7.9.2017

Lapsi on mainio manipulaation väline



Kun näinä päivinä kuulen sanan lapsi, poistan aseestani varmistimen. Älkää säikähtäkö. En minä lasta ampuisi, vaan lapsella ratsastajat, lapsen hyväksikäyttäjät. 

Lapsi lienee nimittäin  maailman käytetyin manipulaatio- ja mainosväline. Lapsella ratsastetaan härskisti myymällä omia ideologioita lapselta kysymättä.  Mikään ei myy niin hyvin tuotetta tai aatejärjestelmää tai järjestöä kuin suloinen tai kärsivä lapsi mainoksessa tai esitteessä. Jos kuvassa on suloinen lapsi, on tärkeää, että lapsi on hieman pullea ja hymyilevä, jos taas kärsivä, lapsen on paras olla tummaihoinen, laiha, kenties jopa kärpänen poskella tai radikaalissa tapauksessa kyynelkanavassa.

Kukapa voisi olla heltymättä lapsen kärsimyksen tai kuoleman edellä. Muistetaan hiljaisesti pientä Aylan Kurdia.  Avuttoman lapsen kärsimys tai maisen elon päättyminen alkumetreille saa meidät tuntemaan itsemme syyllisiksi ja avaamaan sydämemme ja rahapussimme, ja näin sen kuuluu ollakin. Lapsi on aina viaton ympärillään oleviin tapahtumiin. 

Vaan kun aikuiset miehet alkoivat pari päivää sitten itkeä somessa Suomen oikeusvaltion laillista pakkopalautuksen toimeenpanoa, ja vieläpä yltiökiihoittunein sananvalinnoin ja tulkinnoin (Suomi poistaa pahat vauvat), niin ollaan kaukana totuudesta ja rehellisyydestä sanankäytössä. En tunne Jori Eskolinin sometuotantoa, mutta mies lienee kärjistämisen ja totuudesta vieraantumisen mestari. Samoin kuin Jari Tervo.

Oikeastihan kyseisellä äidillä on Afganistanissa ennestään  kaksi pientä lasta, jotka olivat jääneet sinne äidin lähdettyä maasta, ilmeisesti miehensä vainoamana. Siltikin - teen nyt itsestäni pyhimyksen - minä en olisi pystynyt jättämään kahta pientä lastani missään oloissa. Olisin kärsinyt heidän kanssaan, heitä suojaten. - Lisäksi Afganistanissa elää kaiken aikaa noin 3,7 miljoonaa lasta, vaikka maa on epävarma ja varmaan turvatonkin. Pitäisikö heidät kaikki siirtää?  

*

Enemmän kuin julkkismiesten lapsia koskevat somehysteroinnit ja twitter-älämölöt minut herätti kuitenkin muuan maailmanlaajuinen järjestö. Nimittäin Unicef tulee nyt vainajienkin kukkarolle. 

Televisiomainoksessa näet kehuttiin yhtäkkiä suuria ikäluokkia ja vanhuksia makein ja me-henkisin sanoin sanoin: me teimme Suomen hyvinvoinnin, me teimme Suomen. - Annetaan nyt vielä testamenttikin, tehdään lahjoitus Unicefille! 

Onko mitään muuta instanssia, joka pyytää ihmisiltä testamenttilahjoituksia? Ja tässäkin käytetään lapsia hämärtämään vanhusten usein jo vähän haperaa yläpään toimintaa. Maailman lapset tarvitsevat rahanne, mummot ja paapat. Ettäs tiedätte. 

(Valokuva Dariusz Sankovski)

66 kommenttia:

  1. Onko mainosmaailmakin kaiken muun ohella koventunut. Härskiä, kovaa peliä, raha se on joka ratkaisee niin monessa. Olen tämän vasta vanhemmiten ymmärtänyt.

    Minua hirvittää näissä nykyään telkkarista tulevista mainoksista juuri tuo lasten lisääntynyt käyttö. Nuoriin vanhempiin ne voivat vaikuttaakin, tuskin enää vanhempiin ihmisiin. Se lähinnä, kun pienille muksuille laitetaan myyntitarkoituksessa sanat suuhun.

    Testamentti on joskus hyväkin asia, kunhan itse oivaltaa mihin on nimensä kirjoittamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen vanhaan lasten käyttöä mainoksissa säädeltiin tiukemmin. Lapsia sai käyttää vain sellaisissa mainoksissa, joihin he liittyivät oleellisesti, esim. leluihin.

      Voi olla, että säätelijä oli osaksi maikkari itse, sillä ne olivat aika tiukkapipoja siihen aikaan, kun niillä meni hyvin. Valta synnyttää byrokraatin.

      Poista
    2. Nyt lapsimainoksista erottuvat ärsyttävästi vaippamainokset. Yhdessä läiskäytetään katselijan näköä päin lapsen kakat, vaikka katsoja voi paraikaa nauttia iltavoileipäänsä, ja toisessa sössöttää kummallinen lapsi aikuisten kieltä. Ilmeisesti lapsen suu on leikattu mainoksesta ja se on jotenkin teknisesti korvattu huulilla, jotka ääntävät täysin oikein, vaikka taapero on vaippaiässä. Karmeaa.

      Tapa tämäkin ottaa hyötyä lapsesta, lapsuudesta.

      Poista
  2. Ripranie, mielestäni kyse on piilorakenteista ja ikiaikaisista mielikuvista, vaikuttamisen keinoista, jotka ovat psykologisia. Vaikka tässä kärjistänkin,en lähtisi siis osoittelemaan sormella mainostajia, tai edes Unicefia, jonka työtä arvostan ja kunnioitan. Onhan lapsi viaton, toivoa antava asia tai olento tässä maailmassa. 

    On kuitenkin niin, että kun tästä viattomuudesta tehdään ase, jonka avulla jokin ajatusrakennelma nostetaan oikeaksi, niin siitä on lapsi itse kaukana. Ei lapsi tiedä sellaisesta mitään, ei se häntä kiinnosta, hänen ainoa oikea paikkansa on äidin tai isän syli.

    Itse olen surrut niitä kahta pientä lasta, jotka kyseinen afganistanilaisäiti jätti Afganistaniin lähtiessään maasta. Lapsi on oikeasti tärkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo korkeasti kunnioitettu Goebbels tunsi tämän taktiikan: hänen uutisselokuvissaan epäinhimilliset slaavit vainosivat pieniä pulleita kiharapäisiä saksalaispalleroita ja heidän vaaleakutrisia vereviä äitejään.

      Tämä taktiikka puree yhä.

      Poista
    2. Taktiikka on se sana, jota metsästin tässä jutussa, otsikon manipuloinnin tilalle. Se oli tulemaisillaan, mutta aina ei vaan tule, vaikka rutistaa.

      Kyllä, pieni pullea arjalaislapsi on ollut mainio taktikoinnin väline, aivan samoin kuin nyt on kärsivä tumma ryysyläislapsi, jota valkoinen mies ei auta.

      Poista
  3. Visavuori-museo jakoi Facebookiin Karin kuvan, jossa opettaja kysyy tiukkana ritsaa pitelevältä pojalta: "Mikä on syynä siihen että sinä koko ajan häiritset etkä osaa läksyjäsi?" - Poika huutaa vastauksen: "SYY ON YHTEISKUNNASSA!"

    Hauskaa niin, mutta ei se kuvan opettajakaan ihan viisas ollut, kun syitä ja seurauksia taaperolta utelee. Se ei piirrokseen kuulu, mutta tyhmintä on tietysti sellainen mahdollinen ajatus, että "yhteiskunta olemme me!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä syyllisensiirtotekniikka pätee edelleen, ja nykyoppilaat ovat yhtä mestarillisia syyllisen löytämisessä.

      Uutena piirteenä on nyt tullut se, että alakoulussa on vaikea saada selvää, kuka kiusaa ketä, kun se jota kiusataan hänen omien sanojensa mukaan, kiusaakin kolmatta. Menossa on kiusaamisbuumi, johon kaikki osallistuvat, ei taida olla lasta, jota ei kiusata ja joka ei kiusaa.

      Muutenkin lapset ovat nyt hirveän levottomia. Eilen yksi alakoulutyttö karkaili luokista ja juoksi lopulta pitkin käyttäviä ja huusi, että tahtoo VEITSEN!!!

      Poista
    2. Kari Suomalaisella oli koulussa vissiin joka aineesta nelonen. Samaistumista melkein tunnen, mutta minulla oli sentään useimmiten vitonen. Suvivirsi on tietysti kaunis muisto ja ihana kappale, mutta se oli minulle myös kauhistus. Suvivirren jälkeen todistukset jaettiin ja pelkäsin niitä nelosia ihan kauheasti. Monesti hyvin inhimilliset opettajat antoivat niitä vain joulutodistukseeen (Joulu armas lapsien), säästivät siltä kevättodistuksessa, ja pelastivat ehtojen suorittamisesta.

      Poista
    3. Eikös suvivirsi ollut nimenomaan vapauden fanfaari, irti koulusta koko kesäksi. Minulle se ainakin oli semmoinen, sillä koko koulunkäyntiaikani inhosin koulua, se oli vankila. Kuvitella, että minusta tuli opettaja.

      Poista
  4. Tuolla tekstissäni maalitin Jori Eskolinin - kuka lie - ja Jari Tervon, jonka Twitteriä joskus seurailen, kun itsekin edellissyksystä asti olen ollut siellä, siis Twitterissä.

    Vähän lisää siitä, miksi heidän ylilyöntinsä "Suomen mielestä pahoista vauvoista" minua ärsyttivät.

    Minua ei ärsytä muu kuin totuuden vääristely. Eskolin ja Tervo vääristelevät, kiihkoutuvat agendassaan selkeään hyperbolaan.

    Ensinnäkään Suomi ei poikkea millään tavoin karkotuksissaan muista Euroopan sivistysmaista, kuten vaikkapa Ruotsista; karkotuspäätös on täysin EU:n säädösten ja arviointien varassa, ei siis yksin Migrin. Suomi ei siis ole erityisen hanakka tai paha karkottaja.

    Toiseksi, Suomi ei karkota vauvoja, vaan varttuneita ihmisiä, äitejä ja isiä, joihin tämä karkotus nyt kohdistui. On siis väärin sanoa, että Suomi karkottaa vauvoja. - Vauvaa ei tietenkään eroteta vanhemmista, vaan poistetaan lentokoneeseen heidän mukanaan, koska vauvaa ei voi erottaa vanhemmistaan. Olisiko muka oikein erottaa vauva vanhemmistaan ja jättää hänet vauvuuden vuoksi karkottamatta?

    Kolmanneksi, miksi herrat Eskolin ja Tervo eivät puolella sanallakaan tunne surua niistä kahdesta alle kouluikäisestä pikkulapsesta, toinen melkein vauva vielä, jotka äiti jätti Afganistaniin tullessaan itse tänne? Onko tämä yksi Suomessa synnytetty vauva jotenkin arvokkaampi lapsi kuin ne Afganistaniin jätetyt pikkuiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä olet lukenut noista kahdesta Afganistaniin jätetystä lapsesta, kun ei minun silmiini ole osunut?


      Ettet vaan jostakin valhemeediosta... Sillä kyllähän laatumediamme näin oleellisen asian kertoisi?

      Poista
    2. En koskaan käyttäisi epämääräisiä lähteitä viitteenä, koska en usko niiden juttuja ilman kovaa kritiikkiä. 

      Jostakin tämän tarinan luin, muistaakseni äidin itse kertomana, ja eniten luen siis Hesarin uutisia ja niiden perässä olevia usein varsin hyvätasoisia keskusteluja.

      Koetan etsiä lähteen! Panen sen tänne, jos ja kun löydän.

      Nyt siis muistan, että äidillä oli kaksi pientä lasta, joko 2- ja 4-vuotiaat, tai 4- ja 6-vuotiaat, jotakin tätä ikäluokkaa. Nainen oli naitettu vanhalle miehelle, ja mies vainosi häntä, koska hän halusi erota tai oli jo eronnut, ja sanojensa mukaan talebanit kivittävät hänet, huorintekijän tai miehen hylkääjän tms., jos hän palaa. 

      Vaan siis tätähän Migri ei ole täysin uskonut. Lapset ovat kuitenkin olemassa, isällä. Tässä tarinassa nainen on siis paennut ilman pieniä lapsiaan. Mennyt naimisiin, tullut Suomessa vasta taas raskaaksi ja synnyttänyt täällä tuon kyseessä olevan vauvan.

      Poista
    3. Kyllä muistamani totta on, Aamulehtikin kirjoittaa kahdesta Afganistaniin jääneestä lapsesta. Tosin tuo ei ole se lukemani lähdeartikkeli, vaan se saattoi olla artikkeli Helsingin Sanomien paperiversiossa. Jatkan myöhemmin etsintää, sillä siinä oli lasten iät. Mutta tuossa Aamulehden artikkeli:

      https://www.aamulehti.fi/uutiset/jyvaskylasta-maanantaina-haetun-afgaaniperhe-paljastaa-taustansa-isa-kertoo-aidin-joutuneen-11-vuotiaana-avioliittoon-maksuksi-velasta-200377546

      Poista
    4. Jari Tervo om kaikissa kannanotoissaan ja sanomisissaan ennen kaikkea mainosmies. Hän markkinoi itse itsestään luomaansa kuvaa hyvien puolella olevana. Se tietää rahaa, rumasti rahaa. Kaiketi alkuun kirjoitti runoja, sitten teki erittäin hauskoja huumorijuttuja. Tajusi kuitenkin, että maailman parantaminen juuri oikealta kantilta, oikean kohderyhmän mieleisesti, on se, mikä tuo kirjailijalle kirjailijan parasta: RAHAA, RAHAA.

      Poista
    5. Hienoa olisi, jos Tervo alkaisi kirjoittaa kolumneja nimimerkillä Miljonäärin kynästä. Alaotsikoksi vielä vaikka: Akkakin on kirjailija - odottakaas, kun poika vartuu.

      Poista
    6. Rahaa tulee Kati Tervonkin kirjoilla. Avautuminen aroista perheen sisäisistä aiheista auttaa - pitkä lapsettomuus ja sen onnellinen päätös, isän SS-tausta, kohonneet kolesteroliarvot muuttivat elämän - kyllähän näitä avautumisia kansa mieluusti lukee. Kesäpäiväkirjan olen häneltä lukenut ajalta ennen avautumisvaihetta. Ei se huono ollut, mutta en kyllä nyt muista mitään siitä. En yhtään mitään.

      Poista
    7. Jari Tervon kirjoja vaivaa tavaton rönsyily ja keskittämisen puute. Eväät ovat levällään ja aineksia olisi hyväänkin tarinaan, mutta ei, mies on yksinkertaisesti parhaimmillaan sanallisena verbaalikkona tai lyhyissä jutuissaan. Kolumni valkoisesta roskaväestähän oli hyvä, ja se havahdutti, kohahdutti ja raivostutti, kuten kolumnin tuleekin tehdä, jos se käsittelee ajankohtaista kuumaa perunaa. Se paljasti myös Tervon ajattelun kapeuden, mikä tietenkin on kiusallista.

      Poista
    8. Tähän sopii hyvin Olavi Virran ja Harmony sistersin esitys kappaleesta Syysunelmia. Ihmettelin, kun sama kappale soi useasti Peter von Baghin Oulu-dokumentissa ja hämärästi muistan sen aikaisemminkin häneltä kuulleeni. Tsuugailin internetiä ja hokasin kappaleen olevan toinen niistä, joita väitetään Titanicin orkesterin soittaneen viimeiseksi ennen laivan uppoamista.

      Poista
    9. Jos olisin elokuva-alalla ja jos tekisin dokumentin Hyvinkäästä, niin ilman muuta musiikkivalintani olisi sama, tai sitten Nearer, My God, to Thee.

      Poista
    10. Olen luullut kappaletta venäläissyntyiseksi, mutta se taitaa olla amerikkalaisen säveltäjän tuotantoa?

      Kaunis se on, yksi kaihoisimmista. Myös Georg Otsin tulkinta on hieno, samoin A. Aimon omanlaisensa.

      Poista
    11. Kappaleen Songe d´automne säveltäjä on englantilainen Joyce Archibald (1873-1963).

      Poista
    12. Otsin lämmintä ja empaattista ääntä rakastan, jälleen tuon versionsa kuuntelin. Ots ottaa tässä kilpailussa hyvän hopean ja Baddingin suosikkilaulaja A.Aimo kunniakkaan pronssin.

      Poista
    13. Tässä Edelmannin versiota parempi, alkuperäisillä, mieliimme syöpyneillä sanoilla: Sua kohti Herrani.

      Poista
  5. Minun mielestäni Tervon paras romaani on Myyrä. Se olisi kylläkin pitänyt lopettaa suunnilleen kahden kolmanneksen jälkeen. Sitten alkoi pelleily. Koljatti on paikoin hauska ja suht syväkin. En tiedä, miksi Tervo harjoittaa pitkää muotoa, jos tahtoo kuitenkin tehdä samalla sarjan sketsejä. Hänen kirjoittajanlaadulleen lyhyt tai keskipitkä muoto toimisi paremmin, tämä on vaatimaton ajatukseni. Poliittisesti korrekti kirjallisuus eli aikamme hyville ihmisille suunnattu tendenssikirjallisuus on - no niin - tendenssikirjallisuutta ja täysin hampaatonta. Se on lyhytnäköinen tie kirjoittamisessa. En sinänsä epäile kirjoittajan hyviäkään tarkoitusperiä tässä. Ehkä ajatuksena on maksimoida kohtauspinta oletetun lukevan yleisön kanssa - siksi pitkä romaanimuoto. Tunnettu julkisuuden henkilö voisi tehdä rahaa lyhyemmilläkin jutuilla Tuomas Kyrön tapaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tendenssiä elämämme tää, etkö sitä nää. Totuus jää, jos on kaunis sää, se on elämää.

      Poista
    2. Tervolla ilmeisesti on nopea ja pulppuileva tekstintuottokyky. Lahja sinänsä, mutta hyödyksi olisi myös juuri se keskittämis- ja riisumiskyky, jotta sipulin ydin kirkastuisi ja tehostuisi.

      Tervon kustannustoimittaja on selvästi höyli ja hölläkätinen myyntimenestyskirjailijaa kohtaan. Voi nimittäin tosiaankin olla, että kunnianhimoisemmalla ohjaustyylillä pelätään myynnin laskua. Mene tiedä. Kassakone laulaa, mutta Finlandia-palkintoa ei heru.

      Poista
    3. PS En tarkoita sitä, että mielestäni taiteellisesti paras teos saa F-palkinnon. Tunnustus se kuitenkin on, ja tarkoitus nimetä paras on kuitenkin hyvä.

      Usein kuitenkin tuntuu siltä, että palkinto menee teokselle, jossa käsitellään ajan muodikkaita yhteiskunnallisia trendejä, kuten vaikkapa köyhyyttä.

      Nytkin on aivan selvää, että nuorten kirjallisuuden pikkufinlandian saa se teos, jossa käsitellään maahanmuuttajanuorta. Erilainen sukupuolisuuskin oli juuri palkinnon saaja.

      Vierastan sitä, että teoksessa pitää olla trendisanoma! Myös aikuisten puolella.

      Poista
    4. Näillä kriteereillä tehdään menestyvää ja myyvää aikalaiskirjallisuutta eikä siinä mitään, voihan jälki olla hyvääkin. Trendisanomalla on helppo markkinoida.

      Samalla on selvää, että aikamme tarjoaa huikeita aiheita. Pitäisi vaan olla malttia pitää kiinni taiteellisesta integriteetistä ja säilyttää suhteellisuudentaju, kun kirjoittaa. Voi olla, että kustannustoimittaja on käytännössä helisemässä ison staran kanssa tai ainakin kirjailijan itsensä pitäisi tajuta tehdä aloite omassa kehittämisessään. Viimeksi Finlandia-ehdokkaina oli kompromissittomia teoksia ainakin pari (tämä havainto sen pohjalta mitä itse ehdin lukea). Toinen niistä voitti.

      Poista
    5. Näin se menee, ja varmaan myös niin, että sitä tahkotaan, mitä kansa ostaa: tv-tähtien kirjoittamia keittokirjoja, elämäntapaoppaita, ei niinkään aina fiktiivistä romaanikirjallisuutta, saati uutta runoutta - presidentin rouvan kokoama runoteos on mainio lahjakirja ylioppilaasta isoäitiin.

      Jos hieman kärjistän, minua vähintään arveluttavat nämä kustantajien lanseeraamat julkkisten kirjoittamat ja kokoamat opukset. Viittaan myös lasten/nuortenkirjallisuuden myyntimenestykseen, tv-juontaja Jenni Pääskysaaren Tyttö, sinä olet -tähti -kirjaan. Nyt tulee sitten pojillekin oma voimakkaasti markkinoitu Jenni Pääskysaari -rohkaisuopas, Poika, sinä olet... Voivat toki olla hyviäkin, nämä hyvien tyyppien väsäämät kirjat.

      Poista
    6. Olen tästä maailmasta jo vähän vieraantunut ja minun täytyi intherneethistä tarkistaa, kuka ihme on Jenni Pääskysaari. Ilmeni, ettei hän ole ainakaan kukaan nykyisistä Uutisvuodon kauniisti artikuloivista selittäjistä.

      Uusista kirjoista en silti osaa paljoa sanoa, olen luvannut siirtyä niihin, kun saan vanhat luettua.

      Poista
    7. Jenni Pääskysaari on televisiojuontaja, ei siis kirjailja. "Löysin" eli tutustuin häneen seuratessani satunnaisesti kirjailijaraadista koostuvaa ohjelmaa Pitääkö olla huolissaan. Pääskysaari esitti kirjailijoille hassuja lukijakysymyksiä, ja kukin kirjailija vastasi sitten ilmeisesti ennalta miettimänsä vastauksen, Kari Hotakainen, Tuomas Kyrö, Miika Nousiainen ja muistaakseni satunnainen vierailija.

      Pääskysaari miehineen tunnetaan myös jättimätkyistä, kun he jonain vuonna eivät viitsineet maksaa verojaan kuin nimeksi.

      Poista
    8. Kyllähän Tervo Uutisvuodossa osasi kiteyttää - näissä hän on hyvä. Pahaa pelkään, että tämä uusi naislauma erehtyy kiekumaan ja kikattamaan.

      Poista
    9. Uutisvuoto perustui Tommy Tabermannin ja Tervon väliseen myönteiseen jännitteeseen. Peter Nyman työnsi väliin epävarmaa itseään. Koko ohjelmasta lähti pohja pois Tabermannin lähdön myötä. Sitä kuitenkin jatkettiin, liekö Babar Lybeck nykyään juontajana,

      Poista
    10. Juuri se älyllinen Tabermann - Tervo -yhteistyösäihke oli ainutlaatuista aikanaan, ja jäi puolittumaan Tervon harteille. Saanilassa ei vastavoimaa ollut.

      Petteri Ahomaa hohotuksineen ei ollut eilen lupaava. Katja Ståhlissa oli jonkin verran kiinnostavuutta, jos hän vain hallitsisi poliittisen maailman osaamisen. Pelkään että hän tietää enemmän ratsastuksesta.

      Poista
    11. En ole juurikaan Tabermannin runouteen perehtynyt, mutta hän teki minuun vaikutuksen jo 80-luvun alkupuolella. Radion rinnakkaisohjelman aamussa juonsi ohjelmaa, jossa puheli ja soitti HYVÄÄ musiikkia.

      Poista
    12. Kyllä minä ne rakkausrunot luin, mutta ei minua semmoinen runous napannut. Mieleen jäi parhaiten se runo, jossa hän kuvasi lemmekkäästi vaimonsa käyntiä kyykkypissillä. Vielä kun joku kirjoittaisi rakkausrunon naisensa suloudesta nenää kaivaessa.

      Poista
    13. Ei se enää tee tenää,
      kun rakkaani kaivaa nenää.
      Samalla sormella vielä äsken
      raaputti takapuoltaan.

      Poista
    14. Se, kun sä nostat sun verkkaris mahan päälle
      ja se, kun sä meet keittiöön tekeen voikkua.
      Halkaisematon hapanleipä, 
      päällä sentti voita ja meetvurstia,
      etusormiennätys vakuumista, 
      pino toisiinsa liimaantuneita siivuja,
      ainakin seitsemän, 
      makkaran päällä höylällä vedettyä eedamia
      ja kerros sinappia.
      ja se kun tunget sen leivän suuhusi etkä
      huomaa sinappiviiksiäsi kun nostat jalat (paljaat) sohvapöydälle teekuppini viereen.
      Sinä, me. Tässä, nyt.

      Poista
    15. Rakkaani, sinä löydät aarteita nenästäsi.
      Ihanaa, mielen virvottavaa, on kullankaivuu.
      Rakkaani, nenäsi on elämäni Talvivaara.

      Poista
  6. Tervon "Myyrässä" oli hyvä idea mutta rönsyili liikaa, olisi pitänyt pelkistää. Tervon "Troikka" oli hyvää historian kuvitusta, myönteisessä mielessä. Kuten Antti Tuurin "Ikitie", josta tehtyä ,kohta valmistuvaa filmiä odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antti Tuuriin olen suorastaan mykistyneenä ihastunut. Se tietämisen ja kirjoittamisen osaamisen ihan huippuunsa viety kombinaatio. Aleksis Kivi ja Antti Tuuri.

      Poista
    2. Muistan Myyrästä vain sen, että siinä Supon tarkastaja tutki jotain ja paljastui muun muassa, että Kekkonen olikin hengissä. Syytä tähän salailuun en muista.

      Paasilinna teki aikoinaan saman paremmin, kun hänen teoksessaan kansanmies "paljasti", että Kekkosen tilalle oli pantu kaksoisolento jo kauan sitten.

      Muuten olen Tervosta edelleen sitä mieltä, että hän on erinomainen kirjoittaja ja rakentaa kirjansa taidolla - mutta ei ole saanut aikaan vielä "hyvää" kirjaa, sellaista tärkeää, joka avartaisi ajattelua ja tietämystä.

      Matriarkassa olisi ollut siihen aineksia.

      Poista
    3. Jaa tätä meinasit, Tapsa. Martti Kuningas oli lapsuuteni suosikkinäyttelijäni, en osaa sanoa miksi. Hiemo näyttelijä joka tapauksessa.

      Poista
  7. Lapsiin palatakseni, hieno olisi sellainen mainos, jossa suloiset lapsitaaperot olisivat puettuina natsiunvormuihin ja itkisivät lohduttomina: "Vain Pampersit kelpaavat!"

    VastaaPoista
  8. Kun lueskelin näitä kommentteja, huomasin, ettei minulla ole mitään sanottavaa. Iines on ajatellut puolestani. Komppaan häntä nyt niin kuin usein ennenkin. Ihmettelen, miten se pakolais-äiti on voinut jättää pienet lapsensa ja tullut pakoon Suomeen saakka ja synnyttänyt täällä uuden lapsen. Kaikella on tietysti syynsä, mutta jotain kummallista tähän tapahtumaketjuun liittyy. Äiti pakenee pelastaakseen itsensä. Entä sitten. Se hänen on täytynyt ymmärtää, ettei hän millään voi saada karkurina taakseen jättämiä lapsukaisia tänne luokseen. No, tehdään uusi lapsi!

    En ymmärrä myöskään suomalaisen kansankirkon suhtautumista palautettaviin pakolaisiin. Ja kaikkein vähiten ymmärrän vihreitten uuden puheenjohtajan sanovan, kun häntä tv:ssä haastateltiin, yhtenä tärkeimpänä asiana itselleen kahden muun tärkeän asian joukossa olevan perheasiat! Kovasti tärkeitä ne hänelle tuntuvatkin olleen! (Vai onko hän mennyt uudestaan vaimonsa ja perheensä luo?)

    VastaaPoista
  9. Monta riipaisevaa tositarinaa on kirjoitettu siitä, miten äidit ovat taistelleet muslimimiehen kanssa saamistaan lapsista. Yhteistä niille on se, että äiti on jäänyt maahan juonimaan miestään vastaan, jotta saisi lapset mukanaan paetessaan maasta miehensä vainoa. Yksikin nainen jäi vuosiksi, ja pakeni lasten kanssa vasta, kun varma tilaisuus tuli. Häneen pystyy samaistumaan, ei siihen äitiin, jolle uusi rakkaus on tärkeämpää kuin omat pienet avuttomat lapset. - Täällä äidistä on tehty uhri, jota hän toki onkin, mutta oikeat uhrit jäivät kyllä Kabuliin.

    Kirkko paljastaa mielestäni itsekkyytensä suosimalla laittomasti maassa olevia paikanhakijoita. Se katsoo omien tekojensa kävelevän valtion eli siis kansalaisten yli. Ylimielistä!

    Touho Aalto on oma lukunsa. Eikö noin törkeä tuoreen vaimon pettäminen jonkun alastontyrkyn vuoksi olisi syy erota puheenjohtajan paikalta? Vai ovatko hänen kannattajansa vain samanlaisia moraalittomia tyrkkyjä?

    VastaaPoista
  10. Tuosta kirkollisten piirien itsekkyydestä luin äsken aamukahvini kanssa lisää, tuoreesta Hesarista.

    Nimittäin Helsingin tuleva piispa Teemu Laajasalo, Irja Askolan seuraaja, on suurissa veloissa harjoittamansa epäonnistuneen bisnestoiminnan vuoksi. Velkaa on satojatuhansia euroja vuosia jatkuneesta ylioppilaiden valmennuskurssibisneksestä. Hmm. Askola saa hienon seuraajan. Taatusti auttavaishenkinen kutsumuspiispa. Hallelujaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman yritystoimintaa itsekin harrastaneena ihan oikeasti ihmettelen, miten niin sikavarmassa bisneksessä kuin valmennuskurssit voi epäonnistua noin surkeasti!?

      Eihän se vaadi kummoisiakaan alkuinvestointeja, tuotantokustannuksista puhumattakaan ja uusia potentiaalisia asiakkaita sikiää joka vuosi kymmeniä tuhansia.

      Täytyypä tutkia tarkemmin. Ehkä kyse on jumalallisesta johdatuksesta.

      Poista

    2. Nyt lienee yläkerta pettänyt tämän suositun tulevan piispan. 

      Hiukankin googlettamalla haavi täyttyy nopeasti huolestuttavista tiedoista, mm.: "Elokuussa 2017 Suomen Kuvalehti uutisoi Laajasalon yrityksellä olevan velkaa reilut 450 000 euroa, maksamattomia veroja ulosotossa, ja että yritys on toistuvasti laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa." 

      Laajasalon yritys on ollut MTV:n pihdeissä mm. valheellisen mainonnan vuoksi, ja keskustelupalstoilta löytyy tyytymättömien ja itsensä petetyksi tunteneitten opiskelijoitten kirjoituksia. Myös Yle on käsitellyt jossain ohjelmassaan Huippuvalmennusta. Luulen, että Laajasalon nimi ei ole juurikaan tullut esiin. Hänellä lienee toimintaa monissa pisteissä. 

      Mutta siis, tuleva hengen jättiläinen, kirkon päämiehiä.

      Poista
    3. Piispat Mäkinen ja Askola dokasivat posketr pyöreinä brenkkua meidän kirkon jäsenten piikkiin, mutta tämä uuusihan vasta onkin mielenkiintoinen. Bisneksensä vaikuttaisivat niin piispallisilta, että toivottavasti joku tutkiva journalisti selvittää jutun läpikotaisesti. Haiskahtaa, haiskahtaa.

      Poista
    4. En minä roskaa puhu näistä jumalallista, hengellisistä asioista. Mieliin palautettavaksi tämä Iltalehden artikkeli Mäkisen ja Askolan alkoholipolitiikasta.

      Heidän kunniakseen laitan Baddingin kauniin laulun. Badding joutui tiettävästi dokaamaan omilla rahoillaan.

      Poista
    5. Nuori Topi Sorsakoski virittäytyi Boysin solistina hengellisiin asioihin.

      Olenko minä koskaan sanonut, että lisätkää nyt ihmeessä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan rahoitusta! - Lahjoittakaa vaikka omistanne, Laaninen ja Peitsamo on saatva papeiksi. Peitsamo saattaisia ehtiä piispaksikin.

      Poista
    6. Kalliita ovat lehden mukaan olleet piispojen kosteat lounaat, varsinkin Irja Askolan. Ja yhteen ainoaan kirkon seminaariin on ostettu viinatarjoilu yli 600 eurolla. Ja vodkaa, arkkipiispa Mäkinen, klo 6.45 aamulla koko seurueelle.

      Siis en minä sinänsä paheksu pappien iloliemen litkimistä, pitäköön ilmaisen kirkkoviinan bileensä, jos niin köyhä on, ettei omat rahat riitä.

      Poista
    7. Teologiseen puoleen en osaa sanoa, olen sulattelemassa sitä asia, että juuri Jumalan vihaamat pakanat ovat nykyään kuulemma ne lähimmäiset, joita pitää rakastaa. En osaa tuollaiseen sanoa oikein mitään, olen liian vanha vetämään piispakännejä, vaikka kaljaa tykkäänkin lipittää. Omilla rahoillani.

      Aleppo tuusan nuuskaksi tulee helposti mieleeni, kuka semmosella mitään tekee. Kirkonkellot soittamaan hävitystä.

      Poista
    8. Kerran tosin firman silloinen iso pomo sai mukaansa juhlin. Katsoin kartalta, että tilaisuus oli Mannerheimintiellä, hieno paikka, ajattelin, Vedin ykköset päälle. Kuppainen saunatila se oli, hyi helevetti, ja työnantaja tarjosi asiakaskorruptiosta yli jääneitä viinejä. Silloin totesin, ettei ikinä enää.

      Poista
    9. Totta puhuakakseni, olen minä firman kustannuksella ja muidenkin firmojen maksamana juhlinut useasti. Mikään maksaneista firmoista ei kuitenkaan ainakaan tietääkseni kerää kolehtia mummoilta ja muilta vähävaraisilta. Nykyään en enää juhliin pääse, ihmettelevät firmassa kaiketi, et onks tollanenkin vielä hengissä ja minkä saatanan vääryyden vuoksi.

      Kerran sain pomoltani liput Phil Collinsin konserttiin Hjalliksen, vain pitäisikö sanoa Hjördiksaen, rysään. Kukaan isoista pomoista ei suostunut, joten minä päätin uhrautua. Aluksi oli hieno illallinen kabinetissa. Silloinen avovaimoni taisi olla kuskina, mutta minä nautin tarjoilusta, juomia oli rajattomasti. Etukäteen jo tiesin Phil Collinsin konsertin olevan ihan paskaa, vaikka kolmellakymmenenellä rekalla olikin liikkeellä ja esitys oli mahtipontinen. Vieressäni istuneen jonkun firman miehen kanssa hölötimme humailaisia koko sen ajan.

      Se minua kaduttaa, että kun kaiken tarjonnen maahantuontifirman ison pomon kanssa ennen illallista kättelin, minuun meni piru.

      Johtaja kysyi, että missäs tekemisissä minä olen autojensa kanssa. Alkoi tympiä ja yritin näyttää mahdollisimman tyhmältä, mikä ei minulle ole yhtään vaikeaa, kätellessäni ilmoitin: "Mää ajan niillä!" - Äijä siirtyi aika nopeasti seuraavaan käteltävään, en tiedä menikö pikaisesti käsiään pesemään.

      Poista
    10. Täytyy sanoa, etä minulle ilmaisen viinan bileet ovat tyystin kokemattomia. Kunta ei hemmottele opettajiaan kuin korkeintaan jouluhortensialla, ja tämäkin tapahtui vain kerran. Ainoat ilmaiset biletarjoilut ovat olleet koulutuspäivien veriset pihvit, mutta juomat oli aina maksettava itse. Niin ja kevätjuhlan jälkeiset kakkukahvit.

      Poista
    11. Ja mentiinpä opettajien kohdalla lopulta siihenkin, että kunta ei maksanut enää koulutuksiakaan, vaan matkatkin oli maksettava itse, vaikka lisäkoulutti itseään työtään varten.

      Poista
    12. Kunnalla on muuta huolehdittavaa kun haaskata rahaa opettajien piristykseen, muun muassa sotaveteraanit. Nuorille pitää rakentaa myös kerhorakennuksia missä saavat pelata ja kuunnella pop musiikkia. Sairaat on vietävä sairaalaan hoitoon. Kunnalla on paljon muuta tärkeää tehtävää.

      Poista
    13. Sinä jos saisit päättää, anonyymi, niin ottaisit kaikilta noilta kaiken pois. Sotaveteraaneille vielä huutaisit naama punaisena: "Mitäs läksitte!"

      Poista
    14. En minä mitään olisi kaivannutkaan, Anonyymi, kunhan totesin vain, että kunta työnantajana on nuuka lahjuksissaan.

      Oikeasti pidän tätä oikeana, ja rahat sijoittaisin itsekin oppilaitten kirjoihin ja muuhun opetusmateriaaliin.

      Poista
    15. Piispan pisneksistä vielä sen verran, että velkaa virmalla on todellakin 450 tuhatta, mutta niistä piispalle itselleen 200 tuhatta.

      Heh heh... Ei mikään eilisen teeren poika tämä piispa. Osakeyhtiössä on oleellista pitää omat ja firman rahat erillään. Hmmmm... Olisiko velka syntynyt vaikka saamatta jääneistä ylityökorvauksista?

      Poista
    16. Työväen vihollinen vaikuttaa hyvinkin olevan. Skojari joka tapauksessa. Ei sitä noissa hommissa muuten pärjää, joten en tuomitse. Ainoastaan helvetillä.

      Poista
  11. https://fi.wikipedia.org/wiki/Teemu_Laajasalo

    VastaaPoista