Hyvä Veljeni!
Olen tätä työtäni varten pitänyt paperit koneessa jo useamman päivän, mutta ei ole mielestäni oikea henki tullut mieleeni. Eikä se paras mahdollinen taida nytkään olla, mutta kun Saimilta juuri kuulin, että hän lähtee Keravalle viimeistään torstaina, tuli minulle äkkikiire. Tarkoituksenani on viedä tämä kirje Allin putiikkiin huomenna, ja Saimi saa sen sitten haltuunsa Sinulle tuotavaksi. Pääasiani on lyhyesti: Sinullahan oli 12.9. 60-vuotisjuhlat, joiden johdosta näin jälkikäteen vielä kerran sydämellisimmät onnentoivotukseni! Myös onnea ja uskoa tulevaisuuteen.
Kun tietämäni mukaan esiinnyt oheisissa suurennuksissa ensimmäisen kerran elämäsi varrella valokuvattuna, oli tarkoituksenani lähettää nämä Sinulle merkkipäiväksesi, mutta vaikka viikon varasin toimitusaikaa, se ei riittänyt, vaan venyi näin pitkälle.
Ehkä sinusta saattaa olla mielenkiintoista tehdä ajatuspäätelmiä ja vertailuja kuvan esittämään. Kuvien ottoaika ei ole selvennyt, eikä kuvaaja. Täytyy käyttää veikkausta: kysymykseen voivat käsitykseni mukaan tulla vain vuodet 1909 ja 1910, ja oletankin, että 1910 on oikea. Vuodenaikakin on ratkaiseva: vaatteet ovat paksuja, siis joko talvi- tai syysaika, josta kuvattavien iät voitaisiin määritellä. Jos nyt pitäisimme kiinni ehdottamastani ajasta 1910, saisimme kuvatuille seuraavat iät: Isä 38, äiti 25, Armas 7 v., Aune 6 v., Eino 3 v.
Kuvia tarkastellessani tulee mieleen monenlaisia ajatuksia, sallinet minun antaa oman versioni, tee itse omat johtopäätelmäsi:
Kuva NO I Eikö äiti ole ilmeiltään lempeän kaunis, rauhallinen, kuin pesueensa puolesta vartioiva emo. Tämä on mielestäni kauneimpia näkymiä, mitä äidistä voidaan saada. Puku hänellä on vihertävä sarssipuku, sen ajan muotia, muistan sen hyvin. Isä-Akseli Wille-keisarimaisine viiksineen, tuikeine silmänilmeineen ja makkaramaisine housunpuntteineen on kovin tärkeän näköinen herra, joka on komentanut vanhimman poikansa polviensa viereen, ja tästä syystä kai johtuukin, että silmieni katse, tai ilme, on jollakin tavoin "nööpö", alakuloinen. Aune kiukkuisine silmineen kallistelee, mutta Sinä ressukka istut hameessasi kaiken keskellä ihmetellen, mitä tämä kaikki on.
Kuva NO II Avoinna olevan oven takana seisoo näkymättömissä äiti vartiossa, kuten hän minulle kertoi, ettei Sinulle sattuisi esim. kaatumista, ja siksi minä vanhimpana lapsena sainkin tehtäväkseni suojella Sinua ja tukevasti minä sinua kädestä pidänkin. Siinä sinä olet länkisäärinesi ja mateennahkaisine suolivöinesi, minä merimiesmallisine pukuineni näytän silmien ilmeestä päätellen vapautuneemmalta kuin kuvassa NO I, näes, minullahan on vastuu Sinusta. Aune on edelleen yhtä tuikea suurine nyrkkeineen, vrt. minun käsiini. Ihanteellinen ruumiillisen työn protoyyppi, mutta pirullisen luonteen hormoonit kai jo tällöin tekivät tehtävänsä.
Jos katsot nämä kuvat jonkin arvoisiksi, hanki kehys ja lasilevy ettei kärpäset pääse paskalle.
Asuntojuttuani en ole vielä saanut järjestymään. Saimi lähtee huomenna, tänään on satanut lumiräntää, tuskin hän kävi huvilalla. Lopetan tähän teille kaikille hyvän voinnin tervehdyksin:
Kun tietämäni mukaan esiinnyt oheisissa suurennuksissa ensimmäisen kerran elämäsi varrella valokuvattuna, oli tarkoituksenani lähettää nämä Sinulle merkkipäiväksesi, mutta vaikka viikon varasin toimitusaikaa, se ei riittänyt, vaan venyi näin pitkälle.
Ehkä sinusta saattaa olla mielenkiintoista tehdä ajatuspäätelmiä ja vertailuja kuvan esittämään. Kuvien ottoaika ei ole selvennyt, eikä kuvaaja. Täytyy käyttää veikkausta: kysymykseen voivat käsitykseni mukaan tulla vain vuodet 1909 ja 1910, ja oletankin, että 1910 on oikea. Vuodenaikakin on ratkaiseva: vaatteet ovat paksuja, siis joko talvi- tai syysaika, josta kuvattavien iät voitaisiin määritellä. Jos nyt pitäisimme kiinni ehdottamastani ajasta 1910, saisimme kuvatuille seuraavat iät: Isä 38, äiti 25, Armas 7 v., Aune 6 v., Eino 3 v.
Kuvia tarkastellessani tulee mieleen monenlaisia ajatuksia, sallinet minun antaa oman versioni, tee itse omat johtopäätelmäsi:
Kuva NO I Eikö äiti ole ilmeiltään lempeän kaunis, rauhallinen, kuin pesueensa puolesta vartioiva emo. Tämä on mielestäni kauneimpia näkymiä, mitä äidistä voidaan saada. Puku hänellä on vihertävä sarssipuku, sen ajan muotia, muistan sen hyvin. Isä-Akseli Wille-keisarimaisine viiksineen, tuikeine silmänilmeineen ja makkaramaisine housunpuntteineen on kovin tärkeän näköinen herra, joka on komentanut vanhimman poikansa polviensa viereen, ja tästä syystä kai johtuukin, että silmieni katse, tai ilme, on jollakin tavoin "nööpö", alakuloinen. Aune kiukkuisine silmineen kallistelee, mutta Sinä ressukka istut hameessasi kaiken keskellä ihmetellen, mitä tämä kaikki on.
Kuva NO II Avoinna olevan oven takana seisoo näkymättömissä äiti vartiossa, kuten hän minulle kertoi, ettei Sinulle sattuisi esim. kaatumista, ja siksi minä vanhimpana lapsena sainkin tehtäväkseni suojella Sinua ja tukevasti minä sinua kädestä pidänkin. Siinä sinä olet länkisäärinesi ja mateennahkaisine suolivöinesi, minä merimiesmallisine pukuineni näytän silmien ilmeestä päätellen vapautuneemmalta kuin kuvassa NO I, näes, minullahan on vastuu Sinusta. Aune on edelleen yhtä tuikea suurine nyrkkeineen, vrt. minun käsiini. Ihanteellinen ruumiillisen työn protoyyppi, mutta pirullisen luonteen hormoonit kai jo tällöin tekivät tehtävänsä.
Jos katsot nämä kuvat jonkin arvoisiksi, hanki kehys ja lasilevy ettei kärpäset pääse paskalle.
Asuntojuttuani en ole vielä saanut järjestymään. Saimi lähtee huomenna, tänään on satanut lumiräntää, tuskin hän kävi huvilalla. Lopetan tähän teille kaikille hyvän voinnin tervehdyksin:
Armas
Iines, Liisu täällä. Epävarmana.
VastaaPoistaEnnen kuin uskallan mitään sanoa, ole kiltti ja käy edellisen bloggauksesi loppupuolella (tai lopussa) pelastamassa minut hukkumasta. Tai jos et ennätä tai halua, sinne minä molskahdan syvälle Blogilandian mutaiseen pohjaan.
Älä nyt molskahtele minnekään, Liisu! Kävin jo kommentoimassa kysymyksiisi. Ei mitään hätää, kaikki hyvin.
PoistaIines, tuo on kaunis, lämmin kirje.
VastaaPoistaItse löysin mummoni vapisevalla käsialalla äidilleni kirjoittaman kirjeen, jossa hän kertoi huolestaan nuorimmasta lapsestaan, jonka isosisko äitini on. En ole koskaan nähnyt tuota mummoani, hän kuoli, kun olin kaksivuotias. Tuo kirje on silta isoäitini maailmaan. Ainoa yhdysside. Tiedän, mitä äidinrakkaus on. Siihen sisältyy sekä huolta että rakkautta.
Tämäkin kirje on silta sukuuni, josta tiedän kauhean vähän. Liittyy isovanhempiin ja isääni, joka sai omat lapsensa - minut ja siskoni - vasta huomattavankin iäkkäänä.
VastaaPoistaIsovanhemmista en muista mitään, mahdoinko ehtiä nähdä isoäitiäni koskaan? Hämärä muistikuva on siitä, että olen nähnyt isoisän ja saanut hänen kokoelmastaan reikäkolikon. Olen ollut tuolloin alle nelivuotias.
Minusta Armas ei tyydy tavanomaiseen kohteliaisuus-liturgiaan, vaan käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tekee sangen viiltävää analyysia lähisukulaisistaan. Tuntuu, että kuvat ovat jopa tekosyy saada sanoa se , mikä heissä riepoo. Ja että riepoo toisaalta paljon.
VastaaPoistaPiirustuksesi on upea. Sen kaikilla ihmisillä on jotenkin vino lähestymiskulma asioihin, eivät tyydy tavanomaisuuksiin.
Iines ja Riku,
Poistaluin uudestaan nuo molemmat osiot, ja totesin, että oikeassa olette. Onhan siellä "tuikeita katseita", mahtipontisuutta, alakuloisuutta, kiukkua ym.
Lukutapa on teillä tarkempi kuin minulla, se on selvä. Mutta kun katsoo kokonaisuutta, se on jotenkin kuitenkin ymmärtävä. Minusta tuntuu, että kaikkialla näkee ja tapaa erilaisia ihmisiä, myös lähi-ihmisissä (sukulaisissa), mutta vaikka heissä olisi vikoja, niin kuin kaikissa ihmisissä tapaa olla, yhteenkuuluvuus on asia, joka tuo määrätynlaista lämpöä. ja tuo kirjeenkirjoittaja ilmi selvästi tuo sen puolen myös esille. Kirje ei ole vihamielinen.
(tämä on puolustuspuhe tuon ilmeisesti jo kuolleen ihmisen ajatuksille, joka teidän tapaanne näkee selvästi. Mutta ei kauhistele näkemäänsä). - hymiö-
Olet oikeassa, Liisu, kokonaisuus on ymmärrettävä, jopa lempeä, ja näin etenkin, kun tuntee noita taustoja. Vaistoat herkästi.
PoistaVaan toivon, ettei kirjettä nähtäisi yksinomaan "kauniina" tai "lämpimänä". Eiköhän se ole monisäikeisempi..
VastaaPoistaHaa, hienoa, Riku! Kirjoitin edellistä kommenttiani samaan aikaan sinun kommenttisi kanssa. Ihan kuin olisit lukenut ajatukseni.
VastaaPoistaTotuus on, että nuo sisarukset riitelivät vuosikausia perinnöstään. Isäni, lakimies, pani parastaan. Samoin tuo hameeseen puettu pikkuinen Eino, keravalainen lehtori. Ja Aunehan, ikäneito, se vasta oli piru naiseksi...
Miten minusta tuntuu, että olen lukenut pätkiä tästä kirjeestä ennenkin ja jopa nähnyt sen oikean kuvan? Ellei täällä, niin sitten unessa.
VastaaPoistaNiinkin minusta tuntuu, että olen ennenkin kehunut sinun taiteellisen sujuvaa viivanvetoasi. (Kirjoitin aluksi "viivaasi", mutta korjasin, sillä poijan penteleet olisivat siitä kuitenkin jotain hävytöntä kehittäneet.)
Kirje on kirjoitettu 1970. Tarkoittaako "asuntojuttu" isäsi muuttoa pois kodistanne, asumaan yksin?
Olen tunnistettavuussyistä muutellut lukuja ja paria nimeä, koska tarina on muuten autenttinen ja muuttamaton. En ole kysellyt lupia tässä mainittujen lähisukulaisilta, joita on paljon.
PoistaIsältähän siis paloi, tai oikeammin räjähti hänen oma pieni asuinmökkinsä tarinan sisarusten huviloiden vierestä. Jokin bensakamina tai kanisteri pamahti liekkeihin, ja kun isä pääsi sairaalasta, hänellä ei ollut asuntoa, vaan hän joutui kotikuntansa vanhainkotiin.
Itsekin mietin, olenko julkaissut tästä kirjeestä jotakin. Pikaisella googletuksella en löytänyt. Mutta olen muutaman kerran aiemmin meinannut ottaa tämän kirjeen. Piirroksen tein aamulla, koska minulla ei ole noita valokuvia, mikä harmittaa. Jollakulla ne ovat.
Toinen piirros minulta kyllä löytyy vuoden parin takaa. Tein kuvan tarinaan, jossa kerroin alakoulusta, kun lupauduin viemään kouluun linnuille talia - luulin että opettaja tarkoitti kynttilän talua. Muistan että kehaisit viivankäyttöäni.
Talua --> kynttilän talia
PoistaVanhat kirjeet ja valokuvat ovat aarteita. Sikäli kun osaa niitä arvostaa. Minä olen arkistoinut myös isovanhempieni ja vanhempieni kirjeitä. Itku tulee kun niitä lukee, ja miten nuo viestit tuovatkaan eläviä muistikuvia ja tuokioita mieleen.
VastaaPoistaKirjoitin vielä tuonne edellisen postauksesi kommenttilaariin.
Anteeksi, etten aina ole vastaamassa täällä koneeni ääressä kiinnostaviin ja tärkeisiin kommentteihin. Kuten en taas pariin päivään.
Mutta otanpa asian tässäkin esille: Mitä mieltä olitte rouva Sofia Oksasen kommenteista ensi syksyn kirjamessujen teemaan liittyen?
Leonoora, olin hämmästynyt. Mietin, onko kyseessä paranoia.
PoistaVaan mietin kyllä paranoiaa tänään toisenkin kerran, kun eksyin lukemaan Unkuri-blogin matalamielistä ilkeilyä, kuorolausujat asialla.
Ilmeisesti Sohvilla oli huono päivä, kun niin vauhkoontui. Hän tosin pelkäsi sitä, että tietty taho päättää ja valikoi oikeaa propagandaa levittävät kirjailijat ja kirjat messuille.
PoistaMiten me voidaan olla niin sokeita ja pää pimeenä laaja-alaisemmin maailman pahuudelle.
Miksi ei kysytä suurilta kansanosilta heidän ajatuksistaan. Aina uutiskynnyksen ylittävät etunenässä anarkistit ja projosoijat. Olipa kyse sitten mistä maasta tahansa.
Ai niin, paitsi eräästä. Sieltä kuulee vain kauniita ajatuksia. Lupia anotaan parlamentista täsmäiskuihin. Milloin minnekin päin palloa ne tuikataan. Ja sehän myönnetään tietysti myös. miten kauniisti he puhuvatkaan sorrettujen auttamisesta ja tukemisesta Jumalan siunaamisen voimalla. Miten vähän negatiivisia asioita rapakon takaa medioissamme esitetään. On se täydellinen manner ja täydelliset sen asukkaat! Good bless all!
Tais häipätä se kuorolausujat, kun en löytänyt?
PoistaTuohon rapakontakaisiin kauniiseen maailmankuvaan lisäisin vielä kaikki tv:n hurmaavat ja todentuntuiset murha ym.- sarjat. Ei ihme, että aseet menee kaupaksi tavan tallaajillekin kun on mistä oppia ottaa. Kohta sama meilläkin?
PoistaKyllä se siellä on, neljä kommenttia perässään. Tällä kertaa kirjoittaja halveksii minni-liisaa, samoin hänen vasallinsa.
PoistaMinun on vaikea uskoa, että jotkin kirjailijajärjestöt eivät saisi Venäjällä itse päättää asioistaan. Ei kai valtio nyt tähänkin sotkeudu?
Vaikeaa minunkin on uskoa, että kaikkea edelleen siellä sensuroitaisiin. No joitakin lehtiä kai seurataan, mutta en herra isä minäkään suvaitsisi, siis jos olisin vaikka katariina mones, että jotkut yrittävät panna kapuloita rattaisiin omien pikku mieltymystensä ja näkemystensä vuoksi. Mihin niillä pyritään? Sekasortoon ja valtiovallan kiristyviin otteisiin ja lisääntyviin kieltoihin. Ymmärrän hyvin, jos kansalaisjärjestöjä pidetään silmällä. Totta kai, sillä aina ja kaikkialla jotkut erimieliset tahot käyttävät hyväksi kaikkia otollisia mahdollisuuksia saada aikaan häiriötä.
PoistaOnkohan nämä uskonlähettiläät, -jotka ennen saivat pitää neljääkin vaimoa- ihan vaan pelkästään aivopesemässä meitä uskovaisiksi?
No, heippa taas rukoillaan kaikkien puolesta. :)
PoistaToisaalta - Sofi Oksasella on meitä tavallisia kansalaisia huomattavasti enemmän tietoa ja verkostoja Virossa ja Baltiassa päin, oletettavasti Venäjälläkin.
PoistaMuistelen myös Venäjällä tapettuja toisinajattelijoita ja näinä päivinäkin kadonneita ihmisiä. Silti tuntuu vaikealta uskoa, että poliittiset vakoojat olisivat soluttautuneet kirjailijaliittonkin, niin kuin Oksanen sanoi.
No, sanonpa kuitenkin - viitaten kommenttiisi klo 23.13, että onhan Venäjä sensuurivaltio, jossa kansalaisia manipuloidaan ja tapetaankin tarpeen tullen, jos ei taivu manipulointiin. Aleksandr Litvinenko? Muitakin vähemmistöryhmiä vainotaan, no ei nyt sentään heitetä alas korkealta kuten Saudeissa, mutta kukaties päästetään pois päiviltä toisella tapaa, josta ei paljon puhuta.
PoistaKävin heittämässä kommentin unkurin blogissa kyseisen tekstin perään. Hyytävän kylmä narsisti sen naisen täytyy olla. Kommentissani säälin hänen ohutta tunne-elämäänsä ja niitä ihmisiä, jotka joutuvat olemaan läsnä hänen elämässään.
PoistaEi se kommentti siellä varmaan kauan vanhene.
Anonyymi, arvasit oikein, eipä ollut enää kun klo 11.54 katsoin sinne!
PoistaOlen itsekin ajatellut, että kommentoin, mutta en ole toistaiseksi yrittänyt. Kirjeen kirjoittamistakin olen miettinyt. Kysyisin, mitä on tapahtunut, miksi hän vihaa minua ja kaikkia, jotka liikkuvat tässä blogissa. Minusta tuommoinen vihainen katkeruus ilman pienintäkään aihetta on jo psykoottista.
Huvittavaa on se, että hän syyttää sinua elämättömästä elämästä ja näköjään itse päivystää 24/7 blogissaan! ;)
PoistaTurha sinun on kommentoida tai kirjoittaa kirjettä. Tuollaisen luonnevikaisen kanssa mitkään normaalit lait eivät päde. Jos pystyt laittamaan kaiken sen piikkiin, että hän on henkisesti sairas, pääset helpoimmalla. Kun paskakasaa tonkii, se alkaa haista.
No, luulen, että tällä kertaa tuo minni-liisa-tölväisy osuu erääseen toiseen täällä kommentoivaan henkilöön. Nimeä pitää hieman makustella.
PoistaVaan totta sanot. Siellä on kiviseinä vastassa, jos kirjoittaisi. Tuota en kyllä olisi uskonut, että hän sensuroi kommentteja. Eihän se ole rehellistä, että ensin hyökkäilee ja syyttää ihmisiä erilaisista asioista, muttei anna toiselle sitten suunvuoroa.
Ei se osu, koska osumatarkkuus heittää. Huteja se vain ampuu. Tuollaiset kannattaa jättää yksikseen räkimään ja jolkotella vain omia polkuja etiäpäin, kuten sinä teetkin.
PoistaJuu, en välitä enää ollenkaan niin paljon kuin ensin, jolloin järkytyin. Lähinnä järkytyin siitä kovuudesta ja vihasta. Luulisi, että tuommoinen kauna syö ihmistä sisältäpäin.
PoistaVaan tiedän, että on paljon herkkiä ihmisiä, jotka järkyttyvät omasta puolestaan. Asian tekee karmeaksi käsittää juuri se, että henkilö osaa antaa itsestään mitä vaatimattomimman ja ystävällisimmän kuvan.
Leonoora tuolla edellisen lopussa kysyy Sofi Oksaseen viitaten: "Mitä itäinen naapuri on nimenomaan juuri hänelle tehnyt?"
VastaaPoistaNo, esimerkiksi miehittänyt 50 vuotta hänen äitinsä kotimaata, sortaen ja orjuuttaen sen kansaa. Ja jatkaa samaa härskiä peliään yhä väittämällä, että vapaaehtoisesti ne sitä halusivat.
Venäjä on kuin Paavo Väyrynen: ei ikinä väärässä.
Venäjä on kuin Paavo Väyrynen: ei ikinä väärässä.
VastaaPoistaAamen.
Leonoora, mistä olet saanut noin vankkumattoman mielipiteen tässä naapuriasiassa? En kysy tentatakseni, vaan uteliaisuudesta.
Minua kiinnostaa vahvojen mielipiteiden syntyprosessi, kun itse olen semmoinen nahjus, että näen vastakkaisissakin ideologioissa molemmissa sekä hyvää että pahaa, useimmiten. Rikollisessakin näen sekä hyvää että pahaa.
Olenkin tykönäni alkanut tulla siihen välitilinpäätökseen, että ei ole olemassa yhden laidan totuuksia. Siellä missä niitä esitetään, on niin vahva paatos, että eetos karkaa. Vai mitä?
Satuinpa paikalle sopivasti vastaamaan kysymykseesi Iines.
Poista"Leonoora, mistä olet saanut noin vankkumattoman mielipiteen tässä naapuriasiassa? En kysy tentatakseni, vaan uteliaisuudesta."
Suoraan sanoen en tiedä. Ilmeisesti olen hyväuskoinen hölmö. Mutta kuten edellisen postauksesi loppupuolella sanoin, luotan intuitiooni ja sydämeeni. (Niin hullulta kuin se monista asioista paremmin tosiasioita tietävistä ja viisaammista varmasti tuntuu ja kuullostaa.) No, vaikka isäni taisteli pahimmissa paikoissa Kuuterselässä, Kannaksella, Viipurissa jne, (en edes muista kaikkia paikkoja) ja vaikka tiedän, että hän kärsi sodan karmeista muistoista loppuikänsä. Turrutti muistojaan mm. viinalla,mutta palasi sodasta ehjin luin ja nahkoin.
Minulla ole erityistä omaa negatiivista kokemusta tai syytä vihata mitään tai ketään naapurimaistamme.
Mielenkiintoista olisikin tietää, mitä ihmiset jotka näkevät itäisen naapurin päättäjät negatiivisessa valossa, mitä he haluavat siellä tapahtuvan? Mitä naapurimaan päättäjien pitäisi tehdä, että täällä kritiikkiään esittävät olisivat tyytyväisiä? Mitä Sohvi ja kumppanit haluavat? Olisi kiva kuulla konkreetisia, todistettuja näkemyksiä asiasta.
Lisää kysymyksiä: Miten meidän sukupolvellemme voidaan hyvittää vanhempiemme kärsimykset ja kokemukset? Rahallako, vai sillä, että meillä on oikeus puuttua vieraan valtion uusien päättäjien tekemisiin kostaaksemme? Haluavatko kuolleet vanhempamme kostoa? Pitääkö edellisen sukupolven tekemiset jotenkin hyvittää seuraavalle sukupolville? Tehdäänkö niin, ja missä maailmankolkassa tänä päivänä?
PoistaLeonoora, minun ajatuksissani sukupolvet eivät ole toisilleen velkaa yhtään mistään, ei hyvästä, ei pahasta. Tämä ei tarkoita, etten arvostaisi esimerkiksi sotaveteraanien mahtavaa työtä. päinvastoin. En vain koe sitä velkana seuraavalle polvelle. Ajat muuttuvat, sukupolvet muuttuvat, kullakin ajalla on omat pelkonsa, visionsa, unelmansa.
PoistaJa tuota kostoajatusta en ymmärrä tässä yhteydessä. Asenteissa Venäjään ei kai ole kyse kostosta, vaan estosta.
Leonooran mielipiteissä minuakin hämmästyttää se, että hän näkee Venäjän ja sen johtajat uhreina, jotka haluavat vain elää rauhassa, mutta joiden kimppuun me hyökkäämme kaikin tavoin.
PoistaVenäläiset voisivat nyt vaikka aluksi lähteä hemmettiin Ukrainasta, sen sijaan että valehtelevat etteivät siellä edes ole. Tämä bäckmannilainen härski valehtelu minua häiritsee.
Niin he valehtelivat Krimillä olostaankin, mutta parin kuukauden kuluttua Putin jakoi kunniamerkkejä Krimin operaation suorittaneille sotilaille.
Tämä minua häiritsee. Etkö sinä Leonoora todella näe, mitä Venäjä tekee?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNaurettavaa luulla pääsemään nokitusta narsistin blogiin! Ei se onnistu, ikinä, niin Putineita omia blogeja kirjoittavat ovat!
VastaaPoistaAd Anonyymi, olet oikeassa ainakin minun kohdalla. Poistin tuon kommenttini, etten vaikuttaisi ihan hölmöltä niin narsisti kuin olenkin.
VastaaPoistaAd omnia, (matkin Kemppistä), kävin tänään kommentoimassa hänen blogissaan ja sitten kirjoitin vielä tänne asiasta, josta olin päättänyt olla puhumatta (mutta omat päätöksetkin pettävät).
Oli porsasmaista minulta tehdä niin iso juttu asiasta, joka maailmankaikkeuteen verrattuna on olematon.
Ooo, happy Blogilandia! Kuinka täynnä oletkaan salakäytäviä, vakoojia ja salasanoja, vihjauksia ja pottumaisia tekoja!
Ooo, ihana Blogilandia! Kuinka täynnä on tähtiä taivaallas ja kodikkaita blogeja, ihania näkyjä ja ihmisiä, joilla on lämmin sydän. Minä rakastan sinua, Blogiland! Olet yhteinen ystävämme.
(Oodi Blogilandialle)
Iines, kiltti emäntä. Anteeksi kun näin myöhään yöllä melskaan blogissasi. Tuhmasti tehty. Mutta kun en saa unta, Nyt toivotan kuitenkin hyvää yötä! Nukkukaa hyvin. Minni-Liisa valvoo teidän puolestanne. Kohta on jo aamu.
PS.
Paljon melua tyhjästä! Ja mikä hauskinta, en ajattele ketään enää pahalla mielellä. Purin pahat pois itsestäni tämän kommentin avulla. Kiitos!
Liisu, kannattaako kommentteja poistaa jonkin Anonyymin hämärän kommentin vuoksi? En edes ymmärrä, äidinkielen opettajan roolissakaan, mitä anonyymi tarkoittaa lauseellaan ja kehen hän viittaa narsistilla - nokkineeseen, nokittuun, meikäläiseen vai Kemppiseen. Kaikilla meillä on blogi. - Ehdin lukea unenpöpperössä yöllä kommenttisi, ja tarkoitukseni oli vastata aamulla.
VastaaPoistaNiin, siis minä tulkitsen minni-liisan tölväisyn mini-liisaksi eli pikkuliisuksi, ja luulen, että noin se menee.
Liisu, yhden asian olen oppinut jo virtuaalin alkuaikoina: ei voi odottaa virtuaalin olevan Ihana Ihmemaa, jossa kaikilla on kivaa ja harmonista. Kissan villat! Virtuaali ei eroa reaalisesta elämästä mitenkään. Eikä sen pitäisikään. Minä ainkaaan en kaipaa tänne valheellista maailmaa , jossa kuvitellaan, että kaikki on hyvin. Minä olen kai sitten se, joka nostaa kissan pöydälle ja repii saastaa niin kauan, että "kauneus täydellisenä maan mullasta voi itää" --> viittaan jälleen Diktoniuksen Jaguaariin, maailman kauneimpaan runoon.
Ehdin jo Kemppilässä kommentoida Liisulle, ettei minni-liisa häntä tarkoita, vaan sinua, Iines... Nyt kun mietin asiaa uudelleen, olen yhä samaa mieltä.
PoistaMiksi hän Liisua nokkisi? Eihän Liisu kai kirjoittele hänen blogiinsa?
Sanoit muuten taas, että hän on rusikoinut meitä kaikkia vakihoitojasi - en minä vaan löytänyt itseeni kohdistuvia pilkkoja?
En ehtinyt lukea Liisun poistamaa juttua, mutta minusta anonyymi puolustaa Liisua.
PoistaTapsa, Liisu on kirjoitellut sinne, ja ollut hyvissä väleissä, mutta on käsittääkseni ulkoistettu Unkurin blogista - omien sanojensa mukaan hän on "oven takana" . Bloginhaltija ei julkaise hänen kommenttejaan, vaan on yhtäkkiä lyönyt oven kiinni.
PoistaTapsa, Anonyymi sekä puolustaa että moittii. Vaan kerropa, kehen "narsistiin" hän viittaa? Kemppiseenkö vai Unkuriin vai minuun? Lauserakenteen mukaan se voi olla kuka tahansa. Poistamassaan kommentissa Liisu kertoi kirjoittaneensa asiasta Kemppisen blogiin ja Anonyymi vastasi tähän: "Naurettavaa luulla pääsemään nokitusta narsistin blogiin!"
Minä en kyllä kokenut tuota kovin ystävälliseksi Liisuakaan kohtaan.
Tapsa, minni-liisa = miniliisa, pikkuliisu, joka viimeksi on pahoittanut mielensä muissakin blogeissa. Mm. Anita Konkan Sanoissa oli sananvaihtoa tai väärinkäsityksiä. - Uskon siis, että viittaus on Liisuun, ei minuun.
PoistaTapsa, vielä tuosta teikäläisen osuudesta. Miten sen nyt sanoisin. Kun ketään ei pilkata tai halveksita reilusti omalla nimellä, vaan joskus on käytössä myös vihjailut johonkin muuhun faktaan, joka on ongittu selville. Voidaan naureskella vaikka henkilön yrityksen työn kepeää laatua suhteessa yrityksen henkevään nimeen, joka mainitaan. Tällainen menee minusta jo henkilöön, ei virtuaalihahmoon.
PoistaPS Mainittu bloggaaja poistaa säännöllisesti vanhat kirjoituksensa, jotka ovat käsittääkseni myös hakukoneiden löytämättömissä.
Kyllä anonyymi minun mielestäni narsistilla tässä tapauksessa viittaa Kemppiseen. Ei missään nimessä Liisuun tai sinuun.
PoistaKepeää laatua... hmmm... otan suurena kunnianosoituksena, jos blogistanin avarilla mailla edes joku tietää mitä olen pitkän urani aikana tehnyt.
Ainoa, jonka mielipidettä näissä asioissa oikasti kuuntelisin, on Kolehmainen. Muut eivät tiedä mistä puhuvat.
Sanat joita minä käytin, ovat eti mitä hän käytti, mutta pääidea oli se, että kommentissa halveksittiin mainosmaailman yhdistämistä siihen tiettyä filosofiaa ilmaisevaan yritysnimeen. Osasinko selittää niin että ymmärrät? Itse kummastelin tätäkin purkausta.
PoistaMinä, tai tämä koneeni taitaa tulla hulluksi. Kävin äsken kaikki kommentit ylhäältä alas ja alhaalta ylös, enkä huomannut näitä. Nyt huomaan. Kirjoitin tuonne alas jo ihmetyksen kommenttien katoamisesta. Poistan sen sieltä turhakkeena, kun ennätän. (Kello on jo yli puolen yön, mutta koetan kirjoittaa nopeast)i:
PoistaTapsa hei!
Kommentti, jonka poistin.
Minulle tuli yksinkertaisesti huono oma-tunto, kun olin Kemppis-kommenttiini, sen loppuun, tullut lisänneeksi yksityisasiana maininnan, että blogissa vieraillessa voi saada uuden nimen, minni-liisa. Kerroin jotain siitä, ja heti sen jälkeen pahoittelin että olin tullut levittäneeksi juttua tavalla, jota voisi kutsua pikkumaisuudeksi.
Olin kuitenkin varma, ettei Kemppinen sitä julkaise, hän on tarkka asioissa, näin oletin. Anonyymi vahvisti uskoa, ettei siellä sitä julkaista, niin käsitin. Ja Anonyymia kismitti koko bloggaajien lauma, jota hän pitää narsistisena. (Ehkä hän on tavallaan oikeassa. Kaikkia, jotka haluavat ilmaista itseään, ovat määrätynlaisia narsisteja, sehän on samalla sekä mieluista työtä että itsensä esille tuomista. On myös sellaisia, jotka eivät halua tuoda itseään esille (omaksi vahingokseen).
En siis poistanut kommenttia Anonyymin takia.
Kävin tänään katsomassa Kemppisen blogissa. Kommentti oli siellä. Samalla huomasin viestisi, ja kirjoitin vastauksen, mutta muistin, että se on K:n blogi, hän ihmettelisi, ja asia vain leviäisi. En lähettänyt sitä. Mietin, miten saisin lähetettyä vastauksen. Ajattelin täällä puhua siitä.
(jatkuu...)
- - - Sanat joita minä käytin, ovat eti mitä hän käytti =
PoistaSanat joita minä käytin, ovat ERI sanat, joita hän käytti. (Tämän siitä saa, kun näppäilee hämärässä tabletilla....)
Iines, totta kai ymmärsin asian heti ensi vihjeestäsi.
PoistaIines, huomenta! Nukuin kymmeneen aamulla kun yö meni "ihanasti" valvoessa. Se johtuu erikoisherkkyydestä, joka on kuulemma minulla ainetta, jonka avulla yritän luoda itselleni imagoa (sanoja en tarkkaan muista, mutta ajatus oli tuo).
VastaaPoistaHyvä, jos ennätit lukea sen minkä poistin. En poistanut sitä Anonyymin takia, ei hänen puheensa mitenkään minua häirinnyt. Päinvastoin.
Poistin sen siksi, kun hävetti, että todella pahoitin mieleni niin matalasta asiasta kuin että nyt tiedän, miksi sinua ja minua kiusataan. Se on niin pöhkö ja inhottava asia, että en enää kunnioita ketään ihmisenä, kirjoittajana saatan kyllä edelleen kunnioittaa. Mutta jos kirjoittajan mieli on kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen toisia kohtaan, hän alenee silmissäni. Ja jos hän antaa ymmärtää että halveksii ihmistä joka vierailee hänen vihaamansa ihmisen luona, hänen vihansa laajenee ja peittää kaiken. Siinä on se solmukohta, joka aiheutti masennuksen kaltaisen ihmetyksen minussa. Haluan saada itse päättää, kenen blogissa vierailen ja kenen blogia pidän vierailun arvoisena. Tämä on minun totuuteni tässä asiassa. Näen nyt sen selvästi ja kirkkain aivoin aamulla.
Hyvää päivää sinulle ja kaikille tämän blogisi vierailijoille! Asia koskee tavallaan meitä kaikkia.
Iines, tuohon Diktoniuksen Jaguaariin haluan tutustua lähemmin.
PoistaLiisu, samanlainen mielenipahoittaja minä olen, ja niin on moni muukin vaikkei sitä myönnä. Sinulla on vain muita suurempi kyky ja taito tuoda tunteesi esille. - Tässä tavassa ei ole mitään väärää, vaan se on siis kyky.
PoistaOn ehkä ihan hyvä vaan, että kaiken aikaa oppii uutta, ihmisistäkin. Ehkä sinua ennen jouduin oppimaan sen, että virtuaalissakin herttaisimman hahmon taakse voi kätkeytyä vaikka mitä. Varon äkkimakeaa ja ylen herttaista, täydellistä ihannekuvaa, oli se rooli mikä tahansa, vaikka maailmanparantajan. Sanon esimerkiksi tähän vielä sen, että Anneli Auerhan piti herttaista perheblogia ennen kuin hänen kammottavat rikoksensa ja pedofiliansa tulivat ilmi. Tämä on tietenkin äärimmäinen esimerkki, mutta ihan hyvä opetus meille kaikille.
Varmasti kaikkiin sattuu, jos tölväistään ilkeästi tai jos huomaa, ettei toiselle vaan ole suotu kykyä ymmärtää muuta kuin oma näkemyksensä.
PoistaItse teen niin, etten enää lue sellaisia blogeja. Muutenkaan kun ei ehdi lukea edes näitä mielenkiintoisimpia.
Siis minäkään en enää lue, mutta joskus tulee vilkaistua. Nyt koetan terästää itseni ja olla edes vilkaisematta. Vihaajat vihaa ja se on heiltä itseltään pois, ei minulta.
PoistaVoi sitä lähisuhteissakin (esim. parisuhteessa) olla olevinaan, että kaikki on ihanaa ja mahtavaa, vaikka todellisuudessa kyse olisi siitä, että asioita lakaistaan maton alle tai ei koskaan edes ole pohjiaan myöten avattu itseään. Toisen voi tuntea vain niin hyvin kuin itsensä.
VastaaPoistaMinua on harmittanut, kun vuosien mittaan yksi ystävä on jäänyt takavasemmalle. (Olen saattanut aiemminkin mainita asiasta.) Jotenkin se vaan meni niin, että itse aina soitin ja ehdotin jotakin ja usein se ei sopinut. Silloin kun tutustuimme, nainen oli työtön sinkku ja nykyään hän käy töissä ja on naimisissa eli sikäli hänen tilanteensa on muuttunut.
Jossakin vaiheessa kyllästyin yksipuoliseen yhteydenpitoon ja päätin, että en enää soita. En ole soittanut varmaan kahteen vuoteen eikä hänkään ole soittanut. Joulukortti sieltä aina tulee, itse en ole sitä lähettänyt enää pariin vuoteen, koska en harrasta muodollisuusjoulukortteja.
En ymmärrä naisia, jotka eivät saa lähdettyä mihinkään ilman miestään tai eivät kaipaa naisten kahdenkeskistä aikaa. Tiedän nimittäin, että en ole ainoa, joka on jäänyt kaipaamaan hänen seuraansa. (Naisen mies ei ole mikään kontrolloiva despootti vaan pikemminkin hiljainen vässykkä.)
IINES; löytyi!
Poista"On pakko purra
niin kauan kuin pureminen antaa elämän
on repiminen pyhää
niin kauan kuin mätä löyhkää
on hajalle raadeltava elämän rumuus
kunnes kauneus täydellisenä
sen mullasta voi itää.
(käännös: Viljo Kajava)
Ja läytyi tällainenkin joka sopii rauhoitukseksi (yö rauhoittaa kun on yksin valveilla):
Taivas on niin kummallinen.
Taivas on niin kummallinen.
yö niin hiljaa, -
kaikki kulkee äänetönnä
kohti kuolemaansa.
Haaveet, haavat
unhon saavat, tuskat, riemut…
kaikki häipyy hämärään.
Taivas on niin kummallinen,
yö niin hiljaa, -
tuskin kuulet
sydämesi lyövän.
(Elmer Diktonius teoksesta "Kirjaimia ja kirjavia", 1956)
Tässä tulee mieleen ystäväni Martta, josta olen täällä kesäisin kertonut. Hän on elinikäinen ystävä, jopa rakkain serkkuni, joten meillä on pitkä ja tiivis yhteinen historia. Hänellä oli epäonnea aiemmissa miessuhteissaan, miehet joko pettivät tai joivat. Vuosikymmenet hän oli nyt viimeksi yksin. Kun hän löysi netistä miehen, hän hylkäsi minut ja siskoni 90-prosenttisesti. Se kymmenen prosenttia, joka jäi, muodostuu kutsukäynneistä, ja aina on mies mukana. Martta ei tule koskaan yksin eikä tunne minä-pronominia. Tämä on tavatonta itsenäiseltä naiselta, joka hallitsee työelämäjohtamisen. Olenkin alkanut epäillä, onko mies jokin salanarsisti tai onko Martta dementoitumassa. Mieli keksii selityksiä!
PoistaKuunkuiske,
Poistatuohon minäkin olen kiinnittänyt huomiota.
On paljon ihmisiä, jotka eivät omasta aloitteestaan pidä yhteyttä ns. ystäviinsä. Ja jos ei itse soittele tai kirjoittele viestejä, yhteys katkeaa.
Kaiken pitäisi olla molemminpuolista ennen kuin se pelaa.
Liisu, minulla on Diktoniuksen runoteos Runoja Dikter, ja se on siitä ihana, että siinä on aina aukeamalla sekä alkuperäinen ruotsinkieleinen runo että Kajavan suomentama runo. Kirjoitan tähän vielä lopun I osasta ja runon II osasta alun:
PoistaTahdomme tehdä lopun tunteettomien kirkunasta,
sydämettömien säälistä
epäuskoisten jumalisuudesta
väkevän voimattomuudesta
hyvän vahingollisesta heikkoudesta;
tahdomme synnyttää tappamalla
tahdomme valmistaa tilaa -
tahdomme kerran nähdä
auringonpilkkujen tanssivan.
Eikö uskota
että vahvoja käpäliä voi kirveltää?
Eikö uskota
että jaguaarilla on sydän?
Voi, sillä on
isä, äiti, puoliso ja pennut.
Suuri on erämaa
kylmä syksyn tuuli.
Jaguaaarin vatsassa
vain yksinäisyys, epätoivo.
Jaguaari voi suudella kukkaa.
Sillä on kyyneleitä;
hempeitä tunteita.
En huomannut sanoa, että yhteydenpito oli ollut molemminpuolista siihen saakka kunnes nainen jumittui miehensä ja työhönsä. (Muussa tapauksessa se olisi loppunut jo paljon aikaisemmin.)
PoistaHarmittaa siksi, kun meillä oli monen vuoden hyvin intensiivinen ystävyys. Emme välttämättä tavanneet kuin kerran kuukaudessa, mutta silloin vietettiinkin aikaa yhdessä tuntitolkulla ja puhuttiin juurta jaksain.
En ole tyyppiä, joka seurustelee pariskunnittain. (No, nuorena joskus oli pari sellaista paria, joiden kanssa käytiin kylässä puolin ja toisin.) Kaipaan syvää yhteyttä ja sellainen ei minusta oikein toteudu kuin kahden kesken. Usein pariskunnilla on vielä jotakin pinnan alla kytevää meneillään - toki fasadi yritetään pitää pystyssä - ja se vie loputkin fiilikset.
Tulkitsin automaattisesti niin, että yhteydenpito oli "normaalia", siis molemminpuolista.
PoistaJa sanonpa suoraan, minäkään en pidä pariskuntaseurustelusta, en pitänyt avioliittoaikananikaan, ja liikuinkin esimerkiksi Martan kanssa kahdestaan - hän oli yksin asuva. Pariskunnittain seurustelu oli etupäässä ikävää sukulaistapaamista ja miehen kavereita ja vieraita tyttöystäviä, jotka olivat kuin toisesta maailmasta, mukaviakin toki, mutta moni jäi etäiseksi. Kannatan omien ystävien säilyttämistä siinä rinnalla. Ja yhteydenpitoa persoonatasolla.
Se on nimenomaan tuo syvä yhteys, jota minäkin kaipaan. Jos puhutaan tuplana, yhteyttä ei synny, vaan seurustelu on pinnallista. - Tällä en väitä, että se on aina. Riippuu täysin siitä, miten paljon liitoissa toisella on tilaa omalle minälle.
Iines ja Kuunkuiske, nolo sanoa, mutta minä olin se nainen, joka "unohti" hyvän ystävänsä. Näin jälkeenpäin sanottuna ehkä sen parhaimman, joka minulla koskaan on ollut.
PoistaEi tullut pidettyä yhteyttä, ja hän hienotunteisena naisena ei halunnut "häiritä". Ajattelin ehkä, jos jotain yleensä ajattelin, että hänellä täytyy myös olla hyvin asiat, kun koko maailma tuntui muuttuneen paremmaksi, eikä hän mielestäni ollut mitenkään minusta riippuvainen. Vasta kun toisten ihmisten kautta sain kuuulla, että hän oli kuollut, itse lopettanut elämänsä, heräsin kuin unesta. Tätä vaihetta on vaikea ajatella. Ja vaikka hän edelleen pysyttelee poissa, hän on mielessä, ja aina joskus, vaikeana hetkenä, hänen kasvonsa nousevat esiin ja niillä on ystävällinen kysyvä ja huolehtiva ilme, Vaikka miten päin sen ajattelisin, tunnen syyllisyyttä.
Niin, varmaan arvasitte, että tuo minun tapaukseni oli tietenkin siinä vaiheessa, kun juuri muuttunut rouvaksi, ai että se oli outoa, rouvana olo.
PoistaTuo on kuitenkin hyvin tavallinen ilmiö, että moni ystävä jää taakse, kun mennään naimisiin tai kiinteään suhteeseen. Se on osittain luonnonlaki.
PoistaMinulla ovat jokuset ystävät jääneet elämän varrella, mutta muutamat parhaat ystävät ovat kyllä säilyneet lapsuudesta saakka, oltiin sitten liitossa tai ilman kumppania. Ei olisi osannut olla tapaamatta heitä. He ovat yhtä tärkeitä kuin kumppani, mutta tietenkin eri tavalla. On asioita, joista haluan jutella juuri heidän kanssaan, ei mies korvaisi koskaan heidän persooniaan, eivätkä yksin heidän persoonansa riitä - läheisintä kumppania kai jokainen haluaa.
Olit, Liisu, varmaan suht nuori avioituessasi. Se on lieventävä asianhaara. Tämä kyseinen nainen astui rouvassäätyyn hyvinkin nelikymppisenä.
PoistaSamaten ystäväni "Martta" astui asuinliittoon vasta vanhemmiten. Nuorena naimiset ovat siis noita luonnollisempia eroja ystävistä, vaikka tosi hyvä ystävyys kai kestää, jos asutaan vielä kohtalaisen lähekkäin. Martta on siis viereisellä tontilla kesäisin.
PoistaKuunkuiske,
Poistanuori olin, enkä tiennyt tästä maailmasta mitään.
Tapsalle:
VastaaPoista"Tämä minua häiritsee. Etkö sinä Leonoora todella näe, mitä Venäjä tekee?"
En minä voi nähdä täältä asti rajojen tuolle puolelle, kun en näe samassa rapussa asuvia naapureitanikaan kuukausiin. Ei minulla ole todisteita mistään.En minä ole käynyt paikan päällä. Enkä valitettavasti ole selvännäkijä!
No, leikki sikseen ja pylly pois tyynyltä, vai miten se vanha sanonta taas menikään.
Jokainenhan meistä näkee asiat oman henkisen kehityksensä, olosuhteittensa ja kokemustensa kautta. Se mikä kenties jostakin tuntuu käsittämättömältä, on itsestään selvää taas toisille.
En todellakaan hyväksy ihmisten tappamista. Inhoan väkivaltaa kaikissa sen muodoissa, mutta minkäs minä teen kun viisaammatkaan eivät pysty rakentamaan pysyvää rauhaa maapallollemme.
Voinko minä mennä väittämään esimerkiksi joillekin sotilaille tai päättäjille, että te teette väärin, olette kertakaikkisen väärässä, jos he mielestään tekevät oikein? Menisinkö rintamilla sotilaiden eteen levittämään käteni ja huutamaan, että olette tyhmiä ja mitä kaikkea, että lopettakaa heti ja eläkää rauhassa? Menisinkö huutamaan ja haukkumaan ja uhkailemaan eri valtioiden päättäjiä kaikilla mahdollisilla rumilla nimillä. Mitä se tointaisi? Eikös se ole niin, että asioita joita voit voi muuttaa, tee kaikki muutosten eteen, mutta asioita joita et voi, ne on vain hyväksyttävä vaikka kuinka sapettaisi?
Hyviä diplomaatteja, rauhanneuvottelijoita ja kompromisseja tarvitaan. Toivottavasti joku silloin tällöin onnistuu tehtävässään riitojen sovittelijana.
Tässä asiassa olemme samaa mieltä. Vähän se on, mitä me voimme tehdä.
PoistaMinua vain ihmetyttää, että näet Venäjän viattomana uhrina, ja skismojen syynä sen, että alistetulla Venäjällä nyt vain sattuu olemaan voimaa puolustaa itseään aggressiivia länsivaltoja kohtaan.
Etkö näe Venäjää imperialistisena kansojen alistajana? Äläkä vetäydy sen tekosyyn taakse, ettet voi kotoasi nähdä Venäjälle. Amerikkaan näkökykysi kuitenkin yltää aika kepeästi?
"Minua vain ihmetyttää, että näet Venäjän viattomana uhrina, ja skismojen syynä sen, että alistetulla Venäjällä nyt vain sattuu olemaan voimaa puolustaa itseään aggressiivia länsivaltoja kohtaan."
PoistaJaahas, no ei todellakaan esittämäsi oletus ole minun mielestäni skimojen ainoa syy. Väestön asema, kieli- yms. kysymykset, kauppasuhteet ja mitä kaikkea mediassa on kerrottu konfliktin alussa? Eikös omien etujen ajamisessa, jopa vihamielisyyksissä ole aina kaksi osapuolta. Kuka nyt yksinään sotisi. Olisiko sinun mielestäsi itänaapurin sitten pitänyt olla lotkauttamatta korvaansa. Nyökytellä vaan päätään, että olkaa hyvä ja tervetuloa. Perustakaa tukikohtia, harjoitelkaa hyökkäyksiänne vastaisten sotien varalle. Etkö usko, että nämä ainoan ja oikean demokratian omaavat päällepäsmärit ja sen hännystelijät yrittävät ovelasti laajentua ja levittyä joka kolkkaan mantereellamme? Erityisesti sinne mistä on heille strategisesti hyötyä konflikteissa.Suuret oikeassaolijat jotka haluavat pelastaa kaikki entiset sorron alla olleet köyhät ja kurjat. Rapakontakaisillahan on mieletön inho ja pelko kommunisteja ja ko. valtioita kohtaan. Tietysti riippuu kussakin valtiossa vallankäyttäjistä millaisiin liittoihin he haluavat liittyä.
Toki yksikään vallan huipulla olija ei päätä kaikesta aivan yksin. Luulin, että O:olla alkava presidentti olisi ollut todellinen rauhan edistäjä ja eteen päin viejä maailmassa. No, yksin hänkään ei päätä ihan kaikkea. Mutta valta muuttaa hyvätkin ihmiset. Paskamaista!
"Kuka nyt yksinään sotisi."
PoistaNo, vaikkapa se valtio, joka hyökkää toiseen maahan ja valtaa sieltä maa-alueita, ja kun se ei riitä, niin yrittää ottaa lisää. Siinä sivussa ammutaan alas matkustajakone ja muutama ohjus siviilien niskaan.
Olisiko sinun mielestäsi Ukrainan pitänyt olla lotkauttamatta korvaansa, nyökytellä vaan päätään, että olkaa hyvä ja tervetuloa, veli venäläinen, jos ei kerran Krim riitä, niin ottakaa nyt Novorussiakin saman tien.
Enpä ole aikoihin tavannut ihmistä, joka on uskossaan noin vahva.
Näen tilanteen mielestäni realistisesti, Tapsan tavoin. Venäjä on nyt ollut Krimin sodassa ja muussakin sotavalmisteluissaan aloitteellinen ja hyökkäävä osapuoli, ei suinkaan mikään puolustautuva valtio. Ellei Venäjä olisi aggressiivinen muita Baltian maita ja jopa Eurooppaa kohtaan, ei Natokaan tietenkään tulisi näille vesille ja ilmanaloille - ei olisi tarvetta esimerkiksi harjoituksiin. Kyllä Venäjä ne Mainilan laukaukset ampui ja samoin nyt valloitti Krimin keksaistuin perustein. Öykkärimäinen politiikka saa tietenkin vastareaktioita täälläkin.
Poista"Vahva uskossaan". No, turha tästä on enää vääntää.
PoistaAika, ja lopulta historiankirjoitus näyttää mistä kaikesta ko. konfliktissa on ja oli kysymys. Lopputulokselle minä, eikä meistä monikaan voi tehdä mitään. Eri osapuolten neuvottelijat ovat yrittäneet, ja edelleen yrittävät parhaansa, saada ratkaisuja aikaan. Toivotaan parasta kaikille osapuolille.
Olettekos huomanneet ruokakaupassa koituneen jo hintojen alennuksista säästöä?
VastaaPoistaLeonoora, minä kuulun niihin syntisiin, jotka ostavat ruokatarvikkeen katsomatta hintalappua. Tämä ei tarkoita sitä, että tuhlaisin, mutta minulle on tärkeintä löytää terveellinen ja mahdollisimman vähäsuolainen tuote, verenpaineen pitämiseksi kurissa.
PoistaTässä etsimisessä menee aikaa, ja energiaa, sillä lähes kaikki tuotteet, leivät ja juustot ovat selkeästi ylisuolattuja nitriittipommeja. Esimerkiksi lasten muroissa on suolaa, samaten jopa margariineissa. Katselin himoiten myös uusia ruiscrispejä, ruislastuja, mutta niissä oli mieletön suolaprosentti. Minusta niitä ei saisi syöttää ihmisille.
- Kun sitten löydän sen vähiten suolatun juuston tai leivän, ostan sen. En osta ollenkaan makkaroita, ruispaloja enkä oltermannia, joiden hinta on S-marketissa alennettu, kai. Ja Prismaa täällä ei ole, joten se alennusjuttu osuu vain kaupunkilaisiin. Maaseudun asukkaat jäävät ilman alennuksia.
Noin pitäisi kaikkien meidän tehdä, eli ostaa mahdollisimman vähän suolattuja tuotteita.
PoistaRuislastuja olen ostanut minäkin. Voin kanssa ovat aah, täydellinen pari!
Meillä on huushollissa kaksi kaupassa kävijää: toinen käy lähes joka päivä. Seuraa hintoja ja ostaa vain tarpeellisimmat tarvikkeet. Minä käyn harvoin - katson kyllä hintoja ja tuoteselosteita - mutta ostaa romautan kärryn täyteen.
En siis ole vielä huomannut mitään eroa ostoksistani tulostuneesta kuitista. :)
Vähäsuolaisuuteen tottuu pian, jopa siinä määrin, että normaalina pidetyt leivän ja juuston suolaprosentit 1,2 ja 1,3 tuntuvat ylisuolatuilta. Tämä vähäsuolaisuuteen tottuminen tekee senkin, että kun menen ulos syömään vaikka pizzaa alan paikkaan, se yllättää suolaisuudellaan. Kun sitä suolaa saisi lisätä purkista, ken tahtoo!
PoistaMoni mummo luulee muuten minun tutkivan hintoja tai rasvaprosentteja, kun tiirailen sitä pikkiriikkistä tekstiä tuoteselosteesta. Jokunen nimittäin aina kysyy, että mikäs se rasvaprosentti on tai hinta. Nolostun hieman, kun en tiedä, vaikka tiirailen tuotetta pitkään. Eivät kaikki ymmärrä suolamäärän tarkistusta.
Mitä kummaa, en löydä mistään Tapsan kommentteja joissa oli minua koskevia asioita. Minulla olisi hänelle asiaa.
VastaaPoistaHän kertoi vihjeestään joka oli osoitettu minulle Kemppisen blogissa. Vastaisin hänelle. Minne hänen kommenttinsa ovat kadonneet? Vai näänkö jo harhoja?
Vastaan sitten kun Tapsa tulee taas esille. Kerron hänelle miksi poistin kommentin tuolla ylempänä. Ja kerron miksi en voinut vastata hänen kommenttiinsa Kemppisen blogissa, vaikka sen huomasin.
Tässä olen. Kerroin vain, että vastasin sinulle Kemppisellä. On se siellä, kommenttisi alla. Se oli lyhyt vastaus. Täällä puhuimme asiasta enemmän.
PoistaNyt vaimo komensi nukkumaan...
PoistaRauhoitu, Liisu. Tapsan kommentit ovat entisellä paikallaan tästä paljonkin ylempänä klo 12.19 ja 12.21.
PoistaMinä, tai tämä koneeni taitaa tulla hulluksi. Kävin äsken kaikki kommentit ylhäältä alas ja alhaalta ylös, enkä huomannut näitä. Nyt huomaan. Kirjoitin tuonne alas jo ihmetyksen kommenttien katoamisesta. Poistan sen sieltä turhakkeena, kun ennätän. (Kello on jo yli puolen yön, mutta koetan kirjoittaa nopeast)i:
VastaaPoistaTapsa hei!
Kommentti, jonka poistin.
Minulle tuli yksinkertaisesti huono oma-tunto, kun olin Kemppis-kommenttiini, sen loppuun, tullut lisänneeksi yksityisasiana maininnan, että blogissa vieraillessa voi saada uuden nimen, minni-liisa. Kerroin jotain siitä, ja heti sen jälkeen pahoittelin että olin tullut levittäneeksi juttua tavalla, jota voisi kutsua pikkumaisuudeksi.
Olin kuitenkin varma, ettei Kemppinen sitä julkaise, hän on tarkka asioissa, näin oletin. Anonyymi vahvisti uskoa, ettei siellä sitä julkaista, niin käsitin. Ja Anonyymia kismitti koko bloggaajien lauma, jota hän pitää narsistisena. (Ehkä hän on tavallaan oikeassa. Kaikkia, jotka haluavat ilmaista itseään, ovat määrätynlaisia narsisteja, sehän on samalla sekä mieluista työtä että itsensä esille tuomista. On myös sellaisia, jotka eivät halua tuoda itseään esille (omaksi vahingokseen).
En siis poistanut kommenttia Anonyymin takia.
Kävin tänään katsomassa Kemppisen blogissa. Kommentti oli siellä. Samalla huomasin viestisi, ja kirjoitin vastauksen, mutta muistin, että se on K:n blogi, hän ihmettelisi, ja asia vain leviäisi. En lähettänyt sitä. Mietin, miten saisin lähetettyä vastauksen. Ajattelin täällä puhua siitä.
(jatkuu...)
Liisu, mitä, jos tekisit tästä tarinan omaan blogiisi. Sinä osaat kirjoittaa tarkasti ja koskettavasti, ja ehkä ulkoistaa tarinan koskemaan nimettömiä henkilöitä.
PoistaOlen vakuuttunut, että asia menisi perille paremmin kuin täällä keskusteluosiossa. - Mitäs tuumit asiasta?
(jatkoa)
VastaaPoistaMietin, pitäisikö minun tehdä siitä oma selvitys, jossa mahdollisimman tarkkaan kerron, mitä tiedän ja minkälaisia kokemuksia minulla on tapauksesta Unkuri.
Jos sitä halutaan, voin sen tehdä, asiat tulisivat siltä osin selviksi. Olen puhunut niistä täällä vältellen, sillä olen kokenut molemmat, sekä Iineksen, että Merin taitaviksi kirjoittajiksi ja ystävällisiksi, samoin kuin kaikki teidät muut. Viime bloggauksessani yritin selvittää asiaa itselleni, huonoin tuloksin.
Mutta nyt, kaikkia puheita kuunnellessani, olen aivan sekaisin, on tunne, että en tiedä mistään mitään, vain ne omat kokemukset ja tuntemukset jotenkin hahmottuvat mielessä.
No, laadinko tapahtumista oman kertomuksen, vai annetaanko asian olla?
On paljon sellaista, mistä en (hienotunteisuussyistä) ole täällä puhunut, enkä tiedä olisiko se soveliastakaan. Yleensä olen alkanut vihata koko tätä juttua. Minusta riitely ei ole mukavaa, huolimatta siitä, että olen saanut sitä aivan tarpeeksi jo harjoitella
(myös täällä kotona:)
Minusta nämä ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia asioita, että ne pitäisi selvittää vastapuolen kanssa (Unkuri). Mutta se taitaa olla mahdotonta.
Vai tehtäiskö pienoisparlamentti? Huutoäänestys? No tämä ei ole leikin asia. Tämä on vakava asia. Kuka syyttää ja ketä väärinperustein vai oikein perustein?
Määrätynlainen reiluus olisi tarpeellista.
Vai pyyhitäänkö suurella luudalla pois kaikki epäilyt ja mahdolliset väärinkäsitykset? Mehän ollaan kaikki ihmisiä, ja ihminen on monimutkainen, erehtyväinen olio.
Minä olen saanut harjoitella asioitten ylitse hyppäämistä tarpeeksi usein täällä kotona. Minulle se olisi siis helppoa. Molemminpuolinen anteeksiantaminen.
Hullujahan me ollaan, me ihmiset. Soditaan ja tapellaan, vaikka kaikki haluaisivat rauhaa. Vai onko riitelyssä myös hyvät puolensa? Se voi olla jännittävää, ja siinä voi kokeilla voimiaan ja joskus myös älynlahjojaan.
Tässä jutussa on jo mielestäni vainoharhan piirteitä molemmin puolin (ehkä). Ainakin minun taholla, näen näistä jo unta, ja olen niin kuin tiedetään "erityisherkkä" loukkaantumaan pienestäkin asiasta. Toisaalta on ollut pakko nähdä asiat laajemmasta perepektiivistä, joilloin ne näyttävät pienuutensa.
Tapsa, ottaisitko Kemppisen roolin, jos tehtäis tästä näytelmä? Jaettaisiin taas osat. Ne olisivat pääosissa, joilla on omakohtaisia kokemuksia. Toiset säestäisivät ja toimisivat parhaan kykynsä mukaan välittäjäaineksina.
Kerranhan me yritettiin täällä jotain sellaista, vai muistako väärin?
Muuten, yksi hyvä puoli on kaikessa mitä tapahtuu, hyvässä tai pahassa. Siitä voi kirjoittaa juttuja! Ei ole aiheista puutetta. Tämäkin tässä, joka on nyt vilahdellut siellä ja täällä, ja jossa minulla on ollut oma osuuteni, olisi aika houkutteleva aihe, jos joku meistä haluaisi ja jaksaisi siitä kirjoittaa vaikka kirjan. Tai ainakin novellin.
Nyt luovutan ratkaisun Tapsa, sinun käsiisi, sillä kokemukseni mukaan olet tasapuolinen ja jämerä, me muut voitais toimia avustajina.
(Mahdollisista virheistä tässä kommentissa vastaan itse.)
Hyvää yötä!
Liisu, Liisu, tässä blogissa ei kysytä miehiltä lupaa, niin ihania kuin he ovatkin! Ei Tapsalta eikä Kemppiseltä! Vaan Iinekseltä. Kirjoitan täällä asioista sitä mukaa kuin aiheita mieleen tulee, Nyt minua ei kiehdo tämä pilkka-asia tällä erää, vaan mieluummin aikakauslehti Kalle, jonka taitettuja sivuja löysin sattumoisin, kun avasin yhden huutokaupasta huudetun lasipäällisteisen painokuvan takakannen! Mitä pinup-tyttöjä 50-luvun karhealla painoarkilla. Ja mitkä sumeat värit!
PoistaMinä muuten vastasin jo eilen Kemppiseen Tapsan kommentin perään, ja siitä minusta näkyy se tapa, jolla asiaan lopulta kannattaa suhtautua. Huumorilla!
Liisu, tuo Kalle-juttu töksähti tuohon vähän sopimattomasti, aiheeseen nähden, älä pane sitä pahaksesi, se tuli suunnittelematta, kun olin niin riemuissani löydöstäni. Löytää jonkun kätkemä viesti lähes 70 vuoden takaa! Viestissä oli saatesanat Jälkipolville, ja pinup-kuvien lisäksi mukana oli sarjakuvasivu, Lumperi. Itse taulussa oli maisema.
PoistaEn toki muista ihan noin kauas, mutta minun muistoissani ensin oli Jallu ja vasta sitten tuli Kalle.
PoistaMinusta tämä aihe olisi aivan erinomainen!
PS. Liisu - onko Kemppinen muka joskus jättänyt julkaisematta sinun kommenttejasi? Minun ymmärtääkseni hän julkaisee kaikki.
Tarkistin Wikipediasta, kun en minäkään tiedä. Kalle ilmestyi ensimmäisen kerran vuosina 1950 - 56, sitten se jouduttiin sensuurisyistä lopettamaan, vaikka se oli - nyt arvioiden - tavanomaista perhelehtitasoa - väittää Wikipedia. Olen kyllä itse toista mieltä, kun katson paljaita tissi- ja stringtyttösiä noilta taulun takana olleilta näytesivuilta! Kalle alkoi sitten uudelleen 1970-luvulla.
PoistaVuonna 1958 aloittanut Jallu oli sisällöllisesti suoraa jatkoa vanhalle Kallelle, kunnes se 1960-luvun kuluessa muuntui pornolehdeksi, kertoo Wiki.
Eikö yksi ihan hyvä vaihtoehto olisi antaa asian olla? Harvan päänsisällöstä ja motiiveista pääsee täysin perille vaikka kuinka yrittäisi; hyvä jos itsensä. Ja kaikki kaiveluun ja mässäilyyn ja oletuksiin käytetty aika on pois jostakin muusta eikä varmaan ole omiaan pitämään mielialaa plussan puolella.
VastaaPoistaSamoilla linjoilla. Kannattaa lukea vaikka aamun Hesarista juttu Venäjän homoista. Koko aukeaman jutussa on hirveän sympaattinen homopariskunta, joka on Venäjällä rusikoitu ja uhattu tappaa, toiselta mieheltä, kehitysvammaisten opettajalta, on mm. hakattu kuulo pois. He hakevat Suomesta turvapaikkaa ja ovat parastaikaa Konnunsuon vastaanottokeskuksessa, ankeassa paikassa, mutta turvassa. Kunpa miehille järjestyisi oma koti, turvallinen elinympäristö. Kun katsoo Hesarin kuvaa, näkee yhdellä silmäyksellä sen, että homous ei todellakaan ole "valittu rooli." Jos nyt joku vielä epäilee.
Poista"Äitini sanoi, että hän rakastaa minua, mutta ei tällaisena kuin olen." Voi äidin kylmää sydäntä.
PoistaVenäjän homovastaisuus on iso asia globaalistikin, aivan hirveä mahtavan ja ison kansakunnan rikos. Homoilla ei ole Venäjällä edes lainsuojaa, he ovat eläintä alempia olentoja. Heidän pahoinpitelyjään ei edes tutkita. Miten lie murhan?
PoistaSamaa mieltä Kuunkuiskeen kanssa, turha vatvoa ämmien ja ukkojen juoruilua.
PoistaMutta silti se Iineksen ehdotus, että Liisu tekisi asiasta omakohtaisen taiteellisen kirjoituksen omaan blogiinsa, on oivallinen.
Itse en tunne tätä asiaa niin hyvin, että osaisin olla primus motorina. Minun mielenrauhaani se vaikuta, maailmassa ja elämässä on oikeitakin ongelmia.
Lisäksi kannatan turvapaikan antamista venäläisille homoille. En kerta kaikkiaan ymmärrä homovihaa. Siinä täytyy olla suuria ongelmia oman seksuaalisuutensa kanssa.
Asiasta toiseen.
VastaaPoistaTämänpäiväisessä Aamulehdessä on kahden aukeaman juttu Perhealbumi-projektista. (Netin puolella se näkyy olevan maksullinen.) Siinä Susanna Kekkonen ja Anna-Sofia Berner perehtyvät eroperheisiin valokuvan kautta.
Netistä löytää varmasti myös jotakin.
Tämä Iines saattaa kiinnostaa sinua, koska siinä yhdistyvät valokuvaus ja perheen / suvun historia.
Perhealbumi-näyttely näkyy olevan esillä valokuvataiteen museossa tammikuun lopusta lähtien. Kirjakin siitä on tehty joukkorahoituksella.
PoistaKiinnostaa kovasti, sillä jopa ostelen vanhoja valokuvia kirpputoreilta ja huutokaupoista kesäisin, kun on maaseutupaikkojen pihahuutokauppoja, joissa myydään yleensä kuolinpesiä. Tosin huutokauppoja on entistä vähemmän.
PoistaValokuvataiteen museon verkkosivuilla näyttää olevan vapaassa katselussa monenlaisia vanhoja kuvia. Kiitos vinkistä!
Liisun yllätys!
VastaaPoistaKun lueskelin kommenttejanne, tulin siihen tulokseen että olette kaikki samaa mieltä, että mennyt on mennyttä eikä kannata pohtia mitä idässä tapahtuu kun lännessä on rauha. Tämä vertauskuvallisesti ilmaistuna.
Mutta enpä malta olla kertomatta, mitä tapahtui Anita Konkan blogissa tänään. Olemme Anitan kanssa facebook-kavereita, ja siellä olevan linkin kautta ohjauduin Anitan blogiin. Siellä oli yllätys!
Olen aika lailla jo parkkiintunut blogeissa kävijä, mutta en osannut odottaa, että maineeni epämiellyttävänä ihmisenä on levinnyt jo rajojen yli. Törmäsin siellä kommenttiin, jonka ainoa tarkoitus oli kertoa Anitalle, miten vittumainen ihminen olen.
Ja syyteluettelo oli pitkä. Kaikki asiat, mitä olen täällä tullut itsestäni kertoneeksi, oli otettu todisteeksi minua vastaan. (Missään muussa blogissa en ole niistä asioista puhunut.) Täällä on ollut vapautunut tunnelma. Se on saanut minut jotain kertomaan omasta elämästäni.
Nyt ei kannata senkään takia tehdä salapoliisi työtä muissa blogeissa, tuli tunne, että joukossamme on joku, joka on ottanut tehtäväkseen mustata yhden meistä. Uskomatonta, eikö totta?
Muistan kyllä että täällä on sanottu, että "tunnen myötähäpeää kun luen Liisun kommentteja".Mutta kuka oli sanoja? Samaan tyyliin siellä nyt Anitalle todistettiin lopuksi, että minä, Liisu, olen ihminen, joka herättää hänessä (kommentin kirjoittajassa) "ikäviä fiilinkejä".
Satuin olemaan tuoreena paikalla. Mutta kun luin sen, kommentin, minua alkoi naurattaa. Ja sillä aikaa kun kirjoitin "lohduttavaa" kirjettä tälle ilmeisesti kovin kateelliselle ihmiselle, ja korjailin hänen virheellisiä tietojaan ja oikaisin hänen esittämiään väitteitä, oli Anita poistanut sen syytejirjelmän asiattomana. Minä kiitin häntä ja sovittiin että myös vastaukseni poistettiin, koska se olisi näyttänyt omituiselta ilman siihen liittyvää kommenttia. (Otin siitä kopion, jossa näkyy kaikki, mistä minua syytettiin) Nyt siellä paikan päällä ei ole jäljellä mitään merkkejä tästä joka tapauksessa oudosta tapahtumasta.
Anita on kiva. Iineskin näkyi käyneen, jossain siellä, huomasin hänen kommenttinsa, joka oli hyvä. Iineksellä on taito sanoa asiat naulan kantaan.
Olisiko syytä panna jäitä hattuun, Liisu? Kuvaamasi tapaus on ikävä, mutta kirjoituksesi heittää ikävän epäilyn täällä kommentoivien ja myös minun ylleni.
PoistaAnonyymeista en vastaa, mutta täällä vakituisesti kirjoittelevat nimimerkit eivät taatusti vieraile Anita Konkan blogissa mustamaalaamassa sinua. Luulisin olevani meistä kaikista keskenämme tutuiksi käyneistä itse Anita Konkan blogin ainoa säännöllinen lukija, jo vuosien takaa. On kuitenkin myös paljon lukijoita, jotka eivät kommentoi, ja heistä en tiedä mitään.
Tapausta ei ymmärrä eikä hyväksy varmaan kukaan. Syytöksiin ei kuitenkaan kannata vastata, niitä ei ole ehkä järkevää lähteä yksilöiden kumoamaan. Parasta olisi sivuuttaa tapaukset tyystin ja olla niitten yläpuolella.
"Anonyymeista en vastaa, mutta täällä vakituisesti kirjoittelevat nimimerkit eivät taatusti vieraile Anita Konkan blogissa mustamaalaamassa sinua."
PoistaEn ainakaan minä. Ei ole mitään syytä sellaiseen, enkä halua käyttää aikaani semmoiseen touhuun.
Et sinä, todellakaan, jos olet se hyvinkin asiallinen ja tietävä Anonyymi, joka täällä ilokseni on jo pidempään kommentoinut, milloin ollut samaa mieltä ja usein myös eri mieltä - ja antanut näin minullekin tilaisuuden miettiä asiaa toiseltakin kantilta. (Vaikka saatankin jankata vähän lisää.) Luulen tunnistavani sinut anonyymien joukosta hyvinkin, vaikka aina en voi olla varma.
PoistaAnonyymeilla viittaan tietenkin niihin, jotka jäävät täysanonyymeiksi ja joista en osaa sanoa mitään. En kuitenkaan mollaa heitä, päinvastoin, annan kehuja, sillä asia- tai hauskuusprosentti on heilläkin erinomaisen korkea nykyään.
Iines, olin juuri tulossa tänne korjaamaan asiaa, en minä itsekään usko, että se kukaan täällä oleva olisi. Käyhän sinun blogissasi paljon ihmisiä, ulkopuolisiakin, lukemassa, sellaisia, jotka eivät tänne kommnetteja jätä. Uskomattoman törkeä juttu minulta, jos sen lukee sillä tavalla, että ottaa tosissaan. Minähän vähän yritin säikäyttää teitä veljet ja siskot. Ajattelin, että entä jos syttyisikin sisällisota! Kuinka kauheaa se olisi. Ja vaikka tämä kuvaamani asia on tänään tapahtunut, ei aavistustakaan, kuka anonyymi sen on käynyt sinne kirjoittamassa. Minuahan vain nauratti koko juttu. Tuo oli paha, että heitin tuon lauseen joka tuli mieleeni, ja nyt kun muistin, missä yhteydessä ja kuka sen sanoi, en voi millään yhdistää sitä Kuunkuiskeeseen. Vastahan meillä oli ystävälliset jutut, ja minusta hän on osoittautunut todella järkeväksi ja mukavaksi. Harmittaa kun en muistanut sitä heti. Sitä kohtaa olin erityisesti tulossa korjaamaan. Ehkä poistan tuon jutun, en ymmärtänyt, että siitä voisi todella joku suuttua.
VastaaPoistaAika ajattelematon olen. Aika ajattelematon oli myös se henkilö, joka sellaisen kommentin oli kirjoittanut. Jos en olisi ollut niin jo tottunut, että mitä tahansa voi tapahtua, olisin varmasti järkyttynyt. Mutta nyt minua vain tosiaan nauratti. Anteeksi Iines, jos pelästytin sinua. Luulin että sinä ymmärrät, että leikkiähän se oli. Jotain makaaberia juttua tässäkin tavoittelin.
Poistanko?
Älä poista mitään, kun kerran kirjoitit. Moni on tämän kuitenkin jo lukenut ja on reilua antaa kirjoitetun olla - ketään ei tämä loukkaa. Asia on ok!
PoistaKyllä bloginpitäjät poistavat selkeät henkilöön menevät loukkaukset, kunhan vaan ehtivät. Minäkin olen poistanut muutamia. Jotkin tölväisyt, myös itseeni kohdistuvat, saavat jäädä, sillä en periaatteessa kannata sensuuria kuin ääritapauksissa.
Iines, vielä. Se kommentti ei ollut hauska, ei ollenkaan. Mutta vastaus jonka hänelle kirjoitin, siitä tuli hauska, olin hyvällä tuulella jostain merkillisestä syystä. Ehkä siksi, kun ajattelin, että näin minua koulitaan ottamaan vastaan ikäviäkin asioita. Kohta olen raudan luja, enkä suutu mistään! Mutta olin minä myös tyhmä kun kerroin siitä. Ehkä nuo aikaisemmat asiat sen aiheuttivat. Ja se harmittaa, että en osannut laatia hauskaksi tuota juttua, yhtä hauskaksi kuin sitä vastausta anonyymille, jossa lohdutin häntä
PoistaUskon, että osaat vastata oikealla sävyllä, Liisu. Huumori onkin paras keino vastata.
PoistaAjattelin tässä sitä "näyttämätöntä haavan ei susi sutta syö"-ohjetta, jonka aikanani itse joskus sain. Kun näytät herkkyytesi ja otat kiusan tosissasi, kiusaaja saa siitä vain uutta virtaa, ikävä kyllä.
Onhan se ikävää, jos törmää jossakin itseään koskevaan arvosteluun. Mutta mikä sisällissota siitä täällä syntyisi ja miksi?
PoistaMinä ainakin vastaan, jos vastaan, vain omista kommenteistani, en kenenkään muun. En täällä, en Kemppilässä, enkä missään muuallakaan, ihan niin kuin en vastaa muiden puheista elävässä elämässäkään.
Kaiken lisäksi minä itsehän ainakin väitän kaikille täälläkin aina vastaan!
Mutta minulla on ehdotus sinulle Liisu: laita se pilkkakirjoitus ja oma vastauksesi siihen omaan blogiisi!
Nythän me emme voi millään tietää mitä siinä jutussa oikeasti lukee. En epäile tietenkään sanojasi, mutta on vaikea ottaa kantaa asiaan toisen käden tiedoilla.
PS. Minä ainakin tykkään sinusta, Liisu, ihan sellaisena kuin olet.
Totta, jokainen vastaa vain omasta osuudestaan. Tarkoitin omalla "vastaamisellani" luottamista henkilöihin. En ole silti hyväuskoinen, sillä kyllä ajatusmaailmaani mahtuu myös se, että emme koskaan tunne toista täysin edes läheisessä ihmissuhteessa. On äidinmurhia, lapsenmurhia, puolisonmurhia, ystävänmurhia, itsemurhia - puhuakseni kuvakielellä. Ihminen on kummallinen tapaus luomakunnassa.
PoistaIines ja Tapsa,
Poistaehdotuksenne että kirjoittaisin blogiini Blogilandian (Blogistanian) varjopuolista tai yleensä tapahtumista siellä on houkutteleva. Pitää miettiä, osaisinko ja voisinko. Minulla on yhä tunne, että pitää varoa tekemisiään ja sanojaan. Tuntuu, että joku roikkuu kieli pitkällä olkapäällä ja vahtii jokaista liikettä mitä teen. Ettei se joku olisi minä itse, en mene vannomaan. Voi hyvinkin olla.
Tuo ehdotus, että julkaisisin sen anonyymikommentin ja oman vastaukseni, on houkutteleva, sekin. Mutta kun sain vastauksen valmiiksi ja päivitin sivun, A oli poistanut kommentin. (Ja onhan olemassa tekijänoikeuslaki, koskeeko se anonyymia, ihminenhän se on hänkin?). Näkyvissä oli vain se vastaukseni, jossa olin käsitellyt jokaisen syytöksen hartaalla pieteetillä. Sen jukaisemista voisin harkita, vaikka muun materiaalin joukossa, kopsasin sen muistoksi tapahtumasta (e-päiväkirjaan).
Mutta se vaara on, että siitä tulisi semmoinen juttu, että Iines tekisi " unkurit" ja telkeäisi oven. Onhan Iines, se on sanottava, aika kärsivällinen ja pitkämielinen,
se vaara on tuskin todellinen. Suurempi vaara olen minä itse.
Saas nähä. (hymiö) Mietin asiaa.
Nyt en ymmärrä, Liisu.
PoistaMiksi minä sulkisin ovet sinulta, jos julkaiset kiusakommentin vastauksesi blogissasi omana blogikirjoituksenaan. Miten se minuun liittyy?
Ajattelen asiasta kuitenkin kokonaisuutena niin, että pelkkiä vastauksia ei ole ehkä mielekästä julkaista omana blogikirjoituksenaan, koska lukija haluaa automaattisesti sitä tekstiä, johon kirjoituksesi on vastaus. Tämä ei tarkoita epäluottamusta ketään kohtaan, vaan halua muodostaa kokonaiskäsitys.
En tiedä sitäkään, onko järkevää kirjoittaa blogimaailman tai virtuaalin varjopuolistakaan. Onkohan siinä mitään uutta enää kenellekään? Tekisit mieluummin tarinan, sinä kun olet mestari siinä lajissa!
PS Minä en sulje koskaan ovia keneltäkään, en edes stalkkereilta. En suoraan sanottuna ymmärrä sitä, että joku sulkee bloginsa ovet joltakulta. Menisi sitten kirjoittamaan postikirjeitä tai lukollista päiväkirjaa vain itselleen. Blogin idea on vuorovaikutus..
PoistaLiisu, ei ole tarpeen kävellä kuin munankuorilla. Tekee niin tai näin - tai on tekemättä - niin aina joku tykkää ja joku muu on tykkäämättä. So what! Pääasia, että itse toimii niin, että pystyy elämään itsensä kanssa.
VastaaPoistaEn ole ennen kirjoittanut puhelimella, joten saa nähdä että tuleeko tämä yhteen pötköön.
Kuunkuiske
Kyllähän minä kävelen munankuorilla (hauska ilmaisu) kun en todellakaan haluaisi tieten tahtoen loukata ketään. Teen sitä tarpeeksi tahattomasti kuitenkin.
VastaaPoistaOlin äsken lenkillä, ilma oli lauha, kiva oli kävellä rivakasti lumisia teitä; ajattelin asiaa, se oli menettänyt jo merkityksensä täysin.
Sen tilalle oli tullut tunne vapaudesta ja valoisa olo, vaikka ulkona oli jo aika pimeä.
Idea kirjoittamisesta on nyt haudattu puhtaaseen lumeen.
Liisu, paljon loistavaa kirjallisuutta olisi jäänyt julkaisematta, jos kirjailijat olisivat varoneet sanojaan ja miettineet, loukkaako teksti jotakuta. Esimerkiksi koko Henrik Tikkasen tuotantoa ei olisi. Eikä paljon muutakaan. Lukuisat muistelmat olisivat jääneet kirjoittamatta. Ehkä jopa valtaosa niistä. - Ei ihanne voi olla se, että sanotaan vain kiltisti ja kauniisti - semmoinen ei ole todellista. Totuus kiinnostaa, realismi. Kaunistellussa kuvassa ei ole mielenkiintoa.
PoistaSamaa mieltä, aina joku tykkää tai on tykkäämättä.
VastaaPoistaEtkä sinä ole ainoa, jolla on ristiriitoja blogeissa - me muut emme vain välitä niistä niin kauheasti. Rähistään aikamme ja jatketaan toisesta aiheesta.
Nytkin tuolla ylempänä juuri riitelimme Leonooran kanssa Ukrainen tapahtumista ja olemme niin eri mieltä asioista kuin olla voi. Minun mielestäni hän on venäjämielisyydessään yhtä pihalla kuin kohudosentti ja minä varmaan hänestä amerikkalaisten lankaan mennyt varttifasisti.
Luulenpa, ettemme pääse Venäjän syyttyömyydestä ja hyvistä aikeista konseksukseen.