Ståhlberg hiihtää morsiamen kanssa

Appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu.

Appilan pappilan piski, paksuposki, pakkas kapsäkin ja pinkaisi juoksuun.

Appilan pappilan piski, paksuposki pisti apupapin papupadan poskeensa.

Valokuvassa apupapin poika, Kaarlo Juho Ståhlberg hiihtää 1890-luvulla morsiamensa Hedwig Wåhlbergin kanssa Ina Liljeqvist & Co:n valokuvastudiossa Oulussa. Kuva on Helsingin kaupunginmuseon.

Vaikka kuva on bluffia, Ståhlberg ei ollut. Nimittäin hän kulki opiskeluaikanaan Helsingistä Ouluun jalan tutustuakseen matkalla suomalaiseen työväenluokkaan. Sulkaa hattuun ja syvä kumarrus.

Tämän Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin sanotaan herättäneen Oulun lyseossa suurta huomiota epätavallisella lahjakkuudellaan. Hän suoritti fil.kand.-tutkinnon ja sittemmin MOKin, eli molempien oikeuksien, kirkollisen ja maallisen oikeuden tutkinnon. Ja tuon kävelymatkan sanotaan avartaneen suuresti hänen maailmankuvaansa. Kyllä, matkailu kiistatta avartaa edelleenkin.

Vaan Luojan kiitos televisioidut vaalitentit ovat ohi ja voidaan siirtyä normaaliin  päiväjärjestykseen. Alun perin suunnittelin, etten katso yhtään tenttiä, mutta muutaman tulin uteliaisuudesta katsoneeksi. Samoja kysymyksiä, totutunlaista asennetta sekä toimittajilta että ehdokkailta.

Niinistö sai aikaa ja tilaa, Huhtasaarelle virnuiltiin, Kyllönen unohdettiin, Haatainen vajosi tapettiin, Vanhanen myhäili kuin juuri uuniperunan syönyt, Thorvalds tukeutui muistiinpanoihin, Paavo muiskutteli itseään, Haavisto populoi. Lopuksi lähes kaikki populoivat Nato-kysymyksessä ja aktiivimallissa.

Vaan tuskin vielä päästään vaaligallupeista, joita on tupsahdellut päivittäin, ja loppukiihdytyksessä oletettavasti tunneittain. Media seuraa Saulin käyrän laskua lööpit valmiina. Näitä lukee jo itseään huvittaakseen. Ja varsinkin perässä seuraavaa keskustelua on hupaisaa lueskella.

Sitkeästi elää  pakkoaktivoidussa kansassa nimittäin usko siihen, että nyt näytetään Niinistölle, että aktivoinnin hyväksyminen ei käy.  Äänestetään siis Väyrystä, koska samalla äänestetään Vanhaseen tukeutuva Sipilä ja vuosisadan huonoin hallitus nurin. Ja päälle lakko! Ellei yksi riitä, sitten yleislakko ja niin kauan kuin tarvitaan, kele! - Mielenkiintoista kuviossa on se, että työttömät toverit äänestävät rikasta kepulaisänkyrää, koska toverit Kyllönen ja Haatainen ovat ... hmm.. naisia.

Äänestän Niinistöä yksinkertaisesti jo siitäkin syystä, että hän erottaa tärkeän epäolennaisesta ja on sisäistänyt parhaiten presidentin tehtävät ja rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa puuttumatta kansan tahtoon eli demokratiaan.

Thorvalds käy  hieman katkeillen eikä pärjää ilman muistikirjaansa. Vanhasen rasitteena on äärikepulaisuus. Kyllönen tuo mieleen Halosen ajan venäjämielisyyden. Haatainen kärsii  monotonisesta puheenvatkauksesta, kun ääneen pääsee. Ylioppilas Haaviston todellisista ajatuksista ei ole tietoa, vaan mies on erityisen suojakuplan sisällä - hiihtäisi vaikka Ouluun. Huhtasaari puhuu kovaa ja korkealta sen minkä ehtii ennen keskeytystä. Väyrynen on kulunut klovni.