Talvipäivänseisauksena

Talvipäivänseisauksenahan me suuntaamme katseemme horisonttiin. Joko näkyy valoa taivaan ja maan rajapinnassa? Jo näkyy! Vaikka päivä on lyhimmillään, illassa on minuutti enemmän valoa kuin eilen. Aamuun emme vielä katso, sillä siellä pimeys on jäänyt jalastaan kiinni ja polkee samoilla sijoilla aina uudenvuodenaattoon asti. 

Onneksi keskelle pimeyttä ja pitkää kaamosta tulee joulu, tuo vakava ja harrashenkinen riemullinen juhla, jolloin suomalaisella on tapana muistella menneitä jouluja ja viedä kynttilöitä kuolleiden omaisten haudoille - lapsuuden joulun kaiho on tavoiteltavin tunnetila. Se kun äiti leipoi pellillisen torttuja, joita ei saanut maistaa ennen aattoa,  ja isä haki pyörän tarakalla salaa metsästä kuusen ja tuoksutti  kuusen oksaa elävän kynttilän liekissä. Ja äiti motkotti, että pitääkö sitä nyt koko kuusi polttaa. Ah lapsuuden jouluja joulukirkkoineen ja hartaine sävelineen. Sisko lauloi täysin rinnoin että Tulemme Jeesus pienoises, nyt Peeetlehemiin seimelles,  sä valos loistaa meeeiiille suo ja joulurauha meiiillle tuo. Tapanina tortut oli jo syöty ja kinkunpala kaluttu,  ja arkeen siirryttiin  mutkattomasti.

Vaan tulisiko meidän ottaa oppia muinaisilta roomalaisilta, jotka viettivät Saturnaliaa iloiten ja remuten, vähemmän hartaina?  Joulummehan kyllä periytyy roomalaisilta tirisevine possupaisteineen ja lahjanantoineen, mutta roomalaisilla Saturnaliasta tuli karnevaali,  rempseä ja  suosittu juhla, jota vietettiin jopa seitsenpäiväisenä 17. -  23. joulukuuta talvipäivänseisauksen aikoihin. Vakavamieliset asiat oli kielletty, ja Saturnalian lieveilmiöitä olivatkin raju ryypiskely, ylensyönti, karkeat kepposet, muulloin kielletty uhkapelaaminen ja irstailu. Ikään kuin yhdistelmä suomalaista joulua ja vappua.

Itse taidan olla kallellani mieluummin hurskaaseen ja vakavamieliseen jouluun. Vierastan esimerkiksi ruotsalaista kepeää tomtegubbar-rallattelua. Vaivun mieluusti kaihoisiin tunnelmiin ja muistelen menneitä rakkaita, myös kaikkia eläimiäni, Manua, Kustia, Pontusta, Pandaa. Ja kaikkein kaunein joululaulu on Sulo Saaritsin Taas kaikki kauniit muistot. Uusin harras joululaulusuosikkini on tämä erään lukijan viime jouluna vinkkaama laulu.

Hyvää joulua, rakkaat lukijat! Olkoon teillä kaikilla sillä tavalla runsas joulu kuin itse haluatte!

(Maalaus Roberto Bombiani, hs.fi)