24.5.2015

Kesäpäiväkirja, s. 1: Kipeitä polvia



24.5. Terveisiä mökiltä! En sattumoisin ollut päässyt tänä keväänä aiemmin siellä käymään, ja nyt nurmikko oli kasvanut polveen saakka, ja voikukat voivat hyvin, perennan alut kituivat puolimetrisen  nurmikon varjossa piiloutuen auringolta.

Kesäpaikka isoine tiluksineen ei oikein sovi naiselle, joka alkaa ikääntyä ja jolla on hutera oikea polvi ja kipeytyvät nivelet ranteissa. Epätoivoisena nurmikon villiintymisestä aloinkin katsella lepotuolissa istuen mökkitalkkareita Googlesta.  Ei niitä ole kunnassa tarjolla. On aivan totta, mitä ne kirjoittavat ränsistyvistä mökkiperinnöistä. Eivät mökit isoine puutarha- ja remonttitöineen kiinnosta nuorempia polvia. Jos mökkiä ei itse jaksa pitää priimakunnossa, se on perikadon oma ja kaikella on pian vain maapohjan arvo, jos sitäkään. Perijät jäävät nuolemaan näppejään, jos jättävät vanhemman polven yksin selviämään mökeistään. Ostajia ei kiinnosta maapala jumalan seljän takana periferiassa.

Sisuuntuneena änkesin sitten kuitenkin itseni ruohonleikkurin ohjaimiin ja polvet soiden leikkasin jotenkuten ylimmän harjanteen puolimetrisen ruohon, eli kolmasosan yläpihasta.  Alapihalla, maantien toisella puolen, saunatontilla, odottaa kokonainen pihapelto ja koiranputkea puskeva tie rantaan. En uskalla ajatella tätä projektia enkä sitä, että ruoho kasvaa sentin päivässä.

Onneksi putkimies tuli tervehtimään ja sopimaan vessan suihkuhanan asentamisesta. Sain lisäksi valittaa hänelle polveani. Hänenkin polvensa on kipeä, kolmesti piikitetty. Menin sitten ennen poislähtöni vielä naapuriin, jossa olivat mökkipihansa leikkuussa ystäväni Martta ja Martti. He ovat molemmat jonossa tekopolvinivelen asennukseen, kaksi reipasta ulkoilmaihmistä, golffaria, eikä niin kovin vanhaakaan vielä. Yksin hekin Martan  kesäpaikkaa siistivät, jälkipolvea ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Kaikilla tänään tapaamillani ihmisillä oli polvi kipeänä ja jälkipolvi stadissa.  No, yhdellä tapaamallani oli polvi terve, mutta hänellä olikin Parkinsonin tauti,  vanhimmalla serkulla. Minulla on sentään vain vähäinen ja päälle näkymätön polvikuluma, vaan osaa sekin kipeä olla.

(Maalaus Paulis Postažs)

147 kommenttia:

  1. Pojasta polvi paranee, muista se (kankaaniemeläisessä mielessä). Pojan puutteessa käy vähän vanhempikin, Mikiksen kaltainen simasuu.

    Totta haastat mökinpidon ihanuudesta. Minä aloitin mökkikauteni jo maaliskuun puolivälissä, mutta niin vain on taas todettava, kun lehteä pukkaa puuhun ja vihreys rävähtää runsaana niskaan, etten ehtinyt kaikkea mitä piti. Kaukomaan matkailut sotkivat suunnitelmia.

    Iso tontti on meilläkin, sellainen että tiluksia mittaillessa cityihminen eksyy, eikä huuto kanna rajalta rajalle. Nuori polvi käy kerran pari kesässä ja touhuaa omiaan, ei niistä ole apua kuin ruokapöydässä.

    Onneksi oma terveys on hyvä (kop kop kop) ja moottorisaha, kirves, kuokka ja lapio pysyvät kourissa. Ja kaljapullo saunan jälkeen, ah.

    VastaaPoista
  2. Kaljapullo saunaa lämmittäessä, ah, käy hyvin, ja toki saunan jälkeenkin. Kirves käy myös hyvin, ja klapikone, lapiokin hieman varoen, vaan moottorisaha ei, siihen kutsun paikalle monitaitoisen putkimiehen tai naapurin Martin. Myös Poikamies, toinen naapuri, on auttanut puunkaadossa. Nytkin odotti tien vieressä valmiiksi pätkitty männyn runko, joka minun puoleltani oli talvella uhannut kaatua Poikamiehen talon päälle.

    Vaan jälkikasvu ei tee mökkitöitä, ellen ole rampauttanut itseäni tai saanut niskaa kipeäksi. En häntä mitenkään tästä syyllistä, aikuinen ihminen, jolla on omat kiinnostuksen kohteensa. Kyllä hän silti on avulias ja huomaavainen. Olen ajatellut jopa kehottaa häntä myymään aikanaan koko mökin pois. Toisaalta hän on tunneherkkä ja kiintynyt mökkiin, lapsuudestaan lähtien.

    Tämäkin tontti on niin iso, ettei toista päätä näy, eikä puhetta kuule, vaikka huutaisi. Käytämme puhelimia, jos joku on rannassa tai alatontilla. Päämökki on ylätontin harjalla, kuivalla maalla.

    VastaaPoista
  3. Minäpäs jatkan tätä, kun aihe ei nyt teitä innosta.

    Taisin keksiä ratkaisun pitkän nurmikon nitistämiseen. Ruohotrimmeri! Sillähän saa pitkänkin heinikon matalaksi. Ja akkukäyttöinen, jotta pääsee kauas talosta. Vaan se pitää tarkistaa, että vehje ei pidä liikaa meteliä eikä ole liian raskas naisen käteen. Kun olisi vielä semmoinen trimmeri, jota ei tarvitse kannatella käsivoimin, vaan jossa olisi vaikka pyörä alla. Ovatkohan in sinöörit ajatelleet ollenkaan sitä, että laitteen tulisi olla kevyt kannatella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko ruohotrimmeri sinulle uusia keksintö? Ne valjaissa kannettavatkin ovat ihan kevyitä ja tasapainoisen turvallisia käytössä.

      Minulla on sellainen, siis ns. raivaussaha, bensakäyttöinen, johon voi vaihtaa erilaisia teriä, myös sellaisen siimapään. Mutta akkukäyttöinen riittänee varmaan ruohikkoon.

      Vieläkin äimistelen sitä, että oletko ajanut puolimetrisen ruohikon ruohonleikkuukoneella... Eikö sinulla ole edes viikatetta? Minä opin käyttämään sellaista lapsena ja edelleen niittäminen onnistuu. Se on taito- ja tekniikkalaji.

      Poista
    2. Ei ole trimmeri uusi toki, vaan en ole ennen kokenut sitä hyväksi vaihtoehdioksi. Meillä on ollut hyvä viikate, mutta se on varastettu. uusi on hankittava samalla kuin trimmeri, jos nyt sitten trimmeriin päädyn.

      Nyt mietin siis ergonnomisia vaihtoehtoja, kun niskani ei tahdo kestää moottorin jyrytystä ja leikkurin vauhtia. Leikkuri on myös painava raahata ylämäkeä, kun käy sen kanssa maantien yli saunatontilla. Hiukan kyllä pelkään trimmerinkin tärinää ja raskautta sekä melua ja turvallisuutta. Jos ostan, en osta mitään lelua. Raivaussahaakin olen ajatellut, mutta en ole mikään konemies, vaikka leikkurinkin kanssa pärjään kyllä hyvin..

      Lisäksi ei meillä riitä mikään pelkkä ruohon trimmeri, sillä lähes kilometrinen rantatie kasvaa ruohon lisäksi vatukkoa ja koiranputkea, pajuakin pukkaa reunoilta. Akkukäyttöinen ei myös tule kyseeseen, sillä raivaus kestää kerrallaan ainakin tunnin, enemmänkin.

      Ja kyllä, sain kolmanneksen yläalasta leikattua ruoholeikkurilla, itsevetävällä. Minulle on vuosien aikana kehittynyt oiva tekniikka, jota moni kadehtii: nostan hieman leikkurin etupäätä ilmaan, kun moottori alkaa "tukahtua" paksuun ruohoon. Annan ruohon lentää sieltä alta pois, osa menee keräimeen. Ja eikun eteenpäin, 50-senttinen ruoho kyllä taittuu - tosin pitää tehdä tasauslaeikkauksia, mutta ne käyvät jo helposti,

      Panin muuten kuvasarjan todisteeksi ruoho-urakastani. Löytyy
      täältä.

      Kuvia pääsee katsomaan myös tuosta nimilinkistäni, jossa tuo joskus käyttämäni kuva.

      Poista
  4. En ihmettele, etteivät jälkipolvet kovin innokkaasti mökkeilyyn suhtaudu. - "Lähtisköhän kavereiden kaa, vai lähtisköhän Kim Jong Unin työleirille!"

    Hieman minua hirvittää sinun puolestasi. Leikattavahan tuo on, näyttää olevan turhankin rehevää merenrantamaata. Viikate olisi paras, ei se vaikea ole käyttää, eikä sen käyttö ole edes yhtä raskasta kuin ruohonleikkurin tuollaisessa viidakossa. Tarvittaessa vähän ruohonleikkurilla paikkailee.

    Mökkiä minulla ei ole koskaan ollut, mutta aikoinaan kävimme runsaasti vaimokokelaani (reputti) kanssa hänen vanhempiensa mökillä. Se oli mänty- ja kuusimetsäinen mäkitontti, jonka mustikanlehtiä ei tarvinnut ajaa, mitä nyt mustikat poimia joskus loppukesästä. Eivät siellä patistaneet töihin, vaikka itse jotain ahkeroivat melkein jatkuvasti. Nolona yritin toisinaan tarjoutua, mutta useimmiten estelivät. En siitä kuitenkaan loukkaantunut, istuin veneessä kalastamassa lähes jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytär ehdotti pokkana viikatetta, kun lähetin hänelle kännykällä ottamiani kuvia. Ajattelin kyllä, että jospa se tulee äitimuorin avuksi... Vaan ei, ihmisellä on työnsä ja kirjalliset askareensa, ja se on hyvä ettei ole pahoilla teillä. Ymmärrän, ja senkin ymmärrän, että ei kukaan minua pakota mökkeilyyn. Itse osani valitsen. ja kun kerran saan leikatuksi, muut kerrat sujuvat kuin tanssi. Sattui nyt tämä polvi pakana, ja niskatkaan eivät kyllä tykkää älyttömästä voimailusta.

      Meillä taitaa olla vähän samantyyppinen ylätontti kuin reputtamallasi - en naura yhtään, en edes hymyile - vaimokokelaalla. Me vaan olimme niin uunoja, minä lähinnä, että raivasimme metsiköstä tasamaata, jonka katoimme savisella hiekkamullalla ja lättäsimme päälle nurmikon. Muutoin ei olisi ollut oleskelutilaa eikä puutarhaa, vain metikkö.

      Poista
  5. Sukupolvien välinen ero on siinä, että vanhemmat ovat vielä metsäläisiä, siinä kun nuorempi polvi on jo aidosti sivistynyttä ja urbanisoitunutta väkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan. Tässä on nyt suuri sukupolvien murros. Ellei nuoremmalla polvella ole vähintään vesiskoottereita, luksusveneitä, surffilautoja tai kanootteja ja viihdevälineitä nopein yhteyksin, turha haaveilla lastensa ja osalla jo mahdollisten lastenlastensa näkemisestä. Pitää olla myös hyönteisetön tila, jonne eivät kuulu lintujen rääkynät ja ja tuulen suhinat.

      Poista
    2. Lainaan tähän Pentti Linkolaa: "Suomessa suuria puita on enää vain Helsingin puistoissa."

      Lapin mieskin sanoi aikanaan, että "miksi sie ethelän mies huijhot, ota ohvia!" - Sillä pääsee pitkälle, kun vielä muistaa Raidin, joka tappaa talossa ja puutarhassa.

      Poista
  6. Muistoissani kolme kesän parasta tuoksua ovat tärkeysjärjestyksessä:
    1. Tervatut ratapölkyt
    2. Vastalaskettu asfaltti
    3. Vihanta maa sateen jälkeen.

    Ratapölkkyjä ei enää tervata, kun ovat betonisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1. Meren tuoksu

      Suolaisen veden ja kalanhajun yhdistelmä sekoittuneena merenpohjan tuoksuun.

      2. Tervatun veneen tuoksu

      Sen tunsi jo lepikon läpi.

      3. Olgan torpan porstuan haju.

      Oli tullut kotiin, kesälomalle.

      Poista
    2. (ihana juttu!)

      1. helteen kuumentaman asfaltin haju (vähän eri kuin riku riemun, mutta yhtä väkevä haju) 2. kostean nurtsin tuoksu 3. landella puuceen tuoksu.

      Poista
    3. Rakastan puuceen tuoksua aamunkoitteessa vertautuu kivasti elokuvan Ilmestyskirja.Nyt lauseeseen, jossa joku kertoi napalmin vienojen sulotuoksujen leijailua rakastavansa.

      Ehkäpä kaikkein ihaninta mökillä on, kun saa kaivaa kuopan ja kantaa sinne täyttyneen puuceen sisällöt. Kokemusta ei saata unhoittaa, se syämmein saa sykkimään!

      Taiteilija Martti Innaselle Urjalan kunta lahjoitti aikoinaan mukavan rantatontin, kunnan tunnetuksi tekemisestä, mutta se ilmeisesti jäi kuitenkin koskaan rakentamatta, koska taiteilija ei "sopeutunut puucee-kulttuuriin."

      Poista
    4. Landella mitään hyyskiä enää ole, arvon cityihmiset. Eihän siellä ole enää lehmänläjiäkään. Se mikä haisee, ovat maajussien peltojen myrkytyssuihkutukset ja teholannoitteet sekä naapurinemännän pyykinraikaste. 

      Vaan muistan minäkin, miltä Olgan pikkulan alusta tuoksui. Sain istunnosta ikkunalla varustetussa pikkulassa jopa kirjallisia inspiraatioita.

      Poista
    5. Taisit kirjoittaa siellä pelkkää paskaa! :=)

      Poista
    6. Jos totta puhun, päätin siellä katsellessani alas kirsikkatarhaan mm. tyttären kolmiosaisen ristimänimen, joista ensimmäinen ei ole almanakassa. Olin niin innoissani, että juoksin sisälle taloon housut kintuissa. Olen saanut lukuisia muistutuksia tästä kinttujuoksusta.

      Poista
    7. Housut kintuissa juoksut ovat kivoja, sanoisi Mikis.

      Poista
    8. Joskus mietin, että kenties kirsikankukat sumensivat mieleni. Tytär ei nimittäin käytä ensimmäistä vaan toista nimeään.

      Omakin nimeni on sattumanvarainen. Isä oli kysynyt äidiltä, että mikä pannaan tytölle nimeksi. Äiti oli sanonut, että mikä vaan. Isä sanoi sitten, että kun toinen on Tiinu, niin tämä on Liinu. (nim. muut.)

      Poista
    9. Laitan nyt sitten julki rikuriemu-nimen synnyn. Broidi aikoinaan patisti bloggaaamaan ja teki ensimmäisen sivun valmiiksi. Kysyi vielä, minkä laittaa nimimerkikseni. Sanoin, että "ihan saatanan samantekevää, pistä nyt vaikka Riemu-Riitta!" - Onneksi ei sentään sitä, sanoisin näin jälkikäteen.

      Poista
    10. Tämäkin todistaa, että nimet tosiaan ovat usein hieman sattumanvaraisia, nopeasti keksittyjä. Niin on tämänkin blogin nimi. Ideana oli "nainen ikkunassa", tarkkailija, havainnoija, elävän elämänmenon. Siitä tuli ensin ikkuna ja sitten pläjähti se iines siihen. Huolimatta siitä, että nimen kirjoitusasu oli virheellinen, pienellä. Ikään kuin yleisnimi, vaikkei se ollut tavoite. En halua olla ikkunaiines, vaan mieluummin Iines, ikkunassaan.

      Poista
    11. Vaan enpä malta olla palaamatta vielä lyhyesti viime keskustelun Kankaanniemi-aiheeseen, mies kun on palannut eduskuntatyöhön ja antanut lausunnon:

      "– Olin valvomaton ja harkitsematon. Pyydän tekojani anteeksi niiltä, joita olen loukannut ja haavoittanut. Määrää en tiedä. Yksikin on liikaa."

      Tämä on samantapainen tekopyhä anteeksipyyntö kuin muinoin Jyllands Postilta: pyydämme anteeksi, että jotkut ovat pahoittaneet mielensä piirroksestamme.

      Sydän ei ole mukana! Suu syytää toisarvoisia sanoja. Mitä tarkoittaa "valvomaton"? Entä harkitsematon? Ettäkö viettely on perustila, ellei harkitse?

      Poista
    12. Kyllähän nyt aikuinen mies ja kansanedustaja tarvitseen päälytakin valvojakseen. Supon mies ei hoitanut valvontaa tarpeeksi hyvin, täten tapahtui mitä tapahtui.

      Poista
    13. Herää ajatus, että mies on kuin orhi tai luonnonvoima, jota pitää hallita ja suitsia, jotta se pysyy ruodussa.

      Joillakin ihmisillä toimii omatunto - enkä viittaa nyt kristilliseen termiin, vaikkei siinä tässä kohdin mitään pahaa ole. Ihminen, jolta omatunto on kuollut, on asiantuntijamäärittelyin narsisti. En haluaisi uskoa tämmöistä Kankaanniemestä.

      Poista
    14. Eikös anteeksi yleensäkin pyydetä niiltä, joihin teko on kohdistunut ja jotka siitä ovat mielensä pahoittaneet?

      Mutta tuo "valvomaton" on outo ilmaus.

      Tietysti median on kansanedustajan pikkutuhmuuksia kivempi riepotella kuin esim. sitä, miksi lähi-itäläiset ja afrikkalaiset miehet raiskaavat 1700 % enemmän kuin perussuomalaiset pottunokat.

      Poista
    15. Jyllands Posten pyysi anteeksi sitä, että lukijoiden mieli on pahoittunut.

      Lehti ei siis pyytänyt anteeksi sitä, mitä itse teki, vaan mitä lukijat tekivät -pahoittivat mielensä. Tämä on semanttisesti ottaen vain viestinnällisesti taitavaa sanojen asettelua ja eri asia kuin nöyrä anteeksipyyntö .

      Tällainen kvasianteeksipyyntö on tuosta tapauksesta lähtien yleistynyt, kun media tai julkisuuden henkilö mokaa.

      Tosin Kankaanniemen lausunto ei ole yhtä farisealainen kuin Jyllands Postenin. Kankaanniemikin kuitenkin suuntaa pahoittelustaan huolimatta valokeilan mielensäpahoittajiin.

      Toisten pahan mielen anteeksipyyntö tavallaan syyllistää muut siitä, että he ovat pahoittaneet mielensä. Selkeä anteeksipyyntö voisi olla vain tyyliä: anteeksi, olen tehnyt väärin ja typerästi. Piste.

      Poista
    16. Hajumuistissani ei ole tervattujen ratapölkkyjen tai veneen tuoksua. Maan tuoksu sateen jälkeen on yksi parhaista kesän tuoksuista. Lapsuuden kesistä myös ruoanlaiton haju mummon keittiössä (vaikken muuten ruoankärystä tykkää). Kahvin tuoksu.

      Puuceestä näen vieläkin painajaisia. Ehkä siksi, että se oli kuivikkeiden ym. osalta vähän huonosti hoidettu. Reiästä (joka oli liian iso) katsoessa näkyi hirmuinen pudotus paskaa täynnä olevaan tynnyriin.
      Ja niin, olen maalta kotoisin, eli kuvaus ei ole cityihmisen perspektiivistä.

      Poista
    17. Voisikohan "valvomaton" tarkoittaa tässä yhteydessä valveilla olevan vastakohtaa raamatullisessa merkityksessä, eikä välttämättä valvonnan puutetta? Tulee ainakin tuon kristillisen taustan huomioon ottaen mieleen."Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin Herranne tulee." jne.

      Poista
    18. Näinhän tuota valvomatonta on selitelty. Sana onkin huonosti valittu, eikä sovi normaalin nykypuheen sanavarastoon, vaan vaatii uskonnollisen kontekstin tullakseen oikein ymmärretyksi.

      Poista
    19. Ehkä se onkin suunnattu niille, joille konteksti on tuttu? Luulisin ainakin, että kovin pala tämä on ollut niille, joille uskonnollisuus ja kristilliset arvot merkitsevät jotain. En tosin tiedä, kuinka kristillistä Kankaannimen nykyinen kannattajakunta on

      Poista
  7. Mediassa on huomattu, että Kankaanniemen anteeksipyynnön ja Soinin plokin tyylit muistuttavat toisiaan. Soini kiistää kuitenkin kirjoittaneensa mitään muille.

    Minullepa tulikin asiasta kuultuani mieleen ihan päinvastainen: toimiiko Toimi Soinin plokin haamukirjoittajana?

    VastaaPoista
  8. Niin, siis Samppahan linkkasi tämän Kankaanniemen kirjoituksen tuonne edelllisen keskustelun loppuun, kun samaan aikaan olin jo palannut tässä vielä tapaukseen. Tuossa se Sampan antama osoite siis:

    http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195782-nujerrus-ja-armo-paluu

    Kirjoituksen tyyli on poikkeavaa. Se koostuu lähes pelkistä lyhyistä päälauseista, tai sivulauseista, joista on tehty päälauseita. Tyylillä tavoitellaan tietysti jotain. Se on aseista riisutun miehen tyyliä, ehkä merkki nöyrtymisestä, kuitenkin. Tai olisiko siinä Soinin käden jälki? En ihmettelisi sitäkään.

    VastaaPoista
  9. En pitäisi Tapsan ajatusta lainkaan mahdottomana, Kankaanniemi saattaa olla yksi niistä, jotka haamukirjoittavat Soinin tökstöks poks tekstit. Kuka on vastuussa täydellisestä virhearvioinnista, kun Soini puheessaan tymistytti sanoen, etteivät persut anna persettä. Olisiko kirjoituksen tehnyt joku tuhmien puhumisesta nauttiva? Kankaaniemi?

    VastaaPoista
  10. En ole lukenut Soinin tekstejä, mutta puheessaan hän on aikamoinen verbaalikko. Sellaisilta sujuu kirjoituskin - jos he haluavat.

    Tuo töks töks -tyyli viittaa tarkoitushakuiseen viestintään, agendaan, jota ajetaan. Tyyli on tehtävä lukijoitten arvioidun tason mukaiseksi, ei niinkään itsensä näköiseksi.

    VastaaPoista
  11. Joseph Goebbels: "Propagandan väitteet on suunniteltava tyhmimmän kadunmiehen käsityskyvyn mukaan."

    Aika ällitälliähän se on, että Soinin blogi on ploki. Tuollainen uusrahvaanomaisuus saattaa hänet omasta mielestään kadunmiehen tasolle. Syvää halveksuntaa siinä täytyy olla, kuten kaikessa populismissa pintaa syvemmältä. Oikeasti bloginsa pitäisi olla le Blog.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Goebbelsin ohje on käytössä myös suomalaisessa peruskoulussa, eli opetus on järjestettävä heikoimman käsityskyvyn mukaisesti. Näin etenkin nyt, kun erityisluokkalaiset on integroitu demokratian nimissä tavallisiin isoihin luokkiin.

      Poista
    2. Riippuu ihan koulusta ja paikkakunnasta kuinka opetus hoidetaan. Leikkaukset opetuksessa ovat todella huono juttu. Just kuulin yhden alakoulun tilanteesta eräältä opettajalta: Yli puolet koulun opettajista ovat sijaisia tai määräaikaisia (= voidaan lomauttaa kesäajaksi) eivätkä tiedä varmasti kenen työsuhde jatkuu ja kenen ei. Niille, joilla on vakituinen työsuhde, on kerrottu luokkien yhdistämisistä sekä se luokka jota ryhtyvät vetämään syksyllä (= kolmesta luokasta on tehty kaksi luokkaa). Nykyopeilla riittää haasteita...

      Poista
    3. Siis erityisoppijoiden integrointi tavallisiin luokkiin on käsittääkseni opetustrendi, ei säästösyistä johtuva leikkaustoimi. Tämä integrointi isoihin ns. normaaliluokkiin alkoi jo ennen näitä säästöjä. Nythän näitä supistuksia tehdään jo säästösyistäkin, kun luokkakokoja pyritään surentamaan, samalla kun kouluja yhdistellään.

      Poista
    4. Tuo kuvaamasi tilanne on pöyristyttävä opettajien kannalta. Töitä olisi, mutta virkoja ei perusteta, jolloin niihin voitaisiin valita pätevä vakituinen opettaja.

      Sijaiset ymmärtää, koska ne ovat pakkotilanteessa. Virkavapautta ei opettaja huvikseen saa. Määräaikaisia toimia sen sijaan on vaikea hyväksyä. Ne merkitsevät juuri tuota, että työt keskeytetään kesäajaksi, vaikka se on tavallaan juridisesti väärin - opettajan palkkahan on koko vuodelta ja se maksetaan vain kuukausittain. Nyt määräaikaisilta jää osa jo ansaitsemastaan palkasta saamatta, kun kesäpalkka jää pois.

      En ymmärrä OAJ:n vellihousuisuutta tässä. Miksi se ei hoida asiaa kuntoon? Tämä on myös useiden vakituisten viranhaltijoiden toive, vaikka heillä on oma leipä turvattuna.

      Poista
  12. Vielä tuohon Soinin puheeseen. Hän käyttää puhuessaankin lyhyitä ja iskeviä kielikuvia ja muita sanontoja, jotka nekin saattaa kirjoittaa leegio taustakirjoittajia. Mitä spontaaneimmilta puhumisensa tuntuvat, sitä tarkemmin ne ovat etukäteen hiotut.

    VastaaPoista
  13. Koetin etsiä Timo Soinin kirjoituksia katsoakseni kielenkäyttöä. Löytyi vain Timo Soinin Ploki, jossa luki: Ei blogikirjoituksia.

    Joka tapauksessa Soinin retoriikka ja nopeus puheenvuoroissa sekä ilmeinen huumorintaju kertonevat kielellisestä lahjakkuudesta. Kirjoitushan on ajattelua, samoin puhe kumpuaa samoista lähteistä. Puheessa voi silti ilmetä estoja, jotka eivät kirjoituksessa näy, mutta hyvä puhe harvoin tulee huonolta kirjoittajalta.

    Kirjoitusavustajia Soini ei taitojensa puolesta tarvinne, muista syistä toki varmaan hänelläkin on tällaisia apukirjoittajia.

    VastaaPoista
  14. Mozartin tasoista musiikkia en koskaan väsy kuuntelemasta, laitankin Soinille tästä vähän terveisiä. Kulttuuriministeriksi muuten, ja by the way, arvailen Paula Koivuniemeä.

    VastaaPoista
  15. Kyllä Paula Koivuniemi aina Paavo Arhinmäen pesee.

    Olipas siinä Mozartit. Hetken jo luulin, että linkissä on Requiemin jokin osa.
    Vaan hanurihan siellä soi, haikeasti.

    VastaaPoista
  16. Hanur niin haekasti valittelloo. Arhinmäki oli paras kulttuuriministeri, ymmärsi, että potkupallo se on kansalaisten mieleen. Hitto, että riemastuin, kun luin ikitaaton, Jörn Donnerin, olevan vielä vedossa. Hän ehdotti oopperan sulkemista, koska se vie kulttuurimäärärahoista aivan kauheasti. Olen samaa mieltä, mutta ei auta, ei, Tiitisen Seppo isoimpana kulttuurivaikuttajana, ohjailee rahat edelleenkin niiden heikkotasoisten kurkkuäänien päästäjien pariin. Melko hom...hölmöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja heh, heh, mistähän pirusta minäkin tietäisin, minkälaisia ääniä ne oopperaihmiset siellä päästelevät. Kun en koskaan ole käynyt, enkä koskaan mene. Mutta jumalauta, että Tiitisen hienostelut, piip, piip, maksavat paljon!

      Poista
    2. Missään sivistyneessä valtiossa, ei päästettäisi entistä vakoilupomoa, vieläpä entisen diktaattorin aikaista, valvomaan maansa parlamenttia. Paitsi tietenkin Suomessa.

      Mutta on hyvä, että shamppakalja maistuu ja nuoret tanssijat kiihottavat, miestä jolla on salaista tietoa jokaisesta poltiikosta.

      Poista
    3. Kotomaassamme kunkin sivistys arvioidaan saavutetulla asemalla. Shamppakalja, bigbrother ja alastontreffit ovat kova sana. Ja ooppera.

      Kekkosen mies, Seppo Tiitinen, on kiva.

      Poista
    4. Hah, kun joskus meinasin kirjoittaa nuoresta naisesta, joka kinusi Kekkoselta, vaikka presidentillä ei ollut enää muuta mielessä kuin kouluunlähtö lapsuuden Kajaanissa. Lerppuhan se "se" oli, ei maha mitään. Ja ihan mahottoman hyvä toimittaja, näin on yleisesti päätetty.

      Poista
    5. Nooh, minä nyt olen tällainen vanha juntti, joka yökköää niiden muidenkin Kekkosen huorien muistelmia. - Ai jukupliut, että taas sanoin tuhmasti ja nykyajasta piittaamattomasti!

      Poista
    6. Oopperan johtaja Sirpa Kärkkäinen kirjoittaa aamuisessa Helsingin Sanomissa, että 80 prosenttia oopperan valtiolta saamista tukirahoista menee henkilöstön ylläpitoon. Nyt henkilöstöä on supistettu 15 prosenttia. Jos ja kun leikkauksia tulee, ne kohdistuvatkin juuri henkilöstöön, jota vähennetään lisää.

      Muutenkin suurin osa kulttuurituista menee säveltaiteen tukemiseen. Toisaalta on niinkin, että klassisen musiikin alalla - kai oopperakin tavallaan on klassista musiikkia, joskin se käsittääkseni versoaa myös puhetaiteesta ja on teatteritaidettakin - meillä on ollut menestystä maailmalla, toisin kuin muissa taiteenlajeissa. Susanna Mälkki, Kaija Saariaho ja kaikki ne kapaellimestarit ja viulistit! Anita Välkki aikoinaan, Karita Mattila..

      Todennäköistä lienee se, että kulttuurin alojen leikkaukset kohdistuvat nyt uusiin ja kokeileviin taidejuttuihin, oli taiteenlaji mikä hyvänsä.

      PS Eikös ooppera ole suurta kansanhuvia esimerkiksi Italiassa? Meillä ja monessa muussakin maassa se baletin ohella on jostain syystä laskettu eliittitaiteeksi.

      Poista
    7. Big Brother ja Alaston Suomi ovat kaupallisen television juttuja, jotka kustannetaan mainostuloilla. Näitä kansa nähtävästi haluaa tukea, kun vastaavia ohjelmia on kaupallinen televisio täynnään, niin ettei kyseisiä kanavia ilkeä enää avata.

      Sitä mainosrummutustustakaan ei jaksa. Puolen tunnin ohjelmassa saattaa olla neljät mainokset, alussa, keskellä kaksi taukoa ja lopputöräytykset vielä. Mieluummin menen opperaan tai konserttiin ja kaikkein mieluiten teatteriin tai elokuviin (jossa on kyllä tekemistä katastrofaalisen äänentoiston kanssa). Ei ihme, että nuoret katsovat jo ohjelmansa netin välityksellä, itse valikoiden.

      Poista
  17. Tuskin on Kankaaniemessä pöly laskeutunut, kun persu-uunista pullahti uusi idea: suomenafrikkalaisille ehdotetaan lapsikiintiötä Kiinan malliin!

    Varavaltuutettu ex poliisi Sademies taisi iskeä pamppunsa aikamoiseen kipukohtaan? Kuulen jo korvissani nousevan myrskyn kumua - tämä hiljaisuus johtunee vain siitä, että viherpunakisto haukkoo henkeään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin pisti tänään silmiin lyhyt otsikko afrikkalaisten miesten pakkosterilisaatiosta. Juttua en lukenut, muistan vain nopeasti ihmetelleeni otsikkoa. Olisiko kyseessä sama juttu?

      Kiintiötä hellempi keino olisi kai ehkäisyvalistuksen ulottaminen niihin, jotka sikiävät hillittömästi. Ellei se auta, johtimet vaan poikki mieheltä tai naisilta torvet tukkoon.

      Poista
  18. Minä taidan jatkaa valitsemallani linjalla. Maahamme on muodostumassa oikeistohallitus, joka joistain syistä on paljolti köyhien valtaan saattama. Vasemmiston olisi syytä katsoa peiliin. Arvokonservatiivejahan me kaikki olemme.

    Mutta jumalauta, että minua sylettää, kun katselen läskiä, luikkua ja kepuheikkiä. YÄÄK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta hienoja tulojen korotuksia tiedossa. Päiväsakot tuplataan.

      Niin kauan kun sakkotulot lasketaan budjetissa vuotuisiksi tuloiksi, Suomi ei ole sivistynyt maa.

      Poista
    2. Olen miettinyt, että sosiaalidemokraateista on tullut tukiautomaatti, joka ylläpitää menetelmillään köyhyyttä. Ei se poista köyhyyttä, että ovista ja ikkunoista juoksee jokin tuki tai lisä. 

      Näyttää siltä, että jopa tuettu kansanosa on tajunnut tämän - ei kukaan oikeasti halua elättää itseään tuilla. Ihmiset haluavat tehdä töitä ja ansaita itse elantonsa vieläpä niin, ettei valtio vie kaikkea. Sosiaalidemokraatit ovat tämän tukisysteemin isä.

      On turha sanoa, ettei töitä ole. Ei tietenkään olekaan, tukiyhteiskunnassa. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia.

      Poista
    3. Töitä on, mutta palkanmaksajia ei ole. Voipi olla että nyt kuntapuolen palkkoja leikataan, lomautusten lisäksi.

      Poista
    4. Jos palkkoja leikataan, se ei voi olla paljon per henkilö. Palkan alenemisesta johtuu sitten se, että verokin väkisin alenee - progressio, joten vaikutus palkanansaitsijalle voi olla plus miinus nolla.

      Minulla kävi kerran niin, että kun palkka pieneni jonkun verran, muuttuneen tuntimäärän vuoksi, käteen jäävä tulo nousi. Niin ankara on veroprogressio tavalliselle opettajallekin.

      Poista
    5. Ja vähenevät verotulot valtiolta, leikataan ja kiristetään ja yhä vaan verotulot vähenevät. Sillai ne loppuvat ne yhteiset rahat.

      Koulutuksesta leikkaaminen on todella hyvinhyvin huonohuono juttu.

      Poista
    6. Koulutukseen menee paljon valtion rahaa, ja siksi sieltäkin leikataan.

      Eihän tästä kukaan pidä, vähiten opettajaihminen, joka tietää, mitä se käytännössä merkitsee. Vaan pakkotilanteessa on kaikkialta leikattava.

      Suomen kokonaisveroaste on jo 45 prosenttia. Se on maailmantilastollista huippua. Vielä korkeampi veroaste suistaa Suomen lopullisesti raiteiltaan ja romahduttaa talouskehityksen.

      Eivät tavalliset keskituloiset työntekijät kannata alkuunkaan verojensa nostoa.

      Poista
  19. Nyt, kun hallitus on muodostettu, ja nimimerkki Tapsan (taitaa olla olkiukko?) rakastamat punavihreät ovat hävinneet vaalit jo toisen kerran tänä vuonna, on ilo revittävä jostain muualta. Mutta mistä? Sanopa se! Toiset menevät oopperaan nukkumaan, jotkut potkimaan palloa tai mummojen munasarjoja, toiset kirjoittelevat vastuuttoman hauskoja mutta armottoman anteeksiantamattomia tekstiviestejä. Ja toiset kirjoittelevat blogeja/plokeja! (Auta armias heitä!) Fiksuimmat sentään soittelevat n. 13-kielisiä jadepuukoppasia kitaroita ja laulavat chansoneita Savoksi... Oy, Jeah!

    ”Minä vaan tiskaan astiooita ja luutalla lakaseen lattiooita, tilitali tilitali hittan taa...”

    Ei, en minä. Aamulla katselen napaani, illalla itseäni sisältä päin, yöllä kuuntelen ULA-radiolla Merirosvoja. Ne ovat kivoja. Kaukaiset kanavat vain kohisevat ja puhuvat ja kohisevat ja laulavat ja imitoivat ja kohisevat. Se on elämää se! Vasta kun paapuurin puolelta tulee vuoksi ja styypuurin puolelta luode ja tampuurin puolelta haukotteleva Esa Pakarinen... niin elämä muuttuu draamaksi.
    Mutta elämäähän sekin on.
    Tosin itse olen koko ikinä elänyt hyvin matalalla profiililla. Usein jopa tämän vertikaalisen... vai oliko se horisontaalisen... em mä ny muista, tason alla. Mä, mato matkamies maan, en etsi valtaa enkä loistoa enkä kultaakaan vaan mulle riittä omena. (Mielummin ei-Antonovka. Vähän kirpeä kyllä saa olla mutta ei liian kypsä, por favor.) Yksin, ja ainahan minä olen yksin koska olen mato ja "yksin oot sinä karvamato..." niin minä iltaisin, kun televisiostakaan ei tule kuin nakuilujuttuja tms. vaan, niin ei minulla ole muutakaan tekemistä kuin purra eteisen juuttimattoa. Se ei taas tee hyvää hampaille. (Se mikä sopii Hitlerille, ei sovi korpraalille.) Mutta minä en raivoa, EN PERKELE RAIVOA, olen vain epätoivoa täynnä kuin liian täyteen pumpattu traktorin rengas... Ja miksikö muka, te tuhahtaen kysytte, ja samalla sylkäisette karmean räkäklöntin edessä istuvanne herrasmiehen teedweytakin kaulukselle (ei, hän ei huomaa sitä). No, vastaan kun kerran kysytte. Ja vastaus kysymyks... ei, älkää enää räkikö... eenne on helppo. Se on: olen niin yhdentekevä. Ja sen lisäki että en osaa tehdä kahta asiaa, teen sen yhdenkin väärin. Aina ja yhä uudestaan aina. Mutta paskaakos minä tästä tämän enempää juttelen, antaa muiden, noin triljoona kertaa parempien näyttää kyntensä... itse en ma osaa... ma en osaa olla.

    elviksen joululaulu

    Tosin tuo Timo Tuisku muistuttaa epäillyttävästi Riku Riemua? Sama sanaleikkikin! Tosin hän ei yhtään näytä Riku R:lta, ainakaan tuolla videolla, mutta kun tietää miten hyvä hän (myös!) on naamioitumaan, niin... mä oon aika varma... että tuo Tuisku kuuluu tuttaviimme. )





    Paskaakos tässä etukäteen hermostumaan. Hallitus hallitsee. Ja meillä on sitä paitsi liian korkea elintaso täällä - ei kaikilla, tietenkään! - mutta juuri sen takia köyhiä pitääkin rangaista eniten. (Kysymys on logiikasta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tosiaan semmoinen elintaso, josta on varaa leikatakin.

      Minua kummastuttaa nyt alkaneessa valittamisessa se, kun moni kysyy, miksi vain pienituloisilta leikataan, miksi ei rikkailta.

      Kun rikkaat eivä saa mitään tukia, vaan hoitelevat osuutensa verotuksen progressiolla. Mitä siis voidaan "leikata" ? Sieltähän leikataan, minne jotain tulee. Esimerkiksi subjektiivisesta päivähoidosta, mikä on aivan oikein - tuki on ollut jokseenkin käsittämätön. Yhteiskunta on maksanut kotona olevien vanhempien lapsen päivähoidon.

      Poista
  20. Mielenkiintoinen leikkaus tai uudistus on se, että koulutukseen on tulossa kolmas lukukausi. Ainakin korkeakouluja tämä koskee. On puhuttu, että ammattikorkeakoulutkin ovat korkeakouluja. Näin ollen tämä koskisi heitäkin.

    Käsittääkseni tämä on kallis uudistus. Ehkä rahat tulevat sitten toista kautta, kun opiskeluajat lyhenevät vuositasolla. Opintotukikin pienenee, ja tämähän merkitsee samaa kuin minun opiskeluaikanani: henkilökohtaisia lainoja pankista.

    VastaaPoista
  21. Tämä on jo kulttivideo. Siinä Tapsa ja Kolehmainen ovat menossa (= yrittävät) em. mainitun mökille. Tarkoitus on myös lämmittää siellä sauna. Ja koska, tuota noin, puita ei Torron suolla kasva, pelkästään varpuja vaan, on puut tuotava sinne kauempaa.

    Oh, välillä niin kaukaa... niin kaukaa!

    kaksi ahkeraa saunatonttua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio. Tämän olen nähnyt aiemmin, ehkä sinun linkkaamanasi, mikis.

      Tämmöisissä miettii vaan aina, että onko tilanne tosiaan aito. Tuo näytti aidolta, mutta miksi tilannetta osattiin videoida?

      Poista
    2. Siksi... oi höh... kun nämä videoijat ovat ihan toista porukkaa. Ja kuuleehan sen miten he hihittävät... ei ammatikuvaaja hihitä! Ei, vaikka tapahtuisi mitä tahansa.
      Ja kolmanneksi: väitätkö sinä että nuo "päänäyttelijät" vetävät vain jotain "roolia"? Piru vie, harvoin meikäläinenkään, joka silloin tällöin seurustelee rouva Fortunan kanssa, ja juo viinaa välillä pullonsuusta, näkee noin antaumuksellisesti kännissä olevia kolleegojaan...? Näin nyt vaan sattu oleen tossa dokujen "dokumentissa".

      Poista
    3. Huomasin kuvaajien hihityksen, ja se oli kyllä aito.

      En minä väitä, mikis, minä vaan aina itsekseni kyselen. - Samaten nuo miesten örinät olivat aidon tuntuisia.

      Poista
    4. Sitä paitsi iines, ihan varmaan toistan itseäni. Elän tätä yhtä elämääni, omaani, ja kerron siitä mitä kerron (+ valehtelen). Kerran kurkkasin Sun aikaisempias blogeja, ihan vaan siksi - tai totta kai myös siksi että ihailen sinua, my darling - mutta myös siksi että olisin halunnut tietää että oonko kertonut tämän jutun jo aiemmin. En ehtinyt tietää... koska törmäsin omiin muihin ns. repliikkeihini... jotka hävettivät minua - vuosien takaa - niin kamalasti, niin kamalasti!... että en enää etsinyt.

      Ps. Tiedän että huomenna tämäkin repliikkini hävettää minua. Niin, minulla on hyvin vahva itsetunto, välillä se on täysin romahtanut. Pakko sitä on vaan elellä.

      Poista
    5. Minä panen usein samoja musiikkilinkkejä, toistamiseen, mikis. Samoin joitain kuvia on tullut kahteen kertaan. Samoja tapahtumia kerron monta kertaa.

      Älä siis huoli, en sanonut huomauttaakseni asiasta. Hyvä juttu sietää tulla montakin kertaa, sillä aina on uusia lukijoita.

      Poista
    6. En minä mikään olkiukko ole, vaan huru-ukko. Mutta totta kai video on aito ja siinä me Kolen kanssa ahkeroimme puusouvissa. Vai onkohan tuossa Riku, en ihan tunnista itsekään, sillä mehän olemme samanmunaisia kaksosia. (Mikis-kielellä monotsygoottisia identifikaatioita.)

      Punaviheriöissä rakastan etenkin heidän ehtymätöntä tekopyhyyttään. Kuljeskelen usein Sörkan ja Rööperin kujilla bongailemassa uneliaita lattesieppoja ja terhakoita luomukerttusia.

      Omissa vanhoissa kommenteissani ihmettelen eniten niiden fiksuutta. Olenko minä todella kirjoittanut tuon, kyselen usein ylpeyden kyynelten sumentamin silmin. Tätä kutsutaan Toimi-syndroomaksi.

      Poista
    7. Niin. Minusta on kivaa että voni n.s.:sti vittuilla jollekin ihmiselle - sydämeni pohjasta asti, vaikka - ja se toinen tajuaa että "kaikkea kaunistahan se tolla tarkoittaa..." Se vaan ei osaa sanoa sitä muuten!?! (Kun on niin ujo.)

      Kiva, että oon saanut oppia tuntemaan sinut, Tapsa.

      Poista
    8. ... voni = voin

      toisaalta, mikä vika voni -sanassa muka on? Mielestäni ei mikään. "Voni mies jo nuorena ties, minne..." voni, vidi, vici.

      Poista
    9. ... voni = veni

      toisaalta, mikä vika veni -sanassa muka on? En käsitä. Vici vei, veni toi, vidi vietteli? Minun latinani, jota en osaa enempää kuin sen mitä yritin hyönteisille opettaa heidän nimiään. (huokaus) He eivät asiasta innostuneet, ja... jos totta puhutaan... en minäkään. (Eikä edes Nyla.) Nimet niminä. Ja kengittäjät pysykööt lestissään.

      Poista
    10. Ja nyt minun on pakko sano yks asia... on pakko. (Toivottavasti tämä tunnustus kätkeytyy tänne eikä sitä turhat muut lue.) Kysymys on luottamuksesta... siis siitä, että luottaa toisen ihmisen huumorintajuun. (Olen menettänyt sen monen ihmisen suhteen, etenkin naisten. Koska huumorini sisältää rakenteellisesti vittuilua.) No,
      enhän minä iinekselle heti kättelyssä kovin paljoa vittuillut, hyvin vähän vaan, mutta silti ihmettelin että hän siihen reagoi vain naurahtamalla. Kun vittuilin enemmän, siis ihan vain huumorimielessä, sen enemmän Iines naureskeli. Aloin ihmetellä. Ja kun oikeasti aloin vittuilla hälle, sehän nauro entistä enemmän, ja alkoi vittuilla takaisin.

      Silloin minä ajattelin että onpas tuo kiva ihminen.

      Ps. "Vittuilulla" tarkoitan sellaista "naljailua" jossa... toinen saa joko loukkaantua, jos haluaa, tai sitten naljailla takaisin.

      Aina Iines naljaisi takaisin. Ja sanoi nasakammin kuin mitä ite, yritti. Eikä ikinä oo loukkaantunut. (Paitsi ehkä pari kertaa.)

      Iineksessä on Munaa!

      Poista
  22. Nyt...
    minun on paha olla. Ei fyysisesti, päin vastoin, Tapiola-viinaa riittää vielä, ja miksei oluttakin (vaikka se, kuten Kuunkuiske huomautti, kasvattaa miehillä rintoja. Niinpä nykyisin juon vain alkoholitonta olutta.)
    Kaikki on samantekevää. Myös saman tekevä. En kestä enää ärsykkeitä.

    Suunnittelen matkaa Viron Rakvereen. (Tiedän kaupungista enemmän kuin te kaikki kommentoijat yhteensä... eli aika vähän.) Viimeksi söin siellä elämäni herkullisimman hauen, ravintolassa jonka terassia ympäröi tammimetsä, ei mikään huono juttu of koos. Rakvere... kerran olin Sillamäessä, se on ihan venäläinen kaupunki, harva siellä osaa edes englantia (tarjoilijatkin vain hihittivät kun heille puhui englantia). Mutta minä joka en osaa oikein mitään ulkomaalaista kieltä, tulin hyvin siellä toimeen, kuin saukko. Sanoin nääs esim. että "pardon, du just näes est fift-fifti et mee j'juce coccinella sextenpunktata". Ihmiset vain ihmettelivät kielitajuani, samoin itse, meillä oli välillä ihan inhimillistä ja hauskaa. (Paitsi kun kävin yhden kapakan vessassa niin sieltä kuului ensin kamalasti kolinaa, sitten rytinää, ja kun minä sieltä lopulta pääsin ulos, niin wessan kaikki shermit olivat jotenkin romahtaneet... pölyä vaan ilmassa leijuili. Ja ihmiset taputtivat minulle Pentti Kurikalle. (Mutta en minä sinne uskaltanut jäädä. Liukoin matkoihini.)

    Jos olette käyneet Länsi-Virossa, ja kaikkialla, ja kuvittelette että tunnette Viron jo kuin omat tyhjät taskunne... menkääpä Itä-Koillis-Viroon. Se on ihan Venäjää. Ja Sillamäe niistä kummallisempi kuin Narva, varmaan on.

    Ps. Mitäs tämä näihin hallitusneuvotteluihin liittyy, tämä? No, ei minun mielestäni mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilta hämärtyy. Taivaalla on enää Mummo jolla on auringon kerä polviensa välissä. Hän Säteilee. (Huckleberry Finnissä se rouva paljasti naiseksi pukeutuneen Tom Sawyerin kun heitti sille lankakerän syliin; Tom pisti jalkansa yhteen, kun otti kerän vastaan, tyttö olisi kuulema levittänyt hameenpeittämät jalkansa kun... siis kun lankakerä lentää sulle syliin, ja oot nuori..) Puhun omia asioitani, ei ne teitä kiinnosta, harvoin minuakaan, enää. Enemmän kuin kirjoista olen oppinut ihmisiltä... mä en puhu heistä kaikista kun kunnioitan... no, toisia kunnioitan ihmisinä. Toisista ihmisistä saa puhua mitä tahansa, he ovat sen hyväksyneet, nämä ihmiset ovat paljon sympaattisempia, rakastan heitä, kyllä minä tämän osaan erottaa.

      Ihmiset ovat kivoja.

      Ilta on kuin Kis-Kis-karamelli. (Ja kohta Olavi Paavolainen, sammunut sätkä holkissaan, tulee jostain mun vaatekaapista ja sanoo "Désolé mon ami... oisko antaa mulle ginipaukkua, Sir?" Totta kai minulla on, antaa, voi hyvänen aika sentään... odota hetki!

      Mon ami.

      Poista
  23. mutta rakkaat schnur ja riku, aikoinaan beatles oli kaikki rollarit ei mitään, nyt en ole ihan varma. michel, jota Santosiin huorat minulle lauloivat, ei nyt ihan nuotin päälle mutta kumminkin, on minulle rakkaampi kipale kuin Finlandia. Paljon muutakin hyvää on Beatleseilta, paljon hyvää. Hyvin, hyvin paljon. Mutta kyllä Roillareistakin voi pitää (itse en muuten heistä 70-luvulla digannut, mutta nyt!)... Jammaavat. (Tätä oli aikoinaan New Orleans. Käsittääkseni... ellen käsitä väärin? Joka on hyvin mahdollista.)

    https://www.youtube.com/watch?v=z3Or7huOK7o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rollarit on kuin pihvi ja ranskalaiset. The Beatles on kalapuikkoja ja vaniljakastiketta. (Minulle, koska tykkään jälkimmäisestä.)

      On Rollareillakin hyviä kappaleita.

      Ainoa varsinainen blues-levy, jonka olen omistanut ja jota olen kuunnellut, oli joku John Lee Hookerin kokoelma.)

      Poista
    2. Niin niin niin... nyt ollaan ihan toisella tasolla, kyllä minä tämän ymmärrä. Tuo edellinen oli kaupallista, tämä ei. Isäni, joka soitti mitä soitinta tahansa ja oli näppärä käsistään, teki sellaisen puupuhaltimen mistä kukaan muu kuin hän ei saanut siitä pihadustakaan. Mutta ite sillä soitteli vaikka "Vapauden kaihoa". - Jostain syystä tuosta instrumentistä ei mitään muotisoitinta tullut, pahus vieköön. - Vitut, vaikka Parikkalan kirkossakin isäni revitteli uruilla

      https://www.youtube.com/watch?v=mzKZ4fgY6fc
      kunnes kanttori tuli selän taa ja sanoi: "NOH, NOH..."

      Rollarivertaustasi en ymmärrä yhtään, hyvä niin, olisi kamalaa jos ympärtäisi liikaa asioita. Beatles vertaustasi en ymmärrä senkään vertaa, onneksi. (Minä kuulun siihen ikäluokkaan kun me autotalleissa - ei, ei koottu tietokoneita, vaan - soitettiin rockia. Itse olin rumpali. Ja... tota noin, soitettiin siis rockia. Ja Lujaa.

      Poista
    3. En ajatellut kaupallisuusnäkökulmasta: laitoin jälkimmäisen vain vastapainoksi edellisen isommalle ja sähköisemmälle saundille.

      Äh, muistan tuon sketsin ja kappaleen.Tuo on sellainen, joka jää soimaan (ja soimaan ja soimaan ja) päässä.
      Haaveilin aina autotallibändistä, mutta kaksi soittamisesta kiinnostunutta kaveriani soittivat kumpikin kitaraa, eikä me aina oikein mahduttu samaan autotalliin.

      Poista
    4. Vertauksella tarkoitin vain, että Rollarit on hyvä yhtye, mutta The Beatlesissa on taikaa. Niin kuin Tohtorissa (Tohtori Who)
      (Joka syö kalapuikkoja ja vaniljakastiketta.)

      Poista
    5. Tuota Muddy Watersin ja Rollaireiden kohtaamista en ollut aikaisemmin nähnyt. Kummasti jaksoin reilun kymmenen minuttia katsoa, vaikka kappale on itsessään aika yksinkertainen. Ja siksikin ehkä niin hyvä.

      Rauno laittoi Rollareilta joskus tämän esityksen. Ensin lehmänkelloa, sitten Richardsin ylivertaiset rockkeekoilut kitaraa yhdellä kädellä soittaen. Ja tuo nukke! Ja... Melko ROCK.

      Poista
    6. Vaikuttava juttu tuo konsertti. Ja on kovakuntoinen kundi tuo - kuka lieneekään - joka tossa juoksentelee. Välillä auch laulee. - Ps. Paksut huulet on hällä.

      Poista
    7. Uruissa on sellainen nappula jossa lukee "vox humana". Pikkupoikana, kun juuri olin oppinut lukemaan, ajattelin että mitä se tarkoittaa. Kävin tarkistamassa Aapiskirjasta mutta ei siellä sanottu. "Vox humana"... olin 6-vanha ja ihmettelin. Painoin sitä nappia monta kertaa. Se soi. (Kun muisti pumpata jaloilla ilmaa urkujen palkeisiin.)

      Ps. No, olen minä myöhemminkin polkenut ilmaa kaikenmaailman palkeisiin. (Mutta se on toinen juttu.)

      Poista
    8. Mutta kaikkein eniten mua aina naurattaa - en voi sille mitään - kun katselen Schnurin logoa... Siinähän on, ilmiselvästi, kaksi silmää jotka katsovat vasemmalle alaviistoon.

      No, katsovat mitä katsovat... mutta just tää mua rupeekin naurattaa... että mitä he näkevät?

      Schnur on kiva!

      Poista
    9. Jonkin teorian mukaan ihminen katsoo vasemmalle yläviistoon muistellessaan todellisia tapahtumia ja oikealle kuvitellessaan; joskus jopa uskottiin, että valehtelijan voi tunnistaa katseen suunnasta. Enpä tiedä, mitä alaviistossa on. Vasemmalla, tai itsestä(ni, jos logo representoi minua) katsoen oikealla.
      (Mikiskin on kiva!)

      Poista
    10. Arvasin oikein, jäihän se humpan jytke soimaan päässä.

      Poista
    11. Olipas upeaa tanssia! Itse, kympin voimistelijana mutta noin nelosen tangon taitajana, ajattelin että voiko tää olla edes totta? Mutta näemmä voi.

      Ps. Sitä paitsi sillä tanssijaäijällä oli upeet valkoisin säärystymin verhotut kengät? Jos semmoiset sais Anttilasta, ostaisin.

      Pss. Oli se tanssijatyttökin kuin Anttilan myyntikatalogiasta irti reväisty. Alusvaateosastolta. (Eli upee mimmi!)

      Poista
  24. Ihminen... joka on kuva Jumalasta, on. Tai siis Jumala on kummallinen. (Tai onhan niitä olemassa myös ei-kummallisia ihmisiä. Mutta harvemmassa. Jumaluutta ei kertakaikkiaan voi käsittää.)

    Ihmiset kuvittelevat nyt että elämme jotain muutosten aikaa, se on huvittavaa, sitä paitsi jos he tietäisivät mitä aikaa elämme, se ei yhtää heitä huvittaisi. Suomi on rikas maa, meistä on varaa raaputtaa pois. On maita joissa toivoa ei ole. On maita, jossa ydinsodan syttyminen on pienempi paha kuin nykyisyys; näin sanoi eräs korkeakoulutettu pakistanialainen. Kun ihmisillä ei ole mitään toivoa, paitsi epätoivo, turha heille moraalikoodeja on syöttää. Eivät ne mene läpi. ISIS on heille, heidän nuorille, rationaalinen ratkaisu. (Siis parempi ratkaisu kuin ei mikään ratkaisu. Ja sitäkös me ihmetelemme.)

    En minä tiedä. Jos olisin nuorempi, taistelisin fundamentalisteja vastaan. Mutta... minä olen vanha ja väsynyt. Minusta asiat alkavat olla samantekeviä.

    VastaaPoista
  25. Suomi on edelleen hyvinvointimaa, maailman rikkaimpien joukossa. Ollaan kuitenkin pieni syrjäinen kansakunta, jossa väkeä on vähän ja harvaan - ei meistä suurin osa maapallon ihmisistä tiedä mitään. Nyt kun varsin vuolaita tukia pakkotilanteesssa leikataan, valitetaan suureen ääneen.

    Näkyvin valittajaryhmä on oppositio Ville Niinistön ja Paavo Arhinmäen johdolla. Kun köyhiltä ja pienituloisilta otetaan.

    Sieltä on leikatttava, minne niitä tukia on mennyt. Ei sieltä voida leikata, mihin ei ole tukia suunnattu. On helppo kenen tahansa havaita, mihin lohkoihin eniten menee tukirahaa: koulutus, terveydenhoito, päivähoito.

    Väärin on kuitenkin sanoa, että pienituloiset maksavat tämän. Maksamista on se, kun otetaan omasta palkkapussista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me edistysveteraanit muistamme kuinka suuri elintasomme ero Ruotsiin oli vielä 70-luvullakin. Silti meilläkin elettiin ihan hyvin, punaviiniä, kaljaa ja tupakkaa riitti, bileet olivat mahtavia.

      Sitten saimme Ruotsin kiinni, mutta kurjuus ja pahoinvointi tuntuivat silti vain kasvavan. Yhteiskunnan tukien varassa teki tiukkaa asua leveästi, omistaa auto ja tehdä lomamatkoja. Jostakin oli tingittävä ja se riipaisi.

      Nyt alamme taas tipahtaa Ruotsin kyydistä. Mutta vaikka elintasomme olisi Viron ja Ruotsin puolivälissä, olisiko se välttämättä kauhean huono? Kaikki on niin suhteellista.



      Poista
    2. En tiedä, pitäisikö tätä sanoa ääneen: hallitusohjelma taitaa koettaa suunnata vastuuta toimeentulosta ja elämisestä kunkin omaan suuntaan ja kukkaroon.

      En osaa sanoa, onko tässä mitään väärää. Koulutushan on kuitenkin kaikille ilmaista. Siitä vaan työläisenkin lapsi opintielle ja yrittämään rutinoitta. Heikoimmista kyllä vastataan edelleen yhteisesti, että ei kai tämä kovin julma systeemi voi olla.

      Vaan siitä olen vilpittömästi ilahtunut, että taide ja kulttuuri kuuluu hieman yllättäen uuden hallituksen kärkihankkeisiin!

      Poista
  26. Ihminen on aika onneton - olkoon vaikka Persu - jos häneltä puuttu n.s. 'taide ja kulttuuri'. Hän ei vaan itse tiedä mikä häneltä puuttuu. Hän, ikään kuin liian isoon mittatilaustakkiin puettu TivoliKarhu, kävelee edes takaisin ja ihmettelee "miks mulla on paha olla vaikka kaikki, noin talourellisesti nääs, on vitun hyvin?".
    Elämä on muutakin kuin raatamista, on pakko olla, ei tätä muuten kestäisi.

    Ps. Perussuomalaisista en tämän jälkeen puhu mitään pahaa (pois luettuna Hakkarainen, se on ihan hullu). Ei persut sen kummallisempia ole kuin monet minun ryyppykaverini; tosin oon aika varma että he ensimmäisenä kuukahtavat kituvaan nuotioon. (Jota me rappioalkoholistit metsässä aina polttelemme. - Latojan huom.) Ja kyllä minä ensimmäisenä annan anteeksi heille sen että he väittävät että "joku mut sinne työnsi. kun olin juuri rauhallisesti nukahtamassa..." Niin varmaan. (Itsekin joskus näen, jostain syystä, unia jossa minut poltetaan juhannuskokossa kuin Jeanne d’Arc. Mutta en minä siitä Timo Soinia syytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat tarkoittaa, että ihminen on onnellisimmillaan, kun ei edes tiedä, mitä taide ja kulttuuri tarkoittaa. Taidan olla samaa mieltä.

      Monesti kulttuurin harjoittaminen on puuhastelua, ja koko taide on asia, jonka jokin kulttuuriorientoitunut samanmielinen tiivistymä omistaa. Muut älkööt tulko jaolle!

      Poista
    2. Joo, kyllä mustakin taiteen ja kulttuurin kanssa puuhastelu on antoisinta silloin kun ei ees tiedä, että puuhastelee ko. asioiden kanssa. - Vilpittömästi. Ja Elämä tulee syliin - ja tahrii - kuin kaatunut Tapio Wirkkalan suunnittelema jugurttipurkki. Johon oli pannut päällimmäiseksi itsepoimimiaan mustikoita. (Nehän ne nyt näemmä eniten mua suttas... pöh.)

      Poista
  27. Oikeastaan minä syytän Timo Soinia Kaikesta!

    Mutta minkä takia minun pitäisi syyttää ihmisiä jotka äänestävät Timo Sointa? Nyt en ymmärrä enää ollenkaan. (Edes itseäni.) Taitaa olla parempi että lähden takaisin tolle kadulle, jossa äsken maleksin, ja jolla oli kiva kadunnimi: "Hunningolla". Elämämme - josta vain Jumala tietää mitä se pitää sisällään (mutta ei kerro, koska ei ole luonnontieteilijä) - niin... koostuu erilaisista elementeistä. (Tämänhän te lapsokaiset opitte jo siellä erityisluokillanne? Vai mitä, Matti N.?) Niin, Jumala siis on heittänyt tähän maailmaan, tai maaa-aaailmankaukk--keuteemme, kuten jotkut sanovat, kasan biologisia leego-harkkoja. Voivatko nämä, rakkaat nöpönasuseni, noin itsestään vain kasata itsestään toinen toistaan komeampia... (ja ole nyt hiljaa, mikis!) komeampia lego-herroja. Tai lego-rouvia? Pelkkä ajatus naurattaa. (alkaa kamalasti hohottaa) Kyllä se on niin, samperin kersat, että ei teitäkään mikään "Sattuma" ole tehnyt, tai luonnonvalinta (eli postelijooni, tai vesimittarinlukija) vaan Isänne teidät on tehnyt! Näin on! Ja samalla tavalla myös Taivaallinen Isämme, vittu vieköön, hoitaa kaikki nää jutut. Näin on Kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumalalle, kiitos! Kiitos, Jumalalle.

      https://www.youtube.com/watch?v=xU7fH6MLBP4

      röyh - ei liikaa. sitä paitsi olen vegetaristi. enkä käytä alkoholia (paitsi autoni pissapojassa). enkä katso videoita, ainakaan toisten ehdottomia, en. enkä kudo villasukkia. enkä silitä kissoja. enkä potki koiria. en. enkä varasta ihmisiltä rahoja. enkä auo kirjekuoria. enkä maksa parkkisakkoja. enkä juo viinaa yksin. enkä juo viinaa kenenkään kanssa (paitsi joskus). enkä palauta lainakirjojani kirjastoon vaikka niin kai pitäisi tehdä. enkä kirjoittele kommentteja blogeihin (en, vaikka mieli tekisi). enkä nussi ystävieni vaimoja - no, se nyt vielä puuttuisi!

      Mutta kauheen kova minä olen valehtelemaan! (jumantsukka)

      Poista
    2. Hei juttele sinä vaan
      kyllä sinut tunnetaan
      ja vaikka sen valheeksi vannotkin
      niin kyllä sua uskotaan..


      Kyllä me sua uskotaan, mikis, älä huoli.

      Poista
  28. Vennamo keksi nimittää maaseudun hiljaista ja köyhää väkeä "unohdetuksi kansaksi". Samaa porukkaa on paljon persuissakin. Mistä tätä rupista sakkia siis voisi syyttää, väärin äänestämisestäkö?

    Vai väärin puhumisestako ja vääristä mielipiteistäkö? Sillä eihän persut ole olleet vallassa vielä minuuttiakaan.

    Viime vaalien alla parempi väki pilkkasi persuja, ihan aiheellisesti toki, heidän ruman ulkonäkönsäkin takia ja uhkaili, että jos näin tyhmät ihmiset pääsee valtaan, niin me muutetaan ulkomaille. (Sillä oletuksella toki, että tuet ja avustukset tulevat sinnekin.)

    Samaahan he ajattelevat edelleen, mutta eivät enää sano sitä julkisesti.

    Unohdettu kansa. Maan hiljaiset. Rumat ja tyhmät. Itsepäiset ja päättömät. Väärällä tavalla köyhät. Kyllä heiltä pitäisi ottaa äänioikeus pois, kun eivät sitä osaa käyttää.

    VastaaPoista
  29. (Paitsi että Teuvo Hakkaraisen kohdalla olisin toivonut että hänen vanhempiensa kondomi olisi kestänyt.)

    VastaaPoista
  30. Toisaalta, jos pitää valita Johan Bäckmanin ja Hakkaraisen väliltä, vävyehdokkaana tyttärelleni, niin riemusta kiljuen antaisin tyttäreni käden (ainakin sen toisen) herra Hakkaraiselle.

    Kaikki on suhteellista. (Eikä sitä paitsi kukaan enää isiltä kysy kelle/keille heidän tyttäriensä kädet annetaan? Pöh. Kyllä on maailma muuttunut mauttomaksi.)

    VastaaPoista
  31. Bäckman on varmaan venäläisten propagandatrollien mieleen. Nytkin on meneillään jokin keissi, jossa Bäckman häärää mukana kaivamassa maata Suomen jalkojen alta. Hän on maanpetturi ja ansaitsisi kansalaisuuden menetyksen. Toisaalta se olisi tyhmää ja sataisi Venäjän laariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen jo ajat sitten ehdottanut - odotan vain Bäckmanilta haastetta oikeuteen - että hänelle pitäisi pystyttää ratsastajapatsas. Sellainen, jossa tämä ratsastaja (Bäckmanin näköinen mies) on uponnut kaulaansa myöten hevosen persereikään.

      Minusta tässä ei-abstraktissa patsaassa olisi kihelmöivää symboliikkaa. Nimittäin, jos ajattelee että se hevonen on Suomi - suomenhevonen - niin Backmänin toimenkuva tulee upeasti esiin tuossa. Eli siinä. Ja jos ajatellaan että hevonen onkin venäläinen (orlovilainen lämminverikko), niin samat sanat.

      Poista
    2. Onneksi meillä on tämä toinen vähemmänkooho... tää näyttelijä... Ville Haapasalo. Hän takaa sen etteivät venäläiset saa niin tyhmää kuvaa suomalaisista, mitä olemme. Tai siis... Tsuhniahan me. Ja ryssät ryssinä. Haapasalokin on välillä kuin ajaisi fillarillaa josta etukumista on ilmat pois. Eli vek. Mutta antaa olla vaan. Itse ajoin kerran - aika kiimaisena kollinpoikasena - Forssasta Somerolle polkupyörällä jossa molemmat renkaat oli tyhjinä. Se oli pitkä yö, vaikka olikin elokuu. - Ja huvittavinta - tai sillä hetkellä kaikkea muuta kuin huvittavaa - oli se, että en edes saanut... (Oli muka monkkarit ja päätäkin särki. Hällä.) - Kyllä minullakin päätä särki. Ja sydämeni särkyi.

      Ps. Särjet ovat ovat muuten hyviä ruokakaloja. Niitä pitää vaan kunnolla halstrata, tai muuten vaan höyrystää, että niiden tikkuiset ruodot (joita on pirusti) hölstyvät.

      Pss. Olen, kuten rakkaat kanssakatsojani huomaatte, katsonut erilaisia kokkiohjelmia telkkarista. Kun mulla ei aina ole muutakaan tekemistä.

      Poista
  32. Kyllähän ne ihan saatanan sekopäitä ovat. Mukavasti riemastuu lehtien kommentoinneista, kun latvabeekakkoset syyttävät Tuomiojaa taistolaiseksi, neuvostoliiton haikalijaksi ja ties miksi. Tiedossahan on, että demarit eivät sinne ole melkein sataaan vuoteen olleet kallellaan, mutta maalaisliitto/kepulla siellä oli ainakin toinen jalka. Kuten kokoomuksella.

    Mitä uhriutumiseen tulee, persut ovat säälittäviä. "Ketään muuta ei haukuta kuin meitä!" - Niin kai joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietämättömiä ne vain ovat. Toisaalta myös tyhmiä, sillä fiksu ja tietämätön osaa olla hiljaa.

      Muistan kun menin ensi kertaa nuoruuden kihlattuni kotiin, kansakoulun opettajia olivat, niin eiköhän ne kysyneet, että mitä mieltä sinä taistolaisena olet jostakin, olisiko olleet vaalit tms.

      Hämmästyin hieman ja totesin, että ellei erota oikeistodemaria taistolaisesta, ei kannata puhua politiikkaa. Sitten siirsin puhee SS-panttipataljoonaan, appiehdokkaani kun oli palvellut siellä. Mitään riitaa emme saaneet aikaan.

      Poista
  33. Onpa taas loistava kuva tuolla kirjoituksen alussa. Se kiikkuu kuin valonsäde pimeää maailmaa vasten.

    Jostain syystä tällä hetkellä olen iloinen myös Suomen tulevan hallituksen takia. Sinne valitut ihmiset ainakin yrittävät parhaansa. Muuta ei heiltä voi vaatiakaan. Ja se, että heillä näyttää olevan hyvä yhteishenki, on arvokas asia. Toivottavasti se säilyy koko hallituskauden ajan.

    Sekin on hyvä, että kun tsiikasin aina silloin tällöin (telkasta) johtavaa kolmitroikkaa, he näyttivät olevan tosissaan ja heidän sanailunsa perusteella sai vaikutelman, että heillä kaikilla näytti olevan huumorintajua. Vaikka he myötään varoittivat ”kipeistä asoista”ja heistä näkyi jonkinlainen sitoutuminen tehtäväänsä he käyttäytyivät vapautuneesti ja sopivassa tilanteessa joku vitsinpoikanen livahti heidän suustaan. Ja Stubbin hymy vaikutti vilpittömältä, kun hän vakuutti: ”Kyllä me yhdessä selvitään tästä!”

    Uskon että ne paljon puhutut ”rakenteelliset muutokset” uudistavat Suomea. Mutta sehän selvää, että aina se joukko älähtää, joka tuntee kärsivänsä vääryyttä, ja oppositiossa oevat puolueet ovat haltioissaan, kun kerrankin on jotain, jota voi ”täydellä syyllä” haukkua. Mikä sen ihanampaa kuin voimansa arvostelusta ja syytöksistä saava oppositio voi todistaa olemassaolonsa tärkeyden!

    Olen muuten sitä mieltä, että ihminen heijastaa omaa oloaan ympäristöön sangen tehokkaasti. Ainakin minulla - olen huomannut - kun on paha olla, koko maailma tuntuu paskalta. Mutta annas olla: jos jotain mukavaa sattuu, kaikki kirkastuu, muu maailma siinä sivussa. Kaikki on hyvin niin kauan, kunnes sortuu seuraamaan maailmassa tapahtuvaa paljoa pahuutta. Sitä kyllä löytyy. Paha voi hyvin tässä maailmassa.

    (Minä muuten äänestin persunaista, sellainen perussuomalainen kun olen. Omituinen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, palaan tähän vielä kiittämään sitä, kun huomasit kuvavalintani. Paulis Postažs on yksi mielitaiteilijoistani, ja käytin hänen kuviaan paljon jo ykkösblogissani. Nyt on tullut uusia kuvia internetiin ja varmaan palaan niihinkin. Pidän hänen selkeästä ja jollakin tapaa hieman naivisesta ja samalla vanhoja maalauksia muistuttavasta ilmaisustaan.

      Poista
    2. po. naiivistisesta
      (latojan huom.)

      Poista
    3. Ei suinkaan, mikis. Naivismi, naivistinen taide, mutta naiivi, mieluummin kuin naivi.

      Poista
    4. Termejä: nymfi = naivisti / frigidi = antinaivisti / toimi = enaivisti / ike = multinaivisti / mikis = lumenaivisti / iines = metanaivisti

      Poista
    5. No, olkoo si. En ala väittelee ihmisten kanssa jotka tietävät. Koska semmoinen olisi hölmöä. - Ps. Mutta mielummin sitä nai. Vaikka naiiii-iivistisesti.

      Poista
    6. Ei Päämäärä, mutta se Matka... (tuli mieleen tuosta naimises... eikun siis naivismista)
      Ps. Sillä menee ihminen minne tahansa, lopputulos on PLUMPS.

      Poista
    7. Paitsi yhtenä kesänä - kyllä minä tämän muistan kun se oli viimekesä - niin oli niin pitkiä kuumia jaksoja, hellepäiviä siis, että kerrankin kun ejakuloiduin... niin siittiöni lähtivät leijailemaan minusta pois päin kuin voikukan haiveneet. - Arvaatte varman, että ihmettelin?

      Poista
  34. Aikoinaan, kun sekä väittelin että tein politiikkaa, mun piti sanoa esim. Aamulehden (kok., Tampere) päätoimittajalle (Vehmas) että - kun se ihmetteli vennamolaisten valtavaa vaalivoittoa - että "eivät ihmiset väärin äänestä. He äänestävät vain omia etujaan vastaan. Mutta samalla laillahan he myös elävät." Vehmas tykkäs jutella mun kanssa, siis lankapuhelimessa, vaikka tiesi että olen kommunistikooho. No, ite oli oikeistokooho. Koskaan ei riidelty politiikasta. Mutta sitten se teki itsemurhan. Aamulehdellä oli hyvä kulttuuriosasto, monta sivua sunnuntaisinkin, Erkka Lehtola oli silloin pomona. Hyvä tyyppi, hyvä tyyppi. (Mutta kuoli auton alle.) Itsekin kirjoitin ko. lehteen, lähinnä teatteri- ja leffa-artikkeleja. Mutta kun Olavi Veistäjän mielestä olin kaikessa väärässä, koska ajattelimme eri lailla, ja koska hän oli kaikessa oikeassa, minun kritiikkisenttaukseni loppuivat siihen.

    Ps. Kyllä minä tiedän mitä on olla köyhä. Olin freelancer ja mun ansioni koostui lehtijutuista... joo, mutta jos niitä ei julkaistu, niin mun kuukausiansioni oli esim. 0,00 markkaa / kk. Ei sillä millään tuu toimeen. Että... kyllä sitä on nähty muutakin kuin nälkää, mutta nälkää ennenkaikkea - jukopliuuuuuta!

    Hitsi.

    Kun pakkasessa tallusteli Hämeenkatua pitkin - pakkasta oli ainakin -30 astetta chelsiusta - niin sitä kaihoisasti katseli kahviloitten ikkunoista sisään jossa porvarillisesti pukeutuneet ihmiset joivat kahvia ja plarasivat Aamulehteä. Siihen ei mulla ollut varaa kun teekuppikin maksoi 50 penniä ja mulla oli noin 20 penniä. Pakko oli mennä kirjastoon. Ja sai siälläkin olla lämpimäsä ja lukee Aamulehtee. Mutta ei se yhtä hianoo ollut ku jos olis lukenu sitä Hildeenin kahvilasa. Ei ollenskas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt tiedät millaista on monen yksinyrittäjän elämä: sellaista free-elämää.

      Vaikka kk-ansiosi olisi 0,00 euroa, niin verottaja muistaa ennakkoverolapulla, johon on arvioitu taulukosta kk-ansioiksi 1500 euroa ja työeläkeyhtiö toisella vastaavalla, tässä tapauksessa 315 euroa. (Myös vuokra, sähkö, vesi, tarhamaksut ja ruokakaupan lasku on maksettava myös nollakuussa.)

      Kun sitten soitat verovirastoon ja työeläkelaitokseen ja valitat, ettet voi maksaa näitä ennakkomaksuja, kun tulosi olivat 0,00 euroa, niin ne sanovat, että valehtelet, ei kukaan tule toimeen nolla-euro-tulolla, että maksa saatanan veronkiertäjä tai arviovelat pannaan ulosottoon.

      Tämä on muuten ihan totta. Ei laitostuneen byrokraatin päähän mahdu, että joku on niin kaheli, että hyppää yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle, eikä pärjääkään. Pimeänä tekee hommansa, he päättelevät.

      Poista
  35. Vehmas oli upea ihminen... sanoi minulle, että olen rehellinen, että "sinun mielipiteeseesi voi luotta. Ei sillä ole merkitystä että olen eri mieltä". Niin minäkin ajattelin hänestä. Pommitin usein (voi että kun olin lapsellinen ja halpamainen) häntä sillä että hän lehdessään antaa niin paljon palstatilaa kaukokareille ja tuurejunniloille ja kaikille sellaisille Pimeyden Postelijooneille... Niin hän, enemmän kuin kerran, enemmän kuin kahdesti, huokasi ja sanoi että "... see on... se on sillä lailla... se on pakko". (Elettiin hyvin voimakasta vastakkain-ajattelun aikaa. Ja Aamulehti oli kai Suomen äärioikeistolaisin aviisi. - Samalla kun Tiedonantaja oli Suomen suvaitsevin ja avarin ja suloisisentiedostavin aviisi. - Vittu, oli se aikaa!)

    Ps. Enkä minä Vehmaksen kanssA montaa kertaa jutellut, nuo pari kertaa. (Mutta ne oli pitkiä puheluja, muistan sen siitä, että kummallakin kerralla mulle tuli jano.) Vehmas oli hieno ihminen, liian hieno tähän paskaseen maailmaan, siks kai se itsemurhan tekikin. (Tai en tiedä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se oli: kaukokareet ja tuurejunnilat olivat valtamedian ja yleisen mielipiteen silmissä Pimeyden Postiljooneja, kartettavia neuvostovastaisia kansanvihollisia, ihmishylkiöitä.

      Mikä oli Kauko Kareen synti: hän kertoi Kekkosesta tuoreeltaan saman kuin tämän kevään kohukirjat. Mikä oli Tuure Junnilan synti: hän kertoi melkein totuuden Neuvostoliiton touhuista ja suomettumisesta.

      Nykyään vastaavia ovat marialohelat ja jussihalla-ahot. Tulevaisuus vasta kertoo olivatko he oikeassa vai väärässä - mutta jälkimaine ei muutu: meidän aikalaisten mielissä he säilyvät rasisteina, jotka olivat väärässä, koska olivat rasisteja, vaikka olisivat olleetkin oikeassa.

      Poista
    2. Nyt et Tapsa välttämättä ole oikeassa.

      Paino sanalla "välttämättä".

      Ja jälkiviisaus, se on kaikkein kamalinta strykniiniä (eli rotanmyrkkyä).

      Mutta nyt alkaa Polanskin Pianisti.

      Poista
    3. Olenpas. Missioni oli nimittäin se, että jos nyt ilmestyisi mediakentällemme kirjallisesti sivistynyt originelli tyyppi, "Kauko Kare", tai lainoppinut talonpoikaissuvun vesa, "Tuure Junnila", ja he kirjoittaisivat sen mitä oikea Kauko ja oikea Tuure aiemmin, kukaan ei järkyttyisi, kukaan ei noteeraisi heitä millään tavoin.

      Sen sijaan nyt järkytytään sellaisesta pyhäinhäväistyksestä, että joku ajatusrikollinen on kirjoittanut joskus siihen tapaan, että islamilaisessa kulttuurissa syrjitään muka naisia ja islamilaisuudessa on muka jotain pelottavaa.

      Kuinka hän julkeaa. Rasisti, fasisti, ihmisvihaaja! Eikö hän tiedä, ettei koulutyttöjen muslimitappajilla ja isis-terroristeilla ole yhtään mitään tekemistä islamin kanssa!

      Kohta hän varmaan väittää, että islamissa syrjitään homoja.

      Poista
    4. Sinulla on mielipiteesi, ja perustelet ne hyvin, mutta ei se silti ole totuus. Tämä ongelma on - jos vertaisin sitä asiaan josta tiedät enemmän kuin minä - kuin tähtitaivas; meidän kolme tuttua ulottuvuuttamme eivät siellä päde. Ehkä tämäkin asia, josta nyt kinaamme, vaatii vielä neljännen ulottuvaisuuden lisäksi VIIDENNEN! - Mitä siihen sanot, ystäväiseni? (Vai esitinkö minä kysymykseni tarkoituksellisen monimielisesti/hämärästi...? Ainakin yritin tehdä niin!)

      Parasta mikä sinussa on, Tapsa, ja sinussa on paljon parasta, on että sanot suoraan ja kakistelemattomasti mielipiteesi. - Näin selkärankaisten pitääkin käyttäytyä.

      En minä silti sinun kanssasi (kaikesta) samaa mieltä ole. Eh-en!

      Poista
    5. Mietin edelleen mistä me olemme eri mieltä.

      Linjariita meillä on... se on selvää.

      Sinä sanoit että olet oikeistodemari, kiva kuulla. En minäkään mikään kommunisti ole, vitut olen, kuhan esitän roolia; olen sanonut jo ajat sitten, että JOS Sosialidemokraateissa olisi vasemmistosiipi, olisin vasemmistodemari. Mutta... kun siinä puolueessa EI OLE VASEMMISTOA?! (Enkä todellakaan tarkoita mitään skogilaisia; se tie oli lyhyt ja äkkiä kuljettu.) Minä kaipaan että SDP toteuttaisi vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin mitä, ja eikä mennä nyt yksityiskohtiin; Suomi tarvitsee muutakin kuin kolme porvaripuoluetta - meitä päsmääräämään. (Vasemmistoliitosta kun ei ole mihinkään! Ihan runkkujuttu. Samoin nuo Vihreät. Ja Ruotsalaisilla saa pyyhkiä perseensä... jos ei ole kovin tarkka hygieniastaan.)

      Mä oon ihan koditon, siis poliittisesti, nykyisin. SDP - mikä vitsi, mutta ainoa mahdollisuus... enää...

      Tämä on minun (aika tunteellinen mutta siitä huolimatta juopunut) mielipiteeni.

      tuus

      Poista
    6. Koditonhan minäkin olen nykyään poliittisesti. Olen jopa niin koditon, että sympatiseeraan Sipilää ja hänen ajatuksiaan, puheitaan ja tekojaan.

      Lisäksi ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa tässä 60- ja 70-luvun asiassa. Olen siitä itse asiassa samaa mieltä. Me katsomme sitä vain eri kulmista - maailma muuttuu, asenteet muuttuvat, vaaka heilahtelee.

      Ilman muuta uskon ja tiedän, että se nuori polvi, joka 60- ja 70-luvulla marssi edistyksen punaliput hulmuten, oikeasti sisimmässään kannatti edistystä. Oliko heidän vikansa, että heitä käytettiin myös hyväksi?

      Uskon senkin, että nykyinen nuori polvi, joka nyt marssii vihreä sateenkaarilippu hulmuten suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon puolesta, oikeasti kannattaa suvaitsevuutta ja tasa-arvoa. Onko heidän vikansa, että heitä käytetään myös hyväksi?

      On ja ei. On ja ei.

      Poista
    7. Minullakaan ei ole poliittista kotia, enää, kun olen pettynyt vasemmistoaatteeeseen ja oikealtakaan en tunne löytäväni kotia. Olen kotonani, kun luonto saa elää ja luonnonarvot ovat yli tekniikan arvojen. En kuitenkaan löydä avointa syliä Linkolankaan luota, ja vihreät ovat meillä enemmän huuhaata kuin oikeasti luonnollisen rauhan ja hiljaisuuden puolesta.

      Vapautta ja tasa-arvoa kannatan, kaikessa ja sen luulin joskus löytäneeni sieltä punalippujen juurelta. Vaan siellä oli samanlaista pahuutta, materialismia ja mädännäisyyttä kuin missä tahansa muualla.

      Poista
    8. Joskus ajattelen, että me poliittisesti vailla kotia olevat, olemme maamme suurin vähemmistö. Kenties meitä on jopa kaikkein eniten.

      Poista
  36. Minulle oli uutta että Vehmas teki itsemurhan. Televisio keskustelu ohjelmasta oli tuttu, Urpo Harvakin mukana.
    Mutta mihinkä tämä taistolaisten nouseva tähti Tamperelainen Rauno Setälä yllättäen kuoli. Sairaiskohtaus vai eksistentialinen luhistuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauno Setälästä en tiedä... hassua sinällään, koska ex-stalinistina minun pitäisi tietää?

      En osaa sanoa. (Mutta nuorihan hänkin oli kun kuoli.)

      Ps. Monet ovat kuolleet maksakirroosiin. Se on... on se itsemurha tavallaan. - Kaikkein eniten, enemmän kun mun veljieni itsemurhat, mua koski kun Lassi Sinkkonen ampui päänsä mäsäksi. Ja lyyhistyi siihen lumihankeen... konttasi vähän matkaa, yritti hakea apua. (Tyhmää, oi miten tyhmää.)

      Ps. Mun veljeni, kaksi heistä, teki itsemurhan ihan filosofisista syistä. Että ei sitä sillä lailla osaa kaivata että jotain menetti. (vaikka paljon menettikin... mua alkaa itkettää) Ajattelen, että ei tämmöistä asiaa osaa oikein hyväksyä; jos nää mun veljekseni olisivat kuolleet liikenneonnettomuudessa, vaikka rattijuopon yliajamana, sen jotenkin hyväksyisi paremmin.

      No, elämässä tapahtuu erilaisia asioita.

      Poista
    2. Aina, kun ihminen jonka tuntee, kuolee, niin siihen jää sen ihmisen kokoinen kolo.

      Ps. En silti ole ihan varma mitä me suremme? Vainajaa emme tietenkään... mutta suremmeko me itseämmekään? Vähän epäilen. Mutta... olis se kiva kun sais sanoa Pekalle/Pertille että "Moro". (Tai "Näkemiin".) ... Eihän me muutenkaan turhia puhuttu.

      Poista
    3. Niin jääkin, siihen jää kolo. ja mikä tavallaan lohdullista, se kolo ei täyty muulla aineksella, vaan se pysyy ja se ihminen on siinä olemassa aina. Ketään ei voi meiltä lopullisesti riistää, kukaan rakkaista ei unohdu.

      Poista
  37. ScHnur, jolla on kauniin harittavat silmät, kertoi että tykkää paskanhajusta puuceessä. (Tai voi olla että ymmärsin väärin. Tai kuulin... "itselläs on kulli väärä".) No, puhu nyt näiden kanssa. (En minä puhukaan.)

    Kauniimmalle haisee alkukesästä tietysti
    1) valokuvanegatiivi kun sitä polttaa suurennuslasilla
    1b) tai kärpäset
    2) tervatut ratapölkyt
    3) ynnä muut jutut

    VastaaPoista
  38. Hah-haa. Omat silmäsi taisivat harittaa, koska en sanonut hajusta mitään: se kyllä peittyi puuceen vieressä olleen lantalan tuoksahduksiin.

    Nyt minua kismittää nuo ratapölkyt. Tai se terva. Mistä olenkaan jäänyt paitsi...

    VastaaPoista
  39. Olemme me aikoihin eläneet. Yhdistetyksi oikeus- ja työministeriksi valittiin entinen paperitehtaan työntekijä, joka sittemmin opiskeli laborantiksi. Wikipedian mukaan laboranttien aikuiskoulutus hoituu näyttökokein ja työssä oppimisessa. Saas nähdä, mitä tapahtuu, kun Lindström pistää pipetin heilumaan.

    Enpä tähän oikein muuta osaa sanoa, sanattomaksi vetää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat. Itsekin olin Paperitehtaalla töissä. Ja viimeksi kouliinnuin Kemikaaliosaston hoitajaksi. Ja täytyy sanoa, voi vittu, että se oli liian haastava homma. Siällä oli nääs noin miljoona eri venttiiliä, ne kaikki piti olla joko on/tai off, ei riittänyt että 999,999 oli. (Kerran multa nimenomaan unohtu yks venttiili auki ja koko Tourujoki muuttui ihan valkoiseksi, saatana, oli kuin White River... Nuhteitahan mulle siitä tuli. Mutta onneks se kemikaali oli vain lateksia, ei sen myrkyllisempää. Mutta kalat kyllä pitkän aikaa uivat selällään. Kala-parat.) Eli... jos on ollut Paperitehtaalla Kemikaaliosastolla töissä, yksin, koska yksinhän siellä oli ja vastasi kaikesta, niin varmaan joku ministerisalkku on paljon helpompi posti. Ihan varmaan on.

      Ps. Siellä kempparilla, öisin ja yksin, kun tuijotteli kahtatoista näyttöpäätettä ja valvoi - valvoi kahta paperikonetta, että ne ei pysähtyisi (tunnin pysähdys maksoi noin 100.000 markkaa per kone) niin sitä oli koko ajan pelko perseessä. Eihän siinä, useinkaan, työvuoron aikana tarvinnut muuta tehdä kuin pitää jalat pöydällä, sillain rennosti nääs, ja lukee pornolehtiä. Ja haukotella. Koska mitään kummallista eli omituista ei tapahtunut. Mutta... koko ajan oli Pelko perseessä että... Jos/If jotain tapahtuukin... ja mitä? Ja mitä siinä pystyy tekeen? Saatana, se oli stressaavaa. Ainoo millä itseään lohdutteli oli että ajatteli että "eihän tässä sentää missään ydinvoimalassa olla töissä, yksikseen..." No, se lohdutti sen verran mitä lohdutti. (Mutta perkeleen hyvää palkkaa meille maksettiin!)

      Riku, jos ihminen on ollut Paperitehtaalla töissä, ministerin virka on sille kuin vuorotteluvapaata. Tai äitiyslomaa. Älä ole huolissasi.

      Poista
    2. Jotkut ajattelevat niin, esimerkiksi opettajankoulutuksen saaneet äidinkielenmaisterit, että paperityöläisille maksetaan ihan kohtuuttomia palkkoja (= noin kolminkertaisia heihin verrattuna), turhaan. Niin minäkin ajattelisin jollen tietäisi. Paperiduunarinaolo on sekä haastavaa että raastavaa. Ei niitä dinareita tyhjästä sulle tule. Ja aiemmin, ainakin aiemmin, paperitehtaat tuottivat omistajilleen (= osakkeenomistajille) rahaa niin paljon etteivät aina tienneet minne ne olisivat pistäneet. No, antoivat sovinnolla sitten suoritusportaan tekijöillekin. (Kiitti, vaan!)
      Niin.
      Onhan se kivaa että mukulat oppivat koulussa suomenkieltä, kyllä minä ymmärrän mihin opettajia tarvitaan, mutta jos kaikki suomalaiset opettaisivat toisille suomalaisille äidinkieltämme, niin... maamme, oi synnyinmaamme, olisi köyhä ja siksi jäisi. (Kuten Paavo Nurmi muistaakseni jossain runossaan sanoi.) Tarvitaan myös vientiteollisuutta, jotain, jota voimme myydä ulkomaalaisille pelleille.

      Poista
    3. ps. kolminkertainen palkka oli mikismäistä liioittelua. sanotaan että kaksinkertaista. niin ollaan aika oikeassa. paitsi että tehtaalla oli hyvin leveä palkkahaitari, ei kaikki tienanneet ollenkaan niin hyvin. itse, kun olin varamies, mulle maksettiin aina korkeimmin palkatun mukaan. en koskaan (paitsi kerran kun mulla oli kauhea krapula) en valittanut palkastani. nimittäin jos olisin tienannut enemmän, mulla olisi ollut vielä kovempia krapuloita... ja useammin. rahaa tuli, paljon, mutta yhtä paljon sitä meni. minä olin yhteiskunnalle hyödyllinen eläin: kuin lapamato. hirvee veroprosentti... ja sen päälle nää välilliset verot: tupakka, alkoholi, bensa, poikamies... yhtään mua ei hävetä nostaa mun eläkettäni ny. varmaan oon maksanut sen etu käteen, puhtaana!

      Poista
    4. Minä arvasin, että tämä kirvoittaa sinulta tekstiä. Lainkaan en epäile paperimiehen hommien vaativuutta ja heidän palkkanssa on suhteessa tuottoon, se on siis oikeudenmukainen. Palvelualoilla palkkakustannukset saattavat olla 70 prosenttia tai enemmän kaikista kustannuksista, siinä kun paperitehtaassa palkkoihin taitaa mennä muutama prosentti.

      Kuitenkin, kun omassa tyhmässä mielessäni vertailen paperimiehen ja oikeusministerin töitä, sikäli kun niiden sisällöistä arvailen, niin kyllä siinä yhtälössä jokin mättää ja pahasti.

      Poista
    5. Käytännössä tulevan oikeus& työllisyys & perävaunuministeriön valta siirtyy entistä enemmän virkamiehille. En tiedä, onko se hyvä vain paha. Sellainen vaaras siinä on, että se Uuno Lindström toisinaan herää ja alkaa esittää vaatimuksia.

      Poista
    6. Unski on jo ehtinyt kertoa, että kuolemantuomio on ihan passelia ja tänään keltaisen lehdistön Helsingin Sanomat haastattelee häntä niinkin tärkeästä asiasta kuin seksin ostosta.

      Poista
    7. 8-9 prosenttia on paperiteollisuudessa palkkakustannukset. raakapuu maksaa eniten, toiseksi eniten kemikaalit. yksi paperikone käyttää energiaa saman verran kuin pieni kunta. (mutta sitä saadaan kierrätettyä) ja sitten on myös muita asioita joita minä nyt en muista enkä muutenkaan.

      Mutta jos esimerkiksi kadehditte paperipatruunoita, heidän miljoonia, sitä että paperirahaa ryöppyää sekä ovista että ikkunoista sisälle, niin miksette ette itse perusta paperitehdasta? Paskaakos siinä valittelette. Suomi on vapaa maa ja demokraattinen. Kuka tahansa saa perustaa tänne paperitehtaan! Höh.

      Poista
  40. Anteeksi, kuka Unski?

    VastaaPoista
  41. Unskista voitaisiin ehkä jatkaa tuolla uudessa keskustelussa, jos sopii.

    Mikikselle sanon sen verran, että en halua vähätellä paperimiehenh työtä. Uskon, että siinä tarvitaan syvää ammattitaitoa ja että se on vaativaa työtä.

    Vaan niin on moni muukin työ osaamista vaativaa ja johon on lisäksi seitsemänkin vuoden kallis koulutus. Se ei kuitenkaan näy palkassa niin kuin paperimiehillä.

    VastaaPoista
  42. "Liisu, otettaisiinko uusiksi?"
    "Iines, sinähän sanoit että pidät 69:stä?"
    "Schnur, miten niin takakautta. Taas?"
    "Char, em minä tämän enempää jaksa pumpata."
    "Kuunkuiske... olet auringonpaahtama. Nam, nam."
    "Ai, että neiti Aika. No, koska sulle sopii?"
    "Vai Valtameri, no mikäs siinä.Upotaan kumpikin."
    "Leonoora - ilman liaani vai ei? Päätä ny."

    Sinulla on kivoja ämmiä täällä sun blogissasi, Iines. Olen pannut merkilleni.

    Ps. ja nyt muuten taisin humaltua. Niin että Plumsista vain. (Älkää ottako, kaikki te pienet tai sitäkin pienemmät mukulat jotka vielä luette tätä iineksen blogia, musta opiksenne... vaikka on aamu vasta. Niin älkää ottako tästä opiksenne, hyi hyi! Lukekaa mieluummin koulukirjojanne... samalla kun juotte aamukaakaotanne ja runkkaatte... vaikka nyt teille, voi saatanan pikku riiviöt, alkaa joku kesäloma. Mikä se sellainen on? Kun mikis-setä oli nuori, tosin silloinkin vähän vanhempi kuin te nyt, niin ei mitään saatanan kesälomia ollut. PASKAT OLI! Kesäisiä keskitysleiriä vain oli. Jossa Hulda niminen Kommendantti määräsi mitä pitää tehdä (asento, lepo, asento, liikumatta - lepo). Vasta kun oli, polvet ruvella, kitkenyt n. 10 kilometriä sokerijuurikaspeltosarkaa, sai noin 100 grammaa haalea soppaa. Tai vetelää velliä. Ja Näkkäri -nimistä näkkileipää. Sillä sitten (muka) piti elää koko viikko. En minä ainakaan elänyt. (Koska kävin Huldan jääkaapilla. Ja varastin sieltä kilokaupalla porsaan potkia, sellerinjuuria, yms. pureskeltavaa. Ja jälkiruo'aksi varastin 150 grammaa kaviaaria.)

    Ps. Keskitysleirissä oli pakko syödä mitä sai. Jos mekin - oi Iines - silloin olisi tavattu, voi harmi että näin myöhään vasta, niin varmaan olisin pureskellut Sinustakin aimo kimpaleen, pois.


    tuus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja takakautta, siitä asennosta tykkää kyllä eniten. (Toiseksi kivin asento on kun nainen ottaa takakautta rintojen välistä suihin... Mutta tätähän nyt, harvemmin, ainakaan minun kanssa se ei onnistuu. Koska ulottuvaisuuteni (ja maapallo ynnä muut simultaanijutut plus pimeä energia ja gravitaatio) siihen tulee päsmääräämään. Toista se on Vrt.

      äitini aina hihitteli kun radiosta kuului tämä juttu, lauantain toivotuissa. isäni ei

      Poista
    2. Ei ihme, että palomiehet ovat niin naisten mieleen.

      Poista