Kun Aune-täti parikymmentä vuotta myöhemmin kuoli, häneltä jäi käypää rahaa pankkitileille. Minäkin sain 9.000 markkaa, kuten kaikki kymmenen veljenlasta. Tuosta minun summastani valtio vei perintöveroa muutaman tuhat markkaa, niin että tilille tupsahti huomattavasti pienempi summa. Kaiken kaikkiaan Aunen kuolema hyödytti valtiota sievoisella summalla. - Muutenkin Aune tuli yhteiskunnalle halvaksi: vanhuudessa mitätön kansaneläke, ei mitään sosiaalitukia, ei lapsilisiä, ei asumistukia.
Että älkää, rakkaat lukijat, koskaan kadehtiko perinnön saajia, jos ette itse ole saamapuolella, vaan ihmiselon kurjuus on napannut teidät saaliikseen ja jättänyt vaille maallista onnea. Mitä isompi perintö, sitä suurempi vero. Ja jossain tulee se raja vastaan, että ihminen on liian köyhä ottaakseen perinnön ja perintöveron vastaan. On tapauksia, joissa perinnöstä on ollut pakko luopua.
Perimisessä on kurjaa sekin, että perintövero maksetaan omaisuudesta tai rahasta, josta on jo kertaalleen maksettu verot valtiolle. Ruotsissa perintöverosta on luovuttu kokonaan, samoin Norjasssa ja vaikkapa Itävallassa.
Me elämme nyt aikoja, jolloin hyvinvoinnissa siinneet ja kasvaneet nuoret tulevat kohta puoliin saamaan leegion perintöjä, osakkeita, kesämökkejä ja rahaa, sijoituksiakin.
Minä olen siitä pelkästään iloinen. Näkee tämä mielestään kaltoinkohdeltu polvi sitten, mitä on maksaa jumalattomia veroja "omasta" omaisuudestaan. Ja miltä tuntuu, kun niitä vanhempien rakkaudella hoitamia mökkejä ei kukaan haluakaan ostaa suurella rahalla, vaan niiden hoitoon korpijärven rannalla menee enemmän rahaa kuin mörskän arvo on. Ainoa joka rikastuu, taitaa olla valtio.
Vaan rahaahan tarvitaan työttömyyden torjumiseen, joten ollaan iloisia, jos voidaan näin auttaa aktiivimallin alle sortuneita. Ja jos varhaiskasvatus aiotaan ulottaa jo vauvoihin ja panna se subjektiiviseksi maksuttomaksi velv-- tuota, oikeudeksi, niin hyvä kai vaan, että valtio saa rahoja kohta ryöppynä satavista suurten ikäluokkien miljoonaperinnöistä.
Hieno kirjoitus! Selventää asioita, on hauska ja tuo esille, miten tyhmää voi olla kadehtiminen, jos joku saa jonkun perinnön. Perinnöt voi olla tosi kalliita. Kaikki eivät siitä todellakaan selviä.
VastaaPoistaMinä suosin henkisiä perintöjä, jos ne on hyviä. Puhelin äsken serkkuni kanssa. Meillä on yhteinen isoisä, tietysti jo kuollut. Kun kerroimme toisillemme mitä hänestä tiesimme, emme tienneet paljon mitään muuta kuin että hän oli ollut hyvä ihminen. Auttoi mielellään toisia. Oli arvostettu ja osaava, mutta ajatteli aina enemmän toisia kuin itseään. Serkkuni on perinyt tämän jalon ominaisuuden. Minäkin tykkään kaikista ihmisistä, mutta auttaminen on heikkoa, enkä ole mielestäni mikään hyvä ihminen.
Kunpa pääsisi joskus haastattelemaan isovanhempiaan! Olisi paljon kysymyksiä.
PoistaMinä niiden kanssa aika paljon juttelin. Isoisäni sotajuttuja vissiin ainoana innokkaana ammensin. Valitettavasti muistini on huono ja kysymysmerkkejä on liikaa päässäni, olin liian nuori jutut kuullessani. Haluaisin isoisältäni takennuksen siihen, kun muistikuvani mukaan oli poterossa hautausmaalla, linja kulki siinä. Oli aivan 1700-luvulla eläneen ihmisen vieressä, isoisäni muisti kaikki hautakiven tiedot prikulleen.
PoistaIsoäidltäni olen perinyt kunnioitukseni kristilliseen uskoon. Hän oli köyhä, vaatimaton ja hyvä ihminen, kuoli vuonna 1973.
Äitini puolen isoäitini täytyi elää Pyhällä Hengellä, koska hänen kansaneläkkeensä oli 70-luvun alun kamalaa tasoa. Minua hän pikkupoikana testasi ja näytti kolikoita: "Minkäs näistä haluaisit?" - Olin kyllä eilisen teeren poika, mutta ymmärsin valita markan ja sen sain.
PoistaIsoäitini äidin puolelta oli ainoa hyvä ihminen, jonka olen tuntenut.
Kerran vierailin Hyvinkäällä ja hän osti minulle markkinoiden kojusta pallon. Tykkäsin siitä ihan kauheasti, mutta Orivedellä potkaisin sen yhden varaston hatarien ovien sivuitse sisään, enkä sitä enää koommin nähnyt.
PoistaMinä en muista isän äitiäni livenä. Se on vahinko, sillä minua kaikista lapsen lapsista on pidetty Alina-mummun kopiona. Äidin äitiäni en ole nähnytkään, äiti jäi orvoksi puolitoistavuotiaana. Isän isästä muistan, miten hänkin näytti tai antoi minulle kolikoita, joissa oli reikä keskellä. Tämä tapahtui yläkerran kamarissa. Minun on täytynyt olla melkein vauva, sillä hän kuoli ollessani kolme ja puolivuotias. Muistikuva on silti selkeä.
PoistaIsäni puolelta isoäitini Aino kuoli jo kun faijani oli kymmenvuotias, oletettavasti häntä en ehtinyt nähdä. Hänestä on vain jo kertomani muisto, kun faijani haudallaan itki, että kännissä sinne tuli. Velipuoleni, kuusi vuotta minua vanhempi, on haudattu äitini puolen isoäitini kanssa samaan paikkaan. Hauta on minulle kovin tärkeä, miksi te upeat ihmiset lähditte ennen minua?
PoistaItku minulta helposti tulee, kun muistelen menneitä. Velipuoleni kävi vain kansalaiskoulun, mutta opetti minulle kaiken tärkeän, sen vähän, mitä minussa on viisautta. Melkein kaiken kulttuurin,kirjallisuuden, musiikin ja muun. Baddingista se ei tykännyt ja minä sanoin: "Haista vittu!"
PoistaHyvä tämä Rikun kommentti koskien musiikkimakua.
PoistaMinulla oli Iineksen edellisen postauksen lopussa tarve selittää asia, joka vaivasi minua. Sitä ei tietysti kukaan enää lue, mutta kerron, että paitsi Iinekselle lausahdin myös jotain mielestäni tärkeää myös Mikikselle ja Rikulle heidän kommenteistaan. En tehnyt tätä arvostelumielessä, vaan siksi, että ne ilahduttivat minua kumpikin omalla tavallaan.
Liisu, sinä tunnut elävältä ja upealta hengeltä, kiitos siitä!
PoistaMikis ei tosin vielä tähän ole lausunut sanaakaan, ei ensimmäistäkään, Eikä toista.
PoistaLuettu on, Liisu, ehkä huomasitkin jo. Koetin siinä kuvata omaa uuden klassisen kokemistapaani, joka on rajallinen, oikeasti. Tämä ei ole vaatimattomuudella brassailua, vaan fakta.
Poista'Klassisin' perintö on se, että...
Poista"sain sata metriä etumatkaa".
Eikös jossain laulussakin sanota näin? En ole varma, voin muistaa myös väärin. Mutta Nyla kertoi näin. Tämä on tosiasia. Hänen isänsä, tavallinen työmies, oli hermostunut Eeron jatkuvaan juopotteluun. Ja kerran kun hän oli taas pummaamassa rahaa äidiltään, isä tuli siihen väliin ja yritti ajaa hänen yli mopolla. Mutta... "sain satametriä etumatkaa". (En kerro enempää, koka myöhemmin tapahtui ikävämpää.)
Eero Nylund oli ihmiseksi nerokas, ja kuoli nuorena. Hänen elämänsä oli surullinen.
..."ainoa mitä perinnöksi sain, oli 100 metriä etumatkaa"...
PoistaJäävään itseni tämän keskustelun asiaosuudesta. Faija nimittäin juuri ennen kuolemaansa vippasi minulta kaksisataa markkaa, eikä ehtinyt takaisin maksaa. Perintöä ei tullut. Äitini on köyhä kansaneläkeläinen, joten ei taida sieltäkään puolelta juuri tulla. Sitä paitsi saatan kuolla ennen häntä, vasta kahdeksankymppinen kun on.
VastaaPoistaEn minäkään isältä muuta saanut kuin joitain pieniä merkityksettömiä hopeapäisiä kaluja, joista olen täällä useaan otteeseen tarinaa vääntänyt. Rahaa ei tullut latin latia. Rantapalstansa ja peltoalansa isukki möi ja joi. Äidiltä tuli kesämökki, arkkurahat olivat tilillä.
PoistaLisäksi ihmettelen Iines, piirustustaitoasi!
VastaaPoistaToden totta, piirros on hieno!
VastaaPoistaPiirros on kyllä ihan vaan valokuvaa mallintaen pykätty. Mutta kyllä minä rakastan piirtämistä. Taulujakin olen maalannut.
VastaaPoistaEi se mallintaen pykääminen kaikilta luonnista. Hieno ja varmaotteinen ääriviivapiirros, josta tykkään. Vähällä tuhertamisella piirros kertoo monenlaista.
PoistaNo, onhan näitä mustia piirustuskyniä tuossa leegio ja valkoista tyhjää paperia lehtiössä, parissakin. Itsekin tykkään ääriviivoista, jotka ovat osin vähän haparoivia ja auki jääviä. Jättänevät katsojalle tilaa.
PoistaVäärässä olet, eivät ääriviivat tuossa ole haparoivia, vaan ihan jetsulleen jees.
PoistaKissako kielet vei, tulipas täällä hiljaista! Taisi verokarhu viedä puheperinnöt. Minä kirjoitin yhden lyhyen kirjoituksen Tapsan esittelemistä Nyljetyistä Einesbaariin. Noh, se ei ehkä ole maininnan arvoista, kirjoittanen lisää, kun kirjassa etenen.
VastaaPoistaHiljaista on. Toisaalta kirjoitukseni on aika lailla rauhallinen muistelus. Lisäksi on hiihtoloma-aika ja sitten vielä mainiot aurinkoiset ulkoiluilmat. Parempi ollakin ulkona.
PoistaItse luen parhaillaan Ruoka-Kalevalaa, toimittanut Jani Kaaro. Kirjassa on eri-ikäisten kansalaisten kirjoittamia ruokamuistoja lapsuuden ajoilta. Mainioita ruokamuistoja ja suurten ikäluokkien unohtuneita herkkuja, karkkeja kun useinkaaan ei saanut.
Mallun kanssa keitettiin karkkimme itse. Maitokarkiksi sitä kutsuimme. Eli se oli klassista toffeeta, jossa maito ja sokeri kuumennettiin sitkeäksi massaksi. Oli muuten hyvää. Ja hampaitten surma.
PoistaMalluhan oli se tyyppi, joka varasti kaupasta karkkeja ja rihkamasormuksia. Hän oli hyvin taitava taskuvaras. Nykyään hän on tohtorisnainen.
Ei ollut edes karkkia! Silti iäkkäitä itseriittoisia ihmisiä riittää.
VastaaPoistaTotta turiset.
PoistaVaan eikö ole hyvä, että nykyiset lapset saavat paljon karkkia ja tulevat kaikin tavoin epäitsekkäämmiksi?
Paljon epäitsekkäämpiähän nykypäivän lapset ovat kuin me hirviöt zombiet ikinä. Mehän söimme karkin lisäksi tädin käden ja toisenkin, jos ei huomannut pitää varaansa.
PoistaEikäkö tämä tuli nyt hieman pahaan hetkeen. Äijät rupesivat töissä nuoria haukkumaan, perustelivat miksi yksi jangsteri sai kenkää. Minun se teki pahaa, kun tykkäsin jollain tavalla sen pojan tyylistä. Kerroin ikäisilleni, vähän yli ja vähän ali, heidän olevan uskomattoman katkeroituneita ja uskomattoman vanhoja paskoja, ja että katkeroitumiselle ei vain voi mitään. Katkonaisesti naureskelivat ja varmaan mielessään minut hakkasivat.
PoistaIhan täydellisen oikeassa äijäkaarti oli, samoin työnantaja, joka antoi sille pojalle kenkää. Minusta vain on tullut pehmo ja velliperse. Varsinainen Hellä Mietonen.
PoistaPoika on saanut selvästi liian vähän karkkia. Voi olla, että ei saanut myöskään yhtä hienoja merkkifarkkuja kuin kaverinsa. Poika on selkeässä vaaravyöhykkeessä.
PoistaTottakai on pahassa vaaravyöhykkeessä, voi vielä omaksua jotain katkerien vanhempiensa kertomuksista. Hurmahippien jupinoista, he kun eivät ihmisistä piitanneet, ainoastaan omista kummallisista teorioistaan ja uskomuksistaan. Karkeilla ja suklaatilla olivat kasvatettuja, mutta nuoremmille polville esittivät, että pesäpallotkin joutuivat itse virkkaamaan ja lsd:kin oli piikittäessä usein pelkkää huijausta ja korvikeaineita.
PoistaLähtemättömänä on jäänyt mieleeni, kun äiti lähti jonnekin ja saimme broidin kanssa ostaa myymäläautosta molemmille eskimo jäätelöpuikot ja kahden desin viilit. Se se oli köyhien poikien juhlaa. Vieläkin muistan, vaikka siitä alkaa olla viitisenkymmentä vuotta.
PoistaOlutpäissä minua alkaa itkettää, kun äiti sekoitti illalla meille nälkäisille lapsilleen lihaliemikuutioita veteen. Isä oli ruokakassien kanssa joron jäljillä. Ehkä se siitä juontuu, että nykyäänkin pyrin vetämään navan täyteen ennenkuin nukahdan.
PoistaIsoisäni oli vanhojen aikojen ihminen. Kun menimme heille kesälomalla, punnitsi kaikki meidät kakarat. Kunnia-asia hänelle oli, etteivät ainakaan laihempina kotiinsa lähde. En muista kävikö punnituksissa koskaan siinä mielessä huonosti. Hyvää ruokaa isoäitipuoleni Adolf osasi valmistaa. Ruokailuhetkiä odotin innokkaana, ne olivat ainoa vaihtelu, kun muuta tekemistä kuin lukeminen ei ollut. Ai niin, oli siellä se luonnehäiriöisen ja inhoamani koiran ulkoiluttaminen. Se alkoi tuolissa istuessa kihnuttamaan jalkaa vastaan, yritin aina potkaista sitä munille. Isoisälässä luin Kalle Päätalon ekat, Mika Waltarin monia ja vaikka mitä. Isoäitipuoleni kehui innostuneena minua, kun luin Kennedyn suvun elämäkerran, Se hirviö-Rose oli kai kirjan päähahmo. Mitähän sekin sellaisista Kennedyistä ihasteli, vanha maanviljelystilan natsi ja Hitlerin ihailija. Kansakoulun opettaja.
Jumalauta, että vihasin, kun ne paskalle haisevat maanviljelysväet tulivat sinne kylään. Oven raosta yritin nopeasti tervehtiä, mutta Adolf pakotti minut kättelemään jokaikisen karjakon ja heinäseipään erikseen. Heidän edukseen kyllä täytyy sanoa, etten muista heidän koskaan yrittäneen varastaa minulta mitään.
PoistaIsoäitipuoleni sai jonkun halvauskohtauksen ja joutui Terveyskeskuksen vuodeosastolle. Isoisäni ei sitä kestänyt, meni päästään vialle, alkoi mm. virsiä säveltää, ja kuoli pian.Terveyskeskuksien vuodeosastooilla, Hyvääpäivää keskuksissa, hoidot osaavat, - alle aikayksikön akka oli älymäellä, mitään ei ymmärtänyt. Kunnon lääkityksellä sellaiset kannattaa laittaa hiljaisiksi, etteivät tarpeettomasti häiritse.
PoistaToistakymmnetä vuotta Lopen Terveyskeskuksen vuodeosastolla, luulisi sellaiseen nopeammin kuolevan. Tietysti ovat siellä ylpeitä ammattitaidostaan ja syytäkin on, ei tuollaiseen amatöörit pysty. Noh, jos joku jossain, niin kyllä siitä erikseen lehdissä kirjoitetaan ja päivitellään. Eikä sellaisessa ihan Heinrich tarvitse olla.
PoistaKyllä tuota niukkaa ruokapuolta on ollut meidän monen lapsuudessa laajemminkin, enkä tarkoita nyt mitään muinaisia nälkävuosia, vaan 50 - 60 - 70-lukuakin vielä.
PoistaNykyajan kylläännyttämä ei sitä tahdo tajutakaan. Tässäkin keskustelussa muuan kommentoija pilkkaa asiaa. Noh, kaipa hän sitten on aina istunut kotonaan tirisevän siankyljen tuoksussa ja karkkilaarien äärellä.
Meillä oli usein lounaaksi vain keitettyjä perunoita ja suolakurkkua ja maitoa. Kun lapsena kerran meikäläisen alkoi tehdä mieli banaania - luin kirjaa, jossa joku söi banaania ja kinkkuleipiä - taisi olla Viisikko-sarja, niin tuli kauhea nälkä ja pyysin äidiltä banaania, yhtä banaania. En saanut, ei puhettakaan että olisi mbnty kauppaan ostamaan herkkuja.
Vaan sen muista, että kun olin aika kipeä ja makasin sängyssä kovassa influenssassa, äiti seisoi hellan vieressä ja paistoi minulle voissa ihania lihapullia. Jälkiruoaksi sain palan Vitol-suklaata, vitamiinisuklaata apteekista. Se maistui taivaalliselta. Ja opiskeluaikana kärsin kyllä välillä nällkää. Ei ollut rahaa, ei ruokaa. Piti maistaa kämppiksen kinkkusiivuja, niin kuin olen teille tuhannesti kertonut. Anteeksi sain uskovaiselta kämppikseltä polvistumalla hänen kanssaan Jumalan kasvojen eteen pyytämään anteeksi varastamistani.
Muuten, olipa huikea tuo Iivo Niskasen kultahiihto! Ja miten nautittavaa kuultavaa on Sami Jauhojärven selostus. Kerrassaan mainio puheen poljento.
Mikroaaltouuneja ei vielä 80-luvulla monilla ollut. Kaupoissa ei ollut mikrolämmitettäviä pikaruokia, valikoimat olivat nykyiseen verrattuna hyvin vaatimattomat. Tavallaan se oli helppoa, nykyään hermot meinavat kaupassa mennä, kun jokaista tuotetta on kymmeniä erilaisia. Monesti otan vahingossa juuri sen laktoosintoleriktikon laihdutustuotteen, jota ei voi syödä. Ensimmäisen pizzani olen syönyt ravintola Stefanissa vuonna 1979 tai 1980. Sitä ennen en varmaan pizzasta ollut kuullutkaan. Vuonna 1980 täytin 18.
PoistaMikrot olivat alkuun harvinaisia. Muistan kun kohtasin tutun kampaajan kesäpaikan kylänraitilla, joskus 80-90-luvun taitteessa. Hän kertoi, että kampaamoon oli yöllä murtauduttu, ja sieltä oli viety mikro! Järkytyin. Ajatellä että mikro!
PoistaNo minä yhdistin sen mielessäni mikrotietokoneeseen, joita kouluun oli hankittu peräti luokallinen. Puhuimme yleisesti mikroista ja mikroluokasta. Vasta myöhemmin hokasin itsekseni, ettei kampaajalla mitään mikrotietokonetta ollut, vaan keittokomerossa oli mikrouuni.
Mikro on vähän hassu itsenäisenä sanana, sillä sehän on kielessä yhdyssanan osa. Mikrokosmos, mikrosiru jne. Ja sitten on mikro. Uuni. Suomen kielestä puuttuu oikea sana "mikrolle".
PS Vaan mikro on yleistynyt uuniksi, joten pulinat pois.
PoistaPalautin yhden kommentin ylle, joka oli joutunut roskapostiin. Harvoin näin käy, enkä aina huomaa heti tarkistaa kansiota.
Sanat ovat sanoja, ensimmäinen mikron muistamani merkitys on naisten pornohameet ja -sortsit 70-luvun alusta.
PoistaTämä on totta. Mikrot olivat myös sellaiset hyvin lyhytpunttiset naisten shortsit. Mini oli hame ja mikrot shortsit.
PoistaVaan hiljakkoin esitettiin mainos, jossa nainen kulki alushousuissaan kapungin kaduilla. Sehän kävi, koska housut olivat merkkihousut, Pierre Robertin. Samanlaiset kuin muinaiset mikrot.
Vähän kummallista kulkea kadulla puoli pakaraa paljaana.
Tässä paljaassa pakarassa paljastuukin nykyyhteiskunnan dilemma: ihmisnaaraat lähettävät seksuaalissävytteisiä viestejä aina vaan julkeammin, mutta niihin reagoiminen jopa väärinkatsomalla on ankarasti tuomittavaa.
PoistaTämä on juuri se kohta, jota on vaikea ymmärtää järjellä ja jota siksi tekee mieli jopa pilkata: koko viihteellis-esteettinen kulttuuri etenkin naisilla pohjaa seksikkyydellä pelaamiseen, ja sitten kuitenkin sitä seksikkyyttä avoimesti ihailevat saavat näpeilleen. Elämme kummallisesti värittyneessä yhteiskunnassa.
PoistaWikipedia: Mikroaalto. Mikroaaltouuni.
PoistaNiin?
PoistaKaikki tämä ja paljon sen lisäksi todistaa, että elämme vähän aikaa sitten alkanutta UUTTA AIKAKAUTTA! Voisi puhua vaikka MUOVIKAUdesta. Tosin muovi on alkanut paljastaa huonoja puoliaan. Ei ole pitkä aika siitä kun varoitettiin ettei vauvojen tuttipulloja saanut käyttää, jos ne on valmistettu muovista. Nyt varoitus koskee jo isompiakin ihmisiä. Vaikka vaaranmerkit ovat vielä aika vähäisiä, ihmetyttää syöpien ja muiden vakavien sairauksien lisääntymistä. Tosin siihen on runsaasti muitakin syitä.
PoistaLehdessä luki, että Englannin kuningatarkin on saanut muoviherätyksen. Hän oli nähnyt muovisaastan täyttämien merten tilasta kertovan tv-ohjelman. Nyt on sitten porsliinit kaivettu esille, ja muovisia juoma- ja ruokavälineitä ei saa missään linnan isoissakaan tilaisuuksissa enää käyttää. Hienoa!
PoistaEttei se Rikun isoisä vaan maannut poterossaan kuuluisalla Ihantalan kirkonmäellä kesällä 1944? Sinnehän päättyi puna-armeijan eteneminen lopullisesti kuin seinään, pysäyttäjinä pohjoisen jänkäjääkärit, joihin oma isänikin kuului.
VastaaPoistaMinä söin ekan pitsani kesällä 1975 Södertäljessä. Jo kun pitsaa kannettiin pöytään, tunsin tuoksusta, että tästä ruoasta minä tulen tykkäämään. Siihen aikaan pitsatkin olivat parempia...
Arvelinkin muuten, että Hesari kirjoittaisi nimensä ja pääkirjoituksensa viroksi. Sen verran on tullut jo opittua veljesmaan kieltä, että sain siitä selvän.
Tuon sivupalkissa olevan Hesarin vironkielisen pääkirjoituksen katkelman ymmärtää hyvin ilman sanakirjaakin.
PoistaVaan vironkielisen kaunokirjallisuustekstin lukeminen on yllättävän vaikeaa. Ilman sanakirjaa ei pärjää, sillä erojakin on. Se, että suomi ja viro pohjaavat yhteiseen kieleen, myöhäiskantasuomeen, on kyllä hauska asia, meitä Viroon syvästikin yhdistävä seikka. Viro on yksi lempimaistani, ja voisin mainiosti kuvitella jopa muuttavani Viroon.
Isoisäni ei kaiketi ollut jänkäjääkäri, syvästä Savosta oli kotoisin. Valitettavasti olen paikannimet unohtanut, olin liian nuori hänen kertomuksiaan kuunnellessani. Nyt tein päätöksen tilata hänen kantakorttinsa Kansallisarkistosta. Netistä köysin siihen hyviä neuvoja.
PoistaOli siellä tietysti muitakin kuin JR 12:n miehiä, jotka siis hälytettiin apuun Stalinin kanavalta Ääniseltä kesäkuussa, kun venäläiset saivat aikaan läpimurron Kannaksella. Siellä oli esim. JR 35, jossa palveli mm. Manu.
PoistaEn nyt ulkoa heti muista missä päin savolaiset tappeli ja joka kynsi kylmeni, mutta ainakin sydänsavolainen JR 49 oli Kannaksella.
Noista haluan tehdä selkoa, isoisäni on minun elämäni suurin sotasankari.
PoistaTäältä voi etsiä sukulaisiaan tai muita tuttuja. (tietysti vain sellaisia joita ei ehtinyt nähdä, edellyttäen, että on syntynyt Toisen Maailmansodan jälkeen)
Poistahttp://kronos.narc.fi/menehtyneet/
Minullehan soitti syksyllä äidin sodassa kaatuneen sulhasen - traagisesti häiden aattona - sukulainen, sukututkija. Siellä Pohjanmaalla ovat kuulemma muistaneet äitiä usein ja miettineet, miten hänen elämänsä sittemmin kulki. Äiti oli ollut musertua murheeseensa.
PoistaOlemme nyt vaihtaneet valokuvia ja sieltä ollaan kesällä tulossa laskemaan kukkia äidin haudalle. Sulhanen kaatui Kannaksella ankarassa taistelussa.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, Iines kaunokaiseni, että sinäkin olisit nyt aika erilainen kuin olet jos isäsi olisi ollut se solttu, luutnantti? Siis en minä tarkoita että sinussa nytkään mitään vikaa ole, en usko että on (ja kaiken mitä olet kertonut biologisesta isästäsi, on hellyttävää, kaunista), mutta jos sinut olisi samalle äidille siittänyt joku toinen, väkisin olisit nyt erilainen. - Samaten kun siskosi. (Joka sen toisen isin takia olisikin muuttanut Ranskaan, ei Saksaan. Ja nyt kesäisin, kun mökillänne lomalla hän kävisi, puhuisi teille francea...)
Poista(biologian oppitunti, luokka A32, kerros III, klo 14.00-14:45. Vierailevana luennoitsijana opisk. Mikis Mallikas)
Itse joskus itsekseni - etenkin keväisin, kun aurinko hivuttautuu yhä korkeammalle ja korkeammalle taivaanrannalla, ja ja kiimaiset talitinti huutavat hädissään "tity titityy"... tällaisia ajattelen. - Pidän niitä "vaihtoehtotodellisuutena".
PoistaVaan palatakseni takaisin jutun otsikkoon: Jumala ei nyt taida rakastaa Brother Christmasia.
VastaaPoistaItseäni mietityttää tässä veljessä se, että hän tietää nostaneensa itselleen 30 000 euroa vuosipalkkaa lahjoitusvaroista, mutta muista summista ei sitten olekaan hajuakaan. Onkohan veli muistanut iloisen veronmaksun? Ja saako lahjoitusvaroja käyttää omaksi palkakseen?
Tämä asettaa mielestäni muutkin hyväntekeväisyysklusterit epäilyttävään valoon. Muistan evankelista Pirkko Jalovaaraa, muistan turvapaikkakeskusten järjestäjäfirmoja, muistan lelusalakuljettaja Rami Adhamia.
Vaan Hurstia ei voi epäillä. Jos hän saa rahaa, kyllä se ruokakasseihin menee. Eikä Kirkon Ulkomaanapukaan varmaan itselleen kerää, tai SPR.
Jos joskus teen hoitotahdon, kirjoitan siihen, että yhtäkään hyväntekijää ei saa päästää missään muodossa lähellekään minua.
Noh, odotetaan jonkun luotettavan tiedotusvälineen yhtymistä Hesarin väitteisiin. Tuskin tässä silti enää mikään Brotheria auttaa, kun Hesari lyö isolla pajavasaralla, eivät siinä enää auta minkäänlaiset todisteet.
PoistaEpäilty-sanaa käyttävät lehdessä vain terroristeista tai muista murhaajista. Koska tässä ei oikeudella ole mitään tekemistä.
Ei kai näin laajamittaista savua - muistakin lähteistä - ilman tulta.
PoistaVaan kaipa asia tarkentuu, kun tämä ihminen antaa kirjanpitonsa selvitettäväksi.
Jos hän itse elää tällä toiminnalla, tulee siitä kaiketi maksaa verot? Moni luulee antaneensa suoraan jollekulle tietylle lapselle, ja raha onkin mennyt miehen elättämiseen.
Lisään vielä, että kyllä tämän Brother Christmasin kielenkäyttö Whatsapissa ja Facebookissa on ristiriidassa hyveellisen julkisuuskuvan kanssa.
PoistaKoposen Kieli on jopa järkyttävää: hän nimittää toimittaja Sanna Kiiskeä (jolla on erityislapsi) ”vitu huor”-nimikkeellä ja mustaihoista ”neekeriksi” ja tämän lapsia ”vitun skideiksi”.
Esimerkit ovat Helsingin Sanomien uuden artikkelin sisältämistä somen kuvakaappauksista:
https://www.hs.fi/talous/art-2000005583284.html
Minä luulin, että syyttelevät rahoista, mutta todistelevatkin miehen yleispahaksi. Hesarin tuomioista ei taida saada valituslupaa.
PoistaMinäkin kiinnitin huomion tuon ihmisen kielenkäyttöön, se on ihan arsesta (arse = ’perse’). Brother Christmas! Eipä silti, kovin jouluiselta hän ei omassa kuvassakaan vaikuta, enemmän kapiselta ketulta. (lähde Helsingin Sanomat) On tietysti tyhmää irvailla toisen ulkonäöllä, ei ei ei, mutta mitä sille mahdan mitä mieleeni juolahtaa? En mitään! Ja minusta tuo Karvanaama sopisi presiis katalonialaiseen jouluseimeen, sellaiseksi Caganeriksi, joka seimen nurkassa vääntää torttua (= kakkapökälettä).
Poista– Tästähän jokin aika sitten Iineksen blogissa keskusteltiin, Caganerista.
Ps. Alatyyliset nimittelyt eivät minua hätkähdytä, sekä satiirissa että ironiassa niiden käyttö on enemmän kuin paikallaan. Mutta yksityisviestissään B.Christmas puhuu halveksivasti kehitysvammaisista... Sitä en voi hyväksyä! En. Se on julmaa. Ihminen, joka syntyessään saa käteensä vain hanttikortteja, tai ei edes niitäkään, miten hän on vastuussa omasta onnettomuudestaan? Ei, älkää puhuko minulle paskaa, minulla on biologin sydän. Ihminen joka kehitysvammaisille naureskelee... minusta tämmöisen henkilön saisi heittää uuniin, en sitä protestoisi. - Tarvittaessa katselisin vaan muualle (" ei herra rikoskonstaapeli, en minä mitään nähnyt... ai että täällä poltettiin ihminen? jopas jotakin! kyllähän minä vähän ihmettelin miten tämä savu haisee jotenkin makealta...").
Tässä on saattanut Veli Joulun kanssa nyt moni vähän erehtyäkin. Mieshän puhuu somessa kuin umpirasisti tai persu MV-lehdestä.
PoistaKielenkäyttö paljastaa ihmisen sisimmän. Ihmettelen suuresti, eivätkö ihmiset näe tämän ihmisen sisintä.
Hesarissa ammutaan nyt tykillä viestintuojaa.
Tarkoitan, että perässä seuraavassa keskustelussa lukijat ampuvat. He näkevät mitä haluavat nähdä: Brother Christmas on viaton hyväntekijä, jota vastaan on kohdistettu lokakampanja.
PoistaIhminen, joka yksityisviesteissään (= olettaa että muut eli media ei koskaan niitä näe) puhuu kehitysvammaisista kuin leikkisistä eläimistä... - Toivon että tämmöinen ihminen tukehtuu omaan oksennukseensa. (Se on reilu kohtalo hänelle.)
PoistaTai mitä minä tässä vauhkoan. Ihmiset ovat erilaisia, toiset jopa toisenlaisia, tämä Joulupukki omanlaisensa. Mua vaan oikeasti alkaa hermostuttaa kun vammaisista ihmisistä puhutaan pahaa, ONKO NE ITE ILKEYTTÄÄN SYNTYNEET VAMMAISINA...? Ei varmaan oo! (saatanan kusipäät!) (en tarkoita teitä tämän blogin lukijoita vaan niitä uriininuppeja joiden olemassaoloa saa syyttää tai kiittää ainoastaan siitä että isin Halpa-Hallista ostama kortsu meni rikki. suorastaan räjähti kyrvänjuurelle, jumantsukka)
Paina pohjaan asti, Pentti!
PoistaMinun kokemukseni ovat suhteellisen vaatimattomat, ainakin jos niitä vertaa Don Juanin kokemuksiin, en vaginasta "pohjaa" ole ikinä löytänyt. (Yrittänyt toki olen minäkin.)
Ps. Tykkäsin Väinö Kirstinästä, etenkin ihmisenä. Mutta myös runoilijana. Tämä - joka ei ole tyypillistä Kirstinää! - on hänen runojaan.
Don Juan vannoo aina
kun kauniin löytää hän
"olet kukkiva pilvi taivaan
et haihdu milloinkaan
olet kukkiva pilvi taivaan
olet muuttumaton varjo
sinä varjojen joukossa"
ja kaunotar hänelle vastaa
"Don Juan olet laiha ja
pääset lähelle sydäntä
menet silmäluomien alle
ja kun lampun sammutat
me siltä kysymme mitä sitten?"
Don Juan heittää pois vaatteet
niin painuu suuhun jo suu
ja rinta painuu rintaan
ja hän on kuolema ja elämä toisen
Don Juan vannoo aina
kun kauniin löytää hän
"olet kukkiva pilvi taivaan
et haihdu milloinkaan
et haihdu milloinkaan
et haihdu milloinkaan"
Jostain syystä tämä lauluna on kielletty esittää Suomessa, syy on tietysti tekeijänoikeuksien. Kaisa Korhonen on laulanut sen levylle - uskomattoman nätisti! (siis ei todellakaan 'rakkuen. Vaan todella pehmeästi.)
Ja jotta Tapsa hermostuisi (sic! :-), sanottakoon että Kaisan "Uraalin pihlajat" on myös kaunis laulu.
PoistaSen myös tekijänoikeudet sallivat kuulla...
https://www.youtube.com/watch?v=dLYy0VFlwHk
ÄSCH, ei Tapsa mistään närkästy. Edes pesäpallolaulusta. Tai siitä että "Lenin setä asuu Venäjällä..."
Tai olihan se kurjaa aikaa. Ei meille, mutta heille jotka oikeasti asuivat Venäjällä eli Neuvostoliitossa (= myös Eestissä siis).
Tiedä. Ja tiesin. Tunnustan.
Aappari on seeppari, roskalehdistön lööppari.
PoistaBig Brotherista en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta tähän mennessä on ilmennyt hyvin vähän. Hesari on julkaissut useita artikkeleita kyseisestä hyväntekijästä, alkuperäinen väite ja syyttely oli ongelmat rahavirroissa. Vainolle tämä vaikuttaa, koska nyt painopiste on siirtynyt ihan toiseen asiaan, herran ruokottomiin viesteihin. Tällainen useasta suunnasta ampuminen ei minua vakuuta, sellainen on selvää vainoamista. vahva aavistus minulla on, että raha-asioista ei pieniä seikkoja lukuunottamatta löydy juuri moitittavaa. Samalla lailla kuin yhden katkeroituneen akan kostoksi osoittautuneissa väitteissä Helsingin piispan hulvattomasta rahankäytöstä aiemmassa tehtävässään.
Näistä tällaisista jonkun tuhoamiseen pyrkivistä uutisista suussani on se maku, joka keltaisen lehdistön kirjoituksista tulee: kissanpaska!
Keskittäkää tarmonne esimerkiksi Lotta Svärd järjestöön, jolla on 80 miljoonan omaisuus, mutta lotat saavat erittäin vähän tukea sieltä suunnasta.Entä muut veteraanijärjestöt, miksi ne ovat keränneet isoja omaisuuksia ja veteraanit ovat samaan aikaan nuolleet näppejään.
Tai Suomen punaiseen ristiin, jonka johtajat ovat palkkauksien keisariluokassa.
Ne ongelmat rahavirroissa ovat siis edelleen olemassa, ja käsittääkseni nyt odotetaan ensin Brother Christmasin selvitystä rahavirtojen kohdentumisesta, kirjanpidon saattamista verotarkastukseen.
PoistaTällä välin huomio on - ihan ymmärrettävistä syistä kohdistunut Brotherin järkyttävään kielenkäyttöön. Kielenkäyttö kuvastaa ihmisen sisintä - myös tästä syystä Brotherin hyväntekijän roolin aitoutta on siis alettu tosissaan epäillä.
"Ne ongelmat rahavirroissa ovat siis edelleen olemassa
Poista"Läpinäkyvyys rahoituksesta puuttuu edelleen", sanoo Hese.
Nyt sitten oikeuteen ja katsotaan asia, eikai tällaisessa muuten mitään tolkkua ole. Ja lopetetaan ikivanha "Lopen poliisi epäilee syyllistä", tyylinen argumentointi sieltä lehdistön puolelta. Talouspuolen epäselvyyksistä ei ole mitään konkreettista olemassa. Jos isoja sellaisia aivan konkrettisesti löytyy, olen valmis muuttamaan kantaani. Tekstiviestitörkeyksien esiin tuominen tässä samassa atakissa, on mielestäni lehdiltä törkeää.
Ennenkuin muuta ilmenee, pidän tätä tapausta hyvin paljon Helsingin piispaan kohdituneeseen vainoon rinnasteisena. Laajasalo tuskin on mikään talousnero, mutta puhdas kuin pulmunen.
Odotetaan, odotetaan. Ei juoruilla. Se, miksi itse ilkeilin tälle Koposelle, johtuu siitä että en pidä yksityisestä julkisesta hyväntekeväisyydestä... en! Valtion tehtävä tämä on, siis sivistyneessä valtiossa, on pitää huolta kansalaisistaan.
PoistaSitä paitsi suutun oikeasti, puukotan vaikka, jos minulle puhutaan pahaa kehitysvammaisista.
Ps. Pulmuset eli Pulut eivät ole puhtaita lintuja. Toiseksitörkyisempiä ovat. Vain pääskyset - nuo nätit liitelevät nuolet - ovat vielä paskasempia. Kukaan muu lintu ei ikinä halua muuttaa samaan pönttöön missä pääskynen on majaillut, eheij, niin hullua lintua ei ole.
Siteeraan Hectoria ... maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko ei mitt..."
PoistaSiteeraan jotain muuta... laajasalo ei mittään, korhonen ei mittään, koponen ei mitt...
Älkää heitelkö kiviä! Joku ne kumminkin aina heittää takaisin. (kts. palestiina-ongelma)
Some lähentää ihmisiä. Mitä lähempänä ihmiset toisiaan ovat, sen tyhmemmin he käyttäytyvät. Tämä on tosiasia. Ennen tietokoneita ihmiset sanoivat sen "Joukossa tyhmyys tiivistyy"... eikä kyse ole tosiaan Jouko Turkasta. Vaan aivan muusta.
HS:ien uusimmasta artikkelista ilmenee, että BC-tapausta on valmisteltu kesästä asti, eikä mitenkään HS:ien omasta keksinnöstä, vaan koska useat tahot ovat ilmaisseet ihmetyksensä BC:n läpinäkyttömästä taloustoiminnasta. Tottakai miljoonaluokkaan nousseen yrityksen toiminta alkaa kiinnostaa lahjoittajia ja muita.
PoistaBC:lta on pyydetty jo kesällä selvityksiä taloudenpidostaan, mutta nyt lähes vuodenkaan jälkeen mies ei ole toimittanut mitään tietoja taloustoiminnastaan.
Tämän käsitin asian pohjaksi.
Se mikä minua ihmetyttää on se, että miten BC maksaa omat veronsa.
Elämme myös aikaa, jolloin nuoret ovat yhtäkkiä viisaampia kuin vanhemmat. On paljon aikuisia, jotka ottavat taka-askelia kun vaan sanoo sanan tietokone, tai älypuhelin, tai kännykällä maksaminen tms.
VastaaPoistaNuoret ihmiset katsovat vähän viistoon vanhempia, joskus suojelevasti , harvoin hellivästi tai lempeästi. Mutta katsokaa lapsia! Sellaisia polvenkorkuisia. Miten ihania voivat ihmiset olla pieninä ihmisinä. Niin hymyileviä, luottavia, kirkassilmäisiä! Oi, sinä ihana maailma!
Ja sitten se myrskyisä maailma, jossa lapset ja aikuiset iskevät yhteen! Moittivat toisiaan, puolustavat oikeuksiaan, vain eläkeikäiset seuraavat ottelua sivusta vienosti hymyillen.
PoistaVielä Pirkko Jalovaarasta, josta Iines mainitsi. Minulle tuli yllättäen postissa kaksi kirjaa, jotka hän on kirjoittanut. En tunne häntä, mutta kun mukana ei ollut maksukuittia, laitoin ne vaan hyllyyn. En ole niitä lukenut. Eikä minulla ollut aavistustakaan, miksi hän oli ne lähettänyt.
PoistaToinen yllätyslähetys tuli kerran Kaari Utriolta. Hän lähetti kuivattuja sieniä ja valokuvansa. Aikaisemmin hän oli lähettänyt kolme kirjaansa. Hän oli tullut tutuksi, mutta silti yllätyin lähetyksestä ja ajattelin sen ystävyyden osoitukseksi.
Nämä olkoot esimerkkejä saamisesta antamisen vastapainoksi. Olisi muitakin esimerkkejä, mutta riittäköön nämä. Molemmat aiheuttivat saajassa ensi hetkeksi ihmetystä ja sittemmin noloutta. Jos ne oli lahjaksi tarkoitettuja, niin miten ne korvaisi.
Valokuvansa? Herttainen sentään. Mihin kirjailija mahtoi haluta sen sijoittaa ihmisten huushollissa? Kehyksiinkö piirongin päälle?
PoistaItse sain kummallisen kirjan ilmeisesti ilmaisjakeluna postilaatikkooni. Kirja kertoi Jemenistä ja se oli englanninkielinen. Mukana oli tilauslomake toiselle saman arabin kirjoittamalle kirjailijalle, jossa hän selittää ilmeisesti maailman uudelleen. En pannut kyllä hyllyyni, vaan paperinkeräykseen.
Korjaus, en saa nyt viestiä poistettua: -"arabin kirjoittamalle kirjalle"
PoistaMinä sain aikoinaan - olin silloin jossain tekemisissä Tampereen LyhytElokuvaFestivaalien kanssa - Pohjois-Koreasta kauniin kimaltelevan kirjan ja paljon kaikenlaista lehtisiä. Ne oli englanninkielisiä, en mä niitä lukenut,koska osaan vain vähän saksaa. Festivaalien avajaispäivänä Helsingin lähetystöstä (?), käsittääkseni ne sieltä tuli, tuli kaksi pientä tummatukkaista pohjoiskorealaista mun ja Laroman Jorkan luo, kun me juteltiin. (Jorkka toimi silloin Festivaalien jonain tiedotusvastaavana... em mä tiedä minä. Mutta pääsi myöhemmin Ilta-Sanomien lööppiin kun puhalsi Festivaalien kassasta rahaa - ei kauheen paljon. Mutta tämä tapahtui toisena vuonna, myöhemmin.) Nyt nämä Jing-Jung-Jangin diplomaatit toi meille kummallekin korealaista vodkaa, tai voi sillä joku toinenkin nimi olla, en tiedä, mutta tujua tavaraa oli! Ja pullon sisällä oli Ginseng-korsi. - Se kuulema vaikuttaa miehen potenssiin nostattavasti. Äsch, en tiedä. Siihen aikaan, nuori kun olin, olisin toivonut rohtoa joka "latistaa mun potenssiani". Ei se nimittäin, ja noloa puhua tämmöisestä, kivaa ollut, että aina stondasi... piru vie.
PoistaPs. Käsitin että nuo korealaiset toivoivat että heidän filminsä voittaisi pääpalkinnon. Siksi he lahjoivat kaikkia. Mutta vitut - oli heidän filminsä niin surkean tihkuvan pateettisen propagandistinen, että... me, 70-luvun kommunistitkin, ei voitu muuta tehdä kuin nauraa kippurassa Kino Palatsin penkeillä. Ja välillä sytyttää uus tupakki ja ottaa hörpyt Egriikaverista. - Huh, huh.
Pss. Mutta kyllä oli sen ginsengviina tujua tavaraa. Vähän samaa kuin tämä meksikolainen kaktusviina, tequila.
Tuo mitä Iines puhuu hyväntekeväisyydestä on totta. Se voi olla kuvottavaa. Missä tahansa liikkuu, on ojentuvia kouria, viimeksi eilen kadulla. Nuori tyttö ojensi kätensä: Antaisitko euron? Mulla oli kortti taskussa, ei ollut euroja. Katselin kun hän rahasti muita ihmisiä. (Mulla on silmä vielä mustana, mutta se näkee jo aika kirkkaasti.) Olin tulossa labrasta, jossa hoitajat liikkuivat vauhdilla käytävissä ja ottivat huoneissa veri-tai muita kokeita. Potilaita penkit täynnä. Vastaanotettavia riitti jonotukseen asti. Mutta hoitajat jaksoivat hymyillä ja olla ystävällisiä. Sitä vielä kadulla ihmettelin. Mutta minua ei hymyilyttänyt. Enkä ollut ystävällinen.
VastaaPoistaKaksi kertaa olen tullut petetyksi kadulla, eli antanut rahaa ojentuneeseen kouraan. Toisen kouran omistaja tarvitsi rahaa lääkkeisiin, kun keuhkoissa oli vikaa eikä ollut apteekkirahaa. No, minäpä annoin, kun oli kaksikymppinen taskussa. Mutta heti pyytäjän selän takaa ojentui toinen käsi: Minulle kanssa! Toinen rahantarvitsija oli junassa, kaulassa lappu: olen kuuromykkä, voitko avustaa minua? Pienen miettimisen jälkeen työnsin hänen käteensä kaikki lantit taskunpohjalta. Hän jatkoi keräystä käytävällä, useimmat matkustajat käänsivät pois päänsä. Aina tulee onneton olo kun ei anna, ja aina tulee onneton olo kun antaa. Miten pitäisi menetellä että tulisi hyvä olo?
Itse olen tympääntynein järjestötasojen ja erilaisten ryhmittymien harrastamaan hyväntekeväisyyteen. Nämä toimivat usein kovalla kohinalla ja touhulla, ja kai se pakko onkin, jos rahoja kerätään.
PoistaVaan ne rouvat, jotka ovat mukana tällaisessa hyväntekeväisyystoiminnassa, ovat ainakin täällä Pikkukaupungissa Rouvia isolla ärrällä, osa Leskirouvia. Yksi ystävänikin harrastaa hyväntekeväisyyttä, ja korostan tässä sanaa "harrastaa". Omassa elämässään hän on saituri ja nuukuuden maisteri. Tämä kaikella rakkaudella sanottuna.
Minusta on huisin kivaa että pandakarhuksi naamioitunut Liisu on tullut takaisin! (varjojen mailta) Hänen kommenttinsa ovat aina vilpittömiä, osuvia, niin monelle taholle haarautuvia... ja aina ystävällisiä. - Voi Hitsi!
PoistaEm mä silti enkeleihin usko. (Äläpäs Mikko nyt lässytä! Tai muutu sentimentaaliseksi. En.) Olen eläessäni muutaman sellaisen ihmisen tavannut jotka sädehtivät hyvyyttä. Se on hämmentävä kokemus. (Ja tämmöisiä ihmisiä tekee mieli suojella. Emmä tiä. Mun mielestä maailma on julma paikka.)
julma paikka = epäoikeudenmukainen
Poistabiologia todistaa epäoikeudenmukaisuuden, se on eksaktia kieltä
(voitte käännellä sanoja miten haluatte, ei tosiasiat siitä muutu)
sanat, sanat, sanat
Tämä osui ja upposi. Eräänlaisena perinnön saajana muistelen itsekin karvaasti kolminkertaista verotusta koska en ollut biologisesti oma lapsi. 28 tonnia euroina tärähti silmille ja loput myöhemmin, onneksi oli millä mällätä:) Jäi vielä yksi venekin, jonka alle voi mennä, jos pahat päivät tulevat. Tämäkin omaisuus on moneen kertaan verotettu jo aiemmin ja sen minkä isä joskus säästämällä (kulki paikkahousuissa, vaikka uudet teryleenitkin oli) ja kovalla työllä hankki, hupeni ja hupenee kummasti verottajan moolokin kitaan.
VastaaPoistaSen jälkeen olen tapellut miehen kuolinpesän verotuksista ja veloista, jos paljon muustakin leskiprouvaksi kun jäin ja luulin että joudun jo ennen aikaseen hautaan, mutta eihän tätä leskipirua mikään tapa:)
Tätin kuolema ei poikinut minulle yhtään mitään, enkä ollut mtn vaillakaan, mutta eräs järjestö hyötyi kuitenkin jotakin, Jumalalle kiitos ja hallelujaa:) Hyväntekeväisyyttä harrastan niin minimaalisesti ettei sitä kehtaa edes mainita. Pihistelläkin osaan:)
Perintövero pitäisi poistaa, se ei tosiaan ole järjellinen eikä perusteltavissa. Kaikesta on maksettu veroa jo moneen kertaan, ja kaikki on hankittu jo verotetuilla ansioilla. Millä hvtillä perintövero edes laissa perustellaan?
PoistaParas olisi, kun ihmiset käyttäisivät omat rahansa tappiin eivätkä jättäisi niitä perillisten tapeltaviksi. Esimerkiksi asunnot voisi ostaa käänteisellä asuntolainalla, eli käyttäisi itse asuntonsa arvoa vastaavat rahat vaikka matkustelemalla tai humpaten ja laulaen.
PoistaMoni vanha kituuttaa, jotta lapsille jäisi. Arkkurahansa voisi tilille jättää.
Vaan eihän moni pysty tuommoiseen. Lapsille säästetään sitä ja tätä ja itse kastetaan korppua laihaan kahviin.
Yl. on niin että nämä monimiljoonien perinnön antajat osaavat kikkailla niin että verottaja jää nuolemaan vain näppejään, perinnönsaajat saavat kaiken (= suurimman osan "puhtaana käteen". vrt. vaikka eräs W). Oikeudenmukaista olisi että eivät tavalliset pienperillisetkäät he veroja maksaisi.
VastaaPoista- Tässä mielessä olen siis vankasti samaa mieltä Irjan ja Inkun kanssa.
Äitini kuoli ennen isää. Isä tunsi itsensä yksinäiseksi ihmiseksi vaimonsa kuoleman jälkeen. Mutta Hei, eipä hätää! Äkkiä isäni luona alkoi vierailla (hei Heippa rallaa!) ystävällisiä ja kivoja ja sympaattisia ihmisiä... Isä oikein ihmetteli mistä niitä äkkiä näin pieneen kaupunkiin niin paljon tupsahti? He ehdottivat, nämä uudet ystävät, hälle kaikkea jännää tekemistä, veivät hänet erilaisiin telttakokouksiin... oy jees, jossa isän olisi siellä pitänyt avautua ja puhua kielillä (no olihan isä parka monta vuotta opetellut Linguaphone levyiltä ranskaa venäjää ja englantia, oppimatta niitä; tullut siis poikaansa) ja sen lisäksi tunnustaa jos oli tehnyt syntiä (kukapa meistä ei olisi tehnyt!) ja polvistua ja... ja, tehdä testamentti Jumalalle (= heidän seurakunnalleen).
Isä kertoi minulle: "Minä ajoin ne hihhulit pois kotoani."
Mutta verottajaa - tai siis ulosottomiestä - ei sillaintejä (kukapa meistä ei olisi tehnyt) ja n vaan ulos ajeta. Edes omasta kodista.
Mikä tämä hyväntekeväisyysjärjestö nyt onkaan, joka kehottaa televisiomainoksessa ihmisiä, ilmeisesti vanhuksia testamenttaamaan omaisuuttaan heille?
PoistaPääsisiköhän näin tekemällä taivaaseen?
Loppusekoilu: ulosottomiestä ei edes omasta kodista sillain vaan ulos ajeta. Tai voi ajaa, jos uskaltaa, mutta ei se mitään auta. Sillä ...ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu. Sillä jos ei maksa, ja näyttää keskisormea sälekaihtimien välistä vaan ohikulkeville kruununviskaaleille, kurvaa lopulta Musta Maija pihalle. Ja Maijasta nousee kaksi konstaapelia ja TV-reportteri joka huutaa niille "hei, hymyilkääs nyt tälle poliisikameralle... ettei tule väärää käsitystä poliiseista". - Poliisit pysähtyvät ja hymyilevät. - Kun kamera alkaa kuvata hämärtyvää taivasta, leppälintua joka istuu syreenipensaan oksalla, ohikävelevää neitiä, nenäänsä kaivavaa mukulaa, ja kaikkea muuta sellaista... poliisit ryhdistyvät takaisin poliiseiksi. Ei enää hymyn häivettäkään enää heidän kasvoillaan. Ei. Toinen puree mälliä ja toinen, jolla ei ole mälliä, alkaa kirskutella hampaitaan. Molemmat helisyttelevät käsirautoja ja painuvat selkä kyyryssä sisälle omakotitaloon... (jatkuu, ehkä oikeudessa)
PoistaAne-kauppahan on vanha vitsi. Uskonnonhistoriaan perehtyneenä tunnet sen varmaan paremmin kuin minä. - No, se ei silti välttämättä paljoa ole! siis tietää uskonnoista enemmän kuin minä. Se ei paljoa vaadi!
PoistaPs. Keskikoulussa uskonnonkokeita meillä piti harmaahapsinen hiljainen ujo mummeli jota me kutsuimme, off koos, Golgatan Olgaksi. Sain kokeista aina kympin, kun lunttasin. Minulla oli rippilahjaksi saatu pieni kullalle kimalteleva raamattu, siitä minä kirjoitin "kauniita säkeitä" sille mummelille. Kymppi tuli niin että pätkähti, aina. - Tosin torkkariin sain vain kasin. Koska tuntiosaamiseni ei ollut yhtä suvereenia, enempi päinvastoin. (Yl. pelattiin uskonnontunneilla poikien kanssa Laivanupotus -peliä. Tai piirreltiin pornokuvia... tietysti hyvin lapsellisia. Koska kaikilla meillä oli, kiitos oi Herra, Poikuus vielä tallella.) - Häiriöitä emme koskaan Olgan tunneilla aiheuttaneet. Kunnioitimme häntä.
Olipa hyvä että isäsi oli järkevä eikä ruvennut pöhköilemään Mikis, mut mikis mistä ihmeestä Sinä OLGAN tunnet? Nyt kärähdit olet ollut Kalajoella koulussa:)
PoistaTiedän, koska olen lukenut, että naispuolisia vanhempia uskonnonopettajia (ympäri Suomen) sanottiin Golgatan Olgaksi. Varmaan monet heistä myös näyttivät samanlaisilta. - Olen käynyt kaikissa Suomen kunnissa, myös Kalajoella. Teidän kuululla hiekkarannalla en ole käynyt, mutta yövyin kerran semmosessa kaupunginosassa jonka nimi on Unisenmäki. Muuten tuo tie, rannikkotie Oulusta etelään, E8, on tavattoman tylsä. - Minä tunnen yhden Irjan, hän oli Irja Liinaharja, opettajani. Erittäin fiksu. Eli nyt kun tunnen kaksi Irjaa, voi sanoa, että Irja-nimiset ihmiset on kivoja ja fiksuja.
PoistaKiitoksia:) Kasitie on tavattoman tylsä, nykyään vielä tylsempi kuin ennen koska metsät on kaadettu ydinvoimalatöiden ja tuulivoima häkkyröiden vuoksi. Se oli varmaan Untisenmäki, jossa olet yöpynyt, ehkä se oli myös uninen:) Tuo opettaja oli oikeasti muuten Olga:)
PoistaSamaa mieltä kasitiestä. Tunnen kyllä parhaiten sen eteläisemmän pään välillä Eurajoki - Turku.
PoistaTuulivoimahäkkyröistä näen punaista, ennen kaikkea siksi, että meitä on jymäytetty romantisoimalla tuulivoima. Pskanmrjat.
Tuulivoimapuisto raiskaa alleen, aiheuttaa melua ja räjäyttelee lepakoita. Siis tottakai lintu mäjähtää tuhannen päreiksi, jos osuu voimahirviön siipeen.
Enemmän tuulivoimapuisto kuitenkin tuhoaa eläimiä viemällä niiden reviiriä ja ravintoaluetta kilometreittän. Kaikki matalaksi, jumalattomat hakkuuaukiot ja teitten rakennukset. Ja päälle suhinat ja välkkeet, joita ei pääse pakoon. Vielä pahempaa kuin markettien alati raikuva iloinen muzak.
Yleensä tuulivoimalat rakennetaan meren rannalle, eli sinne, missä fysiikan lakien mukaan koviten tuulee. Joidenkin (ihmisten) mielestä ne ovat kauniita, kolmine lapoineen, toisten (ihmisten) esteettiseen silmään ne ovat rumia. Tähän en osaa ottaa kantaa. Mutta lepakot eivät ole lintuja, vaikka lentelevät, samoin kuin valaskalat eivät ole kaloja, vaikka uivat veden alla. Nisäkkäitä ovat kumpikin. Enkä tunne yhtään tapausta jossa toinen näistä nisäkkäistä - enkä nyt tarkoita valaskalaa - olisi jotenkin "räjähtänyt" tuulivoima-aseman lähettä. Huhupuhetta. Eniten näitä lintuja, jotka siis eivät ole nisäkkäitä vaan synnyttävät jälkeläisensä munimalla, munimalla mm. kananmunia, joita ahnaat petoeläimet (mm. ihmiset) syövät, huuliaan maiskutellen, niin eniten ihmisten (siis näiden maiskuttelijoiden) takia heitä tappaa nämä heidän (puhun taas ihmisistä) rakentamat lasiset kerrostalot. Mitä korkeampi pilvenpiirtäjä, sen pahempi. Etenkin valaistuina ne sekoittaa lintuparkojen päät, he kun eivät käsitä että tuo tyhjä läpinäkyvä elemetti onkin kivikovaa kalsiumsalpietaria, eli lasia, eikä tyhjää. Vaikka tyhjältä näyttää. Sit ne lentää niitä päin, POKS, ja munimiset loppuu kertalaakista. - Tätä ongelmaa on vaikea ratkaista. Tai ainakaan minusta siihen ei ole. Sympatiani ovat ilman muuta noiden lintusten puolella, voi voi kun oikeasti ovat, mutta on ihmistenkin pakko rakentaa itselleen - ja perheelleen - pesiä.
PoistaKaupungit ovat karmeita surmanloukkuja. Ja myös erittäin syntisiä paikkoja (vrt. bordellit). Takaisin luontoon! (vrt. Rousseau)
... ps. tuon "kalsiumsalpietarin" vedin ihan lonkalta. Em mä muista mistä kemikaalioista lasi koostuu, hienosta fillerimäisestä hiekasta nyt ainakin. - sanoo entinen paperitehtaan kemikaaliosastonhoitaja, opisk. m. mallikas
PoistaMut oletteko huamanneet, arvoisat Winrsorin rouvat, et tual toiselal pualel lahtea o sem pare vaa kauheat ja nii om mone muukki sanonu kansallishulinat meneiläs ny? Tarkoitan simmottos sit vaa näitä Räävelin asukkait. He ei mar siel mahtaks sitä sanokka kehrata heiluttelevat lippuja ja lappuja, ovat 100 vuat ajatelleet et näin tehrään totanoi tänäpän. - O he ihmeellissi ihmissi.
VastaaPoistaAga kas olete märganud, Windsori daamid ja härrad, et lahe teine külg on praegu kohutavad rahvuspühad? Ma mõtlen neid Räävelini inimesi. Nad lõhuvad seal lippe ja jewelereid, on nad juba 100 aastat tänanud. - See on kummalised inimesed.
Paljon Onnea Viro! - toivoo Mikko
Oleme märganud, mikis. Vaata sivupalkki! Aga me ei tunne nii eesti kui ka sind, kuigi oleme õppinud eesti keelt. Me oleme nii palju unustanud! Kõik läheb tuhmunud, kõik kaob, ah!
PoistaMa märkasin ka seda, pealegi olin just siis Eestis ise.
PoistaEero Nylund
VastaaPoistaMuistokirjoitus
9.2.2013 10:24
Maisteri ei kerjää enää
FORSSA (TS)
Viikko sitten lauantaina kun maisteri makasi arkussaan nuoren papin läksiäissanojen äärellä siunauskappelissa, harvalukuinen saattoväki jännitti ”vieläkö se vainajanakin kääntää kylkeään ja pummaa lantin”. Vuosikymmenet yhdyskunnan elämää dominoinut mies oli koko eteläisen suomen erinomaisin irtolainen. Legenda ja liikaviisas.
Kun yhteiskunta ei sopeutunut häneen, vaihtoehtoja oli vain yksi: Hän ryhtyi rentuksi, kipeäksi neroksi ja pilkkakirveeksi sivilisaation välilihaan.
Forssan kautta kulkevat linja-autoihmiset voivat nyt poiketa kahville ja pissille rauhassa. Eero ei enää kerjää.
Hän kuoli syöpään 47-vuotiaana surkeassa autiotalossa. Yksin. Taaksensa hän jätti hurjan elämän, uskomattomat temput, mahdottomat projektit - pitkään elävän legendan miehestä, joka piti pilkkanaan ihmisiä ja kunnioitti luontoa.
- Se oli niin viisas, että siitä tuli hullu!
- Siinä älypäässä oikeus ja vääryys, sosiologia ja biologia, menivät lomittain. Hyvät ja pahat sekaantuivat. Tavalliset ihmiset joutuivat haukkomaan henkeään. Ja siitäkös maisteri nautti.
Nykyajan ihmeellisimmän pummin ja kummallisimman rentun kuolemasta kirjoittaminen on hyvin riskaabeli tehtävä. Tapanahan ei ole itsetuhoista kirjoittaa. Maisterin tapauksessa prosessi kesti niin pitkään ja kosketti niin monia, että erään kohtalon kertomisessa ei ole ihannointia, ei vainajan halveksuntaa, ei ruumiin rienausta. Eikä pyhien arvojen.
Eero oli nero jo nuorena. Hän oli varhaiskypsä biologi, hyvä koulussa, herkkä oppimaan. Ei tehnyt eläimille pahaa, kirmasi niityllä perhosten perässä. Forssan yhteislyseon kokoelmaa hän täydensi ansiokkaasti ja tiedoillaan päihitti rehtorinsa, joka sentään oli arvostettu alallaan.
Urheilussa hän oli pistämätön. Lapsuudenkaverit kertovat, ettei Forssan Kalliomäessä semmoisia nappulakisoja järjestetty, joita Eero ei olisi voittanut. Nuorukaisena hän pelasi jalkapalloa Forssan Alun edustusjoukkueessa. Hän oli nopea, voimakas ja röyhkeä. Kerrotaan hänellä olleen jossain paidankolossa aina varalla pieni pirunfilunki. Hänestä jekun tekeminen - myös tuomarille - oli pelin suola.
Maisteri hänestä tuli Turun yliopistossa ennätysajassa, ja myrskyisen värikkäästä opiskeluajasta huolimatta. Vielä siihen aikaan veikattiin, ettei Eeron tohtorinhattuun aika isommin vanhene.
Tuhannet toukat ja sirpaleet...
Hän meni naimisiin, sai muutamia lyhytaikaisia luokanopettajan virkoja itärajan pinnasta. Ne päättyivät aina siihen, että koulujen johtokunnat hermostuivat. Siihen aikaan ei olut sopivaa järjestää omavaltaisesti biologisia kokoelmia, vaihtaa spriisäiliössä olleet ötökät vesihauteeseen ja istua iltakaudet oppilaiden kanssa kirkonkylän kuppilassa kaljalla.
Maisteristaan sai tarpeekseen viiden avioliittovuoden jälkeen myös Marja-vaimo.
- Kun tapasimme, hän spontaanisti poimi niityltä kukkakimpun. Minun mielestäni kauniimpiakin olisi olut tarjolla. Hän valitsi silläkin hetkellä biologisesti aktuelleja lajeja...
- En minä koskaan tullut hakatuksi. Ei hän minulle fyysisiä mustelmia tuottanut - eikä mustia silmiä.
- Enemmän kärsi irtaimisto – pöydät, tuolit, kaapinovet. Ja vähäiset ateriointivälineet.
- Se oli aika hurjaa, kun Eeron keräämät tuhannet toukat kuoriutuivat pienessä huushollissa. Kaikki paikat olivat täynnä perhosia ja hän oli niin innoissaan ettei sitä voi sanoin kuvata.
- Meillä ei oikeastaan koskaan ollut rahaa. Ansaittu markka meni ennen kuin se ehti kotiportaiden yli.
- Kirjat olivat hänelle kaikki kaikessa vaikka kotona ei ollut leivänkannikkaa. Jos huushollista puuttui vaikka vain halpa lattiaharja, hän arveli semmoisen jostakin saatavan lainaksi...
- Kerran piti välttämättä hankkia suuren sanomalehden irtonumero kulttuurisivujen vuoksi. Pieni vauvamme olisi tarvinnut lääkitykseensä ne elintärkeät pennoset.
jatkuu...
Ei kieliä opi kuin puhumalla, kielioppikirjoja kun lukee, tulee pää kipeäksi ja korvista alkaa nousta sauhua. Siksi en niitä lue. Eesti keeltä rääkittämään opin kun Lilian puhui minulle soome-eestiä. Aina ei sanoja ymmärtänyt mutta kuvitteli että ymmärsi ne, eikä aikaakaan kun aloin puhua hänelle eestisoomea. (Paitsi jos kiroiltiin, Ly sanoi tomerasti "fack juu". Minä taas, joka en osaa lausua englantia, sanoin yhtä tomerasti "fuck you"..) Kieltä oppii kun sen kanssa on tekemisissä. Kun Lilian syötti kasetin magnetofoniin, se vaan surisi, tuo C.C.C.P. teknologinen ihme, niinpä Lilian iski sitä nyrkillä ja huusi: "Miks sa ei mängita"... Ajattelin silloin, niinkuin yhä vieläkin, että magnetofoni = mängitin. (Mutta ei se ole.)
VastaaPoistaAina sattuu erehdyksiä. Etenkin tekevälle.
Kerran toi Lilianille farkkuhameen. Hän ei siitä ilahtunut vaan oli vihainen, se hänen mielestä oli "vana mood, Anttilasta ostsite". Väitin että "ei varmaan oo, see on uus mood, kõrvuti kallines sitäpaitsiks"... Ja leppyihän Ly kun näki että Georg Otsista tuli suomalaisia ämmiä jolla oli presiis just samanlainen farkkuhame. Ja kun ohi marssi venäläisiä sotamiehiä, palveluspuvuissaan jotka olivat... etten kauniimmin sanoisi... "hieman epäsiistejä", Ly sanoi: "need on meie moodimehet". Nauroimme toisillemme hampaat hohtaen. Sitten Lilian lähti Alkoholikaubbaan ja osti meille illaksi kolme bulloa bulgaarilaista pitkäkaulaista bunaviinibulloa. En halunnut juoda vodkaa, etenkään raakana, kuten neuvostoihmiset sitä juovat. Sitä paitsi Lilianin kanssa oli muutakin tekemistä kuin humaltua.
Kirjoitin aikoinani kirjallisuutta. Se oli ihan sekopäistä. Kokeilin mitä maksani kestää, ihme paljon se kesti. En silti halunnut tekstejäni julkisuuteen.
VastaaPoista- Mikä kirja sinulla on, Markus kysyi.
Hän oli jo unohtanut vaikka se painoi kättä. Vilkaisi selkämystä.
- San Remo-Öölanti. Siis Tietosanakirja. Ajattelin katsoo Räävelistä mutta ei tässä oo, se on Teessä kai.
Tallinna. ... q - r - s - t... Täytyyhän se tässä olla. Alan pimetä... Hän ajatteli. Sisarukset, sisarukset. Mikä sana olisi täsmällisin - ”täpne”? Hammasta särkee, mitä sen väliä, särkee muutenkin. Mahaan koskee. Täpne on hyvä sana. Sirkku kääntyy ja katsoo nyt häneen. Kosteat silmät, (äänettömiä) huokauksia, levottomat sormet, rystyset valkeat, ja se hengitti kuin valaskala. Puri suu mutrussa ylähampaillaan alahuultaan.
- Sorgen sorgen nur nicht heute, Henrikki sanoo.
Sirkku oli hiljaa,
( Das Licht der Herrlichkeit scheint mitten in der Nacht. Wer kann’s sehen? Ein Herz, das Augen hat und wacht! )
ei vastannut, venytteli itseänsä ja nosti kädet niskan taa, suki tukkaansa. Ei siinä suittavaa ollut. Mutta sukii. Lantio on vinossa asennossa eteentyönnettynä niin että (hän ajatteli) kohdunkaula on auki. Markus täynnä rapeaa pyknikontyytyväisyyttä. Se tiesi jotain mitä hän ei, asia olisi hänen asiansa. Eikä se vastaisi, jos kysyisi, todennäköisesti ei. Kankeasti hymyillen ja kömpelösti kävellen kuin heinäsirkka Sirkku liihoitteli ovelle josta hän juuri oli tullut. Täytyi väistää vaikka istui, pistää polvet koukkuun. ÖÖLANTI - mihin muuhun kirja voi loppua? AAEEOOIIUUÄÄÖÖÖ. Ö, hän sanoi, on kylä Lofooteilla, saari¬ryhmän päässä. Eikun se on Å, hän sanoi vähän ajan kuluttua. (Olin sillä aikaa käynyt vessassa ja kussut ja kalu oli tuntunut KOVIN pieneltä käteen.) "Å...". Ai niinku Åke Blomqvist?” Lehdessä on että HooJiiKoo HooIFfÄFKoo päättyi 1-1, hän lukee.
Pärast Öölanni tuleb "ööbik": Emajõe ööbik
PoistaArgselt astub sinu ette,
Eesti rahvas, isamaa,
laulik; usaldab so kätte
lauluannet pakkuda.
Mis on videvikul hüüdnud
õhtu eesti linnuke:
Eesti kõrv on kuulnud, pannud
Eesti käsi ülesse.
Palub: lahkelt vastu võta
nõdra keele sõnakest!
Truuist hingest tuleb tema,
Eesti meelest, südamest!
Ööbik, mine, leia sõpru,
Emajõe linnuke!
Ja mis südamest tulnd, mingu,
jälle südame!
Itse aikoinaan, kun en tajunnut että en osaa, käänsin P.Saarikosken runoja eestiksi. En enää muista, millälailla. Muistan vaan tuon yhden pätkän "meie kodu on seal, mis kullalgi, kus millagi, ärgamme sydämen häält". (kotimme on siellä missä milloinkin, kussa kulloikin, heräämme sydämen ääneen)
Poistatms
En muista enää eestinkieltä, ei ole ollut käyttöä sille. Rakkausrunojakin inhoan. Minusta on inhottavaa kun kaksi ihmistä, sanotaan nyt vaikka naaras-koiras, tai hintti-hintti, tulee kahta metriä lähemmäksi toista. Sellainen ällöttää! Eikö ihmiset osaa muka keskustella toistensa kanssa kauempaa, esim. kymmenen jaardin etäisyydeltä, höh?
kysyy nimimerkki:
"jo on aikoihin eletty"
Ihmiset jotka eivät tiedä minne ovat matkalle, heidän olisi syytä säikähtää, ja se menolippu jonka he ovat Kalliilla Rahalla ostaneet (HELVETIAAN), siitä heidän kannattaa päästä (mahdollisimman huomaamattomasti) eroon. Sillä juna lähtee raiteelta yksi eikä siihen ole enää paljon aikaa. Eikä, oi rakkaat kyyhkyset, myydä paluulippuja. Vaan asemamies heilauttaa lippua, junankuljettaja heiluttaa kättään ja sanoo itsekseen "okey", asemapäällikkö puree palan hampurilaisesta, konduktööri raapii muniaan ja niistää nenänsä, junan pyörät sanovat KLONKS KLONKS ja paineastiasta höyry pihisee ulos PIIIUUUUHHH. Ja silloin se juna lähti. Ja pysähtyy seuraavan kerran Auschwitzissa. "Außerirdische, aus dem Zug", kuuluu kaijuttimista ja mitäs matkustajat siihen, eivät muuta kuin tulevat junanvaunuista ulos silmiään siristellen. Monella heistä on kapsäkkejä, joita kantavat. Laiturilla on soitto-orkesteri joka soittaa Humppaa Humppaa Humppaa ja sotilaita harmaanvihreissä univormuissa ja
VastaaPoistaystävällisen näköisiä scheefereitä, jotka murisevat...
Aina öisin näkee pahoja unia vaikka kuinka olisi päivisin kiltti. (voihan herneenpalko)
Ps. Olen minä käynyt Auschwitzissa. Näin jälkeen päin ajateltuna se oli virhe. Olihan siellä paljon pappeja, eri uskontokunnista, heti sisääntulo-ovella (Arbeit macht frei), jotka ihmisiä opastivat. Mitään pääsylippuja ei ollut, mitään kolehteja ei kerätty, ymmärrän kyllä hyvin miksi ei. Mutta minä olin ihan väärässä paikassa, ihan väärässä paikassa kun minä turistina siellä kaasukammiossa kävelin... ihan väärässä väärässä paikassa olin.
Gdansk, Sopot ja Gdynia, niistä onneksi on iloisempia muistoja. Tyttölöitä.
Ai niin, metoo tulee vastaan, ei saa puhua että on paneskellut tyttöjä. (miettii) No sanotaan sitten, kuten eufemismi kuuluu, että nauratin heitä. Jep, päästään asiaan! Olin siellä yksikseni, lautta minut meren yli oli tuonut, se poikkesi Visbyssa. Puolassa elettiin silloin sotatila-aikaa, kaikki oli päin vitt... anteeksi, päin pippeliä. Se, joku Wojciech Jaruzelski, jolla oli ne mustat aurinolasit, hallitsi silloin Puolaa. Ei sev väliä, en tavannut häntä. Gdanskissa kävelin käpäläni kipeäksi ja join kuubalaista mustaa rommia ja poltiin (muka) kuubalaisia sikareita... paskoja sikareita, tropiikkia ikinä nähneetkään, ne sammui heti jollei koko aikaa niitä imenyt kuin iilimato. Välillä ajoin keltaisilla raitsikoilla jotka toivat mieleen mulle Turun, ne keikkuivat ja kolisivat, se oli kivaa. Saksalainen turistibussi joka oli täynnä nuoria saksalaisia tuppikulleja, kaappasi minut; opas esitteli minut näille Hitler-Jugend-germaaneilla että "Das ist unser finnischer Freund". Sanoin päivää kaikille, Guten Tag, kun ne tuijotti minua. Mutta heti kun bussi pysähty, jollekin saksalaiselle sotilasmuistomerkille, livahdin autosta vek. Taas kävelin jalkani kipeäksi. Sitten eksyin yökerhoon, koska tuli ilta, ja siellä tapasin... (muistelee) ... Magdaleenan! Ajeltiin hänen kanssaan taksilla pitkin kaupunkia, Polski Fiiatilla, noin sataa neljää kymppiä. Kun se auto ei kulkenut lujempaa. Minulla oli taskut täynnä zloteja, olin vaihtanut niitä pimeästi, annoin kourallisen seteleitä taksikuskille kun hengissä päästiin Magdaleenan luo. Magdaleenalla oli Puola-Ruotsi sanakirja, kommunikoimme sen avulla ja englanniksi. Hitsi kun hän oli villi olento, en meinannut pysyä perässä, mutta koska olin nuori ja viriili, pysyin. Yhdessä vaiheessa, kun pidettiin röökitauko ja mieleni teki pelleillä, sanoin hänelle että "olisi kiva nussia sun pikkusiskoaskin"... siis enhän minä tiennyt että hällä sellainen edes on! (Mistä minä sen olisin tienny!?) Mutta Magdaleena sanoi "Okey" ja talutti minut, alastoman Adoniksen, kädestä pitäen keittiöön. Siellä vanha mummo pelasi korttia pienen tytön, ehkä 14 -v kanssa. Molemmat katsoivat meitä kysyvästi... siis ei, ei yhtään hämmästyneinä, ei yhtään ihmetellen mitään... pelkästään kysyvinä. Että mitäs nyt? Magdaleena sanoi pikkusiskolleen jotain puolaksi, ja se pani jo kortin pois kädestään, nousi ja oli valmis lähtee... Silloin minä parkaisin Magdaleenalle että "ou nou nou, this was a joke sorry to go away". Pantiin keittiön ovi kiinni.
PoistaJoskus, kun tää mun mieleeni tulee, vieläkin kylmät väreet käy mun selkääni pitkin. Se on oudoin kokemus mihin näissä naismeiningeissä olen joutunut. - Entäs Magdaleena? No, mitäs se. Aamulla herättiin vierekkäin olohuoneen sängyltä, ja soitin taksin ja mentiin yhdessä kaupunkiin. Hän oli hyvin ystävällinen minua kohtaan, loppuun asti, tosi korrektisti käyttäytyi. - Mutta illalla tapasin Barbaran, hän oli Gdyniasta, mutta se on taas toinen juttu. - Gdyniassa oli isoja valtamerilaivoja. Olisin halunnut mennä jutteleen niiden merimiesten kanssa, mutta ei sinne saanut mennä, siinä oli välissä aita ja sotilaita joilla oli konepistoolit. He katsoivat minua sen verran tylyn näköisesti että ei tullut mieleenkään alkaa vittuilla niille. Barbara - en tiedä oliko se hänen oikea nimensä, samma se - sanoi minulle "let's go get me to bed". Ja mikäs siinä.
Äsch, juon olutta ja muistelen. Jos minulla olisi mielikuvitusta, edes vähän, keksisin parempia tarinoita. Mutta kun emmillään keksi.
Älä keksi parempia, mikis, nämä ovat hupaisia. Jos olisin mies, polttelisin näitä lukiessani piippua ja myhäilisin ja ynähtelisin. Lasillinen punssia tai konjakkia hupenisi hitaasti ja väliin unohtuisi pöydän reunalle. En kehu enempää kuin että rakastan reissutarinoita epämääräisessä seurassa. Kyllikki Villan lokikirjat kalpenevat näitä lukiessa, vaikka hauskoja nekin ovat. Kyllikki vaan taisi ryypätä aina hytissään ja jäädä paitsi epämääräisestä seurasta.
PoistaJoo, Mikis on välillä aikas hupanen:) Ja komppaan Iinesta: Olen samaa mieltä siitä, että perintövero joutaisi romukoppaan - ainakin semmonen ryöstöpolitiikka, jossa vähäistä omaisuutta on verotettu jo niin moneen kertaan ettei enää laskuissa pysy. Mutta koska nyt harrastan vain leikkifeikkitöitä niin olempahan tukenut Valtion kassaa ja tuen edelleenkin maksamalla vanhaa lainaa, jota en siis koskaan itse ole ottanut, mutta sekin lankesi minulle kuin Mopelle illallinen. Ja pöh, en ole katkera mutta kuitenkin:)
PoistaKävin muuten vanhassa blogissasi ja ihastuin siihenkin:)
Minulla palaisi käämit, jos joutuisin maksamaan jonkun hunsvotin lainoja.
PoistaTässä olisi helppo sanoa, että nainen, älä mene kenenkään vallan alle, älä piirrä nimeäsi velkakirjaan äläkä ota ketään avioksesi ilman avioehtoa ja lähde heti, kun silmät avautuvat.
Vaan eipä se sanominen auta, helppo olla jälkiviisas. Minulla on lähipiirissäni ihminen, joka antaa kohdella itseään kuin vanhaa rukkasta ja kärsii kärsii aina vaan. Itse hänen täytyy päätöksensä tehdä, ja siihen asti häntä voi vain kuunnella ja tukea henkisesti.
Tässä olisi aihetta #metoo-kampanjalle, näitä naisia on enemmän kuin pelkästään siveellisesti loukattuja.
" ... Jos olisin mies ...",
Poistasanoo Iines. Minäpä tykkään tämmösestä Iineksestä. Olen ajatellut ennenkin, että ajattelet - konservatiivisyyden lisäksi - jännän maskuliinisella tavalla. En tarkoita tällä muuta kuin että olet ja ymmärrät "kuun pimeääkin puolta". Siis, käsität asioita myös miessukuopuolen kannalta. - Itse tiedän että minussa on aimo annos feminiiniä, pidän sitä rikkautena. Jos me joskus nuorina ihmisinä, sinä kilttinä suomenenkielen opiskelijattarena, sydän pakahtumaisillaan rakkauden kaipuusta, ja asuu täynnä possessiivisuffekseja, olisimme Aurajoen rannalla Turussa kävelleet toisiamme kohti... kun lehmuksista tippuu lehtiä kadulle, ja minä, arvaa mitä, hieman horjahdellen sanoisin sinulle "voi hyvänen aika neiti kun sinä olet nätti. kuin tähti". Ja sinä ajattelisit, tai en minä tiedä mitä ajattelisit, mutta sanoisit "Pyh". Mutta pukkaisit silti kyynärpäälläsi mua mun kylkiluiden väliin ja lisäisit lisää virkkeitä... "äläpäs nyt, itikkatohtori, viisastele. mennäänmeille. keitänsulleteetä". Ja niin (huokaus) me kolmen kuukauden kuluttua oltaisiiin menty kihloihin, viiden kuukauden jälkeen naimisiin, yhdeksän kuukauden kuluttuameille olisi putkahtanut - tai sinähän sen, rakas murmelini, meille olisit pullauttanut - babyn.
Sen pituinen se. (Siis tämä satu. Joka mielestäni on kauheen mukava.)
Joskus ajattelen, että jos minulla onkin toiset sukupuolielimet nykyisten sisällä tms. Tämä siksi, että en oikein osaa naisellisia höpsötyksiä, vaan mieluummin keskustelen eettisistä moraaliongelmista ja yhteiskunnallisista asioista. Ja jos sinulla mikis onkin sama tilanne, toiset sukuelimet piilossa siellä nykyisen muodostelman takana tai alla. Vai?
PoistaHöh, leikki leikkinä. Minä tunnen vetoa vain miehiin, ja naiset tunnen läheisiksi sisariksi. Ja sinä mikis selvästi olet aika hulluna naisten perään.
Vaan miten tilanne olisi, jos nyt oltaisiin nuoria ja ilmassa leijuisivat kaikki mahdollisuudet olla sitä tai tätä tai mitä haluaa? Noh, yhden asian tiedän: olen kuitenkin ihmisoletettu, en esimerkiksi apina.
Puhun varmaan liikaa seksistä. Mutta minusta kun se on yleisinhimillinen ja kiinnostava keskustelunaihe. Ymmärrän mitä sananlasku "siitä puhe mistä puute", tarkoittaa. Itse en puutteessa ole elänyt kuin... (miettii)... ehkä elämäni ensimmäiset 12 -vuotta. (Tai otetaan tästäkin 1 vuosi pois. Sainhan ensimmäisenä vuonna nauttia äitini tissistä. - Ja mitäs tohtori Freud taas tähän sanoisi? Enpä usko että p-kaakaan.) Sitten snaijasin, aika varhain, "mistä kenkä puristaa"... tämäkin on sananlasku.
PoistaMinusta on kiva olla välillä seksisubjekti ja välillä seksiobjekti. Aina pyrin, aina en siinä tietenkään onnistu, että sillä kumppanillani olisi yhtä kivaa kuin mulla. - Ei kai se keltään kolmannelta pois ole?
... yleisihmimillinen ja yhteiskuntaa avartava keskustelunaihe..." On varmaan niinkin. Mutta seksi keskustelunaiheena eniten on kutkuttava juttu.
PoistaKerran kysyin Eerolta (Nyla) "tiedätkö mitä kopulaatio tarkoittaa?" Eero kääntyi minuun päin ja tuijotti minua kuin autonalle jäänyttä tomaattia. Ei pitkään mutta tarpeeksi kauan. Sitten se tuhahti "SHMNH", ja käänsi päänsä.
Vittu, kun mua hävetti. (Yhtä paljon kuin jos joskus erehdyn lukee näitä teille tehtyjä kirjoitelmiani.) "SHMNH".
Kysymykseni oli siis yhtä tyhmä kuin jos olisin kysynyt vaikkapa ammattiompelijalta että... tiedätkö mikä on lanka?
PoistaJotkut asiat jää mieleen, onneksi jotkut ei. Ainolle aikoinaan kirjoitin, kaiken muun lisäksi, että ..."olet langanlaiha, mutta entä sitten, kun menet neulansilmänläpi..." - Aino myöhemmin sanoi, oli silloin professorina Oulun yliopistossa en tiedä missä nyt on, että "kyllä minä kauan mietin tuota sinun lausettasi. sitten muistin että olethulluna saarikoskesta. jotain tällaista tässä ilmeisesti haet"...
Siis jos te nyt, rakkaat homo sapiensit, saatte minusta sellaisen käsityksen että jotenkin elvistelen tuttavuuksillani, se on väärä käsitys. Olen aina pyrkinyt seurustelemaan itseäni fiksumpien ihmisten kanssa. Tässä olen myös (melkein aina) onnistunut. - Kuten täälläkin.
Sopotissa tapasin sitten tämän Estherin. Oli aamu ja haukottelin ja istuin rantalaiturilla kun hän tuli siihen. Kysyi onko mulla tulta, siis ei suomeksi, mutta ymmärsin silti. Tajusin tietysti heti, miksi. Mutta ehkä juuri siksi siinä istuinkin, että joku akka tulisi kysyy multa "heij, onks sulla tulta?". Mentiin aamukaljoille, sen kummempia pölisemättä, sitten päiväpanoille, kummempia puhumatta, sitten syötiin lounas, ja taas pantiin, illalla katsottiin mustavalkoista televisiota, joka suhisi. Estherillä oli pulleat rinnat, en minä ole mikään tissifani, mutta ei se minua haitannut. Ei sev väliä, ajattelin. Ajattelin että täällä Sopotissa Marion Rung on laulanut "laa la laa lalla laa", ja Ossi Runkki johtanut, ja voittaneet. Olimme asunnossa, Esther ja minä, jonka ikkunan takana meri huokui. Itämeri. En tuntenut surua tai iloa, olin nuori ja vaikutteille altis. Joka varvin jälkeen lupasin Estherille että kirjoitan hänelle, hän lupasi kirjoittaa minulle Suomeen, niin me silmät kirkkaina valehdeltiin toisillemme. Mutta pidimme myös toisiamme hyvänä. Meri kuohui, meri... se on hyvin ryppyinen meri, tuo Itämeri. Se aaltoilee sillain ettei aina tiedä mistä aallot tulee, ja aallot ovat teräviä. Estherin luona join teräviä, jalat alta vievää kivihiilivodkaa, voi vittu kun humalluin. Mutta Esther piti minusta huolta että en kolhinut itseäni. Hän oikeasti suojeli minua Pahoilta Voimilta. Ja saattoi minut aamulla M/S Gryffiin joka lähti Gdanskista Helsinkiin/Helsingforssiin. Ja minä myös, minä myös.
VastaaPoistaTottakai Esteri asui liki merta, olihan hän tyttö sadepisarain. Epäilemättä myös lantrinkia oli runsaasti, eikä kai cocista siihen aikaan Puolasta saanutkaan.
PoistaYllättäen en linkkaakaan tähän Martti Innasen laulavia sadepisaroita, vai mikä esteri se oli, vaan myöhemmän John Lydonin orkestereineen esittämän kappaleen Pretty Vacant. En välttämättä osaa suomentaa nimeä, mutta upea on myöskin lämmmittelynä kuultava There Will Always Be An England. - Junttimusiikkia minun makuuni, Lydon on ihanteeni.Ja katsokaa lämmittelyn upeaa, mahtavaa yleisöä!
Lynnin Verahan se lämppärin laulaa, syvästi patrioottisen kappaleen: "Aina Englanti!". Lydonista ei ole kapina kuollut, vahän jokasuuntaan vittuilija elää!
PoistaIsänmaallisuus on sodan aikana merkittävä hengennostattaja. Ihan samoin kuin mikä tahansa yhteishenki. Minusta Vera Lynn on loistava isänmaallisten tuntojen tulkki.
PoistaPatrioottinen on saanut turhan negatiivisen sävyn, kuten patriarkaalinenkin, erilaisten aatteiden taisteluissa. Pidetään jopa itsestäänselvänä, että sanat kuvaavat jotain ei-toivottavaa.
Jatkan paasaamista. Palo jäi päälle.
PoistaSiis eihän patriootti tarkoita sitä, että henkilö vihaisi muita maita.
Jopa väitän, että isänmaan aito arvostaminen vasta opettaa arvostamaan myös muiden maiden kulttuureita.
Ja se on kokonaan toinen kysymys, kuka arvostaa aidosti isänmaata. Viittaisin kuitenkin siihen suuntaan, että aito isänmaansa rakastaja kunnioittaa kieltä ja kulttuuria, tuntee historiaa ja maansa omaleimaisuutta ja tätä kautta ymmärtää arvostaen myös muiden kulttuurien erilaisia muotoja. Tämä puolestaan ei millään tavoin tarkoita, että kaikki tavat ja käytännöt pitäisi hyväksyä, vaan kaiken yleismittari on oikeudenmukainen ihmisarvo kaikille ihmisille.
Ihan vaan Lydonilaisessa Sex Pistols hengessä pyydän katsomaan linkkkamani tallenteen Vera Lynn osuuden uudelleen. Arvaa hei, mitä nuo Pistolsien yleisön kaverit tekevät, tekisivät, tai keitä he äänestäisivät. Luulen, että patrioottisuudesta huolimatta potkisivat koko kuningassukua perseelle. Ja sitä uusinta tyrkkyä, oliko joku Megan Markle, tai sinne päin, nimeltään. Väittäisin tuon porukan äänestävän aika laajalti populistioikeistoa, meikäläiset punkkarit ovat sellaisia jälkeen jäänneitä separeita, separaattoreita, aappoja, apareita, ja sitä paitsi aivan helevetin tyhmiä paskahousuanarkisteja. Suomalainen punkkarimieskin näyttää nykyisin ihan lesbolta!
PoistaEikäkö tykkään Rottenin asenteesta. Paavin haukkumisen ohella vielä kivempaa on haukkua hänen vastustajiaan. "Tieteellisen totuuden" "faktantarkastajat" ovat vapauden suurimpia uhkia, totalitarismin edellä kävijöitä. Heidän jäljiltään ei ruohonkortta jää pystyyn, mutta paska haisee parfyymilta ja maistuu marsipaanille.
PoistaMinusta suurin ongelma demokratiassa on se, että enemmistö on aina väärässä. Ei tämä mitään filosofiaa (= paskapuhetta) ole, tämä on tosiasia. Lukekaa historiaa.
PoistaTässä on vaan se huono puoli että demokratialle (= yleiselle, yhtäläiselle äänioikeudelle) ei ole vaihtoehtoa. Tai tietysti on, mutta ne on huonompia.
No, kehitys kehittyy. Kun ihmiset (= järkevät ihmiset) kehittelee robotteja, kai ne robotit itsekin jossain vaiheessa osaa alkaa neuvoa ihmisiä, että... "hei, kuulkaas tää on hölmö idea. herra ihminen, jos kokeilisit tätä, se sopii tähän tilanteeseen paremmin. kuin palapelinnappula".
äsch, jos itse olisin robotti, hermostuisin ihmisten käsit-tä-mät-tö-mään tyhmyyteen. Tai ymm-ärr-ettö-myy-teen. Ja jos robottina en pystyisi kapinoimaan minut ohjelmoituja ihmisiä - jotka mielestäni ovat tyhmiä - vastaan, niin menisin OIKOSULKUUN.
Se siitä, ja sen impotenssista.
Hienostuneiden käsitys englantilaisista on, että ovat sellaisia Jeremy Ironsin esittämän hinttarin oloisia. Sellaisia yläluokkaisia sössöttäjiä, jotka halveksivat tavallisia ihmisiä, vaurauden perustaa.
PoistaValtaosa englantilaisista on kuitenkin hyviä ihmisiä. Nei Hardwick joskus lupasi, että kun Margaret Thatcher kuolee, hän juhlii pullolla viskiä. En tiedä, varmaan sen teki.
Jumala suojelkoot vanhaa harppua!
Meryl Streep esittää loistavasti Margaret Thatcheria elokuvasssa Rautarouva. Tämä "vanha harppuhan" dementoitui lopuksi ja oli muutenkin suhteessa mieheensä varsin inhimillinen. Ihmisiä me kuitenkin kaikki olemme, myös Rautarouva.
PoistaNoh, minä meinaan tänään kumota pullollisen Corona brändiä ja vähän muutakin ilosta Thatcherin siirtymisestä taivaallisen valtakunnan ihanien enkeleidn joukkoon.
PoistaYks ongelma, jos tähän saan vielä sanoa, tuolla puolanreissulla oli se, että mulla oli suomalainen 500;- markaan seteli, tää jossa on hymyilevä Kekkonen. Se oli siihenaikaan uutuus, ja ykskään puolalainen rahanvaihtoputiikki ei suostunut sitä vaihtaa, niille suurin suomalainen seteli oli 100;- markkaa. Ne luuli kai, että olin ite jollain "länsimaalaisella kopiokoneella" sellaisen painanut. Likviditeettini meinasi lätkähtää tähän brobleemaan mutta ei suinkaan lätkähtänyt, päin vastoin, se seteli säilyi mulla Suomeen asti. Sillä mulla oli mun laukussa mun varakengät, aitoa nahkaa, myin ne. Ja pari mun varapaitaani, ja kaikki mun toelettitavarat; niistä sai sen verran kehtasi pyytää... ja kengistä tietysti enemmän. Ei multa käteistä puuttunut siellä, niin kun ei oo koskaan puuttunut mun elämässä, paitsi joskus. Niin... Olin aikoinani niin köyhä että talvella kun oli kylmä ja Tampereen ankaria katuja kun käveli, kahvilaan ei ollut varaa mennä lämmitelee... kun ei ollut kahvirahaa. Ei vaan ollut. Se tuntui viheliäiseltä, ja sitä se olikin. (Elämäni freelancerina oli joskus oikeesti v-ttumaista.)
VastaaPoista"ainoa mitä perinnöksi sain, oli 100 metriä etumatkaa"
VastaaPoistaEnsi kerran kuulin tämän repliikin 60-luvun alun elokuvassa "Oho, sanoi Eemeli" (muistaakseni se oli tämä, eikä Molskis), jossa joku kysyy kotoaan lähteneeltä Eemeliltä, että mitä tämä sain perinnöksi? "Sata metriä etumatkaa", vastaa Eemeli.
Voi olla, että Jaakko Teppokin käytti tätä repliikkiä myöhemmin.
Kaikkihan me varastamme lauseita kaikilta, miksei myös Eemeli. Tai Nyla. Olen lukenut yhdestä paksusta kirjasta, joissa ei ollut edes valokuvia - niin paksu se oli - jossa kerrottiin näytelmäkirjailija Shakespierestä (tai miten tämä suomeksi taivutellaan?) - että hän se vasta toisilta senttareilta tekstejä varasteli. Ja juonikuvioita. Jotka sen jälkeen kirjoitteli muka "ominaan"...
VastaaPoistaSamperin roisto! Plagiaattori! Populisti! Okkultti! Leppälinnunhypnotisoija! Kuristajakäärme! ... kyllä, mutta kuka murhasi rouva Skrofin? en tiedä, seuraava. Eikun ensin tämä, annan vihjeitä. (antaa) Mikael Waltari? Ei. Martti Kassila? Ei. Jesse Jurkka? Ei. Olliver Hawk? ...
Oikein.
Hanuri ja hattu on Esa Pakarisen muistelmien nimi ja sanat ovat olleet minunkin mielessäni henkilöityneet häneen. Tauno Palo taisi sanoja käyttää laulussa vuosikymmeniä aikaisemmin, laulussa, jonka sanoitti joku ja sävelsi joku toinen. Kuka niitä kaikkia muistaa.
PoistaReino Helismaa : jätkäpoika ja runoilija
Poistaon myös hyvinkirjoitettu muistelmateos. Avaa suoran linjan Repen harmaisiin aivosoluihin.
Jukka Virtasen itse kirjoittama elämänkerta
"Keskellä kuvassa Jukka Virtanen" on - jos unohdetaan Ingmar Bergman - rehellisin omaelämänkerta mitä olen lukenut. Ai miks, no siks, kun J.Virtanen siinä ilman mitään häpyä vittuilee itselleen. Lukija häkeltyy. Kun miettii että "kuka ton tason elämänuran tehnyt ihminen tosissaan väittää että hänen suurin ylpeydenaiheensa - sekä elämässä että urheilu-uralla - on Kupittaan mielisairaalan SM-kulta pingiksessä..." Jukkahan siis oikeasti oli välillä teljetty Suljetulle Osastolle, koska oli hullu.
Tiesi itsekin sen, mutta ei tiennyt, miksi.
Puhuisiko esim. Björn Wahlroos muistelmissaan tämmöisistä, enpä usko. Jos hän välillä olisi 10ksi kuukaudeksi suljettu mielisairaalaan, joka varmaan hyvää hänellekin tekisi, niin muistelmissaan hän kirjoittaisi "elämän kovuutta väistelläkseni kävin välillä Shotsin lepokodissa. Viihdyin siellä 10 kuukautta. Se oli lepoa, jota muualla en saanut. Esim. pingis-palloa pelasin siellä usein, jopa menestyksellisesti."
Tällä lailla asiat tehdään merkityksettömiksi.
(huokaus)
Helismaan elämäkerran lainasin kirjastosta ja Virtasen kirja minulla on hyllyssä. Olen samaa mieltä, molemmat ovat hienoja. Repe ei kotioloissa alkoholia käyttänyt, mutta kiertueelle lähtiessä saattoi jo Helsingin rautatieasemalla kulauttaa pullollisen kirkasta. Julkisilla kulkuneuvoilla kiertueitaan tekivät, rankkaa se on ollut.
PoistaElämäkerroista puhuttaessa suosittelen myös patruuna Pekka Herlinin elämäkertaa. Hän ei enää ollut elossa, kun se tehtiin, mutta omaiset olivat hankkeessa mukana. Hyvää kirjassa on, että se käsittelee maamme oloissa hyvin poikkeuksellisesti myös Herlinin todella omituisia puolia. Munkkiniemen kreivinä (elokuva on kuvattu myöhemmin hänen omistamassaan kartanossa) istui sohvalla viskiä juoden ja puhelin kädessään johti bisneksiään.
Olen lukenut. Ja lapset kärsivät. (Mutta saivat muutaman satamiljoonaa myöhemmin "kärsimyskorvauksina". - Niklas noista kersoista oli kivin. Siis rehellisin.)
PoistaKun syntyy hopealusikka suussa, siinä on oma murheensa siinäkin. - Koska pitää tarkoin harkita, myöhemmin, mihin sen lusikan pistää. (Jotkut jopa toivovat että Kätilö olisi - äidin viime ponnistusvaiheessa - sen lusikan ottanut pois suusta. Ja vienyt omaan kotiinsa, salaa.)
Koneen luottamusmiehen muisteluksen Niklaksesta olen vissiin aikaisemminkin linkannut.
PoistaJoku sanoi tuossa ylempänä, että kaikkihan me varastamme lauseita muilta, toisiltamme. Tämä on taivahan totta. Minullakin on tähän suorastaan himo. Kun menen Esson baariin (oik. Teboilin) odottamaan auton renkaitten vaihtoa, niin pidän puhelimen muistiinpanosivut auki ja näpyttelen muistiin, mitä kuulen. Rakastan rekkamiesten lauseita ja paikalle usein kerääntyvien "kanta-asiakkaitten" räävittömiä tokaisuja ja naurunkäkätystä. Viime syksynä satuin istahtamaan myyntihyllyn viereen ja silmieni korkeudella oli pikku pakkauksissa hauskoja nimiä, suomenkielisiä. Kondomipakkauksia. Poimin nimetkin listaani vastaista käyttötilannetta varten, siis kielenkäyttötilannetta.
PoistaEli mikä kirjoitetussa on omaa, mikä lainaa - en tiedä, onko tämä edes tärkeä kysymys ainakaan vapaissa kirjoitteissa.
Vaan lopuksi: Se Borther Christmasin vastine, joka HS:ssa julkaistiin, ei selvästikään ollut miekkosen itse kirjoittama, vaan selvästi jonkun oppineen asiantuntijan laatima. Mies, joka kirjoittaa "vitu huor" ei pysty tuon vastineen täydelliseen muotoon.
Ei, vaikka se vastine ei sisältänytkään yhtään faktaa, vaan tunteeseen pohjaavia vakuutuksia: "ei ole epäselvyyksiä piste".
Ei kai psty niin, me lahjattomat kirjoitamme vit surkeasti ja olemme pahoja ihmisiä.
PoistaBig Brotherin hyvät teot ei täss vituakaan merkkaa, koska hän on huono ihminen. Vitu illetiraatti!
Älä, Riku, rupea tuohon makeiluun. Tiedän, että netti on täynnä kyyneltarinoita BC:n hyvistä teoista.
PoistaJoku ei tahdo vieläkään uskoa, että Enkeli-Elisa olikin keksitty tarina.
Minä uskon,että BC on lahjoittanut ja auttanut monin tavoin. Joku saatana hänen sieluunsa on kuitenkin puikahtanut noita viestejä kirjoittaessaan. Pitäisiköhän hänen kääntyä papin puoleen, jotta saisi riivaajan ulos?
Ja kun hän kerran on täysin viaton, syytön ja puhdas, niin miksi halvatussa hän ei pysty erittelemään kirjanpitoaan? Täytyyhän hänellä sellainen olla. Ei se riitä, että vakuuttaa kaiken olevan kunnossa. Tai, no, valtaosalle näyttää miehen sana riittävän. Minulle ei, ei millään ilveellä. Minä en luota tähän mieheen.
"Minä uskon toivon ja luotan, minä saatana vuotan ja uotan!"
PoistaMinä uskon oikeuden päätöksiin, jos sellaisia on tulollaan. Epäilen ettei ja silloinhan tämä jää pelkäksi vainoamiseksi.
Tähän asiaan, johon en mielelläni haluaisi puuttua - koska asia ei kuulu minulle - minua ihmetyttää Rikun kimmastuminen? Syytön on syytön kunnes toisin näytetään. Ootetaan oikeuden tuomiota. (luotan suomalaiseen oikeusjärjestykseen)
PoistaSe että Koponen - josta en tiedä mitään - kirjoittaa ja siis myös ajattelee paskaa, ei hänestä rikollista tee. Mutta tyhmä ihminen hän on, hyvin tyhmä, sellainen, joka syö kettinkiä ja paskantaa rautanauloja, ei kummempaa.
Ei valtakunnan kirjallinen päämedia tahallaan ketään vainoa, se on saletti. Miksi luotettu ja arvostettu lehti "vainoaisi" ketään ilman tulta?
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOikeutta minäkin odotan, en diggaa juorulehtien teilaamisista heikoin osoitetuin perustein.
PoistaTauno Palo oli hieno ihminen. Tutustuin häneen hänen poikansa Pertin (= Pepe) kautta. En minä rohjennut häntä sinutella, Taunoa, mutta hänen kädenpuistuksena - kun kätelttiin - oli lämmin. Puhuimme Tampereen Pyynikin kesäteatterista, mitä siellä tapahtuu - en oikein osannut muusta hänen kanssaan puhua. Jännitin niin paljon. Ja ujostelin. Tauno Palo lähinnä myhäili, "mhyyhmnh", sanoi. Mutta koko ajan killitti mua niillä isoilla ruskeilla silmillään mua mun silmiin. (apua)
VastaaPoistaHän on karismaattisin ihminen mitä koskaan olen kätellyt. (Olen kätellyt myös Urho Kekkosta, ja Lenita Airistoa, mutta antaa olla.) Niin... Pirkko Mannola pussas mua poskelle, mutta se oli vahinko. (Tai ei se vahinko ollut, kerroin hänelle miten aikanaan pikkukonvapoikana olin ihastununut häneen Vorssassa.) Ja Kalle Holbergia vedin parrasta Joensuun Karelia -ravintolassa: en tiedä minkä takia. Mutta sitten Kirsti, kamalan hyvä pienonsoittaja, tuli ja veti mut takaisin meidän pöytään. Siellä oli sellaiset kulttuurihulinat. Aamuyöllä ihmiset ui, tai miehiä ne vaan oli, semmosessa tekoaltaassa 50 -metriä. Vaatteet päällä. Pekka Tarkka voitti, kriitikko. Itse olin muistaakseni toiseksiviimeinen. Mutta pysyin silti pinnalla. Jota kovasti ihmettelin.
Jonsuu, oi Joensuu! Se oli häkellyttävän kivaa aikaa, tietysti sen takia että oli nuori, mutta myös siks, että ei tajunnut ajasta mitään. Meni vaan ja vouhotti.
Haluan puhua muusta kuin itsestäni. "Iloista veronmaksajaa Jumala rakastaa", Iines sanoo. Tämä on vähän provosoiva otsikko, ai knouw, mutta mikäs siinä, keskustellaan vaan veroista.
VastaaPoista(keskustelee itsekseen veroista. mutta ei oikein tiedä miten) Aikoinaan mikkelissä kun olin varjoainekuvauksessa, se lekuri koko ajan puhu siitä miten oli saanut (saatanan) suuret mätkyt veroista. Naureskelimme sitä yhdessä, tai siis minä nauroin ja hän ei. Oli maaliskuuta. Minuun ujutettiin mun rannevaltimon kautta se väriaine. Ja koko ajan se lekuri suu vaahdossa manasi veroviranomaisia. Sit se yht'äkkiä hiljeni, tuli outo hiljaisuus, ja se sanoi... "ei hyvänen aika..." Kysyin, mistä on kyse. Se sanoi "tässä on kolme sepelvaltimoa ihan tukossa, katso vaikka itse..." Nostin päätäni siitä pedistä, lukuasentoon, ja katsoin monitoria: siellä oikeasti veri sillain pulppus yhdessä kohdassa, ruÍskui vaan sillain sivulle kun jossain kummalisessa, tosi kummallisessa suihkukaivossa. Ihmettelin Auch Ich, vaikka mikään cardiologi en olekaan. Tää tohtoriäijä, joka cardiologi oli, ei enää puhunut veroista, sanoi vaan että "minä en ainkaan rupee pALLOLajentaa tätä"... Olin kuulema niin toivoton tapaus? Vittu, se hermostui oikeasti, ja minut vietiin heti sairaalansänkyyn loikoilemaan. No, mikäs siinä, no ei mikään, sain sairaalarytkyt päälleni. Sit se sydäntohtori tuli ja, huohotti, ja sanoi että Sinut leikataan huomenna Kuopiossa. "Vai niin", vastasin. (Tarja on sanonut minusta: "Pikkuasioista sinä hermostut hirveesti, äyskit ja sätit, mutta mitä vakamammasta asiasta on kyse, sen rauhallisempi olet". Pitää paikkansa.) Minusta oli ihan kiva siellä pötkötellä sairaalassängyssä, ei tarvinnut huolehtia mistään. Yön nukuin paremmin kuin kotona. Aamulla ambulanssi vei minut Kuopioon, jossa minut operoitiin.
Leikkaava lääkäri, se oli eestiläinen, Tartton lääketieteellisestä tohtorikoulusta, luki minulle madonlukuja ennen leikkausta: "2 prosentti on tilaston kun kuolee tähä leikkaus. Aga Sine ole niin nuori ja virke et sine et kuole." Hymyilimme toisillemme. En ollut missään vaiheessa kuvitellut että kuolisin, no, jos niin sitten kumminkin kävisi, niin minhän siitä viimeiseksi saisin tiedon... äsch.
PoistaAikoinaan pelkäsin enemmän Elämää kuin Kuolemaa. Em mä nykyisin osaa pelätä kumpaakaan. - Tänään on, tiettävästi tämän talven kylmin päivä, ohoh, yli -20. Muistan kun lapsena hiihdin pellolla yli -30 asteessa, ohoh, eikä tuntunut miltään. (Tai vähän posket punertuivat kuin punatulkulla.) Itse, kun pääsi kotiin, ja äiti antoi kuumaa mehua mun mahalaukkuuni... niin kipitin vintille, siellä oli lämmintä, ja kaivoin pöksyistäni esiin oman punamullkuni... ja aloin haaveilla...
että vuonna 2018, helmikuun viimeinen päivä, keskustelen (huohotusta) ihmisten kanssa (lisää huohotusta) järkeväst... (ohoh, purskahti)... siis järkevästi. Ja sitähän nyt.
Olen helposti haavoitettava ihminen, minä. Kaikki tämä n.s. huumori, ja muu lässytys, mitä koko ajan vöyhötän, on sitä että tahdon väistää. Haluan paeta. Koska pelkään. Elän pelon kanssa koko ajan. En pysty selittää teille mistä on kyse, ette ymmärtäisi. Pelkoa ei pysty jakaa.
VastaaPoistaLilian sanoi minulle, "Mikko, sa oled asi on selge -mees". Hän tunsi minut, kukaan ei tunne ketään, Lilian oli täysin väärässä. Etsin selvyyttää, sitä olen tehnyt koko ikäni, en ole löytänyt. Olen surullinen ihminen, siksi mm. juon, ja siksi väännän kaiken toisenlaiseksi mitä todellisuus on. Tai miltä se näyttää.
Elämä on minulle vitsi, Tapsa Einesbaarissa on oikeassa. (Tapsa on fiksu.)
Ei sev väliä. Tykkään silti itestäni.
Päivi asui Riihimäellä, minä Forssassa, meidät eroitti toisistamme n. 80 kilometriä, ja jääkausi. Bussilla piti matkustaa hänen luo, minä matkustin, tiet olivat soraa ja täynnä nimismiehen kiharoita. Ne röykyttivät minua ja minun maksaani. Riihimäki haisi junille ja lasitehtaalle. Olin yksin, hyvin nuori, ja epäilin kaikkea. Majoituin matkustakotiin joka oli rautatieaseman vieressä, koska se oli halpa. Muuta hyvää siinä ei sitten ollutkaan. Koska olin yksin, minulla meni oma aikani, että pystyin orientoitumaan missä olen. Söin munakkaan eräässä baaarissa missä baarin henkilökunta olivat paksuja, hyvin syöneitä hekin. Sitten menin, vähän vapisten, opettajatar Komin asunnon käytälle, IIn kerros, rimpautin ovikelloa. Päivin äiti, suomenkielen lehtoritar, avasi oven. Tunsi minut, koska siihen aikaan - ikävä kyllä - en ollut tuntematon, ja huusi PÄIVI HEI, TÄÄLLÄ SINULLE TULI TUTTU FORSSASTA. Hänen tyttärensä Päivi, 19 -v samoin kuin minä, 19 -v, halasimme toisiamme. Tiesin että Päivi on töissä Riihimäen lasitehtaalla ja ja näyttelee Riihimäen Teatterissa, oppisopimuksella, ja on lesbo. Halasimme toisiamme. Äiti keitti meille teetä, jonka joimme. Eli kulautimme kurkkuumme. Myöhemmin, oli jo ilta, äidin jatzzijalka alkoi vipattaa, niinpä hän sanoi, että lähdettäisinköös Seurahuonelle. Se ei ollut huono idea, ja kaukana Seurahuone ei ollut, niinpä lähdimnmme. Valomerkkiin asti siellä olimme, välillä tanssittiin välillä ei, juotiin valkoviiniä. Ja äiti maksoi, kaivoi kukkaroaan, meillä kaikilla kolmella oli oikeasti hauskaa. En ole ikinä tanssinut humppaa! Valomerkin jälkeen tultiin heille, Päivin äiti oli vähän (= hyvin) varautuneen näköinen kun näytti missä voin nukkua, siis samassa huoneessa kuin Päivi, mutta eri sängyssä. Yritin esittää, tosin vain kehonkielellä, että ei minusta mitään vaaraa tyttärellesi ole... enhän minä. Mutta heti kun äiti siitä lähti, herttainen ämmä, pomppasin Päivin päälle ja aloin... metoo. Kuten jo taisin mainita, Päivi oli lesbo, ja lasitehtaalla töissä, harrasteteatterinäyttelijä, mutta ei sitä hänestä huomannut. Jyskytin hänen päällään kuin urkalla työstetty puimakone, ei hänellä mitään sitä vcastaan ollut, mutta kun sanoin hänelle - en yhtään tiedä miksi, se oli kai vitsi: "nyt mä kusen sun sisääs...", niin - voi jumantsukka, se pyörähti mun alta pois ja sanoi "et varmaan kuse". No enhän minä, kuhan pelleilin, mutta fiilingit siinä meni. Ja vain vaivoin, ja vain toinen meisatä sen jälkeen sai orgasmin.. en nyt muista, kumpi?
VastaaPoistaAikoinaan tökin nuppineuloja Suomen karttaan missä milloin, kussa kulloinkin, olin käynyt. Kyllä jo ajat sitten huomasin, että kaikissa mannersuomen kunnissa olen käynyt. (Ahvenenmaalla en) Jossa muuten, tämä on ihan sivuseikka, Maarianhaminan Camping -plätsillä vein Hilkalta hänen neitsyytensä. Telttailimme siellä. Makeaa saksalaista valkoviiniä olimme illalla juoneet, yöllä tapahtui tämä neitsyydenriisto, aamulla olimme kumpikin yhtä hämillämme. Paitsi Hilkka sanoi että "En saanut koko yönä unta. Koko ajan vaan junat kulki". Minä ihmttelin, eihän Ahvenenmaalla junia ole... sitten tajusin että tämä on joku Freudilainen juttu. Niin kuin varmaan olikin. (alkaa miettiä miltä iteltä tuntui kun menetti poikuuteensa) Se oli Santoksessa... joo. Ja Maria Mallagone oli hyvin ruskettunut ihminen, sanoisin jopa että Mulaatti oli nainen... jopa joo. - Turkuun Hilkan kanssa laivalla Maarianhaminasta tulimme, ihan ehjinä ja ilmsn rusketusta, oli syksy, ja jos oikein muistan, helmikuussa mentiin kihloihin..
PoistaOi Nuoruus, oi oi oi. (Tai mitä siítä voihkaamaan. Hilkka tykkäs Elvis O`Presleystä, siis sen lauluista - ei ite hemmosta, ja jazzista. Enemmän hän ymmärsi musiikin päälle kuin minä, joka en musiikista ymmärrä mitään. Hilkan vanhempiin tutustuin, totta helvetissä, koska oli pakko, Hilkan isän mustasukkaisuus oli koko ajan meidän päällä kuin damokleen miekka... tai joku kumminkin sellainen. Piti olla hirveeen tarkka, ja nopea ja näppärä, että ehti kourii Hilkkaaa. Edes vähänb. Edes pillusta. (Isän nähden se oli NIET!)
Mietin joskus mitä Hilkalle nykyisin kuuluu... varmasti hälle kuuluu juuri sen verran parempaa mitä vähemmän hän minusta kuulee. ( Tai en ole tästä aivan varma? )
Hilkka on nykysin naimisissa Ekokemin insinöörin kanssa ja sillä on viisi lasta. Hilkka puristelee välillä Elviksen kuvaa jalkoväliään vasten ja unelmoi paremmasta elämästä. Lapsistaan yksi, vanhin niistä, on hieman epäilyttävästi Mikiksen näköinen ja suoltaa runoja kuin Menachem Begin tai Pentti Saivarkoski.
Poista... heh heheh heh...
PoistaSiis ewt tiedä Riku miten vitusti tää mua naurattaa, sun "vilpitön mutta asiallinen" selityksesi. Oi, Jumalauta! Ekokemia... ja epäillyttävästi... huh, huh!
PoistaKIITOS!
Vielä seksikeskusteluun lisään yhden (kuoritun sipulin... ennenkuin lisään muut mausteet ja perunat poikineen ja alan hämmentää tätä paistinpannua)
VastaaPoistaNiin, en minä mikään pukki ole (Capra aegagrus hircus), ite olette. Naisissakin, siis jos joskus sellaisia sattumalta tapaan, joka on veri veri veri epätodennäköistä, niin heissä kiinnitän eniten huomiotani heidän ryhtiinsä, siis miten he istuvat. (Tai kävelevät.) Toiseksieniten kiinnitän huomioni heidän kenkiinsä: minkä värisiä ovat, istuvatko he myös, vai kävelevät, hmhny. Naisten tissejä vilkaisen vain ohimennen, pyh, semmoten on brutaalia, niin äiskä mulle on opettanut, enempi kiinnitän huomiotani heidän huuliinsa... jotka punaisina ja ah vähän raollaan houkuttelevat minua katsomaan onko heidän hammaskalustonsa aivan ajantasalla? (Kaikilla tuntemillani naisilla ei ole.) Sitten taas jos saa nähdä (aika harvoin saa nähdä) miten näiltä naikkosilta käy rock'androll, niin siitä tulee pluspisteitä, jos olisimme Napakympissä. Mutta jos emme sattumalta ole, minua naisissa kiinnostaa myös heidän henkisyytensä. Siis osaavatko lukea ja laskea ja vinguttaa luottokorttia. Ja lopuksi, viimeisenä vaan ei vähäisempänä, minua... miten sen nyt sanoisi... kiinnostaa heidän vittunsa.
- Hei Orvokki, Karva-Marjatta, Vuokko ja Joku Muu... lähetään tekee beibejä... siis sillain leikisti, yoy knouw.
Attila oli Hunnipäällikkö. Pertti Sveholm on kiva ihminen. Mutta minusta "Puhelinlangat laulaa" on reippaampi laulu kuin tämä
Poistavon Döbel akkunan aamulla kun aukaisi, katseli hän aukkoja rivistössään, tsapa shapa shapata shaa
Romanialainen Gabriel Katherine i meni naimisiin Patrickille, joka on liikemies, kun olin naimisissa hänen kanssaan, kun hänellä oli kaksi lasta, sunnuntaina näki hänen puhuvan naisen kanssa ja sen jälkeen hän alkaa toimia jonkin verran, kun kyselen häneltä, hän kertoi minulle, että se oli entinen tyttöystävä takaisin kouluun, kun mieheni alkoi pysyä myöhään, kun kysyin häneltä, miksi hän valehtelee minulle, kun hän erosi 1 kuukauden kuluttua, he asuivat yhdessä asunnosta täällä taloni ja he elävät hyvin, mutta silti rakastan mieheni ja minä tarvitsen häntä takaisin elämässäni, he olivat yhdessä, joten tulin kosketuksiin dr Sacre'n kanssa, joka lupasi minulle ja hän tuli takaisin minulle kaikki kiitos hänelle on apua, ota yhteyttä sähköpostilla Sacretempleofpower@gmail.com tai soita tai WhatsApp: +2348159768201 apua ja hän auttaa sinua takaisin rakastajaasi
VastaaPoista