Mustaa valkoisella

Isällä oli hopeapäinen kävelykeppi, eebenpuuta. Tai en minä varmaksi muista, oliko se eebenpuuta. Musta se kuitenkin oli, pikimusta. Sadun Lumikin tukkakin oli musta kuin eebenpuu. Tämän muistan vuorenvarmasti.

Joskus vappuisin isä lähti kävelylle eebenpuinen keppi kädessään. Muutoin keppiä ei näkynyt, ja se vain oli jossain, oletan että toimiston kaapissa, koska ei sitä ainakaan eteisen naulakossa ollut.

Tosin en muista naulakkoakaaan, ja mahdotontakin se olisi, koska eihän meillä eteistäkään ollut. Meille noustiin portaita ylös niin, että vasemmalta puolelta mentiin suureen keittiö-makuuhuoneeseen ja oikealta isän toimistoon, joka oli samalla olohuone sohvineen ja oleskeluryhmineen.

Eräänä päivänä keppi todettiin kadonneeksi. Tuosta vaan, kuin maan nielemänä. Isä oli varma, että lurjus oli varastanut hänen keppinsä. Ja mitä enemmän katson yllä Jorma Kurvisen valokuvaamaa koirantaluttajaa, sitä varmempi olen, että tuossa se isän keppi menee. Eihän se sovi ukon käteen pennin vertaa. Sitä paitsi se on väärää kokoa noin pienelle miehelle. Ja sopimaton ukon rähjäiseen habitukseen.

Vai mitä?  Miten rähjäisellä ukonrahjuksella voi olla noin hieno keppi, hopeaa ja eebenpuuta? Miten keppi on voinut päätyä kapista koiraa taluttavalle ukolle?

*

Ja sitten - en malta olla sanomatta sanasta Alin tarinasta. Alihan on irakilainen poliisimies, jolta Migri julmasti epäsi turvapaikan ja käski mennä kotiinsa Irakiin. Siellä mies kuitenkin ammuttiin heti, ja tänne jäivät turvapaikkaa odottamaan tytär ja hänen kaksi lastaan.

Minussa heräsi nimittäin epäilyksen siemen, kun Ylen aamutelevisiossa haastateltiin Ylen omaa toimittajaa, Irakissa tutkivaa journalismia suorittanutta  Eero Mäntymaata. Olin jo aiemmin huomannut, että samana iltana oli A-studion aiheeksi lehtien ohjelmatietoihin merkitty kysymys irakilaisten turvapaikanhakijoiden palautusten oikeellisuudesta. Olin tyhmästi kuvitellut, että aamutelevision aiheet ovat päiväntuoreita, mutta siis aihe oli buukattu jo vähintään päivää ennen ohjelmatietoihin lehtiin.

Tämä vaikutti siis ohjelmoidulta ja ajoitetulta kampanjalta Migriä ja Suomen EU:n kanssa yhteneväistä turvapaikkalinjaa vastaan. Annetaan lisäksi mielikuva, että Suomi se vasta on umpirasistinen kylmä maa.

 On jokseenkin luokatonta, että Yle käyttää lähteenään  Ylen oma toimittajaa, jolla lisäksi ei tässä tapauksessa ollut esittää minkäänlaista käsitystä Alin taustasta tai ampumisen syistä. Ainoa tieto oli se, että ammuttu on ja nyt tytär ja pienet lapset itkevät täällä isän ja isoisän kohtaloa. Ja itkuun yhtyy tietenkin koko Suomen  kansa Ylen heiluttaessa tahtipuikkoa.

Tällaista valikoivaa ja manipuloivaa journalismia en toivo medialtani.  Tutkiva journalismi on vallan muuta kuin itsensä siteeraaminen. Enkä ryhdy surkuttelemaan Alin tragediaa, koska minulla ei ole mitään todellista faktaa asiasta eikä myöskään tästä miehestä.

(Valokuva Jorma Komulainen, Mustaa valkoisella, Suomalainen lukemisto)