4.12.2019

Kirjastohäpeä III





Ehkä muistatte paikallisen kirjaston Tummakulman, josta olen kertonut pariinkin otteeseen? Olen kohdannut tämän Tummakulman kiusallisissa kirjastotilanteissa, joista on kehittynyt fobiaan verrattavissa oleva pelko kyseistä ihmistä kohtaan. Oikeastaan jo tummat kulmat saavat minussa aikaan epämiellyttävän tunteen.

Viittaan vain lyhyesti noihin vanhoihin harmillisiin tapahtumiin, joista löytyy täydellisemmät merkinnät muualta blogistani. Yhden kirjan kannet söi Manu-koira, yksi cd tärväytyi päälle lorahtaneesta viinitilkasta, yhden kirjan aukeama nokeentui Marian ilmestyspäivänä kissan häntäpalon yhteydessä ja yhden kirjan sivut punaviinilorauksesta. Lukija koettakoon nyt parhaansa mukaan välttää ajatusta vaarallisista eläimistä ja turmelevasta viinistä. 

Vaan nyt se uusin tapaus. Einesbaarissa on nimittäin  parhaillaan jutustelun alla Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli, ja oma lainakirjani on raskas ja vanha ensipainos vuodelta 1997. Yli kaksikymmentä vuotta vanha laitos, jonka kirjastonhoitaja kaivoi minulle jonkin hyllyn uumenista, kun en halunnut pienipränttistä pokkariversiota, joka oli tilattuna haarakirjastosta. 

Seitsemännen portaan enkeli irtautui kansistaan, kun olin puolivälissä kirjaa. Olen nyt pattitilanteessa. Kirja pitäisi lukea loppuun, jotta voin sanoa painavan sanani siitä. Vaan en voi, koska kirja on olohuoneen pöydällä eräänlaisessa painovirityksessä selkämys liimattuna Ziczac-liimapuikolla, raskaan kirjan (Viron historia) alla. Jos heilutan arkkupöytää, paino tipahtaa ja liimaus menee pieleen. 

Mietin, uskallanko enää avata kirjaa ennen palautusta, joka pitää myös tehdä varoen. Varoen kirjaa ja varoen Tummakulmaa, joka on epäonnekseni todistanut entisiä kirjavaurioitani ja ottanut vastaan korvausrahojani. Hän on tarkka ihminen, ja luulen hänen tarkistavan palautetut kirjastotuotteet  yksitellen suurennuslasin kanssa. Jos käyn pudottamassa kirjan salaa luukusta öiseen aikaan, kirja voi irrota kansistaan. Salaukseni on aina paljastunut, kuten cd-levyn kohdalla, jolloin hän tuli pilaantunut tuote kädessä etsimään minut hyllyrivien välistä.

Vaan aasinsillalla lopetus. Häpeää on nyt muuallakin, suurempaa kuin minun. Antti Rinne häpeää, Sirpa Paatero häpeää ja taitaa kohta hävetä Pekka Haavistokin. Eniten pitäisi mielestäni hävetä Sanna Marinin, jolla on tuhannen taalan valttikortit käsissään, ja mitä tekee tämä ihminen - ottaa tukea Antti Rinteestä, jota ehdottaa uudeksi hallitustunnustelijaksi pois potkitun Antti Rinteen tilalle.

(Maalaus, Frida Kahlo -selfie)

199 kommenttia:

  1. Heh heh, hallitustunnustelijan pitää olla demari, miksi puheenjohtaja Rinne ei kelpaisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna saa tästä tempustaan minulta pisteet. Hänellä taitaakin olla aika tavalla poliittista vaistoa ja pokkaa.

      Nämä hallitustunnusteluthan ovat pelkkä muodollisuus, ja nyt hän panee kepulaiset kiemurtelemaan Rinteen edessä.

      Rinnekin saa pisteeni siitä, ettei itke ja paru, vaan hoitaa hommansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valtiomiesainesta.

      Poista
    2. Aika moni äänestäjä tuntuu kuitenkin edellyttävän edustajilta enemmän moraalia kuin taitavaa laskelmointia.

      Poista
    3. Poliitikon hyve on pelottomuus. Pellen mielestä se on laskelmointia.

      Poista
    4. Pikemminkin moraalia kunnioittava voi olla peloton, sillä hyve kysyy rohkeutta, koska pahe taistelee likaisin keinoin moraalista piittaamatta.

      Poista
    5. Jos edellinen osoittautui liian vaikeaksi, niin sanotaan nyt niin, että peloton Antti Rinne uuden hallituksen kuninkaantekijänä on kyllä kävelevä katastrofi omilleenkin.

      On suomalaisen demokratian kuolema, jos sekavien lausuntojen, epäluottamuksen ja valehtelun takia eroamaan pakotettu pääministeri kutsutaan muodostamaan uutta hallitusta vieläpä niin, että saattaa päätyä siihen ministeriksi. Onko Suomessa moraalilla eduskunnassa enää mitään arvoa?

      Poista
    6. Todellisuus on kanssasi erimieltä. Olisipa muuten hienoa, jos Antti Rinteestä tulisi omistajaohjauksesta vastaava ministeri! Näyttöä on!

      Poista
    7. Näinhän ihmisen elämässä usein käy. Todellisuus lyö sinua korville.

      Tuskin uskon lukemaani: eduskunnassa on pyöröovet.

      Epäluottamuksen vuoksi juuri eroamaan pakotettu ministeri valitaan samalla ovenavauksella uuden hallituksen muodostajaksi.

      Only in Finland.

      Poista
    8. Kysymys oli kepulaisen luottamuksesta. Se meni ja tuli.

      Poista
    9. Nähtävästi et lue etkä seuraa lehtiä ja niiden uutisia ja uutiskeskusteluja.

      Aivan yleisesti ja nopeastikin näkee tälläkin hetkellä, että kyse on kansalaisten selkeän enemmistön epäluottamuksesta pääministeri Rinteeseen. Ja nyt myös ulkoministeri Haavistoon.

      Kepun toiminta lässähti Kulmunin arkuuteen. Puolue joutui täysin tuuliajolle.

      Poista
    10. Onneksi emme elä missään somekratiassa.

      Poista
    11. Kenties se onkin onni, että elämme somekratiassa.

      Käyhän sinäkin lukaisemassa Ylen sivuilta allaoleva juttu, ja avaa siitä se Avoimen tiedotteen linkki. Siellä on ulkoasiainhallinnon työväestön kirjoittama tiedote ja ihmettely ministerinsä salaisista toimista, josta he eivät saa tietoa - muuta kuin somesta lukemalla.

      https://yle.fi/uutiset/3-11106282

      Somelehdistä kansalaisetkin tietonsa saavat. Onneksi somea ei voi polttaa roviolla.

      Poista
  2. Voi Iines kulta, älä pelkää. Ei se kirjastotäti sinua kuitenkaan syö tai lyö. Minunllakin kirjastoautosta lainaamani ko. kirjankannet oli teipattu sivuniteeseen kiinni. (sitä ei tiukkapipo kirjojen korjaustöissä olevien tätien mukaan koskaan saa tehdä)
    On kai ihme, jos noin paksun kirjan kannet kestävät lukemattomia lukijoita vaurioitumatta vuosien kuluessa.
    Olenkohan jo neuvonut aiemminkin sinua, mutta mene tummakulman eteen ilman pelkoa. Jos liimaus kestää, ei todellakaan mitään pelättävää, jos ei, sanot tädille, tuimasti ja tuikeasti: että eikö kirjasossa ole ammattitaitoista kirjojen korjaajaa, kun kirjat ovat näin huonossa kunnossa. Sitten alkaa vuorostaan se "kahlo" pelätä sinua.
    Rahalla suuristakin yhteisen kirjasto-omaisuutemme vahingoittamisista aina selviää.

    VastaaPoista
  3. Ei syökään, eikä lyö, Leonoora. On vaan tuiman näköinen paksuine ruokkoamattomine kulmineen. Kovasti muodikas kyllä nyt, kun tummat paksut kulmat tuntuvat olevan trendikkäitäkin.

    Häpeäni vain oli valtava, kun kirjastonainen cd-viini-tapauksessa yhytti minut hyllyrivien välistä kuin varkaan, niin että hätkähdin. Varmaan häpeään liittyy yleistä häpeää alkoholin vähäisestäkin juomisesta - olenhan koko lapsuuteni joutunut häpeämään ja pelkäämään isän juomista. Enhän minä saanut suustani ulos totuutta, että kappas vaan, kun kaatui hiukan viiniä levylle. Muistaakaseni kehitin mielessäni jonkin mehuselvityksen - armelias unohdus on pyyhkinyt tämän kohdan pois muististani.

    Tuo ehdottamasi mainio repliikki oli minunkin mielessäni. Kirjahan on ikivanha ja oli varmaan jo heikossa hapessa. Mielelläni kyllä maksan aina tärväämäni kirjat, sen verran upeaa palvelua suomalainen kirjastolaitos harjoittaa. Korkeasti koulutetut kirjastotädit pienellä palkalla meitä juoppoja lukijota holhoamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikken olekaan tummakulma, ainoastaan äijä julma, niin hieman hämmästälen sitä miten monta kirjaston kirjaa oletkin onnistunut tärvelemään!?

      Minulla on taatusti takanani yhtä monta kirjastovuotta ja -kertaa kuin sinullakin, mutten ole vielä tärvellyt yhtä ainoaa kirjaa.

      Mutta minulla on käly, jolle lainaamiani kirjoja joudun aina vahtimaan ja varjelemaan, yleensä huonolla menestyksellä.

      Poista
    2. Niin monta, niin monta, on meillä hyytynyt..

      Taidan olla parantumaton kirjantuhooja. Kannatan lämpimästi sitä, että kirjaston kirjoihin liimattaisiin taas etusisäkanteen yleiset lainausohjeet: Älkää viekö kirjoja kääreettä ulos. Älkää antako kirjoja lasten käsiin. Älkää antako kirjoja humalaisten ja huolimattomien käsiin.... Ja mitä näitä nyt oli.

      Poista
  4. Maksaessani taannoin kadottamani kirjastokirjan ,hämmästyin halpuutta. Sieltähän voisi häikäilemätön ostaa kirjoja ale-hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni meillä otettiin uuden kirjan hinta. Yhden kerran kävin etukäteen ostamassa kirjakaupasta vastaavan kirjan ja vein sen Tummakulmalle. Ilahtui. Sain pitää nokeentuneen painoksen.

      Poista
  5. Ai, miten kiva! Siis mikä? No kun pääsin tänne Iineksen blogiin pistäytymään. Maailma on rieponut minua mukanaan sinne ja tänne, paikasta toiseen, mielialasta toiseen ja jopa ajatukset ovat pöllänneet niin paksuna pilvenä pään ympärillä että ne ovat yhdessä muiden
    tapahtumien kanssa saaneet aikaan pelkkää väsymystä. Ja väsymys, mitä se saa aikaan, on varmaan kaikkien tiedossa.

    Lepo on kuin tulisi kotiin. Ja vastassa oli Tummakulma. Hänen ilmeestään on helppo lukea, miten elämä voi olla kärsimystä täynnä, mutta silti on elettävä. Olen lukenut tuon meksikkolaisnaisen elämänkerran ja ihailen hänen henkisiä voimiaan olla uikuttamatta tilanteissa, joista moni ei selviäisi ollenkaan, ainakaan valittamatta.

    Ja Iinekselle on pakko sanoa, että teki hän minkä jutun tahansa, se on tehty ammattimaisella taidolla, eikä siitä puutu sitä huumorinpilkahdusta, joka on kuin hänen tavaramerkkinsä ja jättää hyvän mielen lukijalle.

    Häpeää voi tuntea kuka tahansa vaikkei mitään erikoista olisi edes tapahtunut. Ei se ole mielestäni mikään paha asia. Se on paljon pahempi, jos ei tunne häpeää ollenkaan. Jos mielestään on aina oikeassa, vaikka todisteet osoittaisivat jotain muuta.

    Olen seurannut viime päivien "suuria molskahduksia" poliittisissa ym. asioissa ja tuntenut jonkin verran myötähäpeää, mutta etupäässä olen kokenut näkemäni ja kuulemani jännittäväksi "saksalaiseksi sarjaksi", unohtanut kokonaan että kysymyksessä on armas kotimaamme, jota rukataan mitä merkillisimpiin asentoihin, kun VALLASTA taistellaan. Jännä nähdä miten asiat tästä eteenpäin sujuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu sanoistasi! Minuakin tämä aika jännittää, ja on kuin maailma olisi tullut jotenkin hulluksi. Mieliä pahoitetaan milloin mistäkin pikkujutusta ja valtiolaiva tutisee.

      Uusin on tämä ulkoministeri Haaviston tapaus. Ensimmäinen särö on ilmestynyt tämän täydellisen ihmisen henkilökuvaan. Saapas nähdä, mistä on kyse ja kuinka käy. Itse en ymmärrä piiruakaan valehtelua. Luottamus menee iäksi.

      Poista
    2. "Mieliä pahoitetaan milloin mistäkin pikkujutusta ja valtiolaiva tutisee."

      ... yksi feministi kulki hirttoköysi kaulassa... ruma ja kalju feministi oli täräyttänyt tissinsä kuvaruutuun...

      Poista
    3. Ei kai noista valtiolaiva tutise, että feministit ovat pahoilla mielin itsenäisyysjuhlassakin.

      Poista
  6. Tuskin tuollaisesta vahingosta kannattaa huolestua, seuraukset jäävät pieniksi. Tuntuvan rahallisen korvauksen lisäksi korkeintaan vuosi lainaus- ja porttikieltoa, sekä kirjallinen selvitys siitä, miten aikoo jatkossa kehittyä kirjastopalveluiden käyttäjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, Rickhard Kaunokirja, mutta unohdit leirityksen: pari vuotta uudelleenkasvatusleirillä Iivantiiran emäntäkoulun kantakirjapiirissä opettaa Iines-neidon ymmärtämään eron omien ja yhteiskunnan kirjojen välillä.

      Poista
    2. Näin lievä tuomio koskee vain ensikertalaisia. Mutta nyt kun on kyse patuneesta moninkertaisesta rikollisesta, niin ehdonalaista tulee vähintäin. Hyvä ettei häkki heilahda! Ja lisäksi joutuu Kirjastoväen ja Vanginvartijoiden pikkujoulujuhlissa esiintymään Homsantuuna (vrt. Minna Canth) yhtä monena vuonna kuin on runnottuja ja pahoinpideltyjä kirjoja. Varma on näin!

      Poista
    3. Kannatan kaikille selkeitä rikoksen seuraamuksia enkä mitään lespauksia ja kehityskeskusteluja. Rangaistus vaan rikollisen päälle ja sanktiot käyntiin.

      Jospa sitten minäkin oppisin kunnioittamaan pyhiä kirjoja niin, että lukisin vain sunnuntaisin puhtain käsin, istuen kovalla tuolilla selkä suorana, ja kirja molemmissa hyppysissä, ei pöydällä lasin vieressä. Ja poistuessa suorituspaikalta lukukohtaan siisti kirjanmerkki ja kirja kiinni ja piukasti hyllyyn.

      Vaan vienosti kysäisen kohdallani paljousalennusta. Paljonko kakku lyhenisi näin monesta tärväämisestä? Luin nimittäin juuri miekkosesta, joka raiskasi kehitysvammaisen. Koska hänellä oli päällä jokin muukin tuomio, tuomari antoi miekkoselle paljousalennuksen tuomioon.

      Poista
    4. Ja jos saan vaikuttaa rangaistukseeni, niin Iivantiiraan, kiitos.

      Tuo Homsantuuna esiintyminen Tummakulmille olisi hirveä koettelemus. Mieluummin kehityskeskustelukin.

      Poista
    5. Ilman muuta tulee paljousalennusta, oivallinen huomio. Itse asiassa tärveltyjä kirjoja onkin niin monta, että saat esittää pääosan Ämmänsaaren akkayhdistyksen kesäteatterin Kymmenen pientä neekeripoikaa -esityksessä. Ne "n-kerit" ovat mustaksi öljyttyjä h-moja, jotka tanssivat ympärilläsi mu.. hmmm... ilkosillaan.

      PS. Vältän käyttämästä sanaa "muna", sillä pelkään että Turun Muna -konserni haastaa minut markkinaoikeuteen tavaramerkkinsä loukkauksesta.

      Poista
    6. Esitys käy, ja Kymmenen pientä alkuperäpoikaa -performanssi kuulostaa kelpo näytökseltä. Otan rypsiöljypullon mukaani.

      Toinen vaihtoehto olisi tietysti kiehtova satukuvaelma Antti, joka kuninkaantyttären sanoissa solmi ja pääsi kuninkaantekijäksi ja lopulta kuninkaan paikalle. Happy end ja esirippu. Aplodeja.

      Poista
    7. Kansanperinteessämme onkin monia maineikkaita Antteja, ihan kärjessä kolmikko Isontalon, Rannanjärven ja Rokan Antit - mutta se Antti, jota nyt haeskelet lienee Puuhaaran Antti.

      Hänen tarinassaan on niin osuvia yhtäläisyyksiä Rinteen Antin tarinaan, ettei se voi olla sattuma. (Totesihan jo Nietzschekin, että voittajat eivät usko sattumaan.)

      Molempien Anttien eteen kasattiin kaikenlaisia esteitä ja kataluuksia, mutta niinpä vaan molemmat selvisivät niistä tuosta vaan, hupsis kupsis.

      Milloinkas ne seuraavat pressanvaalit ovatkaan?

      Poista
    8. Tyhmä kauppias jätti vauvan oksalle.

      Poista
    9. Antti Puuhaara on tosiaan onnella ratsastaja. Kuoleman uhassakin hän selviää pälkähistä ja jopa naimaan vaikutusvaltaisen tyttären.

      Vaan miten mahtaa käydä nyt Pekan? Onko hänkin onnenpoika?

      Käykö hänen kuin Pekka ja susi -sadun Pekan? Kukaan ei toistettujen valheitten jälkeen usko häntä. Eva Biaudet & Knit uskoo, mutta menettääkö tämäkin ryhmäymä lopulta luottamuksensa? Joutuuko Pekka peräti suden suuhun?

      Poista
    10. Tähän asti Pekka on näytellyt empaattista, ylirauhallista ja kilttiä joka äidin toivevävyä.
      Alkaahan se kiivas johtaja-oinas vihdoinkin näyttää sarvensa.
      Ei jatkoon!

      Poista
    11. Liian hyvä ollakseen totta.

      Olen itsekin äänestänyt Pekka Haavistoa, silloin kun hän oli Sauli Niinistön vastaehdokkaana. Ajatella. Sauli on osoittautunut hyväksi presidentiksi, mutta luottamus Haavistoon karisi tämän nyt esillä olevan tapauksen aikana. Loputtomia selityksiä omasta oikeassa olemisesta.

      Samaan aikaan Haavistoon yhä uskovat syyttävät mediaa ajojahdista ja tyhmän kansan manipuloinnista. Tässäkin on takana lukemani mukaan Sipilä, persut ja porvareitten hallinnoimat lehdet.

      Totuus on vaikea nielaista. Lehtirovio tästä enää puuttuukin. Vaan somea ei voi polttaa, niin kuin tuolla toisaalla totesin.

      Poista
    12. PS Aikanaan Turun torilla poltettiin Tiedonantaja-lehtiä iso pino. Siellä oli reippaita nuoria valamassa öljyä liekkeihin.

      Nyt on samanlainen tuomion henki vapaan somen yllä. Se prkl kun menee ja kertoo muuta kuin oikeamielisten totuutta. - Aivan oikein. Törmäsin tänään eräässä blogissa kommenttiin, jossa sen esittäjä puhui "meistä oikeamielisistä" vastakohtana muiden erilaisille mielipiteille. Oli vaikea uskoa silmiään.

      Vaikka minäkin paasaan täällä omia mielipiteitäni, en osaa ajatella niin, että ne olisivat "ainoita oikeamielisiä" ajatuksia. Semmoisia kun ei voi kenelläkään olla.

      Poista
  7. Mitä Frida Kahloon tulee, arvostaisin häntä paljon enemmän, jos olisi tehnyt hieman vähemmän noita kaikkia pelottavia, kammottavia, selfieitään. Ainoastaan trendipellet tuollaisista tykkäävät. - "Eiks sustaki oo upeita, vaik tietysti vähän kaameita! - Otaksä vähän lisää tät bujoleetä?"

    VastaaPoista
  8. Frida Kahlo on tosiaan kaikkien selfieitten äiti. Hänen rakkain kuvauskohteensa oli hän itse. Jonkin verran on kuvia myös hänen miehestään, mutta vain murto-osa. Tätä nykyistä Instagram-someaikaa Kahlo olisi varmaan rakastanut. Kun kirjoittaa Googlen kuvahakuun Frida Kahlo, avautuu alle aukeama, jossa on vain Fridan kuvia Fridasta.

    Pidän Frida Kahlon värien käytöstä.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen tuli ja vesi pariskunta. Fridan aviomies Diego Rivera ei ollut mikaan kiiltokuva-poika, mutta hänen karismansa ja kuuluisuutensa kiehtoi muitakin naisia. Frida Kahlon kanssa taide ja poliittinen sama vakaumus osaltaan yhdistivät. Mukana oli ilmeisesti intohimoista rakkauttakin, koskapa avioituivat kaksi kertaa toistensa kanssa.
    Frida parka sairasti lapsena polion ja joutui myöhemmin liikenneonnettomuuteen. Kivut aiheuttivat jatkuvaa kärsimystä.
    Millaisista aiheista hän olisikaan maalannut tauluja ilman särkyjä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fridahan oli kuuluisan alkusosialistin Lev Trotskin rakastajatar, hänen joka hävisi Stalinille kamppailun Neuvostoliiton johtajuudesta. (Siis vähän kuin olisi Rinteen Antin rakastajatar.)

      Myöhemmin Trotskin lähipiiriin soluttautunut söpö poika löi häntä jäähakulla päähän. Stalinin poliittisessa ohjauksessa.

      Suomen kannalta Trotski olisi todennäköisesti ollut yhtä huono vaihtoehto kuin Stalinkin.

      Poista
    2. Aiheesta tuli joskus dokumentti televisiossa.

      Poista
  10. Eilen illalla M.Veitola oli Sofi Oksasen luona yökylässä. Ihme, että kirjailija oli suostunut ohjelmaan. Kustantajat voivat jopa velvoittaa pysymään julkisuudessa kaikin keinoin. Eräs tapa tämäkin, mutta eikö tuo Sofin päässä oleva villalanka-harakanpesä joutaisi jo kierrätykseen. Alkaa menettää hohtonsa erikoisuuden tavoittelussa. Jos omat hiukset ovat ohuet, voisi kokeilla lesbo-lookkia:
    ajeluttaa sillä luottokampaajallaan ohimot paljaiksi, tai koko pään paljaaksi. Toki pientä ihmistä suurentaa isonnettu päävästinki ja voihan turakasan taakse piilottaa vaikka kyttyrän.
    Hyi kun olin tuhma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepakko-lookin myötä seuraisi suuri ja uusi "suksee". Kaikki heterotkin kun nykyään rakastavat saman sukupuolista "rakkautta" ( Tansseissa myös tähtien kanssa tai Finlandia-palkinnoissa) vaikka Sofi taitaakin olla miehen kanssa avioliitossa.

      Poista
    2. En ole katsonut näitä Veitoloita ensimmäistäkään. Asetelma ”avaudun nyt teille televisiossa” ei pure minuun. Veitola sen sijaan tuntuu naiselta, jolla hyvä kuuntelutaito, joskin osaa ottaa myös tilan haltuunsa. Älykkäämpi kuin Tuomas Enbuske, jonka kanssa oli joskus jossakin ohjelmassa. Parhaat toimittajat televisiossa ovat sellaisia, jotka osaavat pitää suunsa kiinni ja korvat auki. Hölöttäjiä ja jopa kirkujia on liikaa.

      Poista
  11. Lisättäköön, että hauska ja älykäs persoona Sofi on. Ja kirjoittaa hän osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten komppaan Leo-Nooraa, mutta kirjoittaahan Sofi nimenomaan ei kauhean hyvin osaa. Siitä huolimatta esim. Puhdistus on hyvä ja tärkeä kirja.

      Poista
    2. Tosiaan, Sofi on yksi kaikkein kömpelöimmistä sanojen peräkkäin laittajista. Huonoista huonoin.

      Poista
    3. No jos te miehet olette sitä mieltä Sofin kirjoitttajan taidoista, niin en pane hanttiin. Olen lukenut vain "Puhdistuksen", joten mielipiteeni perustuu siihen miten suosittu kirjailija Oksanen on kansan keskuudessa. Tai tarkemmin keski-ikäisten rouvien keskuudessa.

      Poista
    4. Minäkään en ole Sofi Oksasen himolukija. Pidän hänen romaaniensa rakenteita hieman hajanaisina ja väljinä. Einesbaarissa on hänen Kyyhkyskirjastaan Tapsan pitkä esittely ja minun pieni juttuni jostain hänen välityöstään. Normaa olen viimeksi lukenut. Nyt tätä uusinta en ole lukenut.

      Poista
  12. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille, kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leonoora. Hyvinhän se sujui. Ei tainnut kumpikaan poliittinen äärilaita tehdä tihutöitäkään. Mistäköhän se juontaa, että juuri itsenäisyyspäivänä halutaan osoittaa mieltä? Eikö itsenäisyys nyt sentään ole kaikille tärkeä ja kunnioitettava asia, kaikkien yhteinen juhla?

      Poista
    2. No kuinkas te juhlitte itsenäisyyttä? Oliko iltapuvut ja soittokunnat? Valssit, boolit ja kunniamerkit? Minä kävin vaarin sankarihaudalla ja laitoin toisen kynttilän sodassa kadonneitten muurille. Sitten osallistuin fasismin vastaiseen mielenosoitukseen. Inga rasister på våra gator!

      Poista
    3. Sytyttämällä kynttilän äidin ja isän kuvan viereen. Ja katsomalla linnan pukujuhlia. Olemalla nettiyhteyksissä Saksaan siskon kanssa, joka katsoi juhlia Areenan suorasta lähetyksestä. Hänellä paloi kaksi sinivalkoista kynttilää Suomen pienoislipun molemmin puolin.

      Yksi mies ei kätellyt Jenni Haukiota, mikä osoitti hänen kulttuurinsa mädännäisyyttä. Eipä se Jenni Haukiolta ollut pois. En huomannut yhdenkään naisen suivaantuneen tästä. Sen sijaan yksi feministi kulki hirttoköysi kaulassa. En ole ihan varma, kenet hän halusi hirttää, ei ainakaan tätä naista halveksinutta miestä. Toinen ruma ja kalju feministi oli täräyttänyt tissinsä kuvaruutuun linnan jatkoilla. Tästäkään ei ole tietoa, että mitä vastaan ruma performoi.

      Poista
    4. Sitaattisi on voimakkaasti värittyneestä ääriliikkeen lehdestä. En jaksa lukea propaganda-artikkeleita.

      Löytyyhän natsien marsseista tietoa luotettavistakin lähteistä Helsingin Sanomia myöten. Ja äärivasemmiston anarkistien marsseistakin. Kannattaa lukea lehtiä, jotka ainakin pyrkivät objektiiviseen tiedonvälitykseen.

      Poista
    5. Luulin, että olet perunut Hesarin tilauksen, koska se on anarkistilehti.

      Poista


    6. Tilaus loppuu vajaan kuukauden päästä, koska maksut kerätään etupainotteisesti. Paperilehti loppuu joulukuun lopulla, ja jatkan digilehden eli näköislehden lukemista.

      Syy lopettamiseen oli se, että HS kieltää osan keskusteluistaan anonyymeilta kirjoittajilta, vaikka henkilötiedot on anonyymin nimimerkin takana HS:ien tiedossa. Syyksi lehti esittää sen, että haluaa ”Suomen parasta keskustelua”.

      Oikeastihan oikealla nimellä kirjoittaminen ei millään tavalla takaa kommenttien laatua. Parhaat kommentit ovat usein nimimerkkikommentteja. Anarkia on Helsingin Sanomista yhtä kaukana kuin itä lännestä.

      Poista
    7. Niin, meitä anarkisteja; nuorisoa ja lapsiperheitä rattaineen, keski-ikäisiä pariskuntia että eläkeläisiä jne. oli lähes kolmetuhatta. Niin lehdissä luki, vaikka kyllä minä sen tiesin, koska olin mukana.

      Poista
    8. Liioittelet "anarkistien" lukumäärää. Tuskinpa kaikki rasismia vastustaneet marssijat olivat "anarkisteja". Eiköhän siellä enin osa ollut tavallisia maltillisia kansalaisia, jotka eivät vastusta tai vihaa valtiota eivätkä siihen kuuluvia pakollisia vallankäyttäjiä, kuten vaikkapa poliisia ja lainkäyttäjiä. Murto-osa tuosta määrästä lienee ollut anarkismin kannattajia ja potentiaaleja poliisihevosten hakkaajia.

      Poista
    9. Itse puhuit ylempänä: "Ja äärivasemmiston anarkistien marsseistakin." Tietääkseni niitä oli vain tämä yksi.

      Poista
    10. Nyt saivartelet. Kommentoin lehtien tiedotuslinjaa yleisellä tasolla. Joka vuosi on selostettu kummankin äärilaidan marsseja. Oli niitä yksi tai useampia per laita.

      Poista
    11. Kumpaa laitaa sitten itse symppaat? Yleisdemokraattista antifasistista ja -rasistista kansanliikettä vaiko natsilinjaa?

      Poista
    12. En ole minkään äärilinjan kannalla. Molemmat ääret ovat karmeita. En tarvitse ismejä tuekseni, ajattelen ilman tunnuksia ja tiettyjä logoja tai lippuja. Kannatan itsenäistä ajattelua ja tolkullisuutta kaikessa.

      Poista
    13. Sittenhän sinulle sopii tämä 6000 sardiinia -liike.

      Poista
    14. Pidä vain itselläsi tuokin liike. Minusta tuntuu, että tarvitset sitä enemmän kuin minä. Liikkeet antavat kivoja lisiä persoonaan. Eikö? Ne ovat kuin vaatteita..

      Poista
    15. Itse asiasta en tiedä mitään, mutta termi "yleisdemokraattinen" tuo mieleeni masentavia muistoja: se kuvasi suomettumisen aikana niitä poliittisia tahoja, jotka oman etunsa takia ja osaksi pelosta sulkivat silmänsä neuvostokommunismin hirmutöiltä ja yhtyivät sen propagandaan.

      Varmaankin ihan osuva nimitys nytkin.

      Poista
    16. Pitää vielä sanoa, että äidinkielen opettajani valtion poikakoulussa sanoi, että jos vielä kerran käytän sanaa taho ihmisistä kirjoittaessani, niin hän lyö minua tauluviivottimella päähän niin, että päädyn kadunlakaisijaksi, joita niitäkin yhteiskunta toki tarvitsee.

      Poista
    17. ”Poliittinen taho” on käypää kieltä tekstissä kerran käytettynä. Siinä on eri vivahde kuin poliitikko-sanassa ja sen kärki on leveämpi. Mikä tahansa kuvallinen ilmaisu on liikaa, jos sitä toistetaan, kuten sinä ilmeisesti teit. Monilla kirjoittajilla jonkin ilmaisun toisto on helmasyntinä.

      (Helmasynti - mistäs tämä ilmaisu tulee?)

      Poista
  13. Miten vietit itsenäisyysjuhlaa? Kävin saunassa. Käyn vuodessa circa 1-3 kertaa saunassa, eilen oli se yhdes niistä kolmesta. Saunomisen (n. 9 minuuttia) ja peseytymisen (n. 8,30 minuuttia) jälkeen tunsin oloni niin raukeaksi että asensin itseni sohvalle pötkölle. Siinäpä se loppuilta sitten menikin, kun olin pötkölläni.

    VastaaPoista
  14. Äsken kävelin kaupungille. Mutta koska istun niin paljon, mm. tietokoneen edessä, ja muutenkin, vedin jalkoihini ns. "kiristyssukat"... tai "lentosukiksi" kai niitä sanotaan, em mä tiä. (Tiedän taas sen - koska olen ottanut asioista selvää - miksi niitä tarvitaan: laskimsuonet eivät kykene pumppaamaan verta takaisin ylöspäin jos suonen seinämien ns. "koukut" eivät ole toimintakykyisiä, jnpp, ja niinhän on jos ihminen kärsii sydämen vajaatoiminnasta, joka on aika yleistä ja ilmenee siinä mm. että hänen nilkkansa turpoava... ja mitä minä tätä teile sen enempää selittämään kun ette kumminkaan ymmärrä. - Mutta näin kumminkin on.

    Niin.


    Tänään kävelin jalkakäytävällä joka liukasteli askelieni alla. ( huokaus ) Minulla ei ollut kiire mihinkään. Yks variskin joka kans käveli, eikä siis lennelleyt, nopeasti saavutti minut, ja rinnallani kun oli, puisteli päätään ja kiirehti sitten muualle. Kun luontokunnan jäsenetkin sua hylkii, mitä sulle jää jäljelle, ei kuule mitään. Ajattelinkin, että mitäs minä enää elämälläni enää teen... mutta jos ihminen ajattelee niin, niin eihän se voi vittu vie pitää paikkaansa? Tässäkään tapauksessa siis. Koska... tässä tapauksessa minua vastaan käveli karhurouva - hej, rakas mesikämmeniseni - niin ennen kun ehdin selittää mitään, hän löi minua kamalalla kämmenellään poskeen. Ja henki minusta pakeni heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. irjoitelmiani on verrattu Harmsiin, (Daniil Harms), tarkoitettu kai että ovat yhtälailla perseestä. En tuntenut Harmsia mutta otin selvää: outo oli lintu hän. Äsken Teemalta tuli elokuva joka käsitteli ko. henkilöä. Olen samaa mieltä monessa asiassa kuin hän mutta hyvin vieras hän minulle on. Ihminen. Tavaton.

      Poista
    2. Kuulantyöntäjä taimikä "kuuli tõukur" hän olikaan, niin vertasi minua Sergei Dovlatoviin. En tiennyt - voi herranjumala että hyvä oli etten tiennyt - mistä on kyse! Kuka teistä - rakkaat runkkarit ja muut Mangemankit - olette Dovlatovista kuulleet? Tarkoitan --- että jos joku kehtaa verrata minua (anteeksi, siis minua) Dolvatoviin... niin punastun ikiaikaiseksi kuin puolukka. Tai Paprika.

      Matkalaukku. Suom. Pauli Tapio.


      Jos pystytte lukemaan tämän kirjan - dostojevskin keskeisten teemojen kanssa pyörivän jutun - nauramatta 12-14 kertaa...

      ... niin hyvä on. Oikein hyvä.

      Poista
    3. Tarkoitan, että... Dovlatovin tapa kirjoittaa on upeaa. Aivan upeaa. (Ehkä siksi häntä on myös suomennettu, en tiedä.)

      Poista
  15. Ei kannata huolestua turhista murheista Tässä on maailman kaikkien aikojen paras kitarasoolo, joskus kolmen minutin jälkeen se alkaa. Prince.Ai jumalauta, parempaa en ole koskaan kuullut.

    VastaaPoista
  16. Rakastan musiikiia sen verran kun pystyn sitä käsittämään. Tai 'käsittää' sana on väärä... ja ymmärtäminen vielä väärempää. En kuuntele musiikkia mutta jos kuulen musiikkia se tulee mun sisälle, ja melkein kaikki (onneksi!) menee pois. Ne jotka jää, niiden kanssa olen ihmeissäni.

    VastaaPoista
  17. No juu, niin se meillä kaikilla menee. Kuuntele kuitenkin tuo Princen taivaallinen soitanta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelen, kuuntelen... tässä kipaleessa on paljon tuttua, sitä taustaa, minkä musiikkina ymmärrän... itkettävän kivaa melodiaa, parasta 60-luvulla tehtyä. (Tai en minä tiedä koska tämä on tehty mutta yhtä hyvää.)

      Jazzissa sanotaan asiat toisella lailla. Pidän siitä tavasta enemmän, improvisoinnista. Mutta kun kuuntelee tätä... mitä voi sanoa paremmin, ei mitään.

      https://www.youtube.com/watch?v=rrVDATvUitA


      Poista
    2. Höpö höpö tähän Bachia Höpö höpö.

      Poista
    3. Olet oikeassa. Entäs

      https://www.youtube.com/watch?v=S-lHrDPjGfQ

      ?????

      Poista
    4. Molemmat laittamasi ovat upeita, mutta, mutta. Ja mutta.

      Poista
    5. No, nirsunokka. ENTÄS TÄMÄ...

      https://www.youtube.com/watch?v=wYaEVSjg5BE


      tottakai tämänkin voisi laulaa paremmin mutta en tiedä miten. toivottavasti ite

      Poista
    6. Erittäin svengaava laulu. (Vaikka minulla on huonot nuottikorvat, niin tämä svengaa. Siis mun mielestäni.)

      Poista
  18. Matkalaukku. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2012.
    Haarakonttori. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2014.
    Ulkomuseo. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2016.

    Voi olla että näitä teoksia saa vain "tiskin alta". Tai "hyvin varustetuista siirtomatavaraliikkeistä", joka on sama asia. Mutta antaa olla vaan. (Itse tutustuin näihin teksteihin Äänislinnassa kun olin siellä radiosähköttäjänä 1952 -v. Mutta antaa olla senkin.)




    VastaaPoista
  19. "Kävelen kadulla joka kävelee minua vataan..." no ei nyt niin, oi ei niin. Ihmisestä siinä itsestä on kiinni mitä tapahtuu. Kun olin 17 -v, menin Riihimälle. Miksi, em mä tiä, mutta tapasin siellä Päivin. Siis käsittämätöntä. Jos siis Päivi ei olisi tavannut minua, en minäkään olisi tavannut häntä, voi hitsi. Päivi oli tetterinäyttelijä ja lasitehtaalla töissä, hänen äitindä suomenkielenopettaja, minä siltä väliltä. Tulin Forssasta. Entäs sitten... No, mitäs sen kummempaa. Kävimme Riihimäen Seurahuoneella ja joimme drinnkkejä humalluimme, ja tanssitin näitä kumpaakin naista - vetkuta vetkuta vei - vaikka en osannut tanssia, ja myöhemmin heidän omakotitalossaan panin Päiviä mutta hänen äitiään en. En muista muuta.

    VastaaPoista
  20. Marjukan luona hänen ovellaan kun kävin oli aina h-vetin (anteeksi, en tykkää kiroilla, mutta pakko sanoa näin) suuri susikoira. Siis scheferi, käsittääkseni. Jos olisin pannut sitä, tuota hauvellia siis, kai se olis rauhoittunut, mutta Marjukkaa menossa sinne panemaan olin, im'sory. Pidän elämistä, mutta en tykkää että ne syövät minut. Sitä tämä koirakin yritti mutta Marjukka telkesi sen kellariin, "hus hus", mikäs sen miellyttävämpää, ja kuuntelimme sen jälkeen Marjukan levysoitimwsta "I'm lonly boy'.

    Kaikki oli silloin lähellä, elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.youtube.com/watch?v=KKcCaCgMLBE

      rakastan teitä, ihmniset

      Poista
  21. Kirjastoista minulla ei ole mitään muita muistoja kuin hyviä. Forssassa se oli keskuskansakoulun alakerrassa, mikäs siinä, siellä oli myös hyvä vessa jossa kävin vetämässä (= peiliä vasten) kuivat. Joo. Joopa joo. Oli kiva sen jälkeen mennä runohyllyille ja lainata sieltä "merkityksellä ladattua kieltä". Enhän minä muuten kirjatosa siis käynyt. (Paitsi siis tietysti onanisoimassa, off koos.)

    VastaaPoista
  22. Tampereelle kun muutin, tai ennen sitä jo, rakastuin Eeva Liisa Mannerin ja Paavo Haavikon teksteihin. En sano kumpi on läheisempi kun en osaa sanoa sitä. Kyse ei ole älyllisyydestä - kumpa olisikin! Rakastan sanoja, niiden merkityksiä, siinä kaikki.


    Haavikkon en koskaan tutustunut. Kerran talvella - kun kaikkien palttoot haisivat räntälumelelle - voi hitsi kun haisivat pahalle, niin join kaljaa TööTööt talon räkäläkuppilassa. Eeva-Liisan kanssa pelattiin pajatsoa, kimpassa, ja hävittiin. - Mutta oi että meillä oli kiva olla. Oli, oli!

    (Kyllä minä sen tiesin että eeva-liisa lesbo on ja häntä pöydässä odotti tyttöystävä, en minä, mutta mitä sev väliä! Rakastin hänen runojaan, ja ihmistä.)

    En osaa sanoa asioita oikein mutta yritän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. E-L. Manner on minunkin suosikkilistallani ollut aina kärkijoukossa.

      Poista
  23. Olen yksin, yksin kesken kaiken. (niinkuin kaikki muutkin)

    aikoinaan ihastuin Märlinin junavaunuihin... nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret tiedä mitä Märklin edes on

    ei ne.


    Olen surullinen ihminen. Koska ihmiset ovat.

    VastaaPoista
  24. Faktat ovat faktoja ja miksi meidän niistä pitäisi tietää sen enempää. Ei munkaan mielestä. Olen käynnyt Hiski Salomaan lapsuudenkodissa... hylätty vilja-aitta Tööt-Tööt kylässä, siis Mikkelistä kun mennään "ei-minneään". Haistakaa paska. Suomi on kaunis maa, on järviä kaikkialla, ja meillä kaiki on hyvin, voi että, tia aikanaan oli...

    https://www.youtube.com/watch?v=C1kNnIrAQFs&list=RDWtcwkoXQcXw&index=4

    VastaaPoista
  25. esim. Iineksestä tykkään hirveen paljon. mutta hänen vihamielisyyttä 'muukalaisia' kohtaan, en ymmärrä.

    tykkään iineksestä. oi ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, olet ympäripäissäsi. Rakastan tekstejäsi, tätäkin tokaisua, mutta et sinä oikeasti mitään ymmärrä, minusta. Tulkitset asioita jostain kumman ahtaasta asetelmasta käsin. En vihaa ”muukalaisia”, mitä se sitten tarkoittaakin. Enkä pelkää.

      Poista
  26. Itsenäisyyspäivän illan olisi voinut viettää suuressa maalaistalossa viiniä juoden takan loimussa ja emännän tarjoamilla ruuilla herkutellen. Ei tullut lähdettyä, koskapa jouluaatto siellä tulee vietettyä neljän lapsen, kymmenen aikuisen ja kahden koiran kanssa.

    Itsennäisyyspäivänä kotibileisiin olisin voinut valita ylleni pitkän mustan leningin. Olisin voinut asetella kaulaani, korviini, ranteeseeni säihkyvän korusetin. Olisin voinut työntää isoihin jalkoihini Palmrootin mustat piikkikorkoiset kengät. En viitsinyt vaivautua, sillä vermeet ovat olleet vuosia, ellei kymmeniä käyttämättömänä vaatekaapissa. Lenkin ja saunan jälkeen puin ylleni flanellipyjaman ja villasukat. Hiukset saivat kuivua issekseen luonnolliseen kampaukseensa.

    Itsenäisyyspäiväillan naposelu-menyyn kokosin (päivällisen jälkeen) Zabatta-leivästä, sienisalaatista, mätitahnasta ja suolalohisiivuista,
    homejuustosta ja parista muusta lajista. Omenoita, päärynöitä, avokadoja ja retiisejä lohkoina ja siivuina, sitruunalla kostutettuina.
    Olisin voinut avata baarikaapissa olevan kuohuviinipullon, mutta en avannut, koska se olisi pitänyt ensin viilentää.
    Sen sijaan keksin hörppiä tilkan brändiä konjakkilasista päästäkseni linnan juhlatunnelmaan,mutta toisin kävi, alkoi tympäistä toden teolla samaa kaavaa vuosi vuoden jälkeen toistavat kuviot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, kaikki mitä (meille muukalaisille) tarjoat, niin mennen tullen rohkaiset meijät se syömään. Ja sut. Saamari soikoon.

      Sen lisäksi, voi voihveloitu marmelaadipupuseni mun, tykkään susta Leonoora. Ei kun muuten vaan.

      Anteeksi. (siis ihan totta! no #metoo)

      Poista
    2. Ihana novelli, Leonoora! Kirjoitat hyvin. Tykkään itseironiastasi, siitä, miten kuvaat itsesi.

      Poista
  27. mikistely likistely
    samaa makkaraa

    Miteppä o. Pitääkö uskoa että ei kande jatkaa?

    VastaaPoista
  28. Lukisiako työ vaekka Kajommarkusta, he! Tarzanista. 18 päevää taappäe.
    Että se ossaa. Mahoton on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie Markusta jotain tiijänkii. Vua kukas sie oot? Ettet vain olis?

      Poista
  29. Kiitos Iines. Ei vielä nukuta, niin tulee räplättyä puhelinta ja höpistyä niitä näitä. Ja kiitettäköön nyt tota syöjäänikin, kun jaksaa aina vaan kohottaa itsetuntoani huumorillaan.

    VastaaPoista
  30. Nyt päät tyynyyn ja levolle laskeumme? Hyvää aamuyötä ja hyville unille työtä!

    VastaaPoista
  31. Hawajiin itsenäisyysmies, Voi vee,että rakastan. Kamakawiwole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyneleitä ole vuodattanut, kun olen tuosta katsellut, kuinka IZ:n tuhkat laskevat mereen.

      Poista
  32. Huomenta, K! Koiranmakkaratehtaaltako oot ite kotosin? SAATANA, ÄLÄ SÄIKYTTELE!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kostamuksessa kuoli katti pakkaseen. Umpijäähän veti. Eräs raittiimmista sitten poimi raadon, otti katin haalarin rintuukseen, murahti: läheppä mukkaan, kotosella pääset sirkkeliin sinäkin senkin miuku-mauku.

      Poista
    2. Hyö teki hänestä ravunsyöttejäkö?

      Poista
  33. Arvostan sinua Iines, siitä ei kahta sanaa. Ja arvosta myös Tapsaa, siitä ei sanaakaan. Arvostan myös Rikua, etenkin hänen hillittyä korrektisuuttaan kun puhe on politiikasta. Arvostan kaikkia ihmisiä joita arvostan, ja Mankemangia.

    Ps. Poliittisilta käsityksiltään ihmisistä Suomessa noin kolmasosa on ihan "lastenkengissä". Tai siis 'idiootteja', jos suoraan sanotaan. Sen takia en yhtään ihmettele että perussuomalaisten kannatus on se mikä se nykyisin on. Olen ihan varma että se vielä - kuten jo edellä mainitsin - kohoaa vielä 33,3een prosenttiin. - Mutta en kyllä usko että sen korkeammalle.

    VastaaPoista
  34. Lennä, lennä Lennuseni ison kiven juureen. Siellä sun isäs äitis (Coccinella sekstenpunktata) keittää sulle puuroo!

    Minäkö ympäripäissäni, Iines? Älä höpötä, takuulla olen! (sanoi Tampereen likka) Mutta siitä huolimatta diggaan susta. Hei vaan ja hellurei mun heiluvilleni. Ja miksei auch kaikelle muillekin. (Jolla tarkoitan insectejä.)

    VastaaPoista
  35. Heh, hillitty poliittinen korrektius on osa minua. Joskus vähän neuvostoliitosta ja kekkosesta lipsahtaa.

    VastaaPoista
  36. Hiski Salomaan laulu "Vapauden kaiho" - sen lisäksi että on kauniisti tekstitetty - tavattoman kaunis - on myös syndikalistinen laulu. Teistä ainostaan Tapsa on kritisoinut minua syndikalismin synnistä. Ja syystä, off koos. Mutta saahan ihmisellä, kun hän on nuori, olla haaveita...? Vai eikö saa olla? Olin merillä siihen aikaan kun Niilo Wälläri oli Unionin johdossa, hän oli Ameriikasta oppinsa ammentanut, ja kun Kekkonen sille yritti vittuilla, se pisti Kekkoselle luun kurkkuun. (Ja toisen kerran vähän myöhemmin.) Minäkin kun totanoin märkäkorvaisena ay-aktiivina ehdotin harvahapsisille tovereille että "ruvetaan syndikalisteiksi mekin..." niin mulle heti huomautettiin että "no, no poika. pysyppäs asiassa".

    No, joo. Mikä ettei.

    VastaaPoista
  37. Ja ettei jäisi väärää käsitystä: Mangemanki täällä oikeasti on "huutavan ääni korvessa". Digattava hemmo. Sillä oletteko panneet merkille (no en usko että olette) että olette aika saamarin konservatiivisia täällä? sun keskustelupalstallasi, Iines.
    Olettepas!

    VastaaPoista
  38. Konservatiivisyys on hyvä aate. En minäkään tätä nykymaailmaa ymmärrä yhtään, pyh. Minkä takia työläisillä pitäisi olla enemmän vapaa-aikaa kun ei ne sillä mitään kumminkan tee, siis järkeviä, katselevat vain televisiosta kokkiohjelmia tai 'this is Tempaltion Islanders', voi vittu. 12 tuntia duunia, sitten leipäluukku auki ja MUMPS MUMPS, sitten maate ja pää tyyneesti tyynyyn, aamulla taas 12 tuntia duunia. - Näin Suomi saataisiin uudestaan elvytettyä.

    Huh hah hei, ja rommia pullo. Minäkin kun merillä olin niin tein 12 tuntisia työpäiviä koko viikon, saatana. Viikosta toiseen viikkoon. Enkä yhtään valittanut. En, en. En yhtään valittanut, en. Enkä usko että teistä nykynuorista siihen olisi kenestäkään? Jos nyt syttyisi uudestaan Talvisota, mitä te tekisitte? Mä luulen että menisitten sen siliän tien Ruotsiin/till Sverige ja siällä sitten joogailistte tuon 105 päivää. Ja takaisin tullessanne pyörittelisitte silmiänne "åh min godhet ändå"... Kyllä minä kuulkaas teidät tunnen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingin heput lähti talvisotaan pikkutakkisillaan ja -kenkäsillään. Jätkät nauro.

      Poista
    2. Isot stobet Ässä-rykmentille!

      Naapuria ei naurattanut.

      Poista
  39. Olen miettinyt, kuinka monta vuosikymmentä samat asiat voivat olla ”edistyksellisiä”. Voiko jokin tietty asia olla edistyksellistä vielä 50 vuoden kuluttua? Eikö saman asian kannattaminen muutu missään vaiheessa konservatiivisuudeksi, edes sen 50 vuoden jälkeen? Onko se edistyksellistä, että ihmisen ajatukset eivät muutu 50 vuoden aikana piiruakaan?

    Voisiko ajatella niin, että se, että ihmisen ajatukset muuttuvat 50 vuoden aikana, onkin edistyksellisyyttä? Vai ovatko aatteet aina itseisarvoisia: tämä on tälläkin vuosisadalla konservatiivista, ja tämä on edistyksellistä? Ihmiset määritellään sitten valitun ideologian mukaan konservatiivisiksi tai edistyksellisiksi?

    VastaaPoista
  40. Moderni on edistystä, postmoderni on edistystä, metamoderni on edistystä. Muutokset menneen tulkinnassa ovat edistystä.

    VastaaPoista
  41. Tämä lienee selvää, mutta puhutaan nyt vain poliittisista näkemyksistä ja unohdetaan brassailu.

    Minkälainen näkemys siis poliittisessa katsantokannassa on

    a) modernia
    b) postmodernia
    c) metamodernia?

    Kun vallitseva yhteiskuntanäkemys on hallituksenkin kokoonpanoa tarkastellen punavihreä ja vasemmistolainen, niin mikä olisi tähän pohjaan verrattuna edistystä - modernia, postmodernia tai metamodernia?

    Toivon, että että annat esimerkkejä noista kolmesta kohdasta erikseen niin, että käsitteiden erot konkretisoituvat lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. a) sosialismi
      b) anarkosyndikalismi
      c) kommunalismi

      Poista
    2. Perustelut puuttuvat kokonaan. Etkö itse huomaa?

      1. Mikä tekee sosialismista edistyksellistä? Sitähän on kokeiltu mm. naapurissa ja todettu, ettei se päde eikä onnistu. Mikä ei päde, ei voi olla edistyksellistä. Sen pitää pystyä pätemään, olemaan. Muulloin se on vain pelkkä oletettu ja tyhjän päällä seisova muutos.

      2. Mikä tekee anarkosyndikalismista edistyksellistä, kun lähdetään siitä, että systeemin täytyy pystyä pätemään voidakseen olla oikeasti olemassa.

      3. Mikä tekee kommunalismista edistyksellistä, kun lähdetään siitä, että systeemin täytyy päteä eli sen täytyy pystyä olemaan tässä yhteiskunnassa?

      Poista
    3. Luotan muiden lukijoiden omaan ajatteluun.

      Poista
    4. Voit toki luottaa. Kyse on kuitenkin keskustelusta, ei sanoilla leikittelystä ja hämärästä esittämisestä.

      Minun mieleeni nousee ajatus, ettet itsekään osaa selittää, millä tavalla sosialismi on edistyksellistä. Olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan selvityksesi omin sanoin, ei sitaattia käyttäen.

      Poista
    5. 1. Sosialismi. Annettiinko sille mahdollisuus? "Me voitimme kylmän sodan," sanoi presidentti Ronald Reagan. Pyydän anteeksi sitaattia. Vielä pitää saartaa piskuista Kuubaa.

      2. Anarkosyndikalismi. Annettiinko sille mahdollisuus? Franco ja Stalin hoitivat asian. Lukekaa Orwellinne.

      3. Kommunalismi. Annetaanko sille mahdollisuus? Trump jätti Rojavan Turkin armoille. Erdogan lähetti jihadisten proxy-armeijan radikaalisti tasavaltaista hallintoa vastaan. NATO on hiljaa.

      Taantumus tappaa sisällä ja ulkona.

      Poista
    6. Et sinä kyllä edelleenkään kerro, miksi sosialismi olisi edistyksellistä. Ei tuo ” ei annettu mahdollisuutta”-kortti ole perustelu. Sitä paitsi sosialismilla ja kommunismilla on ollut mahdollisuus suurissa valtioissa. Ei tapahtunut edistystä ihmiskunnan historiassa, vaan valtavaa taantumusta ja tuhoa. Kymmeniä miljoonia ihmisiä tapettiin naapurimaassa Stalinin kommunismin nimissä. Edistyksellistä? Kuinka te sosialistit kehtaatte ajaa Suomeen sosialismia edelleen? Hävetkää.

      Poista
    7. Ei tuo 'kaikki hyvä on paskaa' -korttikaan kaunis ole.

      Poista
    8. No mihin tämä nyt viittaa? Eihän noin kukaan ole tässä sanonut.

      Poista
  42. Onneksi te kaikki anarkosydikalitikommunistipersut, tänään on Aamu uus kuin AuraAuto. Apua! Ja huomenna tulee Bee (ranskaksi Pösöö) kuin Brigitte Bardot. (Äläpäs nyt Mikko liioittelee niiden B-kirjaimien kanssa. Noen.) Ylihuomenna tulee Cee kuin Claudia Cardinale. Eli CiCCole.

    Olet oikeassa Iines siinä mikä eilen oli edistystä, tänään on taantumusta. Mutta kyllä minua kauan saa vetää korvista että ymmärtäisin että perussuomalaisuus tänään, on edistystä huomenna. - Toisaalta, saattaahan Jumala uudestaan lähettää Jeesuksenkin tänne. Ainakin väittävät näin. Kirjanoppineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta mikään poliittinen suunta ei ole itsessään eikä kokonaan edistyksellistä. Edistyksellisyyttä voi olla kaikissa puolueissa, ts. se ei ole paikallaan pysyvä ikuinen ominaisuus, joka on totaalisesti asemoitunut tiettyyn puolueeseen.

      Poista
    2. Näin tietenkin. Mutta tämä ei ole vastaus - kysymyksestä puhumattakaan - mihinkään.

      Kaikilla puolueilla on pitkä ja hyvä puolueohjelma. Joka tarkoittaa: höpö löpö.

      Ps. Mm. edesmenneen Neuvostoliiton perustuslaki oli paljon, paljon edistyksellisempi ja vapaampi kuin minkään muun maan tahansa. Mutta toteutettiinko sitä, edes noin suurinpiirtein, se on toinen asia. (Miksi kaikki asiat jotka ovat mielenkiintoisia, ovat "toisia asioita". Sanopas se, Iines.)

      Poista
    3. Aivan veret jo etukäteen hyytyneenä odotan kokoomuksen ja perussuomalaisten enemmistöhallitusta. Niinkun Rikukin, tietysti. Odottaa. Että voi taas sanoa "herranjumala, tämä hallitus on vielä huonompi kuin kaikki muut hallitukset yhteensä". - No en ny niin sanoisi. Eihän tuo kokoonpano tukista tai rimputtele kuin työläisiä ja köyhiä. Voi, voi. - Ei minua, ei minua. Tervetuloa Persut!

      Poista
    4. Luepas, mikis, tuosta blogin sivupalkista, mitä mieltä Aino Kassinen on hallituksista. Minulla on taipumus ajatella samoin. Aino oli viisas nainen.

      Poista
    5. Kassinen oli - tunsin hänet - mielestäni hieman häiriintynyt ihminen. Ei millään pahalla. Ja minun mielestä sinä et ole yhtään häiriintynyt. Enempi päinvastoin. Tarkoitan, että fiksuin ihminen tässä sun blgissas oot sää ite. Näin on. (Ikävä ehkä kyllä.)

      Poista
    6. Siis, mikis, Kassinenhan oli täysin tööt. Miten päin minun tulee olla, että minua ei luettaisi niin vakavasti?

      Poista
    7. "Hallitukset pysyvät koossa jotenkuten ja jos vaihtuvat, niin ei toinen ole sen huonompi kuin toinenkaan. Kaikkein viisaimpia miehiä ei hallituksen vetäjiksi ole edes kutsuttu. Kaikki tavoittelevat omia tai puolueensa etuja, eivät niinkään kansan. Nykyinenkään hallitus ei kauan istu."

      Lausunto on viisas, allekirjoitan, mutta onhan Kassinen-vainaa nyt edelleenkin tunnettu ennustajaeukkona, joka näki pikku-ukkoja saunanpolulla.

      Poista
    8. Ei Kassinen ollut tööt. Vaan tööt-ttööt.

      Poista
    9. En tiedä mitä pikku-ukkoja Aino Kassinen saunanpolulla näki, mutta tämmösiä minua vastaan aina silloin tällöin tulee. Ja pyytämättä.

      oi miksi minä tummana synnyin, miksen syntynyt vaaleena

      Poista
  43. Kaikista edistyksellisintä olisi, jos aidosti ja rehellisesti tänne syntyvät ja täällä elävät ihmiset oppisivat, sisäistäisivät ja tiedostaisivat mitkä asiat ovat kaikille suht' hyvän elämän kannalta tämän planeetan tallaajille tärkeitä niin henkisesti kuin fyysisesti.
    Että ahneus, viha, vallahimo, julmuus, tappaminen, sodat ja kaikki suurta kärsimystä itselle ja toisille aiheuttavat luonteenpiirteet olisi vihdoinkin ymmärretty tarpeettomiksi ja ihmiskunnan päämäärä ja tarkoitus olisi selkeytynyt ja sisäistetty.
    Naiivia idealismia, juu.
    Otetaan kaikista filosofioista ja uskonnoista parhaat palat, ja laaditaan tietokone-ohjelmalla niistä maailmanlaajuinen oppi, jota kaikki innoissaan ja aidosti haluavat noudattaa. Hienot tulokset alkaisivat heti ohjelman käyttöönoton jälkeen toteutua, eikä kukaan haluisi vastustaa vallitsevia yhteisiä koko planeetan käytäntöjä.
    Tai toinen vaihtoehto on, että jatketaan nykyisten mallien mukaan ja tuhoudutaan yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo ole naiivia idealismia, Leonoora, vaan positiivista uskoa hyvän mahdollisuuteen, toivoa joka pitää elämää yllä. Yhdyn tähän toivoon, uskon hyvään, mutta näen samalla sen, että elämään ja ihmiseen itseensä kuuluu myös paha, pahan toteutuminen.

      Onneksi ihminen kuitenkin edelleen osaa toimia hyvän puolesta, ja tämä suunta on voitolla. Ikävää vain on, että hyvän puolta täytyy valvoa säädöksin, lakipykälin, eettisin ohjein ja vetoamalla moraaliin.

      Siksipä ihmisen tulee arvostaa moraalia, joka toimii lopulta ihmisen puolesta. Emme saisi hyväksyä valheita ja petoksia emmekä saisi siunata pahuutta missään kulttuurissa tai olomuodossa, kenenkään tekemänä.

      Poista
    2. Että joku uusi laki pitäisi kirjoittaa?

      Poista
    3. Eihän moraalia voi lailla säätää. Se kasvaa meihin lapsuudessa sen mukaan, miten meitä kohdellaan ja miten meitä ohjataan ottamaan muut ihmiset huomioon. Elämänkokemukset vaikuttavat meihin enemmän kuin kirjalliset ohjeet.

      Niitä varten sitten on lait, joilla moraali ei ole normaalisti kehittynyt.

      Poista
    4. "Otetaan kaikista filosofioista ja uskonnoista parhaat palat, ja laaditaan tietokone-ohjelmalla niistä maailmanlaajuinen oppi, jota kaikki innoissaan ja aidosti haluavat noudattaa."

      Eikös se paras pala ole siinä luunsyrjässä?

      Poista
    5. Keneltä kysyt ja mitä tarkoitat kysymykselläsi? Tuo on Leonooran tekstiä.

      Poista
    6. Niinhän sitä sanotaan vanhassa vertauksessa, että jotta luun vieressa liha on makiampaa.
      Kenties ultrakaikkea modernimpaa olisi, että tekoälylle syötettäisiin eri ideologioiden teoriat, maailmalla leijuvat uskonopit sekä filosofien maailmankuvia mullistaneet aivoitukset. Sitten annettaisiin koneaivojen raksuttaa ihan ite eli luoda vanhoista malleista uusi uljas kokonaisuus. Tai osaisiko koneäly luoda ihan itse täydellisen mallin? Millainenkohan tuo olisi?
      Tiedä vaikka uusi koneen tekemä yhteiskuntateoria on jo jossakin työn alla tai jo toteutumassa huomaamatta.
      Tiedot syöttää koneelle ihminen, joten panee epäilemään tuloksia.
      Kunhan kone pystyy käyttämään "aivojaan" kuten lajimme tai vielä moninkertaisedti paremmin, ainakin nopeammin, kenties se pystyisi myös manipuloimmaan kaikki.

      Poista
  44. Minulle läheinen ihminen tekee kuolemaa nyt. Hyvin läheinen minulle.

    Äsken juttelin Tarjan kanssa puhelimitse. Hän vähän ihmetteli kun "veitselin" vain vitsejä. Oi miksi? No siks, kun oon niin surullinen.

    Vitsailu on mun tapa yrittää selvitä tässä maailmassa, joka on julma. Kun lyö asiat "lekkeriksi", ei mikään koske. Eihän? Niin olen uskonut koko ikäni mutta ei se pidä paikkaansa, ei pidä. Aloin hillittömästi itkeä.


    Se oli hyvä asia.

    VastaaPoista
  45. Mun äiti ja isä on kuolleet, mikäs sen epä-kummalisempaa, vanhukset kun tuppaavat kuolemaan. Kuten Hemmi- ja Hilja-tädit, kuten Korennon-plikatkin. Mun kaks veljee on tehneet itsemurhan mutta en osaa sitä surra kun tiedän että molemmat olivat filosofisia ratkaisuja, harkittuja. Mun ystävistä vaikka kuinka moni on kuollut, monelle se on ollut elämäntapa, tai kutn Lorca sanoo... "Kuolema käy sisään ja ulos, käy ulos ja sisään, Kapakassa..." Tai en minä muista miten se sanatarkasti menee.

    Mutta lapseni äidin takia minä nyt itken, voi ei, viimeksi hänet olen tavannut 35 vuotta sitten. Vuodet ovat pitkiä, kuolema lyhyt ja tyly.

    VastaaPoista
  46. Voi elämää. Ja voi kaipauksen määrää joka tänne jää. Voi läheisten surua. Kuuntele maa. Tyhjissä puissa soi syksyn tuuli.

    VastaaPoista
  47. Suru pois puserosta ja huulihappu huuleen. Muistan kun ensimmäisen kerran Tarjan kanssa mentiin Norjaan, isäni Ford Taunuksella, niin Tarja nosti paljaat nilkkansa ohjauspaneelin päälle ja soitti huuliharpulla Norjan kansallislaulun: "tilitali tilitali tittan tei". Hän on hyvin musikaalinen ihminen. Ja sitä paitsi korjaa ääntämykseni, kun yritän puhua englantia. - Tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta onneksi joskus.

    VastaaPoista
  48. Siis tämän olen kertonut ennenkin mutta Tarjan suomenkielentaju on säpsädyttävän hyvä. Olen joutunut sen uhriksi. Kerrankin kun ajettiin Kajaanista Otanmäelle niin siinä on välissä on Mainuan kylä. Ja tiekyltti MAINUA. Kun oltiin ajettu sen ohi, monta kilometriä, Tarja sanoi: "Siinä luki nai mua".

    VastaaPoista
  49. Missään tapauksessa en usko perussuomalaisten kannatuksen ylittävän neljääkymmentä prosenttia, on niitä komukoita kuitenkin niin paljon. Ja Maria Ohimeno.

    VastaaPoista
  50. Elämä on kuolemista, totesi Juice. Kipeitä,lopullisia jäähyväisiä ja surua ei kukaan voi välttää jos pystyy tuntemaan aitoja, syviä tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on kuolemista, ja kuolema on elämistä... tämä taitaa olla Federico García Lorcalta varastettua. Mutta hyvä että on.

      Poista
  51. Iines, oletkos leiponut jo pakastimen täyteen ja tehnyt muita jouluvalmisteluja?
    Minä aloitin tänään joulusiivouksen, vaikka olkavarsi on vieläkin helkutin kivulias taannoisesta liukaastumisesta johtuen.
    En millään viitsisi mennä häiritsemään terveyskeskuksemme henkilökuntaa. "Tuoksun" kuin isän äitini aikoinaan linimentille, nykyisin kylmägeeleille, joilla olen voidellut käsivartta ja olkaluuta. Liekö peräti solisluu säröinä?
    Melkein kaikki keittiön kaapit tuli pestyä. Vanhat mausteet, ryynit ja jauhot saivat kyytiä.
    Kirjoitin eilen kaksikymmentäyksi korttia. Korttikuoreen tulostan lähimmille kamuille yllätykseksi heistä vuoden aikana napsimiani valokuvia, sellaisia, joita he eivät ole nähneet. :) Stten on vielä lähetettävä liuta sähköpostitse joulutervehdyksiä. Pakkomielle, joista en voi, ainakaan vielä luopua.
    Ja sunnuntai-päivän päätteeksi kiersin pitkän metsälenkin. Joskus hieman hirvittää talsia yksinään ympärillä pimenevä metsä. No osan matkasta löntystän valaistuilla lenkkipoluilla kävelysauvat turvana. Olen vasta äskettäin oppinut tämän lähes päivittäisen lenkkeilyn. Kaikki kuntoilu, (paitsi aikoinaan yksin tanssiminen) on ollut tätä ennen aina vastenmielistä. Saas nähdä kuinka kauan innostus nyt kestää. Liekö kävelyjen ansiota, että sokeriarvoni ovat laskeneet. En tosin vielä lääkitystä ole tarvinnutkaan.
    Seuraavaksi pitää pyyhkiä kirjahyllyistä pölyt, ellei sitten käteni aja lääkäriin. Onneksi oikutteleva handu on vasen.
    Mitään ei olisi pakko siivota tai touhottaa, mutta minkäs höpelö luonnolleen mahtaa, varsinkaan niin kauan kuin henki pihisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, olen kyllä jouluihminen ja tykkään joulutunnelmasta. Teen kuitenkin vain normaalin viikkosiivouksen, en mitään kaappien siivoamisia. Panostan koristelu- ja lahjomispuoleen sekä nautinnolllisen joulun valmistamiseen ruokapuolella. Torttuja leivoin itsenäisyyspäivän kunniaksi pellillisen, ja neljä säästyi pakkaseen. Myöhemmin lisää. Saksan-paketti on lähetetty ja muutama postikortti. Lähetän aattona WhatsApp-tervehdykset. Pääpaino on sitten rauhallisessa joulunpyhien vietossa, ei mitään kummempaa.

      Leonoora, nyt kiireesti lääkäriin kuvattavaksi! Siskoni mursi juuri sormensa ja isovarpaansa, kun kaatui liukkaalla Saksan kadulla. Kulki 5 viikkoa käsi lastassa ja jalka tukevassa kengässä. Enempi liikkuminen ja autolla-ajo kielletty. - Olkasi voitaisiin ainakin lastoittaa, ettei mene pahemmaksi.

      Poista
    2. Touhutäti tohtorille nyt menee kip kap kip kap. Ottaa samalla lunssarokotuksen. Kehaise samalla tohtorille että lenkkeilet, ne tykkää siitä. Eikä pimeää metsää tarvitse pelätä, ei siellä mitään ole muuta kuin mitä päivänvalossakin on, eli puita.

      Poista
    3. Iloinen kiitos Anonyymi myötätunnosta ja rohkaisusta!

      Poista
    4. Lunssapiikin virukset ovat kiertäneet kehossani jo pari viikkoa. :)

      Poista
    5. Minullakin flunssarokotus on täydessä tehossaan. Otan joka vuosi. Upeaa suomalaista terveydenhoitoa ilmainen piikki tarvitseville.

      Poista
    6. Harvat ihmiset tietävät mitä virukset ovat. On ne niin kummallisia. Vaikka olen (amatööri)biologi, en yritä selittää näitä asioita teille. Koska en ymmärrä niiden nukleiinihappomolekyylien toimintaa tai mutaatiofrekvenssiä itsekään. - Mutta voi nykyisin kyllä viruksiakin vastaan rokottaa itseään, ei se uutta ole. (Aikoinaan rokotteet purivat vain bakteereihin. Bakteerit taas ovat isoja kuin virtahevot, ja kävelevät kankeasti.) Viruksia vastaan ei ole olemassa lääkkeitä. Mutta viruksia voi yrittää tappaa bakteereilla, ja bakteeeja viruksilla, elämä on tälläkin tasolla jokseenkin kummallista. Tähtitiedettä.

      Poista
  52. Alfa-kanavalla alkoi äsken ohjelma, jossa kerätään avustusta Itä-Ukrainan katulapsille. Järkyttäviä tarinoita musiikkiesitysten lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olin tässä marketissa ja tutkin jotakin, minua lähestyi kerjäläisen näköinen nainen ja ojensi lappua. Hän oli bosnialainen nuori nainen lapsi käsivarrella, ja pyysi apua, rahaa, niin käsitin. Aloin kaivaa rahapussiani, ja näytin hänelle, että on vain pankkikortti ja muutamia euron kolikoita. Kaivoin kolikot käteeni ja ojensin hänelle. Hän nyrpisti nenäänsä ja osoitti sormellaan pankkikorttia ja ymmärsin hänen tarkoittavan, että hän halusi minun maksavan kaikki hänen ostoksensa kaupassa. Viittasin kolikoihin ja sanoin, että nyt ei ole enempää. Hän oli vihaisen näköinen. Jostain syystä en tuntenut nyt syyllisyyttä. Kolikoissa oli ainakin seitsemän euroa.

      Poista
    2. Paskamaista meininkiä.

      Poista
  53. Voi tätä onnen päivää! Grazie Dio sono ateo, mutta nyt tuntuu kuin jeesuslapsi olisi tullut Suomeen!

    VastaaPoista
  54. Luin aikoinani paljon Jeseniiniä, tai sen verran mitä häneltä oli suomennettu, en enempää. En muista miten tämä runo jatkuu joka alkaa "nyt tuntuu pahalta, tosi pahalta..." On kuin tuuli vihmoisi silmiäni... Emmä mä muista. Tämän runon opetin Rauno Räsäselle joka piti siitä, ja omi.


    Sergei Jeseninin jäähyväisruno ennen itsemurhaa.

    Näkemiin, ystäväni, näkemiin.
    Sydämensyrjimmäinen olet minulle.
    Ero joka ennalta jo arvattiin
    lupailee että vielä tapaamme.

    Näkemiin kättä paiskaamatta, sanoitta
    äläkä sure, turha tuskitella mokomaa
    ei tässä elämässä ole uutta kuolla
    eikä elää, tietenkään, sen uudempaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vallankumous vapautti, vallankumous petti. Mitä Majakovski sanoi?

      Poista
    2. Majakovski? No ainakin jossain vaiheessa varmaan sano että "ohoh".

      Poista
    3. Ja h-vetin kiva että Sulla on taas toi kissalogo. Tykkään kateista.

      Poista
    4. I gatti di strada si accontentano
      di un mucchietto di crocchini su un muretto,
      e sono contenti, ti guardano stupiti
      del regalo e ti dimostrano la loro riconoscenza
      leccandosi i baffi mentre ti fissano
      con il loro sguardo che viene da lontano.
      Sempre dignitosi ed eleganti,
      discreti e silenziosi come sogni.

      Poista
  55. En pitänyt Neuvostoliitosta - tämä on totta koska kävin siellä, enkä pidä nyky-Venäjästä. Mutta valtavan, valtavan lahjakas kansa on venäläiset... kirjailijat, säveltäjät, taidemaalarit... on ne. On ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjuudesta sikiää runoilijoita. Köyhyys tekee ihmisestä nöyrän vaikutteille. Puhun nyt oikeasta köyhyydestä, en suomalaisesta tuetusta hyvinvointiköyhyydestä. Vaan semmoisesta kuin Frank McCourt kuvaa.

      Poista
    2. Parhaat kumoustaiteilijat sentään elivät maailmansodan ja vallankumouksen Venäjällä. Samaan aikaan Suomessa sävellettiin hymnejä ja maalattiin kansallismaisemaa.

      Poista
    3. Älä nyt vähättele, Mankemangi, oli meilläkin taiteessamme ns. "kultakausi". Mutta meitä on niin vähän, puolisen promillea maailman ihmisistä, että emme nyt tietenkään kaikkeen ehdi. Tai pysty.

      Poista

    4. Venäläinen propagandataide on oma lukunsa. Onhan sillä kuriositeettinsa. Vaan eihän niitä nyrkkipystyisiä naisia tai traktorinajajattaria voi nauramatta katsoa. Tai Isä aurinkois -kuvia siitä yhdestä pedofiilista.

      Poista
    5. En minä nyt yhtäkkiä keksi, kuka venäläinen kumoustaiteilija olisi maalannut paremman tai kumouksellisemman taulun kuin Gallen-Kallelan Sammon puolustus. Ja kyllä nimeäisin Sibeliuksen Finlandian kumoushaluja kiihottavaksi sävellykseksi. Sanon tämän nyt suoraan: On moukkamaista väheksyä oman maansa taidetta, etenkin kun se koko maailmassa tunnustettua ja tunnettua.

      Poista
    6. Iines on hyvä. Hänestä voi vain tykätä.

      Poista
    7. Paitsi että kyllä Elmer Diktonius oli hyvä. Sergein ja Vladimirin veroinen futuristi.

      Poista
    8. Ineksen lukittuun lentorataan saattaa voida luottaakin. Kuitenkin on nähdäkseni voitava huomioida ettei kyse ole sodankäynnin muodosta tai muista sen tapaisista seikoista.

      Kill Bill on herttainen elokuva. Erittäin viehättävä on kohtaus jossa protagonisti saa vihdoinkin tietää saavansa tarvitsemansa avun.

      - You must have some big rats..

      - Huge.

      Poista
  56. Sananen tähän loppuun uudesta syntyvästä hallituksesta - tai siis vanhasta palautetusta.

    Usko demokratiaan ja Sanna Mariniin menee sen siliän tien. Ministerinimitykset ovat vähintään kummallisia. Erotetut palaavat suhmuroimaan ministerinpesteihin ja puhemiehen tehtäviin, vaikka juuri on kenkää näytetty ja kansa selkeästi on erotuksien puolella, koska luotettavuus on mennyt.

    Hyvän ystävän nimittäminen entiselle paikalle, josta on juuri lentänyt ulos, tuntuu vähintään kansan mielipiteen väheksymiseltä. Täytyyhän pääministerin olla tietoinen kansan tunnoista, sillä ei se riitä, että toimii toverien mieliksi. Taustalla on vielä se, että puolue on hurjassa syöksykierteessä alaspäin. Luulisi pääministerin panevan paukut koko maan luottamuksen palauttamiseen.

    Jään odottamaan vihreiden ministerinimityksiä. Vaaranpaikka Marinille on Haaviston kohtalo. Jos hallitus Marinin suulla lupaa tukensa Haaviston ulkoministerinpestin jatkamiselle, on Marin kyllä liemessä kansalaisten edessä. Tähän ei demareilla pitäisi olla varaa.

    Kaikki tämä suhmurointi sataa suoraan perussuomalaisten laariin. Soisi uudella hallituksella olevan pelisilmää saati viisasta kaukokatseisuutta.

    PS Paatero on kyllä Rinteen uhri, mutta virheitähän hänkin teki, joskin Rinne teki rumemmin. Hyvityksiä erottamisista ei saisi tulla yleisen oikeustajun nimissä. Vaikka ollaankin tovereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotan demareille puoluelauluksi:

      tuku tuku lampaitani,
      kili kili kiliäni,
      päkä päkä puskuripässiä

      Poista
    2. Ja mikä vitun trendi tämä on että kaikkien puolueiden puheenjohtaja täytyy olla nainen? Onneksi on vaihtoehtona Jussi.

      Poista
    3. Noh, minä kyllä luotan naiseen siinä kuin mieheenkin - viittaan vaikkapa Angela Merkeliin. Enemmän epäilen, jos nyt epäilemään ryhdytään, uusien johtajien lyhyttä elämänkokemusta ja jonkinlaista viattomuutta, joka henkii Marininkin enkelimäisestä olemuksesta. Samanlaista mutta miehistä hymyilevää viattomuutta oli Alexander Stubissakin, ja hän joutui nopeasti pilkatuksi naiviutensa tähden. Pääministeriys ei ole vain haaste, joka on saavutettu, vaan se on paljon enemmän. Pitäisi malttaa.

      Poista
    4. PS Sama koskee valtiovarainministerin pestiä. Saappaat ovat liian suuret ja salkku painaa enemmän kuin uskoisi Kulmunin jaksavan kantaa,

      Poista
    5. Joku tärkeä poliitikko - olikohan se K.A.Fagerholm - aikoinaan pisti ministeripestit tärkeysjärjestykeen. Hän sanoi että "Ensin tulee valtiovarainministeri. Sen jälkeen ei tule pitkään aikaan mitään. Ja sitten tulee Vilkkulan Kissat. Ja sit taas ei tule mitään. Ja sitten tulee Pääministeri". - Luulisi että puhui "kokemuksen (ei kokoomuksen!) syvällä rintaäänellä.

      Poista
    6. Kyllä puhui! Vilkkulan kissat todistaa sen. Hän oli sisäistänyt asiat.

      Poista
    7. KKyllä kyllä kyllä. Pidän naisista. Mutta rajansa siinäkin on... eikä se mikään veteen vedetty raja ole. Jos Laura Huhtasaaresta tulisi pääministeri, tai johonkin muuhun tärkeään virkaan pompahtaisi, kyllä meikäläiseltäkin hymy hyytyisi. (Tai en ole tästä täysin varma.) Mutta kun Lauran helmenhohtavien hampaiden takaa ja vaalean polkkatukan alta tulevaa puhetta kuuntelee, on kuin luurangot tanssisivat ragtimea. - Häntä kuunnellessani ajattelen voiko ihminen olla näin epä-älyllinen? (No näemmä voi.)

      Poista
    8. Ja jos sinä Iines minua siitä piikittelet että minä (ainostaan!) olen oikeassa, ollut sitä jo 50 vuotta... Niin se ei ole totta. Ei minulla sellaista pokkaa ole että väittäisin: tämä on Tie, totuus ja elämä. Ehei, muukalaiset. Olen tehnyt omat Gulliverin retkeni politiikan ihmeelliseen maailmaan ja ollut useammin väärässä kuin oikeassa, ei tämän sanominen minua hävetä. Koska luulen että olen myös jotain oppinut. (Tai tästä en ole varma.) En tiedä kuinka montaa kertaa te olette takkinne kääntäneet - tai oletteko sattumalta syntyneet oikeauskoisiksi että niin ei ole ikinä tarvinnut tehdä?... Minä olen takin lisäksi kääntänyt myös paitani. Ja varmuuden vuoksi myös alkkarinikin.

      Liberté, Égalité, Fraternité. En minä siitä irti pääse että tunnen enemmän solidaarisuutta vähävaraisia ja elämässään epäonnisia ihmisiä kohtaan kuin patruunoita kohtaan. - Enkä kyllä asenteesta halukkaan irti päästä.

      Ps. Minulla henkilökohtaisesti ei taloudellisia huolia ole. Että ei minulla tässä omaa lehmää ojassa ole. Jos minulla jotain huolia on - kelläpä ei olisi? - ne on ihan toisenlaisia.

      Poista
    9. Ihan se vaan, mikis mussukkainen, että tunnut ajattelevan hieman kliseisesti niin, että vain tietty taho tuntee lämpöä ja myötätuntoa köyhiä ja vähäosaisia kohtaan, ja sitten ne muut patruunoita. Tämä on suuren luokan olkiukkoajattelua. Minä väitän, ettei semmoista ihmistä olekaan, poislukien psykopaatit ja muut häiriöiset, joka ei tuntisi empatiaa köyhiä reppanoita kohtaan. Ja väitän taas, että harvempi tuntee empatiaa patruunuutta kohtaan.

      Yksi asia on tärkeä: patruunuuden takanakin voi olla ihminen, joka tuntee lämpöä köyhiä kohtaan. Samalla köyhemmissä voi olla taas ihmisiä, jotka eivät tunne lämpöä muita köyhiä kohtaan.

      Kunpa kaikki leimakortit ja muut olkinukkemateriaalit jätettäisiin vain sinne taskun pohjalle ja katsottaisiin paljasta ihmistä ilman kontekstia köyhyyteen tai rikkauteen. Molemmissa ryhmissä tehdään itysemurhia ja kuollaan tauteihin. Molemmissa ryhmissä iloitaan, kun sen aika on.

      Poista
    10. Irwikuva ihmisestä minun mielestäni on Björn Wahlroos. Totta kai hänelläkin sydän on, olen biologi, ei hän muuten hulluja puhuisi. Niin... ja hänkin nuorepana oli kommunisti!!! - (Sekin vielä.)

      Poista
    11. Tuosta Iines rakas otan onkeeni kun sanot minut - tai annat ymmärtää - että olen nostalgikko. - Yritän olla leimaamatta ihmisiä mutta kai sitä sitten tahattomasti tekee ja leimaa ihmisiä silläkin tavalla että yrittää olla heitä leimaamatta? Mitenkäs se yks Tolstoin kirja alkoikaan… että ”kaikki ihmiset ovat onnellisia samalla tavalla… mutta onnettomia kukin eri tavalla”. En ole lukenut Tolstoita, pidän häntä pitkäveteisenä, Dostojevskia tunnen jonkin verran paremmin. Gogolia ihailen.


      "Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." - Näinhän se meni.

      Poista
    12. Tämä kasku minua aina naurattaa vaikka ei saisi. Koska kyse on todella tapahtuneesta ikävästä tapaturmasta. Mutta yritän olla johdattelematta teitä tämän enenpää. (saatika että sitten selittäisin mitään)


      Hienostorouva - olkoon nyt nimeltään vaikka Hästesko af Målagård (nimi muutettu ysityissuojan takia) käveli Mannerheimintiellä (kadun nimi muutettu muuten vaan) niin siellä kun yhdessä talossa (Hufvudstadsbladetin toimitiloissa) tehtiin julkisivuremonttia, niin... yks työläinen putosi sieltä korkealta, mätkähti tämän rouvan jalkoihin melkein, ja kuoli. (tietysti kuoli kun niin korkealta tipahti) Rouva oli kauhuissaan, voivotteli että "voi voi, noin nuori mies ja nyt kuollut". Kun siihen tuli muita rakennusmiehiä, hän täynnä empatiaa kysyi "Mikä hänen nimi olla?" Kun nämä duunarit murahtivat että Matti Virtanen... niin täti siihen: "Sekin vielä!

      Poista
  57. Minä luotan vain ihmisiin joista näkee että he ovat tehneet muutakin kuin istuneet pelkästään kirjoituspöydän takana.


    https://www.youtube.com/watch?v=d7FQNDeipzI

    (oli pakko pistää tämä tännekin!)

    VastaaPoista