28.8.2017

De va kukku de



Laittomasti maassa oleskelevien toimeentulotuesta käydään kiivasta keskustelua. Sanotaan, että tuet takaava perustuslaki ei koske kuin maan kansalaisia:
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tämä on kukkua. Laki ei koske kaikkia maan kansalaisia. Se ei koske esimerkiksi opiskelijoita, joiden tulee elääkseen otaa lainaa, ainoana erillisryhmänä Suomessa. Opiskelijoita oli Suomessa Tilastokeskuksen mukaan muutama vuosi sitten 1,2 miljoonaa.

Lisäksi opiskelijat  voivat tahtomattaan ja syyttään olla tilanteessa, jossa rahaa ei yksinkertaisesti ole eikä tilapäistyötä saa. Laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia auttamislaki kyllä koskee, samoin oikeus tai velvollisuus opiskella tuen varassa koskee heitä. 

Minulla on tästä opiskelijoitten tilanteesta omakohtainen esimerkki. Kun tyttäreni opiskeli ensimmäisiä vuosiaan, sattui niin että eräänä kesänä  hän ei saanutkaan luvattua työpaikkaa ja oli tyhjän päällä alkukesän. Itsellänikin oli tiukkaa lainojeni kanssa, ja kehotin häntä marssimaan sosiaalitoimiston luukulle. Minulla oli käsitys, että jokainen ihminen saa yhteiskunnalta jotakin apua pakkotilanteessa, etenkin kun syy työttömyyteen ei ollut hänen vaan työnantajan äkillisen perumisen.  Olin väärässä. 

Sosiaalitoimisto nimittäin pyysi hänen muutaman kuukauden tilitietoliuskansa nähtäväkseen, ja kun niistä ilmeni, että minä äitinä olin maksanut hänelle silloin tällöin pikkusumman, tuki evättiin ja käskettiin pyytää lisää äidiltä. Näin on käynyt muillekin tilapäisesti rahattomille opiskelijoille: rahaa ei heru, jos kotoa on tullut hiukankin avustusta, ei vaikka opiskelija on täysi-ikäinen. 

Jokin tuossa systeemissä haisee. Ihmiset eivät olekaan perustuslain auvoisista sanoista huolimatta tasavertaisia. Jotkut saavat tulla toimeen omillaan, vaikka omia ei olisi. Jokusia taas autetaan kaksin verroin, vaikka he eivät ole maan kansalaisia.

Minusta perustuslakia pitää tältä osin uudistaa. Se herättää näinä päivinä ymmärrettävää katkeruutta suomalaisissa ihmisissä, jotka kamppailevat toimeentulonsa kanssa. Kun jokuset saavat toimeentulon vain marssimalla Suomeen ja ilmoittamalla väärät henkilötiedot, se ei herätä luottamusta perustuslakiin eikä poliitikkoihin.

Perustuslaki tulee kirjoittaa radikaalisti muuttuneisiin oloihin. Laittomasti maassa olevien hätäapu akuutteine terveydenhoitoineen on inhimillistä, ja sitä tulee antaa. Mutta ellei lupaa yhden valituksen jälkeenkään myönnetä, se on oikeusvaltion ja EU:n yhteisten säädösten mukainen päätös -   maasta pois ja heti. Ei kirkon suojiin, vaan lentokoneeseen, vaikka koko naispapisto, Kari Mäkinen  ja Touko Aalto roikkuisivat koneen siivissä. 

175 kommenttia:

  1. Suomi on historiallisesti ollut ylpeä laillisuuden noudattamisestaan. Nykypäivänä laillisuuden kunnioitus tuntuu olevan heikkoa. Evankelisluterilaisen kirkon tulisi erottaa palveluksestaan hysteerikkopapit, jotka käyvät kirkumalla häiritsemässä laillista järjestystä.Surullisena katson valtion kirkkomme tuuliajoa kaikkien mahdolliste virtausten viemänä.

    Vakaa yhteiskuntajärjestys edellyttää, että kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat pystytään poistamaan mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Sosiaaliapujen jakaminen usein väärillä nimillä esiintyville, monesti lapsiksi tekeytyville, huijareille on edesvastuutonta.

    Sellainen johti Turun tapahtumiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkaisin erokirkosta.fi-sivustoa. Kirkosta eroaminen on taas melkoisessa nousussa. Eilen erosi parikymmentä enemmän kuin toissapäivänä eli 70, ja tämän päivän ennuste menee 100:aan eronneeseen.

      Jos Kari Mäkinen on yhtä kuin kirkko, se ei ole minun kirkkoni. Ei laki ole tässä epähumaani eikä epäkristillinen. Mäkinen olisi voinut kertoa yhtä lailla, mitä Jeesus sanoo lain rikkojista, väärällä nimellä ja iällä esiintyvistä. Ei oikeusvaltio heitä hädänalaista pois suojastaan.

      Poista
    2. Toimeentulotukea saa nykyisin jopa kotona vanhempiensa kanssa elävä täysi-ikäinen nuori. Aiheesta on kirjoittanut mm Heikki Hiilamo otsikolla: "Rikkaiden lapsille taskurahaa Kelasta" ESS 7.5.2017.

      Asumitukilaki muuttui. Opiskelijoiden asumislisää ei maksettu mikäli opiskelija asui vanhempiensa omistamassa asunnossa. Nyt kun opiskelijat kuuluvat yleisen asumistuen piiriin, tuo este tuen saamiselle poistui.

      Toimeentulotuki on viimesijainen tuki. Silloin kaikki tulot ja tilit ja omaisuus otetaan huomioon. Tulot ovat tuloja tulivatpa ne keneltä hyvänsä. Käteistä kannattaa silloin antaa, jos haluaa auttaa.

      Poista
    3. Eipä ole ihme, että hyvinvointi käy kalliiksi, kun rahaa tyrkytetään näin. Lisäksi meillä tuupataan lapsia subjektiiviseen päivähoitoon, vaikka vanhemmat ovat kotona. Lapsilisiä maksetaan myös ulkomaille esimerkiksi Viroon lapsille, jos isä on Suomessa työssä. Kaikki saavat lapsilisää - tämä tosin on jollain tavalla demokraattista, sillä raha kuuluu lapselle, ei vanhemmille. Kaikki rikkaat lapset eivät saa liikoja, sillä rikkaiden parissa esiintyy myös äärimmäistä saituutta perhettä kohtaan. Näistä on kirjoitettu muutamia järkyttäviä muistelmia. 

      Minulla on semmoinen tuntuma, että rikkaat opiskelijanuoret eivät pääsääntöisesti asu kotona, vaan heille hankituissa omissa tai vuokra-asunnoissa. Elleivät vanhemmat ole niitä sairaalloisen saitoja, joita tosi rikkaissa yllättävän paljon.

      (Voin kertoa teille salaisuuden: minun rikkaimmat sukulaiseni ovat saitoja, oikein itaria. Olen havainnut, että he ovat paljolti rikkaita itaran elämäntapansa vuoksi, ei ehkä jättimäisten tulojen. Voisin kertoa teillekin lukuisia säästökeinoja tilien kartuttamiseen. Ehkä joskus kerronkin, millainen oikein saita ihminen on.)

      Poista
    4. Tätä postaustasi jäänkin innolla odottamaan: millaista on tosi saituus tämän päivän Suomessa!

      Minun tuntemani saidat ovat jo vanhoja, kuolleita jopa, mutta heidän saituuttaan naureskellaan edelleen hyväntahtoisesti.

      Minuakin voisi pitää jossakin määrin saitana... En tuhlaile rahaa kalliisiin asioihin, ruokaan, vaatteisiin, matkoihin - vaan ostan mielestäni "järkevästi".

      Senkin olen huomannut, että viisikymppiä sularahana maksettuna tuntuu kalliilta, mutta kortilla maksettuna ei.

      Poista
    5. Pelkään että siitä tulee satu Harpagonista tai jotakin muuta semmoista. En osaa minäkään tuimin kurtuin katsoa itaruutta. Se on niin hupaisaa että!

      Poista
    6. Minä olen rahankäytöltäni hyvin harkitseva, mutta kaukana itaruudesta. En tiedä kovinkaan hyvin, mitä piimälitra maksaa, tai onko nippu banaaneita kallis. Joskus kun vilkaisin hintalappua, se oli mielettömän halpa.

      Mutta siis kaupassa punnitsen jokaista ostosta, joka ei kuulu rutiiniin. Kääntelen vaihtoehtoja käsissäni, panen takaisin, ja palaan lopulta sopivan luo. Se on sopivan hintainen ja mielestäni tarpeeksi hyvälaatuinen, ei kallein eikä halvin.

      Halvimman ostossa sain kerran nenilleni. Ostin Tokmannilta teflonpannutarjouksen, kaksi erikokoista hyvännäköistä paistinpannua, 9,90 euroa. Kotona huomasin, että molempien pohja oli epätasainen, ne keinuivat liedellä ja paistoivat siis epätasaisesti.

      Poista
    7. En minäkään hintoja seuraa enkä tiedäkään - ennen vanhaan ostin aina ruokakaupassa tarjolla olevista halvimman. Kun sitten vaimo alkoi moisesta itaruudesta naputtaa, niin aloin ostaa toiseksi halvimman.

      Poista
    8. Ja jos jokin on hullun halpaa, se kannattaa jättää ostamatta. Ostin kerran mökille noiden pannujen lisäksi myös 9 euron kahvinkeittimen. Kyllähän se valutti kahvin kiitettävästi pannuun, mutta kahvi oli haaleaa, ei edes lämmintä.

      Poista
  2. Ymmärrän nuorison ja vanhuksienkin kiukun ja vihan kun ulkomailta tulleille taataan jopa paremmat toimeentulo mahdollisuudet kuin suomipojille ja -tytöille, joiden joka ainoaa almua syynätään kelassa suurennuslasin kanssa. Vastakkain asettelu lisää aina mielettömästi vihaa ja rasismia. Olen törmännyt siihen jopa lasten kanssa tyyliin - siitä mutiaisesta tehtiin sankari, vaikka joku suominatsikin oli paikalla auttamassa. Siellä oli paljonkin erilaisia tyyppejä jotka halusivat estää tilanteen. Kukapa ei olisi halunnut. Osa tummapintaisista kansalaisista on kasvanut Suomessa ja tehnyt pitkän työurankin täällä. Miten heidän käy? Hetkessä oli maine mennyt ja elämä vaakalaudalla.

    Nythän puukottajan oikea nimi- Abderrahman Bouanane- on kaikkien tiedossa ja alaikäisyys on vaihtunut muutamassa päivässä 22 ikävuoteen. Uhrina oli myös puukottajan tuntema KURDI-tyttö eli täysin hallitsematon viha/hulluus on ollut kyseessä. Onkohan tuo edes ns. terrori-isku vai pelkkä hulluus? Se selviää ajallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terroririkoksena sitä tutkitaan, ja taatusti perustellusti. Kynnys tähän lähtöasemaan on korkea, joten eivät viranomaiset tässä ole kiirehtineet. Nyt jo on tullut ilmi kytköksiä ja valheita ja asianomaisen kiinnostusta jihadismiin. Hulluhan koko aate on, joten hulluja ne kaikki tavallaan ovat. Ei hulluus kuitenkaan pese terroritekoa pois. Jos motiivina on herättää pelkoa ja kauhua ja tappaa naisia peräti kahdella veitsellä, kyseessä ei ole satunnainen mielenhäiriö.

      Terrorismin merkittävä kääntöpuoli onkin juuri se - tai en tiedä, onko se peräti yksi tarkoituskin - että maahanmuuttajia aletaan vihata ja pelätä. Silti kaikki toki tietänevät, että kaikki maahanmuuttajat eivät ole terroristeja. Aivan samoin kuin kaikki suomalaiset miehetkään eivät ole hakkaajia.

      Poista
    2. Laitoinkin aluksi että hulluutta se on terrorismikin, mutta taustat on vähän toisenlaiset kuin niinsanotussa "normaali" hulluudessa mikä pistää ihmisen tappamaan toisia: Ampumaan, heiluttamaan kirvestä tai puukkoa. Mutta se vaikutti niin sekavalta, että jätin osion kokonaan pois. Hyvin sanottu tuo ettei "hulluus pese terroritekoa pois" Ja terrorismin tarkoitus on aina herättää pelkoa, vihaa ja kauhua. Pommiattentaattien psykologinen vaikutus on melkein suurempi kuin itse vanhinko, mitenkään vähättelemättä ihmisten murhaamista tai surua/vihaa mitä teko aiheuttaa. Viha ja epäluulo kohdistuu nyt rankasti kaikkiin maahanmuuttajiin, enkä enää ymmärrä miten rasismia tai viha-aaltoa voisi pysäyttää. Järkipuheet ja jeesustelu ei auta yhtään mtn, päinvastoin se on kuin bensaa liekkeihin. Jihadismi oli jo aiemminkin esillä ja islamissa on piirteitä, joita en hyväksy, mutta maassa maan tavalla tai maasta pois:) Joskus ajattelin ihanteellisesti että ihmiset voivat ajatella eri tavalla. mutta tulla silti toimeen, esimerkiksi jos liikun islamilaisessa yhteiskunnassa kunnioittaisin heidän periaatteitaan ja he taas minun/meidän. Lienee kuitenkin mahdoton yhtälö?

      Poista
    3. Totta puhut, Irja. Tuommoinen teko nostattaa paitsi surua ja järkytystä myös vihan tunteita. Tämä on ihmiselle ominaista, eikä sitä ole syytä kieltää. Viha on tunne, siinä missä rakkaus ja myötätuntokin.

      Kylmä järki on syytä koettaa säilyttää. Ja faktoista on hyvä olla selvillä, ettei mene öyhöttämään äärivasemmalle eikä äärioikealle - molemmat suunnat ovat aggressiivia vihan ilmauksissaan.

      Itseäni järkytti juuri tämä fakta, jonka luin Hesarista:"Maahanmuuttoviraston mukaan noin 70-80 prosenttia kaikista turvapaikanhakijoista tulee maahan ilman henkilöllisyysasiakirjoja. Vuodesta 2011 alkaen Suomeen on saapunut yli 54 000 turvapaikanhakijaa. Vain reilulla 10 000:lla oli mukanaan voimassa oleva matkustusasiakirja ja reiluilla kolmella tuhannella joku henkilöllisyystodistus."

      Poista
    4. Eiköhän ole kyse vastakääntyneen dogmaattisesta teosta eli puukottaja halusi todistaa uskostansa ja joukkoon kuulumisestansa sekä itselleen että muille. Teko ei varmaan ole helppo tekijällensäkään, siksi päätös pitää toteuttaa heti!

      Arvauksia nämä ovat tietysti. hh

      Poista
    5. Motiivia on vaikea sanoa, arvailuksi tosiaan menee. Kaipa rikospoliisikin kerää faktoja yhteen ja muodostaa niistä kokonaiskuvion, ellei tekijä itse halua avata motiivejaan. Suhde uskontoon on kuitenkin todettu, vaikka vastakkaisiakin lausuntoja on näkynyt.

      Poista
  3. En ole ihan varma siitä, että tämä Turun tapaus lisäisi vihaa ja epäluuloja kaikkia maahanmuuttajia kohtaan, ei edes pohjoisafrikkalaisia kohtaan.

    Kun kaikki tahot nyt yksimielisesti ja selkeästi tuomitsevat teon ja tekijän (paitsi arkkipiispa), niin se ehkä jopa vähentää suuren hiljaisen enemmistön pitkään patoutunutta ärtymystä.

    Iso osahan sitä kiukkua on syntynyt siitä, että viralliset tahot ja valtamedia ovat tähän asti hyssytelleet kaikkia epäkohtia ja jopa kieltäneet arvostelun rangaistuksen uhalla!

    Nyt kun nekin alkavat viimein myöntää, että arvostelussa on perää, niin viha vähenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun tapaus on omienkin havaintojeni mukaan avannut hanat. Media on alkanut rykiä realistisemmin, entistä useampi kirjoitus- ja lukutaitoinen, korkeasti oppinutkin uskaltaa avata suunsa.

      Sitä saamme vielä kuitenkin odottaa, että valtakunnan kirjallinen päämedia HS ei rohkeitten ulostulojensa jälkeen aina vetäisi mattoa kirjoituksen alta lätkäisemällä perään vastakkaisen peittokirjoituksen. Viimeksi näin tapahtui, kun heppoinen Nykäskä pantiin korjaamaan Niemisen oikeasti journalismia edustavaa esseetä.

      Rasistiksi ja islamofobistiksi leimaajat ottavat taka-askelia, mutta parku on kuin Sodomassa ja Gomorrassa.

      Poista
    2. En ymmärrä miksi sinä vähättelet Nykäsen kirjoitusta siitä huumejengistä joka pitkän aikaa terroisoi Turkua, etenkin Varissuota? Nämähän etukäteen naureskelivat yhtenä vappunakin että nyt lähdetään puukottaa ihmisiä Turun keskustaan. Lähtivät myös.

      Miten se muka vähättelisi tuon marokkolaisen paskakasan tekemisiä? Halloo kuule Iines itse, ota vähän välimatkaa omiin asenteisiisi, ovat aika jämähtäneitä.

      Poista
    3. Jos luet uudelleen, mitä olen Nykäsen kirjoituksesta sanonut, ydin on Nykäsen sijoittelu näkyvästi Tommi Niemisen esseen vasta-argumentoinniksi kaikkien lukijoitten luettavaksi paraatipaikalle, kun sen sijaan Niemisen tarkkaan analysoitu oikeasti tutkivaa journalismia edustava artikkeli piilotettiin nopeasti lähes näkymättömiin, ja se luotettiin vain tilaajien luettavaksi.

      Miksi tämä vanha huumejengijuttu kaivettiin juuri nyt esille? Näillä teoilla ei ole minkäänlaista kytköstä toisiinsa, ellei ulkoisia seikkoja - Turku, nuoret miehet, puukot - oteta huomioon. - Kovin tarkoitushakuista manipulointia.

      Hohhoijaa. Kunpa näistä "kyllä suomalaisetkin osaavat"-hokemista päästäisiin pikkuhiljaa oikeaan analyyttiseen keskusteluun.

      Poista
    4. Kohta varmaan joku nostaa esille finne igen -kortin ja kertoo kuinka 40- ja 50-luvuilla suomalaismiehet riehuivat puukkoineen Ruotsissa.

      Poista
    5. Niin, ja Imatran kolmoismurhaaja ja - jumalavita - Nikita Bergenström (alk. Juha Veikko Valjakkala, ent. Aslak Valdemar Ahonen, ent. Nikita Joakim Fouganthin)!

      Poista
    6. Joillakin on kaksoisstandardeja vaikka puhuu niitä vastaan. Sehän osoittaa että tosiaan on!

      Poista
    7. Taidat tarkoittaa minua, Anonyymi. Täsmennä nyt hieman, mikä kaksoisstandardi nyt pistää silmään. En silti vanno, etteikö minullakin niitä olisi.

      Poista
  4. En ole lukenut ranskalaiselta mestarikirjalija Michel Houellebecqilta kuin yhden, mutta se järisytti minua huumorillaan. Mitähän hän sanoisi marokkolaisista? - Vihjeeksi: Wikipedia sanoo hänen olevan maansa kiistellyimpiä ja tunnetuimpia kirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä luin ja jopa ostin Houellebecqin yhden teoksen, Halujen taistelukentän, muutama vuosi sitten. Muistan tunteneeni feminististä raivoa lukiessani sitä, miten päähenkilö kohteli naisia, esineenä. 

      Häneltä on uudempi kirja Alistuminen, joka kertoo islamilaisen kulttuurin käyttöönotosta Ranskassa. Houkuttaa kyllä lukemaan.

      Tässä linkki Esa Mäkijärven Houellebecqin Alistumisen kirjaesittelyyn:

      http://blogit.image.fi/merkintoja/michel-houellebecq-alistuminen/

      Kannattaa huomata, että kirjan nimi on Alistuminen, ei alistaminen. Sillä on merkitystä.

      Poista
    2. Tämä Houellebecq on siitä outo kirjailija, että häntä on kehunut myös vaikkapa Antti Nylen, jos oikein häenen kritiikkinsä ymmärsin, vaikkei Houellebecq suinkaan kuulu vasemmiston kaanoniin. Houellebecq on mielestäni kirjailija Timo Hännikäisen suuresti arvostama.

      Joten on vissiin parasta hänen kohdallaan sanoa reilusti vain oma vaatimaton mielipiteensä, kun häntä kumartavat herrat ja narrit ja kainenlaiset änkyrät eri ilmansuunnilta.

      Poista
    3. Luin tuon Alistumisen ehkä vuosi sitten, hiukan hyppien kyllä. H-becq kuuluu noihin ranskalaisten 'vaikeisiin' kirjoittajiin joiden teksti tai sanoma ei aina juuri ilahduta. Osuva nimi sillä on, näinhän vähän joka puolella on toimittu. Minulle tulee mieleeni 30-luku jolloin Hitlerin annettiin, vähä vähältä päästä koko mantereen herruuteen.

      Kyllä kai kirjalla on selvä tarkoitus, muistuttaa tulevia sukupolvia, että oli kerran aika jolloin vielä olisi voitu islmisoituminen ja sen mukana tuleva kaaos pysäyttää. Haastatteluista (olen nähnyt 2-3) päätellen H:lla ei enää riitä uskoa, että ranskalainen yhteiskunta selviäisi maahanmuutosta 'kuivin jaloin', jos lainkaan! Sitä en pysty vahvistamaan kun en osaa juurikaan ranskaa mutta ilmeiseltä tuo ennustus näyttää koko länsi-eurooppaakin ajatellen. Nyt ei enää pärjätä kauniita puhumalla.

      Viimeisimmässä kirjoituksessaan Alan Sadehzadeh on ottanutkin erittäin kovan kannan ISIS-liikkeen kannattajiin. Siihen kerran osallistuneet ovat rikollisia pelkästään sillä että ovat sen joukkoihin lähteneet, vaikkeivat hirmutekoihin olisikaan syyllistyneet, jne! hh

      Poista
    4. Aivan kipeää on, jos ottavat isis-"taistelijat" perheineen takaisin Suomeen. Työllistävät toki monta viisasta psykologia ja psykiatria sekä lukuisia "auttajia". Sitten isisläiset antavat Me Naisille haastatteluja, joissa kertovat ajatusmaailmansa ny muuttuneen ja nyt katuvansa tekojaan. Heh. Liittouma hoitakoot tehtävänsä huolella ja perinpohjaisesti.

      Poista
    5. Nytpä muistankin, että minähän ostin kesällä Pusulan PikkuOmenasta Houellebecqin kirjan, jonka nimi ei nyt tule mieleen, enkä itse asiassa edes muista mihin sen panin.

      Täytyypä etsiä ja lukea. (Sattumoisin selailin äsken kirjauksiani muutaman vuosikymmenen takaa: runoilija Jorma Kapari oli antanut minulle luettavakseen "mulkut runonsa" ja jos näytän vihreää valoa, hän lähettää ne Tammelle... Enpä muistanutkaan, että minulla on ollut näin ratkaiseva rooli suomalaisen laaturunouden historiassa!)

      Poista
    6. Ei kai sellainen ole mahdollista, että Suomi tietoisesti antaa jonkun taistelijan tulla Suomeen? Paluupostissa sinne, mistä tulivat!

      Poista
    7. Vastaanpa itselleni selattuani aamun nettilehtiä: Viranomaiset ovat pohtineet Isisin luota Suomeen palanneille ”ohituskaistaa” asuntojonoihin ja yhteiskunnan palveluihin.

      Tämä on taistelualueelta palaavan yhteiskuntaan integroitumisen kannalta keskeistä, toteaa sisäministeriö.

      Poista
    8. Armeijassa on sanonta: "majurina mies on tyhmimmillään, mutta se ei kuulu tähän. Paula Risikko on sairaanhoitaja, joka on väitellyt Terveystieteiden tohtoriksi. Tohtori ei totisesti, totisesti. ole tässä yhteydessä lääkäri, joku voisi jopa diletantiksi väittää. Mitä poliitikkouteensa tulee, hän on kiinnittänyt huomioni melkein sairaanomaisen tuntuisella pyrkyryydellä.

      Piruuttani pistin Googlen haun: Risikko on otettava harkintaan, millä en tarkoittanut sitä, vaan koukin hänen kannanottojaan. Surkeaa luettavaa, ymmärrystä puuttuu.

      Turun tapahtumien jälkeen hän jossain jo livautti, että isisten ottaminen on otettava tarkasteluun, tai jotain sinne päin.

      Tietäähän ne poliitikkojen puheet ja meidän tohtorin, sairaanhoitaja Risikon, mietteet!

      Sipilä nimittää nyt munarin poliitikoksi, Hannu Takkulan, rahapuun oksille, koska tämä putosi EU-parlamentista. Ilmeisesti siksi, ettei kukaan tiennyt, mitä Takkula siellä puuhaa, vai puuhaako mitään. Sisäministeriön kansliapäällikkö, Päivi Nerg, on se, joka ministeriössä todellista valtaa pitää. Nerg on Päivi Räsäsen poliittinen virkanimitys, kristillisdemokraatti eli Jeesuksen pyhä.

      Poista
    9. Sipilä nimittää Takkulan siksi, että tämä auttoi hukassa ollutta nykyistä pääministeriä vaalikampanjassa.

      Ja ihmiset vielä naureskelevat Rooman keisari Galigulalle, jonka väitetään nimittäneen hevosensa senaattoriksi!

      Poista
    10. Hullu on tämä maailma, hulluudella tätä hallitaan. Suomessa ei ole kuolemantuomiota, eikä pidäkään olla, mutta toivon liittoutuman tekevän oikean ratkaisun jokaisen isisläisen ja isiläistä seuranneen perheenjäsenen kohdalla. Viimeiseen lapseen asti. Ja nettikyylälle sanon, että en toivo tässä minkäänlaista laittomuutta, vaan kansainvälistä oikeutta siten kuin se on liittoumalle mahdollista toteuttaa.

      Poista
    11. Korruptiota, opportunismia... Valta turmelee jaloimmatkin aatteet, niin se vaan on. Toisaalta sanotaan, että kelle Luoja on antanut viran, hän on antanut myös ymmärryksen.

      Uskon eniten Lauri Viitaan: Sen joukon johtajaksi nimittäisin, ken pitkäkaulaisin on, ja pienipäisin.

      Vaan että Suomi ottaa mukisematta vastaan Isis-koulutuksessa olleita ja aikoo järjestää näille pulskille pojille vielä ohituskaistan asuntoihin ja palveluautomaateille, ohi vaikkapa lapsiperheitten. Tämä ei mene minun ymmärrykseni mukaan.

      Poista
    12. Järkyttävintä ovat sisäministeriön argumentit: muuten tulee joukkomurhia. Lukekaa itse:

      http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005345630.html

      Poista
    13. Eihän se kenenkään ymmärryksen mukaan mene,mutta sellaista elämä on, kuten Juha-Watt Vainio sanoissaan sanoo. - Nimittäin poliitikon elämä. Juha Sipilä pääsee kuoltuaan lestaattitaivaaseen. Heh. Paula Risikon ei tarvitse palata luultavasti inhoamaansa vararehtorin vararehtorin vararehtorin apulaisen virkaansa.

      Poista
    14. Jälkeenpäin ei ole mitään oikeita keinoja tietää tai selvittää sitä, mihin tekoihin isisläinen on syyllistynyt. Siksi tässä varmaan lähdetään syyttömyysotaksumasta.

      isiksen jäsenyys on rikos ihmiskuntaa vastaan.

      isisläinen pitää naamiota, kun toteuttaa uskoaan ja mielihalujaan murhata. Myös poliitikoilla on naamiot, niitä on vain vaikeampi huomata.

      Poista
    15. Hyvä ihme, kyllä ISIS on Euroopassa määritelty rikollisjärjestöksi. Jos siihen on joku Suomen kansalainen kuulunut niin häntä pitää jäsenyydestä ja aktiivisesta jäsenyydestä vielä erityisen raskaasti myös rankaista! Jos hänellä on jonkin asteen maahanmuuttajastatus niin maasta pois. hh

      Poista
    16. Mahdollisesti henkiin jäävät isisläiset tulee kaikkialla asettaa syytteeseen rikoksista ihmisyyttä vastaan ja tuomita sen mukaan. Tuomiot eivät voi olls pieniä. Tietoista pahuutta on käsittää asia jotenkin toisin.

      Stalin, Hitler, Eichman, Mengele, isis.

      Poista
    17. Samaa mieltä, Isis itsessään on rikos kaikkea ihmisyyttä vastaan. Pelkkä kuuluminen tähän rikollisjärjestöön on syy karkottaa "turvapaikanhakija". Minkään luopumisselityksen ei pidä käydä, vaikka olisi kääntynyt kirkon ohjeitten mukaan "kristityksi".

      Poista
    18. "Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina ja nyt on ainutlaatuinen tilaisuus auttaa isisläisiä hyvään elämään", sanoi poliitikko.

      Poista
    19. Laitan vielä uudelleen brittiläisen taksikuskin, filantroopin ja hyväntekijän, Alan Henningin kohtalon.

      Tätäkö Suomessa aiotaan kannattaa, tukea ja anteeksiantaa?

      Poista
    20. Luulen, että tämä sisäministeriön unelma isiläisten ohituskaistasta ohi suomalaisten köyhien on niin typerä ajatus, että siitä on pakko luopua. Suomalaiset eivät tule sulattamaan näin päätöntä ajatusta.

      Poista
    21. "Josef Mengele, te selvisitte koettelemuksistanne ja rankoista kokemuksistanne kuin ihmeen kaupalla. Haluamme nyt tukea kehittymistänne kokonaisvaltaisesti onnelliseksi, tasapainoiseksi ja hyväksi yhteiskunnan jäseneksi. Emme ainoastaan usko, vaan tiedämme, että olette sisimmältänne hyvä ihminen, aivan kuin yksi meistä. Olemme järjestäneet teille asunnon, sangen kohtuullisen työpaikan ja palkan sekä muut säällisen elämän ehdot. Sitä vain, Josef, sinulta - anteeksi, vahingossa sinuttelin - toivoisin, että jättäisitte nuo alituiset hitler-tervehdykset tekemättä, tai ainakin tekisitte ne salaa."

      Poista
    22. Täydennys tuonne ohituskaistaa koskevaan kommenttiini. Nimittäin esitys pohjaa sisäministeriön suunnitelmiin kotouttaa Isis-koulutettuja miehiä Suomeen, mutta asialla on nyt ollut konkreettisemmin Vantaan perhepalveluiden johtaja Anna Cantell-Forsbom.

      " - Ajattelen niin, että jos yhteiskuntaan integroituminen on parhaita suojamekanismeja radikalisoitumista vastaan, asunto, työpaikka ja opiskelu ovat keskeisiä.

      - Pitäisi tietenkin olla muutakin tukea. Pelkkä asunto ei ratkaise vielä mitään. Muutkin elämän peruspilarit pitää olla kunnossa."

      Poista
    23. Juuri niin: "Peruspilareista tärkein on tietysti fyffe, eli rumasti rahaa, ja sen ohella tasapainoinen yhteisöllisys sekä perhe-elämä. Tikkurilaan emme tietenkään laita, se olisi epäinhimillisstä, Koivukylä tai Korso eivät myöskään tule kysymykseen. Täytyy harkita, josko Ylästö tai joku muu luonnonläheinen ja rauhoittava paikka tulisi kyseeseen. Tiedustelemme vielä valtiolta, voisiko Königstedtin kartano, joka on nykyisin valtioneuvoston käytössä, soveltua tähän tarkoitukseen kaikkien kannalta mukavimmin. Uskomme Juha Sipilän olevan ajatukselle myötämielinen."

      Poista
    24. Niin, peruspilarit, tahtoo sanoa peruskasvatus ja yleinen kulttuurin ilmapiiri aikana jolloin kasvaa aikuiseksi, nämä ovat kovin toisenlaisia muslimien maailmassa. Pakko ja ruumillinen kuritus kuuluvat asiaan. Tämän jälki näkyy loppuelämän. Pojat ovat hyviä pitämään puoliaan, agressiivisia, tytöt vaikenevat.

      Saksaa ymmärtävät voivat googlata:

      zana ramadani die zeit

      … josta löytyy Balkanin muslimi Zana'n tietoa muslimilasten kotikasvatuksesta (ja varmaan paljosta muustakin). hh

      Poista
    25. Olen lukenut melkoisen monta muslimikulttuurien perhe-elämästä kertovaa kirjaa. Nämä ovat kaikki olleet naisten kirjoittamia, monesti johonkin toiseen kulttuuriin muuttaneitten viisaitten musliminaisten tai muslimimiesten kanssa avioituneiden ja muslimimaassa eläneiden länsimaisten naisten kirjoittamia elämäkerrallisia teoksia, ei fiktiivisiä ainakaan kokonaan.

      Kirjailijanaiset kuvaavat kaikenlaisia muslimeita, mutta enimmäkseen vapaamielisimmätkin muslimit ovat kovin sidoksissa tosi paikan tullen ikivanhoisiin orjuuttaviin perinteisiin. Usein naisen pitää karata lapsineen toiseen maahan, mies ei perhettään päästä pois. En ryhdy kirjaamaan tähän yksityiskohtia, kiinnostuneet löytävät kyllä teoksia kirjastoista. 

      Poista
  5. Iltalehti kertoo, kuinka hyvä ja armollinen, kaukaatietävä pääministeri Juha Sipilä on nimittämässä epäonnistuneen poliitikko Hannu Takkulan rahapuun vihreille oksille. Sellaista se kepulaisuus on. Hyvyyttä ja osaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.

      Poista
    2. Herra antoi ja Herra otti, mutta sitten tuli Hottentotti.

      Poista
    3. Hottentotti otti, se oli jättipotti.

      Poista
    4. Ja näin lauloi Helmutti Lotti.

      Poista
    5. Kaunista laulua. Tosin liian äitelää omaankin makuuni, ei särön säröä. Mutta kun sopi riimittelyyn.

      Poista
    6. No, jos säröä kaipaat, laitan Kennedyjen kappaleen Trump yli kaiken.

      Poista
  6. No, nythän kristillisten Essaykin puhuu jo kansalaistenkin turvallisuudesta ja vaatii palautuksia nopeutettavaksi. Johan nyt on markkinat, kun poliitikot alkavat herätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kristitty nyt sitä voi vastustaa, että ristilläriippumisen aikaa lyhennetään.

      Poista
    2. En tiedä, ymmärränkö tätä vertausta nyt ollenkaan.

      Vaan oikeat ristilläriippujat eivät käsittääseni pääse tänne Suomeen asti halki Euroopan kaikkien maitten, orjuutetut huntunaiset ja pienet rääsylapset.

      Tänne pääsevät vahvimmat, pulskimmat, punaposkisimmat, passittomat muttei milloinkaan iPhonettomat varakkaimmat nuoret miehet, joiden vapaita hiuksia ja kehoa tuulet ja merkkifarkut hyväilevät.

      Poista
  7. Pakanamaan pakanapiispalla, huonolla ihmisellä, on teille asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä pidä tarpeellisena erikseen erillisellä pykälällä kriminalisoida laittomasti maassa olevien satunnaista auttamista. Eri asia on järjestäytynyt avustustoiminta, koska se toimii oikeusvaltion yhteisiä lakeja vastaan - se on hyväntekijän kaapuun verhoutunutta vallan ottamista valtiolta.

      Opinpa uuden käsitteen artikkelista: kirkkoturva. Se kävelee valtion yli.

      Poista
    2. Kirkossa kaikki ovat turvassa, mutta minä en.

      Poista
    3. Minusta kirkot ovat hienoja rakennuksia, pyhättöjä. Kannatan kirkkoja, kannatan jopa pyhyyttä. Ihminen tarvitsee perspektiiviä ylöspäin, irti maasta - henki taivahalle jne.

      Kirkot huokuvat historiaa ja taidetta, kuvataiteita, musiikkia, kirjallisuutta, miksei hengenkin lentoa ja eräänlaista vapautta - kaikesta teologiasta huolimatta. On säväyttävää istua tyhjässä kirkossa katsomassa värikkään lasi-ikkunan läpi heiluvia koivunoksia ja kuunnella Bachia tai yleensä urkumusiikkia, jopa virsiä.

      Kävelen mieluusti hautausmailla, olen aina kävellyt. Kun opiskelin muinoin Rauman kesäyliopistossa, minula oli päivittäin kaksi tuntia odotusaikaa, ennen kuin bussi mökin peräkylille lähti. Menin usein istumaan ikivanhalle kauppiaitten hautausmaalle Vanhaan Raumaan, ja söin eväsleipäni siellä kiviraunioitten keskellä katseilta suojassa kaiken kohinan keskellä katsellen hautakiviä ja kuunnellen linnunlaulua puissa.

      Toisella puolella oli Rauman iso vanha hautausmaa, johon äidinäiti miehineen ja appeineen on haudattuna, edelleen tietysti. Äidinäiti ja äidinisä + appi kuolivat kahden viikon välein, ja heidät on haudattu hassusti hautausmaan vanhaan osaan: äidinisä lepää vinosti pää äidinäidin jalkoja vasten. Oli tautista aikaa ja kiire panna arkkuja maahan.

      Itse olen miettinyt Fiinan kohtaloa: hän saattoi kahdessa viikossa hautaan miehensä, poikansa ja pojan vaimon. Jäljelle jäi kaksi pikkuista tyttöä, äiti ja äidin sisko, 1,5-vuotias ja 3-vuotias.

      Poista
    4. On ollut aika mielenkiintoista ja erikoista seurata, kuinka kirkkomme papisto on elinaikanani menettänyt uskonsa. Kun teoreettiset perustat ovat hukassa, ovat ottaneet tilalle jonkinlaisen sekavan yleishumanismin. Minä hieman ihmettelen, mikähän surkea ja luokaton laitos papistomamme kouluttaa. Maksetaankohan sille jotain valtion avustuksia?

      Poista
    5. Yliopisto tietenkin, teologinen tiedekunta.

      Kirkko yrittää pysyä ajan virrassa aivan samoin kuin koulu. Se on sääli, sillä samalla se menettää osan omintaan. Tänään juuri luin Hesarista yhden lukiolaisen kirjoituksen, jossa hän kertoi kyllästyneensä digilukemiseen ja digitehtäviin, ja kaipasi takaisin opettajaa, paperikirjoja, elävää vuorovaikutusta. Puhutteleva kirjoitus. Kunpa digivouhkaajat lukisivat sen.

      Samoin lie kirkon laita. Ihmiset kaipaavat taatusti voimakkaampaa sanan ja hengen lentoa ja julistustakin, ei humaania hyssytystä a la SPR:n naiset.

      Poista
    6. Mainio kirjoitus, jonka luin jo huhtikuussa, kun se ilmestyi. Kotrohan on itse myös opettaja, joka tuntee kentän.

      Hän puhuu osuvasti abessiivikoulusta, ilman-koulusta, jonka tunnusjohdin on -ton, -tön = pulpetiton, kirjaton, kynätön, läksytön, arvosteluton, pakoton, opettajaton, johtamaton, kouluton koulu.

      Kyllä, myös kouluton koulu on yksi suunnittelukukkanen, uustermi, eli tunnit mennään pitämään ulos, muualle, mihin vaan kunhan ei luokkaan.

      Olen samaa mieltä kuin Kotro: kyseessä on vastuuton ihmiskoe. Omaan mieleeni tulee Pirkkala-opetussuunnitelman mukain en koulutus yhteisölliseen yhteiskuntajärjestelmään.

      Paitsi haahuileva ilmiöopetus, myös arvostelut saavat vanhemmat ymmälleen. Kun alakoulu kiitteli kaikki, niin miten yläkoulussa voi tulla lapsukaiselle huono numero?!

      Ongelmana ovat myös maahanmuuttajalapset, jotka joutuvat keskelle kummallista ilmiöopetusta.

      Juuri tyttäreni kertoi epätoivoisena, että yhdellä hänen afgaanioppilaallaan äiti on luku-, kieli- ja kirjoitustaidoton, ja lapsi kuin riivattu. Kotiin ei saa mitään yhteyttä, ja niinpä lapsi on tuuliajolla, integroituna normaaliluokkiin, joissa kokeillaan ilmiöitä. Ainoa, mitä lapsi kaipaisi, olisi kirjasta tapahtuva kunnon opetus ja opettaja koko ajan läsnä, luokassa. Ja lisäksi riivauksilleen rajat.

      Poista
    7. Enpä huomannutkaan vanhaa tavaraa myyväni. Tuossa sillä ei ole väliä, mutta internetin ihmeellisessä maailmassa päiväysten kanssa kannattaa olla tarkkana. Kaikenlaista pompsahtelee uudelleen esiin.

      Poista
    8. Lehdet tosiaan kierrättävät vanhoja juttujaan. Sitä huomaa joskus ihmettelevänsä, miksi juttu tuntuu tutulta. Alkuperäinen päiväys paljastaa kierrätyksen.

      Minusta tämmöinen nosto ei periaatteessa ole tarpeen, mutta tuo juttu oli kyllä hyvä, edelleen ihan tuores.

      Poista
  8. Ei tässä maailmassa mitään järkeä ole. Poliisi jahtaa netissä tuhmia puhuvia sillä aikaa, kun paloittelumurhaaja, mutta muuten miellyttävä ja ihana, Virpi Takapuoli, vapautetaan, vaikka psykiatrit sanoivat: "Ei helvetissä, ei ikinä!"

    Poliisi jahtaa uzbekkikoiraa, vääräuskoista Zuhriddin Rashidovia, joka sai koulutuksen oppilaitoksessamme. Sellaisia ne neuvostoliittolaiset ovat.

    VastaaPoista
  9. Ja miten harhaan ihmisarvioinnissa voidaan mennä. Zuhriddin on luokkatovereiden mukaan aivan ihana ihminen, tunnollinen opiskelija, lahjakas, sosiaalinen, mukava. Kuitenkin Euroopassa poliisi on luokitellut tämän kivan pojan vaaralliseksi, heti kiinniotettavaksi -tyypiksi.

    Helsingin Sanomissa on tänään kiva artikkeli Sergelin torin katulapsista, jotka ovat hauskoja veijareita. Kyllä siinä suomut karisevat silmiltä. Vesselithän eivät muuta halua kuin tehdä työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan yhtä kohtaa lukiessani hämmästyin. Olen saanut nimittäin mm. eilisestä Ylen A-studiostakin sen vaikutelman, että Suomi on lähes ainoa Euroopan sivistysmaa, joka pyrkii sanktioimaan kielteisen päätöksen saaneita hakijoita. Ruotsissa mennään näin:"Täysi-ikäinen kielteisen päätöksen saanut ei saa asuntoa eikä sosiaalietuja, eikä työskennellä tai jäädä Ruotsiin." - Mitä Ruotsin perustuslaki mahtaa sanoa tästä? Meillehän on selitetty, että tämmöinen on laitonta.

      Poista
    2. Zuhriddinistä tai hänen uzbekkikoiruudestaan, saati neuvostoliiton hedelmällisyydestä, ei ehkä saa sanoa mitään. Zuhriddinin tappamista pitäisin erittäin tuomittavana ja huonoon kohtaloon johtavana ratkaisuna. Vaikka Emil Schaumann on saanutkin muistolaatan valtioneuvoston porraskäytävään.

      Poista
    3. Harras muslimihan tämäkin miellyttävä ja hiljainen luokkatoveri on. Hänellä oli koulussaan mitä ilmeisimmin erään toverinsa kanssa erivapaus poistua tunneilta rukoushetkiinsä. Hän myöhästyi tunneilta ja lähti aikaisemmin, eivätkä opettajat puuttuneet siihen millään tavalla. Jos kristitty opiskelija tekisi saman, hän saisi sanktioita, arvosanan laskunkin. On oppilaitoksia, jossa poissaolojen määrä on kiintiöity, jotta numero ei laske. Näin oli esimerkiksi omassa oppilaitoksessani.

      Poista
  10. Ihmisessä on aina monta persoonaa, päällekkäin ja sisäkkäin ja osin myös ulos päin törröttäen, kuin laihalla ihmisellä lapaLUUT. Kuka silloin meistä osaa sanoa mikä on totta ja mikä ei. Kaippa kai ne jotka eivät kuuntele mitään, eivät katso mitään, ja sanovat PÖLÖ PLÖP PLÖÖ. He korkeintaan ovat oikeassa.

    Kuka sinä itse olet, luulet tietäväsi sen, et tiedä.

    Ajattelen näin filosofisesti kun nimimerkki "Hysky" kiusasi kirjoituksillaan Liisua hänen ihanassa blogissaan... ja osoittautui (hänen, Liisun mielestä) Mikikseksi eli mikikseksi... Epäillyttävää. Mutta ei sev väliä. Biologina olen oppinut epäilemään kaikkea, myös itseäni. Se nyt on itsestäänselvää.

    Kopioin puolustusasiakirjan tähän. Ps. Mutta huom! en pidä koirista. Ne aukovat päätään ihan turhaan. Ja hiljaisimmatkin niistä näyttävät piippua polttavalta metsänhoitaja Tammelalta... jos muistatte tämän tv-sarjan Me Tammelat?

    Tunnen Mikiksen, siis mikiksen, hyvinkin. Mutta olen varma että hän ei tunne minua. Satunnaisesti olemme kohdanneet toisemme mutta koskaan emme ole vaihtaneet sanaakaan keskenämme. Ja miksi olisimme? (miettii) On parempi näin; tehtäväni on vakoilla häntä. Koska hän on se, näin sanottuna, se viikunapuun oksa joka ei tee hedelmää, ja siksi hänet on leikattava pois. NAKS, NAKS. Näin minulle Forssan Miliisipäällikkö sanoi, samalla kun antoi minulle "Leninin kolmannen luokan Punatähden", tosin ilman purppuraruusuja... mutta kumminkin! Aika ansiokas mitalli näin nuorelle kaksoisagentille, mitä minä olen. (leikkii vaatimatonta) Kyllähän minä jo Komsomolin leirillä, silloin Jokioisilla anno domine 1972, näin että ko. henkilö on täynnä mädäntyneitä revisionistisia sinjovislais-dekedanssi-Browderdilaista ajatus mössöä... vaikka näyttelikin niin kommunistia niin kommunistia niin kommunistia... että!

    Tämän muistiinpanonsa - ilmiselvästi se on koodi-kieltä, hän unohti yhteen Kohvikiin Tallinnassa, Narvan tielle, kun siellä päämäärättömästi juopuneena harhaili.

    ... mustaksi maalatulla naistenfillarilla kurvaa Ronttismäkeä alas. Nuottivihko hänellä on kainalossaan. Pyörä liiraa sohjoisella tiellä, mutkittelee pelottavasti, mutta kuin tasapainoilemalla arjen velvoitteiden yläpuolelle hän onnistuu huijaamaan gravitaatiota ja pysyy satulassa. Pyykkipojin sidotut housunlahkeet vain lepatavat. Toinen kalossijalka etsii tukea maasta kun hän speedwaymaisesti leikkaa kurvia. Huraa huraa Isi!!! Jarruttamatta Talsoilanmutka!?! Ketjut vaan vinkuu ...

    musta = miksi ei punainen? nuottivihko = miksi ei Lenin kootut? ovatko meidän sosialistiset tiemme niin kuraisia ja mutkaisia, että...? gravitaatio = NATO? kalossijalka = nykyiset sotilaalliset sidonnaisuudet? pyykkipoika = hornet. talsoilanmutka = raatteen tie.

    etc и т.

    (mappi A-4, f12-16b + neiti Maire Sudenkorennon kuul.pöytäkirj.)

    nimikirjoitus
    alimiliisiluutnatti N.N., Sortavala mlk.

    VastaaPoista
  11. " ... kuin kynttilä on elämämme tää,
    vain pieni tuuli joskus, voi liekin sammuttaa... "

    Pyyhin pölyä kirjahyllyiltäni, se on iso projekti, on niin paljon hyllyjä ja niin paljon kirjoja, mutta semmote pitää kerran neljässä-kuudessa vuodessa tehdä. Pyyhkiminen. Minulla on hengityssuojain, olen sen työpaikaltani varastanut... tai siis saanut. Pelkään pölyä. Olen juuri vasta aloittanut, ylähyllyltä, ja seison keittiöjakkaralla kun puhelin soi. (Siis lankapuhelin. Koska kännyköitä ei vielä ole.) Harmistun, kun joudun tuleen sieltä jakkaralta alas, ottaa maskin pois namariltani, ja vastaamaan puhelimeen. Sanon "halloo"... Puhelimessa vastaa miesääni, hyvin asiallinen, hän kysyy olenko N.N? Vastaan olevani. Hän sanoo olevansa Nokian poliisista ja hänellä olisi ikävää kerrottavaa... Kysyn, koska jostain syystä tiedän heti mistä on kyse, että onko kyse veljestäni Pertistä? Hän sanoo "kyllä, ikävä kyllä". Vähän aikaan on hiljaista. En minä tiedä mitä poliisi ajattelee, hänelle tämä on työtehtävä, itse ajattelen "no, niinpä niin". Ääneen sanon "Pertti on siis kuollut?" "Kyllä", poliisi sanoo, "kyse on omaehtoisesta..." En minä muista mitä hän sanoo, olen hiljaa muuten vaan, niin kauan että se poliisi sanoo sit "jos jotenkin voin auttaa Teitä tai jos Te Tarvitsette..." "Ei, ei..." minä keskeytän hänet. Tämä oli niin odotettu juttu että en minä mitään terapiaa tarvitse. Itse enemmän tarvitsette, äänenne on niin surullinen. Mutta en sitä hänelle sano, ääneen sanon hänelle että "ee-ei tässä mitään, odotettu juttu". Hän on äkkiä enemmän hämillään kuin minä, terapiaa en silti hänelle ala ehdottaa, sanon vaan "kiitos kun soititte" ja näkemiin.

    Pölyjä en viittinyt enää kirjahyllystä imeä, se jäi kesken. Illalla, kun tuli pimeä, jätin valot sytyttämättä ja sytytin yhden kynttilän. Istuin keitiön pöydän ääressä ja join punaviiniä, hyvää chileläistä punaviiniä, ja ajattelin kirjoittaa Pertille runon. Siitä mitään tullut... pari kliseistä säettä aikaiseksi sain, olin hyvin tyytymätön itseeni ja rypistin paperit, punkkukaan ei enää maistunut, mua alko vaan itkettää. Voi vittu, ajattelin, ja puhalsin kynttilän sammuksiin ja menin nukkumaan.

    Aamulla heräsin.

    Tätä laulua illalla ajattelin vaikka en osannut sanoa sanoja samalla lailla

    https://www.youtube.com/watch?v=jJr47yGz7yk

    koska tiedän, että tässä kyseessä olevan aivan muun kuin rakkauden... tai samasta tässä on kyse kuin Trainspotting elokuvassa. Elämänhallinnasta jos on kyse, kaikki on pienestä kiinni, ja ihminen siinä on heikoin lenkki, ei kukaan kestä kovin paljoo Pahuutta. Jos se Pahuus oikeesti tulee sun päälle.

    Käsitättekö?!

    VastaaPoista
  12. Mitä minä tässä eufemistelen. Sä = huume. Laulaa tuo Jamppa. Joka tiesi mistä hyvin on kyse.

    Pertti ei huumeita käyttänyt, veljeni. Minäkään en, muutaman kerran olen pössytellyt hasshista/marihuanaa, mutta se on jo luokiteltu monessa valtiossa tai osavaltiossa lääkkeeksi. - Mitä se mielestäni onkin.

    Viina on liuotinaine. Se ei ihmiselle hyvää tee, siis pitemmän päälle, aluksi kyllä. Runoilija Pentti Saarikoski väitti juovansa viinaa, ja humaltuvansa, pystyäkseen laskeutumaan samalle tasolle missä muut ihmiset ovat selvinpäin. Hyvä! Mutta Pentti olikin nero. (Älkää kokeilko tätä yksin kotonanne!)

    Syntymän ja kuoleman välillä on hetki jossa ihminen saa vähän aikaa olla oma itsensä. avallaan huohahtaa. Jos olisin romaanikirjailija, kirjoittaisin siitä ajasta. Ja Muut ihmiset lukisivat sen sitten ja sanoisivat That's true tai c'est tellement. (Koska kirja olisi käännetty monelle eri kielelle.)

    VastaaPoista
  13. Sua muistan vielä useinkin... Sä olit yksi kukka vain minun tarhaissain, oli terälehdet juuri auenneet... OoppiumiUnikko.

    VastaaPoista
  14. Minä taas olen juuri työntämässä hapanleipäpalaa suuhuni ja sekoittelemassa mustaateetäni, kun puhelimesta kuuluu semmoinen soittosarja, jota en ole ennen kuullut. Mitä hemm.. Jätän teen hämmentämisen kesken ja avaan puhelimen ruskean nahkakannen. Videopuhelu, whatsapp. Sormeni hermostuu, leipäpala lentää sivuun, miten whatsapin videopuheluun vastataan? Herrajumala miltä minä näytän. Sohikoin whatsapin kuvaketta, ja puhelin mykistyy. Sisko. Sillä on hätä. On kätkenyt miehen laittomat aseet, ja mies huutaa niitä kännipäissään takaisin. Ich will dich erschiessen. Aion ampua sinut tai kuristaa. Nyt sisko tekstaa, että soitti poliisit ja nämä veivät laittomat aseet pois talosta, miehen putkaan ja sieltä psykiatrisen klinikan suljetulle. Vaan viimeksi kun miestä vietiin, karkasi taksilla takaisin.

    Joskus mietin, miksi kaikki on niin erilaista oikeassa elämässä kuin sanat, jotka ovat kirjoitetut jonnekin, paperille, blogeihin, internetiin. Internetissä me ollaan fiksuja ja empaattisia, kirjoitetaan valikoidusti. Ollaan pelkkiä imagoja, sitä ontompia, mitä enemmän kirjoitamme oikealla nimellä.

    Kiitän yläilmaisia kirjoittajista, jotka eivät ole imagoja. Kuten Knausgårdista, Henrik Tikkasesta, Pentti Saarikoskesta. Ja monesta muusta. Niistä en kiitä, jotka esittelemällä esittelevät itseään imagona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt ennen kuin yksikään Anonyymi riemastuu, sanon, että ei, en ole lukenut kaikkia Knausgårdeja enkä täten kutsu Knausgårdia tuttavallisesti Knasuksi. Pari olen lukenut ja seuraavat odottavat Elisan nettikirjastossani, jahka saan taas luetuksi.

      Knausgård on nimittäin niin raskasta, että lukemiseen pitää mennä kuin saunaan. Riisua vaatteet ja antautua löylylle, joka kiukaasta sihahtaa. Kun vaikkapa Saarikoskella ja Tikkasella on teksteissän nauruunkin herahduttavaa itseironiaa, Knausgård ei naurata eikä anna tilaa, hän hukuttaa lukijansa sanoihin.

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi (koin sen sellaiseksi), oli ymmärtäväinen. Hyvin ymmärtävä.

      Kirjoittaminen on aina valehtelemista, ainakin jos haluaa kirjoittaa hyvin. Silloin pitää valehdella uskottavasti. Siitä kehkeytyy kaunokirjallisuutta, á la nuo mainitsemasi. Joihin voisi liittää vaikka kaikki muut - ei ehkä Kirsi Kunnasta. (Jonka sydän on puhdasta purppuraa, vaikka sillä oli/on hirveitä mukuloita, nää Eput! Siis Aivan Kamalia!) Jokainen kirjoittaja puhuu itsestään, tahtoo tai oli tahtomatta, toiset vaan kätkevät sen paremmin kuin toiset. Sei ei sinällään mikään laadun tai laaduttoman tae ole. Onpahan vaan.

      Tykkään Sinusta, Iines. (Vaikka välillä olet rasittava ja nariset kuin MV-lehti.) Kun kerrot elämästäsi, kerrot siitä hyvin. Nautittavaa lukea sinua on, oi kassa.

      Ps. Kass on eestinkieltä ja tarkoittaa Kissaa. You knoow.

      Poista
    3. Diggaan oikeasti Epuista. Tääkin laulu ihan

      https://www.youtube.com/watch?v=xVfWPhUZvpI

      oikeasti kertoo elämästä.

      Ystäväni Jussi, tämä ex-pääluottamusmies, lapsena asui Syrjän perheen naapurissa. Ja kertoi - ei sen enempää - että nää Syrjän lapset oli mukuloinakin jo ihan kummallisia; ne aina porukalla tuijottivat häntäkin, orapihlaja-aidan takaa, että mitä v-ttua ne mulle tekisi... Mutta ei uskaltaneet, kun olin heitä vanhempi. Ja merkittävästi isokokoisempi. - No, Martti sitten kehitteli "mikontappokoneen", kun ajatteli että pikkuveljeä Mikkoa (= Pantse) pitää jotenkin aktivoida! - Ihan höyrypäitä.



      Poista
    4. Eppu Normaali olisi hyvä soittoyhtye jos osaisivat soittaa. Mutta kun eivät osaa. Heidän vuosikausia kestäneen menestyksensä heille mielellään juuri siksi suo. - Ja tuo Lyriikka on ihan okei, äidiltä ja isältä perittyä lahjakkuutta, siitä ei eri mieltä voi olla.

      Ps. Hitsi, kun mä aina innostun, kun innostun. - Pahempi piirre nuoressa miehessä. On!

      Poista
    5. I: "Internetissä me ollaan fiksuja ja empaattisia, kirjoitetaan valikoidusti. Ollaan pelkkiä imagoja, sitä ontompia, mitä enemmän kirjoitamme oikealla nimellä."

      Vielä sanojakin enemmän mielestäni valehtelevat kuvat, nämä selfiet, joissa ollaan aina suu korvissa silmät säihkyen, ollaanpa yksin tai joukossa. Aina on riemuisa tunnelma ja hyvä meininki, elämä on yhtä juhlaa.

      Käytät hauskasti sanaa "imago"... se toi mieleeni muistumia menneiltä ajoilta (= ajoilta ennen brändi-sanaa), ja melkein ihmettelin mitä kirjoituksellasi oikein tarkoitatkaan.

      No, ymmärsin kuitenkin. Mutta oikeastihan imago tarkoittaa vain kuvaa, mielikuvaa. Se voi olla hyvä tai huono tai siltä väliltä tai jopa mitäänsanomaton, se ei siis oletusarvoisesti ole positiivinen.

      Nykyään imago ja brändi korvataan usein vain yksinkertaisella sanalla maine.

      Kunnia meni, mutta maine kasvoi, sanoi entinenkin tyttö.



      Poista
    6. Siis juuri sitä ajattelenkin, että me olemme internetissä kuvia, mielikuvia, joita itse luomme juuri selfieillä tai yhtä hyvin kirjoittamalla itsestämme sellaisia asioita, joiden valossa tai avulla haluamme persoonamme nähtävän, brassailemme vaatteilla, hienoilla lounailla, kultturelleilla harrastuksilla ja tuttavilla, suvaitsevalla ja hyvällä mielellämme jne.

      Tässä haluan muistuttaa, että muutamakin lapsensa tappanut nainen on ollut aktiivinen bloggari tai muun kanavan käyttäjä. Esimerkiksi Anneli Auer piti perhe- tai kotiblogia.

      Poista
    7. Imago on hyönteisen yksi kehitysvaihe, image (lausutaan imitse) on sitä mitä te terkoitatte.

      Mutta en ymmärrä minkä takia?

      Jos jotkut Pellet haluaa olla Internetissä Pellejä, suotakoon se heille. (Edellyttäen, että he suovat minulle oikeuden olla kotonani. Ja katsella varpaankynsiäni. - Jotka muuten, oletteko panneet merkille, kasvavat hirveen lujaa...! Jostain geenistä siinäkin on kyse, en tiedä mistä, mutta luulen näin, että on.)

      Poista
    8. En minäkään mikään mikis ole vaan oikeasti olen Pauli Pulla. Asun Herttonimessä koirani Siwin ja vaimoni Marjukan kanssa. Työkseni ajan raitiotievaunua. Eipä siitä kauheasti palkkaa saa mutta en minä muuta kaipaakaan. Kerran viikossa paneskellaan, se siitä. Muina iltoina, kun olen vienyt vaununi varikolle, tehnyt tilinpäätöksen raitiotievaunupäällikön kanssa, ja käynyt suihkussa ja vaihtanut puhtaat alusvaatteet itselleni, menen Netiin... ja MUUTUN mikikseksi!

      Tää on uskomattoman kivaa!...

      Poista
    9. Kuulehan Pauli Pulla, vaikutat harmittomalta tyypiltä, joten en yhtään ihmettele, että luot itsestäsi semmoista epämääräisessä porukassa operoivaa reissumiestä, jolla on senjoriittoja satamissa ja jännittäviä muijia menneisyydessään. Olet vissiin oikeasti nainut naapurikylän tytön, jonka kohtasit kauppareissulla. Ja lukenut iltaisin Jerry Cottonia peiton alla yläkerran kammarissa.

      Minä taas olen Riitta Rummunperä, koodaaja Porista. Päivää.

      Poista
    10. Päivää myös.

      Poista
    11. No älä nyt sinä Pauli tähän tule kun minä yritän saada Iinekseen kontaktia. Sellaista mahd. intiimiä fyysispsykologista. Ja sitten sinä tulet siihen ja häiritset meitä. Meillän on orastava suhde juuri alkamassa ja luuletko, että kumpikaan meistä tykkää kun sä tuut siihen pälpättää?

      Poista
    12. Ai, anteeksi.

      Poista
    13. Riitta Rummunperä03 syyskuuta, 2017 20:29

      Tulepas sinä, Pauli Pulla, tänne Poriin, niin minä koodaukset sinulle opetan. Voit sitten ruveta vaikka koodariratikan kuskiksi Afrikkaan.

      Poista
    14. Minulle jo Helsingin Sanomien Riitta Rivo näytti mistä koodaukset on kotoisin. Hyi helkkari. Poriin en tule vaikka väkisin toisitte.

      Poista
    15. Pauli, Pauli, pahan onnen lapsi... annapas se puhelin tänne niin rimpautan Iin.. Riitalle. (rimpauttaa) Halloo Riitta, mitä kuuluu? Ai kaikki, mitä puhun. Noh no Nöpönasuseni, pistä sitten korvalehtesi sillain lurpalleen, sultahan se käy niin kuin norsulla sun nenäskin on kuin nenäliina, hhehhe ehhh. Ei ku älä ny suutu, tosiasioita nää. Em mää mistään sun ongelmakohteista puhu kun jos niistä alkais puhuun siinä viikko vierähtäis niinettei huomaiskaa. Tä? Siis kohteliashan mä oo, siis eihän se mun vika oo että sä oot hirviö. Anteeks vaan. Ja pysy ny vaan siellä Ähtärin bandahäkissä, eihän nää piljetin maksaneet ihmiset sitä tiedä, että sä et ookkaan panda. Ainakin jos otat sen jätte kokosen porkkanan pois suustas etkä ime sitä, bandat puree vain bambua. Ei vätkä pos ket pulloll aan lous kuta.

      (Hitsi, pitäskö se opettaa käveleen käsillään?)

      Poista
    16. Palaan vielä imago-sanaan, sillä en nyt pääse kärryille, mitä "väärää" sen käytössä tuossa kommentissani oli:"Internetissä me ollaan fiksuja ja empaattisia, kirjoitetaan valikoidusti. Ollaan pelkkiä imagoja, sitä ontompia, mitä enemmän kirjoitamme oikealla nimellä." 

      Imagohan on nimenomaan "henkilön tai yrityksen itsestään usein tietoisesti antama kuva". Lisäksi se on käytössä suositeltavampi kuin vanhentunut "image".

      Lisäksi "imago" on "täysimuotoinen hyönteinen", johon mikis tuolla viittaa.

      Poista
    17. Täytyykin oikein pysähtyä miettimään, mikä siinä imagon (eng. image) käytössä korvaani karahti ja tajuuni tujahti...

      Erääksi selitykseksi esitän, että olen muutaman vuosikymmenen käyttänyt imago-termiä työssäni päivittäin, yhtä usein kuin Pullan Pali ratikan rattia ja Rummunperän Ritu koodauskolvia...

      Olisiko se vaikka se, että otit imagon subjektiksi, kun minulle se on aina objekti... sitä ei itsessään ole, vaan se luodaan... vaikka ei sekään tietysti ihan totta ole.

      Miltä se kuulostaisi muodossa "ollaan pelkkiä mielikuvia"... no, vähän samalta.

      Poista
    18. Ajattelinkin niin, että ajatustesi taustalla tässä on sanan aktiivinen käyttö omalla alalla.

      Mutta tuo se varmaan on, minun lauseopillinen rikkomukseni, jonka tein tietysti tahallani, vaikken sitä mitenkään harkinnut tai tarkoittanut, objektista subjektiksi. Vaikka itse sanonkin, minusta se on kiva keikaus.

      Poista
    19. On se, kiva keikaus. T.S. Eliot runoili jo 20-luvulla vähän tästä samasta asiasta – "Me olemme ontot miehet, me olemme täytetyt miehet, nojaamme toisiimme päät oljilla täytettyinä. Voi!" – vaikka nykyään tämä taitaa päteä jopa enemmän nuoriin naisiin.

      Poista
  15. Arvostan siskoasi. Tiedän hänestä sen minkä olet kertonut, se on ollut kaunista. Kaunista... mutta ei aina mukavaa kuultavaa. Sanoisinkin nyt, vaikka olen huono käsittelemään ihmissuhteita, että ottaisi nyt välimatkaa mieheensä. Ei tuollainen saa olla todellisuutta, että pelkää, elämässä on muuta tekemistä. Ei tuollaiseen suhteeseen saa jäädä, se on jus sitä kun Tuntemattomassa sanotaan ei saa jäädä tuleen makamaan... - Älä jää, älkää jääkö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisko on maailman kiltein ja hyväuskoisin ihminen, ja hän on kaikki nämä vuodet uskonut, että kaikki muuttuu. Minulla kesti vuosikymmenet tajuta, mitä sana "huonovointinen" tarkoitti miehen kohdalla. Kun on lisäksi hienot kulissit eikä puutetta mistään, autoja tallit täynnä, itseäänkin on helppo sumuttaa. Minulle hän kuitenkin on se sama pikkutyttö, jonka profiilin näen silmissäni, kun hän pää kenossa otsatukka pinnillä kiinnitettynä lauloi vieressäni joulukirkossa lasten jouluvirttä, innoissaan ja täysin palkein, silmät loistaen. Nyt joku paska uhkaa ampua tai kuristaa hänet, ainoan auttajansa, maailman kilteimmän ihmisen. Ja hän odottaa kotona kaikessa rauhassa hätävarakassi pakattuna auton tavaratilassa.

      Poista
    2. Älä itketä.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  16. Ihmiset eivät nykyisin ole yhtä kohteliaita kun he aikaisemmin olivat, en ymmärrä miksi? Itsekin aikoinaan sain uudenvuodenkortteja joissa minulle toivotettiin "parempaa jatkoa". Ja vaimolleni kirjoittivat he "kiitos kuluneesta". - Ihmiset ennen osasivat oikeasti olla ystävällisiä.

    VastaaPoista
  17. Minä taas kummastelin eile sitä, miten vähän koululaiset enää osaavat asioita ulkoa tai sujuvasti.

    Nimittäin katsoin saunasta tultuani Haluatko miljonääriksi -visan aloitusta, ja siinä lapsia käskettiin panemaan viisi suomalaista tavallista etunimeä aakkosjärjestykseen. Tehtävä oli äärimmäisen selkeä ja helppo. Vain kaksi viidestä osasi laittaa nimet aakkosjärjestykseen!

    Sama muistaakseni laskutehtävän kohdalla, kun pyydettiin laittamaan tämäntapaiset luvut suuruusjärjestykseen pienimmästä isompaan: 867, 866, 886, 879, 891.

    VastaaPoista
  18. Muuten, sivumennen sanottuna, sain viikko sitten kipsin pois jalastani! Ja tänään hyppäsin ensi kertaa lähes seitsemään viikkoon auton rattiin ja hurautin ITSE kauppaan ostamaan vaikka mitä! Hurraa, vankeus on päättynyt, pääsen ulos!

    Tosin käytän vielä yhtä kainalosauvaa ulkona, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa minulla tuuria. Sain heti vastauksen, kun tulin tänne. Halusin nimittäin tietää, mikä vaihe on menossa nilkkasi kohdalla, Iines?. Että olet päässyt jo kipsistä eroon, hieno juttu! Vankeus päättynyt.

      Olen kyllä käynyt täällä jo monta kertaa aiemminkin, mutta en ole löytänyt puheen pätkää, mihin voisin tarttua. Kaikki on ollut täällä niin harkittua ja valmiin tuntuista, eikä tietoni-taitoni ole ollut ajantasalla ollenkaan. Oikeastaan tietoni olen saanut täällä kommentoijilta, eikä minulla ole ollut taitoa olla niiden kanssa eri mieltä. Mielipiteet ovat sitä paitsi jokaisen yksityisaluetta, jota pitää kunnioittaa. Ajattelun vapauden luulisi olevan vielä voimassa Suomessa, mutta en ole siitä ihan varma. Toivoisin niin.

      Se, mikä minua nauratti oli tuon "Esipuheen" loppu: koskien ei hyväksyttyjä maahanmuuttajia: "Ei kirkon suojiin, vaan lentokoneeseen, vaikka koko naispapisto, Kari Mäkinen ja Touko Aalto roikkuisivat koneen siivissä."
      Näin tietysti tuon ultimaation kuvana silmissäni. Se on mielestäni hyvä toteamus. Ja olen samaa mieltä. Jos kirkko alkaisi kaikissa asioissa tehdä myyräntyötä hallituksen hyvin perusteltujen asioiden päätöksille, se olisi vaikea tilanne koko yhteiskunnalle. Kuinka me voisimme ottaa koko Afrikan tai jonkun muun maan kaltoin kohdellut (ja hyvin voivat) asukkaat tänne maahamme, joka muutenkin kiehuu ongelmissa. Suomi muuttuisi Afrikaksi tai joksikin muuksi maaksi, sillä syntyvyys on täällä pienempi kuin maahantulijoiden valtioissa. Pian joka toinen ihminen olisi täällä muslimi, eikä se minusta olisi hyvä asia. Mutta olkoon mikä tahansa. Suurille muutoksille olemme alttiina.

      Mutta toisaalta: Joskus muutokset ovat tarpeellisia. Ei voi jämähtää paikoilleen, siitä ei hyvä seuraa. Joten, perusteluni ovat heikohkoja, joten muutoksille myönteisenä olen valmis kumoamaan tämän kirjoitukseni. Itse. Ei kenenkään muun tarvitse sitä tehdä.

      Entä jos tekisimme vaihtokaupan. Koko Suomi suomalaisineen muuttaisi Esim. Afrikkaan ja Suomen kokoinen alue Afrikkaa muuttaisi tänne? Olisi virkistävää elää jossain muualla. Mitähän tästä vaihdosta tulisi? Ainakin ilmasto muuttuisi. Ja naapurimaat. Mutta meillä olisi valmis hyvin käyttäytyvä valtio vamiina. Ne, jotka tänne tulisivat Afrikasta joutuisivat elämään vielä heimokautta. Voisi esiintyä eripuraisuutta ja kahakoita, mutta jätettäisiin tänne pienoiskopio Suomesta, jonka mukaan voisivat luoda uuden valtion. Demokraattisen ja heille sopivan. Alkukähinöiden jälkeen se voisi onnista.
      Suomi on muuten hieno maa. Suhteellisen vähän korruptiota. Virkamiehiin ja poliisiin voi vielä luottaa. Minä ainakin luotan, en ehkä ihan niihin korkeimpiin, ehkä he eivät jaksa tehdä ihan kaikkea, mitä heidän pitäisi tehdä.

      Poista
    2. Voi, voi, voi! Miks mä kirjoitan aina noin pitkiä juttuja! Puoletkin tuosta olisi riittänyt. Vielä parempi, jos osaisin kertoa vain asian ytimen. Mutta kun en osaa. Valitan.

      Poista
    3. Kiva kun kirjoitat pitkästi, Liisu. Kyllä kommenttisi ovat järjestään hyviä, pituutensa ansainneet ja avaat kiinostavia uusia näkökulmia moniin asioihin. Anna tulla vaan, älä rupea kontrolloimmaan kynääsi!

      Poista
    4. Kannatan kumpaakin. Olen muuten itsekin muistaakseni joskus esittänyt tuo Liisun ehdotuksen joko täällä tai jossakin muussa julkisessa blogissa.

      Milloinkohan joku silmää tekevä uskaltaa nostaa kissan pöydälle ja ehdottaa Afrikan kriisimaiden asettamista holhouksen alle.

      Lopetamme vastikkeettoman rahan kylvämisen korruptoituneelle johdolle ja virkakunnalle: sen ehdoksi asetetaan holhoojahallitukset ja länsimaiset virkamieskunnat.

      PS. Vihapuheen ja järkipuheen raja on esittäjässä.

      Poista
  19. Syksy saa, minä en... eikun ei se sillain mene. Minä saan, syksy ei. Ei eii ei. kumpikaan saaMME EMME MUTTA syksy tulee silti, se päämme lyö pyörryksiin, ooo-ou, ooo-ooo-ou, äää-äää-äää. Avaan ääntäni. Suussani on sammakko ja sammakon suussa hopeakolikko, meillä on lippu Kharon-joen yli. Ja Purplen pojat laulaa, helisten kuin heinähangot kukaan ei kerro mulle miten uskoton olit sä mulle, ou jeaa jeaa jee. Mutta enhän minä. (sytyttää piipun) Minä olen metsänjohtaja Arvo Tammela, Torron suolta (puhaltelee savurinkejä). Ystäväni sanovat minua artsiksi (yskii) mutta en minä ole aRTSI. (samaan aikaan muualla) Tapsa kävelee siinä lähellä ja katselee kuuta joka ripustautunut on taivaanlakeen kiinni. Hän ajattelee Kuu, Kuu, ükskõik mida Hän on tulossa Tartosta ja hänen housuntaskuissaan on kaloja. Kuu loistaa kuu, ja kukko se sanoo quqiriquqii. Perhosia kuin irtipäässeitä nenäliinoja, lepATTELEE. Sirkka, joka on heinäsirkka, pysähtyy kesken askeleen ja jää miettimään... mitäs tästä eteenpäin? Ei mitään, Paavo Väyrynen valitaan presidentiksi, taivaalta tipahtaa pARI METEoriittia tänne, POKS POKS, ei tässä sen kummempaa. Aira Samuliinikin twistaa yhä niin että hiki vaan lentää. Television uutissetä sanoo "Näkemiin". Ja kaikki on äkkiä loppu.

    kirj. Pauli Pulla, Raumalla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurihan minä tallustelin Torron suolla, siinä pitkospuiden vieressä, kukkeiden keitaiden keskellä, kun näin kaukana vanhan tuttavani Arskan, vanhan baltiansaksalaisen metsänhoitajan, oikealta nimeltään Mikuli von Forssandeer, joka veteli huikkia putelistaan ja mutisi "see pole midagi, see pole midagi", kunnes sai huikan väärään kurkkuun ja alkoi yskiä. Silloin katsoin parhaaksi maastoutua. Arska-Mikuli tulkitsi sen väärin, luuli minun kaatuneen, tarttui koipeeni ja raahasi Tammelan sankarihautausmaalle, vaikka kuinka potkin vastaan, mutisi vain itsekseen "turha potkia tutkainta vastaan, amicus certus in re incerta cernitur", pysähtyen välillä tutkailemaan ohikiitävää sinisiipistä virtakorentoa, osmylus fulvicephalusta. Näin se kävi, sanokaan Vonnegut mitä tahansa.

      Poista
    2. No olipas kiva kuulla! Kaikkea en tuosta kertomuksestasi muista, että menikö se niin ja niin... mutta varmaan kai si. (hörppää termospullosta viin... viinimarjamehua) Yl. en ihmisiä perässäni raahaa, paitsi jo on pakko, sillon tietysti. Ja tässäkin tapauksessa se suntio sanoi, muitan oikein hyvin, että "ei tätä kundia, ArskaMikuliini, voi tänne haudata." Ihmettelin, mutta mitä vittua minun ihmettelyni auttavat, ei mitään. Ehdotin tuolle kirkkobyrokraatille, samalla kun verettiin röökit sakariston takana... että "jos mee sillain hiljaa, kun tulee yö, vierään se tuonne huussin taa, sillain nääs, ja lyödään vielä kauheesti lapioilla, kumpikin meistä, LÄPS LÄPS, että se pysyy siellä kans..." Apulaishaudankaivajainsinöörikokelas kauhistui ehdotustani ja sanoi: "ei nej ite no nou niet". Samalla tää Tapsa ihmetykseksemme aukaiai silmäluomensa, tuijotti meitä kuin Joulupukkia ja sanoi "mull' tilkkanen sherreyä jos soisitte, iloinen olisin ma, jos ette samoin tein sit' ihte joisitte". Itse haukoin henkeä kuin piispa pappilassa, ja ajattelin, "tervetuloa takaisin, Tapsa"...(mistä sitten ihmisten ilmoille möngitkin, pahuksen Wartburg)

      Poista
  20. Minä tiedän sinut Pauli Pulla! Kirjoitit Waltarin kanssa yhdessä nimimerkillä Kapteeni Leo Rainio. Minulla on melkein kaikki ne kirjat, mutta en muista, olenko koskaan niitä lukenut. Lisäksi kirjoitit Pullan tekemisestä ja muusta ruoanlaitosta.

    Ryhmyt ja Rommppaiset ovat hyviä. Niistä minulla on ainakin yksi myöhempien aikojen kokoelma samoissa kansissa.

    Sellaista ajattelin sinulta kysyä, että oletko mitään sukua kuuluisalle Veli Vehnälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, Veli Veikkonen, vaikka väärässä oletkin. Kuten tunnetusti. Sillä käteni ovat Jakobin mutta jalkani Jeesauksen. Ja tästä

      näppärästä ramatullisesta metaforasta pääsemmekin päivän Epistolaan. Koska blogiemäntämme, iki-ihana Iines, alustuksessaan sivusi uskontoja. Ja meidän lutherilaista varapaavia - Herramme varamiestä täällä Pohjan tähden alla - Kari Mäkistä, niin... No, nyt minä en enää alustukseni jälkeen muista mitä minun piti sanomani... höh? varmaan jotain tärkeää? No, olkoon si. Samantekevää. Sen mä muistan kun tyttäreni Saga tarhassa kuuli että ihmisiä kastetaan kun he ovat pieniä. Ja ihmetteli sitä. Tuli kysymään minultakin että onko hänet kastettu? Sanoin että ei kuule ole. "Hmnhy", sanoi Saga. Myöhemmin mummilassa hän kysyi "hei mummi, onko mun isä ja äiti kastettu?" Mummi sanoi että ovat. Tai isä ainakin on. Johon Saga: "niin niin, ittensä ne vaan kastelee muttei mua."

      Ma taimi vaan on sun tarhassas, oi Luoja!

      Poista
    2. Ps. Se Jeesaus olikin Eesaus. Vaan väliäkö tällä? (Kun tarina on ihan Puppua.)

      Poista
  21. Ingmar Bergman on hieno elokuvaohjaaja. Tärkeimmät leffansa hän on myös itse käsikirjoittanut. Filmit ovat mustavalkoisia, onneksi, elokuva hengittää valon ja varjojen välissä, ei väreissä. Olen nostalgikko, ei tämä kaikkea selitä, enemmän mielestäni selittää se, että rakastin Peter von Baghin patetiaa. - Ja sitäpaitsi minun mielestäni ihmisten ongelmat ovat musta-valkoisia, ei värillisiä. (Puhumattakaan, että tässä äkkiä pitäisi alkaa puhua Technicoloriasta. Ei ystäväiseni, ei!)

    Fellin on toisella lailla toisenlainen, Bergmanin leffoissa menee hänen ajatuksiinsa sisälle - se on välillä hyvin raskasta, muutta Fellinin leffojen katsoja ihmettelee enemmän että "miten niin..." Ne on visuaalista ilotulitusta, ja värikin sopii niihin, elämämmehän on - etenkin Italiassa - hyvin värikästä ja kovaäänistä. (miettii) Tarkovskista en osaa sanoa enää mitään. Hän on minulle vaikea, liian vaikea.

    Ps. Kirjoitin tämän kun luin Hesarista että tekevät Syyssonaatista oopperan. Siinähän. Syyssonaatti on aivan ihana Bergman, yks sen julmimmista elokuvista. Mikäs siinä. (Em mää kyllä jaksanut lukea tota Hesarin juttua kokonaan. Rupes ramasemaan.) - Ajattelin, että Mitä mieltä siinä on mitä mieltä ihmiset Bergmanista tai Fellinistä ovat, siis minulle, Media tietysti rakastaa Top Ten -listoja. Minä rakastan kissoja. Niillä ei sen tähdellisempää tekemistä ole kuin nukkua, noin 16 h/vrk. Ja valveilla ollessaan he tarkkailevat meitä hyvin kriittisesti, siis meitä ihmisiä. (Koiriin suhtaudun varauksellisemmin.)

    VastaaPoista
  22. Miksi minä inhoa uskontoja? saatatte kysyä. No, siihen on helppo vastata: koska olen biologi. Jos ihminen vähänkin uskoo biologiaan, ei hän pysty uskoo Uskontoon, vaihtoehdot ovat tässä. (Avoimmin ja vilpittömin sydämin vastaanotaan sellaista informaatiota että joku "kolmas" vaihtoehto olisi, olemassa.)

    Siihen aikaan kun vielä kirkossa kävin, muistan, että papit aloittivat saarnansa usein "... tänään, kun kävelin itsekseni Konginkaalla ja näin miten perhonen, tuo pieni räpistelevä Herramme leija, siinä lenteli... ajattelin että..." Vittu, ihan keksitty juttu. Kaunokirjallisuutta. Missään konkinkaalla ikinä oo käynyt... ajattelin. Tai tiesin. Koska tiesin, yhtä hyvin kuin hän, tuo papinpallero, miten sanoilla voi ihmistä voidaan huijata. - Tiedänpäs!

    Ps. Kerran yhdellä rakennustyömaalla, jossa minä olin repsikkana - rakennettiin yhdelle Tampereen perkele porvarille saatanan hienoo omakotitaloa jossa helvetti vieköön oli oma uima-allaskin - niin... siellä oli kaksi jehovalaista kirvesmiestä. Ihan asiallisia olivat, osasivat hommansa, ahkeriakin olivat. Mutta kerran ruokatunnilla, kun mätysteltiin siinä eväitämme - minulla oli makkaravoileipiä - niin alkoivat minua käännyttää jehovalaiseksi... (sic! sic! sic!). Kuuntelin, koska olen saanut hyvän kotikasvatuksen; aina pitää kuunnella jos vanhempi ihminen puhuu sulle. Tämä puhui mulle: "Käsitätkö miten Jumala on kaikkialla. Ajatteleppa, kun koira saa pentuja, ne on koiranpentuja. Eivät ole kissoja. Tälla lailla Jumala meitä kaikkialla ohjaa..." En sanonut mitään, en osannut sanoa tuohon mitään, tai jos olisin jotain sanonut, olisi se ollut ihan väärin. Pureskelin vaan makkarvoileipääni ja olin hiljaa.

    Ps. Ja nyt meillä on tällainen presidenttiehdokas, naaraspuolinen vielä, mistä lie Kokkolasta (joka on hieno kaupunki) joka väittää että... äsh, antaa olla.

    On asioita joita EI pysty muuttaa. Ja ehkä parempi niin. Niin tai näin.

    VastaaPoista
  23. Tänään... kun sattumalta kävelin ton Lidlin ohi, päätin, että minäpäs poikkean sinne. Sisälle menin. Kaikkialla oli hyllymetreittäin, oi kiitos Herra, erilaisia tavaroita. Mutta koska en ollut mitään paitsi, miksi minä - paimenenne täällä pohjoisella karulla kedolla - olisin mitään ostanut. Mutta kun ei tyhjän korinkaan kanssa (anteeksi vaan isoahteriset rouvat, että tuupin teitä) kassalle voinut mennä, niin minä - voi herranen aika sentään - ostin tölkin olutta. Saksalaista, tai siis siellä... en minä näistä niin tiedä. (Punkuista enemmän. Etnkin kirkkoveneistä... eikun siis kirkkoviineistä. Sanomani piti.) - Ps. Mutta kyllä se tölkki olutta niin hyvää oli, kaurapirtelö parhaimmillaan, että kun join sen, heti piti mennä hakeen 12 lisää. Ja seuraavana aamuna 48. Ja sitä seuraavana aamuna tarvittiinkin jo pakettiauto (RENT). Mutta ei alamäkeni siitä vielä alkanut, älkää ny hassuja luulko, siitä se vasta kimmokkeen sai kun Piispa (ite kauhee runkkari ja kauhee vetää napaansa grogeja) tuli kuuntelee mun saarnaani, jossa vertailin Koffin ja Olvin %ntteja. ... ja sitten sammuin. Ei mun mielestä tän takia multa olis pitänyt ottaa papinoikeuksia pois, tämä on Sen Suuren Saatanan salajuonia, tämäkin.

    Noh, mikäs tässä nyt. Romaninkerjäläiset kerää mulle aamupäivisin kolehtia, sillä saa puoliksisyödyn Hodarin, ja iltaisin käyn lukemassa Hesarin Käpylän Kirjastossa, tai ei siinä oikesti mitää lukemista ole... ja, kun ilta tummuu, aletaan me proleteriaatin köyhimmät veitsenterottajat ja lumpunkerääjät laulaa partiolaislauluja... illan tummetessa, savu hiljaa heijailee/ja silloin itseksemme syömme/mikis mallikkaankin.. Äsh, huono laulu. Hyvin huono. Tää on parempi, se on italialaisten panssaroitujen hyökkäysjoukkojen laulu... taaspäin, taaspäin tiellä taistojen, tiemme yhä taaspäin vie (rumpujen päristystä) mut kerran viel/demone´soikoon/me uhraudumme, kun pakoon puikke-leh-dimme, tram traåm tram. livistämme... etc. meemme/kun tännepäin tunkee he... taaspäin, taaspäin askeleemme kkenkiemme korot kaikuu ny ja ain, siit' kukaan erimieltä/olla ei voi, ei voi, voi voi... trum trumtrum...

    Ei tosiaan kannata jäädä tuleen makamaan.

    VastaaPoista
  24. Mikko oletko koskaan keskustellut kenenkään kanssa AHDH-oireyhtymästä. Sairautta voidaan hoitaa lääkityksellä joka nykyisin on hyvin kehittynyttä. Olet ihana runoilija mutta et olisi noin yksin. Apua on aina saatavana, Mikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M, se on oikeasti adhd, ei ahdh. Vaan väärä diagnoosi. Kaikin puolin.

      Muutoin olen sitä mieltä, että mikistä ei voi asettaa lokeroon. Se joka diagnosoi, on itte.

      Poista
    2. Huomasin tämän vasta nyt. Allekirjoitan molempien naisten (?) diagnoosin. Pitää paikkansa. Ja muutenkin olen ihan otettu, tosin vakavasti otettu, mutta kumminkin. (lähettelee lenrtosuukkoja teille. jotka NASA on tutkinut mun huuleni että niissä huuli-herpestä eiole. joka on kiusallinen infektio. mutta vielä kiusallisempi on banaanikärpästen (Drosophila melanogaster), levittämä huhu-huhuu -infektio. se on niin karmea että en nyt taudinkuvan yksityiskohtiin paneudu, riittää että maskuliinisilla ihmisillä heidän peniksensa muuttuu banaaniksi... eikä semmoite ollenkaan kivaa ole)

      Banaanit on muuten ihan kivoja. Mikäs niitä mäiskytellä. Vetoketjukin niissä on. (kriiks...)

      Poista
  25. Ajatella niin, Mikis! - Jumala oli siinä makkaravoileivässä ja sinä söit sen!

    VastaaPoista
  26. Suurena humanistina olen pohtinut ja monimuotoisesti erikonteksteissa tarkastellut, pitäisikö Trumpin pudottaa Pjongjangiin vain Nagasakin pommin kokoinen, Hirosimalainen, vai peräti isompi. Pistäkää isot pojat pohjois-korea hiljaiseksi.

    Pohjois-Koren johtajan King Kong Unin toivon siitä säilyvän hengissä. Sirkus Sariola ottaa varmaan kiertueensa erikoisetn eläimien näyttelyyn.

    VastaaPoista
  27. Mikä makkaraleiväsasä mystistä on?

    Syöväthän ihmiset öylättejäkin, ja pierivät verta, Jeesuksen vertakin he alttarilla (+ 18 v) naukkailevat, en tiedä. Kamalaa kumminkin. (näyttelee tekopyhää närkästystä) Jos minä uskoisin jumalaan, joka yht'äkkiä olisikin kolme, Minä Sinä ja Hän, niin enminä silti ymmärrä, et miks mun pitää syödä jonkun Jeesuksen irtokappaleita ja juoda Hänen vertaan... ikään kuin joku vampyyri. - Kiitos ei.

    Lapsista mä tykkään. Jos johonkin pitää uskoa niin kai - uskon lapsiin. Heillä on ajatuksia joita ketkään vanhat, vihaiset, tynnyrissä asuneet diognistikot ja muut elämäänsä kyrpiintyneet filosofit eivät ole ehtineet pilata. - Siitä minä lapsissa dykkään. En siitä, että ovat niin pienikokoisia, se on vaan yks lisäpointti heille, se myönnettäköön. Lasten ajatuksen, heidän käsityksensä elämästä, voittaa monin verroin parhaimmatkin novellit jotka olen lukenut.

    ... paitsi kyllä Tšehov on myös hyvä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saga meni kerran vaatekomeroon piilon, ei stullut sieltä millään pois. Vaikka levitin oven eteen kaikenlaisia herkkuja a) homejuustoa b) makkaravoileivän c) kädettömän nuken ... en minä tiedä minkä takia silt puuttu toinen käsi? d) siilin, joka puhisi
      Siili toi tuon murrosikäisen lapseni takaisin samaan huoneeseen missä itse olin. Hän oli hyvin kiukkuinen yhä, täynnä leppymätöntä vihaa mua kohtaan, siläripset yhä täynnä kyyneliä, ja huusi mulle: SINÄ PÄÄSTÄT VÄLITTÖMÄSTI NYT TUON SIILIN ULOS. SE KUULUU LUONTOON. - Isän tyttö, isäänsä tullut, rakastan häntä.

      Poista
    2. Eikäkö tarkoitin, että olet selvästi saanut jumalallisuutesi siitä makkaravoileivästä! - Jeesus ei sinulle ehkä kelpaa, mutta Jumala meni hampparin käyrässä. Emme me etukäteen voi tietää, missä kaikkialla oleva Jumala kulloinkin näyttäytyy. Varo sillivoileipiä, niitä syön usein, syömissäni on kananmunaakin. Uskon, toivon ja luoten, että jonain päivänä minunkin syntisen tavallisessa sillikananmunareissumiesvoileivässäni, jonka olen vietnamilaisilta kahvion pitäjiltä ostanut, ilmestyy suurempi todellisuus.

      Poista
    3. Uskonnoista en osaa paljoa sanoa. Se minua vain surettaa, että kaikki restonomit joutuvat kiirastuleen. Heitä ei piru eikä pyhä Pietari huoli, koska kukaan ei halua syödäkseen sitä liiketaloudellisesti valmistettua hirveää paskaa.

      Poista
  28. No nyt minä vasta ymmärrän. Ymmärrän enemmän kun ehkä käsitätkään, tai minä. Luontouskovainen kun olen niin Luojamme - voi Ruoja - on joka puolella meitä. Vaikka mihin käännät pääsi, Se tuijottaa Sua sun silmiin. Myös peiton alla. (Ja pidpäs nyt pois sun hyppyset sun... no niin, tiedät kyllä mistä.) En kovin montaa kertaa (noin miljoona kertaa) ole kehunut Milos Formania. Mutta nyt tilaisuus minulle tähän aukeni - kiitos ilveskissiines - niin... Palaa, palaa on Formanin kaikkein upein leffa. Ei siitä käsitys maailmasta toiseksi muutu, tarkoitan että ANALYYSI siinä on maailmasta, meistä kaikista, niin terävä ja osuva, että se tekee kipeää...

    Kipeää ihmiselle, joka osaa ottaa sen vastaan, ei tietenkään muille. Enkä nyt tarkoit NArsistejA.

    Ps. Tätä laulua ei sillä lailla käsitä oikein jos ei oo kuullut niitä muita lauluja, tai niitä kuvia, joita Milos Forman tuo nähtäväksemme... Laulu ei ole hyvä, tai on se, ja tuo konteksti...

    rakastaan tätä

    https://www.youtube.com/watch?v=fhNrqc6yvTU

    olen elänyt tätä samaa aikaa, samaa kekkosen aikaa, se oli aika kamalaa. (Mutta onneksi meillä oli Juhani Suomi, joka puhui paskaa. Ja ulkoministerinä Ahti Karjalainen, joka vaikeni niillä kaikilla kielillä jotka osasi, kolmeko niitä oli. Mutta hyvä ministeri hän oli, niin kuin kaikki maalaisliitolaiset ovat. (Puhumattakaan Kaikkosesta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja paskat, kaikki kääntyi tappioksi, ei 60-luku tuonut maailmaan mitään hyvää, rock and roll ja beatnecit, lumetta kaikki. - Mutta... Elämähän on unta, Calderón.

      Poista
    2. Eläköön (kansaamme yhdistävä muisto) Kekkosesta. Eläköön Ahti Karjalainen - mies kuin James Bond -leffasta, se roisto. Eläköön Sukselainen, Hillilä, Pekkarinen ja Berner ja Kaikkonen ja Sipilä, ja ketä vielä, en tiedä, HURRAA, HURRAA heille.

      Koska Pieksämäen asemalla soi blues.

      Poista
    3. Heh, Pieksämäen asemalla soi päässääni ja mielessäni hiljattain Pasilan asemalla.

      "Ei oo nakkikioskia, ei kahvilaa, ei ravintolaa, mikä toivottomuus, näin soi Pasilan asemalla blues."

      Poista
    4. En minä silti sitä kammottavaa slummia, tulevaa suurta kauppakeskusta kaipaa. Tikkurilan asema on jo ihan helkkarin vastenmielinen, voi pultsarin munat. Voi aikoja, voi tapoja, liikemiehet vievät ja arvot ovat syrjässä. Helsingin päärautatieaseman rakennusta ei vielä pureta "paremman*" tieltä, mutta VR:n pääkonttori sieltä lähti ja siirtyy historiallisesta kultturiympärisöstään paikkaan, "jossa on parempi tehdä bisnestä."

      Poista
  29. Kunnon kapteen amerikkana minun pitä vastata se, mitä ajattelen isossa skaalassa: Ymmärrän enemmän kuin käsitänkään. Enkä ymmärätämästäni aivan takuuvarmasti käsitä mitään.

    Hairin hippiaikojen jälkeiset skenaariot 70-luvulta muistan erittäin hyvin. Minulla oli pitkä ja rasvainen tukka, jota en pessyt olosuhteista, ajankuvasta, johtuen usein. Pesua varten lämmitin kattilalla vettä. Kolme kertaa piti hiukset huuhdella, niin äitini opasti. Välillä meni keittiössä hiuksia pestessä kuumat ja kylmät vedet mielessäni sekaisin, kylmä oli melko kylmää ja kuuma kuumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helevetti, lopetan kirjoittamisen, kun en enää osaa kirjoittaa muita kuin kirjoitusvirheitä.

      Poista
    2. Eikunoikeesti. Muistelusi hippiajasta oli luovaa kirjallisuutta. Iski tajuntaani kuin ilkeä paarma. Oli hyvä. Enkä pane tähän mitään Lapinlahden Lintujen paarma-laulua. Tai taidan panna sittenkin (yskii)

      https://www.youtube.com/watch?v=677rlIRH74w

      Poista
    3. Muistan kun kakarana nauratti vanhemman äijän rimmaillessa johonkin asiaan liittyen: "Hyvä Urmas, hipin surmas." En tiedä, mistä sen oli kuullut.

      Lappareiden ajankuvan muistelua.

      Poista
    4. Hippiajat muistan oikein hyvin, ei minun tarvitse edes tarkistaa. Radiossa soi silloin Aikamiehet ja pohjanmaalaiset tangot. Hippiliikkeen perustajasta ja teoreettisen pohjan luojasta, Charles Mansonista, puhuttiin ääntä madaltaen. Ilmeisesti se oli kunnioitusta.

      Poista
  30. Poliisilla on joskus kova homma laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja laillisuuden turvaamisessa, kansalaisten suojaamisessa rikollisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poliisintyötä harva kadehtii. Sietokyvyn tulee olla jonkinmoisen korkea, kun kirkuvat draamakuningattaret estävät työntekoa.

      Vaan pisteet suomalaispoliisille, joka hoiti tehtävänsä provosoitumatta, rauhanomaisesti, neuvotellen ja väkivallattomasti. Hienoa!

      PS Turvapaikanhakijan on mielestäni edesvastuutonta panna vastaanottokeskuksessa lisää lapsia alulle. Vai eikö perheille muka ole kondomijakelua, kun partioleireilläkin on?

      Poista
    2. Nyt kun lapset ovat palanneet kouluun, nämä kirkassilmät, he kertovat innosta hehkuen, miten ovat perhekuntineen viettäneet koko kesäloman Somaliassa tai Afganistanissa tai Irakissakin. On ollut hauskaa, ja äiti tai isä on saattanut jäädä vielä hetkeksi, kunnes palaa taas Suomeen, Id al adhan jälkeen. Ja seuraavalla lomalla mennään taas.

      Vaan vakavoitukaamme. Eduskunnan syysistuntokausi alkaa tänään, kansanedustajat palaavat komeisiin uusittuihin tiloihinsa. Ei taida olla enää hometta nurkissa, vaan komiaa pintaa. Löytyneet tyhjät viinapullotkin on varmaan korjattu pois.

      Poista
    3. Pinta on komiaa, niin olemme lehdistä nähneet. Kauheaa, kun kansanedustajien kesäloma loppuu jo näin aikaisin, joululomaan on vielä monta viikkoa, ehkä kuukausiakin. Joulujuhlista jaloin on sitten edustajillemme helpompaa, kesälomaan ei enää ole pitkä aika.

      Yksi hippiedustaja, moottoripyöräkerhon maskotti, retosteli, kuinka ajokortittomuutensa käy meidän kaikkien kukkarolle. Viitasaaren pirun vaihtaisin vaikka kymmeneen somaliin.

      Poista
    4. Hippiedustajalle sosiaaliluukun asiointi on tuttu asiaa.

      Saha paloi ja me pojat siin naurettiin niin!

      Poista
    5. Puusta teen tollasen yrittäjä-Hakkaraisen ja paskannan sille aivot.

      Poista
    6. Jos Suomen kaikki mustalaiset karkoiettaisiin takaisin sinne mistä ovat tulleet hevon perseeseen, olisin onnellinen. Näiden muslimien kassa tulee toimen kun ei välitä nää mustalaiset on pahoja.

      Poista
    7. (puusta teko-sanonnan lainasin historiallisesta tekstistä paikallisesta villatehtaasta. Väittivät jonkun duunarin noin sanoneen insinööristä.)

      Poista
    8. Minäpäs olin jo lapsena, alle kouluikäisenä, hirveä rasisti, siskon kanssa. Kun näimme mustalaisnaisen liehuvine helmoineen, kimitimme hänelle täysin keuhkoin että mustalainen mulliturpa uhkas minut tappaa, minäpä olin rohkea poika potkasin häntä nappaan. Ja sitten juostiin nainen perässä. Kotiin ja ovi lukkoon ja ankara kikatus. Silloin muinoin tämä oli yleinen lasten leikki. Ei kukaan tiennyt, että ollaan rasisteja. Ei koulussakaan opetettu, että ajatelkaas, miltä mustalaisesta tuntuu.

      Poista
    9. Jaa. Minä varoin muiden lailla Pokkoa ja Vaavaa, kahta tinneristirikollisväkivaltaista älykääpiötä mustalaista. Toinen valitettavasti vielä elää, hiljan siellä oli joku poliisin piiritystilanne.

      Poista
    10. Pienenä lapsena pelästyin ihan hirveästi, kun mustalaiset kolkuttivat ovelle ja sitten marssivat äitini ohi asuntoon. Mustalaisen pentuja juoksenteli kaikkialla, mutta eivät kai mitään saaneet, kun ei meillä mitään ollut.

      Poista
    11. Kylläpäs te, oi Iines, nuorina olitte varsinaisia huligaanisiskoksia. Harmi ettei silloin tavattu. Meistä olisi tullut hyvä trio: Bonnie ja Clyde + Bonnie. Autolla oltais vaan ajettu pitkin Varsinais-Suomea, ryöstettäis ihmisiltä kaikki mikä heillä on, kultakellot ja kultakalat, ja sitten äiteliäästi irvistellen ja hampaita narskutellen olisi raiskattu ne... raiskattu ne... tai te siskokset olisitte vaan katselleet... ette olisi... äsh, ei nyt juututa sivuseikkoihin. Isoimmista, teoreettisista linjoistahan tässä on kyse! Bonnie + Bonnie ja Clyde iskee jälleen! Peljästykää kaikki veronmaksajat! Ja kaikki hernepalkovarkaat. Ja myös mustalaiset! hus, hus...

      Poista
    12. Myöhemmin olen ollut paremmissa välilöissä mustalaisten kanssa. Kerron yhdestä Mertsistä. Nimittäin minulle tuli oppilaaksi mustalaispoika. Minulla oli tapana pyytää heti kärkeen oppilaita kertomaan itsestään jotakin. Mertsi, 16-vuotias komistus sanoi, että hän myy. Kysyin, että mitä myyt. -Kaikkea. En kysynyt enempää ja Mertsi vaikeni suurin piirtein lukuvuodeksi. Kunnes sitten tulppa aukesi, kun hän tuli luovan ilmaisun teatterikurssilleni. Mertsistä sukeutui mainio näyttelijä ja puhuja, ja mitä enemmän häntä naurettiin, sitä enemmän hän innostui. Kyseessä oli koominen esitys, jossa hän osoittautui mainioksi stand up -koomikoksi jo ennen kuin tämä laji keksittiin.

      Viimeksi kohtasin hänet autokaupassani, jossa hän antoi minulle ostokseni ilmaiseksi, ja pani sen vieläpä paikalleen, nimittäin patterin autonavaimeen.

      Poista
  31. Aina olen silti tiennyt, että idealistit ovat maailman suurin onnettomuus, Jo lapsena ymmärsin varoa, jos kaikki on hyvin. Kohta tulee kuitenkin joku idealisti tai taistolainen ja sanoo, että nyt pitää saada korjaus asioihin. Sellainen sana kuin "muutosvastarinta" on keksitty aseeksi, sellaiseen syyllistyvät eivät ymmärrä kehittymisen kehittymistä, eivätkä sitä, että muutos työllistää monia juuri koulusta valmistuneita haukkoja.

    Minulta meni pitkän aikaa ennenkuin ymmärsin työantajan vaatimuksen lisäarvomyynnistä. Se tarkoitti olemassa olevien palvelujen pilkkomista niin, että asiakas sai ihan oikeaa työtä vain eri maksusta. Silloin ymmärsin lähteä vetämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutosvastarinnan kuulin ensimmäisen kerran työelämässä, jossain opettajien turhaakin turhemmassa koulutustilaisuudessa. Sana oli hirveä, eikä kukaan halunnut kuulua muutosvastarintaisiin. Se ei ollut sopivaa.

      Kun sitten taas kuulin ensi kerran sanan propellipää, riemastuin. Ai miten hyvä sana kuvaamaan opetushallituksen visionäärejä, jotka eivät ole koskaan toimineet opettajina. Edelleen sana on mitä ajankohtaisin ilmiö.

      Vaan kertokaa minulle mikä on - nyt minun täytyy huutaa - JUURISYY. Törmään siihen varsinkin asiantuntijoitten kommenteissa. Juurisyy?

      Poista
    2. Propellipäät ovat minulle tuttuja ihan toisenlaisista ympyröistä. Suuryrityksen maailman huippua olevia tuotekehittelijöitä sellaisiksi sanoimme. Heillä oli osaamista ja älliä täydellä propellikympillä. Toki joskus naurattivat, kun en ymmärtänyt mitään siitä, mitä puhuivat, eivätkä hekään saaneet tolkkua minun puheestani.

      Poista
  32. Äsken 80-vuotias äitin kävi maksamassa viidenkympin vippinsa. Toisinaan niitä unohtelee, vaikka muuten en muistissaan ole huomannut oievan ongelmia. En minä niistä koskaan perään kysele. Muuten äitini on kuin Sleepy Sleepersin laulusta, jossa laulettiin "mulla kaikki taudit on". Valittelemastaan sydänviasta huolimatta polkee kuitenkin fillarilla harvinaisen ketterästi, hengästymistä ei havaitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukku äidillesi! Tuntuu teräsmuorilta.

      Vaan huono on vanhusten tilanne Suomessa. Kävin juuri apteekissa ja voin kertoa, että laskuni oli 82 euroa. Kun puuskahdin kalleutta maksaessani, apteekin nainen sanoi, että moni jättää lääkkeensä ostamatta hinnan vuoksi, varsinkaan vanhukset eivät aina lunasta reseptilääkkeitäkään.

      No, minä saan olla kiitollinen, että voin lunastaa ja ostaa jopa apteekin puhtaita voiteita ja joitain luontaistuotteita.

      Päivän omahyväinen rukoushuokaus: kiitos, että voin maksaa ostokseni.

      Poista
    2. Sellaista maailma ja tämä meidän Suomemme on. Veteraaneja tai muita vanhuksia arvostetaan vain juhlapuheissa ja omaa itseään nostaakseen. Vanhalla äidilläni on minimieläkkeet ja kuitenkin pieni tarve välillä pröystäillä, ikänsä köyhä kun on ollut.

      Poista
    3. Onneksi tuo tarve ja ehkä kykykin hänellä on. Se on tervettä ja kaikille sallittua. Ihminen on elossa niin kauan kuin hän ei sopeudu pieneen osaansa.

      Poista
    4. Keuhkotauti ja psoriasiskin äidilläni on. Ei niitä tosin päälle päin näy. Sydänvika, keuhkotauti ja kaikki ne muut, silti kovassa kondiksessa.

      Poista
    5. No jos fillarilla polkee, niin fyysinen ja myös henkinen kunto on ainakin jollain mittarilla hyvä. Itse olen miettinyt, kun en ole fillaroinut sitten 90-luvun, että uskaltaisinko nousta pyöräilemään. Kunto antaisi kyllä myöten, vaan nupista en tiedä, minulla kun on taipumusta niskajännityshuippaukseen. Toisaalta sekin pysyy aisoissa hyvällä keppijumpalla.

      Niin paljon kuin vastustankin neuvomista, antaisin sinulle yhden neuvon. Kysy nyt ne kaikki kysymykset, jotka sinua myöhemmin kiinnostaisivat tietää, suvustasi, lapsuudestasi, äitisi kokemuksista. Minulla on paljon vastaamattomia kysymyksiä molemmille vanhemmilleni.

      Poista
    6. Hyvä neuvo. Enimmät tiedän, mutta kertausta ehkä haluan. Siitä, että äidin isäni, lumppuri Lindström syyllistyi ennen kuolemaansa tappoon, en viitsi kysellä.Muistan vain sen,kun talvisodan pommituksisst koko perhe makasi hangella lakana suojanaan. En ole rasisti, mutta mm. ryssistä en tykkää. Puoliapinat ryssivät kaiken.

      Poista
    7. Puoliapinat alkoi minua naurattaa. Hauska vitsi, kun biologia on minulle heikko aine,enkä välttämättä tiedä kokoapinuuden merkityksiä. Epäilemättä sellainen johtaa lauluun: "Ivan, sinussa on roimaa, alkumiehen voimaa, kanna minut metsään apinamies."

      Poista
    8. Puoliapinat ovat pieni eläimiä, ison kissan kokosia, ei niillä oikeiden apinoiden kanssa ole juuri mitään tekemistä.

      Ps. Jos olisin ilkeä, mitä en ole, niin väittäisin että puoliapinat muistuttavat hyvin paljon Laura Huhtasaarta. - Mutta tämähän on vain city-Huhua, ehkä ihan tahallaan poliittisten vastustajien tahallaa levittämää hernerokkasumua, ei välttämättä oma mielipiteeni. (vaikka läheltä liippaa)

      kirj. biologi Mikko L.

      Poista
    9. kts. vaikka puoliapinoiden eli makien DNA -ketjua. (katsoo) Ahaa, ahaa sanoo. (vaikka oikeammin olisi sanoa minä näistä mitään ymmärrä) Leveäkuonobokombali eli leveänenämaki (Prolemur simus) on kuin jostain painajaisunesta irti päässyt. Harjamaki (Eulemur coronatus) on taas nätti kun kissa.

      Poista
    10. Äläs nyt, osaan minäkin latinaa: Haliaeetus albicilla ja Fragaria Vesca.

      Poista
    11. Puoliapinahan on selvästi se puuttuva rengas hompanssin ja persukaisen välissä.

      Poista
  33. Muuten olen sitä mieltä, että Väinö Tanner oli yksi itsenäisyytemme suurnimiä. Kekkosen Urpo oli Hrutsevin ruiskaus. Kiitos vain tästäkin vähästä, maalaisliitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka olenkin koko ikäni ollut tannerilainen demari (ja olisin edelleen, jos ajat olisivat samat), niin en kuitenkaan ihan täysin tyrmäisi Kekkostakaan.

      Hän oli kiero ja luonnevikainen peluri, älykäs ja kostonhimoinen, mutta jälkikäteen katsottuna ei aiheuttanut maalle suurtakaan vahinkoa.

      Joku toinen Kremlin suosikki olisi voinut horjuttaa itsenäisyyttämme oikeasti, jopa aiheuttaa sen menetyksen. Kekkonen oli kuitenkin sielultaan porvari.

      Täytyy muistaa, että Venäjä hyökkäsi Suomeen, eikä se tapahtuma ollut Kekkosellekaan mikään joku menneisyydessä tapahtunut asia - jos hän tulisi pressaksi nyt, hyökkäys olisi tapahtunut vuonna 2000.


      Poista
    2. Ehdotan Urho Kala Kekkoselle virallista liputuspäivää, päivästä mahdollisesti jopa palkallinen vapaapäivä ja arkipyhä. Koska viimeiset kymmenen vuottaan olivat osin jo tuolla puolen, hänen kuolemansa koskettaa kaikkien meidän syviä tuntojamme raastinraudan tavoin - suru on nahkat repivä ja suolet puhkova - niin lippu nostettakoon puolitankoon. Vain näin pystymme aidosti kuvaamaan saman aikasesti sekä kunnoitustamme että suruamme, muutoin ilmetyn korkeintaan kolmikymppisen urheiljanuorukaisen, inhmillisesti katsoen aivan liian varhaisesta poistumisesta.

      Me, Suomen Kansa, tiesimme aina, että välittömästi, kun maailmanhistorian ainoa täysin korvaamaton mies, Urhea Kekkonen, kuolee, niin neuvostoliitto hyökkää välittömästi tänne ja valloittaa koko maan. Ja niinhän siinä on käynyt, piruuttssn ensin purkivst piikkilankaa rajoiltaan, että se kävisi helpommin.

      Tänä päivänä meidän Urheamme katsoo taivaasta yhdessä Ahti Karjalaisen kanssa ja tuntee syvää huolta maamme kohtalonkysymyksistä. Urhea kyllä huolehtii yhä miestä, jos vain nöyrällä sydämellä käymme hänen eteensä.

      Kyyneleet minullakin valuvat nyt valtoimenaan, kun muistelen maamme suurmiestä. Eikö olisi hienoa, jos vieläkin olisi maan isä, jolle jokainen saattoi silloin ennen soittaa suurissa ongelmissaan, varmana asioiden ratkeamisesta. Mies, jolle kirurgitkin soittivat kesken sydänleikkauksen, neuvoa kysyäkseen: "Nyt tuli vähän paha paikka, mitä teen." - Ja vastaus tuli. Ja se toimi.

      Nimimerkillä Urho, Toivo ja Rakkaus.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Ei pidä tuijottaa liikaa Mauno Koiviston sotaveteraaniuteen, vaan pitää muistaa, että myös Kekkonen osallistui vuoden 1918 kohtalon sotaan, vaikka talvi- ja jatkosodan sitten jossain sluibaili. Jokaisesta ei olisi meidän Urhomme lailla, hyvin nuorena miehenä, - virallisesti ei edes täysi-ikäisenä, johtamaan teloituskomppania käsi vakaana, ilmekään värähtämättä ja leuka pystyssä niin, että mielessään liikkuivat samanaikaisesti, suuret, suuruuden ja isot ajatukset. Sellainen osoittaa suurta valtiomiesainesta.

      Poista
    5. Paha mieli minulla on siitä, taas kyyneleet valuvat, että Juhani Suomi on kirjoittanut monia paksuja Kekkosen muistelukirjoja ja ne tuntuvat aivan satiirilta, ellei jopa greisihuumorilta. Suomi olisi minusta saanut ottaa kirjoistaan enemmän kunniaa itselleen ja laittaa sen kaikki otsikon: "Juhani panee omiaan" alle. Ei silti, että väittäisin niitä kenenkään lukeneen ilman pakkoa, ahkerimmatkin ainoastaan tiivisteet iltapäivälehdistöstä.

      Poista
  34. Mitäs minä näistä, Hurmalan häistä. George Harrisonin muistelu John Lennonista on tavattoman kaunis. Kaikki nuo vuodet sitten."

    VastaaPoista