Otetaan käsittelyyn aina niin raikas kirkkohistoria. Käsiini osui nimittäin toista kirjaa etsiessäni jonkinlainen koulujen oheislukemisto Kylvöä ja kylväjiä sanan vainioilla. Henkilökuvia yleisestä kirkkohistoriasta, vuodelta 1956, eli siis oppikirja juuri ennen suurten ikäluokkien kouluaikaa.
En tiedä, mistä kirja on hyllyyni kulkeutunut. Se voi olla kirpputorilta, antikvariaatista, huutokaupan miljoonalaatikosta. Leimoja siinä ei ole, kirjan entisestä omistajasta ei ole tietoa, on vain lyijynällä piirretty kikkelin kuva etuaukeamalla ah ja oh -tekstein ja taka-aukeamalla vielä suurempi kikkeli suih-tekstillä varustettuna. Kirjan painokuvitus on Aaro Loposen, lyijynynäsomisteet tuntemattoman oppilaan. Ihastuinkin kirjan raikkaan anarkistiseen kuvitukseen.
Tässä hieman makupaloja näinä reippaan tuuletuksen ja iloisen anarkian päivinä. Toivottavasti teillä ei mene jauhot suuhun. Voin samalla vakuuttaa, että en ole nauttinut edes mietoja alkoholijuomia päästäessäni nämä silmienne eteen. Suosittelen reippaasti suureksi klikkaamista.
Aivan kuten edellisessä keskustelussamme aika moni sanoikin suhteensa Jumalaan tai jumaluuteen - valitkaa itsellenne sopiva sana - olevan ikään kuin suhde luontoon, joka puhuu hänelle mitä puhuu, niin aivan samoin kristillisen munkkilaisuuden perustaja Pyhä Antonius sanoi viitatessaan kädellään luontoon: Tämä on minun kirjani. Sen toisella lehdellä on sininen taivas ja toisella vihreä maa. Näiltä sivuilta olen oppinut tuntemaan Jumalani. - Kaunista, huokaan minä. Antoniuksessa on idoliainesta.
Tässä kuvassa on nuori Hedberg, jonka kerrotaan joutuneen maailmallisuuden valtaan hänen opiskellessaan Turussa. Kerrotaan, että hänet pakotettiin opettelemaan tanssimista ja ottamaan osaa seuraelämään, osin myös omasta halustaan. Vaan onneksi sitten, kertoo oppikirja, sattui Turun palo ja Hedberg pelastui sielunsa tuholta ja muutti ja alkoi tosissaan opiskella jumaluusoppia.
Kolmas ja tällä erää viimeinen kirkkohistoriamme suurhenkilö on tietysti Mathilda Wrede, jonka vangit kokivat taivaallisena ilmestyksenä, kun hän ilmestyi pimeään koppiin kaltereiden taakse tuomaan armoa ja rauhaa. En ole kyllä varma, kokivatko vangit hurmaa armosta vai naisen tuoksusta, mutta veikataan kumpaakin. Hyvää vangeille kuitenkin.
Näitä raikkaita kuviahan opuksessa riittää. Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Riemuitkaat nyt näistäkin. Vai mitä? Ei tainnut kirkkohistoria tai uskonto olla kenenkään lempiaine koulussa?
(Valokuvat Iines, kannattaa klikata kuvat suuriksi yksityiskohtien vuoksi.)
Tunnustaudun heti kirkkohistorian ystäväksi. Hedberg piti kuitenkin jo googlata, sillä hänet olen unohtanut. Luin kyllä joskus silmät kiiluen Paavo Ruotsalaisen ja Lars Levi Laestadiuksen elämistä. Myös mystikko-osasto (Ristin Johannes, Teresa Avilalainen ja kumppanit) innosti minua muinoin.
VastaaPoistaKirjasi nuori lyijykynäkuvittaja on selvästi aika taitava. Ainakin Pyhän Antoniuksen käsiase tuo kuvaan uutta ajateltavaa. Siinä Pyhä A nyt tähtäilee Jumalaansa.
Uskonnon oppitunneista en uskalla paljon puhua. Kun kesällä lueskelin täällä vanhimpia kirjoituksiasi, törmäsin äkkiä kauhukseni entiseen uskonnonopettajaani. Säikähdin niin, että kiiruhdin toisaalle. Sen verran voimakkaita muistoja hänen tunteihinsa liittyi.
Nyt täytyy heti arvata ihan muistinvaraisesti: ST. En viitsi laittaa nimeä tähän. Häneltä oli kyllä silloin hyvä arvoja käsittelevä kirjoitus, johon tartuin. Kannatan useissa asioissa herkkää moraalia, mutta en missään moralismia.
PoistaOikeaan osuit.
PoistaPyhä Antonius voisi myös sanoa: ”Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua.” Tai:”Teidän tapanne ja norminne jne.
PoistaMinulla on sellainen värinä, että voin kuvitella tuon mainitun uskonnonopettajan tuottavan myös ahdistusta. En siis tunne enkä tiedä häntä, vain tuo yksi kirjoitus herättää mielenkiintoa. Ja olen edelleen siitä samaa mieltä.
PoistaMuistelen hämärästi jotakin lehtikeskustelua, jossa oli hänestä hyvin voimakkaitakin kommentteja. Mutta se siis siitä, mahtuuhan näitä maailmaan.
Koska minä en kuulu mihinkään kirkkoon, omat lapsenikaan eivät kouluaikoinaan kuuluneet. Heille piti siten valita, menevätkö he uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Koska satuin tietämään, että elämänkatsomustiedon opetusta ei monessakaan koulussa huolella suunniteltu eikä riemulla opetettu vaan usein tunnit olivat pienen ryhmän pilipalipuuhastelua, pistin lapset opiskelemaan alakoulussa uskontoa. Yläkoulussa ja lukiossa he jo itse osasivat valita, mitä tahtoivat opiskella.
PoistaNykyään elämänkatsomustiedon opiskelu taitaa olla alakouluissakin jo aika erilaista, kun ryhmät ovat suurentuneet. Virosta tulleet oppilaat valitsevat miltei aina elämänkatsomustiedon, koska heistä on omituinen ajatus, että uskonto olisi kouluaine. En tiedä mutta oletan, että Virossa niin ei ole.
Viro maallistui aika täydellisesti neuvostovallan aikana. Sen sijaan Latvia ja Liettua eivät. Virossakin vanhauskoiset venäjänkieliset Peipisijärven tienoilla säilyttivät uskonsa.
PoistaMitenköhän meille olisi käynyt?
Minä tunnustaudun uskonnon ystäväksi. Kun kerran lueskelin nuoruuden päiväkirjojani, oikein ällistyin sitä kuinka paljon siteerasin raamattua ja Jeesusta. (Marxia ja Leniniä en siteerannut kertaakaan.)
VastaaPoistaSilti en ikinä ole ollut uskovainen enkä seurakuntanuori. Siinä on vähän samaa kuin että vaikka olin vasemmistolainen, en ikinä hurahtanut kommunismiin.
Se on kai jotenkin luonteessa, uskon ja epäilyn kamppailu. Pidän itseäni vanhakantaisena totuuden etsijänä, joka haluaa nähdä kaiken itse - ja rohkenee epäillä auktoriteetteja.
Siksi kai aloin kurkkia vähän muitakin maailmanselityksiä kuin näitä umpilapsellisia kristinuskon kiemuroita.
En ole minäkään tuntenut koskaan pienintäkään vetoa mihinkään kirkkouskovaisten tai eri suuntien ryhmiin, en edes yhteen aikaan trendikkääseen katolisuuteen tai niihin idän suuntiin.
PoistaOlen kiinnostunut uskonnosta tieteellisenä ilmiönä, kaikkina aikoina, sillä uskontojen voima ihmiseen om mahtavin varmaan kaikista ihmisen ajatusrakennelmiata.
Tykkään kulkea hautausmailla ja vaikka istua jonkun kirkon penkissä katselemassa ylös upeista mosaaiiki-ikkunoista, Ja onhan se urku-Bach jotain aivan värisyttävää. Ihmisellä on taito ja ehkä tarve johonkin pyhän kokemukseen, ja se voi kyllä toteutua vaikka kirkossa, jossa on läsnä ihmisen elämän päätepiste. Ihminen on siellä ehkä pieni. Tämä ei tietenkään sovi kaikille, olla pieni.
Suuriksi ikäluokiksi lasketaan yleensä vuosina 1945 – 1949 syntyneet.
VastaaPoistaNiin? Wikipedian mukaan korkea syntyvyys kesti hieman yli viisi vuotta, elokuusta 1945 elokuuhun 1950.
PoistaLapsen suusta kuulee totuuden, sillä noinhan se on perinteisesti määritelty. Myöhemmin sitä on laajennettu hieman 50-luvullekin, hyvästä syystä siis.
PoistaVilkaisin vähän tilastoja. Niiden mukaan Suomessa on ollut lasten määrällä mitattuna kaksi selvää huippua - vuodet 1900-luvun molemmin puolin sekä sodan jälkeen vuoteen 1960 asti.
PoistaMikäli tilannetta katselisi väkilukuun verrattuna, niin nämä nykyvuodet ovat pohjanoteerauksia, surkeampia kuin 1800-luvun nälkävuodet.
Suuret ikäluokat on käytännössä varsin liukuva käsite. Joku on laskenut siihen jopa 60-luvun ensimmäiset vuodet mukaan.
PoistaJa kyllähän tuohon aikaan sijoittuvat koulujen vuosikertomukset kertovat suurista luokista jopa 70-luvun alkuun asti.
Tässä sen näkee kun annetaan seksuaalikasvatusta kouluissa. Pois luennot ja ehkäisyt, niin tulosta syntyy!
PoistaNäitä omia graffiteja löytyy meikäläisen kirjojen sivuilta runsaasti. Minulla ja siskolla on ikäeroa vain vuosi,joten pystyimme käyttämään saman oppikirjan aina oppikoulussa ja lukiossa. Eli minä sain aina siskon kuvittaman ja alleviivaaman kirjan käytööni. Onpa minulla muuten yksi oppikirja, jossa on kolmen sukupolven nimikirjoitukset, isoisän, isän ja minun ja siskon nimikirjoitukset ja lisäykset. Kyseessä on Vänrikki Stoolin tarinat, muistaakseni Paavo Cajanderin suomennos, minun tyttärelläni ei enää luetettu Vänrikkejä, mutta siinä olisi ollut neljäs sukupolvi.
VastaaPoistaMinä piirtelin koulukirjoihini lähinnä ihmispäitä ja melkein aina sivukuvia. Lisäksi nimesin nämä hahmot jotenkin ylevän hauskasti. Olin aika hyvä piirtäjä.
VastaaPoistaOmia oikeita kirjoja en ikinä ole sotkenut piirroksilla tai alleviivauksilla. Se olisi tuntunut pyhäinhäväistykseltä.
Osaan muuten edelleen ulkoa monia Vänrikkien runoja ja jopa siteerailen niitä, varmaan täälläkin, vai kasvaako maine tantereella vaan, jot' uljaan urhon veri kostuttaa?
Myöhemmin hankin kirjan myös alkukielellä. Hämmästyin miten hyviä ne runot ovat ruotsiksi. Miksi helvetissä niitä ei luettu ruotsin tunnilla?
Meilläkin oli kotona tuo Nooran mainitsema Aarne Unholan kirja, varmaan joku täti antanut sisarelleni lahjaksi. Minua kiinnosti tekijän runollinen nimi, kirjaa itseään en pitänyt kiinnostavana - en löytänyt siitä sitä viisautta mitä etsin.
Huom! Kirjaston kirjoja ei saa töhriä, alleviivata tai muutoin pahoinpidellä!
VastaaPoistaNoora-täti
Noora-täti! Samaa mieltä. Ennen oli kirjaston kirjoissa jopa semmoinen kiva ohjelappu, jossa sanottiin, että kirjoja ei saa viedä ulos kääreettä, kirjoja ei saa antaa lasten käsiin ja kirjoihin ei saa piirrellä. Takaisin nämä laput!
VastaaPoistaTuo Tapsan sivukuva-piirtely on hauska huomio.
VastaaPoistaNimittäin kun nyt katselen omia vanhoja koulukirjojani, niin niissä hahmoilla on lähes aina pää profiilina kuin entisaikain kalliomaalauksissa ja niissä vanhoissa egyptiläiskuvissa. Harvemmin on piirretty kasvot edestäpäin.
Ja näitä minun ja siskon piirroksia kun tutkii, niin niistä löytää selvästi tuon ajan tukkamuodin. Staili on sellainen, että takaraivo on korotettu tupeerauksella ja poskille on vedetty poskikoukut. Ja jos on koko hahmo piirrettynä, hame on minihame ja jalat pitkät ja hoikat kuin Twiggyllä tai Mary Quantilla (?). Silmä, se joka näkyy on suuri ja siinä on muhkeat ripset. Tulee mieleen jopa nykyinen animehahmo.
Vielä kolmannella perään: Ei koskaan piirtelyä oikeisiin kirjoihin, ei edes alleviivauksia tai sananselityksiä muihin kuin koulu- tai opiskelukirjoihin. Kirja oli pyhä laitos.
VastaaPoistaJatkan kun vauhtiin pääsin. Eilen luin Helsingin Sanomista jutun siitä, miten jotkut vanhemmat komentelevat opettajia.
VastaaPoistaOpettajalle saatetaan sanoa jopa, että meidän lasta ei saa komentaa lukemaan mitään eikä laatimaan mitään esseitä minkään pohjalta. Heillä on kotona se käytäntö, että lukea ei tarvitse. Se on sivuseikka tässä, onko kyseessä mahdollinen erityisoppija, vaikkapa levoton adhd.
Oli tai ei, yhteistyö opettajan kanssa ei voi olla komentamista eikä opettajan lepsuiluakaan. Opettajia ei saa uhata oikeusistuimella, jos kullanmurua ei paapota koulussa. Pätevällä opettajalla on osaamista, ja hän kyllä kuuntelee vanhempia, mutta osaa itse joskus vanhempia paremmin ohjata lasta. Opettajalla on ne kaksikymmentä muutakin ohjattavaa. Lapset eivät ole itseohjautuvia raketteja, vaikka tällaistakin hankehumppaa on opettajilla koetettu viedä läpi. Propellipäät pois opetushallituksesta ja suunnittelutyöstä. Ja opetustyöstä.
Jari Sinkkonen on muistaakseni tietyn woke-herkän kansanosan hampaissa, oletan.
VastaaPoistaAinakin vuoden 2017 tienoilla hän pillastutti sukupuolisensitiivisyyden löytäneitä vastaheränneitä ilmoituksellaan, että pöhkö on ajatus siitä, että lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan lapseksi tai kutsua vain etunimellä. Ja että lapsi kasvatettaisiin jopa niin, ettei hänelle kerrottaisi sukupuolta ollenkaan.
Sinkkosta voisi varmaan sanoa järjen ääneksi. Hänen omista lapsistaan on tullut perinteisestä kasvatuksesta huolimatta ei-roolitettuja: tytöistä reippaita feministejä ja pojasta herkkä jazzmusiikin harrastaja vai olisko se peräti soittaja.
Minä en kyllä piirrellyt koulukirjoihinkaan mitään. En ainakaan sivuprofiilipäitä, koska en osannut. Aina meni väärin otsan, nenän ja leuan suhteet. Nykyään saatan piirrellä mandaloita liian pitkissä kokouksissa.
VastaaPoistaKoulun alaluokilla meille opetti uskontoa rehtori, suurikokoinen herra kravatti kaulassa ja puku päällä. Hän vaati meitä opettelemaan uskonnon lukuläksyt ulkoa. Ei siis vain rukouksia ja uskontunnustuksia vaan kokonaisia kirjan lukuja. Niitä sitten lausuttiin herra rehtorille ääneen.
Runebergin tuotannosta olen kertonut oppilaille, että elämässä riittää kuulkaa ihan hyvin, jos osaatte lausua runon Den enda stunden. Sen sisältöä oma äidinkielenopettajani lukiossa eritteli hartaasti, mikä oli vähän kummallista, sillä runo on eroottissävyinen. Vänrikki Stoolin hän jätti käsittelemättä. Niitä runoja minä luin vasta yliopistossa.
Meidän kirjastossamme liikkuu nykyään salamyhkäinen laputtaja. Hän työntää kirjojen väliin lappuja tai oikeastaan huolella tehtyjä pieniä vesivärimaalauksia, joiden kääntöpuolella on pöljiä tekstejä, kuten "Ilo asuu sydämessä" tai "Rauha on ihana tunne". Minä olen jo saanut neljä tällaista lappua, kaikki erilaisia. Kun viimeksi lapun saatuani tutkin sitä tarkasti, löysin vesiväripinnan keskelle kätketyn kalasymbolin. Vähän petyin, kun laputtajalla olikin uskonnollinen motiivi toiminnalleen.
VastaaPoistaMuistan yhden opettajan, joka vaati ulkolukua ja tiukkaa osaamista: biologian opettaja, ja olen siitä jopa kiitollinen. Osaan edelleen hyvin kasvit latinalaisine nimineen. Fragaria vesca ahomansikka, ranunculus acer rönsyleinikki, leucanthemum vulgare päivänkakkara jne. Tämä on hauskaa, kun liikkuu luonnossa ja löytää jo unohtuneita kasveja ja nimiä.
Toinen tiukka opettaja oli luokanvalvojamme, ruotsinopettaja. Hän vaati myös osaamista ja sanojen muistamista, ja tästäkin olen vieläkin tyytyväinen: osaan edelleen ruotsia melkoisen hyvin. Ulkolukua ei silti harjoitettu, mutta oli kai itsestäänselvää, että sanat pitää kielissä osata.
Parhaiten muistan siis vaativat opettajat, koska heillä oli eniten asiaa, enkä näe heitä ankarina, koska he olivat kuitenkin ystävällisiä. Meille ei huudettu varmaan koskaan eikä harjoitettu mielivaltaa, opet olivat asiallisia.
PS Meidän piti siis kerätä aina kesälomalla 30 kasvia herbaarioon, kasvit piti kuivattaa prässissä ja askarrella isolle valkealle kartongille liimapaperisuikaleiden avulla, ja suorittaa ulkoa tuo kasvisto isossa aulassa opettajan vieressä istuen niin, että muut saivat istua siinä läsnä ja katsella ”suoritusta”. Minulle hankalinta oli se kuivan kasvin kiinnittäminen liimapaperisuikaleilla ilman että kasvi hajosi. Kansiostaan sai sitten numeron.
PoistaMeidän ei pitänyt osata kasvien latinankielisiä nimiä, mutta joulujuhlaa varten piti opetella koko Ecce novum gaudium (Katso ihme taivainen) latinaksi. Koko koulun. Kukaan ei tietenkään osannut latinaa, koska sitä koulussamme ei opiskeltu.
PoistaMutta joo, minäkin hallitsen vielä Ecce novum gaudiumin ja koko joukon isänmaallisten laulujen ja virsien sanoja. En sitten tiedä, onko siitä ollut elämässäni paljonkaan hyötyä. Totuuden henkeä veisaan joskus tiskatessani.
Sellaista muistia, jota meidän lapsuudessamme harjoitettiin, ei ehkä nykymaailmassa enää tarvitse, ei ainakaan samoin kuin ennen nettiä.
Latinaa ei meilläkään koulussa opiskeltu, mutta huomaan kyllä katsovani esimerkiksi lintuja kuvatessani aina linnun latinankielisen nimen, sillä se auttaa lintulajien tunnistamisessa ja liittämisessä oikeaan lajihaaraan. Se on hauskaa, mutta ei tietenkään välttämätöntä.
PoistaToinen ääripää on se tutkimus muutaman vuoden takaa, jossa ilmeni, että koululaiset eivät tunnistaneet tavallisia puita: kuusta, koivua, mäntyä. Ei tämäkään suunta taida olla oikea?
Minunkaan kouluissani ei opiskeltu latinaa ja se harmittaa minua vieläkin.
PoistaKovaa hommaa se minunkin kasvinkeräilyni oli. Kolmasosan keräilin lähipiiristä ja kysyin niiden nimen vanhemmiltani (jostakin syystä he tunsivat kasveja, ainakin tavallisia, horsmia ja kulleroita), loput otin vanhemman veljeni herbaariosta.
Totesin olevani hyvä väärentäjä. Leikkasin teipit pois tarkasti ja asettelin kasvit puhtaalle paperille kauniisti. Näyttivät ihan itsekerätyiltä.
Meillä omat kasvit piti sitten myös tunnistaa, opettaja kuulusteli ne nimilaput peittäen. Siihen kehitin nerokkaan systeemin - keksin eri heimoille ja suvuille numerokoodit, jonka kirjoitin himmeällä oikeaan ylänurkkaan, samoin kasvin nimen alkukirjaimet. Sitten kuulustelussa yritin hämätä - "niin, tämähän on selvästi rosacea
Se olin minä, karkasi saatana, kun tuo "Julkaise" nappi tököttää tuossa ihan tekstin alla ja työmiehen känsäinen sormi tökkää siihen vahingossa vahingossa.
PoistaNiin, tuijotin aina sitä salakirjoitusta nurkassa ja yritin saada siitä selvää, kun opettajan käsi oli joskus puoliksi sen päällä.
Myöhemmin tuli mieleen, että helpommalla olisin päässyt, kun olisin vain opetellut tuntemaan ne kasvit.
Nyt kun mainitsit, Tapsa, niin muistin tuon kasvien ”lainailun”. Nimittäin sehän oli varsin yleistä! Minäkin irrotin siskon herbaariosta kasvin ja liitin sen omaani. Se on veemäistä hommaa se askartelupuoli, kun piti leikata oliko se nyt ikkunaruudun liimanauhasta kapeita suikaleita, kostuttaa ne ja liimata niillä ohuilla suikaleilla kasvi kiinni. Suikaleita varten piti tehdä kartonkiin pieni siisti reikä. En ole koskaan ollut hyvä askartelussa, mieluummin vähän kömpelö. Käsityötunnilla onnistuin kerran saamaan ompelulangan sellaiseen solmuun, että opettaja leikkasi sotkun irti kerästä ja komensi minut selvittämään sitä kotona. Äiti sitä sitten koetti saada auki pitkät tovit illalla. Minulla on muistikuva, että hänkään ei saanut solmua auki, ja minun piti palauttaa opettajalle solmu ja sanoa, että äitikään ei saanut tätä auki.
PoistaOpettaja määräsi meillä tarkoin tuon liimanauhajutun ja kaiken muunkin, mihin kasvin nimilappu kiinnitettiin ja mitä siihen kirjoitettiin. Minun lahjani, jos niitä oli, olivat vallan muussa kuin tällaisessa.
Noh, minä taisin oppia ne kasvien latinalaiset nimet aika nopeasti, sillä nehän olivat kuin pieniä runonsäkeitä. Sitä paitsi siitä nimilapusta näkyi aina osa, kun istui siinä opettajan vieressä ja hän käänteli kasveja aina yhden kerrallaan varsinaisesti peittämättä lappua kokonaan kädellään, vain osa jäi käden alle.
PoistaEnhän minä nyt kirjaston kirjoihin piirrellyt, herra siunaa, kirjastohan oli ja on minulle pyhä paikka! Olen myöhästynyt junastakin, kun istuin kirjastossa lukemassa runoja.
VastaaPoistaMitä lapsiin tulee, niin pidän itseäni asiantuntijana, koska olen ollut lapsi itsekin. Ainakin kokemusasiantuntijana, mikä on yhtä hienoa.
Arvelen teidänkin olleen joskus lapsia? (Mitenkäs minulle tuli nyt ihan mikis-olo?)
Lapsena olemiseen kuuluu, että huomaa olevansa enemmän toisen (tai jonkun) vanhempansa oloinen, joten identiteetti muotoutuu yleensä itsekseen. Jos ei muodostu, niin sitten ehkä tarvitaan jotain, opastusta tms. Tai ei tarvita.
Tietysti on hyvä, ehkä, jos ei korosteta rooleja kovin vahvasti, tyyliin miehet eivät itke tai naiset tekevät ruokaa etc. Toisaalta miehet ne tuntuvat vieläkin sotivan Ukrainan aroilla tatjanojen heilauttaessa vain huivejaan.
Elämä on ristiriitaista. Toisaalta korostetaan sukupuolten tasa-arvoa, toisaalta kuulen joka päivä kuinka paljon miehiä fiksumpia naiset ovat.
VastaaPoistaTäällä kävi tämän blogihistorian ainoa porttikiellon saanut henkilö kertomassa, että muistan ranunculus acerin väärin, se ei ole rönsy- vaan niittyleinikki. Poistin kommentin, kahdestikin, en siksi, että muistivirheeni olisi tullut ilmi, vaan sen porttikiellon vuoksi.
Olen halunnut pitää tämän blogin enemmän kirjallisena harjoitus- ja ilmaisukenttänä kuin tieteellisesti eksaktina - vertaa vaikka Kemppisen hieno tiedeblogi - alustana. Täällä ei ole tärkeää muiston oikeellisuus ja tarkkuus, vaan muisto itsessään. Se voi olla keksittykin, siinä voi olla virheitä, muistojen kentällä ollaan armollisia ja ystävällisiä. Silti olen havaitsevinani, että muistot saattavat teillä muillakin enimmäkseen olla totisen totta.
Tämä kasvien keruu on nähtävästi ollut lapsen elämässä iso tapahtuma, ja on ollut hauska lukea siitä hieman eri versioita. Luulen jotenkin, että minun muisteluni taisi olla siinä mielessä jännittävin tapahtuma, että se oli tosiaan avoimella foorumilla, koulun isossa yläkerran aulassa, jonne tarvittaessa vaikka koko koulu mahtui katsomaan, kun joku punaisin poskin tai vaihtoehtoisesti kalpeana istui tulilinjalla opettajan vieressä latelemassa kasveja ja kuuntelemassa oikukkaan ja suorasukaisen vanhapiikaneitiopettajan usein vähän ivallisiakin kommentteja. Opettaja tykkäsi pojista ja lelli heitä, ja pojat käyttivät tätä siekailematta hyväkseen pokkuroimalla hänelle kaikin tavoin. Tätäkin piirrettä oli hauska seurata. Oma suoritusvuoro oli jotain helvetin liepeillä oloa.
Yleensähän opettajat tykkäsivät tytöistä? Ja kilteistä ja reippaista pojista jonkin verran.
PoistaMutta ettäkö Kemppilän hollitupa olisi "hieno tiedeblogi"! Enemmänhän siellä pyörii joutoväkeä nurkkiin syleksimässä kuin täällä. Eikä isäntä pidä minkäänlaista kuria. Ainakaan verrattuna Iinesvuoren emäntään, opettajatätiin, joka näpäyttää herkästi karttakepillä sormille.
Appelsiinin Ulla kirjoittaa muuten hauskan kannanoton Sanna-gatesta, ja vaikka olenkin puolustanut Sannaa, niin olen Ullankin kanssa samaa mieltä monesta asiasta.
En minä Marinia puolusta siksi, että hän on nainen, nätti ja nuorehkokin vielä, vaan siksi että pidän hänen bilettämistään aika mitättömänä kohuun verrattuna.
Hänen tulisi oppia suomalaiskansallinentapa, että viinapullo pidetään pöydänjalan vieressä piilossa.
PoistaNoh, minä olen aina tykännyt niistä velmuista ja vähän tuhmista pojista. Luulen jopa, että kiltit tytöt jäivät minulta huomaamatta. He saivat kokeista hyviä numeroita ja siis todistukseen myös, mutta ei heissä ollut mitään kiinnostavaa särmää. Kun nyt mietin heitä, en muista edes kaikkien nimiä, mutta niiden velmujen poikien nimet muistan kaikki. Joukossa oli lunttaajaa, laiskuria, hunsvonttia, mustalaista ja vaikka mitä örveltäjää.
Jostakin syystä nämä velmut päätyivät aina luovan ilmaisun kurssilleni, käytännössä näytelmäkurssille ja kevätjuhlan järjestelykurssille. Panimme yhdessä mm. Shakespearea uusiksi. Yksikin hunsvotti tyrkkäsi kerran käteeni nipun A4-arkkeja ja sanoi, että tein tommoisen. Kyseessä oli näytelmä Janet ja Alexander, mukaelma Romeosta ja Juliasta. No, sehän esitettiin sitten suurella innolla kevätjuhlassa. Tapaus jäi mieleen, koska äitini kuoli kesken kiireisten harjoitusten ja muistan miettineeni, voinko ottaa hänen asuntonsa seinällä ollen ryijyn Janetin ja Alexanderin hääryijyksi heidän polvistuessaan papin eteen. Otin minä sen. Näytelmä onnistui hienosti.
Iines, uskon, että sinulla on omat syysi antaa porttikielto mainitsemallesi henkilölle. Se asia ei minulle kuulu. Eikö kuitenkin ole vähän epäreilua kuitata hänen eiliset sanomisensa pelkällä niittyleinikkiheitolla? Eihän se ollut hänen pointtinsa. Hän esitti pitkän muistelun, kuten me muutkin täällä. Miksi et sano sitä? Voisithan sinä sanoa sen ja poistaa kommentin silti. Tai olla sanomatta mitään ja poistaa. Se tuntuisi reilummalta.
PoistaAE, joku toinen haluaisi ehkä kysyä asiaa minunkin näkökulmastani: Eikö ole epäreilua olla välittämättä saadusta porttikiellosta ja tunkea kommenttiaan silti palstalle? Eikö minun tekooni voi luottaa?
PoistaVoisit ehkä myös asettaa asiat mittasuhteisiin. Jos näin runsaasti kommentoidussa kohta kaksikymmentävuotiaassa blogissa on koko aikana ollut vain yksi porttikielto, niin mitä se kertoo blogin linjasta ja blogin haltijasta? On ollut aikoja, jolloin kommentteja oli 400 - 500 yhdessä jutussa.
Ja AE, älä sorru valehtelemaan. Et sinä usko, että minulla on syyni, koska kyseenalaistat minun toimintani. Pidät porttikiellon saanutta sorrettuna uhrina, joka kaipaa ymmärrystä ja nostoa, ja minua kovana ja ymmärtämättömänä.
PoistaIhan miten vain. En ryhdy keskustelemaan asiasta, koska tiedän ”uhrin” nauttivan suunnattomasti persoonansa nostosta esiin. Jos haluat, AE, tukea porttikiellon saanutta, niin miksi et tekisi sitä hänen omilla alustoillaan? Miksi haluat nostaa häntä tänne, vaikka tiedät porttikiellosta?
Kyseenalaistan vain sen tämänpäiväisen toimintasi, että referoit ko. ihmisen sanomisia mutta referoit niitä epätarkasti: lukijalle syntyy vääristynyt käsitys. Se on minusta tarpeetonta. En pidä sinua kovana enkä ymmärtämättömänä.
PoistaTäällä ei brassailla stadilaisella eliittikoululla!
PoistaEihän se ollut referaatti, vaan selvitys blogin luonteen perusteista asianomaiselle, ennenkin sanottu samalle henkilölle. Nyt poistettua kommenttia edelsi nimittäin kommentti, jossa ei ollut mitään muuta kuin ranunculus acerin muistivirheen esilletuonti, vain se, yksin se.
PoistaHalusin kertoa porttikiellon kohteelle tällä maininnalla, etten pelkää hänen osoittamaansa muistivirheen mainintaa. Tiedän monen poiston valitusta kuulleena, että hän kuvittelee poiston syyksi minun virheeni maininnan tai muun minuun liittyvän. Hän ei pysty koskaan näkemään vikaa omassa toiminnassaan tai kommentissaan, vaikka siinä lukisi karkea herjaus.
No niin, taas mentiin! Saatiinkin asianomaiselta tuore esimerkki hänen luulostaan tuohon ylle: kommentin poiston syy oli se, että minä en suvaitse jotakin. Siis vika oli taas minussa, ei kommentissa eikä milloinkaan hänessä.
PoistaJa huomaa AE, miten asianomainen nauttii valokeilassa olemisesta. Ei väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Etkö tosiaan tunnista tällaista persoonallisuutta?
Sama maku Sannan (?) ja juhlijoiden kanssa: minäkin pidän naisten kanssa kiehnäämisestä!
VastaaPoistaMinulla on hämärä muistikuva, että olisin joskus piirtänyt kirjaston kirjaan jotakin hyvin uskallettua ja tuhmaa. Olin nimittäin hyvin kiltti alkoholistin lapsi, ja purin ehkä näin ahdistustani. Tiesin etten jää kiinni. Hartaasti toivon, että voisin kertoa teille, mitä piirsin tai kirjoitin, mutta en muista. Mutta siis yleensä en piirrellyt, sillä minähän olin useitakin vuosia kirjaston lapsityövoimaa. Muovitin kirjoja ja leimasin niitä. Sain palkaksi kolikkoja. Olin siis kansakoulussa, alakoululainen, kun minut kutsuttiin kirjastoon töihin.
VastaaPoistaEikös se niin menekin, että kaltaiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan.
VastaaPoistaMoinen meno ei mua kiinnostais. Tarkoitan noita julkipäästetyitä videoita.
Mutta minähän olenkin "tavallani" vanhanaikainen. Jokainen on omanlaisensa,
tosi ku mikä, eikä se siitä muuksi muutu. Tarvitseeko, toisinaan kyllä ja
toisinaan taas ei.
Nyt on menossa pääministerin ihailijajoukkojen jälkituuttaukset. Maailmalle annetaan kuvaa Suomesta, joka tuomitsee nuoren pääministeritytön viattoman hauskanpidon.
VastaaPoistaKukaan ei kerro maailmalle eikä Rolandolle, että tässä tapauksessa on meneillään usean päivän juhlinta ja aiempi skandaalitausta - karkaaminen baariin juhlimaan jopa korona-altistuneena aikana, jolloin muu Suomi noudatti tiukasti karanteeniohjeita ja vanhukset elivät ja jopa kuolivat eristyksissä rakkaistaan.
Minusta me elämme vaarallista aikaa: naispääministeristä ollaan tekemässä jumalaa, jota ei saa sanallakaan arvostella. Kaikki kritiikki ammutaan jyrkästi alas aggressiivisen fanijoukon toimesta. Kuulen rautasaappaiden kopinaa.
VastaaPoistaKannattaa tosiaan lukea Tapsankin mainostama Ulla Appelsiinin kolumni tänäisestä Ilta-Sanomista, vaikka osalla teistä lienee ennakkoluuloja Ilta-Paskaa kohtaan, koska Timo Haapala. Naisviha ja huvien kieltäminen nuorelta ihanalta tytöltä ei todellakaan ole tämän keissin pointti.
No minä en tykkää ja sanon sen suoraan. Minusta näitä tissiperformansseja voisi pitää muualla kuin pääministerin virka-asunnolla, vaikka Tampereella ja omaan laskuun. Sitä en paheksuisi, eli ei kannata riemuita nyt minun "moralismillani", koska en paheksu asioita tästä näkökulmasta. Arvostan sivistystä, ja minusta sivistynyt ihminen ei jaksa järjestää mitään niin typerää kuin tissien paljastelua ja tai jotain pakaroiden keinuttelua. Booooring.
VastaaPoistaKyllä minä katsoisin Lenita Airiston tavoin myös hieman sitä porukkaa, jota pääministeri nimittää ystävikseen. Aika kevyttä kauraa. Pintajulkkuja, suurin osa erilaisesta seksuaalisuudestaan eikä ansioistaan tunnettua porukkaa. Missä ovat oikeat taiteilijat? Missä ihmiset, joilla on muutakin annettavaa kuin sukupuolinen poikkema? Voiko pääministeri olla oikeasti näin köyhä henkisesti? Kysyn vaan.
PS Huomaan nyt vasta, että Marinin hinkkauskaveri on niinkin meritoitunut kansalainen kuin entinen missintynkä, pintajulkku Sabina Särkkä.
VastaaPoistaHerra mun vereni tätä suomalainen kärkipolitiikan henkistä tasoa. Sanon kuin Juha Ikonen Helsingin Sanomissa."Vastuunsa kantava poliitikko olisi näiden kaikkien kohujen jälkeen jo tehnyt johtopäätöksen, mutta Suomessahan tuo kaikki on vain voimaannuttavaa, etenkin kun kyseessä on nuori nainen."
Se vaan, että kyseessä ei ole nuori nainen, vaan keski-ikäinen perheenäiti ja johtava poliitikko. Jos kyseessä olisi Petteri Orpo Tai Laura Huhtasaari, hänet olisi jo kirkuen erotettu.
Hinkkauskaveri? Hinkkaako Sanna jossain kuvassa?
VastaaPoistaNo, täällä ainakin saa arvostella päämisteriä ihan vapaasti! Virkavallalla on kai kädet niin täynnä oikeita vihapuhujia, ettei voimavarat näköjään riitä Iinekselän naisvihaajien suiden tukkimiseen.
VastaaPoistaJa se on helvetin hyvä, vapaan maan merkki.
Ehkä Sanna ottaa tästä opikseen ja juhlii vastedes vain luotetussa seurassa tai sitten ei ota. Oikeastaan minua ei se edes kiinnosta. Kukin ryyppää tyylillään.
Paljon enemmän minua kiinnostaa se, että Sanna väittää alkaneensa kääntyä Naton kannalle jo vuoden 2020 lopussa!!??
Miksi? Millä perustein? Onko asiasta mitään näyttöä? Hänhän sanoi vain kuukautta ennen Venäjän hyökkäystä, että hänen aikanaan ei Natoon liitytä.
Tosin se oli pääministeriemme vakiomantra, eli lämpimikseen lausuttu eli poliittista puuta heinää. Toivottavasti joku tutkiva toimittaja kaivaa esiin Sannan Nato-puheet vaikka vuodelta 2021 - että löytyykö merkkiäkään alkavasta kääntymyksestä ja ennen kaikkea miksi löytyisi, minkä Venäjän teon takia?
Kriminhän he olivat miehittäneet jo vuosia ennen vuotta 2021. Tosin en minäkään pelännyt Venäjän hyökkäävän Suomeen. Enkä totta puhuen pelkää vieläkään. Puuttuu syy.
Minä en todellakaan ole mikään naisvihaaja, kaukana siitä. Olen vanhojen kunnon perusarvojen lähettiläs. Kaipa sitä mielipiteensä voi sanoa. Mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille.
VastaaPoistaMoni muistaa, niin minäkin, selkeästi tuon pääministerin Nato-lausunnon: Minun aikanani ei Natoon mennä. Se oli hyvin jämäkästi sanottu.
VastaaPoistaPääministerin takki kääntyy tarvittaessa, kun kansa alkaa vaatia jotakin, mm. toimia koronan suitsimiseksi, ja jopa maskeja, joiden hyödyllisyydestä pääministeri otti ja teetti jollakulla emeritalla tutkimuksen, jonka tulosta ei tarvinnut etukäteen arvailla: ei maskeista voi todistaa olevan mitään hyötyä.
Minä en usko pääministerin muuttumiskykyyn. Hänellä on ollut yllin kyllin aikaa kehittyä ja kasvaa tehtävään, jonka otti vastaan. Kasvua ei ole tapahtunut, päinvastoin.
Käsittämätöntä on tämä ”nuoren naispoliitikon” hurmoksellinen ja kiihkeä fanitus, jolle en itse löydä pohjaa poliittisista enkä muista näytöistä. Koronanhoitokin oli meillä pitkään tilastollisesti arvioiden Euroopan ja koko maailman pohjamudassa, mutta siitä ei kovasti kirjoiteltu. Kukaan ei tiedä, mikä tilanne on nyt. Työllisyyskään ei ole oikeasti kasvanut, sillä työn määrä on jopa vähentynyt. Työllisten määrää on saatu hilattua ylös keinotekoisesti osapäivätyön voimakkaalla lisäyksellä.
VastaaPoistaHillitsepäs nyt hieman propagandaasi ja sannamarin -antipatiaasi. Tai jos sinulla on jotain salaisia tilastoja joista käy ilmi että "Koronanhoitokin oli meillä pitkään tilastollisesti arvioiden Euroopan ja koko maailman pohjamudassa..." niin olisi kiva saada tutustua niihin. Kun olen kuullut tämmöistäkin ihmettelyä että "Suomi on pärjännyt koronan keskellä muuta Eurooppaa paremmin – miksi?"
On miten on, syy tai ansio ei missään nimessä pääministerille lankea. Hallitus, jota muistaakseni pääministeri kyllä johtaa, päätökset tietysti tekee, mutta... ei ne päätökset pääministerin, tai Sosiaali- ja terveysministerin päästä sillain vaan pulpahtele. Kyllä se on niin että koko hallitus on "kuunteluoppilas" kun asiantuntijat selittävät... ja yritetään sitten, yhdessä. (Joo, joo, tiedän ”maskit ja maskit ja lentokentällä rajat liian myöhään kiinni”. etc.)
Työpaikkojen luominenkaan ei pääministerin haluttomuudesta tai halusta ole kiinni; kyllä se monimutkaisempaa talouspolitiikkaa on (josta tuskin meistä kumpikaan tarpeeksi tietää). Eikä sillä kuka tai minkä puolueen edustaja työllisyysministerinä milloinkin on, juurikaan merkitystä ole. Tai kuka presidenttinä. - Maailmaa järisyttävät talouspoliittiset ratkaisut - ainakin silloin kun ne ovat katastrofaalisia - tehdään muualla kuin Suomessa, lähinnä New Yorkin pörssi (Wall Street) ja Kiinassa. EU siinä myös pyristelee mukana, mutta paljonko EU:n talouspoliittisissa päätöksissä Suomen sana painaa?
Vastaus: ei yhtään.
Ps. Suomeen Natoon liittymisellä ei aiemmin ollut aihetta, epävakautta ja vahinkoa vain olisi enemmän tuo liittyminen tuonut mukanaan. Sitä paitsi meillä oli "nato-optio"; so. äärimmäisen hieno politikoinnin väline. Optio, ei sen lunastaminen, oli Suomen etujen mukaista, uhkaus ystävällisille ryssille että ”älkääs vittuilko meille tai me...” Ja nyt kun tuo putinismi Venäjällä räjähti rajattoman järjettömän suurvenäläiseksi irredentismiksi (anteeksi tämä sivistyssana), niin Suomelle ei muuta vaihto-ehtoa jäänyt kuin lunastaa tuo nato-optio.
Slava Ukraini!
Tapsa, en minäkään edes ns. "suomettumisen" aikana pelännyt että Venäjä... anteeksi Neuvostoliitto Suomeen olisi hyökännyt. Ei se siitä johtunut etteikö heillä syytä olisi ollut, heidän ei tarvinnut.
VastaaPoistaJevgeni Jevtušenko kirjoitti vuonna 1961 runon "Haluavatko venäläiset sotaa"? Nyt 2022 voisi kirjoittaa "Tarvitsevatko venäläiset sotaa"? Ja vastaus on: Putin tarvitsee ulkoisia uhkia säilyttääkseen oman kleptokraattisen (= varkaiden hallitseman) vallan itsellään ja lähipiirillään Venäjällä. - Siksi tuo järjetön sota. Ei se Venäjän kansan etu ole, vielä Krimin (takaisin)valtausta saattoi siksi sanoa - siis heidän näkövinkkelistään, mutta tätä sotaa ei voi selittää millään miksikään muuksi kuin hirvittäväksi erehdykseksi (ja kymmenien- ja kohta satojentuhansien syyttömien ihmisten murhaksi)
HUMPSIS! ja syvä huokaus. Tunnen olevani kahtena kappaleena, Toinen osa minusta riippuu vielä Kainuun laihoissa kuusen oksissa ja loput ui saarta ympäröivän veden välkkeessä. Miten hiljaisuuskin voi olla hyvää hengitysainesta ja yöllinen pimeys piirittää puolikkaan kuun keltaisessa valossa synkettynyttä pimeää taivasta. Ovatko ne seuranneet mukana auton liukuessa alaspäin hyvin hoidettua asvalttitietä pohjoisesta kohti etelää. Totta se on. Kyllä ne ovat mukana jokainen hetki on mukana pään sisällä muistona. Vaarat ja selänteet, tapaamamme ihmiset. Viimeisenä iltana oli suihketta vedessä kun veneitä alkoi tulla joka puolelta. En tuntenut kaikkia. Mutta juhlaksihan se kaikki muuttui. Oli miehen serkkuja ja heidän lapsiaan. Oli vanhoja ja nuoria, naapureita ja sukulaisia, tarinoita ja ruokakasseja. Jokaiselle jotain. Jäi hyvät muistot siitä illasta. Kainuu, oi Kainuu! Sinä eroat kaikista muista Suomen maakunnista! Sinä kohtelit meitä hyvin! Annoit parhaasi. Kiitos.
VastaaPoistaMuutot paikasta toiseen ovat kummallisia. Sitä on aina ensin lyhyemmän tai pidemmän aikaa ikään kuin kummassakin paikassa yhtaikaa. Mieli ei ole vielä täysin kiinnittynyt siihen uuteen paikkaan, se kulkee perässä, viipeellä. Ja kun sieltä toisesta paikasta sitten palaa takaisin vanhaan paikkaan, on vielä osittain siellä toisessa.
PoistaTunnen tällaisen tunteen varsinkin kesälomien alkessa ja mökille siirtyessäni. Ihminen haahuilee.
Niinhän se vanha intiaanikin jossakin modernissa lännenleffassa istahti junasta noustuaan aseman penkille ja istui siinä tuntikausia.
PoistaKun ihmiset kysyivät miksi hän siinä istuu, hän vastasi odottavansa sieluaan, se kun on vielä matkalla tänne.
Toinen vanha intiaani oli elämänsä ensimmäisen kerran katsomassa urheilukisoja. Kun sadan metrin voittaja tuli maaliin sekunnin ennen toiseksi tullutta, intiaani ihmetteli mitä hän sillä sekunnilla meinaa tehdä?
PoistaNätti-Jussille kerran metsäkämpällä tuli ja jano ja hän tilasi taksin, lähti Rovaniemelle ryyppäämään. Mutta kello oli jo paljon, valomerkki uhkasi, ja taksin piti ajaa valonnopeutta lujempaa, että ehtisivät. Niinpä pimeä taksi kaahasi kamalaa vauhtia pitkin teitä, kunnes jarrut kirskuen pysähtyi Pohjanhovin eteen. Mutta... mutta Jussi oli niin kännissä, että portsari ei päästänyt häntä sisälle. Niinpä Jussi hyppäsi takaisin taksiin, ja he ajoivat toiseen ravintolaan. Jonne Jussi pääsi.
PoistaNo, vähän ajan kuluttua kaksi auton valokeilaa tulee kamalaa vauhtia ravintola Pohjanhovin pihalle, ja sammuvat siihen. - Niin, mistä ne valot sen olisivat tienneet, ettei Jussi päässyt sisälle?
Taidan olla ollut intiaani jossain muinoisessa elämässä. Olen aina mietiskellyt, mitä sillä sekunnilla, ja varsinkin sekunnin sadasosalla tekee. Ja mitä siitä ihminen hyötyy, jos pomppaa sentin korkeammalle tai pidemmälle kuin toinen. Vaikka olihan sitä Wilma Murron hyppyä toki ihan kiva katsoa.
PoistaMikähän minä olen ollut edellisessä elämässä, kun pohdin tätä sekuntia siltä kannalta, että mitä se oikeastaan mittaa?
PoistaAikaa tietysti, kuulen monen nyt huokaavan. Niinpä tietysti, mutta mitä on se "aika", jonka koemme valuvan sormiemme lomasta hukkaan?
Pidämme aikaa niin luonnollisena asiana, ettemme osaa edes ihmetellä sen olemusta. Onko sitä itsessään edes olemassa?
Minusta aikaa ei ole olemassa. Aika ei kulu eikä liiku.
PoistaMe vain nimitämme asiaa, jota mittaamme, ajaksi. Ihminen tarvitsee erilaisia mittareita ja lokeroita voidakseen hallita kaaosta. Asioita on helpompi käsitellä, kun niille annetaan nimiä. Ilman rajauksia ja kontrollointia ihminen ajelehtisi avaruudessa kuin jokin irrallinen kappale.
Ainakaan mitään sellaista pysyvää kiinteää aikaa, joka raksuttaisi jokaiselle eri paikoissa oleville saman tahtiin, ei ole olemassa - sen osoitti Einstein jo sata vuotta sitten.
PoistaJokaisella on aikansa -lauseella on konkreettinenkin merkitys.
Jos maapallo olisi lukittunut Auringon suhteen samalla tavalla kuin Kuu on lukittunut Maan suhteen, kokisimme ajan eri tavalla.
Emme pystyisi mittaamaan sitä päivien ja vuodenkierron mukaan, vaan huomaisimme sen vain kaiken ikääntymisestä.
Sitä ehkä ajattelisi, että maailma pysyy paikallaan aina samanlaisena, ainoastaan ihminen (yms eliöt) vanhenevat hiljalleen.
Proustin kuulu kirjakin olisi ehkä nimeltään "Kadonneita muistoja etsimässä".
Kadonnutta aikaa etsimässä
PoistaAnt. kirjasarjan nimen korjaus, mutta se on mielisarjani. Minulla on kaikki sen 9 osaa, jotka olen lukenut rakkaudella. Se on Proustin omiin kokemuksiin perustuva kuvaus vanhasta ja uudesta Ranskasta. Muistoista ja todellisuudesta. Viimeisen osan nimi on Pakenija. Se on mestarillinen kuvaus rakkaudesta,
Poistasurusta ja unohduksesta. Olen lukenut sen sarjan kahteen tai kolmeen kertaan. Se odottaa hyllyssä, Voin tarttua siihen milloin tahansa. Yksikään virke siinä sarjassa ei ole turhaan kirjoitettu.
Tuossa edelisessä kommentissa oleva teksti on paljolti lainausta kirjassa olevasta tekstistä.
PoistaLiisu, Tapsa käsittääkseni nimeää kommentissaan kirjan tahallaan ja leikillisesti uudelleen keskustelun aiheen ( aika) mukaan.
PoistaJuu, olenhan minä, aikamies ja aika poika, aikoinani Proustia lukenut, aika tavalla tätäkin sarjaa.
PoistaMutta jos maapallo ei pyörisi, olisiko meillä käsitettä "aika" ja sille sanaa "aika"?
Aika varmaan ei olisi, ei edes ranskassa, joten Proust-paran olisi pitänyt nimetä kirjansa jotenkin muuten, vaikka "Kadonnutta sanaa etsimässä".
Ei meillä olisi kevättä ja kesääkään, ei syksyä eikä talvea, ei aamua eikä iltaa, ei yötäkään, siis näiden vaihtelua. Olisi vain päälle jämähtänyt yksi tila, aina sama. Kenties kaamos kaiken aikaa. Kenties ikuinen pimeys tai polttava kirkkaus.
Poista
VastaaPoistado bisa rosiysʹku armiyu
(painu vittuun Venäjän armeija)
ukrainankieltä
Olen kirjoittanut näistä ennenkin, eikä minulla ole, Mikis, tapana keksiä näitä tilastollisia faktoja päästäni. Suomi oli maalis-huhtikuun 2022 seurantajaksoilla aivan maailman kärkisijoilla asukasta kohden lasketun koronakuolleisuuden tilastossa. Suomi vajosi Romanian lukuihin kuolleisuudessa. Tästä oli kyllä jonkin verran lehdissä, mutta samaan aikaan kansa sai käskyn alkaa elää.
VastaaPoistaOlen pettynyt, Mikis, sinun tapaasi leimata kirjoitukseni antipatiaksi ja varmaan misogyniaksikin, sillä uskoisin sinun pystyvän asiallisempaankin teilaamiseen. Vähättelet turhaan minua, jos olen eri mieltä kanssasi. Tiedän sen, koska kantani ovat perustellut ja lepäävät faktassa ja luotettavissa lähteissä. Minusta pääministeri on kyllin pätevä kritisoitavaksi, vaikka onkin - nainen.
Suomen aiempi pärjääminen koronassa lepäsi ennen kaikkea syrjäisessä sijainnissa ja kansalaisten omassa aktiivisuudessa ja koronatoimien vaatimisessa vastentahtoiselta hallitukselta. Meiltä haluttiin aluksi evätä spektaakkelitoimet, lentokenttien sulkemiset, maskit, kaikki. Se ei ollut pääministeri, joka pelasti Suomen, vaan kansalaiset itse vaatimuksillaan. Jos kansa ei olisi pistänyt kampoihin, olisimme menneet Ruotsin ja Tegnellin peesissä.
Noora, Noora! Kuka se sotahullu nyt onkaan ellei Putin.
VastaaPoistaEiköhän Sale toimi ihan siltä varalta, ettei Suomi joutuisi sotaan. Venäjään kun ei enää ole luottamista vähäisessäkään määrin.
Nyt korkki kiinni, Noora-kulta, ei kirjastotäti saa intoutua näin tunnepitoiseen analyysiin.
VastaaPoistaTuli muuten mieleen, että kuinkahan lennokkaita kielikuvia saisimmekin lukea, jos Noora sattuisikin olemaan ukrainalaisten puolella tässä naapurin pojan erikoisessa.
Mahtaisi Putin istua bunkkerissaan korvat punaisena...
Kirj. Tapsa
Nautin jo eilen tässä kohden Nooran kielen räiskynnästä ja meinasin kirjoittaa kommentin Rosina Käkriäisestä. Noh, lisään sen nyt tähän. Voisitkin, Noora, joskus kirjoittaa kertomuksen tai peräti kirjan, jossa on jonkinlaista kansanelämän kuvausta ja sitä kielenkäyttöä, kun Rosina kertoo, kuinka asia on ja mitä mieltä Natosta ja Pidenistä.
VastaaPoistaOlisi hienoa saada Noora-kulta televisioon kommentoimaan ajankohtaisia asioita. Kyllä siinä Johan Bäckmankin ihmettelisi, että mitä ihmettä?
VastaaPoistaPs. Enhän minä Iines mielestäni mitenkään töykeästi sinun mielipiteisiisi vastannut. Ilmoitin vain (omalla tavallani, tietysti) olevani eri mieltä asioista joista sinä olet mieltä minun kanssani? Sellaista sanotaan keskusteluksi.
Tietysti ei saisi provosoitua, jos provosoidaan. Näin sanoi mm. presidentti Koivisto, joka provosoitua liki kaikesta/kaikille, jotka olivat eri mieltä kuin hän. - Ei niin, ei niin saa.
Pss. Joku minua Kemppisen blogissa syytti aikoinaan misogynistiksi, jota ihmettelin. Koska en tiennyt mitä termi tarkoittaa. No, katsoin sanakirjastani (Suomi- Muu Maailma -Suomi) mistä on kyse, ja ihmettelin entistä enemmän. Ev varmaan vihaa naisia! Enkä usko että sinäkään, Iines. Olet ihan kiva keskustelukumppani ja mukavan oikeistolainen. En soisi sen sinussa päättyvän!
kirj. Mikis
kun tämä ei nyt, syystä tai toisesta, antanut minun kirjautua tänne. Olikohan loukkaantunut minuun?
po. "eri mieltä asioista joista sinä olet ERI mieltä minun kanssani?"
VastaaPoistaEi se anna minunkaan aina kirjautua, varsinkaan puhelimella. Bloggerin vika siis, moni valittaa samaa eri blogeissa.
VastaaPoistaSe misogynia on tullut tähän Sanna Marin -keskusteluista. Moni perustelee nimittäin pääministerin kritiikkiä misogynialla eli naisvihalla. Itse ajattelen niin vinosti, että syvimmältään pääministerin liian makeileva puolustaminen johtuu misogyniasta, eli takana olevasta naisvihasta. Ei uskota, että nainen on pätevä ja vastuussa teoistaan ja näin ollen naisella on heikkousasema, jonka vuoksi häntä ei saa kritisoida.
"Ylistämällä alistaminen"... tuttu tapa patriarkaattisessa maailmassa halveksia naisia. Minä kun teitä - rakkaat Kyyhkyläiseni - täällä aina silloin tällöin lempinimillä nimittelen, (senkin pörröiset oravaiset) niin siinä on tietty satiirinen säie mukana. Koska... pidän teitä (siis naisia) vähintäin yhtä fiksuina kuin miehiä, tai päinvastoin. Eli ymmärrätte yskän?
VastaaPoistanimim. "huru-ukko"
Ps. Minusta naiset ovat ihan samanlaisia kuin miehet. Tai tietysti siis ihan erilaisia. Mutta tarkoitin että kumminkin.
Pss. Kasvoin lapsuuteni kolmen veljeksen kanssa. Eli meitä poikia oli siis neljä. Muistan kun äiti kerran huokaisi (jotenkin niin, en muista sanatarkasti, että) "voi, voi olisi se ollut hyvä asia teille pojille jos teillä olisi ollut yksi sisko edes"...
Kyllä minä sen myöhemmin huomasin, puberteetti-iässä, että äidit ovat tavattoman viisaita!
Ja onhan se, jos rehellisiä ollaan - myös itsellemme, niin tuo Marinin käyttäytyminen tosihölmöä. Mieleen melkein (ei nyt sentään ihan, mutta melkein) tulee Ahti Karjalaisen meininki... Mutta Ahti olikin alkoholisti, Sanna vain ehkä turhan "pirteä". Pääministeri edustaa instituutiota, ja hänellä on enemmän valtaa kuin presidentillä, ja vaikka presidentillä on enemmän arvovaltaa, pitää toki pääministerinkin käyttäytyä arvokkaasti.
VastaaPoista"Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon eivätkä biletä..." paitsi tietysti Tilhet, kun on hyvä pihlajamarjavuosi (Sorbus aucuparia). Alkon väkevä viini Sorbus oli hinta/laatu suhteeltain mitä mainioin Aperitiivi. Maistuis varmaan sullekin? Lukemiseksi viinin kanssa suosittelen Kari Aronpuron "Aperitff - avoin kaupunki" -kirjaa. Siinä on samperin hyviä runoja.
Toivotaan nyt, että jatko sujuu rauhallisesti seuraaviin vaaleihin asti. Eihän niihin ole paljon aikaa. Haluaisin antaa Marinille mahdollisuuden, koska en epäile sitä, että hän olisi huolimaton tms. Pelkään enemmän sitä, että hän yrittää liikaa ja tekee tällä tavalla turhaa työtä - viittaan mm. pikkutarkkoihin tutkimusten teettämiseen ja tämän tapaiseen. Maailmalla on jo paljon tieteellistä tietoa, jota Suomi voi käyttää hyväkseen ja johon Suomi voi luottaa.
VastaaPoistaVanha ja viisas intiaanipäällikkö, Hullu Ruletti, muistutti erityisesti valkoisia miehiä siitä viisaudesta, ettei niitä kasinoita todellisuudessa kukaan omista, vaikka hän maallisen viisauden kannalta katsoen kerääkin miljoonat. Jokaisen on Hullu Rulen mukaan syytä ymmärtää, että jos ei tänään pääsee pelihalliin, ihmisen elämä jatkuu suuren Hengen ohjauksessa hyvin pitkään. - Onni kyllä kirkastuu ja oikea numero kolahtaa vielä monta kertaa, ellei anna maallisen elämän harhauttaa ajatuksiaan, vaan muistaa Suuren Hengen viisauksia.
VastaaPoistaSanna "The queen of Trash jet set" Marin sanoi, ettei juonut humalahakuisesti. Juuri noin on hyvä sanoa, lisää siihen perään vielä, ettei ymmärrä minkä takia tuli niin sikakänniin, liekö vastustajiensa aikaansaannoksia: "join vain yhden lasillisen valkoviiniä ja puolikkaan oluen". Kootuista viinaselityksistä paras on kuitenkin Ahti Karjalaisen tyttäreltä, joska kertoi isänsä sortuneen alkoholiin, koska pääsy presidentiksi kesti niin kauan. (kirj. huom. eikä onneksi toteutunut). - Toinen vaihtoehto olisi ollut, että tuli alkoholistiksi, koska pääsi presidentiksi niin helposti.
VastaaPoistaBlogger kyllästyi minuunkin, "kirjautuminen ei onnistu". Marinadi on kiteytymä siitä, miksi entinen suosikkipuolueeni sdp ei nää ole minulle edes mahdollinen. Työväen asia on unohdettu, höpöhumanismi ja taivaanrannan maalailu ovat keskeiset toiminnan sisällöt. Varmaan Sanna tuntee tekevänsä hyvää, kun parhaat kaverinsa ovat hm...kulttuurin roskaväkeä, pintaliidon kamalinta. Seuraavassa jaksossa varmaan Henna Kalinaninen, Niko Saarinen ja keitä niitä on.
VastaaPoistaOlen ollut havaitsevinani, että se yhteyden laatu ratkaisee. Pöytäkoneella (kaapeliliittymä) ja läppärillä (wifi mökillä) pääsen aina kirjautumaan kaikkiin kolmeen blogiini, mutta esimerkiksi puhelimeni nettiliittymällä en, ja tabletilla (wifi) vaihtelevasti. Puhelimella on hankalin, siitä Blogger ei pidä ollenkaan.
VastaaPoistaOn aika kummallista, että näin iso palveluntarjoaja takkuaa nykyaikana niin pahasti.
Kappas vaan, nyt kotvan päästä taas toimii. Kännykällä en ole aikoihin päässyt Riemukkaasti kirjautumaan, mutta tällä kertaa tämä tapahtui kiinteällä vanhan ajan kotitetokoneellani, jonka liittymällä on ostettua lisäpoweria.
Poista
PoistaMinusta kunnon pöytäkoneet ovat parhaita, omani on vuodelta 2015, mutta se on Bloggerin kanssa ja muutenkin selkein ja paras ergonomisesti kirjoittaa. Nyt se vaan on alkanut hidastella ja jumittaa, joten tarvitsisin uuden. Harmi vaan, kun niitä ei enää myydä kätevissä kokonaispaketeissa, vaan osat pitäisi itse osata katsoa erikseen. Tarvitsen kaikki osat. Harmittaa myös, että aina joutuu ottamaan uuden käyttöjärjestelmän.
Mitä bloggauksesi pääaiheeseen tulee, minäkin töhrin koulukirjani, koska se usein oli ainoa mahdollinen ajankulu tunneilla. Historiankirja "Vuosisadat vierivät", oli tietysti "Vuohiparat pierivät". Jossain välissä pelaisimme tunneilla erilaisia pelejä. Hävettää, kun nuorena hölmönä pyysin ihanaa uskonnonopettajaamme olevan hiljempaa, koska häiritsee pelaamistamme. Oikeasti sitä kadun ja se tuntuu pahalta sydämessäni. HÄPEÄ.
VastaaPoistaVielä peruskoulun puolella muistan, kun meille opetettiin uskontotunneilla kaikenlaista hevonpeetä maailmalta. Nauroimme varmaan vedet silmissä intialaisen filosofin, Sarvepalli Radhnakrisnanin nimeä, aattelimme, voiko tämä olla tottakaan, ja jos on, miksi siitä pitää meille kertoa.
Evankelisluterilaisesta kirkosta minun piti joitain vuosia sitten erota jo maineenikin vuoksi. Opetukset ihan greisikomediaa, toiminta absurdin traagista mustaa huumoria. Surulliseksi eroaminen teki, koska olen osaltani myös tapakonservatiivi. Vielä lukioaikanani päätteeksi kirjoituksissa, vastasin reaalissa varman päälle uskonnon kysymyksiin, joiden avulla nappasin ällän. Jotkut sortuivat kemiaan tai johonkin sellaiseen vaikeampaan oikeaan tieteeseen ja tulokset olivat sen mukaiset.
Jos kyseessä oli lempeä naisihminen, hän kyllä ymmärsi velmuja poikia, luulen. Opettajat yleensä ymmärtävät enemmän kuin oppilas tietääkään. Ei kannata suotta harmitella, vaikka tuo pienoinen omantunnon kolke tekee kyllä ihmiselle hyvää.
PoistaOli toki hyvin lempeä naisihminen, mutta jotain sellaista ongelmaa hänellä oli, ettei omannut minkäänlaista auktoriteettiä. Jotenkin niin, että puuttui uskallus seisoa sanojensa takana. Jos oppilaat tiukkasivat, alkoi nauraa voimattomasti.
PoistaVoin nähdä tämän hahmon hyvin, näitähän on ollut ja varmaan vieläkin aika paljonkin omienkin havaintojen mukaan. Opettajat pelkäävät kovasti sitä, että heistä ei pidetä, ja tässä kyllä tehdään mielestäni virhearvio, jos oppilaita aletaan mielistelemään ja pelkäämään. Kaikkihan me tiedämme, että oppilaat arvostavat jämäkkää opettajaa, jolla on auktoriteettia hyvä työrauha luokassa.
PoistaNyt minun pitää antaa pikku-Sannalle moitteita: älä itke lemmen tähden, mutta jos itkeä pitää, niin ei missään nimessä ainakaan itsesäälistä!
VastaaPoistaItsesäälistä itkevät vain a) nynneröt ja b) narsistit.
Nyt ristin käteni ja rukoilen, että Sanna on narsisti.
Noh, narsistit eivät yleensä itke muuta kuin sääliessään itseään. Ehkä tuossa meni kuppi vaan nurin, mutta kuten Ylen Antonia Berg sanoi, ihan tarkkaan ei kerrottu, miten otetaan opiksi. Pidetään nyt peukkuja. Jari Tervo, rellestäjänäkin tunnettu, sanoi muuten harvinaisen kovasanaisen lausunnon pääministerin toilailuista.
PoistaMietin olenko nynnerö vai narsisti. Itken runsaasti.
PoistaOnneksi en ole mikään edes omassa perheessä. Lapset varsinkin muistavat usein moittia minua kaikesta siitä pahasta, mitä heille sattuu tapahtumaan.
PoistaMutta itketkö itsesäälistä, kas siitä oli kyse. (Sitä paitsi keksin koko säännön omasta päästäni.)
PoistaLiisu! Nyt tokene itsesi ruoskimisessa. Sinä olet narsistin vastakohta, herkkätunteinen ja empatiaa tunteva ihminen, joka ei korota itseään vaan mieluummin alentaa, vaikka on lahjakas ja hyvä ihminen.
PoistaTapsa ja Iines, itsesäälistä itken, tietysti. En huomaa enkä osaa puolustautua kun lapset koettavat ohjata minua kunnon aikuiseksi. Totta kai minun pitäisi yrittää mutta ei se onnistu. Kerran meillä kävi vieras, joka sanoi: Tässä huushollissa näyttää lapset olevan johdossa, Yritimme todellakin olla heille avuksi. Nyt, aikuisina he sanovat: Meillä oli surkea lapsuus!
PoistaKyllä tuossa äitiä ja isää jo itkettääkin, jos lapsi sanoo noin. Eikä se ole välttämättä vain itsesääliä, vaan myös surua lapsen puolesta jos hän noin kokee, mikä on hieman eri asia kuin pelkkä itsesääli.
PoistaKunpa ihminen osaisi olla syyllistämättä itseään näidenkään sanojen edessä.
Onneksi en ole pääministeri edes omassa perheessä.
PoistaOlisiko meidän pitänyt kasvattaa lapsiamme? Emme tienneet, miten kasvatetaan, emmekä osanneet olla esimerkkejä hyvin kasvatetuista aikuisistakaan. Syy oli siis kokonaan meissä. Lapsi parkamme. Nyt he kamppailevat omien lapsiensa kanssa.
Niinhän se on, että heikkouttaan ei saa näyttää.
VastaaPoistaEi ainakaan vaativassa tehtävässä.
Jos näyttää, on pian se entinen.
Olisin kyllä vähän tästä eri mieltä. Itkeä saa, se on ihan hyvä. Sen sijaan pitäisi olla arvostelukykyä, ettei ajaudu noin vaativassa työssä tuommoiseen typerään porukkaan. Minun alkoi tulla jo hieman sääli. Marinilla ei taida olla omia aitoja ystäviä. Eivät sometööttääjät ja influensserit mitään ystäviä ole.
PoistaSehän on just heikkoutta tai arvostelukyvyn puutetta, kun ajautuu
Poistatuommoiseen typerään porukkaan. Jos sitten nielee itkua pyytäessään
anteeksi niin mitäs muuta se on kuin heikkoutta tai arvostelukyvyn puutetta.
No, totta tietysti, ajattelin ensin monimutkaisesti! Jetsulleen.
PoistaJäämme nyt sitten odottamaan opiksi ottamista. Edelleen ihmettelen kuitenkin hiemän sääliäkin tuntien, missä ovat Sannan Marinin oikeat ystävät, kun nämä ovat kaikki aika uusia pintatuttavuuksia. Tämä selkeästi uusien parikymppistenkin julkkisihmisten nimittäminen ystäviksi kertoo minusta kielen tasolla vakavan asian: käsite ”ystävä” ei ole Marinille selkeä. Puuttuu läheiset tunteet.
VastaaPoistaPalataanpa perusasioihin eli mikä on Sannan rikos?
VastaaPoistaSe on pieni virhearvio ystävien sekä bailauspaikan ja bailausajankohdan valinnassa. Sanon "pieni", koska tekona se on pieni. Muu siihen liittyvä on jotain muuta.
Nyt paljastuu (= joku paljastaa) ystävien vähän sekoilleen arvokkaalla paikalla eli harrastaneen lapsellista teinihuumoria. Sanna itsekin on ollut mukana menossa, vaikkei ehkä tässä tissigatessa. Lisäksi bailaamista on harjoitettu toistuvasti.
Eli itse teko sinänsä on aika mitätön. Tietysti päämisterin ei pitäisi hillua epämääräisissä porukoissa, joihin ei näköjään voinut luottaa. Hän luotti ja pettyi, murtui paineen alla ja pyysi ääni väristen anteeksi.
Jotenkin tulee mieleen omat lapsuusajat, kun ammuin ritsalla yhtä tyttöä päähän - tähtäsin kyllä mutta en uskonut osuvani 50 metrin päästä - ja sen jälkeen äiti pakotti menemään ja pyytämään anteeksi.
Ääneni värisi kuin Sannalla. Muistan sen nöyryytyksen vieläkin. Mutta enpä ole sen jälkeen ampunut ketään.
Mutta näiden keissin ero on se, että minä olin pikkupoika, Sanna on pääministeri.
Lyhyesti:
Poista- Pääministerin arvovallan romuttaminen ao. osalta.
Mitä sisältyy pääministerin arvovaltaan, niin sitä voi kukin miettiä tykönänsä
ja ilmoittaa siitä sitten halutessaan.
Rikoksesta en tiedä, kun kenelläkään ei ole todisteita, mutta suuri virhe on seurustella surkeista surkeimman, kulttuuriväeksi itsensä mieltävän, roskaväen kanssa. Pääministeri instituutio on rumasti tahrittu, rumemmin kuin kukaan edeltäjistä on kyennyt. Kalle Palander ihmetteli jossain, kuinka Sanna seurustelee kaikkein pahimman "jauhojengin" kanssa, ja niin se on.
PoistaRikosta tässä Marin-kohussa ei tietenkään ole, on vain tyhmää käytöstä ja epäkypsyyttä aikuiselta naiselta, maan ykköspoliitikolta, joka puhuu instituutioiden ravistelusta ja omasta halustaan pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Tämä voisi olla parikymppiseltä opiskelijalta ymmärrettävää puhetta.
VastaaPoistaSe, että Marin haluaa kännätä somesäätäjien ja influenssereiden kanssa, ei ole instituution ravistelua, kirjoittaa Jari Tervo tänään. - Se on typeryyttä, joka on poikinut noloja otsikoita ja piinallisia videoita.
Näissä ei ole mitään lainvastaista, joten siitä viis. Työnsä Marin on hoitanut riittävän hyvin, siitäkään ei ole kahta sanaa. Ura on kuitenkin ollut jopa kaatua ja olisi saattanut kaatuakin ilman aggressiivista idolijoukkoa, joka pani koko kohun opposition ja median syyksi.
Minussa herää tässä kohden halu kysyä, millaiset eväät Marin on kotoaan saanut, kun hän on ajautunut elämässään tällaiseen tilanteeseen, jossa kaikki hyvä uhkaa kaatua päälle kun tarvittaisiin malttia ja rajoja ja vastuuntuntoista tilanteen arviointikykyä.
Tuli vaan mieleen, että millaisiakohan kuvia sieltä on vielä tulossa, kun Sanna katsoi viisaammaksi pyytää juuri nyt anteeksi?
PoistaMinulle kävi muuten eilen niin, että olin ystävien (oikeiden, ei julkkuja, mukana pari espanjalaista) kanssa lounaalla Hakiksen kulmilla, niin näin noutopöydän toisella puolella tutun näköisen hahmon.
Sanoin vieressäni seisovalle täti-ihmiselle puoliääneen: "Katos, Penkin käy täällä."
"Juu, täällä täällä on hyvä ruoka, eikä kalliskaan", vastasi täti. Vilkaisin tarkemmin. Hän oli Tartsa.
Tällaisesta Suomesta minä tykkään.
Penasta jäi puuttumaan aa, tässä: a.
PoistaTästä Tartsa saa kyllä pisteet, samoin Pena. Hakiksen kulmilla liikkuu ehkä mielenkiintoisempaa ihmistä kuin Teatteriravintolan vip-osastolla. Tykkäsin siitäkin Kari Hotakaisen lausahduksesta, että hän syö mieluiten huoltoaseman baareissa. Tästä syystä kirjallisen bloginkin nimi on Einesbaari eikä Kirjallisuuden a la Carte.
PoistaMika Waltarikin toivoi muistomerkikseen pisuaaria.
PoistaMitäs te kalliit iinesläiset toivoisitte muistomerkiksenne, jos sellaisen sattuisitte ansaitsemaan?
Kivikasa olisi kiva.
Voisi olla vaikka pulu.
PoistaMinä tahtoisin sellaisen onton lasisen kuution, jonka särmä olisi 50 cm. Kuution viereen tulisi laatta ja siihen teksti: "AE:n ilma."
PoistaSe pulupatsas ei saisi sitten olla mikään uljaasti ilmaan kohoava sepelkyyhky, vaan tavallinen kaupunkipulu, napattu ullakkohuoneen ikkunalaudalta, jossa vanha mies ruokkii sitä leivänmuruilla. Alapuolella voisi olla muijia, jotka seisovat luudat ylöskohotettuina puluntorjuntaan. Patsaan voisi valaa vaikka saveen ja polttaa keramiikaksi.
PoistaVeitola Yökylässä-ohjelmassa Marin myönsi, että hänellä on haasteita tunnetaitojen kanssa. Tunne-elämä ei ole kypsä/kehittynyt (autismi?). Mitä tulee ystäväpiiriin, tähän "pulverbandiin", niin jatkoa seuraa! Sabina Särkkä bongattiin Ruisrockissa 2022 Juuso Isoviidan sylistä (Katiska huumevyyhti).
VastaaPoistaTämä on tarkkasilmäisen havainnoijan silmissä kyllä huomattavissa. Jonkinlainen jähmeys, koleus, ilmeiden staattisuus, nopeat suuttumiskierrokset ja pinnan palaminen. Diagnoosista ei ole tietoa, mutta persoonallisuus vaikuttaa meikäläisen keittiöpsykologin silmään narsistiselta. Tästä ei tietenkään voi syyttää asianomaista itseään. On vain kysyttävä, jaksaako hän vaativassa työssään vielä seitsemän kuukautta.
VastaaPoistaVaan tätä Tanskan hallituksen ehdotusta tervehdin riemulla: Tanskan kouluissa tulisi kieltää päähuivien käyttö, koska se erottelee lapsia etnisesti eri ryhmiin.
VastaaPoistaPidetään tälle peukkuja, tätä olen täällä paasannut usean vuoden ajan. Tyttöjen kutrit hulmuamaan vapaassa tuulessa.
Kunpa Suomen hallituskin alkaisi ajaa ihmisarvoasioita oikeasti eikä wokesti.
Olisikohan Suomessakin jo otettava käyttöön koulupuvut?
PoistaSe estäisi näkyvät erottelut kulttuurien, uskontojen, varallisuuden ja monen muun suhteen.
Miksei se sopisi kouluihin, kun se toimii kerran armeijassakin. Tämän tarkemmin en asiaa ole miettinyt.
Tämä se vielä puuttuisi, että kukaan ei saisi erottua edes nätillä vaatteellaan, kun köyhä kärsii huonossa mekossaan.
PoistaEli minusta tuo Tanskan hallituksen perustelu: ”ettei kukaan erotu” on aika kamala oikeasti.
Erottua saa ja pitääkin, mutta tyttöjen ja naisten hunnutus on ihmisarvon vastainen relikti, vaikka alistettu nainen kitisisikin, että hän käyttää mielellään päähuntua ja vaikka kokoburkaa ja saa mut ympärileikatakin.
Jos saan jatkaa paasausta, ja jatkan kuitenkin, niin kaikkien samanlaisuus on järkyttävä teema aikana, joka toisella kädellä korostaa polarisaatioita ryhmäyttämällä ihmisiä erilaisiin sorrettujen ryhmiin, jotka saavat itse sortaa muita.
Kannatan koulupukua. Mutta sen pitäisi olla ilmainen oppilaille, muuten ne voisivat aiheuttaa vanhemmille liikaa rahanmenoa, vatsinkin, jos perheessä on useampia lapsia koulussa.
PoistaEikös, Liisu, koulupuvun osto tulisi vanhemmille halvemmaksi kuin jatkuva nuorten merkkivaatteiden ostelu?
PoistaKannatan tuota alla olevaa Mikiksen mallia, sillä se menisi tarvittaessa useamman vuoden. Viimeisinä kouluvuosina olisi lupa irrotella tuunaamalla pukua vaikka kudotuilla resoreilla lahkeisiin ja ranteisiin.
Entäs, jos ei ole ollenkaan raitaihminen.
PoistaNiin ja otetaanko valinnassa huomioon ollenkaan pitäjien (=oppilaat) mielipidettä.
Ei, Ripranie, heiltä ei nyt tässä tapauksessa kysytä mitään. Nämä pikku mussukat saavat nyt luvan tottua yhdenvertaisuuteen, tykkäsivät tai eivät.
PoistaSamalla ehdotan kaikkinaista kurin tiukentamista, tupakoinnista ja ja huumeista tukka pois ja näkkärilinjastoon. Kännykät kieltoon koulupäivän ajaksi ja kaunokirjoitus takaisin koulujen ohjelmistoon.
Kovemmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan.
PoistaNo, noin jyrkän ein jälkeen on kai turha yrittää mitään nokan koputtamista tai armoo.
Noh, kunhan laskin leikkiä.
PoistaKyllä minä oikeasti ajattelen niin, ettei mitään koulupukuja, sillä oppilaat ovat yksilöitä, jotka on hyvä erottaa toisistaan. Kivahan se on katsoa erilaisesti pukeutuneita ihmisiä, olkoon koululaisia tai aikuisia. Kyllä sitä omaa persoonaa voi korostaa omalla tyylillään, tarvittaessa vaikka kuvioimalla ihonsa tai koristamalla nahkansa niitein. Ne ovat signaaleja ympäristölle.
Juu, vaatteet on mun aatteet meiningillä etiäpäin.
PoistaVaikka kyllä toi ihon kuvioiminen tai ainakin niitit nenussa tms. vähän sulattamista vaatii.
Koulupuvuista olin joskus myötäänkin päin, vaan en enää näinä aikoina ole.
Nyt olen ullalla ollen osallistunut kommentoimiseen täällä. Kun luin noita aikaisemmin kirjoitettuja kommentteja, huomaan puhuneeni kuin väärää kieltä. Ehkä pääsen vielä oikeaan vireeseen. Jos se ei onnistu, pitänee minun poistua. Tämä siitä seuraa, kun ei ole paikalla muiden kommentoijien ja Iineksen
Poistaajatusten rinnalla, sitä eksyy eikä tiedä yhtään mitään tapahtumista.
Yllä oleva kommentti is by Liisu.
PoistaEn minäkään itseeni asentaisi niittejä enkä nupeja enkä halua tatuointiakaan. Mutta ymmärrän, että joku haluaa ilmentää niillä jotakin puolta itsessään.
PoistaHuomaan, että minä enemmän vuosia tulee, sen enemmän ymmärtää toisessa niitä asioita, joista ei itse pisä. Esimerkiksi kun tytär pari vuotta sitten otti käsivarren sisäpintaan tatuoinnin, sinisen ruusun, kehuin taidokasta piirrosta. Jos hän olisi halunnut sen koululaisena, olisin varmaan hypännyt tasajalkaa ja sanonut, että vain hutsut tatuoivat nahkansa.
Liisu, älä moiti itseäsi! Ole vain niin kuin tahdot, sano rohkeasti sisimpiä ajatuksiasi, jos tahdot. Maailmaan mahtuu kaikkea ja kaikki me ihmiset. Ei ole mitään tyyliä tai määräystä tai edes ajatusta, johon tulee yhtyä. Ollaan vaan ja ihmetellään maailmaa.
Poistatässä unisex-koulupuku kaikille
VastaaPoistaTämä kommentti ajautui nyt turhan alas, kun siitä on juttua tuossa ylempänä.
PoistaNoora, riemukkaita juhlia sinulle ja läheisillesi sinne.
VastaaPoistaTämä virkkeesi oli minulle tämän illan runo: "Miten metsästäjät näkee ampua, kun on suht. pimeää."
"Nyt on hetki aivan totaalisen hiljaista pimeässä.
VastaaPoistaJoku suuri lintu lensi ohi."
"Hitto, miten läheltä taas kuului laukauksia. Hyvää yötä kaikille."
Hitto miten suht. totaalisen ihanaa runoutta kirj. Noora!!!!!
Mehän ollaan mukana, ainakin hengessä! Kuulen korvissani hämärältä järveltä kaikuvat haulikon pamaukset, tunnen votkasnapsin tujakan potkun, näen tuikkujen heilunnan huvimajan akkunalla... oi loppukesän pimeä pehmeys, oi saapuvan syksyn kumea kajastus...
VastaaPoistaNo, huomenna minä lähden Lapinmaille.
Runosi on onomatopoeettinen, Nooruska, ihania kuulokuvia. Ja onnea vaan sille juhlakalulle.
VastaaPoistaMuistanko väärin, että joskus muinoin hamassa lapsuudessa ennen kouluikää setä radiossa sanoi, että nyt seuraa kuulokuvia lapsille. Kuulokuvia?
Runosi… siis kielesi on runoa.
PoistaHyvää hiljaisuutta Lappiisi, Tapsa. Tekisi mieli toivottaa niin kuin minun lapsilleni aikoinaan toivotettiin hyvää yötä: Paljon pimeää. Mutta ei siellä varmaan vielä kovin pimeää ole. Hiljaista ehkä sentään.
VastaaPoistaJokin minussa romahti. Oliko se tunne, voima vai järki?
VastaaPoista