- Äiti, unohdit kääntää kanan pään Mekkaan.
- Bismallah, parkaisi äiti ja polvistui kanan ruumin ääreen ja kumartui kohti Mekkaa.
- Tämä siitä tulee, kun Allah rankaisee minua kurittomalla tyttärellä. Menetän paikkani moskeijan toisessa takarivissä, jos imaami kuulee tästä.
- En minä kerro, jos sallit minun mennä bussilla ostoskeskukseen ostamaan uutta huivia ja halattia.
- Kiristystä. Mutta olkoon, kunhan et kerro kenellekään ja tulet kahden tunnin päästä kotiin. Ja katso, että hijab on tarpeeksi väljä ja tumma.
Nainen ryntäsi iloissaan bussiin ja ajoi kaupungin keskustan tavarataloon. Osti nopeasti punaisen pitkähihaisen mekon, ikään kuin olisi odottanut tätä hetkeä ikuisuuden, otti oikein kauniin ja suloisen. Ja pinkin kukallisen huivin. Puki ne ylleen sovituskopissa ja pani vanhat vaatteensa ostospussiin.
- Oi miten kaunis puku! Nainen asetti pinkin huivin väljästi päähänsä, niin että se oli lähes takaraivolla, ja tumma tukka paljastui katseille. Naista huimasi oma kauneutensa.
- Nyt hieman iloittelen ja annan tuulen tuivertaa hiuksissani ja miesten katsoa minua, ajatteli nainen uhmakkaan riemukkaasti. Vaihdan tumman säkin päälleni kotinurkilla aidan suojissa.
Ja nainen kulki kaupungilla, kulki kepsutteli ja keinutteli hieman lannettaan välittämättä edes miesten himokkaista ja vihaisista katseista. Iloisena ruumiinsa liikehdinnästä.
Kunnes tunsi tiukan puristuksen käsivarressaan ja kädessään. Mustanpuhuva piukka kaapuniekka nappasi naisen kiinni ja katsoi kylmästi kuin kala, halveksien iloista punapukuista naista ja hänen tuulensuutelemaa hiuskiehkuraansa. - Moraalipoliisi!
- Ettes häpeä, saasta. Nyt mentiin, sanoi moraalipoliisi ja alkoi raahata naista mustaan umpiautoon.
Nainen huusi hädissään, tunsi iskun takaraivossaan ja lyyhistyi maahan. Kansa katsoi, osa kauhistuneena, osa tyytyväisenä, kun naisen elottoman näköinen ruumis nostettiin autoon ja vietiin pois.
Myöhemmin poliisi selitti, että nainen oli muutenkin sairas ja kuoli sen vuoksi. Vaan murheellinen kotiväki tiesi, ettei naisella mitään sairautta ollut. Moraalipoliisi hänet kalautti sinne, minne Allahin valo ei loista.
Se hyvä puoli tästä surullisesta tarinasta on, että Iranin alistetut ja sidotut naiset ovat alkaneet raivoisat mielenosoitukset - ei mitään hyvinvoivien länsipullukoiden istumamiekkareita. Naiset ovat nyt heittäneet huivejaan rovioon ja vapauttaneet hiuksiaan tuulen tuivertamiksi. Kiitos, punapukuinen nainen! Tästä se alkaa.
***
Muutoin elämme täällä lännessä syyspäiväntasauksen aikaa. Ja Lapissa rykimä on alkanut. Kannattaa pysyä poissa hirvaiden näköpiiristä, sillä ne voivat helposti keihästää eteen pöllähtäneen vaeltajan höyryissään.
Kurjetkin jo lähtivät. Metsässä kahisee, kun lehtiä irtoilee tuulenvireen mukana. Luulee, että joku seisoo takanasi.
Kaikki sympatiani Iranin naisille.
VastaaPoistaMutta noin muuten minusta on alkanut tuntua, etteivät tukan vapaa hulmuttelu ja lanteen keinuttaminen ehkä olekaan suuren vapauden merkkejä. Meillä länsimaissa on vain niin läpinäkyviä naisenkaapuja, että niitä ei itse aina huomaa. Mutta onhan meilläkin rajat sille, miten ollaan nainen. Jos pornoilee ja on ylinaisellinen, onkin bimbobarbie eikä nainen. Naiseuden kokemisen pitäisi olla sisäistä ja luontaista, ja jos ei ole, on jotakin vialla. Vähän pitäisi lannetta keinuttaa muttei liikaa. On varottava tyrkkyyttä. (Miksi oi miksi?)
Minä olin aika vanha, ennen kuin ymmärsin, ettei kaikille miesten vitseille tarvitsekaan nauraa. Nykyään olen alkanut pohtia, että jonkinlainen burka ei välttämättä olisi huono valinta, jos haluaisi kiinnittää katsojan huomion säkenöivään älyyn. Jos en saa olla tyrkky, haluan olla henki.
Onko meillä rajat sille, miten ollaan nainen? Kauheaa, enpä ole kuullutkaan! Mikä viranomainen niitä valvoo, pillupoliisiko?
PoistaNo, ymmärrän tietysti AEn tarkoituksen, mutta juuri tästähän nyt on kyse: meillä ei mikään viranomainen, uskonnollinen miliisi tai seurakunnan apupastori kulje pamppu kädessä toreilla ja turuilla valvomassa naisten pukeutumista.
Naisilla on ihan samat oikeudet pukeutua haluamallaan tavalla kuin miehilläkin.
PS. Oikeastaan Nooran edellisessä postauksessa aloittama keskustelu naiseuden (ja mieheyden yms) kokemuksesta sopisi paremmin tänne.
Tuulen tuiverrus hiuksissa on yhtä lailla vapauden kuin kaavutus on vankeuden metafora. Niitä ei ole ehkä tarpeen käsittää kovin konkreettisesti, kuten ei punaista väriäkään tai lanteen keinutustakaan. Tarinan nainen ei edes kokenut keinuttamistaan seksuaalisesti, vaan vapaana liikkeenä, olemassaolon laajenneena reviirinä.
VastaaPoistaMeidän on täällä lännessä helppo kyseenalaistaa nämä symbolit, mutta musliminaisille ne ovat totisinta totta, eivät vaihtoehto. Ja jostain syystä Iranin naiset nyt kuitenkin polttavat huivejaan ja katkaisevat pitkiä hiuksiaan saksilla mielenosoituksissa. Ehkä huivista luopuminen merkitsee heille oikeutta päättää itsestään, omasta kehostaan, pukeutumisestaan, kaikesta mikä länsimaiselle naiselle on itsestäänselvää.
En minä kai bimbobarbien naiseutta kyseenalaista, jos puhun julkisuudessa olevien transsukupuolisten henkilöiden yliseksualisoidusta habituksesta? Tottahan se on, mutta ei koske tietenkään kaikkia transsukupuolisia, kuten ei Marja-Siskoakaan edellisessä keskustelussa, linkissäni.
Niin, mutta vapaus mistä, vankeus mihin? Sukupuolestahan Iranissakin on kysymys. Yhteisö asettaa rajat sille, miten kuuluu olla nainen. Ehkä voi ajatella, että huivien polttamiset ja hiusten leikkaamiset eivät kyseenalaista iranilaisnaisten sukupuolta. Heistä vain tulee vähemmän oikeanlaisia naisia. Se tietysti siellä voi olla kuolemaksikin. Meillä pääsee lääkäriin, paneeliin tai BB:hen, jos sukupuoli tuntuu vaikealta asialta.
VastaaPoistaIranista on helppo huomata, että sukupuolittamisjärjestelmässä on vikaa. Suomessa istumattomuus järjestelmään nähdään vieläkin usein yksilön ongelmana.
Et voi tosissasi kysyä, AE, että vapaus mistä, kun on kyse musliminaisesta, jonka burka on käytännössä miehen ja fundamentalistisen islamintulkinnan valinta, ei naisen. Heität esiin romanttisen ajatuksen burkan suomasta vapaudesta länsimaiselle naiselle, ottamatta huomioon sitä tosiseikkaa, että länsimainen nainen voi valita sen burkan, musliminainen useimmiten ei. Aivan eri asia.
VastaaPoistaHuivien polttamiset ja hiusten leikkaamiset eivät toki kyseenalaista iranilaisnaisten sukupuolta, eikä ole tarkoituskaan. Tarkoitus on kyseenalaistaa naisen ihmisarvoa alentavat kahleet, jotka ovat miesten luomia. Eikä heistä tule vähemmän "oikeanlaisia naisia", kuten sanot, vaan oikeanlaisia ihmisiä.
Tämä on käsittääkseni varsinainen tarkoituskin: ihmisarvon saaminen musliminaisellekin. Nainenkin voisi seistä moskeijassa eturivissä miesten kanssa. Ja antaa sen tuulen tuivertaa hiuksistossaan, aivan kuten mieskin. Kyllä se on vapautta ihmisarvoon.
Kukaan ei varmaan esitä, että hunnusta irtipääseminen on tie täydelliseen tasa-arvoon ja paratiisiin, koska täydellisyyttä ei olekaan, on vain pyrkimistä sitä kohti.
Jos näyttää siltä, että millään lailla vähättelen iranilaislaisten ongelmia, olen mitä ilmeisimmin epäonnistunut ilmaisussani. "Vapaus mistä" -kysymys oli retorinen, ja vastasin siihen itse: vapaus sukupuolesta. Puhun genderistä, en sexistä.
VastaaPoistaToki ymmärrän, että minä voin valita, puenko minihameen vai burkan. Kaino yritykseni oli ehkä nostaa esiin sitä seikkaa, että toisen yhteiskunnan sukupuolittamiseen liittyvät ongelmat näkyvät aina selvemmin kuin oman. Kenties se oli mautonta tässä yhteydessä. Jään siis miettimään Iranin moraalipoliiseja.
"iranilaislaisten" = iranilaisnaisten
PoistaMiksi ihmeessä sukupuolesta pitäisi päästä eroon, AE? Eihän tässä siitä ole kysymys, sukupuolittamisesta, vaan oikeudesta täyteen ihmisarvoon. Ihmisarvo on sukupuolta merkittävästi isompi asia.
PoistaJos sukupuolen perusteella määräytyy se, millainen ihmisarvo on, näkisin kyllä, että ongelma liittyy vahvasti sukupuolittamiseen.
PoistaMutta eihän lääke voi olla sukupuolittamisen kieltäminen yhteiskunnassa, vaan sukupuolten hyväksyminen tasa-arvoisina.
PoistaMillaisena näet noiden asioiden eron lainsäädännössä?
PoistaVastaan täältä kannonnokasta, että älähän hätäile. Nämä ihmisarvokysymykset muslimimaissa ovat isoja asioita, joiden muuttumiseen tarvitaan sukupolvien vaihtumisia.
PoistaNainen on ollut Iranissa miehen aamutohvelia heikommassa asemassa eikä siihen pika-apu ole sukupuolten kyseenalaistaminen vaan naisen ihmisarvon tunnustamisen aloittaminen, nyt ensi alkuun.. Puhutaan sitten vähän myöhemmin siitä sukupuolittamisen turhuudesta. Iranin lainsäädäntö on minulle tuntematon. Koraani?
Nyt alkoi naurattaa. Onpa sympaattista, että sinä sieltä keskeltä suomalaista syksymetsää pysähdyt näpyttelemään kännykällä, miten Iranin ihmisarvoasiat tulisi korjata. Maailma kuohuu, Iines päivystää.
PoistaMinä olen ajatellut vielä vanhoilla päivilläni synnyttää lapsen ehtooni iloksi. Vähän pelottaa, että pippeliin se sattuu.
VastaaPoistaOnnea yritykselle, Riku. Minäkin olen ajatellut vielä putkauttaa yhden perillisen iltatähdekseni. Hoitaisi sitten minua, kun olen kiroileva rollaattorimummo..
PoistaMinä taas haaveilen Iinekselän BB:stä. Pippelisynnyttäjä Rikulla saataisiin katsojaluvut nousuun. En oikeastaan tiedä, mitä BB:ssä tehdään, mutta saisimme ehkä ryypätä yhdessä ja raadella toisiamme. Niin, ja Noora ja P. P. rupeaisivat johonkin sellaiseen, mistä kukaan ei tietäisi, onko se nyrkkeilyä vai jotakin sukupuolisempaa.
PoistaEihän kukaan ihminen ole koskaan täysin vapaa. Ihmisellä on aina rajoituksia, sidoksia, normeja. Näillä on kuitenkin nyt turha koettaa vesittää musliminaisen orjuuttamista muka käytännöksi, jollaista meilläkin on.
VastaaPoistaKyse on siitä, että lännessä naisella on aina vapaus valita, ollako lesta vai eikö olla lesta. Lesta pääsee myös pois, ja moni on poistunut lestojen riveistä.
Idän naisella tätä valinnanmahdollisuutta ei ole. On oltava muslimi, nainen, jonka elämän mies säätää. Kuolema uhkaa uhmaajia, niin kuin tiedämme.
Minua hämmentää se, miten nihkeästi suomalaiset naiset ja ehkä jopa feminisitkin suhtautuvat koko maailman musliminaisten asemaan.
VastaaPoistaAletaan puhua sukupuolittamisen turhuudesta tai siitä, että kyllähän meilläkin lännessä naista sitoo moni juttu.
Minusta tämä on asian ytimen ohittamista ja keksimällä keksittyä selittelyä. Musliminaisen huntupakko ja keskiaikainen alistaminen painii aivan eri sfääreissä kuin länsimaissa nyt trendikäs sukupuolettomuus, jolla musliminaisen asiaan kantaaottamista voidaan kätevästi siirtää odottamaan poliittisesti korrektimpia aikoja.
Lännessä on kuitenkin vaadittu huivi- ja burkinikieltoja. Ei näytetä ymmärtävän, että sellainen ei vapauta ketään! Kieltäminen ja pakottaminen on sama asia.
VastaaPoistaMitä meidän nihkeästi suhtautuvien länsimaisten sinun mielestäsi pitäisi konkreettiseti tehdä esimerkiksi tässä Iranin tapauksessa? Matkustaa Iraniin riehumaan? Kirjoitella blogeihimme, että kyllä on kamalaa?
VastaaPoistaMinusta se, että näkee sukupuolittamiseen liittyviä ongelmia myös omassa maassaan, ei ole musliminaisten ongelman vesittämistä. Minulle se on yritystä ymmärtää sellaista järjestelmää, jota on hyvin vaikea ymmärtää. Ymmärtämisellä en tarkoita hyväksymistä.
Se, mitä sinä nyt kutsut "trendikkääksi sukupuolettomuudeksi", on monelle ihmiselle sydänveriasia. Tuskin tuollainenkaan vähättely Iranin naisia auttaa.
Me voimme toimia Suomessa niiden muslimien kanssa, jotka tulevat ja ovat tulossa tänne. Ei meidän tarvitse Iraniin mennä, Iranin kurdeja on täälläkin.
PoistaOlen puhunut eniten kielikoulutuksen ja kotoutuksen puolesta. Pakollisen kielikoulutuksen tulisi kohdata myös naiset, ne useiden lasten äidit, jotka jäävät piiloon kotiin.
Kieli tulee oppia, sillä se on naisen tie koulunpenkille ja ammattiin, pois keittiöstä ja moskeijan takarivistä hunnun alta. Kielikoulutuksen tulisi olla tehokasta, pakollista ja ehto tukien saamiselle. Opetuksessa tulisi käyttää oikeaa kirjaa, tarvittaessa aloitetaan Aapisesta. - Näin meillä Suomessa toimitaan, riittää selitykseksi.
Kielitaito on signaali naiselle itsenäisyydestä ja ihmisarvosta. Nainen tulee pakottaa myös kulttuuri- ja tapakoulutukseen, vaikka mies kieltäisi. Naisen asema länsimaissa - tässä on perusteellinen teema ilmiöopetukseen, joka tulisi ajaa myös miesten kurseilla lävitse.
Minulla on sellainen käsitys, että kotouttamispaketit ovat pinnallisia ja hymisteleviä läpihuutojuttuja, ja naiset saavat jäädä suoraan kotiin.
PS Tiedän hyvin, miten kiihkeää keskustelu sukupuolista ja sukupuolettomuudesta netin laineilla on. Niinpä en ole antautunut siihen missään, sillä tiedän, että minut blokattaisiin näkymättömiin heti ensimmäisen kommenttini jälkeen.
PoistaVarmasti Suomeen muuttaneissa muslimiperheissä on myös niitä, joissa nainen on alistetussa asemassa. Mutta millä nämä orjuutusperheet tunnistaisi? Minun koulussani on paljon muslimityttöjä. Mutupohjaisesti sanoisin, että alle kymmenesosa heistä käyttää huivia. Aika monella äiti on vanhemmista se, joka osaa paremmin suomea ja asioi koulun kanssa. Joillakuilla äiti on ainoa elossa oleva vanhempi.
PoistaTehokas ja pakollinen kielikoulutus saattaa olla ajatuksena hyvä, mutta käytännön järjestelyissä lienee muutamia mutkia. Minä eksyin kerran kurmandžin (= toinen kurdin kielen murteista) alkeiskurssille. Siellä oli sivumennen sanoen melko kamalaa, koska muut olivat sellaisia supersimultaaniammattitulkkeja, jotka puhuivat sujuvasti arabiaa, turkkia ja farsia. Mutta oleellista on se, että meille kurssilaisille ei ollut oppikirjaa. Sellaista ei kuulemma ollut olemassa, ei missään, koska kurdien asema on se, mikä on. Kovin vähäiseksi jäi minun oppimiseni.
Suomen kielen oppimista voi joillakuilla vähän myös hidastaa se, että on nähnyt, miten perheenjäseneltä irrotetaan pää tai jalka.
Muslimiperheen äitejä ja isiä on moneen junaan. Eräässä toisessa koulussa äitiä ei saada koskaan paikalle, koska hän herää usein vasta iltapäivällä ja lapsi voi tulla kouluun ilman reppua.
PoistaMonella lapsella on mielenterveyden häiriöitä, ehkä sen irrotetun pään näkemisen vuoksi, tai äidin pahoinpitelyn, mutta lasta ei usein haluta psykologille tai terapiaan, koska "mielenterveyden häiriö" koetaan kulttuurissa häpeälliseksi. Uskon silti, että terapoitujakin tapauksia on, sillä perheitä on varmaan joka lähtöön. Omat esimerkkini ovat koulusta, jossa maahanmuuttajalapsia on yli 70 prosenttia. Lisääkin esimerkkejä on, mutta antaa niiden olla, koska ei se nyt asiaa edistä.
Joka tapauksessa kielen opiskelu on avain parempaan asemaan ja itsenäiseen asioiden hoitoon. Tämä on avuksi erikoisesti äideille, joilla on yhteinen aviomies usean naisen kanssa. Näitä tapauksia oli mainitsemassani koulussa jonkin verran. Kielikouluttajan tulee tietysti olla suomenkielinen, mieluiten pätevyysvaatimukset täyttävä, ei arabiankielinen.
Samalla keinollako ihminen vapautetaan kuin se on alistettu? Pakolla?
Poista”Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.”
PoistaVaihda Tukholma-syndrooman tilalle sana huntusyndrooma
Oireyhtymäkö paranee pakkohoidolla? Suu kiinni, huivi pois ja kurssille mars!
PoistaPakko on joskus alistetun puolella.
PoistaTukholman-syndroomaan auttoi shokkihoito, se parannettiin poliisin kyynelkaasuhyökkäyksellä pankkiin, vaikka panttivangit - neljä pankkivirkailijaa - vastustivat poliisia ja puolustivat kaappajaansa. Samoin teki Patty Hearst, rikas kidnapattu perijätär, joka aluksi vastusti poliisia.
Kommenttisi on ilkeämielinen ja olkiukko, joten epäilenkin nyt sinun olevan valepukuinen Mankemangi, jolla on porttikielto tänne. On ja pysyy, koetan jatkossa tunnistaa kalvavan olkiukkoilusi tarkemmin. Luulet ampuvasi ajatuksiani nurin, mutta et sinä ammu, vaan rakennat olkiukkoja, joita tussaroit lelupyssyllä.
PoistaKommenteistani ilmenee, että olen kasvatusoptimisti. Kielikoulutuksen tulee olla pakollista ja ehto tukien saamiselle. Opetuksen sen sijaan tulee olla hyvää, ystävällistä, laadukasta, opiskelijaa kunnioittavaa ja kuuntelevaa. Huiviakin saa Suomessa käyttää, ellei nainen itse halua ottaa sitä pois. Eli älä rakenna minusta väärää kuvaa, olkiukkoa.
Olennaista ei ole kielto, vaan valinnanvapaus. Valinnanvapauteenkin pitää kasvaa. Uudessa kulttuurissa se sujuu paremmin kuin vahoillisessa.
VastaaPoistaHuivinkäyttökielloilla on hyvä tarkoitus, enkä tuomitse niitä ehdottomasti, koska en itse pidä huivinkäyttöä uskonnon sakramenttina.
Huivin käyttöä perustellaan Koraanin määräyksillä, mutta todellisuudessahan huivin käyttö perustuu uskonoppineiden tekemiin tulkintoihin Koraanista.
On myös niin, että naisen alastomuuden ja naisen paljaan ihon peittäminen ei islamissa liity ainoastaan miesten läsnäoloon, vaan naisen on pukeuduttava myös näkymättömien henkiolentojen, jinnien varalta. Naisten peittävä pukeutuminen on uskonoppineiden mukaan tarpeen miesten kiusauksen välttämiseksi. Se on myös naisille annettu Jumalan rangaistus.
Itse erotan siis mieluusti toistaan islamin uskon ja islamin kirjojen tulkinnan. Tällä perusteella peukut huivikielloille, joskin sen voisi esittää kouluissa kasvatuksellisin keinoin: täällä ei ole pakko pitää huivia, vaan voit vaikka urheilla ilman huivia. Tämä vaihtoehto kerrotaan myös vanhemmille: tämä on meidän koulumme tapa, näin meillä Ranskassa toimitaan.
"Huora" on luultavasti yleisin haukkumasana, jolla minun kouluni kiukustuneet lapset nimittelevät tyttöoppilaita ja naisopettajia. Kiukustuneen sukupuolesta ja etnisestä alkuperästä riippumatta.
VastaaPoistaHomo ja huora ovat yleisimmät graffitit yhden vanhan paviljongin kyljissä, kun olin sitä valokuvaamassa.
VastaaPoistaYritän sanoa yllä sitä, että olen kasvatusoptimisti suhteessa musliminaisten orjuutuksen lopettamiseen. Tervehdin ilolla naisten omaa heräämistä Iranissa, sillä muutoin tie valinnanvapauteen on pitkä. Prosessi on käynnissä, ja kun se tapahtuu omaehtoisesti, se on syvintä.
VastaaPoistaEmme voi kuitenkaan ummistaa silmiämme, sillä muslimit ovat tulleet luoksemme, länteenkin, ja mikä järkyttävintä: ellemme eväämme väräytä, keskiaika musliminaisten keskuudessa pysyy ja pysyy ja pysyy...
On meillä oikeus, Noora, sotkeentua muiden maiden sortaviin tapoihin, ja oikeastaan se on velvollisuutemme, vaikka myrskyn silmässä olevat eivät sitä itse näkisikään.
PoistaParhaiten se tapahtuu opastamalla, kasvattamala ja valistamalla alistavien kulttuurien kansalaisia, kun he tulevat maahamme nauttimaan sen hedelmistä ja turvasta. Parhaassa tapauksessa se on aina vasta uusi, kasvava sukupolvi, joka oppii pois sortavien rakenteiden alta seuraamalla ympäristöään, elämällä erilaisessa kulttuurissa.
Tämä tapahtuu parhaiten kielen avulla. Mitä paremmin osaa uutta äidinkieltään, sen paremmin pystyy pitämään puoliaan ja elämään itsenäisesti, lukemaan ja oppimaan asioita, elättämään itsensä. Tästä kumpuaa itsekunnioitus ja ihmisarvo.
Luultavasti olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että alistetussa asemassa olevia ihmisiä olisi hyvä auttaa. Mutta millä keinoin? Kielikoulutus on taatusti tärkeää, kuten Iines sanoo, mutta jo sellaiseen pääseminen voi olla hidasta - kielitaidon saavuttamisesta puhumattakaan. Opetuksen laadussa ja pysyvyydessä on kuulemani mukaan paljon vaihtelua.
PoistaPakottamis- ja sekaantumisasiasta olen Nooran ja Letin linjoilla, mikäli tulkitsen ne oikein. Takavuosina, kun koulun ja kodin yhteistyötä (siis kaikkien kotien, ei vain maahanmuuttajien kotien) alettiin tarmokkaasti painottaa, oli paljolti vallalla sellainen asenne, jota ehkä voisi luonnehtia noilla Iineksen käyttämillä sanoilla: opastaminen, kasvattaminen ja valistaminen. Koulut ikään kuin asettivat itsensä kotien yläpuolelle, ja opettajat kertoivat vanhemmille, miten niitten lasten kanssa oikein pitäisi toimia. Tämä on toki karkeistus. Sittemmin erityispedagogiikan kirjallisuudessa on alettu puhua enemmän aidon dialogin puolesta. Kysytään vanhemmilta, mitkä asiat toimivat ja mitkä sitten taas tuntuvat hankalammilta. Kuunnellaan, etsitään vahvuuksia, ei asetuta yläpuolelle, mietitään ratkaisuja yhdessä. Tämä on varmaan positiivisen pedagogiikan nostattama ihanne. No, käytäntö saattaa monissa kouluissa olla kaukana tästä.
Opastuksen ja holhoamisen raja on hämärä. Minusta on tärkeää, että maahanmuuttajaperheitä "opastaessamme" emme asetu lähetyssaarnaajiksi, jotka kaikessa tietävät, mikä on oikein. Väkivalta ei liene milloinkaan oikein, mutta muussa on jo keskusteltavaa.
Suuntaankin kielikoulutuspuheeni ylemmälle maksavalle ja järjestävälle taholle, opetus- ja sisäministeriöön saakka, koska siellähän ne rahahanat ovat auki.
PoistaEn tarkoita syyllistää tulijoita, vaan päinvastoin, tämä on luottamuksenosoitus, koska uskon heidän kykyihinsä ja siihen, että he eivät ole suvaittavia holhokkeja. Kun vastuuta antaa ja edellyttää ihmiseltä paljonkin, se on ihmisen arvostamista.
Miesten koulutus on suurempi murhe, sillä heidän taskuissaan on naisten kohtalo ja kohtelu, sekin, päästetäänkö nainen koulunpenkille. Miten saada perinteinen uskonkiihkoinen muslimimies ymmärtämään se, että täällä ei olla vääräuskoisia, vaan toisuskoisia. Tässä avainkysymyksessä lepää paljon.
On mahdollista, että tarvitaan myös sanktioita, rajoja, esimerkiksi naisten ihmisarvon paluattamisprosesseissa. Kaikki ei voi olla vain ilmaista rahanjakoa, jota mies sitten hallinnoi. - Näin me teemme Suomessa, on käypä lause mullitteville miehille. Ota tai jätä.
Minä olen pakottamisen linjalla maahantulijoiden suhteen siis kielikoulutukseen ja kotouttamiskoulutukseen menosta. Hyvästä osaamisesta voisi saada bonuslisän.
PoistaTämä lisää mitä todennäköisimmin miesten halukkuutta päästää nainen koulutuksen pariin. Raha on hyvä houkutin.
Kannattaa huomata, että en esitä huivikieltoa Suomeen, joskaan en vastustaisi sitä, jos sellainen tiettyihin töihin tai paikkoihin tulisi.
Ylipäänsä tuen kaikkia niitä toimia, joilla naista koetetaan totuttaa itsenäiseen ihmisarvoon. Minusta liiallinen ymmärtäminen tässä asiassa ei ole ihmisarvoa kunnioittavaa, vaan sataa lähinnä auttajien omaan laariin. Ei kukaan halua olla suvaittava ja autettava holhokki. Luottakaa musliminaiseen! Hän on vapaa vasta silloin, kun häntä ei suvaitsemalla suvaita.
Omien havaintojeni ja kohtaamisteni perusteella uskallan sanoa, että maahantulija, vaikka olisi nähnyt isoäitinsä päätä leikattavan, ja ehkä juuri siksi, on vahva ihminen, jos hänen annetaan olla antamalla hänelle vastuita ja velvollisuuksia, kuten kelle tahansa.
Kukkeimman nuoruuteni vuosina Tukholmassa tunsin muutaman iranilaisenkin - kaikki kyllä miehiä, poikamiehiä. Poikkeuksetta he olivat fiksuja, sivistyneitä ja suvaitsevaisia ihmisiä, maallistuneita muslimeja.
PoistaHesaan muutettuani muutama kävi alkuvuosina luonani kylässäkin. Se väheni ja viimein loppui, kuten monen suomalaisenkin kanssa, kun aloin viettää lapsiperheen elämää. En edes tiedä ovatko he yhä Ruotsissa vai palanneet Iraniin, kuten aikoivat.
Pointtini on, että kun tunsin näitä fiksuja iranilaisia, niin ihmettelen todella, miten se vanhoillinen pappiskööri on siellä yhä vallassa!
Mutta samahan se on venäläistenkin kanssa. Ihmisinä he ovat fiksuja ja rauhantahtoisia, mutta valtiona fasistinen valehteleva rosvojoukko.
VastaaPoistaMyös kuvakerronta oli se perinteinen. Jonkin verran parannusta oli taidossa piirtää suihkuava pippeli. Noh, uutuutena olivat myös tappo- ja murhalauseet, kill ja hang osattiin hyvin.
PS Ja se paviljonki oli yritetty polttaa, mutta siihen taidot eivät riittäneet, vain pilarit mustuivat.
Kyllä. Kyllä olen käynyt usein lukemassa ajatuksianne, ihmetellyt niiden moninaisuutta ja ihallut kykyänne puhua oli asia mikä tahansa. Olen jopa yrittänyt ottaa osaa keskusteluun, mutta huomannut etten osaa puhua uskottavasti. Olen jopa löytänyt itseni paikasta "ei kai se juksaa meitä?", "ei varmaan kuitenkaan" Olen jokus, niin kuin juuri nyt, liiankin rehellinen. Saatan puhua jotain, mistä ei ole tapana puhua. Sen voin sanoa, mutta en voi sitä mitenkään todistaa. Ajatukseni ovat lentävää laatua, enkä aina hallitse niitä. Älkää nyt liikaa suuttuko tästäkään, mistä nyt puhun, pyydän. Olisi mukava, jos olisimme ystäviä, vaikka kuinka ajattelisimme asioista eri lailla. Enkä olisi liian himmeä puhuisin selkeämmin. (Esim. olen ollut johtaja. Olisin voinut kirjoittaa, olen ollut erään koulunjohtaja.)
VastaaPoistaLiisu, en muista koskaan kenenkään syyttäneen sinua mistään, vaikka itse usein epäilet itseäsi. Päinvastoin, olen huomannut, että saat paljon kannustusta ja rohkaisua silloin, kun ilmaiset epävarmuutesi.
PoistaLuottaisit nyt vain itseesi. Olet hyvä, suorastaan loistava kirjoittaja, joten anna palaa vaan äläkä ajattele, mitä sinusta ajattellaan. Ja koulunjohtaja on tietysti johtaja. Hänellä on iso organisaatio johdettavana. Tästä olisi kiva kuulla enemmänkin.
Tuossa yläpuolella oleva teksti pyytäisi eteensä ensin: Taas kerran olen samaa mieltä Iineksen kanssa.
PoistaNo niin, minä ehdin tuohon rakoon lätkäistä kommenttini, mutta kiva kuulla että olet samaa mieltä. Ei tarvitse, mutta saa olla.
PoistaIhan kuin olisin kerjännyt itselleni kiitosta. Olen minä kauhea. Kiitos kuitenkin, Iines.
PoistaNo mutta Noora, onhan se hyvä, että tunnistat kadulla ja tilaisuuksissa poliisin asusta, ja samaten nuo muut. Liperikauluksisen luokse voi mennä kohdatessa, jos on hätä tai suru. Katolisten rippi hoitaa paitsi taivaspaikan varmistusta myös mielenterveyttä. Pelastusarmeijalaiselle voi mennä antamaan roponsa, kun näkee sellaisen.
VastaaPoistaJa käsittääkseni virkapuku ei ole aina pakko. Voit lisäksi valita ammattisi. Ja voit päästä pois ammatista, jos puku kiristää.
Olen bluesdiggari ja elinikäni vanhan rokin ystävä. Vanhemmiten olen huomannut myös humpan hienouden. Ihana Irja kirjoitti myös blogia, vähän olen viime aikoina tsuugaillut mitään.
VastaaPoistaJuurimusiikki on se sana, sitä diggaan aivan sikana.
PoistaIhanaa saada Rikusta elonmerkki! Tätä juurimusiikkia, jonka termin tarkistin Googlesta, kuunneltiin muinoin suurella ihastuksella: Pete Seegeriä, Peter, Paul & Marya, Bob Dylania ja vaikkapa Joan Baezia ynnä muita.
PoistaMutta tämän minä tarjoan teille sunnuntain aamupalaksi elämäänne riemastuttamaan. Kun ennen sai sanoa suoraan:
https://www.youtube.com/watch?v=LxZV43OrwpI
Kiitos, ihana, Rakas, Iines! - Minä elän, sanoi Aleksis Kivi.
PoistaOle hyvä! Vaan tänään alkaa suomalaisen kananmunan viikko. Mene sinäkin, Riku, munalla töihin. Minä menen munalla pihalle. Ihan oikeasti, teen tänään lounaaksi munakkaan, yrteillä ja paahtoleivällä.
PoistaHyvä kysymys. Arvelisin, että voi olla niin, että tämä feministinainen oli puuhanaisten joukossa, ja oli etukäteen sovittu, että hän puhuu toimittajille. Voi olla toki toisinkin. Toimittajana olisin itsekin haastatellut iranilaista naista. Uskon, että jos iranilainen nainen on Suomessa, hän osaa jonkin verran ainakin englannin kieltä. Ainakin nämä reippaat aktiiviset naiset.
VastaaPoistaTuo iranilaisten naisten hiustensa leikkaaminen on tehokkaan tuntuinen ilmiö. Siinä näytetään selvästi se, että naisella on ihmisarvo, nainen määrää itse omasta päästään ja kehostaan.
Ruotsissa on selkeästi saatu tarpeeksi hallitsemattomasta katuterrorismista, jossa on saanut surmansa sivullisia viattomia ihmisiä, pikkulapsiakin. Valtaisa maahanmuuttajien määrä on suistanut myös koulut ahdinkoon, opettajia on vaikea saada virkoihin kouluihin, ja heitä on koetettu hakea jopa eri maista, kuten meillä sairaanhoitajia yhteen aikaan. Tämä kaikki kurjuus näkyy oikean laidan vaalivoittona.
VastaaPoistaSama oikeiston nousu taitaa olla edessä useassa Euroopan maassa, meilläkin keväällä. Itse en usko silti mihinkään fasismiin, se on äärivasemmiston retoriikkaa, vaalipelottelua. Saman tason pelotteluasia kuin se, että sosialidemokratiassa uhkana on sosialismi.
Italiassahan fasismi on syntynytkin, joten juuret ovat lähellä, jos puhutaan äärilaidan oikeistosta. Tavallaan luonnollista. En silti usko, että vanhan fasismin keinoihin enää turvaudutaan. Entiseen ei ole Euroopassa varmaan edes halua palata.
PoistaErikseen vielä tästä Italian vaalista huomio, koska luin vasta nyt aamusella tarkemmat uutiset maan tilanteesta.
VastaaPoistaIhan se vaan, että nytpä saadaan melko varmasti taas kaunis nuori, muutaman vuoden Marinia vanhempi naispääministeri Eurooppaan. Saapas nähdä, saako hän Italiassa samanlaisen hurmion ja silkkihansikaskohtelun aikaan kuin meillä Marin. Kaikki kritiikki Marinia kohtaan kun tuppaa meillä olemaan "ajojahtia", ja tietysti täysin ansaitsematonta.
Valta vaihtuu vastakkaiseen suuntaan aika ajoin, kautta historian. Koskaan ei taida olla hyvä. Ei ole hyvä jakaa rahaa liikaa, ei ole hyvä olla jakamatta.
VastaaPoistaLopulta kyse on tosiaan aina vallasta ja hillotolpasta. Jospa keskustakin älyäisi ottaa pesäeron peesaajan asemastaan ja nousta itsenäisesti puhumaan omista arvoistaan, jos niitä ylipäänsä on. Vaan todennäköisesti se on seuraavankin hallituksen liima, kumartelijapuolue, jotta saadaan kasaan jonkinlainen enemmistöhallitus ja ikioma hunajakeko.
Vihannes Jorolainen, Karjalan poikii Viipurin takkaa, sen Keskusta-nimen kai keksi.
VastaaPoistaNyt siis Noora ehdottaa, että nostaakseen kannatuksensa ja merkityksensä vanhalle mahtitasolleen, puolueen pitäisi palata Maalaisliitoksi.
No perkele, minä olen samaa mieltä!
Vaaleihin mentäisiin ikivihreällä sloganilla "Näihin nojaa Maalaisliitto" - kuvituksena budjettikirja ja nojailun kestävä talikko.
VastaaPoistaKeskustahan voisi mainiosti ottaa hiukan oppia vihreältä aatteelta ja korostaa luonnonmukaisuutta ja ilmastomyönteisyyttä ja edistyksellisyyttään viljelykasvien torjuntamyrkkyjen laukkauttajina ja Itämeren pelastajina.
Vasemmistolta voisi ottaa joitain sloganeita köyhän auttamiseksi: pienkanaloijan ahdinkoon joulusatanen ja vappusatanen pihattokarjan pitäjien hyväksi yms.
Ja perussuomalaisilta tietenkin isänmaan ja kotimaisuuden liputtaminen. Tarvittaessa jopa koti ja uskonto, ei fundament.
Eikös se ole tässä?
Poikkean aiheesta sivuun, en malta olla hiljaa tässä kouluasiassa.
VastaaPoistaEspoossa on nimittäin koulu, jossa inkluusion sanotaan onnistuneen erinomaisesti, jopa niin, että inkluusioluokalle haluavat kaikki oppilaat.
Inkluusiohan on siis sitä, että kaikenlaisia oppijoita opetetaan samassa tilassa yhtaikaa, sekä diagnoosia vailla olevia että erilaisilla diagnoosilla varustettuja erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita. Meidän ei tule unohtaa sitä tosiasiaa, että kouluista muodostetaan Suomessa kokonaisvaltaisia hoitolaitoksia, joissa kukaan ei ole erilainen eikä ketään leimata. Ihmisarvo on rikkumaton ja eheä.
Noh, lukiessani juttua espoolaisesta koulusta ilmeni, että luokassa on aina yhtaikaa kolme opettajaa, eli tämä on ihanteellinen resurssi, joka tulee varata luokan kuin luokan opetukseen.
Kolme opettajaa, yhtaikaa, samassa luokassa. Kyllä, luit oikein. Laske itse, mitä tämä inkluusio kustantaa ja montako virkaa tulee perustaa, jotta espoolainen idealismi onnistuu.
Haloo, Li Andersson! Onko siellä ministeriössä kukaan hereillä?
PoistaOPH:n eli opetushallituksen porukka koostuu propellipäistä, sanoin jo silloin, kun meille uudistettiin jatkuvasti koulutusta, jo ennen vuotta 2005, jolloin jäin tk-eläkkeelle.
Me jouduimme työskentelemään päiväkaupalla, kun piti mm. kirjoittaa kaikki opetussuunnitelmat itse, uusiksi, jokaisesta oppiaineesta ja kurssista. Tavoitteet ja sisältö ja keinot, kymmenistä kursseista. Lisäksi piti jokaisen kurssin kohdalle kirjoittaa, mitä opiskelijan tulee osata, jos hän saa kiitettävän eli 5:n, mitä pitää osata, jotta osaaminen on tasolla 4 ja 3 ja 2 ja 1. Se oli helvetillistä sanojen pyörittämistä.
Hei Iines ja Noora ja kaikki te muut! Luin juuri koettaen keskittyä Iineksen ja Nooran keskusteluun ihmisten elämisestä yhteiskuntana, jossa jokaisella olisi hyvä olla ja jossa yhteisvoimin yritetään pitää yhteiset asiat toimivina ja sellaisina, että jokaisen on oltava mukana jokapäiväisen leivän hankkimisessa ja sen varmentamisesta saamisen suhteen. (Olinko oikeassa? En varmaan sinne päinkään!)
VastaaPoistaOlen erityisen heikko kaikkien omien asioiden, jotka liittyvät elämiseen ja hyvinvoimisen pohtimiseen toisten ihmisten joukossa, ajattelussa. Ne eivät kiinnosta minua ja ehkä siksi en edes ajattele niitä. Asiat ovat niin kuin ovat. Saavat olla. Oikein vai väärin? En kaipaa muutoksia elämääni. Ne ovat paremmin kuin voisivat olla. Mistä minä valitaisin?
Tilanne sama kuin lapsena. Puhuttiin synnistä. Sanottiin ettei syntiä saanut tehdä. Ei pääse taivaaseen jos tekee syntiä. Mutta jos pyytää anteeksi Jumalalta, hän antaa anteeksi ja pääsee taivaaseen. Ongelma oli minulla se, että en tiennyt mitä synti on. Olinko siis syntinen, kun en edes tiennyt, mitä se on. Olin mahdottomuuden edessä. Pyysin Jumalalta että hän panisi minut tekemään syntiä että tutustuisin siihen ja voisin tehdä sitä päästäkseni taivaaseen.
Jos jo ihan lapsesta olen kokenut mahdottomuuksia, kuinka en niitä nyt kokisi?
Hei Liisu! Mikään maailmassa ei ole ehdotonta, ei edes se, että "jokaisen on oltava mukana jokapäiväisen leivän hankinnassa".
VastaaPoistaSanoisin omana ajatuksenani sen, että jokaisen on oltava, mutta - kunkin kykyjensä ja tilanteensa mukaan. Tilanteita on erilaisia, ihmisiä on erilaisia. Eivät kaikki kykene, on jumalanhulluja, ja tämän sanon rakastavassa mielessä hyväksyen sen jumalanhulluuden. Ja on puolisoaan tukevia ihmisiä, jotka tukevat sitä yhteistä leipää olemalla kumppaneita. Se riittää hyvinkin, sillä onhan se puolisous tärkeää kummallekin. Tämän huomaa, jos menettää puolison. Koko elämä voi romahtaa, uskon.
Synti on minulle asia, jota en pelkää ja josta minua ei ole peloteltu. Koulussakaan en pelännyt syntiä, vaan maailmanloppua, ja tämä tuli uskonnonopetuksesta ja yhden saarnaajan vierailusta oppikoulussa. Hän manasi helvettiä meidän oppilaiden päälle, jos emme tee kääntymystä. Kovasti mietin, miten se kääntyminen tapahtuu, mutta ei se minulta onnistunut, vaikka luin jonkin aikaa Raamattua alleviivaten. Luovutin ja jäin odottamaan taivaallisen sotaväen laskeutumista tuomitsemaan maata ja maan asukkaita.
Väärä aika ja väärä paikka. Minulla kaikki menee aina pieleen,
VastaaPoistaOlemme tänään muuttaneet kaupunkiasuntoon. Odotamme vieraita. Niiden piti tulla klo kahden maissa. Ei ole ovikello soinut. No, ei se haittaa. Herkkuja pöydässä. Kyllä tästä selvitään.
"Hei! Kuuluu toiselta laidalta huonetta. "Täällä lukee: tavataan sitten 3.päivä lokakuuta!" Ai. Miten mukava Meilähän on siis
... paljon aikaa tehdä omia asioita.
VastaaPoistaJa saatte syödä herkut itse...
VastaaPoistaKyllä, Se tuli kuorolausuntana!
VastaaPoistaPuhallamme yhteen hiileen. Kunnioitamme toinen toistamme. Silitämme toistemme hiuksia. Sanomme aina aamuisin toisillemme; Good Morning, my Darling!
Olemme kunnon kansalaisia. Emme äänestä ketään vaaleissa, sillä voi olla väärä kohde.Parasta kaikesta on kuitenkin se, että kolmastoista päivä joka kuussa potkaisemme toistamme ja syljemme toistemme perään. Se kumpi sylkäisee kauempaa ja pitempään on voittaja! Olemme hyvässä huudossa molemmat.
Kilpailua koko elämä. Niin hyvässä kuin pahassa.
VastaaPoistaTuo on niin totta äänestyksestä: kohde voi olla väärä. Poliitikkoja ei tunne tarkkaan, kenenkään rehellisyydestä ei voi olla varma.
VastaaPoistaHienoa, että potkaisette toisianne, luultavasti pyllyyn. Ja tuo sylkyhomma on täälläkin tuttua. Juuri pari päivää sitten olin auronratissa näissä maalaismaisemissa, kun musta kissa juoksi tien yli. Sylkäisin kolme kertaa ppthyi pthyi pthyi. Varmaan kannatti.
Kyllä minua nauratti, kun luin kommenttisi. Sitä minä yritinkin, saada iloa tähän kummalliseen maailmaan, jossa ihmiset puurtavat hiki hatussa tavoitteena onnen tunne. Mistä sen saa? Voi kun tietäisi! Joskus, silloin tällöin minut saattaa yhtäkkiä vallata merkillinen hyvänolon tunne kun katson ikkunasta yön yltään varistanutta aamumaisemaa, joka on muuttumassa päiväksi. Minkähänlainen päivä tästä tulee? käväisee mielessä. Ja mikä on oma osuuteni sen saattamiseksi hyväksi tai ainakin miellyttävämmäksi kuin eilinen oli? Pitääkö minun hymyillä koko päivä? Itsestänihän se riippuu, olen huomannut. Jos hymyilen, minulle hymyillään. Jos olen ystävällinen, minulle ollaan ystävällinen. Jos autan toisia, minua autetaan, etc. Mitenkä jaksaisi olla kaikkea tuota. Hyvä ja ystävällinen? - Naapurin rouva tuli vastaan tiellä. Oli menossa töihin päiväkotiin. Ajattelin lapsia siellä. "Lapset odottavat siellä teitä, kun olette ystävällinen ihminen. He osaavat varmasti arvostaa ystävällisyyttänne!" Hän nyökäytti päätään, ja jatkoi matkaa päättäväisen näköisenä. (Siltä minusta näytti.)
VastaaPoistaNäin minä yritän parantaa maailmaa, vaikka itsessäni olisi aivan tarpeeksi tekemistä.
Harmi, en huomannut ohjelmaa, joka varmaan oli aika napakkaa suoraaan sanomista, arvelen. Tontti sanoo nykyään hyvin reippaasti, samaten Ukkola.
VastaaPoistaKiinnostaisi tietää, mitä Tontti sanoi sananvapaudesta.
VastaaPoistaNäen tämän ilmiön kapeutumisena, ahtautumisena, sievistelevänä hupsuutena, teeskentelynä. Siis hyvin negatiivisena asiana, vaikka ymmärrän sen tarkoituksen suojata heikompana pidettyä ihmistä.
Tarkoituksessa ei ole mitään pahaa, siitä ei ole kahta sanaa. Keinot vaan ovat väärät ja johtavat entistä suurempaan ihmisten jakaantumiseen ryhmiin, rotuihin, asemiin. Ne johtavat teeskentelyyn etenkin silloin, jos halutaan muuttaa taideteoksia, välttää tiettyjä sanoja ja ilmaisuja - aivan kuin Molieren Sievistelevissä hupsuissa.
Tontti on ennenkin puhunut sananvapaudesta. Hyvä kun kaikki eivät ole poliittisesti korrekteja. Itseäni harmittaa medioista eniten ehkä Yle, joka on kaventanut sananvapautta poliittisessa korrektiudessaan. En haluaisi tukea tätä ilmiötä verovaroillani.
Noora, Noora, on hyvin vaikea, ellei peräti mahdoton päästä nyt ajatustesi sisään. Putin on saanut olla ihan rauhassa maineen ja mantuineen, kunnes hän ryhtyi jahtaamaan Ukrainan kansaa ja maata. Putin on jahtaaja, paha ihminen, joka uhkaa koko maapallon ihmisiä ydinaseilla. Halojata, halloo nyt.
VastaaPoistaNoora, en leimaa sinua väärinajattelijaksi, koska mielestäni väärää ajattelua ei ole, termi on mahdoton.
VastaaPoistaUskon ja tiedän, että olet sydämellinen ja lämmin ihminen ja sinulla on perusteesi kannallesi puolustaa Putinia, jossa minä sitten taas näen alkavan diktaattorin elkeitä. Koetan vain päästä ajatustesi sisään. Niin kauheita asioita tapahtuu Ukrainassa, ettei niitä pysty enää lukemaan. Joukkohautoja, kidutettuja omankin kansan sotilaita, ja nyt uusin uutinen: Venäjä värvää nyt heikoimpia jäseniään tykinruoaksi Ukrainaan. Vankeja, mieleltään sairaita. Tämähän on taas jälleen kerran rikos ihmisyyttä vastaan.
Vaan mielenkiintoinen on mediassa uusi kuuma peruna: perussuomalaisten ohjelmaansa julkistama ruotsin kielen pakollisuuden poisto. Aika ajoinhan tämä teema on putkahdellut esiin, mutta nyt se on selkeästi iso teema vaaleihin.
VastaaPoistaAsia sinänsä ei minua liikuta kovastikaan. Olen vain huvittunut yhdestä seikasta, eli siitä, miten perussuomalaisiin on iskenyt jonkinlainen woke-henkinen intersektionalismi, kun puolue syyttää näitä pakollisia ruotsin kielen opintoja suomenkielisten minäkuvan ja kielellisen samaistumisen häiritsemisestä. Tälle ilmaisulle on pakko hymähtää.
Voi, Noora. Olen ihmetellyt keskustelutaitoasi kun teillä oli tuolla taaempana Iineksen kanssa mielipiteiden vaihtoa, jota ei voinut olla ihmettelemättä. Kumpikin teistä osasi puhua hienosti oman näkemyksensä puolesta. Minusta tuntui, että siinä olisi kaksi kelvollista naista kansanedustajaksi. Tietoa tuntuu olevan ja taitoa olla sotkeutumatta puheeseensa. Täällä puhuminen ei varmaan kovin paljon pääse leviämään niiden henkilöiden tietoisuuteen, jotka asiaa eteenpäin työntäisivät. Mutta hyvä näinkin. Parempi kuin ei mitään ajattelun aihetta kenenkään korviin lennähtäisi.
VastaaPoistaLiisu, kivahan asioista on keskustella. Olen aina ollut pohdiskelija, ja tämä Pohdiskelija olikin ensimmäinen nimimerkkini, kun ensimmäisen kerran uskaltauduin kirjoittamaan ajatuksiani Helsingin Sanomien silloiselle aloittelevalle Nyt-keskustelupalstalle. Siellä erkanin jaloihin sfääreihin huutokuoroista.
VastaaPoistaRuotsissa oli juuri tapahtunut kunniamurha, joskus vuonna 2002, maahanmuuttajamies oli murhannut tyttärensä, jolla oli ollut suhde vääräuskoiseen ruotsalaispoikaan, jos oikein muistan. Ja keskustelijat olivat tietysti raivona miestä vastaan, mikä on aivan oikein.
Jostain syystä olin näkevinäni kuitenkin miehen uhripuolen ja aloin puolustaa häntä vertaamalla tekoa antiikin tragedioiden läheismurhiin, isänmurhiin, äidinmurhiin, lapsimurhiin, en enää muista nimiä, joita heitin. Raivo suuntautui nyt minuun ja minähän taistelin sanansäilällä oikein kunnolla kuin antikin sankari itse. Hyvää harjoitusta. Vaan tuo kuvio näyttää minulla säilyneen: tarve nähdä huutokuorojen kohteessa ihminen. Oli se sitten vaikka Teuvo Hakkarainen.
Olen (taas) samaa mieltä. En usko että niin pahaa ihmistä ei löydy, jossa ei jotain hyvääkin ole. Sitä ei vain aina huomaa. Eikä viitsi edes etsiäkään.
PoistaTässä kohdin on hyvä vähän hurskastella. Viittaan jälleen uskonmaailman Jeesukseen, joka ei ollut niiden puolella, joilla jo on puoltajansa, vaan niiden, joita kukaan ei puolusta, eli murhaajien ja persujen. Tämä ei tarkoita murhaajan eikä persujen tekojen hyväksymistä eikä paapomista, vaan sen tunnustamista, että ihmisyys on raadollisuutttakin.
PoistaAntiikin sankareista Jupiteriin, joka loisti erikoisen suurena viime yönä eteläisellä taivaalla. Luulin ensin, että on kuutamo.
VastaaPoistaOlisipa oikein hyvä kaukoputki, jolla voisi katsella tähtimuodostelmia ja etsiä niitä avaruudesta. Voisi saada hieman mittasuhteita kaikenlaiseen maalliseen kähmintään, jota täällä harrastamme.
Minäkin katselin sitä eilen illalla pimeältä mökkilaiturilta. Suuri ja mahtava se oli.
PoistaYöllä heräsin ja Orionin vyö hehkui suoraan etelässä.
Mitähän näistä taivaan merkeistä pitäisi päätellä?
Noh, oraakkelina sanoisin, että Orionin tähtikuvio on nyt niin kallellaan Aurinkoon päin, että kaasuputki ainakin vuotaa Itämereen, venäläisten tulo ja kauttakulku Suomeen jatkuu 17000:n henkilön vuorokausivedolla ja maanmyynti itäisille kansoille sen kun jatkuu, hallitus on hipi hiljaa, ja sisäministeri haukottelee että jaa, voisihan sitä aitaa itärajalle ainakin harkita. Valtakunnassa kaikki siis hyvin.
PoistaTähtiä osaan lukea kuin avointa kirjaa. Orion viestitti, että pahuuden valtakunta on viimeinkin pienittävä pieniin osiin ja lopetettava sen satoja vuosia jatkunut terrori. Lisäksi Orion ilmoitti, että kommunistijohtaja putin kuolee kohta ähkyyn.
PoistaLisäksi Orion kiitti putinia Marxin teorian lopullisesta toteuttamisesta ja todellisen kommunismin toteuttamisesta viimeinkin. Kommunismin keskeinen sisältöhän on: runsaasti rahaa, valtaa ja murhaamista, muilla (kapitalisteilla) ei mitään.
PoistaVielä näkyy tähdistä karmaiseva rajaloukkaus: seitsemän koiraa on juossut itärajan yli Venäjälle ja oleskellut siellä pidempiä aikoja. - Hurtat kiinni, varoittaa tähtikuvio, tai naapurimaa syyttää meitä Mainilan haukuista ja tulee kertomaan sen ihan itse.
PoistaÄlä katsele tähtiä. Anna niiden olla.
PoistaTai tähdet katsovat sinua takaisin. Et kestä sitä.
Kansalaisadressin vaatimat 50.000 allekirjoitusta on nyt täyttynyt. Kyseessä on venäläisten maahantulon ja kauttakulun estäminen Suomen kautta. Asia menee eduskuntakäsittelyyn, vaikka asiaa kai siellä jo käsitellään.
VastaaPoistaOn aika kummallista, että Suomi vetkuttelee päivänselvää asiaa. Taas tutkitaan ja mietitään ja käännellään pykäliä ja pykälien pykäliä. Varmaan tilataan tämänkin jälkeen joku emeritaprofessori antamaan lausuntoa, että ei rajaa voi sulkea, koska venäläisten ihmisoikeudet.
Minun mielestäni voi, koska kyseessä on force majeure - tyyppinen tilanne. Euroopassa on sotatila ja laaja sodan leviämisen uhka.
Täydennän uhoani sen verran, että ns. humaanitaarinen turvapaikanhakuoikeus ja lähisukulaisten oikeus tulla perhettään tapaamaan toki saa säilyä.
PoistaNo näinhän se perheen tapaamisoikeus säilyi. Rajat ovat osittain kiinni, ja arviointien mukaan aika väljät. Katsellaan.
PoistaNyt veli venäläinen pääsee länteen enää Norjan Storskogin kautta.
Poistahttps://thebarentsobserver.com/en/borders/2022/09/storskog-now-only-land-border-europe-open-russian-tourists
Aiheellisuutta ilman uutisuutta mutta avaruutta ja älyllistä elämää kommentoiva Pekka Ylen kolumnissaan on saanut aikaan jo 294 keskustelunpytkähdystä. Hyvä meidän puoli.
VastaaPoistaAihe on EKn kampanja joka tyypillisesti vajaaälyisille kusettajille on kopioinut ja raiskaa pippeli kierossa oksanreiässä kitisten asian ensin lakiasiain prostituoiduilta tarkastettuaan Saarioisten Meidän äiti -mainoksia aidossa J. P. Morganin hengessä kärsä hinkalossa kurluttaen.
Uusliberaalit on kynnysmattoja meilläpäin.
Viisaampi vaikenee, vitut minä mikään viisas ole.
Siispä, miehen isännimi on sivuseikka.
Elsetten punapuseroisista pidä on se oleva Teidän ongelmanne, meidät löydetään helpommin syyspimeästä metsästä ja saadaan kyyti vaikka ilimatteeks hulipotkerilla koska me osataan heiluttaa (kts. äkkiä kys. leffa Veturimiehet heiluttaa ennen muita jos olet ahne).
P. S.
Pidä kiinni käsilaukustasi Tatjaana jos käyt sielläpäin veskissä. On yksiä mutta meitäpä on enemmän. Pekkana pärjää aina. Kot! Ei munailla. Lurahtaapi kuulkaa meidän valkopyykkipulveria muutemperkele herranterttujen aamiaisvelliin. Ylenannattaa se!
Tätäpä ei kaikki uskalla uutisoia, vaanpa voipi olla että luettuansa oivan kokomoskan tulee maitopyörästä pytikkä ja saa kuvan siitä kuinka piittaamatonta ja sodanuhan alla kehittyvistä katsantokannoista täysin rinnoin nauttien ryövärinkiilto silmissä kiiluen ähisevää pelleorkesteria kapellimestaroiva umpihullu on homman takana. Just niin, ei kukaan. Eihän sellainen ajatus ole tästä maailmasta. Vade retro, satanas!
On siinä kolumnin keskustelussa kyllä pontevaa luettavaa, ah nam.
Tällä on valtion takuu ja luvat kunnossa, ei tartte itteään mainostaa vaikka mieli tekis.
No jaa, hyvä Pekka Seppäsen kolumni, jonka luettuaan nyökkäilee, että noinhan se on. Vaan keskustelun (osan siitä) luettuaan ei enää tiedäkään, mitä mieltä on. Höpöhumanistille talouskolumnit ovat hepreaa.
PoistaYhdestä asiasta olen eri mieltä: opiskelu ei ole ilmaista, niin kuin sanotaan. Harva saa aikaiseksi tutkintonsa ilman lainarahaa ja työssäkäyntiä ynnä suuria uhrauksia.
Niinkin vielä ajattelen, että julkisen puolen rahoitus tulee verorahoista eikä mistään mystisestä valtion pohjattomasta kirstusta. Toivoisi hollia antavalle taholle.
https://yle.fi/uutiset/3-12640055
Tämä PePen kommentti on runoutta.
PoistaTäytyy nyt lukea se Pekan ylen erinomainen kolumni ja sitten uudelleen tämä PePen hersyvän monipattipolvinen taideluomus, jospa sen hienonhuo... ei kun -hienot nyanssit sitten avautuisivat paremmin.
Runous on vaativaa, nykyrunous vielä vaativampaa ja poliittinen PePe-runous ylväässä vaatimattomuudessaan ylittää käsityskykyni.
Puheko on siis taloudesta?
Pekka Seppäsen kolumni käsittelee Elinkeinoelämän keskusliiton mainosta "Meidän äiti tekee teidän äitien työpaikat.
PoistaPuhe on taloudesta, verotuksesta ja yhteiskunnan työnjaosta, siitä mikä on eri instanssien osuus. Eli Seppäsen mukaan EK halunnee kertoa, että ilman yritysten menestystä ei olisi julkisia palveluita ja että yrityksissä on tehtävä työtä, jotta valtion ja kuntien palveluksessakin voisi tehdä työtä.
- Mitä pitäisi ajatella mainoksen esittämästä väitteestä, että julkisten alojen palkat maksetaan (hyvien) yritysten veroilla, kysyy Seppänen.
Ja kyllä, Pjotr Puljunperän kommentti on silkkaa runoutta, kielen iloittelua, jota lukiessa nauttii kuin lukisi jotain vanhaa tuttua mestarisromaania, jollaisesta siinä on sävyjä. Huumorissa on kerrostumia pirullisista ruoskaniskuista tulisen polkan kautta levolliseen letkautteluun.
PoistaTäp! Et muka hoksannut Pelle Miljoonan kimmeltävännupeaa kauniinrohkeaa sukupolvivammoja tuottanutta iskelmälaulun partikkelin sijaintia kokonaisuudessa?
PoistaUusiks' meni...
Päästä irti isoveli.
Noh, Tatjaanan huivit on tutut, joskaan en diggaa road movie -elokuvista. Pelle Miljoonan partikkeli jäi kyllä huomaamatta, mistä syytän tietysti vain itseäni.
PoistaVaan kyllä teikäläisen tyylistä, vaikka olisit parikymppinen poju, mitä et ole, huokuu ikiaikainen maitopyörästä pytikkä - kansankielikin, tahdoit tai et. Ja aika tavalla on vaikutteita imaistu sieltä aiemmin mainitulta Markus Kajolta. Laajahko reviiri teikäläisellä.
No hö. Teos on tietenkin Täältä tullaan Venäjä. Hassisen kone. Rappiolla.
PoistaNyt sitä kulttuuria jumppahuiti enneki ollu ja palio maksaa ja kauan kestää.
Näitä ei muuten ole aivan kaiken helpointa laitella näihin jonkin verran menee mukamas työaikaa ilman hesaria ja olustelua koska tupakoi en enää.
..ja se oli pelleorkesteri. Sähköasentaja miljoona volttia jnpp. Petri Tiili. Niitä Lepakon alkuaikoja, tai oikeammin Liekkihotellin lopun jälkeisiä aikoja ja kopikättien ultrahuumoria. Sehän turmeltui ja se oli selvää kaikille että tulee pataan mutta otetaan ja annetaan, punk tasaa tilit. Olin näetsen streittari.
PoistaNäistä tämmöinen täti ei tiedä mitään, ts. streittarit ei soita mitään kelloa. Hassisen koneen nimi on tuttu, samaten Petri Tiili on kuultu ja Pelle Miljoonakin on laulanut jonkin kivan laulun ja naama on tuttu. Mutta siis eivät ole suosikkiagendallani alkuunkaan tämmöiset tyypit.
PoistaYlipäänsä jään ihmettelemään ihmisen halua kuulua johonkin leimalliseen ryhmään. Eikö se ole kauhean sitovaa ja raskasta? Rajat joka puolella umpikiinni? Pelkkä mielipidekin sitoo ihmistä.
PoistaJatkakka.
PoistaKts. ed. mielipide vrt. todellinen sitova ja raskas + tark. tosiasiat = lueksä ollenkaan näitä?
No ei olis tarttenu.
Asiaan mars.
Pjotr jne., nyt tulee sinulta niin vaikeaselkoista kommenttia, että vastuu tekstisi ymmärtämisestä siirtyy sinne tuottajapuolelle. Koetahan selkeyttää sanomaasi. Kun sataa, on hyvää tyyliä sanoa: Nyt sataa. ”Rem tene, verba sequuntur.”
PoistaHöh, miksen minä saanut tunnistaa Ismo Alankoa tuolta Pjotr P:n silkasta runoudesta? "Vitut minä mikään viisas ole" ja "Päästä irti isoveli".
PoistaTunsin kerran ihmisen, jonka puheesta en ymmärtänyt mitään parin ensimmäisen kuukauden aikana. Siksi opin roikkumaan kielikuvissa. Assosiaatioihin voi astua mukaan, vaikkei niitä käsittäisikään. Kommunikaatiota alkaa ymmärtää vasta jälkikäteen.
Niin että mitä sinulla tuolla nyt on, PeePee? On puolia: meitä ja yksiä. On valkopesua ja kuviteltu kapellimestari, umpihullu, jonka kai toivoisi olevan "homman takana". Aiheesta viis. Ehkä puhutaan Venäjästä, ehkä omasta sielunelämästä.
Lepakossako sinä olet nuorena pyörinyt, PeePee? Punkkarimenneisyyttä?
Kirjoitetusta sanasta puuttuvat kaikki eleet ja ilmeet, etenkin ne kuuluisat mikroilmeet, silmien tuikkeet ja vinot hymyt, jotka edesauttaisivat ymmärtämistä ja antaisivat viitteitä tulkinnasta, jos puhe on verhottua, kuten Pjotrilla. Mutta siis, mainio vuodattaja Pjotr on.
PoistaMinua kummallinen kummasti aina vetää. Järjellinen ymmärtäminen on yliarvostettua.
PoistaMuistat, Iines, varmasti takavuosien Homo Garruluksen. Minähän tapasin hänet kerran. Olimme pelaamassa biljardia. Hän oli luullakseni kuvitellut minut mieheksi. Minä taas olin kuvitellut hänet paljon oudommaksi kuin hän oli. Jutustelumme biljardin äärellä oli hyvin kohteliasta ja sievää. Oli aika tavallista ja mukavaa. Erotessamme vilkutimme toisillemme.
Minä ehkä niinä vuosina enemmän mietin, millaisia ihmisiä nettitekstien takana oli. Nykyään luen näitäkin juttuja kuin runoja tai katson kuin fiktiivistä sarjaa. En tiedä, onko se surullinen vai iloinen asia.
Muistan hyvin Homo Garruluksen, sillä hän oli ahkerimpia pitkien ja hyvin persoonallisten kommenttien kirjoittajia. Tiedän myös hänen oikean persoonansa, ja tiedän, että hän on (oli?) reaalissa selkeämpi. Lahjakas tyyppi, mutta myös Pjotrin tapaan vaikea ymmärtää tekstistä suoraan. En nyt muista, miksi hän jossain vaiheessa alkoi parjata meikäläistä. Sen tiedän, että blogimaailmassa oli jokin taho, joka esitti ja luuli minusta outoja asioita, joissa ei ollut perää. - Vaan se niistä ajoista. Blogimaailma on muuttunut lifestyleksi.
PoistaMinäkin muistan Homo Garruluksen. Välillä hän kirjoitti ihan ajatuksella, mutta sekavimpia paasauksia lukiessani diagnosoin mielessäni hänen olevan psykoosissa.
PoistaLuultavasti olin kerran samassa tilaisuudessa hänen kanssaan. Hän esitti innokkaasti yleisökysymyksiä ja äkkiä olin tunnistavani aiheista ja sävystä ja mielenjuoksuista HG:n.
Minäkin tiesin silloin hänen nimensä, mutta olen unohtanut. Suomenruotsalaisia kuitenkin.
Olin jo nauramassa, että miten kukaan voi luulla AEta mieheksi... kunnes muistin, että olinhan itsekin kahden vaiheilla hänen nyt tänne tullessaan!
Poista(Vai kirjoittelitko aluksi pitkäänkin anonyyminä?)
En ajatellut asiaa mitenkään tietoisesti, mutta välillä mieleeni nousi kuva sivistyneestä kultivoituneesta vanhastapojasta samettitakissaan kirjastossa lepotuolissaan konjakkia siemaillen, kommentoimassa myhäillen lapsellisuuksiamme.
Mutta hyvä näin. Oikeastaan minä tykkään tämän blogin naisista: niin erilaisia, niin fiksuja, niin ihania (perhana, taisin löytää sisäisen mikikseni...).
Ja Homo Garrulus ihaili suuresti Rauno Räsästä, joka taas diggasi enemmän Takkiraudasta, jonka kanssa väitteli aatteellisesti.
PoistaRaunon livetapaamisesta muistan ennen muuta hänen äänensä. Hänellä oli syvä, kaunis ääni. Sellainen, jonka kuultuaan on varma, että tuo taatusti osaa laulaa. Raunolle tuli yllätyksenä, etten minä puhunut paljonkaaan.
PoistaOlen mieluummin se samettitakkinen vanhapoika kuin ihana nainen.
PoistaSinulla on muuten outo tapa nähdä Mikis suurena naistenmiehenä, Tapsa. Siksipä sanon sinulle nyt poikkeuksellisesti kohteliaisuuden. Sinussa erityisen viehättävää on se, että sinä luet tarkasti ja muistat.
Emprkle ollu mikään punkkari! Olin streittari. Tarkoittaa straight edge person ja suomeksi rutiraitis. Punkkaripimatsut oli aivan kauheita paneksimaan meikäläisiä, noin yleensä. Tarkkaan funtsitut kledjut, toimintakyky ja ulosanti. Samaa pollalogiakamaa molemmin puolin. Irtiottoahan se. Ei se ollu se että samat styget vaan samat mestat ja aika oli köyhä äksönistä, kelatkaa et ennen ylen rockradioo joka siis oli 1h/d ja alko 15.00 ja päätty yllättäen 16.00 ja siinä sormi puutu mankan paussinapilla koska hyvät TDKn kasetit oli 46 minsasii, muut ei kestäny käyttöö.
PoistaMinä näen sinut, Pjotr jne., nuorna miesnä raittiina kilttinä uskistyyppinä, jopa mahdollisena Jeesuksen hahmon miettijänä, jollainen P. Saarikoskikin oli lukioaikanaan, ja joka nyt vartuttuaan elää erakkona jossain omassa miljöössään ja irrottelee lähinnä verbaalisesti.
PoistaJuu juu, streittari on tuttu sana, Parahin Peipponen. Mutta onko rutiraitis punkkari käsitteellinen mahdottomuus? Punkkaripimatsut kuulostavat hirmuisilta. Tekisi mieli kysyä, mitä sinä sieltä Rockradiosta nauhoitit vai kaikenko, mutten kysykään, koska se olisi pikkusieluista ajoittamista. TDK:n kasetit muistan elävästi.
PoistaIines, ei ole PeePee kiltti uskistyyppi! PeePeellä on koira, jolle hän jutustelee ja vähän laulaakin. Muttei mitään virsiä vaan murheellisia rockballadeja ja joskus Edu Kettusen Autioilla rannoilla.
Nuoruudessaan, AE, ei enää. Viittaan Pentti Saarikoski -tyyppiseen älylliseen änkyräpersoonaan, joka tuntee syvällisesti kulttuurin eri osa-alueita ja joka on pohtinut myös teologisia kysymyksiä. Pettynyt ja turhautunut muiden tyhmyyteen. Jotakin tällaista. Epäilen, että hän on kovin kiltti vieläkin. Siis käytännössä.
PoistaVarsinaisen ruotimisen tulosta odotellessa olen paha kyllä hyvien puolella.
PoistaHillittyä charmia on nähtävissä kun Tuskan porukkaa on näytteillä, täydellinen kooste 80 -luvun alun porukoista.
PoistaDiversifikaatio ja keskihajonta vähenee missä tahansa populaatiossa ajan myötä, käy kuin ärkioskien valikoimille, virkistävä kiinnostavuus katoaa mutta onni että nyt on aika jolloin mainoksiin uskotaan joten asiat ovat kuten niitä kutsutaan. Tätä voi vain uskoa, se ei ole järjellä seltettävissä. Jospa on vain niin että neljässäkymmenessä vuodessa on saatu viihde ja tarve veivattua yhteen?
Käykääpä ostoksilla, se on vanhanaikaista, nyt mennään shoppailemaan joka on selvää hedonismia.
Nälkii > Täytyskö mennä kauppaan vai volttaisko safkat vai lähtiskö skruudaan?
Toinen kumma on sporttipersoonat vs. lihaskunnottomat ja hapenottokyvyttömät nörtit, selvä jako kahteen on nähtävissä. Ennen oli muutama raasu per luokka, nyt on linja joka jakaa erikseen ja kaksi porukkaa joilla on selvä ero.
Roskaruoka yhdistää, uskokaa yhdemmäisyyteen. Se on koska sille on sana jonka esittää kuuro räppäri, hipoo neroutta mikä määrä semantiikkaa on tutkittavana vaikka kyse on vain epäsosiaalisen median yksinäisten pyydystämisestä. Paskanjauhajille paskaruokaa, mutta yksinäisyys veks.
Göbbels olisi ollut ekstaattinen. Tai mistäpä sen tietää vaikka sinne helvetin perälle olisi nettiosoite jonka vain McDonalds tietää?
Koska olen lapsena ostanut R-kioskeilta irtokarkkeja ja saanut osoitella haluamiani valtavasta valikoimasta, luulen ymmärtäväni vertauksesi, PeePee. Minun lapsilleni oli tarjolla enää valmislajitelmia, Ärräpusseja. Ja siitäkin on jo aikaa.
PoistaTuota keskihajonnan pienenemistä "missä tahansa populaatiossa" olen viime aikoina ajatellut usein. Kävin hiljattain kuuntelemassa paneelikeskustelua siitä, miten some vaikuttaa viihteen kuluttamiseen. No, kyllä te tiedätte: valtaosa nuorista katsoo oman kuplansa sarjat ja elokuvat, koska FOMO (= fear of missing out). Koululuokissa syntyy tietynlainen kirjoittamaton käyttäytymissäännöstö. Blogikunnat ovat toki yhteisöinä epämääräisemmin rajattuja, mutta luultavasti me muistutamme toisiamme entistä enemmän, jos pyörimme täällä vielä kymmenen vuoden kuluttua.
Yksinäisyydestä. Ala-asteella minulla oli ystävä M, jota kiusattiin. En minä sille kiusaamiselle osannut paljon tehdä, mutta pysyin siinä vieressä kuitenkin. En tiedä, miksi minua ei kiusattu. Olin kai sosiaalisesti liukkaampi tai ulkoisesti tyypillisempi ja kaikille kiva. Yläasteelle siirryttäessä M pantiin eri luokalle kuin minut, ehkä kielivalintojen tähden. Muistan elävästi helpotukseni: nyt minulla olisi mahdollisuus tutustua muihinkin, nyt alkaisi vapaa elämä. Ja samalla järisyttävä syyllisyys siitä, että M jäisi yksin. Eihän se ulospäin jättämiseltä näyttänyt vaan erilleen ajautumiselta olosuhteitten pakosta. Silti tiedän, että jätin hänet. Valitsin valtavirran.
"... Sinulla on muuten outo tapa nähdä Mikis suurena naistenmiehenä, Tapsa. ..." kirjoittaa AE.
PoistaTotta.
Tykkään kyllä tytöistä, totta sekin, mutta enemmän olen oman elämäni Don Quijotte kuin Don Juan.
Ps. Ite olette ihania kaikki. Olette mitä sukupuolta tai -haara tahansa, tai siltä väliltä, ei sev väliä.
Minun punkkarimenneisyyteni osuu ennen punkin keksimistä; rumpalina (niinä harvoina keikkoina joihin bändimme tilattiin) soitin tangoja ns. takapotkulla (= jazzahtavasti), eikä tanssiva yleisö siitä tykänneet, meni niiden askeleet (= kengät) hieman sekaisin. - Mutta se siitä. - Iskelmämusiikin/Chansonit/Canzonet/etc. koen yhtä paljon (jollen enemmänkin) runoutena kuin sävellyksinä. Tai miten milloinkin... kaikenlaista kun on.
Poistaja hänelle kaunotar hälle vastaa, näin kuolet sinäkin hiukan...
Kaunis runo Väinö Kirstinältä.
äscxh, yksi 'hälle' sana tupsahti lauluun liikaa. Mistä lie?
PoistaHomeroksen Odysseusta en ole lukenut, sen lukeminen kun vaatisi kai muinaiskreikan osaamista, en tiedä. Joycen Ulysses nimisen kirjan olen Saarikosken Odysseukseksi suomentamana lukenut. Ensimmäisen kerran luin sen vähän alle 20 -v, eli siinä iässä kun ihminen on kaikkein tietävimmillään... heh, he. Joo. Ja ymmärtää kaiken. Eikä mikään ole mahdotonta... Niinpä aloin fundeerata, että jospa kirjoittaisin samanlaisen opuksen Miguel de Cervantesin Don Quijotesta..?!
PoistaJoo.
Ps. Vaan en ole vielä ehtinyt.
"Näet pilvissä hameitten muodot, ja ne pilvet katoavat."
PoistaKaunis tuo on, Mikis, kyllä. Tuosta takapotkujutusta tulee mieleeni eräs naistenmiesten maineessa ollut ihminen, joka puhui "eikkaamisesta". Termi liittyi Eino Grönin tapaan laulaa. Ilmeisesti Grönin laulu ei mennyt ihan yksiin biitin kanssa, ja se teki tanssimisesta vaikeaa.
Rakastin ko. naistenmiestä koko 20-vuotiaan sydämelläni. NM oli vanhempi. Yhtenä yönä seisoimme Senaatintorin laidalla odottamassa taksejamme, lunta leijaili hiljalleen, niin kuin aina näissä jutuissa, ja minä yritin olla kovis, kysyin: "Ihan noin kiinnostuksesta: kuinka monta opiskelijaa sulla on ollut mua ennen?" NM:llä oli sininen toppatakki, ja hän näytti kauhean yksinäiseltä. "En mä noista järjestysluvuista niin tiedä", hän vastasi.
Tuota gröönimaista tapaa laulaa kutsutaan fraseeraamiseksi. Idea siinä on että laahataan vähän nuotin perässä, tms., jazzahtavaahan semmoinen on. Se on hyvin haasteellista että sen saa kuulostamaan fainilta. - Ps. Tangoja taas on niin tylsä kompata, että siinä olisi nukahtanut ellei välillä vetänyt ns. takapotkua tai kaksoiskomppia. Jumantsukka.
PoistaNuoruudenrakkauksia on vaikea unohtaa vaikkei niissä mitään kutkuttavaa olisi tapahtunutkaan. Muistaa vain että esim. että käveltyä tuli paljon kun saatteli illalla 'mielitiettynsä' kaupungin toiselle laidalle ja sitten tallusteli sieltä takaisin kotiinsa kaupungin toiselle laidalle nukkumaan, se vaati kimmoisia jalkoja. Ja terveesti tykyttävää sydäntä, kun kaiken eli niin kokonaisvaltaisesti. (Ihan totta! Hilkan huulet maistuivat niin mantelillisilta, että vielä aamulla ihmetteli 'oonko mä syönyt pähkinöitä'...?)
Ps. Mitäpä jos Iineksen blogilaiset kirjoittaisivat kaikki autofiktiivisen novellin ensirakkaudestaan?
Aihe on kovin herkkä, intiimi. Monille ensi rakkaus ei ole suloinen muisto, joka nostaa kaihoisan hymyn huulille tai punan poskille.
PoistaMinulle itselleni se oli suurin kaikista ja muut sen jälkeen pienempiä kaikuja, jälkijäristyksiä. Elämä järkähti siinä ja muutti suuntaa, kun se loppui. En ole varma, miten kirjoittaminen siitä onnistuisi kepeään malliin.
Einesbaari on kuitenkin avoin kaikelle, ja jos halukkaita ilmenee tarpeeksi, julkaistaan kertomuksia enemmän kuin mielellään tietyn aikaa sitä mukaa kuin niitä tulee.
Minua Mikiksen ehdotus kiehtoo. Osallistuisin mielelläni, mutta lokakuu on minulle ajankäytöllisesti aika vaikea. Syyslomalla saattaisin ehtiä.
PoistaIines, eihän sinun tarvitse kirjoittaa kepeään malliin. Kirjoita niin, että kahlaat kyynelissä. Nyt alan toivoa, että teet juuri niin.
Enpä usko, nyyhkytarinat eivät ole minua eivätkä mieleeni.
PoistaTuskaa on niin monenlaista. Pahinta on - käsittääkseni - sellainen tuska, joka ei purkaudu kyynelin. Kyyneltuska on mielestäni aika helppoa tuskaa. Virkistää kuin kesäsade, menee äkkiä ohi.
Mutta katsellaan, ja ihmetellään ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta.
Ajattelin kyynelkahlausta enemmän tekstintuottamismenetelmänä kuin lopputulemana. Sitähän voi kirjoitusvaiheessa itkeä silmät päästään, mutta novelli näyttää hassunhauskalta.
PoistaAE, tästä on aikaa jo kymmeniä vuosia, joten en usko saavani tirautettua puolikastakaan. Se loppumisaika vaan oli niin ahdistavaa, ettei siihen mielellään palaa. Olin niin ahdistunut, että päädyin jopa kepulaisen kemistin kainaloon useiksi kuukausiksi. Ja hankin kemistille potkut vuokra-asunnostaan soittamalla vinttihuoneessa työväen vappulauluja nupit kaakossa. Kemisti puolestaan potkaisi minut ulos kepulaisesta elämästään.
PoistaMutta katsellaan.
Kepulaisen kemistin kainaloon päätyminen kuulostaa kyllä karmealta ihmiskohtalolta.
PoistaIlokseni huomaan, että jollakin osallasi olet jo alkanut työstää novellia.
Ruben Stillerin tänä aamuisessa radio ohjelmassa Iranilaissyntyinen mies kertoo mitä kaikkea rajoituksia Iranin naisilla on . m.m oikeudenkäynnissä miehen todistus vastaa kahta naisen todistusta .Miehellä saa olla neljä vaimoa .naisella vain yksi mies. Iranilainen mies voi myös solmia viikon erillis avioliittoja.
VastaaPoistamia viikon erillis avioliittoja.
Pitääköhän se lukemani tieto paikkansa, että muslimimies voi erota vaimostaan samomalla kolme kertaa peräkkäin: avioero?
PoistaTämä tuntuu urbaanilta legendalta, mutta kyllä se sanomalehtien mukaan päti ainakin vielä vuonna 2017. Ja jos näin on, näitä miehiä me passaamme täällä inahtamatta sanallakaan, että kuule, sinä teet väärin.
Mainitsitko muuten, Iines, jossakin välissä tämän Rannanjärv... ei kun Rannan Villen joutumisen syytteeseen viharikoksesta? (Vai luinko mökillä jostain muualta?)
VastaaPoistaHänhän on pilapiirrellyt aika oikeaoppisia juttuja, mutta nyt iski kai tasapuolisuuden piru ja tuli pilkattua muslimeja. Ja sitähän ei allahlauta näillä savanneilla sallita.
Ennakkotapauksena on muuan Hallan ukko, joka myös pilaili esivallan kustannuksella ja tuomio tuli että pätkähti.
Ville Rannan piirrokset ovat useimmiten poliittisesti hyvinkin korrekteja, muutamia virkistäviä poikkeuksia lukuunottamatta.
PoistaHuomasin tämän, että Rannan muslimipiirroksesta on tehty rikosilmoitus.
Eihän Rannan juttu varmaan etene, ja hän itse epäilee koko juttua pilanteoksi joka tussahtaa mahdottomuuteensa. Rannan mukaan tulee muistaa, että "pilapiirrokset eivät lähtökohtaisesti ole kansanryhmää vastaan kiihottamista, vaan yhteiskunnallista keskustelua".
Halla-ahohan sai muistaakseni kovennettua (korkeimmassa oikeudessa) blogikirjoittelustaan, joka asetti islaminuskoisia naurettavaan valoon.
Onkohan Raijuli Toiviainen hereillä Rannan suhteen vai lieneekö jo eläkkeellä?
Nyanssi aiheen perältä mutta vain eräs kuvaa paraiten kuinka jäsentämätön Koraani on: vihollisen mailla on lupa kaikkeen.
PoistaSaako olla kinkkuvoileipää oluen kera? Baarissa? Kristityn kutsumana? Parhautta!
Lähes käsky siis.
Vain eräs nyanssinnyanssi, ei kirjanuskon miehen kotona (laiskanläksyksi annetaan Juice Öljyshake).
Luin lehdestä, että näistä kiihotusrikoksista viedään aina käräjille. Toivottavasti viedäänkin, sillä moni katsoo näytelmää ehkä eri silmin, kun syytettynä on kunnon mies, jota ei voi pitää persuna tai rasistina hyvällä tahdollakaan.
PoistaOlemmekohan saavuttamassa kulminaatiopistettä?
Ydinkysymys on varmaan se, katsooko oikeus pilapiirroksen kiihotukseksi. Ville Ranta itse luottaa, ettei katso, sillä hänhän vain osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun..
PoistaUskon, että tämä selitys menee viralliseksi selitykseksi.
Ehkäpä tämän itämaisen mielettömyyden mitat saanut sensuuripiru on saavuttanut huippunsa tässä lauseessa:
Poista"Täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee:" ( - kirjauksen nimi- ) "Tämä valitettavasti lukee väärässä paikassa."
Tämä riitti. Muuta hän ei aiheesta sanonut. Tästä pätkähti syyte. Ja olisi tullut tuomiokin, ellei asema kansanedustajana olisi suojannut. Siis aito orwellilainen ajatusrikos.
Tällä näytöllä uskon Rannan tuomioon.
Laki ei ole kaikille sama, ja tällä perusteella uskon Ville Rannan tuomitsematta jättämiseen, koska hän kuuluu poliittisesti hyvinkin korrekteihin vaikuttajiin, hän on "virallisesti oikealla puolella" ja vain harvoin "erehtyy" oikeamieliseksi hyväksytystä linjasta..
PoistaTuo perussuomalaisen kansanedustajan syytteen napsahtaminen ja Raijuli Toiviaisen kiivastuminen johtui tietysti persuudesta. Puhe vieraslajeista ei, jos faktoja tarkastellaan, ole sen pahempaa kuin Ville Rannan muslimipilkka:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009099856.html
Harkittuani asiaa kaksi tuntia olen tullut siihen päätelmään, että Rannan muslimipilkka on kovempaa kuin tuo persukansanedustajan ”vieraslajihöpsäys”.
PoistaNoh, oikeasti kävin kaupassa ostoksilla, en shoppailemassa. Ostin ruokaa korini täyteen, ja kun vilkaisin taakseni pakatessani ostoksiani näin, että minua seuraavalla ihmisellä oli ostoksenaan vain yksi tuote, viipaloitu pitkulainen piimälimppu, taisi olla vielä punalaputettukin. Meinasin purskahtaa itkuun siinä kuumine broilereineni, hedelmineni ja jäätelöineni. Häpesin luksusostoksiani.
Kuumatiskillä taasen edessäni oli kolme tummaa nuorta ihmistä, hieman vietnamilaisen tai jonkin itäisen maan kansalaisen näköisiä. He ostivat kuumia lihatuotteita varmaan vartin verran aprikoiden, kokonaisen ison siankyljen, raa`an valtaisan lohenpuolikkaan, valmiita kuumia kalapaistoksia. Tasan ei käy onnenlahjat.
Olin ostoksilla Lidlissä ja katselin tavaroita. Muuan tuttu tuli samaan kauppaan, näki minut jo kaukaa ja huusi: Liisu. rikas rouva, miten sinä tähän kauppaan olet eksynyt! Ai että minua nolotti. Kaikki käänsivät katseensa minuun, Teki mieli kyykistyä hyllyjen väliin. Se oli paikkakunnan rehtorin rouva, joka nolostutti
Poistaminut täysin. Vaikka siitä on jo pitkä aika, se vaivaa
minua vielä. Miten joku voi olla niin ilkeä, että saa kaikki katsomaan sinua utelias ja vahingoniloinen ilme kasvoillaan, en ymmärrä. En tiennyt mitä olisi
pitänyt tehdä. Kunpa edes olisimme olleet rikkaita,
mutta sen kun velkoja makselimme ja yritimme tulla toimeen.
Nyt, tällä hetkellä tuo kiusaajanainen vielä soittelee minulle. Rehtori on jo kuollut, hän itse asuu
rikkaiden hoitolassa pienessä lokerossa, jossa on
kuulemma vain yksi sänky, pöytä ja kaksi tuolia.
Onhan sinulla siellä varmaan paljon juttukavereita,
sanoin. Vielä mitä! Ihmisiä, aivan vieraita, hän vastasi. Mistä minä heidän kanssaan puhuisin. En tunne
ketään! Eikä tänne voi edes vieraita kutsua. Mihin minä heidät sijoittaisin.
On tullut muuten vaikeaksi lähettää kommentteja, anakin minulla- Ensin pitää hellyttää google jostain syystä ja pyytää että se toimittaisi kommenttini oikeaan muotoon ja erinäisten toimenpiteiden jälkeen lähettäisi sen oikeaan osoitteeseen. Google itse virnistelee jossain kaukana tuolla avaruudessa, eikä ole aina edes saatavilla. Salasanat on myös uusi ilmiö. Niitä pyydetään joka puolella täällä omassa tietsikassa. Mikä on minun salasanani, sitä en vielä tiedä.
PoistaJa yllätyksiä on myös tulossa melkein joka puolelta. Se on mukavaa, Eilen kuuntelin radiosta 3 h musiikkia, mitä ihmiset toivoivat saavansa kuulla. Ja kuka niitä toiveita otti vastaan ja antoi kuulua kauniita kappaleita oli, kukas muu kuin Sauli.
PoistaKuuntelin kyseistä toivekonserttia puoleen väliin, jolloin siirryin töllön ääreen. Eräs toivoja suivaantui, kun sanottiin: Kiitos paljon. Pitää kuulemma sanoa esim. kiitoksia paljon, ettei tule kielioppivirhettä.
PoistaMinullapas on pähkinäpuita mökillä, rinteessä kasvamassa jo ties monennettako vuotta. Tänä vuonna löysin puista ensimmäiset kaksi pähkinää. Sain pistokkaat siskolta, Saksassahan ne kasvavat hyvin, samoin siellä kasvavat mm. viikunapuut. Joulupaketissa on aina kotitekoista viikunahilloa. Luulen, että pähkinäpuut eivät tuota meillä satoa muuta kuin erikoisoloissa aivan etelässä.
PoistaNyt kun ilmasto on meilläkin lämpenemässä, kannattaa puutarhaihmisten varmaan kokeilla uusia lajeja.
Kahvista en luovu enkä teestä. Kaakao saa minun puolestani mennä. Pidän enemmän lakuista kuin suklaasta. Harmi vaan, että verenpaineihmisenä en saa juurikaan syödä lakritsia, koska se nostaa verenpainetta.
PoistaPs Harmi, etten huomannut tuota radiokonserttia. Olisin mieluusti kuunnellut kuuluttajan ääntä. Muusikoilla on usein kaunis puheääni. Ja se kielihitlerijuttu olisi ollut hauska kuulla. - Kiitos paljon on tietysti ankarasti ottaen vähän ongelmallinen muoto, mutta ei sellaisesta kannata radio-ohjelmassa nipottaa, se on sivuseikka. Pääasia on kiitos.
PoistaKIITOS PALJON! Jotkut oppivat sen jo lapsena, Ja kaikki muut vääryydet ovat kotiväen tai kavereiden tyrkyttämiä sanontoja ilman kielioppia. Erilaiset murteet tekevät usein puheen kielioppia käyttävän ilmaisutapaa lämpimämmäksi ja läheisemmäksi. Jos joku sanoo minulle: Päevää! Tekisi mieli ottaa häntä kaulasta.
PoistaTärkeämpää minusta on sanojen sisältö kuin mitä kirjaimia siinä käytetään. Puheitakin kannattaa minusta arvioida sisällön eikä sanojen perusteella.
Ihana tuo Liisun rehtorin leski, joka joutuu asumaan aivan vieraiden kanssa eikä voi edes kutsua vieraita, kun ei ole paikkaa, johon heidät sijoittaisi.
PoistaIineksen broilerista muistan, että menneiden vuosien lehtijutun mukaan monet romanikerjäläiset toivoivat nimenomaan grillattua broileria. Ilmeisesti se oli energiataloudellisesti kannattava tuote. Minulta he eivät sellaista kyllä koskaan pyytäneet.
Mutta Helsingin rautatieaseman liepeillä tapasin viitisen vuotta sitten naisen, supisuomalaisen, joka oli pyörinyt siellä jo nuoruudessani ja huudellut silloinkin monotonisella äänellä, että anna mulle markka ruokarahaa. Hän saattaa olla monelle Helsingissä asuvalle tuttu tapaus. En tiedä, liittyikö naisen keskeinen ongelma päihteisiin vai mielenterveydellisiin juttuihin, mutta joka tapauksessa hän ei käyttäytynyt lainkaan sillä lailla nöyrästi kuin perinteiseen kerjäläistapaan kuuluu. Sillä kerralla naisella oli selkeä vaatimus, jota hän toisteli: "Osta mulle lenkkimakkara!" Hetken mielijohteesta (enemmän ärsyyntyneisyydestä kuin myötätunnosta) kävelin lähimpään tunnelikauppaan ja ostin lenkkimakkaran ja vielä pussin karjalanpiirakoita. Palasin naisen luokse ja ojensin kassin hänelle. Nainen otti kassin vastaan. Ilmekään värähtämättä hän sanoi: "Osta mulle Manhattan-ateria."
Manhattan-ateria jäi ostamatta. Enää en ole nähnyt muutamaan vuoteen tuota naista. Lieneekö siirtynyt autuaammille alueille.
Päevää, Liisu!
PoistaPäevää, päevää, rakkaani ja sehr kunnioitettava Mikis!
PoistaOi, voi rakkaani, otanpa sinua kaulasta!
PoistaPäevää. päevää my darling! Onpa kaunis päevä!
PoistaPäevää, päevää! Kaunis ilma tänään!
PoistaPäivää on kyllä minusta kauniimpi kuin päevää. Se kuulostaa paremmalta kuin leveämmäksi levähtänyt päevä. Mutta päevässä on enemmän lämpöä.Sen takia pidän siitä. Kiitos, Mikis! Heti tuntui kuin lämmin tuulahdus olisi koskettanut kasvojani ja se tuntui mukavalta.
PoistaKun koronaeristykset tulivat, oli pakko jättää Lidlissä käynnit. Täkäläinen myymälä on ahdas ja käytävät kapeat. Taatusti siellä jos missä korona levisi tehokkaasti. Lidlissä on hyvä tuoreleivonnaiskaappi. Ja mielenkiintoisia tarjouksia. Ja erittäin hyviä ja edullisia voiteita.
VastaaPoistaTässä ajattelen niin, että vastuu tavaran tarjonnasta on kyllä myymälässä, ei yksin asiakkaassa. Tarkoitan sitä, että ei vaatetavaraa, esimerkiksi puseroita, saa kaupita umpisuljetussa pussissa. Pitäähän sitä puseroa saada koskettaa ja sovittaa eteensä, onko koko sopiva ja materiaali hyvää. Kukapa haluaa ostaa sian säkissä.
VastaaPoistaToki ostajan tulisi laittaa avaamansa pussi siististi takaisin tarjolle.
Minun ei tarvitse ostaa enää vaatteita. Niitä on vuosien aikana kerääntynyt niin paljon, että joka päivä voisin panna uuden kuteen niskaan. Kun olen seurannut ns, klassista linjaa, ei ole muotikaan koskaan tehnyt tenää.
VastaaPoistaTiedätkö, Liisu, että minä kauhistuin, mielessäni, kun muuan ystäväni sanoi, ettei hän osta enää uusia vaatteita.
VastaaPoistaMinusta lause on masentava, surullinen ja jotenkin luovuttava. Että tarkoituksellisesti ihminen sulkee itseltään yhden asian pois kuolemaa odotellessaan.
Ja ymmärrän hyvin, että monilla on runsaasti vaatteita, joilla pärjää hyvinkin vaikka kuinka kauan. Se on tietysti tässä ajassa ja ilmastossa kannatettava ajatus.
Mutta missä on ilo uudesta kauniista vaatteesta? Itse olen tässä aika naiivi. Kun ostan uuden vaatteen, saatan aluksi ripustaa sen henkarista roikkumaan jostain, vaikka porraskaiteesta, jossa saan katsoa sitä ohikulkiessani, se tuottaa iloa, kun silmät osuvat siihen.
VastaaPoistaTuosta rikasta rouvaa Lidlissä huutaneesta rehtorskasta vielä sananen, koska ehdin vasta nyt lukea kommentin kokonaan.
Mitäs se rikas rehtorska itse teki Lidlissä? Liisu, ei kai se huudahdus ollut pelkkää huumoria? Näin minä olisin käsittänyt ja hihkaissut takaisin jotakin, että mitäs me rikkaat.
Lidlissä on oikeasti hyviä tuotteita ja vähän erilainen valikoima kuin S- ja K- marketeissa. Harmi vaan, kun täkäläinen myymälä on hieman ahdas.
Ostan hyvin harvoin uusia vaatteita, sillä minulla on paha tapa käyttää aina yksi mielivaate lähes loppuun asti, eli joku voisi sanoa, että minulla on aina samat vaatteet päällä. Viimeksi ostin uudet paremmat farkut vasta, kun edellisiin tuli reikä. Kun sitten päädyn radikaaliin ratkaisuun, että ostan uuden vaatteen, valitsen sen tarkoin ja se on lopulta iso ilo.
VastaaPoistaOlen tässä samanlainen kuin isäni, joka käytti mm. yhtä äidin neulomaa ruskeaa villatakkia niin, että äidin piti paikata sen kyynärpäät moneen kertaan, kun isä ei halunnut mitään muuta kuin sen yhden aina päälleen. Isä kielsi heittämästä sitä pois, vaikka se oli jo ihan risa.
Eli jään ihmettelemään teidän pursuavia vaatekomeroitanne, arvon ihmiset. Minulla pursuaa enemmän alusvaatepuoli, eikä mikään seksihepeneosasto, vaan raappahousuvarasto, ei nyt ihan puntilla, mutta kangasta on enemmän kuin miesten nenäliinassa. Stringejä tähän huusholliin ei osteta.
Miehenä on tietysti sopimatonta sekaantua naisten vaatekeskusteluun, mutta totean nyt sen verran, että yleensä suurin osa ylläni olevista vaatteista on muilta saatuja.
VastaaPoistaEn ole silti mikään kierrättäjä, vaan se on luonteessa.
Kerran kun asia tuli puheeksi, niin tutkailin asujani ja totesin kenkiä lukuunottamatta kaikki vaatteeni kierrätetyiksi tai lahjoiksi - jopa sukissani luki Rauma-Repola.
Onneksi olin aloilla - suunnittelijana insinööri- ja mainostoimistoissa - joissa pukeutuminen oli vapaata, jälkimmäisessä normiasu meillä "luovilla" oli musta t-paita ja farkut.
Minullakin muuten vaatekomero pullistelee. Syynä on se, että saan eri tahoilta paljon vaatteita, enkä minäkään Iineksen isän tavoin kykene heittämään ehjää vaatetta pois. Vanhimmat ja kuluneimmat vien mökille.
Toisaalta en mieti tällaisia asioita. Tarkoituksella en pukeudu huonosti, sen sijaan joskus paremmin.
Kunpa tulisi lisääkin miesten vaatekertomuksia! Näitähän on hauska lukea.
VastaaPoistaTäällä on varsin ilmastoystävällistä pukeutujaa. Vaatteita kierrätetään ja pidetään kauan, ja minä joitain jopa risoiksi, kunnes maltan heittää pois. En ole nuuka, en ajattele rahan säästämistä, vaan vaatteeseen jopa kiintyy. Vieläkin kaipaan yhtä tummansinistä villatakkia, joka haalistui nukkavieruksi, enkä yksinkertaisesti voinut pitää sitä enää ihmisten ilmoilla. Heti ostan, jos näen jossain samantapaisen mustikansinisen villatakin.
AE tuolla aiemmin ihmetteli "outoa tapaani" nähdä Mikis jonain naistenmiehenä!?
VastaaPoistaOikein ällistyin. Ettekö te muut, etenkin naiset, sitten näe Mikistä hellyttävänä boheemiälykkönä, runoilijana jumalan armosta, jonka nuoruuden seikkailuvuodet merillä ja kaukomaiden satamissa kohtalokkaina naisineen ovat kuin suoraan Heminwayn ja Saarikosken kosteista unista.
Eikö teihin muka vetoa tämä kulturelli rappioromantiikka?
Minua kiehtoo Mikiksessä sekin, että elämämme ovat ikään kuin risteytyneet - monellakin tapaa. Olisin halunnut elää nuorena sellaisen elämän kuin Mikis, ja vanhana sellaisen kuin elin.
Lisäksi olen tavannut Mikiksen. Kapakassa. Kahdessa. Loppuillan lauloimme vanhoja lauluja, kuten "On keisarien hautoja Prahassa monta, vesi Moldaun rantoja hiertää jä syö...".
Vastaan lyhyesti, koska asia on minulle kirkas.
PoistaEn näe mikistä naistenmiehenä, eli en näe häntä iskemässä naisia tai vikittelemässä heitä häntäheikkinä ja lipevänä viiksiniekkana. Ei, se ei mene niin.
Naiset piirittävät mikistä. Naiset tulevat mikiksen luo, ja tilanne lähtee tästä, jos on lähteäkseen. Mikis otetaan. Mikis on naisten lemmikki.
Nimenomaan näin minäkin asian näen. Uskon kun Mikis itse kertoo olevansa ujo, eikä ujo voi olla lipevä naistenmies - Mikis on kaukana sellaisesta - mutta hän vetoaa tietynlaisiin naisiin erilaisuudellaan.
PoistaTäytyy lisäksi muistaa, että hellyttävän boheemiälykön lisäksi Mikis on myös nyrkkeilyn nuorten Suomenmestari (tai mitalisti tai ainakin aika hyvä). Tällainen antaa miehelle sellaista itsevarmuutta, joka tulee läpi ja naiset vaistoavat sen.
Oikein kadehdin aina niitä Mikiksen kertomuksia, joissa hän istuu ujona yksin kapakan nurkkapöydässä tai seisoo öisellä kioskilla - ja joku nätti kiva nainen tulee juttelemaan hänelle.
Minulle ei ole tapahtunut koskaan niin. Olen saanut istua siellä nurkassa valomerkkiin asti ja syödä makkarani kioskin takana yksin.
Enkä usko, että Mikis näistä jutuistamme loukkaantuu. Hänhän on sielultaan tarinankertoja ja näkee oman elämässäkin tarinana.
Olisi kiva lukea vaikka mikiksen vaatteista. Miten minulla on muistikuva, että hän pukeutuu niinsanotusti hyvin ja huolellisesti?
VastaaPoistaJos olisin Mikis, en ilahtuisi siitä, että minua kutsutaan "hellyttäväksi boheemiälyköksi" ja "naisten lemmikiksi". Vähän kuin olisi pehmolelu.
VastaaPoistaMe poimimme toistemme jutuista kaikki vähän eri asioita. Sitä vain tarkoitin, Tapsa. En merkityksellistä Mikiksen tarinoita samalla tavalla kuin sinä.
Näen tuossa Tapsan ”boheemiälykkökuvauksessa” hyväntahtoista ironiaa pikemmin naisia kuin mikistä kohtaan. Kyseessähän on muiden saama vaikutelma, ei se, mitä joku todella on.
PoistaJa kyllä mikis on täällä blogissa kaikkien suosikki, etenkin naisten. Olen huomannut sen vuosien - vuosikymmenten - varrella. Kyllä mikistä saa lempiä. Hän on oikeasti rakastettava persoona.
PS Eihän ihmistä kai kuvata sitä varten, että hän ilahtuu? Joskus ulkoa näkee paremmin kuin sisältä. Lintuperspektiivi. Emme me itse aina tiedä, mitä olemme.
Me olemme niin erilaisia, me ihmiset. Itse kuvittelen Mikiksen sisimmässään tykkäävän näistä luonnehdinnoistani ja näkevän ne arvostuksinani häntä kohtaan.
PoistaUskon näet olevamme pohjimmiltaan hieman samanlaisia. Itse tykkäsin kovasti, kun firmamme naiset alkoivat kutsua minua Tapsukaksi.
Tämä on taivahan totta, Noora. Täällä varmaan keskustellaankin enemmän siitä, minkälaisen kuvan itsestämme tänne someen luomme.
VastaaPoistaToisaalta tämä blogi on siinä mielessä erilainen kuin perussomen foorumi, että täällä ovat jokuset olleet lähes alusta pitäen, eli kohta pari vuosikymmentä.
Lisäksi on annettu omasta elämästä aika paljonkin tunnelmia ja tietojakin. Jokuset ovat tavanneetkin ja aika yleisesti persoonat tiedetään oikeiksi henkilöiksi, ei trolleiksi tai feikeiksi.
Tästä olen hieman eri mieltä. Siis tuosta, ettei persoonallisuus tai persoona, miten vain, näkyisi ihmisen kirjoittamista autofiktiivisistäkään teksteistä ilman fyysistä läsnäoloa.
VastaaPoistaKirjoitushan on ihmisen puhetta, hänen ilmaisuaan, joka kumpuaa sisäisistä syövereistä. Yhtä lailla kuin psykologi voi tulkita persoonaa Rorschachin musteläiskätestillä, voi kai tuotetusta tekstistä joitain päätelmiä tehdä.
Tätä en epäile. Se juuri niin rakastettavaa onkin. Kovin itsevarma tyyppi ei ole rakastettava, omasta mielestäni.
VastaaPoistaTuossa ylempänä totesin myös tämän ujouden. Kun se on oikeanlaista, kuten Mikiksellä, se tuo ihmiseen pehmeyttä ja sympaattisuutta.
VastaaPoistaToisaalta taas vääränlainen ujous saa ihmisen sulkeutumaan kuoreensa ja vaikuttamaan tylyltä tuppisuulta. Minä kärsin etenkin nuorena tästä.
Olen edelleenkin hiljainen mies, ei siitä pääse mihinkään, mutta toisaalta rakastan keskusteluja.
Sitähän minun piti vielä AElta kysyä, että kun Rane hämmästyi ehkä sinun hiljaisuuttasi, niin miten hän itse puhui (sillä komean miehekkäällä äänellään)?
VastaaPoistaPuhuiko hän niin, että tavallinen kuulija pysyi kärryillä vai filosofisen koukeroisesti kuten usein hänen kanssaan "väitellessäni"?
(Sitaatit siksi, etten edes muista oikeasti väitelleeni hänen kanssaan oikein mistään tähdellisestä. Mutta pilailin kyllä joskus.)
Mielenkiintoista, Noora. Meikäläinen on pysynyt sivussa kaikista blogitapaamisista, ujouttani ja arkuuttani ehkä. Ja paljolti tämän puhesairauden myötä. En halua tyytyä nyökyttelemään, kun puhe ei luista. Ja jos ihminen puhuu ponnistellen, on muiden vaikea kuunnella. Myötähäpeän heidän hankalaa tilannettaan.
VastaaPoistaJa muutoinkin olen introvertti ja sivustatarkkailija. olen usein miettinyt, että minusta dysfonia spasmodica löysi uhrin, joka kärsii vähiten. Jonkun ekstrovertin elämä olisi ollut pilalla.
Ekstrovertit hölisijät eivät useinkaan anna mitään, he täyttävät ilman tyhjällä äänisaasteella, jos nyt oikein kärjistän ja sanon vähän rumasti. Ja kuitenkin esimerkiksi työpaikoilla paikanhaussa arvostetaan juuri tällaista ulospäinsuuntautunutta hyvin sosiaalista persoonaa. Muuan psykologian asiantuntija - Liisa Keltikangas-Järvinen onkin kysynyt, miksi ei koskaan haeta introverttia hiljaisempaa tyyppiä, joka tarkkailijatyyppinä on usein esimerkiksi johtajaksi sopivampi, koska hänellä on usein ihmistuntemusta ekstroverttia enemmän. Ujo ihminen on hyvä ihminen, kunhan ujous vain ei ole esteenä hänen toiminnalleen.
VastaaPoistaJopas Mikis-aihe herätti keskustelua. En oikeastaan ole kovin paljon eri mieltä kenenkään kanssa siitä, miltä Mikis täällä näyttää. Ja tietysti minäkin tykkään hänestä kuin hullu puurosta. En tosin tiedä vertaukseni kohdallisuudesta. Mikis ei liene merkittävässä määrin puuroa tai minä hullu, mutta niin kuin tiedetään: ei sev väliä.
VastaaPoistaEhkä lähinnä rimpuilen sitä vastaan, että me täällä blogimaailmassa alamme toistella toisistamme tiettyjä asioita ja ne alkavat tuntua totuuksilta. Noora puhuu kuin Rosina Käkriäinen, Mikis on narri, joka nauraa kyynelten läpi, Iines paukauttaa karttakepillä sormille, Liisu pyytelee koko ajan anteeksi, Tapsa tietää taas tämänkin. Sellaisiako te olette? En minä tiedä. Ehkä olette, ehkä ette. Näitä totuuksia kuitenkin toistelette. Joskus tuntuu, että te muututte noiden hoettujen juttujen kaltaisiksi juuri sen hokemisen takia.
Minulle muuten Mikiksen keskeisin piirre on se, että hän tunnistaa toisen kirjoittajan tunteen välittömästi, ehkä edes ajattelematta asiaa, älyllistämättä ainakaan, ja astuu itse siihen samaan tunteeseen.
Raunosta kerron kohta. Nyt menen hakemaan kupin kahvia.
Erinomaisen oivaltava analyysi Iinekselän blogimaailmasta ja meistä sen henkilöistä, AE!
PoistaEntäpä sinä itse? Olet ulkopuolinen tarkkailija, joka analysoi tapahtumia, pysyy mielellään erossa kiistoista ja kiinnittää huomion asioihin, joita me emme tule edes ajatelleeksi.
On oikeastaan mielenkiintoista miten blogimaailman minämme suhtautuu ulkomaailman minäämme, puhumattakaan sisäisestä minästämme.
Suhtautuu se jotenkin. Esimerkiksi minulla on kyllä aina ollut luonteessani tarve tietää, nimetä ja ymmärtää asioita, mutta se ei reaalimaailmassa puske läpi näin vahvasti kuin täällä.
Oikeastaan se ei puske läpi juuri yhtään. Minä olen ulkomaailmassa vaitelias ja hiljainen mies, tyypillinen sivustaseuraaja. Voi hyvinkin olla, että jos olisimme AEn kanssa tavanneet, emme olisi puhuneet mitään.
PS. Oikeastaan me Iinekselässä käyttäydymme ihan samalla tavalla kuin esim. vanhojen työkavereiden tai lapsuuden ystävien kesken tavatessa - muistelemme menneitä, kerromme vanhoja juttuja aina vaan uudelleen, liioittelemme tapahtumia jne.
(Tiesinpä tämänkin!)
Sinä, Tapsa, sanoit minulle kerran, ehkä 14 vuotta sitten, että kirjoitan omasta elämästäni kuin olisin ulkopuolinen tarkkailija enkä se, joka itse kokee. Se osui silloin. Täsmällinen havainto.
PoistaLuulen kyllä, että me reaalimaailman kahvilapöydässä jotain puhuisimmekin. Ehkä minä kaivaisin laukustani paperin ja käskisin sinun piirtää jotain. Sitten sinä alkaisit piirtää ja minä voisin katsoa sinua rauhassa.
Oivaltava analyysi on vanhaa perua eikä omaa keksintöä, eikö totta AE?
PoistaNooran Rosina Käkriäinen on nimetty allekirjoittaneen toimesta täällä useaan otteeseen, samoin mikiksen klovnin kasvot, narrin nauru. Myös meikäläisen karttakeppi on mainittu vuosien saatossa. Omaa oivallusta on nyt vain Liisukan luonnehdinta ja Tapsan kaikkitietävyys, vaikka sekin on jo mainittu.
Terveisin Punakynä ja Karttakeppi.
En oikeastaan tarkoittanutkaan oivaltavuudella näitä luonnehdintoja, nehän ovat todellakin tuttuja (paitsi minun tietävyyteni?), vaan Iinekselän sisäisen dynamiikan näkemistä ja sanoittamista (helkkari kun kuulostaa hienolta).
PoistaAE auttoi oivaltamaan, että me todellakin käyttäydymme täällä usein - etenkin hyvällä tuulella ollessamme - kuin vanhat lapsuus-, luokka- tai työkaverit pitkästä aikaa taas tavatessamme.
Minusta se on hienoa. Tykkään siitä. Ja kun kerran sanoin saman ulkopuolisuus-luonnehdinnan AElle jo 14 vuotta sitten, niin mehän todellakin olemme vanhoja tuttuja.
PS. Emme me olisi istuneet vaiti, AE, vaan olisimme puhuneet sellaisia asioita, joita täällä ei puhuta.
Noh, minä olen täällä kaiken aikaa, siis useasti päivän aikana, joten en tunnista tuota mainitsemaasi "dynamiikkaa". Lähes ainahan täällä joku on, ja ehkä minusta siksi tuntuu, että puhe ei juurikaan katkea muutamia hiljaisia jaksoja lukuunottamatta, jolloin ilmeisesti ihmettelette uutta kirjoitustani ennen kuin uskallatte sanoa siitä mitään.
PoistaErimielisyyksiä en myöskään koe "riidaksi" tai pahaksi tuuleksi, sillä sellainen maailma on luonnoton ja epärehellinen, jossa ollaan aina samaa mieltä ja loistavalla tuulella. Luulisin, että itse olen täällä useimmiten hyvällä tuulella, ärsytettynäkin ja karttakeppiä käyttäessäni. Vaikka nyt täällä minua ei enää ärsytä kukaan, kunhan vain saisin varmuuden AE:n tarkoitusperistä. Olen tyypillinen hidas ja epäileväinen härkä, ja kummastelen vieläkin sitä, että AE saapui tänne saadakseen narsistisesti käyttäytyvälle kiusaajalleni Mankemangille enemmän tilaa - omien sanojensa mukaan. Miksi ihmeessä? Yritän parhaani, hitaasti hyvä tulee.
Kyllä, Iines, luonnehdintani blogi-ihmisistä olivat vanhaa perua. Sehän oli nimenomainen pointtini: poimin niitä luonnehdintoja, joita te vuosien saatossa olette toisistanne toistelleet kerta kerran jälkeen. Ei niistä yksikään ollut minun keksintöni.
PoistaTapsan vertaus lapsuuskaverien tapaamisesta oli minusta hyvä.
Mitä tarkoitusperiini täällä tulee, en liene oikea henkilö hälventämään epäilyjäsi. Mankemangia en reaalimaailmassa tunne. Uskoakseni tiedän hänen nimensä, koska se on täällä kerran kerrottu, vuosia sitten. Hänen Twitterinsä etsin kesällä. Vilkuilen sitä edelleen joskus. Muista mahdollisista alustoista en tiedä mitään. Twitterin perusteella arvelen, että tiettyjä poliittisia samanmielisyyksiä hänellä ja minulla on. En ole puhunut hänelle missään muualla kuin täällä ja omassa muinoisessa blogissani. Kahvilla voisin käydä hänenkin kanssaan, ihan samoin kuin HG:n, Raunon tai kenen tahansa kanssa. Ei minulla siihen mitään tarvetta kyllä ole.
No johan tuli raporttia, AE, ei olisi tarvinnut, enkä ajatellut näin. Ei minulla ole tarvetta tietää kenenkään tapaamisista.
PoistaMinua oikeasti kiinnostaa vain se seikka, miksi silloin tänne ilmestyessäsi ajoit niin voimakkaasti Mankemangia tänne kehiin, vaikka sinun täytyi nähdä, että hän oli selkeästi meikäläistä kalvava kommentoija, usein äärimmäisen ilkeä ja pahantahtoinen, jonka tavoite oli nostaa muut minua vastaan, niin että jäisin yksin. Tosin olen poistanut kaikkein kamalimmat kommentit samantien. Hän sai myös monta selkeäsanaista varoitusta tyylistään ja linkkikommenteista, mutta hän ei piitannut niistä yhtään. Hän ilmestyi aina uudestaan, nytkin boikottinsa jälkeen milloin milläkin nimimerkillä. Hänelle myös ilmaistiin, että hän on tervetullut kirjoittamaan asiallisesti ja ystävällisesti, omin sanoin. Tämäkään ei auttanut, kiusanteko jatkui. Hän ei pysty normaaliin kontaktiin.
Tämä minua hämmästyttää, että sinä sivuutit tämän kaiken ja kiirehdit puolustamaan häntä. Ajattelitkohan kenties niin, että hän on väärin kohdeltu uhri, jota tulee auttaa samoin kuin koulukiusaajaa, jopa kiusatun kustannuksella. Jos näin on, olet väärässä. Sanon tämän suoraan, sillä minulla on kohta parinkymmenen vuoden kokemus hänen narsistisesta nettikäytöksestään. Nytkin tiedän hänen nauttivan, kun huomaa itsestään keskusteltavan. Hän on suurin, aina oikeassa, ja erehtymätön knoppitiedolla brassaileva ”korkeasti oppinut”, vaikkei oikeasti olekaan korkeasti oppinut. Sanon tämän nyt suoraan, koska en palaa enää hänen persoonaansa. Lukekoon vielä nämä rivit.
Minusta sama poliittinen ideologia ei riitä perusteeksi yhtään mihinkään.
Raunon tapasin siksi, että lainasin hänelle Kieślowskin Dekalogin eräät osat DVD:nä. Muistaakseni käskyt 1 - 3. Sovimme tapaamisajan ja -paikan minun blogissani, ihan kaikkien silmien alla.
VastaaPoistaTapasimme erään kirjaston aulassa. Sieltä kävelimme viereisen kauppakeskuksen kahvilaan. Joimme kahvit ja jotakin jutustelimme. Ei Rauno mitään filosofeerauksia esittänyt. Muistamani mukaan hän puhui muutamista elämänsä ihmisistä. Minä luultavasti esitin joitakin kysymyksiä ja keskityin kuuntelemaan. Erotessamme Rauno lausui repliikin eräästä elokuvasta.
Ei siinä tapaamisessa mitään dramaattista ollut. Muistan silloin luvanneeni Raunolle, ettemme blogissa puhu asiasta. Nyt vuosien jälkeen en enää ymmärrä, miksi siitä ei saanut puhua. Myöhemmin minulle kyllä paljastui, ettei Raunolla ollut DVD-soitinta. Kieślowskini on hänellä edelleen, sikäli kuin hän itse vielä jossain on.
Mutta siis ihan mukava ihminen hän minusta oli.
Teidän livetapaamisistanne jännittäisin muuten eniten Iineksen tapaamista. Ehdottomasti.
Minä ihmettelen, AE, muistiasi eli miten voit muistaa vanhoistakin asioista tai ihmisistä yhtä sun toista. Niinkuin tästä Iineksen blogista tai sen kommentoijista eli mitä kukin on joskus sanonut.
PoistaOnko sinulla jokin muistitapa, jota käytät?
Tuo, että sanot jännittäväsi eniten Iineksen tapaamista livenä, jos se tapahtuisi jäi kummittelemaan mieleeni, että miksi ihmeessä näin on.
Itse en enää jännittäisi kai kenenkään tapaamista. Tosin en varmaankaan lähtisi tapaamaan ketään blokilaisia. Syynä ovat fyysiset kivut, joista kärsin.
Ripranie, ei minulla enää ole hyvä muisti. Nuorena oli. Sanatarkkuus on merkittävästi heikentynyt.
PoistaMuinoisista blogi-ihmisistä muistan asioita yksinkertaisesti siksi, että olen kirjoittanut tai lukenut niistä. Iineksen nykykommentoijien sanomisia muistan vain sen takia, että olen lukenut niitä ihan hiljattain, enimmäkseen kuluneena kesänä. Ei minun muistamisissani mitään taikaa ole. Luultavasti vain käytän tähän enemmän aikaa kuin useimmat teistä. Lähestyn näitä tekstejä vähän kuin tutkisin jotakin romaania.
Iinekseen liittyvän jännittämisen syitä en ehkä nyt osaa tai halua sanallistaa. Meillä on tavallaan historiaa, jonka yli kai yritämme päästä. Minä ainakin.
Kiitos, AE, kun valaisit hämmennystäni.
PoistaTuosta muistamisesta. Minulla oli lapsena koulussa oikein sanatarkka
muisti. Muistan, että siitä oli haittaa, kun muistin kaiken ekalla
kuuntelu- tai lukukerralla ulkoa. Se oli aika merkillistä, kun
vastasin ja vastasin kokeisiin kuin ulkoaoppinut, mikä olinkin.
Ei siitä opet koskaan muistaakseni maininneet minulle, mutta itseäni
se jotenkin vaivasi.
Onneksi tai en tiedä oliko onneksi tapa vähitellen hiipui.
Luetun tai kuuntelun muistin ulkoa, mutta mm. historiassa ja maantiedossa
tein itselleni myöhemmin muistikikkoja, joilla muistin vuosiluvut
ja paikat ja paikannimet.
No, tapa jäi vuosien karttuessa pois, mutta myös ulkoamuistamiseni
laimistui aika lailla.
Jostain olin lukevinani, että Turkki hyväksyy ehkä vain Suomen Nato-hakemuksen. Ruotsissa on enemmän maahan paenneita turkkilaisia toisinajattelijoita, joita Erdogan haluaa.
VastaaPoistaKatsellaan.
Ei paniikkia, tytöt.
VastaaPoistaTurkin ja Unkarin vastahanka ei kohdistu Suomeen, eikä ehkä kovin paljoa Ruotsiinkaan, vaan se on peliä vaan, jonka voimin tingitään viimeisetkin myönnytykset nimenomaan amerikkalaisilta.
Jos samalla saadaan jotain Ruotsiltakin, niin otetaan. Suomella ei ole enää oikein mitään myötäjäisiä annettavanaankaan.
Unkarissa tapahtui nyt vain se klassinen moka, että väärä taho ehdotti äänestystä - eli yritti välistä vetoa ja kerätä kunniaa.
Aloitteen pitää tulla Orbanilta. Kera sisäpoliittisen porkkanan.
Ei tietenkään paniikkia, vaan itse suhtaudun positiivisesti Nato-hakemuksen hyväksymiseen. Suomi on tosiaan pikkutekijä Erdoganille, Ruotsissa on pääpointit.
VastaaPoistaNyt on realistinen kehityskulku ,että Putin iskee ydinaseella Ukrainaan. Jonka jälkeen Nato iskee totaalisesti tavanomaisilla aseilla Venäjän miehittämään Ukrainaan. Jolloin Putin lähettää mannerten väliset ohjukset.
VastaaPoistaJa sen pituinen se. Jos noin, niin kiitokset täällä kaikille.
Kyllä minuakin oikeasti pelottaa, että Putin painaa jotain peruuttamatonta laukaisunappia. Kunpa hänet syöstäisiin vallasta. Maailma on oikeasti vaakalaudalla.
PoistaKaikesta nyt lukemastani olen saanut käsityksen että olette kaikki (paitsi minä) tunteneet toisenne (ja jonkun Ranen) jo kauan. Se on hieno juttu. Muodostatte avaruudessa ikään kuin erään ruotsalaisen kirjailijan kuvauksen porukasta joka ilmalaivalla matkusti yhdessä avaruudessa ja koki seikkailuja. Avaruudessahan me oikeasti killumme jokainen ihminen omalla tavallaan, nyt ja niin kauan kun maapallo ihmisiä päällään pitää ja kuljettaa. Samalla kertaa ihminen voi olla
VastaaPoistamatkatavarana koko maapallon kokoisessa aluksessa tai pienemmässä, jopa yksinkin. Mutta sopivin on kooltaa pieni joukko, sillä siinä on suurempi mahdollisuus tutustua muihin aluksella matkaaviin, kuten esimerkiksi tämä Iineksen rakentama blogiyksikkö, nimeltään Iines tai Iineksen blogi, on.
Minä tämän aluksen kannelle hypähdin myöhemmin. En muista milloin. Mutta vastaanotto oli niin hyvä ja miellyttävä, että ihastuin kaikkiin tällä aluksella seilaaviin ja vieläkin nautin aina tänne tulosta.
Pääsymaksua ei tänne tarvitse maksaa. Riittääi kun kirjoittaa jonkun vaikka pienenkin määrän ajatuksiaan ja jättiää sen kuin muistoksi ja kiitokseksi tämän blogialuksen omistajalle, joka huolehtii aluksen kunnosta.
Minä tykkään ihmisistä. Minusta kaikki ihmiset, hyvät ja huonot, ovat mielenkiintoisia ja aivojen vastaanottosolukkojen täyttämiseen erittäin sopivia. Kovasti haluan kiitellä teitä kaikkia tämän kuljetusmuodon omaksuneita ihmisiä! Kiva jos saan olla kanssanne. Ja suuri kiitos Iinekselle, jolla on ihmeellisen hyvä taito ladata tämä luomansa yksilkön sisustus mitä melenkiitollisemmaksi, ja alkukirjoitus, joka hulmuaa tämän aluksen nokassa ja houkuttelee työstämään aivoistaan vaadittavan pääsymaksukirjoituspätkän. HAI*iiiii!
HEI*iiiii! Pistetäänpä tanssiksiii!!!!
Kiva kun (jos) saan olla joukossanne! Nimimerkki HÖYRYPÄÄ!
Liisu, ihana ”höyrypää”, kuten itse sanot, tarkistin juuri, että sinä aloitit blogisi vuonna 2011. Löysin blogisi silloin heti ja mietin, että ihan kuin minun kirjoitustani. Puhun nyt ehkä kuitenkin siitä blogista, joka oli hiukan ennen tätä nykyistä ja jonka taisit poistaa.
PoistaEnkä tarkoita, että pystyisin kirjoittamaan yhtä hyvin kuin sinä, vaan sitä, että tyylisi ja sisältösi oli tavattoman tuttua ja tunnistettavaa. Olin kuin puulla päähän lyöty, sillä ei sellaista läheistä tasoa ennen ollut kirjoitettu nettilaineilla.
Eli koetan sanoa, että kyllä sinäkin olet vanha tuttu. Oma ensimmäinen blogini taisi olla joskus vuonna 2003 tai 2004 ja sen olen jo poistanut. Kivahan täällä on naputella teidän kanssanne, ja uusiakin saisi tulla.
Vaan blogit ovat pois muodista, sillä suurin osa on jossain Twittereissä ja Instgramissa kirjoittelemassa pikaviestintää, se houkuttelee enemmän kuin kokonaisten virkkeiden sommitelu saatikka kokonainen tarina.
Tulipa mieleeni, jääköhän ukrainalaisille suuri kiitollisuuden velka meitä länsimaisia avunantajia kohtaan jos ja kun rauha joskus koittaa? Vai kokevatko he avun itsestäänselvyytenä? Takaisinhan he eivät pysty koskaan maksamaan lännen runsadkätistä apua. Kuinka suuren summan länsi on jo sotaan syytänyt? Suomikin satojamiljoonia euroja sekä sotatarvikkeita miten paljon lieneekin.
VastaaPoistaJokainen suomalainenkin tukee pakosta veroeuroillaan Ukrainaa voittoon, vaikka ei haluaisikaan olla osallisena sotiin millään lailla.
Ollaanko me koskaan tuettu muita sotia näillä euromäärillä kuin Ukrainaa?
Eipä tuettaisi näin avokätisesti jos ei pelko oman mmaan miehitysksestä olisi takaraivossa. Oikeisto sai sodan varjolla toteutettua Usan ja Euun unelman Suomen saamiseksi natoporukkaan.
Noora, onko tämä vain yksi sota muiden joukossa? Eikö tämä ole enemmän ja lähempänä kuin milloinkaan? Euroopassa, ja nykyaikana?
PoistaMinua vähän hämmästyttää unelma-sanan kytkeminen Nato-yhteyteen. Kuka nyt sota-asioista unelmoisi. Varustautuminen kodin ja oman maan kansalaisten puolesta on mielestäni kaikkien puolueiden tehtävä. Ei meillä ja maailmassa olisi nyt ydinsodan uhkaa ilman Putinia ja hänen unelmiaan.
En muistanut kirjautua, anonyymi Noora yllä.
VastaaPoistaEduskunnan kyselytunnilla nousi puheenvuorollaan kansanedustaja kertomaan vaalipiiristään terveisiä vastaanottokeskuksen ukrainalaisilta naisilta ja lapsilta, että tulimme helvetistä ja nyt se on täällä.
VastaaPoistaKuka juuttaan molopää on mennyt laittamaan venäläiset miehet ja nämä samaan keskukseen?
Jos nyt edes sinne päin huitaisten tuumii että siinähän on panttivankila jos venäläiset saadaan pakotetuksi tai muutoin suostutelluksi sellainen tekemään niin mistä saadaan tarpeeksi virkavaltaa estämään mikään enempi rylkkyäminen?
Tämä on törkeä ja rujo esimerkki aiheesta rumat temput eikä Venäjällä ole sellaisiin varaa jos se aikoo jatkaa olemassaoloaan. Tämän voivat kaikki käsittää.
Pääministeri painotti sodan sijainnin huolellisesti. Siellä käydään selvää sotaa mutta monimuotosodankäynnin aikana ei mikään ole selvää ja jotain ällistyttävän paukapäistä sieltä ryssälandiasta kumminkin tulee, sen voi arvata tarpeeksi hyvin kun tietää että siellä on ennenkin yritetty saada aikaan asioita oman maan kansalaisten hengestä piittaamatta.
Että mitä, Noora? USA ja Eurooppa hyökkää?
VastaaPoistaVenäjähän se hyökkäävä sarvipää on, ydinasekärkiä hiplaillen. Sitä kutsutaan puolustukseksi, jos ei anna isänmaataan vieraalle valtiolle ja muut seisovat rinnalla.