Ette tainneet tietää sitäkään, että maanantaina 29.8. vietetään Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivää? Tai oikeastaan vietettiin, vanhan kansan kalenterin mukaan, aina vuoteen 1908 asti, jolloin sen paikalle almanakkaan lykättiin Iineksen päivä.
Uuden testamentin mukaanhan Johannes Kastajan mestautti Herodes, vuonna 32. Tämä Herodes ei ollut se jouluevankeliumista tuttu kuningas Herodes, vaan Galilean neljänneksen kuvernööri ja neljänneshallitsija Herodes Antipas. Surman vaatijana oli Herodeen vaimo Herodias, joka antoi tyttärensä vaatia palkaksi kauniista tanssista mitä halusi. Äiti ehdotti, että tytär pyytäisi Johannes Kastajan päätä, ja näin tapahtui. Tytär vaati pään heti vadille. Tyttären nimeä ei Raamatussa mainita, mutta perimätiedon mukaan hän oli Salome.
Keskiaikana päivä ilmaistiin vanhoissa pyhimyskalentereissa sanoin Decollatio Johannis. Mikael Agricola suomensi termin 1500-luvun alkupuoliskolla muotoon Johannes Kastajan kaulanleikkaus. Päivää kuvattiin kalentereissa myöhemmin lyhennyksellä Joh. Kast. k.l.. On todennäköistä, ettei kansa yleisesti ymmärtänyt enää tuolloin päivän tai lyhenteen merkitystä.
Kaulanleikkauspäivähän ei muinoin ollut hyvä päivä, vaan se koettiin vaarallisena ja kammottavana. Siksi päivälle asetettiin kovia ihmisten elämään vaikuttavia vaatimuksia. Kaulanleikkauksen päivänä ei saanut esimerkiksi kylvää ruista eikä muokata peltoa, sillä siitä olisi mennyt viljaonni.
Jos tämän kiellon suhteuttaisi nykyiseen internetaikaan, voisi ehkä sanoa, että kyseisenä päivänä ei saisi kirjoittaa uusia nettitekstejä eikä edes suunnitella uutta kirjoitusta, ei päätoimittaja, toimittaja, vieraileva kolumnisti tai intohimoinen nettikommentoija. Ei saisi tviittailla tai julkistaa kuvia internetissä, vaikka olisi kuinka herkullisia biletyskuvia juhlivasta arkkipiispasta, joka ravistuttaa instituutiota. Ei saisi antaa edes suullisia lausuntoja uutisille, sillä puhuttu julkinen sana olisi samaa sanankylvöä kuin kirjoitetun sanan levitys. Kylvöt kielletty koko kansalta.
Sallittua sen sijaan kaulanleikkauspäivänä oli niittyjen perkaaminen ja syöpäläisten hävittäminen, ja oikeastaan se oli erinomaisen sopiva näihin toimiin. Eli nykyaikana se suhteutuisi mitä mainioimmin woke-aatteeseen: perataan pois toksisuutta Shakespearelta ja poltetaan Päivi Räsänen roviolla sekä siivotaan Areenasta ja MTV-katsomosta kaikki vanhat Peteliukset ja Kallialat, etenkin ne romani- ja saamelaissketsit. Tehdään turvallista tilaa urakalla.
Sitä ette ainakaan tienneet, että Suomen ortodoksisella alueella kaulanleikkauspäivää kutsuttiin Kuivan Iivanan päiväksi. Itäisen kirkon piirissä päivä oli jos mahdollista vieläkin pahempi kuin lännen kirkon parissa. Karjalan tunnetusti omenan kokoisia marjoja ei saanut poimia, koska marjat sisälsivät mestatun Johanneksen verta ja poimittu paikka olisi ehtynyt kuivaksi maankantturaksi.
Itse jään lopuksi miettimään, pitäisikö päivä liputuksineen palauttaa monikulttuurisuuden kunniaksi kalentereihin. Me suomalaiset kun osaamme kunnioittaa monikulttuurisia perinteitä. Kyllä se tuohon Iineksen nimipäivän rinnalle mahtuisi. Vai mitä?
(Maalaus Andrea Solario 1507 - 09)
Ohhoh. Onpa mielenkiintoinen kirjoitus tämän päivän Iineksen blogissa! Oli luettava kahteen kertaan, että sai jokaisen ajatuksen painettua mielenmuistiin niin, että se on siellä käytettävissä tarpeen vaatiessa. Miten tietämätön asioista meikäläinen on, se tuli selväksi. Mielenkintoisia tapahtumia roppakaupalla. Kiitos, Iines, sinulle kun kerrot niistä nyt blogissasi! Luen nyt vielä kerran koko jutun, jotta se pääsisi leviämään mahdolliimman tarkkana ja voisin hyvällä sydämellä kertoa ne kaikki lähimmäisilleni. Asioita, joita en todellakaan ole aiemmin kuullutkaan! Mistähän sinä senkin arvasit! Vielä kerran. Kiitos! Ja siltä varalta, että en huonon muistini takia onnittele sinua nimipäivänäsi lähetän sinulle tuhat kiloa puhdistettua onnea! Se on näkymättömässä muodossa, mutta suoraan mielen puhtaimmasta osasta lähtöisin, sillä todella arvostan sinua ja kirjoituksiasi!
VastaaPoistaPS. Iines, huomaat kyllä nyt, miten kaikissa mahdollisimman puhtaissa ajatuksissani piilee kirjoitusvirheitä. Elämä on sellaista, että vaikka kuinka yrittää olla virheetön, ei se aina onnistu.
PoistaLiisu, kannattaa lukea teksti läpi pilke silmäkulmassa, ei itseä ruoskien. Harvoin olen vakavissani jakamassa teille tietoa Kemppisen mallin mukaan, sillä täällä on kyllä minua tietävämpiä, monessa asiassa.
PoistaMinua vaan huvitti tämä kurkunleikkauspäivä, kun sattumoisin selailin Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa.
Pilke silmäkulmassahan minä sen luin! Miten minä itseäni olisin ruoskinut??? Sehän on kauheudestaan huolimatta hauska juttu. En nyt ollenkaan ymmärrä, miten sinä olet kommenttini ymmärtänyt. Minuahan huvitti koko juttu! No, ei sillä väliä. Joka tapauksessa juttu on hyvä.
PoistaEn tiedä, Iines, onko se oikein, mutta hyvin usein olen lukenut juttusi ääneen täällä kotona, aina silloin, kun se on ollut minusta mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Minusta hyvä juttu ansaitsee tulla luetuksi muillekin kuin itselle. Ja huonoja juttuja sinä et osaa tehdäkään Olen mainostanut sinua vieraillekin, jotka ovat olleet kiinnostuneita. Kommentteja en ole lukenut muille. nehän ovat usein kyllä hyviä, mutta liian irtonaisia, jos niitä ei yhdistä johonkin juttuun.
PoistaHarmi, jos en osaa kirjoittaa ajatuksiani ymmärrettäviksi. Silloin niitä ei kyllä kannata kirjoittaakaan. Tulee vaan paha olo.
PoistaNo siitä arvelin, että luit tosissasi, kun puhuit uudesta tiedosta ja minä käytin vähätteleviä ilmaisuja ”tätäkään ette tiedä”-tyyliin. Siis itsellenikin nuo tiedot olivat uusia, tutustuin niihin samalla kun kirjoitin..
PoistaMutta kiva, kun ymmärsit! Pelkään tosissani, että minut otetaan usein liiankin vakavasti. Varsinkin alkuaikoina sain siitä huomautuksia.
Huumorin käyttö tekstissä on kieltämättä taitolaji, ja yleensä saa syyttää itseään, jos lukija ei ymmärrä. On kuitenkin poikkeuksia, eli ei lukijakaan aina ymmärrä, huolimtta huumorin ilmeisyydestä. Ihmisillä on erilaisia virityksiä, ja joku saattaa ymmärtää huumoriksi vain selkeät vitsit.
PoistaMutta siis, Liisu, kaikkihan me täällä olemme paitsi raadollisia ihmisiä myös suuria humoristeja.
Mieleeni tulee Mirkka Rekola, joka merkillisellä tavalla piti itseään Johannes Kastajana - ehkä siksi, että tätä kutsutaan myös Edelläkävijäksi. Rekola oli syntynytkin juhannuksena. Jouduin joskus analysoimaan tätä Rekolan runoa:
VastaaPoista"Kun näin Johannes Kastajan kasvot vedessä,
näin ne vähän vedenpinnan alapuolella
tyyninä, tummina,
mistä ne siihen tulivat, ei siellä
ollut poisheitettyä ikonia, hukkunutta,
kenen pää se voisi olla,
kenen heijastus ellei sitten muistuttanut
minua, sen tähden etten
tuntenut. Sen tähden mitä oli tapahtunut."
En analysoi nyt. Rekolaa joskus muistelen. Hänellä oli sellainen ääni, joka tuntui vatsanpohjassani asti. Joskus hän soittikin tänne, ja se oli pelottavaa. Vihaan puhelimia. Lempirunoilijoitaan ei koskaan pitäisi tavata, sillä sen jälkeen runoista kirjoittaminen voi käydä mahdottomaksi.
Legendan mukaan Salomellekin muuten kävi aika surkeasti. Hän putosi jäihin kaulaansa myöten, ja pää leikkautui irti. Se kuljetettiin Herodekselle ja Herodiaalle. Niin että vatipäitä kyllä näissä tarinoissa riittää.
Nostan hattua kaikille runojen tulkitsijoille. Paras opiskelijakaverini oli intohimoinen Eeva-Liisa Mannerin runojen lukija ja hän kirjoitti kaikki opiskeluaikaiset tutkielmansa ja gradunsakin tästä. Ihailin hänen kykyjään, ja koin itseni tyhmäksi hänen rinnallaan.
VastaaPoistaTuo, että ylipäänsä huomaa oman kirjoituksensa kohteen lukeneen hänestä kirjoittamansa on oikeasti pelottavaa. Olen kohdannut sen muutamaan otteeseen tämän blogin kautta ja Einesbaarinkin. Laura Gustafsson oli lukenut arvioni Huorasadusta, ja mainitsi siitä jossain. Ja se Hesariin kirjoittanut uskonnonopettaja, jonka sinäkin, AE, tiedät, oli siis lukenut blogijuttuni, jossa puhuin hänestä Iineksessä ja vastasi keskusteluun.
Muitakin on, ja kaikkein mieleenjäävin ja pelottavinkin tapaus on erään kouluampujan isän kirje sähköpostiini. Olin kirjoittanut tapauksesta blogikirjoituksen. Vastasin isälle, sillä myötätuntoni oli tietenkin isän ja äidin puolella, vaikka kirjoituksessani osoitinkin vastuunuolen myös kotiin.
Minusta sinä vähättelet itseäsi runojen ja muunkin kaunokirjallisen tekstin analysoijana suotta. Lukemiseen koulutetuksi ammattilaiseksi teet sitä yllättävän usein, viimeksi Einesbaarissa, kun väitit, ettet osaa "irrottaa kuvioita tekstimassasta". Minusta sinä luet varsin hyvin.
VastaaPoistaMutta muistan kyllä ilmiön, että kirjallisuustieteen opiskelijoissa oli niitä, jotka karttoivat runojen tulkitsemista. Ei minullakaan ollut runon tulkintaa aloittaessani yleensä kovin jäsentynyttä käsitystä, mitä siinä näen. Tulkinta hahmottuu kirjoitusprosessin aikana, kun vain nostelee pinseteillä yksityiskohtia näkyviin. Sieltähän voi nostaa ihan mitä lystää. Se on runojen riemu. Jos innostut kirjoittamaan blogiisi runoanalyysin, saatat yllättyä, miten hyvä siitä tulee.
Osaan kuvitella, että kouluampujan isän kirje oli järkyttävä kokemus. Täällä netissä ei - onneksi - aina muista olevansa kuin näyttämöllä. Pimeässä riittää katsojia.
Vielä jatkan. Tuolla edellisessä keskustelussa Tapsa kysyi hauskasti muistomerkeistämme ja sinä, Iines, puhuit pulusta. Tahtoisinkin tietää vähän lisää pulusuhteestasi. Noissa vanhoissa kirjoituksissasi törmäsin hiljan fiktiiviseen tarinaan, jossa oli Hyökylän Vaari, pikku Mirjami ja jokin samantyyppinen pulunruokintakuva kuin muistomerkkivastauksessasi. Myös parin viikon takaisessa puukirjoituksessasi karkotetaan puluja. Pulut ovat selvästi mielessäsi merkittävä kuva. (Runoanalyysi on tällaistakin. Yritetään selvittää, mitä merkityksiä runoilija antaa tietylle kuvalle.)
VastaaPoistaKyllä vaan, muistelinkin Hyökylän vaaria ja pikku Mirjamia mainitessani pulun. Mielikuva jostakin pariisilaisesta puutalokorttelista ja ullakkohuoneiden ikkunan ulkotasanteilla tuijottavista puluista elähdyttää kummasti.
VastaaPoistaKoen ahdistavana semmoisen ilmapiirin, jossa terassilaudoituksia varjellaan vimmalla pulujen kakoilta, kielletään lintujen ruokinta ja jopa jouluiset pienet kauralyhteet vaikka niillä istuisi tuhat keltasirkkua katselemassa hämärtyvään kaamokseen kakkimatta ensimmäistäkään nokaretta hienoihin terassilautoihin, jotka ovat olemassa ilmeisesti puhtaanapitoa varten.
Tämmöiseen lintuvihamieliseen ilmapiiriin liittyy usein puiden sahaus, kantojen vimmattu jyrsintä, vapaana kasvavan aidanteen jokavuotinen leikkaus matalaksi ja ylipäänsä rehevän kasvullisuuden niistäminen, tienpiennarkukkien leikkaus, laavujen ja makkarakansan mukavuuden parantaminen luontokohteissa luontoa supistamalla, kaikenlainen niittäminen ja alasleikkaus, jotta makkarakansan ja kiljuvien kakaroiden on helpompi olla siellä luonnossa makkaraa ihailemassa. Turhaan ei puhuta pörriäisten pelastusoperaatioista.
Pulusta ja kaiken kasvusta ei oikeasti olisi harmia. Birdlifen mukaan esimerkiksi pelätty lintujen ruokinta ei lisää bakteereita eikä rottia kaupunkiin, sillä niitä on siellä muutenkin, ilman ruokintaakin, sama määrä. Pulu on ihanuudestaan huolimatta sorsittu luontokappale. Ihminen ei siedä lopulta villejä eläimiä reviirillään. Eikä villejä puita. Ugh.
Jossain tuolla oli sellainenkin kirjoitus, jossa pulun pesä pudotettiin alas ja sinulle tuli syyllinen olo, kun siellä oli muna, joka särkyi. Sanoisin, että runoilija Iineksen tuotannossa pulun kuva liittyy tuhoutumisen ja hyväksymättömyyden teemoihin, monillakin elämän osa-alueilla. "Pulu on ihanuudestaan huolimatta sorsittu luontokappale."
VastaaPoistaKannoin tänään kirjastosta muitten varausten mukana Timo Airaksisen teoksen "7 tapaa tuhota ihminen". Kirja ei ollut minulle vaan tuolle takahuoneen toverille, mutta sinun pulusi nousi mieleeni, kun kotimatkalla mietin, mitähän alaotsikoita Airaksisessa on.
En yhtään ihmettele, että valitsit muistomerkiksesi pulun. Lintu on romanttisen ihmisen valinta. Sinähän kuvaatkin lintuja. (Lintu ei ole vain lintu, kuten täällä jo puista tiedetään.) Yhdessä Rekolan runossa minä miettii, miten lintu kävelee lennettyään pitkään.
Muistan pulunpesän hajoittamisen. Se tehtiin taloyhtiön yhteisen suuren pulunkarkotusoperaation yhteydessä. Taloyhtiön pihaan tuli jumalaton örisevä nostolava ja miehet kiinnittivät katonharjanteen alle metalliverkot - ne ovat siellä vieläkin - estämään pulujen pesintä yhtiön alueella. Pietarilais-inkeriläinen naapurini ”auttoi” minua poistamaan yläparvekkeeni kattorakenteisiin tehdyn pesän, pesiä oli muutamin paikoin taloja. Luulimme, että se olisi vain pesä, mutta siellä olikin jo munat, jotka putosivat räiskähtäen alas meikäläisen terassille.
VastaaPoistaTässä yhteydessä muistan toisenkin pesän tuhoamisen, joka aiheuttaa vieläkin omantunnontuskia. Raivasin mökin pihapöheikköä, ja tulin vetäneeksi ulos pitkän kapean puun. Sieltä pyllähti mukana linnun pesä, jossa vielä silmättömät poikaset aukoivat nokkiaan. Poikaset lennähtivät ulos pesästä nurmikolle. Keräsin niitä hädissäni takaisin pesään, mutta pesä oli hajalla ja ei siitä enää mitään tullut. Työnsin tekeleen takaisin pöheikköön, mutta tiesin, että olin tappanut poikaset.
Minua muuten ilahduttaa ja hieman huvittaakin sinun intosi tulkita kaikkea, mitä luet ja mitä täälläkin koet tai näet. Se on suoraan sanottuna aika hurmaava piirre ihmisessä.
Tulkintaintoni liittyy ehkä siihen, että uskon kunkin sisäisen kuvakielen olevan jotakin pysyvämpää kuin mielipiteet ja aatteet ovat. Siksi minä täälläkin pyrin etsimään pikemmin teidän kieltänne kuin väitteitänne. Me kaikki kirjoitamme tänne itsemme suureksi runoksi.
VastaaPoistaJa kun kuvista puhuu, keskustelu alkaa helposti tuottaa lisää muistoja. Tuo sinun muistosi silmättömien poikasten pesän tuhoamisesta on vavahduttavan murheellinen.
Näinhän se on, kielen avulla, sitä tulkitsemalla pääsee ihmisen mieleen. Joskus olen kyllä miettinyt, kenen mieleen. Kenties se onkin tulkitsijan oma mieli, joka avautuu vaikkapa nyt Mirkka Rekolan avulla? Tai Paavo Haavikon?
PoistaJa jos on näin, niin eihän sillä ole väliä, sillä jokainen mieli on yleinen mieli, yleispätevää aineistoa, jos näin voi sanoa.
Kun eläimen tahaton tappaminen tuottaa niin suurta tuskaa, jää pohtimaan sitä, miten joku voi tahallaan tappaa eläimen. Sen käärmeen nirhaamisenkin, josta olen teille kertonut pariinkin otteeseen, muistan ikäni syyllisyyttä tuntien. Pieni viaton kyypoika, sai päähänsä minun heittämäni muovituolin.
VastaaPoistaKyyt meidän mökkimaastossa eivät väistä tuttuja ihmisiä, ja tämä on taivahan totta. On monia tilanteita, joissa kyy on vain pällistellyt meikäläistä kaikessa rauhassa rullalla eikä ole tehnyt elettäkään väistääkseen. On lukuisia kertoja, että minä ole joutunut kääntymään takaisin.
TV1:ssä tulee ohjelma Eränkävijät. Siinä tapetaan koko ajan eläimiä metsästämällä. Eilen kehuttiin kovasti ihanaa koiraa, joka sai ajetuksi supikoiran ahdinkoon. Sitten tuli reipas metsämies, siihen metrin päähän, ojensi haulikon piipun alas kohti supikoiraa ja ampua pamautti luontokappaleen mäsäksi.
Onkohan se oikeasti niin, että eläinkantoja pitää harventaa?
En ole kasvissyöjä, ja syön vastakin lihaa. Mutta turha eläinten tappaminen tuntuu petomaiselta. Miksi supikoiriakin tapetaan? Ja sorsia ammutaan? Tai riekkoja?
Olenkohan saanut auringonpistoksen vai mikä minua vaivaa, kun en tunne itseäni kommenteista, joita olen viime aikoina kirjoittanut. Vai olenkohan alkanut sisäisestä hajota, enkä hallitse enää itseäni, sekin on mahdollista. Meillä on tapahtunut kummallisia "uudistuksia", vieraan koulupojan muodossa. Tämä poika, jonka nimeä en edes aluksi tiennyt, mutta nyt olen kysynyt ja etunimensä hän on sanonut, tulee nimittäin meille hyvin usein, istuu sohvalle, istuu siinä monta tuntia puhumatta mitään, istuu vain ja katselee, mitä me touhuamme. Menee sitten ulko-ovelle ja sanoo: "Minä lähden nyt, mutta tulen taas". Ja niin hän tulee. Tätä on jo tapahtunut pitkän aikaa. Aluksi se ei minua härinnyt. Ajattelin jopa, että hän tykkää meistä, ja tulee sitä varten. Mutta nyt olen alkanut vain ihmetellä, miksi hän tulee. Jos kysyn häneltä, mitä varten sinä tänne aina tulet, etkä mene kotiisi. hän tietysti ajattelee, että se on kielto, ei saa tulla. Ei hän meitä ole mitenkään häirinnyt, mutta jotain siinä on omituista. Mitä minun pitäisi tehdä? Soittaisin hänen kotiinsa, mutta hän ei muista puhelinnumeroa. Miehen mielestä kaikki on hyvin, anna tulla vaan.
VastaaPoistaLiisu varmaan kirjoitti tuon?
PoistaJännittävä tilanne tuo jota kuvaat. Tulee mieleen jokin elokuvakohtaus. Mitä tehdä puhumattoman pojan kanssa?
Pakko ajatella itsensä tuohon tilanteeseen ja miettiä, mitä itse tekisi. Noh, minä voisin istua hänen viereensä vaikka lehteä lukemaan tai tablettia selaamaan ja voisin kysyä vaikka tykkääkö hän tietokoneesta ja höpötellä jotakin tilanteeseen sopivaa. Jos olisi kuuma ilma ja olisimme mökillä, voisin sanoa vaikka, että onpa kuuma, ja olisipa kiva päästä uimaan. Voisin kysyä muina miehinä, että tykkäätkö sinä uimisesta tai muuta vastaavaa.
En minä pystyisi kyllä tuohon, että vieras ihminen tuijottelisi monta tuntia minua puhumatta mitään. Mutta, koska kyseessä on lapsi, jossain on vanhemmat ja pojalla ei taida olla kaikki kotona hyvin. Hän kaipaa varmaan aikuisen ihmisen läsnäoloa ja ehkä jopa turvaa. Kunpa hänet saisi hieman avautumaan.
Kyllä, minä sen kirjoitin. Tänään ei poikaa näkynyt, muttta Sauli kävi ja valaisi koko päivän. Kerroin pojasta, muttei hän osannut mitään sanoa, ihmetteli vain. Kuunneltiin netistä Ruotsin radion esitys Tukholmassa hänen uusimmasta sävellyksestään eilen. Syötiin kaikkia herkkuja, joita he hakivat kaupasta miehen kanssa ja kaikki tuntui niin mukavalta, Tasapainoista elämää, voi siis sanoa. Välillä mukavaa, välillä ei. Niin kai on hyvä. Ei pitäisi valittaa.
PoistaONNEA, IINES! Tänään on sinun päiväsi! Onnea ja iloa tuhat viisisataa kiloa!
PoistaKiitos, Liisu, vaan enhän minä oikeasti juhli. Ja mitään Iineksen päivää en olisi huomannutkaan ilman kaulankatkaisupäivästä lukemista ja tuon Kustaa Vilkunan kirjan selailua. Itseäni huvitti yhteys päivien välillä, siksi mainitsin. Älkää nyt vain tehkö numeroa tästä päivästä. Kaffetarjoilua ei järjestetä, mutta Liisulle voin tarjota kupillisen aamukahvipannustani.
PoistaTänään jään ihmettelemään lehdessä eilen illalla ollutta tietoa Hillary Clintonin tuesta Suomen pääministerin tanssimiselle: "Jatka tanssimista, Sanna Marin".
PoistaEn malta olla suorastaan äimistelemättä sitä vääristynyttä kuvaa, joka ulkomaille on välitetty Sanna Marinin juhlimisesta.
Yhdysvaltoja myöten on nimittäin muodostunut käsitys, että Suomi haluaa kieltää Sanna Marinilta tanssin ja laulun.
Todellinen asian viitekehyshän ei ole tiedossa edes muualla Euroopassa, saati Yhdysvalloissa. Jokin taho levittää ilmeisen tarkoituksella Suomesta kuvaa puritaanisena valtiona, joka ei siedä nuorta naispoliitikkoa edes hymyilemässä.
Jos Marinia tuetaan tälla tavoin, niin kyseessä on uutisankan tukeminen. Tanssimisen ja laulamisen kieltäminen ei ole yksinkertaisesti totta. Siitä ei ole kyse, sillä kukaan ei ole Suomessa kieltänyt pääministeriä "laulamasta ja tanssimasta".
On ikävää, että ulkomaiselle medialle on levitetty ilmeisesti Suomesta käsin väärää tietoa asiasta.
Kiitos, Iines! Kahvinmaku on vielä suussani!
PoistaMutta ei ole enää. Kahvin maku. Nyt on karvas maku mielessä syystä, että joskin ääni voidaan väärin tulkita, ei sen esittämää asiaa pitäisi vääristää. Se, että tuetaan väärää ajatusta Suomen kansalaisista, ei ole hyvä asia. Päinvastoin. Suomessa on korkealla mm. lukemisen taito. Suomessa koulutus on ilmaista ja korkeaa tasoa.
PoistaTäällä on myös paljon ulkomaalaisia opiskelijoita.
New York Times, Le Monde, Forbes, muutaman lehden mainitakseni, niissä kaikissa kohu kuitataan yksioikoisesti pääministerin sukupuolella ja iällä ja kansan mielipiteiden kahtiajakautumista pääministeri-instituutista selitetään ensisijaisesti sukupolvien välisten kulttuurierojen kautta.
VastaaPoistaNYT haastatteli stand-up koomikko Ismo Leikolaa:
– Hän vain – tanssi, Leikola kommentoi.
Leikola esittää jutussa, että Marinin juhlimisvideoita kannattaisi hyödyntää matkailussa ja myydä Suomea "maailman bilepääkaupunkina".
Esimerkki vakavien ongelmien karnevalisoitumisesta globaalissa maailmassa?
Ikäväksi asian tekee yksinkertainen rinnastus. Jos juhlijapääministeri olisi ollut Petteri Orpo tai Riikka Purra, niin eipä olisi bloggari Uuninpankkopoika puhunut voimallisesti pääministerin tanssin ja laulun puolesta, eivät olisi maan parhaat voimat ylistäneet Orpoa tai Purraa kaikkien aikojen parhaaksi pääministeriksi ja masinoineet ulkomaille uutisankkaa nuoresta tanssivasta Purrasta tai Orposta.
PoistaVaan näillä mennään eteenpäin. Mikään ei muutu, valtakunnassa kaikki hyvin.
Kännykät valmiina ja eikun hinkkaamaan! Kutsutaan paikalle pari ilmaria ja almaria ja jokunen missintynkä. Juhlikaamme kaksi päivää peräjälkeen, iloa ja valoa eläkeläisten raskaaseen arkeen. Ihmisiä me vaan olemme (vibrato moderato).
VastaaPoistaNoora, mikä väkevä kaiken näkevä saarnaaja sinussa asuukaan! Jos ei tuota saarnaasi usko, on jo katoavaisuuden puolella. Olet selvästi aito sanaseppä. Kolkuttelet ihmismieltä ja piirrät sanoillasi pirullisen surkeita näkymiä, jotka eivät helli sydämiä. Saat mielet vapisemaan ja kielet katkeroitumaan. Oi kunpa en olisi noiden sanojesi vanki. Uskallanko liitää myöhäiskesän auringon nopeassa laskussa viimeisinä kesäpäivinä unien houkuttelevaan paratiisiin ollenkaan. Tulee tunne, että valvominen on parasta, mtä ihminen voi tehdä. Valvominen ja oikeasti eläminen ja toisten hälyttäminen hereille kun on parasta, mitä voi tehdä. Onko minusta mihinkään on jo kauan järsinyt sisäelimiäni. Tuskin on, täytyy myöntää.
VastaaPoistaNo niin, leikki leikkinä, mutta totta toinen puoli.
VastaaPoistaJuhliminen ja hauskanpito on kivaa, ja sitä me harrastamme kaikki, kun sen aika on, kukin tavallamme.
Nooran julistuksessa on voimaa ja volyymia, eikä siihen ole oikeastaan mitään lisättävää, eikä välttämättä poisotettavaakaan. Kunnioitetaan oikeutta ajatella ja julistaa vapaasti laki rikkomatta.
VastaaPoistaSaa täällä pitää vaikka uskonnollisen saarnankin, jos joku tuntee siihen paloa. Palopuheet ovat oikeastaan ihania, ja tässä viittaan vaikka siihen tunnettuun Timo K. Mukan Maa on syntisen laulun saarnaajaan, jolla oli selvästi saarnaamisen armolahja - kuten Nooruskallakin.
Myönnän. Minä varsinkin olen saarnojen tarpeessa, Huomaan itsessäni paljon virheitä, Nyt taas tuolla olohuoneessa istuu hän, poika joka oli tullut sillä aikaa kun nukahdin,
VastaaPoistaLiisu, tekisi mieli sanoa sinulle, että olisipa hienoa, jos saisit pojat jotenkin hellävaraisesti avautumaan. Itseäni tapaus kiinnostaa kovasti, jopa niin, että hänestä voisi kirjoittaa kertomuksen. Pelkään vain, että siitä voisi tulla surullinen kertomus, sillä tilanne on erikoinen.
VastaaPoistaNo nyt tunnen tarvetta sanoa vielä Marin-kohusta jotakin, koska joka päivä siitä ilmenee jotakin lausuntoa tms.
VastaaPoistaNyt on Tarja Halonen tehnyt tämän kohun typerimmän ja ennakkoluuloisimman pohjanoteerauksen: kohu on vanhempien miesten nostattamaa, sillä he eivät siedä naishallitusta ja nuoria naisia johtamassa maata.
Miten ihminen voi noin vieraantua maailmanmenosta? Omituisen kaunainen lausunto, jota esimerkiksi eduskunnan vanhemmat miehet eivät tunnista kohdallaan. Mihin feministi Halonen unohtaa vanhat naiset ja naiset ylipäänsä? Eikö nainen siis lopultakaan Halosen mielestä ole kykeneväinen esimerkiksi kritiikkiin ja tämänkaltaiseen älylliseen pohdintaan?
Päivä päivältä nykyvasemmisto antaa signaaleja yhä vanhoillisemmista ja tunkkaisemmista ennakkoluuloistaan.
Oikeasti Tarja Halonen sanoi, että ”tämä (naisjohtoinen hallitus) loukkaa tiettyä tyyppiä vanhempia miehiä. He pelkäävät tilannetta – että on yhä enemmän normaalia, että kaiken ikäiset naiset ottavat poliittisia rooleja ja että naiset ovat nyt enemmän sääntö kuin poikkeus."
Poista”Tarja Halosta äänesti presidentinvaalien toisella kierroksella vuonna 2000 yhteensä 1 644 532 ihmistä. Heidän joukossaan oli varmasti niin nuoria kuin vanhoja, niin naisia kuin miehiäkin. He nostivat jo yli 20 vuotta sitten valtaan kalliolaisen yksinhuoltajaäidin, sensaatiomaisestikin, kun ajattelee lukuisia muita maita, joissa moinen ei olisi ollut eikä ole vieläkään mahdollista.
PoistaHaloselle voisi esittää yhden ainoan kysymyksen. Miksi kaikkien aikojen ensimmäinen naispresidenttimme haluaa luoda maailmalla kuvaa Suomesta jotenkin vanhakantaisena, takapajuisena ja osin jopa naisvihamielisenä maana?” (Ulla Appelsin)
Tässä on meikäläiselle muotoutunut sellainen käsitys, että osa Marinin faneista puolustaa idoliaan sokeasti, ja tässä kohdin voidaan puhua Marin-hurmasta. Tällaisia kirjoituksia näkyy runsaasti mm. Helsingin Sanomien ja Ylen keskusteluissa.
VastaaPoistaNäkyy selkeästi, että suuri osa toimittajista on Marin-faneja, sillä hyvinkin asiallisia mutta kriittisiä kommentteja sensuroidaan voimakkaasti, jopa sen jälkeen, kun ne ovat ensin ilmestyneet.
Tämä sensuurilinja alkoi näkyä sen jälkeen, kun keksittiin syyttää mediaa pääministerin ajojahdista. Media alkoi siistiä kaikkea kritiikkiä ja suoltaa puolustavia kommentteja solkenaan.
Osa ihmisistä ei lisäksi tunne tapausta kokonaan. Hyvin moni luulee, että pääministerin käytöksen arvostelijat ovat vanhoja ahtaasti ajattelevia jääriä, jotka tuomitsevat hauskanpidon ja tanssin. Pääministerin käyttäytymisen koko kuvaa ei nähdä.
VastaaPoistaOnneksi on meitä asiallisiakin ihmisiä, kuten minä ja Hakkaraisen Teuvo, jotka joskus ehkä itse hieman törkyilemme, mutta emme MISSÄÄN NIMESSÄ salli pääministerimme törkyilevän. - Paitsi jos Petteri Orpo tai Riikka Purra toimii pääministerinä. Se on silloin ihan eri asia, of course, senkin mäntit.
VastaaPoistaNo jaa, törkyilystä en tiedä sanoa mitään, kun olen havainnut lähinnä äärimmäistä naiiviutta ja arvostelukyvyn puutetta pääministerin sosiaalisissa kyvyissä. Tanssi ja laulu on kai meille kaikille ok?
VastaaPoistaOlen havaitsevinani, että tanssi- ja laulupaheksunnan ovat tuoneet keskusteluun lähinnä leikolat ja hillaryt, jotka eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä koko kuvasta. Tuskinpa hillarytkaan kehottaisivat Suomen nuorta kaunista naispääministeriä yhtään mihinkään, jos tuntisivat keissin historian alkaen korona-altistuneena bailaamisesta samaan aikaan, kun varttuneempi väki eristettiin kammioihinsa yksinäisyyteen ja koululaiset etäopetukseen.
Sitä paitsi pääministerillä on hurmoksellinen puolustajakuntansa, teki hän mitä tahansa, Teuski-paralla vain minut.
Lisätään tuohon: Ja Jeesus. Olen varma, että jos hän kulkisi maan päällä valkeassa viitassaan, hän ei kulkisi Sanna Marinin vaan Teuskin rinnalla. Hän sanoisi: Sannalla on jo tukijoukot, Teuskilla ei ketään.
VastaaPoistaTyttäreni kävi juuri Lontoossa, ja kun taksikuski kuuli hänen olevan Suomesta, hän hämmästyneenä ihmetteli, että "käyttääkö teidän pääministerinne huumeita". - Se siitä imagesta.
VastaaPoistaJa lisättäköön tuohon: tuo "senkin mäntit" on lainaus Juha Hurmeelta, kun hän kehoitti 'meitä mänttejä' opiskelemaan ruotsin kieltä. - Ettäs tiedätte ettekä siitä pahastu, senkin ketkulit.
VastaaPoistaPitäisi, Noora, jos minulta kysytään. Mukava naapurini, eläkkeellä oleva vireä henkilö, on saanut flunssakuumeen, ja kertoi eilen takapihan aidan yli, että on melko varmaan koronaa, menee tänään testiin kun eilen ei päässyt, paikat ovat terveyskeskuksessa aivan katastrofaalisen tukossa.
VastaaPoistaItsekin käytin aamulla ffp2-maskia käydessäni eräässä paikassa, ja ajattelin alkaa taas käyttää kaupoissa. Maskien käyttö on selvästi hivenen nyt lisääntynyt kesästä, kaikissa ikäluokissa. Koronaa on nyt joka puolella, ja meidän halutaan nyt kulkevan sen läpi, tuli ruumiita tai ei.
Minusta kaikki ketkulit ja mäntit ovat rakkaudellisia ilmaisuja tässä kontekstissa, täällä. Ettäs tiedätte, ketkulit ja vatkulit.
VastaaPoistaMeidän ohjeistettu (?) mediamme vain poimii nyt nuo ulkomaiden Marin-ylistykset, ei juurikaan noita huume-epäilyjä, koska Marinia selvästikään ei ole suotavaa enää arvostella. Ajojahti on päättynyt, ettäs tiedätte mutkulit.
Minä en epäile Marinia huumeiden käytöstä, mutta olen realisti. Jos ajatellaan pääkaupunkiseudun ja isojen kaupunkien bailaavaa kansanosaa, pintajulkkuja, niin älkääpäs ollenkaan tulko minulle valehtelemaan, että ei siellä mitään huumeita käytetä. Ei tuon kyseisen jengin huume-epäily kovin kaukaa ole temmattu, se on realismia.
VastaaPoistaOlen itse opettanut datanomeja luokassa, jossa oli maanantaiaamuisin niin vahva hashiksen tai kannabiksen löyhkä, että meinasi oksennus tulla. Ja ihan tavalisia kilttejä nörttipoikia luokka täynnä. Tämä jo ennen vuotta 2005.
VastaaPoistaTämän linja-autoissa käytettävän maskin hyvä puoli - sen lisäksi että se torjuu tehokkaasti basillit - on myös se, että se torjuu innokkaat kanssamatkustajat kauemmaksi. Olen kokeillut. Sain istua yksin bussissa Heinolasta Loimaalle ja katsella ohi lipuvia maisemia ilman että joku koko ajan olisi yrittänyt keskustella kanssani. Siinä oli kaksi (2 kpl) auton vaihtoa välillä ja samalla vaihtui myös kuski. Mutta eivät hekään minua häirinneet. - Ps. Kerran tosin jouduttiin vaihtaa bussin oikeanpuoleinen eturengas, siitä jälkimmäisestä autosta, kun se pamahti rikki. Mutta sillä mielestäni ei ole mitään tekemistä tämän maskiasian kanssa.
VastaaPoistaVäestöliiton hyväksymä
olin minä
PoistaHeh. Luojan kiitos, minä olen viaton. Yhtään ainoaa kertaa ei mieleeni juolahtanut Tarja Halosta äänestää. Se johtuu siitä, että olen tällainen ikääntynyt setämies, oikea boomeri. Sannahan on nuorekkuuttaan nostava milffi ja Tarja jo granny.
VastaaPoistaKustaa Vilkunaan en luota, teksteihinsä en aikaani tuhlaisi, liekö äijä koskaan oli tolkuissaan. Höpötieteilijä. Kekkosen lähipiiriä ja häneltä palkkansa ja ylistyksensä saanut. Kulosaaressa olen hautansa nähnyt, siellä on rautaristi.
No, sain tämän Kekkosen kaverin, Kustaa Vilkunan etnologisen opuksen kirjaston poistomyynnistä olisiko kymmenisen vuotta sitten. Muistan luetelleeni teokset jossain blogissani.
PoistaOstin muistaakseni kymmenkunta eri tieteenalojen, kansatieteen, nimistöntutkimuksen ja muiden höpötieteiden kirjoja, yhteensä viidellä eurolla, siis viidellä eurolla.
Vilkuna oli enemmän kuin kaveri, hänen päästään oli kekkulan monet suoritteet.
PoistaKuulin juuri, että pääkaupunkiseudullakin olisi maskien käyttö taas hieman lisääntynyt. Kun ennen näki kaupassa korkeintaan muutaman maskillisen, niin nyt on taas enemmän. Maskia ei kannata hävetä, sen käyttö on viisautta, ei liioiteltua pelkoa.
VastaaPoistaSannalle maailmalla suosiotaan ovat hehkuttaneet mm. kehno puoleinen cover-laulaja Joan Baez, yli 80 vee, ja Hillary Clinton, jonka ansiosta amerikkalaiset joutuivat äänestämään Trumpia. Clinton uudestaan olisi rehdeille amerikkalaisille ollut liikaa.
VastaaPoistaTuolla ylempänä on jo hillaryt ja muut pintajulkut pantu ojennukseen. Joan Baezhan oli upea laulaja ja maailmanparantaja, ja jos hänkin on hehkuttanut jossain Marinin "tanssikieltoa" vastaan, osoittaa hänkin pinnallisuutensa, ohuen tietämyksensä tämän Hillaryn tapaan. Kukaan rapakon takana ei taida tietää Suomesta yhtään mitään.
PoistaSanna Marinin kannustajien joukkoon on liittynyt myös Alexandria Ocasio-Cortez ❤️
PoistaKaikki nämä amerikkalaiset ja muutkin Marinin tanssimeemiin osallistuvat paljastavat näin tietämättömyytensä ja ohuen sivistyksensä: he ovat sen uutisankan uhreja, että Suomi tuomitsee naispääministerinsä tanssin ja laulun.
PoistaHe eivät ota asioista selvää, vaikka luulisi Amerikassa tiedettävän, että maailman kaikki maat huomioon ottaen Suomi on ollut tasa-arvon kehittämisessä etulinjassa. Tänä vuonna Suomi oli Norjan jälkeen kakkonen, kun maat listattiin sen mukaan, missä on parhaat mahdollisuudet naisille. Amerikka tulee kaukana jäljessä! - Tätä nämä naiset eivät tiedä!
Marin-keississä ei ole ollenkaan kysymys tanssista ja laulusta, eikä kukaan halua kieltää sitä yhdeltäkään ministeriltä, saati presidentiltä. Nyt Marinin puolustajat syövät tyhmyyksissään oikeaa Suomi-kuvaa: Suomi on kuin muslimimaa, jossa nainen ei saa tanssia.
Herran mun vereni tätä typeryyttä ja sivistymättömyyttä, jolla nyt asiaa tuutataan. Luulin amerikkalaisia poliitikkoja vähän fiksummiksi. Hehän ovat faktoissa Trumpin tasoa.
Niin, siinähän oli kysymys pääministerin kokaiinin käytöstä.
PoistaEi kai, ainakaan minun lukemani mukaan. Tällainen syytös on itselleni vieras, se ei ole tullut missään lukemassani tai tv-uutisoinnissa eteeni.
PoistaTosin luen kriittisesti valikoiden, tv-uutiset, Yle, mtv3, isot luotettavat sanomalehdet, iltapäivälehdet, jotka Suomessa ovat nopeimpia viestijöitä, kunhan suodattaa klikkijutut pois.
"Kaikki me erehdymme", filosofoi laulaja Seppo Hanski, ja jatkaa optimisesti: "mutta ehkäpä kerran vain?"
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=6KqIP2Vx6eI
Niin.
Minäkin erehdyin. Teatteriohjaaja-kirjailija Hurme ei puhunut mitään mänteistä, oi ei, vaan hän sanoi - tuohtuneen tuntuisesti, että "Opetelkaa ruotsia, juntit". Josta olen ihan samaa mieltä. Viimeksi kun kävin Tukholmassa, koko seutu vilisi ruotsalaisia, mutta kun niiden kanssa alkoi puhua, ne puhuivat englantia tai arabiaa tai en tiedä mitä. Ajattelinkin, että ainakin ruotsalaisten kannattaisi opetella puhuun ruotsia.
Ps. Kannabistuotteiden pössyttelyn haistaa kyllä, siinä on niin ihme makea lemu. Ei sitä voi sekoittaa mihinkään muuhun hajuun, kuten esim. hyasinttiin. Olet oikeassa, Iines.
No kyllä, se oli nimenomaan makea haju. Muistan sen nyt selvästi, kun sanoit sen. Haju oli muutamien oppilaiden vaatteissa kiinni, ikään kuin imeytynyt. Huomasi, kun kulki oppilaan ohi tai kun oppilas itse kulki luokassa.
VastaaPoistaYksi opettaja hyppäsi tasajalkaa ja vaati, että piti saada oppilaille pakolliset huumetestit. Eihän sille hajulle mitään voinut, asia vaiettiin kaikessa hiljaisuudessa. Oltiin kuin ei oltaisikaan tai haistettaisi mitään, vaikka kaikki haistivat.
Odotetaan rauhassa seuraavia vaaleja. Maa on tällä hetkellä niin jakaantunut, polarisoitunut, että on vain hyvä, ettei vaaleja ole juuri nyt.
VastaaPoistaMielenkiintoista nähdä, millaisia tuloksia budjettineuvottelusta on. Aamulla kävin kampaajallani, joka manasi sähkön hinnan nousua ja tulevaa talven ahdinkoa, omakotitalossa on sähkölämmitys ja kampaamo käyttää koko ajan paljon sähköä.
Kovin on lapsiperhekeskeistä nyt tämä ahdingossa olevien tukeminen. Ylimääräinen lapsilisä juuri siihen ryhmään, joka muutenkin nauttii monenlaista hyvinvointivaltion antia. Sitten on taas erilaisia ryhmiä, joita ei tavoita oikein mikään auttava käsi.
Sähkön hinnan kallistuminen kai voidaan laittaa Putinin kontolle? Ellei miekkonen olisi alkanut rettelöidä, kaikki olisi paljon paremmin koko maailmassa.
VastaaPoistaEi tässä muuta kuin vetämään televisioita ja digilaitteita yöksi irti virtapiiristä. Eihän niiden tarvitse olla valmiustilassa. Aika moni laite on itselläkin jatkuvasti kytkettynä virtaan mikroa myöten.
Maailma on rajallinen eikä ihminen voi elää niin, ettei ota muita huomioon yhtä lailla kuin itseään. Rajoituksia tarvitaan, sillä missä ei ole rajoituksia, on mielivaltaa. Ihminen ei ole vain hyvä.
VastaaPoistaJuuri luin HS:sta yhden opettajan parahduksen siitä, miten meluisaa ja rajatonta luokissa voi nykyään olla - hän vertasi oppituntia sirkukseen - , kun vallalla on inkluusio eli kaikkien opettaminen samassa tilassa samaan aikaan, alkaen kielitaidottomasta oppilaasta erilaisilla diagnooseilla varustettuihin oppilaisiin, jotka ennen olivat omissa erityisluokissaan, pienryhmissä.
Resurssit puuttuvat, eli oppilas ei saakaan tarvitsemaansa erityistä ohjausta, vaan yhden opettajan tulee hoitaa koko luokka niin, että keskittyy vain kaikkein eniten tukea tarvitseviin. Muille ei riitä aikaa. Ja koko ajan härdelli ympärillä pyörii.
Propellipäiset suunnittelijat eivät ole useimmiten itse opettaneet kentällä päivääkään eivätkä voi myöntää virhettään ja perua inkluusiota. Suomalainen koulu menee alaspäin kuin lehmän häntä. Meiltä puuttuu kouluista työrauha ja oppilaiden tasa-arvo, nyt mennään muutamien erityisoppijoiden ehdoilla, jolloin suurin osa lapsista saa pärjätä itsekseen. Inkluusio, intersektionalismi, sisarusaatteet.
Tässä on vielä varsin selvää, että tuo nykyisen inkluusion vastustus tulee paljolti kentältä, opetusalan ammattilaisten suusta, jopa hätähuutona. Sitä vain ei tahdota kuulla.
VastaaPoistaOn aika järjetöntä huuhaata se, että koulusta kaadetaan kaikki se hyvä pois, jonka avulla Suomi on ollut maailman paras opetusmaa koululaisille. Nyt olemme vajonneet esimerkiksi Viroa alemmas opetuksen laadussa.
Kouluista on kaadettu jonkin aatteen (?) nimissä luokkien välisiä seiniä, turvallisia luokkaryhmiä, kaikki ikään kuin halutaan yhteen jumalattomaan isoon ja kaikuvaan jumppasaliin, jossa opettajat juoksevat hiki hatussa valtavasssa hulabaloossa erilaisten oppijoiden luona suurimman osan koululaisista jäädessä oman onnensa nojaan melskeen keskelle. Propellipääthän arvioivat vielä jokin aika sitten, että oppilaathan opettavat toisiaan. Kukaan ei opeta kuitenkaan niitä neropatteja, hyvin pärjääviä, koska he eivät kuulu poikkeusryhmiin. Muka.
Mitä pahaa kurissa muuten on? Selvennykseksi ennakkoluuloisille, että en puhu kurituksesta, vaan ryhmäkurista, jossa luodaan turvalliset kaikille yhteiset säännöt. Onhan lapsilla kotonakin käyttäytymisrajat, joten miksi ei koulussa saisi olla?
No kyllä näin taisi nyt käydä, että kovasti hyvää on monelle tulossa.
VastaaPoistaPaitsi että lapsiperheille on monenlaista tukea, on myös kerrankin työeläkettä nauttiville luvassa melko hyväkin korotus, jos oikein taulukkoa tavasin. Yleensä meikäläinen on pudonnut jokaisen korotuksen väliin ja joutunut mieluummin leikattavien listoille. En tahdo edes uskoa tällaista pientä onnenpotkua osalleni.
Vaan tietysti se velan määrä on huolestuttavaa. Seuraavalla hallituksella on karmeat paikat, kun on pakko alkaa leikata.
Katsoin iltapäivälehden taulukkoa, jonka mukaan korotus on kolminumeroinen summa kuukaudessa, riippuen eläkkeen suuruudesta.
VastaaPoistaTaisin kuitenkin omalla kohdallani iloita liikaa, sillä huomasin vasta myöhemmin, että totta vie, jos palkka tai eläke nousee, nousee tietysti veroprosenttikin. Ja tämä on juuri se kohta, jossa meikäläinen putoaa aina väliin. Veroprosentin nousu on niin kovaa, että se saattaa syödä leijonanosan korotuksesta. Eläkkeestähän menee veroihin suurempi veroprosentti kuin samansuuruisesta työpalkasta. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi.
PS Meiltäkin puuttuivat pihlajanmarjat mökiltä, samoin täältä Satakunnan lakeuksilta. Odotan aina niitä, jotta saisin valokuvia marjoja syövistä tilhistä ja rastaista. Nyt ei tullut marjan marjaa, ei kuvan kuvaa.
VastaaPoistaMaaseudun Tulevaisuus kirjoittaa tänään, että SDP:n puheenjohtaja on edelleen suomalaisten suosikki seuraavaksi pääministeriksi.
VastaaPoistaMinun ei kannattaisi ehkä sanoa mitään valtion budjetista, koska en tunne talouspuolta ollenkaan. Kuitenkin se, että valtion alijäämä kasvaa 8,1 miljardiin euroon, tuntuu pahalta, samoin se, että alijäämä katetaan ottamalla taas lisää velkaa. En oikein osaa velaksi elämistä, enkä edes tunne sen vaikutuksia valtion talouteen.
VastaaPoistaOmassa taloudessani pyri aina siihen, että maksan kaikki laskut heti kun ne tulevat, eli muutan maksupäivän aina aiemmaksi. Ja jos on hiukankin vaikka luottokorttivelkaa, en anna sen kasvaa, vaan maksan pois enemmän, mitä lasku on.
Sillä sitten eletään sen mukaan, mitä jäljelle jää, ja jos ja kun jää, pannaan osa aina säästötilille. Ehkä valtion ei kannata elää näin tarkasti ja kiltisti.
Valtion budjetista minäkään en osaa sanoa mitään. Sen sijaan osaan kertoa, että minun koulussani on paljon lapsia, jotka syövät maanantaisin ruokalassa erittäin paljon, koska syystä tai toisesta kotona ei ole ollut viikonloppuna kunnolla ruokaa. Jotkut kertovat, että nyt pitää olla vähän aikaa ilman lääkettä, koska äiti saa rahaa vasta ensi viikolla.
VastaaPoistaTässä kaupungissa poliisiautot ajelevat tänä syksynä koulujen liepeillä ahkerasti. Koronavuosien pahoinvointi näkyy lapsissa nyt, sanotaan sekä lastensuojelussa että poliisissa.
Tästä maanantain ruokamenekistä onkin puhuttu kai jo kauan, ja siihen lienee useitakin syitä. Monilla lapsilla ei ole turvattu lapsuus.
VastaaPoistaTuota lääkkeistä luopumista kuulee myös täällä maaseudulla eläkeläisiltä, ja etenkin nyt sähkön hintojen noustessa pieneläkeläiset miettivät, ostaako ruokaa vai lääkkeitä ja joutuuko muuttamaan asunnostaan pois.
Pahoinvointia on varmaan lapsilla, paljonkin, mutta niin on kaikissa ikäryhmissä, myös vanhuksissa, joita korona on kohdellut ehkä kaikista ikäryhmistä julmimmin eristämällä heidät lähes koko yhteiskunnasta. Koululaiset ovat kuitenkin koko ajan saaneet mennä ja tavata kavereitaan, vanhukset eivät. Muistan itsekin katselleeni haikeana ikkunasta, kun nuori tyttö viiletti suoraa pitkää katua tukka vapaana tuulessa hulmuten sähköpotkulaudalla täynnä elämää.
Ajattelen jotenkin niin, että lapsista kannetaan huolta monellakin taholla, mutta vanhuksista ei välitä oikein kukaan poliitikkokaan, edes vaalien alla.
Niin, vanhukset eivät yleensä ala heilua astalot kädessä ostarilla, vaikka miten olisi kurjaa. He vain näivettyvät hiljaa pois.
VastaaPoistaLasten keskinäiset erot korostuivat korona-aikana. Niille, joilla ei ollut kavereita eikä paljon muutakaan, kävi vähän samoin kuin vanhuksille. Monet putosivat kaikesta etäopetuksestakin pois. Lastensuojelun jonot ovat ainakin täällä sellaiset, että lastensuojeluilmoituksesta voi kulua parikin kuukautta, ennen kuin vanhempiin edes otetaan yhteyttä.
Kauhean surullinen tilanne. Lapset ovat sijaiskärsijöitä, jotka eivät usein edes osaa syyttää ketään niin kuin aikuinen kärsijä. Lapsellehan oikein julmakin vanhempi on sellainen, jota hän saattaa puolustaa, rakastaa ja ajatella, että vika on hänessä itsessään, lapsessa.
VastaaPoistaJos tähän koronanjälkeiseen aikaan vielä lykkää lama-aika, hätää kärsivien määrä kasvaa entisestään. Sekin on surullista, että pelkkä lisärahanjako ei edes ole se oikea ratkaisu. Kurjuus ja henkinen hätä, mielenterveyden häiriöt eivät verso suoraan aineellisesta köyhyydestä. Siihen on muitakin syitä.
Sievää täällä aina, peremmällä parempaa kuten tapaa ja on ennenin ollut. Kommenttien synteesikeitto 'hymyilee' kuten kokki sanoisi.
VastaaPoistaAiheeseen lisä. 27. oli muinaistulien yö, sekin vanha kuin almanakka. Eipä kun vanhempi (hui). Venetsialaisiksi sanovat jotkut rannikon asukit. Juu, romantisoitu on, kyllä niitä tulia muulloinkin poltettiin aidossa rantapirujen toimeentulotarkoituksessa. Eihän sitä enää ole kiva kertoa että täysin säälimättä eksytettiin ja rantaan kenties ajautuneet tapettiin.
Ennen oli kaikki paremmin, oijoi! Eläkeiän kohottamisella ei voitane korvata sitä jääkylmää tosiseikkaa että suuri tarve on eliniän alentamiselle, globaalisti. Joko sille tai ainakin ajanmukaistetulle almanakalle jossa on alennuskuponkeja, varsinkin joulunaluspäivien ratoksi sillä kuten kaikki tietävät on koko juhlan kalenterivuosisijainti kirkollisen (t)errorismin tulos. Jeesus syntyi keväällä. iJeesusta odotellessa voimme lohduttautua seikalla sillä että päämme keikkuu hartioillamme iSuomen valtiomuodon päivittämättömyydestä huolimatta.
Suuri tarve on eliniän alentamiselle, globaalisti?
VastaaPoistaNo jaa. Vaihtoehtojakin tälle linkolaishenkiselle ajatukselle lienee. Alennetaan syntyvyyttä, eli lähestytään ongelmaa toisesta päästä. Käsittääkseni tämä olisi taloudellisesti jopa kannattavampaa kuin eliniän alentaminen loppupäästä. Säästyttäisiin kustannuksilta kehdosta alkaen eli sieltä, missä se eläminen kalleinta on. Eikä ketään tarvitsisi tappaa tms. Johdot vaan poikki miesväeltä, joka toiselta ainakin. Halpa ja kätevä keino.
Kaamea tärinäraita Kommenttikujanteenjäysteenlaaksonlahdenvuorenahteentielähteen suoralla sai hampaat kalkkamaan ja tapahtui kauheita, nämä tulivat nyt hirmuisen kalliiksi nämä näppäilyt. Kirjoitin juuri ikälisät tai jtn.
PoistaP.o. jtn muuta. Laitelkaapa.
Käsitän tämän niin, että jonkun kallis purukalusto on nyt hajonnut jossain Lahden-yms-motarilla, ja nyt hän pyytää meiltä avustusta uuden kaluston hankkimiseen - laitelkaapa. Mikäs se tilinumero olisi?
PoistaKoska P. P. ei sentään mitä ilmeisimmin kuollut, vaikka hänen tekarinsa lensivätkin ikkunasta ulos Lahden motarilla, kun hän kirjoitti liian intensiivisesti krisseliporukoista, uskallan nauraa.
PoistaTai ehkä hammaslääkäri porasi, ja P. P. huitoi tätä kauemmas, kun piti näpytellä blogikommenttia, ja pora osui ikeneen. Onneksi P. P. jatkoi kirjoittamista siitä huolimatta.
Eliniän - p. o. eläkeiän.
PoistaHiirikivääri, sellainen jolla tarkkaan ottaen Te kommentoitte.
P. o. hirvikivääri.
Kuules, Peeppari, olet varmaan niin runollinen tai yltiöälykäs, että minun maatiaisaivoni eivät enimmäkseen pysy yhtään perässäsi. Kivääreistä olen kyllä sitä mieltä, että jos hiirikivääreillä osuu yksityiskohtiin paremmin kuin hirvikivääreillä, ne ovat tekstianalyyttisinä välineinä vallan mainioita.
PoistaTanssia suosittelen sinulle edelleen. Kun parin kanssa tanssii, askelet pitää sovittaa toisen askeleisiin. Tahdissa pysymätöntä on raskas raahata mukana.
Sinä steppaat.
P. o. tango tai poskivalssi.
Sähköis-kemiikallisena luontoisolentona kerronkin joutenpäiten käyttäväni painiotteita vain mikäli siitä koituu molemmille parasta hyötyliikuntailoa. Seksi on paras liikuntamuoto, vain julkisesti toimien pöliä ja nolo mutta paras.
PoistaOlen jyrkkä ja ehdoton marssimusiikki- ja tattoohenkinen taideolento, tehokas teelmä ja patentin haltija sallii ylimääräiseksi liikuntatuokioksi enimmillään saunan katolta putoamisen. Joo ehkä myös löylynheiton. Reipas ja tyyten huumorintajuton mielikuvani tanssimisesta saadusta tyydytyksestä on kuvattavissa elein, se olisi elekielellä lähellä liikesarjaa joka yleisesti edeltää näppärää poistumista työn ääreltä.
(kts. mr Bean)
Rivitanssi vaikuttaa tervehdyttävältä ja riittävän rivakalta kun vertaa vaikkapa youTuben shuffle-esitanssijoiden jalankampeamis-kumitossun pahoinpitely-yrityksiin joilla ei ole äärtä eikä määrää, enkä katso niitä. En läheskään kaikkia. Ainakin luulis- perhana etten ehdi koska-koska... Torstaista perjantaihin. Torstai-iltaisin en ainakaan katso kahta tusinaa enempää, muistaakseni. No nythän vain viime torstaina vähän lipsahti ja meni perjantaikin siinä melkein, ihan kivasti sinänsä kyllä ei sen puoleen mutta siis en katso paljonkaan niitä, ehen! Tarkkailen vain.
Luontois- ja taideolento Peeppari, mukava kuulla, että olet hyötyliikunnan ja marssimusiikin ystävä. Mahdammeko olla täällä kerran hetken keskustelleet myös Elovena-mieltymyksistäsi? Sinun sielusi hahmottuu vähä vähältä.
PoistaTanssia ei tule lähestyä katsoen vaan tanssien. Pistät Nirvanan Lithiumin soimaan ja kiipeät nojatuolin päälle tanssimaan. Kyllä siinä hiki alkaa virrata.
Tervehdys, P. P. Hyvä, että tulit käymään täällä, sillä minulla on sinulta kysyttävää. Miksi meidän pitäisi kuunnella Markus Kajon podcastia? Muistelen, että kävit täällä alkukesästä parikin kertaa kehottamassa meitä sellaiseen. En ole vielä kuunnellut.
VastaaPoistaVähän ihmettelen luonnehdintaasi, että "täällä" (Iineksen blogissa? Maailmassa?) on sievää aina. Minusta täällä on aika harvoin sievää. Joskus on niin roisia, että minä en tohdi sanoa mitään. Sinun synteesikeittosi kommenteista on selvästi aika erilainen kuin minun.
Noita joulunaluspäivien alennuskuponkeja almanakassa en ehkä ihan täysin ymmärtänyt. Selitä, hani, niin kuin Liisa Akimof aikoinaan lauloi. Tai hänellä se kyllä oli ilman pilkkua: Selitä hani.
Koska hän on erittäin kaukana tavallisesta humoristista, hän on sekä filosofi, satusetä, moraalinvartija, kriitikko, julkinen toimittaja, matkaileva kulttuuritutkija että narsistinen hedonisti, perusjätkämies, pikkupoika, antifasisti, oudoksuttava kummastelija ja päin pläsiä rehellinen tunnevoimaa älyllään käyttävä pakinoitsija. En suosita kuuntelemaan! Älkää menkö kuuntelemaan mittää sinne päinkään. Kiellän sen. Ei saa!
PoistaKumminkin luette niitä salas. Näkökulmia, Ylen blogit, ajatusten miljoonalaatikko.
"Mitä jokaisen kotitalouden on hyvä tietää sielunvihollisesta."
No niin, se oli oiva mainos. Saatanpa suistua koekuuntelemaan.
PoistaMitä tulee sielunviholliseen, siitä puhuttaessa tulee aina mieleeni vanha Raid-mainos, jossa todetaan, että Raid tappaa talossa ja puutarhassa. En sitten tiedä, onko sielunvihollinen se lentävä öttiäinen vai Raid.
Minä sorruin lukemaan tuon ” Mitä jokaisen kotitalouden on hyvä tietää sielunvihollisesta"-pakinan, vai pitääkö nykyään sanoa kolumnin. Panen tähän tekstin loppuun linkin nopeaa löytämistä varten. Voitte halutessanne tutustua muihinkin Kajon teksteihin. Ei ihan turha tyyppi.
PoistaItselleni palautui mieleen varmaan kymmenien vuosien takaisista pakinoista Kajolle ominainen tekstin nuotti ja rytmi, jonka saa aikaan mm. hänelle tyypillinen käänteinen sanajärjestys, predikaatti ennen subjektia: ”Tietokone on toinen laite, jonka Vanha Vihtahousu on ottanut kodikseen. Loputtomasti keksii hän ihmisille uusia perkelyyksiä sen parissa.”
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/12/18/mita-joka-kotitaloudessa-ja-yrityksessa-tulisi-tietaa-sielunvihollisesta
Such a pretty sight, pah. ett. liikaenglantini käännös tuli läpi.
VastaaPoistaTyön tuottavuus on noussut tasolle jossa likikään kaikkien ei enää tulisi liata käsiään varsinaisen tuottavan ja siis tarpeellisen työnteon parissa. Tulis jättää se nuoremmille, pääsääntöisesti. Saksassa jo ennen toista maailmanhumppatautia vakuutusyhtiöiden matemaatikoilla lasketettiin kaikkien kansalaisten eliniänodotteen mediaani, saatiin 68 vuotta ja rapiat olennolle joka oli siis miesnainensaksalainen. Tästä jäänne meilläkin. Turha se on. Maailma muutteleiksen, ei auta katsella päälle vaan kutem Nummisuutarien Esko.
Läpeensä kaupallinen kirkko olisi myös rehellinen kirkko. Monet ovat, helluntailaisuus (suurin yksittäinen krisseliporukka jenkeissä) körtit, jehovan todistajat (mitä Jumala on oikein mennyt tekemään kun tarvitsee todistajia?), koptit ja moni muu ei-valtioon-läheisissä-sidoksissa oleva jonka asema on lainsäädännöllä taattu ja niin muodoin vain nimellisesti ei-valtion kirkko. Huomannette virnuillen etten puhu uskosta, uskonnosta, uskomusopeista tai kansantanhuista. Kirjoitan kuten puhun, puhukaa tekin kuten minä olen kirjoittanut, 😁
Äitini on seitsemännen päivän adventisti, minä kahdeksannen pakana. Ei mulla muuta edeltäviin.
VastaaPoistaMaailmanhumppatauti ja kansantanhut? Minä jäin miettimään, miksi P. P. (joksi Anonyymin oletan) sitoo tanssiin niin kielteisiä joukkomielikuvia. Sinun pitäisi joskus tanssia yksin peilin edessä, P. P., niin kuin teki yksi John Barthin romaanin henkilöhahmo, jonka nimen olen unohtanut.
VastaaPoista"Krisseliporukka" on aika kiva sana. Melkein yhtä hupaisa kuin jauhojengi. (Kumpaan kuuluisitte mieluummin, noin nimen perusteella?) Krisselikirjallisuudesta tutustuin nuorena erästä runoilijaa tutkiessani ennen muuta Tuomas koptilaisen evankeliumiin, joka kuuluu apokryfikirjoihin. Siellä on nainen, joka kantaa jauhoruukkua päänsä päällä kohti kotia. Ruukusta katkeaa kädensija. Nainen ei huomaa sitä vaan jatkaa matkaansa. Jauhot valuvat ruukusta matkan aikana ulos, ja perillä naisella on vain tyhjä ruukku. Sitä tyhjyyttä sitten verrataan Jumalan valtakuntaan.
Sinun pakanakehityksestäsi, Riku, kuulisin mielelläni lisää.
Olenkohan minä pakana? Oikeasti haluaisin olla oikein hartaasti ja kiihkeästi uskova, että olisi jotain. Kun politiikassa ei ole mitään, niin olisi edes uskonnossa.
VastaaPoistaOlisi kiva istua kirkon penkissä ja katsella värikkäissä mosaiikki-ikkunoissa vipattavia varjoja ja auringonsäteitä, ja olisi vuorenvarma, että siellä on jumala ja jeesus ja riittävä joukko enkeleitä ja serafeja taistelemassa pahaa vastaan. Kun ihmisellä on selittämätön tarve jonkin pyhän olemassaoloon.
Vaan ei siellä mitään ole, kuten ei ole politiikassa eikä missään ideologiassa. Ne ovat vain rakennelmia, jotka humisevat tyhjyyttä?
Mitä sinulle, Iines, opetettiin uskonnosta lapsuudenkodissasi?
VastaaPoista
PoistaEi yhtään mitään. Imin itseeni uskontoa ulkoapäin, kaikesta mitä kuulin ja luin.
Kun olin alle kouluikäinen, muistan isän sanoneen kerran, että ei Jumalaa ole olemassa. Äitini sanoi siihen, että ei sitä nyt tarvitse noin lapsille kertoa. Minulla on mielikuva, että lapsenuskoni romahti tähän. Olin käynyt nimittäin pyhäkoulussa, kuten kaikki talon lapset, ja kuunnellut siellä hartaasti opetusta. Koulussa sitten oli sen ajan uskonnonopetus. Kouluun mm. tuli joku kiertävä saarnaajapappi hehkuttamaan maailmanloppua ja helvetinlieskoja meidän oppilaiden päälle, Paavo Hiltunen, kuulu evankelista. Muistan pelänneeni maailmanloppua ja Kristuksen toista tulemista koko murrosikäni aina lukioon asti.
Varmaan tuo äitisi kommentti, että ei sitä nyt tarvitse noin lapsille kertoa, vielä lisäsi isäsi sanoman painavuutta.
PoistaMinullakin oli paljon uskonnollisia pelkoja. Pelkäsin, että Jeesus yhtäkkiä ilmestyy meidän eteiseemme tai että pitkänäperjantaina erehdyn ajattelemaan hänen haavojaan ja saan ne itselleni.
Kyllä vaan, se vahvisti sanoman, että totta on.
PoistaTässä on jännittävää se, että nyt kun mietin, mietin sitä, että oliko sittenkin kyse joulupukin olemassaolosta. Jospa muistan väärin?
Toisaalta on niinkin, että tämän joulupukkiasianhan on aina kuullut kavereilta ja pihan lapsilta, hyvin varhaisessa vaiheessa.
Nyt on hyvä, ettei uskonnonopetus ole enää - käsittääkseni - tunnustuksellista opetusta muiden kuin muslimien opetuksessa.
Minusta tunnustuksellinen uskonnon opetus tulisi kieltää Suomen kouluissa. Olisi vain uskontotieteen opetusta, joka voisi mainiosti olla kytkettynä historian yhteyteen. Pidän näiden höpötieteiden (viittaan Rikun kommenttiin aiemmin) opetusta tärkeänä. Historiaa, filosofiaa, uskontotiedettä, taiteiden opetusta, näitäkin ihminen tarvitsee. Usean elämää ne rikastuttavat enemmän kuin matematiikan laajat kurssit.
Mutta kun esim. kultaisella leikkauksella on tärkeä rooli paitsi matematiikassa myös estetiikassa, arkkitehtuurissa, taiteessa, luonnossa ja musiikissa!
PoistaTiesitkö, että taiteilijat eivät useinkaan noudata kultaisen leikkauksen mukaista sijoittelua orjallisesti?
PoistaYleensä kultainen leikkaus syntyy nimittäin kuvaan aivan luonnostaan, etenkin jos ihmisellä on vaikkapa valokuvaussilmää. Von Wright -veljesten Taistelevat metsot on pilkuntarkka toteutus, jos joku sellaista haluaa.
Mahdoitko tietää, että kultaisen leikkauksen mittasuhteet näkyvät sitä paitsi luonnossa esimerkiksi kukkien kasvustojen ja niiden sivuhaarojen välisissä suhteissa sekä simpukankuorien ja eläinten sarvien muodoissa?
Oikeastihan kultainen leikkaus on tuttu käsittääkseni kaikille kuvallisesti luoville ihmisille, eikä siinä tarvitse laskea tuota pythagoralaista kaavaa alkuunkaan.
Voidaan siis kysyä oikeutetusti, kumpi oli ensin: kultainen leikkaus vai kultaisen leikkauksen laskentakaava.
PoistaMatematiikka on ikuista.
PoistaSaanko tuon t-paitaan painettuna?
PoistaKaupallinen tiedote:
Matematiikka on ikuista.
Tämä paita on XS-kokoa.
No nyt heräsi uteliaisuus, kun sopivasti härnätään. Mahtaako liittyä jonnekin kielelliseen paikkaan tuo yhteisyys? Yhteinen puheenparsi tai muuta semmoista? Jään odottamaan paljastusta.
VastaaPoistaOk, kiitos!
VastaaPoistaHitleristä tuli mieleeni, että tänään oli sunnuntaihesarissa Jari Tervon kolumni, jossa hän vertasi keskenään Hitleriä ja Stalinia ja Saksan kansan ja Venäjän kansan kohtelua.
VastaaPoistaTotuushan on, että koko Saksan kansa sai päälleen ikuisen Hitlerin varjon, ja moni inhoaa saksalaisuutta edelleen Hitlerin vuoksi. Natsismi on hirveä aate, niin kuin se tietysti onkin. Siitä ei ole kahta sanaa. Vaan niin on stalinismikin. Kenties jopa hirveämpi, jos luvut paljastuivat.
Venäläisiä emme ole syyllistäneet Stalinin kenties jopa Hitleriä suurempien vainojen ja murhien määristä. Vetoamme aina siihen, että venäläiset ovat manipuloituja.
Jari Tervon sanoin: "Venäjän kansa vain on vuosikymmenestä toiseen viaton. Se ei ole kuullut mitään eikä se ole nähnyt mitään. Se on sokea silminnäkijä. Se ei ole tietävinään rikoksista, koska niin on mukavampaa."
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008977303.html
PS Olen samaa mieltä kuin Tervo. Venäjältä ei pitäisi päästää ketään länteen niin kauan kuin kansa katselee diktaattoria laiskanpulskeana. Raja kiinni hellämielisyydeltä. Babutskat jääkööt omaan maahansa.
VastaaPoistaSunnuntain Hesarin mukaan Harkimo hankki Orpolle kampanjarahaa Venäjältä. Saa nähdä kuinka äijän käy.
VastaaPoistaSomalialaiset ovat suurin mamujengi, venäläislähtöiset toiseksi suurin meillä täälänäinhier.
VastaaPoistaPidä huivista kii, Tatjaana on elokuva.
Veturimiehet heiluttaa on 2.
Kuningasjätkä on sehr prima vaikkakin elokuva joka ei Moskua aivan tavoita mutta on, on se katsomisen väärti.
Taiteilkaamme hyvän detenteen aikana velivenäläisemme muiksi kuin natseiksi muina miehinä etteivät rupea muezzinit sotkemaan selviä säveliä (kts. Suomenlinnan kirkon kello).
Noh, kaksi mailia on ollut täälläkin esillä: lukupiiri1@gmail.com ja ikkunaiines@gmail.com.
VastaaPoistaVarmin on tuo lukupiiri1-maili, sillä en ole varma, pääsenkö enää tuohon jälkimmäiseen, kun aina kysytään jotain varmistuksia ynnä muita, eikä lopultakaan pääse aina omaansa sisälle.
Kauheita kapitalisteja. Vaan onneksi urheilu ja vasemmistopolitiikka on puhdasta.
VastaaPoistaAhm, ei ihannointi silleesti kyl niin kauheesti meriteeraa Noora. Kapitalistidemokratia on eto vesseli sanakseen, puheen on siis ahneutta ihannoiva ja omanvoitonpyynnin edelle asettava arvoilmapiiri jossa kaikki maksaa - mutta kaikki eivät maksa vaan muodostavat kustannuksia, mokomatkin.
VastaaPoistaTänne ei sellainen malli istu sillä me ymmärsimme jo kerran tehdä hyvinvointiyhteiskunnan. Olemme liian viisaita...
Senpä vuoksi on tärkeätä yrittää saada kaikki erillensä, yksilöiksi. Terve vaan Orwell, pitkästä aikaa, kuis sujuu!?
Divide & impera.
Kampanja on sotasana, samaten propaganda ja lanseeraaminen, jalkaväen moukille.
(Ratsuväen keinoihin kuuluu kannustaminen!)
Näitä ovat keinopeikot joita voi ostaa ja myydä, siinä ne monimuotosodankäynnin aikana oikeastansa ovatkin.
Ihminen on kaupan/kauppiaan.
Yhdysvalloissa on oikeus onnen tavoitteluun taattu perustuslaissa, meillä ei. Toisaalta siellä voi kenestä tahansa tulla presidentti ja on tullutkin. Läheltä se on meilläkin liipannut.
Olipa kiintoisa dokkari Afganista illalla.
VastaaPoistaEipä auttanut lännenkään demokratian luominen Afghanistanissa lopulta. Ainakin kolmen usan pressan avulla kovasti yritettiin. "Kannettu vesi ei kaivossa pysy."
Eihän tällaisia vuosituhantisia piintyneitä ja keskiaikaan jääneitä kulttuureita pystytä mitenkään muuttamaan menemällä sinne ja sanomalla, miten asiat pitää hoitaa. Aivan kuten emme voi muuttaa muslimikulttuurin sortavia rakenteita lännessäkään kertarysäyksellä.
PoistaMuutoksen pitäisi tulla sisältäpäin, omasta ymmärryksestä käsin. Miten saada sortaja ymmärtämään, että sortorakenteet ovat keinotekoisia ja purettavissa?
(latojan ehdotus: itsekseen purkautuvia, vrt. tulivuori)
PoistaNoh, kaikki tulivuoret eivät ole etnoja, joten parempi olisi hieman vauhdittaa niitä, ei nyt räjäyttämällä, mutta pienellä paukulla kuitenkin. Pannaan vaikka alkuun pakkohuivien kieltoa kouluun. Siitä se sitten lähtee, vähitellen ja muutoin rauhanomaisesti.
PoistaRanskan mallia? Au lavoir, le tulppa c' est vrai!
PoistaUimakoulu hipeille plikoille, oma vuoro nakupelleille.
Mohammed 😛ei ollut iksäksi vuori, eikä inssi.
Suosittelen Nooralle syyskuun niin & näin -kirjaa: Amin Maalouf "Sivilisaatioiden haaksirikko". Mikä on mennyt maailmassa pieleen viime vuosikymmeninä?
VastaaPoistaAnonyymi, haluaisitko kertoa, miksi suosittelet juuri tätä kirjaa ja juuri Nooralle?
VastaaPoistaMinusta tämä valinnan näkökulma on keskustelun kannalta kiinnostavampi kuin itse kirjan sisältö. jota toivottavasti hieman valotat.
"Minua on ihmetyttänyt ja herättänyt kysymyksiä miksi ihmiskunnan kehitys on mennyt niin kuin se on tapahtunut." Kysyi Noora.
VastaaPoistaMutta miksi juuri tämä kirja? Näitä dystopioita ja utopioitahan on paljonkin.
VastaaPoistaTämä on yksi.
VastaaPoistaKerro, millä tavalla maailma on mennyt pieleen kirjailijan mielestä ja mitä on enää tehtävissä. Onko kirja mielestäsi pikemminkin dystopia kuin utopia? Miksi?
VastaaPoistaUskon että nämä auttavat lukijaa hänen valinnassaan. Kun joku kirjan lukenut esittelee ja avaa hieman kirjaa ja omaa suhdettaan siihen.
Laitetaan Einesbaariin.
VastaaPoistaLaadipa sinä siis kirjan perusteellinen esittely, niin kyllä siitä sitten keskustelua syntyy niiden kesken, jotka ovat lukeneet kirjan.
VastaaPoista"Sivilisaatioiden haaksirikkoa" näkyy olevan ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista hyvin saatavilla. Lupaan lukea, jos Einesbaariin tulee esittely. Mutta ei pliis ihan heti, koska tuossa vieressä on pino kirjoja, jotka pitää lukea ensin.
VastaaPoistaJa kahdella ehdolla:
VastaaPoista1. Anonyymi kirjoittaa seikkaperäisen esittelyn kyseisestä opuksesta.
2. Anonyymi vakuuttaa ensin lukijat siitä, miksi nimenomainen opus kannattaa lukea. Tämä motivointi on tärkeä kohta, sillä lukijalla tulee olla riittävät ennakkotiedot kirjasta, yli sen, mitä hakukone kertoo.
"Yksi on laki Lapissa:
VastaaPoistapystypäisenä pysyä
tunnoin tulta välkkävämmin,
silmin jäämeren-sinisin."
Nuoruuteni suosikin Uuno Kailaan säkein totean selviytyneeni Lapin lumosta takaisin Iinekselän humuun.
Minulla olisi tietysti paljonkin sanottavaa keskusteluihinne, mutta puutun vain kahteen suureen asiaan – Marinin Sannaan ja Jumalaan.
1) Iinekselässä ainakaan Tartsan väite vanhojen äijien Sanna-vastaisuudesta ei päde. Täällä kaikki on mullin mallin.
2) Jumalaan uskominen on jokaisen oma asia, mutta fakta kuitenkin on, että me (= tiede) emme tiedä, että Jumalaa ei ole olemassa.
Toistan vanhan postulaattini: sellaista jumalaa, jonka me ihmiset osaamme kuvitella, ei ole olemassa. Mutta toisaalta nykyfysiikka osoittaa, että emme kykene ymmärtämään edes kaikkea sitä, minkä tiedämme.
"Kun sa suistut, suu veressä,
revontulten roihutessa
hangelle, havahtuakses
Kalman koura olkapäälläs,
yksi on ylväs huomenkulu: —
Ole kiitetty, elämä!"
Sitä on saatu vaikutteita Lapin-reissusta, ja on selvästi koluttu muutakin kuin Lapin kapakat. Ihan kuin omakin mieli raikastuisi ja puhaltaisi pohjoisen puhurit suoraan tuntureilta, kun heitetään tuollaiset ihanat runokatkelmat kehiin. Ihan näkee Mirjam Kuosmasen hymyilevän ilkamoivin verenpunaisin huulin valkoisen peuran takaa. Vai poroko se oli.
PoistaMinua hämmästyttää tämä koneäly: kopipeistasin tuon lopun runon ja siitä huolimatta koneäly on päässyt korjaamaan Kailaan säkeen mieleisekseen!?
PoistaPoro on kesytetty peura. Tai puolikesytetty, sillä eihän se kesy ole, vaan pakenee lähestyvää ihmistä.
Kivaa, että takatyviset noidat eivät vieneet sinua kadotuksiin, Tapsa, vaan pääsit takaisin ihmisten ilmoille. Tulee heti ryhtiä Iinekseläänkin, kun insinööri ilmestyy paikalle ja numeroi sanottavansa.
VastaaPoistaMutta kerro nyt vähän, millaista oli.
Mukavaa oli. Joka päivälle luvattiin sadetta, mutta yhtenäkään päivänä ei satanut, viimeisenä vain vähän tihuutti.
PoistaKiersin kairaa etupäässä yksin. Parhaana päivänä kävelin yli 35 kilometriä. Tosin tein vain päiväretkiä kevyin repuin ja palasin yöksi sivistyksen syliin.
Siellä on hienot polut kävellä, mutta poistuin silti aina polulta ja kuljin pitkin tuntureita. Jos en tiennyt missä olin, nousin tunturin huipulle katsomaan.
Siellä sielu lepää. Ihmisiäkin oli niin harvassa, että jokaisen kanssa piti pysähtyä vaihtamaan ajatuksia.
Reissutarinaa odotetaan, jahka rinkka on selästä riisuttu ja poronsarvet isketty naulaan.
VastaaPoistaOlen kerran elämässäni ollut johtaja. Se hyöty siitä oli, että kun paikkakunnan johtajat silloin juuri tekivät Lapin.matkan olin joukossa mukana. Ja se matka jäi kyllä mieleen. Muistan kun kiivettiin tunturille ja kuinka kovasti siellä tuuli. Ja muistan kun vierailimme Lapin radiossa, sääasemalla ja lappalaisessa kodissa, joka oli suuri teltta jonka keskellä paloi nuotio, muistan myös revontulet jotka leiskuivat taivaalla. Jotenkin mieleen jäi jonkinlainen jylhyys, Mutta eihän se minun pitänyt kertoa, vaan antaapa Tapsan puhua,
VastaaPoistaKiva oli kuulla muistosi. Näitä on hauska lukea. Ja kuvitella sielunsa silmillä noita kerrottuja yksityiskohtia.
PoistaMieluusti menisin Lappiin, jos olisi matkakaveri. Kaikki mahdolliset matkakaverini matkustavat mieluummin ulkomaille.
Eiköhän aleta suunnitella ensi syksyksi Iinekselän sokkoryhmämatkaa Turjanmaan tanhuville!
PoistaKannatan lämpimästi shokkiryhmämatkaa Turjanmaan tanhuville, hiihtävien finnien, noiden lyhyiden nomadien metsästysmaille, jossa nämä rakkaat esi-ihmisemme söivät marjoja, väinönputkea, suolaheinää ja sinivalvattia. Ehdotan siis hiihtäen suoritettavaa matkaa, jossa emme laskettele slalomsuksilla, vaan tarvomme lylyllä ja kalhulla kohti lähintä lämmitettyä ja spalla varustettua mukavuuslaitosta.
PoistaMinusta sinä, Iines, voisit liu'utella lylyllä tänne etelään shokkimatkalle. Ottaisit kameran reppuun ja asuisit pari päivää tunnelmallisessa hotellissa. Viimeisenä iltana tulisit ennalta määrättyyn kahvilaan tai kapakkaan ja me muut yrittäisimme etsiä sinut sieltä. Pelin nimi olisi "Kuka löytää Iineksen ensin?".
PoistaHarkitse asiaa. Olen tavallaan tosissani.
Vai että Stadin humuun. No, olisihan se huimaa!
PoistaHelsingin hotellleista minulla on kokemusta vain hotelli Helkasta, koska se oli halpa ja lähellä kulkureittiäni Pasilan-junalle. Pasilassa oli vuoden kestänyt opetusharjoittelu ammoin, ja jouduin välillä yöpymään Helsingissä. Helsingissä yllättivät lähinnä kivat pojat, siis oppilaat. Tykkäsin vähän velmuista mutta opetusta seuraavista tyypeistä, ja niitä stadissa oli vähän toisin kuin pikkukaupungin kiltissä tarjonnassa.
AEn ehdotus on erinomainen, kannatan. Ennen Iinestä olisi tosin löydettävä Mikis ja Riku.
PoistaMutta mikähän se ravintola olisi? Juttutuvassa on nykyään liikaa meteliä, Kappeli on liian fiini. Salve on vaihtanut paikkaa. Kannas lienee entisensä. No, olisiko Manala mitään?
Minulla taitaa olla tätä nykyä enemmän kokemusta Helsingin hotelleista kuin ravintoloista, koska teen aina silloin tällöin muutaman yön reissuja Helsinkiin. Staycation, tiedättehän, muodikkaasti. Manalassa kävin 90-luvulla paljonkin, mutta en ehkä kertaakaan sen jälkeen. Mutta ei Mikistä voi etsiä, koska siinä Tapsa voittaa.
PoistaAlan nyt innostua ajatuksesta saada Iines Helsinkiin.
Nythän "Iines Helsinkiin, hep" -liikkeen perustavan kokouksen järjestäminen onkin jo hyvässä vauhdissa!
PoistaPuuttuu enää aika ja paikka.
(Täytyykin alkaa liimailla seiniin "Iines tulee, oletko valmis" -tarroja.)
Noh, mutta onpas tyypillinen citystadilaisten toivo: provinssien ihmiset tulevat citystadilaisen luo vaikka maailman ääristä, sinne päästöjen ja melskeen keskelle, ilman että citystadilaisen täytyy vaivautua muuta kuin lähimpään kapakkiin. Eipä ihme, että Messiaskin antaa vielä odottaa itseään.. Tulkaapas te sieltä pöhinästä vaikka tänne Tyrväälle, niin minä arvaan, kuka kulloinenkin kyläkapakin ovesta sisään astuja on.
PoistaVoi Tapsa, anteeksi kun työnnyin yhtään ajattelematta sinulle annetun tehtävän väliin. Tämä on epähieno ja surkea asia. Pyydän vielä kerran anteeksi.
VastaaPoistaLiisu! Luota itseesi, täällä saa vapaasti mennä mihin tahtoo ja sanoa mitä tahtoo. Sinä kerroit kivan muiston.
PoistaSaat anteeksi, Liisukka, kunhan lupaat ettet toista kertaa pyydä minulta anteeksi.
PoistaMinua hävettää nyt hirmuisesti! Kunpa en olisi olemassa!
VastaaPoistaTai tyhmä lause (kunpa en olisi olemassa). Kyllä kiva olla olemassa, mutta pitäisi tarkemmin ajatella sanansa. Mikä minua nyt oikein vaivaa, kun en osaa edes kirjoittaa niin kuin pitäisi..
VastaaPoistaPöh, Liisu. Minäkin ehdin jo ajatella, että olipas ihanasti ja monimielisesti aloitettu kommentti: "Olen kerran elämässäni ollut johtaja." Jäin miettimään, montako kertaa minä sanoisin olleeni johtaja.
VastaaPoistaNiin että usko Iinestä. Mitä enemmän täällä menee mukaan joka kohtaan, sen hauskempaa.
Samaa mieltä, Liisun alkulause on mahtava, ihan hätkähdin. Ja pakko myöntää, ettei tämä ole ensi kerta kun epäilen Liisun vähän vedettävän meitä. (Enkä tarkoita tätä johtajuutta.)
PoistaTai sitten hän on pyhimys. Sellaisiakin toki on.
Minä olen ollut johtaja vain armeijassa. Silloinkin kun kuuluin yrityksen omistajiin, en ollut johtaja. Sivullisen tarkkailijan eli asiantuntijan ja tekijän rooli sopii minulle parhaiten. Olen laumaan sopeutuva yksinäinen susi.
Kumma miten tuo johtaja-narratiivi on elävöittänyt mieltämme. Se oli minullekin hieno kohta ja mietin siinä Liisua johtajana. Mielikuva oli ihana, Liisu sanomassa kuinka tämä kuuluu tehdä ja kuinka asia on. Että kuulkaapas ukot ja akat. - Juuri näin!
PoistaMeikäläinenhän johti koko uransa ajan. Ei siitä mitään olisi tullut, jos olisi antanut keskenkasvuisille kersoille vallan. Hyvin sujui ja kersat kiittivät. Vieläkin moikkaavat kun kylillä kohdataan.
Paul Collier, the Bottom Billion rajaa 50 köyhintä maata ja kertoo köyhyyden syyt. Kirjan nimi on suoraan sanottuna täsmällisin tietämäni tämän lajin kirjan nimi, miljardi köyhintä ihmistä. Hän huomauttaa että perussyy on sama kaikilla, köyhyys on noidankehä, aiheuttaa itseänsä.
VastaaPoistaTätä teosta en vielä ole viitsinyt kahlata läpi mutta lähdeluettelo on kunnon työtä, tässä ei ole saarnaamisen sivumakua mutta kirjailija jättää johtopäätösten tekemisen lukijalle. Sivistäkää itseänne, ja muistakaa lukiessanne mistä vauraasta ja talouskasvuun päässeestä maasta urheilujalkineenne ja halvat vaatteenne ovat lähtöisin. Ketjujen omakehu tarkastetusta tehtailusta haisee taivaaseen saakka.
Afrikan yleisjalkine on tehty auton- tai muun kulkupelin renkaista leikkelemällä ja siellä sellainen pari on vaurautta.
Älkää toki valittako voiko minuun uskoa vai ei. On paljon asioita, joita punnitsen mielessäni voiko tästä kertoa. Yleensä yritän valita sen parhaimman asian, ihan vaan ollakseni toisten ihmisten puolesta iloinen, mutta jos kertomani herättää epäluuloa tai kateutta, olen kovasti pahoillani. Toisaalta en usko oikein, että täällä Iineksen porukassa olisi kateellista väkeä, päin vastoin. Täällä on harvinaisen hyvää porukkaa. Eli jokaisella teistä, jotka sattuvat lukemaan tätä kirjoittamaani tekstiä on omat vahvat puolensa, joihin haluaisin vedota.Olen jopa huomannut kateutta itsessäni monen teistä kohdalla. Mutta toisaalta. Mitä enemmän kateutta, sitä enemmän mielenkiintoa. Näin se on. Joten suokaa minun kadehtia, se on hyvää se. Antaa arvo toiselle, on tärkeä huomio. Ja kaikki muu, mitä huomaan toisilla olevan ja itseltä puuttuvan on kullan arvoista. Ihanaa ihmiselämää parhaimmillaan koko tämä Iineksen blogi tietojen ja huomioiden kohdalla kertakaikkiaan on. Ei täällä muuten viihtyisi. Suurin kiitos kohdistuu näin ollen ilman muuta Iinekselle. Ihmettelen hänen jaksamistaan tämän blogin emäntänä. Kiitos Iines! Kiitos kaikki muut! Ilman teitä, tämä olisi vähemmän antava blogi. Tuskin tänne kannattaisi tulla. Iines saa voimaa jokaisesta tänne ajatuksiaan lähettävästä, siitä olen varma. Olenko oikeassa, Iines?
VastaaPoistaKiitos sanoistasi Anonyymi. En tiedä, oletko aiemmin kirjoitellut täällä, mutta kiva kun nyt kirjoitit. Kehuja on kiva saada, joskin jollain tavalla ne panevat vähän kiemurtelemaan. Somemaailmassa saa myös ja ehkä useamminkin niskaansa vähän rapaa.
PoistaMutta oikeassa olet siinä, että täällä on mukavaa väkeä, vaikkei aina ollakaan samaa mieltä. Näin minäkin ajattelen, ja olen syvästi kiitollinen jokaisesta kirjoittajasta, joka antaa täällä itsestään muille paljonkin. Käytit oikeaa sanaa: voimaa. Kyllä, minä saan valtavasti voimaa muista kirjoittajista ja siitäkin, että he haastavat minua välillä. En aina tahdo käsittää, miten monta vuotta täällä olen itsekin kirjoitellut, samaten kommentoijat eivät ole eilisen teeren poikia, tyttöjä, mitä tahansa oletettuja. Silti täällä kyllä toivotetaan uudet ihmiset tervetulleiksi, jos heitä ilmaantuu, sillä jokainen uusi tuo aina jonkin uuden piirteen. Blogin on myös muututtava.
Tilasin muuten
VastaaPoistaLe Naufrage des civilisationsin ranskankielisenä ihan vaan tsekatakseni Kilpeläisen käännöksen.
Hui, minulla aina niskahiukset värisevät, kun joku "tsekkaa käännöksen". Muista sitten todeta, että kyllä noi Kilpeläisen subjunktiivit vähän tolleen tökkii.
PoistaMinä en siis osaa lainkaan ranskaa, mutta koska minua kerran luultiin pariisilaisessa kaupassa ranskalaiseksi, tervehdin ilolla ranskankielisen teoksen tsekkaamista.
Multa kysy yks suutari Calabriassa, että oonko sukuloimassa.
Poistahttps://youtu.be/GrCaF2jLNoQ
Minuapa luultiin kerran Tukholmassa ruotsalaiseksi!
PoistaAina kun tämän luulijan kanssa nykyään tapaamme, nauramme sitä ensin varttitunnin.
Minua luultiin myös Tukholmassa ruotsalaiseksi, ja kun miehet havaitsivat, että olen suomalainen, he sanoivat: gå din väg. Menin oikein mielelläni. Miehet nimittäin tarttuivat minuun kiinni hotellin portailla, kun olin palaamassa iltavuorosta töistä.
PoistaSaksassa junassa minua luultiin puolalaiseksi. Että ei se kansallisuus aina näy naamasta.