28.3.2021

Sarjamurhaajan näköinen nainen




Tiesittekö, rakkaat lukijat, että kuvassa on  Maria Swanenberg, alankomaalainen sarjamurhaaja, joka myrkytti arseenilla, niin kuin historian lähteet kertovat, kymmenittäin ihmisiä 1800 - 1900-luvun taitteessa. Pelottava on ihmismieli pahimmillaan.

Kohtasin minäkin eilen metsässä sarjamurhaajan näköisen naisen. Hän ei kyllä muistuttanut luihuposkista Mariaa, vaan oli kuin  Aileen Wuornos, suomalaissyntyinen maailmankuulu murhaaja. Roteva, lyhyt, vaalea, punertava iho, jossa pidätelty sinervä sävy.  

Kiinnitin häneen huomiota jo viime keväänä, kun korona tuli ja ihmiset ryntäsivät luontoon ulkoilemaan. Hän tuli istumaan autoonsa luonnonpuiston parkkipaikalle ja näytti lukevan odottaessaan jotakin, ratin ääressä. Kenties hän odotti jotakuta, miestään, lapsiaan, jotka kiertävät luontopolun. Mutta ei autoon koskaan ketään tullut, ja nainen vain istui autossaan, yksin vielä kun lähdin muutaman tunnin kuluttua pois. 

Tänä keväänä nainen on taas tullut. Pari viikkoa sitten hän alkoi taas istua autossaan parkkipaikalla  lukemassa jotain, pää alaspäin. Yllätyin, kun nainen käveli yhtäkkiä vastaani polulla puhelin kädessään, sitä kaksin käsin kiinni pitäen.

Kun kohtasimme, hän nosti katseensa puhelimestaan. Sanoin hänelle ”hei”, kuten metsässäkulkijat sanovat kohdatessaan jonkun keskellä korpea. Hymyilin hieman ja yllätyin, kun hän hymyili takaisin ja sanoi ”hei”. Palattuani myöhemmin parkkipaikalle hän istui taas autossaan lukien, ilmeisesti  puhelintaan. 

Eilen tapahtui sitten niin, että kun nousin autosta ja hyppäsin luontopolulle, hän tulikin perääni, taas puhelin molemmissa käsissään. Jäin kuvaamaan jotakin, ja hän ohitti minut. Käänsin pääni ja sanoimmme taas ”hei”, hymyillen,  ja hän jatkoi matkaansa  jäädessäni sihtailemaan kameralla luonnon ihmeitä.

Hetken kuluttua hän palasi ja käveli vastaani, puhelinta taas tukevasti kaksin käsin pidellen. Kun olimme kohdakkain, puhkesimme puhumaan yhtaikaa. En enää muista tarkoin, mitä aioin sanoa, enkä mitä hän sanoi, mutta jotain kevään tulosta ja lintujen laulusta. Muistan maininneeni joelle tulleet telkät.

Se, minkä ensi kertaa huomasin, oli hänen äänensä. Se oli voimakas ja karkea, liian suuri niin lyhyelle ihmiselle,  ja hän huudahti syyttävästi jotain sellaista, ettei enää tarvittaisi tähän yhtään takatalvea, ei lunta eikä jäätä. 

Muistan katselleeni hänen kasvojaan. Ne olivat pulleat, punaiset ja melkein siniset, ikään kuin täynnä pakkautunutta verta. Hän oli ruma, vaikka ihminen harvoin on ruma. 

Jokin pidätelty voima kaiken takana ja ajattelin, että Aileen Wuornos. Hän voisi hyvin olla murhaaja ja lähteä perääni ja kolkata minut. Olenkohan katsonut liikaa murhafilmejä? Moni nainen on niissä saanut surmansa amerikkalaisessa luonnonpuistossa. Murhaaja on lähtenyt seuraamaan yksinäistä  uhria, jonka päivät ovat olleet pian luetut.

Vaan mikä on tämän naisen tarina? Miksi hän käy istumassa autossaan ja katselee suljetussa tilassa luontopaikalla koko ajan puhelintaan? Ja kun nousee pois vähäksi aikaa, pitelee sitä kaksin käsin kulkiessaan metsän keskellä? Miksi hän on niin römeä-ääninen ja sinipunainen?

Niin tai näin, hän on selvästi rohkaistunut siitä, että olen huomannut hänet ja tervehtinyt häntä muina miehinä, ystävällisesti ja hymyillen. Hän tulee joka kerta entistä nopeammin perääni, kun samoan sinne metsän keskelle. Tai sitten hän aikoo murhata minut ja kulkee tappovehje taskussaan odottamassa tilaisuutta. Vai hakeeko hän vain kontaktia toiseen ihmiseen?

111 kommenttia:

  1. " ... Olenkohan katsonut liikaa murhafilmejä? ..."

    Tähän voi vastata kahdella tavalla, joko 1) olet tai sitten 2) et ole. Siis katsonut liikaa murhafilmejä. Nimittäin jos ko. leffoja katsoo sopivan määrän, tuskin tuollaisia ajatuksia mieleen tulee. - Tai tietysti voi tullakin, jos on tullakseen.

    Minusta omituiset ihmiset ovat kivoja. Tosin nuorempana melkein kaikki ihmiset joita tapasi olivat omituisia. No, helpotti kun ajatteli että taidan ite olla omituinen, eivät he.


    Ps. Kerran kun duunista iltavuoron jälkeen kotiani kävelin, oikaisin metsän poikki. Oli myöhäinen syksy ja viikonloppu ja synkkää ja kolkkoa ja tuuli ulisi. Ja puut narisivat ja huokailivat ympärilläni. Silloin mieleeni juolahti että "entäpä jos tuolla jossain pimeässä lymyää joka huumehemmo ja kun olen kävellyt sen ohi, se iskee mua puukolla selkään..." Niinpä minua alkoi pelottaa minut omat ajatukseni. Kunnes sitten siihen päätelmään, että "jos mää olisin itse joku huumehörhö, minkä takia mä lauantai-ilta klo 23.00 tulisin tänne mettään vaanimaan ihmisiä, vitut ev varmaan tulis, mää menisi kartsalle jollekin nakkikioskille ihmisiä vaaniin..." Ja äkkiä oli yhtä rauhallinen ja tyyni olo kuin Punahilkalla kun hän hypähdelle metsän poikki vei mummolle purtavaa…

    VastaaPoista

  2. Näin minäkin huomaan ajattelevani, kun joskus pieni pelko yllättää metsän siimeksessä: ei kukaan murhamies tai huumeveikko viitsi rämpiä metsässä, kun kaupungilla on mukavampaa ja enemmän hupia.

    Metsässähän kuuluu koko ajan ääniä, tuuli suhisee puissa, rungot hinkkaavat toisiaan, oksa katkeaa ja risu rusahtaa, ja useimmiten se ei johdu hiipivästä vaarasta vaan lihavasta variksesta, joka isuu ohuelle oksalle tms. Aina kuuluu jonkin eläimen ääntä jossakin päin. Näätä voi suhahtaa yhtäkkiä ohi tai hätäinen rusakko, harvoin sieltä karhukaan tulee.

    Vaan tämä autossaistujaihminen askarruttaa. Mikä on hänen tarinansa? Jotain hänellä on, se on selvää. Noh, tavataan varmaan vielä, useastikin, joten kenties salaisuus ainakin hieman raottuu. Voiko joku olla niin puhelinriippuvainen, että tuijottaa sitä koko ajan kaksin käsin eikä malta irtautua siitä.

    Voisiko hän olla rakastunut puhelimeensa? Kuten se nainen berliininmuuriin? Tai toinen nainen isoon siltaan jossain Amerikoissa? Muistaakseni nämä naiset menivät naimisiin näiden kohteiden kanssa jollakin seremonialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väinö Linna kertoi miten hän päätyi antamaan trilogialleen juuri sen nimen minkä antoi... Kun hän metsässä kävellessään pysähtyi tuijottamaan suolampea (= synkkää ja pohjatonta), ja samalla hän kuuli mielessään lasten heleät äänet kun he laulavat "täällä pohjantähden alla on mun kotomaani..." Sillä hetkellä hän omien sanojensa mukaan tajusi suomalaisuuden sielunmaiseman, sen epätoivon ja toivon dialektiikan. Surun ja ilon.

      "Täällä pohjantähden alla", kuten tietänette, käsittelee vakavia asioita.

      Ps. Metsää ei kannata pelätä. Soista en ole yhtä varma. Upottavat.

      Poista
    2. Tarkoitan että kukapa ihminen toisen ihmisen 'sielun' syövereihin käsiksi pääsisi, kun tuskin omaansakaan pääsee. Joskus unessa ehkä, ei muuten. Ollaan me niin 'pohjattomia' olioita.

      Poista
    3. Minun tyttäreni antoi joskus lahjaksi pienen eloonjäämispakkauksen, jota säilytän valokuvausrepussani. Siinä on puukko tai veitsi, tulentekovehje jota en osaa käyttää, hätäpilli ja muistaakseni joitain ensiaputarvikkeita. Pidän myös tulitikkuja laukussa, sillä tulihan pelottaa vaikka karhua, jos sattuu tilanne päälle. Näillä eväin on menty.

      Täällä Pohjantähden alla on yksi kauneimmista lauluista, jonka tiedän, juuri tuon syvän tumman sävynsä vuoksi. Tulee tästä aina mieleen rakas siskoni, joka lauloi sitä koulun kuorossa. Itse en koskaan päässyt kuoroon. Minä olin se runotyttö, joka luki joulujuhlassa joulukertomuksen tai lausui runon. Kuulemma maha pystyssä, sanoi sisko esityksen jälkeen.

      Poista
    4. Ei voi mitään, mutta kyllä meissä Iines, sinun kanssasi jotain yhteistä on. Esim. juuri tämä: Minäkin olin se lausujatyttö joulu- ja kevätjuhlissa. Jo ensi luokalta asti. "Oon tänään mä nähnyt jo auringon, kun koittavi kevät niin varmaan on..."
      Ja myöhemmin, toisella tai kolmannella: "Emojänis tuli pyrynä metsänrajaa...
      Kiiski ja lohi oli bravuurinumero minulla.

      Minusta se oli mukavaa ja päästelin sanoihin eläytyen kovalla äänellä vaikka mitä värssyjä. Samoin eläydyin koulunäytelmissä johonkin osaan, johon minut oli valittu täysillä. Se oli vielä mukavampaa kuin yksin esiintyä. Ujostelu alkoi vasta myöhemmin, ylemmillä luokilla.

      Poista
    5. Muistihäiriö: eihän se niin ollut. Vaan: Oon tänään mä nähnyt kottaraisen...

      Poista
  3. Eloonjäämistarvikepakkaus! oi miten liikuttava lahja! Kompassi kun siinä vielä olisi, niin kaikki.

    Sen minä taas sanon minkä aiemmin olen 7 X 77 kertaa sanonut, että: nykyajan karhut pelkäävät ihmistä paljon paljon paljon enemmän kuin... no, ketään muita he eivät pelkääkään. Mutta ihmisiä!

    Hitsi, kun oltaisiin oltu koulussa (=alakansakoulussa) samalla luokalla ja istuttu peräkkäisissä pulpeteissa, sinä edessäni, niin varmaan olisin nipistellyt sua. En tiedä olisitko viitannut, noussut ylös ja sanonut opettalle, "opettaja, Mikko nipistelee mua", tai kääntynyt vain pulpetissasi ympäri ja sanonut mulle "älä kuule poika viitsi nipistellä mua..."

    VastaaPoista
  4. Minä tiedän. Olisin kirjoittanut päiväkirjaani: Mikko pamautti mun henskeliä ja nipisti lapaluusta Se on aika kauhee. Mutta on se kyllä ihanampi kuin Ohkanen hapanleipä.

    Ohkanen hapanleipä oli oikeasti olemassa, päiväkirjakamaani muinoin. Poika, jolla oli ohuet huulet, ja joka seisoi odottamassa Keikyän bussia koulupäivän päätteeksi, kun ajoimme ohi pyörillä. Tuijotti meitä kuin sonni uutta veräjää.

    VastaaPoista
  5. Siis pakkauksessa oli jonkinlainen kompassi. Se oli laadukas pakkaus, ostettu partiolaisten kaupasta.

    VastaaPoista
  6. Minä olisin päiväkirjaani kirjoittanut Iines moikkas mua.

    Hemmi-täti osti aina meille Ylhäisten näkkileipää. Kai se oli halvinta, pirustako minä tiesin, mutta kovaa se oli. Kivenkovaa.

    Kesätyöpaikassani Ovelta ovelle -auton repsikkana sain kerran Forssan Näkkileipätehtaalla (kun vein sinne jonkun paketin) maistaa juuri uunista tullutta näkkileipää... oi että se maistui pehmeälle! Ei tarvittu mitään talttaa mitä Hemmi-tädin näkkäreissä olis ollut ihan hyvä olla. - Mutta myöhemmin tuo Forssan tehdas paloi, minä kiirehdin paikanpäälle, ja muistan että koko seutu haisi näkkileivälle. Ei palokunta saanut sitä sammumaan, se paloi. Ja kun seuraavana päivänä pyöräilin sinne katsomaan mikäs tilanne nyt on, seutu haisi edelleen näkkileivälle. Ihmettelin sitä sitä vähän aikaa, sitten pyöräilin kotiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla Hemmi-täti, mikis. Minulla Maija-täti, joka istui aina keinussa äidin kanssa ja he lauloivat. Äiti lauloi alttoa, Maija-täti sopraanoa.

      Poista
  7. Meillä oli vissiin aina Ylhäisten näkkileipää. Sehän oli pyöreä paketti ja levy oli viipaloimaton, jokin jakouurre siinä oli. Tosi kovaa.

    Nimi huvitti minua, ylhäiset ja alhaiset, ja mietin, ketkä olisivat tutuista ihmisistä ylhäisiä, ketkä alhaisia. Päätimme Mallun kanssa, että me itse olimme ylhäisiä, ja Kurvisen Hillevi oli alhainen, koska sillä oli kippura nenä. Myös Koskisen Maaret oli alhainen, koska oli köyhä. Näin jaoimme koko luokan kahtia.

    Sitten tulivat mureammat näkkärit, levyinä. Ruutuleipääkin oli, sellaista pikkuruutuista, ja se piti voidella sileältä puolelta, jottei voi olisi uponnut ruutujen syvennyksiin. Tein joskus korkean pinon voideltuja näkkäreitä, ja nakersin koko pinon nautinnollisesti lukiessani.

    VastaaPoista
  8. Armeijassa näkkäriä kutsuttiin vanikaksi. En tiedä mistä nimi on kotoisin, haiskahtaa ryssäläiselle sanalle.

    Ylhäinen ja Alhainen ovat myös paikkakuntia, toinen Salossa ja jälkimmäinen Hämeenlinnan lähellä. Oon käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se on naapurin vika jos itseään täytyy kehua", sellainen sananlasku on olemassa. No niin, kerran minulle esitettiin 30 valokuvaa, ne olivatsuomalaisia paikkakuntia, eikä ne mitään Savonlinnoja tai Aavasaksoja olleet, siis liikahelppoja, sain niistä 30 oikein. - Olen matkustellut Suomessa siellä sun täällä. Koko kotomaani, sen suloiset Äidinkasvot, ovat minulle tutut Hangosta Petsa... Nuorgamiin.

      Poista
    2. Alhainen esiintyy myös sukunimissä. Ja kadunnimissä: Alhaistentie. Olisiko kiva asua?

      Onhan meillä perinteitä näissä ns. ei-niin-kauniissa nimissä. Sukunimiä on Naskista ja Paskista Sianojiin ja muihin vähemmän viehättäviin. Persehän on varsin yleinen Suomen kartalla peltojen ja mäkien ja lampien nimissä. Omassa suvussani esiintyvä Suikkikin on vähän niin ja näin. Anna Suikki.

      Mitään ei vanhana niin kadu kuin sitä, ettei ole reissannut Hangosta Petsamoon. Eniten minua kiehtovat epämääräiset seudut ja reissut epämääräisessä porukassa, ei missään tapauksessa all inclused -jutut. Jäämeri, Siperia, Grönlanti ja muut tämmöiset Mandshurian kukkulat, joilla ei ole turistikasaumia vaan vain arotuuli tai tunturituuli maiseman muodostuksen mukaan.

      Poista
  9. Tervehdit naista "muina miehinä"... se on siinä ja siinä, ettei tämä mene sovinismin ja ahdistelun puolelle. Valtakunnansyyttäjävirastossa varmaan käy jo kuhina.

    Tomeran tädin tarinahan on yksinkertainen: hänellä on salasuhde, joten hänen pitää viestitellä lemmenviestejä piilossa - ja siksi hän käy muka "lenkillä" niin tiuhaan.

    Pakkohan hänen on sitten vähän ulkoillakin, ettei äijä - vai olisiko ämmä? - alkaisi epäillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkitsin ilmaisua "muina miehinä", sillä tiesin sen sopimattomaksi myös intersektionaaliseen feminismiin.

      Ehkä pitäisi sanoa muina ihmisinä tai muina ihmisoletettuina. Tai kenties olento-olettettuina sillä ei ole edes varmaa, että ihmiset ovat ainoita elollisia tällä Linnunradalla. Joukossa voi olla joku avaruusolennoksi identiteettinsä kokeva, enkä halua häntäkään loukata.

      Vaan tuo ei tullut mieleeni, että naisella olisi salasuhde. Se olisi kyllä hyvä selitys puhelimeen liimautumiselle. Ja hyvä tekosyy mennä lenkille luontopolulle.

      Poista
  10. Melko pitkälle menevää spekulaatiota on väittää kyseessä olleen naisen vain siksi, että nopean tarkastelun perusteella vaikutti sellaiselta. Ihan helposti se saattoi olla naisvihamielinen transgender tai joku semmoinen. Semmoisia kannattaa varoa, kalauttavat naisen oikoseksi tuosta vaan. Aileen Wuornos ei tosin ollut naisvihamielinen, hän oli miesvihamielinen, tappoi miehiä, jotka olivat seksuaalisen halunsa vuoksi hänelle alisteisia.

    Luin naisvihamielisyydestä oikein laadukkaan artikkelin, siinä lyötiin heti stoppi vihapuheelle, joiden mukaan kaikki miehet eivät ole raiskaajia. On kuulemma mahdotonta tietää, kuka on sellainen ja naiset pelkäävät kävellä ulkona, koska naisvihamielisyys väijyy joka paikassa, voi ykskaks arvaamati lyödä stenulla päähän. Artikkelissa jätettiin hienosti ja taiten huomioimatta typerät puolustelut, että katuväkivallan uhreista, kuten keskiajan tuomituista noidista, yli 95 prosenttia on miehiä.

    Minä ihailen yliopistoväkeä aidosti, sieltä kajahtaa niin ihailtavan perustellusti ja kuolaa uskottavasti valuttaen: "alas, alas akkavalta, ukko (likainen paha mies) huusi penkin alta!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just. Ääni oli miehekäs, vaikka ei tämäkään selitys heti tullut mieleeni, sen verran naiselta löytyi yläpään varustusta, vaikka uumankohta oli kyllä tasapaksu kuin miehellä. Voisi hyvinkin olla jokin harvinaisempi tapaus.

      Sitä vain on täällä maalla urautunut näihin vanhoihin uomiin. En oikeastaan ihmettele yhtään, jos kyseessä on sukupuoltaan vaihtanut ihmisoletettu, joka ei vielä ole ihan sinut uuden naiseutensa kanssa.

      Poista
  11. Metsässä kulkiessa ei aina voi olla varma, tuleeko joku vastaan polulla tai perässä. Yleensä ohittajat ovat pariskuntia koiriensa kanssa, yksin hölkkääjiä tai kovaäänisesti rupattelevia ystävyksiä.
    Aloin hieman pohtia pelkokertoimia, kun poikkesin tututa reitiltä ja näin mustan, osiksi hajoitettun moottoripyörän rungon. En mennyt lähemmäs tutkimaan,oliko pyörä poltettu vai vain muuten väriltään musta. Miten kauan lie pyörä pöheikössä maannut,en tiedä. Koirien ulkoiluttajia alueella riittää, joten jonkun on täytynyt ohittaa runko jo lukemattomia kertoja ennen minua.
    En ilmoittanut löydöstäni mihinkään. Alkoi todella suututtaa metsää romujen jätepaikkana pitäminen.
    No, toisena päivänä polulla vastaani tuli nuori mies, jonka hiukset näyttivät värjätyn tummilta. Hän roikotti olkapäällään isoa ja urheilukassia.Sytytti vielä tupakan juuri ohittaessaan minua.
    En mennyt katsomaan, oliko entinen menopeli menettänyt lisää lähes käyttökelvottomilta näyttäneitä ruumiinosiaan. Tapauksesta jäi mieleeni katsella tarkemmin ympäsilleni ja pysyä vaan tutuilla poluilla. Muutamia muita kauhutarinoiden aineksia on mielikuvitukseni eräiden havaintojeni pohjalta tehnyt. Ilmeisesti niille löytyy vähemmän kauhuinen selitys: suurehkolle veriläikälle viime talvena rantaan johtavalla tiellä.
    Syyskesällä näin lumen-ja jätemaiden kaatopaikan reunalla tuoreella hiekalla peitetyn kummun ja sen päälle oli asetettu laudankappale pystyyn. Koiran tassun jälkiä kummulla.

    Iines, sinun tarinassasi kenties tämä nainen odottaa jotakin tulevaksi tapaamiseen tai sitten hän vain haluaa viestitellä rauhassa vai onko karussa väkivaltaista ukkoa tai akkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on yksi näköalapaikka, vuori. Viimeksi sinne pusikkoon oli rahdattu repaleinen sohva. Sinne on jätetty myös vanha printteri, mikrouuni, ja hella, kieräytetty harjalta alas. Ketrran siellä oli hylätty autokin, jossa oli rekisterikilvet. Se oli siellä ainakin kaksi viikkoa, ja se hieman pelotti, sillä ei tavallinen ihminen jätä autoaan vuoren tasanteelle. Kerran vuorelta löytyi myös kuollut mies, kadonnut, jota poliisi etsi. Että onhan näitä, vähän pelottavia juttuja luonnonhelmassakin.

      Mielenkiintoista, että sinäkin näet tässä mahdollisuuden siihen, että nainen olisi suhteessa johonkuhun. Se ei tullut itselle mieleen ensin ollenkaan. Nyt kun mietin, siinä voisi hyvinkin olla avain. Mies on väkivaltainen tai luonnehäiriöinen sometyyppi, ja nainen tietää, että luonnonpuisto on viimeinen alue, johon mies tulisi häntä etsimään. Siellä hän seuraa peläten miehen facea tms. ja katsoo, milloin mies nukahtaa tai vaipuu huumenirvanaan, jotta hän voisi palata kotiin.

      Poista
    2. Leonoora, minä ihan oikeasti pelkään ihmisiä. Varsinkin jos olen hiihtämässä tai kävelemässä metsässä, ja joku tulee takaapäin yllättäen. Sen takia en ainakaan mielelläni metsään yksin menisi.

      Poista
  12. En uskaltaisi asua ja elää lähellä noin pelottavia metsiä! Ainakaan en uskaltaisi samoilla noin synkissä maisemissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset meistä ovat oppineet kokemaan pelkoa ja jännitystä lapsuudesta lähtien perheessä, kouluissa ja yhteiskunnassa. Niihin tunnetiloihn jää tavallaan koukkuun, jos selviää muuten ehjin nahoin ja suht´ ehjin mielin kokemustensa läpi ja ohi. Aikuisena sitten elämä ei tunnu miltään ilman noita lapsena niin tutuiksi tulleita jännityksen ja pelon tunteita ja olotiloja.

      Kuvaamani huomiot metsätiellä ja kaupunkimetsikössä eivät ole mitään tiettömiä korpia. Ihmisiä liikkuu koko ajan alueella edestakaisin joka päivä. Onni on, ettei ole tarvinnut vielä todistaa mitään traagista tapahtumaa livenä paikalle sattuneena.

      Yritän metsäreissuilla olla rohkeampi ja kuin olen. En enää maaseudullakaan mökissä yksin yöpyessä kuuntele tai hätkähdä joka risahdusta.

      Toisessa vanhassa naapurimökissä oli tätini ja hänen isänsä nähnyt nuorena tyttönä jonkun nukkumassa sängyssä, sitten olento oli äkkiä kadonnut. Toisesta mummomökistä tilattu "tietäjä" vai mikä taikuri oli mukamas ajanut kolmen pariskunnan henget ja yhden yksinäisen tiehensä. Aiheuttivat outoja ääniä öisin yksin asujalle. Menivät mukamas tiehnesä peräkanaa, mutta eivät todellakaan mielellään.
      Suvussa on muinoin ollut kylän poppaukko. Taikonut lehmiä metsänpeittoon jne.

      Veriläiskän (n. kissan kokoinen) oletin tulleen joko suuren kalan avaamisesta (vesi lähellä ja kalapaikka lähellä) tai olisiko joku käynyt laskemassa lampaasta veret paikalle? Kaatuminen lumeen ei tuollaisia jälkiä jätä. Rankemmista tapahtumista olisi varmaan ollut tietoa uutisissa?
      Haudan oloinen hiekkakumpu voisi olla vaikkapa lemmikin hauta. Äkkiäkös autosta (tie kulkee isojen maa-aineskasojen keskellä lähes kilometrin ja päättyy umpikujaan ennen metsää) eläinläkärin nukuttaman lemmikin laittaa kenenkään näkemättä jätemaakummuksi.

      Poista
    2. Tai voihan mehutölkin tai punaviinipullon tyhjennys tielle näyttää äk?,kiä vereltä. Mitäköhän näemmekään seuraavalla kerralla, taisi Kylli-tätikin sanoa esityksensä lopuksi. Huomaan, että olen jättänyt korjaamatta ainakin kaksi väärässä paikassa olevaa - ja - tilkettä.

      Poista
    3. Siis maaseudullahan talon ovet olivat aina auki, yötä myöten.

      Erään lapsuudenystäväni kotitalo, sellainen pitkä punainen vanhanaikainen hirsitalo oli talo, jossa ovia ei lukittu koskaan. Sisareni oli kerran kesällä tansseista yöllä tultuaan kävellyt avoimesta ovesta talon saliin nukkumaan, kun ei uskaltanut olla yksin yötä meidän mökillämme siinä lähellä. Talon väki ei olkiaan kohauttanut, kun sisko kömpi aamulla salista pirtin aamukahvipöytään. Kulkijoihin oli jopa totuttu isoissa taloissa.

      Poista
    4. Näitä outoja ovesta tulijoita tuttuun maalaistaloon tiedän ainakin kaksi. Toinen nuori tyttö, joka ei tiennyt missä oli.Liekö poikaystävä jättänyt autostaan taipaleelle. Toisen kerran veripäissään autonsa ojaan ajanut nuorimies seurueineen oli tarvinnut trakrorin vetoapua.

      Hätkähdyttäähän se, kun äkkiä ovi aukossa seisoo outo kulkija, varsinkaan,jos edes koirat eivät haukkuneet tulijaa.

      Poista
    5. Minäkään en liiku aivan tiettömässä korvessa, vaan luontopaikoissa, joissa on valmiita polkuja ja aina väliin muitakin ihmisiä. Törmään usein lintubongareihin, ja erään bongarin opastamana näin kerran vilauksen jopa kuningaskalastajasta. Myös luontokuvaajia tapaan, samoin kaupungin perhoskannan laskijan haaveineen. Kerran tapasin henkilön, joka erotti lintulajin pienestä pusteestä taivaalla ja tunnisti linnun parista äännähdyksestä pusikossa.

      Eli yritän sanoa, että luonnossa liikkuu ihmisiä, jotka eivät ole pelottavia, vaan hyvin kiinnostavia ja eri luontoalan asiantuntijoita. Vaaralliset ihmiset liikkuvat siellä, missä on paljon ihmisiä ja helppo kulkea, kaupungeissa. Luulen.

      Poista
    6. Meillä ilmestyi kerran mökkiin nuori itkevä tyttö. Hän oli kävellyt vain jonnekin metsikköön kylän halki ja sanoi, että poikaystävä hylkäsi hänet, meni leirintäalueella toisen tytön kanssa telttaan. Olivat tulleet Turusta. Oli juhannusaatto. Tyttö oli hysteerinen ja tahtoi kotiin. Bussit eivät kulkeneet. Noh, niinpä lähdimme omalla autollamme viemään tyttöä Turkuun.

      Poista
    7. PS Matkaa oli noin 100 km.

      Poista
    8. Muistiko tyttö kiittää jalosta teostasi?

      Poista
    9. En muista yhtään, mutta luulisin. Muistan vain sen, miten tyhjältä ja autiolta Turku näytti, kun juhannusaattona saavuimme sinne. Ei ketään missään! Kuin kuollut kaupunki vinossa ilta-auringon loisteessa. Jotenkin surullinen tunnelma.

      Poista
  13. Maisemat ovat kauniit, kuvaamani metsä luonnontilainen ja lähes käsin koskematon Natura-alue, suojelualue. Samaten se vuorimaisema on huikea.

    Juuri siksi täällä ihmetelläänkin luonnon rumentamista ja raiskaamista. Luonnonystävä ei voi olla huomaamatta noita juttuja. Itse osallistun mm. Greenpeacen järjestämiin metsänsuojelusessioihin sometasolla, mm. allekirjoituksin. Viimeksi saatiin estettyä Evon metsähakkuut. Kuulun sähköpostilistalle ja ilmeisesti myös soittolistalle. Tuen kaikin tavoin luonnonsuojelua, eli olen luonnostaan vihreä, en vihreiden puolueen vihreä. En äänestä vihreitä poliittisesti.

    VastaaPoista
  14. Upeita maisemia on seudullasi. Kuvasi sen kertovat. Siellä lienee maasto ylipäätään rehevämpää, kuin täällä kuivilla mänty- ja kanervikkomailla. Vettä täällä kyllä riittää. Ei tarvitse mennä kauas, kun on isoa järveä, jokea, koskea, kanavaa ja sadoittan lampia pienillä alueilla.
    Koronan ansiosta kansalaiset ovat "palanneet luontoon". Hieno asia, kunhan eivät jättäisi roskiaan jälkeensä. Vastuulliset käyskentelijät eivät elä luonnossakaan kuin Ellun kanat viimeistä päivää.

    VastaaPoista
  15. Minä kyllä toivon hartaasti, että ihmiset unohtaisivat ”luonnon”, kun koronasta päästään. Tarkoitan sitä, että luonto ei kestä massojen rynnimistä metsiin, eläimet eivät siedä kurittomien kakaroitten kiljumista - miksi lapset puhuvat nykyään huutamalla? Kunpa menisivät huutamasta takaisin muumimaailmoihin ja puuhamaihinsa ja kylpylöihinsä,

    VastaaPoista
  16. Onneksi meillä vielä metsiä riittää. Kun ajaa vaikkapa täällä pitkin itärajan teitä ei paljon muuta enää näekään kuin autiomökkejä ja metsää, metsää, metsää.

    VastaaPoista

  17. Kyllä vaan, metsiä on. Sitä vaan on kiintynyt niihin ”omiin” tuttuihin lähipaikkoihin, jotka uhkaavat pienin väliajoin jäädä jonkin kaavoituksen ja rakentamisen alle.

    Täälläkin aiottiin kaavoittaa asuntoalueeksi juuri tuo Natura-alueen viereinen lehto, josta usein puhun ja jota kuvaan. Onneksi se saatiin estettyä. Siis ikivanha luonnontilainen lehto, jossa on suojeltuja kasveja ja uhanalaisia lintuja. Mm. kuningaskalastajan pesimäalue.

    VastaaPoista
  18. Asiasta toiseen.

    Jos olet kyllästynyt tähän nykyiseen hybridiveivaukseen ja vaadit koronan nopeaa tukahduttamista, käy allekirjoittamassa kansalaisaloite. Minäkin allekirjoitin ja vauhdikkaasti.

    Juttu linkkeineen löytyy viestinnän asiantuntijan Katleena Kortesuon uusimmasta blogikirjoituksesta.

    VastaaPoista
  19. Voisin nimetä salaperäisen naisen yksityisetsiväksi. Näin ollen puhelin on tärkeä, sillä siitä löytyy kullanarvoisia tietoja. Nainen voisi olla myös naamioitu, mikä selittäisi tuon ulkomuodon. Ääntäkin hän voinee vähän restauroida mieleisekseen tilanteen tullen.

    Jospa tällä vakoojalla oli viime keväänä toimeksianto tuolla luonnonpuistoalueella, jonka hän on huomannut tehokkaaksi itselleen muutenkin mm. virkistysmielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ostan tämän peitetarinan.

      Kenties nainen vakoilikin meikäläisen touhuja, kun niin kerkeästi liikkui perääni muka puhelintaan katsellen mutta selvästi meikäläistä vilkuillen. Supo tai Vapo tms. on käskenyt seurata epämääräisiä kirjoituksia suoltavaa blogikirjoittaa, joka haukkuu maahanmuuttajia, pääministeriä ja hallitusta eikä persuja ja äärioikeistoa.

      Varmaan sieltä raporttia lähtee jo, että blogisti muka valokuvaa lehtokurppaa, mutta todellisuudessa kyttää, ettei metsässä ole luvattomia paperittomien leirejä tai demarien virkistyspäiviä luonnon helmassa.

      Poista
    2. Totta mooses, näin se on, Iinestä se omituinen höperehtijä vakoilee!

      Omien salaperäisten ja perinpohjaisten tutkimuksieni perusteella tämä rumahiseksi naisoletetetuksi naamioitunut kutvale on – Mankku!

      Se selittää kaiken.

      Poista
    3. Ostan tämänkin selityksen. Nainen on selvästi sala-asuinen mies, käyttääksemme perinteistä jakoa. Hän hikosi naisen vetimissään, jotka olivat piukat ja ahdistavat. Ja fylli, joka oli tungettu puseron etumustaan, oli valunut liian alas. Mankkuhan siellä varjosti fasisti-persun puuhia.

      Poista
  20. Koronaan en usko kuolevani, mahdoton tietää, onko se jo ollutkin. Talvikaudella nenäni vuotaa aina, yskää on tupakanpolton lopettamisestakin ja olo on usein heikko.
    Uskon pärjääväni, kun töitä on koko ajan. Surua tunnen yrittäjistä, kesän aikana rytisee firmoja nurin kovaa. En ymmärtänyt sitä koronan alkuvaiheiden tukipakettia. Kaiken maailman höpöhöpö firmoja tukivat, oikeita eivät lainkaan. Olihan se meinaan ihan sairasta, että euroedustaja Sarvanmaan akka sai runsaasti rahaa paskablogiinsa ja hötterötötterö suunnitelmiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Valitettavasti valtiolla ei nyt ole rahaa tukea teitä, hakekaa konkurssia, jotta kokoomusedustaja Sarvanmaan akan nerokkaat ideat pääsevät oikeuksiinsa meidän sossurahallamme!"

      Poista
    2. Vaan tupakkalakko on kestänyt, hienoa! Peukut! Ehkä voidaan puhua jo tupakanpolton lopettamisesta. Itselleni polttamisen lopetus oli helpompaa kuin ikinä luulin. Se oli kerrasta poikki, vaikka olin kessutellut kauneimman nuoruuteni.

      Yrittäjiä tai taiteilijoita tulee surku. Heitä tarvitaan jatkossakin. Mieluummin minä antaisin rahaa heille kuin niille kymmenille- tai sadoilletuhansille työperäisille maahanmuuttajille, joita Maria Ohisalo nyt Suomeen haluaisi. (Tämä Sarvamaan rouvan blogin ruhtinaallinen palkitseminen oli käsittämätön teko hallitukselta. Miksei sitäkin rahaa oikeille pienyrittäjälle?)

      En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi Suomen 327 000:ta työtöntä ei voida koettaa työllistää, vaan otettaisiin mieluummmin kieltä taitamattomia maahanmuuttajia töihin. Miksi, selittäkää te, jotka tiedätte. Tämä yhtälö ei aukea minulle mitenkään.

      Poista
    3. Sain juuri tänään luettua loppuun Thomas Bernhardin Halvalla syöjät ja sen perässä olevan Wittgensteinin veljenpojan, jossa muutaman kerran räjähdin nauruun, niin mahdottomuuksiin se meni. Siinä pantiin nurin narin kaikki taiteentekijän saamat palkinnot ja muut asiat. Sitä oli virkistävää lukea. Siinä ystävyyskin sai uuden muodon. Se oli ihmeellistä. Seurattiin sivusta miten ystävä teki kuolemaa. Siihen mitenkään puuttumatta.

      Pahinta, että samanaikaisesti yksi meidän ystävä, jonka kuolema tuli vastaan Hesarin digilehdessä, jossa oli hänen kuvansa ja selonteko elämästään, ilman, että olisimme tienneet sitä. Sitä voi jo kutsua järkytykseksi, joka ei vieläkään ole mennyt ohi.

      Poista
    4. Liisu, hieman sama oli minulla, kun juuri luin digihesaristani lapsuudenystäväni, jota olen täällä kutsunut työnimellä ”Mallu”, kuolemasta. Hän oli pienen ”sisäpiirijoukkomme” kaikkein nuorin ja vanhemmiten ehkä menestynein, jos mitataan opillisilla ansioilla ja työmeriiteillä. Hänestä oli ystävä kirjoittanut kattavan muistokirjoituksen. Jäin miettimään kuvaa katsoessani, että ihmisen hymy ei muutu vuosienkaan varrella. Se säilyy samanlaisena.

      Poista
    5. Kiitos Iines! - En minä alunperin mitään tupakkalakkoa aloittanut, vaan lopetin. Yhä tekee ihania sätkäkääryleitä mieleni, - jos ees yhen punaisen Marlboron tai punaisen Westin, se tekis elämästä ihanaa...

      Poista
    6. Mieliteko lakkaa pikkuhiljaa. Kohta olet kuin minä, kyttä, joka vahtii naapurien kessunkäryä ja bassonjytkettä...

      Siis minulla naapuri on tehnyt tupakkapaikkansa aivan minunpuoleisen yhteisen aitamme nurkkaukseen. Oveni on siitä metrin päässä, kulmauksessa, joten saan käryt suoraan henkitorveeni, kun astun terassille.

      Tämä on näitä mulla on oikeus -tyyppejä, joilla tosiaan on oikeus. Tämän ymmärrän hyvin. Mulla vaan ei oo oikeutta nauttia puhtaasta ilmasta. On tämä mailma nurinkurinen. Tuokin ihminen voisi, jos olisi sydämensivistynyt ihminen, siirtää kessuttelupaikkansa pihansa ulompaan nurkkaukseen.

      Poista
  21. Maaseutukaupungin Uutiset | Lehtopuiston joentörmältä aivan kuningaskalastajan pesän alta löytyi iäkkään naisen raadeltu ruumis. Vainajan kaulassa roikkuneen kameran muistikortilla oli valokuvia oudon otuksen hahmosta.

    Pikkukaupungin kunnaneläinlääkäri tunnisti hyökkääjäoletetun iäkkääksi vaimoihmiseksi tekeytyneeksi susihukaksi.

    VastaaPoista
  22. ... vai että Mankemangilla ei olisi mielikuvitusta... onhan sitä... odotettua runsaammin. Ihan säikähdin.

    Hän on jopa parempi kuin Wittgensteinin veljenpoika. Paljonkin parempi. Wittgensteinin veljenpoika pani nauruksi kaikki viralliset asiat, mutta mitä tekee hän, Mankemangi, joka tähän asti on pysytellyt äärimmäisen niukkasanaisena. Ei olisi osannut odottaa, miten vilkas ja yllättävä ystävämme Mankemangin mielikuvitus on!

    TILAUS: Mankemangi. Ilmottaudin seuraavaksi uhriksi. Osaisin paremmin arvostaa sitä että vielä elän. Ja olla hetki päähenkilönä voisi olla terapeuttisesti tärkeä kokemus.

    Ah, tämä ihana maailma!

    VastaaPoista
  23. Aurinko paistaa. Lähdenkin tästä katsomaan, jahka kuningaskalastaja on palannut! Telkät ja peipot ovat jo tulleet. Hieno päivä tulossa! Ulkonaliikkumiskieltokin todettiin perustuslain vastaiseksi, joten täysillä mennään ja oikein liikutaan, kiusallakin!

    PS Moni tarinankertoja murhaa teoksissaan isänsä tai äitinsä... Noin niin kuin syvällisesti sanottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyt miksi liikkumista halutaan/ttiin rajoittaa eivät ole hävinneet.

      Poista
    2. Eivät tietenkään. Pitää rajoittaa siellä, missä vuotaa ja missä suosituksista ei piitata. Valtaosa noudattaa pidättyvyyttä jo toista vuotta. Osa bilettää ja liikkuu parvina. Nämä täsmälekalla veks.

      Poista
    3. Parvista tuli mieleen.. Tietääkö joku, mitä sille silakkaparvelle kuuluu?

      Poista
    4. Perustuslakivaliokunnan Antti osoittautui vakaumuksen mieheksi: ei suostunut hallituksen apupojaksi, vaan ajatteli itse.

      Hallituksen ajamaa ulkonaliikkumiskieltoa olen verrannut vitsiin, jossa palokunta ruiskutti vettä yhden talon päälle - ja joku tuli ihmettelemään, että miksi te tässä ruiskutatte, tulipalohan on tuolla kauempana?

      - Ei riitä letkut sinne asti, vastasi palopäällikkö ja jatkoi ruiskuttamista.

      Nyt perustuslakivaliokunta pani pisteen tälle touhulle.

      Poista
    5. Vilkaisin ns. silakkaliikkeen twitteriä. Aika monipuoliselta näytti. Oltiin ihastuneita kansainvälisestä naistenpäivästä, ilmaston pelastuksesta, saamen kielen päivästä, hirveästä Suomen rasismista, siis että voidaan olla sitä vastaan, ja nyt riittää -jutusta oltiin kauhean ihastuneita, en vain saanut tolkkua, mikä riitti, mutta jokin ilmeisesti ja sille peukut.

      Samaan aikaan lehdessä luki, että joku naisolettuinen poliitikko vaati katujen auraamista feministisesti.

      Naisia nimittäin uhriutuu enemmän jalkakäytävillä kuin autojen ratissa, että siksi kadut on ensin aurattava ja sitten vasta autot, koska niiden ratissa on mies.

      Istu ja pala. Mitä pitkin ne bussit sitten kuskaisivat ihmisiä töihin? Jalkakäytäviäkö?

      En ihmettele, että ns. silakkaliikekään ei ottanut tulta.

      Poista
    6. Antti Häkkäsessä on ainesta. Häntä kuuntelee mielellään. Ei lässytä poika turhia. Ja Antti Rinne yllätti positiiviisesti, kerrankin. Perustuslakivaliokunnan lausunto oli yksimielinen, mikä puhuu puolestaan.

      Nyt vain leivotaan valtakunnankansleri Tuomas Pöystistä yksin syyllistä. Ei se ihan niin mene. Kyllä hallituksella pitää olla langat käsissään, ja tietoa ja osaamista myös lakiasioissa - olihan siellä oikeusministerikin remmissä mukana.

      Kun tavallisen pulliaisen järkikin sanoo, että tällainen totaalinen liikkumisen estäminen lukuisine poikkeuksen poikkeuksineen ei voi olla perustuslainmukaista.

      Poista
    7. Kansleri Pöysti vaikuttaa niin säntillisen virkamiehen perikuvalta, että ihanhan tässä ilahtuu jos/kun paljastuukin, että hänellä on salasutinaa valtion tarkastusviraston pääjohtajan kanssa...

      Minkä tv-draaman tästä britit tekisivätkään! Pääosiin Hugh Grant ja Helen Mirren ja kansa haukkoisi henkeään.

      Suomessa siinä olisivat tietysti Suosalo ja Tapaninen...

      Poista
    8. Oikeuskansleri sanoo lehdessä, ettei hän sentään ole perheystäviä törsäilevän johtajan kanssa. Tarkoittaa ilmeisesti, ettei Yli-Viisarin mies tykkää hänestä. Mitä tulee väitteisiin, että Pöysti on hutikuti, en ota kantaa asiantuntemuksen puutteen vuoksi, - lakiasiantuntijat hoitavat sen. Tuomas Pöystin Wikipedia-esittely on kuin torikaupan helppoheikistä kertoisi: "Ostakee hyvvee oekeutta, kaksi kolomen hinnalla!"

      Poista
    9. Täytyy muistaa, että oikeuskansleri on hallituksen toimien lainmukaisuuksien valvoja, vaikka muistelen Jyrki Virolaisen bloggauksista saaneeni käsityksen Oikokanslerin toimimisesta lähinnä hallituksen jäsenten tekojen villaisella painajana.

      Poista
    10. Tätä Pöysti - Yli-Viikarin tapausta en oikeastaan ihmettele. Tuommoista elämä on. Nämä lommoposkiset laihat miehet ovat omien havaintojeni mukaan kaikkein intohimoisimmat tyypit kaksilahkeisten joukossa. Sen sijaan raavaat bodaajamiehet ovat enempi pienimun.. pieniruokaisia naistenkin suhteen.

      Sen sijaan kyllä ihmettelen, eikö Pöysti muka huomannut hallituksen ulkonaliikkumiskieltopaperin juridisia epäkohtia. Miten se on mahdollista? Miten hän selittää sen?

      Poista
  24. On tullut reissattua mökillä lähes päivittäin. Mieli jo tekisi jäädä maalaiseksi, mutta kaupungissa on vielä monenlaisia menoloita kalenterissa. Saas nähdä jäävätkö vierailut maalaiselamässä vain tökkäytymisiksi pikaisesti. Lumen sulatuksessa on auringolla ja vesisateella vielä hommia maaseudulla.
    Pehtoorini sai rokotuksen eikä ole moksiskaan. Edes käsivarsi ei tullut kipeäksi. Kävi jo pilkilläkin reippaana poikana. Minä pääsen ensi viikolla tilaamaan ensimmäistä rokotusaikaa.
    Jokos Iines sinulle on rokotusajan varaamisesta tiedotettu tekstiviestillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, meillä ei ole tekstiviestipalvelua, tietääkseni, vaan ajat varataan itse joko netistä tai soittamalla itse etukäteen viestimissä ilmoitettuina aikana. Sain juuri avattua itselleni netistä rokotusajan, ja meillä ovatkin rokotukset edenneet hyvin. Nyt rokotetaan täällä jo myös 16 - 69-vuotiaita johonkin riskiryhmään kuuluvia,

      Ja kyllä, saan haluamani Pfizerin rokotteen, sillä tänne ei ole edes tulossa rokotuspäiväkseni pelkäämääni Astra Zenecaa. Turhaan toki sitä pelkään, luotan lääkärien sanaan. Vaan oma mielikuvitukseni voisi tehdä ajasta hirvittävän, kun tarkkailisin koko ajan mahdollisia tulppaoireita. Minulla on nyt tämän koronaeristyksen aikana jäänyt liikkuminen vähemmälle, ja se näkyy nivelissä särkyinä ja turvotuksina. Luulisin sellaista oiretta varmaan tulppaoireeksi ja sattaisin kuormittaa turhaan terveyskeskusta.

      Poista
    2. Mökille tekee jo mieli! Mökkinaapureitakin olisi kiva nähdä. Pitänee odottaa vielä vähän aikaa, että saan paikat avattua, eli putkimieheni käymään yhdistämässä veden ja puhdistamassa katon ja rännit. Vasta sitten voi lämmittää torpan.

      Nyt hirvittää hieman tulevat haravoinnit ja nurmikonleikkuut, kun käsivarren nivelet ovat kipeät pitkän hiljaiselon ja eristyksen jälkeen. Veikkaanpa, että eristykseen määrätty miljoonainen vanhus- ja riskiryhmäpataljoona tulee vielä kalliiksi terveydenhoitosektorilla. Eristys kostautuu. Ihmiset ovat vähentäneet liikkumistaan.

      Poista
  25. "En ihmettele, että ns. silakkaliikekään ei ottanut tulta."

    Varmaankin koronarajoitukset ovat haitanneet parveilua. Tämä on ihan villi arvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silakkaliikkeen jäsenet ovat ilmeisesti haikailleet: "Mää ole ahvena. Mää ole hiilest tehty ahvena... Mää ihmettelen kauhiast."

      Poista
  26. Kauniisti arvattu. Veikkaan kyllä, että liike on yhtynyt tähän nyt trendikkääseen toksisen intersektionalismin voimavirtaan.

    VastaaPoista
  27. Etenkin Mikikselle, jos ei ole vielä huomannut, Jaquuves Brelin elämän dokumentti. Aloitin katselun vasta, en vielä tunne asiaa, sano kesähessu ministerinä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea, pitkä, kahden tunnin dokumentti. Ranskaa taitamattomana avasi minulle sanoituksiaan, ne ovat aivan upeita. Miksi meillä ei ole koskaan ollut tällaista tekijää.

      Myös uskomaton elämän tarina. Lopetti lauluesitykset nuorena, koska sanoi, ettei hänellä enää ole sanottavaa. Tunteeton tunteikas mies, jonka elämä oli draamaa. Ura näyttelijänä ja ohjaajanakin. Teki vielä yhden levyn, sitä taidettiin heti myydä miljoona kappaletta.

      "Kaikki pääsevät Hong Kongiin, mutta harva uskaltaa lähteä."
      - Jacques Brel

      Poista
    2. "Perhe on minulle tärkein", sanoi Loiri joskus. Jätti kertomatta, että siihen kuuluu perheen vaihtaminen silloin tällöin. Brelille rakkaus oli epäilemättä keskeistä, mutta akan vaihtoviikot oli usein.

      Poista
    3. Kun kieltä ei ymmärrä, laulu jää vähän pintapuoliseksi, minulle. Brelistä tulee mieleen väkevä ranskan kieli ja muka välinpitämättömästi ulos sylkäisty väkevä tunnetila, sorahtavat äänteet ja syljen roiskuminen. Rumaa ja kaunista. Hillittyä ja pakahduttavaa.

      Tästä Brelin laulusta olen aina tykännyt huolimatta Anki Lindqvistin ääntämyksestä:

      https://youtu.be/uzAtTVgCrvM

      Poista
    4. Mutta tiesitkö tämänkin huomattavan mätämakean kaamean suomalaisen esityksen olevan Brelin sävellys. Brel toki teki kappaleen hienosti.

      Poista
    5. Hirvittävän huono kappale, siis viittaan suomalaiseen sovitukseen ja rytmityksen tykitykseen. Muistan tämän iskelmäviisun oikein hyvin, kun se soi jatkuvasti radiossa. Olikohan silloin vain pari kanavaa. Ja kaseteilta kuunneltiin. Ja nauhoitettiin itse niitä kasetteja, joita minulla on tallessa vieläkin. Vaan ei ole enää kasettisoitinta.

      Poista
    6. Aloitin katsomaan tuota Brel dokumenttia telkasta muutama päivä sitten. Jostain syystä ei silloin iskenyt tajuntaan sopivasti ja aika pian lopetin ko. Brel dokkarin katsomisen. Voihan sen katsoa myöhemminkin.

      Tämän J Brel - Ne me quitte pas suomennoksen Kyösti Mäkimattila - Ala vetää vaan olen kuunnellut usein. Jos sen malttaa kuunnella loppuun voin taata nautinnon. Eka kerta ei mua oikein säväyttänyt, mutta parani aina kun sen uudelleen kuuntelin. Hyvä sanoitus, minusta.

      Poista
    7. Ripranie, pistä suosiolla puoleen väliin, niin jaksat katsella. Loppu on parempi. Tiedäthän Mikiksen usein suositteleman ja minunkin rakastamani kappaleen Amsterdamin satamista. Broidini lähetti kortteja Amsterdamista ja Beirutin beduiineista. Sieluuni jäljen ovat jättäneet.

      Poista
    8. Riku, kyllä sen dokkarin vielä katson ja jopa kokonaan, vannomatta kuitenkaan.

      Voin vain kuvitella, että hienoja ovat kuvat ja sieluun jäljen jättäneet.

      Amsterdam - laulu on noista Brelin lauluista myös kuunneltu - kastissa.

      Poista
  28. Vaan nyt ihmettelen, mistä saisin käsiini Taideteollisen korkeakoulun professorin Antti Hassin postuumit muistelmat (Hassin paperi), jotka kuvaavat sekasortoisia vuosia 1970-luvun taistolaisvyörytyksessä. Teos on omakustanne, jonka voisin ostaakin, vaan ostopaikka ei heti googletaitoisellekaan aukea.

    Teoksesta on ollut niin mielenkiintoisia artikkeleita Helsingin Sanomissa, että kutkuttaisi lukea. Olisi erittäin kiinnostavaa lukea myös muiden ajatuksia (Kemppinen!) noista vuosista korkeakoulumaailmassa ja muuallakin. Opiskelijamaailmassa se ilmapiiri vain taisi näkyä voimakkaimmin.

    https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007886969.html

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007897029.html

    Koen nuo havainnot näiden viitteidenkin valossa hyvin oikeaan osuneiksi. Lisäksi on merkillepantavaa, että nykyinen sisäministerinkin buustaama intersektionalismi on hyvin läheistä sukua silloiselle taistolaishengelle toimintatavoissa. Valvottiin ja ilmiannettiin.

    (Kiitos ja anteeksi. Ymmärrän, että tämä kommentti ei kiinnosta kovin monia. Kunhan sanoin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkyi olevan blogissa lahen uutisia (vuodatus.net) aika laaja kirjoitus Hassin paperi - kirjasta tämän vuoden tammikuun loppupuolen kirjoituksessa. Kirjoittajana Tarmo Virtanen, joka kehoitti kommentoijilleen tiedustelemaan kirjaa tekijältä (mies, jolla on sp-os.) Jos löydät blogin, löydät myös miehen (unohtui, anteeks) nimen blogista. Painos kun kuulemma on pieni. Toivottavasti selviää, kun tää mun sepustus on aika surkee.

      Poista
    2. Blogikirjoituksen pvm. 23.1.2021.
      Mies, jonka nimen unohdin on Kari Lohko. Tämä lis. ylläol. kirj.

      Poista
    3. Kiitos, Ripranie! Törmäsin itsekin tuohon samaan kirjan esittelyartikkeliin, mutta en lukenut koko juttua, vaan silmäni haki tilauslinkkiä. Sellaista ei kuitenkaan ollut, enkä oikein halua ruveta tiedustelemaan kirjaa keneltäkään, ellei suoraa myyntilinkkiä ole. Katsotaan nyt kuitenkin.

      Törmäsin myös Hassin kirjaa ja koko miestä kovin sanoin arvosteleviin kommentteihin Hesarin keskustelussa. Kirja leimattiin kateellisen miehen panetteluksi ja sekä professori että Hesari haukuttiin maanrakoon luokattomasta esittelystä.

      Hesari haukuttiin myös toisessa jutussa, jossa muuan kriitikko teilasi Olli Löytyn kirjan, jossa tämä näkee suomalaisen kirjallisuuden etnonationalistisena ja rasistisena hengentuotteena. Tätä kirjaa en ostaisi, mutta voin lukaista, jos käsiini saan.

      Poista
    4. Noh noh Iines, tämä 'muuan kriitikko' on Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori emeritus Jyrki Nummi. Hän arvostelussaan lyttää Olli Löytyn kirjan, koska se on täyttä paskaa, ja ne muutamat väitteet/perustelut/aksiomat, joita hän siteeraa, tuo tämän ilmi. Esimerkiksi kun Suomeen on "rakenteistunut rasismi", Suomessa ei voi kirjoittaa kirjaa joka ei olisi rastinen! Vittu, mitä paskaa! Mutta mitä tästä tämän enempää vaahdota, en ole kirjaa lukenut enkä lue (= viitsi lukea). Kertaan mielummin sellaisia epoksia kuin "Tuntematon sotilas" ja "Seitsemän veljestä", vaikka ne Ollin mielestä ovat 'kansalliselta merkityslaahukseltaan' arveluttavaa luettavaa...

      Voi Ollin kurjuutta!

      Poista
    5. Siis, en ilmaissut itseäni kyllin tarkasti, mikis.

      Minähän olen jetsulleen samaa mieltä kanssasi. Emeritusprofessorin kritiikki on hyvä ja uskottava, ja tunnistan siinä taistolaisajan kaikuja. Juuri näistähän olen täälläkin kritisoiden usein puhunut. Olli Löytyn kirja on uskomatonta skeidaa. Tiedän sen, koska en tunnista ollenkaan suomalaisen kirjallisuuden ”etnonationalistista rasismia”. Löyttyyn on iskenyt intersektionalismi lekalla.

      Poista
    6. Sitä vain ihmettelin, että HS:ssa oli voimakkaita Nummen kritiikin mollaajia ja Löytyn huuhaan puolustajia.

      Poista
    7. Enkös minä ole jo vuosisatoja inttänyt, että tämä nykyinen interkorrektius-hömpötys on ihan samanlaista kuin aikoinaan taistolais-hurmos, kysyn vaan kele.

      Jos et ole meidän puolellamme, olet saastainen ihmisraunio ja syyhyinen syöpäpunkki, joka pitää listiä ja kohta saatana listitäänkin.

      Sain varmaan aikoinaan näistä politrukkien pöljäilyistä vamman sieluuni... mutta kuvitelkaa nyt itse, että yritätte puhua ihmisille järkeä ja vastaan kiljuu tuhat mankkua!




      Poista

    8. Kyllä Tapsa, ja on täällä sanottu minunkin toimestani sama asia. Intersektionalismi, feministisellä tvistillä, muistuttaa kiihkossaan ja tuomitsemishalussaan takavuosien radikalismin paloa.

      Ilmiantosysteemi ja ihmisten kyttääminen ovat minusta suorastaan fasistisia ilmentymiä tässä ajassa. Meetoo-liikekin jeesusteluineen pohjaa tähän.

      Rautasaappaat kopisevat jo, ellemme ole varuillamme. Kohta on vain yksi oikea tapa ajatella.

      Poista
  29. Terveisiä kamusexit! (Uusiotermi kamuista eli kavereista ja unisexismistä eli kaikista mahd. sukupuolista.)

    Niin,
    Brelin dokumentti odottaa minua Yle Areenassa. Varmasti katson vaikka on minulla siellä pitkä jono "Suosikkeja" jotkaa venaa mua. - Eilen katsoin Matti Pellonpäästä tehtyä dokkaria; olen sen ennenkin nähnyt mutta mielellään sen katsoi toistamiseen. - Aikoinani olin aivan addikti pelamaan näitä automaattipokereja. Kerra kun olin tulossa jostakin tai lähdössä jonnekin takaisin, eli kippaamassa muutamaa oluttuopposta Helsingin rautatieaseman yläkerran ravintolassa, siellä missä muutkin herrasmiehet istuvat (mm. aikoinaan Bertolt Brecht), niiiiiin... niin ajattelin että 'pelaanpa välillä Pokeria'. No, ravintola oli siihenaikaankin niin sivistynyt paikka vielä että ei siellä ollut kuin yksi automaatti, ja sekin käytävän puolelle. Menin sinne. Mutta automaatin edessä hääri pienikokoinen pitkätukkainen juippi. No, kun tallustelin sen selän taa, se käänsi päänsä ja ne lempeät koiransilmänsä mua kohti ja sanoi hyvin anteeksipyytävällä äänellä että "en mä tässä kauaa enää pelaa"...

    Pellonpäähän se! Ja ainut kerta kun hänet livena näin. Enkä muista sanoinko hälle jotain, varmaan ehkä, koska tottakai tunsin hänet, mutta en muista mitä. – Humaani ihminen oli hän.


    Ps. Mä luulen (tai tiedän) että Arja Saionmaan suosio Ruotsissa suurelta osin perustui ei pelkästään häneen lauluääneensä vaan myös ruotsin ääntämiseen. Se svenssonneista oli niin suloisen arkaistista, tms., eli sykähdyttävää. Kun minä kuuntelen Anki Lindqvistin ääntävän suomenkieltä kun se sillä ihanan tumman heleällä äänellään laulaa... alkaa mun sydän läpättää kuin haavanlehti tuulessa. Ja puntit tutista. On se niin sensuellia suomea, etenkin tässä:

    kymmenen kertaa tätäkin olen kai tänne tyrkyttänyt. mutta en voi sille mitään että samaa elämääni elän vuodesta toiseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis on, vaan kaikkein kaunein Ankin laulamista on Erna Tauron Höstsången, ruotsiksi. Suomeksi se on kaunein Bo Anderssonin laulamana.

      Ankin suomen kielen ääntämys on aina ollut vähän kankeaa. Laulu sitäkin lyyrisempää.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Ankin ääni oli ihana. Jälkeenpäin naurattaa, kun suhteensa Yleisradioon oli niin tiivis, eikä lapsuudessani televisiosta tullut muuta musiikkia kuin Cumulus. Angiina, Tractor, Hector ja Cay Karlsson. - "Yleisradiosta nääs päivää, neuvostosuomessa ei ole vaihtoehtoja."

      Tykkäsin Pellonpäästä heti kun joskus ensimmäisen kerran hänet televisiosta näin. Jotenkin olemuksensa vetosi.

      Poista
    4. Anki, kun laulaa on kuin sydämeni sykähtelisi laulun tahtiin.

      Poista
    5. Petri Hohentahl on se, josta tuosta koplasta tykkään. Tässä myös ikisuosikkini Kari Kuuva. Hänen Facebook-kaverinsa olin. Postasi omia ja muiden vanhoja kappaleita, niistä tykkäsin. Ohuesti facebookissa kertoi, että joutuu kalloleikkaukseen. Yhtään ei tajunnut, että tässä ollaan nyt kuoleman porteilla. Kasvaimeensa kuoli, sen luin lehdistä.

      Poista
    6. Tiedän, että suosittelut ovat aina huonoja, jokainen tutustuu asioihin kun aika on. Katsele Mikis silti tämä edes alun hypäten. Toinen tunti, niin tutustut Breliin.

      Poista
    7. Itse varoin muinoin kirjojen suosittelua työssäni, varmaan aivan liikaa. En suositellut oikeastaan kenenkään kirjoja, mutta pakkoluetin kyllä esimerkiksi Shakespearea, joka nyt on sitten sopimatonta luettavaa varmaan sortorakenteittensa (?) vuoksi. Pakkoluetus tuottikin dramaattisen ja hauskan näytelmän käsikirjoituksen Janet ja Alexander, mukaelma Romeosta ja Juliasta. Esitettiin kevätjuhlassa. Oi niitä aikoja.

      Poista
  30. Myös tässä laylyssa aannetaan suomen kielta kauniisti... ja layly on huvin ihana.

    Tiedän Riku, että tämä on yksi suosikkikipaleistasi. Jonka on säveltänyt Karl Marxin näköinen suosikkisäveltäjäsi! Äläkä kuule muuta väitä!


    Te muut, gute Menschen, olkaa hyvä ja höristäkää korvianne:

    laulu omakotitalojen rakentamisesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme huvitetut, sanoi Englannin kuningatar, kun vitsin kuuli.

      Poista
    2. Minä huvituin äsken, kun tuli Joonas Nordman-show kolmoselta. Vieraina olivat Ismo Leikola, Kuura Rossi ja Mervi Kallio. Ainoa? viihdeohjelma, jota nykyään jaksan katsoa.

      Poista
    3. Valitettavasti en nähnyt. Ainakin Joonas ja Ismo ovat ilman muuta hienoja tekijöitä.

      Poista
    4. En minäkään nähnyt kyseistä ohjelmaa. Joonas Nordman oli minusta joskus muinoin hyvä, mutta onko nyt hieman lässähtänyt parhaasta terästään? Ismo Leikola on hauska kaveri, mutta Mervi Kallion kiinnostavuudesta en olisi varma. Naiskauneutta toki tarvitaan miesten ohjelmissa.

      Yksi viihdeohjelma, joka minua väliin huvittaa, on Pitääkö olla huolissaan. Parhaimmillaan se on oikein hyvä, mutta väliin vähän epätasainen.

      Poista
    5. PS Olen myös sen verran ”tyhmä”, että nauran Sampo Marjomaan Hauskoille kotivideoille. Marjomaan kielenkäyttö on oivaltavaa ja rikasta.

      Poista
    6. Minäkin kurtistelin tuuheita kulmiani, kun kuuntelin viime viikolla Joonas Nordmanin vitsejä, sillä ne olivat lepsuja.

      No, käsikirjoittajilla oli varmaan kiire ja tuli pelattua varman päälle. Oikeaoppisia ne vitsit toki olivat.

      Ikimuistoisen vavisuttavaa on vain sellainen huumori, joka ravistelee pikkuporvarillisen enemmistön omahyväisiä asenteita.

      Poista
    7. No juuri tämä poliittinen siisteys Nordmanissa on liiankin ilmeistä. Herkullisinta poliittinen satiiri on, kun se tehdään kulloinkin valtaapitävistä, hermokeskuksista.

      Tämä sama helmasynti vaivaa myös pilapiirtäjä Ville Rantaa, joka harvoin pilkkaa vallassaolijoita. Joskus kyllä, ja se on ilahduttavaa. Oikea satiiri ei pilkkaa niitä, jotka eivät ole vallassa tai vahvassa asemassa.

      Poista
    8. Kun viimeksi hieman moitin Nordmania, niin nyt täytyy sitten vähän kehua: tämä uusin show oli ihan ok ja hauska.

      Yli-Viikariakin mätkittiin niin railakkaasti, että mielelläni kuulisin kyllä puolustuksenkin puheenvuoron.

      Poista
    9. Jos paukkuja on, täytyypä katsoa, jahka seuraava show tulee.

      Vaan Yli-Viikari on pikkukiho ja helppo hutkittava - nainen höpsöine kauneudenhoitokuluineen.

      Kunnon pääkiho olisi puolestaan Tuomas Pöysti, jonka hutkinta olisi herkullinen aihe satiirikolle. Oli aihetta tahikka ei.

      Poista