Kyykyssä

Koetin hieman katsoa Senaatintorin mielenilmaisua ja ämpäreitten jakamista, mutta älämölö oli niin kovaa, etten kuullut esimerkiksi Juhana Vartiaisen puhetta ollenkaan. Li Anderssonin megafoniin huudon sen sijaan kuulin, ja hän kiljui työttömien kyykyttämistä ja etujen poistamista. Suljin mökän. Hieman vastenmielinen tilaisuus, ylimitoitettu ja väärin kohdennettu, on jo kääntynyt itseään vastaan.

Negatiivista tunnelmaani lakkoilua kohtaan lisäsi ehkä sekin, että järjestö PAM julisti eilen keskellä talven pahinta lumimöräkkää ylityökiellon, joka tarkoitti mm. sitä, että auraus ja lumenluonti seisahtui illalla, vaikka kadut ja taloyhtiöitten pihat olivat karmeassa kunnossa, ja ihmiset suoranaisessa vaarassa liikkumisen mahdottomuuden vuoksi.

Sitäkin olen miettinyt, mikä Metoo-kampanjassakin edelleen ärsyttää minua niin suuresti. Muukin kuin se, että ihmisiä tuomitaan ja kyykytetään  mestaamalla heitä julkisella lavalla, niin että loppuelämä ei varmaan ole kivaa. Kampanjan ajatushan on  hyvä: naiseen ei saa kajota ilman lupaa, ei fyysisesti eikä henkisesti. Tästä olen samaa mieltä,  ehdottomasti. Kannatan.

Minua kuitenkin häiritsee - kuin väärä sävel -  se, että tämä megalomaaninen Metoo-meteli peittää alleen paljon isomman tragedian: muslimimaiden naisten ja tyttöjen huono-osaisuuden. Ihmisarvottomuuden, raiskaamiset, murhaamiset, lapsinaimiset  ja keskiaikaisen orjuuttamisen. 

- Kuka näyttelijä tai edes feministi pukeutuisi parrasvaloihin mustiin heidän vuokseen? Kuka vuodattaisi kyyneliä televisiostudiossa lapsina naitettujen ja alapäästään silvottujen pikkutyttöjen puolesta? Kuka suojelisi heitä? Ei ainutkaan. Ei edes äänekkäin feministi,  joka suvaitsee suvaitsemasta päästyä, niin että pahaa tekee. 

Lopuksi, arvon naiset ja miehetkin: lukekaa kirjoja, juntit!  Niissä on maailmansivu kirjoitettu  lapsuudenaikaisista raiskauksista, sekä tarinoina että totena. On kirjoitettu siitä, miten lapsi on joutunut katsomaan äidin väkisinmakaamista tai äidin huoraamista. Pääsette juurisyihin käsiksi ja voitte ehkä alkaa tehdä jotain.

Lukekaa Metoossa kiihkoilemisen sijasta musliminaisten kirjoittamia kirjoja, muisteluksia kotimaasta, elämäkertoja, niin kohtaatte samanlaisen kauhujen maailman kuin holokaustissa. Ne ovat yhtä hyviä kuin Anne Frankin päiväkirjat. Niistäkin voi mainita haastatteluissa ja niitäkin voi jakaa. 

Lukekaa romaaneja, joita kaikenlaiset naiset ovat kirjoittaneet, niin voimaannutte ja saatte työkaluja ihmisarvonne vankistamiseksi. Jättäkää naistenlehtien haastattelut lukematta ja televison itkuohjelmat katsomatta, jos totuutta halajatte.

Vaan ämpäri, se kannattaa torilta käydä hakemassa, jos vielä ehditte. Tervemenoa! Minäkin lähden torille. Ostamaan savukalaa.


(Maalaus Slaavin yö on pilamukaelma Vincent van Goghin teoksesta Tähtikirkas yö)