Ovatko ilkeys ja huumori tosiaan veljeksiä keskenään? Vai onko se niin kuin legendaarinen turkulainen runousopin professori Urho Verho aikoinaan sanoi:
Huumori on ihmisen puolella, se ymmärtää ihmistä. Se mille nauramme, ei kumpua pahasta, vaan siitä, että oivallamme ristiriidan ja hyväksymme ihmisen heikkouden.
Kun tämä esitettiin kahteen kertaankin samalla luennolla - hieman hikaten - se meni perille. Olimme myytyjä ja rakastimme Urho Verhoa.
Hieman tänään harmittaa, että veljekset ammuttiin. Olisin evännyt heiltä marttyyrikuolemat ja ampunut itse jalkoväliin. Nyt he pääsivät Paratiisiin Allahin luokse ja saivat ylennyksen.
Vaan pisteet Ranskalle vallankumoushengestä ja syyllisten reippaasta tunnistamisesta, kuvista ja nimistä lehdissä. Suomen lehdistössähän ei olisi julkaistu nimiä, saati kasvokuvia. Heille olisi heitetty hupputakit ja kutsuttu henkinen kriisiryhmä poikia auttamaan. Eikä heitä olisi ammuttu, vaan olisi odotettu, että pojilta loppuu kudit. Tuomioistuimessa olisi katsottu, voidaanko rangaistus kenties puolittaa jonkin momentin nojalla.
Vaan asiaan - onko toisen uskonnon pilkkaaminen pilakuvin huumoria? Pitääkö sitä ymmärtää sananvapauden nimissä? Onko sellaista arvoa kuin jonkin asian tai ilmiön pyhyys tai kunnioitus olemassa? Miten sen vieraan uskonnon tai kulttuurisen tavan - miten haluatte - suvaitsevuuden kanssa, eikö sitä tarvitakaan?
Palatkaamme lopuksi suuren humanistin - olin sanoa humalistin, rakastetun Urho Verhon oppiin: Huumorin kanssa pilkalla ei ole mitään tekemistä, vaan pilkka on pilkkaa, joka ei kumpua ihmisen rakastamisesta ja ymmärtämisestä. Toisin sanoen kun kiistelemme uskonnoista, käymme sotaa, jossa kaikki keinot ovat luvallisia. Pilkka ei ole laissa kielletty, rajukaan, mutta onko se huumoria sarjakuvakielelläkään, jos se ei sanallisesti sitä ole? Miltä sarjakuvan asia kuullostaisi sanallisesti ilmaistuna?
Tässä tullaan sitten vaikeimpaan huumorin lajiin: satiiriin. Silläkö ei ole seiniä?
Otsikko tuollaisten asioiden käsittelyyn ei voi olla "Huumori", vaan "Huumorin etiikka". Sellaiseen voinee laittaa ohjetta, pykälää ja määräystä oikeaoppisesta nauramisesta, sekä ihmisten rakastamisen tärkeydestä silloinkin kun oikeasti ottavat päähän niin, että taju meinaa lähteä.
VastaaPoistaLisäksi "Huumorin etiikkaan" voitaneen laittaa sanktiot siitä, jos ainoa huumorin aiheuttama helpotus (huom! helpotusteoria) on sen uhriksi joutuneen housuihin rojahtava ripulipaska.
Opinnäytteistä tiedämme, että sellaisiin, koska kyse on vakavista asioista, ei huumoria voi laittaa lainkaan. Tuomimittavana se säilyy, vaikka käsiteltävä asia olisi "huumori", joka sekin pohjimmiltaan on hyvin vakava asia. Kaikki asiat pitää pystyä ilmaisemaan asiallisesti, virneen suupielestä on kadottava tai se kadotutetaan.
Tärkeää on opettaa lapsille turhan ja väärän nauramisen haitallisuus. "Itku pitkästä ilosta ja pieru kauan nauramisesta", kuten vanha kansa suuressa viisaudessaan tiesi kertoa. Ja edelleen: "mies se tulee feminismin tutkijastakin, mutta ei turhan naurajasta."
Kuten tiedämme, hymy tai nauru eivät ole huumorin päätarkoitus, vaan se on eräs kasvatusmetodologian muoto, jonka tarkoitus on kasvattaa tasapainoisia ja tehtävistään moitteitta suoriutuvia mallikansalaisia mm. Helsingin robottitehtaan toimistopuolelle.
Huumorin päätarkoitus on tehdä ihminen iloiseksi. Juttuni kyselee ilkeyden osuutta huumorista, eli laajemmin katsottuna tarkastelen huumorin sisältöä.
PoistaSitä, mahtuuko ilkeys tai ilkeä pilkka ollenkaan huumoriotsikon alle, edes huumorin alalajissa satiirissa, en osaa itse sanoa. Satiirihan voi olla jotakin muutakin kuin hauskaa. Sillä voi olla poliittisia tai yhteiskunnallisisa tarkoituperiä, ja tällöin se voi irtautua jopa kokonaan irti huumorista.
Mietin siis, onko pilapiirros aina pilapiirros vain siksi, että asia on pilapiirroksen kontekstissa. En tunne ranskalaislehden piirroksia yksityiskohtaisesti, joten en osaa sanoa niistä ajatuksiani. Kuitenkin ajattelen niin, että jos olisin toimittaja, piirtäjä tai peräti päätoimittaja, minulla olisi joitain asioita, joissa en haluaisi eri tavalla ajattelevia ihmisiä loukata.
Yksi olisi se, etten haluaisi loukata eri kulttuurien tapoja ja uskontoja karkeasti tai rumasti. Kirjoituksissani kyllä arvostelisin esimerkiksi naisten oikeuksia loukkaavia naisten kaavuttamisia, tai Isis-järjestöä, terävästikin, mutta en rumasti pilkaten, vaan asia-argumentein.
Silti, sanon tämän nyt selvästi: en kannata pilkankaan kieltämistä tai ihmisten ohjeistamista toimimaan tietyllä tavalla. Kyllä pilkkaaminenkin ilmaisuvapauteen kuuluu. Minä vain en valitsisi sitä, koska en usko sillä saatavan muuta kuin ruumiita ja itkua aikaiseksi.
Yritän pohtia sitä, kenet tai keitä huumorin pitäisi tehdä iloiseksi. Onko mahdollista pyllistää johonkin suuntaan samalla kumartamatta toisaalle? Entä jos jotakuta alkaa sittenkin suututtaa niin, että esittää huumorista teilaavan murskakritiikin?
PoistaEhkäpä hyvän huumorin paras tuntomerkki on se, että se uppoaa yli puoluerajojen. Ilo sitten voi ilmetä eri tavoin ihmisen persoonallisuuden mukaan.
PoistaVaan siis huomata kannattaa, että se satiirikin on huumoria, eikä satiiri ole aina hauskaa. Liiallinen ilkeys tuo kuitenkin useille myötähäpeän ja vaivaantuneisuuden tuntoja, myötätunto saattaa humpsahtaa pilkatun puolelle. Minulla on ainakin tällainen taipumus. Olen herkästi laatimassa puolustukirjoituksia milloin Tanja Karpelalle, milloin Susan Kuroselle tai Antti Korhoselle tai Johanna Tukiaiselle.
Tunnen kyllä oman hummorintajuni, se on laaja ja sillä on katto korkella ja seinät etäällä. Katto vuotaa ja seinätkin hieman huterot. Mutta jos minulla olisi tarve naurattaa, mitä minun tulisi huomioida? Tietysti mahdollinen yleisö. Mikä heistä mahdollisesti olisi hauskaa. Jonkinlaista tilannetajuakin pitäisi olla. Lopulta ainoa todellinen huumorin mittari on se, että juttu naurattaa itseä. Se tarkoittaa sitä, että se mahdollisesti naurattaa jotakuta muutakin. Useimmat punehtuvat silloinkin raivosta ja pidättävät hengitystään.
PoistaBroidi sanoi minulle joskus, ettei minun pitäisi roimia joka suuntaan. Typerää se onkin, kaverit lähtee ja kusevat vielä kenkään, mutta kun kaikki pirut mun päässä tanssii eri rytmeissä balettii. Minä tykkään roimia myös asioita, joita rakastan. Kuka niitä pilkkaisi, jos en sitä itse tekisi? Jos omaa huumorintajuani pitäisi määritellä, itselle nauraminen on parasta heti toisten aivan räävittömän kamalan pilkkaamisen jälkeen. Kahden blogimaailman suuruuden, Kemppisen ja Rauno Räsäsen, lisäksi minäkin sanon: lukekaa Rabelaisia, 1500-luvun aivan hulvatonta rienaajaa.
Lainasin joskus kirjastosta suuren määrän pakinoitsija Ollin pakinakokoelmia. Ei oikein toiminut, satsi oli kerralla liian iso, alkoivat jopa puuduttaa. Oikea lukutapa olisi ollut vähän kerrallaan. Mutta yksi asia sieltä nousi minulle esiin. Ollin sotien aikaiset naapurimaan pilkkaamiset olivat kovaa kamaa, ilkeitä kuin mitkä ja osuivat suoraan maaleihinsa. Ei se Ollikaan lopulta niin kiltti ollut.
PoistaJoku psykologian opettaja sanoikin joskus, että huumorintajun merkki ihmisessä on vain ja ainoastaan se, että hän pystyy nauramaan itselleen. Muille nauraminen ei sinänsä osoita huumorintajua. Ei Olli muuten minuakaan naurata. Hyvää päivää, sanoi Mustapartainen mies. Ja se maailman pisin suomalainen sana, oliko se Ollilta? Enemmän olen nauttinnut Bisquitista, ja jopa ostelin hänen pakinoitaan yhteen aikaan.
PoistaEhkä onkin muuten niin, että kunnon satiirikot näyttää vasta aikaperspektiivi. Se mikä nyt tuntuu hirveältä rienaamiselta voi olla 1. paskaa tai 2. kunnon satiiria.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKatson tuon linkkisi tarkasti kohta, nyt panen tähän oman linkkini, jossa alin Kainuun Sanomien pilakuva täyttää mielestäni osuvan ja naurettavaksi tekevän satiirin tuntomerkit. Kuva on toteutettu äärimmäisen yksinkertaisesti.
PoistaPoistin linkin Rabelais´n Pantagrueliin, koska se ei näköjään enää toiminut.
PoistaMinulla taisi toimia, kun heti katsoin sitä nopeasti, tai ainakin jotakin tekstiä siinä oli. Ehkä ohjautuikin väärille sivuille.
PoistaOllin virke on nerokas, etenkin kirjoitettuna. Se kuuluu oikeasti näin:
Poista"Hyvää", sanoi Mustapartainen mies, "päivää."
Noh pakana, luulin kirjoittaneeni noin. Tiedänhän minä tuon, kun minulla on samanniminen kirjakin. Ja se kaikkein pisin tittelikin on tuttu:Yliesierikoisapulaisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikkö.
PoistaMinusta syyntakeettomien kuten vaikkapa vaikeasti kehitysvammaisten pilkkaaminen satiirin keinoin ei ole huumoria. Muuten satiirille on vaikea rajoja laatia minkään laisia koska sen tehtävänä on rikkoa rajoja ja kyseenalaisia vaikkapa valtaa pitävien "pyhiä" käsityksiä. Olen samaa mieltä kuin mikis joka sanoi että huono satiiri ei ole mitään. Ymmärsin niin että jos satiiria käyttää niin sen pitää olla terävää ja osuvaa, huono satiiri aiheuttaa myötähäpeää tekijjöitään kohtaan.
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta keskustelu foorumumista!
Olen kertonut täällä ennenkin jutun tv-ohjelmasarjasta Sisko ja sen veli. Siinä esiintyi oikeasti kehitysvammainen tarinan siskon yllätyksellisenä deittimiehenä. Kun sisko (mainio Tuija Ernamo), marssi deittitreffeille punainen ruusu käsissään, vastassa olikin kehari, niin kuin silloin sanottiin, kehitysvammainen mies punainen ruusu napinlävessä.
PoistaKohtaus purskautti mahtavat naurut katsojissa ja siitä versoivat kiivaat keskustelut, joiden pääanti oli se, että hyi hyi, kehitysvammaiselle ei saa nauraa! Muistan miten meidänkin opettajainhuone kävi kuumana, kun yksi vanha lehtori huusi pää punaisena, että hävytön sarja, tuo kehitysvammmaisen naurettavaksi.
Tämä kehitysvammainen ottikin sitten osaa keskusteluun ja sanoi, että hänelle on kunnia saada olla naurettavana, kuten terveetkin ihmiset ovat. Vihdoinkin hän tuntee itsensä tasavertaiseksi terveitten kanssa, kun hänellekin uskalletaan nauraa! Tämä sulki ämmien suut.
Satiirin tulee minustakin olla terävää, mutta jos se on pelkästään ilkeää, se ei ole enää satiiria, vaan jonkun omaa agendaa. Kyllä satiirin yhtenä tunnusmerkkinä on kaikissa oloissa kuitenkin hauskuus, hauskuuttaminen.
Parhaimmillaan satiiri on, kun joku tehdään naurettavaksi eikä niin että haukutaan maanrakoon, jolloin ketään ei enää naurata.
PS Lisään vielä, että ei ihminen tuossa ohjelmassa nauranut kehitysvammaiselle sinänsä, vaan yhtäkkiselle ristiriidalle, tilanteelle, jonka ihmismieli käsitti mahdottomaksi mutta samalla mahdolliseksi.
PoistaKaikki uskonfundamentalistit ovat tavallaan henkisesti kehitysvammaisia, ajattelen; heidän mielensä ja henkensä ovat kuin lukittuja, siten ettei ainakaan sosiaalinen ymmärtämys voi virrata vapaasti.
PoistaSitten kipeään kohtaan kun se löytyy iskeminen on raukkamaista - kuin koulukiusaamista joka tapahtuu paremmat lähtökohdat elämään saaneiden toimesta.
Näin minäkin ajattelen. Fundamentalismissa kyse on ennen kaikkea tiedon puutteesta syntyvästä tajuamattomuudesta. Tiedon puute voi johtua monesta syystä, joille yksilö ei ehkä voi mitään.
PoistaTällainen asenne on syvästi humanistinen ja armahtaa ihmisen heikkoudessaan. Luulisin että tätä tietä edeten maailma voisikin parantua.
Ihanaa, veljekset pääsevät korkkaamaan 99 neitsyttä! :) Vastenmielisiä nuo uskonnot, ihmisten luomat järjestelmät, joissa ei ole pyyteettömyydestä tietoakaan vaan kaikki tehdään sillä mielellä että siitä saa jonkin palkinnon, tässä elämässä tai myöhemmin.
VastaaPoistaHuumorista en osaa yhtäkkiä sanoa mitään paitsi että onko olemassa lempeämielistä satiiria?
Niinpä, mitkä orgiat veljesparia nyt odottavat! Vaan miten ihmeessä ne naiset ovat päässeet Allahin taivaaseen? Ja vielä neitsyinä, antautumatta miehelle?
PoistaLempeämielinen ei ehkä sovi satiirin kuvailuun, mutta miten olisi yksinkertaisesti naurettavaksi tekeminen, tyhmäksi osoittaminen?
Viittaan tuossa ylempänä olevaan klo 17.13 kommenttini linkkiin, jossa minusta se alin Kainuun Sanomien on kaikkein paras ja toimivin satiirinen kuva. Muissa on vähän yrityksen makua, mutta eivät ole huonoja nekään.
Eikö niitä neitsyitä ole vain 72 per marttyyri?
PoistaMistähän en muuten löytävät islamilaisessa tuonpuoleisuudessa niin monta neitsyttä? Heidän kulttuurissaanhan tyttö pysyy neitsyenä niin kauan kuin juoksee nopeammin kuin serkkunsa.
Tulee mieleen se vitsi, jossa kysyttiin miksei Jeesus voinut syntyä Ruotsissa? No, kun ei sieltä löytynyt yhtään viisasta miestä eikä yli 15-vuotiasta neitsyttä.
Mielestäni Koraanissa puhutaan vain neitosista lepovuoteilla, mutta keskusteluissa kulkee myös ajatus 99 neitsyestä. Puhutaan muslimien perinnetiedosta.
PoistaMikä niissä neitsyeissä on niin ihmeellistä? Tai miksi pitää silpoa pikkupoikien pippeleitä?
VastaaPoistaOnko se nyt ihme, jos tuolta pohjalta tehdään mitä tehdään?
Samuli
Hyvä kysymys. Luulisi kaiken olevan hankalampaakin neitsyen kanssa. Vaan kai se menee niin, että islamilaisen ajattelun mukaan vain neitsyt on puhdas ja kelpoisa muslimimiehelle. Muslimimieshän on sinänsä aina puhdas ja erehtymätön. Naisen vikahan on sekin, että hänet raiskataan. Perhe voi edelleen näinä päivinä tappaa muslimitytön, jonka muslimimies on raiskannut. Mies taas on on viaton.
PoistaEn voi millään tavoin ymmärtää, miksi maailma ei tuomitse tällaista barbariaa ja uskontoa, jonka varjolla tällaista selitellään.
Tuo Pedron heviäijien esittämä Mother on hieno. En sitä edes heti huomannut, jotenkin silmä ei sitä poiminut tuolla lailla pienesti linkattuna. Pembroke laulaa hienosti ja - arvakkaa hei, kuka soittaa kitaraa? - Tolonen.
VastaaPoistaNo arvasin, että palkki on liian pieni. Suurensin sitä hieman. Minustakin juuri tuo versio on upea! Kuuntelen sitä usein myös alkuperäisellä venäjän kielellä.
PoistaEikö huumori ole yleiskäsite kaikelle naurettavalle? Jos sen rajaa koskemaan vain hyväntahtoista, mieltä ylentävää ja rakentavaa koomista sanailua, niin paljon jää puuttumaan.
VastaaPoistaItse olen ollut koko aikuisikäni sitä mieltä, ettei mikään ole niin pyhää, ettei sitä sopisi pilkata. Oikeasti pyhä ei siitä tahraa saa.
Jumalanpilkkalakia vastusti jo Eino Leino yli sata vuotta sitten ja edelleen se meillä vaan on, eri nimisenä vaan. Nyt moni muistelee Salaman saamaa hävytöntä tuomioita unohtaen kokonaan, että saman lain varjolla yritettiin tukkia myös Halla-ahon turpa.
Meidän suomalaisten on turha ylpeillä sananvapaudellamme, sillä meillä on edelleen ns. vihalaki, jonka tarkoitus käytännössä on estää islamin arvostelu.
Sen lain mukaanhan myös tosiasioiden sanominen on rikollista, jos se loukkaa jotakin uskonnollista ryhmää eli muslimeja.
Lukekaa tarkasti tuo yllä oleva lause, sillä se on totta. Ja hävetkäämme, sille Suomi ei todellakaan ole Charlie.
Tapsa, tietenkin huumori on laaja käsite. En ole mielestäni tehnyt tuommoista rajausta, että huumoria on vain hyväntahtoinen, mieltä ylentävä ja rakentava hauskuus. Tuohan on suorastaan tyhmä rajaus, johon Urho Verhon luennot kuunnellut ei ikinä sortuisi! Me opiskelimme sentään koko lukukauden yksistään sitä, mitä huumori on ja mitkä ovat komiikan keinot!
VastaaPoistaOikeastaan en kysynyt sitäkään, saako kaikkea pilkata, vaan kysyin sitä, miten pilkata niin, ettei siirry satiirin - siis huumorin - alueelta pois silkkaan ilkeyteen tai herjaamiseen tai solvaukseen. Nämähän sitten taas ovat juridisia rikoksia.
Meillä on voimassa laki, joka ei salli rasistista pilkkaa, ja se on kyllä edelleen tarpeen. Tuosta olen silti samaa mieltä, että meillä on myös puhumisen kulttuuri, joka kieltää totuuden sanomisen ilman rasismisyytöstä useissakin tapauksissa.
Tulipa hankalasti: kieltää siis totuuden sanomisen sillä tavalla, että siitä tulee sitten rasismisyytös, vaikkei se ole rasismia, vaan fakta.
PoistaKyllä kaikkinainen huumori, satiiri, ironia, parodia (sarkasmi?) ovat ilmaisullisesti taitolajeja. Minä en osaa, enkä pysty kertomaan sellaisia tarinoita joille suurempi porukka nauraisi. Ei irtoo, enkä muista yhtäkään ainutta vitsiä, ja vaikka muistaisinkin, pilaan sen hauskuuden kertomalla. Edelliset eivät tarkoita sitä ettenkö ymmärtäisi huumoria, jopa rakastaisi sitä tiettyyn rajaan asti. Satiiri, ironia, parodia onnistuneimmillaan ovat vaativia lajeja niin kirjallisesti, verbaalisesti kuin fyysisesti esitettynä.
VastaaPoistaHuumori-veikko saa parhaimmassa tapauksessa kanssaolijat nauramaan ja hyvälle tuulelle.
Olen tavannut pari - nyt jo edesmennyttä todellista luovaa humoristi-verbaalikkoa, jotka saivat aina seuralaisensa nauramaan. He keksivät erilaisia nimiä, ja nimityksiä ihmisille ja asioille. He kertoivat tarinoita, joita ei tarvinnut uskoa.
He keksivät myös kepposia. Nauttivat, - tai ainakin toinen jopa kertoi tekemistään jäynistä toisille.
Olen tullut miettineeksi sitä, että molemmat olivat lyhyitä ja vanhemmiten pyöreitä ukkeleita. Korvasiko huumori, leikkimielinen kekseliäisyys mm. tarinoiden kerronnasssa, ilmeissä ja eleissä fyysisiä puutteita. Klovnithan eivät kotioloissaan liene hyväntuulisia naurattajia.
No olen toki tavannut monia muitakin elämäni varrella. Synkistelijälle on humoristin seura jopa terapeuttista, mieltä keventävää. Kaikki eivät välttämättä eri huumorin ilmenemismuotoja hyväksy saati ymmärrä. Hauskuuttaa voi toisia ilman sanojakin, pantomiinin tai kuvien keinoin.
Voi loukata, esittää irvailevia viestejä ilman sanoja, kirjoitusta.
Tarvitaanko välttämättä sanoja sananvapauteen? Missä sanan- ja kuvien ilmaisuvapauden rajat kulkevat? Mitä saa ja voi sananvapauden varjolla ajatella mielessään, kertomatta kenellekään? :)
Isäni, ja monet hänen sisaruksistaan osasivat huumoristisen hauskuutuksen keinot. Isäni hautajaisissa setäni kertoi, että veljekset joutuivat jo pikkupoikina kerjuulle. Pojat- isäni ja setäni - keksivät, että kun ei mistään saaneet säkkiin mitään kotiin tuotavaksi, niin ajattelivat yllättää isä-ukon. Kauhoivat säkin täyteen lunta ja vetivät sen kelkalla portaiden eteen. En muista saivatko remmistä pilanteostaan, ilmeisesti saivat.
Hautajaisväki remahti muistotilaisuudessa nauramaan. Nauranut olisi isänikin, jos olisi ollut fyysisesti paikalla.
Leonoora, huumori sekoitetaan joskus vitsin kerrontaan ja vitseille nauramiseen. Minusta tämä on vähän kapea käsitys huumorista. Vitsinkerronnalla ei tarvitse olla mitään tekemistä huumorin kanssa. Huumori voi olla myös vakavaa ja mustaa, jolloin tyhmempi ei sitä edes huomaa.
VastaaPoistaEn tiedä, onko nauraminen ylipäänsä onnistuneen huumorin merkki. Voi olla, voi olla ettei, sillä esimerkiksi satiirihan voi olla niin purevaa, ettei se enää naurata, vaan synnyttää vaikkapa vahingoniloa. Klovnin kyyneleet on mielestäni hyvä metafora sille, mistä lähteistä hyvän ja syvän huumorin ainekset kumpuavat.
On muuten yksi ominaisuus, joka esimerkiksi parinhakuilmoituksissa miesten toiveena minua puistattaa: huumorintajuinen. Se lienee usein tulkittavissa niin, että nainen ei saisi olla kovin asiallinen tai älykäs, vaan mieluummin semmoista kevyttä hepsankeikkasorttia, jolla on venyvä moraali kaikkien miehen tekemistenkin suhteen ja joka nauraa miehen jutuille eikä ole paha akka.
Klovnin kyynel, se on hyvä metafora huumorille. Huumori on vakava juttu, sen tarkan pisteen havaitsemista jossa traaginen on täydessä mitassaan, täyttä totta ja perin juurin inhimillistä. Siksi kai parhaimmat humoristit ovat tosikkoja, vakavikkoja. Eivätkä varsinaisesti hauskuuttajia tai naurattajia.
PoistaJoten voisiko sanoa jopa, että huumori syntyy kärsimyksestä, kärsimyksessä? Huumori suojaa katkeroitumiselta, kyynistymiseltä ja taittaa suuria suruja/ahdistusta silloin kun elämä on todella vaikeata tai liian raskasta.
Tulee tässä yhteydessä mieleeni tuttavaperhe, joiden esikoislapsi oli hyvin vakavasti sairas ja joutui varhaislapsuudessa moniin vaikeisiin leikkauksiin. Lapsen äiti kertoi minulle vuosia myöhemmin, että kaikkein kiittollisin hän oli sairaalan henkilökunnalle. He olivat huumorintajuisia, hän sanoi, ja loivat ilmapiirin, jossa pelon ja ahdistuksen keskellä oli ilon hetkiä, naurua kyynelten keskellä. Oltiin todella vakavien asioiden äärellä, ja pitkään, mutta kyky oikealla tavalla "keventää" ihmisten taakkaa auttoi.
Hyvä huumori taittaa pelon ja ahdistuksen.
Huumori on vakava juttu! Huumori on ihmismielen syvyyksistä kumpuava kyky.
PoistaSiksi esimerkiksi narsistilla tai psykopaatilla ei olekaan huumorin tajuamisen kykyä, koska heidän sisimpänsä on tyhjä. Sen sijaan he voivat olla vitsinkertojia, sillä se on opittavissa oleva taito.
Häpeäminenkin on muuten kyky, ei puute. Näin lohdullisesti sanoo Liisa Keltikangas-Järvinen. Narsisti-psykopaatti ei tunne häpeää, koska vika on aina muissa. - Jos ei ole häpeän tunnetta, ei kykene näkemään ristiriitoja, joita huumori-ilmaisuissa on, sanoisi Urho Verho, jos vielä eläisi. Tiedän tämän!
Olisko terveen mielen yksi tuntomerkki siis, että ihmisellä olisi hyvä olla huumorin ja häpeän tunnon kyky, molemmat.
Onko sopimatonta pilkkaa jos tuo esiin suoria lainauksia raamatusta,koraanista tai muista pyhistä kirjoista tai uskonnollisista rituaaleista?. Eikö silloin ristiriidat ja naurettavuudet sisälly itse kuvattaviin asioihin ja esiintuoja toissijainen.
VastaaPoistaFrofeetta Mohammedin ulkomuodosta ei ole tietoja, joten pilakuvan tekeminen hänestä on mielivaltaista.
MEG, tuota pitäisi varmaan kysyä Mohammedin tuntijoilta tai häneen uskovilta. Luulisin, että merkitystä varmaan on myös sillä, millä tavalla sitaatit esitetään. Onhan siinä jokin konteksti.
VastaaPoistaYlipäänsä minusta tuo "onko sopivaa" -asenne on aika hassu ja johtaisi kategorisiin määrittelyihin, jotka ainakin minä koen mahdottomiksi.
Minusta pilkka tulee yleensäkin sallia, vaikka en itse tunne sitä omaksi metodikseni. Sortajien ja tyrannien valtaa voisin pilkata kuvin ja sanoin. Vaan en siis toisinajattelijoiden.
Muslimithan ovat vedonneet kautta maailman siihen, ettei heidän uskontoaan sotkettaisi nyt tähän terrorismiin, koska sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
PoistaMiksi siis pilkata Muhammedia? Miksei vain terroristeja?
Minä suhtautuisin maltilla stereotypioihin kärsimyksestä syntyvään komiikkaan. Tottakai kaikissa ihmisissä on monenlaisia puolia. Ei kai voi kuvitella koomikkoa, joka vetää hautajaisissakin maailman hauskimman miehen osaa. Enemmänhän sellainen älykääpiö olisi kuin mikään humoristi.
VastaaPoistaEsimerkkinä traagisuuden ja koomisuuden loistavasta yhdistämisestä olkoon Charlie Chaplin. Saattaisin kuvitella, että tummat sävyt hänen elämäänsä toi alkupuolen elämän tavaton kovuus ja ankeus. Huumori taas oli työ, joka mahdollisti pois pääsyn ankeudesta ja soppaa pöytään. Jopa appelsiineja sai, niitä kun hänellä ei edes yhtä kappaletta välttämättä ollut lapsuudessaan jouluisinkaan.
Kurt Vonnegut sai epäilemättä Dresdenin pommitusten keskellä ollessaan traumoja, joita purkasi kirjojensa mustalla huumorilla. Mark Twainin taas sanotaan olleen loistava seuramies ja puhuja, jonka kanssa ihmiset viihtyivät. Lukuunottamatta aivan loppuvuosiaan, jolloin niiden tragediat hänet masensivat.
Yksi hieno huumorin laji on seurata kotimaisen viihteemme "valtiomiestasoa". Jope Ruonansuu vakuuttelemassa luonteensa vakavia puolia tai Pirkka-Pekan korostettu, jopa liioiteltu arvokkuus ja vakavuus, etten sanoisi paskantärkeys. Veri good hjumour, veri good, I laaf ö lot.
Minä arvostan Jari Tervoa humoristina, sääliksi minun mies käy, kun alkoi kirjoittaa vakavaa humpuukia börsaansa lihottaakseen.
"Minä suhtautuisin maltilla stereotypioihin kärsimyksestä syntyvään komiikkaan."
Poista"Esimerkkinä traagisuuden ja koomisuuden loistavasta yhdistämisestä olkoon Charlie Chaplin."
"Kurt Vonnegut sai epäilemättä Dresdenin pommitusten keskellä ollessaan traumoja, joita purkasi kirjojensa mustalla huumorilla."
Niin? Mitähän sinä halusit sanoa?
Perustelut epäilyille taisi tulla hieman huonosti. Jos ajattelen näyttelijöitä tai kirjailijoita humoristeina, niin ammatti-ihmisiähän he ovat. Kun liukuhihna pukkaa huumoria, niin sitä tehdään. Ja huumori voi olla korkeatasoista ja hyvää, vaikka ei koko elämän tunne- tai muuta kirjoa kävisikään läpi.
PoistaAika usein huumoria arvostan erityisesti helpotusteorian kautta eli jännitteiden laukaisijana ja tämän synkän taipaleen hetkellisenä ilostuttajana.
Yritykset määritellä huumori kertovat eniten, kuten Anonyymin aiemmassa kommentissa, oman huumorintajun rajoista.
Yksi omista johtoajatuksistani voisi olla, että synkkyydessä itsessään ei ole mitään syvällistä. Se on itsestäänselvyys, se saattaa olla lähestymistapana jopa kaikkein pinnallisinta.
PoistaHuumori voi olla elämän jatkamisen edellytys. Miksi Chaplin ei tuhoutunut, vaikka elämänsä oli sen kaltainen, että moni vastaavista olosuhteista lähtöisin oleva epäilemättä nääntyi nuorella iällä. - Hänellä oli taianomainen kyky nähdä asiat monelta, hauskaltakin, kantilta. Etääntyä päässä jyskyttävästä synkkyydestä katselemaan asioita lintuperspektiivistä.
Joku pitää Nykyajan loppukohtausta pinnallisena ja lapsellisena toivotukseksena. Se ei kuitenkaan ole mitään kevyttä kokoomushömppää ja opettavana se toimii parhaiten omalle itselle, ei muille kevyin perustein jaettavaksi.Kohtauksessa soi Charlien säveltämä kappale, Smile: "Hymyile, hymyile, vaikka sydämeen sattuu! - Tilanne on sellainen, että kaikki on taas jälleen kerran mennyt, toivoa ei näyttäisi olevan, mutta Tsape tuumaa: "eteenpäin chapliini, vaikka sydän rämisis kuin tyhjä peltitoosa." - Siinä on selitys, miksi pieni suuri mies eli melkein yhdeksänkymppiseksi.
PS Sanoitus sävellykseen toki lienee myöhempää perua kuin elokuva.
Poista"Kun menee sutta pakoon, kannattaa valmistautua ampumaan vastaantuleva karhu".
PoistaNiiden, jotka ponnekaasti vaativat erilaisten heidän mielestään loukkaavien vitsien tai muun huumorin kieltämistä, ajattelen olevan syvässä sisäisessä ristiriidassa oman humanisminsa kanssa.
PoistaMieleen tulee tässä sekin, kun Aku Ankalle vaadittiin housuja. Lisäksi häntä taidettiin moittia vapaasta suhteesta Iinekseen, joka myös kulki alapää paljaana; ja taidettiinpa epäillä Akun suhdetta "veljenpoikiinsakin".
PoistaKyllä nämä kertovat kai eniten juuri tuomitsijoiden ahtaista pelkotiloista ja ennakkoluuloista.
Luulin muuten silloin, että tämä Aku Ankka -juttu on huumoriläppä. Vaan ei se ollutkaan, mitä en tahtonut millään uskoa.
Neuvostoliitossa arvostettiin humoristeja. Hauskimmasta poliittisesta jutusta siellä sai 25 vuotta leiriä, toiseksi hauskimmasta 10 vuotta.
VastaaPoistaJari Tervon vuoksi katsonkin Uutisvuotoa. Moista kuivaa sarkasmia ei kuule kenenkään muun suusta. Esimerkiksi Tuomas Kyrö pilaa nasautuksensa omilla ilmeillään ja liialla yrittämisellään.
VastaaPoistaHumoristithan ovat kivoja. Vaan silloin kun ihmistä aletaan nimittää humoristiksi, alkaa loppulaskenta.
Katselin tänään suoraa lähetystä Pariisista, - mitäpä muuta voisin ylevästä miljoonan ihmisen kokoontumisesta sanoa kuin että en varmaan ikänäni ole nähnyt yhtä tylsää tv-lähetystä. Luottamusta asioiden hoitoon toki lisäsi, kun politiikan kerma tuki toisiaan käsikynkästä turvilleen kaatumisesta ja raahusti eteenpäin kuin kauppakeskuksen ilmaisten ämpäreiden jono. En tunnistanut äijää, mutta ainakin yhden niistä näin vilkuttavan yleisölle, suosiosta selvästi nauttien. Ai mistä suosiosta? - En tiedä, mutta niin sen äijärahjan täytyi asia kokea, mikään muu ei käytöstään voi selittää.
VastaaPoistaRiemullista olivat poliitikkojen, maailman eturivin ja kultapossurinkilöiden, lausumat. Sanavapautta tulee puolustaa sillä, että entistä tarkemmin kyylätään internetiä ja estetään sieltä kaikkinainen "pahuuden voimien" toiminta. Tämä kuulosti erittäin mielenkiintoiselta. Ainakaan Jim Carrey tai Marty Feldman eivät olisi tuollaiseen kyenneet.
Internet ei voi olla villi ja vapaa viidakko, avoin paratiisi, koska ihminen on niin mäntti.
VastaaPoistaOnhan reaalisessa yhteiskunnassakin turva- ja valvontaverkot, sensorit ja sanktiot, eikä se ole juristien, poliisien eikä valvojien vika. Se on meidän, ihmisten, internetin käyttäjien vika. Emme ole luottamuksen arvoisia, vaan teemme hirveitä tekoja ja solmimme hirveitä verkostoja koneiden avulla. Turha marista valvonnasta, kun kaukalo on kaadettu.
Selailin äsken iltapäivälehtiä ja huomasin, että Suomessakin on tehty hurjaa satiiria, josta tosin kansa on raivostunut ymmärtämättä ilmaisun vapautta. Muuan näyttelijä on nimittäin tv-ohjelmassa tallannut Suomen lippua markkeeraavan kankaan päälle, kun pelkäsi lipun syttyneen tuleen. Olipa aikonut vielä varmuudeksi kusaista palonalun sammuksiin.
Nyt muuan keskusteluketju on kerännyt yli 1300 kommenttia, joista 90 prosenttia vaatii näyttelijää linnaan ja ohjelmaa lopetettavaksi. - Minua tämä kummastuttaa, sillä kyseessähän oli näytelty esitys. Missä nyt ovat satiirin ymmärtäjät?
Tietenkään en voi olla kanssasi eri mieltä terroristien toiminnan estämisestä verkosta, mutta mielelläni haluaisin sinun kertovan, miten se tehdään.
VastaaPoistaEstämisestä? Valvonnasta minä taisin puhua. Pidän sitä tarpeellisena. Tämä ei tarkoita valvovan viranomaisen rajattomia salakuuntelu- tai seurantaoikeuksia. Ihan hyvä kuitenkin, että virkavalta on siellä. missä rikollisetkin.
PoistaKerro sitten siitä valvonnasta, sen suoritustavoista ja tehosta.
PoistaJa jos sellainen valvonta on tehokasta, miten se liittyy sananvapauden suojaamiseen? Laittavatko poliitikkoja rienaavia pilapiirtäjiä nykyistä enemmän tuomioille?
PoistaMinulla on sellainen käsitys, että ympäri maailman rikoksen raskassarjalaisia, kuten terroristeja, valvotaan jo nyt niin hyvin kuin se on mahdollista.
Miksi ihmeessä, en ole asiantuntija?
PoistaEsimerkiksi poliisi Fobba tekee tärkeäksi osoittautunutta nettivalvontaa nuorten foorumeilla päätyökseen, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Hänestä on ollut suuri apu kiusaamisen ehkäisyssä, sanovat nuoret.
En oikein ymmärrä kysymystäsi, ja sanon vain, että miksi ihmeessä internetin tulisi olla valvontavapaata aluetta kun yhteiskuntakaan ei voi olla? Samanlaista valvontaa ja tarkkailua tarvitaan sielläkin eikä se yksityisen lainkuuliaisen kansalaisen vapautta liikkua rajoita mitenkään eikä estä sanan- ja ilmaisunvapautta - rajatonhan se ei netissäkään voi olla kuten ei ole reaalisessa yhteiskunnassakaan. Rikollisten takia tarvitaan seurannat ja sanktiot
En minä ole tekniikan ihminen eikä minun tarvitsekaan, mutta voin silti kannattaa sitä, että verkkojen turvasysteemejä kehitetään ja materiaalin valvontaa on. En tarkoita sensuuria. Rinnastan internetin vallitsevaan reaaliyhteiskuntaan, sen normeihin ja vapauksiin.
Materiaalin valvonnalla saatan tarkoittaa vaikka Bredvikin kaltaisten ihmisten nettivihapuhetta tai pomminteko-ohjeita. Ellei mitään valvontaa olisi, nämä saisivat vapaasti levitä. Nyt ainakin osa jää kiinni.
PoistaHain takaa vain sitä, että tällaisissa asioissa tulee määritellä se mitä tehdään ja miten. Erityisen tärkeää se on kun kerran valehtelevat tekevänsä sellaista terrori-iskussa kuolleiden pilapiirtäjien vuoksi. Heillehän sananvapaus oli niin tärkeää, että kuolivat sen puolesta.
PoistaMinä en kannattanut valvontavapaata verkkoa, olemme sellaisesta jo nyt yhtä kaukana kuin Maapallo Marsista. Kysymykseni, johon täytyy saada vastaus kun poliitikot kerran tällaisia hölisevät, on: "miten sananvapautta voi edistää internetin valvonnalla?"
Mutta enhän minä näitä asioita yhdistänyt. Puhuin ihan yleisellä tasolla siitä, että netti ei ole se paratiisi, villi ja vapaa viidakko, joka sen luultiin olevan. Se on ihan samanlainen kuin reaalinen yhteiskunta, joten samat lait siellä täytyy olla.
PoistaNiinpä, mutta kun poliitikot löysissä puheissaan yhdistivät. Puhuivat siis muuta kuin tarkoittivat, tai sanoivat vain jotain, jotain sanoakseen.
PoistaJuujuu, mutta pyysit minua vastaamaan poliitikkojen sanoista, joita en edes kannattanut. En ikinä ajattelisi niin epäloogisesti, että internetin valvonta edistää sananvapautta. Eihän ajatuksessa ole päätä eikä häntää. En ajattele sensuuria, vaan fobbamaista asioista huolehtimista.
PoistaValvontavapaata verkkomaailmaa on olemassa. Todella paljon! Googlen ja muiden hakukoneiden ulottumattomissa arvellaan olevan jopa 90% verkossa liikkuvasta informaatiosta.
PoistaTätä ei muuten Jussi Valtonen ihan ymmärtänyt, mutta tajuan sen hyvin, useimmat eivät tiedä tätä(kään).
Olisiko noin? Siis ajatus tuntuu hurjalta. Kuka muuten arvelee näin?
PoistaAinakin Mark Levene ja Heting Chu, muitakin informaatiotutkijoita varmasti on, mutta näiden kirjoja olen lukenut.
PoistaMitä se valvomaton aines sitten on, minkalaista tietoa? Toisaalta ymmärrän sen, sillä saahan bloginsakin vain rastin kruksaamalla Googlen löytämättömiin, jos haluaa salassa kirjoitella.
PoistaRikulle noista nettivalvonnoista, että keskustelimme osittain tyhjän päällä, koska minä en tuntenut termiä "netin valvonta". Mielsin sen fobbamaiseksi puuhasteluksi, josta on siis kyllä hyötyä nuorille kiusaamisen ehkäisyssä.
PoistaTänään luin HS:sta netin massavalvonnasta, josta minulla ei ole siis tietoa. Sellaiseen en siis viittaa, enkä osaa sanoa, mitä ajattelen siitä, että kaikkia meitä kuunneltaisiin, seurattaisiin ja valvottaisiin, kaikkia liikkeitämme, jotka kirjattaisiin ylös. Tuntuu ahdistavalta ja voin kyllä oikeastaan sanoa, että en suoralta kädeltä kannata. Kannatan luullakseni sellaista "tarvittaessa valvojalla/poliisilla on oikeus"-linjaa.
Lippukeskustelua en ole seurannut, mutta laki suomen lipusta ja sen asetus ovat vanhentuneita ja ne tulisi uusia tai poistaa kokonaan. Niitä kun pääsääntöisesti ei noudateta.
VastaaPoistaKyse oli oikeastaan ilmaisunvapaudesta, sillä eihän siinä ollut oikeaa lippua, vaan kankaanpala, jossa oli lilahtava risti. Tätä ilmaisua ei suvaittu.
PoistaTuolla ylempänä vaahtosin eilen vihapuheesta, vaikka minun piti tietenkin syyttää - j’accuse - meitä suomalaisia jeesustelijoiksi siksi, että meillä on edelleen voimassa se saatanan jumalanpilkkalaki.
VastaaPoistaSen mukaan tuomio rapsahtaa, jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on ollut pilkata jonkun (= muslimien) uskonnollisia tunteita, ihan huolimatta siitä, onko esitetty asia totta vai ei.
Toisin sanoen Charlien piirtäjät olisi Suomessa jo aikaa sitten tuomittu sakkoihin, heitetty tyrmään ja istutettu ikuiseen häpeäpaaluun muukalaiskammoisina.
PS. Tällä kommentillani ei sitten ole mitään tekemistä islamin kanssa, kuten ei millään muullakaan. He eivät tiedä mitä tekevät.
Kyse on kuulemma vain ja ainoastaann syrjäytymisestä, uskonnolla ei ole mitään tekemistä Pariisin terrori-iskujen kanssa.
VastaaPoistaJos tuo pitää paikkansa, niin meillä Suomessa on odotettavissa valtava terroriaalto. Sen verran paljon meillä on opiskelun ja työelämän ulkopuolella olevaa nuorisoa.
Toisaalta olen lukenut terroristiveljesten radikalisoituneen pariisilaisessa moskeijassa.
Myöskään Isis ei kuulemma edusta islamia. Ja kuitenkin sen johdossa on porukkaa, joka vastaa meikäläistä teologian tohtoria.
Samuli
Vaan miksi nämäkin Pariisin terroristit mainitsivat itse suuttuneensa Muhammedin puolesta ja Allahin nimeen? Ja että he kostivat Allahin puolesta. Toisaalla sitten he selittävät, että eivät olisi tässä tekemässä hyökkäystä (kosher-juttu siellä kaupassa), elleivät länsimaat olisi hyökänneet Syyriaan yms.
VastaaPoistaSyrjäytyminen yksin ei selitä mitään. Aina voi kysyä, miksi joku syrjäytyy. Ei se mene niin, että syrjäytyminen on yksiselitteisesti yhteiskunnan vika, peiliinkiin sopii katsoa. Länsimaissa ja etenkin Euroopassa on tarjolla koulutusta ja erityistä tukea tulijoille.
Epärehellistä on kieltää minkäänlainen yhteys islamin ja terrorin välillä. Selvä yhteys on olemassa, arabien lisäksi terroristeja nousee niistä maista, jotka sulttaanit aikanaan saivat liitettyä islamin piiriin. Aggressiivisia islamisteja on kuitenkin prosentuaalisesti vähän. Länsimaat eivät ole sodassa islamin, vaan siihen kuuluvien ryhmittymien kanssa.
VastaaPoistaJokseenkin kamala oli Iltalehdessä Helsingin muslimiyhteiskunnan johtajan lausunto, jossa toisti laajalle levinnyttä höpöä, jonka mukaan islamistit (ääri-islamilaiset ryhmittymät)eivät olisi olleet kaksoistornien räjäytyksen taustalla.
PoistaNäinhän se menee: emme ole sodassa islamin kanssa, islamia vastaan. Onhan se rauhanuskoksi nimetty. Vaan sanopa tämä eri maitten kansalaisille, tavallisille ihmisille.
Ymmärtää enemmän kuin hyvin, että islamia on alettu vihata, kun itsemurhapommittajat ja murhaajaterroristit huutavat viime sanoikseen kunniaa Allahille ja Muhammedille ja kuolemaa länsimaisille vihollisille heidän vuokseen. Väkisinkin tavallinen kansalainen yhdistää nämä asiat ja kysyy, että mikä se semmoinen rauhanuskonto on, jonka nimeen murhataan viattomia ihmisiä.
Ei ole siis länsimaalaisten kansalaisten vika, että käytännössä moni on mielessään sodassa islamia vastaan siitä huolimatta, että tietää islamin olevan rauhanuskonto. Miksiköhän terroristit eivät tunne uskontoaan piirunkaan vertaa?
Charlie Hebdo ilmestyy, painos on miljoona, kaikki myydään epäilemättä loppuun. Ja Muhametti seikkailee jälleen. Jos minä osaisin piirtää, piirtäisin sellaisen kuvan, jossa hän juoksisi kuola poskella, selässään kaksi verenhimoista islamistitaistelijaa. Kuvatekstissä hän sanoisi: Vittu, mä en jaksa enää!"
PoistaTämä onkin mielenkiintoista katsoa. Hienoa! Kaipa sen netistä näkee - en ole vielä tarkistanut mainitun lehden netissäoloa.
PoistaToivottavasti pilkka osuu islamisteihin eikä islamiin!
On aika surkuhupaisaa, että kun Hesari (muun median mukana toki) julisti toissapäivänä ihan otsikkotasolla sen naurettavan valheen, ettei tällä joukkomurhalla ole muka mitään tekemistä islamin kanssa,
Poistaniin eilisessä lehdessä oli jo turkkilaisen (nimestä päätellen) muslimitoimittajan kirjoitus, jossa hän nimitti moista soopaa syytävät länsimaiset vaikuttajat yksiselitteisesti typeryksiksi.
Typeryksiä he ovatkin.
Atte Kaleva on tarttunut tuohon muslimiyhteisön johtajan valeeseen.
PoistaKyseessä taitaa olla lauantain lehdessä ollut Petteri Tuohisen kirjoitus "Maahanmuuttajista tehtiin terroristeja"? Siinä sanotaan ingressissä, että Euroopassa on käynnissä pahan kierre, joka ruokkii terroristeja ja ääriliikkeitä. Tuohinen sanoo myös, että "monelle on vaikea erottaa muslimia ja terroristia" toisistaan.
VastaaPoistaTotta mooses, niin onkin, eikä sen ihmettelyn kanssa kannata kovasti jeesustella ja pyöritellä silmiään ymmyrkäisinä. Jos tappajat huutavat Allahin kunniaa ja kostoa Allahin puolesta, niin tule nyt sitten sanomaan, että ei se uskontoon liity. Mihin Allah sitten liittyy ja Allahin puolesta kostaminen?
Yhdyn tuohon typeryskäsitykseen. Ihmisillä on silmät ja korvat päässään ja meillä on myös korkea lukutaitoprosentti. Moni jopa ymmärtää lukemansa! Myös naisväen parissa, jossa burka ei sulje suita eikä silmiä.
Nythän toimittajat ovat ihmeissään, kun Pariisin ja Marseillen arabikortteleissa ei yhdytäkään "olen Charlie" -jeesustelun, vaan sympatiseerataan massamurhaajia.
PoistaOletteko muuten ennen tätä tapausta nähneet tai kuulleet median kertovan, että esim. Ranskassa muslimit hyökkäilevät jatkuvasti juutalaisten kimppuun?
Tietenkään kaikki muslimit eivät ole terroristeja. Mutta liian moni on jotta sen voisi selittää pelkkänä yhteensattumana.
Mikä yhdistää talibanien harjoittamaa koulutyttöjen vainoa, bokoharalaisten mellastusta, isisläisten julmuuksia, palavia autoja eurooppalaisissa kaupungeissa ja tätä pariisilaista joukkoteurastusta?
Kyllä se syy varmaan on meissä.
Niinpä niin. Kai se vika niissä fundamentalisteissa on.
PoistaLuulisi kyllä, että tavalliset muslimit tekisivät jotakin erottaakseen nämä vähemmistöön kuuluvat hihhulit porukoistaan ja tehdäkseen maailmalle selväksi, että uskonnolla ei ole mitään tekemistä fundamentalistien kanssa.
Voi kun meilläkin joku kansanedustajaehdokas tai puolue ottaisi ohjelmaansa tämäntyyppisen maailmansorron vähentämisen! Puhuisi asioista oikeilla nimillä, puhuisi naisten ja tyttöjen orjuuttamisesta ja raiskaamisesta. Mm. tämä naisten syyttäminen siitä, että heitä raiskataan on jotain niin käsittämätöntä, että henkeni salpautuu, jos ajattelen asiaa. Kun oma perhekin hylkää ja voi tappaa tällaisen raiskatun tytön! Siis ei-fundamentalistinen perhe! Mikä rauhanuskonto islam muka on?
Meillä uskonto sentään sanoo selkeästi: älä tapa, ja laki vahvistaa asian. Sanooko muslimien uskonto samaa? Jos sanoo, mikseivät muslimit usko uskontoaan ja pelasta tyttöjään?
Korostan vielä ja ikään kuin omaksi loppukaneetikseni julistan, että minun mielestäni näissä hirmuteoissa ei ole niinkään kyse uskonnosta sinänsä, vaan kulttuurista.
PoistaKallistun selityksenä tavallaan sivilisaatioiden välisen sodan kannalle: kun keskiaikainen taikauskokulttuuri törmää vapaamieliseen moderniin länsimaiseen kulttuuriin, jälki on karmeaa.
Tästä syystä en kannata monikulttuurisuutta, vaan suhtaudun siihen varautuen. Hehän eivät todellakaan tiedä mitä tekevät.
Näinhän aina sanotaan, että kyse on vain kulttuurisesta tavasta.
PoistaVaan entäs sitten, kun kulttuurinen tapa on selkeästi myös uskonnollinen tapa? Eivät ne toisiaan pois sulje.
Tuo toinen kappaleesi on hyvin sanottu! Kun tulee länteen, niin ei kai se niin mene, että siirretään itä lännen paikalle.