että jos janan keskipisteessä on hyvin "keskiverto" ihminen, niin olen mahdollisimman kaukana siitä.

      Se varmaan näkyy mm. siinä, että olen kotonani kaikkialla ja en missään.

      Poista
  17. Hei, mitä täällä höperehditään horoskoopeista. Kaikenlaista kukkua, kokeilkaa mielummin tätä:

    http://www.16personalities.com/free-personality-test

    Vanhaa kunnon Myers-Briggsiä siis, jos ette ole tutuja aiheen kanssa. Jungin töihin pohjautuva persoonallisuustesti, vähän eri tasoa kuin horoskoopit. EI nyt tuotakaan haudanvakavasti pidä ottaa, mutta voi kertoa teille jotain itsestänne.

    Olen itse asiassa utelias Iineksen tyypistä, minulla on jo arvioni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tehnyt tuon testin ennenkin, ja tulokseni oli INFJ (Introvertti-Intuitiivinen-Tunteva-Järjestelmällinen). Lukaisin sen selityksen äsken uudelleen, ja voin tunnistaa siitä itseni jopa hämmästyttävän hyvin.

      Tosin uskon ihmisen muuttumiseen ja aionkin tehdä tuon testin uudelleen ajan kanssa huomiseen mennessä. Sen huomasin kirjoituksistasi aiemmin, Korppi, että sinä olet oman ilmoituksesi mukaan ainakin introvertti, mutta mitäs muuta? Entä muut?

      Blogisfäärin alkuaikoina muuten Sedis, Jari Sedergren, teki listan meidän bloggaajien tyypeistä. Miten minusta tuntuu, että esimerkiksi Riku olisi E ja jotakin, samaten Mikis ja Leonoorakin ja ehkä Tapsa, mutta hän voisi olla myös I ja jotakin. Kuunkuiskeesta en ole varma, mutta Liisu voisi olla I ja jotakin, mutta ei välttämättä.

      Poista
    2. Olen tehnyt tuon testin vuosien varrella muutamaan kertaan ja tulos pysyy: ENFJ. Tosin on se joskus saattanut olla INFJ, kun viimeksikin ekstro/intro -suhde oli 51/49. Fiilis taas voittaa ajattelun noin 75/25, joten koittakee kestää! ;)

      Poista
    3. No, meinasin tuohon kirjoittaa, että E ja jotakin, joten vaistoni osui oikeaan. Muistin sitten mainintasi erityisherkkyydestä, joten siksi mietin vaihtoehtoja.

      Poista
    4. Meninpä tekemään sen taas ja tulos olikin ENFP. Jokunen kysymys on todella hankala: vaikein ehkä se, että oikeudenmukaisuus on tärkeämpää kuin armo. Annoin olla keskellä.

      Poista
    5. Elaine Aronin kirjassa sanottiin muistaakseni, että jopa kolmasosa erityisherkistä on ekstrovertteja.

      Poista
    6. Teen tosiaan tuon testin huomenna uudelleen, nyt en viitsi keskittyä.

      Mutta tässä on halukkaille vielä hauska linkki siihen Sediksen tekemään bloggaajalistaukseen vuonna 2005, kymmenen vuotta sitten. Tulin silloin blogimaailmaan Illuusia-nimimerkillä, eli siellä ei ole Iinestä vaan Illuusia. Joillekin kauan blogimaailmassa olleille siellä on tuttuja nimiä.

      Poista
    7. Huom! Illuusian linkki ei johda vanhaan blogiini, vaan ihan muualle, sillä kyseinen henkilö on ottanut myöhemmin bloginsa osoitteeksi saman kuin Illuusialla oli.

      Poista
    8. Kiintoisaa, veikkaukseni meni pieleen. Yleensä olen arvioinut ihmisten mbti-tyypit oikein, mutta he ovatkin olleet läheisiä ihmisiä. Ja jos nyt pitäisi veikata, sanoisin Iines, että olet ISFJ, mutta itsehän tiedät parhaiten. Tuo INFJ vain on oletettavasti harvinaisin tyyppi, mutta jostain syystä heitä putkahtelee netissä paljon vastaan. Sama juttu INTJ-tyypin kanssa. Osittain tämä varmasti selittyy sillä, että nämä tyypit rodella hakeutuvat nettiin, koska tämä on heille luontevampi kommunikaatioympäristö kuin vaikkapa työpaikan palaverit.

      Tässä on pidempi kuvaus INFJ-tyypistä, jos kiinnostaa: http://personalityjunkie.com/the-infj/

      Oma tyyppini on INFP.

      Poista
    9. Tehdä hurautin tuon testin, mutta tuliko aina vastattua jetsulleen on eri juttu. ENTP muka olen. Ja mitä nyt kerkesin vilkasta luonnehdintoja, jotain osuukin.

      Poista
    10. En olisi uskonut Sediksestä, jonka pinnallisesti tunnen IRL,että hän olisi tehnyt tämmöisiä asioita.

      Mutta joo, en kuulu niihin ihmisiin jotka laittavat itsensä ja toisen ihmisen johonkin laatikkoon jossa pitäisi pysyä 4 ever.

      Poista
    11. Minä kokeilin täyttää tuota Korpin laittamaa persoonallisuustestiä, mutta kolmannen sivun jälkeen turhauduin ja lopetin: "ei saatana, vielä yksi!" - Syy turhautumiseen oli, että tunsin, etten saa itseäni sopimaan moniin kysymyksiin. Minä olen usein vetäytyvä sivustaseuraaja, vaikkei sitä ehkä täältä voisi arvata. On minulla se sosiaalinen puoli, sitä tarvitsee. Töissä olen paljon ollut sellaisissa tehtävissä, joissa joutuu toimimaan hyvin monien ihmisten kanssa. Myös myyntityössä olen ollut, kun innostun, saatan puhua puoli vuotta. Kerran jossain koulutuksessa meidän kaikkien suoritkuset kuvattiin videolle. Kuvaaja parahti otoksen päätyttyä: "No, sua ei ainakaan jännittänyt!" - Ei jännittänyt, ei, mutta se tarvitsee oikean hetken, tilanteen ja sopivan fiiliksen.

      Tiedä sitten mikä tulee luonnostaan, ehkä se on se vähäpuheinen, synkkiä katseita ympäristöönsä luova Riku Synkkä. Jos hieman kiusallista itseanalyysia ja -tunnustusta jatkan, luulen, että minulla on hieman taipumusta maanisdepressiivisyyteen. Ei kuitenkaan uskoakseni niin voimakkaasti, että diagnoosia siitä saisin, jos sellaista pyytäisin. Matalapaineessa osaan itseni pakottaa siihen, mikä on välttämätöntä.

      En juuri kerro vitsejä, mutta joskus minussa laukeaa fiilis irroitella. Tai ainakin nuormepana. Nykyisin olen väsynt, ah niin kovin väsynt.

      Poista
    12. Jollain tapaa itsetuntemusta tarvitaan, mutta epäluuloinen olen tällaiseen "tieteelliseen" analyysiin. Nuorella ihmisellä se saattaa johtaa tietoiseen tilanteiden karttamiseenn. Kuitenkin: monesti tässä elämässä on tehtävä asioita, jotka eivät ole lainkaan mieleen. Muuten kettu syö ja hukka perii. Itseanalyysi edes tällaisen sinänsä mietityn taulukon avulla on hyvin vaikeaa, koska helpoin valehtelun muoto on itselleen valehteleminen. - "Minä luulen, että olen tällainen" vs. "Me luulemme, että olet tuommoinen!"

      Poista
    13. Kysymyksiin "käyttäydynkö aina samalla lailla samanlaisissa tilanteissa?" ja "ovatko tilanteet koskaan samanlaisia?", vastaus on joku prosenttiluku."kuuskytprosenttisesti." Itsearviossa ihmisen vastaus perustuu yhteen tai kahteen muistaamansa tapaukseen omasta käytöksestään ja niidenkin muistikuvissa on omien ajatuksien tuottamia muuntumia. Järjellisen tuloksen saadakseen dataa pitäisi olla iso määrä. Oman elämän tilastoja pitkältä ajalta.Sitten pitäisi vielä ottaa huomioon se, että monet käyttäytymismallit muuntuvat elämän aikana. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

      Ja sitten on vielä se joskus toistelemani Elia Canettin lause: "Ristiriitaisuus on ihmisen selittävin tekijä". - Jos olet tuollainen, voit toisinaan olla jopa täysin vastakkainen.

      Yhteenveto: Kyllä, ei ja ehkä.



      Poista
    14. PS Korpille tiedoksi, että sain nyt aamulla tulokseksi sen ISFJ:n, jonka meikäläiselle veikkasit. Tein testin huolellisesti harkiten, jopa sanojen merkityksiä sanakirjasta tarkistaen. Ennen siis olen aina saanut INFJ, jona olen itseäni pitänyt. Nyt luin myös tuon ISFJ:n analyysin, ja kyllä se napsahti ihan kohdalleen.

      Poista
  18. "En olisi uskonut Sediksestä, jonka pinnallisesti tunnen IRL,että hän olisi tehnyt tämmöisiä asioita.

    Mutta joo, en kuulu niihin ihmisiin jotka laittavat itsensä ja toisen ihmisen johonkin laatikkoon jossa pitäisi pysyä 4 ever.
    " (Anonyymi)

    Anonyymi, tuo testihän ei ole naistenlehtikamaa, vaan tieteellinen testi, jonka oppineet henkilöt ovat kehittäneet Jungin persoonallisuustutkimusten ja -testien varaan. Onko siis ihme, että uuden ajan tohtori on kiinnostunut tohtoritason tieteellisestä indikaattorista, jolla mitataan persoomallisuudenpiirteitä?

    Älä aliarvioi muita - se henkii kommentistasi! Tämä on hauska puheenaihe, joka edistää yhteisöllisyyttä, myös aikanaan Sediksen blogissa. Ei tähän täysillä tarvitse uskoa, mutta ihmeen oikeaan se tuntuu osuvan, kun katsoo sen tuloksia eri ihmisillä.

    VastaaPoista
  19. Riku, epäluuloinen minäkin olen. Olen kuitenkin myös utelias tämänkin suhteen. Millainen minä olen, kuka minä oikein olen - nämä perimmäiset kysymykset eivät ole ainoa motiivi tutkia tätäkin asiaa, vaan yhtä paljon se, että kuka tuo on ja millainen hän on. Millainen ihminen on ja ylipäänsä voi olla? Mitä yhtäläisiä piirteitä meillä on muiden kanssa? Kutsuisin tätä kiinnostukseksi ihmseen, ihmisyyteen, sen kaikkiin puoliin. Jos jota kuta ei pätkääkään kiinnosta tällainen asia, hän lienee teknokraatti tai sellainen ihminen, jota ihminen olentona ei kiinnosta syvällisessä mielessä.

    VastaaPoista
  20. Tuo edellinen kommentti ei ollut oikeastaan mikään vastine sinulle, vaan siinä henki vielä lievä tuohtumus Anonyymin vähättelyyn.

    Veikkaan kuitenkin, että sinä Riku olet E eli ekstrovertti ja jotakin.

    VastaaPoista
  21. INFP tuli että pätkähti eli olen näköjään introverttiversio Kuunkuiskeesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytpä vasta huomaan, että itse Korppi on juuri minun tyyppiäni - tai päinvastoin.

      Poista
  22. Kiistän ekstroverttiuden. Wikipedian lausetta "Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten" voi soveltaa tänne blogitoimintaani. Monet muutkin wikipediassa mainitut pätevät, mutta kuten sanoin, oikeassa elämässä pidän mieluiten turpani kiinni. Nuorena toisinaan piti framille nousta, nyt en enää haluaisi.

    Opiskella tai tehdä töitä en sitä vastoin ikinä halua tehdä "pienessä vuorovaikutteisessa ryhmässä". Jumankaut, et meinaa hermo palaa kaikissa ryhmätöissä. Pakko lässyttä tai ainakin kuunnella lässyttämistä loputtomiin. Silloin kun tehdään, tehdään, ja teoreetikot ja muut höpöttelijät siirretään nurkkaan odottamaan seuraavaa käyttöään.

    Älykkäänä en itseäni ole koskaan pitänyt, enkä pidä älykkyyttä minään ihanteena. Mitä älykkäämpi, sitä kusipäisempiä juttuja osaa keksiä, eikä niihin edes osaa sanoa oikein mitään.

    VastaaPoista
  23. Psykologiaan tieteenalana suhtaudun hieman epäillen. Mitä se on saanut aikaan?- Hulluuden hoitamisessa lääkityksen parantuminen on ollut ratkaisevaa. Mikä lässytyksen osuus on ollut, jos psykologeja kuuntelet, vastaus on "erittäin merkittävä".

    Kerron vielä tapauksen hamasta nuoruudestani. Hyvää ystävääni ammuttiin, oli sellaisissa töissä. Ase oli pienikaliberinen, luoti rikkoi yhden sormen jänteen ja meni reisilihaksen alta jättämättä melko onnekkaasti suurempia vammoja. Silloin oli jo keksitty debriefing ja ystäväni työnantaja hänet sellaiseen pakotti. Tuli sitten takaisin ja hiljainen mies oli tosi vihainen: "Vaikka kuinka pakottaisivat, ikinä en enää niiden hullujen akkojen kanssa mene juttelemaan. Puhuivat aivan outoja." - Minua nauratti, se oli ratkiriemukasta.

    VastaaPoista
  24. Ja vielä. Olen ehkä ekstrovertti, mutta introverttiudessa on suuri osa minusta. Näin itse ajattelen. Aiemmin tosin todistelin, ettei itsearviointi tuota ulkopuolelle mitään, itselle reflektiolla saattaa olla merkitystä.

    VastaaPoista
  25. Minäkin olen kahtalainen, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, pidän ihmisistä ja otan kontaktia uusiinkin ihmisiin, mutta hiljaisuudessa viihtyvä introvertti, jolle yksinolo on välttämätöntä hyvinkin usein..

    VastaaPoista