19.9.2018

Löysin sielunsiskon, joka on persu. Vai onko?


Yle kirjoittaa sivuillaan, että kun A-studio kysyi Suomen merkittävimpiä ajattelijoita, sai Leena Krohn kirjailijoista eniten mainintoja.

Hämmennyn kyllä nyt kovasti, kun luen Krohnin ajatuksia, joita toimittajat kyselivät häneltä sähköpostitse. Krohn ei ilmeisesti näe tarpeelliseksi kerätä laakereita omilla nettiblogeillaan tai julkisissa keskusteluissa. Istuu mieluummin varjossa. Miten miellyttävä ominaisuus ihmisessä.

Kehotan teitä lukemaan itse koko artikkelin, joka on harvinaisen hyvin tehty. Toimittajat kysyvät hyviä kysymyksiä, kuten esimerkiksi sitä, minkälainen ajattelu on erityisen tärkeää juuri nyt, tässä ajassa. - Itsenäinen, kirjoittaa Krohn, sellainen joka luottaa enemmän omiin kokemuksiin ja havaintoihin kuin siihen mitä naapurustossa (kuplassa?*) pidetään totena. Hallelujaa, rakastan tätä ajattelijaa.

Alan kiihtyä - hyvänen aika, voiko näin näinä aikoina edes kysyä: onko älymystö aina oikeassa? - Päinvastoin, pamauttaa Krohn sähköpostiviestissään, usein on jouduttu myöhemmin toteamaan, että se on ollut niin pahan kerran väärässä, että sitä voisi ihan syystä kutsua älyttömystöksi. 

Hei vaan, tässä naisessa on ytyä, kuten Pirkko Saisiossa! Tähän asti olen lisäksi luullut, että kaikki kurjuus on Amerikan pommitusten ja väärän politiikan syytä, mutta Krohn sanoo sen suoraan, mitä on kuultu lähinnä persujen ja Halla-ahon leiristä: –Se, että meitä on liikaa, on onnettomuuksiemme juurisyitä. 

Jestas. Eikä sanaakaan Trumpista. Nainenhan on persu eli siis rasisti ja tyhmä kouluttamaton moukka, foobikko ja äärinationalisti. Vai miten se kortti napsahti ja asia meni? Näin ainakin minua on määritelty, kun kirjoitan samantyyppisiä ajatuksia kuin Leena Krohn. 

Kuka heittää Krohnia ensimmäisellä kivellä? Vai onko Krohnille sattunut jokin ajatusnyrjähdys? Onko hänellä kenties alkava Alzheimer? 

Tekee mieli hyppiä ilosta. Olen löytänyt ihmisen, tarkalleen samanlaisen ajattelijan kuin itse olen. Tunnelmat ovat samanlaiset kuin Tachibana Akemilla pari vuosisataa sitten tankarunossaan: Minä ilahdun/ kun lehteilen kirjaa ja/ löydän henkilön/ tarkalleen samanlaisen/ kuin minä itse olen. 

Nimittäin niinkin Krohn  ajattelee, että Internetistä huolimatta sananvapaus on kaventunut   ja tilanne on jopa pahempi kuin 70-luvulla, jolloin sananvapautta myös laajasti kavennettiin. 

Yksi syy kaventumiseen on poliittinen islam.  - Mikään media ainoassakaan länsimaassa ei enää uskalla toimia Charlie Hebdon tavoin. Pilakuvat profeetasta on piirrelty, sanoo Krohn ja jatkaa että sananvapautta rajoitetaan myös yleisen poliittisen korrektiuden ja liberaaliuden nimissä. Ilmiötä hän kutsuu kvasiliberaaliksi suvaitsemattomuudeksi:

-  Harkitsemattomia ja tämän päivän valtavirtaan sopimattomia näkemyksiä, joista ihminen pannaan tilille, etsitään jopa vuosien ellei vuosikymmenien takaa, myös kaunokirjallisuudesta.

Vaan mitä te, hyvät lukijat,  ajattelette tästä merkittäväksi ajattelijaksi nimetystä ajattelijasta ja kirjailijasta, jonka mielestä poliittinen korrektius on vahingollista kirjallisuudelle? 

Ja anonyymit kortinlätkijät, minkä kortin  ensimmäisenä lätkäisette Krohnille? Onko nainen pesunkestävä persu? Olenko minä persu, kun ajattelen samanlaisesti - eroja en löydä? 

Ja sitten se tärkein kysymys: ajatellaanko me väärin?


* kupla-kysymys minun, ei Krohnin

 (Kuva Stina Tuominen, Yle)

157 kommenttia:

  1. Sattumalta artikkeli osui minunkin silmiini jo ennen tätä. Krohnista en aiemmin paljoa tietänyt, mutta Krohnin nimittäminen persuksi tai joksikin muuksi, on tietenkin väärin, hän on harvoja omaehtoisia ajattelijoita. Mielenkiintoista on, kun nimesi Pentti Linkolan varhaiseksi ihanteekseen. Samanlaista ehdottomuutta ja pessimismiä Krohnilta tuntuu löytyvän, tinkaamisen vara puuttuu.

    Nykyajasta minun ihmetykseni on, että vaikka kristinuskon merkitys maassamme on pudonnut olemattomiin, kommunismi on kuollut, niin ihmisten syyllistäminen ja ainoan oikeuden totuuden huutaminen on yltynyt kahta kauheammaksi ja kymmentä suuremaksi. - "Kärsi sinä syntinen saatana kurja, ihannyhteiskuntaan uskomaton!"

    Äärimuslimeita tai neuvostokomunisteja pahempia ovat tietysti suomettuneet, oman elämänsä Jaakko Laaksot ja Urho Kekkoset. Marokkolainen tappaa kerralla muutaman, suomettuneet näivettävät koko yhteiskunnan.

    Leena Krohnin perusvire on oikea: Pelastusta ei ole!

    Miksi väärin ajattelua ei suvaita, toisinajattelijat halutaan nujertaa lopullisesti, sen syy on minulle arvoitus. Ehdoton ja hurmiollinen aina oikeassa oleminen sellaisessa täytyy olla taustalla. Minä, kurja ihminen, joudun tekemään musertavan ja kamalan paljastuksen. - En aina ole ollut oikeassa ja nykyisinkin hapuilen usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkola mieleen tulee samantien, joskaan Krohn ei yhdy kaikkeen - mikä onkin viisasta. Itsekin ihailen varhaista Linkolaa, mutta en hänen käsitystään voimakkaiden ihmisten etuoikeuksista.

      Armoa ihmiset tarvitsevat, ei älytöntä liberalismin kaapuun verhoutunutta "suvaitsevuutta", joka toisaalla silittää, toisaalla lynkkaa.

      Poista
    2. Sinä rouva Iines olet nimenomaan ennakkoluuloihin kangistunut persu, ei Krohn. Aivan hävytöntä ylimielisyyttä osoittaa se että väität ajatuksianne samanlaisiksi?

      Yrität ymmärtää.

      Poista
    3. Haluaisitko, Anonyymi, hieman avata äkäistä tuomiotasi? 

      Ihmisillä ei katsopas ole tapana uskoa väitettä, jota sen esittäjä ei millään tavoin osaa argumentoida. 

      Jos haluat saada lukijat puolellesi, perustelet rauhallisesti ja järkevästi. Minäkin olen kiinnostunut kuulemaan, mikä erottaa Krohnin ja minun ajatusmaailmat.

      Poista
    4. Krohnin poliittiset ajatukset ovat kaukana persuilusta, jos tämä sinulle pitää rautalangasta vääntää. Krohn ei ole dystoopikko, kannattaa kuunnella myös hänen haastattelunsa Yle ykkösestä, haastattelijana Pietari Kylmälä.

      Sitä ajatuksen kirkkautta joka hänellä on, ei täällä ole näkynyt. Sinun ja hänen ajattelussa on se ero, että hän ajattelee, loppuun asti. Sinä et.

      Sinä olet sinä, minä olen minä. Tämä lause löytyy hänen eräästä teoksestaan. Jotka sinä oman kertomasi mukaan tunnet huonosti, ja sen huomaa. Ellet tunne hänen teoksiaan, miten voit edes väittää ajattelevasi kuten hän?

      Toisesta asiasta: sananvapaudesta. Kuinka täällä kirjoittavien sananvapautta on rajoitettu? Onko sitä rajoitettu edes silloin kun solvaatte täällä muita ihmisiä? Sananvapautta ei Suomessa rajoiteta, mutta sanomisistaan saattaa joutua vastaamaan myöhemmin. Täyttä ymmärrystä vailla oleviin suhtaudutaan yhä aika suopeasti.

      Poista
    5. Ajatuksemme nykyisen Suomen kulttuuripoliittisesta tilanteesta yhtenevät, Krohnilla ja minulla, ei toki kaikki ajattelumme. En rohkenisi sellaista olettakaan etenkään juuri siksi, että tunnen hänen kirjailijuuttaan vain muutaman vanhemman teoksen kautta ja arvostelujen perusteella.

      Olin yksinkertaisesti riemuissani löydettyäni omia ajatuksiani painettuina ja arvostamani persoonan muotoilemina, siis harkittuina ilmaisuina. Siitä ehkä jossain määrin ylilyövä ilmaisuni.

      Itseäni hämmentääkin juuri se seikka, että sellaiset lauseet ja lausunnot, joista jollekulle yksittäiselle bloggaajalle tai kommentoijalle lätkäistään persuleima kylkeen, jollekin toiselle taas ei, vaan ne selitetään parhainpäin. Tämä siltikin, että se yksittäinen henkilö saattaa ilmaista ajatuksensa hyvällä kielellä ja rauhallisesti.

      Kyllä täällä vallitsee sananvapaus, lain rajoissa. Pahimpia ja ilkeimpiä kommentteja ovat anonyymin kommentit. Nekin saavat olla. Kaikkeen voi vastata rauhallisesti, ja sillä uskoakseni pahaoloisen tuskakin ennen pitkää helpottaa.

      Poista
  2. “I do not nominate myself for a truth movement activist,” Krohn told me; still, she is doubtful that the media has accurately portrayed what really happened to the World Trade Center towers, and why. “The media picks a reality for us and hypnotizes us into believing it," Krohn said. “We have to use both our sense and sensibility, when we choose in what we trust.”

    https://www.newyorker.com/books/page-turner/cracking-the-codes-of-leena-krohn

    – Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan. (Slunga-Poutsalo 2.8.2015)

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Eli mitä haluat sanoa? Kertoisitko omin sanoin omalla äidinkielellämme, miksi tuo sitaatti ja mitä siinä tarkkaan ottaen halutaan sanoa.

      Vaikka ymmärrän tekstin, en ymmärrä kontekstia tähän kirjoitukseeni.

      Poista
    2. Mikä niin? Entistä vähemmän viestinnästäsi ymmärtää.

      Sanoja, pliis.

      Poista
  3. “Kvasiliberaali suvaitsemattomuus" - no, sehän on juuri sitä samaa, mistä minäkin aina jaksan jankuttaa.

    Sitä esiintyy nykyään aivan järkyttävän paljon. Minulle tulee siitä aina mieleen entisajan kansakoulun opettajattaret, jotka pesivät rumia puhuneen suun saippualla. Nyt pesuun osallistuu vain koko media, julkisuustyrkyt ja muu paremmisto.

    En tietenkään jaa Krohnin kaikkia ajatuksia - etenkään en pessimismiä - mutta tässä tekopyhyys-asiassa taputan pieniä karvaisia käsiäni. Tällainen antaa voimaa herätä taas huomenna, lukea lehteä ja ajatella itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katse peiliin! Oletko itse ollut koskaan tekopyhä? Krohn kutsuu pessimismiään kehityspessimismiksi. Onko se sama asia kuin yleisilmaisu: pessimismi? Mikä on "paremmisto"? Keitä siihen kuuluu?

      Krohnin "kvasiliberaalin suvaitsevaisuuden" ymmärrän ajatteluksi, joka on näennäistä eikä loppuun asti ajateltua. Välinpitämättömyydeksi, huteroksi moraaliksi, mielikuvituksen kadoksi. Se kaikki voi johtaa myös väkivallan hyväksymiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen, eläinten kaltoinkohteluun, luonnon tuhoamiseen. Mitä ihmiset, ihmiskunta näyttäisi ahkerasti toteuttavan.

      Poista
    2. * suvaitsevaisuus tai suvaitsemattomuus. saman kolikon eri puolet, toinen toisissaan.

      Poista
    3. Ei Anonyymi, ei Krohn noin sanonut artikkelissa, josta nyt on kyse.

      Krohnin mielestä sananvapautta rajoitetaan nyt myös antamalla ihmisille potkuja töistä heidän puheidensa vuoksi. Tätä hän nimittää kvasiliberaaliksi suvaitsemattomuudeksi.

      Siitä ovat Krohnin mukaan esimerkkejä Pori Jazzin toimitusjohtajan erottaminen homolausunnoistaan. Jokainen tietää, että kärsämäkeläisen rehtorin erottaminen kuuluu samaan sarjaan, samoin Pirjo Moilasen erottaminen.

      – "Sananvapautta ei voi käyttää niin, ettei kukaan, koskaan, missään pahastuisi. Mielipiteitä pitää saada esittää, vaikka niillä ei olisi faktaperustaa – siksihän juuri ne ovatkin vain mielipiteitä", sanoo Krohn.

      Krohnista on kauhistuttavaa, että parinkin ihmisen aikaansaama kampanja voi levitä vainoksi asti ja vaikuttaa ihmisten kohtaloihin.

      Poista
  4. Pessimismiä ja dystopioita on tai ehkä oli Linkolallakin, nythän mies lienee hiljentynyt. Eikä kukaan toki ole täydellinen. Tässäkin blogissa on kuva Linkolan etelän rannalla makoilusta. Krohnillakin lienee heikkoutensa.

    Vaan nämä ajankohtaiset asiat, joista viime aikoina olen runsaasti paasannut, ovat juuri niitä, joista Krohn nyt saarnaa, kyllä minä allekirjoitan lähes kaiken sellaisenaan.

    Ja optimisti olen, synnynnäinen ja parantumaton. Maailma on kaikesta huolimatta valoisa paikka, nautittava, toivoa on. Joka aamu on armo uus, kuten huoneentaulussa lukee. Kauniisti kirjailtuna. Muunnan sen kyllä muotoon Joka aamu on päivä uus. Joka aamu aloitan puhtaalta pöydältä. Mitä tahansa kivaa voi tapahtua. Kenties otan elämäni kuvan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapasin Linkolan viime talvena Tampere-talossa erään konsertin väliajalla. Juttelimme ja hän sanoi tuntevansa itsensä jo niin vanhaksi, ettei jaksa enää taistella maapallon ja sen luonnon puolesta niin kuin joskus aikaisemmin, mutta ajatuksistaan hän tuskin oli luopunut, niin virkeiltä hänen silmänsä näyttivät. Siinä hän seisoi villapaidassaan ja kun väliaika alkoi olla lopullaan alkoi hän varovasti hiukan kankein jaloin liikkua kohti konserttisalin ovea.

      Leena Krohn on yksi lempikirjailijoistani. Pidän erikoisesti hänen novelleistaan. Äsken tutustuin, Iines, antamasi linkin kautta hänen ajatuksiinsa. Hyviä ajatuksia. Ajattelen vielä käydä katsomassa hänen blogiaan.

      Poista
    2. PS. "Kenties otan elämäni kuvan!" sinä sanot Iines.
      Mutta siellä Iineksen Kuvissa on tälläkin hetkellä elämäsi kuvia! Niin satumaisen kauniita. Ihastuin.

      Poista
    3. Liisu, "elämäni kuvaa" ei koskaan oteta! Se on unelma, toive, innoitus, hehku, kipinä, joka ylläpitää harrastusta. Se on Sibeliuksen "kahdeksas", tai mikä tahansa haihtuva virvatuli.

      Juuri nyt ihailen aamun Hesarista Jaana Kotamäen valokuvia.

      Poista
    4. Hassua, että Leena Krohn ei kuulu lempikirjailijoihini kirjojensa kautta. Olen pitänyt häntä hieman etäisenä ja kovin taiteellisena.

      Nämä hänen selkeät ajatuksensa maailmanmenosta ovat murtaneet käsityksiäni. Täytyypä perehtyä paremmin.

      Poista
    5. Iines, ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat "elämäni kuvalla". Niin sen pitää ollakin, niin kuin sanot.

      Valokuvaaminen vaatii taitoa. Pelkkä tekniikka ei riitä. Kuvaajalla pitää olla "silmää" nähdä aiheensa pintaa syvemmälle, ja jos haluaa tehdä siitä hyvän, niin että se vaikuttaa ja saa katsojan tunteet heräämään, tarvitaan siihen kuvaajalta koko hänen henkinen tietoisuutensa jotta hän pystyisi toimimaan ikään kuin tulkkina kuvattavan ja oman näkemyksensä välillä.

      Parhaimmillaan valokuvaus on taidetta. Taide puolestaan ei tyydy pelkkään ulkoiseen kuvaukseen. Taiteen tehtävä, yksi monista, on saada näkyviin myös se näkymätön, joka liittyy läheisesti kohteen ympärillä olevaan maailmaan.

      Taide vaatii tekijältään ennen kaikkea näkemystä. Näkemys on enemmän kuin tekemisen summa. Se on päämäärä, jota kohti pyrkiä.

      Oman päämääräsi, Iines, ilmaiset hyvin sanomalla: ""elämäni kuvaa" ei koskaan oteta! Se on unelma, toive, innoitus, hehku, kipinä, joka ylläpitää harrastusta. Se on Sibeliuksen "kahdeksas", tai mikä tahansa haihtuva virvatuli."

      Olet oikeassa kun annat ymmärtää, ettei päämäärää voi saavuttaa. Mitä tapahtuisi, jos eräänä päivänä joudut sanomaan: Nyt. Tämä kuva tässä on se, mitä olen odottanut. Olen saavuttanut päämääräni!
      Eikö silloin intosi lakkaisi. Päämäärä saavutettu. Mitä turhia enää ponnistelemaan.

      Poista
    6. Nyt taas tietysti ihmettelen, miksi minun, Iines, piti palata selitykseesi, joka jo itsessään kertoo kaiken. Niin, miksi?

      Ehkä sen aiheutti juuri tuo siteraamani selvitys ajatusmaailmastasi, joka on kirkas ja syvä. Iloitsen puolestasi. Minun piti kerrata asioita ollakseni täysin varma. Tarvitsen epävarmuuteeni vahvistusta. On uskomatonta miten tyhmältä elämä välillä tuntuu. Ja turhalta.

      Elämmekö petosten aikaa? Kaikkea pitää pelätä ja varoa. Minkälaista maailmaa työnnämme eteenpäin. Millaiseen maailmaan syntyvät uudet tulokkaat. Mikä on heidän kohtalonsa. Pelkkiä kysymyksiä mielessä.
      Kävi mormonipoikia ovella. Ojensivat Jeesuksen kuvia. Amerikasta asti tulevat kahdeksi vuodeksi valaisemaan mieltämme. Kysyin: Uskotteko asiaanne? Molemmat nyökyttivät päätään.

      Poista
    7. Liisu, jetsulleen noin! Kiitos, että kirjoitit noin syvällisen erittelyn kuvaamisesta! Juuri noin se menee: kuvaajalla tulee olla näkemystä. Minulta on usein kysytty, olenko jo kuvannut vaikkapa ritariperhosen. Tai enkö jo kuvannut nokkosperhosen, joten miksi kuvaan taas sellaista.

      Tuommoiset kysymykset saavat minut huokaamaan syvästi. Noiden esittäjät harvoin ymmärtävät kuvaajan intohimoa nimenomaan tuoda kuvassa esille erilaisia mitä oudoimpiakin tunnelmia ja ajatuksia. Ei jonkin perhosen bongaaminen oikeasti ole tärkeätä, vaikka toki harvinaisempien lajien osuminen kameran tähtäimeem ilahduttaakin.

      Paljon näkee valokuvissa pelkkiä lajikuvia, joista ympäristö tunnelmineen on rajattu pois ja pääasiaksi on nostettu postikorttikuva pelkästä linnusta tai muusta eläimestä.

      Yksi naapurin rouva kutsui minut kerran katsomaan veljensä ottamia karhukuvia, kun ne vasta olivat jotakin. Ilmeni, että kyseessä oli järjestetty karhukuvausreissu, jossa haaska oli tuotu hyvälle paikalle pellon reunaan, ja oletettavasti monta kuvaajaa kuvasi sitä haaskansyöntiä kopista käsin. - Ei minulle, karhun lajikuvia on jo tarpeeksi. Vaikka toki en kieltäytyisi, jos semmoinenkin mahdollisuus kuvaamiseen helposti tarjoutuisi. Kuvan katsoja kuitenkin tietää, että kyseessä on lavastus.

      Poista
    8. Liisu: Mitä tyhmemmäksi ihminen itsensä tuntee, sitä viisaampi hän on. Hän tajuaa sen tiedon määrän, joka maailmassa on ja sen, ettei voi sitä koskaan saavuttaa. Kukaan ei voi.

      Se taas, joka pitää itseään viisaana, harvoin on sitä. Hän ei tajua, miten paljon maailmassa on tietoa, jota hän ei ole saavuttanut eikä koskaan saavutakaan.

      Poista
    9. PS Enkä tarkoita tiedolla nyt mitään määriteltävissä olevaa knoppitietoutta tai pelkkää tieteen faktaa.

      Poista
  5. Ytimeen Krohn osui, kun haikaili maahamme ympäristöpuoluetta, kuten artikkelissa nimetään. Tulkitsen tuon kannanotoksi luonnonsuojelun puolesta, sitä eivät ainakaan vihreät politiikassaan, ilmeisesti Krohninkaan mielestä, tee eivätkä toteuta.

    Vihreät ymmärtävät bisneksen päälle, "kerrostaloi tarvitaan joka paikkaan, ku ohan niit tääll stadissakin!" - "Esitämme eriävän mielipiteen uudesta ydinvoimalasta, mutta ymmärrämme kyllä liike-elämän realiteetit. - "Kulttuuriarvoi Malmin lentokentällä tai Keimolal ei sil tapaa ole, ku Seutulan kentältähän mä Fuengirolaan matkustan!"

    Vihreät ovat ulkoistaneet luonnonsuojelun muoviin, ilmastomuutokseen ja muihin kaukaisiin asioihin, joille me täällä pienessä Suomessa vahingossakaan emme mahda mitään. Poliittinen kikka on syyllistää meidät silti juuri näistä erittäin voimakkaasti.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka Haaviston rakas harrastus on omistamansa kuplavolkkari, Adolfin kosto. Ja maailma pelastuu.

      Poista
    2. Joukkoliikenne on vihreiden agendassa vahvimpia pykäliä. Sitä varten tarvitsee lanata kaupunkialueiden metsikköjä ja puistoja, jotta ihmiset saadaan asutettua linjojen varteen rakennettaviin betonibunkkereihin, luontoystävällisesti dösää käyttämään.

      Kyllä, ympäristöpuolue meiltä puuttuu, ja onneksi Leena Krohn sanoo sen ääneen. Kun sellainen tulee, lupaan pyhästi tunnustautua julkivihreäksi.

      Poista
  6. Leena Krohn osoitti tuossa haastattelussaan, että yhä on mahdollista puhua järkeä, pitäytyä realismissa ja ajatella itsenäisesti. Arvostan kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri noin. Toivon kovasti, että hänen puhettaan kuulisi nyt laajemminkin, vaikkei hän olekaan mikään estradikeskustelija - mitä myös arvostan paljon.

      Mutta olisi siis hyvä, jos moni huomaisi nämä ajatukset ja asenteen tähän aikaan.

      Poista
    2. En millään jaksa olla vertaamatta tätä aikaa 70-lukuun, jolloin ihan fiksut ihmiset hurahtivat totalitarismin ihailijoiksi.

      Siksi tekee hyvää huomata aina välillä, etteivät sentään ihan kaikki ole menettäneet järkeään ja suhteellisuudentajuaan.

      Poista

    3. En voi kiistää ilahtumistani, kun luin, että neljä naista sai rikossyytteen laulaja Tomi Metsäkedon kunnianloukkauksesta.

      Joukkolynkkaus on tyypillistä totalitarismille. Se on sen kukkanen. Muutoinkin joukkojen kivitysinto saa minussa useimmiten aikaan vastareaktion. Puolustan syytöntä, tai en ainakaan osallistu lynkkaukseen.

      Hieman säälittää Timo Soinin aborttilausunnosta noussut hysteriakin. En ole epäluottamuslauseen kannalla, vaikkakin olen sitä mieltä, että ulkoministeri on työmatkalla ollessaan täysaikaisesti maansa edustaja. Mitä se oppositiotakaan hyödyttäisi, että hallitus saataisiin loppukilometreillään sekaisin? Juuri kun talous on käännetty nousuun.

      Poista
    4. Hallitusta ei sovi häiritä, hillohommissa on kivaa. Talouden elpymisen kanssa sillä on ollut saman verran tekemistä kuin Virtasen Pertsalla.

      Poista
    5. Jaa, jaa, mutta kysyä sopinee, olisiko tämä ”itsestään tapahtunut nousu” tullut - ja jatkunut, jos vallassa olisi ollut Rinteen ja kavereiden antelias hallitus.

      Poista
    6. Uuninpankkopoika kirjoittaa tänään näin: "Ulkoministeri on toistuvasti virkamatkoillaan unohtanut edustavansa Suomen virallista linjaa ja laukonut omia käsityksiään naisten oikeudesta omaan kehoonsa."

      Juuri näinhän siinä Soinin osalta kävi, ministeri unohti työroolinsa. Tästä ei ole kahta sanaa.

      Vaan miten on tuon "naisen oikeus omaan kehoonsa" -ilmaisun kohdalla?

      Minusta siinä on virhe. Eihän kyse ole naisen kehosta, vaan sikiön elämästä. Tietääkseni siinä on ihminen pienoiskoossa jo sykkivine sydämineen ja aivoineen. Oikaiskaa, jos olen väärässä!

      Tällöin olisi mielestäni puhuttava asioista totuudenmukaisesti. Kyseessä on naisen oikeus tapattaa uusi elämä, joka hänen sisällään sykkii. Eihän äiti lasta omista.

      Tämä on realiteetti.

      Poista
    7. Juuri näin.
      Ja sitä paitsi, oli Soini mitä mieltä tahansa oman mielipiteensä ilmaistuaan, miten nämä eduskunnassa kuiskuttelevat naiset luulevat Soinin mielipiteen vaikuttavan Suomen lainsäädäntöön? Kielletäänkö täällä välittömästi sikiöitten lähdettäminen? Vai onko kysymyksessä pelkästään olla "naisten asialla"? Höh. Ei naiset ole sen parempia ihmisiä kuin miehetkään. Joskus pahempia. Minulla on tiedossa kaksi naista, jotka ovat tehneet miehensä elämästä helvetin. (Mutta kyllä minua suututti tv-sarja Huojuva talo. Itketti ja suututti. Olin vihainen naiselle, joka oli liian kiltti. Ja miehelle, joka oli peto.)

      Poista
    8. Lääkäriliiton sivuilla sanotaan näin: "Sikiö on äitinsä sisällä, mutta ei äidin ruumiinosa. Tämä voi luoda ristiriitoja sikiön ja sen äidin etujen ja oikeuksien välille."

      Lääketieteellistä taustaa vasten on väärin, että nyt puhutaan vain äidin oikeuksista "kehoonsa". Se on kylmää puhetta, joka jo eliminoi uutta elämää.

      Itselläni on kaksijakoinen suhtautuminen aborttiin. En ole sitä kieltämässäkään, mutta näen ristiriitaa kielenkäytössä, joka eufemisoi asiaa puhumalla vain naisten oikeuksista.

      Poista
    9. Sikiöiden tappaminen on amatöörien puuhastelua. Jumala tappaa paljon enemmän. Kaikki.

      Poista
    10. Jumalan nimeen on kyllä kautta historian tapettu paljon ihmisiä. Ja tapetaan kai vieläkin.

      Poista
    11. Tarkoitan enemmän. Opin mukaan Jumala on kaikkivaltias; ja eihän uskova ole uskovainen ellei tähän usko. Jumala siis voisi armahtaa meidät jo eläessämme mutta ei sitä tee vaan tapattaa päivittäin läjittäin ihmisiä ympäri maapalloa. Välillä tsunamilla välillä manjäristyksillä välillä muuten vaan heitä kiduttamalla ja räjäyttämällä heidät kappaleiksi. Niin pikkulapset ja raskaana olevat naiset kuin muutkin heitä erottelematta.

      En osaa tuollaista Kaikkiavltiasta kamalasti kunnioittaa. Anteeksi vain.

      Ps. Mutta jos joku kokee asiattomiksi/ahdistaviksi nämä viestini, poista ihmeessä ne. Eivät ne sen väärttejä ole.

      Poista
    12. Mikis, luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat, ja ymmärränkin.

      Ohitin tämän mahdollisuuden mahdottomana, siis että olisi jokin Jumala, jolla olisi kohtalomme avaimet käsissään ja joka käyttäisi niitä itse luomiinsa ihmisiin, viattomiin lapsiinkin. En usko semmoiseen mahdollisuuteen ollenkaan, joten en esitä sitä. Semmoinen Jumalahan olisi hirviö, psykopaatti.

      Mikis, mussukka, tästä blogista ei poisteta kommentteja. Jos joskus tulee ilkeitä henkilösolvauksia, ne lentävät jorpakkoon.

      Poista
    13. Jo muinoin Mummon blogissa huomautin ystävällisesti ylipääfilosofi RR:lle, että jumalan kaikkivaltiuden kaltaiset uskonnollisten ristiriitaisuuksien ruodinta on itseaiheutettujen ongelmien pohdintaa.

      Poista
    14. Krohn korostaa mielikuvituksen tärkeyttä. Ilman mielikuvitusta, halua tai kykyä kuvitella ja asettua toisen ihmisen asemaan, ei ole moraalitajuntaa. Sitä on myös järjen käyttö. Kykyä asettua t o i s e n ihmisen asemaan.

      Poista
    15. Anonyymi, tuossa on sinulla peiliinkatsomisen paikka. Paasaat täällä opettaen asioita, jotka aivan selvästi ovat useimmille täällä kirjoitteleville omakohtaisesti koettuja ja oivallettuja ihan oman elämänkin kautta. Ikään kuin oletat, että vain itselläsi on empatiataitoja. - Hmm, mitenkähän lienee.

      Poista
  7. "Lapsia ei ehdottomasti saa kutsua enää tytöiksi ja pojiksi. Sanoja ei saa käyttää."

    Tämän käskyn toteutuksen voisi aloittaa armeijasta, jonne määrätään vain "pojat", samoin urheilusta, jossa erotellaan "tytöt" ja "pojat" jo pieninä jne.

    Muuten tämä vihervasemmistolainen kielipeli lähestyy karmivasti Orwellin teoksessaan Vuonna 1984 ennustamaa "uuskieltä". Esimakua siitä toki saatiin jo vanhan kunnon kommunismin riemuvuosina.

    PS. Tällainen hullutus on merkki siitä, että meille menee liian hyvin eli elintaso on liian korkea. Joutilaisuus aiheuttaa dekadenssia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin eilen Ylen Sannikka ja Ukkolan, aiheena oli sukupuolineutraalius.

      Tuo sivupalkkiin lainaamani kokonaisuus, jota Tapsa siteeraat, on poimittu transaktivisti Riikka Aapalahden sanomista. Tosin täytyy mainita, että tämä silmät selällään leimuava naisamatsoni, joka huusi kaikki repliikkinsä, huusi myös itsensä pussiin, sillä hän taisi myös sanoa, että transtyttö saa sanoa itseään tytöksi, jos haluaa. Opettaja sen sijaan ei saa määritellä lapsia sukupuolittain, ei kutsua tytöiksi eikä pojiksi, koska eihän hän voi sitä tietää (sic!).

      Katsokaapa itse tuosta Areena-linkistä, kuka ohjelmassa puhuu järkeä ja totta, kuka vaikuttaa lähinnä hoitoa vaativalta fanaatikolt.

      En käytä yleensä tällaisia ilmaisuja ihmisistä, mutta tuota katsoessani mittani täyttyi. Tuli oikein paha olo, ja niin tuli selvästi muillekin puhujille. Aapalahti muuten vaikuttaa Vihreiden puolueessa.

      Poista
    2. PS Aapalahden sukupuolineutraaliusasia alkaa noin 17 minuutin jälkeen. Ensin haastatellaan kärsämäkeläistä pillurehtoria - kannattaa katsoa sekin.

      Poista
  8. Terveisiä Ruissalojuoksuista. Siellä oli isohko juoksuporukka OAJ Satakunta-paidoissa. Iloisia simpsakoita
    tätejä ja pari miestä.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tietääkseni tuo juoksu on kovin suosittu, ja täältäkin on ollut porukoita mukana aiemminkin. Satakunnassa ollaan kouluissa aika urheiluhenkisiä. Täällä meillä peruskoulussa ja jo lapsuudessani oppikoulussa monesti rehtori on ollut varsinainen urheilumies.

      Poista
  9. "Millainen ajattelu on erityisen tärkeää juuri nyt? -Rohkeus valita, kun on valinnan paikka, eikä jäädä istumaan kahdelle tuolille. Hälyn, myös mediahälyn suodattaminen. Kysymysten esittäminen, myös itselleen: voinko ehkä erehtyä?" -yle, haastattelu

    VastaaPoista
  10. Krohnin ajatus on hieno. Siinä kannustetaan valitsemaan sekin vaihtoehto, joka on valtavirtoja vastaan. Eihän yleistä mielipidettä tarvitse kehottaa valitsemaan. Omien mielipiteitten kyseenalaistaminen on ajattelevan ihmisen perusominaisuus, koska valtavirroista poikkeaminen on aina pitkällisen ja raskaankin prosessin tulos.

    Noin yleisesti ottaen itsensä epäily lienee kaiken a ja o.

    VastaaPoista
  11. Mielipiteen ja ajattelun erottaminen, on ajattelun lähtökohta. Ajattelu vaatii työtä, mielipide rakentuu dualismiin: olen samaa mieltä - en ole samaa mieltä. Näiden kahden väliin asettuu ajattelutyö. Se ei ole aina vastaväite yleiselle naapuriajattelulle, joskus on toisinaan taas ei. Kirjallisuus joka tuuppii ajatteluun, kuten Krohnin teokset, ovat pitkäkestoista dialogia kirjoittajan kanssa. Olen lukenut uudestaan hänen joitain teoksiaan, ne herättävät usein uusia ajatuksia. Hyvä kirjallisuus on siten ajallisesti hyvin pitkää. Se ei ole erityisen "ajankohtaista" vaan lähempänä ikuista, koska puhuttelee lukijaa eri aikakausina, niin yleisellä tasolla kuin myös henkilökohtaisella tasolla jotka kulkevat mukanamme. Me muutumme, maailma ympärillämme muuttuu. Suhteemme ulkopuolellamme olevaan ja sisäisesti koettuun, elettyyn ja havaittuun muuttuu. Nyt on sunnuntai, mutta ei mikä hyvänsä (yleinen) sunnuntai vaan 23.9.2018 jonka jokainen kokee ja elää omalla laillaan, niissä olosuhteissa tai elämänkohdassa jossa on juuri nyt.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi, eikö kaikki taide - ei vain kirjallisuus - ole hyvää ja parasta silloin, kun se on ikuista? Hyvä taide on mielestäni myös yleispätevää, siinä on yleisiä lainalaisuuksia ja sen voi sitoa johonkin ajatukseen tai elementiin. - Ellei näin ole, taideteos jää yksinäiskappaleena vaeltamaan avaruudessa kenenkään tarttumatta siihen.

    Pidän itse kuvataiteen helminä jo esihistoriallisia 10 000 - 29 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua maalattuja okransävyisiä keltaruskeita luolamaalauksia suurista eläimistä, biisoneista, leijonista, hevosista. Se käden viiva on voitu toteuttaa pilkutuksella tai yhtenäisellä viivalla, värien ja muotojen asettelu on ainutlaatuista, ikuista.

    Samoin varhaisen historiallisen ajan Egyptin, Kreikan, Rooman taide on säilynyt arvossa arvaamattomassa, ei vain historiallisten seikkojen vuoksi, vaan koska sen ajan taide pätyee tänäkin päivänä. Omia suosikkejani muotokielen ja värimaailman vuoksi ovat vaikkapa Pompeijin raunioiden hienot seinämaalaukset, joita olen käyttänyt tässä blogissakin jo varhain.

    VastaaPoista
  13. Samalla tavalla tietysti klassikkokirjallisuus on ikuista. Se kestää ajassa, kuten parhaat teokset ovat kestäneet. Tämä perustuu mielestäni siihen, että hyvä kirjallisuus, hyvä kirjailija tavoittaa ihmisessä jotakin yleispätevää, lainalaista, sellaista jota aika ei muuta.

    Tätä taustaa vasten vierastankin sitä ajatusta, että kirjallisuudesta halutaan teemakirjallisuutta, joka on poliittisesti korrektia.

    Esimerkiksi nuorten kirjoihin ympätään ajankohtaisteemoja, kuten kivoja maahanmuuttajapoikia, kärsiviä ja kiusattuja erilaisia lapsia, ilmastonmuutosasiaa, lesboraukkauksia, joiden ainoa teema on lesborakkaus jne. Harvoin teos jää nuorten mieleen, vaikka kriitikot jakavat näille kiitosta. Lapset eivät jaa.

    - Sama pätee osittain aikuisten kirjoihin. Palkintoja jaetaan dystopioille, köyhyyskertomuksille, synkille tarinoille, joissa mies istuu ikkunan vieressä ja tuijottaa pimeälle pihalle.

    Onko esimerkiksi viime vuosien voittajakirjoista monikaan jäänyt mieleen ja alkanut tulla klassikkokirjaksi? Siis kirjaksi, jossa on jotain ikuista ja totta?

    VastaaPoista
  14. "Jossa mies istuu ikkunan vieressä ja tuijottaa pimeälle pihalle."

    Tai kuten

    "Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisää, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet."

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Erojakin on. Nainen katsoo ulos tai välillä sisään - itsensä sisälle, kun taas mies katsoo vain pimeälle pihalle, jossa ei näy kuin pimeyttä.

      Poista
  15. Krohnin suku on arvostettua kulttuurisukua. Sekä geenit että kodin perintö tulee hyvin esiin muun muassa Leena Krohnissa. Arvostan.

    Parhaimmillakin suvuilla on silti omat (ei, en sano "mustat lampaansa", se on liian mieto ilmaisu, vaan sanon) "mädät omenansa". Krohnien korissa paskimmille viemärilöllöille löyhkää ihana herra Petri Krohn.


    anteeksi, jos järkytytte. minä vain postelijooni olen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen todella, todella lämpimästi teille - arvoisat politiikasta yms. kiinnostuneet henkilöt - teille noita KAHTA Petrin ohjaamaa ja käsikirjoittamaa Performanssia. Niissä äly jos missään kipinöi kuin tähtisadetikku! On ihan turhaa leukojen louskuntaa pohtia tämän jälkeen "onko parodia mahdollista?" - Kun EI se ole!

      Poista
    2. Petri Krohn on tosiaan Krohn-suvun musta lammas: häntä ei löydy Wikipedian Krohn-suvun jäsenluettelosta sisartensa Katjan, Irinan ja Minervan vierestä, en ainakaan minä löytänyt.

      Hänestä näkyvät surullisella tavalla vanhan älymystö-kulttuurisuvun kenties geneettiset rasitteet. Mielenkiintoisia nimiä listassa vilahteli, mm. meikäläisen oppiauktoriteetti E. N. Setälä kuului avioliiton kautta sukuun, ja Aino Kallashan oli omaa sukua Krohn.

      Poista
    3. Tuosta Petri Krohnista tuli ikäviä viboja, mieleen tuli epämiellyttäviä persoonia kuten Pekka Siitoin - heissä on jotain samaa ulkonäöllisesti. Olen nähnyt Pekka Siitoimen Turussa valokuvausstudiossaan Uudenmaankadulla. En yhtään tiennyt hänen poliittisesta hulluudestaan.

      Poista
  16. Se on taas moro!
    Isosssa kuvassa (hoku hoku!) me luultavasti ajattelemme aina väärin, koska emme näe selkesti monenirjavia yksityiskohtia historian panoraamassa. Ja päin vastoin myös.
    Muovi esim. oli keksintönä aikanaan tervetullut teollisuudelle ja meille käyttäjille. Ja digiteknologialle me hurraamme kaikki. Olemmehan kultapossulaisia. Kaikki on paremmin kuin koskaan!
    Osaisikohan ja pystyisikö muuttumaan positiivariksi.
    Peukkuja ja sydämiä kaikille, tekivätpä he mitä tahansa. Olla absoluuttisen suvakki; yksilö on jumala, immoraliteetti, aamen!
    Terkkui

    VastaaPoista
  17. Tervehdys, Leonoora! Monenkirjavia tapahtumia ja ajatuksia meillä ihmisillä on, totisesti, ja onneksi.

    Niin kauan kuin saamme ajatella ja sanoa myös väärin, ei ole kai hätää. Hätä on silloin kun saa sanoa vain oikeita ajatuksia. Jos sanoo väärin, lähtee työ tai joutuu paitsioon.

    Ja hätä on kai silloinkin, kun ihminen asettaa itsensä korkeimmalle portaalle, tekee itsestään jumalan. Lohduton semmoinen maailma on, joka pitää ottaa haltuun, jossa ei saa olla vain yksi muiden joukossa.

    Syksy sataa alas, pisarat ripsivät ruutuun. Ihminen viettää päivänsä. Miten kukakin.

    VastaaPoista
  18. Kotoisaa nähdä, että voit hyvin. Kynäsi ja ajatuksesi ovat loistavassa terässä. Kaikki ystäväsi ovat edelleen mukana, magnificent!
    Juu, saa olla niin montaa mieltä kuin miestä ja naista ja siltä väliltäkin. Minä kyllä olisin mieluusti julma diktaattori.:) Media opettaa meitä. Toki riippunee paljolti siitä, millaisen ensimmäisen mielikuvan asioista voi itse hyväksyä taustoista tietämättä.
    Kuollut eläin herättää myötätunnon ja tappajalle tuomion. Tunnereaktio herää heti tapahtumien tausoista tietämättä. Palapeli kootaan pala palalta, mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja ennakkoluulottomuutta.
    Onni on, että vielä itse pystyy valeuutisten ja arvottomuuksien alta haravoimaan asioita jotka voi allekirjoittaa.
    Sateinen päivä täällä Idässä.

    VastaaPoista
  19. Tunteet vievät ihmistä ja ohjaavat mielipiteitä. Vaan niin se menee kuin sanot: palapeli kootaan pala palalta kärsivällisesti ja mahdollisimman ennakkoluulottomasti, omia reaktioita epäillen.

    Tuosta en olisi silti varma, että mikä se valeuutinen on. Räikeimmät syötöt kyllä huomaa, mutta huomaammeko sen, mitä ei sanota ja mikä jää pois? Eikö sekin ole "valeuutinen", ettei kerrota peittelemättä? Näin todellisia valeuutisia ei syntyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku on jossakin keksinyt, että jos jättää kertomatta asioita, se ei ole valehtelemista. Voiko asioista tietämätön toimia väärin? Toisaalta ei kaikkia totuuksia voi tietää kaikesta. Tärkeitä paloja pelistä voi kadota vaikka imuriin tai piiloutua maton alle.
      Pitääkö puutteellista tietoa ylipäätään jakaa medioissa?
      Eivätkö mainokset riitä meille. Tarvitaanko mitään tutkivaa journalismia, jos se on vain tietyn maailmankatsomuksen esittämää manipulaaatiota.
      Joskus aika ja taloudelliset resurssit rajoittavat t

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei puutteellista tietoa edes voi jakaa mediassa, Leonoora. Voidaan jakaa vain tietoa. Muu on mutua tai toimittajan omaa arvelua, joka kuuluu kolumneihin, ei uutisiin.

      Joskus huvittaa, kun lehdessä julkaistaan vaikkapa ryöstöstä epäillyn kuva. Kasvot on blurrattu näkymättömiin ja muu on hupun peitossa. Ja tästä katsojaa pyydetään tunnistamaan epäilty. Kuitenkin poliisi tietää joitain tuntomerkkejä, joita ei kerrota mm. poliittisen korrektiuden vuoksi.

      Poista
    2. Tutkiva journalismi on kupla. Enemmän on journalismia, joka tukee toimittajan omaa maailmankatsomusta, oli se sitten punaista, sinistä tai vihreää.

      Poista
    3. Vielä vastaus kysymykseesi; ajatellaanko me väärin.
      Ei eppäilystäkään etteikö.
      Ainakin erimieltä olevien mielestä. Mutta myös muutenkin lukemattomista asioista. Pienimuotoiset agraariyhteisöt olisivat kenties voineet olla eräs tapa homo sapiensin onnelliseen ja tasapainoiseen elämään, jos niin enemmistö olisi halunnut.
      Kaupungistumisfilosofia on cool, ainakin johonkin pisteeseen asti.
      Arvomme, uskontomme, yhteiskuntamuotomme ovat joko saaneet yksilön kapinoimaan, vastustamaan tai vannomaan uskollisuutta. Kuka, mikä ja mihin meidät on jo lapsesta asti aivopesty ja manipuloitu määrää suurimmalta osin ajatteluamme. Aina on joukossa yksilöitä, jotka keikauttavat perinteitä radikaalistikin.
      Lopputulos ei aina lupaa paratiisia maan päälle tai ikuista elämää, vaikka kuinka tuntisi olevansa oikeassa.

      Poista
    4. Nämä kuvaukset jonkin pienyhteisön itsenäisestä elämästä johonkin omaan ideologiaan uskoen ovat kiehtovia.

      Kerran katselin (tanskalaista?) tv-sarjaa perheestä, joka eli maalla täysin itsenäisesti vailla mitään mukavuuksia, kuten vaikkapa juoksevaa vettä. Lapsia oli monta ja kaikki ruoka kasvatettiin ja tehtiin itse. Lapset olivat työssä mukana enkä muista, että he olisivat käyneet koulua. Kenties he kävivät kotikoulua.

      Vaikutelmaksi jäi se, että lapsista kasvoi omatoimisia, reippaita ja iloisia. En muista, että koskaan olisi näytetty mitään epämiellyttävää tilannetta, päinvastoin, kaikki näyttäytyi ideaalissa harmonisessa valossa. Silloin ihailin tätä asumista ja vieläkin allekirjoitan jotakin tuosta ohjelmasta.

      Nyt pääosin hieman epäilen tuon elämismuodon onnea ja auvoa. Jälkitunnelma nyt muistellessani on vähän kuin neuvostoliittolaisen unelman esittäminen onnellisesta ja työtä tekevästä kansasta 60 - 70-luvulla. Onhan sen täytynyt oikeasti olla raskasta puurtamista ja epävarmuutta tulevasta.

      Poista
    5. Tuosta lasten reippaiksi kasvamisesta en malta olla mainitsematta naapurin seitsenhenkistä uusioperhettä. Kaikki viisi lasta ovat olleet täällä jokusten mielestä lähes heitteillä, minunkin aluksi. Alle kouluikäiset lapset leikkivät yksinään pihalla, isolla alueella, jonka vieressä on autokatu ja toisella puolen leveä virtaava puro. kukaan ei ohjannut koskaan lapsia, ei katsonut pienimmän perään. Nyt muutaman vuoden jälkeen lapset ovat omatoimisia ja erittäin reippaita, iloisia ja vilkkaita, kiipeävät puihin kuin orava, keinuvat kaikkein korkeimmalle, juoksevat kovimmin, keksivät puhetta pulisten hurjia tarinoita leikeissään ja melskaavat estoitta.

      Ymmärrän, että he ovat kenties välillä opettajan kauhuja, mutta samalla iloja. Nämä lapset tulevat pärjäämään elämässään.

      Eli kumpi parempi: huolehtiva peräänkatsominen puuhunkiipeämiskieltoineen, vai estoton vapaus keksiä asiat itse ja päättää leikeistä?

      En tosiaankaan enää tiedä.

      Poista
  21. jatkuu: (t)utkimuksia.
    On hämmästyttävää mihin kaikkeen ihmiset ovat vvalmiita uskomaan ja luottamaan.

    VastaaPoista
  22. Minkähänlainen some- ja mediameteli nyt vallitsisikaan, jos Hakkarainen olisi tehnyt Toivolat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt, Tapsa, Toivolahan ei ole tietoisesti mitään väärää tehnyt. Kuten ei Touko Aaltokaan, joka on ollut lapsena ankarasti koulukiusattu. Hakkarainen taas on läpeensä paha, eikä hänestä ole julkaistu puoltavia lausuntoja eikä hänellä ole surevaa äitiä, ja jos olisi, viis siitäkään.

      Poista
    2. Onneksi Hakkarainen on tehnyt vain hakkaraisia ja useaan kertaan niistä oikeudessa tuomittu. On hänellä ollut lapsilisää saava morsiankin.

      Poista
    3. Lapsilisää saava morsian - herra siunaa, onko Hakkarainen kääntynyt muslimiksi!?

      Poista
    4. Että oikein morsein? Jestas.

      Vaan eihän lapsenteko lie kiellettyä, jos kaikella rakkaudella sulassa sovussa asiaan paneudutaan.

      Tuo Athir Taleb Khumais Al-Khazrajin unohti sulan sovun ja alkoi repiä lasta metsikköön, niin kuin muuan yritteliäs hamassa nuoruudessani minuakin, bussipysäkillä ystävällisesti hymyillyttä naista. Tulkitsi vissiin kutsuksi seksuaaliseen kanssakäymiseen.

      Että kyllä nuo retuutukset ovat aina törkeää väkivaltaa, joka on verrattavissa mihin tahansa hakkaamiseen ja puukotukseen. Itsekin pelkään vieläkin kulkiessani yksin vaikkapa lenkkipolulla. Katson taakseni ja olen varuillani. Jäljet se jätti. Hyökkäys kävi niin nätisti ja nopeasti.

      Poista
  23. Toivolaa ei saa eikä voi verrata Hakkaraiseen. Edellinen on pelastava enkeli, jälkimmäinen pelsepuubi, jos uskonnollisia kielikuvia ilkeää käyttää. Suomen kansan on nyt pinnistettävä töissä viimeiseen asti, että saamme Janin jatkamaan hyvän sanoman levittämistä ja jatkossakin valtion rahat riittävät Toivolan taksilla ajoon koko valveilla olo aikansa. - Ajatelkaa itse koko kansakunnan häpeää, jos yleisesti leviäisi tieto vihreästä kansanedustajasta, joka pyöräilee työtehtäviinsä, tai vaikka lähikioskille, koska köyhällä maalla tuli mitta täyteen mokomaan taksihamppariin ja vähäjärkiseen, mitään osaamattomaan valtiopäivämieheen. Toki moni vihreä on otattanut itsestään kuvia fillarin päällä, mutta se on vain humaania toimintaa säälittävien vähempiosaosaisten hyväksi. Vanhemman polven vihreistä toki moni pyöräili aatelisia tai vuorineuvos- vanhempiaan ärsyttääkseen. Rehti ja reipas Haaviston Pekka pöräyttelee rehellisesti kuplavolkkarillaan, Adolfin kostolla ja perhosten ilolla.

    Vihreitä äänestän seuraavissa vaaleissa: JA MAAILMA PELASTUU!!!

    Sitä paitsi Janista oli jo lehdissä uutinen, hän maksaa taksimatkoistaan eduskunnalle noin kolmekymppiä takaisin.

    Luulisi teiltä vähän empatiaa riittävän läpeensä humaaniin ihmiseen, joka vanhempana valtiomiehenä joutuu vaatimattomuuttaan asumaan tyhjässä kämpässä Riihimäellä. Tuskin on saanut siihen edes anomaansa asumistukea, ainoastaan eduskunnan pulittamat vaivaiset rovot. Hävetkää vihaajat, hävetkää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janin rakkauskumppani ja elinkaverihenkilö sitä paitsi heitti vahvistamattomien tietojen mukaan Janin juuri niskaperseotteella ulos Helsingin kämpästä. Millä sekin on mahdollista, kun asuu Riihimäellä, mutta ajatelkaa itse: Jos ette äänestää Jania jatkokaudelle, musta homomies joutuu elämään kaduilla ja värjöttelemään kerrostalojen rapuissa, joihin livahtaa auki jääneistä ulko-ovista. Säälittävyys-, empatia- ja hyvyyskerroin on tässä yli sata. (vaikkei olisikaan jeesuskompleksia, tarvetta olla Ristus) Äänestäkää Jani valtiopäivien jatkoon, niin maailma on parempi paikka. Jeesus itkee muuten - ja kissanpennut mouruavat pohjatonta tuskaa maailman pahuudesta, tähdet tuikkivat kylmää valoa avaruuden pakkasista.

      Poista
    2. Kyllä vaan, pelastavan uutisen juuri luin: mies on luvannut maksaa velkansa isänmaalle takaisin. Samaan aikaan luin jostakin, että Touko Aallon äidillä on nyt vaikeaa. Eli näillä miehillä on ollut syy tekoihinsa, toisin kuin jollain Hakkaraisen röhnäkkeellä, jolla ei ole syytä tekoihinsa. Veera Ruohonkin niskan katkaisi suutelollaan. Vaikka se niska olikin kai ennestään leikkausta vailla. Vaan siitä viis!

      Poista
    3. Minusta Janin kannattaisi nyt olla järkevä, kuten hän on, ja anoa Teuvo Tepi Hakkaraiselta asuin- ja elinkumppanuutta saunatiloista. Siellä olisi niin mukavaa, empaattisen sympaattista ja lämmintä, toisin kuin kylmillä kaduilla ja pahassa tosimaailmassa. Tämä ei kai ole mustavalkoista, vaikka äkkipäätään joistain saattaa siltä tuntua.

      Poista
    4. Olen ollut erittäin otettu ja vaikuttunut siitä, että rehti ja suoraselkäinen eduskunnan rahajakosäkin haltija on ilmoittanut, että nämä nyt vain ovat eduskunnan tapoja ja pitäkää köyhät turpanne kiinni, itehän äänestitte, TÄMÄ ON LAIN MUKAISTA!

      Poista
    5. "Herranjumala sentään, kun meidän poika oli kiinnostunut politiikasta ja näytti jo siltä, että siitä urkenisi hänelle ura, mutta jumal´auttakoon, järki voitti, ja hänestä tuli pankkiryöstäjä ja sutenööri!"

      - nimim. Äetee Porista.

      Poista
    6. Saunassahan on kautta maailmansivu synnytty, kuoltu, naitu, kupattu, asuttu kun pirtti paloi. Joten siitä vaan. Useimmissa saunoissa on sitä paitsi saunakamari, ainakin maaseudulla. Lämmin puu on aina parempi kuin kylmä betoni.

      Poista
    7. Vihreä limppi Junttilan tuvan seinässä, sanoi Riku Riemu, kun kuuli Hämeentien kaiken halvaannuttavasta remontista. Pyörätiet toki tulevat tulevaisuuden Perttu Häkkisille. - Kurvissa kumoon, Hakaniemeen asti ei tarvitse mennä edes sekopäistempien!

      Poista
    8. Jani Toivola, neljä kertaa maailman ympäri taksilla! - Voi herranjumala, etten sanos jukranpujut, eiks tää auto kulje kovempaa, Kimi Räikkönenki ajaa nopeammin!

      Poista
    9. Saa nähdä asettuuko Toivola ehdolle ja saako suuren myötätuntojytkyn ensi vaaleissa vai putoaako pelistä pois. Vaarana on uusi masennus, joten myötätuntopeukutuskampanja lienee omien joukossa alkanut.
      Minua säälittää lähinnä hänen lapsensa kohtalo.
      Eikös vihreät ole hehkuttaneet olevansa köyhien opiskelijoiden ja muiden vähäosaisten asialla?
      Ei kaikilla ole varaa mässäillä naapurimaan homo-klubeilla ja nipistellä miesten pakaroita, paidatta, hiki valuen.
      Kaiken kaikkiaan eduskunnassa istuvilla - totta kai - on ensisijaisesti huoli omista rahavirroista.

      Poista
  24. Vaan nyt on pakko sanoa ihmetyksen sananen hovioikeuden uusimmasta raiskuutuomiosta, jossa se alensi 26-vuotiaan Athir Taleb Khumais Al-Khazrajin tuomiota törkeästä tytön raiskauksesta. Mies oli raahannut Pitäjänmäellä vielä lapsilisää saavan tyttösen metsään ja raiskannut tämän. HO alensi tuomiosta lähes vuoden pois, ja nyt mies sai kolmen vuoden kakun, josta istunee kai puolet - vai miten se menee.

    Toki voi sanoa, että Suomessa on lievät tuomiot, ja olemattomat, jos vertaa Amerikan tuomioihin. Vaan lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset tulisi asettaa omaan kategoriaansa. Ei kaunisteleva ymmärtäminen paranna, vaan omakohtaisen vastuun kanto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä jotain hieman suhteetonta, kun ajattelee meikäläisiä raiskaustuomioita ja niiden aiheuttamaa vähäistä mediahuomiota - ja samaan aikaan seuraa valtavaa spektaakkelia rapakon takana, jonka aiheena on se, että kähmikö juopunut teinipoika 30 vuotta sitten kotibileissä kympin tyttöä vai ei.



      Poista
    2. Minusta se perustelu, että nainen ei kehtaa heti ilmoittaa seksuaalisesta ahdistelusta, on hieman kyseenalainen, jos hän kuitenkin nostaa siitä kohun 30 vuoden kuluttua. Ja olisiko hän nostanut kenet tahansa ahdistelijan tapetille? - Tuskinpa vaan. Miehen täytyy olla ansioitunut menestyjä, ennen kuin hänet ilmoitetaan.

      Poista
    3. Justiinsa niin.
      Eikös nämä raiskaajien kaluvarustukset voisi poistaa valtion laskuun ja pakastaa uusia varaosia tarvitseville. Näitä jalkovälinsä "korjauttajiahan" tulee lisää jakuvana jonona.
      Kierrätys on in!

      Poista
    4. Minun puolestani pitäkööt varustuksensa ja tumputtakoot sitä, kunnes älyävät sen verran, että nainen on tasavertainen ihminen, usein jopa älykkäämpi kuin tämä varustuksellaan ajatteleva älykääpiö.

      Poista
    5. Vaan eivätkö ole kyseenalaisia niiden pedofiilipappien raiskaamien miesten vuosikymmeniä "myöhästyneet" ilmoitukset?

      Poista
  25. Iines, samaa mieltä. Onhan se kyllä mairittelevaa kun korkeimman oikeuden jäseneksi pyrkivä on osoittanut imartelevaa huomiota aikanaan. (?!)
    Julmaa poliittinen peli jatkuu ja kovenee ison lätäkön takana ja me kaikki otamme sieltä oppia. Minusta on käsittämätöntä "meetoon" aiheuttama maailmanlaajuinen härdelli.Toivottavasti varsinkin miehet ottavat opikseen ja jättävät naiset rauhaan. Homo-kumppanit harvemmin valittavat julkisuudessa seksuaalisesta häirinnstä, joten vaihtakaa kohdetta! :)
    Seksistiset realitysarjat ja muut pornahtavat sekoilut mediasssa eivät ilmeisesti kuulu genreen: seksuaalinen häirintä. Moni siveyden sibylla saattaa kokea ne seksuaaliseksi häirinnäksi jos vaikka vain vahingossa joutuu kuva- tai törkypuheiden yms. uhriksi.
    Meetoon varjolla saavat myös rakkaustarinoiden jätetyt "kaunottaret" oikeutta ja jukisuutta syyttämällä raiskauksista ja kähminnöistä jälkikäteen. Kostohan on suloista ja palkkiot suuret. Sateenkaari-porukka sai samalla tavalla (kaksi kampanjan alullepanijaa) maailmalaajuisesti tahtonsa läpi suuriin tunteisiin ja kansojen tasa-arvoon sekä ihmisoikeuksiin vetoamalla, vaikka maapallolla suurimmalle osalla kansoista ei tule koskaan olemaan ihmisoikeuksia saati tasa-arvoa. Meitä on niin helppo vetää höplästä, kusta silmään jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko silmälapuista apua miehille, kuten hevosilla? Ei tule vilkuiltua sivuilleen kun ei näe, eikä siten kiusauksia.
      Olisipa mielenkiintoista nähdä, miten miesten kylmä välinpitämättömyys naisia kohtaan - seks.häirinnän syytösten rangaistusten pelossa -
      vaikuttaisi kosmetiikkateollisuuteen ja muotiin ylipäätään. Vieläkö tv-toimittajillakin näkisi piikkikorkokenkiä tai avonaisia kaulauakkoja ja paljaita käsivarsia yms.
      Ai niin. Eiväthän naiset pukeudu ja meikkaa miesten seksuaalisen mielenkiinnon herättämiseksi, forgot.
      Omaksi ilokseenhan he esittelevät mieluusti ihopintojaan ja räpsyttelevät raskaita ripsiään.

      Poista
    2. Minun nuoruudessani persuksen piti olla pieni, kapea ja olematon, pakarat eivät saaneet kohota. "Iso perse" oli hirveintä, mitä tytöllä saattoi olla, se yksin pilasi kauniinkin tytön.

      Minulla oli ystävä, jota olen kutsunut jossain kertomuksessani "perseettömäksi Sirpaksi". Hän lähenteli anorektikkoa ja painoi 44 kiloa, vaikka oli kohtalaisen pitkä. Hän peilasi jatkuvasti itseään sivuttain ja tuskaili olemattoman takapuolensa läskiyttä.

      Mietin joskus, mitä hän mahtaa tuumata nykyisistä kauneusihanteista ja naisista, joilla on suorastaan paksut ja lihaksikkaat reidet ja mahtavat ulkonevat pakarat, koko alapää raskas ja tukeva.

      Siis pidän kyllä mahdollisena, että nainen viettelee olemuksellaan ja paljasteluillaan vetovoimaansa vain itsensä takia. Hän palvoo omaa kehoaan, ei miehiä (tai naisia tai X:ää.).

      Poista
  26. Näitä yhden asian tunteisiin vetoavia kampanjoita alkaa ilmestyä kuin sieniä runsailla sateilla. Kaikki liittyvät joltain osian seksuaalisuuteen: Seks. häirintä, omaan sukupuoleen viirahdus ja abortti- keissit. Onko niin, että varsinkin just aikuisiän saavuttaneet naiset ovat alttiita tietyille tunteisiin vetoaville kauhutarinoille. Riittää kun kuulee karmean tarinan raiskauksesta tms.niin heti ollaan sankoin joukoin huutaen vaatimassa tappo-oikeutta sikiölle.
    Sotilaat raiskaavat, totta. Puoskarit tekevät tuhojaan. Naisen tai sikiön sairaus voi viedä hengen. Edellä mainituille nainen mahtaa hyvin vähän, mutta mielestäni sosiaaliset olosuhteet eivät oikeuta alkaneen elämän murhaan. Suuri osa aborttiin johtavista raskauksista olisi voinut ja pitänyt ehkäistä. Miksi ei puhuta vastuusta? Molempien osapuolten vastuusta? No ei tietenkään! Kaikki mikä liittyy seksuaaliseen haluun ja sen kaikinpuoliseen toteuttamiseen sekä vastuuseen omasta himosta on tabu. Seksihän liittyy olennaisesti ihmisoikeusiin ja tasa-arvoon! :)

    VastaaPoista
  27. Tarkennettakoon, etteivät kaikki sotilaat sentään käytä raiskausta naisten häpäisemiseen.

    VastaaPoista
  28. Ennen kuin luen nuo pari alinta, Leonoora, sanon sen verran, että #Metoo-kampanja karkasi käsistä hysteeriseksi ja egosentriseksi massaliikkeeksi, joka lopulta unohti kohtuuden ja ihmisarvon.

    Mauno Koivisto usein puhui kohtuudesta, eli jossain on jokin raja, jolloin käännytään kohtuuttomuuden puolelle. Tässä tuo raja ylitettiin. Ei ole mitään järkeä puuttua kymmenien vuosien takaisiin erehdyksiin - ihmisellä on tapana muuttua ja kasvaa. Onhan olemassa sellainenkin käsite kuin "vanhentunut rikos". Armahtakaamme nämä vanhat ahdistelut, etenkin kun näyttää siltä, että sitä raiskaustakaan ole aina tapahtunut. Näyttäkää minulle ihminen, joka ei ole virhettä tehnyt muiden ihmisten kohtelussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kymmeniä vuosia sitten olin ihan kamala, heh. Sipin yökerhon pitkän baaritiskin edestä kävelin ja jokaista naista täyteen ahdetussa ravintolassa läpsäisin tai puristin takapuolesta. Yksi hiiren näköinen mies tuli änkyttämään: "Se oli minun vaimoni, jota äsken puristit!" - Katsoin vihaisesti silmiin: "Mitä sitten?" - Äijä vaipui omaan mitättömyyteensä ja lähti pois ruikuttamasta. Huh, enää en uskaltaisi, hakkaisvathan ne minut. Ne naiset.

      Poista
    2. Ennen näille likistelyille ja puristeluille naurettiin. Omaa itseä ei otettu niin turhantärkeästi. Likat niinsanotusti kertoivat toisilleen, ja sitten sille seinää vasten työntelijätanssittajalle naurettiin porukalla ja annettiin jatkossa pakit. Paremmin se tehosi varmaan kuin nykyiset katkerat ulostulot, joissa on kostomentaliteettia.

      Tunnen myös naisihmisiä, jotka potkaisivat polvella reippaasti jalkoväliin, ja siinä mies sai kyllä parhaan opetuksen ikinä ilman työnsä menetystä tms.

      Kannatan edelleen lämpimästi ankaraa sakinhivutusta lääppijöille. Ja sen jälkeen turpa rullalle.

      Poista
    3. Minä olen jo parantanut tapani, osaksi tietysti arkuuden ja pelon vuoksi. Akat hakkaa kuiteskin.

      Poista
    4. Siis ohimenevä ahterin puristus ei ole paha. En ymmärrä, miksi siitä pitäisi kimmastua. Minua ainakin naurattaisi.

      On se niinkin, että rohkeus on ihmisessä kivaa, ja vellihousut eivät purista. Tätä ei pidä nyt lukea niin, että kannattaisin ahdistelua. Kissan viikset, en kannata. Mutta huumorintaju vie joskus voiton, ei voi mitään. Pahimmat psykopaatit tai seksimaanikot eivät puristele. Niillä on erilainen viettelevä ja makea repertuaari.

      Poista
    5. Aiemmin kun olimme kristittyjä, uskoimme olevamme pahoja. Kristuksen, tai nykyään vihreiden, armosta siltä pelastumme .

      Poista
    6. Jani sai armon ja syntien anteeksiannon, vihreät sanoivat:"hyi, hyi sentään, jatka samaan malliin!"

      Poista
  29. Kyllä. Ns.syntiähän ei enää ole olemassa. Niin vasemmisto kuin vihreät ja muutamat muut ovat ko. äänestäneet syntikäsitteen nurin.
    Katolisessa kirkossa lasten hyväksikäyttö ei ole tainnut olla väärinteko koskaan. Ainakaan rangaistuksia ei ennen näitä päiviä ole annettu, sillä anteeksihan saa kun vain katuu ja pyytää. Voi sen jälkeen tehdä uutta anteeksipyydettävää.
    Nyt pitäisi jonkun, vaikkapa äärifeministiliikkeen äkkiä laatia uudet pykälät siitä, millä tavalla niin miesten kuin naistenkin pitää kiinnostuksen kohdettaan lähestyä ettei vaan kukaan enää syyllisty seksuaaliseen häirintään.
    Riittääkö nenäliinan pudottaminen, silmien räpyttely vai mikä olisi puhdas ja ystävällinen tapa osoittaa kiinnostuksensa?
    Miesviha on kyllä lemahtanut joissakin fanaatikkofemakkojen suunaukaisuissa.
    No, leikki sikseen. Ei paljon naurata jos jokin urheilujoukkue tms. miesporukka rääkkää yhtä naista.
    Toisaalta voi ajatella niinkin, että nämä maailmanlaajuiset ilmiöt ovat eräänlaisia alitajuisia vastalauseita yhä medioissa lisääntyville sekstisille aiheille ja ohjelmille. Suoraan ei uskalleta tuomita medioitten rahan ja seksin pyhää liittoa. Sitähän heti nousee vastalauseitten myrsky. Heti otetaan käyttöön psykologiset puolustuslauseet: sinä pelkäät seksiä, sulla on joku vika tai että olet rasisti. Heti huudetaan, että keneltä se on pois jos järjestän huumehuuruisia orgioita kotonani.
    Mutta kaikkinensa hauskaahan on ollut seurata miten solidaarisia naiset ovat olleet toisilleen. Ylittää uutiskynnykset ja on kerrankin osa suurta ideologista joukkoa?
    Yhden asian liikkeet ovat nyt hottia.
    Toivoa sopii, että seuraavaksi tulisi maailmanlaajuisia kampanjoita lastenoikeuksista tai sotien lopettamiskampanjoita.
    No, ne eivät ole mediaseksikkäitä aiheita, valitettavasti.

    VastaaPoista
  30. Leonoora, ei minullekaan syntiä ole olemassakaan. Sana on ehdoton, se tuomitsee teon vääräksi, vaikka teko voi samalla pelastaa jonkun elämän. Lisäksi synti-sana liittyy aina ihmiseen, joka katsoo oikeudekseen tuomita toisen. Mikä meistä yksikään on toistamme tuomitsemaan.

    Tuossa puhun ihmisten välisistä suhteista, en yleisestä valtion lakikokoelmasta, jota tietysti tarvitaan. Tuomiota tulee antaa tällä tasolla, ei mielestäni muuten.

    Itse olen menettänyt uskoni ryhmäliikkeisiin ja kampanjoihin. Enemmän luotan yksilöön ja arvostan itsenäisiä ajatuksia, jotka eivät kumpua minkäänvärisestä kuplasta. Siksi esimerkiksi jonkin ryhmän jäsenen äänestäminen tuntuukin ylipääsemättömän vaikealta.

    VastaaPoista
  31. Syyskuista, sateista sunnuntaita Iines!
    Minulle synti sanana on aikansa elänyt synonyymi väärinteoille ja niitähän vielä maailmassa piisaa. Synti-sanassa on erityisen syyllistävä soudi, joten joutaa poistaa kielestämme, mutta sen poistaminen ei poista kuitenkaan väärintekoja maailmasta.
    En valitettavasti enää löydä itsestäni suurta kaikkien ihmisolentojen rakastajaa tai kaikille kaikkien väärintekojen anteeksiantajaa. Oikeastaan minua on alkanut kuvottaa nykyinen lässytys minkä tahansa älyttömyyden hyväksymisestä. Sitä ollaan niin helkkarin hyvää ihmistä, jotta! Aijai! Mikä maailmoja syleilevässä empatiassa on lopulta syvää ja totta?
    Laumasieluisuusko?
    Ihmiseltä ei niin vain voi sössötyksillä sammuttaa vihan tai inhon tunteita. Jostakinhan ne kumpuavat.
    Poistin facepookin tilini tietovuotojen vuoksi jo kauan sitten, tilalle kyhäsin taas blogin.
    Taisin jo innostua yli äyräiden kommentoimassa. Voit sanoa suoraan, että pysypäs kamarissasi jos minusta alkaa olla "maanvaiva".

    VastaaPoista
  32. Päivää, helttaiset pikku Muumit. Ja likasta ja lakasta elämää teille, myös sinulle Leonoola!


    toivoo: r-vikainen muumeja diggaava eilinen synttälisankali

    VastaaPoista
  33. Täytin eilen vuosia ja vuodet täyttivät minut. Koska niitä oli niin paljon! Sain kortin jossa norjanharmaa kissa makaa selällään, kirja avoimena sylissä, ja silmälasit se on asettanut vierelleen puoliksi juodun viinilasin viereen. Koska nyt se katsoo kuvaajaa rävähtämättömän tarkkaavasti suoraan silmiin. (Että Iineskö se siinä?) Se on onnistunut valokuva minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää illanpimeää ja ohitettua vuosivirstanpylvästä synttälisanankalille!
      Toivottaa noola
      Säikähdin, ettei vain tullut näppäiltyä vuosivirtsanpyl... virheitä tuppaa solkenaan tulemaan, kunen aina jaksa esikatsella.

      Poista
    2. Paljon onnea päivänsankarille! Ja halauksia. Kyllä se vielä tänäänkin on, juhlamieli.

      Tuntuisi hassulta sanoa että paljon onnea eiliselle päivänsankarille. Eikö vaan?

      Olet syksyn lapsi, kuten monet kirjailijat. Vai onko tämä vaan romanttinen näkemys? Itse olen kevääseen syntynyt, jopa vähän etuajassa. Vaan syksy on hyvää aikaa.

      Ylistänpä vielä vuodenaikojen murroksia. Niitä on hauska seurata. Tuleeko tänä vuonna pihlajanmarjoja? Ei tullut, ja se on kurjaa lintukuvaajalle. Ei voi kuvata marjanpopsintaa. Tuleeko pitkä ruska vai sataako lumi suoraan ruskan päälle ja peittää lehdet? Saas nähdä.

      Poista
    3. Putin on syntynyt 7. lokakuuta, joten aivan samanlaisia Vaakoja ette hänen kanssaan ilmeisesti ole. Vaaka olis muuten hyvä horoskooppi- merkki, mutta joisskin saattaa olla jäljellä neitsyen rippeitä temperamentissa.
      No ei neitsykäisissäkään hirveitä vikoja ole, mutta luotettavina ja yksoikoisina hitusen tylsiä ja mielikuvituksettomia.

      Poista
  34. Hieman vierastan - näin "lempeästi" jos asian ilmaisee - ihmisiä jotka tyrkyttävät toiselle ihmiselle että "lue tää, lue ny ihmeessä tää kirja", etc. Ei sellainen ole mistään kotoisin, paitsi ehkä Palikkalasta. (Palikkala on kylä Ypäjällä. Ypäjä taas on pelottavan lähellä Forssaa.)

    Viimeaikoina olen aikani kuluksi lukenut kirjat "Paholaisen päiväkirja", se käsittelee Alfred Rosenbergia, ja "Isäni oli natsi", se käsittelee Kolmannen valtakunnan johtajien lapsien kokemuksia vv. 1946-1983. Paras näistä neljästä mielestäni kumminkin on tämä "Saarrettu kaupunki", joka on todella tiukasti faktoihin kirjoitettu dokumenttikertomus Tampereen tapahtumista ja Mannerheimista v. 1918. - Niin, se neljäs kirja niistä kolmesta on tietysti "Huckleberry Finni". (Joka tietysti on paremi kuin... no, sanotaan 6-9 muuta kirjaa. Jotka joskus olen lukenut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja on tosi-ihanaa ollut että televisiosta on tullut muutama mustavalkoinen ranskalainen elokuva. Ei ne kaikki klassikkoja ole, ei sinne päinkään, mutta hyvän valikoiman Teema näytti. Jean Gabin on hieno näyttelijä: katsokaa hänen silmiään! ne elävät joka ikisen kohtauksen mukaan! (tauno palossa ja sen silmissä oli jotain samaa). Odotan koska teeveessä uudestaan nähtäisiin Sumujen laituri (Le Quai des brumes), se on surullinen tarina elämästä joka (-huokaus-) ei mene sillain kun Elämän pitäisi mennä. Mutta silti se katsojaa - kun valot taas syttyvät elokuvateatterissa - surulliseksi ei tee. Harva elokuva pystyy semmoiseen.

      Hitsi, taidan olla vähän huppelissa kun alan todistella (= inttää) mitä mieltä olen. Ei minun mielipiteilläni sen kummempaa merkitystä ole. Mutta rakastan Movieita. (felliniä, bergmania, italialaisia neorelisteja, monia amerikkalaisia, tarkovskia, ranskalaista "uutta aaltoa", brittejä parhaimmillaan, ja kaikkia muitakin mitä nyt en juuri tällä hetkellä muista... niitä on niin v-tun paljon!)

      Poista
    2. Kun elokuva valokankaalla loppuu niin siihen tulee kirjoitus THE END. Siis jos kyse meinaan on englanninkielisestä elokuvasta. Jos kyse on venäläisestä elokuvasta, kankaalle rävähtää конец. Siis конец.

      Aikoinaan, ja tämä on sanasta sanaan totta, niin kävin bussimatkalla Leningraadissa. Myin siellä vähän vaatteitani, mm. mustan tekosilkkisen paidan jonka kainalossa oli reikä, ei se ostajia haitannut. Sain ruplia paljon ja olisin saanut paljon enemmän mutta kun minulta loppu myytävä. Ei ne meinanneet millään uskoa sitä, ne jobbarit. Ja yhteistä kieltä kun meillä ei ollut niin sanoin näille hädissäni että "koheli"... tarkoitin että kaikki on loppu. (конец) - Kun kerroin tästä eräälle venäjännkieltä opiskeelle ihmiselle (Simo vaimolle Helylle) että "tällain mää niille sanoin", se hirveesti rupes nauraa. Sillä koheli ei venäjäksi ole конец.

      Poista
    3. Em minä tiedä mistään mitään. (Paitsi niveljakaisista ehkä vähä. Höh. Miltä se kuullostaisi - ei minun mielestäni miltään - jos hautakivessä lukisi: "Tässä lepää mies joka tiesi Niveljalkaisista jonkin verran". En haluisi että minuun liitettäisiin tuollaista röyhkeyttä. Ammutaanhan niitä hevosiakin (They Shoot Horses, Don't They?), eikä oo yhtää hevosenhautaan jossa ylpeiltäisiin "no joo, kyä mää ihmisiin tutustuoin, peijakas vieköön". Ei oo.

      Ilta tummuu ilta, kohta sitä ei erota päivästä ja jos joku nyt kirjoittaa rakkauskirjeen rakastetulleen, ei hän sitä koskaan saa eikä lue. Kynttilätkin sammuvat. (Ja silmälääkäri, Peijaksen päivystävä, kuorsaa sängyssään. KROOH KRROOHNM. Ei häntä saa herättää turhaan. Ja turhaahan kaikki elämä on, vai mitä Ystväiseni, turhaa. (Kuin kärpästen pörinä korvissani. Tai kuin Ellun kanat metsässä jossa heitä vaanii pitkähäntäinen Kettu. Vaan mikä on Soltun nukkua Tempur-sammalvuoteella kun Oravaisissa "kun isät verta vuoti Narvan maalla" ja... nyt, nyt nyt, puhe poikki!

      Joskus sitä käsittää, ei aina, että nyt puhuu paskaa. I´'m sherry.

      Poista
    4. Moni on käynyt Leningradissa myymässä sukkahousuja, huulipunaa tai muuta kommuuneihin kuulumatonta. Itse kävin Pietarissa joskus ostoksilla. Ostin suurelta torilta seuraavat tavarat: posliinisen soppakulhon, punaisen pöytäliinan, muutaman cd:n, helmitaulun, venäläisen taidejäljennöspainokuvan, pienen hyvin vanhan ja kuluneen metallisen ikonin. Hain monista cd-kaupoista yhtä tiettyä venäläistä laulua, Matuska-nimistä, äiti maata. Hämmästyksekseni laulua ei tunnettu missään liikkeessä! Siis tämä laulu venäjäksi: https://youtu.be/BMGQ29GUgpEP

      Poista
    5. Ei se se ollut, mutta haa, oikean löysin. Kansansävelmä.

      Zhanna Bichevskaya: Matushka

      Poista
    6. On kiirettä pijelly. Huckleberry hyökkää torstaina.

      Poista
    7. Se on tuo toinen, Zhanna B:n esitys. Löysin sen myöhemmin ja taitaa olla blogissanikin jossain. Äsken en sitä löytänyt, joten kiitos linkistä!

      Hyvä jos Huckle tulisi pian! Uudistin lainani tänään.

      Poista
  35. " ... Tuntuisi hassulta sanoa että paljon onnea eiliselle päivänsankarille. Eikö vaan? ..."

    Tuota en ennen ole tullut ajatelleeksi. Mutta nyt kun ajattelen, tuntuisi tosi kummalliselta.

    VastaaPoista
  36. En ymmärrä (VAIKKA PÄÄNI PUHALLETTAISIIN MAAPALLON KOKOISEKSI) että miksi sinä venäläisiltä narikkatoreilta etsit englanninkielisiä бабушка -lauluja? Oi, miksi? Venäjällä Neuvostoliitonkin aikana oli hirrrrveen paljon hyvää musiikkia, popista klassiseen. Ja etenkin klassiseen.

    Ps. Helmitaululla laskeminen on yllättävän näppärää. Tuollaiset muutaman kopeekan (tai ruplan tai äyrin) laskutoimitukset tekee sillä ZIUH ZAUH ZIUH hyvin nopeasti. (kolmannen rivin pallukka oikealle, toiselta riviltä kaks pallukka vasemmalle, ZIUH ZAUH ZIUH, ja tässä se on 12 rublaa 54 kopekkaa, passiiba...)

    Olen aina rakastanut venäläisiä. Se maa on täynnä suurenmoisia ihmisiä. Mutta mikä siinä on että heidän johtajansa aina ovat perseestä..? Niet ponimai.

    Ps. Silloinkin kun uskoin kommunismiin - perehdyin aatteeseen - niin ajattelin: "voi vittu, venäläiset pilaa tänkin". - Niinkun ryssivätkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Rikun versio on kyllä hyvä. Varman oikeakin.

      Venäläiset - sellainen käsitys minulla on - ovat saatanan runollisia ja musikaalisia. Ja myös sentimentaalisia. (Vaikka se nyt ei sama asia ole.) Heidän kansanlauluissaankin on aina joku uskottava tarina. Joka usein on kaihoisa. (Toinen on joen toisella rannalla ja toinen toisella, lautturi vain siinä kulkee kulkujaan, eivätkä lemmityt toisiaan koskaan tapaa, vain Volga virtaa, Volga.) Suomalaiset kansanlulut ovat simppelimpiä, niissä ei turha tunne tihku, ne on enemmän marsseja, esim. nyt "mua vierähän linnasta linnaan", tms. Samanlaisiahan suomalaiset bussissakin ovat: mitä sitä turhia toiselle jutella. Kuhan katellaan vaan ikkunasta ulos. Että mitähän perkeleen mielenkiintoista siellä marraskuisessa pimeydessä taas ny on...

      Tottakai tykkään suomalaisesta mentaliteetista enemmän kuin muista! Olenhan itsekin.

      Poista
    2. Oikea muoto on narinkkatori, perustelut tästä: na rýnke

      Poista
  37. Mikis, kyllä itseään saa ja voi onnitella. Nyt minä onnittelen sinua: ONNEA, Mikis! Onnea jokaiselle päivälle tästälähin. Ihan jokaiselle. Olet sen ansainnut positiivisuudellasi ja hyväluonteisuutesi tähden. Jos sattuu jotain ikävää, älä välitä. Onnea on jo se, että saa elää! Saa valita ajatteleeko hyviä ja iloisia asioita, vai ikäviä tai surullisia. Voi tehdä valintoja myös siinä mitä tekee. Onnea valinnoillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut Mikikselle minultakin.

      Poista
    2. Liisu, sinulla on enemmän elämää edessä kuin minulla, siksi toivon että valintasi ovat onnellisia. - Ja mikseivät olisi? Olet fiksu. (Etkä suinkaan sen takia että kehut minua. Vaan ihan, ihan muista syistä!)

      Ps. Aleksis Kiveä verifioiden: "Liisu, niin nuori ja niin paatunut". ;)- ;)-

      Poista
  38. Minä olen tällä hetkellä onnellinen kun on tämä iPad. Epäilen että varsinainen työkoneeni on vieraan valloittama. Se ei toimi. En pääse kirjautumaan sisään. Jos vaihdan selainta, saatan päästä sisään, mutta en päysty tekemään mitään. Kahtena päivänä olen kirjoittanut kommentteja tähän Iineksen blogiin, mutta ne katoavat sen tien. En tiedä mitä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, en ole huomannut kommenttejasi, joten ne eivät ole tainneet tulla ollenkaan julki. Luulisin, että vikaa voisi löytyä työkoneeltasi, etenkin jos iPadilla saat julki. Itselläni taas tämä iPad ei aina avaa Bloggerin linkkiä, eli en pääse tällä kirjoittaman kommenttia. Kai sinulla, Liisu, on hyvä virustorjuntaohjelma koneellasi?

      No niin, ja minä en saa tätä kommenttia julkaistua. Mitään ei tapahdu, vaikka painan Julkaise-linkkiä. Tököttelenpä viidennen kerran.

      Poista
    2. Viruksia, viruksia???

      Poista
    3. Ei kai sentään? Ominaisuus on ollut aina iPadissani, se nikottelee Bloggerin kommenttilinkeissä Vastaa ja Julkaise. Saa koettaa painaa monta kertaa, ja saattaa avautua vasta yli minuutin jälkeen. Kaikki muut linkit avautuvat heti.

      Poista
  39. Stanisław Jerzy Lec kirjoitti "Kello lyö. Kaikki. Se on yhtä totta kuin Samuli Parosen: "Maailma on sana." Ovat hienoja lauseita mutta tavallaan niissä ei ole kummoistakaan informaatiota. Tottakai itsekin teini-ikäisenä pohdin "ajan mysteeriota", enkä siitä selvää saanut (enemmän vaan menin sekasin. ja sain saksankilen kokeista 4-. ja uskonnonkielen kokeisata 9+, kun lunttasin). Myöhemmin ajattelin (itsekseni) että lineaarinen käsitys ajasta on huuhaata: kuka/mikä sitä mittaisi. (Avaruuksellisista tasoista en silloin tiennyt mitään. Niinkuin en nytkään. Ajattelin vain että elän yhtä paljon elettyä elämääni kuin tätä hetkeä, sitä paitsi suunnittelen myös tulevaisuutta... ja mitä se muille kuuluu? - Joo.

    Nyt kun olen paljon vanhempi ja mahd. himpun verran viisaampi, ajattelen, että "miten niin 'jokin' voi jostain 'alkaa' ja päättyä 'johonkin', mikä sen mittaisi. Jos näin olisi, 'ajan' voisi mitata myös sieltä minne se on 'mennyt', myös sinne tai sieltä mistä se on 'tullut'. Erittäin kummallista." (Yhtä kummallista kuin kaikki muutkin asiat mitä ei käsitä. Ne on kuin omenia joita yrittää kurkottaa omenapuun oksalta, mutta ei ylety.) - Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus ajan vääjäämättömyydestä on todempi kuin Parosen lause. Sanoivat ne pahuksen postmodernistit mitä tahansa, maailma ei ole ihan kokonaan palautettavissa kieleen.

      Poista
  40. Kauan sitten olen viettänyt ihastuttavia kevään tervetuliaisia Olginossa. Saanut kyytiä troikan kyydissä,toljaillut lähellä ihka oikeaa ruskeaturkkista kahua, syönyt blinejä ja juonut vodkaa ja kuohujuomaa. Oi niitä aikoja.
    Paljon ihania tarinoita tulisi "muistelmiini" niin Viipurista kuin Pietaristakin. Pietarin kaupungissa on paljon italialaisten arkkitehtien suunnittelemia palatseja ja se, jos mikä on riemastuttavaa. Tosin minulla on kyllä aito slaavilainen sielu. Eräänä kesänä paikallisradiossa oli kanava, joka soitti romanttisia ja mahtipontisia itänaapurin iskelmiä. Kun avasin radion ja kuuntelin noita lauluja, ankeana alkanut aamu katosi ja kirkastui. Matalaan majaani
    tuli avaruutta ja arojen tuuli puhalsi raikkaana.
    Voi olla, että olen aikoinaan jo kehunutkin edellisiä kokemuksiani täällä.
    Hyvääiltaa myös Liisulle ja Rikulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää iltaa KAIKILLE! Eikun yötä. (Yöhän tässä kohta tulee. Jos oikein käsitän.) En tiedä miten osaisin sanoa jotain kauniisti, olen yrittänyt, mutta aina kauniistisanomiseni menee jotenkin päälaelleen kuin hevosen pää, jota yrittää silittää tai syöttää sille kauraleipää. Tai kuin koira joka katsoo minua nuhtelevaisen näköisenä kun se vaistoo että minä en koirista tykkää vaikka syötänkin niille ns. koirannaksuja. Olen kissaihminen.

      No, mikäs siinä. Hiiret hiirinä ja kissat kissoina. Ja antaa buldoggien olla buldoggeja. - Tiedättekö muuten että näätäeläimet ovat hirveen kiukkuisia eläimiä? Esim. LuMikko on niistä pienikoisin, mutta jos jonkun pullean kokoisen Rotan kanssa vastakkain tulee, niin Rotta on se joka lähtee juoksee kauheeta vauhtia pakoon. - Semmosia ne on, Näädät.

      Poista
    2. Nostalgiaa janoaville

      https://www.youtube.com/watch?v=BI7YPOLyPoM

      Poista
    3. Anonyymi,
      minusta tämä on paljon paljon nostalgisempi kipale. Siinä Ismo Alanko laulaa ja Hassisen Kone esittää: "Мой Адрес Советский Союз" joka suomeksi on suurinpiirtein... öhöm, öhöm... "Postiosoitteeni on neuvostovenäjä". Oli ihan huippuiskelmä siihenaikaan kun minäkin heillä totanoin kävin. - Ihan kimmoisa iskelmä, täytyy todeta, ei mitään rautalankaräminää, ehei. Ei sinne päinkään!


      suomalaisetkin sanat tähän googlesta löytyy. mutta mitä niillä?

      Poista
    4. Hitsi,
      jos Perussuomalaisetkin tekisi tämmösiä lauluja, äänestäisin heitä heti, vaikka ylihuomenna, saatana. Eikä yhtää hävettäisi. Onhan heillä tää herra Hakkarainen, siitä äkkiä vois riimitellä nykyajan "Horst Wesselin", vesseleitä kun kumpikin ovat.


      https://www.youtube.com/watch?v=MMQ5U1HDt2w&index=13&list=PLac4lPsulcqwWQKZTZSOEtnuZ2Tlog52V


      Jaa, ette muka tiedä kuka (Tapsa tietää!) Horst Wessel oli? Höh. Tai ei sev väliä. Tässä alkuperäinen sävellys. Sanat on muualla. Kai nekin googlettamalla löytyy. Mutta antaa olla.

      https://www.youtube.com/watch?v=9u94JV7GW1A

      Poista
  41. Tässä heikenetty puolikomppaniallinen naisturisteja on lähdössä lomailee Airistolle.

    https://www.youtube.com/watch?v=fAHtbjTpepE

    Airiston Helmen maisemat on mulle tuttu paikka kun mullakin oli siellä (vanhempieni ostama) lomamökki. Helikopterikenttää siinä pihalla ei ollut kun tulin sinne yl. Lada 1200 S autolla. Kerran yhtenä viikonloppuna vein sinne äijäporukan kankaalaisia - mitä meitä nyt oli, ehkä seisemän? Juotiin ja saunottiin. (Mutta ei muistaakseni seikstailtu?) Kun kävin aamulla haistelemassa ilmaa ja tulin takaisin kämpälle, jossa oli kauheesti krapulaisennäköisiä äijänköriläitä, sanoin että "hitsi, tuolla kalliolla istu neljä hyvännäköstä akkaa jotka puhu viroo. en uskaltanut mennä lähemmäksi heitä". En ole ikinä - siis IKINÄ - nähnyt miten nopeesti ihmiset pystyy pukee vaatteet päällensä, ihan noin vaan, ja ryntää kauheeta vauhtia sen jälkeen ulos! Herran Jestas kun se oli meinnkiä, höyry vain ilmaan leijailee kun ne häipy. Simpsalabimp! Minä istuin ja join viskiä ja mietin ajatuksiani ja odotin... eikä tarvinnut kauaa odottaa kun ne ryntäskin kaikki takaisin ja sano mulle "vittu, siellä mitään virolaisia ämmiä ole"... He oli oikeaasti mulle ihan vihaisia, vähän aikaa, tai ainakin sen näköisiä. Emmä tiedä. Ihmisistä on vaikee sanoo mitään vaikka ne tuntiskin.

    VastaaPoista
  42. Tässä taas vaihteeksi naissilmää ilahduttavaa miesjalanheittoa

    https://www.youtube.com/watch?v=T4chpyTIE5Q

    Tosin siellä lopussa ryntää naisiakin lavalle, mutta kannattaa lopettaa katselu siinä kohdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo zorbasta tanssivat ukot on Mikiksiä!? Kai sinä nyt meikäläiset tunnet. Senkin... sivistynyt ja kultivoitunut ja ihana pehmoirstailija.

      Poista
    2. Olipas se esitys hyvää mieltä tuottava. Ehdottomasti kannattaa katsoa loppuun asti.
      Siinähän yhdistyi myös mukavasti joukkuevoimistelu ja tanssi.

      Poista
    3. Niin oli, tuommoista taitoa on nautinto katsoa. Ihmisten pitäisi nauttia enemmän taiteista, eri lajeista. Niin paljon on kaunista olemassa!

      Poista
    4. Nam! Tosin en ole ylipäätään kansantanssien, saati kreikkalaisten sellaisten ystävä, vaikka puolivuosisataisilla synttäreilläni kreikasta lomalle saapuneet ystävieni ystävät vastahakoisesti tansseja suostuivat pihanurmikolla esittämään. Suurin osa suomalaisista on Kreikka-faneja, minä matkustan mieluummin muualle, milloin matkakuume iskee.

      Poista
    5. Mutta todellakin, kuten Ripranie huomioi, monipuolista kunnonkohotusta jos mikä. Taustamusiikki kehittänee samalla myös "sielun lihaksia".

      Poista
  43. Kaikki hyvin. Tämä työkoneeni (MacBook Air) joka reistaili, on nyt käynyt läpi tarkistuksen, jossa selvisi, että kysymys ei ollut "vierailijasta" vaan järjestelmäasetuksissa löytyneestä virheestä. Virustutkimuksessa ei viruksia löytynyt. Jännää, katoaako tämä ilmoituksenluontoinen kommentti kun painan tuota sanaa "julkaise".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että virhe löytyi. Tuommoisesta en ymmärtäisi itsekään mitään - järjestelmäasetusvirhe. Kuka sen on tehnyt? Järjestelmä itsekö? Jos, niin tietokone ei olekaan erehtymätön.

      Poista
    2. Tietokone on vaikutuksille altis. Ja tuntuu olevan totta, että kaikki mitä koneellesi laitat, säilyy ikuisesti, tai ainakin koneen kuolemaan asti. Kaksi koneen kuolemaa olen joutunut todistamaan. Toisessa kone tappoi itse itsensä, eli sen emälevy halkesi, ekä mitään sen sisälmyksistä voinut pelastaa. Toisen tapoin itse, painoin koneen takana olevaa nappia. Luulin että se sammuttaa koneen, jota en muuten saanut sammumaan. Se kyllä sammutti, mutta se sammutti koko sen tietsikan elämän. Kuului valtava pamaus, ja tuntui kuin tulenliekit olisivat roihahtaneet koneen takaosasta. Mutta se osoittautui pelkäksi savuksi. Siihen savuun se kone kuoli. Molemmat koneet kuuluivat heimoon PC. Kaikki, mitä olin niille ladannut, olivat kenenkään saavuttamattomissa takuu varmasti.

      Nuorempi sukupolvi vaatimalla vaati minua vaihtamaan koko koneen sukupuuta. Koska olen vaikutteille altis itsekin, hylkäsin PC:n ja hankin Macin. Ja sillä tiellä ollaan. Kaikki laitteet ovat Macia. Piti opetella koko ohjelmiston käyttö uusiksi. Mutta sehän tiedetään, että kaikki uusi lepää vanhalla pohjalla. Vaihtovaiheessa osa vanhaa ohjelmaa tuli siirretyksi uuteen ohjelmaan. Silloin tällöin se aiheuttaa näköjään häiriöitä. Mutta sen olen oppinut, että yleensä tietokoneen käyttö kysyy kärsivällisyyttä, sillä oli PC tai Mac, koneen syvimpiin mielen ailahteluihin on pakko tottua.

      Poista
    3. Selvennykseksi lienee hyvä mainita, että noiden kuolleitten koneiden jälkeen olin hankkinut vielä yhden PC, joka on edelleen käytössä ja voi hyvin. Pidän sitä varalla, vaikka harvemmin sitä käytän, sillä se on Maciin verrattuna äärettömän hidas. Mac on siinä samassa valmiina ja kaikki tapahtuu sillä nopeasti. Se taas säästää hermoja.

      Poista
  44. Tiedostot noista vanhoista höyrykoneistasi voidaan mitä todennäköisimmin pelastaa takuu varmasti. Se jonkin verran toki maksaa. Tämä Norjassa sijaitseva laboratorio purkaa tietokoneen kiintolevyn sektori sektorilta ja poimii sitä kautta datan tavu tavulta. Hinnat ovat silloin vaikkapa yli 10.000 € per GT. Jos on kyse esim. firmalle äärimmäisen tärkeistä tiedoista ja tiedostoista, joista ei ole varmuuskopioita (miksi ei ole!!??!!) niin pikku summahan tuo silloin on.

    Aiheesta hieman enemmän (mutta myös hieman huolimattomasti) kerrotaan alla olevassa linkissä. - Tarkoitan, että olen lukenut tästä firmasta paremmin ja yksityiskohtaisemmin kirjoitetun jutun. Mutta en nyt muista mistä.

    https://www.mikrobitti.fi/uutiset/kiintolevyn-tuhoaminen-ei-ole-niin-helppoa-kuin-luulisi-mutta-kaikkea-sekaan-ei-kesta/fa67cacf-f735-355d-80eb-3f833ab9f893

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, en mä kaipaa menneisyyttä, nykyisin elän päivästä toiseen ja joka päivä sattuu jotain kivaa ja hyvää, sitä ei vain aina huomaa. Pitää olla tarkkana. Ja jos ei satu mitään positiivista, tyrkkään jonkun negatiivisen nurin ja pyöritän sen toisen puolen näkyviin. Useimmiten se on hyvä. Kaikissa asioissa on ainakin kaksi puolta, voi olla enemmänkin. Hyvä ja paha kulkevat käsi kädessä ja ovat toisilleen tarpeellisia. Sen sinäkin olet varmaan huomannut. Pahan jälkeen hyvä maistuu tosi herkulliselta!

      Poista
    2. Yllä oleva mahtuu kaikki lauseeseen: Ainakin minä yritän. Aina ei onnistu ollenkaan. Mutta silti kantsii yrittää.

      Poista