17.10.2015

"Jostakin on jotakin pöllähtänyt" eli asiantuntija vastaa



Miksi ulkomaalaiset eivät pidä suomalaisesta ruoasta? Asiantuntija vastaa. Helsingin yliopiston kansatieteen dosentti Maarit Knuuttila.


 Miksi suomalainen ruoka maistuu pahalle? Jyrki Lehtolan kommentti.


Ajankohtaiskeskustelu vihateoista ja rasismista Suomessa. Keskustelun avaa keskustelualoitteen ensimmäinen allekirjoittaja, kansanedustaja Nasima Razmyar . 


Helsingin ilmassa oli kuun alussa harvinaista radioaktiivisuutta – Säteilyturvakeskus: "Jostakin on jotain pöllähtänyt" 


Kakkaatko väärin? Vessanpöntöllä istuessa mutka säilyy, mutta kun ihminen kyykistyy, mutka oikenee ja uloste pääsee vapaammin ulos", sanoo ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen. 


Valittaja, jahkailija ja uhrautuja voi oppia tulemaan toimeen työssä – asiantuntija neuvoo, miten se onnistuu. Vinkkejä Työterveyslaitoksen kehittämiskonsultti Anna Vanhalalta. 


Michelin-tähtikokki Pekka Terävä tekee paljastuksen. Kun koko Suomi kohisee alle kuuden euron pizzoista, hän hoitaa homman kahdella eurolla. 


"Salilla keskitytään helposti vahvistamaan isoja näkyviä lihaksia. Siksi innokkaalla treenaajalla voi olla valtava hauis, mutta hän ei saa kunnolla kättä ylös", sanoo UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari. 


Oletko aina leikannut täytekakun väärin?  Katso yksityiskohtaiset leikkausohjeet käyttäjän Numberphile YouTube-videolta. 


Yle pyysi minua seuraamaan A2-illan suurta pakolaiskeskustelua somen näkökulmasta. Twitter-virtaa seuraillessani huomasin kiinnostavan ilmiön. Virtaan alkoi tulla munapäisiä tilejä. Katleena Kortessuo.




(Mainos  teoksesta Suomi 75, Itsenäisen Suomen historia)

106 kommenttia:

  1. Nämä kaikki uutisoinnit ovat allekirjoittaneellekin tuttuja (vähän yllättäin, koska yleensä en tiedä mistään mtn:) Omalla kohdallani kolahti erikoisesti tuo kakkajuttu, kuinkas muutenkaan, vaikka olen tiennytkin sen kautta aikojen ilman tutkimuksiakin. Sitä, miten se käytännössä toteutuisi, pitää miettiä jo tarkemmin, sillä kyykkypaska pöntön reunoilla keikkuen on jo vähän ongelmallisempi juttu. Tämä on vähän sama tilanne kuin synnytysasento, joka ennen oli yläkanttiin (silloin kun mitä pusasin poikani maailmaan) ennen kuin hoksattiin että keskiaikana oltiin paljon viisaampia:) Miehille tiedoksi, että nainen synnytti silloin usein kontallaan, hätätilassa jopa seisaalla, vaikka loppurutistus olikin usein oljilla perinteisessä asennossa.

    Kuumentunut pakolaiskysymys on saanut minutkin hämmentymään, sillä ymmärrän toisaalta epävarmuuden, jota ihmiset tuntevat suurien pakolaisryhmien vuoksi. Erilaisuus ja oman tilan luovuttaminen pyyteettömästi vieraiden käyttöön, ei suju mutkattomasti välttämättä kummaltakaan puolelta. Lieveilmiöt ja ylilyönnit ovat olleet kovasti ikävää mainosta Suomineidon suhteellisen puhtoiselle, vaikkakin vähän junttimaiselle kuvalle.

    Olen ehdottomasti luullut olevani antirasisti, mutta nyt mietin, mikä oikeastaan olen? Ehdottomasti suomalainen, joka on ylpeä suomalaisuudestaan, vaikka sureekin lisääntynyttä rasismia. Rasismin takana on aina pelko, tietämättömyys ja joukkohysteria, sen lisäksi että oman tilan luovuttaminen vieraiden käyttöön on metsäsuomalaiselle ollut aina vaikea juttu, mikä ruokkii hulluutta ja sille hulludelle on vaikea laittaa heti stoppia. Tämä näin ylhäältä päin: Mutta ajatellaan niin, että Sinun pitäisi majoittaa meluisa perhe ja jakaa oma kotisi. Kuinka moni meistä on valmis siihen?

    Kahden euron pitsa kuulostaa hintojen polkemiselta, mutta kyllähän halpa ruoka aina kelpaa. Meikäläisellekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyajan nainen ei jaksa synnyttää seisaallaan, eipä juuri tuolissakaan, vaikka semmoisiakin on tarjolla. Maata pitää ja passattavana. Ennen kun akat olivat akkoja ja muijat muijia, pullautettiin se paketti tosiaan seivovilta jaloinkin, tai kyykyssä.

      Uskon, että ihmisen ylipäänsä kannattaisi olla enemmän kyykyssä kuin nykyään. Kyykkypissakin on kivaa, kesällä, vaikkei sitä pyyhinpaperia aina taskussa olisikaan. Eihän virtsa likaista ole. Ja kuka meistä ei joskus olisi jopa kakkinut luontoon? Itse muistan tapauksen kauniilta neitoajaltani, jolloin erään kerran ulkosalla oli pakko pyyhkiä ahteri halolla, kun muuta ei käteen siinä ollut. Tästä kuulen joskus vieläkin, kun osutaan yhteen parin naisen kanssa.

      Minä olen sen verran introvertti, että reviiriäni en pakolaisille hevillä luovuta, vaikka tahtoisinkin auttaa.Voisin huoleti tyhjentää jääkaappini ja rahapussini, mutta tilaani en. Pakolaisia en kuitenkaan pelkää, mutta en minä rajalle menisi heitä tervetulleiksikaan toivottamaan, koska mielestäni muitakin auttamiskeinoja on.

      En sitä paitsi yksinkertaisesti pidä ahdistavan ahdasmielisestä muslimikulttuurista, jossa ei tunnusteta ihmisarvoa kaikille. Tuntuu oudolta, että nämä asiat sivuutetaan hienotunteisesti Euroopassa, jossa nainen on maailman tasa-arvoisin. Ei se tasa-arvo, kuulkaapas kukkahatut, itsestään ja auttamatta kehenkään tartu niin kauan kuin sorto ja hyväksikäyttö hyväksytään hymistellen "erilaiselle kulttuuritavalle".

      Halpa pitsa vaan merkitsee automaattisesti harmaata taloutta. Ei pitserian omistaja pysty mitenkään myymään jatkuvasti kuuden euton pitsoja, jos maksaa veronsa ja muut laklisääteiset maksunsa valtiolle ja maksaa asiaankuuluvat palkat alaisilleen.

      Poista
    2. Muslimi, joka on Suomen kansalainen on suomalainen. Samoin kuin ovat ortodoksit, katolilaiset, juutalaiset ja mitä näitä kaikkia uskontokuntia onkaan. Ja suomalaisia ovat myös Suomen saamelaiset, suomenruotsalaiset, romanit. Ihan riippumatta siitä mitä itsekukin ajattelee tai minkälaisia ennakkoluuloja tai pelkoja kantaa mukanaan. Myös he jotka ovat tulleet maahan siirtolaisina tai pakolaisina ja jääneet tänne.

      Suomalainen identiteetti on yhä jonkinlaista heimokulttuuria. Karkea jako menee itäisen ja läntisen heimon välillä. Lisäksi pohjoinen Suomi on oma maailmansa. Mikä ei tarkoita sitä ettemmekö sukkuloisi eri heimoissa vaan sitä, että tunnemme olomme enemmän kotoisammaksi ja tutuksi jossain, ja jossain toisaalla tunnemme olomme vieraaksi ja toisiksi, oudoiksi.

      Silti, vaikka tuntisimme olomme oudoksi jossain päin Suomea niin kaikki, jotka tässä maassa asuvat ja elävät, ovat suomalaisia. Nekin, jotka ovat muuttaneet Suomesta pois.

      Poista
    3. Ja ihan hiljattain kummasteltiin uutisissa venäläisiä turisteja, jotka "sotkevat ja rikkovat" vessanpönttöjä Itä-Suomen huoltoasemien vessoissa keikkumalla kyykkyasennossa pöntön reunalla. Heille piti laittaa oikein opaskylttejä siitä, miten pöntöllä asioidaan oikein. Pöh... Nyt on sitten tieteellisesti todistettu, että venäläinen tapa on fiksumpi ja parempi. - Kengistä voi tulla likaa, mutten kyllä istuisi yleisessä vessassa suoraan sille pöntön muovirenkaalle muutenkaan (hygienianeuroosi).

      Synnytyksestä jäi mieleen vain se, ettei mikään asento ollut hyvä - olisin mieluusti seissyt vaikka yhdellä jalalla tai päälläni, jos se olisi helpottanut toimitusta. Synnyttämisen vaikeus ehkä todistaakin sen, että jokin ihmisen evoluutiossa on mennyt pieleen..? Ei kai se apinoille ole niin vaikeaa. (Kirjassa "Luonnollinen lapsuus" kerrottiin aiheesta jotain, mutten enää muista kovin tarkkaan, mitä. Simpanssin ja ihmisen synnytyskanavien anatomiaa siinä muistaakseni kuitenkin vertailtiin.)

      Poista
    4. Anonyymi, ketä nyt opetat ja miksi? Kirjoitat itsestäänselvyyksistä kuin idiooteille, anteeksi vain! Jos opettaja puhuisi noin alkeellisesti luokalle, luokka tykkäisi peräti huonoa aliarvioimisestaan.

      Minulla ei ole savolaisia suvussani enkä ole juurikaan käynyt Savossa. Silti pidän kovasti savolaisista, heidän lupsakkaasta murteestaan ja lievästä kieroudestaan. Se on paljon hauskempaa kuin oma satakuntalaisuuteni, jonka jäyhyyttä vierastan kovasti. Satakuntalainen on tyytyväinen vain, jos sillä on kellari täynnä perunoita, sanoi joku osuvasti. Taidetta sille on kirkkokuoron ja Katri-Helenan laulu. Muuankin muija kysyi minulta taloyhtiön pihalla, oudosti hymyillen, että taasko menet maisemakuvia ottamaan. Valokuvaus ei voi olla hänelle muuta kuin postikorttimaisemien näpsimistä.

      Poista
    5. Schnur, monissa itäisissä kulttuureissahan on vessana reikä lattiassa. Tässä meillä on nähtävästi oppimista. Käsittääkseni muslimit, ainakin joissain maissa, käyttävät myös tätä lattiareikää. Muistan tämän joistain arabikulttuuria käsittelevistä kirjoista.

      Eikös se kivulla synnyttäminen tulekaan sieltä Raamatusta.. Ja miten on eläinten synnytys? Kovasti lehmäkin ähisee ja hikoilee vasikkaa puskiessaan. Luuisi, että piukoilla paikoilla on tärkeä elämää suojaava merkityksensä sikiölle. Jos ne olisivat löysät ja "helpot", sikiö ei kai olisi suojassa eikä turvassa?

      Poista
    6. No..Vaiks näin:
      Kaikki satakuntalaiset eivät ole kuten kuvaat eivätkä kaikki savolaiset ole lupsakkaita.

      Sen olen jo hyväksynyt, että monenlaisia meitä mahtuu, tähän maahan.Suomeen.

      Suomalaisuus onkin sitten jännempi juttu. Se on jopa aika ohutta, kansallisena identiteettinä. Sen hauraus tulee esille"vieraiden vaikutteiden" pelkona ja ahdistuksena.

      Eihän identiteetiltään selkeä ja juureva ihminen pelkää, että joku vie sen häneltä tai muuttaa yks kaks joksikin toiseksi?

      Poista
    7. Anonyymi, en ole missään sanonut, että kaikki satakuntalaiset ovat sitä tai tätä, eivätkä tietenkään savolaisetkaan.

      Silti savolaisista tai satakuntalaisista tai mistä tahansa ryhmästä voidaan puhua vapaassa puheessa joukkona yleistävästi. Tällöin tarkoitetaan niitä piirteitä, jotka ovat kaikille tuttuja ja yleisesti ilman erillissopimuksia hyväksyttyjä. Eri asia on tarkka poliittinen retoriikka tai tieteen kieli, jossa kirjoitus on parhaimmillaan pilkulleen tarkoittavaa ja täsmällistä.

      Olemme jo tässäkin keskustelussa sopineet, että kriittisyys ei johdu ennakkoluuloista erilaisuutta tai uutta kohtaan, joten älä palaa enää pelkoihin kriittisyyden motiivina tässä aiheessa. Kriittisyyden polttoaineena on tieto. Mennään mieluummin asiassa eteenpäin kuin jankataan lähtökuopassa!

      Poista
  2. Mustis, kiva että olet kuin Mustikka.
    Kiitos asiallisesta kommentistasi, kiitos.
    Minulla ei omakohtaisi kokemuksia - sattuneesta syystä - synnyttämisestä ole. Että en sillain tiedä asennoista. Mutta kun vetää "kyykkykuivat", pitää olla kyykyssä. Ei se muuten. Tunnu. Siltä

    Ps. Diggaan susta Mustikka. Kiva kun kävisit täällä useammin. - tuus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, pitäiskö tämä ottaa kehuna:) Juu kiitoksia Mikis, yön hulppeina tunteina ihastuin siitä, joku tykkäs kerrankin kommentistani näin kivasti:)

      Poista
  3. Puolukat ovat mielestäni maistuvaisempia. Ja kun paskantaa niin... täältä lentää. Kuin sateliitista. Saattaa koko paskahuussi hajota. Ja katon yli lentävä varpusparvi ihmettelee että onko noin? No miksei muka..

    VastaaPoista
  4. Kerran ajattelin "Kaikki ovat minua vastaan. Myös minä itse."

    Jos kuvittelette että matkin Stanisław Leckiä, erehdytte. (Silloin ollut hänestä edes kuullut.) Olin vain ajautunut nurkkaan. Nurkkaan ahdetulla eläimellä on epätoivoisia ajatuksia. Se nyt on vaan niin. Saarikoski sanoi että "Olen pulassa. Olen pahemmassa kuin pulassa. Yhteiskunnalle Ylen Hyödylliset Ihmiset ovat piirittäneet minut."- tai jotain sinne päin (siteeraan häntä muistinvaraisesti)

    Ps. Stanisław Leck, kun nyt tuli puheeksi, on purevan terävä aforistikko. Mun kirjastossani on yksi kirja häneltä, hyvin ohut. (selaa sitä) tämä on hyvä "Uhri on aina osallinen rikokseen. Vieläpä negatiivisesti" Ja tämä "Kello lyö. Kaikki." Ja tämä "Sesam, aukene. Tahdon ulos".

    Puolalaiset ovat kummallisia. Olen elänyt heidän keskellään, vähän aikaa vaan, kyllä on kummallista porukkaa. Sitä paitsi he ovat ihmisiä joista voi sanoa "Hänellä oli onnea, eikä mitään sen lisäksi."

    Polskit, polskit. Siinähän polskit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stanislaw Jerzy Lec oli trendikäs opiskeluaikanani. Muistan lukeneeni hänen aforismejaan, Vastakarvaan-nimisen opuksen. Puolalaisuus nousi muutenkin pintaan, erikoisesti puolalainen julistetaide, josta minunkin blogeissani on aika monta kuvaesimerkkiä.

      Muistan, että kun kirjoitin mielestäni mainion esseen, jossa tein itsestäni puolalaisen katukauppiaan vai oliko se taiteilija, mutta kirjoitin hänestä siis kuin itsestäni, niin opettaja oli kirjoittanut punakynällä esseen loppuun: Miksi tämä verhoutuminen puolalaiseksi? Hän ei voinut sietää kuvittelua eikä eläytymistä toisen persoonaan missään esseessä tai kirjoitelmassa. Piti olla selvä ulkopuolinen kertoja! Tai minän piti olla minä eli kirjoittaja.

      Poista
  5. ... tai ainakin se oli "Yhteiskunnalle Ylen Hyödylliset Eläimet ovat..."
    ja voi olla että muukin on väärin.
    Kaikkea muista. - mikis

    VastaaPoista
  6. Mutta siitä oli kyse, tämän taas tiedän - juorupuheista - että Saarikoski oli närkästynyt Verottajalle. Sitä oli mätkäisty, oikein kunnolla, eikä sillä rahaa ollut. Ryypännyt oli rahansa, jo etukäteen. Miten jostain voi löytää rahaa jälkikäteen? ... "ovat saartaneet minut Yhteiskunnalle hyvin Hyödylliset Eläimet..."
    Vittu, runollisesti todettu.

    VastaaPoista
  7. hnmnhhh hyhhmmnhyy, hy hyh hymnnhyy, hy hymhnnh hyy...tä?
    (Itekseni tässä hyräilen).
    hnmnhhh hyhhmmnhy.. hmnhy hyymh... POMPOTI POMPOTI POM!

    VastaaPoista
  8. Ihmiset ovat kivoja! Äsken kun tulin kaupasta, kylki vinossa kun raahasin ostoskassiani, niin kotipihassa minua vastaan tuli nainen jota en tuntenut. Se sanoi minulle "iltaa" ja hymyili. Hymyilin minä myös hänelle ja sanoin "iltaa", ja kävelin ohi, sitten kävelin takaisin hänen luo ja sanoin "kylläpäs sinä olet pirteällä päällä. ja nättinä. ootko menossa juhlimaan?" Se alkoi, suu hymyssä selittää, että hän on menossa tapaamaan siskoaan, sisko asuu Salossa, että siinä mielessä tässä juhlimaan on menty ja minä olen opettaja ja ... Kaikkea se minulle, ihan hetkessä, noin nelikyppinen eukko, tummatukkainen tyttö, kertoi. Se sanoi että Salo on kaukana, sinne on 350 kilometriä, minä sanoin että tiedän, olen Forssasta kotoisin, sieltä Saloon on 62 kilometriä. Kerran yritin kävellä sinne mutta pääsin vain Somerolle asti. Se nauroi, sitten minäkin, olimme kumpikin naurettavia ihmisiä.

    Ihmisiä on kiva tavata. Etenkin tuntemattomia.

    Ps. Sitä paitsi voitin kaupan Pokeriautomaatista 4;- euroa. Vaikka en enää pelakaan näitä raha-automaatteja. Nyt vaan... no, lipsahti.

    VastaaPoista
  9. Mikis, sano taas: Linnut, linnut!

    Ja kuule sinäkin, Liisu, koska hiljakkoin sanoit minulle - muistatko - että linnut haluavat kertoa minulle jotakin.

    Nimittäin lintu lensi tänään sisälle, meille, huoneisiini, jostakin. Se oli paniikissa, ja törmäili ikkunaan ja räpiköi tuuletusikkunan verkossa, eikä tullut ulos huoneesta, jossa istui lampunvarjostimen päällä niin että lamppu heilui. Avasin vastakkaisen huoneen parvekkeen oven sekä alakerran terassinovet, mutta se oli vain siinä pienessä huoneessa, jonne piiloutui niin etten nähnyt sitä puoleen tuntiin. Ahdistuin kovasti. En ymmärtänyt missä se oli, ja purin musiikkihyllyn levyistä ja monta kirjahyllyä kirjoista, mutta ei se ollut siellä. Sain sitten lopulta huoneen ison ja jumittuneen, kolminkertaisen ikkunan auki avaimella ja avasin varmuudeksi yläkaapinkin oven. Sieltä se tuli pitkän hiljaisuuden jälkeen ja minä kyttäsin oven raossa, lentääkö se ulos. Piiiitkä odotus ja sitten rapinaa. Lintu lensi ikkunan yläkaiteelle ja sujahti siitä sitten ulos, riemukkaasti, kohti keltaisia lehtikuusia, niin ainakin kuvittelin. Koko episodi kesti tunnin verran ja mietin jo, pitääkö soittaa hätänumeroon. Olin aivan neuvoton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuttu tilanne. Meillä pidetään pihaovea melkein aina kesällä auki, ja joskus on lintu lentänyt sisään räpiköimään, hankala tilanne, mutta aina siitä jotenkin on selvitty. Pantiin verkko oveen, se auttaa.
      Viimeksi viime viikolla tuli ampiainen ja hörhöili ikkunoissa. Otin juomalasin ja pahvinpalasen, niiden avulla sain sen elävänä pyydystettyä ja laskin pihalla lentoon. Sukkelasti sekin katosi ilmaan, ja tuntui että olin hengenpelastaja.

      Kävin täällä päivällä ja kirjoitin kommenttia, mutta ennen kuin sain sen valmiiksi, tuli yllätysvieraita ja piti lopettaa. Kommentti oli tietenkin kadonnut, kun tulin nyt viimein täällä käymään, en muista mitä kirjoitin. Ja nyt on jo yö. must go to bed, muuten aamu venähtää pitkäksi. Hyv' yötä!

      Poista
    2. Tämä lintuepisodi on hyvin tuttua minullekin ja siihen on oiva yksinkertainen keino, miten lintu lentää taas ulos, siitä kirjoitin kerran muuttojutussakin, mutta se taisi jäädä luonnoksiin ja kerran ohjeistin kaupan tätejäkin samasta asiasta. Jos tulee vastaavaa vastaan Iines, niin ota rohkeasti yhteyttä nimimerkkiin arkipäivän sankari joka pelastanut monet työkaverit ja naapuritkin hirvittäviltä pedoilta sammakoista lintuihin.)

      Poista
    3. Tuo lintutilanne oli siksi niin ahdistava, että lintu valitsi semmoisen tilan, josta ei saa mitään räppänää auki-auki, siis tuuletusikkunassa on verkko ja se iso ikkuna on vaarallinen avata, se on niin valtava, että lasi tuntuu notkuvan kehyksien sisällä kun sen avaa. Se on lisäksi painava kolmikerrosikkuna, jonka pesemistäkin välttelen niin kauan kuin kehtaan. Nytkin väkersin kauan, ennen kuin sain ulkoruudun avautumaan. Lintuja en siis sinänsä pelkää, tuotakin koetin ensin saada kädelleni. Linnun puolesta ahdistuin. En kestä eläimen tuskaa.

      No, niin neuvoton en kuitenkaan ollut kuin muinoinen naapurini, nuori tyttö, joka tuli hysteerisenä soittamaan ovikelloani, että hänellä on lintu kylpyhuoneessa. Soitti sitten miehensä töistä auttamaan. Ehkä hänellä oli lintukammo.

      PS Hiiriäkään en pelkää. Yleensä löydän niitä vainaina mökiltä talven jälkeen. Tyhjästä jääkaapista tai lavuaarista. Elävänä jos näen, tartun kameraan.

      Ajattelin Liisu, että jospa olisi jokin tulkinta lintuepisodille, siitä, mitä tuo lintu halusi minulle kertoa... Viimeksihän kerroin mm. siitä, miten lintu lensi autoa ajaessani ikään kuin kohtisuoraan päin minua, väistäen viime hetkellä auton tuulilasia, niin että säikähdin kuin Hitchcockin Linnuissa.

      Poista
    4. Nyt on sunnuntai, ja voi tehdä mitä haluaa, ellei meidän rakkaat mormooninuorukaiset astu yllättäen sisään. Lauantai on meillä yleinen vierailupäivä, vieraat itse ovat sen semmoiseksi valinneet. Kerran sattui, että kun talo oli täynnä muita "synnillisiä" ihmisiä, mormoonit tulivat samaan aikaan ja olivat erittäin vaivautuneita. Jättivät normaalit vierailurutiininsa tekemättä, istuivat vain hiljaa ja kuuntelivat ihmeellisiä maallisia ja henkisiä keskusteluja, kunnes saivat tarpeekseen ja poistuivat (ilman rukousta).

      Meitä he eivät pelkää. Kuuluvat jo ikään kuin kalustoon. Ovat ihania puhdaskasvoisia valkeisiin paitoihin pukeutuneita nuorukaisenkeleitä raamatut kourassa. Me annamme heidän ensin puhua, Kuuntelemme. Sitten alamme hiilostaa heitä (ihan ystävällisellä tavalla). Teemme kyseenalaistavia kysymyksiä, joista he eivät loukkaannu, vaan vastaavat oppimansa kaavan mukaan. Mielenkiintoista. Joskus välähtää mieleen ajatus, teemmekö tässä ihmiskokeita. Mutta esim. minä olen alusta pitäen sanonut, että jos heidän tarkoitus on saada meidät mormooneiksi, he tekevät turhaa työtä. "Teidän kertomananne uskontonne on iloisempi kuin esim lestadiolaisilla, olette armollisia ja perhe näyttää olevan teille tärkeä ja hyviä asioita puhutte. Paljon on samaa, mitä meille on syötetty lapsesta lähtien, mutta silti emme näe tarpeelliseksi uskoa uskoonne, niin kuin emme usko muitakaan uskontoja, koska ne mielestämme ovat ihmisten itsensä laatimia turvapaikkoja itselleen pahuutta vastaan. Mutta että olemme onnellisia, jos te olette onnellisia omassa uskossanne. Se on kiva ja hyvä asia".

      Miehen sukulaisissa on maallikkosaarnaajia ja hänen äitinsä ja siskonsa ovat tosiuskovaisia, saanut "herätyksen", mutta se ei meihin vaikuta. Me ajatellaan mitä ajatellaan. Ja ei me jumalankieltäjiä olla, mutta jos sellainen on, se asuu ihmisessä itsessään. Sisäinen ääni kertoo, mikä on hyvää, mikä pahaa, ja se riittää.

      Tämä mormooneista. Ja nyt linnuista. On jo yksi heiluva keinuva syöttötötterö laitettu omenapuun oksaan, ja sen ympärillä käy vilskettä. Punarinnatkin lentäneet pois.
      Oravat ja joskus supikoirat vierailevat pihassa. Kaikki kolot on tukittu, ettei sisälle tunkeilijoita hiiriä ja rottia rapisisi talvella täytteissä.

      Siitä muistuu mieleen yks hyvä asia. Schnur on niin vaatimaton, ettei hän siitä itse puhuisi. Joten minäpä kerron. Hänellä on oma blogi, johon helpoiten pääsee näpsäyttämällä hänen nimeään tuolla kommentinsa yhteydessä tai napauttamalla TÄSTÄ.

      Täällä on puhuttu aiemmin pakolaisista, joihin suhtaudutaan eri lailla: heitä pelätään ja jopa vihataan. Schnur'lla on uudessa blggauksessaan hyvä video, jossa voi oppia jotain tärkeää ”vieraasta ja kummallisesta, jopa inhottavasta" jota edustaa videossa rotta (jota minä ainakin pelkään ja inhoan, hui!) Kantsii käydä katsomassa. Sitä voi saada apua pelkoihinsa. Tai ainakin ajattelemisen aihetta. Ajankohtainen varsinkin tällä hetkellä. Minusta hauska.

      Poista
    5. Laitoin Sinulle kommenttia, mutta se haihtui jonnekin pilvien taakse. Tiedän ettet pelkää eläimiä Iines, en tiedä miksi rupesin leuhkimaan ja tuo kommentti vaikutti kyllä aika ylimieliseltä näin jälkikäteen luettuna, mikä ei ollut tarkoitus.

      Linnut änkevät itsensä mitä ihmeellismpiin paikkoihin ja yksi hassuimmista oli liesituulentin, josta anopin helpotukseksi otin linnun talteen. Erään kaverin saunanpesäänkin lintu eksyi ja tärvääntyi siellä tiedä sitten oliko jo sairas. Kerran tuli avotakasta kokonainen parvi sisälle, tätä on vaikea uskoa. Heräsimme lapsen kanssa kerran päikkäreiltä ja hän itki ettei uskalla mennä olkkariin kun on lintuja, luulin että hänen unensa oli niin todellinen että kuvitteli ja tyrmistyin näyistä itsekin. Kameraa en edes älynnyt ottaa kun oli niin kova homma saada linnut ulos itkevän lapsen kanssa, ulostetta oli joka paikassa.

      Oma tuskani kannan etupäässä koe-eläinten ja teuraseläinten kohtalosta, yritän informaatiolla ja valinnoilla vaikuttaa niihin tosin aika heikosti, mutta lihallisiin iloihin hairahdun siitä huolimatta aina joskus, joten ihan 100 prosenttinen ei tuokaan valinta ole.

      Poista
    6. Mustis, en kokenut kommenttiasi ollenkaan ylimieliseksi! Arvelin vain, että se ei tullut omassa kommentissani selväksi, etten pelännyt lintuja. nimittäin tiedän että lintupelkoisia ihm isiä on oikeasti olemassa, olen nähnyt sellaisen reaktion, että ihminen ei uskaltanut mennä pihalle, kun siellä oli lintu! Ja hyvinkin monilla on hyönteiskammo, perhospelko tms. Fobioita on monenlaisia.

      Harmi jos kommenttisi hävisi. Katsoin roskapostisuodattimen, eikä sielläkään ollut kenenkään kommenttia, niin kuin joskus on. Olitkohan valmiiksi kirjautunut Bloggeriin, kun aloit kirjoittaa kommenttia? Ellei ole kirjautunut, vaan kirjautuu vasta lähettämisvaiheessa, kommentti haihtuu näistä Bloggerin blogeista taivaan tuuliin. Itsekin olen menettänyt monta kommenttia.

      Poista
    7. Liisu, nuo mormoninuorukaiset vaikuttavat hauskoilta, siis ei varsinaisesti hauskoilta, mutta kuvauksesi perusteella näen heidät kuin elokuvissa. Hehän ovat moniavioisia, ja minulla olisi tästä aiheesta heiltä kysyttävää, jos tulisivat oveni taakse! Valitettavasti täällä liikkuu vain Vartiotornin tyrkyttäjiä. Viimeksi oli viime joulun alla vanha pariskunta, jolle toivotin hyvää joulua. He eivät vastanneet toivotukseeni, kunnes jälkeenpäin muistin, että hehän eivät juhli joulua. En ottanut kyllä heidän lehteään, sillä minulla oli juuri paljon luettavaa pöydälläni, minkä heille kerroinkin.

      Liisu, tuo Schnurin blogi on vallan helmi. Minua kuitenkin riepoo tuo oletus, että ihmiset pelkäävät maahanmuuttajia, erilaisia ihmisiä ja että maahanmuuttokriittisyys pohjautuisi pöljien pelkoon. No, ehkä joku pelkää mustaa miestä, ja hänelle varmaan video antaa ajattelemisen aihetta. Enemmän uskon siihen, että ihmiset pelkäävät sitä, ettei ihmisiä kohdella ihmisarvoisesti edes oman kulttuurin sisällä.

      Poista
    8. PS Ja tuota asiaa ei voi millään oikoa, koska se ei ole väärä luulo, vaan silkkaa faktaa. Emme luota ihmiseen, joka ei näe kaikkien ihmisten ihmisarvoa, tasa-arvoa. Miten tässä maailmassa voi välttyä tältä tiedolta?

      Poista
    9. PS2Liisu, varmuuden vuoksi sanon: en ole sinulle tai Schnurille tuohtunut, vaan pelkästään asialle, varmaan omille ennakkoluuloilleni. Tämä ei liity kehenkään ihmiseen. Schnurin blogi on kiinnostava ja katson kyllä videon kohta!

      Poista
    10. Kirjoitinkin tuon edellisen lopussa juuri samasta asiasta, josta Iines puhuu: ei muukalaisuuden pelko riitä selittämään sitä, että vieroksumme tiettyjä kulttuureja enemmän kuin joitakin toisia.

      On lapsellista kuvitella, että mies joka on imenyt itseensä tuhatvuotisen uskon siitä, että nainen on hänen omaisuuttaan tai vapaata riistaa, muuttuisi tänne tultuaan liberaaliksi ja suvaitsevaiseksi länsimieheksi.

      Tässä on paradoksi: suvaitsemattomat kammoksuvat tiettyjen kulttuurien suvaitsemattomuutta!

      (Suvaitsevaiset puolestaan sulkevat siltä silmänsä ja uskovat rakkauden parantavaan voimaan.)




      Poista
    11. On jotenkin karmeaa lukea esim. viimekertaisen pakolaiskeskustelun jälkeen, miten moni suvaitsevainen valitteli, että somessa on liikaa äänessä muukalaisvastaiset, että sieltä täytyy saada kuulumaan enemmän "meidän hyvien ihmisten" ääni.

      Voiko julmempaa jakoa enää tehdä?

      Poista
    12. Hum. Hieman noloa myöntää, muttei minulla tuota Pjotr Sapeginin filmiä katsoessani ja sitä postatessani käynyt kyllä mielessäkään pakolaistilanne, maahanmuuttokriittisyys ym. ajankohtaiset ilmiöt, mutta Liisun tulkinta oli hyvä! Noiden asioiden yhdistäminen tuohon videoon antoi sille monin verroin enemmän merkitystä, laajensi hienosti perspektiiviä ja käänsi asetelmaa ylösalaisin: on kiinnostavaa ajatella filmin sanomaa tuosta näkökulmasta.

      (Noloa, koska pyörin niin paljon oman napani ympärillä, että samastuin heti siihen kellariloukon rottaan ja mietin hänen sielunelämäänsä sen sijaan, että olisin älynnyt katsoa asioita sen taloon muuttaneen miehen kannalta.)

      Poista
    13. Itse asiassa Liisun tulkinta on aivan loistava.

      Ja nyt vähän harmittaa, kun ehdin paljastaa, etten keksinyt sitä itse.

      Poista
    14. "Suvaitsevaiset puolestaan sulkevat siltä silmänsä ja uskovat rakkauden parantavaan voimaan."

      Aahhaahahaaaa - tästä tulee niin elävästi mieleen yksi Hugleikur Dagssonin pilapiirros. - Taidankin postata sen seuraavaksi, jos vain löydän sen.

      Poista
    15. Tapsa: "muukalaisuuden pelko riitä selittämään sitä, että vieroksumme tiettyjä kulttuureja enemmän kuin joitakin toisia."

      Sinulla on minusta aika vastenmielisiä ajatuksia toisista ihmisistä. Oletko koskaan miettinyt, että sinun pitäisi tehdä sille jotakin? Ellet, niin miksi niiden toisten pitää aina edustaa sinulle sitä pahaa jota heissä ei ole?

      Vain sinä voit tehdä jotain, ja vain itsellesi. Et koskaan muille etkä toisille.

      Poista
    16. Anonyymi, nyt narahdit! Vai etkö sinä yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi muslimikulttuurin naiskäsityksestä?

      Ai niin, nämä syksyn mittaan lehdissä olleet tummien ihmisten suorittamat lukuisat raiskauksen yritykset ja raiskaukset ovat yksityistapauksia! Ne eivät tietenkään liity millään tavalla muslimikulttuuriin.

      Poista
    17. Anonyymi: vieroksun tyttöjen ympärileikkauksia, lapsivaimoja, taikauskosta tehtyjä tappoja, haponheittelyä koulutyttöjen kasvoille, pikkulasten joukkoraiskauksia, avionrikkojanaisten kivityksiä, raiskattujen tyttöjen hylkäämisiä, ihan vaan muutamia mainitakseni.

      Se paha, joka saa nuo teot aikaan ja jota syvästi vieroksun, ei ole minussa.

      Jos sinun mielestäsi tässä on vastenmielistä minun reaktioni noihin tekoihin, niin säälin sinua.

      Poista
    18. Kerro myös mitä mieltä olet ihmisistä, jotka heittävät polttopulloja vastaanottokeskuksien oviin ja ikkunoista sisään tai sytyttävät niitä tuleen? Tai käyvät ja uhkailevat SPR:n työntekijöitä. Kerro, mitä mieltä olet viharikoksista? Tehdäänkö meillä niitä ja yllytetäänkö niihin vain sen vuoksi että "mehän tiedämme minkälaisia kaikki muslimit ovat"?

      Oletko sitä mieltä, että maahanmuuttajalapsiin kohdistunut väkivallan teko Ruotsissa, joka oli rasistinen vihateko, on teko joka kertoo jotain hienoa ja hyvää länsimaisessa pohjoismaassa kasvaneesta ihmisest?. Että meillä täällä on jotenkin ihmisyysasteikolla jotenkin korkeammalla tasolla olevia ihmisiä kenties?

      Poista
    19. Anonyymi, olen tuominnut anarkismin kaikissa muodoissaan ja kaikkien tahojen tekemänä useissa kirjoituksissani. En valikoi asioita niin, että yksi asia oliskin hyväksyttävä tietyn tahon tekemänä. Tämmöinen on opportunismia, älyllistä epärehellisyyttä.

      Mitä tulee Trollhättanin tapaukseen, olen siitäkin kirjoittanut kommentissa hieman alempana 23.10. klo 10.18. Aivan samoin tapauksesta puhui psykiatri Alo Jürilee Ylen aamutelevisossa. Ihmisten erilaisiin korkeampiin ja matalampiin tasoihin en osaa uskoa. Paidatta olemme samanlaisia kaikki. Ympäristö on sitten se, joka vaikuttaa kehitykseemme eniten.

      Poista
    20. Anonyymin logiikka on niin lapsellista, etten viitsi jatkaa keskustelua.

      Tämä pätee kyllä yleisimminkin. Aina, kun ns. hyvä ihminen laukoo totuuksia, ajattelukykyinen kuulija tuntee suurta myötähäpeää.

      Poista
    21. Minä olen tästä monesti maininnut, jo vuosia sitten. En luota hyvien ihmisten hyvyyden aitouteen. Monesti hyvää tekoa edeltää valtaisa rummunpäristys.l

      Poista
  10. Esimerkiksi Ylen suuri pakolaiskeskustelu etukäteistietojen mukaan pyrki kouluttamaan pöljiä, ts. se pyrki poistamaan pelkoja tuomalla studioon ennakkoluulottomasti ihka eläviä maahanmuuttajia. Tämä naiivi valistusmetodi aiheutti ainakin minussa sen, etten viitsinyt katsoa ohjelmaa, vaikka aihe itsessään on kiinnostava. Nyt mahdollisuus todelliseen syvempään keskusteluun rajattiin kättelyssä ulkopuolelle.

    Kriittisyys maahamuuttoasioissa ei todellakaan johdu suoraviivaisesti peloista tai ennakkoluuloista, vaan ehkä pikemminkin - tiedosta. Kriittisyyshän on tiedon ja tieteen seuralainen. On toki olemassa myös joitain rasistiurpoja, jotka vetävä tyhmyyksissään kaapuja ylleen, mutta he ovat eri asia eikä heitä pidä yhdistää muihin maahanmuuttoa kriittisesti pohdiskeleviin. Tämäkin virhe on yleinen.

    Jos kriittisyys ylipäänsä tarkoittaisi pelkoa ja luuloja, niin mitä ovat taidekriitikot? Pelokkaita ennakkoluuloisia pöljiä?

    VastaaPoista
  11. Minä jouduin sairaalaan, huomenna pääsen luultavasti pois. Ei minulla hätää ole, elämä se on kuin silkkoa vaan. ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Riku! Minä jo ihmettelinkin, kuinka paljon töitä oikein teet. Mitä ne siellä sinulle mahtavat tehdä? Nyt alat heti parantua. Tämä on käsky.

      Poista
    2. Riku, se valkotakkinen partasetä on sitten psykiatri, ei muukalainen avaruudesta, äläkä etsi nurkkaa mihin piiloutua, sillä pyöreässä huoneessa ei sellaista ole. Syö kiltisti pillerisi, niissä ei ole jarrua.

      Poista
    3. Äsken kävi. Yritin vastailla kiltisti ja totuudenmukaisesti. Kipulääkitystä.

      Poista
    4. Syö lääkkeet kiltisti! Toivotaan sinulle kivutonta oloa ja pikaista kotiinpääsyä!

      Poista
    5. Just mietin Rikua eilen, kun selailin niitä Hugleikurin piirroksia (Koska meillä oli niistä muistaakseni täällä joskus jotain puhetta.)

      Pikaista paranemista toivotan sinulle myös!

      Poista
    6. Kiitos toivotuksista. Huomenna olettaisin pääseväni pois tai muuten huudan: "yäk, teillä on pahaa ruokaa ja oudot systeemit! "

      Poista
    7. Alat selvästi toipua! Hienoa että kotiinpääsy häämöttää. Nauti nyt vielä, jos vain voit, siitä että sapuska kannetaan tarjottimella eteesi ja varmaan hoitaja silittää vähän otsaasikin.

      Poista
    8. Hoitajat eivät tykkää musta, puuskahtelen:"mitähän tääki nyt oikein on?"

      Poista
    9. Sinä olet tietysti hankala potilas. Vaikka vähän saa ollakin, jos on kipuja. Voisit tietysti näin toipuessasi vähän hymyillä ja kehaista sitä iltapuuroa. Tiedä mitä tapahtuisi.

      Poista
    10. Puuro on myrkkyä, puuro on myrkkyä.
      Sitä hoitsu laittaa sun kuppiisi, ja toivoo lähtöä helppoa. ..vai oliko se. ..sen hoitsu toivoo menevän nuppiisi ja helppoa lähtöä toivovat. ...

      Poista
    11. Höpsistä, puurossa on hunajaa. Ja hoitajat ovat melkoisia elvyttäjiä. Ettäs tiedät.

      Poista
  12. Tuo Tapsan "Suvaitsevaiset puolestaan sulkevat siltä silmänsä ja uskovat rakkauden parantavaan voimaan." on riemastuttavuudestaan huolimatta turkasen totta.

    Kunpa Yle järjestäisi maahanmuuton teemaillan aiheesta Rakkauden parantava voima! Studioon tuotaisiin keskustelemaan maahamme saapuneita uussuomalaisia, jotka ovat kokeneet valaistuksen suomalaisen ruuan äärellä ja Tornion autioilla ja baarittomilla kaduilla pakkasen kiristäessä otettaan tummuvassa yössä. Tuotaisiin raiskattu nainen, ja toinenkin, pari kajottua lasta, ja vaikka pieni ympäriämpärileikattu Fatima, jota odottaa 60-vuotias sulhanen entisessä kotimaassa. Tuotaisiin kuuden laspen kotiäiti, joka häärii keittiössään ja odottaa miestään tulevaksi toisen vaimon luota. Sitten voisi olla pari Isiksen vainoamaa miestä, jotka Allah on saattanut turvalliselle maaperälle. Kyllä rakkaus parantaa!

    VastaaPoista
  13. En malta olla täällä yksinäni laulellessani mainitsematta asiaa, joka on pohjimmiltaan hyvinkin merkitsevä, vaikka tuntuukin äkkipäätä kepeän populistiselta.

    Nimittän eduskunnan puhemies Maria Louhela on tehnyt ulostulon. Hän on esittänyt puhemiehen protokollamanifestin lehdistötilaisuudessa, tosin ilmeisesti toiveena ja omana mielipiteenä, ei käskynä.

    Hienoa, Louhela, kannatan sitä, että kansanedustajat eivät esiinny työssään paljain olkavarsin, eivät naiset eivätkä miehetkään. On aivan asiallista puuttua asiaan, jos edustajat eivät itse tajua pukeutumiskoodin eli etiketin merkitystä.

    On lukuisia ammatteja, joissa ei esiinnytä paljain olkavarsin tai vesirajaa hipovassa syvään uurretussa imettämismekossa. Opettaja, pankkihenkilö, kaupan myyjä, kassa, lääkäri, sairaanhoitaja, terapeutti, siivooja, kouluavustaja jne.

    Kuten huomaatte, sisälläni asuu pieni konservatiivi, joka tahtoo kunnioittaa kansanedustajia, luottaa heihin. Ihmisen on hyvä olla hieman nöyrä ja hävetäkin tulee osata. Ne ovat kykyjä, etenkin tässä narsistisessa maailmassa, jossa ei tunneta enää ei-sanaa ja jossa "mä, mun body ja mun oikeudet tehdä mitä haluan ja missä haluan" on johtava teema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän miehillä hyväksytään jo farkutkin, kunhan ne on tummat, mutta vanhoina hyvinä aikoina kravatin puutekin oli julkeudessaan lööppikamaa.

      Onneksi valitsin ammatit, joissa solmiota pitivät vain snobit.



      Poista
    2. Muistaakseni Mikael Jungnerin kravatittomuutta paheksuttiin hänen eduskunnassa ollessani. Käsittääkseni kravatti kuuluu eduskunnan miesten pukukoodiin. Ja sikäli kuin olen asian ymmärtänyt, kansanedustajien asu- ja tapaetiketistä huolehtii nimenomaan puhemies, eikä Louhela ole ensimmäinen asiasta huomauttanut puhemies. Kaikissa parlamenteissa ympäri maailman on hyvinkin tiukat puku- ja tapakoodit. Minusta eduskunta on arvokas paikka, joka vaatii kunniatehtävää siellä hoitavilta asiallista pukeutumista, eikä se tarkoita omassa ajattelussani muuta kuin siistiä työasua, jonkalainen ei paljastele eikä provosoi. Suomalaisille tuntuvat tapa- ja käyttäytymiskoodit vaikeilta.

      PS Tätä ei pidä nyt lukea yksisilmäisesti! Samalla kun kannatan monenlaista yksilöllisyyttä, vapautta ja luovuutta, kannatan yhteisöllisiä koodeja ja hyviä tapoja.

      Poista
  14. Entä tämä Samppalinnan koulunujakka? Kiusattua tyttöä puolustamaan rynnineet kolme isovanhempaa pieksivät kiusaaja lisäksi opettajan.

    Miten olen melkein varma, että kyseessä eivät olleet pottunokkaiset kantaturkkulaiset? Veikkaan kansallispukuista kansanosaa tai monikulttuurikansalaisiamme?

    Toivottavasti olen väärässä ja kyseessä on kuin onkin valkoinen roskaväki. (Silloin voimme haukkua heitä ilman pelkoa rasismin leimasta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut turkulaisen peruskoulun yläasteen opettajana ja sain vain yhden tappouhkauksen yhdeltä korstolta, jonka muistaakseni käräytin tupakoinnista välitunnilla. Pakkohan se oli, kun kundi tupakoi avoimesti ja muut seurasivat, miten opettaja reagoi. Muutoin meno Turussa oli hyvinkin rauhallista, vanhemmista ei ollut harmia. Minusta jo se, että uutisen keskustelumahdollisuus on estetty, kertoo sen, että asiassa on salattavaa. Harvalla kantasuomalaisella on isoissa kaupungeissa tiiviit suhteet isovanhempiin, jotka taatusti eivät ryntää kouluun ketään muksimaan.

      Ja taas Turussa ulkomaalaistaustaisen raiskausyritys, kohteena vasta teinityttö. Uutisen perusteella mies oli pötkinyt pelästyneenä pakoon, kuin tyttö huusi ja panikin hanttiin. Luulikohan raiskaajamies, että suomalaistytöt alistuvat samantien miehen alle? Näitä raiskausjuttuja on nyt ollut pitkin syksyä, ja tekijänä säännöllisesti ulkomaalaistaustainen. Vaan siis valtakunnassa kaikki hyvin. Ei mitään hätää.

      Poista
    2. Toinenkin raiskaustapaus on tämän päivän lehdissä, Salossa. Tekijästä sanotaan näin:"Hänellä oli yllään musta huppari. Tekijällä on tummat hiukset ja tuuheat tummat kulmakarvat. Hän on puhunut suomea ulkomaalaisella korostuksella."

      Valtakunnassa edelleen kaikki hyvin, meillä on unelma.

      Poista
    3. Ei hätää Iines, virkavalta on tämänkin asian jo ratkaissut tavalla, joka tyydyttää ainakin hyviä ihmisiä:

      Kun turvapaikanhakija tekee rikoksen, poliisi ei saa kertoa, että tekijä oli turvapaikanhakija!

      On se helppoa, kun sen osaa.

      Poista
    4. Kyllä ne raiskaajat löytävät vielä sinutkin, Iines. Kunhan riittävän usein jaksat niitä ajatella.

      Poista
    5. No, minulla on tapana lukea lehtiä laidasta laitaan, ja lehdet näitä uutisia välittävät minun ajattelemattanikin.

      Mainitut uutiset kiinnittävät huomiota, koska maahanmuutto- ja turvapaikka-asia on niinsanotusti tapetilla. Minulla on lisäksi edelleen äikänopen vainu ajankohtaisiin uutisiin, etenkin, jos ne sisältävät ristiriidan.

      Ristiriita tulee tietenkin siitä, kun nämä raiskuut kielletään yleisellä tasolla, ne eivät saa olla meillä ongelma.

      Poista
  15. Nyt kaikkien eläkeläisten tulee kiittää hallitusta ja osuusliikettä.

    Koska ruokaa halpuutettiin ja eläkeindeksin jäädyttäminen jäikin tekemättä, tapahtuu historialliset. Eläkkeet alenevat ensimmäistä kertaa koskaan.

    Kiitos deflaatio. Sinua on odotettu. Monta vuotta jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Indeksin jäädyttämiseen on jo tottunut, ei sitä ikinä pureta. Käsitin niin, että eläkkeiden aleneminen koskee kansaneläkkeitä, ei ns. työeläkkeitä.

      Vaikka jotkin veromuutokset saavat kai aikaan sen, että työssäkävijän veroaste lievenee, eläkeläisen ei. Näin ollen kuilu palkan ja eläkkeen välillä suurenee suhteellisesti liikaa. Nytkin jo eläkettä verotetaan korkeammin kuin palkkatuloa, mikä on minusta kummallista.

      Poista
    2. Voi Iines, luulet säästyväsi.Deflaatio käy kuule ihan joka iikan kimppuun ja vie omansa.

      Poista
    3. En minä ole säästynyt, Anonyymi. Olen ikäni osallistunut yhteisen verokassan kartuttamiseen keskivertosuomalaista enemmän, ja osallistun edelleen, ehkä sinuakin enemmän, eläkkeestäni.

      Ja juurihan tuossa edellisessä kommentissani yllä kerron, miten eläkkeen saajia rangaistaan siis jatkossakin.

      Poista
    4. Puhut iines höpöjä.

      Et ole voinut kokonaistaloudellisesti maksaa veroja enemmän kuin duunari. Koska sinun palkkasi tuli verotuloista.

      Sitä en kiistä, että olet voinut tuottaa yhteiskunnalle pajon, koska olet opettajan ollut kortsu tyhmyyttä vastaan, ja joku sinun oppilaistasi, useat, ovat pärjänneet maailamassa ja maksavat veroja.

      Poista
    5. Höpöt sinun kierolle "kokonaistaloudellisuudellesi", Samppa. Ei tuo näkökulma muuta sitä tosiasiaa, että olen maksanut veroja keskivertosuomalaista tai miksei keskivertoduunaria enemmän. Pakkohan lapsia on opettaa, sairaita hoitaa ja tulipaloja sammuttaa ja rosmoja ottaa kiinni. Yhteiskunta nyt vain on rakentunut niin, että palkanmaksajana toimii kunta tahikka valtio, mutta veronmaksajalle itselleen vero on kyllä ihan henkilökohtaisesta työpanoksesta ja selkänahasta repäisty.

      Poista
  16. Oi Tapsa, suorastaan liikutuin, kun kerrankin on tartuttu kovin ottein ns, koulukiusaamiseen. En ole tästä tapauksesta tiennytkään. Kolme lapsenlapsensa puolesta taistelevaa isovanhempaa, eikö siinä ole jo jotain hohtoa! Mutta tietenkin väkivalta, jota ilmeisesti on käytetty, himmentää tapauksen arvokkuutta.

    Voi olla, että näen tämän tapauksen (jonka yksityiskohdista en tiedä mitään) kultaantuu mielessä siitä syystä, että olen tällä hetkellä harvinaisen hyvällä päällä. Se johtuu taas siitä, että eilinen oli suoraan sanoen paskapäivä. Tuntui, että kaikki maailman möröt (jo yöllä ja keljuudet päivällä) ilmestyivät kiusaamaan minua, tavallista kilttiä kansalaista, iskivät rotevasti kimppuun. Ihan naurattaa niiden yhteinen rynnistys, siinä oli jo jotain koomista.
    Mutta tämä päivä on ollut kuin silkkiä vaan. Kaikki, mikä eilen oli kamalaa, on kääntynyt hyvin päin. Että näinkin voi käydä, antaa uskoa elämään.

    Tuosta vaatetuksesta, josta Iines, olet huolissasi, voin lohduttaa sinua, että maanantaina sain katsella taas pitkästä aikaa kahta suloista nuorta miestä (ihan oikeasti suloista). He istuivat taas sohvalla klo kuuden uutisten jälkeen. Mustat puvut päällä, mustat nahkakengät jalassa, valkoinen paita (ei tahran tahraa rinnuksilla eikä kauluksessa) solmiot kaulassa, joka sekin hohti valkoisena molemmilla ilman mustelmia valoisten, hymyilevien kasvojen alla. Täydellisiä.

    Panin merkille, että he olivat jättäneet alku- ja lähtörukouksen pitämättä. Ja minulla oli tunne, että he eivät opettaneet enää meitä, vaan asia oli kääntynyt toisin päin. Me puhuimme, he vastailivat nöyrästi ja kuuntelivat, kun kerroimme heille maailmanmenosta kaikkine kauheuksineen.

    Kävi ilmi, etteivät he tietäneet mitään oikeasta maailmasta. Niin täysillä he olivat oman uskontonsa kuuliaisia alamaisia. Ihmiset, jotka ovat "kuuluisia" kuten esim. Luther, Tolstoi, Beethoven, Paavo Nurmi, Sibelius, olivat heille vieraita, muita uskontoja kun selostimme, he kuuntelivat silmät pyöreinä. Mutta amerikkalainen osapuoli osasi sentään puhua melko hyvää suomea, vaikka kertoi olleensa vain puoli vuotta tässä maassa.

    Jotenkin tuli surullinen olo, kun heillä oli jonkinlainen putkinäkö, joka oli suunnattu vain mormoonimaailmaa kohti. Mietin, oliko se suomalainen käynyt peruskoulua ollenkaan, Sitä en tohtinut kysyä. Mutta amerikkalainen kertoi, että heillä oli omat koulunsa ja yliopisto.

    Mietin onko hyvä vai paha asia, kun kerromme heille elämästä hiukan monimutkaisempana ja monipuolisempana asiana. Piäisikö heidän antaa säilyttää oma illusionsa, joka täyttää heidän mielensä uskomatomalla tavalla.

    Iines, kysyit siitä moniavioisuudesta, ja amerikkalainen kertoi, että heillä siellä Amerikassa mormoonit ovat kahtia jakautuneita. Toisessa osassa, siinä, mihin hän kuuluu, ei moniavioisuus ole sallittua. Mutta siinä toisessa osassa se on luvallista.

    VastaaPoista
  17. Hieno kirjoitus Liisulta!!!

    VastaaPoista
  18. Liisu, nyt en muista millään, mistä vaatetuksesta olen huolissani - kuten sanot. Mormoninuorukaisten puvusta taisin mainita vain, että he näyttävät kuvauksesi perusteella hauskoilta.

    Missään ei ole sanottu, Liisu, että kyseessä olisi ollut koulukiusaus. Lehdissä kirjoitettiin "riidasta", mikä viittaa kahteen aktiiviseen osapuoleen.

    Tapaushan oli pelottava, ennen kaikkea lapsille, pienille neljäsluokkalaisille, jotka saivat havaintoesityksen siitä, miten muka konfliktitilanteet ratkaistaan: väkivallalla ja huutamalla, koko ryhmän ohjaajaa lyöden. Järkyttävät isovanhemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan, etten ole ollut taaskaan asioiden tasalla, hyvä että oikoilet niitä, Iines.

      Poista
    2. Liisu, sanoin vaan mielipiteeni! Toki muilla voi olla eri mielipide, ja tässä tapauksessa onkin. Luin lehdestä uutisen perässä olevaa keskustelua, ja siinä oli minun mielestäni hämmästyttävän paljon isovanhempien käytöstä kannattavia kommentteja. Moni piti tapausta itsestäänselvästi kiusaamistapauksena ja oli tyytyväinen, kun joku "välitti" kiusatusta. Ei siis varmasti tiedetä, mitä tapauksen taustalla oli.

      Minusta lehdistön tiedonvälitys on nykyään aivan liian usein kerrassaan surkeata. Media ruokkii kansan ennakkoasenteita ja luuloja puoleen ja toiseen ja tekee raflaavia otsikoita aiheista, joista ne eivät tiedä kuin kuin raamit - itse pihvi puuttuu koko uutisesta.

      Elämme sananvapauden viikkoa, ja vuosiin ei tiedonvälitys ole ollut yhtä pimitettyä ja musta-valkoista kuin tänä päivänä. Suomesta on tulossa pieni Pohjois-Korea.

      Poista
  19. Iines, kirjoitat: "Elämme sananvapauden viikkoa, ja vuosiin ei tiedonvälitys ole ollut yhtä pimitettyä ja musta-valkoista kuin tänä päivänä. Suomesta on tulossa pieni Pohjois-Korea."
    Toisaalta eikös nyt olla niin helkutin avoimia ja suvaitsevia joka suuntaan. Vallanhatijat kenties ylemmillä portailla yrittävät olla järkyttämättä kansalaisia intohimoista mielenkiintoa herättävillä päätöksillään.
    Koko ajan toitotetaan koulujärjestelmämme huikean hienoa tasoa. Miten se näkyy tai heijastuu kouluja käyneiden kehityksessä ja opiskelunsa päättäneissä tai laajemmin yhteiskunnassa?
    Sodanjälkeiset sukupolvet päsmäröivät monissa yhteisöissä ja institutioissa, kenties se vaikuttaa edelleen myös sananvapauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pippariina, avoimuus on ehkä harhaa, sillä tiedonvälittäjä, media tai poliitikko, voi aina valita, mitä ja miten hän välittää. Mutta kyllä siis yleisesti ottaen olet varmaan oikeassa, sillä avoimuus on tämän päivän iskusanoja ja menettelytapoja.

      Hyvä kysymys tuo, miten hyvä koulutus näkyy ihmisen myöhemmässä kehityksessä. Ajattelen itse niin, että ihmisen kehitykseen vaikuttaa moni asia. Koulutuksen ja kaiken oppimisen, myös itsenäisen lisäksi tärkeitä ihmisen muokkaajia ovat lapsuus, kaikki se, millaista kohtelua ihminen varhaisvuosinaan lähimmiltään on saanut; kaikki ihmisen kokema, surut, ilot, kovat kolaukset, menestymiset jne. Ihminen on monen asian summa, kuin kivi, joka hioutuu meren rannalla väliin aaltojen keinuttaessa sitä ankarasti ja väliin auringon lämmittäessä sen pintaa.

      Poista
    2. Noista sodanjälkeisten sukupolvien päsmäröinneistä vielä se, että en oikein ymmärrä, kummalla tavalla se mielestäsi vaikuttaa sananvapauteen, lisäävästi vai rajoittavasti.

      Ajattelen niin, että suuri osa kyseisestä sukupolvesta on elänyt hippiaikaa, jolloin vannottiin sananvapauden nimeen ja vaadittiin kaikkia rajoituksia pois.

      Nykyään monissa julkaisuissa, lehdissä esimerkiksi, on tietyistä asioista keskustelu estetty, uutisten perästä, kun se siis pääpiirteittäin on sallittu. Myös blogeissa saattaa olla ennakkosensuuri, tai sen haltija muuten vaan poistaa epätoivottavat asiallisetkin kommentit.

      Poista
    3. Pippariinan (jolla on hieno runoblogi) huomio sodanjälkeisen sukupolven päsmäröinnistä on tuumailun arvoinen. Todellakin, kumpaakohan tarkoitat, kuten Iines kysyykin, sanomisen vapauttamista vai rajoittamista?

      Minusta se pätee molempiin suuntiin. Sodanjälkeinen sukupolvi, jonka suurin saavutus oli tupakkikoppien saaminen kouluihin, vapautti meidät puhumaan hävyttömiä ja pilkkaamaan kaikkea, mutta kahlitsi poliittisen ajattelun ahtaisiin uomiin.

      Silloin ihmiset jaettiin tiedostaviin ja taantumuksellisiin, nyt hieman yksinkertaisemmin hyviin ja pahoihin ihmisiin. Se on suoraa jatkoa vanhalle menolle.



      Poista
    4. Tiedostava taantumukselliset keskustevat, tämä linkki Tapsalle, toivon, että tämä linkki osoittaa pointin, vaikka se ei keskustele

      https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=1057073947665902&id=506827676023868&fref=nf&pnref=story

      Poista
    5. Että on potaskaa linkki täynnä.

      Mitä tulee tuohon Trollhättanin koulusurmaajaan, hän muistuttaa suomalaista koulusurmaaja Pekka Eric Auvista. Molemmat olivat ujoja ja eristyviä ja viettivät aikaa tietokoneen parissa ja olivat kiinnostuneita ääri-ilmiöistä. Siinä missä Trollhättanin surmaaja vihasi maahanmuuttajia (ilmeisesti?), Auvinen vihasi yksinhuoltajia ja homoja. Eli molemmat ujot ja eristyvät tyypit kanavoivat aggressionsa joihinkin tiettyihin valtavirrasta poikkeaviin ryhmiin - samoin ilmeisesti Breivik. Eiköhän jokaisen taustalta löydy mielenterveyden ongelmia ja persoonallisuushäiriö, joka kanavoitui surullisella tavallla.

      Poista
    6. Miksi osoitat tämän minulle?

      Vastustan nimenomaan sitä vallitsevaa suuntausta, että jos et ole sataprosenttisesti meidän puolellamme, olet sitten sataprosenttisesti meitä vastaan.

      Näen maailman ihan muuna kuin mustavalko-asetelmana ja olen niin paljon elämää nähnyt ja kokenut, että uskallan ajatella ihan itse ja arvostella vallitsevaa totuutta, vaikka valtiovalta ja kaikki kaverini vannoisivat sen puolesta.

      Mitä tulee linkin takana olevaan keskusteluun, niin pienen silmäilyn perusteella se vaikutti teinipoikien kuvottavalta läpätykseltä. Ei kiinnosta, ei vaikuta, ei järkytä.

      Poista
    7. Minusta Tapsan leimaaminen "taantumukselliseksi" - jos tässä nyt siitä oli kysymys - kielii leimauksen epäloogisuudesta ja taipumuksesta olkinukkeargumentointiin. Harvoin näkee yhtä harkittuja ja perustaansa kiinnitettyjä ajatuksia blogilaineilla kuin Tapsan. Niiden sisältöön en ota tässä kantaa, vaan puhun nyt tekstin rakentumisen näkökulmasta kirjoittamisen opettajan syvällä rintaäänellä.

      Tuo olkinukkeargimentointi on valitettavan yleistä blogeissa ja muilla keskustelupalsoilla. Asetetaan omia ajatuksia ja ennakkoluuloja toisen suuhun ja jatketaan keskustelua tältä väärältä asetelmapohjalta. Olkinukkehan siitä syntyy, hatara luomus joka kaatuu ensimmäisellä faktalla. Itse olen puhunut jo vuosia tässä yhteydessä tyhjien aukkojen täyttämisestä omilla ajatuksilla. Tämä tapahtui jo ennen kuin tiesin, että tälle argumentointitavalle on valmis nimikin.

      Olkinukkeilu ulottuu jo mediaankin, valitettavasti. Tämä on tapahtunut lehtikolumnistien lisääntymisen myötä. Tuorein valitettava esimerkki on tämän päivän (23.10.) Helsingin Sanomissa. Kyseessä on Suomalaisen työn liiton toimitusjohtajan Tero Lausalan artikkeli Vieraskynä-palstalla, otsikolla Maahanmuuttajat luovat uutta suomalaista työtä. Valitettavasti artikkeli ei ole luettavissa ilman maksua, mutta linkkiosoite on

      http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1445484431709

      Artikkelissa valistetaan jälleen kerran pöljiä siitä, että Suomessa on paljon maahanmuuttajien perustamia menestyneitä yrityksiä, kuten Stockmann, Finnlayson ja Hackman. Artikkeli jatkuu samoissa pelonpoistotunnelmissa hamaan loppuun saakka.

      - Että älkäät pelätkö vierasta väkeä, pöljät. Pelkoonhan se maahanmuuttovastaisuus perustuu. Ymmärtäkäät lisäksi olla kiitollisia Ruotsille, te 60 - 70-lukulaiset, kun Ruotsi tarjosi teille työtä. Kaikki jo ennen tuhannesti luetellut esimerkit suomalaisten "maahanmuutoista" luetellaan, vaikka ne eivät liity millään tavalla nykyiseen maahanmuuttotulvaan, jossa kymmeniä tuhansia pakolaisia tulee suoraan sosiaaliavustusten varaan.

      Poista
  20. Karl Fazer syntyi kaukaisessa Helsingin kaupungissa. Finlayson oli tsaarin tuttu ja Hackmanitkin peräti ylhäisen oloisia. Ei heitä olisi matti meikäläisen mieleen tullut mamuksi kutsua, eikä kai oikein miksikään muuksikaan, etteivät olisi pieksättäneet. Huono säkä meillä siinä helsinkiläisessä Fazerissa kävi, ruotsalaisten Marabou on paljon parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpäs onkin Suomessa syntynyt, Karl Fazer. Hänen isästään kirjoitetaan näin: "Karl Fazer syntyi Helsingissä 1866. Hän oli sveitsiläissyntyisen turkkurin Eduard Fazerin kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Isä Eduard Fazer oli kisällinvaelluksella päätynyt Hampuriin, mistä Helsingissä räätälimestarina toiminut Ernst Flohr palkkasi hänet turkkuriksi vuonna 1843. Eduard hyväksyttiin turkkurimestariksi Helsinkiin vuonna 1849, ja hän sai samalla porvarinoikeudet.

      Huomiota kiinnitti tuossa se, että turkkurihan oli liikkeellä kisällinvaelluksella, eli hänellä oli työpaikka valmiina Suomeen tullessaan, ja hän saattoi tulla kutsuttuna. Se on hieman eri asia kuin nykyinen maahanmuutto. Muutoinkin tuntuu, että tuolloin liikkuttiin olemassa olevan työpaikan perässä. Liikkeellä olivat taitavat ja ammattitaitoiset työläiset.

      Poista
  21. Kiitos kysymästä!
    Sodanjälkeinen sukupolvi - toisaalta kuulumme suurin osa elossa olevista siihen - tarkoitan tässä lähinnä suuria ikäluokkia, joiden taustalla vaikuttavat yhä vahvana perityt kristilliset arvot ja opit. Varovaisuus ja itsesensuuri on ollut arvostettua. Hippi-kulttuuri, pop-musiikki lisäsi tiettyä avoimmuutta 60-luvulla, mutta lisäsivätkö ne sananvapautta yhteiskunnan yhteisten asioiden hoidossa?
    Media pitää kyllä huolen, avaa monia suljettuja ovia ja kaappeja auki julkisuuteen, mutta koskaan ei voida tietää kaikesta kaikkea. Vaikkapa valtion salassa pidettävistä asioista. Snowdeneita ei ole montaa vuosikymmenessä, uskoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pippariina, kristillisten arvojen ja oppien vaikutus on ollut merkittävä meihin vanhempiin kansalaisiin. Se on taustatekijä, jota ei voi muuksi muuttaa. Samoin tietynasteinen isänmaallisuus. Vanhempi sukupolvi piti näitä itsestäänselvyyksinä, samoin koululaitos oli valjastettu kasvattamaan uusia isänmaantoivoja maata rakentamaan ja ehkäpä mahdollisesti tulevaksi tykinruuaksi. Ja hyvin se oppi imettiin.

      Jotakin siitä hengestä on minussakin jäljellä, enkä opiskeluaikojen kapinoinnista jan hihhuloinnista huolimatta osaa sitä hävetä tai painaa villaisella. Oikeastaan olen siitä ylpeä, sillä se opetti ahkeruutta ja sitä, että ihmisen tulee mennä itse läpi tulen ja veden pärjätäkseen omillaan. Ja aina on yritettävä ylöspäin. Opittiin myös kunnioittamaan muita ihmisiä ja häpeämään tyhmyyksiä. Tämä ei olisi pahitteeksi nykyajan teinixeillekään.

      Tosin oli sitten myös vastavoimat, radikaali vasemmistolaisuus iti vähän jokaisen sielussa aina 80-luvulle asti, kunnes useat huomasivat, että se juna meni jo. Neuvostliitto ei ollutkaan ihannemaa ja Stalin olikin hirviö. Ei ole ihme, jos nyt ollaan vähän hukassa poliittisen ideologian kanssa. Ehkä on hyvä tyytyä tarkkailijan osaan eikä sitoutua mihinkään ideologiaan tiukasti.

      Poista
  22. Täältä luettua:

    ”Ihminen on monen asian summa, kuin kivi, joka hioutuu meren rannalla väliin aaltojen keinuttaessa sitä ankarasti ja väliin auringon lämmittäessä sen pintaa.”

    - Iines -


    Pippariinan blogista:

    ”Katsoa
    kirjaimia
    silmästä
    silmään
    äänetön
    seremonia.”

    - Pippariina -


    Hyv’yötä! Nukkukaa hyvin! Unohtakaa kaikki huolet!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu Liisunen, tähän on pakko vastata jälleen kerran Diktoniuksen sanoin:

      --- niin kauan repiminen on pyhää, kunnes kauneus täydellisenä maan mullasta voi itää --

      Vaan hyvää huomenta siis kaikille! Ja sitten huolien kimppuun... Ei vaan ei, aurinko paistaa ja luonto kutsuu.

      Poista
    2. Liisu Liisukainen vastaa Iines Iinukaiselle:

      Onko meidän oikeastaan oltava huolissaan mistään. Ollaanko me edes olemassa?

      Joku filosofi on sanonut, että ihmisen minuus on harha. Ja kun kuulee kerrottavan, kuinka jokainen ele ja liike ja teko tai sana joka tulee suusta, on vain eri elinten yhteistoimintaa. Sähköisiä signaaleja. Missä se oma tahto on? Onko sellaista edes olemassa?

      Ja eilen, kun keskusteltiin ihmisen soluista, joista hän muodostuu, sanoi eräs asiantuntija: ihminen muuttuu koko ajan. Solut uusiutuvat, entiset karisevat pois ja katoavat.
      Mitä enemmän ihmisellä on uusiutuneita soluja, sitä elinvoimaisempi hän on. Vanhemmiten solujen uusiutuminen hidastuu, ne hapristuvat ja syntyneet uudet ovat niin hapertuneita että ne alkavat kuoleutua jo syntyessään.

      - Miksi niin täytyy tapahtua? kysyin.
      - Siksi, että ihminen on luotu kertakäyttöiseksi. Jos hänen solunsa pysyisivät koko ajan elinvoimaisina, hän ei kuolisi koskaan.
      - Silloinhan ihmisessä on suunnitteluvirhe!
      - Ei ole. Se on vain tarkoituksenmukaista, että ihminen kuolee. Ja antaa siten tilaa uusille ihmisille.

      Joo, sellaista peliä tässä pelataan. Eletään, kunnes kuollaan. Kaikki etukäteen suunniteltua.
      Ollaan kuin tavarat, jotka nekin suunnitellaan nykyään sillä periaatteella, että ne toimivat vain määrätyn ajan. Joutuu ostamaan uuden tilalle. Se edesauttaa kaupankäyntiä ja ihmisten hyvinvointia.

      Niin että...
      Pidetään huolta elimistöstämme ja hoidetaan sitä sen kuin pystymme, ja eletään elämäämme vaikka se todella olisi vain sisäistä viestintää. Pidetään koneistoamme kunnossa. an. Sitten kun kuolemme, uudet ihmiset tulevat omine sisäisine viestintäjärjestelmineen sijalle. Mikä helpotus meille!
      Terveisiä vain kaikille kuolleille. Täällä tullaan perässä.

      Poista
    3. Olen kuullut tämän kysymyksen ennenkin täällä: olemmeko ylipäänsä olemassa. Muistaakseni Tapsa sen heitti ilmoille. Itse en ole sitä pohtinut, koska en epäile minän tai minuuden olemassa olemista. Nimitän minäksi itseni kokijaa ja samalla ilmaisijaa. Se vaan, että mikä se "minä" lopulta on, on minulle arvoitus. Sielu? Aivot, joilla on jalat? Kun mietin asiaa, näen dalimaisia tauluja - niillä voisi minuutta parhaiten ilmentää.

      Joku siis on, ja sitä en osaa sanoa, olisiko se "minä" ikuisessa sidoksessa ruumiiseen. Koneisto lahoaa,tosiaan, solut kuolevat, niitä ropisee koko ajan lattialle ja jokainen drinkki edesauttaa aivosolujen kuolemaa. Vaan kuolema se on se, mitä minä saatan epäillä enemmän kuin minuuden olemassaoloa.

      Poista
    4. Iines, tilanne oli sellainen, että olin juuri kirjoittanut sen ensimmäisen ja painoin 'Julkaise', se katosi, eikä tullut näkyviin, vaikka odottelin kauan. Aloitin kirjoittaa samaa juttua uudestaan sitä mukaa kuun muistin. Samassa tuli vieraita, ja yritin heidän aikanaan kirjoittaa sen jotenkin loppuun. Oli vaikea keskittyä, ja varmasti tuli virheitä. Lähetin sen kuitenkin. - Tulin äsken lenkiltä ja hämmästyin kun se ensimmäinen olikin ilmestynyt sillä aikaa. Olin juuri poistamassa sitä hätäuusintaa, kun se ensimmäinen yhtäkkiä katosi. Selvisi, kun luin tuon kommenttisi. Samoja asioita niissä oli kummassakin.

      Nyt menen lukemaan tuon kommenttisi uudestaan. äsken vain vilkaisin. (Näin tämä koneeni käyttäytyy, oudosti).



      näkyviin. Niinpä koetin muistella, mitä olin kirjoittanut ja kirjoitin sen uudestaan sen minkä siitä muistin, ja vieraat saivat jutella miehen kanssa ja sanoin, että minulla on yksi asia kesken. Voi että oli vaikea keskittyä asiaan, kun he puhua ruplattivat siinä ohessa..

      Tulin lenkiltä äsken ja huomasin, että ihmeiden ihme. Se ensimmäinen juttu olikin ilmestynyt. Ja tää toinen oli tullut myö. Olin juuri poistamassa toista, kun sekin jotenkin juuttui johonkin, huomasin tuon viestisi, ja sitten se ensimmäinen oitoinen olikin sillä aikaa kadonnut. En tiedä kumpi versio, mutta samasta asiasta kummassakin yritin puhua.

      Poista
    5. Taaskin kone käyttäytyi oudosti, teksti välillä katosi, näkyy tulleen uudellaan. No voi surku!

      Poista
    6. Tässä oli äsken kaksi sinun pitkää tekstiäsi, samanlaista, alempi vähäisin korjauksin. Poistin siis ylemmän vanhan tekstin ja jätin tämän korjatun, kun arvelin että sen halusit saada tähän.

      Poista
    7. Liisu, olisiko jokin Bloggerin häiriö?

      Poista
    8. Nuo sinun ajatuksesi luin nyt uudelleen, ja vaikuttaa, että yhtä hämmentyneitä olemme. Sinä epäilet kuolemaa, minä enemmän elämää. Mutta kyllä minustakin on ihmeellistä, kun joku ihminen, jonka kanssa olen edellisenä päivänä jutellut, ja hän on ollut niin kuin aina ennenkin, iloinen ja mukava, ja seuraavana päivänä kuulen, että hän onkin kuollut. Sisäiseen verenvuotoon. Joku suoni vain sattunut ratkeamaan ennen aikojaan. Näin tapahtui joku aika sitten yhdelle meidän tutulle. Kyllä se tuntuu kurjalta, kun hänen nimensä ja viestinsä on vielä jäljellä. Ja hän itse ei ole enää olemassa. Vaatteetkin, ja kaikki hänen tavaransa ovat kestävämpiä kuin ihminen itse. Niin vain on.

      Tykkään elämästä. Eläkäämme me elävät elämämme loppuun asti, niin kuin sadussa.

      Poista
    9. Tuolla epäilylläni tarkoitin ehkä vain sitä klassista epäilyä "minuuden" kuolemisesta, vaikka siis keho kuihtuu pois. Kauhea tuo sinun tuttusi kuolema, pelottava.

      Poista
    10. Lulen, että koneessani on jotain vikaa. Se toimii, eikä sitten toimikaan. Koetan tutkia sen sielunelämää ja sisuksia ennen kuin hylkään sen. Toistaiseksi en kirjoittele, ennen kuin saan vian selville.

      Poista
    11. Liisu: "Joku filosofi on sanonut, että ihmisen minuus on harha."

      No, muuan muassa muuan Siddhartha Gautama, myöhemmin tunnettu nimellä Buddha, noin 2500 vuotta sitten.



      Poista
    12. No nyt olen myllännyt tämän Macbook Airin pohjia myöten. Ainakin yksi syy löytyi: Otin jossakin vaiheessa käyttöön Pilven (iCloud), siitä ongelmat alkoivat. Kaikki säädöt oli jees, mutta kun yritin saada itseni ulos pilvestä, siellä ei ollut minusta pitemmän päälle hyvä olla, Mac-koneisto varmaan loukkaantui, kun tämä heidän kehittämänsä palvelu ei kelvannutkaan minulle, vaan pyristelin siitä irti. Jo kännykkä (iPhone) meni järkytyksestä sekaisin, sillä se kuului pilven piiriin. Tabletti oli pilven takia täyttynyt liikaa , niin kuin konekin, kun pilvi lähetteli kuvat ja dokumentit, gigat kävivät vähiksi.

      Panin pilven takaisin päälle, kaikki alkoi uudestaan rulata. Mutta nyt aion lukea pilvi-ohjeet, olin niitä vain vilkaissut, vain pystyäkseni poistamaan sen oikealla tavalla, jos sellainen on olemassa.

      Tämä Kone alkaa tuntua elävältä olennolta, kun se reagoi kaikkeen, mitä sillä teen. Se tietää nyt nämä poistoaikeeni, ja voi edelleen keljuilla. Ihmettelen mistä se tietää mitä minä teen ja ajattelen sillloinkin kun en ole nettiyhteydessä. Se lähettää ohjeita, tietoja ja kieltoja, jos teen jotain sen mielestä väärin, vaikka netti ei ole päällä. Miten se on mahdollista?
      Se pyrkii myös sotkemaan kirjoitusta, sillä on tapana muuttaa sanoja toisiksi, se muka korjaa niitä, vaikka olen ottanut sen ominaisuuden pois käytöstä. Siksi mulla on paljon kirjoitus- ja sanavirheitä. (No, myönnettäköön, teen minä niitä itsekin).

      Tapsalle kiitos. Vai Buddha se on ihmisharhan synnyttäjä! No, tykkään Buddhasta. Se on aika inhimillinen toisten jumalien joukossa.

      Olen nyt vähentänyt koneeni taakkaa ja iCloud on varmaan mielissään kun on nyt taas (vähän aikaa) päällä. Ehkä tämä viesti tulee nyt perille. (Otan varmuudeksi siitä kopion.)

      Poista
    13. Pilvipalvelua olen minäkin harkinnut valokuvilleni. Olisiko se hyvä? Nyt minulla on nimittäin kuvia vähän joka puolella, kolmella eri koneella ja monilla muistitikuilla. Unelmissani näen ne samassa paikassa, jossa voisin katsoa niitä kaikilla laitteillani, myös tabletilla, kenties kännykälläkin.

      Macbook Airia harkitsin, kun viimeksi vaihdoin läppäriä. Päädyin kuitenkin samanhintaiseen Lenovoon, koska siinä on Windows, johon saaan kaikki vanhat ohjelmani. Macbookiin ne eivät sovi.

      Nyt mietin, annanko koneitteni päivittää uuden Windows 10:n, jota koneet tarjoavat.

      Poista
    14. Liisu: ei Buddha ole jumala, ei ollut omasta, eikä seuraajiensakaan mielestä.

      Buddhalaisuudessa ei ylipäätään ole Jumalaa. (No, on siihen toki tullut vuosituhansien myötä kaikenlaisia henkiolentoja, mutta Jumalaa ei.)

      Itse suhtaudun buddhalaisuuteen vain elämänfilosofiana. Se on terve vastavoima meidän ajallemme, joka pitää Minuutta kaiken keskipisteenä. Se on virvatulen tavoittelua.

      Poista
  23. Jos sinulla on käytössäsi Windows 7, ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ päivitä sitä Windows 10ksi. Siis ainakaan vielä. Vaan vasta sitten kun Kympikin monet lastentaudit on ensin hoidettu veks.

    Windows 8 eli 8.1 sen voi huoleti vaihtaa Windows 10ksi. Koska ei siinä kumpikaan huonommaksi muutu. Ei tosin juuri paremmaksikaan.

    VastaaPoista
  24. Pöytäkoneella on Windows 8.1 ja läppärissä W 7, mutta sain siihen mukaan W 8 -asennuslevyt. Katsotaan nyt sitten ensin, alkaako W 10:stä kuulua valituksia. Ja ellei mitään erikoista kivaa ole, ehkä turha muuttaa.

    VastaaPoista
  25. Voit vaihtaa myös vaaleanpunaiset puntilliset kalsarisi uusiin lämpimiin heinäpöksyihin. Niitä tekee Nanso. Mutta vain tilauksesta. Nanso valmistaa myös stringejä, tai mitä ne on, mutta vain 69-v vuotiaille. Materiaalina meshitsi, puuvilla ja pitsi. Värejä valtavasti.

    VastaaPoista
  26. Vaaleanpunaisia mummon kalsareitani en vaihda. Ne ovat minulla paraatikäytössä, koska lahkeensuussa on pitsireunus. Ja stringejä en päälleni pue, en nyt enkä 69-vuotiaana, senkin salaporno. Minua inhottaa jonkun ihmisen pakaroitten väliä hinkkaava naru. Ettäs tiedät, se on iso hyi. Juuri katsoin lehdestä valokuvaa kehonrakennuksen naisten maailmanmestarista, suomalaisesta naisesta. Että osasi olla pienet stringit. Onkohan se hänelläkin kutistunut rusinaksi, kun sanotaan että mieskehonrakentajillallakin se kutistuu.

    VastaaPoista
  27. Kiitos runopoiminnasta Iines!
    Joku tämän Virossa asuvan suomalaisen naiskehonrakentajan arvioija ihmetteli jossakin kommenttipalstalla, että, onko ko. naiselle kasvanut hormonilisien ja treenausten myötä jotakin lisää haarukkaan. :)

    VastaaPoista