Tapa hyödyntää digitaalisia laitteita

Nuoret ovat väsyneet kouluun, kertoo Suomen Akatemian tuore tutkimus. 

Koulun merkityksen kadottaneet oppilaat kokevat tutkimuksen mukaan monenlaisia pettymyksen tunteita, ja päällimmäiseksi on noussut nuorten huoli siitä, että heidän oma tapansa hyödyntää digitaalisia laitteita ei vastaa koulujen käytäntöjä. 

Tämä on varsin uskottavaa, sillä useimmissa kouluissa on vielä käytössä ajastaan jälkeen jäänyt kateederivetoinen opetus, jota elävöittävät korkeintaan havaintovideot ja - pyhä jysäys - Power Pointit. Harva opettaja ymmärtää sallia kännykän monipuolisen maailman, ja vielä harvempi ymmärtää mitään kuulokkeiden teknisen laadukkuuden nautinnoista. Eikä puhettakaan kehittävistä nettipeleistä. Tai ruokailusta Mäkin tilauspalveluna koulun laskuun, sillä eivät kaikki syö kalapuikkoja tai kasviksia.

Me teimme muutama vuosikymmen sitten viittauslakon, kun olimme uupuneita kouluun. Se oli kivaa, ja Jalosen Jukkakin  nosti päänsä käsivarsien välistä. Jaksoimme seurata opettajan reaktioita odottaen räjähdystä, jota valitettavasti ei tullut. Pekka ehdotti pehmustettuja tuoleja kouluun, ja sitä nauroi pitkään koko opettajainhuone ja kohteliaisuudesta jokunen mammanpoikakin.

Alakoulussa kun uuvuimme odottamaan terveydenhoitajaa, joka tuli rokottamaan luokkaa tuberkuloosia vastaan, opettaja käski painaa pään pulpetille ja olla hiljaa. Sitten hän lauloi meille Jeesus-virren. Ei se kauheasti virkistänyt, mutta se sitten taas virkisti, kun terveyssisar tuli ja huudahti, että paidat pois, yläpää paljaaksi, tytöt ja pojat. Moni ujosteli aluspaitaansa ja Kermisen Sirpa pillahti itkuun. Isolla neulalla pistettiin rintaan ja käskettiin katsoa, tuleeko näppylät. Piti tulla, ja minulle tuli. Tämä on ehkä virkein muistoni kouluajoilta. Toinen kirkas hetki oli se, kun annettiin läksyksi a ja i. Olin innoissani. 

Lukiossa olin jo varsin uupunut ja virkistyin lopullisesti vasta, kun pääsin koulusta pois. Tuolloin en vielä tiennyt, että palaisin joskus koulumaailmaan uuvuttamaan osaltani oppilaita. Nyt kaipaan näitä tylsiä aikoja, kun odotti aina seuraavaa lomaa, varsinkin kesälomaa. Yksi kollega oli niin väsynyt keväällä, että oli sanonut luokalleen, että nyt mää teistäkin perkeleistä pääsin. 

Kuten riveiltä voi lukea, yhdyn täysin siis tuohon nuorten uupumukseen. Kouluista tulisi tehdä toiveiden tynnyri. Pitäisi olla rauhallisia vetäytymiskoppeja ja enemmän koneita ja kaikkea kivaa digiä. Äidinkielen tunneillakin voisi jokainen pitää omaa julkista blogia ja kilpailla vaikka sillä, kenellä on paras blogi. Parhaan numeron saisi se, jolla olisi suurin kommenttien määrä.


(Valokuva teoksesta Suomi 75, itsenäisen Suomen historia 2)