-002.jpg)
Ette tainneet tietääkään, että Greenpeacella ja minulla on lämpimät välit. Tänäänkin Greenpeacen metsätiimi lähestyi minua henkilökohtaisella viestillä Hei Iines!
Viestissä on kyse metsien suojelusta ja siinä kerrotaan, miten aktivistien paikallemenolla on viimeksi estetty hakkuita Karttimonjoen yli 150-vuotiaassa metsässä. Hienoa, iloitsen aktivistien kanssa tästä asiasta! Metsä on tärkeämpi kuin metsänomistajan tyttären Tesla.
Ja muutoinkin saan aina tarkat tiedot siitä, missä kulloinkin mennään ja kiinnitetään ketjuja laivaan tai traktoriin. Olen ajan hermolla. Tiedän toimintapisteet useimmilla kulmilla.
Olen nimittäin tehnyt lahjoituksen Greenpeacelle jonkin aktiviteetin yhteydessä, ja nyt yhdistys muistaa minua ystävällisillä tiedotuskirjeillään pyytämällä minua sitoutumaan kuukausilahjoittajaksi. Harkitsen asiaa, härkäihminen ei ryntää uudistushankkeisiin suin päin.
Hieman on kiinni myös siitä, miten kireät siteet yhdistyksellä on Suomen Vihreät-puolueeseen, jota karsastan, koska se on profiloitunut meillä täysin ja kokonaan cityvihreydeksi, joka haluaa kattaa maanpinnan asvaltilla ja kerrostaloilla ja joka uskoo jokaisen lelusalakuljettajan kauniin tarinan. Tämä ei käy minulle. Olen nimittäin nähnyt kuvan ympäristöministerin omakotitalosta, harmaasta betonilaatikosta, jonka pihalla ei tainnut olla ruohonkorttakaan vihreää. Olen myös kyllästynyt sinisilmäiseen maahanmuuttopolitiikkaan, jota vihreät edelleen paasaa.
Lisäksi minua karsastaa Suomen vihreiden woke-henkisyys. Miten on sinun laitasi, rakas lukija? Oletko ollenkaan woke? Pitäisi olla, se on poliittisesti korrektia.
Edellisen keskustelun loppupuolella onkin kommentissani linkki Helsingin Sanomien Tiede-palstan woke-testiin. Käykää tekemässä se, ellette vielä ole ehtineet. Wokeus-asteenne selviää sieltä.
Itselleni jäi lopulta epäselväksi se, pitäisikö testissä saada korkeat vai matalat pisteet ollakseen woke. Ensimmäisellä kerralla sain matalat 16 ja "et ole kovin woke". Kun lievensin kantojani arvellakseni wokeuteen päin, sain vielä matalammat 2 pistettä ja saman "et ole kovin woke"-tuloksen.
Woke tai ei, olen iloinen siitä, että suhteeni aktivistien metsätiimiin on kunnossa. Sitä jään vielä ihmettelemään, mitä se EU:n vaatima metsien ennallistaminen Suomelle tarkoittaa. Eikö se olekaan hyvä asia, että ovat ennallaan? Että niitä ei avohakata tai kaadeta?
(Maalaus Boris Kustodiev)
Odotan mielenkiinnolla, että AE ja Liisu kävisivät tekemässä tämän woke-testin. Jotenkin pidän nimenomaan heitä meistä kaikista sellaisina, jotka saavat testistä kunnon pisteet, jos sellaisia on normaalin ihmisen mahdollisuus saada.
VastaaPoistaElleivät saa, niin sitten mekin voimme huokaista helpotuksesta. Edellisten ohella kolmas samanmoinen voisi olla Mikis.
Näin minäkin ajattelen. Jetsulleen.
PoistaEllei tälle kolmikolle tule korkeita pisteitä, testi on mitätön. Jotenkin testiin kuitenkin luottaa, koska se on sentään HS:ien tiedetekstiä ja laatijana taisi olla alan ihminen, psykologi.
Minä olin "melko woke". Sain muistaakseni 20 pistettä.
PoistaToki tällaiset testit, joissa kerrotaan, mitä testataan, ovat vähän huvittavia. Jokainen varmaan saa suunnilleen sellaisen tuloksen kuin haluaakin. Luulen, että joku arkielämäni ihmisistä osaisi minua paremmin nähdä, miten woke olen.
Vähän sama juttu kuin se, että joku jollakin lemmenetsintäpalstalla kertoo olevansa älykäs, lämmin ja huumorintajuinen. Sellaiselleko pitäisi vastata? Kyllä minä mieluummin vastaisin sellaiselle, joka sanoo olevansa kylmä ja kamala mies (tai transistori).
Kai teitte woke-testin perään myös ahteritestin? Siitä ei kyllä käy ilmi, onko pyllynne päärynä, omena, kurpitsa vai mikä, mutta sopii ehkä viimeaikaisten puheitten jatkoksi. En linkkaa. Halukkaat löytävät testin nimellä "Kuinka ahterista olet?".
PoistaAhteritesti taitaa olla vain naisille? Toisaalta eihän meitä miehiä kiinnostakaan kuin naisten ahterit.
PoistaMutta tätä AEn luuloa, että woke-testistä saa sellaisen tuloksen kuin haluaakin, minun piti kommentoida. Minua ainakin kiinnostaa yleensä vain millainen on tulos kun vastaan rehellisesti. Se oli muistaakseni 8 ja 13.
Mutta sitten kun yrittämällä yritin napata täydet pisteet niin enpä onnistunutkaan!?
En ole vielä oikein sisäistänyt tätä virheeni sisältämää sanomaa: wokessa valkoinen etuoikeutettu miesoletetu siis pystyy ymmärtämään mustan sorretun miesoletetun ajatusmaailmaa?
Pystyy tietysti, eipä silti, mutta että se wokea!?
Ihan en allekirjoita tuota ”jokainen saa sellaisen tuloksen kuin haluaakin”. Nimittäin saman pitäisi päteä sitten vaalitesteihinkin, kun hakee itselleen mahdollisimman sopivaa vaaliehdokasta sanomalehtien vaalitesteistä, tai ehdokaslistoista.
PoistaTuloksena on milloin mitäkin puoluetta, laidasta laitaan. Aivan viime vuosina, nykyisinä woke-aikoina tosi meikäläiselle tarjoutuu entistä harvemmin ehdokasta esimerkiksi vesemmiston listoilta. Vihreiltä ei voi tarjoutua, kun heitä ei useinkaan provinssien listoilta juurikaan löydy. Klusterit ovat betonierämaissa.
Allekirjoitan tämän AEn väitteen nimenomaan tämän kyseisen woke-testin kohdalla, joka oli niin silmäänpistävän läpinäkyvä, ettei tiennyt huvittiko vai hävettikö enemmän.
PoistaVaalitesteissä ongelma voi olla siinä, että ehdokkaat - kirjava joukko - vastailevat mitä huvittaa, eivät aina puolueohjelman mukaan. Mutta pitäisi sieltä kuitenkin suunnilleen oikea puolue tulla..
Täytynee testata. Minähän en käytä vaalikoneita, sillä hyvin poliittisen lapsuuden ja varhaisnuoruuden eläneenä kuvittelen tietäväni nämäkin asiat paremmin.
Vaalikoneet ovat käteviä, jos ei tunne alueensa ehdokkaita. Provinssissa on usein näin.
PoistaKoneiden vastauksiin ei voi tietenkään luottaa, mutta eiköhän kansalaisilta löydy nykyään tervettä epäilyä ainakin kotitarpeiksi.
Vaalikoneiden kysymyksissä on monitulkintaisuutta, mutta kyllähän niissäkin pääsääntöisesti tietää, mitä pitää vastata, jos haluaa saada ehdokkaan siitä puolueesta, jota ennenkin on äänestänyt. En minäkään aina käytä vaalikoneita, juuri siksi.
PoistaWoken näen paljolti sukupolvikysymyksenä. Minun nuoruudessani pyrittiin suureen epämääräiseen vapauteen sanomisissa, tavoissa, valinnoissa. Naistakin vielä vapautettiin kovasti. Omien lasteni sukupolvi on kasvanut ihan erilaisessa maailmassa. Heitä on opetettu jo päiväkodista asti ottamaan vastuuta. On pitänyt pohtia, miten sähköä voi säästää, miten mikäkin kulutustottumus vaikuttaa ilmastonmuutokseen, muistaa eettinen näkökulma kaupassa ja puheessa.
Minun lapseni puhuvat luontevasti "puolisoista" ja "esihenkilöistä", ja jos minä en ravintolassa jaksa syödä annostani loppuun, he syövät minun ruokani tai kysyvät tarjoilijalta, saisiko ruoan pakattua mukaan. Heille tällainen on tavallinen tapa toimia, minulle wokea. He osaavat eritellä, millaisessa kuplassa elävät, ja ymmärtävät, että muitakin kuplia on.
Koronan alkukuukausina minun rannekelloni lakkasi toimimasta. Koska en halunnut lähteä turhaan busseihin ja kauppoihin, googlasin edullisia rannekelloja ja tein tilauksen netitse. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä olin kellon tilannut. Kun tilausvahvistus sitten tuli, asuinkumppanini totesi: "Ai natsikellon tilasit." En minä tiennyt, että Kärkkäinen oli rahoittanut jotain natsitoimintaa. Myöhemmin kun kerroin juttua lapsilleni, he olivat hivenen järkyttyneitä tietämättömyydestäni ja kysyivät, enkö aio palauttaa kelloa. No, kello toimii yhä ja on kädessäni tälläkin hetkellä. Natsien tukemiselle en taida enää voida mitään. Epämääräisesti kyllä häpeän.
Tietoisemmista rahallisista tukemisistani mainittakoon Elonvaalijat. Jotkut teistä ehkä muistavat, mitä toimintaa Elonvaalijat rahoittivat. Vaikka minunkin lahjoitukseni taidettiin jäädyttää, sitä en häpeä hetkeäkään.
No mutta en minä ainakaan käytä vaalikonetta, jotta tietäisin, "mitä pitää vastata, jos haluaa saada ehdokkaan siitä puolueesta, jota ennenkin on äänestänyt".
PoistaMinua ainakin kiinnostavat ehdokkaiden ajatukset, joita he tuovat julki. Jotenkin uskon, että juuri tätä moni hakee vaalikoneesta: ehdokasta, jonka ajatusmaailma kohtaa oman mahdollisimman suuressa määrin. Olen aistivinani, että nykyään ihmiset eivät ole aina puoluesidonnaisia, vaan asiat voivat olla tärkeämpiä.
Jos vain lähinnä puolue on ennalta tärkeä, niin ajattelen, että kannattaa äänestää ehdokasta, joka on puolueessa aika vahva ja läpimeno ilmeinen.
Kärkkäinen ei taida olla niin tunnettu täällä pk-seudulla kuin maakunnissa. Se on Ylivieskasta kotoisin oleva suuri halpakauppaketju - ja omistaja on ainakin trumpilainen ja uskovainen äärioikeistolainen.
PoistaEn tiedä onko hän ihan natsi, mutta sympatiseeraa kyllä näitä pohjoismaisia vastarintaliikkeitä ja muita vastaavia maahanmuutto- ja muslimivastaisia tahoja - eli hän vastustaa "haitallista" maahanmuuttoa.
Mitä vaaleihin ja ehdokkaisiin tulee, niin kyllä meillä puoluekuri on aika vahva. Ainahan se on uutinen, kun etenkin hallituspuolueen edustajat äänestävät puolueen linjaa vastaan.
Toisaalta vahvat yksilöt vievät puoluetta omaan suuntaansa.
Kas, kuinka sattuikaan! Huomaan, että Ville Ranta on tarttunut samaan woke-aiheeseen kuin minäkin. Huomasin kuvan vasta nyt, juttuni jälkeen:
VastaaPoistahttps://www.iltalehti.fi/villeranta/a/36ffbbf4-5ae4-48f4-ba85-a4ea3867d07a
Meikäläisenkin lahjoitukset ovat nykyään tiukassa, koska en ole vakuuttunut siitä, että kerätyt summat päätyvät avuntarvitsijoille. Jotain kornia on sellaisessa avustusjärjestössä, joka tarvitsee isoja summia itselleen oman toimintansa pyörittämiseen. Onhan kavalluksiakin esiintynyt, joskaan yleistää ei kannata. Viimeksi annoin tämän Greenpeacen jonkin suomalaisen luontokohteen pelastamiseen. Sotaveteraanien keräys, alokkaiden suorittamana ovelta ovelle -keräyksenä saa myös meikäläisen lahjoittamaan, jos vain käteistä on kukkarossa. Ja huvittaa se alokkaiden puolijäykkä replikointi.
VastaaPoistaJa juuri taisin antaa kolikkoni - seteleitä ei ollut - marketin ovella koululaisen lippaaseen. Taisi olla nälkäpäivän keräys. Kolikot kuulemma kelpasivat yhtä hyvin. Mutta siis, isoilla lahjoituksilla tai millään hyväntekeväisyystyöllä en voi kehuskella.
Täsmennän vähän Iineksen terminologiaa: ne kerääjät ovat varusmiehiä (ai perhana, woken paikka!).
VastaaPoistaAlokkaat ovat veripäämonneja, eikä niitä tolvanoita saa päästää ihmisten ilmoille.
Klikkailin ensin lonkalta täydet pisteet, sitten eläytyen pyöreät nollat – sen jälkeen mietin tällaisten testien mieltä ja merkitystä maailmankaikkeudessa.
VastaaPoistaEsimerkiksi tämä vaihtoehto "Arvosteleva puhe transnaisista olympialaisissa ei edistä kenenkään oikeuksia".
Eikö todella edistä?
Keksin vaikka kuinka monta esimerkkiä epäkohdista, mutta niistä ei siis saa puhua, muuten on ahterista?
Tämä testi oli ahterista. Täysin pistein.
Tämä oli aika veripäämonni, joka ovellani kävi. Siis myönteisellä tavalla hyvin avuton. Kaikki kävi hyvin hitaasti, mutta varmasti. Nimen kirjoittaminen - mies polvistui eteeni ja nosti paperin toisen polvensa varaan kirjoittaakseen nimeni paperiin. Tämmöistä en ole ennen nähnyt, että mies polvistuu eteeni. Eipä ihme, että jäi mieleen kiva muisto.
VastaaPoistaAhterista ollaan, 10/20 pistettä, vaikka vastasin mielestäni aika lempeästi.
VastaaPoistaMutta siis, olen mielelläni ahterista ja ei-kovin-woke. Ne ovat nykyajan radikalismia.
Oletko radikalisoitunut nyttemmin vai aiemmin?
VastaaPoistaTiedätkö, Noora, vaikka sinun näkemyksesi eräistä yhteiskunnallisista asioista (lähinnä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä) ovat varsin kaukana minun näkemyksistäni, minulle tulee joskus mieleen, että jos olisi kurja olo, täällä Iinekselässä minun olisi ehkä helpointa tulla itkemään sinulle. Sinussa on kyllä raivoa mutta ei juuri ivaa.
VastaaPoistaMinulle hippiliike ja ajan radikalismi tuli pinnallisesti lähelle, koska poikaystäväni tuolloin oli kiihkeä vasemmistolainen ja arvelin hänen olevan kaikessa oikeassa. Silti oma aatteellisuuteni oli kaukana ytimestä. Poimin maasta Maon pinssin ja kiinnitin sen laukkuuni, koska se sopi nahkalaukun väreihin. Laulut olivat kivoja ja niitä soitettiin lujaa.
VastaaPoistaToisaalla pukeuduin porvarilliseen Marimekkoon ja Finn Flaren takkiin ja tykkäsin minihameista, valkeista nahkasaapikkaista ja angorapuserosta ja pinkistä huulipunasta. Kukkahuivia en hartelleni halunnut, koska se oli mummomaisen ruma. Mutta siis, kannatin innokkaasti varmaan taistolaisuuttakin, josta en tiennyt mitään. Poikaystävälle ostin vahingossa joululahjaksi oikeistolaisen Jouko Siiven kirjoittaman kirjan, kun luulin sitä vasemmistolaiseksi epistolaksi. Muistan vieläkin hänen ilmeensä, kun hän avasi lahjansa. Minä sain häneltä Tuomas Anhavan toimittaman kokoelman japanilaisia tankarunoja, Oikukas tuuli. Siitä tykkäsin ja se on vieläkin hyllyssäni.
Mitä aikaa, siis minkä ajan metsää tavoitellaan ennallistamisella? 1800 alkua, siis harvaksi hakattua pusikkoa? Ainakin täällä hämeessä oli metsät kylien lähellä hakattu ja laidunnettu rääseiköiksi.
VastaaPoistaEhkä tavoittelemme aiempaa aikaa, ancylysjärven pohjaksi pitää nämä metsät palauttaa - öö, miten?
ehkä palaamme aikaan ennen kuusen leviämistä, joo. Pähkinät ja lehdot on kivoja.
Vai pitääkö järkätä pari kilometriä jäätä talousmetsän päälle? Tämä 100 000 vuoden takainen metsä oli pitkään vallitseva asiantila.
Ja ihan vaan tiedoksi, metsä on puiden joukko, myös tyhjä joukko on joukko.
ITC-ukkeli
Rääseikkö! Ihan uusi sana minulle. Piti heti etsiä merkitys. Tahdon oppia puhumaan rääseiköistä.
PoistaMinä kannatan metsien ennallistamista siihen tilaan, jossa oltiin heti Veiksel-jääkauden jälkeen. Painetaan maankuorta alaspäin, vetäydytään itse pois ja jäädään olemattomuuteen odottamaan, että kyllä maa vielä nousee vedestä ja tänne tulee joskus pähkinääkin. Kaunista on hyvä odottaa.
Tätä pitää kysyä tietysti EU:lta, ja voi olla, että siellä on jo määritelty asia tarkemmin. Pitänee itse kaivaa tuo tieto esiin.
PoistaKysyin tätä tuolla ylempänä, kun jotenkin ajattelen niin, että on hyvä säilyttää metsät osittain jopa luonnontilassa, koskemattomia ja antaa näin eläimille ja eliöille kasvurauhaa. Avohakkuita näkee vielä luvattoman paljon.
Jostain olen lukenut, että esimerkiksi laajat tuulivoimapuistot tuhoavat valtavat määrät elämää alleen, pieneliöstöjä ja suurempiakin eläimiä, joilta lähtee alta reviirit, myllyt vaativat luokseen leveät tiet ja valtavat määrät kaadettua metsää. Lisäksi tuulivoimapuistot raiskaavat esteettisesti maisemaa laajalti, ja tämän huomaa selvästi siitäkin, kun katsoo dronekuvia.
PoistaHuomautan pähkinän kaipaajille, että täältä pesee. Minun kahteen pähkinäpuuhuni mökillä tuli tänä kesänä ensimmäiset pähkinät, kaksi kappaletta. Sisko toi taimet Saksasta monta vuotta sitten, ja nyt, hellekausien lisäännyttyä, tuotto ilmeisesti alkaa, vähäisessä määrin kuitenkin täällä Pohjolassa.
PoistaPS Siskolla Baijerissa kasvaa kaikenlaista ihanaa, mm. juuri pähkinäpuita ja paljon viikunoita. Kirsikoita, suuria lähes luumun kokoisia. Viikunat menevät hilloksi, ja saan joulupaketissa aina purnukan. Ei minulla ole mitään näitä hellekausia vastaan, jos se merkitsee meilläkin tällaista monipuolistumista hedelmäpuissa.
PoistaToiveesi on toteutumassa. Uusmaalaisesta jalopuulehdosta on löytynyt bambua.
PoistaNo niin, pähkinän voittokulku suomalaisessa luonnossa on nyt alkanut.
PoistaSisaresi hedelmätarhaa himoitsen. Minulla on tuossa pihalla vain yksi kirsikkapuu. Sekään ei tarkkaan ottaen ole minun - asun kerrostalossa -, eikä siihen mitään hedelmiä tule, mutta kyllä se on kuolettavan kaunis sekä keväällä että syksyllä.
"Monipuolistuneet hedelmäpuut" olisi hyvä nimi novellille. Siinä valtion virallinen ilmastoasiantuntija käyskentelisi päähenkilön pihalla ja arvioisi hedelmäkantaa. Päähenkilö yrittäisi pysyä nopeasti liikehtivän ilmastoasiantuntijan perässä, mutta suuri osa tämän puheesta jäisi kuulematta. Illalla päähenkilö söisi kaksi pähkinäänsä ja katsoisi ikkunasta ulos.
Paitsi hedelmäpuut myös lintulajit ovat alkaneet lisääntyä. Olisikin jännittävää nähdä monipuolistunut lintu monipuolistuneen puun oksalla. Mustakurkkumurri tai kamtshatkanuunilintu kotoisan viikunapuun oksalla.
PoistaNo justiinsa! Esimerkiksi hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Tähän uhanalaisuusluokkaan se on päätynyt Suomen pesimäkannan vähenemisen vuoksi. Hömötiainen on metsälintu, joka elää samoissa metsissä ympäri vuoden ja vuodesta toiseen.
PoistaKannattaa huomata, että hömötiainen on vähentynyt monissa maissa, jonka vuoksi se luokiteltiin koko EU:ssa uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi vuonna 2015. Virossa hömötiainen on hyvin voimakkaasti vähentynyt, ja Ruotsissa kanta on hieman vähentynyt, mutta pysynyt Norjassa vakaana. Tehometsätalouden osuudesta katoon ja uhkaan kiistellään.
PoistaSe, että meille tupsahtaa jokin uusi eläin- tai kasvilaji, ei sulje sitä pois, että jokin toinen laji voi jopa kadota. Eikös tämä kuulu elämään? Tästähän on historiassa paljon esimerkkejä.
PoistaMammutitkin katosivat, kun ilmasto lämpeni. Pitäisikin kirjoittaa lastenkirja nimeltään "Mammutti ja hömötiainen", jossa nämä kaksi kaverusta pohtivat ilmastoasioita. Ehkäpä runomuotoon:
PoistaSiinä tanner tömis,
kun Mamuli ja Hömis,
ystävykset parhaat
naamoiltansa harmaat
Ilmastokriisiä pakeni.
Tunnelma vain sakeni,
kun...
Siinä tanner tömis,
Poistakun Mamuli ja Hömis,
ystävykset parhaat
naamoiltansa harmaat
Ilmastokriisiä pakeni.
Tunnelma vain sakeni,
kun kesäl nousi asteet
ja maassa kuivui kasteet.
- Nyt hyppää Mamun selkään
ettet ala pelkään
sä pieni Hömis kulta
saat kyydin turvaan multa!
Vaan ei turvaa ollutkaan
Poistakoskaan täällä päällä maan.
Mamu, Hömö selässään,
vaaraan joutui yhtenään.
Helle poltti, myrsky löi,
ilmasto kun elämöi.
Sentään kaksin, lähekkäin,
oli tyyntä hetkittäin.
Tyyntä, tyyntä, luuli Mamu,
PoistaMuttei nähnyt, tämä kamu,
että kaukaa vuorten takaa
ilma jälleen pahoin prakaa.
Nousi tuuli, suuri voima,
aavikoitten ahavoima,
otti mukaan pienen tintin,
heitti Hömön ruoaks sintin.
Syöksyi Mamu meren syliin
joutui vieraaks Ahdin kyliin.
Hömötiaista
Poistapuiden kaatuessa
ei kuulu
Onko luonto armoton?
PoistaEhkä ei. Vain Ahti on.
Mamu joutui Ahtilaan.
Häntä tuskin muistetaan.
Hömö sentään nykyään
käyttää vielä siipiään.
Hän kas elää sielussa
lentokalan nielussa.
Puu kun kaatuu, ääni jää,
vaikkei ole lentäjää.
Hömis heräs alla puun
Poistakuumottaessa Kainuun kuun,
kainalossa mammutin.
Minäkö valot sammutin
tuumi tipu kauhuissaan,
vaiko Mamuli sauhuissaan?
Unta kun näin kamalaa,
siinä sata salamaa
koko maailman tuhosi,
ukkospilvet uhosi
sulattavansa kaiken jään,
pakenimme etelään...
Untako se oli vainen,
kunnossa on olevainen,
Mamulikin kuorsaa tuossa
kärsä vinksallansa suossa,
noin mahtavaa ei mikään uhkaa,
ennen maailma on tuhkaa
kuin katoaapi jätti moinen!
Paras siis kääntää poski toinen
ja unen maille purjehtia,
turhaa täällä on kurjehtia...
Tää on kyllä unten unta
Poistaett ois eessä Kainuun kunta!
Juur kun pääsin vatsaan valaan
tutustumaan paikkaan salaan,
ikimatkal suureen sieluun
joudun takas mailman nieluun.
Että tömsis pömpsis vaan
Kainuun kulmil jatketaan.
Olla mielellään ahterista ja ei-kovin-woke on nykyajan radikalismia, sanottiin. Siitä kysymykseni juonsi.
VastaaPoistaOliko Marimekko tosiaan porvarillisen maineessa sinun nuoruudessasi, Iines? Minä kuvittelen, että se on mielikuvissa porvarillistunut vasta paljon myöhemmin. Eikö Marimekko edustanut hippiaikana erityisesti unisex-pukeutumista? Näin olen kuvitellut.
VastaaPoistaIines, sinä kuvaat nuoren Iineksen usein sellaiseksi, joka vain seurasi miehiä ja ajan vaatimuksia eikä itse asiassa ollut aatteellisesti kovin kiinnittynyt mihinkään. Luultavasti kuvauksessa on paljon karikatyyriakin, sillä ei sinulle noin naiivia menneisyyttä ihan helposti näe. Mutta milloin sinä itse ajattelet itsenäistyneesi noin niin kuin aatteellisesti? Missä vaiheessa miehet eivät sinusta olleetkaan enää aina oikeassa?
VastaaPoistaEn tiedä, missä maineessa Marimekko oli, mutta huippukalliita tuotteita se myi, aivan liian kalliita opiskelijabudjettiin - elimme opintolainan ja tilapäistöiden varassa.
VastaaPoistaTotuus oli se, että köyhillä ei ollut Marimekkoa yllään. Taiteilijoilla oli, ja tämä taisi olla se pointti, joka ehkä viehätti sen ajan vasemmistolaisia.
Unisex ei tässä tule mieleen millään muotoa Marimekon yhteydessä. Jokapoika-paita taisi olla sekä miehille että naisille, mutta ei sen yhteydessä mitään unisexiä ajateltu. Itselläni on vieläkin musta-valkoraitainen Jokapoika-paita tallella.
Marimekon mekot olivat silloin muotia, ja panenpa tähän huvikseni linkin, jossa on kaksi vanhaa kuvaa meikäläisestä tuolloin, alemmassa kuvassa tyypillinen Marimekon mekko ylläni, ylemmässä olen siskon poikaystävän kanssa, kuvat Ruotsista, Saltsjöbadenista. Kuvat kannattaa klikata suuriksi:
http://inez54321.blogspot.com/2013/03/purtilo-ja-puulusikka.html
Joo, luultavasti minun kuvitelmani Marimekon aatteellisuudesta ovat vahvasti myöhempien aikojen värittämiä. Oma kuopukseni (nyt 23-vuotias) käytti lukioaikanaan ahkerasti kirpparilta ostamiaan Jokapoika-paitoja. Oli melkein joka väriä. Se oli vähän sellainen taidelukiolaisen univormu silloin. Nyt on jo muita aatevaatteita.
VastaaPoistaMutta voi että olet ihana tuossa minimekossa! Näytät jotenkin yhtaikaa ujolta ja aistilliselta. Vähän kuin sinua nolottaisi se, että olet viehkeä.
Siis minä olin kai niin rakastunut, ja ihailin poikaystävääni, joka oli ajan hermolla ja hyvin viisas ja älykäs. Joka paikassa yliopistossa tuutattiin ideologiaa ulos jas naurettiin ja pilkattiin kepulaisia ja kokoomuslaisia tyhmiksi.
VastaaPoistaEi silloin juurikaan ollut vaihtoehtoja, kaikki muu kuin vasemmistolaisuus oli karkeasti väärin ja virhe. En halunnut olla tyhmä poikaystäväni silmissä, ja niinpä aloin "tiedostaa".
Kai minun silmäni aukesivat vähitellen hänen jälkeensä. Lopullisen silauksen sain koulussa, kun oppilaat nauroivat minun vasemmistohenkisiä musiikkivalintojani Levyraatia pitäessämme. Hämmästyin suuresti, kun he eivät olletkaan tiedostavia nuoria.
Alimmaisessa kuvassa sinä Iines olet lady. Itse pukeuduin nuorena mieluusti ladytyyliin. Marimekon pv-tuotteet kestivät, kestivät ja kestävät nykyäänkin.
VastaaPoistaKomian näköinen poikaystävä siskollasi oli tuolloin.
Siskolla oli aina poikaystävä, ja tämä oli ruotsalainen Arne. Minulla on Ruotsista monta kuvaa, joissa olen siskon poikaystävän kanssa, yksi oli espanjalainen Fabio, yksi oli itävaltalainen Helmut, yksi pakistanilainen, jonka nimeä en muista. Tyypillistä on, että sisko löysi tältä reissulta myös tulevan saksalaisen miehensä. Liitto kesti miehen kuolemaan pari vuotta sitten.
VastaaPoistaTuossa "ladylike"-kuvassa on jokin pieni riitatilanne, jossa minä taisin vetää pidemmän korren siskosta. Se oli muistaakseni tuo keltainen siskon hattu, jota sisko ei olisi halunnut antaa, mutta jonka halusin kuvaan. Ilmeeni on voitonriemuinen, mutta vähän syyllinen.
No höpsistä, Noora, ei ole totta, mutta kiitos kuitenkin. Olen tuonut aiemmin esiin, että olen lyhyt ja persjalkainen. Pätee edelleen.
VastaaPoistaSanon tähän vielä, että onneksi kuvat ovat vähän suhmuraiset. Ja nättejähän me kaikki nuorina olimme, jokainen omalla tavallaan.
Minäkin katsoin, että onpa söpö mimmi... Sitten luin niitä kommenttejakin ja huomasin ajatelleeni juuri samoin silloinkin.
VastaaPoistaSiitähän tuli iloinen iltasatu. Kuvitus vain puuttuu. Tapsa voi testata "Annilla", miten mamut, hömöt ja ilmastoasiat uppoavat.
VastaaPoistaVarmaan ne uppoaisivat. Näen jo silmissäni kirjan kannenkin (Kunnaksen piirtämänä) - "Mamuli & Hömis ja Pikku-Peikko Hiki-Karpaloisen Painajaisuni".
PoistaTässä löisi monta Kalle Kärpästä kerralla, sillä ujo mammutin poikanen Mamuli on tietysti mamu. Ja retee Hömis kovaääninen persunpoikanen.
Kirja alkaisi piirroksella Simbergin Hallasta tyyliin "Halla istui aholla synkissä miettiessä...".
Pikku-Peikko kuuluu tietysti hirveän kauhean kamaliin ilmastopeikkoihin.
PoistaTurhaa moni vouhotus
VastaaPoistaelämäs on touhotus,
toiset lähtee, toiset jää
laki luonnon määrää tään.
Aina uutta tupaan pukkaa
joku kutoo vaikka sukkaa,
monen varpaan lämpimiks
talven alla suojaksi.
Olette te aikamoisia sanoseppoja kaikki tyynni!
VastaaPoistaterveisin Noora
Tattista vaan teille ja meille runoniekoille! Kivahan näitä on aina välillä rimmailla, riimien kera. Ripranien runo on vallan sutjakka.
VastaaPoistaPalaan vielä woke-aiheeseen. Iineksen linkkaamassa Hesarin artikkelissahan kerrottiin Turun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa psykologian, sosiaalitieteiden ja humanististen alojen opiskelijoilla oli korkeimmat woke-pisteet. Ahdistuneisuuden ja masennuksen ja woken välillä nähtiin voimakasta (?) korrelaatiota. Ei kuitenkaan kausaalisuhdetta.
VastaaPoistaTyöni mahdollistamalla perstuntumalla sanoisin, että nuorten ahdistuneisuusasiat kietoutuvat varsin usein yhteiskunnallisiin ja maailmanpoliittisiin juttuihin. Ne eivät ole vain ahdistuksen heijastuspintaa vaan myös ahdistuksen syitä.
Taannoin Hesarissa oli juttu, jossa psykoterapeutit pääsivät kertomaan, mikä terapiatilanteessa on pielessä. Yksi siteeratuimmista vastauksista oli tuntemattoman hyvinkääläisen terapeutin: ”Emme voi matalan kynnyksen vastaanotolla, tunnetaitokurssilla tai psykoterapiassa hoitaa perusturvattomuutta, joka nousee yhteisön kyvyttömyydestä kannatella jäseniään, sen järjettömän yksipuolisesta ja suoritusperustaisesta arvomaailmasta ja luontoympäristön tuhoutumisesta. Terapia ei ole ratkaisu, ja sen tarjoaminen ratkaisuksi on osa itse ongelmaa.”
En usko, että nuoret ovat muuttuneet peruspiirteiltään ja perusahdingoiltaan kovastikaan siitä, kun meikäläisellä oli aktuelli perstuntuma heihin, juuri murrosiästä selvinneisiin.
PoistaAika lähelle toisiaan ja minuakin he tulivat erikoisesti vapaavalintaisilla luovan ilmaisun kursseilla, eli näyttelemisen ja esittämisen kursseilla, joilla myös kirjoitettiin ja sovitettiin näytöksiin rekvisiitat, lavasteet ja äänimaailma. Tällainen vapaa touhuaminen ilman kirjoja itse tehden avaa monenlaisia salpoja ja estoja.
Tältä pohjalta olen kokenut, että nuorten ahdistusten ja mielenterveyden syyt ovat syvemmällä kuin ilmastokriisissa tai Ukrainan sodassa tai edes köyhyydessä. Vakavan tuskan ja ahdistuksen syy löytyy kyllä ihmisen varhaisista suhteista läheisiin ja muista häiriöistä ihmisen psyyken kehityskaarella. Kotona on aivan liian usein myös vakavia puutteita lapsen turvassa ja huolenpidossa, ja lapsia myös pahoinpidellään.
Osansa on myös nykyisellä varhaisella vieroittamisella lapsen lähisuhteesta, joskus jopa siinä vaiheessa, kun lapsi elää symbioottista kiinnitymisvaihetta äitiinsä eikä erota vielä omaa persoonaansa äidin persoonasta, vaan on yhtä tämän kanssa. Useimmiten tuo lähisuhde on äiti, mutta poikkeuksiakin tietysti on.
Minusta nämä yhteiskunnalliset ja maailmanpoliittiset jutut eivät ole syitä ahdistukseen, jota on jo nuoressa valmiiksi. Ne ovat välineitä, kanavia, joiden avulla nuori voi purkaa ahdistusta ja tuskaa ulos itsestään. Ne ovat hyväksyttyjä ja jopa trendikkäitä syitä tässä ajassa olla vihainen, harjoittaa aggressioita ja toimia, jotta edes jokin paranisi.
Pidän Greta Thunbergin tapausta äärimmäisen mielenkiintoisena psykologisena tapauksena. Tiedän, että Gretan taustalla on aspergerin oireyhtymä, jolla lienee osansa ja arpansa Gretan aggressiivisissa purkauksissa. Mielenterveyden häiriöihin en siis viittaa. Olen kuitenkin lukenut Gretan äidin kirjoittaman kirjan Gretasta, ja se sai minut ajattelemaan perheen dynamiikkaa. Kysymyksiä olisi.
Kyllä minäkin luontaisesti ajattelen niin päin, että nykyään maailman sorrot ja kauheudet tunkevat reaaliajassa päällä sellaisella volyymilla, että herkässä tiedostavassa iässä olevat fiksut nuoret ahdistuvat voimattomuudessaan.
PoistaNuoressa ei siis ahdistus vain odota syytä liekkiin roihahtaakseen, vaan nuori mieli on vain altis huomaamaan erilaisia asioita, oikeuksia ja vääryyksiä.
Onkohan sitä muuten tutkittu, miten tiedonvälityksen kehitys on vaikuttanut nuorisoliikkeisiin kautta aikojen?
Tuo yhteiskunnallisisten asioiden vaikutus mielenterveyteen on nykyään virallinen selitys nuorten pahoinvoinnille. En sitä kielläkään, mutta en allekirjoitakaan: toki ilmastokriisi pelottaa monia, ihan niin kuin minua maailmanloppu rippikouluiässä tai ydinvoima parikymmentä vuotta sitten.
PoistaOn kuitenkin jopa enemmistö nuoria, joiden pelko ei eskaloidu mielenterveyden häiriöksi asti tai vakavaan masennustilaan - tästä käsittääkseni nyt on kyse, ei siis pelkästä pelkäämisestä, sillä pelko ja ahdistus on ihmisen normaali ja terve reaktio moneen asiaan.
Juu, en minäkään kiintymyssuhdeteorioita ole kiistämässä. Kasvatustieteet on tentitty ja yksi psykologikin maailmaan saatettu.
PoistaMutta et varmaan sinäkään, Iines, sanoisi talvisodasta palaavalle, että toi sun ahdistus johtuu kuule vain turvattomasta kiintymyssuhteesta ja sota on pelkkä kanava, jonka avulla purat tuskaa.
Ehkä lopultakin on kyse siitä, miten suurena ongelmana meistä itse kukin pitää esimerkiksi ilmastonmuutosta. Nykyinen tiedonvälitys takaa sen, etteivät nuoret kykene sulkemaan silmiään näiltä asioilta. Minun nuoruudessani välinpitämättömyys oli helpompaa.
Greta Thunbergin äidin kirjaa en ole lukenut. Autismikirjon lapset (nykyään ei enää käytetä Asperger-termiä, koska se on poistunut tai poistumassa diagnoosina) ovat usein hyvin asiakeskeisiä, pikkutarkkoja ja joustamattomia. Voin kuvitella, että lähiympäristö on kokenut GT:nkin haastavana henkilönä. Tunneilmaisun erilaisuus on usein vaikea asia.
Tuo Talvisota-esimerkki jäi nyt aika kauas tästä keskustelusta, jossa puhutaan nykynuorten mielenterveyden häiriöiden syistä.
PoistaEn menisi vertaamaan tämän päivän nuoren ilmastoahdistusta Talvisodan sotilaan rintamakokemukseen. Kyllä ne ovat eri planeetalta. On jopa eri asia pelätä kuin kohdata pelko silmästä silmään.
Minusta on normaalia pelätä ilmastokriisiä ja Unkarin sotaa, ja ahdistua niistä. Nämä reaktiot ovat terveitä reagointeja uhkaan. Toivon hartaasti, että nuorilla olisi voimaa kohdata reaalinen maailma ja yhteiskunta kuitenkin mielensä tasapaino säilyttäen.
Tässä mielestäni aikuiset voivat opettaa ja ohjata nuorta sietämään sitäkin, että maailma ei olekaan aina hyvä eikä sillä ole aina joka asiassa valoisaa tulevaisuutta. Maailmassa on epämukavuuttaa ja vihaa, mutta on myös mukavuutta ja rakkautta. Tämä ei tarkoita sitä, että maailmaa ei saisi parantaa. Tietysti saa ja täytyykin, mutta ei sitä tarvitse harteillaan kantaa peläten pahinta. On keinoja, on toivoa.
Tuo yhteiskunnan kaikesta syyttäminen oli sen jälkeen muotia, kun Freud ja Jung menivät pois muodista, ts. psykologiset selitykset painettiin alas.
PoistaVähäksi aikaa se sitten unohdettiin.
Nyt näyttää tuo vanha selitysmalli palanneen: kaikki häiriöt ovatkin yhteiskunnan syytä. Ihminen on ikään kuin kadotettu yhteiskunnan rattaisiin.
Tarjoan lääkkeeksi nuoren kasvamista ja vastuunottoa omista ajatuksista ja valinnoista.
VastaaPoistaKyllä, tässä on minustakin perää. Tätä ajatuskulkua seuraamalla lähestytään syvempiä vesiä. On paljon hyvin vapaasti kasvaneita lapsia ja nuoria, joita vanhemmat ylisuojelevat ja pelkäävät aiheuttaa lapselleen mielipahaa. Lasta ei uskalleta kieltää. Lapsesta ei aina välitetä, häntä ei ”nähdä”.
PoistaKun tällainen lapsi kohtaa sitten maailman ilmastokriiseineen ja ikävine käskevine aikuisineen, seuraa tietenkin ahdistusta ja aggressioita.
Liekö tämä moderni hoivaava isyys johtanut siihen, että lapsista kasvaa nuoria aikuisia, jotka ahdistuvat ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja kohti autoritäärisyyttä lipuvasta yhteiskunnasta? Joille sanotaan, että mene Venäjälle mieltäsi osoittamaan, täällä et saa!
PoistaRipranie, mitä sinä tarkoitat vastuunotolla omista ajatuksista?
PoistaHuttusen olisi hyvä huomata, että nyt ei keskustella nuorten ahdistumisesta ilmastokriisistä, vaan mielenterveyden häiriöistä, jotka erään suunnan mukaan johtuvat yhteiskunnallisista tapahtumista. Kyse on siis sairauksista, ei terveestä ilmastoahdistuksesta, jota jokainen meistä vanhemmistakin tuntee.
PoistaPyydän, että pidetään nämä kaksi asiaa erillään toisistaan: ilmastoahdistus < > ahdistus, joka luokitellaan mielenterveyden häiriöksi. Muuten keskustellaan puuta heinää, sillä normaalia ilmastoahdistusta ei kukaan varmaan kiellä.
Kun nuoren oma ajattelu linjaa hänen omille ajatuksilleen, nuori ymmärtää
Poistaetteivät hänen ajatuksensa ole seurausta muiden ajattelusta, vaan hän pystyy tekemään
omia ajatuksia, päätöksiä ja valintoja, joista hän on itse vastuussa.
Miten sinä erotat "terveen, normaalin ilmastoahdistuksen" siitä ahdistuksesta, joka luokitellaan mielenterveyden häiriöksi?
PoistaKysyn siis Iinekseltä.
PoistaAE, ei ole minun tehtäväni määritellä rajoja. Sitä juuri toivon ja pyydän asiantuntijoilta, jotta keskulteltaisiin asiasta eikä rakennettaisi olkiukkoa. Tervettä ahdistustahan tunnemme kaikki, sellaista, jonka kanssa voi elää kuitenkin tavallista elämää. Käsitän vakavan ahdistuksen sellaiseksi, jossa paha olo haittaa päivittäisiä toimia ja jopa estää niitä.
PoistaTuo yhteiskunnan syyttäminen nuorten ahdistustiloista, joihin halutaan hakea tai haetaan psykoterapian apuja, antaa viitteen siitä, että puhut normaalia vakavammasta mielenterveysongelmasta, ahdistuksesta.
Minua huolestuttaa nimenomaan se, että normaaleista ihmiselämään kuuluvista asioista koetetaan tehdä mullistavia mielenterveysongelmia. Ihmisen elämään oikeasti kuuluu itkua ja hammastenkiristystäkin, tuskaa ja ahdistusta kaiken sen kivan ja hyvän ohella, mitä koemme. Nousuja ja laskuja. Laskut eivät välttämättä ole häiriötiloja. Ei niitä tarvitse eliminoida väkisin.
PoistaSekin on pelottavaa, jos olemme antaneet sellaisen ikäpolven kasvaa, joka ei kestä elämää. Mulle kaikki kiva heti.
Nyt en ihan pysy perässäsi, Iines. Uskoakseni minä en ole syyttänyt yhteiskuntaa nuorten ahdistustiloista. Tuossa alkuperäisessä keskustelunavauksessani puhun siitä, että nuorten ahdistuneisuusasiat kietoutuvat usein yhteiskunnallisiin ja maailmanpoliittisiin juttuihin. Tarkennankin: "Ne eivät ole vain ahdistuksen heijastuspintaa vaan myös ahdistuksen syitä." "Eivät vain - vaan myös" -rakenne tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että
Poistaa) yhteiskunnallisissa asioissa (esimerkiksi suhtautumisessa ilmastonmuutokseen) heijastuu nuorten ahdistus (joka on voinut syntyä ties mistä) ja
b) yhteiskunnalliset asiat (esimerkiksi ilmastonmuutos) osaltaan synnyttävät ahdistusta.
Huomaa partitiivimuoto sanassa "syitä". Muitakin syitä on.
Talvisota-esimerkkini oli toki provokatiivinen, mutta oli sillä pointtinsakin. Yritin etsiä sitä rajaa, jossa sinä näet yhteiskunnallisen todellisuuden aiheuttavan ahdistusta sillä lailla, että ei tarvita alle mitään turvattomia kiintymyssuhteita selitykseksi. Luultavasti kaikki näemme sodan tällaisena asiana. Ilmastonmuutos jakaa jo näkemyksiä. Minä en ajattele, että ilmastonmuutosta vain odotetaan ja pelätään. Minä ajattelen, että monet ihmiset elävät sitä kaiken aikaa. Heillä on ikään kuin kymmeniä vuosia kestävä sota, jonka lopusta ei ole tietoa, ja tulevaisuuden suunnitteleminen on musertavan vaikeaa.
Muistan, että sinä et pidä mössöruoista vaan haluat eri ruokalajien pysyvän selkeästi erillään toisistaan. Minulle ahdistus ja nuorten mielenterveys on aiheena lähtökohtaisesti mössöä. En usko, että on selkeästi eroteltavia terveitä ilmastoahdistuksia ja mielenterveysongelmiksi luokiteltavia muita ahdistuksia. Uskon mössömieliin.
Keskustelu mössöytyy ja ajautuu sivuraiteelle helposti. Eikö se ole keskustelun perusolemusta? Olkiukkomme meillä on varmasti jokaisella. Minä en keskustele siksi, että olisi tärkeää yhdessä päätyä perusteltuun ja oikeaksi todistettuun lopputulemaan. Minusta on kivaa kahlata mössöjä.
Ajattelen, että terve kunnioitus lähimmäistään kohtaan tulee säilyttää.
PoistaMössöksi vaan kaikki-ajatus ei minua oikein sytytä. Voi tulla siitäkin mieleen, että tuostapa sitten kaivan itselleni kaiken tarpeellisen. Se minun ensinnäkin piti sanoa, että kun sinä AE kysyit minulta, mitä tarkoitan vastuunotolla omista ajatuksista, niin se vaikutti minusta siltä, että testaat minua. Vastasin kuitenkin, vaikka vähältä piti. En halua ruveta riitelemään kenenkään kanssa.
Testaan sinua? Ripranie, kysyin, mitä tarkoitit, koska en ymmärtänyt. Ei siinä sen kummempaa. Illalla piti vain mennä nukkumaan, koska tänään oli työpäivä. Siksi en vastannut vastaukseesi. Onko sinulla tunne, että en ole säilyttänyt tervettä kunnioitusta sinua kohtaan? Vai Iinestä kohtaan? Jos olen loukannut sinua tai jotakuta jotenkin, pyydän anteeksi, vaikka en tiedäkään, miten olen loukannut.
PoistaVaikeaa minun on uskoa, ettet AE ymmärrä, mitä on vastuunottaminen omista ajatuksista. En halua, että liität tähän ketään toista ihmistä. Anteeksi on turha pyytää minulta, koska en pidä asiaa sen väärttinä. Inhoan kieroilua sydämeni pohjasta. En syytä sinua AE mistään, tarkoitan etten pidä testaamisesta kirjoittamieni suhteen. Kommentoida toki saa, sehän on oikein toivottavaa.
PoistaLähden tästä lopusta liikkeelle, AE. Kyllä minä etsin asiakeskusteluista selkeitä linjoja, en mössöä. Hassuttelu- ja sivuraidekeskustelut ovat eri asia. Ne eivät ole mössöä, vaan hyvinkin taitavia ja joskus hyvin hauskoja.
PoistaYhteen ainoaan totuuteen en silti asioissakaan pyri, ja toivoakseni olen onnistunut tuomaan sen esille.
Nimenomaan haluan erilaisiakin ajatuksia, erilaisia mielipiteitä, en hymistelyjä, koska näin opin itsekin uusia näkökulmia.
Olen lopulta aika kyllästynyt oikomaan olkiukkoja, joita satelee niskaan jo siitä, että kritisoi jotakin hallituksen tointa. Jos arvostelee Sanna Marinia, haukutaan persuksi tai nuoria kauniita naisia kadehtivaksi ja aletaan rakentaa tästä olkiukkoa, jota toistetaan muissakin keskusteluissa. Jos puolustaa Teuvo Hakkaraista, on tietysti Hommaforumia lukeva umpipersu ja kaikki mitä sanoo, tulkitaan tästä näkökulmasta. Jos ei hauku persua, on silloinkin jonkun mielestä persu.
Oletuskysymyksesi minun ajatuksistani Talvisodasta palaavalle, että "toi sun ahdistus johtuu kuule vain turvattomasta kiintymyssuhteesta ja sota on pelkkä kanava" on selkeä olkiukkoviritys, vaikka se esitetään epäilevässä muodossa, enkä jaksa uskoa, että uskoisit siihen itsekään. Sanot sen kuitenkin julki.
Minusta tuo kysymys tässä ei ole rajoja hakeva eikä provokatiivinen, vaan alatyylinen ja vastaanottajaa mitätöivä. Se vie uskon siitä, että mitään ei kannata selittää, jos toinen lähtee tuolta tasolta keskustelemaan.
Sitten ylemmäs, kohtaan, jossa mainitset, että yhteiskunnalliset ja maailmanpoliittiset jutut ovat myös ahdistuksen syitä. Otan mukaan myös tärkeän kohdan samasta kommentistasi:
"Taannoin Hesarissa oli juttu, jossa psykoterapeutit pääsivät kertomaan, mikä (nuorten) terapiatilanteessa on pielessä."
Kytket selvästi tässä nuorten psykoterapian tähän yhteiskunnalliseen ahdistukseen, eli minä en tuota kytkentää tehnyt.
Tämä saa lukijan ajattelemaan, että puhut nimenomaan vakavista ahdistustiloista, joihin tarvitaan tai halutaan tukea ja hoitoa. Itse pyrin erottamaan keskustelussa nimenomaan vakavat ahdistukset tavallisista ilmastoahdistuksista, joiden kanssa nuori voi mainiosti elää, vaikka pelätenkin. Eihän ole olemassa pelotonta elämää.
Minusta siis nuorten vakavat ilmastoahdistukset ovat niillä nuorilla, joilla on valmiina psyykkistä mielenterveyden haurautta tai jopa vaurioita. Muilla on sitten ahdistusta, jonka kanssa voi jopa toimia ja opiskella.
Tämä on vain mielipide, ei yleinen totuus, Näin minä ajattelen.
Iines, vaikka luetkin talvisota-asian eri tavoin kuin sen tarkoitin, ymmärrän, että luet sen noin. En ryhdy siitä väittelemään. Muista asioista olen nyt jokseenkin samaa mieltä.
PoistaMinusta on kivaa, että sinä välillä haastat minut asia- ja ilmaisutapakysymyksissä. Se tuntuu miltei imartelevalta. Kiitos. Muut päästävät minut täällä paljon helpommalla. Enhän minä mikään ajattelija ole, pikemmin kirjoittaja.
Tarkoituksella en haasta, asiat vain tempaavat mukaansa. Ja osittain tämä on vanhaa työperua, kun silloin piti tosissaan saada opiskelijat keskustelemaan. Oli paljon mm. pariväittelyitä, joita sitten arvioitiin. Toisella oli tiukka mielipide ja toisella oli siitä vastakkainen. Keskustelun tuli olla rakentava. Silloin ei kaikki kelvannut, vaan kyllä lopuksi kysyttiin: Kumman perustelut vakuuttivat teidät enemmän. Yleisö sai äänestää. Näistä tykättiin kovasti.
PoistaTuttu harjoitus!
PoistaJa niin kuin tiedät: vain niitä provosoidaan, joiden takaisinantokykyyn luotetaan.
Mutta nyt lähden kauppaan ostamaan kiivimarjoja ja kahvia. Muillekin suosittelen, ainakin ensin mainittuja.
Totean lopuksi, että tässä keskustelussa on ollut sivuraiteille ajautumisen uhka koko ajan vaanimassa oven takana. Osin ajauduttiinkin.
VastaaPoistaHelposti nimittäin rakentuu sellainen olkiukkko, että ne, jotka kyseenalaistavat selityksen (= yhteiskunnan vika) nuorten kokemista terapiaa vaativista ilmastoahdistuksista, kieltäisivät ilmastoahdistuksen johtuvan ilmastokriisistä.
Tästä ei mielestäni ole ollut kyse, ei alkuunkaan. Kyse on ollut mielenterveyden häiriöksi luokiteltavasta, arkista elämää vaikeuttavasta sairaudentunteesta. Näin on käsitettävä puhe häiriöstä, johon vedetään mukaan psykoterapiataso.
Kun mennään tälle tasolle, on vaikea uskoa, että tavallisen perusterveen nuoren maailma menisi nurin ilmastokriisin vuoksi. Näen tässä väkisinkin ahdistukseen sairastuneen nuoren psyyken peruspohjan jo olemassaolevaa haurautta. Ei tällaisesta sairastumisesta voi syyttää yksin yhteiskuntaa, jossa kaikki elämme.
Jos taas onkin puhuttu ihmisen perusahdistuksesta vakavan uhan edessä, se on toisen keskustelun paikka.
Ja aivan siunatuksi lopuksi totean tutkijatohtori Panu Pihkalan tutkimuksiin viitaten, että nuoret itse eivät halua ilmastoahdistuksen kehystämistä mielenterveysasiaksi.
VastaaPoistaHe siis vastustavat vikojen etsintää ja asian terapioimista ja pitävät ahdistustaan voimavarana ja ajattelevat, että ilmastoahdistus on rationaalista, ”käytännöllistä ahdistusta’”, joka saa joskus ihmiset arvioimaan uudelleen käyttäytymistään ja vastaamaan asiaankuuluvalla tavalla epävarmuuteen.
- Näin itsekin ajattelen. Nuoret ovat vahvempia kuin yleisesti uskotaan
Nostanpa vielä kissan hännän. Kun nuoret itse pitävät ilmastoahdistusta ”voimavarana”, joka saa heidät toimimaan, niin sehän on silloin työväline, kanava ahdistuksen purkamiseen eri tavoin näkyvästi ja toivottavasti rakentavasti.
PoistaJoitakin vuosia sitten Esko Valtaoja oli vierailevana puhujana opettajien koulutuspäivässä. Hän puhui tuosta samasta kuin sinä, Noora: että kaikesta huolimatta ihmisille pitää kertoa positiivisia tarinoita, ylläpitää uskoa selviytymisestä. Varsinkin nuorille. Hän sai valtavat aplodit.
VastaaPoistaLiisu täällä, tosiaan, yksijalkainen Liisu. Minulla oli kaksi tervettä jalkaa vielä joitakin päiviä sitten, mutta kun silloin ajattelin kokeilla kuinka lujaa niillä pääsee liikkumaan ja pyrähdin iltakävelyllä lentoon ja juoksin lujaa kivikkoista polkua niin hupsista vaan! Siinä makasin maassa enkä meinannut millään päästä pystyyn. Mies kiskoi käsistä, pääsin seisomaan, mutta oikea jalka ilmoitti ettei voinut ottaa askeleita ja niin ollen yhdellä jalalla linkaten pääsin kotiin.
VastaaPoistaSiellä sohvalla maaten seurasimme nilkan turpoamista eikä se sietänyt edes kosketusta. Siitä tuli meno päivystykseen, jossa joutui ensin odottamaan neljä tuntia ennen kuin lääkäri pääsi sitä tutkimaan. Jalasta otettiin kuvia ja jalkaterä näytti olevan muussia, eli pakettiin vaan. Ja tämän paketin kanssa olen nyt elänyt ja ikäänkuin harjoittelen kävelyä. En ole pystynyt tekemään mitään muutakaan. HYVÄT YSTÄVÄT, olkaa iloisia jos molemmat jalkanne toimivat. Käyttäkää niitä, mutta olkaa varovaisia, älkää ylirasittako niitä. Kahdella jalalla käveleminen on IHANAA. Sitä kannattaa harrastaa. mutta ei liikoja.
Liisu, osanottoni jalallesi ja sinulle!
PoistaTiedän tasan tarkkaan, miten olosi koet nyt, sillä minullahan oli sama vaiva muutama vuosi sitten. Katkaisin nilkkaluuni mökin pihalla crockseilla kulkiessani. Minulle oli juuri tulossa ulkomaan vieraita ja ruoka tulilla keittiössä. Olin hakemassa mattoa tuulettumasta. Hupsista vaan.
Samoin minulla nilkka turposi eikä sillä voinut astua. Käärin siihen kylmän kääreen ja valmistin ruoan loppuun tuolilla istuen. Kun vieraat tulivat ja olimme syöneet, minut vietiin päivystykseen ja röntgeniin ja paketti jalkaan viideksi viikoksi. Kainalosauvat tulivat tutuiksi.
Yritin ensin huudella nojatuolin pohjalta passuutuksia muilta, mutta ei minua passattu. Haepas itse, köpittele vaan, sanottiin, eikä minun annettu marttyyrina sairastaa. Liikkua nimittäin täytyy ja joka ilta vetää jalan jumppaliikkeet, ettei tule tukoksia.
Muistahan siis jumpata jalkaa ja köpitellä kepeillä, Liisu. Tsemppiä ja sisua!
Kiitos neuvoista, Iines! Tässä istun ja heiluttelen jalkaa. Huomenna yritän käydä jo katua kävelemässä. Otan tuollaisen nelipyöräisen työntökärryn tuekseni.
PoistaRollaattori olisikin hyvä kulkupeli, jos jalan saa laskea maahan. Itse arastelin jalalle varaamista ja käytin loppuun asti keppejä, kaupassakin asioidessani. En huomannut pyytää nelipyöräistä vehjettä apuvälineeksi, keppejä vaan tarjottiin. Mutta siis hyvin se parani.
PoistaAjattelen nuorison ahdistuksista samaan tapaan kuin täällä on ymmärtääkseni konsensukseksi sovittu. Eri aikoina sille on eri syyt. Minun nuoruudessani herättiin ihmisten globaaliin köyhyyteen, surkeisiin epäinhimillisiin tv-sotiin ja rikkaiden länsimaiden itsekkyyteen. Vaadimme rahaa, rauhaa ja rakkautta.
VastaaPoistaNyt on toiset ajat, toiset murheet ja toiset syyt, vaikkei noita entisiäkään ole vielä saatu ratkaistua, pikemminkin päinvastoin.
Itse olen edustanut nuoresta pitäen näissä asioissa kroonista epäilevyyttä. Aina kun kuulen totuuden siitä, mikä on ongelma ja mikä on oikea keino se ratkaista, pysähdyn miettimään, että onkohan ihan oikeasti noin...? Meillä ihmisillä - etenkin nuorina - on tapana liioitella, vetää mutkia suoriksi ja panikoitua.
Minun nuoruudessani julistettiin tieteellisenä totuutena, että sosialismi on ainoa talousjärjestelmä, joka takaa tasa-arvon, oikeudenmukaisen tulonjaon ja hyvinvoinnin kaikille. Katsoin itään ja rohkenin epäillä, katsoin länteen ja ajattelin että jospa kokeiltaisiin ensin vaikka Ruotsin mallia.
Mitäkö ajattelen ilmastonmuutoksesta, kun olen kerran aina oikeassa, kysytte nyt malttamattomina? Se on ilman muuta totta, mutta mitä se oikeasti aiheuttaa, missä ja millä aikajänteellä - eli onko panikointiin syytä - siitä on esitetty monenlaisia näkemyksiä.
Kun katsoo maailman parhaiten informoituja ihmisiä - suurvaltojen johtajia - asia ei tunnu heitä ainakaan tekojen perusteella kovasti vaivaavan. Putinkin hyräilee datsallaan, että viimeisen kerran katsoin Dnepriin...
Lehdessä lukee lööppi: kolmoismurhaaja Juha Valjakkala on karannut Keravan avovankilasta.
VastaaPoistaAvovankilasta? Kolmoismurhaaja? Miten kolmoismurhaaja ylipäänsä milloinkaan on avovankilassa? Uskooko joku kiltti tätisetä jossain ihan oikeasti, että kyllä se Juha paranee keskusteluhoidolla ja kohtelemalla sitä hellästi.
Herra mun vereni. Luonnehäiriöinen narsistipsykopaatti, jollaiseksi Valjakkala on virallisesti diagnosoitu, ei yksinkertaisesti voi parantua. Se on lääketieteellinen mahdottomuus, kuten tiedämme. Jos minulta kysytään, tämä murhamies ei viettäisi aikaansa avovankilassa. Herää jälleen epäily suomalaisen oikeusistuimen oikeasuhtaisuudesta.
Tarkoitat herra Nikita Fouganthine-Bergenströmiä, nykyiseltä statukseltaan vapaaherra.
PoistaKuvittelen, että hän on nykyisin vankilassa muista rikoksista kuin siitä kolmoismurhasta? Olihan se anteeksiantamaton teko, mutta ei suunniteltu, vaan muistaakseni tehty paniikissa.
No, laki ei katso tekijää, ainoastaan tekoa.
(Tai katsoohan se tavallaan, mutta tuo kiteytys on niin hyvä, että jääköön.)
Tarkoitan tätä hienonimistä herraa. Kyllä vaan, hän istui elinkautisesta puolet ja sujahti vapauteen. Amerikoissahan hän olisi saanut joko myrkkyruiskeen tai hieman sähköä.
PoistaNoh, en kannata kuolemanrangaistusta, mutta tuomion oikeasuhtaisuudella tarkoitan sitä, että vankeuden muoto on oikea tyypin vaarallisuuteen ja tekoihin nähden. Avovankila kuulostaa lepokodilta.
Hienoniminen herra oli nyt vankeudessa lukuisista muista rikoksista ja aiemmista vankilapaoista. Jo tämä rikosten useus ja moninaisuus puhuu sen puolesta, että psykopatia ei parantunutkaan vankilassa, saati avo-osastolla.
Tässä tulee mieleen se toinen murhaaja, naisten kuristaja, joka myös taisi olla välillä vapaana. Tämäkään psykopaatti ei tervettä päivää tulee näkemään.
Meillähän on muutoinkin lepsut tuomiot mm. paljousalennuksineen. Myös tuomioiden alaikäraja on kyseenalainen. Viisitoistavuotiaat naureskelevat sille ja tietävät tarkkaan, että vastuuta teoista ei tarvitse kantaa. Nythän mm. katujengien väkivalta on lisääntynyt juuri tässä ikäluokassa.
Milloin meille on tullut tämä lempeä rikollisten kohtelu ja lyhyet tuomiot muista kuin talousrikoksista?
Valjakkalaa ei maksa vaivaa haukkua. Ihan pohjalla oleva rupu-ukko, jota kaikki kaltaisensa vetelevät turpaan, koska luulevat saavansa siitä pisteitä. Naama on hakkauksista sinisenmusta hyvin usein.
PoistaNo, siellä tämä henkilö on vapailla markkinoilla ilmeisesti suojassa turpiinvedolta.
PoistaMinua kiinnostaa asiassa se, miksi meillä psykopaateiksi diagnosoidut murhaajat pääsevät niin varhain vapauteen monienkin järkyttävien rikosten jälkeen. Käsitän niin, että tämä on aika poikkeuksellista koko maailmassa.
Poikkeuksellista on meillä muuten tulevien rokotusten panttaaminenkin, vaikka rokotteet ovat jo valmiina.
PoistaJuuri sanottiin uutisissa, että kaikissa muissa EU-maissa esimerkiksi hoitohenkilöstö on jo saanut tai saa näinä päivinä neljännen koronarokotuksen. Meillä THL kieltää rokotukset hoitohenkilöstöltä, samoin viidennet tehosterokotukset vanhemmilta ihmisiltä.
Esimerkiksi minun sisareni on saanut viidennen piikkinsä jo Saksassa. Mikä Hanna Nohynekiä pitelee? Voiko hän muka olla ainoa lääkäri Euroopassa, joka tietää muita paremmin rokotuksista? Epäilen. Suomi on nyt ainoa EU-maa, joka istuu rokotteidensa päällä.
Juuri vapailla markkinoilla sitä lyödään härskisti turpaan ja hyvä niin. Micaela Penttinen on kyllä hieno pimu. Eläkkeelle jäädessäni olen ajatellut synnyttää ehtoopäivieni riemuksi lapsen, pelkään kuitenkin vähän, että synnytys sattuu pippelin. Micaela sopisi lapseni siittäjänaiseksi, saisin vähän kuristustakin.
PoistaIhmettelen minäkin vähän tätä korona-linjaamme, lähinnä siitä informointia. Alkuhässäkässä Hesarikin oli täynnä tietoa ja tunnelmoIntia asiasta, sitten se seurasi tilannetta isoin graafein ja taulukoin pari vuotta - mutta nyt on kuukausikaupalla vallinnut täysi hiljaisuus!?
PoistaEri puolilta kuuluu huhuja, että sairaaloissa olisi tuhansia korona-potilaita ja kansaa kaatuisi siihen kuin Härmän häissä, mutta HS on suu supussa kuin Neulasen Manta.
Löytyyköhän jostakin päivitetyt tilastot?
PoistaSen verran tietoja on osunut korviin ja tullut eteen lehdistössä, että virus jyllää yhtä voimallisesti kuin kiivaimpina aikoina, sairaalapaikkoja on täyttynyt mm. pohjoisessa ja muuallakin.
Rokotukset tietysti estävät taudin vakavimpia muotoja, mutta kyllä se monille lujille ottaa. Minunkin tuttavapiirissäni on useita kaatunut sänkyyn potemaan. Rokotussuoja käsittääkseni on jo hiipunut monilta, mutta jostain syystä Hanna Nohynek on Suomessa se ylilääkäritulppa, joka estää rokotteiden jakelun.
Kyllä me olemme taas muuta Eurooppaa jäljessä rokotuksissa, vaikka tautihuippumme on ollut Euroopan korkeimpia. Hanna Nohynek, vaikka onkin lääkäri, taitaa olla pohjimmiltaan rokotusvastainen hihhuli?
Tänä aamuna jälleen HUSin lääkäri Eeva Ruotsalainen puhui pikaisten rokotusten alkamisen puolesta. Nyt on uusia rokotteita, jotka torjuvat uusimpia viruksia ja jopa osittain estävät tartuntoja. Ihmisillä ja hoitohenkilöstöllä tuntuu myös olevan taas uutta rokotushalukkuutta.
PoistaHarmi, me odottelemme ainakin marraskuuta, koska THL.
Olikohan kuukausi sitten, kun vasta otin kolmannen. Jotenkin se oli vaan jäänyt. Triplassa huomasin ilman ajanvarausta rokotukset ja niin se hoitui. Ihme kun antoivat, kun olen bönde ja melko runsaasti kännissäkin olin. Kymmenennestä kyllä kieltäydyn ihan avoimesti.
PoistaNo nyt kävi niin hienosti, että täällä olivatkin yllättäen avautuneet rokotusten ajanvaraussivut. Eli varasin ajan heti ensimmäisenä annettavana päivänä, 1.11. Koronan tehosterokote ja influenssarokote samalla kerralla. Onpas kätevää.
PoistaTänään tunsin itseni tämän esseen otsikon mukaisesti 'aktivistiksi' ja kävin tilaamassa itselleni uudet silmälasit. Edelliset kun nimittäin murjoin sillä surullisella "Jyväskylä - ettäällä ja yksin" matkallani. Sillä kotiovellani, kun taksista (= "yön ainoa valopilkku") astahdin ulos, niin lensin turvalleni. En ymmärrä miksi, mutta vaikka olisinkin ymmärtänyt, ei se asiaa todennäköisesti muuksi olisi muuttanut: paskaksi meni rillit. Tai siis multa lensi toinen silmälasin sanka (tai aisaksi nämä optikot sankaa kutsuvat, tiedän, koska on minulta ennenkin aisa mm. Mikkelissä lentänyt irti) irti. Se ei sinällään olisi mitään haitannut koska saahan aisan aina kiinni, mutta kun myös toinen linssi meni naarmuille, niin enhän minä... En halua nähdä maailmaa enempää naarmuuntuneena kuin mitä se on. Niinpä sitten meni yhteen (en mainosta mihin) silmälasiliikkeeseen, jossa aikamme tuijotimme optikon kanssa toisiamme silmiin, välillä erilaisten sekstanttien ym. laitteitten kautta, kunnes hän lopulta kirjoitti minulle silmälasireseptin. Okey.
VastaaPoistaPs. Miksi silmälasit muuten kirjoitetaan monikossa, vaikka ihmisellä niitä olisi vain yhdet? Kummallista meininkiä. No, kohta minulla on kahdet moniteho-okulaarit, kun sai kahdet yhden hinnalla, niin että minulla kohta oikeasti on silmälasit. Eikä mitään vitun lornjettia.
Lornjetti - tarkoitin Monokkelia. Joka on ihan kumma viritys. Jos ihminen näetsen haluu "iskee silmää" toiselle häntä hurmaavammalle ihmiselle, niin pitää varoo kummalla silmällä iskee. Sillä väärällä silmällä kun iskee niin äkkiä monokkeli on poikittain kikkelin päällä, eikä sellainen tee suotuisaa vaikutusta... ainakaan toiseen sukupuoleen, ma luulisin?
PoistaSilmälasit, housut, sakset, kiikarit. Mikäs näille kaikille on yhteistä?
PoistaKaikissa on kaksi samanlaista osaa, toistensa peilikuvat. Ettäs tämänkin tiedätte. Siksi monikko.
Muuten hieno tarjous tuo kahdat prillit yhden hinnalla. Itse sain viimeksi myös kahdet, toiset aurinkolasit, joiden linsseissä oli vahvuudet. Kiitä, mikis, muuten onneasi, jos sinulla ei ole kaihin alkuakaan silmissäsi. Minulla on pienen pieni. - Se tulee kaikille, sanoi silmälääkäri lohduttaen. Ennemmin tai myöhemmin. Jotkut vain potkaisevat tyhjää sitä ennen. Olen valmis menemään laserleikkaukseen, jos näkö huononee. Saavat samalla korjata ns. ikänäön, niin että ehkä selviää jopa ilman laseja.
Kun nainen heiluttaa hameensa helmoja, heiluttaako hän silloin myös alushameen helmaansa? Ja jos, niin miksi? Vai taipuuko hän tahtomattaan samalla tavalla kuin suomenkieli?
PoistaKysyy nimim. "monikollakin päähän murjottu"
Nimimerkille ”monikolla päähän murjottu” vastataan, että taitaa olla aikaa siitä kun arvoisa nimimerkki on päässyt hameitten alle kurkistelemaan. Ei nykynainen käytä alushametta, vaan pelkkää kolttua. Kaikilla ei ole alushousujakaan. Se on proosaa nykyään, ei runoa eikä mitään heiluvia tai taipuvia.
PoistaO tempora, o mores. Turha katsella pilviä jos niissä näkee hameiden muodot ja ne pilvet katoavat pois. En pidä nykymaailmasta. Kun vaari oli ei-vaari, pahin salpalinna oli sukkahousut: ne ritisivät ja rätisivät ja niitä oli vaikea saada pois yhdellä kädellä. Eikä se aina onnistunutkaan, oi ei.
PoistaMinusta naiset ovat kivempia kuin miehet. Mutta se on vain minun mielipiteeni. Enkä ole varma minkä takia, enkä siksi uskalla sanoa olevani mikään 'naisten mies'.
PoistaAikoinaan kun Pyynikin kesäteatterissa näyttelin Vilho Siivolan ohjaaman Seitsemän veljeksen Nahkapeitturin roolin (= täysin turha sivuhenkilö joka käveli juoponaskelin näyttämön poikki kaksi kertaa puhumatta mitään), niin minulla oli ilo tutustua näyttelijäkollegani Helge Heralaan. Hitsi, että oli ihan hullu naistenmies! Siis oikeasti! Kun vapaa-ajalla käveltiin kahdestaa Tampereen Hämeenkatua, niin joka toisen vastaantulevan naisihmisen se pysäytti ja alkoi syytää suustaan sellaisia silosäkeitä mitä en ennen ollut lukenut edes kirjoista... hurmaavia monologeja, voi jumantsukka, ja naiset kihersivät tai punastelivat tai tekivät kumpaakin... (ja varmasti, osa ainakin, olisi heti ollut valmis lähtemään hänen messiinsä).
Oli oikea hurmuri hän, Helge.
Ps.
PoistaOonhan mä täällä kertonut sen kun kerran porukalla käveltiin Joseliininniemelle (= Pyynikin kesäteatterille) ja kaupungista kun tullaan, niin siinä on Piispanlinna (= Tampereen piispan asunto), ja sen kivirakennuksen kohdalla Helge äkkiä sanoi meille että "lyödäänkö 2-kymppiä vetoa, niin 5 minuutin kuluttua juon kahvia tuolla terassilla piispattaren kanssa". Totta kai löimme vetoa, viisi ihmistä x 20 markkaa, ja menimme piiloon pusikoihin talon lähelle. Mutta ei siinä viittä minuuttia enempää kulunut kun Helge istu talon terassilla (vilkutti ja virnuille meille), ja vähän ajan kuluttua kokovalkeisiin pukeutunut rouva Piispa tuli kahvikannu ja kupit kädessä terassille. Ja siinä sitten kahvittelivat. Ja rouva koko ajan kiehnäsi ja kihersi Helgelle. Ja Helgen kädet kävivät kuin tuulimyllyn siivet. Heh, he.
Helge Herala oli oikea naistenmies. Oli, oli.
Upseeri ja herrasmies, laivaston kapteeniluutnantti.
PoistaOllessani laivastossa varusmiespalvelussa, Upseeri ja herrasmies oli uusi ja kuuma elokuva. Me alikessut sanoimme; "Upseeri ja herrasmies, aliupseeri ja sika!"
PoistaArvostan laivaston miehiä. Sekä matruuseja että alikersantteja. Ja myös näitä muita. - Mua harmittaa että ite menin Porin Säkylään ja kirjuriksi sinne, korpraalin vakanssille. (voihan vittu) Koska... oon sielultani Albatrossi.Enkä lepäämättä liidä. Haluaisin olla Pursimies. Komentaisin teitä lättäjalkoja, eli alokkaita, että "asento, lepo, asento, reelingin yli mereen hypätkää..."
PoistaMutta mitäs muuta?
VastaaPoistaEn ole huolestunut vankikarkureista tai korona- tai isorokkorokotuksista Enkä pelkää Johanna Tukiaista. Tai Petteri Orpoa. Elämme maassa jossa noudatetaan lakia, emme Pohjois-Karjalassa... ÄSCH... Koreassa. (Joensuu on ihan kiva kaupunki vaikka onkin kamala.) Se tietysti on itsestään selvää, että nykyinen hallitus tekee kaiken väärin, koska on väärävärinen hallitus. No, kohta Teuvo "Teukka" Hakkarainen (suosionosoituksia) on uuden ministeriömme pääministeri (lisää suosionosoituksia) ja sutkina ja kielitatoisena kansanmiehenä hurmaa 'smal talgingillaan' kaikki Ee_UUn ynnä muiden maiden johtajat (valtavia, päättymättömiä suosionosoituksia ja hurraa, hurraa huutoja).
Joo, odotetaan ensivaaleja. Eiks ne maaliskuussa 2023 tule.Tulee.
Ps. Olen muuten itse ensimmäisen kerran ehdolla silloin. Oli pakko mennä mukaan kun pyydettiin. Ja varmuuden vuoksi - koska pyysivät minua joka vaalipiiristä ja kaikki puolueet - niin suostuin. Niinpä numeroni on kaikkialla 112. - Muistakaa, mäntit, äänestää. Ja jos siitä huolimatta vaivaudutte, niin ääni numerolle 112. Se on ääni Tulevaisuudelle, Galakseille, se on ääni 'Jo riittää' niillekin joille mikään ei riitä. Se laulu Suomelle Vårt land, Vårt land. Koska muunlaiset ja -väriset ihmiset voivat mennä takaisin muunlaisiin maihin, emme me. Emme me.
Kun Iines kysyy onko sinulla kaihin alkua silmissäni, mikis, niin vastaan: en usko että on. Ja olen siitä tottakai onnellinen - Kaiho vain silmissäni on.
VastaaPoistaPs. 'Sumujen silta' on enemmän feikki elokuva kuin oikeasti otettava. 'Sumujen laitri' (Le Quai des brumes) on aivan toista maata. Harmi, jos ette ole sitä nähneet, se tuli vuosia sitten Yle televisiosta, en minäkään sitä muuten olisi nähnyt. Ihana elokuva. Ja Jean Gabin.
Ellei lääkäri maininnut, ei ole kaihin alkua. Olisi kyllä maininnut. Useilla tuntemillani naisilla on, ja harvemmin miehillä. Yhden ystävän mies tosin oli ollut leikkauksessa, ja näki nyt terasilla kesällä istuskellessamme kaukana metsän rajassa tanssivan hyönteisparven, jota me naiset emme nähneet.
VastaaPoistaOlen nähnyt Sumujen sillan varmaan muutamaankin otteeseen, aikaa sitten, mutta en muista siitä kuin tunnelman. Kaihoisahan se oli.
Siis 'Sumujen silta' on täysin yhdentekevä Hollywood-filmi, mutta 'Sumujen laituri' on ihan eri juttu. Hieno elokuva. Uraauurtavakin, tavallaan.
PoistaPahin pelkoni on että sokeutuisin. Mä luulen että muun voisi kestää, ei sitä. - Voi että oon vollannut kun oon kuunnellut Helismaan 'Päivänsadetta ja Menninkäistä'. - Siinä on niin järkyttävät sanat kuin kuulia haluaa ymmärtä, ei yhtään sen enempää.
PoistaAurinko kun päätti retken,
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo maille hiipi.
Päivänsäde kultasiipi
Juuri aikoi lentää eestä sen,
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan.
Katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi:"Poltat silmiäni,
Mut en ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo taivaltaa.
Jää luokseni, niin kotiluolaan
Näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien!"
Säde vastas:"Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä,
Niin en hetkeäkään elää saa."
Niin lähti kaunis päivänsäde,
Mutta vieläkin,
Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on,
Ja toinen yötä rakastaa.
Minulle on kerrottu, että näkövammaisten opistossa Keski-Suomessa tämä on oppilaiden suosikkilaulu. - En osaa epäillä.
PoistaJassoo, luin väärin sinun Sumujen siltasi, tai siis laiturisi. Laituria en muista nähneeni, sillan muinoin.
PoistaJa siihen kun sanot että silmäleikkauksen läpikäynyt mies sanoi näkevänsä "... kaukana metsän rajassa tanssivan hyönteisparven, jota me naiset emme nähneet..." niin sanoisin, että nuorempana minäkin näin esim. pikku-ukkoja, joita seuralaiseni (yleensä he olivat naisia) eivät nähneet.
PoistaMutta kerran yks ihminen ihan totaalisesti yllätti minut, kun käveltiin Tampereen Hämeenpuistossa,
ja hän sanoi "katso Mikko, tuolla kävelee hirvi"... Katsoin mitä katsoin, hyvin kiihkeästi eteeni - siis sinne minne hänen sormensa näytti. Mutta ei siellä mitään hirveä näkynyt. Ihmettelin, vaikken yleensä mitään ihmettele, mutta sitten katsoin Jarmoa, ja näin että hänen silmäripsessään roikkui satiainen (Pthirus pubis) ja mua rupes hirveesti naurattaa. Meinasin mennä keskeltä poikki, kun mua nauratti niin.
No, ihminen näkee maailman semmoisena kuin se hänen (silmäripsistään kautta) hänelle näyttäytyy. Muu olisi mahdotonta. (Olisipas!)
Juon viiniä, ja viini minua. Aikoinaan kaikilla tyttöystävilläni oli silmälasit, ja kun olin nuori, sanoin heille (kummallekin) että "silmälasiesi takana sinulla on toiset silmät". - Ai, miks mä niin sanoin? No, kai siks kun se mielestäni oli älykkäästi sanottu.
VastaaPoistaAsuin Tampereella, siinä oli lähellä Kalevan kirkko, aina sunnuntaina ne kellot kumisi. Emmä ymmärrä miks. Olin töissä Takon Tampereen tehtaalla ja siellä 60 % oli stalinisteja, 20 % saarislaisia, 14 % sosialidemokraatteja, ja loput "en osaa sanoa". Opiskelin kommunismia. Kun kerran puolueosastomme oli kerääntynyt yhdelle kurssille SKP:n omistamaan kiinteistöön, muistaakseni Sääksjärvelle, olin mukana. Aktiivit puhuivat siellä aktiivisesti, toinen toisensa perään, mutta sitten yks heistä osoitti sormellaan minua ja sanoi "keitäppäs sinä kuule meille kahvit"... koska he siis kohta meinasivat lopettaa keskustelunsa. Ja pitää kaffeetauon. Minä en ikinä ole kahvia keittänyt... mutta, kun en muutakaan keksinyt, niin yritin, ja menin ko. asunnon keittiöön. Siellä oli iso kahvipannu ja kahvipaketteja. Minä... siis kaikki on totta, voi että mua vituttaa tää juttu... en tiennyt mitä tehdä. Mutta en kehdannut myöskään sanoa etten tiedä mitä tehdä. Niinpä valutin kahvipannun täyteen vettä, ja sitten kun vesi alkoi kiehua, pistin sinne sekaan puoli paketellista kahvijauhetta... ja ajattelin, että siitä taitaa tulla liian mietoa, ja pistin vielä vähän enemmän, ja vesi se vaan kiehu ja kiehui ja kiehui, sit nostin sen pannun pois hellanlevyltä. Ja huikkasin kokousväelle että "kahvi on ny valmista"...
Kun tämän politbyroon pääpomo ensimmäisenä kaatoi sitä kahvia mukiinsa ja maistoi sitä, se spontaanisti karjahti "MITÄ VITTUA... ja sylkäisi sen kahvin samantein pois suustaan. Ja niin muutkin tekivät, kun maistoivat. – Minä tästä kollektiivisesta tuomiosta niin säikähdin, etten uskaltanut mennä seuraavaan kokoukseen ollenkaan. Enkä sitäkään seuraavaan, piru vie.
Olen ns. teemiehiä. Ja tykkään kissoista.
Koska edelleen valvon, vaikka on jo yö (ja pölypunkit hiipivät hiljaa petauspatjojen alta esiinn), niin vakuutan teille - tai etenkin Nooralle, etten ole ns. B-portaan mies. Ei. Kun tulen taloon, tulen A-rappua pitkin. Tai jos tulen hissillä, kolistelen hissinovia sen verran, että kaikki kuulevat 'täällä se hetero taas tulee'. Takaapäin en kenenkään perseen iske kuin nälkäinen pantteri, en ollenkas. Enkä murise. - Luen silti mielelläni esim. markiisi de Saden "Sodoman 120 päivää", tai Agnar Myklen romskua "Laulu punaisesta rubiinista". - Viimeksi mainittu kirja on tavattoman hauska ja säädyllinen ja naiivi... siitä olisi kiva tehdä esitelmä teille, rakkaat ketokäentassut, tms. austraalialaiset pussivompatit.
PoistaPitääköhän lupaus aamun mähmäisessä harmaudessa, mikis murmeli?
PoistaMinä ainakin olen valmis kuin lukkari tähän skabaan, jos alustus Einesbaariin tulee ja jos saan kirjan jostain käsiini. Mitenkäs muut? Otatteko, rakkaat ketokäentassut, mikiksen yöllisen haasteen vastaan, jos? Tällainen vaatii aina muutaman lukijan, kuten tiedätte.
Mitä tulee tuohon riemastuttavaan kahvitarinaan yllä, ja teenjuonnin paremmuuteen, niin samoilla linjoilla olin minäkin, aina siihen asti kun lähdin äidin helmoista opiskelemaan ja asumaan itsenäisesti. Tähän asti pidin kahvia pahana ja kitkeränä.
PoistaKunnes siinä suuressa vapauden huumassa, kaikkien huumekokeilujen yhteydessä huomasin kahvin mainioksi virvokkeeksi ja aivojen kiihdyttäjäksi. Huumekokeiluilla tarkoitan Auran panimon tuotteita ja laivalta tuotua satunnaista vermuttipulloa.
Nykyisin keitän aamuisin pannullisen kahvia, kahdeksan mitallista kahvijauhoa suodattimeen ja naps, hyvää tulee. Minua on turha häiritä, ennen kuin pannun pohja näkyy. Illalla sitten inkivääriteetä mukillinen. Joukossa murskattua papaijan siementä.
Satusetä-Mikiksen yöllinen haaste vastaanotettu! Täytyykin käydä vilkaisemassa, sattuuko tuo Myklen kuuluisa kirja jopa löytymään kirjastoni uumenista, muistelen ihan omistamani sen. Voi se olla mökilläkin.
PoistaMikis on kyllä aito humoristi, sillä mitä vakavammaksi hän yksinpuheluissaan muuttui, sitä enemmän nauroin. Luin ensin vakavana ja äkkiä olinkin purskauttaa aamukahvit sohvalle.
(Jaa, miksikö käytin monikkoa, sillä vaikka juonkin aamuisin kaksi mukillista mustaa kahvia, niin samasta mukista ja yhden kerrallaan?)
Nythän täällä Stadissa alkaa taas kirjamessut. Sinne!
Hyvä, nyt meitä on jo kolme, ja pari vielä vaaditaan, jotta keskustelu kävisi mahdollisimman kuumana. Ja toki tarvitaan se mikiksen alustus. Jäämme odottamaan mikiksen kommenttia.
PoistaAamuni on, en ymmärrä miksi, mähmäinen ja harmaa. No, eipä ole ensimmäinen kerta. Olen tottunut siihen että Elämä kohtelee minua kuin Hyenaa. Siksi en itke, ees lemmen tähden itke, koska jos 'yksi sut jättää, niin toinen sut jo nappaa'. (Tai sitten kolmas.) Linnut aamulla kun heräävät, nappaavat maasta matoja. Ihmisessä itsessään on paljon matoja ja muita mikrobeja, paljon enemmän kuin luulette, n.kuusi miljardia vähintäin... sanoisin. Siinäpä kihisette!
PoistaPs. Tehty, mikä luvattu. Eikun siis teen mitä lupaan. Oikeasti en ees muista tuota "Punaista rubiinia", sen kähinän sen kirjan ympärillä muistan, se oli ennen Salama-sotaa. Ajattelin myöhemmin - silloin olin liian nuori ajatelleekseni mitään - että taas tässä Taantumus sivellisyyden haarniskaan pukeutuneena iskee Edistystä vastaan, hyihän hitto. Jnpp. Joo.
Ko. kirjan olen lukenut viimeksi ehkä 3-kymmentä vuotta sitten. Ei se millään lailla merkittävä opus ole. Mutta jotenkin hirveen sympaattinen - muistaakseni. Semmoisesta olisi kiva veistää lastuja.
Lapsellistako? No, en tiedä.
Ps. Kaks lapsellista seksuaalista juttua muistan nyt noin äkkikäteen. Ne on minulle kerrottu ja tosija. Toinen on A) kun naapurin Liisa, maanviljelijän untuvaikäinen tyttö Kainuusta, käski häntä vielä hieman nuorempien poikien - Villen ja Kallen (nimet arkaluontaisuuden takia muutettu) vetämään housunsa kinttuihin ja laskeutumaan hänen eteensä ndelinkontin. Sitten hän alkoi lypsää heitä kuin lehmiä... siis sieltä. - Ehkä hän jo silloin ajatteli totuttautua siihen mitä maalaiselämä ja Keskustapuolue hänelle tarjoo, en tiedä. .
Toinen tarina eli B) on sen verran pitkä, että jätän sen nyt kertomatta. Ehkä joskus toiste, kun teillä on enemmän aikaa kuunnella. Pardon.
Noh, kiitos nyt tästäkin tarinasta, jonka luin tabletilta syödessäni lounastani, herkullista wok-ateriaa eli kiinalaista chili-inkiväärimättöä. Ruokahaluani kiihtyi niin että kauhoin lopulta tyhjää lautasta tarinan edetessä kliimaksiin. Jälkiruoaksi söin pienen Brunbergin laktoosittoman ja gluteenittoman suklaapötkylän. Hyvä tarina.
PoistaKiva kun teet jutun, mikis, lukijoita varmaan ilmaantuu, jahka huomaavat tämän. Nyt kirja tilaukseen kirjastosta. Tai suoraan hyllystä.
PoistaEn kyllä suosittele Agnar Mykleä kaikille Iinekselän lukijoille.
PoistaTapsasta.
VastaaPoistaEn diggaa häntä siksi, olkaa uskomatta tai älää olko, että hän kehuu minua... se on enempi vaivaannuttavaa. Diggaan häntä siksi, että hän tässä blogissa eniten on vaikuttanut ajatuksiini, muuttanut niitä. Uskon, kun minulle selitetään faktoja, että olen väärässä. Okey.
Ps. Aivan s-tanan p-leen ja v-tun oikein on, että Tapsa välillä on väärässä ja minä oikeassa. Ne eivät minua sillä lailla kiinnosta. Kun aikanaan aika vakavasti pelasin shakkia, ei minua se kiinnostanut millä lailla voitin - sehän oli itsestään selvä, minua kiinnosti vain se, miksi hävisin. Tottakai.
Tapsa on fiksu mutta siitä huolimatta sympaattinen. Hän on muuttanut/tehnyt epävarmaksi mietteitäni täällä,joka on oikein, siitä kaikki kiitos hälle. (Ja syksylle. Josta Kaarlo Kramsu aikoinaan niin synkästi runoili. En osaa sanoa tämän enempää.)
Kieltämättä kiva lukea lukea, kun kehutte täällä toisianne. Se ei ole liioiteltua eikä makeaa.
VastaaPoistaYleensä suhtaudun kaikkeen kehumiseen hieman varauksella, ja itse en odota enkä oikeastaan haluakaan kehuja, ne vaivaannuttavat ja tuovat mieleen, että tuo ihminen odottaa minulta jotakin, mihin en pysty.
Muutoinkin olen aika tasapaksu ihminen, enkä pidä esimerkiksi yltiöpositiivisesta elämänasenteesta, jota hehkutetaan erilaisilla nettialustoilla. Suurella osalla netissä roikkujilla on juuri sillä hetkellä elämä päin persettä tai ainakin pientä harmia tai masea.
Vieläkin muistan inhon väristyksin erästä opiskelukaveria, joka tyynen rauhallisesti sanoi minulle, kun olimme tupakalla luentojen välillä yliopiston aulan penkillä, että ”tiputan elämästäni pois negatiiviset tyypit, en halua negatiivisia viboja ollenkaan”. Kääk! Onneksi meistä ei tullut ystäviä, kunhan vedettiin kessut joskus yhdessä.
Hän siis pudotti sinut niin kohteliaasti, ettet edes huomannut?
PoistaMinähän olen usein väärässä. Enkä ole edes niin fiksu kuin anoppini - joka oli muuten itsepäisempi kuin vaimoni ja se on paljon se - joka kerran vastasi ähkäisyyni "etkö sinä ole ikinä väärässä" vastaamalla, että olen toki, mutta silloin minä en alakaan väittelemään.
Se on hyvä elämänohje. Älä ala väittelemään, jos olet väärässä. Vielä en ole sitä vielä ihan oppinut.
Tällainen tiivis vuosikausien keskustelukerho muuttaa ihmistä. Sitä oppii katselemaan omia luulojaankin tarkemmin ja mesoamaan vähemmän.
Onneksi olen luonnostani aika hiljainen mies, joka ei sorru ääriajatuksiin. Paitsi maailmankaikkeuden rakenteessa.
Tapsa on kiva, ollakseen ihminen. (Kaikki ihmiset eivät.)
VastaaPoista- Kaikki ihmiset eivät. -
PoistaHöpö höpö.Tarkoitin, että vain harvat ovat.
No perhana, nyt Mikis kostoksi kehuu minua... Ettei menisi hempeilyksi, niin toistan vaan aiemminkin sanomani: harvoin tapaa aitoudessaan niin harvinaista tyyppiä kuin Mikis. Älä ikinä muutu.
PoistaKunpa saisimme kirjaksi asti nämä mikiksen ihanat lapsuusmuistot ullakkoineen. Ullakot kun ovat tärkeitä tiloja lapsen elämässä. Elämäni ullakot! Ullakolla tapahtuu. Kätkin ullakolle -. Tässäpä aineen aiheita lapsosille, jotka ovat saaneet asua sellaisissa taloissa, joissa on ulakko.
Poista