Hevosmiehen kalenterista

Ostin muutama vuosi sitten kirpputorilta nipun Hevosmiehen ja Pellervon kalentereita, vuosilta 1940 - 1957. Ne ovat kaikki saman miehen täyttämiä ja kattavat osittain parisenkymmentä vuotta miehen elämästä.

Mies on maanviljelijä, etunimeltään Arvo. Ikä ei kalentereista selviä suoraan, mutta ainakaan pieniä lapsia perheessä ei ole, koska heistä ei ole minkäänlaista mainintaa tai viitettä. 

Vaimo Arvolla on, kuorolaulua harrastava opettaja, jonka toimipaikka on naapuripitäjässä. Vaimo on viikot kortteerissa koulupaikassaan ja tulee viikonlopuksi kotiin linja-autolla. Olen laskenut, että välimatka kouluun on  kolmisenkymmentä kilometriä, vähemmänkin, mutta 40 - 50-luvulla eivät naiset käyneet omilla autoillaan töissä vieraalla paikkakunnalla. 

Välillä Arvo merkitsee kalenteriinsa olleensa "kullan luona yötä", ja usein "kulta lähti koulua pitämään". Pienen viitteen Arvon iästä saa anoppimerkinnästä: anoppi täytti 75 vuotta. Miehen ikä voisi tuon ajan kontekstissa olla siis jotakin keski-ikää, tai jopa ylikin sen.

Päivät täyttyvät maatalon töistä ja vapaa-aika ystävien ja sukulaisten kestitsemisestä ja kyläilyistä sekä hartaasta hengenelämän harjoittamisesta virsiveisuineen ja rukoushuoneella käynteineen, pappismainintoineen. Uudet pastorit ja papit käydään kuuntelemassa. 

Taloudenpito on tarkkaa. Hankintoja tehdään ja hinnat merkitään  kalenteriin. Palveluja ja maataloustuotteita, kuten heinää, myös myydään, ja esimerkiksi vanhin, vuoden 1940 Pellervon kalenteri alkaa tammikuun astutuspalvelujen myyntituottomerkinnöillä. Talossa on ollut ilmeisen tuottoisa sonni:

Helmisaaren lehmä ast. 15:-, Pajun lehmä  ast. 15:-,  Perkkoon lehmä ast. 15:- jne.,  usean talon lehmät mainiten. Eläimiä myös ostettiin, kuten Hertta 1.100 :-, Wilpas 1.400:-. 

Tammikuun 30. päivänä on surullinen merkintä: Heppa vietiin Oripäähän. Ilmeisesti Oripään kuuluisa makkaratehdas oli jo tuolloin toiminnassa. Seuraavana päivänä on merkintä: Venäläiset pudottivat 10 pommia kirkonkylään. Uudentalon lehmä ast. (uusinta). Hintamerkinnän puuttuminen viittaa siihen, että tyhjää tuottaneet astutukset korvattiin ilmaisella uusinnalla, mikä lienee varsin kohtuullista.

Sota on 40-vuoden kalenterissa jossakin taustalla, näkymättömissä, sillä talossa elämä kulkee tyynesti omaa latuaan, työt ja askareet eivät odota.  Maaliskuussa on merkintä: Armeijalle vietiin heinää. Evakko lehmää tuotiin. 13.3. on lyijykynämerkintä: Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauha solmittiin tänään Moskovassa. Huhti-toukokuussa on merkinnät kaksista sankarihautajaisista Yläneen kirkossa. Seuraavana päivänä Tyynelään vietiin pahnoja ja käki kukkui ensi kerran. Perunatkin tulivat istutetuiksi ja kauraa kylvettiin. Jölli (sonni?) myytiin 3.000:-. Tämän jälkeen astutustili ehtyikin.

Huhtikuussa 1957 Arvo käy lääkärissä vaivojen takia, mutta lääkäri toteaa miehen terveeksi. Ei  matoja. Mainittakoon, että  vuoden 1954 kalenterissa todetaan, että "Äiti meni Sairaalaan matokuurille." Viiden päivän kuluttua on merkintä:"Äiti tuli kotiin sairaalasta".  Kaikissa kalentereissa on merkintöjä ahkerasta verenluovutuksessa käynnistä. Arvolla oli hyvä veri, B-plussaa, harvinainen. Mietin, käytiinkö tuolloin verenluovutuksessa ilmaisen kahvipaketin vuoksi. Olen kuullut, että sellaisen sai 50-luvulla.

Mainittakoon, että marraskuussa Arvo ajeli eräänä päivänä reellä lantaa järven jäälle viisi kuormaa ja toisena päivänä seitsemän kuormaa. Talvisia askareita. Samassa kuussa lehmät pestiin ja Arvo osti tiakonaalihousut 3.500:-. Miesten piiri kokoontui Uolalla, luettiin psalmit 27 - 28. 

Arvon elämä vaikuttaa harmoniselta ja työntäyteiseltä. Kalentereista piirtyy kuva entisajan elämäntavasta, sitkeydestä ja ahkeruudesta, elämän karttumisesta ja ponnistelujen tuloksista. Myös sisäinen elämä henkii rivien väleistä. Onni hyvästä puolisosta ja laajasta ystäväpiiristä, hengellisestä elämästä, joka selvästi virvoitti Arvon mieltä ja sielua. 

On myös hauska havaita vaimon reippaus tämän miehen elämässä. Maanviljelijän puoliso, emäntäihminen,  itsenäisissä  töissä toisella paikkakunnalla jo 40-luvulla. 

Voi olla, että palaan vielä tähän aiheeseen, jota nyt vain hieman raapaisin, kun innostuin lukemaan kalenterit läpi. Jään ihmettelemään vain sitä, että joku on antanut myyntiin kirpputorille nämä arvokkaat päiväkirjat ehkä sukulaisensa elämästä. Jos ne kirjoittaisi puhtaaksi, saisi  kiinnostavan  kuvauksen tuon ajan ihmisten elämästä.

(Valokuva Iines)