Kaadettuja karhuja

16.1.  Sain 350 euron laskun vakuutusyhtiöstä, neljäsosaerä vuosimaksusta. Enin osa laskusta näytti muodostuvan autovakuutuksista eli pakollisesta liikennevakuutuksesta ja huippukaskosta, jonka otin uudelle autolle keväällä. Ennen vakuutusmaksut olivat yli puolta pienemmät.

Mietin, kehtaanko pätkivän ääneni kanssa soittaa vakuutusyhtiöön. Kissa vieköön! Tämä karhu kaadetaan.

Se soitto kannatti. Ilmeni, että täydet  liikennebonukseni eivät olleet siirtyneet uuteen autoon. Olin maksanut jo keväällä satoja euroja liikaa. 350 euron lasku jouti revittäväksi, ja syksyn erästäkin olisi jo 67 euroa maksettu. Vakuutusyhtiön palvelu oli ystävällistä ja mikä parasta, puheluun vastattiin heti enkä joutunut kuuntelemaan automaatin käskyjä kuin yhden. Kenties otan lisää vakuutuksia.

Toisenkin hyvän mielen puhelun kävin tänään. Poikamies mökkinaapurista soitti! Se jonka merinäköalaan olen pingottanut pyykkinarun ja täyttänyt sen hemaisevalla nyrkkipyykillä.

Poikamies toivotteli hyvät uudet vuodet, ja paikalliseen tapaan jaaritteli lämmittelyksi. Mietin, onko mökki palanut. Ei ollut mökki palanut, vaan meikäläisen tontilla oleva honka uhkasi kylän rauhaa. Se oli kallellaan viimeisen myrskyn jäljiltä, ja seuraavalla tuulella menossa sekä poikamiehen talon että kylän sähkölinjojen päälle. Poikamies oli jo soittanut kylässä asuvalle tutulle ammattimetsurille, joka oli illemmalla tulossa hätiin, ennen luvattua kovaa tuulta. Minua ei tarvittu paikan päälle, kunhan olen tietoinen, että honkani kaatuu nyt tai tulee kalliita vauriota.

17.1. Sainpa sähköpostiin sitten aamulla kuvan tutusta metsurista - lapsuusystäväni entinen aviomies - ja kaadetusta karhusta, mahtavasta rungosta, jonka päälle metsuri oli miehekkäästi nostanut jalkansa. Oli pätkinyt sitten vielä rungon klapimittaan emännälle kaffepuiksi. Eikä maksa mitään. Se tekee, jolla on välineet, eikä sen palkkion kanssa nokon nuukaa ole. Jos nyt kympin siltä Poikamieheltä.

Vaan minulta ei siis mitään, vaikka se oli minun honkani, joka oli uhkana kylän sähköille ja poikamiehen talolle. Sain Poikamieheltä vielä toisenkin sähköpostikirjeen. Viestin lopussa oli hymiö ja se oli kirjoitettu pienimmällä Arielilla, millä kirjoittaa voi. Olin tarjonnut nimittäin kaadettua karhua hänelle pieneksi korvaukseksi asian hoitamisesta. Hän voi sen keväämmällä korjata ja klapittaa, vaikka hänelläkin on ulkorakennukset täynnä pilkottuja klapeja - wanhan miehen merkki, iloitteli poikamies hymiön kera vielä lopuksi.

18.1. Päivä on pidentynyt jo tunnilla. Vaan tiesittekö, että näinä päivinä Merkurius ja Venus ovat vajaan kahden Kuun kulmaläpimitan päässä toisistaan? Ja että kuunsirppikin on siinä lähellä? Ja Mars, tuo sotaisa planeetta, punertaa himmeänä lounaassa, ei siis idässä. Saturnus, tuo ilkeä viikatemies, sen sijaan nousee kaakonkulmalta ja on hyvin matalalla aamuhämärissä.

Lehdessä sanottiin, että Suomi harjoittaa kaksoispolitiikka ja että Virossa ihmetellään Suomen sekavaa ulkopoliitan hoitoa. Erkki Tuomiojakin on kuin menneestä maailmasta. Niin samaa mieltä. Menisivät saman tien kysymään Aino Kassiselta, mihin päin tulee kumartaa ja mihin pyllistää. Tai katsokoot Saturnusta itätaivaalla ja älkööt ihmetelkö, jos sieltä alkaa jotain vyöryä.

Vaan huomenna kaatuu  kolmas karhu: Heikki katkaisee talven selän. Ja muistakaat, että kun on helppo Henrikki, niin paukkuu Paavalina. Minä olen jo istuttanut ensimmäiset kevätkukkaset! Ostin Lidlistä kaksi ruukkua, joissa oli sipuleita ja multaa. Toiseen tulee viisi eriväristä tulppaania ja toiseen sinisiä helmililjoja. Lähtölaskenta kevääseen on alkanut.