18.1.2020

Märät puut eivät syty helposti




Hurskas anteeksipyyntökulttuuri kukoistaa Suomessa. Sanoisin jopa niin, että ajassa on jotakin kristillistä ja perin luterilaista, kun synnintunto on herkistynyt niin monilla, etenkin aloittelevilla poliitikoilla. Myös liike-elämässä tämä hurskas piirre nostaa päätään.

Ehkä ihmisellä sentään on toivoa. Pompejin asukkailla ei ollut. Kuten aamun mainiossa Yle-dokumenttisarjassa nähtiin,  satoi hohkakiveä ja kuumaa laavavirtaa syntisten päälle. Jumalan rangaistus kohtasi paatuneita ihmisparkoja. Olisivatpa ajoissa älynneet pyytää anteeksi syntejään.

Vaan meillä siis osataan. Hyvyys on täyttänyt sydämet ja pyydetään anteeksi ikivanhoja hupailuesityksiä tai Facebook-kirjoituksia tai jopa hyväntahtoisia homobaarissa läimäyttelyjä.Yhdistävä tekijä anteeksipyytämisissä on se, että kyseessä on tapahtuma, joka ajoittuu maailmankatsomuksen muuttumiseen entistä paremmaksi.  On tultu uuteen uskoon.

Irvileuat vaan tahtovat naureskella anteeksipyynnöille, jotka taitavat mennä perille vain omassa puolueessa ja kirkon piirissä. Märät puut eivät syty helposti tai jos syttyvät, vaivan kautta.

Viimeisin uskoontulo on Elisalta. Johtaja Jukka Lehto on  pyytänyt anteeksiElisan puhelinmyyjät ovat järjestelmällisesti valehdelleet asiakkaille  koettaessaan myydä vanhoihin laajakaistayhteyksiin "lisänopeutta" olemattomin perustein. 

Mitä tästä pitäisi ajatella?  Antaako Jukalle anteeksi?  - No minä en anna, vaikkei minulla Elisaa olekaan.  Buuu Elisalle! 

Anteeksi ei saanut Aleksander Stubbkaan  aikoinaan.  Sori siitä. Kuinkas sen selkeämmin sanot? Mies häipyi vähin äänin päivänpolitiikasta. Kuka edes tietää, mitä hän tekee nyt?

Oikein miellyttävä anteeksisaaja on tietenkin äitien toivevävy  Hussein Al-Taee. Hänessä on samaa suloista habitusta kuin Pekka Haavistossa, joka puolestaan on pyytänyt anteeksi Pasi Tuomiselta, ellei ole sitten jo perunut sitäkin. - Ehkä totean tässä vain, että Hussein on ilmeisen vikkeläoppinen.

En muista, pyysikö Sirpa Paatero anteeksi jotakin väärää tietoa, mutta nopeasti hän elpyi terveeksi saatuaan uudelleen ministerinpestin. Sairaslomalle putoaminen on kuitenkin hyvä keino anteeksisaamiseen.

Kansanedustaja Anna Kontula on tässä ainoa virkistävä poikkeus. Kun juutalaiset odottavat häneltä anteeksipyyntöä väärin kohdennetun aitasabotaasiaikeen vuoksi, Kontula odottaakin anteeksipyyntöä juutalaisilta. Saas nähdä. Popkornit esiin! Taustalle vähän musiikkia.




216 kommenttia:

  1. Juutalaisten maailmanneuvoston kanssa olen samaa mieltä, Kontula syyllistyi antisemitistiseen eli rasistiseen tekoon. Yritykseksi jäänyt tunkeutuminen oli pahantahtoinen ja ilkeä, tarkoituksena israelilaisten vapina ja pelko Gazaa hallitsevan terroristijärjestön edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kansanedustaja on menettänyt uskottavuutensa, kun hän valitsee keinokseen anarkismin, ja vielä kaukana kotimaastaan ajankohtana, jolloin hänen olisi pitänyt olla töissä perustuslakivaliokunnassa kuulemassa Haaviston ministerinvastuuasiaa.

      Poista
    2. Palestiina ei ole kaukana kotimaasta ei. Jo lapsena minulle siitä laulettiin ja kysypä Rikulta, kuinka tärkeä Luvattu maa hänelle on.

      Poista
    3. Mahtaako kovinkaan moni täällä harrastaa vastakkainasettelua kaukaisten itämaiden valtioiden välillä? Minulla ainakaan ei ole minkäänlaista suhdetta Israeliin tai Syyriaan.

      Kulttuurit ovat täysin erilaiset kuin länsimaitten, joten kyllä ne kaukaisia maita ovat. En tarkoita nyt kilometreissä mitattua matkaa.

      Kontulaa olisi kyllä tarvittu eduskunnan töissä, eikä missään ole ainakaan minulle tullut tietoa, että kyseessä olisi ollut tärkeä työtehtävä ulkomailla.

      Poista
  2. Mitä ns. kriisiviestintään, jollaista tämä anteeksi pyytely on, se on ääretön komedian lähde.

    "tunnustan tekoni, mutta ei se minun vikani ollut, ja antakaa minun jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut."

    Joskus aikoinaan en ymmärtänyt, kun Turkka nauroi Peteliuksen vanhemman valtiomiehen elkeitä jossain tilaisuudessa. Myöhemmin asia kirkastui kiusallisen selvästi, mies häpeää kaikkea sketsiviihdettä, jota nuorempana teki. Sellainen ei ole soveliasta vanhemmalle valtiomiehelle, senaattorille ja tulevalle pääministerille ja presidentille, viimeisenä kruununa kuninkuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon silti, että Turkka ei eläissään olisi koskaan pyydellyt anteeksi tekemiään vanhoja töitä. Hän oli älyltään nopea ja kirkas, ei mikään opportunisti kuten Petelius, joka erehtyi pienentämään taiteilijakuvaansa höperehtimisellään.

      Vesa-matti Loiri on tässä suhteessa mielenkiintoinen. Hän teki häpeilemättä Uunoja ja Tyynejä, ja nuoruudessaan häntä luultiin kovaksi kommunistiksi, jota hän suinkaan ei ollut Tervon kirjasta saadun luonnekuvan mukaan. Hän teki, mitä eteen tarjoutui ja eläytyi siihen, myös taistelulauluihin ja sosialismin ilosanomaan. Jos jääkärimarssit olisivat olleet listalla, hän olisi ollut se, joka vetää ne kaikkein komeimmin.

      Jos hän nyt alkaisi pyydellä vanhoja anteeksi, se leimaisi hänet luuseriksi.

      Poista
  3. Peteliuksen trauma on, että jo etunimensä ovat humoristisia, en sano naurettava yhdistelmä, ja kun saapuu paikalle kuin paikalle, yleisö purskahtaa nauruun ja pyytää esittämään herra 47 tai apuuva-sketsejä. Ei ihme, että senaattori on mörkki kuin seipään niellyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuin yllä PPP:stä, ja nyt vasta luin tämän. Olisipa hän ylpeä menneistä hahmoistaan. Olisi voinut olla kuin Buster Keaton, ennen kuin särki kuvansa matelemalla.

      Poista
  4. Nämä herrojen ja julkisuuden henkilöiden anteeksipyynnöt tuntuvat kovasti falskeilta ja epäaidoilta.

    Loistavassa Malin veljesten kappaleessa vähänläntä vossikka kärsii huonosta itsetunnosta ja arkuudesta. Siksi Niemiselle olisin valmis sanomaan, että saat kaiken anteeksi, hänellä ei ollut taka-ajatuksia tai epärehellistä motiivia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän ihanuuden olin unohtanut. Voi mikä laulu, hieno! Ja mikä ääni. Muutenkin tykkään Malin veljeksistä.

      Tämän laulun tyyppi on nöyryytetty ja nitistetty jo lapsuudessaan jollain tavalla hyvin onnettomilla oloilla, köyhyydellä, kurjuudella tai rakkaudettomalla kohtelulla. Kenties hän on ollut orpo huutolaispoika.

      Uskon nimittäin, että laululla on ollut esikuvansa jossain Forssan perukoilla, Loimijoen rantamilla. Se henkii esityksestä.

      Ja vielä se, että tämä anteeksipyytelijähän ei ole opportunisti, vaan ihan vaan ihminen.

      Poista
  5. Muistatteko,kun joku vuosi sitten eri blogeissa oli näytön ylälaidassa kulmittain teksti: Olen syyllinen tms. En tiedä minkä vuoksi se oli laitettu. Millaisten tekojen vuoksi sitä blogien sivuilla käytettiin. Nyt voitais laittaa samaan tapaan joka iikka sos.median sivuille anteeksipyyntö. Siinä samassa tulisi kaikkien syntien anteeksi saaminen samalla lauseella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on hämärä muistikuva, mutta syytä en muista. Itse en osallistunut enkä muista edes harkinneeni, sillä tuommoinen tapa merkitä blogi jonkin väliaikaisen otsakkeen alle on minusta lähinnä hupaisaa.

      Facebookissa käsittääkseni on samanlainen tapa merkitä itsensä aina kulloinkin trendikkäimpiin kehyksiin. Milloin #metoon, milloin "olen sitä ja tätä ja huomenna tuota"-nauharuusukkeen alle.

      Poista
  6. Yhteenaikaan oli poliitikoilla tapana vähän väliä ilmoittaa "Kannan poliittisen vastuun", "Otan täyden poliittisen vastuun".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vastuunkantaja pääsi anelemalla anteeksi kuin "koira veräjästä".
      Julkinen anteeksipyyntö on helppo keino olla vastaamatta teoistaan. Jos sitten potkut tulee, ei erottamisen jälkeen varsinkaan, vaikka mitä olisi sössinyt.

      Poista
    2. Vaan harvoin sitä vastuuta on meillä kannettu eroamalla virasta oma-aloitteisesti heti virheen tultua ilmi. Muistaakseni aina on ainakin vitkuteltu ja katsottu, että voisiko jatkaa.

      Usein muussa Euroopassa poliitikon ero tulee hyvin nopeasti hänen itsensä ilmoittamana ja syystä, joka meistä saattaa tuntua mitättömältä.

      Poista
    3. Minä kerran "olen ottanut vastuun muista ihmisistä" ja siitä olen ylpeä. Kerronpa teillekin.

      Olin silloin leikkurinhoitajana Kankaan paperitehtaalla ja minulla oli kolme apulaista. Yövuoro oli. Sali, jossa tämä leikkuri oli, niin sen lattiaa kunnostettiin. Ja työ tehtiin yöllä kun se aine millä sitä lattiaa pinnoitettiin, haisi niin kamalalle että... No, he tekivät sitä yöllä, nämä lattiaduunarit, ja kaikilla heillä oli täydet hengitys- yms. suojaimet. Koneella, jossa minä olin siis pomona (= ryhmänjohtajana), niin kävin kysymässä näiltä lattiamaakareiden pomolta että "että onko tää mönjä, jota tee lattialle levitätte, jotenkin myrkyllistä kun se haisee niin vitun pahalle?". Tämä sanoi suoraan että "ei mee ainakaan ilman suojanaamareita täällä oltas". Mutta me leikkurilla kun oltiin niin minä sanoin porukalleni että "leikkuri seis, lähtekää vaikka taukotupaan, tää homma loppu nyt tähän". Kello oli jotain 23:00, eli vuoro oli vasta alkanut, ja vuoromestari tulee ihmettelee miks meidän paperileikkuri seisoo... Selitin sille mistä on kyse. Se meni, kiva ukko, sitten pois, mutta soitti kai PeeUulle (= päivystävälle upseerille) kun kohta sinne tuli tehtaan yli-insinööri. Ja alettiin juttelee, siis hän ja minä, ja sanoin hänelle että minä en rupee patistelee mun porukkaani haistelee noita myrkkyhajuja, siks leikkuri seisoo. Se meinas ruveta rähjää mut ei sit kumminkaan alkanut, sano vaan kuinka paljon tää seisokki maksaa, sit se kai häipy Keskusvarastolle kun se kohta tuli takaisin ja sillä oli kaks kaasunaamarin tapaista pönttöä kädessä. Se tyrkytti niitä mulle että antaisin ne mun jengille ja kehotti mut käynnistää leikkuri, sanoin että en käynnistä. Se sanoi että "minä otan kaiken vastuun siitä jos jotain tapahtuu". Minä sanoin sille että "mitä sun vastuus tarkoittaaa jos kaks mun apulaista aamulla keskussairaalassa makaa kuolleena, mitä sun vastuus silloin merkitsee." Se oli hiljaa, ei sanonut mitään, lähti sitten pois. Koko yö me siellä vaan nelistään kuikuiltiin, ei tehty duunia, ja aamulla tuli sitten aamuvuoro joka teki mitä teki, en minä tiedä mitä tekivät.

      Ps. Päivän päästä tuli pääluottamusmies sanoo mulle että sanoit X X:lle suorat sanat. Se kun oli tullut valittaa sille että siellä Arkkaamossa on "saatanan jääräpäinen äijä"...

      No jonkun siinä piti ottaa vastuu. Minä otin. Siitä mitään mitalia saanut, e, päinvastoin.

      Poista
  7. Siteeraan välillä itseäni, vaikka mielelläni en sitä tee…

    "Pidän tämmöisestä tavasta keskustella. Faktat ensin, sitten mielipiteet, ja että ei sekoiteta niitä toisiinsa. - Provosointi tietysti välillä pitää olla sallittua, eli "kiva yllätys" :).

    Vastasin näin Tapsalle täällä blogissasi eräässä toisessa yhteydessä. Ja miksi? No siksi, että hänen keskustelutapansa pyrkii dialogiin, ja siksi on antoisaa. Iines, minä en ymmärrä - no, tämä on Sinun blogisi, miksi minun sitä pitäisi ymmärtää? - että alustus alustukselta nälvit aina tietynsuuntaisia poliitikkoja? Ilman mitään, mitään asiaperusteita. Ja taas tiettyjä toisia poliitikkoja, tekivät he mitä tahansa, vain hymistelet heitä. Ja luuletko että sanon tämän siksi että rakastan sosialidemokraatteja, no en rakasta, tai luuletko että sanon tämän siksi että inhoan perussuomalaisia, no totta kai inhon heitä. – Ei minua poliittiset mielipiteesi ärsytä, vaan se, ettet niiden suhteen ole rehellinen. Tuskin kai itsellesikään?


    Ei kuule Antti Rinteen taloussotkut tai Jan Vapaavuoren pahoinpitelyt tai Jussi Halla-ahon vittuilu Suomen korkeimmalle oikeudelle (Högsta Domstolen) pahinta ole, ehei. Tai Aarre Simosen Kätilöopistojuttu tai Kauko Juhantalon SKOP –koplaus tai V.J.Sukselaisen kuseskelu salaojaputkiin... kuule, näitä rötöksiä Suomen historiassa riittää enemmän kuin täysperävaunullinen rekka-autollinen terveyssiteitä (PamPamela). Kyllä näitä riittää.

    Sinussa ärsyttää se, että väität puolustavasi heikkoja ja sorrettuja ja olevasi oppositiossa valtaapitäviä vastaan... kun se ei pidä paikkaansa. Sinulla on puolueet joita vihaat ja puolueet joita silittelet myötäkarvaan, ja loput siltä väliltä. Pahuuttasi et ihmisille ilkeile, olet kiltti ja hyvän kotikasvatuksen saanut ihminen; sen nyt Sokea Reettakin Susta näkee. Juu. Nälvit ihmisiä vain siksi että poliittisesti olet eri mieltä kuin he. Eikä siinä mitään pahaa ole. Koska siinä on kaikki oikein! Väärää siinä on vain se että peittelet käyttäytymistäsi ”puoluettomuudella ja objektiivisuudella”. Sekun ei pidä paikkaansa.

    Olet ihana ihminen etkä mikään ongelma. Mutta tiedätkö Iines, että suomalaisessa politiikassa ja niiden tekijöissä on yks paha ongelma, jolle sinä ja minä ei mahdeta mitään, arvaa mikä… No

    TYHMYYS, tietysti.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, kritisoit usein blogiani, ja se oikeus jokaisella täällä kävijällä on. Kritisoida saa ja täytyykin.

      Nyt on vain niin, että esität syytöksesi itse ilman perusteluja, ilman ainuttakaan esimerkkiä. Toivoisinkin, että seuraavan kerran kun arvostelet, ottaisit kirjoituksestani esimerkkejä ja sanoisit, mikä juuri niissä on vikana ja näyttäisit perustelun puuttuvan. Näin minäkin oppisin jotain.

      Nimittäin olen siinä uskossa, että olen perustellut kaiken, sillä kaikki minkä sanon, on tapahtunut ja luotettavista lähteistä taustoitettu. En usko millään, että heittelen valetotuuksia kirjoituksiini, se ei ole tapani toimia.

      Luin tämän ylläolevan kirjoituksenikin uudelleen ja hain faktaperusteiden puuttumista. En löytänyt, mutta mielelläni katson, jos joku löytää perusteettoman heiton. Voihan olla tietysti niinkin, että pidän jotain lukemaani tai kuulemaani uutistietoa yleisenä tietona,
      jonka kaikki tietävät ilman erillismainintaa. Asiakirjoittamisen perusasioihinhan kuuluu, että yleiseen tietoon voi viitata ilman lähdettä. Esimerkiksi se on yleistä tietoa, että Anna Kontula aikoi leikata aukon aitaan vieraalla maalla.

      Poista
    2. Kysymys on asenteellisuudestasi. Olet esim. sata kertaa (hieman liioitellen) muistuttanut meitä Antti Rinteen hirveästä rikollistaustasta. Voi jumaliste. Tai nylkytät Sanna Marinin tekoja jo ennen kun hän on ehtinyt mitään edes tehdä... puhumattakaan vasemmistoliittolaisista tai vihreistä, eli vihervassereista, heitä syljet koko ajan päin pläsiä. Näitä koko blogisi on pullollaan, joka on hyväksyttävää, koska tämä on sinun blogisi. Miksi minun mielipiteitäsi pitäisi kirjata ylös, tai jos niin haluat, niin voinhan minä. Esimerkiksi koska viimeksi olet niljakkaasti naljaillut perussuomalaisista...? en muista yhtään tapausta vaikka materiaali heistä riittäisi enemmän kuin esim. Li Anderssonista. Hmnh. Etkö tosiaan näe malkaa silmässäsi kun väität että minulla on tikku silmässäni... tai miten se Raamatussa menee. (En muista mutta otan siitä selvän.) Minua ei yhtää vituta esim. Päivi Räsänen, vaikka olen kaikesta eri mieltä kuin hän, hän on rehellinen omine käsityksineen. Samoin pidin 1970 -luvun Kokoomuksesta, he rehellisesti tunnustivat ajavansa pääoman ei työläisten asiaa. - Arvostan rehellisyyttä.

      Aiheetta enempään? Sopii kyllä.

      Poista
    3. Iineksellä on kaikkein eniten meistä oikeus puhua täällä niin kuin ajattelee, sillä onhan tämä hänen oma bloginsa. Ihminen, joka pitää blogia, pitää sitä useimmiten saadakseen kertoa, mitä hän asioista ajattelee.

      Iines on siinä suhteessa erikoinen, että hän jopa ottaa huomioon kritiikin, jota hänelle joskus esitetään. Hän ei ole koskaan kieltänyt ketään tuomasta esiin omia mielipiteitään. Ei. Hän jopa toivoo sitä. Hän on malli bloginpitäjästä, jolla on sana hallussaan. Hän tietää, mitä ja miten puhutaan loukkaamatta muita. (Vain siinä tapauksessa, että joku haluaa vasiten keljuilla hänelle, hän saattaa kyllästyä, mutta ei ole vielä ainakaan näyttävästi eliminoinut ketään, ottanut kielteiset viestit vain ikään kuin mausteena vastaan, antanut henkilölle puheenvuoron.)

      Kaikista blogeista pidän eniten juuri Iineksen blogista. Pidän myös kaikista henkilöistä, jotka hänen blogiaan seuraavat. Joskus olen suorastaan ihmeissäni miten korkeatasoista keskustelua täällä käydään. Täällä puhutaan yleensä asioista. Tämä ei ole mikään tuomioblogi. Täällä suurin osa ihmisistä osaa ajatella ja kirjoittaa ajatukensa selkeästi esiin. Mutta on hyvä muistaa kunnioittaa Iineksen ajatuksia, vaikka hän ei aina ajattelisikaan niin kuin itse ajattelee. Tämä syytä muistaa myös muiden kohdalla. Ainakin Iines itse osaa arvostaa muidenkin mielipiteitä.

      Poista
    4. Kun Iines toivoo kritiikkiä, kiitos, niin väärääkö se on, kun häntä kritisoin? Näillä sivuilla jus sen takia palloilen kuin seiväshyppääjä Kimmo Pallonen kun diggaan olla täällä, en muusta syystä. En yhtään muun takia. Jos olen lälly, olen, kaikkein vähiten minun sitä kellekään tarvitsee todistella, etten ole. Lapsellista. Ja totta kai tämä on Iineksen blogi, en kai minä nyt niin saatanan sekaisin ole, että luulen muuta. Okei, antaa olla. Loimijoki alkaa Tammelan Pyhäjärvestä, sen vesi on ruskeaa kun siinä on savisia peltoja sen molemmin puolin. Yksi mustalainen hukkui siihen vaikka joen syvyys on vain noin 1,5 metriä, enpä jäänyt kaipailemaan. Vanhemmillani oli Kesäpirtti Tammelassa, se oli ostettu Herneen Martalta, sieltä syksyisin isän kanssa haettiin omenia kaupunginasunnollemme, antonovkeja. Minä kiipesin puuta pitkin ja poimin, ei niitä saanut ravistella maahan, ne olisivat kolhiintuneet. Olin 13 –v, javittu, kun mua vitutti silloin kaikki.

      Poista
    5. Hyvä, Mikis! Sinä olet luonut oman tyylisi joka antaa meille muille kokemustesi muodossa aivan uutta purtavaa. Ja koska olet sanankäyttäjänä suonut meille muille hauskoja hetkiä muistisi uumenista, kunnioitamme sinua omana itsenäsi. Tuntuu, että olet elänyt elämääsi monipuolisemmin kuin yksikään meistä muista. Sinun tapoihisi ei ole aiemmin kuulunut toisten kritisoiminen. Siksi hämmennyin täysin, kun koin puheissasi vierasta verta. Sinä tietysti itse päätät, mitä puhut ja kenestä. Ok. Mutta ollaan kavereita. Ehkä on ystävällistä sekin, että näyttää itsestään eri puolia. Niitähän ihmisestä löytyy kaikilla. Mutta ihmisystävällisenä sinä olet kaikkein mukavin.

      Poista
  8. Riidellä en halua mutta anteeksikaan en pyydä. Miksi pyytäisin... koska "olen tekojeni summa. Eikä minusta voi vähentää." Opin tämän Kari Aronpurolta. Otin sen motokseni vaikka luulen että Aronpuro on varastanut sen joltain ranskalaiselta filosofilta. (Tätä en tiedä mutta epäilen.)

    VastaaPoista
  9. Demokratian peruskivi, vaikkeivat kekkoslaiset sitä ymmärrä, on, että ylintä toimeenpanovaltaa arvostellaan. Meillä ylintä toimeenpanovaltaa suorittavat demarit, vihrut ja kepu, kolmen kovan kopla. Poliittista lääly läälyä on arvostella perussuomalaisia, jkotka eivät ole vallan kahvassa, vaikka kannatuksensa vääjäämättä lähenee kolmeakymmentä prosenttia. Ei siinä vihervasemmistolta tai neuvostoliitolta kysellä, demokratia vain toimii niin. SDP on vanhojen jäärien puolue, josta minä olen loppuiäkseni erkaantunut ja joka tulee kuolemaan nuorten kannatajien puutteeseen. Kuten Halla-aho ennakoi, tulevaisuuden pooli on vihreät vs. perussuomalaiset. Perussuomalaisia kannatan, koska arvostan tiedettä ja luonnonsuojelua.

    VastaaPoista
  10. Sitä paitsi lapseni Sagan äiti kuoli toissayönä. Muistan hänestä, vaimostani, iloisia asioita vain vaikka surullisia oli yhtä paljon. Vähänkös nyt on surullinen olo. Kesseli.

    VastaaPoista
  11. Osanottoni. Kun lähipiiristä joku poistuu, jää pitkäksi aikaa tyhjä tila sille tuolille, jolla hän istui tai niihin ikkunoihin, joiden takana hän eli, niille teille, joita hän kulki. Hän on monelta pois.

    Siskon mies kuoli viime kesänä, eikä ollut mikään toivemies. Kuitenkin jokin paikka jäi minultakin tyhjäksi, tuttu symbioosi särkyi. Ei ollut enää Sisko & Mies, oli vain Sisko ja toisella puolella tyhjä paikka. Sytytin kynttilän hänen pienen kuvansa viereen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut hyvin kauniisti. Olet kiltti. Minäkin sytytin Kaijan muistoksi kynttilän, istuin muuten pimeässä keittiössä ja katselin sitä elävää tulta, mutta sitten minulle tuli niin kamalan surullinen olo että pakko minun oli sammuttaa se kynttilä.

      Joo.

      Poista
    2. Joskus laulut lohduttavat, ei ne aina, mutta tämän muistan kun olin nuori ja täynnä innokasta elämää, pulppuileva. Eikä ollut puserossani surun häivääkään, no ei tosiaan. Vaan heitin yhden lääketieteen-yo-oppilaan kanssa englantilaista tikkaa Hervannan Pubissa, ja levarissa soi…

      https://www.youtube.com/watch?v=jJr47yGz7yk

      Hitsi, Jamppa on täynnä musiikin ymmärrystä! On on, sanoista viis - tai tärkeintähän se tässäkin on, mutta on myös tuos sävelpuhtaus.

      Poista
    3. Luulen, että osaan myös nauttia surun ja kaihon tunteista. Minusta on puhdistavaa, kun kyynel valuu poskelle, ja toinenkin, ihan itsestään, vaikka olemus on muuten tyyni, ei tyrskytä eikä nyyhkytä, kyyneleet vain valuvat alas poskia. Se on kiitollista kaipausta ja ja kaihoa.

      Kun äiti oli juuri kuollut, kuuntelin paljon kaunista musiikkia ja aivan simppeleitä kotimaisia laulujakin, Kari Tapion Valoon päin ja Mun sydämeni tänne jää. En miettinyt mitään, olin vain hiljaa ja kuuntelin. Kyyneleet valuivat poskille ja tunsin samalla suurta iloaja rauhaa.

      Poista
    4. Olen oppinut, kantapäitteni kautta, että "haave on parempaa kuin että se toteutuisi". Ajattele vaikka että on kamala helle, olet yksin Katri Helenan kanssa autiolla hiekkarannalla, esim. Kalajoella, ounou ou", ja sulla on kauhee krapula ja päässäsi pyörisi vain ajatus "ihanasta olutuopista", eikä mistään irtosuhteesta tämän nu Rajalan ex-heilan kanssa, ja kävelet ja kävelet ja kävelet – siellä saatanan autiolla hiekkarannalla jossa sun sandaalis tulee täyteen hiekkaa…. Kunnes pääset Pubiin. Ja sitten – kieli kuivana kuin kokonainen Vyötiäinen - tilaat oluesi ja aah...aah aah, nautit sen, niin... vasta silloin tajuat ettei se niin hyvälle maistunutkaan, kun luulit. Kaiikki on vain harhaa, harhaa, harhaa. Ja mihin se Katri-Helanakin meni? No ei sev väliä.

      Ymmärsittekö? Toivon että ette.

      Saarikosken runonsäkeistä se, että "elämä on ihmiselle annettu että hän tarkoin harkitsisi missä asennossa tahtoo kuolla" (ei se ehkä näin mene, tiedän), on hyvä. Ja se kun Saarikoski seisoo bussipysäkillä, odottaa bussia kolikoita kädessään, ja ajattelee äskettäin poisuupunutta ystäväänsä että "nyt olet kuollut ja tiedät sen verran vähemmän, minä seison bussipysäkillä raha kädessäni..." Ei sekään ehkä noin mene, mutta menee kumminkin. (Ja bussit tulee ja menee.)

      Joo. Elämä on sitä että syntyy, ja sitten kuolee. Välitunti siinä välillä vaan on. Ja sitten koulunkellot soivat... PIM PAM PIM PAM.

      Poista
    5. No löytyyhän se tuttu Mikis vielä hänen kommentistaan! Huokaisen helpotuksesta. Ei minun tehtäväni ole tietenkään seurata Mikisen ajatuksia sen kummemmin kuin muidenkaan, mutta jollain selittämättömällä tavalla hän on pääsyt uimaan nahkani alle ja asettumaan hänelle varattuun paikkaan aivojeni sokkelossa. Se on Mikiksen paikka. Sitä ei kenellekään muulle anneta.

      Poista
  12. Mutta Elämä jatkuu, ja meistä riippumattomista syistä. Toistaiseksi ainakin.

    Tänä aamuna kun heräsin, ja samalla kun kävin aamupissalla, luin paperiversioHesarista - oy jeah!, että ulkomaantoimittaja kertoo Usassa sikäläisen Senaatin asettavan Trumpin syytteeseen valehtelusta. Ja mitä tällä minun kanssa on tekemistä?No sen verran, että jokaisen sikäläisen senaattorin pitää vannoa tulkitsevansa Yhdysvaltain perustuslakia puolueettomasti - ja Jumalan nimeen.

    V-ttu, mitä pelleilyä.

    Jos Jumala olisi olemassa niin takuulla kuin Tampereen likka Hän puutuisi tähän komediaan ja jyrähtäisi pilvien takaa että "haistakaa huilu koko seurakunta"! Ja viskaisi Trumpia salamalla päähän. - Voi että tulee ikävä Thoria! (käytetään myös muotoa Tor, Thorr, Thór tai Þórr.)

    VastaaPoista
  13. En ole kai koskaan haukkunut Trumpia. Ajattelen niin, että mitä merkittävää uutta enää voisi sanoa tästä poliitikosta, josta kaikki negatiivinen ja negatiiviasta pahempikin on jo sanottu. Ja jota Hesarissakin seuratiin kahden Trump-kirjeenvaihtajan voimin - viittaan Saarikoskiin, jotka nyt, Luojan kiitos, ovat ilmeisesti palanneet kotimaahan.

    En vain jaksa yhtyä massojen hysteriaan oikeastaan missään yhteiskunnallisessa asiassa. Pelkään huutavia kuoroja ja massatrendejä. Niissä on liikaa aggressiota ja vihaa, joiden en usko tuovan parempaa maailmaa mukanaan.

    Asiahan on sitä paitsi itsestäänselvä. Trump on ikävä ihminen. Hyvä puoli on se, että Trump on avoimesti sitä mitä on eikä yritä tekeytyä muuksi. Hoitakoot amerikkalaiset itse valitsemansa presidentin nyt pois virasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en minä sinusta puhunut. Trump on sen lisäksi että on ikävä ihminen niin myös yksinkertainen ja kolkko. Voitko kuvitella - kuvittele - että hän saa määrätä kuka elää, kuka ei. Ajattelepa vaikka Qassem Suleimania... (itsekin ajattelee häntä: oikeastaan helvetin hyvä että kuoli!) Mutta minusta on väärin että tuo hengenlahjoiltaan n. 11 -vuotias töyhtötukkainen tuppikulli pystyy häiritsee niin paljon tätä maapalloamme, jossa elämme. - Ei se ole ihan niin kuin pitäisi olla. Eikä se että, tietenkään, että tuossa itärajamme takana toinen pieni punottava terskapää kans määrää ja päättää - esim Syyriassa - ketkä sadat ja tuhannet ja sadattuhannet ihmiset saavat elää, ketkä eivät.

      Kuule, minä poliittisen poikuuteni menetin jo silloin kun liityin kommunisteihin, en suinkaan silloin, kun heistä erosin. - Maailmaa johdetaan kyynisemmin kuin sinä tai minä pystymme edes kuvittelemaan. - Näin on.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Nimenomaan uskon, että maata ja maailmaa johdetaan muulla tavoin kuin hyvät mielessä eli ihmiskunnan parasta ajatellen.

      Hyvin mielenkiintoinen on juuri käsiini saama Ilta-Sanomien paksu teemanumero YYA-Suomi, varsin hyvä tietopaketti kokeneitten toimittajien tekemänä. Siinä valotetaan Kekkosen valetotuuksien ja sensuurien aikaa tavalla, jota ei ole ennen nähty. Erikoisplussaa keskiaukeaman Karin kuvista, joita on harvoin nähty. Karihan sai potkut kuviensa tähden. Tämäkin asia tulisi perata historiankirjoihin, kuten koko suomettumisen aika ja taistolaisuus.

      En sano tätä persuuttani, sillä minä en ole persu, vaikka sinä, mikis, ja varsinkin Mankemang, olette minut persuksi luokitelleet. Persuuteen minulla liittyy sama kuin Trumpiin. En jaksa enää lyödä lyötyä, vaikka olisi aihettakin. Näen heidät surkeina luusereina, joille on käynyt kalpaten elämän tunnepuolella. Minusta he tarvitsisivat mieluummin apua kuin halveksuntaa, joita on some ja media pullollaan. Että poimikaa sieltä, hyvät lukijat, jos niitä haluatte. Täällä ei heikoimpia ja huonoimpia lyödä.

      Poliitikoista ihailen tällä hetkellä vaikkapa Päivi Räsästä (en kannata hänen homoajatuksiaan), Sari Essayahia, Ben Zyskowicsia, Timo Heinosta, koska he ovat älykkäitä, pelottomia ja rehellisen rohkeita omia itsejään, eivät mielistele eivätkä valehtele. Li Anderssonkin kuuluu rehellisyydessään samaan sarjaan, eli kunnioitan vilpitöntä persoonaa, vaikka hänen aatteensa lyökin pahasti vastaan. Sosialismi oli hirveä diktatuuri, joka tuotti miljoonia ruumiita. Tähän pitäisi Lin pystyä antamaan perusteet, miksi ne eivät haittaa häntä.

      Poista
    4. Li on älykäs ja sosiaalinen tyyppi, kiva tytsky. Taiteiljoitten tytär kuin revontulet. Tai enhän minä häntä tunne, ihan toista ikä- ja sukupolvea on. (On, on, usko pois!) Mutta ettäkö Li kannattaisi jotain neuvostohenkistä sosialismia... se on ihan kummallinen ajatus sulla. Sinun - ja teikäläisten muutenkin - on vaikea päästä siitä ajatuksesta irti että Vasemmistopuolue = SKP. Kunpa olisikin (heh, he) mutta kun eivät ole! Kyllä siellä enemmistö ei Ele Aleniusta (fiksu, kiva ajattelija, lempeä ihminen) radikaaleimpia ole. Kuule, jos Suomeen joskus tulisi - syystä jota en osaa arvata - "hirveä sosialistinen diktatuuri", niin... ennen sinua ja minua Li'n nämä kammottavat vallankäyttäjät telottaisivat. Aivan varmasti.

      Vallankumous syö aina lapsensa, vai mitä Tapsa?

      Iines, muistatko kun aikoinaan vuorineuvokset YHTENÄ RINTAMANA varoittivat kansalaisia - siis meitä äänestäjiä – että emme äänestäisi Mauno Koivistoa? Koska hän ensi töikseen sosialisoisi Suomen. – Niinpä niin, kansalaiset eli medbörjaret.

      Aina kun vasemmistolaisesti aatteleva ihminen - enkä puhu nyt itsestäni kun en ajattele mitään - puhuu politiikasta, sanotan että hän puhuu prokandaa. Kun joku oikeistolainen ukko - enkä vieläkään puhu itsestäni - latelee talouslukuja jotka hyödyttävät Pääomaa, niin kaikki sanoo "siinäpä on fiksu ihminen. eikä puhu yhtään propakandaa".

      Puhuupas. Te pässinpäät ette vaan sitä tajua. (Ja kun sanon "te", en minä tietenkään teitä tarkoita, rakkaat kommentoijakolleegani. Tarkoitan "niitä", jotka eivät ymmärrä mistä on kyse. Ja "heitähän" on.)

      Ps. Muistattehan kun vielä 1970 -luvulla pienipalkkaiset, todella pienipalkkaiset sihteerit katselivat vappukuluetta, ja totesivat toisilleen "katso, kun työläiset marssii..." - Totta kai ihmisiä huijataan niin kauan kun ihmiset antavat itseään huijata. Näin nykyisinkin.

      Poista
    5. Kyllä ”sosialismi” mainitaan vasemmistoliiton omilla sivuillakin, mikis. Siellä sanotaan, että aatteellisesti vasemmistoliiton ohjelma ”samastuu sosialistiseen suuntaan”. Totaalisuudesta sanoudutaan kyllä irti, ja käytetään uudenlaisia termejä, joiden mukaan sosialismi voi merkitä enemmän demokratiaa ja todellista vapautta kaikille. Mutta keinot ovat entiset.

      Poista
    6. Vuorineuvoksia en muista, tai heidän ohjeitaan. Mutta luulen, että tuo lausahdus sosialisoinnista oli sen ajan peikko, vaikka elimme valheisiin perustuvassa YYA-ajassa. Sosialisointia pelättiin oikeasti rikkaiden piirissä, koska asioista ei saanut puhua oikeilla nimillään. Nythän alamme elää samantyyppistä aikaa. Kun kritisoit jotain, olet merkitty persuksi.

      Poista
    7. Mikis: "Vallankumous syö aina lapsensa, vai mitä Tapsa?"

      Monttunsa reunalla metsikön takana
      silmillä likainen liina tai lakana
      ”Eläköön vapaus!” huusi mies.

      Kaupungin torilla lippujen juurella
      puheensa lopetti aatteella suurella
      ”Eläköön vapaus!” – Uusi mies.

      (Näin asiaan kantansa esitti Viidan Late.

      Poista
  14. Joo ja nyt minä lopetan tämän kvasifilosofisen pölinäni. Jo oli aikakin! (niin olikin.) Viinaa vielä olisi mutta kekäleet maksassani jo hiipuvat. Adjöö. Hüvasti. Goodbye. Auf Wiedersehen. до свидания.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo. mitä tuolla aikaisemmin sinun, Mikis, kommenttiesi jälkeen kirjoittelin, oli vain osittain tarkoitettu sinulle. Se halusi olla puolueeton, Iinestä, bloginpitääjäämme kunnioittava mielipide.

      Jos jotain Iineksestä ajattelemme, yksi asia meillä on kaikilla sama: Kunnioitamme Iinestä. Jos emme pitäisi Iineksestä, emme tulisi tähän blogiin. Se ei kiinnostaisi meitä. Miksi seuraisimme hänen kirjoituksiaan, elleivät ne olisi pieniä taidonnäytteitä kaikki tyynni. Miksi tuntisimme olomme myös täällä kommenttipuolella kotoiseksi, mikä meitä tänne houkuttaa. Onhan täällä jonkinlainen hyvä yhteistunto ja kunnioitus toistemme mielipiteitä kohtaan. Tänne on mukava tulla. Täällä on paljon mielipiteitä. Niistä oppii huomaamaan, miten erilailla me ihmiset asioihin suhtaudumme. Oppii kunnioittamaan toisten mielipiteitä. Täällä on paljon järkeviä ihmisiä. Ihmisiä, jotka esimerkillään auttavat selviytymään elämän mutkista ja pahoistakin kokemuksista.
      Jonkinlaista yhteisvoimaa täällä kokee saavansa osakseen. Ainakin minä olen siitä hyvin kiitollinen.

      Poista
    2. Kiitos Liisu sanoistasi, jotka koen hyväksi puolueettomaksi linjanvedoksi. Se on katoava taito tässä polaritoituneessa ajassa. Klisee tuo "polarisoitunut aika", mutta olkoon.

      Itsekin ajattelen niin, että erimielisyys ei ole riitaa, vaan luottamus siinä mielessä, että ihminen uskaltaa ja saa puhua vapaasti.

      Riitaa syntyy sitten korkeintaan siitä, miten erimielisyyteen vastataan. Senkin voi tehdä kunnioittaen ja perustellen. Mutta siis sensuuri on laitimmainen keino, jos kommentti on alatyylinen, hyvin ilkeä tai suoraan blogin henkilöön menevä.

      Poista
    3. Liisu, mikiksellä on nyt murheellista aikaa. Aina ei ole tasaista ja iloista.

      Semmoista elämä on. Nousuja ja laskuja, iloa ja suruja. Kaikella on aikansa, läpi tämä elämä on elettävä, vaikka tulisi susi vastaan. Vaikka sanoisin kyllä hieman kyynisesti: kaikella ei ole tarkoitusta. Vai uskooko joku niin?

      Poista
    4. On minussa Hietasta, ehkä enemmän Lahtista. Lehto en ole enkä Rahikainen. Ehkä eniten Määttä?

      Täytyy kysyä Tarjalta. Itse kun itseään analysoi, ei silloin ole oikeassa, ei voi olla. Ei, ei, ehei. Kuvittelee vaan. (Mutta sitähän ihminen on: kuvittelija.)

      Poista
    5. Määttä oli vaitelias Kainuun mies, joka puhui lyhyin lausein, ja oli soturi parhaasta päästä. On sinussa vähän samaa.

      Mutta ehkä parhaiten sinua kuvaisi, jos sanoisi että olet Määtän ja Honkajoen risteytys, Vanhalalla ryyditettynä.

      Poista
    6. Asiahan ei minulle kuulu, mutta minä näen mikiksessä hyvin paljon Hietasta tänne annetun kuvan perusteella. Ripaus Määttää istuu hyvin mielikuvaani. Ja on päivänselvää, että kaikilla nimimainituilla on tumma tukka.

      Poista
  15. https://www.youtube.com/watch?v=tXzplYoo9Ks

    VastaaPoista
  16. Mikiksen kritiikki blogiemäntäämme kohtaan innoitti minuakin osallistumaan. Olen n.10 vuotta mielenkiinnolla seurannut keskustelujanne. Minua onjo jonkin aikaa ihmetyttänyt ikäänkuin Iineksen lisääntyvä kyynisyys ja katkera persuuntuminen. Alkuaikojen liberaali henkilö tuntuu haalistuvan melkein olemattomiin. Tällainen sivustaseuraajan kommentti suotakoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, sanot pitkään seuranneesi Iinestä ja hänen bloginsa kommentoijia. Mietipä mitä itsellesi on tapahtunut. Oletko pysynyt samana ihmisenä koko tämän ajan? Epäilen. Jos olet pysynyt tismalleen samana, ei mitään muutoksia ajatuksissasi, valitan puolestasi. Mikään ei ole niin kauheaa kuin jos ihmisen henkinen elämä pysähtyy. Mitään muutoksia ei tapahdu. Se se on tosi pelottavaa, oletko tullut sitä ajatelleeksi?

      Ehkä haluat vain ärsyttää tällä kommentillasi? Jos, niin kerropa, miksi sinä haluat ärsyttää. Onko se sinusta hauskaa?

      Me olemme kaikki aikamme lapsia! Olosuhteet vaikuttavat meihin. Me muutumme kaikki. Ovatko muutokset hyviä vai huonoja, sitä on vaikea sanoa, sillä joidenkin hyvä on toisille paha ja päinvastoin.

      Poista
    2. Anonyymi, olet minua ennenkin persutellut ja kovasti haukkunut, joten miksi et tekisi sitä nytkin. Sana on vapaa, kunhan et lakia riko.

      Ymmärrän, että sinun on pidettävä kiinni oman mielesi luomista ennakkokuvista: ”jos et kuulu kuplaan, olet persu”. En jatkossa enää kommentoi näitä puskista heitettyjä leimoja.

      Kirjoitat kohtalaisen sujuvasti, joten voisiko sinulta jatkossa odottaa myös perusteltuja omia ajatuksiasi asioista, ei vain minun persoonastani?

      Itse ihmettelen ihmistä, joka ei kymmenissä vuosissakaan yhtään muutu.

      Poista
    3. 70-luvulla idealistinen nuoriso uskoi, että Neuvostoliiton vahvistuminen takaa sen, ettei ikinä enää tule sotaa. Siksi se marssi punaliput liehuen. Nyt viisaimmat häpeävät.

      10 vuotta sitten idealistinen nuoriso alkoi uskoa, että monikulttuurisuus ja ulkomaalaiset tekevät Suomesta ihanan ja vapaamielisen yhteiskunnan.

      Nyt viisaimmat alkavat pikkuhiljaa epäillä tätäkin utopiaa.

      Poista
    4. Muistan hyvin Rauhanmarssit. Punaliput tanassa siellä edettiin. Ja vilpitön lapsenusko Neuvostoliittoon rauhan suojelijana oli aukoton. Pikkupiltit lauloivat setä Leninistä ja setä Ho-Atshii-Minhistä levyillä. Siis täällä Suomen leveleillä.

      Nyt eletään uutta aikaa. Naapurissa räjähtelee päivittäin, milloin taloja, milloin autoja. Vaan ei hätää. Jengit ne siellä pöhisevät.

      Poista
  17. Ihminen muuttuu, mutta ei muutu kuitenkaan.
    Minusta blokien perusteella on aika vaikea tehdä ihmisarviointeja. Että millainen tuo ja tuo ihminen on.
    Ison saran se vaatii reaalielämässäkin.
    Minun ajatukseni ovat muuttuneet elämäni mukana, mutta silti voin sanoa, että olen luonteeltani se sama pieni tyttö, mikä joskus olin.
    Eri asioista voidaan ja ollaankin eri mieltä monien ihmisten kanssa, mutta siitä voi myös itse oppia jotain ja mielellään itsestään, ei niinkään toisista ihmisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ihmisen ydin säilyy samana, perusluonne ja temperantti. Ajatukset voivat muuttua, kun ihminen oppii, opiskelee ja kokee elämää. Kokee iloa, surua, pettymyksiä, hylkäämisiä, onnenpotkujakin. Kokee elämän kallistuvan ohi nuoruuden, elämän korkea nousu kääntyy tasaiseen arkeen tai laskuun.

      Sanot hyvin, Ripranie, tuossa lopussa. Itse voi oppia paljonkin, kun kuuntelee toista mieltä olevaa.

      Poista
  18. Jos minun omin perusluonteeni muuttuisi kokisin sen hälytyskellojen soimisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ripranie on todennäköisesti oikeassa itsensä suhteen. Kuinkahan yleistä on yleensä se, että ihminen tarkkailee itseään ja käytöstään. Moni viilettää varmaan elämänsä läpi tyytyväisenä itseensä. Ja jos jotain ikävää sattuu, etsii vikaa toisista.
      Tunnen ihmisen, jonka elämä näyttää olevan pullollaan kupruja, joilla hän syyllistää lähimmäisiään. Itsessään ja elämässään hän ei näe mitään vikaa. Jos hänelle vinkkaa ehkä väärästä ratkaisusta, joka saattaa olla syynä, hän suuttuu ja alkaa raivota. Alkoholin, joka vaikuttaa sivullisista olevan hänen elämänsä pahin ikävyyksien aiheuttaja, hän ilmoittaa olevan paras ystävänsä. "Kukaan muu ei minua auta", hän sanoo. Kukaan hänen tutuistaan ei jaksa enää edes yrittää ratkoa hänen ongelmiaan.

      Mitä minuun tulee, olen varmaan täydellinen vastakohta Ripranielle. Minäkin seuraan itseäni ja tekemisiäni, mutta valpastun aina vain virheisiin, joita huomaan tekeväni. Eikä uskoisi, miten paljon yksi ihminen voi tehdä virheitä!. Vastoin kaikkia ohjeita, miten itseään tulee kohdella, olen vihainen ja minua ärsyttää, miten repaleiseksi ja huonoksi tunnen itseni. Ei hyvä.

      Jo tästä asiasta puhuminen, hermostuttaa minua. Nyt olen jo ehtinyt suuttua itseeni ja siihen, miten olen kehdannut kohdella ihmisiä täällä tuomalla esiin jotain sellaista, jota en itsekään hallitse. Tekee mieli pyytää anteeksi. Ei ole kiva olla minä. Olisinpa Ripranie, elämä voisi joskus vaikka hymyillä. Hyvä Ripranie!

      Poista
    2. Liisu, tarkasti tiedät itsesi, sillä tuonkaltainen itseään turhaan suomiva naiskuva näkyy hienoissa novelleissasikin. Eläydyn kuvaamaasi sympaattiseen persoonaan, ja välillä komennan henkilöäsi ääneen: Älä jää tuleen makaamaan, älä ruoski itseäsi. Nouse ylös ja slipaise niitä muita, älä itseäsi. - Mutta siis, taitava olet tässä ihmisluonteen kuvauksessa.

      Vähän samaa on kai useimmissa ihmisissä, itseruoskintaa, itsensä vähättelyä ja muiden yliarvostamista. Minäkin suomin välillä itseäni, mutta olen oppinut sanomaan joissain tilanteissa ihmisille, että haistakaa paska koko torvisoittokunta. Tosin en sano tätä ääneen, ajattelen vain tai sanon vasta kotiin päästyäni.

      Poista
  19. Päin vastoin kuin Henry Theel, jonka muuten tunsin hölökohtaisesti, Edith Piaf ei katunut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten, Pariisissa Seinen siltojen alla tutustuin suomalaiseen pultsariin (atribuutti juontuu ns. ranskalaisessa kiillotuksessa käytetystä spriipohjaisesta sellakkaliuoksesta), Petteri nimeltään, jota paikalliset taide- ja kirjakauppiaat kutsuivat lempinimellä 'Nez Rouge'.

      Quand la neige recouvre la verte Finlande,
      Et que les rennes traversent la lande,..

      Poista
    2. Vielä tämä! Les neiges de Finlande

      Mutta nälkävuosina muistaakseni kävi kerran niin, että koivu kukki ja oli hiirenkorvalla helmikuussa. Toukokuussa tuli talvi.

      Poista
  20. Onko kukaan lukenut Elmer Diktoniuksen romaanin: Janne Kuutio. Mitäpä mielipidettä, jos lukeneita löytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, joku on lukenut tämän kuvauksen tyhmänpuoleisesta, rajun rujosta ja kulmikkaasta kuutiosta, Janne Kuutiosta. Tosin en muista yksityiskohtia enää, mutta se kuului aikanaan tenttikirjoihini, eli olen tenttinyt sen.

      Tykkään erikoisesti Elmer Diktoniuksen kuohuvista runoista. Niissä näkyy kuohuva aika, modernismin tulo kirjallisuuteen, tekniikan vallankumouksen räjähtävä esiinmarssi, ne ovat kuin rautainen höyryjuna, joka syöksyy menneestä voimalla kohti tulevaa täyttäen kaiken kolkkeella ja pauhulla ja metelillä. Ihminen tempautuu mukaan, tahtoi tai ei. Vähän kuin Janne Kuutiokin, sikäli kun muistan.

      Poista
    2. En malta tässäkään yhteydessä olla viittaamatta Diktoniuksen Jaguaari-runoon, sillä siinä on kaikki.

      Poista
    3. Luin ko. romaanin vasta äskettäin, vaikka se olisi pitänyt lukea jo vuosikymmeniä sitten. Silloin vaan en päässyt alkua pidemmälle. Yritän muodostaa siitä nyt jonkinlaista kokonaiskäsitystä. Romaanin alku varsinkin sisältää ainutkertaista jopa runollista sanoitusta ja uskomattomia kielikuvia. Tarina ajan virtojen mukana ajelehtivasta miekkosesta
      ei sinänsä ole uusi, mutta tapa millä se kerrotaan oli aikanaan moderni. Kansalaissodan punaisesta, satamajätkäksi ja viinatrokarista vankilakundiksi.
      Sai kyllä nauraakin, mutta kielen, sanojen ilmeikkyys ja osuvuus on hämmästyttävää, vaikka kirjailija ensisijaisesti runoilija onkin.

      Poista
    4. Aika harva lukee enää tällaisia vanhoja klassikkokirjoja, elleivät ne jostain syystä satu nousemaan trendikirjaksi. Janne Kuutio tuskin nousee. Hatunnosto kirjavalinnasta, Leonoora. Tuostahan saisi esittelyn Einesbaariin, mutta ei taida kannattaa, koska kirjan lukeneita on harvassa jos ollenkaan.

      Poista
    5. Harrastuspiirissäni eräs jäsen opiskelee kirjallissuutta. Hän suositteli koko porukkamme lukemaan Janne Kuution. Tulipahan luettua. :)

      Poista
  21. Tässä näyte kunnallispoliittisesta keskustelusta. Kyse on rakennetaanko Tampereelle raitiotie vai ei. Tätä kaikki erään (olkoon nyt mainitsematta minkä) puolueen jäsenenet äänekkäimmin vastustivat, samoin kristityt ja kepulaiset. Tässä näiden eräiden (äsken sensuroimani) puolueen jäsenten perusteluja. Ja jonkun kristityn ja kepulaisenkin viisauden jyvä:

    tämän katsomista EN OIKEASTI suosittele alle 18-v

    Kyllä, tämä olisi ihan hauskaa katsottavaa ja kuunneltavaa jos kyse olisi jostain Kummeli-vitsistä. Mutta kun ei-herran-tähden ole! Kamalaa.


    Ps. Mutta siitä olen samaa mieltä, että blogikäyttäytymisen pitää perustua norrrrrrmaaaliin kohteliaisuuteen, tietysti. Blogissa ollaan tavallaan toisen ihmisen vieraana, ja ethän sinä kyläilessäsikään kenkiäsi pyyhi emännän makuhuoneen verhoihin, kuse kukkaruukkuihin tai paskanna eteisessä olevaan Tuuban. (Vaikka harvat orkesterimuusikotkaan nykyisin enää Tuubaa kotonaan säilyttävät, ainakaan eteisessä, mutta tämä olikin esimerkki että JOS, niin...) Muistakaa tämä, joo, ja myös sinä itse, muista! (Ai, minäkö? No juuri sinä! kukapas muu!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, kovin tuttua tuommoinen jaarittelu on kaupunginvaltuuston kokouksissa. Käsittääkseni kyseessä oli sellainen, otaksun, sillä en jaksanut katsoa kaikkea, vaan palan sieltä ja täältä.

      Aikoinani kun opetin kokoustekniikkaa, kävimme opiskelijoiden kanssa seuraamassa näitä valtuuston kokouksia paikan päällä ja sitten paikallistelevisiostakin. Juuri tuommoista siellä näkee.

      Puheenjohtaja vaikutti napakalta. Mietin vain, olisiko jonkinlainen huumorinkäyttö tai hallittu lupsakkuus tehonnut paremmin puhujiin kuin koleus. Ja saanut aikaan hyvää mieltä, josta hyvät päätökset kumpuavat.

      Poista
    2. Kyllä se raitiotie on Tampereelle rakennettava. Ihan siksikin, nääs, kun ne raitiovaunut tehdään Kainuun korvessa Otanmäessä.

      Poista
  22. Hirtetään nyt vielä tässä keskustelussa yksi persukin, kun en koskaan heitä hauku.

    Miika Nikko vedettäköön joistain paikoistaan hirteen ja eroon virastaan oman edun tavoittelun ja ontuvien selitysten vuoksi. On puhunut voimakkaasti sähkötupakan markkinoinnin puolesta, ilmeisesti samaan aikaan kun suvussa on ollut sähkötupakkaliike.

    Lakia ei käsittääkseni ole rikottu, eikä kaksinaismoralismia harrastettu, sillä kansanedustajan on käsittääkseni lupa vetää kotiinpäin. Mutta esimerkillistä tämä ei ole, ja on menty sopivuuden rajan yli. On meillä eduskunta! Täynnä ketkuja.

    Ketkumaisia ovat myös poliittiset virkanimitykset, joista onneksi vihreät ovat voimallisesti sanoutuneet irti. Tähän päivään asti, jolloin Maria Ohisalo tekee sellaisen. Nimittää oman vihreän suosikkinsa ohi pätevämmän. Pätevämmällä on rasite. Hän on Mies. Ja kokoomuslainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tainnut tämä Pimiä kuitenkaan olla vihreä?

      Poista
    2. Vihreiden leiriin Pimiä ilman muuta solahtaa, vaikka ei jäsenkirjaa olisikaan hankkinut. HS puhuu "vihreästä ehdokkaasta" ja sama vihreä-määrite mainitaan muuallakin mediassa.

      Ohisalon junailema virkanimitys on selkeästi poliittinen, sarjassaan jopa törkeä, kun otetaan huomioon puolueen aiemmat linjaukset poliittisista virkanimityksistä, joita Ohisalokin on ankarasti vastustanut. Mainittakoon, että mm. Touko Aalto pitää nimitystä poliittisena.

      Johan naurismaan aidatkin nauravat, kun vihreä yhdenvertaisuusvaltuutettu, jolla ei ansioluettelonsa perusteella ole päivääkään kokemusta sisäministeriön hallinnonalalta, nostetaan nimenomaan sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön ykkösvirkamieheksi.

      Ja vieläpä ohi pätevämmän hakijan, jolla on viidentoista vuoden yhtäjaksoinen työkokemus johtajana sisäministeriön hallinnonalalta ja joka on vastannut nimenomaan turvallisuusasioista, joista nyt on kyse. Itse ajattelen niin rationaalisesti, että turvallisuuden valvonta ei ole samaa kuin yhdenvertaisuuden valvonta.

      Poista
    3. Pieni lisäys mikikselle, joka syyttää minua hallituksen jäsenten haukkumisesta ja nylkyttämisestä.

      Ei tämä edellinen kommentti puhu Ohisalosta, vaan kaksinaismoralismista, jolle olen vihainen kuin rakkikoira. Jos puhuu poliittisia virkanimityksiä vastaan voimakkaasti tuhahdellen, ei pidä niitä itsekään tekemän. Tämä on se ydin kaikissa kirjoituksissani. Asia, ilmiö. Ei henkilön nimi tai puoluekanta.

      Poista
    4. Jos Pimiä on noilla perusteilla vihreä, niin sinun pitää niellä se, että meidän mielestämme sinä olet persu ja näin ollen sopimaton henkilö lausumaan mitään tästä määräaikaisesta virkanimityksestä.

      Poista
    5. Kenen meidän? Sinun + Anonyymin ja mikiksen? Ei minua haittaa tuo ajattelunne, vaan toivon vain, että joskus pystyn viestimään niin, että sanomani aukeaisi helpommin.


      On älyllisesti epärehellistä kieltää Pimiän yhteys vihreään aatteeseen. Hän on ollut mm. vihreiden lakimies ja Tuija Braxin jokin avustaja tms. Yhdenvertaisuus on sanamuoto, joka on vihreiltä peräisin. Että älä nyt viitsi.

      Poista
    6. PS Eiköhän Helsingin Sanomat valtakunnan ykköslehtenä ja kirjallisena päämediana tiedä meitä kaikkia paremmin Pimiän poliittisen sijainnin. Samaten vaikkapa MTV:n uutisosasto. Pimiä ei ole oikaissut näitä, eikä kukaan muukaan. Jos tieto olisi virhe, se olisi nykyajassa jo oikaistu. Jäsenkirjan omistaminen ei ole ehto puolueuskollisuudelle.

      Poista
    7. Yhdenvertaisuuden ottivat ensimmäisenä käyttöön ateenalaiset Kleisthenesin (m.kreik. Κλεισθένης, Kleisthenēs; n. 570–507 eaa.) hallinnon aikaan.

      Poista
    8. Eivät ateenalaiset ottaneet käyttöön yhdenvertaisuutta. Kyse on suomen kielen sanasta yhdenvertaisuus. Kyse ei siis ole siitä, milloin ihmisarvon yleismaailmallinen käsite esiintyi ensi kerran ihmiskunnan historiassa. Selvää on, että käsitteen juuret juontavat länsimaisen sivistyksen ja oikeuden alkuaikaan. Ei sinun, Mankemang, kannata tänne kopsata Google-tietoja, kun ne tiedot ovat jo täällä. Päässä ja kirjahyllyissä.

      Meillähän käytetään edelleen varsin laajasti sanaa tasa-arvo tarkoittamaan myös ihmisen kaikkinaista arvoa, ei vain perinteistä sukupuolijaon mukaista tasa-arvoa. Sana yhdenvertaisuus on yleistynyt merkittävästi vasta uuden, vuoden 2014 yhdenvertaisuuslain myötä.

      Mankemangi, puhu vain omasta puolestasi, sillä ei sinulla ole selkäsi takana ketään muuta.

      Poista
    9. Siis Pimiähän on vihreä taustaltaan, mainittiin tänään Ylen aamuteeveessä.

      Poista
  23. Me taas tiedämme Sanoma Oy:tä, MTV:ta une. paremmin sinun poliittisen sijaintia. Kirjoitat sen itse esille.

    VastaaPoista
  24. Kohta on taas muita kiinnostavampia aiheita otsikoissa, mistä vetää sormikoukkua tai vääntää kättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on taivahan totta. Poliittisista virkanimityksistä ei päästä. Kaksinaismoralismi jyllää korruptoituneessa poliittisessa päätöksenteossa. Eiköhän näitä tule lisää.


      Poista
  25. Hei, te rakkaat ystävät!

    Char täällä - Mamma toipui hienosti aivoinfarktista, järki pelaa, mutta tarvitsee hoivaa. Eli asun nyt kolmatta vuotta hänen luonaan, eikä täällä ole tietokonetta. - Kokeilen, että onnistusiko edes jonkinlainen keskustelu kanssanne, näin tabletin kanssa! ☺

    - Täällä blogissa on käynyt melkoinen kaaos; ihmettelin, ja toissayönä luin tappiin asti. - Iines, olet hieno ja rohkea ihminen!

    Ihana, että jatkat!

    Haleja sinulle, ja teille kaikille! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Char, tuotpa lämpimän tuulahduksen aikojen takaa.

      Puhut kaaoksesta, ja olet siinä aivan oikeassa. Oikeastaan kaaos alkoi siitä, kun joku elävä ihminen, stalkkari, jakoi tämän anonyymin blogini tunniste- ja henkilötiedot koko taloyhtiömme viiden talon postilaatikkoihin syksyllä. Anonyymina kirjoittaminen on oma valintani, jonka hän ryösti minulta. En halua kirjoittaa intiimeistä asioistani nimellä.

      Jouduin vaihtamaan blogini osoitteen, ja tämän myötä muuttaamaan linjaani enemmän yleiseen yhteiskunnalliseen suuntaan. Paasauksesta on tullut helmasyntini. Kärsin tämän stalkkarin rikollisesta teosta vieläkin, hän kadotti iloni kirjoittaa vapaasti ja ehkä herkemmin. Toivon, että jonain päivänä saan tietää, kuka tuo henkilö on, ja mitä hän sai intimiteettiini kajoamisesta - se on käsittääkseni rikos nykylain mukaan. Meikäläiselle puhevammaiselle kirjoittaminen blogiin merkitsee paljon.

      Kirjoitin tämän selvityksen osin itsellenikin, kartoittaakseni omaa kirjoittamistilannettani, Char. Mutta hauska nähdä tuttu, iloinen nimi kommenttisi logona. Sinä se ihanuus olet, oikeasti.

      Poista
    2. Juu, Iines,

      Vähän tuommoista käsitin. Olin aivan kauhuissani, ja luin koko ketjun. - No en nyt kaikkea, mutta sen, miksi täällä on vain creme de la creme.

      Maahanmuuttopolitiikka on kohdallani muuttunut, sitten viime näkemän. Kannatan uskonvapauden lisäksi kaikkien ihmisten kotouttamista meidän yhteiskuntaamme, nyt erittäin aktiivisesti. Mamu-taustaisten lasten päivähoito on minusta hyvä idea - äiditkin oppivat kieltä, ja naperot sulautuvat yhteisöömme.

      Sanon nyt tämän erikseen. Kolme vuotta sitten olin sikäli hömelö, että puhuin toiveista...

      On kauheaa ajatella, että uskonnollinen toimivalta alkaisi taas hallita.

      Sharia- kulttuuri kai jo joissain meidän tutuissa länsimaissa vallitsee.

      - Juu, täällä Mammalla ehtii katsoa dokumenttia, ja lukea uutisia.

      Nyt natihaleja,

      Chat



      Poista
  26. Kiitos omasta puolestani Char! On mukava kuulla sinunkin ajatuksistasi pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
  27. Hei, Leonoora!

    Olen ihan tietoisesti pitänyt nettirauhaa...

    Se ei kuitenkaan estä ajattelemista.

    Kiitos, kun toivotit!

    VastaaPoista
  28. P.S. En ole koskaan tilannut mitään blogia. En vaivautunut silloin aikoinaan. - Googlasin,ei tässä eroa ollut. Ihmettelin vain, että kuinka olette näin simpussa.

    VastaaPoista
  29. Rakas Iines,

    Hyvä olla taas täällä. Olen ollut ihan itsekseni, re kaikki blogit - ihmettelin toissa yönä kun luin täällä.

    Että missä on se se vapaa jutustelu, välillä kovastikin sanominen...

    En ole lukenut kenenkään blogeja, saati kommentoinut. Nyt taas elämä voittaa, ja jaksan olla mukana!

    Lupaan lopettaa tältä iltaa tähän, mutta Iines, on pakko! Sinä ja ystävät! 💕💖💕





    VastaaPoista
  30. PS. Mammalla on hyvä,kotimainen kirjasto. Minua kiinnostaa Pimeä aika. Se kirja. Kattellankoo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ettei. Historia kiinnostaa. Tytärkin suorittaa parhaillaan historian syventäviä opintoja, kirjoittamisensa ja virkansa ohella. Hän on vinkannut monta kirjaa meikäläisenkin lukulistalle. Esimerkiksi espanjantaudista, sukumme kirouksesta, tiedänkin nyt vaikka mitä. Pimeä aika vaikuttaa siltä, että se oikoo käsityksiämme keskiajalta. Tämmöistä lisää. Koulun historianopetus oli aikoinaan tylsää vuosilukujen ja rauhojen pänttäämistä.

      Poista
    2. Minä opin lukiossa paljon. Mulla oli hyvät opettajat. Kun menin yliopistoon, niin siellä oli käynyt tutkinnonuudistus. Musta tuntui, että piti niinku käydä lukio uudestaan. Yleissivistävät opinnot, sanottiin.

      Poista
    3. Menin toiseenkin yliopistoon.

      Poista
    4. Nykyään moni vaihtaa alaa tai kouluttautuu uudelleen. Etenkin opetusalalta on hinkua pois, ja jos opettaa itähelsinkiläisessä peruskoulussa, oppilaat ovat Suomen haastavimmat. Tämä on fakta, jonka taustoja voi tarkastella tilastoista ja koulujen oppilasluetteloista. Opettajien pako uudelleenkoulutukseen on suurta.

      Ja moni tietysti vaihtaa alaa toteuttaakseen paremmin itseään ja unelmiaan. Onneksi opintoja voi suorittaa monin tavoin, kursseja voi suorittaa myös kirjoina ja tutkielmina.

      Poista
    5. On tietysti ikävää, jos maaseutulähtöinen nuori opettajatar joutuu olosuhteisiin. Mitä iistimpää sitä siistimpää!

      Poista
    6. No jaa, maaseutulähtöinen pärjää hyvin lasten kanssa ja on kersojen tykkäämä. Se oli kyllä ihan stadilähtöinen opettaja, jolta potkaistiin vatsakalvo halki. Maaseutulähtöinen on myös viisas ja kouluttautuu koulujen sisäilmaongelmien vuoksi astmansa kanssa. Astman hän sai koulun homeitiöistä.

      Koulutusmahdollisuuksia on paljon, samoin opintojen rahoitusmalleja. Suomessa on hyvä opiskella.

      Poista
    7. Suomi on hyvä maa. Tästä voimme olla yhtä mieltä!

      Poista
    8. Hei taas! Nykyään varmaan kokkailen, en kirjoita.


      Valmistan perinneruokia, niin kotimaisia jos muunkinmaalaisia.


      "Pimeä aika" on tyhmä valinta, nyt kun mietin - se on tietokirja, ja vaikka aihepiiri sivuaa omaa tekemistäni, ei se välttämättä samalla tavoin kiinnosta muita.

      Leonoora, oli Kobe tuttu heppu. Raiskaussyytteistä tullut minulle tutuksi. - Tiedän, että #metoo on monista turhaa.

      Minusta ei. Hyvä, että kaltoin kohdellut ihmiset, naiset ja miehet, ottavat äänen itselleen.

      - Ja jos itse on niin hyvässä asemassa, tai tilanteessa, ettei ole tullut ahdistelluksi: laittaisin kädet ristiin!

      Minä erosin 18 v silloisesta työpaikasta, Ekbergin kahvilasta Helsingissä, kun leipuri yritti kiinni. Yritti puristella.

      En saanut tukea kollegoilta. - "No se on semmoinen".

      En nuorena likkana, nuorena naisena, nähnyt muuta hyvää ideaa kuin vaihtaa työpaikkaa. #metoo

      Poista
    9. Char, on hyvä, että kaikella tapaa vastenmielinen häirintä tuli ainakin hetkeksi maailmanlaajuiseen julkisuuteen. Eri asia sitten on, onko seksuaalinen häirintä nyt saatu katoamaan maailmasta.

      Poista
    10. Char, minut on koetettu raiskata, vietiin jo kovaa vauhtia pusikkoon lähiössä. Oveluudella selvisin tilanteesta, silmälasit sirpaleina.

      Silti en pidä metoosta karvoineen päivineen. Se on aiheuttanut myös paljon pahaa, mm. itsemurhia ja lahjakkaiden ihmisten töiden menetyksiä, vaikkei kyse ole ollut raiskauksista eikä yrityksistäkään. Metoon vika oli hairahtuminen massahysteriaan ja nättinokkaisiin ylilyönteihin. Vastuunsa on naisillakin, siitä vaan aivot käyttöön ja potku haaroihin, niin taatusti saapi olla rauhassa. Ja ne tissit ja muut ulokkeet vähän loivempaan tanaan. Pari kuntosalikäyntiä ja pumppausta vähemmäksi.

      Poista
  31. Kuinka moni on tiennyt ja kuullut helikopteri onnettomuudessa kuolleesta koripalloilijasta? Minä tiennyt mitään ennen uutisia kuolemastaan. Uutisten hehkutusten mukaan hän oli todella suuri ja unohtumaton urheilija. Kaliforniassa asuva vanha tätini kertoi fb:ssä itkeneensä suru-uutisen kuultuaan.
    Tädinkin mielestä ko. koripalloilija oli hieno ihminen ja huolehtiva isä lapsilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka vanha urheilumies olenkin, ja etenkin koripallosta tiedän enemmän kuin on edes sopivaa, niin liiallisuuksiin on mennyt meillä Kobe Bryantin kuoleman paisuttelu.

      Kysyin lähipiirini naisoletetuilta ovatko he ikinä ennen edes kuulleet Kobesta - eikä kukaan ollut.

      Ilmeisesti tämä mediamylläkkä on vain esimerkki siitä, miten amerikkalainen hegemonia jyllää edelleen ja etenkin viihteessä, johon ammattiurheilukin kuuluu.

      Kobe oli kyllä siinä mielessä esimerkillinen afroamerikkalainen urheilija, että hän osasi uransa jälkeen hoitaa raha-asiansa kunnolla. Liian moni afrotähti on muutaman vuoden uransa jälkeen vararikossa.

      PS. Tällaisen mediavyörytyksen meillä ymmärtäisi, jos kuollut olisi vaikkapa Usain Bolt.

      Poista
    2. Hauska sattumus. Minunkin mieleeni nousi Usain Bolt, kun koetin kuvitella tämän kuolleen miehen suuruutta suhteutettuna johonkin olevaan urheilijaan. Tiesin Usain Boltin ja hänen juoksunsa ja ennätyksensä. Tätä Bryantia en tiedä ollenkaan.

      Poista
    3. Koripallo on USAssa suuri laji ja sen parhaat pelurit suuria tähtiä.

      Kun mietin miten Koben sijoittaisin vaikkapa kautta aikain koripallon top teniin, niin piti hieman miettiä, että mahtuuko lainkaan - Michael Jordan, LeBron James, Shaq O’Neal, Magic Johnson, Larry Bird, Big Bill Russell, Wilt Chamberlain, Oscar Robertson, Kareem Abdul-Jabbar, Stephen Curry...

      No, ehkä mahtuisi, muttei sentään viiden sakkiin.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  32. -- Ja näitä löytyy.

    Jossain vaiheessa, silloin kun on murkku, tytöt kohtaavat ahdistelun.

    Leonoora, kaikki myötätunto koko perheelle ja suvulle!

    On kuitenkin väärin väittää, että Kobe olisi syytön pahoinpitelysyytöksiin.

    Aina voisi, kun on naimisissa, ja plakkarissa näitä syytöksiä - minä nukkuisin yksin, omassa huoneessa.

    VastaaPoista
  33. Jokseenkin häiritsevää on ollut, kun Kobe Bryant on lehtien kirjoituksissa kuvattu jeesusta paremmaksi. Toimittajat tietävät sillä tekevänsä talolleen rahaa. Porvari senkun porskuttaa ja toimittaja orjailee. Kobe oli harvinaisen taitava koripalloilija ja sen pituinen se.

    Ihmetellyt olen, kun Hesarissa ei pitkään aikaan ole ollut juttua, jonka mukaan hissi pitää saada jokaiseen vanhaan ränsistyneeseen kerrostaloon. Heh, onhan niitä hissejä, erikseen eivät Otista uskalla mainita maailman parhaaksi alan toimijaksi.

    VastaaPoista
  34. Minä en pannut koripalloilijasta muuta merkille kuin sen, että hänellä oli 13-vuotias tytär, joka myös kuoli onnettomuudessa. Häntä ei uutisessa surtu, kunhan mainittiin sivulauseessa.

    Itse mietin, kumpaa koripalloilijan vaimo suree enemmän, lapsen vai miehen menetystä. Ja kumman hän jättäisi henkiin, jos olisi pakko valita. Minä heittäisin ukon mäkeen, etenkin, jos ja kun mitä ilmeisimmin hän on pahoinpidellyt ja tai pettänyt. Vain mätä ihminen hakkaa toista ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätteet pitää kierrättää, ei niitä saa heittää mäkeen, rakas Inkku!

      Poista
    2. Niin pitää. Juuri juttelin puhelimessa tyttären kanssa kirjojen kierrätyksestä. Sain nimittäin moitteet, kun kerroin ostaneeni kirppikseltä jumalattoman paksun Runojen kirjan, koonnut Veikko Polameri "neljän vuosisadan suomalaisesta runoudesta" aina "meidän päiviimme" saakka. "Meidän päiviä" edustavat esimerkiksi Kosti Sirosen, Matti Rossin, Pekka Kejosen ja Mirkka Rekolan runot. Vanhimmat runot alkavat Agricolasta. Kirjassa on sataa vaille tuhat sivua.

      Tästä siis päästiin siihen, että kirja ei mahdu enää hyllyihini. Ei suoraan eikä suorien päälle lappeelleen. Pitäisi alkaa heittää pois osa kirjoista pölyä keräämästä.

      Kirjaahan ei voi myyä kirppiksellä, sillä ei niitä sieltä kukaan osta, paitsi minä. Kierrätyskeskukseen ei luultavasti oteta kirjoja ollenkaan. Siispä miten kirjoja kierrätetään, kun ne eivät kenellekään kelpaa? Taidan sytyttää kirjarovion juhannuskokoksi mökillä?

      PS Ostin vielä kauniilla silkkinauhalla sidotun nipun ikivanhoja paikallislehtiä. 50 senttiä, kirja maksoi kolme euroa.

      Poista
    3. Ostit Runojen kirjan... ja sait siitä moitteet tyttäreltäsi, joka sentään on kulttuurioletettu!?

      Kun minä nuorena miehenä muutin Tukholmasta takaisin Suomeen, menin ja ostin Pentti Holapan divarista Tynnin Tuhat laulujen vuotta.

      Enkä ole katunut. Kumpaakaan.

      Poista
    4. Näin pääsi käymään. Vaan eipä tuo ollut ensimmäinen kerta, kun kannan kirpparilta kotiin pölyisiä ja tuoksahtavia repaleisia lehtipinoja, kirjenippuja, kirjoja ja epämääräisiä häkkyröitä.

      Poista
    5. Kirja oli kyllä siisti. Tyttärelle on homekoulussa kehittynyt astma, ja hän on tarkka pölystä.

      Poista
  35. Iines ja Leonoora: sanokaa vielä, että nainen meni itse sinne huoneeseen.

    Iljettää kun puhutte noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Char siinä, että vaikka nainen tai mies lähtisikin jonkun mukaan vaikkapa ravintolaillan jälkeen ei se tarkoita sitä, että silloin samalla suostuu mihin tahansa. Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja sitä on kunnioitettava.

      Poista
    2. Char, nyt en tiedä, kenestä naisesta ja huoneesta puhut. Tapaukset ovat tietysti erilaisia, ja törkeitä raiskauksia on. Samaten syyllisiä raiskauksiin.

      Puhuin vain ohimennen ja yleisesti ilmiöstä nimeltä # metoo.

      Poista
  36. Ilmeisesti divareihin saatettaisiin ostaa harvinaisia, loppuunmyytyjä opuksia. En ole kysellyt ostaisivatko myös uusia, palkittuja kirjoja, jotka olen lukenut, enkä halua pitää niitä hyllyissäni pölyttymässä. Vanhojen kirjojen kaupoista voisi kysyä, mitkä kirjat heille kelpaavat. Rikastumaan tuskin pääsee divarikaupoilla.
    Olen repinyt kovakantisista kannet pois ja laittanut sivut paperinkeräykseen. On lähes varmaa, että jos lainaa oman kirjan jollekin luettavaksi, se jää sille tielleen.
    Nuorena halusin koota itselleni oman laajan kirjaston. Nyt on pakko ajatella jo heitäkin, jotka joskus tyhjentävät jäämistöäni. Hyvin olen saanut myytyä kirpputoreilla pois hyllynlämmittäjiä ja olen myös lahjoittanut niihin kasseittan hengentuotteita. Nyt olen jo voiton puolella siinä, että juurikaan hyllyissä ole esim. romaaneja jotka haluaisin lukea uudelleen. Eniten on tietokirjoja ja runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin varmaan on. Täällä ei vain ole divaria, ja olisinkin heittämässä pois tavallisia kirjoja, romaaneja ja joitain vanhoja ohutkantisia ja täyteen merkittyjä oppikirjoja.

      Samoin olen tehnyt joillekin kirjoille, kannet irti ja pahvin joukkoon, kirja lehtilaatikkoon.

      Runot ja tietokirjat minäkin haluan säilyttää. Uusia kirjoja ostan nykyään harvoin.

      Poista

    2. E-kirjoihinkaan en ole saanut intoa. En ole aikoihin tilannut uutta nettikirjaa, kun en halua pidellä painavaa tablettia epäergonomisessa asennossa - hartiat ja ranteet sekä sormet kärsivät. Paperikirja sopii hyvin käteen ja on mukavampi kannateltava.

      Poista
    3. Kirjat ovat minullekin pienoinen ongelma, niitä on aivan liikaa. Ja isosta osasta en raaski luopua, niillä on tunnearvoa. Dorkat lukee aina.

      Poista
    4. Minulla pitäisi olla yksi runokokoelma e-kirjana. En ole tarkistanut löytyykö se sieltä.

      Poista
  37. Oletteko katsoneet Teemalta Loistavaa ystävääni? Se on niin hyvä, mutta vanhana napolinkävijänä mua riivaa muutama juttu. Ensinnäkin tää kortteli (quartieri) on kuvattu Roomassa vissiin Cinecittàssa. Ei ole Napoli! Ja toiseksekseen 'geniale' ei ole tässä kontekstissa 'loistava' eikä edes 'nerokas', vaan henkevä ja voimakas kuin jinni (جني ‎). Mulle tulee tippa silmään, kun Lila sanoo isän heitettyä hänet ikkunasta kadulle ystävälleen Lenùlle: Ei satu yhtään (non ho niente). Toisekseen miksi Lila on tumma ja Lenù vaalea?

    VastaaPoista
  38. Kirjan tai kolmekin ole Ferrantelta lukenut. Olen seurannut "Loistavaa ystäväni-sarjaa" Teemalta, mutta en jokaista osaa kokonaan. Onnistunut!
    Toivottavasti sarja löytyy Areenasta kokonaan.

    VastaaPoista
  39. Mitäs täällä oikein tapahtuu tai ei tapahdu?

    VastaaPoista
  40. Vähemmästäkin kritiikistä ja ilkeilyistä sulkakynä ehtyy.

    Kun kirjoitan itsestäni tai tunteista, se ei kiinnosta ketään, kun kirjoitan yhteiskunnallisista ilmiöistä, olen kyyninen ja katkera persu ja Sanna Marinin nylkyttäjä. Mitä jää jäljelle?

    Ei minulla ole kompetenssia kirjoittaa tieteestä tai meriiteistä uralla tai kuuluisista suhteistani tai lifestylesta, muodista ja kauneudesta tai brassailla jatkojalostettuja ajatuksia lukemastani kirjallisuudesta. Pitäkää tunkkinne ja leimakorttinne. Kritiikki on muuta kuin murskaamista. Parempia aikoja odotellessa siirryn kuvablogin puolelle.

    (Älkääkä tulko tänne nyt jälkijättöisesti kehumaan minua tms.)

    VastaaPoista
  41. Eipä sorruta itsesääliin. Ei ole mitään syytä. Jatka entiseen malliin vain.

    VastaaPoista
  42. Iines, sinulla on oikeus loukkaantua verisesti. Ei ole hyväksyttävää, että sinua syytellään täällä omassa blogissasi, jossa olet ollut suvaitsevainen tänne kirjoittavia kohtaan. Tuumaustauko ja lepohetket hektisestä keskustelusta eivät kenellekään meistä liene pahitteeksi. Keskittyminen hetkeksi mainitsemaasi valokuvaukseen selkeyttää ajatuksia ja auinahan voit laittaa estot heille, joita et halua blogissasi nähdä.
    Hengessä mukana! Jatketaan taas uusin ajatuksin eteenpäin Iines!

    VastaaPoista
  43. Yleistä alakuloisuutta on ilmassa. Useiden blogien keskustelumäärä on supistunut viime päivinä.

    VastaaPoista
  44. Ei munkaan Matkat-blogissa käy ketään eikä satu yhtään.

    VastaaPoista
  45. Oon käynyt paikkoja kuvistasi ihailemassa. Sivullani on linkkikin blogiisi. Yhden ainoan kerran taisin kehuakin kuviasi. :)

    VastaaPoista
  46. Tunnen tietysti surua siitä jos olen ollut se kynäilijä joka tämän blogin harmonian on rikkonut. Koska se nyt kaikkein vähiten tarkoitus minulla on ollut.

    Selitän - en selittele - mitä yritän sanoa.

    Ensiksikin: pidän blogeista jossa keskustelu on aitoa, eli erimielistä. Kaikkein vähiten minua kiinnostaa blogit/tms:t joissa keskustelijat ovat toistensa kanssa samaa mieltä, ja vielä kammottavampia ovat jos he ovat samaa mieltä minun kanssani. Olen tosissani! Mieluummin käyn - kuten aiemmin huvikseni kävin, en enää - blogeissa joissa etukäteen tiesin KAIKKIEN yhdessä kimpassa olevan eri mieltä kuin mitä itse olen. - Se on kuin kävisi hammaslääkärillä, ja se siitä.

    En muista mitä kritiikkini sanatarkasti sisällään piti, enkä aio käydä tekemisiäni lukemassa. En! Muistan että politiikasta oli kyse, ja mua oikeasti viimeaikoina on surettanut, ahdistanut ja vituttanut moni asia, joista tässä ei sen enempää.

    Tämä nykyinen tilanne maailmassa on niin pelottavan epävakaa. Kaikkialla.

    Rakastan sanoja, sanoja, sanoja. Tulin tähän blogiin ujona ja sivullisena mutta sydän läpättäen ilosta että täällä käytetään - oi ei, kivoja sanoja... Se oli rakkautta ensisilmäyksestä (-mulkoilusta) lähtien!

    Ps. ja kiitos kaikista kommenteista Einesbaarissa. - Lukemisiin.

    VastaaPoista
  47. Enkä ikinä ole väittänyt että minun mielipiteeni olisivat ainoita oikeita. En! Vaikka aivan ehdottoman varmasti niitä joskus suustani sinkoankin! Muistan että pikkupoikana jo (oon joskus v-ttu ollut melkein fiksu!) kirjoitin päiväkirjaani: "mitä enemmän väität olevasi oikeassa, mutta et ole, sen vääremmässä olet". - Ihan hyvä ajatus 15-vuotiaalta.

    VastaaPoista
  48. En minä tahallani vaikene. Kirjoittaisin jos suinkin pystyisin. Koen esitetyn kritiikin vääränä, mikä ei tarkoita sitä, että pitäisin itseäni virheettömänä ja oikeassa olevana.

    Tämä aika ja yhteiskunnallinen ilmapiiri on käynyt pelottavaksi. Minua ahdistaa se rautasaappaiden hiljainen kopina, joka lähestyy kiihtyvään tahtiin kaikkialta kertoen, mitä saa sanoa, mistä saa kirjoittaa, mikä on oikeaa puhetta, oikea tapa muodostaa yleinen mielipide.

    Uskon kirjoittavani vielä, kunhan vedän henkeä välillä.

    VastaaPoista
  49. Yleinen mielipide syntyy keskustelussa.

    VastaaPoista
  50. Iines,

    Älä sie lopeta!

    Arvaan, että voisit olla puhki, nyt. Enkä tajua, mikä sairas mieli saa aikaan tämmöisen inhotuksen.

    Jos kuitenkin jaksat jatkaa, minä olen taas noppana mukana!

    Älä lopeta!!!

    Toivoo aina yhtä hillitty Char ☺💕💖

    VastaaPoista
  51. Mitäs mää sitten teen, jos sinä et enää, Iines, kirjoituksiasi kirjoita?

    VastaaPoista
  52. No niin, Iines, tästäs näet kuinka paljon sinua jäätäis kaipaamaan. Minä mukana ja tarkoitan noita edellä olevia komsuja. Tosiaan tuntuu eikä vain tunnu, kuinka tämä aika säätelee sanomisia, minkä koen liialliseksi. Minä tykkäsin Iloksi ihmisille-kirjoituksestasi. Jäin ihmettelemään, miksi sen poistit tai laitoit sivuun. Kielsit kyllä tulemasta jälkijättöisesti kehumaan. Uskalsin, kun muutkin. Yleensä en kyllä toimi näin.

    VastaaPoista
  53. Ei se niin ole, Iines. Kaivannut olen niitä juttuja, joissa kerrot enemmän itsestäsi ja tunteistasi. Ymmärtäen kyllä sen, ettei sellaista kannata täällä internetissä tehdä. Mitä enemmän sydänvertaan vuodattaa, sitä varmempi voi olla, että joku siitä hyökkää, haluaa tahallaan loukata.

    Tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Kun juttuasi etsin uudelleen, huomasin sen kadonneen. Arkipäivän velvoitteet vievät minulta välillä voimat niin, etten jaksa enkä pysty pukahtamaan mitään järkevää tai edes järjetöntä.

    Kiitos, Iines, että vuositolkulla olen kirjoituksistasi ja kommenteistasi saanut nauttia. Ja kiitos myös niistä tulevista vuosista, jolloin saan sinua lukea.

    VastaaPoista
  54. Odotellaan rauhassa inspiraatiota. Lepuutelkaa tekin vähän aikaa, sillä olette olleet ahkeria.

    Bloggerin tilastojen mukaan olette kirjoittaneet tähän blogiin yhteensä peräti 120 000 kommenttia, kun minä olen kirjoittanut vain 1034 blogikirjoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta Sinä oletkin yksin, ja meitä muita on leegioittain... kirjoitti 120 001s.

      Poista
  55. No nyt minä sen keksin: Sinä olet Iines-rakkaamme kuin mehiläiskuningatar, joka keräät meitä tavallisia mehiläisiä ympärillesi. Ja mitä sinä meille tarjoat?
    - No sanoja, sanoja jotka saavat meidät ajattelemaan asioita, joita emme ehkä tulisi edes ajatelleeksi, sillä emme huomaisi niitä.
    Mutta miten eri lailla meidän sanamme synkronoivat sinun sanojesi kanssa. Joillekin ne tuottavat vaikeuksia, joillekin ne herättävät ihailua ja uskoa parempaan maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa sattuva vertaus, Liisu! Kun Iines on kerran mehiläiskuningatar, niin silloinhan me pojjaat - minä, Mikis ja Riku ainakin - olemme kuhnureita.

      Kuhnuriks olen syntynyt.
      Koditonna kuljeskelen nyt.
      Luonnon lapsi, mitä huolinkaan,
      kunhan vaan kaljaa juoda saan.

      Mitäs kuhnitte? meiltä kysellään.
      Sit emme tiedä itsekään.
      Joku viisaampi siihen vastatkoon,
      juoppoputka selvän antakoon.

      Poista
    2. Hyvä!
      (katsomosta kuuluu myös jalkojen tömistystä. ja välillä yksittäisiä 'bravoo' huutoja. eikä kätten läpytyksestä meinaa millääntulla loppua)

      Poista
  56. Tosisurullistahan on se että jos se yksi "postelijooni" aikaiseksi sai sen ettet "niitä juttuja, joissa kerrot enemmän itsestäsi ja tunteistasi" - kuten Riku sanoo, halua enää julkaista. En usko olevani väärässä jos sanon että se on meiltä kaikilta pois. Minusta ei mikään ole kivempaa kuin lukea mitä ihminen kertoo itsestään. Uutisia saa lukea lehdistä ja maailmantapahtumia, miten ne olisi samalla lailla kiinnostavia kuin ihminen, eivät ne olekaan.

    VastaaPoista
  57. Jörn Donner sitten otti ja kuoli. Kävin Yle Areenassa läpi hänen sinne säilöttyjä haastattelujaan, ja muistikuvani hänestä (livena en häntä tavannut) oli oikea: fiksu tyyppi. Älykäs ihminen joka teki hyviä lyhytfilmiä ja typeriä pitkiä elokuvia. (Jos siis hieman liioittelen. Kuten tapanani on.) Hän kirjoitti hyviä dokumenttikirjoja ja huonoja (tämäkin vain minun mielipiteeni) fiktiivisiä kirjoja. Diggaan enemmän esim. Christer Kihlmanista.

    Antti Eskolan kuollessa tunsin surua koska tunsin hänet. Mutta vanhat ihmiset tuppaavat kuolemaan, se on tosiasia. (Luultavasti tämä koskee myös minua?) Claes Andersson (jota eläessään en ikinä nähnyt - enkä tietenkään halua että nytkään näkisin), oli myös mielestäni hieno ihminen, ja enemmän kuin monitaitoinen.

    Itse olen joskus pöyhkeänä (= arrogantti) väittänyt että minä en kadehdi mitään, etc. Paskapuhetta. Muistan kun luin jostain, ja pistin ylös, mitä Claes Andersson kadehtimisesta sanoi, kun häneltä kysyttiin


    "Olet siis vapaa kateudesta?
    En ole vapaa kateudesta, mutta minun kateuteni on turhaa ja jopa romanttista – sentimentaalista.
    Selitä!
    Vanhana gubbena olen kateellinen nuoruudelle. Olen kateellinen eletylle elämälle, juoksemiselle, saunomiselle ja seksillle, hyvin paljon seksille!
    Etkö kadehdi edes valtaa?
    En todellakaan kadehdi, valta tuo ongelmia, vihamiehiä, vastuuta, valvomista – ja kadehtimista.
    Miksi olisin kateellinen sellaisesta käärmeenpesästä?”


    Joo, hienointa on kun ihminen pystyy oleen rehellinen itelleen, ellei, niin… väliäkö sillä sitten on mitä hän muille puhuu.. esim. lääkärille, poliisille, tuomarille, naapurille, pubitutuille, asianajajalleen, etc., etc.

    Maailmanmeno nykyisi on kallellaan. Mutta niinhän maapallokin omaa ns. akseliaan vastaan on kallellaan kun se maailmankaikkeudessa omaa uraansa kulkee. (Tästä akselinkallistumisesta on olemassa latinalainen termikin. Mutta en nyt muista mikä? Voi hitsi.)

    VastaaPoista
  58. Hyvin Mikis kirjoittaa tuossa yläpuolella. Olen samaa mieltä. Enemmän kuin liveihmissuhteissa olen tuntenut saavani täällä tietoa ihmisestä sellaisena kuin hän oikeasti on. Vaikka en oikeasti tunne ketään täällä, uskon tietäväni Iineksestä ja kaikista teistä kommentoijista täällä enemmän kuin yhdestäkään tuttavastani tai heistä, jotka ilmoittautuvat vapaaehtoisesti ystävikseni. Jokainen sana, jonka kirjoitatte, kertoo aina - oli se missä muodossa tahansa - jotain teistä itsestänne. Livenä tapahtuessa sanojen vaihto on täynnä ilmeitä ja eleitä, jotka voivat olla syvästikin ristiriidassa itse sanoman kanssa. Täällä kaikuvat sanat puhtaina ja rehellisen tuntoisina jopa tahtomattaan. Ne oikenevat mielessä, vaikka olisivat tahallisen negatiivisia ja ärsyttäviksi tarkoitettuja. Silloin ne suuntautuvat takaisin sanojaan itseensä tehden hänestä jonkinlaisen pellen, sellaisen, joita sirkuksessa tarvitaan. Hänen oikea olemuksensa peittyy sumuun, ja se on kai sanojan tarkoituskin, peittää itsensä. Joten heidän kielteisistä tokaisuistaan on aivan turha pahastua. Ne kuuluvat vain asiaan.

    Omalla kohdallani pyrin välttämään parhaani mukaan suoraa puhetta muusta kuin itsestäni. Itseäni tunnen voivani kohdella ihan niin kuin haluan. Mutta jos kertoisin muista minua lähellä olevista ihmisistä on minulla tunne, että leventelisin ja kehuisin liiaksi tai mustaisin heitä tarpeettomasti. Niinpä annan heidän olla rauhassa, vaikka usein tekisi mieli jakaa hyvä mieli, jota he tekemisillään minulle tuottavat. Joskus tuntuu, että elän enemmän toisten elämää kuin omaani. Nyt kerroinkin kaiken, mitä minusta voi puhua. Lisään vielä, että pidän ihmisistä yleensä. Pidän siis myös teistä kaikista. Olemme kaikki ihmisiä. Se on jo paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Naisen naamio - Persoona" on Ingmar Bergmanin ohjaama (ja käsikirjoittama yms:ta) elokuva. Se on outo elokuva. Olen nähnyt sen 4 kertaa enkä yhtään kertaan ymmärtänyt mistä 'oikeasti' on kyse. Käsittämättömän hyvä elokuva se silti on, mielestäni. (Kuten Kafkan kirjat.) Jos taas mennään henkilökohtaisuuksiin (= mun omaan elämääni), niin mielelläni sinne menen, ja väitän, että en tunne naisia ollenkaan, en. Mutta ikinä se ei (pl. puberteetti-ikä) ole minua haitannut, päinvastoin, naisten kanssa on kiva olla tekemisissä. (Hirvittävän paljon kivempi kuin miesten kanssa.)

      Kylläpäs!

      Poista
    2. Iines, olet antanut meille parasta itseäsi jo kauan. Niin kauan että on monta kertaa tullut mieleen kuinka sinä jaksat. Ja sinähän olet jaksanut. Mutta sellaista ihmistä, joka jaksaa aina tehdä sitä, mitä on aloittanut, ei taida ollakaan. Kaikille tulee jossain vaiheessa pysähdys. Ja se pysähdys on tarpeellinen ja terveellinen. Ja se on pakko. Ota nyt mahdollisimman rauhallisesti tämä lepoaika. Nauti siitä ja kerää voimia. Odotamme, milloin jatkat. Ja jatkathan sinä, silloin kun jaksat... Näin varmaan kaikki toivomme.

      Poista
    3. Mikis, kyllä se on vain niin, ettei ihminen, oli hän nainen tai mies, lapsi tai aikuinen, tule toimeen yksin. Ja jos katsoo laajemmin, kaikki, mitä ihminen tekee, on riipuvaista muista ihmisistä. Jos teet mitä tahansa, eikä olisi muita ihmisiä, ei tekemiselläsi ole mitään merkitystä.

      Poista
    4. " ... Mikis, kyllä se on vain niin, ettei ihminen, oli hän nainen tai mies, lapsi tai aikuinen, tule toimeen yksin. ..."

      Luuletko, etten tuota ole tullut ajatelleksi? Jo beibinä.

      Tuo viimeinen virkkeesi "... Jos teet mitä tahansa, eikä olisi muita ihmisiä, ei tekemiselläsi ole mitään merkitystä. ..." sotii kyllä kaikenlaista logiikkaa vastaan. Koska... jos tosiaan muita ihmisiä ei olisi olemassa, tekemiseni olisivat yhtä merkityksellisiä tai ei-merkityksellisiä kuin mitä itse olisin... jolla taas ei olisi mitään merkitystä kellekään (tms.)

      Ei vaineskaan! Kiva että muitakin on.

      Poista
    5. Tapasi puhua (= kirjoittaa) Liisu on niin... perinjuurin osuvaa, että aina se pistään lukijan (= tässä tapauksessa minun) ajattelemaan asioita. Että onko ne sittenkään niin kun ite luulee?

      Odotan että kirjoittaisit lisää novelleja blogiisi. Kun ne on kamalan kivoja! (Tää pariskuntakin kun pistit elämään ne siellä ja täällä, ja niille tapahtumaan vaikka mitä, voi että kun sitä luki... ajatteli, että 'entäs sitten'?

      Poista
  59. Ps. Sitä paitsi muistin äkkiä mitä "latinalaista" termiä etsin kun yritin sanoa miten maapallo "on kallistunut omaa ns. akseliaan vasten", koska en minä tätä edes tarkoittanut! Kattia kanssa. Kysymys on tietynlaisesta huojunnasta eli nutaatiosta, kun kappale (tässä tapauksessa taivaankappale) pyörii oman akselinsa ympäri. Vaikka - ja siitä tuo n.s. - ei maapallolla mitään akselia ole. Höh. (Rattailla on akseli ja Elinalla. Jälkimmäisistä on tehty kamala valssikin.)

    https://www.youtube.com/watch?v=gwrFmMqqb4g

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se akselikin kallellaan, Kallis Prekossionisti, eli me alan ketterät harrastelijat kyllä ymmärsimme tarkoituksenne. Ja olemassa se akselikin on, ainakin mielessämme, koska sen ympäri Tellus pyörii, ja sen akselin molemmissa päissä on Napa.

      Poista
    2. Joissakin maalauksissa kun olen erilaisissa gallerioissa käynyt (mm. Amsterdamin Rijksmuseumissa ja Pietarin Eremitaašissa ja Riihimäen Ryttylässä) niin olen nähnyt maalauksia joissa Adami ja Eva alastomina kirmaavat Paradiisissa. Jota siis en an Sich ihmettele - kukapa Paratiisissa ei haluaisi kirmailla - mutta sitä ihmettelen, että heillä molemmilla on napa? Koska... mistä he semmoisen itselleen olisivat saaneet, jumalanluomat?

      Napa syntyy vain napanuorasta. Ja vaikka lapsi välillä pyörisikin äidin kohdussa kuin planeettamme, niin sitten tullaankin siihen, että entäs sitten? Mistä Telluksen kaksi napaa on muodostunut? Totta kai ehkä jostain. Tai tottakai. Maailmankaikkeus on käsittämätön. En usko että edes Kari Enqvist tietää kaikesta mistä puhuu, vaikka puhuukin kuin Krypton planeetan Teräsmies (engl. Superman). Eli käsittämättömiä. - No, onneksi tämä ei minun päänsärkyni ole, olen diletantti vain biologian suhteen, en tähtitieteiden.


      Ps. ja ohoh, geneveri loppui. (haukous) no, ei voi kuin valitta ( panee itsensä vaakeriin)

      Poista
    3. Ryttylä on osa muinaista mahtipitäjää, Hausjärveä.
      Riihimäki koostuu neljästä kovasta: vankila, varuskunta, vr ja ongelmajätelaitos. Merkityksensä vr:n liikenteen solmupaikkana se on tosin menettänyt, eivätkä junat siellä enää pysähtele yhtä usein kuin ennen, kun oikorata Lahden suuntaan valmistui.

      Vuoteen 1917 asti Hausjärveen kuului myös puolet Hyvinkäästä, toinen puoli kuului Nurmijärveen. Kun Hyvinkää päätti itsenäistyä niiden hirmuvallasta, pieni ja sisukas Suomi otti Hyvinkäästä mallia.

      Hiljattain edesmennyt Jörn Donner kertoi eräässä haastattelussaan, että Hyvinkäällä hän oppi naimaan, juomaan viinaa ja polttamaan tupakkaa. Sukunsa omistaa täällä edelleen Ahdenkallion kartanon.

      Poista
    4. Jörkan isän velipuoli Ossian Donner perusti Hyvinkäälle villakehräämön ja kutomon, jonka ympärille paikkakunta kasvoi ja muodostui. Hyvinkäälle Ossipoika perusti kehräämönsä, koska sen kautta kulki Suomen ensimmäinen junarata, nykyinen päärata, vuodesta 1862 alkaen.

      Poista
    5. Jörkka rakenutti Hyvinkäälle, olikohan se nyt 1974 valmistuneen, hienon ja suuren hotellin. Jörkka meinasi hotellin rakentamisen kanssa tehdä vararikon ja kuperkeikan ja joutui siitä heti luopumaan. Rantasipinä se toimi vuosikymmenet, mutta Sipi laittoi lopulta lapun luukulle. Jonkun vuoden hotelli oli tyhjillään, mutta nyt se toimii taas entistä ehompana.

      Poista
  60. Voi Mikis, enpä usko olevani ainoa nainen, kuka on hellänä tämmöisiin lurituksiin.
    Muuten, mies joka sanoo ettei ymmärrä naisia tai nainen, joka sanoo ettei ymmärrä miehiä niin luulenpa etteivät he ole tavanneet niitä vakkojaan ja kansiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Ripranie, uskon että donnana minua paremmin tiedät minkälainen 'luritus naisiin uppoaa'. Itse kun en osaa laulaa - en edes hyräillä! - niin kynällä olen heitä yrittänyt iskeä. Ja välillä saanut, kerran sain jopa satiaiset. (poste restantte) Äsch, kauniita rakkauskirjeitä olen naispuolisilta ihmisiltä saanut, jos olen itsekin heille semmosia lähetellyt. Toisinaan krosseittain.

      Poista
    2. Tarja Ylitalo laulaa: Tunteet saa näyttää. Vaikka oletkin mies. Tosin minua hymyilytti, kun laulua joskus kuuntelin. Mikä siinä oikein on, että jotkut miehet eivät puhu tunteistaan. Kuin ehkä sille omalleen. Olkoon niin.

      Poista
  61. Eikä nyt taas saa kukaan loukkaantua jos minä ginin voimalla puhun läpiä päähäni. Pidän kaikista ihmisistä keihin elämässäni olen tutustunut, paitsi pariin- kolmeen(kymmeneen), mutta ne olivatkin ihan kusipäitä. Minulla on tämä huumorintaju mikä minulla on. Jos se olisi toisenlainen, puhuisin ehkä toisin, vain tosiasioita. En tiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumori on tärkeää. Se on yksi niistä elämän kantavista voimista. Eihän ihminen nyt hyvänen aika kaikkea tee toisten takia. Oma itse on hyvin tärkeä, jos ei tärkein, jopa.

      Poista
  62. Kyllä sä voisit nyt vähän ruotia tasavallan presidentin puhetta.

    VastaaPoista
  63. Hyvä puhe. Kaikki saivat kehotuksen arvata oma tilansa, kummatkin ääret. Lisäksi muistutettiin eduskunnan kunnioittamisesta ja hyvästä puhumisen tavasta eduskuntatyössä. Myös Matti Vanhanen korosti sivistynyttä puhetta talossa ja talon ulkopuolella. Meillä on hyvät päämiehet näissä kahdessa.

    VastaaPoista
  64. Kuulin presidentin sanovan haastattelussa, että hän vierastaa sellaisia käsitteitä kuin esim. "vihapuhe".

    Ikävä kyllä tämä kannanotto meni ainakin toimittajilta ihan ohi, todennäköisesti yli hilseen.

    VastaaPoista
  65. Ohi menivät nämä presidentin viisaat sanat: ”Puhumme paljon vihapuheesta. Mistä se sitten syntyy? Tausta on kovin samankaltainen [kuin rasismissa]; toisen arvottomaksi tekeminen, hänen mielipiteidensä tai toimintansa vuoksi. Myös se synnyttää kohteessaan tunteiden kirjoa, häpeästä vihaan. 

    Raskaita leimoja, suunnasta tai toisesta, ei pidä lyödä löysin perustein. Yksilöinä meidän kaikkien on nautittava samaa suojaa, myös leimaamista vastaan. Olemme sitten jonkin enemmistön tai jonkin vähemmistön edustajia. Jos aiheettomat nimittelyt arkipäiväistyvät, niiden vaikutus laimenee. Torjunnan kohteena oleva ilmiökin saattaa arkipäiväistyä, tuntua tavanomaiselta.”

    VastaaPoista
  66. Sanon tämän vielä menemättä tarkempiin yksityiskohtiin: Miten meillä voi olla noin viisas ja tarkkanäköinen presidentti, joka näkee koko kuvan mielistelemättä mitään tahoa.

    Puheen vihapuheesta pitäisi loppua. Meillähän on jo laki, joka sanktioi juridisesti sananvapauden väärinkäyttäjät. Se riittää ainakin minulle.

    VastaaPoista
  67. Zysseä minä voisin äänestää presidentiksi, vaikka rasistiset ja antisemitistiset vasemmistolaiset eivät häntä siedä.

    Zysse kertoi Iltasanomissa menneisyytemme juuri niin kuin se oli. Ainoa eriävä mielipide minulla on, että Koivisto hankkiutui eroon siitä perinnöstä, jonka Kekkoselta sa, hän lopetti YYA-sopimuksen ja siirsi meidät pois sosialismin ikeestä.

    Ben Zyskowicz luettelee kokoomuksen rähmällään olleet suomettajat – ei säästele Ilkka Kanervaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän minäkin aina paasaan. En edelleenkään voi ymmärtää, että punafasismin kannattajat pääsivät meilläkin kuin koira veräjästä - ja kukkoilevat edelleen kuin mitään ei olisi tapahtunut.

      Se on häpeä. Hirmuvalta on hirmuvaltaa merkistä riippumatta. Kysykää virolaisilta, oliko sorrossa eroa.

      Koivistolle todella iso plussa siitä, että hän tarttui tilaisuuteen, kun se avautui - eli heti Neuvostoliiton sortuessa.

      Nythän todistamme, kuinka vanha kgb-jyrä Putin onnistui kuin onnistuikin rakentamaan Venäjälle uudelleen totalitaristisen valtion. Tuosta vaan, perkele.

      Elämme hirmuisia aikoja.

      Poista
    2. Virosta puheen ollen siellä juhlittiin Tarton rauhan 100-vuotismuistopäivää viime viikolla. Silloin Viro ja Venäjä solmivat ikuisen rauhan ja Virosta tuli itsenäinen valtio.

      Nyt venäläiset väittävät, ettei tuo rauha enää päde, sillä heidän mukaansa Viro liittyi kesällä 1940 ihan vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon.

      Pyhää Greetaa lainaten: kuinka ne kehtaavat?

      Kyllä ne kehtaavat. Muistakaamme se.

      Poista
    3. Ryssä on ryssä, vaikka oliiviöljyssä paistaisi.

      Poista
  68. Mitä presidentteihin tulee, tuleeko Buttgiegistä Yhdysvaltojen presidentti tai Pekka Haavistosta meidän, voin vastata, että ei tule. Ei koskaan eikä ikinä. Ei kuuna kullan valkeana, eikä senkään jälkeen.

    Sitä paitsi Yhdysvaltojen idiootit demokraattipuoluuen väestä antoivat sinetin idiootti Trumpin toiselle kaudelle, kun nostivat häntä vastaan syytteen, josta tiesivät republikaanien hänet vapauttavan. Trumpin poliittisessa tuomioistuimessa saama vapauttava päätös takaa hänelle ylivoimaisen äänivyöryn tulevissa vaaleissa.

    VastaaPoista
  69. Onhan siinä mustaa huumoria, etteivät edes Kokoomuksessa voineet tuomita Idi Aminia, koska hän oli neuvostoliiton oma mies. - Idi Amin, mies kekkosen linjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tämän Idi Amin -tapauksen muistan. Suomessa syvä kumarrus itään ja pyllistys kaikelle inhimillisyydelle.

      Vaan käsittääkseni meillä ei kukaan tuominnut Aminia julkisesti, koska Aminilla oli hyvät suhteet Neuvostoliittoon, kuten Kekkosellakin. Se olisi ollut kekkosvastaista ja siten neuvostovastaista, ehkä.

      Poista
  70. "Ahti Karjalainen oli mies neuvostoliiton taskussa", on hienosti sanottu.

    Ahdista elää tänä päivänä totuutena kai tyttärensä esittämä väite, että hänestä tuli alkoholisti, koska pääsy presidentiksi siirtyi niin kauan. Typerin alkoholisimin perustelu ikinä. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut, että tuli alkoholistiksi, koska pääsi presidentiksi niin helpolla.

    Ahti nyt oli kaikessa selkärangaton mato. Ahti Itä-Karjalainen, kuten häntä kansan parissa kutsuttiin.

    VastaaPoista
  71. Heh, Pekka Herlin ja vuorineuvokset halusivat presidentiksi neuvostoliiton taskussa olleen Karjalaisen, koska muuten neuvostopanssarit vyöryvät rajan yli. Aika poikia, idiooteiksi voisi joku heitä kutsua. Sellaista se bisnes on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan olla, että perimmäinen syy oli se, että Ahti olisi taannut paremmin huippuhyvien bisnesten jatkumisen.

      Mutta muuten veli todistaa oikein: pelottelu oli niin ala-arvoista, että minunkin luottoni näihin vuorineuvoksiin romahti pysyvästi.

      Poista
  72. Ettei vain kohta jokainen kaunisteta perussuomalaisten kannatusprosentteja? :)

    VastaaPoista


  73. muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie?

    Runona tämä ei ole korkeakirjallisuutta mutta lempeä ja inhimillinen kaikessa naiviudessaan

    Muuttuvat laulut vuosien mennen
    Aika pois paljonkin vie
    Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
    Voi viedä huomispäivän tie
    On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa
    Jos etsii päivää kirkkaampaa

    Huomiseen lauluun nyt soinnut luokaa
    Toistanne ymmärtäkää
    On täällä jokainen vain tämän kerran
    Sä siksi etsi ystävää
    Siis katso huomiseen, se uusi onhan
    Se tuokoon kaiken lauluineen

    Onko niin: on paras eessä päin
    Toivon näin mä mielessäin
    Vai onko niin: tie ei vie huomiseen
    Kaikki jää vain ennalleen

    Muuttuvat laulut vuosien mennen
    Aika pois paljonkin vie
    Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
    Voi viedä huomispäivän tie
    Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa
    Ja löytää uuden ihmisen


    Selväksi minulle on tullut tämä ”On täällä jokainen vain tämän kerran”… Kyllä. Ja tämä aika kannattaisi käyttää (riitelyn ja obligatoristen ristinmerkkien tekemisen lisäksi) siihen, että etsii ystävää. Jos yhdenkin löytää, hyvä.

    Ei ihmisillä koskaan ole muuta kuin toisensa.


    VastaaPoista
  74. äsch... ilman patetiaa: voihan ihminen rakastaa esim. kissaansa enemmän kuin ihmistä, ketään ihmistä!, mutta idea tässä onkin se, että sen kissan mielestä SEN paras kaveri on toinen kissa. - Huom! Sama koskee myös Satyrus semeliuksia, Coccinella sextenpunctia. Ja muitakin.

    VastaaPoista
  75. ... sitä amatööribiologina en tiedä koskeeko se myös mikrobeja? - siis tämä että tuntevat vastuuta ennen kaikkea toisistaan, ei muista? Ehkä tämä vielä bakteerien suhteen on näin että "Sä siksi etsi ystävää". Koska... he eivät tavallaan ole riippuvaisia muista eläimistä (huom! bakteerit ovat eläimiä!), etenkään ihmisistä. (Huonoja kokemuksia heillä ihmisistä on: aina kun yrittävät heihin tutustua, niin voi jumaliste, kauheita myrkkyjä lykätään heti päin pläsiä... oi ei.) Virukset taas EIVÄT ole eläimiä, heillä kun ei ole omaa aineenvaihduntaan. Siksi he ovat - parkaraukat, tai raukkaparat - täysin riippuvaisia isäntäeläimestään. Eli he kun iskeytyvät johonkin olioon (esim. ihmiseen) niin he vain imevät hänen kauttaan eliksiiriään itseensä, ja tällä tavalla yrittävät pysyvät ite elossa. Samalla tietysti haluavat - kuten kaikki orgaaninen elämä - laajeta. Ja laajeta. Mutta mitä enemmän virukset isäntässään 'laajenevat', sen huonommin ko. olio voi, ja lopulta kuolee. (KOPS) Ja nyt te kaikki (amatöörilääkärit) luulette että juuri tätä virukset haluavat... Ehei, sitä he eivät nimenomaan halua, koska isäntäolion kuollessa kuolevat hekin. (Rauha heidän muistolleen.)

    † †

    VastaaPoista
  76. Olen sanonut - joka on totta - että en uskalla alkaa lukea uusia blogeja (= joita en ennen ole lukenut) koska innostun liika helposti kommentoimaan. - Enkä jaksa kommentoida. En jaksa kommentoida koska olen niin monisanainen.
    Blogihistoriani on se, että
    ensimmäiseksi kirjoitin Panu Höglundin blogiin. Ja siihen oli kaksi syytä (tai kolmantena se että asuin sillon Otanmäessä) 1) pääsi ilman että jotenkin kirjaantui 2) hän puhui älykkäitä juttuja. Nimimerkkini siellä oli 'Satyrus semele'. - heh, heh

    Kun opin kirjaantumaan muihinkin blogeihin, löysin Rauno Räsäsen. Hän mielestäni oli 'erittäin fiksu ja sen lisäksi kummallinen', ja googletin missä muuallakin Hän patiseeraa... ah, myös Mummo Muussa ja Unkurin blogissa: jassoo! Menin niihin itekin. (PLUMPS). Ja löysin ihanan Annikin-blogin auch! Ja kaiken kukkurana... koska Rauno ÄrrÄ riiteli kaikkien kanssa, ja jossain vaiheessa eniten nimimerkki Iineksen kanssa…! Niin… KOPS, KOPS minä sen takia sitten (tekee ristinmerkin, mutta todennäköisesti turhaan) tänne tulin. (– jatkuu )

    VastaaPoista

  77. (muistelee) Mutta parhaiten muistaa ne tapaukset joita ei haluaisi muistaa, niitähän riittää.
    1) Rauno Räsänen tykkäs musta, etenkin aluks, mutta mitä pitemmälle päästiin, sen vähemmän. Tämän laulun hän omisti minulle (= olen tuo laulun päähdnkilö) (huokaus, en minä mielestäni ole)
    Unkuri blogissa olin ensin pidetty persoona, sitten äkkiä ’persona non grata’, en minä tiedä mistä tämmöset johtuu. Mutta… vittuako sev väliä. (Minulla on sisälläni hyvin vankka Salpalinna mun psykeni suojaksi.)
    Annikin blogissa kun tajusin että ’vien liikaa tilaa täällä’, ehdotin hänelle että "jos haluat etten täällä enää kommentoi, aloita seuraava lauseesi 'mutta' sanalla... Annikki aloitti: "Mutta minusta surullista että..." etc. - Ihana Annikki!
    Erääseen naispuoliseen blogiin kerran (2,3 promillen) innolla menin mukaan - kirjallisuudesta kun olivat kiinnostuneita - niin omassa kommentisani käytin sanoja 'vittu' ja 'voihan menninkäiset'... niin sanottiin, että "tässä blogissa ei kirosanoja käytetä". - No, ei sitte. Sorry. Enpä enää anlisoi.
    Ja yhteen blogiin kun kirjoitin - täysin viattomasti vain tavoittelin hänen, so. blogiemännän - kielenkäyttöä, joka oli jumalattoman ronskia, niin sähköpostiosoitteeseeni tuli viesti että "se on siinä ja siinä että en haasta sinua oikeuteen"... Joopa, joo. (Silloin siihenkin blogiin piti kirjautua sähköpostiosoitteella… huh, hu.) Ja minä naiivina ihmisenä aina kirjaannun. Omallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulu, jonka Rauno äsänen halusi omistaa minulle

      https://www.youtube.com/watch?v=aWZwE8GDKVU

      Sanon suoraan, että loukkaannuin. - En tiedä onko siihen syytä - loukkaantumiseen siis, mutta loukkaannuin kumminkin.

      Poista
    2. Rauno Räsästä minäkin blogimaailmassa kaipaan erittäin paljon. Tulimme kaiketi aika hyvin toimeen, mutta siihen sai varautua, että välillä tulee turpaan.

      Kerran lähetin totaalikännissä blogiinsa normaaliakin typerämmän kommentin, jotain ihan pimeetä. Rauno otti herneen nenään ihan ansaitusti. Lähetin sähköpostiinsa anteeksipyynnön ja hän leppyi oitis. Myönteli, että on hänkin välillä sortunut humalassa kirjoittamaan hölmöjä.

      Rauno oli filosofi, enkä kaikkea aina kyennyt ymmärtämään. Sanojen mestarina hän sanoi olevansa kyllästynyt sanojen kykyyn välittää viestiä, kommunikoida. Huumoristani hän usein tykkäsi, antoi käsittämättömän hienon kehun, jossa sanoi huumorin(i) olevan ainoa toimiva keino ihmisten väliseen kommunikaatioon.

      Poista
  78. Voi tietysti olla niinkin, että asiat vain käsittää väärin?
    Kukapa ei asioita välillä käsittäisi väärin. Kun katsoo elokuvia, pitää eniten sellaisesta mitä ei ymmärrä, siksi rakastan elokuvia. - Oikeastaan elokuva on kuin elämä, siitä on vain leikattu tylsät kohdat pois (eli 99,9 %). - Ps. Kivinta minusta nykyisin on nukkuminen. Mutta vähemmän saisi olla painajaisunia, ne ei ole mistään kotoisin, perkele.

    VastaaPoista
  79. sanat, sanat, sanat

    tajuattehan te,

    että niillä voi sanoa miten helvetin paljon väärin?


    Ps. Jättää jotain sanomatta? no, keltä se pois on.

    VastaaPoista
  80. "Mitä mieltä on yrittää kirjoittaa kirjailijasta, joka on kuollut jo aikoja sitten? En oikein tiedä."

    Näin alkaa Jörn Donnerin Diktonius -kirja. Lainasin sen tänään Jyväskylän kirjastosta. Enempää en ole ehtinyt lukea, mutta luulen että luen, tai 'luulen lukevani'. Olisi kiva keskustella kanssanne Diktoniuksesta. Itse opin riimittömän runouden Mannerilta ja Saarikoskelta ja Haavikolta, luin totta kai myös kaikki suomennetut suomenruotsalaiset, ne olivat toisella lailla erilaisia. En osaa sanoa miten. - Samalla lailla erilaista kuin beat-lyriikka tai haiku -hai. Ei niissä muuta yhteistä oo kuin yritys vain sanoo jotain, ja kauheen vähiten.

    Joku on sanonut että "runous on merkityksellä ladattua kieltä", miksei. Mutta toinen asia on se minkä ihmiset nykyisin tuntevat merkitykselliseksi. ... Tosin ei se mitään tuolta ensimmäiseltä väitteeltä pois vie, ei tosiaan. ("Minä tapaan sinut / Minä tapan sinut".)

    Taivutusmuodoillakin on oma merkityksensä (?). Ehkä. (saksaksi vielleicht)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Diktonius on ehkä Suomen oudoimmin käsitetty ja käsitelty kirjailija - suuruutensa nähden. Hän kuoli pikkiriikkisen piirin suosimana kirjailijana 60-luvulla, ja itse hän arvioi lukijakuntansa koostuvan kahdestasadasta lukijasta, ja näistä lämminsydämisiä oli viisikymmentä. -

      Syy välinpitämättömyyteen oli tietysti se, että hän kirjoitti runonsa ruotsiksi. Toinen syy voisi olla hänen vallankumouksellisuutensa ja radikaaliutensa, jonkinalainen kovuutensa kuvien kaadossa ja runokielen uudistamisesssa. Hänen kielensä on iskevää ja repivää, mutta - hyvällä tavalla. Runossa Jaguaarihan hän sanoo että yhdessä olemme iskevä kone, runoni ja minä.

      Itse pidän kovasti hänen tavastaan syöksyä höyryveturin lailla tulevaisuuteen, hänen rajusta repimisestään, joka on samalla äärettömän kaunista: niin kauan kuin mätä löyhkää on hajalle raadeltava elämän rumuus kunnes kauneus täydellisenä sen mullasta voi itää. - Tuossa se motiivi tuli. Allekirjoitan.

      Tykkään myös hänen draamantajustaan. Vastakohdat ovat selkeitä, eikä polarisoitumista pelätä niin kuin nykyään, päinvastoin. Mitäs sanotte tästä allaolevasta runonpätkästä:

      "Ja pahuus loisti värikkäänä
      kuin viidakon orkidea,
      ja hyvyyden lemmikit
      aaltoilivat meren lailla
      maanpiirin ympäri.
      Ja silloin kukki,
      kun naisen käden kosketus hipaisi hiuksia,
      ja kuolleen avoimet silmät säteilivät
      äskenpuhjenneiden tähtien valossa.

      Poista
  81. Välillä minua ihmetyttää - ei harmit eikä missään nimessä vituta se, miten oikeassa väitätte olevanne siitä mitä Suomessa tapahtui 60 ja 40 vuotta sitten. Sehän on kovin kivaa että tiedätte. Itse en yhtä varma ole. Ja muutenkin olisi kivempaa tietää siitä mitä tapahtuu tänään, tai huomenna.

    En oikeasti usko että meitä just nyt uhkaisi KOMMUNISMI, miksi se siksi olisi keskustelunaihe? Luulen, että nykypäivän uhkamme ovat ihan muualta kotoisin. Esim. tyhmyydestä. Ja ketkä tämän päivän Kremlin ns. 'hyödyllisiä idiootteja', ovat juuri nämä meidänkin p-suomalaiset ajattelemattomat.

    Ps. Itse olen sitä mieltä - vaikkei kukaan multa sitä kysy - että raja on rajattomuudellakin: raja kiinni kaikilta saatanan pummeilta. (ja muilta mustalaisilta) Suomi on suomalaisten eikä somalien.

    Tulevaisuutta kohden, toverit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puhun tuosta mainitsemastasi ajasta siksi, että vasta nyt näen sen ajan kaksinaismoraalin. Ei sitä nähnyt läheltä. Ja jos olet tarkka, mikis, en puhu oikeastaan tuosta ajasta, vaan moraalista, kaksinaismoraalista. Olen pettynyt siihen, että kannattamani aate ei ollutkaan totta eikä puhdasta. Se oli valtavaa joukkohullaantumista, joka sulki silmät totuudelta silloin kun se haittasi päämäärää, suurta unelmaa. Puff, noin se unelma minulta pihahti tyhjäksi.

      Poista
    2. Politiikasta minulla on oikeastaan vain kolme ehdotonta mielipidettä. Kekkonen oli rikollispomo, neuvostoliitto pahan valtakunta ja afrikkalaisille pitää taata mahdollisuus asua Afrikassa. Myönnän, että joillain muilla forumeille tykkään kiusata, trollata, edistyksellisiä, nautinto on suuri, kun vetävät herneen nenään ja kirjoittavat aivan kipeitä kommentteja, kun kehun Israelin politiikkaa tai peräti Halla-ahoa. En mahda sille mitään, että politiikkauskovaisia aatteellisia inhoan.

      Poista
    3. Voi miten oikeassa olet, Iines. Ja totta on myös se, että mitä kauempaa katsoo sen lähemmäksi näkee. - Ps. Unelmien kanssa on kiva olla tekemisissä niin kauan kun niihin uskoo. Kun pettyy, menee kaikki, unelmista tulee sulle vain riippakivi.


      Rikulle sanon: hyi, hyi.

      Poista
  82. Ajoin Kangasniemelle tarkoituksenani nähdä missä Hiski Salomaa syntyi, ja näin romahduspisteessä olevan ladon, se kuulema se oli. Kun kuvitteli, näki siinä tulipesänkaltaisen piitsin, ei muuta. Lato mikä lato, pellon laidalla. (Voi miten upeita lauluja Hiski Salomaa on teksittänyt.) Sinne hänen synnynkotiinsa johtavat tiet olivat hyvin pomppuisia, sorateitä, ja nättejä harjumaisemia, oli.

    Hiskiä on aina ikävä, kun ajattelee. (Ja tähän en nyt pistä edes mitään musiikkikappaletta häneltä. Harmi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tämän varmaan ennenkin ylpeänä kertonut, että isoisäni Henry (suomeksi Heikki) eli samassa Ameriikan kaupungissa, Calumetissa, samaan aikaan kuin Hiskikin.

      Hiski oli räätäli, Henry seppä. Tunsivat toisensa takuulla.

      Poista
  83. pakko pistää

    https://www.youtube.com/watch?v=4bxfKVCsrAY

    VastaaPoista
  84. torstai = piikojen vapaapäivä. Ja siksi "torstai meitä aina niin vitusti lohduttaa..." No jaa, tiedä häntä. ns. Haaleilla kun torstaina tanssittiin, niin siellä tapasi piikalikka Kaarlon - joka oli rakennuksilla töissä. Ja sitten perustettiin perhe, mukuloita tuli 3-4, ja muutenkin meni hyvin, muutettiin omakotitaloon N.Y.citystä kauemmaksi (29 mailia) ja ostettiin auto, pesukone ja televisio. - oy Jeah!

    VastaaPoista