1.12.2015

Kirjatonta ja koulutonta koulua ja muuta pornoa



Sisko lähetti tekstiviestin Saksasta. Hän ei voi kirjoittaa sähköpostia, koska tietokone on saastunut. Siinä on ollut viiruksia ja "hacker", joka on poistanut virusohjelman ja on vallannut koneen ja ladannut siihen tuhansia pornofilmejä ja kiellettyä peliohjelmistoa. Muuan Sylvia oli koettanut korjata koneen jumitusta. Nyt he ovatkin yllättäen jääneet kiinni jostain jollekulle ja ovat rikollisia, eikä heillä ole aavistustakaan, miten kaikki on voinut tapahtua. Tulee kuulemma kovat laskut ja rankaisut. Naiset ovat palkanneet asianajajat ja ovat kauhuissaan. Sisko katsoo korkeintaan Puhtaita valkeita lakanoita, Hovimäkeä ja historiasarjoja koneeltaan.

Nuori ihminen taas soitti pääkaupunkiseudulta, että Helsinkiin ajetaan opetusviraston toimesta käärmettä pyssyyn:  kolmea opetuksen tulevaa kärkihanketta: ilmiöpohjaista opetusta, kirjatonta koulua ja kolmanneksi, koulutonta koulua. Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ainerajat murtuvat ja keksitään projekteja, jotka toteutetaan yhteistyönä ja monihenkisesti, perusteita ei opeteta, vaan turha hapate jää pois. Pääasia on, että oppilaat viihtyvät, nuo Wilman viattomat uhrit ja huonolla kouluruoalla pakkosyötetyt tulevaisuuden toivot.

Kirjattomassa koulussa ei ole  kirjoja, ei edes pientä punaista kirjaa, vaan kaikki haetaan internetin pätevästä ihmemaailmasta tai keksitään itse. Kouluttomassa koulussa taas ei ole kouluja, vaan opetus tapahtuu museoissa, kentillä, metsissä, turuilla ja toreilla. No johan päästiin homekouluista! Ja hallelujaa Helsingin opetusviraston väelle. Siellä propellit eivät jumita.

Vaan menkäämme lopuksi pääasiaan, tuohon kuvan maalaukseen. Sitä olen usein pohtinut, sen resignoitunutta tunnelmaa. Onko noilla ihmisillä toivoa? Henkilöt katsovat joko kaukaisuuteen tai sisällepäin, itseensä, kukaan ei ole tässä ja nyt eikä kohtaa ketään.

Taiteilija François Emile Barraudilla on muitakin maalauksia, joissa toistuu sama asetelma. Vaimo katsoo selän takana, kun mies maalaa. Niissäkin mies maalaa ilmeettömänä, lähes apaattisena. Ja kumpi oikein on kummassa kiinni?

Malli sentään on elossa, hän on lupaava. Verta suonissa ja lihaa luitten päällä,  hengittää. Muut ovat verettömiä. Ja mikä kamala ajatus päässäni onkaan - vahtiiko vaimo miestään? Vai miten tuo kuvio menee? Miksi se toistuu taiteilijalla? Vaimo on aina miehen selän takana kiinni hänessä jopa kun mies tutkii postimerkkikokelmaansa.

(Maalaus François Emile Barraud)

170 kommenttia:

  1. Sitä paitsi olen saanut sellaisen käsityksen, että OAJ suosittelee tulevaisuuudessa 90 asteen hyväksymistä koevastauksissa ihan kysymyksestä riippumatta. Veden kiehumispiste, oikokulma, tai mikä tahansa. Se on ainakin varmaa, että ovat hieman kateellisia huonompipalkkaisille autokuskeille ja haluavat tasitetta, "kun ne idiootitkin saavat mahdollisesti vapaakortin".

    Muuten olen sitä mieltä, että kirjat ovat huomattavan vanhanaikainen opetuskeino. Gutenberg keksi kirjapainon jo 1400-luvulla, eikä niin vanhojen keinojen hyväksyminen ole enää coolia ja ymmärrettävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoja opetusvälineenä on haukuttu jo silloin, kun minä aloitin opettajanurani. Muistan, miten yliopettaja opetusharjoittelussa sanoi, että opettaja ei ole kirjanselittäjä. Aivan oikein kyllä, sillä ei opettaja ole kirjaa kirjoittanut eikä asioita opeteta kirjaa tavaamalla.

      Mutta siis, jos kirjaa ei saa käyttää, oppilas jää nettitekstien varaan. Niistä ei ammennetta hyvää kielentajua, ja se on sääli. Netissä on toki klassikkokirjojakin, mutta harvoin niitä luetaan etenkin kun äidinkielen tunnit vähenevät. Kirjan hyvä puoli opetuksessa on selkeä: ydintieto yksissä kansissa helposti löydettävissä silmiä rasittamatta ja niskoja ja hartialihaksia kiusaamatta.

      Poista
    2. Ja miten käy luku- ja kirjoitustaidon? Tabletti riittää? Ei tarvitse enää oppia lukemaan eikä ymmärtämään lukemansa. Kuha vaan viihtyy. Kuhasta on tullut somemeemien kuningaskala.

      Poista
    3. Tästä kirjattomasta koulusta ei minulla ole vielä tarkempaa tietoa eikä taida opettajillakaan olla. Käsittääkseni opetus tulee pyrkiä järjestämään mahdollisimman paljon itse, ilman kirjojen tukea. Tällainen systeemi tulisi viemään paljon lisäaikaa tuntivalmisteluun ja materiaalien tekoon - tyhjästähän tässä lähdetään. Palkkoihin ei kuitenkaan tulee lisää, päinvastoin.

      Tällainen systeemi tulee kasvattamaan isoja eroja koulujen välillä. Toisaalta itsekin opin lukemaan itsekseni, kuten moni muukin. Ja toisaalta nettiin ehkä tulee joitain apuja. Ja viel toisaalta - aapinen ehkä voidaan tehdä myös itse. En siis täysin tuomitse kirjattomuutta enkä jaksa uskoa, että aapusista voidaan kokonaan luopua. Itselläni oli nimittäin taipumus opettaa ilman oppikirjaa. Vain tehtäviä tehtiin kirjoista.

      Poista
    4. Minusta hän, joka pitää koko koululaitosta vanhentuneena, on oikeassa. Se on liian jähmettynyt, paikoillaan. Kaavoittunut. Uudistukset ovat enemmän kuin tervetulleita.

      Silloin kun olin itse koulussa, kaunokirjoitus näytti olevan tärkeä oppiaine. Ei riittänyt, että osasi kirjoittaa kirjaimen, se piti oppia tekemään kauniisti. Kun katsoo nykyisin ihmisten allekirjoittamia papereita, et taatusti tiedä, kuka on se allekirjoittanut. Onneksi vaaditaan nimen selvennys, ja siihen kelpaavat vanhat alakoulu-aakkoset. Oppilaiden vihkot näyttivät kyllä siisteiltä. (Siisteyteen pyrittiin kaikissa muissakin asioissa; pulpetti piti olla siistissä kunnossa, ope piti pulpettitarkastuksia, kengät piti olla ojennuksessa naulakon alla jne.) Ei kai siisteyteen opettaminen ole paha asia. Minusta kyllä pieni sekamelska on parempi, esim. kotona. Siitä voi olla eri mieltä.

      Mutta, mutta. Ensin pitäisi mielestäni puhaltaa elävä henki opettajien opettamiseen. Mutta opettajien opettajat ovat avain asemassa, tai ehkä hekin tarvitsevat opettajan. Vaikeaa on muuten uudistaa koulua. Yksi keino olisi antaa vapaat kädet oppilaita opettaville opettajille. Jokainen saisi toimia luovasti, mutta se edellyttäisi, että opettajiksi pääsisivät vain ne, jotka ovat luovia, ja silti kaikki voisi mennä mönkään. Itse tekisin niin, että panisin oppilaat piiriin ja heittelisin kysymyksiä joihin oppilaat vastaisivat. Esittäisin uusia näkökulmia ja mietittäisiin yhdessä mitä siitä seuraisi. Opittaisiin keskustelutaitoa. Sillä on nykyisin suuri merkitys, kun katsoo toistensa suuhun huutavia keskustelijoita tv: ruudusta, tekisi mieli juosta karkuun.

      Toinen tärkeä asia, jota esim. minä en osaa, olisi opettaa smalltalkia. Silloin kaikki sujuisi ystävällisemmin ja ohjaisi ihmisiä oikein suhtautumaan toisiinsa (sanoi yks ilmeisesti puhetaidon asiantuntija tänään aamutv:ssä, jota vähän aikaa katselin).
      Kaikki vaan uusiksi! Tärkein asia minusta on, että saa oppilaat kiinnostumaan asioista, joita opetetaan.

      (Itsellä on kokemus, joka osoittaa, ettei opettaminen ole turhaa. Yritin opettaa pojalle sanaa kiitos. Harjoittelimme. Annoin hänelle jotain, muistaakseni se oli jotain syötävää, ja hänen piti sanoa kiitos. Minä sanoin ole hyvä! Oppi meni perille. Mutta kun kerran myöhemmin annoin taas, jotain, oliko se lahja vai mitä, en muista. Hän sanoi: Kiitos!
      Kului hetki, hän katsoi minua ja sanoi: mitä unohtui? Ai, niin, tajusin. Ja ymmärsin sanoa: ole hyvä!

      Poista
    5. Liisu, miten minusta nyt tuntuu, että et ole ajan tasalla koulutietojesi kanssa! En sano tätä pahalla enkä opettaakseni sinua, mutta tuo alun kuvauksesi on ollut kouluissa ehkä 50-luvulla ja siiten taas tuo piiri ja kysymysten heittely on ollut monillakin käytössä useita kymmeniä vuosia. Varsinkin kyselevä ja keskusteluttava opetus on peruskauraa nykyopettajille ja minun ikäpolvelleni. On selvää, että oppilaita aktivoidaan kaikin tavoin ja heidän luovuutensa kannustaminen oli opetussuunnitelmissa jo 70-luvulla. 

      Esimerkiksi muuan nuori opettaja kertoi juuri, että aika monella opettajalla on pulpetiton luokka. Oppilailla on tyynyjä lattialla ja onpa eräs opettaja, joka antaa oppilaitten ryömiä päällään. Tällaisia vastaavanlaisia tapauksia on yhä enemmän. 

      Aivan vakuuttuneita ei olla kuitenkaan siitä, että oppilaalle on ja oppimiselle on hyväksi ryömiä ja kiljua mielin määrin luovuutensa nimissä. On kuitenkin tiettyjä asioita, jotka on opittava, kuten kirjoitus- ja laskutaito. Myös ruokailutapoja on opetettava, sillä kaikki lapset eivät osaa syödä ruokavälineitä käyttäen, vaan ainoastaan sormin. On myös housuihin pissijöitä. 
      Koulussa on toimittava siis hyvin konkreettisesti ja määrätietoisestikin, jotta kaikki ylipäänsä sujuisi.

      Kun ryhmä on noin heterogeeninen - joukossa mamu-lapsia, jotka eivät osaa mitään puhuttua kieltä eivätkä osaa lukea saati kirjoittaa - on selvää, että opettajan on väliin luovuttava mukavuudestaan ja hauskasta luovuudestaan ja on otettava järjestys käsiinsä. Opettaja on joskus lapsen maailmassa ensimmäinen aikuinen, joka pyytää häntä tekemään jotain, esimerkiksi poimimaan lattialle heittämänsä kirjan tai kynän, vaikka lapsi suuttuisi siitä.

      On kovin helppo antaa opettajille ohjeita, jos ei tunne nykykoulua eikä alati supistuvia resursseja, jotka rajoittavat merkittävästi opettajan ja lasten toimintaa. Väitän silti, että opetus on korkealuokkaista ja opettajat ovat luovia ja kekseliäitä persoonia, jotka tulevat sairainakin kouluun. Yksilöllisiä eroja toki aina on, on huonojakin opettajia, kuten on huonoja joka ammatissa

      Poista
    6. Iines, olet oikeassa. En ole millään tasolla enää tietoinen tämän hetken koulusta, mitä nyt olen kuullut toisten kertovan. Toi oli kaikki pelkkää kuvittelua, mitä kirjoitin. Ehkä mä sekotin joukkoon mun äitini kertomuksia hänen koulunkäynnistään. Hänellä oli kaunis käsiala. Itse olin koulussa vain väsynyt. Varsinkin ylemmillä luokilla. Varsinkin viimeiset tunnit, muistan, olivat ahdistavia väsymyksen takia.

      Kun tänään etsin yhden vanhan laitteen käyttöohjeita, törmäsin pojan koulukirjoihin ja vihkoihin, jotka on kaikki tallessa. Hänen käsialansa oli ja on vieläkin vaikeasti luettavaa, kulmikasta ja epäselvää. Mutta kun yritin saada selvää hänen jutuistaan, niiden sisältö nauratti. Jokaisen perään oli opettaja kirjoittanut: Liian lyhyt! Muista käsiala!

      Mutta annas olla, kun käteeni osui paperi, jossa oppilaan oli itse rastitettava viidestä mahdollisuudesta se, minkä uskoi sopivan omiin tietoihin ja taitoihin, hän oli lätkännyt rastin kaikissa muissa parhaimpaan kohtaan, joka vastaisi kymppiä, vain yksi oli toiseksi parhaana. Kysymys: kuunteletko tarkkaan tunnilla ja seuraat opetusta? Siinä hän oli ottanut askeleen taakse päin. (Hyvä itsetunto, ajattelin, mutta rehellisyys? Saattoi hän olla sitä mieltä, ihan oikeesti.) Itselläni on huono itsetunto, arvostan niitä, joilla on hyvä.

      Poista
    7. Liisu, en halunnut moittia sinua paasauksessani, ja pelkäsin jälkeenpäin vähän, että saarnasin liian innokkaasti.

      Olen vain niin tottunut ja väsynyt siihen, miten koulua aina moititaan, vaikka opettajat ovat globaalistikin ajateltuna maailman parhaiten koulutettuja ja tosi päteviä ja omistautuneita, nykyään. Työympäristökin on kaaoksessa, kun kaikki tasot ja diagnoosit tungetaan samaan joukkoon, vaikka se on kaikille tappioksi. On mamu-oppilaita, aspergereita, ylivilkkaita, mielenterveyshäiriöisiä, aggressiivisia ja kaikki he vaatisivat oikeasti eriyttämistä ja erikoistukea. Ei ole luokkaa, jossa kaikki ovat tasapainoisia tai ns. terveitä. Ja yksikin häirikkö pilaa koko luokan työilmapiirin.

      Poista
    8. Iines, tiedän, että sinä olet paremmin ajantasalla kuin minä.
      Sitäpaitsi en viitsinyt kertoa että koululainen, jota käytin esimerkkinä oli sinä ajanjaksona, josta kirjat ja vihkot ovat peräisin vielä englanninkielisessä koulussa (peruskoulua kuitenkin ja Suomessa) ja siellä oli kaksi opea, toinen englantilainen, toinen suomalainen) ja opetusmenetelmät ehkä vähän poikkeavia. Kirjat ainakin. Tuo suomalainen ope opetti varmaan äidinkieltä, koska aineet oli kirjoitettu suomenkielellä ja myös ne testauspaperit, joissa oppilaan piti itse määritellä minkälainen oppilas mielestään oli.

      Kyllä minullakin oli itsetunto varmaan ihan normaali alaluokilla, mutta mitä ylemmäs opinportaita nousi, sitä huonommaksi itsetunto litistyi. Voi olla, että olisin halunnut heti oppia kaiken ja syy oli siinä. Ns. pinko olin ihan varmasti, sillä luin esim. kokeisiin hirmuisesti, ja jos koe ei onnistunut sittenkään täysin, olin masentunut. Väsymys saattoi johtua stressistä. Hoh, hoijaa! Vain alaluokilla olin itseeni tyytyväinen, Itsetunto kukoisti. Kukoistaisipa vieläkin!

      Poista
    9. Itselläni ei ollut itseluottamusta hitustakaan mennessäni kouluun eikä liioin lähtiessäni koulusta. Itsetunto kehittyy mielestäni varhaislapsuudessa, näin muistelen lukeneeni mm. Liisa Keltikangas-Järvisen teoksista.

      Olin varmaan ihan lahjakas oppilas, ja numerot olivat alakoulussa hyviä, samoin vielä oppikoulun alaluokilla. Taisin olla luokan priimus, mutta en ollut pinko. Opin kai kaiken vahingossa ja sattumalta, tarkkaillessani maailmaa.

      Kun sitten algebra ja geometria tulivat oppiaineiksi, "tasoni" romahti ja aloin saada ehtoja eli nelkkuja matematiikassa. On mahdollista, että olisin pärjännyt, jos olisin lukenut läksyjäni kunnolla. Minulla oli liikaa tekemistä maailmantuskani kanssa. Äiti oli jättänyt isän ja elätti nyt minua ja siskoa pienellä palkallaan. Surin kai isänkin yksinäistä osaa ja häpesin taustaani. Ei siinä ehtinyt koulusta kiinnostumaan. Hyvä kun pääsin läpi jäämättä luokalle. Opiskelemaan menin sinne, minne pääsin helposti, eli suomea ja kirjallisuutta lukemaan. Oikeasti halusin silloiseen Ateneumiin kuvataidelinjalle, mihin minua opettaja kannusti. En mennyt edes pyrkimään, koska pelkäsin mennä Helsinkiin yksin.

      Luulen, että itseluottamus on aika synnynnnäinen asia. Se mikä varhaislapsuudessa opitaan, ei hevillä muuksi muutu. En ole vieläkään itsevarma.

      Poista
  2. Kympin saa kokeesta kuin kokeesta, kun suurta luovuutta osoittaen osaa itseilmaista: "päästäni yhdeksänkymmentä keksin, otan täyden vastuun!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kiitettävän arvosanan saa nykyään pelkillä hyvillä tiedoilla, ja hyvän arvosanan saa tyydyttävillä tiedoilla, tyydyttävän taas saa olemattomilla ja väärillä tiedoilla.

      Muistetaan siis, että Aleksander saa tyydyttävän ja armahdetaan hänet. Risuja sille äärivasemmistolaiselle, joka raakkui kuin varis sikaillessaan colat toisen päälle. Katsoisi peiliin.

      Poista
    2. Sen minä olen oppinut huomaamaan, että kiittämisellä on suurempi vaikutus kuin haukkumisella ja moittimisella. Kiittämisestä tulee hyvä mieli ja halu pyrkiä vielä parempaan. Moittimisesta masentuu, ja se voi viedä siihen, ettei enää yritäkään mitään.

      Mutta kiittämisessä on oltava tarkkana. Ei mitään ylisanoja eikä turhaa kiittämistä. Kjiitoksella pitää olla katetta. Ja jos ei ole aihetta kiittää., parempi pitää suu kiinni..

      Poista
    3. Totta, mutta liika kiitosta tulee tosiaan varoa. Oppilas huomaa herkästi, jos opettaja teeskentelee ja kehuu kaikkia, vaikka kummempaa aihetta ei olisi.

      Nuo arvosana-asteikot ovat kyllä kärsineet inflaation. On yleistä kuulla oppilaiden puhuvan, että siltä ja siltä opelta saa hyvän vaikkei tee mitään ja että toiselta ei saa helposti. Jälkimmäistä opettajaa kunnioitetaan ja hänen tunnillaan opiskellaan innokkaasti.

      Poista
  3. Kirjaton koulu, eikös se ole jo? Steinerkoulu?

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Lainaus:
      "Kommunismi on saanut huonon maineen sekopäisten johtajien takia, mutta olisikohan sillä ollut mahdollisuutta jos johtajiksi olisivat pätyneet oikeasti järkevät tyypit?"

      Taidat olla huumorimiehiä. Niitä tällä palstalla kaivataankin.

      Poista
    2. Steiner-kouluja mainostetaan oppikirjattomina, mutta kyllä siellä kirjoja on tarjolla. Vieraissa kielissäkin käytetään oppikirjoja, joskaan ei aivan alkuun. Voi hyvinkin olla, että näissä kouluissa on osittain sitä, mitä nyt ehkä haetaan. Toisaalta näihin kouluihin ei ole aina oltu tyytyväisiäkään. Ne ovat hyvin opettajakeskeisiä, mitä ei heti uskoisi.

      Poista
    3. En usko, että kommunismilla olisi missään oloissa mahdollisuutta. Ihmiselle ei ole ominaista kaiken jakaminen, vaan oman kasan kasvattaminen. Eloonjäämisoppi.

      - Minulta ei kysytty, mutta minäpä vastasin.

      Poista
    4. Steinerkouluun sisältyy ainakin jossain määrin mystiikkaa.

      Luin kerran itsensä Steinerin kirjoittamaa oppia opistaan, ja kun sitä luki, tuli tunne, että joko Steiner tai sitten itse on jotenkin tärähtänyt, pahasti vinksallaan. Jäi mieleen "sydäntä reunustavat lehdykät..."

      Poista
    5. Olen lukenut varmaan kaikki Steinerin kirjat ja ison kasan muitakin samasta aiheesta. Mutta se oli silloin nuorena. Ilmoitin lapsenikin Steiner-kouluun, mutta kun sitten aika tuli, muutin mieleni.

      Steinerhan on mystikko. Hän on rakentanut valtavan hienon maailmanselityksen, jossa on osia itämaiden viisauksista ja länsimaisesta teosofiasta.

      Jukka Kuoppamäkikin on steinerilainen pastori.

      Poista
    6. Minulla oli kerran Steiner-koulun läpikäynyt oppilas. Hän ei saanut meillä oikein mistään kiinni, enkä muista nyt, keskeyttikö hän vai kuinka. Ei hän kuitenkaan ollut mitenkään luova, vaan tavallinen laiskanpulska pojanjulli, joka hörähteli itsekseen.

      Poista
    7. Tapsa, olisi kiinnostavaa kuulla lisää. Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?

      Olen miettinyt kouluasiaa oman lapseni suhteen. Steinerkoulu kiinnostaa lähinnä sen vuoksi, että opiskelun kerrotaan olevan vähemmän suorituskeskeistä kuin tavallisessa koulussa ja muutenkin koko systeemi vaikuttaa jotenkin pehmeämmältä ja inhimillisemmältä.

      Toisesta vaihtoehtopedagogiikasta (Montessori) minulla on myönteisiä kokemuksia, mutta montessoria ei ainakaan Suomessa ole esikoulua pitemmälle.

      Ongelma on juuri siinä, että toisin kuin montessori, steinerpedagogiikka ei pohjaudu tieteeseen vaan juuri tuohon mainitsemaasi "hienoon maailmanselitykseen", ja vaikka mainitsin olevani itsekin jonkinlainen mystikko, tuollaisten ajatusrakennelmien syöttäminen lapselle tuntuisi kuitenkin hirveän epäeettiseltä.

      Epäeettisemmältä kuin kilpailuhenkisyyden ja suorituskeskeisyyden. ? En tiedä.

      Poista
    8. Steiner-kouluunhan oli ainakin ennen pitkä jono ja lapset oli ilmoitettava heti synnyttyä (etukäteen sitä ei voinut tehdä).

      Sinänsä en sitten myöhemmin ollut muuttanut suhtautumistani Steineriin, joka oli aika positiivinen, vaikken ihan kaikkeen uskonutkaan (ehkä suhtautumiseni oli lähelle Schnurin vastaavaa), en ehkä puoleenkaan, mutta minua miellytti hänen huima visionsa maailmasta.

      Kun sitten tuli aika panna lapset kouluun, ajattelin että heille on terveellisempää mennä ihan tavalliseen kouluun naapurien lasten tavoin - enkä samoin kuin Schnurkaan halunnut tehdä tällaista valintaa heidän puolestaan.

      Todennäköisesti tein (tai teimme, vaimo oli myös kahden vaiheilla, vaikkei olekaan yhtään mystikko) oikean päätöksen.

      Poista
    9. Oho, heti syntymän jälkeen (ei sentään vielä edellisessä elämässä!). Olen kai sitten myöhässä, vaikka ajattelin, että tässä on vielä muutama vuosi aikaa. Pitääkin tarkistaa, mikä jonotustilanne on nykyään.

      Vaikka en kyllä usko, että valitsisin kuitenkaan steineria. Yksi syy on juuri tuo, etten haluaisi tehdä tuollaista valintaa lapsen puolesta, vaikka toisaalta: olenhan tähänkin mennessä jo tehnyt koko joukon isoja lapseni elämään vaikuttavia valintoja. Ja varmasti omalla maailmankatsomuksellani on ollut alusta saakka häneen vaikutusta, vaikkei hän itse olekaan kuulunut mihinkään tiettyä katsomusta edustavaan yhteisöön.

      Toinen painava syy on kuitenkin se, ettei suhtautumiseni Steineriin ole ihan noin positiivinen. Voisin tietysti ajatella, että se on vain omaa ennakkoluuloisuuttani. ja että koulussa on niin paljon hyvää, että tekisin lapselle palveluksen, kun unohtaisin nuo katsomukselliset erot ja luottaisin siihen, että lapsi oppii itse ajattelemaan ja kyseenalaistamaan (sekä minun näkemykseni että Steinerin). Mutta sitten toisaalta tunnen, että asetelma olisi kuitenkin liian ristiriitainen, eikä lapsi voisi olla huomaamatta sitä, ettei äiti ole tässä jutussa ihan täysillä mukana. (Mutta pystynkö olemaan "täysillä mukana" tavallisessakaan koulussa?)

      Poista
    10. Pari päivää sitten tv:ssä oli joku keskusteluohjelma, jossa oli mm. Rosa Meriläinen lapsensa kanssa, syystä siitä että tälle lapselle oli annettu ns. vapaa kasvatus. Aika iloinen vilpertti poika olikin.

      Iineskin on usein kritisoinut vapaata kasvatusta, mutta tuossa keskustussa oli mukana myös joku psykologi, fiksu nainen, joka oikaisi Rosan käsityksen poikansa "vapaasta kasvatuksesta" eli väitti, ettei se sitä suinkaan ollut.

      Pointti oli se, mikäli nyt osaan sen oikein tulkita ja muistan, että Rosa on ohjannut lapsensa kasvamaan tavalla, joka tukee Rosan omaa näkemystä siitä, miten lapsi kasvatetaan vapaasti. (Poikaa mm. kannustettiin kiroilemaan ja piereskelemään ja käyttäytymään muutenkin iloisen estottomasti.)

      Jonkun toisen vanhemman ohjaamana vapaa kasvatus olisi ihan toisenlaista. Ja oikeasti vapaan kasvatuksen antaminen on mahdotonta. Joko kasvattaa tai sitten ei.

      Poista
    11. Piti oikein googlata ja etsiä tuo ohjelma, ja löysinkin sen Areenasta, "Ajankohtaisen kakkosen vanhemmuus-ilta". Katselin ekaa tunnin videota noin puolet sieltä täältä ja näin sen kohdan, jossa Meriläinen kertoo omista kasvatukseen liittyvistä ideoistaan.

      Tosi mielenkiintoista.

      Niin, siis vapaa kasvatushan on ilmeisesti aika huono käsite keskustelussa, koska se ymmärretään niin eri tavoin: toinen käsittää sen niin, että lapsi saa itse päättää ihan kaikesta ja vanhemmat ovat tavallaan sitten lapsensa armoilla. koettavat vain siivota jälkiä ja selvittää lapsen aiheuttamia sotkuja? Mutta eihän esim. A. S. Neill, joka on vapaan kasvatuksen jonkinlainen oppi-isä, Summerhill-koulun perustaja, ihan sitä tarkoittanut? Minulla on hänen kirjojaan, olen niitä aikaa sitten lukenutkin: yhden nimi on kuvaavasti "Vapautta, ei mielivaltaa". Jos nyt muistan oikein, Neillin mukaan lapsi ei saa käytöksellään häiritä tai vahingoittaa muita tai heidän omaisuuttaan, eli jonkinlainen roti tuohon vapauteenkin kuuluu (niin kuin sanoit, eihän se muuten olisi kasvatusta -- täydellinen vapaus olisi ennemminkin heitteillejättöä). Tuli mieleen yhden etäisen tuttavaperheen vanhemmat, jotka eivät kasvatusperiaatteensa takia kieltäneet lapsiaan tekemästä mitään (ainakaan mitään sellaista, mistä ei ollut välitöntä hengenvaaraa), vaikka se olisi sitten ollut kyläpaikan videonauhurin moukarointi käyttökelvottomaksi (grr).

      Luulen, että katson tuon vanhemmuusillan vielä kokonaan. Samastun aika paljon Meriläiseen tuon lyhyen klipin perusteella ainakin, vaikka esim. kiroilemisen suhteen olenkin melko lailla toista maata: en itse juuri kiroile (en ole tottunut siihen, en koe tarvetta tms.), enkä varmaan tykkäisi, että lapsikaan kiroilisi, vaikken toisaalta sitä varmaan ehdottomasti kieltäisikään. Toivon vain, että se oppii mallista minun preferenssieni mukaiseksi...

      Poista
  4. Mutta Samppa väitti sen olevan hyvä.

    VastaaPoista
  5. Herttaista ja hellyttävää, että Samppa ja Riku kokee viehtymystä menneen maailman ideologiaan, joka käytännössä teki konkurssin toimimattomuutensa takia. Ehkäpä tämä sosiaalinen kokoontuminen asian ympärille on rinnattettavissa johonkin lahkolaisten raamattu- ja rukouspiiriin.

    Leikki sijansa saakoon, mutta toivottavaa olisi, että tämä näpertely Marxin, Engelsin ja kumppaneiden uskonkappaleilla väistyisi jossain vaiheessa näiden kelpo nuorten elämästä siinä määrin, että pragmaattinen oman elämän hallinta ja ammattitaidon opettelu saisivat riittävästi sijaa. Proletaarin pitäisi osatakin hitsata, ja markkinatalous maksaa kyllä ihan hyvin stahanovilaisille iskurityöläisille, mutta ei mistään utopistisesta diipadaapasta vaan todellisesta lisäarvosta, jolla on ostajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, Ayn Randilainen maajussi, joka hyväksyy Marxin lisäarvoteorian.

      Poista
    2. Tsih, hyvä huomio Samppa.

      Poista
    3. Oikeisto elää pelkotiloistaan. En jaksa edes loukkaantua minun kommunistiksi nimittämisestäni, kun tiedän esimerkiksi 1950-luvun Yhdysvaltojen kommunistivainoista, joissa jopa Chaplin joutui pakenemaan maasta. Muistan myös alkoholista ja muusta väsyneen, suurelta osin vuorineuvosporukan, joiden kärkenä toimi Pekka Herlin. Se yritti kauhutiloissaan saada maamme prsesidentiksi kekkosen jälkeen täysin omaa tahtoa vailla olleen, neuvostoliittomielisen ahti karjalaisen.

      Suomalaisen oikeiston osaaminen ei pelastanut meitä itsenäistymisen jälkeen Saksan vasalliudelta, vaikkakin kommunistit onneksemme hävisivät. Kyllä se oli ihmeellinen varjelus, että Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan ja sikäläinen prinssi tajusi kieltäytyä maamme hallitsemisesta.

      Poista
    4. Viime vuosina aika voimakkaasti esiin on tullut oikeistolaisten suomalaisuusvihamielisyys. Suomalaiset ovat hyvin usein, jos ei aina, heidän mielestään jotain huonoa, jotain tuomittavaa, jonka typeriltä ajatuksilta maa pitäisi pelastaa.

      Poista
    5. Johtuu siitä, että valtaosa kaikista oikeistohörhöistä on oikeasti putinisteja. He eivät veitikat vaan tajua sitä, no fiksuimmat tajuavat. Kirjoittavat ylistyskirjoituksia Pietarista ja Suuresta Venäläisestä kulttuurista, joka pitää pahan muhammedin poissa.

      Verraten islamia kommunismiin vieläpä. Mutta Putin pelastaa.

      Poista
    6. En tiedä, onko se sitten oikeiston tai vasemmiston vihamielisyyttä omaa kansaa kohtaan, että Helsingin Sanomat on nyt käynnistänyt voimakkaan ja selvästi johdetun kampanjan, jossa suomalainen mies syyllistetään varsinaiseksi pahoinpitelijäksi ja väkivallan harjoittajaksi sekä tietysti raiskaajaksi. Erilaiset tilastot komistavat tämänaamuisen Hesarin aukeamaa. Pääpointti on tietysti se, että Suomen miehet ovat maailman väkivaltaisimpien miesten joukossa. Noin 47 prosenttia naisista on kokenut väkivaltaa, eli enemmän kuin esimerkiksi Ruotsisssa.

      Tämä asia on tietenkin nostettu otsikoihin sen takia, että suomalaiset eivät puhuisi turvapaikanhakijoitten suorittamista raiskauksista ja muusta rettelöinnistä. Suomalainen väkivalta perustelee muka turvapaikanhakijoitten suorittamat raiskuut ja hakkaamiset.

      Tästä taannoisesta uutisesta sen sijaan en nähnyt mainintaa:

      "Valtaosa maahanmuuttajanaisista väkivallan uhreja – "Jopa 90 prosenttia uhreja. Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset naiset kokevat lähisuhteissaan väkivaltaa kolme kertaa useammin kuin kantaväestöön kuuluvat naiset, sanoo maahanmuuttajanaisia auttavan Monika-Naiset liiton toiminnanjohtaja Reet Nurmi".

      Että kyllä se suomalaisten harjoittama Suomi-viha taitaa olla totta. Sitaatin lähde on niinkin tuttu lehti kuin Helsingin uutiset, 8.6.2012.


      Poista
    7. Meistä kaikista konservatiivisimpana kuitenkin muistutan poliisin suosituksesta mahdollisuuksien mukaan rauhoittaa mielialoja. Me olemme kohta vakavissa ongelmissa kuumapäisten suomalaisten ääriryhmien kanssa.

      Poista
    8. Uskoisin, että mielialaoja rauhoittaa parhaiten oikea tieto, ei salailu, sensuuri eikä tiedon manipulointi. Se nimenomaan herättää epäluottamusta. Kansa ei ole niin tyhmää kuin moni kuvittelee.

      Kuumapäisiä suomalaisia saatetaan nähdä ensi sunnuntaina Helsingissä. Niillähän on jo ritsat valmiina. Veli veljeä vastaan ja ne haluavat estää perinteisen itsenäisyyspäivän soihtukulkueen, kun eivät suvaitse isänmaallisuutta.

      Poista
    9. Tuossa olen kyllä aika paljon samaa mieltä. Päällekäyvä valistaminen nostattaa ihmisten suuttumusta.

      Poista
    10. Miksi sinä aina lankeat tähän. Eilen minä lueskelin facebookissa runsaita kehuja Kankaanpäässä talon polttaneille, siihen kun oli tulossa vastaanottokeskus. Väkivalta kenen tahansa tekemänä on yhtä pahaa, mutta maassamme siihen on toistaiseksi syyllistynyt vain oikeistoradikalismi. Poliisin kirjauksia itseensä kohdistuneesta vastustuksesta en pidä mielekkäinä ja hevosten käyttö mellakoiden tai mielenosoituksia tukahduttamaan on lievää törkeämpää eläinrääkkäystä, ei nykypäivää.

      Mutta riski on olemassa, naapurimaassa vasemmistoradikalismi on syyllistynyt jo väkivaltaan.

      Poista
    11. Polttopulloiskut ja talojen polttamiset ovat tietenkin vääriä ja vastenmieleisiä tekoja, aina ja kaikkialla. Vaan se, että väität tällaisia tekoja "vain" oikeistoradikalsimin tekosiksi, on huuhaata, Riku. Omaisuutta on tuhottu yhtä lailla vasemmistoradikalismin toimesta, jonka toimesta monenlaista työntekoa on estetty - hintansa silläkin on.

      Tuo hevostenkäyttöohje on tekopyhä ja kaukaa haettua, anteeksi vaan Riku. Poliisi on kouluttautunut kaikkialla maailmassa myös ratsuin, mistä on työssä monia etuja nimenomaan tilanteissa, joissa on isoja väkijoukkoja. Näkyvyys ja koko tilan hallinta katseella on yksi niistä. Hevosia ei ole otettu lemmikeiksi, kuten ei poliisikoiriakaan. Poliisi tekee työtään eikä tahallaan kiusaa ketään.

      Poista
    12. PS Lähtökohtahan on, että poliisilla on työssään koskemattomuussuoja, samoin tietenkin poliisin hevosella. Jos joku mielenosoittaja ei tätä ymmärrä ja hakkaa kepillä hevosta, se on tietenkin hänen vikansa, ei hevosen. Eihän lupaa saatu väkivaltaan, vaan mielenosoitukseen.

      Poista
    13. Puhuin väkivallasta, vaikka mainitsin myös talon polttamisen. Hevosen käyttö mellakoissa on eläinrääkkäystä.

      Poista
    14. Meidän ongelmamme on persulais-kokoomuslais-kepulainen hallitus, joka ei kiimassaan uskalla pistää joksikin toviksi rajoja kokonaan kiinni. Pakolaisia meidän täytyy ottaa, mutta jonkinlainen tauko siihen pitää saada. Persujen ja kumppaneiden kiimapolitiikka johtaa meidät kaikki erittäin huonoon tilanteeseen.

      Poista
    15. Painottaisin näin: kepulais-kokoomuslais-persulainen. Kyllä vastuu menee eniten Sipilän ja kepun harteille. Kiimapolitiikkaa on kyllä voimakkaimmin opposition Ville Niinistöllä ja demarien rakkikoiralla, Lindströmillä, jotka aloittivat haukkumisensa jo ennen kuin hallitus oli kasassa. Kun näen jommankumman kasvot uutisissa, vaihdan kanavaa. Ei sitä räksytystä jaksa.

      Pakolaisia tulee ottaa, mutta nyt tulisi panostaa kieli- ja kulttuurikoulutukseen ja luopua ajattelusta, että meidän tulee luopua omista kulttuurisista tavoistamme, jotteivat he tykkäisi pahaa.

      Poista
    16. Ilkivalta (kohdistuu esineisiin, tavaraan, omaisuuteen - voi olla myös vakavaa, kuten tuhopoltto) on eriasia kuin väkivalta (kohdistuu ihmisiin, eläimiin).

      Ne tulee pitää avian eri asioina.

      Poista
    17. Onko tultu jo niin pitkälle, että Rikukin unhoittaa meitä sitovat kansainväliset sopimukset ja vastuumme maailman köyhistä ja vainotuista, ja vaatii rajoja kiinni?

      Ja on katkera persuille, jotka eivät teekään nyt niin kuin halla-ahot, hakkaraiset, hirvisaaret ja immoset uhosivat?

      Poista
    18. En minä edelleenkään mainittujen herrojen uskomuksellisista ja vainoharhaisista näkemyksistä ole viehättynyt. Tämä tilanne vain on aivan uudenlaisensa, aivan selvää on, ettemme selviä mitenkään kunnialla noista lukumääristä.

      Poista
  6. Tuo maalaus ei taida kiinnostaa ketään muuta kuin minua? Olisi kiinnostavaa lukea, mitä siinä näette. Mikä tilanne siinä on ja millaiset henkilösuhteet? Mitä he ehkä ajattelevat toisistaan?

    Taiteilijan nimen linkistä näkee hänen muita samanaiheisia maalauksiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mielenkiintoistahan taulun henkilöiden suhteita on pohtia. Mies näyttää jopa edesvastuuttomalta taivaanrannan maalarilta. Vaimonsa pitää selkeästi kuitenkin ohjia käsissään, hänestä huokuu voimaa. Alastonmalli on alastonmalli. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittänyt seikka oli, että kaikki kolme muistuttavat kasvonpiirteiltään huomattavan paljon toisiaan.

      Poista
    2. Jostain putkahti mieleeni sekin, kun Yrjö Saarisen elämäkerran mukaan hänen vaimonsa kävi toisinaan visusti tarkistamassa, ettei Yrjö maalannut väärällä pensselillä.

      Poista
    3. Taiteilija kuoli muuten jo 35-vuotiaana, ja on mahdollista, että se heijastuu miehen kasvoilta. Tätä taustaa vasten vaimo voi hyvinkin tarkistaa, että sivellin oikea ja että kaikki sujuu hyvin - onhan leipä miehen töistä kiinni.

      Ellei tiedä taustaa, voisi kuvitella, että mies kokee ahdistusta kyttäävästä vaimosta, joka haukkana vahtii hänen himoaan nuorta verevää mallia kohtaan. Tai sitten voi olla niin, että mies ei enää pysty lihalliseen rakkauteen ja katsoo haikeana ja surullisena menetettyä elämäänsä verevässä naisessa.

      Poista
    4. Minä tulkitsen tuossa kuvassa näkyvän siten, että taiteilija seisoo vaimonsa kanssa ja kuin lumoutuneina he katselevat vastasyntynyttä uutta maalausta. Ihmettelevät miten siitä on voinut tulla noin hyvä ja onnistunut, Täydellisen kaunis!

      Malli taas on tehtävänsä tehtyään kääntänyt päänsä ja melkein nukkuu. Kukaan ei enää katsokaan häntä. Hän tuntee itsensä nyt tarpeettomaksi. Ei ole ollut helppoa hänelle säilyttää sama asento, vaikka välillä on saanut monta kertaa levähtää.

      Poista
    5. Mielenkiintoista, Liisu, näet kaiken kauniina.

      Minä näen tosiaan käärmeen paratiisissa. Mies ei katso olenkaan maalausta, vaan on sen näköinen, että hänellä on joko kipuja tai ahdistava olo.

      Juuri tuo teoksen pidättyvyys on ajatteluttavaa, etenkin kun sama kärsivä ilme on miehen kasvoilla muissakin maalauksissa - katsohan Liisu, sitten kun joudat, postimerkkikuvaa linkin takaa. Linkki on taiteilijan nimessä.

      Poista
    6. Minusta mies ja hänen oletettu vaimonsa ovat hartaan näköisiä.

      Tunnen yhden ihmisen, joka on ollut alastonmallina. Hänestä se oli oli rankka homma, Eikä siitä saa tarpeeksi korvausta. Niin paljon kuitenkin, että yleensä joku poppoo, esim taiteilijaseura palkkaa yhteisen mallin, jota sitten porukalla piirretään. Lepotauot on mallille tarkkaan määräteltyjä ja tärkeitä.

      Minulla sammui kone tässä välillä. Nyt olen paikassa jossa on kiiinteä taloyhtiön netti. Ei voi syyttää kännykkää. Mutta veto loppuikin koneesta. Siitä nämä tauot. Täytyykin nyt lopettaa ja mennä ottamaan pyykit koneesta.

      Sen vielä sinulle haluan sanoa, Iines, ettei kännykän käyttö mokkulana olekaan niin hyvä asia kuin kerroin sinulle kerran. Näyttää kuluttavan sekä konetta että itseään. Paras yhteys, tasainen ja varma, on sittenkin kiinteä yhteys. Mieluummin taloyhtiön ilmainen netti, joka varmaan yhtiövuokrassa maksetaan, vaikkei siitä puhuta.



      Poista
    7. Liisu, puhuin tuolla tekstissä tai oliko kommentissa ylempänä resignaatiosta, alistumisesta, ja siihen voi hyvinkin sisältyä hartautta, tyyneyttäkin minunkin näkemyksessäni. Taiteilija taisi tietää sairautensa ja sen kohtalokkuuden.

      Minulla on joskus ollut kännykkä mokkulana, ja silloin kulutus vaikutti laskuun. Nyt olen tyytyväinen etenkin tähän 4G-mokkulaan. Se on varma ja nopea, myös mökillä. Kaapeliverkon laajakaistaliittymä on pöytäkoneella, ja sekin on hyvä. Puhelimessa on kolmas erillinen liittymä, joten aina pelittää, kaikkialla.

      Poista
    8. Kauniina minäkin tämän maalauksen näen, harmonisena ja seesteisenä. Toisaalta näen tässä myös vahvaa freudilaisuutta.

      Vaimo katsoo maalausta, taiteilija katsoo mallia ja malli katsoo meitä, katsojia. Katsommeko siis itseämme: Ich, Es, Über-ich?

      Poista
    9. Wikipediassa oli taiteilijasta aika vähän tietoa, joten ei sieltä oikein irronnut apuja kuvan tulkintaan, paitsi tuo, että mies oli sairaalloinen ja kuoli 35-vuotiaana vuonna 1934. Vaimosta ei mainita kuin nimi, Marie, ja se, että hän oli ranskalainen. He menivät naimisiin vuonna 1924.

      Mutta
      En ainakaan tuossa kuvassa näe ripustautuvaa vaimoa ja ahdistunutta miestä vaan myös ihan harmonisen ja onnellisen kaksoismuotokuvan. Mies on ehkä itselleen tyypilliseen tapaan tai sairauden takia vähän kärsivän näköinen, vaimo näyttää hartaalta ja häveliäältä, ilme ja asento ovat madonnamaiset. Heillä on juhlalliset tummat vaatteet, kuva on muuten sävyltään vaalea. Etualalla pötköttelee Venus silmät puoliummessa, jalkopäässä punainen vaate. (Vrt. esim. Tizianin maalaus)

      Eli näkisin kuvauksena aviollisesta rakkaudesta.

      (Voin tietysti olla väärässä ja vaimo suunnittelee impotentin miehensä myrkyttämistä ja mies kyttäävän vaimonsa kaulasuonten puhkaisemista siveltimellä: punainen kangas symboloi vaimosta vuotavaa verta. Alastonmallin kädessä oleva riepu on kyllästetty kloroformilla, hän on ehkä jommankumman kanssa samassa juonessa tai sitten hänet on jo tapettu. Hm. Ehkä kyseessä voisi olla sitten kaksoisitsemurha: taiteilija on ikuistanut viimeiset hetket ennen omaa ja vaimonsa kuolemaa.)

      Poista
    10. Kauneuteen minäkin yhdyn, mutta sillä sivuhuomautuksella, että myös negatiivisten tunteitten kuvaaminen voi olla kaunista - oikeastaan rappion estetiikka on kauneinta ja paljainta mitä on. Sitä paitsi surulliset ja negatiiviset tunteet tavallisia ihmisolennoilla, ei niissä ole pahaa eikä pelättävää. Samalla janalla ne ovat kuin muutkin tunteet.

      Mies on selvästi murheellinen, jos tutkii muitakin Barraudin maalauksia. Hymyä ei näe koskaan, vaan kaikesta huokuu ääretön alakulo ja se, että vaimo vie miestä eteenpäin. Silti uskon hänen rakastavan vaimoa ja vaimon häntä, suhde on selvästi läheinen. Vaimosta on lisäksi aika paljonkin alastonkuvia, joita löytyy helpostikin.

      Poista
    11. Totta, alakuloiselta näyttää, syy vain jää arvailujen varaan (jos siis on sairauden lisäksi muuta). Sellainenkin tuli mieleen, että tuo "kärsivän taiteilijan" ilmeen korostaminen omakuvissa voisi olla tarkoituksellista. Barraudhan oli taidemaalarina pitkälti itseoppinut: varsinaiselta koulutukseltaan hänen kerrotaan olleen rappaaja ja rakennusmaalari.

      Poista
    12. Olen työtä varten ja muutenkin lukenut elekielestä, non-verbaalista viestinnästä, ja tältä alalta tuo ruumiinkielen tulkinta on jäänyt mieleeni ja kiinnostaa minua.

      Juuri tuossa postimerkkikuvassa näkyy selvimmin miehen kärsimys: rypyt silmäkulmien välissä, katsominen apaattisena pois vaimosta ja postimerkeistä, vaikka hän pitelee suurennuslasia edessään.

      Tuolla jossain alempana kirjoitin, että myös vaimosta on alastonkuvia. Kun katsoo kaikkia kuvia, voikin olla mahdollista, että nainen ei ole vaimo, vaan vähän pitempitukkainen vaalea nainen.

      Poista
    13. Postimerkkikuva:

      https://www.google.fi/search?q=francois+emile+barraud+taiteilija&espv=2&biw=1280&bih=631&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiThdbZ9rrJAhWFBiwKHSC7C_8Q_AUIBigB#tbm=isch&q=francois+emile+barraud+&imgrc=Ku0utZ3_90Bv5M%3A

      Poista
    14. On aika mielenkiintoista ja hauskaakin, miten erilaisia tulkintoja voi kuvista, ilmeistä ja eleistä tehdä! En toisaalta epäile yhtään, ettetkö olisi taitavampi nonverbaalisen viestinnän tulkisemisessa kuin minä: tämä on yksi asia, jossa en voi oikein luottaa itseeni, etenkään elävän elämän tilanteissa. Mutta silti, kun katson tuota postimerkkikuvaa, minun on vaikea nähdä sitä muuten kuin omalla tavallani, vaikka se olisikin väärä! Eli näen siinä itseään tutkimaan keskittyneen ilmeen, mies siristelee silmiään, katse on arvioiva, ilme vakava, muttei kuolemanvakava, suupielet himpun verran ylöspäin, mikä luo vähän omahyväisen tai itsetyytyväisen vaikutelman. Oletan siis, että hän on maalannut peilin avulla ja katsoo siis itseään suoraan (en tosin ole ihan varma katseen suunnasta, mutta siltä se tuosta pikkukuvasta näyttää). Muuten, jos nuo omakuvat ovat peilin kautta maalattuja, niin silloin hän on kai oikeakätinen.

      Poista
    15. Vastasin tuosta kätisyydestä jo alemmas, anonyymi hh:lle, Schnur. Minusta tuntuu - en tiedä - että taiteilija ottaa kätisyyden huomioon maalatessaan peilikuvaakin. Tai ehkä ajattelen, että hänen pitäisi.

      Ei kai ole vääriä tapoja,, Schnur, katsoa ja tulkita taulua. Taulu on itsenäinen taideteos, joka on tavallaan irti taiteilijasta, samoin kuin kirja. Tuossa postimerkkikuvassa aprikoittaa siis se, että vaikka hänellä on suurennuslasi asennossa, hän ei katso sen läpi vaan poispäin tilanteesta. Tämä on kai psykologisointia tai sitä freudilaista ajattelua, johon Tapsa viittasi ylempänä.

      Poista
    16. Itsenäinen taideteos kyllä, ja sellaisena avoin erilaisille merkityksille ja tulkinnoille. Minua vain kiinnostaa kovasti (epämuodikas ja aikansa elänyt?) biografinen lähestymistapa, jossa taiteilija on ikään kuin teoksen avain: "väärä" tulkinta olisi siis sellainen, joka ei vastaa tekijän intentioita.

      Mutta mistäpä sen varmistuksen saa, kun tekijältä ei voi kysyä eikä elämäkerrallista tietoa ole kuin niukasti saatavilla.

      Poista
    17. Biografinen tulkinta minuakin kiinnostaa, ja samalla symbolinen, psykologinen, freudilainen, miten vain tuon haluaa nimittää. Taiteilija ei aina näe teoksissaan tätä puolta,
      hänellä on omat lukkonsa ja pinttymänsä, ja tutkijalle ja biografiselle tulkinnalle teos voi sen sijaan olla hyvinkain avautuva.

      Ajattelen niinkin, että taiteilijan tarkoite ei ole aina "oikea" tai määräävä, hän ei ole välttämättä mielensä ja tuntojensa paras tuntija. Tässä mielessä lukeudun kai kuvataiteessakin osittain uuskriitikoihin - kirjallisuustermi. Se ei sulje pois kiinnostusta taiteilijaan teoksen keskipisteenä. Olen myös elämäkertojen fani.

      Poista
    18. No joo, tuo kuulostaa viisaalta. (Ja näin palaamme taas kiehtovan piilotajunnan ääreen!)

      En tiedä, muistanko uuskriitikoiden ideaa ihan oikein, mutta siis nuo tekijän taka-ajatukset he ainakin hylkäsivät ja keskittyivät siihen, mitä teoksessa on. Eli tulkinta perustuisi vain tuohon tekstin tai kuvan lähilukuun. Mietin vain, eikö se siirrä merkitysten muodostamista liikaa kuvan tulkitsijan vastuulle sen sijaan, että tekijälläkin olisi sanansa sanottavana (enkä tarkoita kirjaimellisesti). Ei kai kuvan tai kielen elementtejä ole edes mahdollista tarkastella "neutraalisti", niin että merkitykset tulevat jotenkin niistä itsestään eikä tulkitsijan omasta horisontista? (anteeksi jos nämä ovat tyhmiä kysymyksiä, en tosiaan muista noista kirjallisuudentutkimuksen suuntauksista paljon, vaikka olen joillain luennoilla penkkiä kuluttanut).

      Poista
    19. Ps. Huomasin kyllä, että sanoit "osittain". Rupesin vain pohtimaan tuota uuskritiikin lähestymistapaa yleisellä tasolla.

      Poista
    20. Pps. Eikä ollut tarkoitus mitenkään väheksyä tms. uuskritiikkiä (tarkennan, jos tuosta kommentista sai sen vaikutelman). En edes tiedä siitä tarpeeksi. Lähilukuun olen kyllä tutustunut, ja sehän on vallan mainio menetelmä muiden joukossa.

      Tykkään myös elämäkerroista, vaikken ole niitä hirveän monta lukenut. Viimeksi kai Enid Blytonin, jonka sain pari vuotta sitten joululahjaksi. Erityisen kiinnostavia ovat kuitenkin sairauskertomustyyppiset kuvaukset, esim. Kalle Achtén Uuno Kailas (luin sen joskus tosi kauan sitten).

      Poista
  7. Samppaa ja rikua kiinnostaa kiistely. Arvuutelevat onko ano pohjanmaalta tai maajussi .Voin sanoa eten ole kumpikaan. Häähhää
    Vanhalta ja väsyneeltä Ristolta on potenssi mennyt . Ihmettelee miksi naisella ei ole vaatteita.???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, minulle tulee välillä syyllisyyden tunteita siitä, että kaltaisellesi syrjäytyneelle olen vastannut liian voimakkaasti.

      Poista
  8. Kaikki anot ovat tästä lähtien pohhjanmaalaisia maajusseja, kunnes toisin todistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herää epäilys, Samppa on Perus-suomalainen ja pohjalainen.Tuntee Haapalan.
      Koita todistaa nyt toisin.

      Poista
  9. Nyt lopetatte tuon anonyymin kanssa kiistelyn kotipaikasta ja persoonistanne. Asiaa! Yllä on monta aihetta ja voipi niitä itsekin keksiä.

    VastaaPoista
  10. Kuten jo aiempaan ketjuun kirjoitin. Yle vero poistuu, vajaan 10k yli kun tulee tuloja/eläkettä/korvauksia joutuu maksamaan veron.

    Mutta onneksi sairastavilta eläkeläisiltä tämä hyöty kupataan pois +30% kasvavilla TE maksuilla. Saati asumistuen leikkauksella, jota ei kait sittenkään peruttu.

    Näin voi köyhä katsoa teeveestä YLEN antoa, jos sattuu olemana varaa maksaa vuokraa. Teeveessä, jossa kaikki on valtakunnassa hyvin. Päättäjät ovat rehellisiä ja oikeudenmukaisia. Ajavat kansalaisten asiaa. Kyllä on hyvä olla teevee, siellä esiintyy jopa Timo Haapalakin. Hän se vasta on viisas mies. Haapajärven poikia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairastavat köyhätkin eläkeläiset ovat jo pitkään turvautuneet yksityislääkäreihin, ainakin täällä pikkukaupungissa, jossa terveyskeskus on enimmän osan ajasta kiinni tai ajan saisi viiden viikon päähän. Sitä ollaan sitten vaikka syömättä.

      Siis tottakai ihmisellä on varaa asua, joko vuokralla tai omassa. Kyllä minä kehottaisin vähän katsomaan sinne peiliinkin, jos ei sen vertaa ole elämässään ehtinyt, että olisi saanut itselleen jonkinlaisen asuttavan kolon, katon pään päälle, vuokra tai oman, sillä ei ole väliä. Ei yhteiskunnan kuulu elättää meitä kuin hätätilanteessa.

      Poista
    2. No jopas olet kiukkuinen, Iines, köyhille. Mitä pahaa köyhät ovat sinulle tehneet? Sosiaalturvamme eräs periaate on, että jokaiselle taataan siedettävät elinolot. Se on, aivan kaikkien kannalta, hyvä periaate.

      Tunnen mm köyhiä eläkkeellä olevia taiteilijoita, joiden tulot ovat koostuneet satunnaisista opetustöistä, niistä ei kerry hyvää isoa työeläkettä. Takuueläkeläisissä on hyvin monenlaisia ihmisiä. Eivät he ole pelkästään omasta syystään köyhiä. Köyhien eläkeläisten määrä tulee kasvamaan. Pitkäaikaistyöttömät (yli 2v.) ovat valtaosaltaan yli 50-vuotiaita. Seuraavienn 5 - 10 - 15 vuoden aikana nämä ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Työeläkkeet jäävät pieniksi, kun ansiotöihin ei enää pääse. Ovatko he kaikki sinusta aiheuttaneet itse oman työttömyytensä?

      Sinä olet elänyt aikoina jolloin työpaikkoja oli riittävästi kaikille halukkaille, nyt ei olla enää eletty noin 20 vuoteen sellaisessa yhteiskunnassa.

      Poista
    3. En ole kiukkuinen köyhille, totean täysin rauhallisesti, että näin ovat asiat. Ei minun aikanani ollut kaikille työpaikkoja, ja aika ajoin vallitsi laajakin työttömyys.

      Sen kuitenkin olen oppinut, että koulutus ja työhön kuin työhön tarttuminen on se tie, joka antaa leivän. Sama pätee edelleen muuttuneesta maailmasta huolimatta, koulutus on ainoa tie. Kaikki ei ole yhteiskunnan käsissä, vaan enemmän omissa. Tuleen ei voi jäädä makaamaan eikä taiteella monikaan pysty elämään, valitettavasti.

      Minua kiinnostaisi kuulla ajatuksiasi siitä, mistä nykyisen hyvinvointiajan köyhyys johtuu ja miten sen voisi poistaa.

      Poista
    4. Yhteiskunnan käsissä on koko ihmisyhteiskunta ja seminkälaiseksi se rakentuu. Ei kukaan minäihanite -asenteella pitkälle pötki, jokaisen elämä alkaa kätilön käsistä joka saa yhteisestä lompakosta palkkansa.

      Onhan se aika mieletöntä, että meillä on liki puoli miljoonaa työtöntä ja miltei miljoona ihmistäelää köyhyysrajan alapuolella ( siihen ei kuulu he joilla on omaisuutta, vaiks velkaa olisikin) . Ja Suomi valtiona on vauraampi kuin ikinä on koskaan ollut.

      Niinpä. Mitenkähän seköyhyys vähenisi? Sitähän sitä sopii miettiä. Itse kunkin.

      Poista
    5. Vauraampi ja vauraampi. Unohditko tarkoituksella velkaisuuden? Kylmä totuus on, ettei Suomella ole varaa entisiin kulunkeihin. Esimerkiksi työn hinta on meillä ollut Euroopan korkeimpia ja sosiaaliturva parhaimpien joukossa, joillain lohkoilla jopa paras.

      Nyt AKT meni ja teki temput, vaikka yhteiskuntasopimus olisi mm. tuonut palkkapusseihin 100 euroa lisää kansalaisille. Ahtaat ja itsekkäät työmarkkinajärjestöt ovat ummehtunut kaiku menneitlä ajoilta. Valtaosa suomalaisista toivoi sopimuksen hyväksymistä.

      Poista
  11. Onko Samppa eläkeläinen , huokkaa niistä kokoajan?
    Laitetaatuohon mistä tunnet eläkeläisen:

    Sen minkä nuorena varastaa, vanhana omistaa.
    Kyllä nämä nykyajan nuoret käyttäytyvät sitten huonosti.
    Eihän nämä nykyajan nuoret osaa itse edes tehdä rukilla lankaa.
    Ei mitään käytöstapoja.
    Onpas tämä (mikä tahansa, yleensä ilmainen juoma) laihaa!
    Eläke on aivan liian pieni!
    Kyllä nämä yhteiskunnan elätit ja vapaamatkustajat sitten ottavat päähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö. Stereotyyppisi on 1900-luvun ensi kymmeniltä.

      Monet eläkeläiset ovat mielihyvin auttamassa pakolaisia, koska heillä on evakkotausta. Rinnastavat sen pakolaisuuteen, jonka kanssa evakkoudella ei ole mielestäni mitään tekemistä. Kemppinenkin taisi rinnastaa nämä asiat, mitä ajatusnyrjähdystä kummastelen professorismieheltä.

      Poista
  12. Evakot olivat oman kansalaisia , eivät ulkomaan partasuu lapsia.
    Olet aivan oikeassa.

    Karjalan kannas on loppujen lopuksi aika pieni alue. Jotain 100km leveä ja toisin päin 250 km . Nykyiseltä rajalta on Sortavalaan (linnutietä) 30km.

    Minusta oman maan kansalaiset eivät ole evakkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oman maan kansalaiset ovat evakkoja, jos heidät on pakkosiirretty sodan jaloista turvaan pois rajalta. Sen sijaan itse lähteneet eivät ole evakkoja, esimerkiksi pakolaiset, vaikka he ovat lähteneet sodan jaloista.

      Mutta siis rinnastus suomalaisten evakkojen ja turvapaikanhakijoiden välillä on väärä, sillä evakoilla oli valmiina sama kieli ja oman maan kulttuuri ja he kuuluivat valmiiksi suomalaisiin rekistereihin ja palvelujen piiriin, he olivat jo systeemin sisällä.

      Poista
  13. Ei niitä pakkosiirretty, lähtivät ihan itse.Kuka haluaa asua sotatoimi-alueella ? Kysyn vaan. Henki olisi lähtenyt jos jäivät ryssän käsiin . Viro on hyvä esimerkki .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä rajan asukkaita kehotettiin ja komennettiin lähtemään. Monessa elokuvassa ja kirjassa on esitetty, miten sotilaat kiersivät talosta taloon ja sanoivat, että nyt on lähdettävä ja jopa poltettava talot. Aina ei ehditty polttaa, kun vihollinen jo tuli.

      Poista
  14. Mitä sinä tekisit jos ryssä hyökäisi ? Jäisikkö odottamaan käskyä ?
    Luulen suomalaisten oppineen vuosisatojen ajan mikä on ryssän sotilas.

    VastaaPoista
  15. Leikitään ajatuksella ,että Helsingin kaupungin asukkaa evakoidaan ulkoisen uhan takia pohjoiseen.
    Ovatko he a) siirtolaisia b) evakkoja c) turvapaikanhakijoita d) elitasosurvareita e) jotai muuta ?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys on kai turha. Miksi heidät ylipäänsä pitäisi nimetä joksikin?

      Viime sodan aikana tilanne oli yksinkertaisesti se, että Karjalasta siirtyneitä oli pakko nimittää jollakin nimikkeellä, jotta heistä voitiin ryhmänä keskustella ja heidän asiansa voitiin hoitaa. Evakuoitujen alueiden asukkaat ovat Suomessa evakkoja, jos nimetä täytyy. Kyllä helsinkiläisetkin voivat periaatteessa olla evakkoja, vaikka nimitys tarkoittaa tällä hetkellä viime sodan alta poissiirrettyjä ihmisiä..

      Minä itse henkilökohtaisesti en käyttäisi sanaa siirtolainen, koska se tuo mieleni irtolaisen. Tai tahdottoman riepunuken. Tai loisen. Tarvitseeko ihmisiä nimitellä näin muuta kuin tilastokielessä? Minusta ei.

      Poista
    2. Kovin on ohutta on tuntumasi sota-ajan siirtolaisuuteen, maahanmuuttoon. Kyllä siihen aikaan nimiteltiin aika pahalla tavoin kaikkia heitä jotka pakenivat sotaa ja olivat menettäneet aivan kaiken tullessaan sen ajan Suomeen.

      Poista
    3. Ohutta? Mistä oletat, että kommentissa on kaikki tietämäni evakoista?

      Aina uusia asukkaita ja siirtolaisia, kaikkialla, on nimitelty ja suhtauduttu epäluuloisesti. Ruotsalaiset kutsuivat meitä 60 - 70-luvuilla finnjäveleiksi ja en finne igeneiksi. Tämä epäluuloisuus on ihmisessä sisäänrakennettua ja jopa biologista, koska se pohjautuu eloonjäämiseen ja reviiriajatteluun. Ei sitä tarvitse sinänsä hävetä.

      Se on täälläpäin maailmaa vasta kristinuskon mukanaan tuoma sivistys, joka opetti ihmisille, että lajitovereitten kanssa voi hyvin elää sovussa, rinnakkain ja jopa limittäin. Siihen asti olimme pakanoita ja vieras oli tapettava viholllinen, viittaan nyt vaikka Lallin ja piispan taruun.

      Poista
    4. A: "...sota-ajan siirtolaisuuteen, maahanmuuttoon."

      Tuossa särähtää tuo "maahanmuutto". Jos joku siirtyy Porvoosta Turkuun, niin ei hän ole maahanmuuttaja.

      Sen sijaan niitä 50 000 inkeriläistä sotaa meille paennutta voisi kutsuakin maahanmuuttajiksi, mutta ei heitäkään silti sillä nimellä kutsuttu.

      Poista
  16. Puhutaan kuitenkin samojen valtion rajojen sisällä asuneista ihmisistä. Ei se kulttuuri ole ollut sen erilaisempaa kuin vaikkapa Oulun ja Kolarin kulttuurin vertaaminen tänäpäivänä. Tai Vaasan ja Helsingin.

    VastaaPoista
  17. Niin juuri. Siis minusta evakkoja ei pidä verrata maahanmuuttajiin tai turvapaikanhakijoihin, kuten moni näinä päivinä tekee. Otetaan siihen vielä mukaan Suomen Ruotsiin lähetetyt sotalapset, niin paketti on valmis. Ei noita pienokaisia kai kenenkään mielestä voi verrata 17 - 18-vuotiaisiin nuoriin miehiin?

    VastaaPoista
  18. Otsikon kuvassa ihmetyttää, miksei taiteilija ole pyytänyt ilmeisen sopusuhtaista vaimoaan malliksi, vai olisiko viereinen nainen taiteilijaoppilas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaimosta on paljon maalauksia, ja kaikissa hänellä on tuollainen lyhyt tasalatvainen vaalea tukka.

      Olisiko ollut niin, että "kunnialliset" naiset eivät tuolloin esiintyneet alastonmalleina tunnistettavasti ainakaan? Tuo sama nainen on miehen taustalla siis myös muissa maalauksissa, joita pääse katsomaan linkistä taitelijannimessä. Kannattaa katsoa! Mm. postimerkkikuva on kiinnostava, vaimo on aivan miehen takana kiinni hänessä tässäkin.

      Poista
    2. Muuten, kyllä vaimostakin löytyy alastonkuva, varsin viehättävä maalaus,täältä. Muitakin alastonkuvia on, varsin realistisia ja rohkeitakin, mutta kauniita.

      Siis varma en ole, onko tuo vaimo, mutta koska vaimo on useissa töissä malleina, voisi olettaa, että tämä on hän. Muut alastonmallit ovat yleensä kuvissa tummia.

      Taiteilija oli omakuvista päätellen vasenkätinen, ja hän sairasti tuberkuloosia, mistä tuo hänen kärsivä ilmeensä saattaa johtua. Voi myös olla, että vaimo oli sairaan miehensä tukena kaikessa ihan fyysisestikin holhoten. Joka tapauksessa miehen kärsivät ilmeet ovat hieman mystisiä, sillä kuten tiedetään, moni ihminen on hehkunut voimissaan tuberkuloosinkin syövereissäkin. Vaan taulut ovat kuitenkin äärimmäisen kauniita, arvoituksellisuus pukee niitä.

      Poista
    3. Kinkkinen juttu, Iines. Otapa kynä tai sivellin oikeaan käteen, mene peilin ääreen niin että olet siihen nähden sivuttain, vasen kätesi peilin puolella niin huomaat sen peilikuvassa näyttävän oikealta ja siveltimen olevan "vasemmassa" kädessä, eikö?
      Tässä me itse kukin olemme joskus erehtyneet. Ehkä siitä tulee tuo silloin tällöin esitetty käsitys etttä vasenkätiset ovat synnynnäisiä taiteilijoita.

      Tietysti maalari on saattanut ottaa tämän huomioon ja "maalannut" peiliin katsoessaan väärällä kädellä. On kokemusta. hh ;-)

      Poista
    4. ps. Jännä maalari tämäi Barraud!

      Poista
    5. Paljon mahdollista, hh, että Barraud olisikin ollut oikeakätinen ja kyseessä olisi peilikuva, valokuvan kaltainen. Vasenkätisyydestä ei taida löytyä mainintaa, ei ainakaan Googlesta, ja muutenhan Barraud on meillä tuntematon. Leonardo da Vinci oli vasenkätinen, sekä Picasso, muita taiteilijoita en tiedä vasenkätisiksi..

      Jotenkin vaan luulisi, että hyvä taiteilija ottaisi tuon kätisyyden huomioon töissään, mutta siis tämä on vain luulo. Itsekseni jään miettimään, miksi taiteilija olisi maalannut peilikuvan. Noita maalauksia, joihin hän on sivellinkätensä ikuistanut, löytyy äkkipäätä monia, ja niitä on hauska vilkaista peräkkäin:

      https://en.wikipedia.org/wiki/Fran%C3%A7ois_Barraud#/media/File:Fran%C3%A7ois_Barraud_Autoportrait.JPG

      https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Fran%C3%A7ois_Barraud_-_L%27Atelier.jpg

      https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Fran%C3%A7ois_Barraud_Le_Philat%C3%A9liste_1929.jpg
      http://beretandboina.blogspot.fi/2011/02/aime-and-francois-emile-barraud.html

      Poista
    6. Kirjoitin tuosta kätisyydestä tuolla jo vähän aiemmin. Itselläni on ainakin sellainen käsitys, että omakuvat ovat pääsääntöisesti peilikuvia, eikä (yhden) peilin kautta maalatun muotokuvan kätisyyden "korjaaminen" olisi oikein mielekästäkään.

      Poista
    7. Voisiko olla mahdollista piirtää vain kasvot peilistä, ja realistisuuden vuoksi se kätisyys "todellisena", ei peilikuvana. Itse ainakin tekisin näin. Jos halutaan, että kuva on illuusio todellisuudesta, voitaisiin menetellä näin. Barraudhan oli selkeä realisti.

      PS En halua kyseenalaistaa, vaan asia on kiinnostava! Minun on vaikea uskoa, että taiteilija maalaisi kuvan näyttämään vasenkätiseltä, jos kohde on oikeakätinen. Mutta siis, toki näin voi olla, ja mahdolisesti onkin.

      Poista
  19. Pisteet Antti Lindtmanille siitä, että ei vie eduskuntaryhmäänsä mukaan Stubbia koskevaan välikysymyskeskusteluun. Todella ilahduttava ja positiivinen ele SDP:ltä. Räksyttävät rakkikoirat harvoin saavat mitään muuta aikaan kuin räksytystä.

    Nyt näyttää lisäksi siltä, että kansa on kyllästynyt räksytykseen ja haluaa eteenpäinmenoa ja rakentavaa politiikkaa. Todella upeeta!

    VastaaPoista
  20. Iines kirjoitti:" Räksyttävät rakkikoirat harvoin saavat mitään muuta aikaan kuin räksytystä. "
    Samoin Rikun ja Samppan räksytys persuista on saaanut aikaa räksytystä heidän omaa persoonaa kohtaan.

    VastaaPoista
  21. Keskustapuolue vie ja perussuomalaiset tekevät mitä käsketään. Soini ajeluttaa kuskilla itseään ministeriautolla, sellaisella isommalla, eestaas Helsingin kaduilla. Takapenkillä hänellä on leikkiratti käsissään ja huulien välistä kuuluu ajamisen pörinää.

    VastaaPoista
  22. Se on vaan pakko huudella anonyyminä, kun sitä palataan häntäkoipien välissä takaisin kepuloiseksi.

    http://blogit.kansanuutiset.fi/oisinajattelija/jytkyn-uho-on-ohi/

    Mutta kuullaan tarkalla korvalla, nämä kuolonkorahdukset.

    VastaaPoista
  23. Älkääs nyt myykö nahkaa, ennen kuin karhu on kaadettu.

    Minä jään puolestani hieman kaipaamaan sitä ryhmää, jollla Yle gallupinsa teettää. Nimittäin yleiset kansankeskustelut puhuvat kyllä eri kieltä kuin tuon kyselyn tuloksen. Onko jossain tietoja siis, miten Yle suorittaa gallupinsa?

    Persujen laskuun uskon, mutta määrästä en oikein tiedä. Samoin SDP:n nousu on hieman mystinen - joskin itsekin olen viime aikoina ilahtunut SDP:n hilliytyneestä linjasta. Kunhan räksytys lakkaa, on ehkä rakentamisen aika. Odotan näyttöjä, ja ihan innokkaana. Ja odotan naisihmisiä sinne SDP:n kärkipaikoille, Rinne ja Lindtman ovat menneestä maailmasta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai odotat naisia SDP kärkipaikoille.Olen miettinyt tuota, että naisista ei ole johtamaan yhteiskuntaa. Suurin syy on se, että naiset eivät osaa verkostoitua. Feministit ruikuttavat miten maata ja firmoja johdetaan hyvä veli -kerhoista, joihin naisilla ei ole asiaa. Unohtavat täysin sen, että kukaan ei estä naisia perustamasta hyvä sisko -kerhoja. Ongelma on vain se, että naiset ovat ihan eri tavalla luonnollisia kilpailijoita keskenään ja yleensä täysin yhteistyökyvyttömiä.

      Sen näkee jo siitä, miten lapset leikkivät. Tytöt leikkivät parhaan kaverinsa kanssa. Joskus armosta otetaan joku mukaan mutta ei usein. Pojat leikkivät isolla joukolla ja palloa saa tulla potkimaan kuka vaan (poislukien kiusatut, tietysti.) Sama homma jatkuu aikuisena. Aikuisen naisen on todella vaikea saada naispuolisia ystäviä vaikkapa jostain jumpparyhmästä, koska naiset menevät niihin järjestään kavereidensa kanssa eivätkä halua tutustua muihin. Kun miesten harrastusporukkaan tulee uusi jäsen, sitä aletaan heti kohdella kaikkien ystävänä.

      Poista
    2. Hm, ei hassumpaa, etenkään tuon toisen kappaleen osalta.

      Feministejä ei lopulta kai ole hirveän paljon, sillä kaikki miehistä ruikuttavat naiset eivät ole feministejä. Totuus on kuitenkin se, että johtopaikoille valitaan lähes aina mieluummin mies, jos on kaksi yhtä pätevää hakijaa. Nainen valitaan usein kiintiö- tai sitten imagosyistä.

      Itse olen pettynyt naisiin siinä, että hekin valitsevat ja äänestävät aivan liian usein miehiä. Naisvaltaisillakin aloilla johtajat ja esimiehet ovat usein miehiä, esimerkiksi koulujen rehtorit. Samoin terveysalojen laitosten päällikkötaso on varsin miesvaltainen.

      SDP:stä puuttuvat nyt naiset, kun Urpilaiselle on näytetty paikka. Siellä on suuri tilaus reippaalle nuorelle naiselle, joka tulisi mieluiten matalapalkka-alalta tai olisi sitten korkeasti oppinut, mutta viisas.

      Poista
  24. Siinä olen samaa mieltä, että välikysymys Stubbin toilailuista on turha ja tarpeeton. Melko miehekästä minusta oli, että myönsi syynä virheellisiin lausumiinsa olleen valehtelun sijaan osaamattomuuden.

    VastaaPoista
  25. Niin on, alituista hyökkäämistä ei jaksa. Parempi olisi vaikka vetää vähän henkeä ja miettiä rakentava ohjelma, jota ei esiteltäisi hallitusta mollaamalla. Minuun ainakin tuo linja purisi.

    Stubbia en halua puolustaa, mutta asia on nyt ok, virhe myönnetty, ja eteenpäin on mentävä kaikkien edun vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et halua puolustaa, mutta loogisesti sitä teet.

      Poista
    2. Mielestäni SDP:n kehuminen on eri asia kuin Stubbin puolustaminen. Tuon virheen olisi minun puolestani yhtä hyvin voinut tehdä kuka tahansa, vaikka Arhinmäki. Ei ristillä jo riippunutta pidä enää suomia. Ei se ketään auta.

      Poista
    3. Ei ole demareista mitään kehumista.
      Riiput jo ristillä, A Stubb.

      Poista
    4. Tuo vatkaus kääntyy jo sanojaa vastaan. Vihreät ja vasemmistolaiset löytävät räksytyksen vielä edestään. Kansa on väsynyt opposition toimettomuuteen, jonka se verhoaa uhoon. Liikaa melua!

      Poista
    5. Minä sattuneesta syystä luotan enemmän lehtimiesten räksykseen
      http://www.hs.fi/tiede/a1449122384118?jako=8e2a85fa629b3d250a3e30060dfc0ca8&ref=tw-share

      Koskaan ei ole liikaa melua. Ei koskaan.

      Poista
    6. Melua on silloin liikaa, kun virhe on tunnustettu ja kakistematta myönnetty. Raato kelpaakin vain korpille ja hyeenoille.

      Ei siitä nyt enempää irti saa. Repijät kaivavat omaa kuoppaansa.

      Poista
    7. Pitää purkaa, että voi rakentaa.
      Demarit tässä omaa hautaansa kaivaa, kun spekuloivat, että hallitusta ei kannata kaataa vielä.

      Virhe, se oli selkeä valhe. Suorassa lähtetyksessä.
      Mutta ei se mitään, tiedetään ja hyväksi tunnustetaan. Että ministeri saa valehdella.

      Täysin munatonta sakkia.Demarit. Rivit muuten hajoaa äänestyksessä. Kokoomuksessakin. Muuan meidän kovasti rakastama Eero painaa peukun alas. Ei siis Heinäkuoma.

      Poista
    8. Siis eihän tässä hallitus kaadu, vaan Stubb tulee saamaan luottamuslauseen ja vihreät&vasemmisto pitkän nenän.

      Eihän noista nyt äänekkäistäkään ole ollut mihinkään, miten nyt olisi, entistä tiukemmassa tilanteessa.

      Poista
    9. Sampan laiset tyhjät tynnyrit koliset eniten. Valitetavasti.
      Ei tätä maata ole rakennuttu huutamalla.

      Poista
    10. Anonyymi, unohda henkilökohtaisuudet, niitä on ikävä lukea. Poistan ne jatkossa.

      Poista
  26. Siitä ei vissiin kannata edes mainita, että ministerin paikan edellytykset ovat "rehelliseksi ja TAITAVAKSI tunnettu Suomen kansalainen".

    VastaaPoista
  27. Kuka tuon seulan on koskaan ministereistämme läpäissyt? Ministerin pallilta on ennenkin valehdeltu ja tehtäviä hoidettu huonosti.

    VastaaPoista
  28. Kun miettii millaista ylikoulutusta ja koulutusinflaatiota Suomessa on, koulutuksesta leikkaaminen on ihan tervetullutta.

    VastaaPoista
  29. Koulutuksesta leikkaaminen vaan taitaa osua perusopetukseen yhtä lailla kuin yliopisto-opetukseen. Koulutus on ihmisen tärkein pääoma. Sitä paitsi ilman korkeakouluja ja niiden kehittämistä valtio ja kansakunta vajoaa alaspäin enemmän kuin rahapulassa.

    VastaaPoista
  30. Siihen olemme toki tottuneet, että rehellisiksi tai edes taitaviksi ei olisi useimpia ministereistä tullut mieleen sanoa. Mutta sipilöinti on jotain aivan uutta, johon meidän kaikkien on syytä nyt sopeutua. Sipilöinti on hieno uusiosana kepuloinnille, väittäävät sitä uudistukseksi. Kauppojen "halpuutukset" saavat kuitenkin maalaiisliittolais-vanhaslaisten kääriäläis-pekkaristen kiehumispisteen nousemaan. Onneksi heidän kannaltaan saivat läpi kautta maan ulottuvan soteverkoston, jossa virkamiehiä on tietysti hyvin vähän, mutta kepulaisia ainakin kaksi miljoonaa hyvin palkattua virallismiestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet jo tottunut.
      Kun Suomi oli sairas 20 vuotta sitten, maa pelastettiin markan ulkoisen arvon heikentämisellä eli devalvaatiolla. Suomen palkka- ja hintataso palautettiin synkroniin verrokkimaiden kanssa. Devalvaatio oli puolen miljoonan työttömän maassa uuden kasvun käynnistin. Nyt suomi olisi tarvinnut oman valuutan ja devalvaation. Käytössä on kuitenkin ollut väärä kolhoosiraha, eikä euro jousta yksittäisten maiden tarpeisiin.



      Suomessa kansantuote laskee 8:sta vuotta peräkkäin ja vuoteen 2008 nähden kansantuotteesta (BKT) on menetetty viidennes. Jotta suomi saisi ulkomailta rahaa konkurssipesän hoitoon, deflatoitava talous, räjäytettävä vanhat rakenteet ja aloitettava jälleenrakennus talouden jätteiden raunioilta.

      Poista
    2. EU lopetti maamme ihanan puhtauden ajan. Yhdessä suuren perkeleen, euron kanssa, se esti ihanan taloutemme kaksi keskeistä "työkalua": devalvaation ja kartellit. Suuri saatana, Yhdysvallat, laittaa kartelliin syyllistyneet johtajat loppuelämäkseen tiilenpäitä lukemaan. Sitä voi hyvin lukea ja päätellä, että kysessä on illuminatin kauhea salajuoni, jota globaali talouselämä tukee. Voihi ja aah -, kuinka kaipaan takaisin vanhoja hyviä aikoja, jolloin kahdenvälinen vaihdantataloutemme neuvostoliiton kanssa, yhdessä maanviljeilijöidemme suuren isänmaallisuuden kera, turvasi meille jokaiselle voita leipämme päälle. Ja silloin sitä voiherkkua oli niin paljon, että vähempikin olisi sydäntautikuolemaan hyvin piisannut.

      Poista
    3. Miksi kiroilet, syntinen?

      Poista
    4. Simeoni, liuhuparta,
      valittaa se "ihmisparka,
      syntinen, saatana, kurja".

      Poista
    5. Koprolalia (kr. κόπρος 'uloste' + λαλιά 'puhe') on varsinkin Touretten syndroomaan kuuluva oire. Sillä tarkoitetaan pakonomaista tarvetta puhua hävyttömyyksiä. Myös jatkuva kirosanojen (tahdoton) käyttö normaalissa puheessa on koprolalialle ominaista.

      Poista
    6. Sinä lääkärinä tiedät niin paljon noista diagnooseista, mutta tuota en usko Alexis Stenwallinkaan sairastaneen

      Poista
    7. Sitä paitsi tuo mainittu sairaus tai vaiva taitaa liittyä vain puheeseen, ei kirjoitukseen.

      Poista
  31. Nyt kun lainakannan kasvattamis politiikka on tullut tiensä päähän, niin uhkana on deflaatio. Todiste vain siitä, että aiempien vuosien hintojen nousu ja “talouskasvu” on ollut vain lainarahan pumppaamista markkinoille. Mitään todellista talouskasvua ei siis ole ollut. Koko talous on ollut enemmän ja vähemmän tätä lainarahakasan tonkimista. Tuotettaisiinkohan maassa taas jotain muutakin kuin ylihintaisia asuntoja.

    VastaaPoista
  32. Hallituksemme kaatuu ensi vuoden alkupuolella. Maamme ei enää kestä sekasortoa ja kurjuutta, jota se on jo aiheuttanut. Maamme työväestö saa tarpeekseen ja alkaa porvarien ytimiä ravistavat lakot. Pakko se on lakkoilla - ei meitä ryssäkään jyrännyt, ei sitä tee EK eikä kepukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaadu. Enemistöhallitukset ei kaadu. Ministereitä voidaa kierättää siinä se on korkeintaan.Neljä vuotta istuu. Saa riku räksyttä koko sydämmensä pohjasta. Vatsahaavan saa .

      Poista
    2. Minäkään en usko hallituksen kaatumiseen, en edes ministerien vaihtumiseen. Tätä ei pidä lukea niin, että olisin tyytyväinen heihin. Ei, en vaan näe parempiakaan vaihtoehtoja olevan tarjolla. Opposition räksyttäjistä ei ole ollut oloja parantamaan. Ketkä tilalle, onko parempia tarjolla? Onko oppositio edes esitellyt omaa ohjelmanjulistustaan?

      Lakkosumaan kyllä uskon, sillä se on täällä tapana, että raavaat miehet panevat perseen penkkiin, jos pennikin lähtee palkasta tai jos se ei nouse. Samaan aikaan huonommin palkatut ja paremmin koulutetut naiset hoitavat heidän peräpukamiaan ja maksavaurioitaan ja lapsiaan tarhoissa ja kouluissa. Kelpaa siinä istuskella ja odotella parempia aikoja.

      Poista
    3. Ei palkkoja enää markoissa ja penneissä makseta. Liisu teki hyvän varjohallituksen. En muista mikä sinä Iines siinä olit mutta olit mikä olit niin mersun takapenkillä tummien lasien takana vaan istut pöyhkeänä ja katsot miten köyhät jonottavat leipää jonossa.

      Poista
    4. Ei jonoa kukaan katso pöyhkeänä. Tämmöinen ei tulisi mieleenikään uskoa kenestäkään. Mistä kummasta mieleesi ylipäänsä tulee moinen ajatus?

      Poista
    5. Juuri ennen tämän kommentin lukua olin katsonut lehden videota, jossa näytettiin Myllypuron kilometrin mittainen leipäjono, jossa oli yli 600 ihmistä.

      Poista
  33. Siinä olen Stubbin kanssa samaa mieltä, kun vaatii rangaistusta coca colaa heittäneelle pösilölle. Rangaistusvaatimuksesta luopuminen aiheuttaisi vääränlaisen viestin kaikenmaailman hesseleille. Ihmisten pitää oppia, että pelkkä: "sori, mä tein virheen!", ei riitä silloin, kun on töträtty rankasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein ymmärrä, millä tavalla Stubbin asema oikeasti on uhattuna. Oma puolue ja sen kannattajat varmasti pitävät Stubbin puolta.

      Poista
    2. Stubbia yritetään käyttää syntipukkina kaikelle nykyiselle kurjuudelle. Punavihreät kohdistavat häneen nyt kaiken vihapuheensa, vaikka teko itsessään oli aika pieni ja ohut. Kärpäsestä härkänen, ja punaisten ja vihreitten välikysymys lähinnä hymyilyttää.

      Tarkistamattoman tiedon antaminen eduskunnan jäseneltä kertoo enemmän edustajan työtavoista ja kiirepaineista kuin ehkä moraalista. Kuitenkin tuon kaltainen teko tuolta paikalta on väärä teko, mutta ei liene tavaton paineenalaisessa työssä. Minäkin olen esittänyt koulussa oppilaille joskus tarkistamatonta tietoa varmana tietona.

      Mokia tekee siis jokainen työssään, ja pointti on siinä, että kaikki eivät edes myönnä virheitään, saati pyydä niitä anteeksi. Valtion päämiehetkin tekevätkin virheitä, ja tämä Stubbin oli nyt pienimmästä päästä. Kuka kärsi, cocacolamieskö? Saipa vain tekosyyn lukkiutuneille mielipiteilleen ja vihateolleen.

      Poista
    3. Pieni ja ohut teko sisälsi jatkuvaa virheellisen informaation jakamista. Sellaista, joka ei johtunut valehtelusta, vaan ministerin asiaan perehtymättömyydestä, asiaan paneutumattomuudesta. Osaamisen puutteesta.

      Poista
    4. Jatkuvasti?

      Edustajan työtavoilla tarkoitin nimenomaan sitä, että niissä oli vikaa: ei ollut perehdytty asiaan, josta annettiin lausunto. Siis samaa mieltä tältä osin pätevyydestä antaa lausunto,

      Poista
    5. Stubb krtoi useamman kerran, että hallintarekisteriä kannattaa 90 prosenttia viranomaisista, kun oikea tieto oli, että 90 prosenttia heistä sitä vastustaa. Vastustajien joukossa oikeuslaitos ja poliisi. Melko anarkistista, sanoisin.

      Poista
    6. En ole seurannut Stubbia tarkasti, se älämölö alkoi niin hirveänä, että hyppäsin tämän liopun yli.

      Minkälaista vahinkoa tuosta väärästä lausunnosta tuli? Muuta kuin henkilökohtainen munaus? Minusta siinä on myöntämisen ja anteeksipyynnön jälkeen rangaistusta tarpeekseen. Pitäisi keskittyä oppositionkin nyt työn tekemiseen eikä tarpeettoman rähinän lietsomiseen.

      Poista
    7. Liopun = lopun, jutun loppuvaiheiden.

      Poista
  34. 1990-luvulla ongelmat olivat samoja. Vienti ei vetänyt. Valtion velka oli kasvanut uhkaavan isoksi. Työttömyys rikkoi ennätyksiä.

    Tasavallan presidentiksi sdp:n ehdokkaana valittu Martti Ahtisaari nostatti sdp:n ja SAK:n leirissä hiuksia sekä verenpaineita. Presidentin kampanjan aikainen vaatimus lisätä kansanvaltaa ihan oikeasti ja vähentää puolueiden sekä etujärjestöjen; oli ennen kuulumaton.

    Nytkin tehdään parasta aikaa irtaantumisyrityksiä kansallisesta korporatismista; länsimaisen demokratian perustalta toimivan parlamentarismin suuntaan.

    Mutta Sak on tottunut tekemään politiikka. Ei käy. Demokratia saa väistyä. Sak:n kannattajat haluat kaataa vaaleilla valitun hallituksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän lapsellistahan tuo analyysiksi olisi, mutta olkoon nyt menneeksi. SAK ei nosta eikä kaada hallituksia, me ihmiset sen teemne. Tämä viimeisin hallitus kaatuu, koska ihmiset ymmärtävät sen olevan ennätysosaamaton ja koko suomalaisuutta vastaan,suomalaisvihamielinen.

      Poista
  35. Mitä hallitus ei osaa?
    Onko sinulla sekasortoa ja kurjuutta?
    Etkö ole saanut hoitoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan loogisella vastakysymyksellä: mitä hallituksemme osaa?

      Miten se aikoo saada taloutemme nousuun, kun siitä ei ole vielä kertonut halaistua sanaa.

      Poista
  36. Se vain näyttää olevan normifasismia rakastavalle Risto Reippaalle korporativismille aivan ylivoimaisen vaikea asia ymmärrettäväksi. Tällä menolla ei kestä kovin kauaa että olemme IMF:n ohjauksessa. Siinä vaiheessa AKT:n pullistelut ei enää paljoa auta. Jos on enää ahtaajia edes töissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heh, et ole vissiin taloustieteeseen perehtynyt?

      Poista
    2. Anonyymi on ihan kujalla.

      Ollaan parhaillaan tiukasti IMFn valjaissa ja sen lisäksi tehdään kuten Frau Merkel haluaa.

      Yksipuolinen leikkauspolitiikka lamauttaa Suomen kansantalouden. Nyt yritetään tekohengittää pakottamalla matala-alan työntekijät, kunta-alan pienipalkkaiset ja kaikkein varattomimmat uhrautumaan. Ja leikataan koulutuksesta ja lasten varhaiskasvatuksesta. Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa on useampia vuosia vain leikattu, nimenomaan julkisista palveluista. IMF:n ja EKP:n vaatimuksesta.Siitä ei ole seurannut mitään hyvää näiden maiden kansalaisille, ja siksi näissä maissa elää kansalaiskapinahenki. Se mikä on syttynyt meilläkin.

      Poista
    3. Jos olisimme Norja , jolla on rahaa saavat itse päättää asioistaan.Ei Norjan tartee olla Eu:ssa ja heillä on oma kruunu.Eivätkä maksa kreikan lainoja.

      Erään Lipposen takia meidän piti päästä pöytiin joisssa tehdään päätöksiä. No , nyt olemme maksamassa niitä Lipposen päätöksiä.

      Poista
    4. Meillä oli Nokia. Kukas sen vei? Meillä on ollut vaikka mitä, kuka tai mikä ne vei? Kuka antoi pois? Joku yliluonnollinen voima? Näkymätön käsi kenties? Ajattelisit joskus, ihan ite.

      Poista
  37. Jatka kyselyä , kun sä et tiedä mitä hallitus tekee .. hehhehh.
    Luve vaikka hallitusohjelma.

    VastaaPoista
  38. Et pysty Riku kontrolloimaan kaikkea

    Risto Reipas tuhlaa aikaansa ja energiaasi yrittäessäsi kontrolloida asioita, joihin et voi kuitenkaan vaikuttaa. Se tie johtaa vain turhautumiseen, epäonnistumiseen, surkeuteen ja jämähtämiseen..

    Fantastista sanoi Käteinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi sinä minulle kontrollifriikkiyttä tarjoat, onko itselläsi sellainen? - Tiedä, että sanoja maailmaan mahtuu, eikä niillä yleensä ole mitään vaikutusta. Propagandan kirjoittajat erikseen, - sellaiset sairaat.

      Poista
    2. Lars Levi Laestadiuksella ja seuraajallaan Juha Sipilällä on se ongelma, että katsovat kykenevänsä toisia ihmisiä kasvattamaan, vaikka ajattelunsa on alkeellista totalitarismia.

      Poista
    3. Perus-Risto on aina valittamaan kaikesta ja arvostelemaan muita ja muiden tekemisiä? Onko se ihan oma luonteenpiirre, heikko itsetunto vai opittu taito? Oletko kateellinen/katkera muiden olemisista ja tekemisistä, että on helpompi heittää lokaa niiden niskaan kuin sanoa, että olipas hyvin toimittu tms.?

      Poista
    4. Aloitettaisikoon sillä, että missä hallitus on toiminut hyvin?

      Poista
    5. Pisteitä päätöksentekokyvystä, ohjelmanteosta ja joustavuudesta. Sekä sitkeydestä. Helppo olisi luovuttaa ja heittäytyä edellisen hallituksen mukaan tekemättömäksi.

      Poista
    6. Eli parkkikiekon koon ja tyylin muutaminen, mitä muuta?

      Poista
    7. Ei kai se hallituksen vika ole, etteivät työmarkkinajärjestöt kykene tekemään sellaista sopimusta, jolla olisi korvattu pakkolait?

      Tässä pelataan nyt kovaa peliä ja kortit näköjään katsotaan loppuun asti. Pahimmat änkyrät ovat EK ja AKT.

      EKn toiminta on raakaa. Siellä näköjään ajatellaan, että annetaan 50 tuhannelle muutama sata euroa kuussa lisää, kun sillä hinnalla saadaan leikattua sama summa 3 miljoonalta.

      Poista
    8. Anteeksi anonyymi, että olen taas hereillä yöseen aikaan. Valitettavasti en saanut synnyinlahjaksi samaa myönteisyyttä, joka olemustasi silmiä särkevästi valaisee.

      Poista
  39. Hyvää itsenäisyyspäivää Iines.

    VastaaPoista
  40. Hyvää itsenäisyyspäivää, Anonyymi, sinulle ja kaikille muillekin!

    Minusta tämä on aina ollut juhlapäivä, hieman vakava ja harras, mutta Suomihan ei ole saavuttanut itsenäisyyttä ilon vaan raskaimman kautta. Kyllä semmoista passaa kunnioittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsenäisyyspäivää Iineksellekin.

      Ei se itse itsenäisyyden saavutus kummoinen ponnistus ollut, mutta sen jälkeinen kiista siitä mitä sillä itsenäisyydellä tehdään, johti veriseen sisällissotaan.

      Ja lopullisesti itsenäisyys varmistettiin sitten talvi- ja jatkosodassa, joten siinä mielessä tietysti aika raskaan kautta.

      Poista
    2. Kiitos, hyvähän se oli! Tuota viime vaihetta juuri tarkoitin "raskaimmalla". Ei taida olla perhettä tai sukua, joka ei kokenut menetyksiä sodassa.

      Poista