Pieni Pohjois-Korea

Kuulin juuri radiosta, että Jari Aarnion tuomio voi olla jopa kolmetoista vuotta vankilaa.

Joistain huume- ja rahajutuista tuommoinen tuomio samaan aikaan kun oman äitinsä ja kaksitoistavuotiaan tytön paljain käsin  kuristamisesta saa seitsemän vuoden kakun, josta lisäksi pääsee aikaistettuun vapauteen!

Ja kun pääsee vapauteen, menee ja kuristaa vielä 42-vuotiaan naisystävän kuoliaaksi. Kärsii taas muutaman vuoden ja hellurei, täältä tullaan taas, Suomi, ennen aikojaan vapauteen, kun ei ole syyttäjän mukaan mitään syytä pitää Penttistä vankeudessa.

FBI tosin luokittelee tämän suomalaiskuristajan vaaralliseksi sarjamurhaajaksi, mutta meillä mies on onnettomien olosuhteitten vuoksi pimahtanut muutamaan pikku tappoon ja nyt siis luottamuksen arvoinen. Kyllä se siitä, kunhan taputellaan hellästi terveeksi. Kun katsoo Penttisen kuvaa, silmät ovat tyhjät. Mikään usko, toivo ja rakkaus ei näihin psykopaatin silmiin tuo lämpöä, koskaan.

Niin se on, että ihmisen henki on halpa verrattuna rahan arvoon. Murhistakin ensikertalainen saa lyhennetyn istumisen ja raiskauksista saa julkisuusalennusta. Ja jos on himpan verran alaikäinen, tuomio on ehdollinen. Minusta siitoskykyiset ovat jo kyllin miehiä kärsimään oikean tuomion. Muistaakseni muuan naisenmurhaaja Lilokin on jo vapautunut, vaikka tuomiosta on tuskin muutamaa vuotta kulunut.

Vaan niinkin se on, että vuosi on lopuillaan, ja tulee uudet kalenterit ja uudet väärinteot ja tuomiot.

Maailma on aika kamala paikka, jos on sitä sorttia, että seuraa maailmanmenoa valikoimatta uutisia tai uutislähteitä.

Mietin, mitä hyvää nyt, kun hallitustakin kammetaan alas valtaistuimelta median voimin,  olisi odotettavissa. Muuttaisivatko uudet vaalitkaan mitään, kun vihreätkin ovat jo jääneet nousevien perussuomalaisten taakse gallupissa. Auttaisiko Antti Rinne?

Ja auttaisiko maailmantuskaan se, että rupeaisi hyväntekijäksi ja sulkisi korvat kaikelta epämieluisalta, poimisi vain kukkia, laulellen ja pientä karitsaa silittäen?  Uskoen, luottaen, silmät ja korvat sievästi supussa, niin että pienistä rei'istä näkyisi ja kuuluisi vain se, minkä haluaa nähdä? Kieltäisi blogistaan kirosanat,  kaikki erimieliset ja ankeat ja pahat ajatukset ja hyväksyisi vain hyvää linjaa ajavat kommentit? Ja estäisi anonyymit kommentit kuin Helsingin Sanomat? Antaisi blogilleen uuden  nimen Pieni Pohjois-Korea.

(PS Kuvantekijä on toistaiseksi tuntematon, eikä kuva liity mitenkään tekstiin. Paitsi jos keksit jonkin yhteyden.)