Nyt esittelen teille, rakkaat lukijat, joukon itseäni ärsyttäviä asioita. Varautukaa ankaraan vuodatukseen ja edes koettakaa päästä samalle levelille.
Kaamos ja kaventuva maisema nimittäin saa ihmisen nipottamaan pikkuasioista, joita ei kesän lämmössä ja valossa edes huomaisi. Sitä vain leijuisi kaiken yli ja hymyilisi maailmalle, kaikkein hassuimmille ehkä nauraisi ääneen.
Nyt syyssateiden vihmoessa hämärään ikkunaan ärsyttävät kieliasiat, jotka pomppaavat erilaisilta media-alustoilta. Sekin ärsyttää, että ne, joiden tehtävä työssään on käyttää selkeää kieltä, suostuvat laistamaan tontiltaan.
Peter Nyman, tuo luotettava ja hivenen veitikkamainen uutistenlukija ja toimittaja, joka tietää kaiken! Hän on mennyt epäilyttävään televisiomainokseen! Kuvitelkaapas, uutistenlukija mainostaa unirohto Melzeniä. Kyllä, unirohtoa, epämääräistä ravintolisää, joka sisältää pimeähormoni melatoniinia ja B6-vitamiinia.
Auttaa lyhentämään mun nukahtamisaikaa, sanoo Nyman päräyttävästi pimeähormonipurnukka kädessään. Mun nukahtamisaika. Herra mun veri!
*
Pannaan tähän vielä toinenkin säkenöivä kieli-ilmaus, jonka pimeyshormonin puutteessa herkistyneet korvani ovat poimineet useilta media-alustoilta, sekä puheesta että kirjoitetusta kielestä: Jos sulla ei oo connectioneita, -. Olen kuullut tätä sekä nuorisolta että asiantuntijoilta. Ja ihan tosissaan puhuvat näin. Jätän tämän lauseen lukijoiden omalletunnolle mietittäväksi, onko tullut hankittua tarpeeksi connectioneita, vai oletteko tekin jo kelkasta pudonneita connectionittomia meikäläisen introvertin persoonan tapaan.
*
Siunatuksi lopuksi pari kaunista kuvaa vanhasta kartanonpuistosta, joka täällä on valjastettu kasvavan nuorison urheilutarpeisiin: frisbeegolf-häkkyrät täyttävät vanhan puiston laidasta laitaan.
Tässä kohdin asian tragedia liittyy frisbeehäkkyröiden kolinaan, joka on pelästyttänyt mm. pähkinähakin ja harmaapäätikan pois alueelta. Pieni paviljonki kuitenkin koristeltiin nuorten toimesta luovasti:
Oikein hyvää kansainvälistä kananmunan päivää! Huomenna juhlitaan valkoista keppiä pitäviä ja heti viikon alussa köyhiä ja sitten asunnottomia, myöhemmin viikolla änkyttäjiä ja osteoporoosia sairastavia. Kuun lopussa on CP-viikko ja psoriasista sairastavien oma päivä. Ehkä tämän kaamoksen kestää empatian voimalla. Vai mitä te ajattelette?
(Maalaus Adolf Eberle, valokuvat Iines 10/2022)
Tuo kirkkoveneen kuvien piirtely on tietysti ikivanhaa perua, joskaan noin suorasukuisia kuin yllä ei ainakaan minun nuoruudessani piirrelty.
VastaaPoistaPiirrosten ja kirjoitusten rajuus on mielestäni lisääntynyt. Tuossa mainitsemassani vanhassa puistossa on paljon kirjoituksia, joissa paitsi homotellaan ja lesbotellaan uhataan tappaa milloin ketäkin, samoin on satanismiin vihjaavia juttuja ja hakaristejä. Kumma kyllä, yhtään rasistista kirjoitusta ei alueella ole, vaikka hyvin lähellä oli jokin aika sitten vastaanottokeskus.
Ilmeisesti mainoksissa esiintymisestä maksetaan julkisuuden henkilöille hyvin, joten se kannattaa. Yllättäviä esiintyjiä löytyy muitakin.
Naked attraction -sarjaa en ole katsonut, koska eihän alastomuus sinänsä ole kiinnostavaa. En ymmärrä ohjelman ideaa.
Ulkoilu oa parasta lääkettä kaamosmasennukseen ja väsymykseen. Itselläni ei ole ollut kunnon flunssaa varmaan pariinkymmeneen vuoteen, koska vietän lähes joka päivä luonnossa parisen tuntia aamupäivisin. Yleensä kameran kanssa ja muutaman kerran viikossa sauvalenkitellen. Voin suositella, sauvakävely on kivaa.
VastaaPoistaVoi voi noita amatöörejä - pitää sanoa "auttaa lyhentään", sillä se on lyhyempi ja mainosaika on rahaa.
VastaaPoistaJa rahan takia Peetter mainoksiin menee, tietysti. Tuosta hän kuittaa sihteerin vuosipalkan. Eikä hän taida enää olla u-ankkuri, vaan hänellä on oma firma.
Tämä "kulli ja pillu paljaana sokkotreffit" on niin surkea ohjelma, ettei se aiheuta edes myötähäpeää. Se pitäisi määrätä pakolliseksi ala-asteella.
Roiseja kuviahan rahvas on tuherrellut kivikaudelta lähtien.
Mutta se on outoa, että kun ihmisiä ei enää pitäisi tai edes saa luokitella sukupuolen, ihonvärin, seksuaalisuuden yms perusteella, se onkin yllättäen noussut tärkeimmäksi tekijäksi ihmisen identiteetissä!
Viesti on, että älkää olettako mitään, älkää kysykö mitään, älkääkä olko huomaavinanne mitään - mutta jos ette huomio identiteettiäni täsmälleen haluamallani tavalla, alkaa tupenrapinat!
Hmmm... olivatkohan Isontalon Antti ja Rannanjärvi homoja?
Ketkähän uudessa testamentissa olivat homoja?
PoistaAinakin Jeesus, opetuslapsi Johannes ja apostoli Paavali. Maria oli hetero runotyttö, mutta Martta rekkakuskilesbo. Ja myös Juudas oli Johanneksen kaltainen naisellinen homo, siksi hän pettikin Jeesuksen ja sen jälkeen tappoi itsensä itsesäälistä.
Noak oli ilmiselvästi eläimiinsekaantuja, koska keräsi arkkiinsa vain eläimiä, mikäli en nyt väärin muista.
PoistaTulihan sinne arkkiin muutama ihminenkin. Ja kaksi kutakin eläinlajia. Hauska tarina! Mitä jos jokin eläin oli maho, eikä perillisiä syntynyt?
PoistaNo, kerro nyt minä kirja se on?
VastaaPoistaMitä on ennakkoluulo alastomuudesta? Eikös ihmisillä ole varsin hyvä tieto siitä, miltä alaston näyttää, oli sitten mies tai nainen.
VastaaPoistaAika moni sen sijaan ei tiedä, miltä transsukupuolinen näyttää. Eli jos ennakkoluuloja on, niin poikkeaviin sukupuolisuuksiin ne kai kohdistuvat? Onkohan siinä ohjelmassa ollut transsukupuolisia? Vai koetaanko heidän näyttämisensä loukkaavana?
Minua ei yhtään häiritse omistusliitteiden puute puhutussa kielessä, ei edes mainoksissa. Kirjoitetussa sanomalehtitekstissä se kyllä ärsyttää minuakin. Muistan vuosien takaisesta (?) jutustasi, Iines, että sielläkin kerroit inhoavasi tuota samaa omistusliitteen puuttumista. Silloin oli ehkä kyse radiopuheesta. Siinä yhteydessä sanoit, että sinä itse saatat puhua aika yleiskielisesti. Etkö sinä tekstareitakaan tai vastaavia kirjoita puhekielellä? Minä kirjoitan omille lapsilleni sähköpostit - en lähettele tekstareita - puhekielisinä, vanhemmilleni en.
VastaaPoistaMinun tämänviikkoisella inhokkilistallani ovat ainakin seuraavat:
- keissit
- paskominen ("Vittu mä paskon Urpon!")
- Älä hae roolii! / Haetsä jotai roolii?
Tuota viimeistä inhokkiani oppilaat käyttävät mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä, muun muassa silloin, kun opettaja puhuttelee sähkötupakoinnista vessakopissa. En tajua.
Minä kirjoitan tekstaritkin kirjakielellä, länttään pilkut paikoilleen ja perään pisteen - jopa lyhyisiinkin, tyyliin: "Ok."
PoistaTästä saan moitteitta lapsiltani, sen sävy on muka tyly. Ikään kuin ärähtäisin "ookoo, perkele".
Minun korvaani roolin hakeminen on koviksen tai ankaran leikkimistä tms.
Korostan vielä sitä, että puhuttu julkisuuden kieli on eri kuin vaikkapa puhuttu nuorten tai lasten kieli. Puhutulle julkisuuden kielelle, josta tässä jutussa puhun, viestintävälineissä esitetyille suurelle yleisölle suunnatuille mainoksillekin, asetan ainakin itse enemmän yleiskielen normeja kuin arkiselle ihmisten väliselle puhekielelle, josta en lähtisi osoittelemaan mitään. Minusta esimerkiksi nuo oppilaskielen esimerkit ovat pelkästään kekseliäitä ja jopa hauskoja.
PoistaOppilaskielen muotisanat eivät kai yleensä ole itse keksittyjä vaan raplyriikoista tai netistä poimittuja käännöslainoja. Muistan, että minuakin huvitti ensin, kun kaikki alkoivat "paskoa" (amerikkalaisgangstojen shit, oletan) pari vuotta sitten. Tätä nykyä, kun koulussa tosiaan päivät pitkät paskotaan, milloin kenetkin, ja joskus tarvitaan ambulanssiakin, sana ei ole minulle enää sympaattinen.
PoistaJulkisen puheen rajat lienevät muutamassa vuosikymmenessä hämärtyneet. Mitä julkinen puhuminen nykyään tarkoittaa? Onko vaikkapa vlogi tai Tiktok-puhe julkista puhumista?
Se julkinen puhe, josta itse tässä yritän puhua, on laajoille ryhmille, jopa koko kansalle ja useille ikäryhmille suunnattua puhetta, tiedottavaa tai vaikuttavaa. Sitä puhutaan televisiossa ja julkisilla estradeilla yleensä erilaisissa kohtalaisen asiallisissa yhteyksissä.
PoistaSe puhe, josta nyt puhun, ei ole yksityistä vuodatusta tai yleensä puhekieltä Twitterissä tai Tiktokissa tai vlogissa. Nämä ovat minusta täysin vapaasti käyttäjiensä määriteltävissä. Toki tällaisenkin somealustan haltijan kannattaa pitää mielessään mahdollisimman suuri yleisyys ja ymmärrettävyys, jos haluaa suunnata sanomansa vaikkapa ”koko kansalle” ja kaikenikäisille tiukemmin määritellyn ryhmän sijasta.
Tässä voisi esimerkkinä mainita pääministerin käyttämän boomer-ilmaisun Twitterissä omassa tviitissään.
PoistaSana aiheutti melkoisen kalabaliikin, koska ensinnäkin se oli yleiskielestä poikkeava nuorisoilmaus ja ehkä useimmille aikuisille tuntematon. Toiseksi sen ivaavaksi koettu tyyli poikkesi pääministerille asetetuista rooliodotuksista, mikä hämmensi lukijoita.
Tapaus jätti mieleen pääministerin vääränlaisen kielivalinnan alustalleen, joka oli suunnattu laajalle kansalaisjoukolle.
Ei kai se boomerjuttu Twitterissä ollut vaan Instagramissa, joka on Marinilla epävirallisemmaksi ja nuorekkaammaksi sävytetty. Vaan väliäkö tuolla.
PoistaJulkisen puheen määritelmää vielä jään miettimään. Koko kansalle ja useille ikäryhmille suunnattuja puheita on kenties vuosi vuodelta vähemmän, koska eri ikäryhmät käyttävät mediaa niin eri tavoin. Televisio varmaan oli pitkään julkisen puheen vaikuttavin kanava, mutta sitä eivät nuoret aikuiset juuri seuraa. Kuuntelevatko nuoret radiota? Ainakin minun omat lapseni kuuntelevat lähinnä podcasteja, eivät radio-ohjelmia. Kuunteletteko te podcasteja? Ovatko ne teille julkista puhetta?
Pääministeri on pääministeri Instagramissakin, 24 tuntia vuorokaudessa, ja tämä itse valittu rooli ja asema asettaa tietysti raamit kaikelle julkaistulle viestinnälle, oli se sitten millä tahansa julkisella alustalla, halusi pääministeri tai ei.
PoistaJulkista puhetta on mahdotonta koettaa määritellä pilkuntarkasti, niin laaja käsite on, ja siksi korostinkin sitä, että puhun tässä jutussa virallisluonteisesta laajoille kansalaisryhmille suunnatusta julkisesta puheesta, jolla on omat norminsa, jos halutaan, että sanoma saavuttaa halutulla lailla lukijat ja kuulijat.
Omistusliitteiden puuttumisesta toimittaja joutuu ilman muuta helvettiin. Paska tyyppi väärällä alalla. - Ei se tähän millään tavalla kuulu, mutta tuli mieleeni, että vihreiden taivaaseen pääsee, kun vetää pään täyteen huumeita ja kolaroi itsensä polkupyörällä kuoliaaksi.
PoistaNoh, minä panisin toimittajan helvettiin munittelusta, mun-sanan tunkemisesta rakoon, jossa sitä ei tarvita. Kun ihminen sanoo, purkkimainoksessa itsestään kertoen (konteksti), että auttaa lyhentämään MUN nukahtamisaikaa, on päivänselvää, että hän puhuu kokemuksesta ilman munitteluakin.
PoistaOmistusliitteestä viis, liitteettömyyteen on jo tottunut jopa sanomalehdissä.
Mitä huumeisiin tulee, kuulin juuri uutisen, että Suomessa sattuu (Euroopan?) eniten nuorten huumekuolemia.
PoistaToisaalla lukee, että jopa alle murrosikäiset kaupittelevat huumeita kadulla.
Ei minua omistusliitteen puuttuminen tuosta ”mun nukahtamisajasta” harmita, eli se ei ole asian pointti, vaikka kirjoitin perään harhauttavan ”herra mun veri”-ilmauksen.
VastaaPoistaSe mikä tuossa haittaa, on mun-sanan turha käyttö: lyhentää mun nukahtamisaikaa. Miksi ei: lyhentää nukahtamisaikaa? Mitä se ”mun” siinä tekee? Miksi aikuinen ihminen sanoo noin lapsellisesti?
Itselleni se tuo mieleen nykyisen minä-minä-kulttuurin, itsekkään omaan napaan tuijottamisen.
Lisäys - siis toki kirjoitan ja puhun läheisilleni puhekieltä. En ole mikään kirjakielinipottaja. Puhekieli on eri asia kuin julkinen puhe, joka huononee ja rappeutuu fingelskaksi, mitä vähemmän kouluissa opetataan äidinkielen perusteita. Suunta on huono.
PoistaOn havaittavissa hyvin selvästi, että ällistyttävän moni nuori yläasteestakin selvinnyt lukee takellellen ja huonosti eikä tahdo selvitä pidemmistä sanoista. Myös sanavarasto on kapeutunut. Tämän huomaa esimerkiksi televisiosta, ohjelmista, jossa nuori joutuu lukemaan tekstia paperilta ääneen. Kyllä äidinkielen puolesta pitäisi hieman nipottaakin
Kas kun troppi ei kaikille yökyöpeleille käy elikkäs ei tehoa. Hyvä mainos on rehellinen.
PoistaMinä taas ajattelen, että minäpuheen lisääntyminen ei liity itsekkyyteen vaan pikemmin objektiivisten totuuksien kuolemaan. On vain yksilöiden kokemuksia. Unirohtomainosta en ole nähnyt, mutta jos näkisin, saattaisin tulkita PN:n välttelevän yleispätevää totuutta ("lyhentää nukahtamisaikaa") ja lausuvan ainoastaan subjektiivisen kokemuksen ("mun nukahtamisaikaa").
PoistaMinä en ostanut tuota subjektiivisen kokemuksen korostamista, vaikka se mieleeni toki ensimmäiseksi tuli.
PoistaVaikuttava viestintä voi tekeytyä kuluttajan eli vastaanottajan asemaan ja pyrkiä torjumaan mahdolliset vastaväitteet ja epäilyt.
Tässä mentiin kuitenkin niin tökeröille linjoille, että en jaksa uskoa sen torjuvan epäilyjä. Tuote ei ole suunnattu lapsille, tuskin kovin nuorillekaan. Kyllä se on aikuisten tuote, ja tätäkin taustaa vasten lespaava kieli ei taida olla paras mahdollinen myyntivaltti.
Mainoksethan ovat aina käsikirjoitettuja. Hiottuja, mietittyjä ja maksajalla hyväksytettyjä.
PoistaJulkkiksille, jotka esiintyvät "itsenään", voidaan myöntää lupa muokata tekstiä omaan suuhun sopivasti.
Esim. jos kässärissä lukee "nukahtamisaikani", voidaan tunnetulle ruotsinkieliselle stadilaiselle sallia muoto "mun nukahtamisaika". (Tosin epäilen kässärissä näin lukeneen alunperinkin, selittämästäni syystä.)
Hyvä mainos voi olla rehellinen, mutta voi se olla olemattakin. Kuka sen hyvyyden määrittelee?
Rehellinen on
PoistaHyvä mainos
Kyllä
Mikä takaa ihmisen rehellisyyden? Sekö, että ihminen sanoo: tämä rohto lyhentää mun nukahtamisaikaa/ nopeuttaa mun laihtumista/ vilkastuttaa mun aivotoimintaa?
PoistaSyö silliä ja juo kuumaa kuravettä päälle.
Osaako joku kertoa, mistä tuon unirohtomainoksen voisi nähdä, jos ei katso televisiota? Googlauksen perusteella näyttää siltä, että se on herättänyt ärtymystä monissa.
PoistaItsellenikin yllätyksenä olen nykynuoristunut niin, etten ole enää vuosiin katsonut perinteistä televisiota. Televisiolaitteen johtokin on irti seinästä. Viihteeni katson läppärillä suoratoistopalveluista sängyllä istuen. Ja kun Ruutu plussat ja muut palvelut voi ostaa myös niin, ettei tarvitse katsoa mainoksia, en tiedä mitään unorohdostakaan.
Tämäpä minulle yllätys, jos mainos on herättänyt keskustelua muuallakin. En ole googlannut sitä enkä tiedä, mistä keskustelu johtuu. Olen nähnyt mainoksen televisiosta ja kuullut radiokanavilta. Ei siinä ole mielestäni mitään muuta erikoista kuin tuo kielenkäyttö, josta en uskoisi keskustelun johtuvan.
PoistaMainoksen rehellisyys ja ihmisen rehellisyys ovat tietysti eri asioita. Näyttelijät eivät kysy koskaan (kokemukseni mukaan) onko tämä asia totta vai ei - he tekevät työnsä ja sillä hyvä. Eivät he saa syytettä valehtelusta.
PoistaHyvä tapa arvioida mainonnan rehellisyyttä on tarkkailla vaalimainontaa. Puolueet ja poliitikot esittävät usein aivan ristiriitaisia väitteitä - eli yksikö puhuu totta ja muu remmi pötyä?
No, kysehän on tarkastelukulmista. Tulkinnoille jää niin paljon pelivaraa, ettei kukaan suoraan valehtele - eli kansan tuomion mukaan kaikki valehtelevat.
Periaatteessa normaalissa mainonnassa ei saa esittää valheellisia väitteitä. Siinä mielessä tuo Iineksen tulkinta mun-sanan lisäyksestä on hyvä, vaikken siihen uskokaan.
Meillä vaimo katselee ohjelmia suoratoistopalveluista, minä en juuri niitäkään. Sitten yksin mökillä ihmettelen, että vaikka on viisitoista kanavaa, niin ohjelmat ovat surkeita - niinpä nytkin katselin saunan jälkeen alfalta tangolaulajia, tai siis kuuntelin Parnassoa lukiessa.
Ei liene kuitenkaan sattumaa, että mainokseen on pestattu uutistenlukija, joka lienee luotettavimpia ammattaja Suomenmaassa?
PoistaKyllä minusta tässä mainoksessa hiotaan nimenomaan luottamusta tuotteeseen tuotteen esittelijän kautta.
Tietysti, ilman muuta, enhän sitä vastaan kai väittänytkään? Juuri näin toimitaan hyvin yleisesti, tunnustan. Sehän ei ole mikään rikos.
PoistaJa jos mainonnan takia joku vedettäisiin käräjille, se ei olisi Peter Nyman eikä edes mainoksen tekijät - vaan mainoksen maksaja eli yritys.
Näin tietysti on. Jos tämä olisi rikosjuttu - hauska kuvitelma - ja syyte koskisi väärää ilmaisua, joka siis olisi tässä sadussa rikos, niin vastuullinen syytteenalainen olisi tosiaan viime kädessä rikoksen tilaaja eli yritys. Mainoshan olisi jo esitetty ja yritys siis hyväksynyt mainoksen.
PoistaOnhan nykyaikana ollut valtaisia tulvia Euroopassakin, rankkasateiden jäljiltä. Oliko viime keväänäkin Briteissä ja Saksassa - en muista tarkasti.
VastaaPoistaJos on jotakin rangaistusta, se on kai ihminen, joka itse tuhoaa maapallonsa ylettömällä kulutuksella ja tekniikalla. Ylimaallisiin en usko.
Pyhän ehtoollisen "nainen" Jeesuksen vieressä on nimenomaan Johannes, hän joka Raamatunkin mukaan oli Jeesukselle "rakas".
VastaaPoistaRaamattu on kai luettu tässä seurakunnassa hyvin? Vai kuluiko aika seurojentalon tansseissa synnissä ja hekkumassa?
Aurinko on tähti, samaa lajia kuin yötaivaalla tuikkivat miljardit muutkin (planeetat ovat asia erikseen), ja tähtien olemus ja elinkaari tunnetaan hyvin.
VastaaPoistaAurinko on elonsa puolivälissä, vajaan 5 miljardin vuoden kypsässä iässä, ja aikaa myöten se polttaa ydinreaktioissaan materiaalinsa ja alkaa laajeta (ei siis pienentyä) - ja muutaman miljardin vuoden kuluttua se nielaisee maapallon.
Maailmanloppu se ei kuitenkaan ole. Avaruus jatkaa laajentumistaan ikuisuuksiin tai voi se myös alkaa pienentyä ja romahtaa mustaksi aukoksi. Tällä hetkellä asiaa ei vielä tiedetä.
PS. Tämä on sitten tämänhetkistä faktaa, ei minun omia pohdintojani.
Kun avaruutta miettii tai kun sen tajuaa edes osittain, tuntee itsensä hyönteiseksi, joka roikkuu pää alaspäin Maan vetovoiman kehässä. Alkaa huimata, kun jo tätä miettii. Miten vähästä kaikki lopulta on kiinni. Jos vetovoiman imu lakkaisi, kaikki irtain, elollinen mukaan lukien sinkoutuisi irti Maan kehästä kuin tornadossa. Nousisimme ylös kuin raketit.
VastaaPoistaIhan kuin Raamatusa ennustetaan maailmanlopun tapahtuvan: Jeesus tulee valtavan pauhun kera serafien kanssa noutamaan ihmiset ylös taivaaseen. Näinkö se käy?
Kun tämä on kerran ärsytysjuttu, listaan tähän vielä pari viikon ärsytystäni.
VastaaPoista- Pirkka-Pekka Petelius jälleen pyytämässä anteeksi, tällä kertaa saamiaan rahapalkkioita, joiden vastaanottamisessa oli jotain kähmää. Jälkijättöinen moraali on epäuskottavaa.
- Sanna Marin vaivaamassa valtakunnan oikeuskansleria yksityiselämäänsä liittyvällä triviaalilla "ongelmalla", kun normaalisti oman järjenkäytön ja moraalin pitäisi riittää (esiintyminen aviomiehen edustaman firman edustajan rinnalla Slushissa)
- Se, että YK:n lapsen oikeuksien komitea syyttää Suomen valtiota al-Holin lasten epäinhimisestä kohtelusta. Oikea haukkujen osoite olisi tietysti ollut lasten äidit, jotka veivät lapsensa pois Suomesta vaarallisiin oloihin lapsista piittaamatta. Väkisin ei ketään voi palauttaa Suomeen, arvoisa komitea.
Pirkka-Pekka yritti sitä samaa kuin tuhannet muutkin veronmaksajat eli vähän huijata verottajaa. Ei siitä kai anteeksipyynnöllä selviä.
PoistaEilen illalla jossakin tv:n keskusteluohjelmassa (jota en seurannut, mutta korvani poimi tämän) joku totesi, että Pirkka-Pekan ei olisi pitänyt pyytää anteeksi muilta kuin Ekblomin Tommylta!
Olen samaa mieltä, häntä Petelius pilkkasi henkilönä ja täysin keksitysti ja usein, saamelaisia ja muita ryhmiä vain yleisesti tyypittelemällä.
Jos ette edes muista Tommy Ekblomia, niin sitä pahempi Peteliuksen ja lain kannalta. Yksityishenkilöä saa pilkata jopa ilman perusteita, ryhmää ei edes perustellusti.
https://youtu.be/ceu5sJKeTfA
PoistaTässä on linkki Tommy Ekblom -sketseihin, jos joku ei muista tätä urheilijaa.
Olen samaa mieltä: meillä saa surutta pilkata yksityishenkilöitä, mutta ei ainuttakaan ”vähemmistöryhmää”.
Siis nämä Tommy-sketsit ovat oikeasti ilkeitä ja kohdistuvat yhteen ihmiseen, toisin kuin jotkin Naima-Aslakit, joita lukemani mukaan myös moni pohjoisen asukas nauroi makeasti.
Kun nyt vanhana urheilumiehenä satun muistamaan Tommyn erinomaisesti, niin nämä sketsit eivät kuvaa häntä mitenkään, eivät edes huonosti.
PoistaHän oli hyvä ja uljas juoksija, joka viimeisissä suurkisoissa pilasi mahiksensa liialla rohkeudella. Ei malttanut kytätä, vaan painui heti kärkeen.
En tiedä mistä ovat tämänkin keksineet, mutta minulle tulee tuosta mieleen aivan muu juoksija, eräs nainen.
En ole koskaan ajatellut että Tommy Ekblom olisi joku oikea ihminen? Enkä tommosia sketsejä ees muista? - Peteliuksella on helvetisti, helvetisti myös huonoja sketsejä... on, on, on.
PoistaMutta Ryhmäteatterin "Tabu" tarinat on kaikki hyviä! Ihan vertaan heita Monty Pythoneihin. uovat anarkiasta kaaosta (tai kaaoksesta anarkiaa, sama se).
-uovat = Luovat
PoistaJa koska olen teille - rakkaat käpykaartilaiset - teille jo niin monta - oi, niin monta - eri kertaa heidän juttujaan tänne niinsanotusti striimannut... (meniköhän oikein?) niin en enää näitä samoja juttuja teille ... En. Löysin yhden uuden. Ei tämä parasta Tabua ole mutta kaikki Tabu on hyvää.
Poistamä katson, että mun tärkein tehtävä laulajana on olla ihminen</a"
äsch ... tupeloin aina
PoistaKatsokaa tuo sketsi alusta. Älkääkä 1/2sta välistä. Höh.
Olihan se. Syvällistä pohdintaa, ihmisestä, syvällisten laulun sanojen äärellä. Ihmisestä ihmiselle. Niin oikkeen. Oi niitä aikoja ja myös, tekee mieleni sanoa, voi niitä aikoja. Kaikkia aikoja.
PoistaTabu oli mahtava, veli Mikis todistaa oikein, aikanaan meillä aivan uudenlainen tv-pilaohjelma.
PoistaJa ettei jäisi väärää kuvaa omasta ihanteellisuudestani, niin paljastan että katsoin kaikki Petelius-Kalliala-tiimin ohjelmat suuresti niistä nauttien.
Kritisoin vain P:n myöhempää kaksinaismoralismia.
Meillä on nykyään suuri vaje tv-pilailuohjelmista ja poliittisista satiireista. Ennen nämä olivat television hauskinta ja parasta antia. Yhdistettiin reaalitodellisuutta, ajan ilmiöitä ja huumoria.
PoistaElämme nyt erukäteissensuurin aikaa, valitettavasti. Ei ole sopivaa pilailla muuta kuin heteroista, persuista ja kokkareista, muilla on turvatun tilan vaade. Intersektionaalisuus, intersektionaalinen feminismi on taiteenkin huumorin kuolema.
Nämä Petelius ym. sketsit naurattavat vieläkin, ja on sinne ohjelma-arkistoihin jäänyt muutamia nykyään kyseenalaisia helmiäkin. Mm. sellainen ohjelma kuin Soitinmenot pilkkasi aikanaan railakkaasti maahanmuuttajia joissain sketseissään. Ei ole vielä Eija Ahvo eikä Heikki Kinnunen pyytänyt anteeksi maahanmuuttajilta. Nostan heille hattua siitä.
PoistaLisäänpä vielä selityksen, varmuudeksi. Nostan hattua siksi, että nämä näyttelijät ymmärtävät historian olemuksen: ei historiaa voi muuttaa, ilmiöt olivat aikansa kontekstissa. Sanomisia on tarkasteltava osana aikaansa.
PoistaHeh, jos vetovoiman imu lakkaisi, se koskisi joka ainoaa materianmurusta, joista maapallo koostuu, joka ainoaa atomia maapallon ytimestä taivaan pilviin - ei vain maapallon pinnalla olevia olioita.
VastaaPoistaSe koskisi jopa kuuta, joka jatkaisi menoaan siihen suuntaan, johon se sillä hetkellä on menossa - eli karkaisi jonnekin avaruuteen.
Samoin kävisi maanpinnalla oleville eli emme sinkoutuisi raketteina ilmaan, vaan kuun tavoin jatkaisimme maan pyörimisen liikettä tangentin suuntaan. Huonosti siinäkin kävisi, eipä silti.
Lohdutuksena sen verran, että gravitaatio eli vetovoima on maailmankaikkeuden perusvoima, joka ei katoa. Kaikki muu katoaa, mutta se ei edes mustassa aukossa - Gravitaatio on Jumala.
Minun nuoruuteni varmaan kului Tavastian tanssisynneissä ja muussa hekkumassa sillä lailla, että Raamattua en lukenut koskaan kokonaan. Rakastuneena selailin sitä toisinaan, koska siellä oli sopivan jylhiä kuvia mielentilaani.
VastaaPoistaNooran mainitsemasta Maria Magdaleenasta tietysti pidin. Vessanoven korttikokoelmassa minulla oli 90-luvulla monta vuotta Edelfeltin Kristus ja Mataleena. Irrotin sen kerran ovesta, vein eräälle psykoterapeutille ja puhuin pitkään kuvan asetelmasta.
No, oikeasti kyllä arvelin, että avaruuteen singahtaisi vähän muutakin kuin ”kaikki irtain”. Mietin tykönäni, että maankuorikin irtoaisi, mutta kuvasin näkyni vähimmän vastuksen lain kautta, kuten hurrikaanielokuvissa on näytetty.
VastaaPoistaEräänä kesänä, kun olin yksin kaupungissa ja luin algebran ehtoihin, aloin lukea Raamattua alleviivaten. Arvelin, että nyt Herra kutsuu minua ja minun on vastattava kutsuun. Tunsin lisäksi itseni yksinäiseksi, kun muut olivat meren rannalla mökillä ja kesäriennoissa. Maailmanloppuakin pelkäsi jonkin verran ja halusin varmistaa taivaaseenpääsyn, vaikka olo siellä tuntuikin olevan melkoisen tylsää. Joka tapauksessa parempaa kuin ikuinen tulijärvessä kituminen.
VastaaPoistaNoh, sain ehdot suoritettua ja Raamatun lukeminen loppui siihen. Herran kutsu vaimeni mielessäni ja luovutin oikeastaan aika tyytyväisenä.
Auttoiko kukaan sinua koskaan sen algebran kanssa kotona? Sisko? Sanoit joskus, että matematiikka alkoi mennä huonosti vanhempiesi eron jälkeen.
VastaaPoistaTilanne noiden ala-arvoisten nelosten kanssa tuolloin oli se, että ehtoja saattoi saada yli puolet luokasta jokaisella luokalla, matematiikasta ja kielistä, varsinkin ruotsista.
VastaaPoistaSilloin järjestettiinkin koulussa kesäisin eri aineista ehtolaiskursseja, jotka pullistelivat oppilaita. Eli kaverit olivat itsekin ehtolaiskursseilla, joten apua ei herunut mistään ellei käynyt yksityistunneilla, niin kuin minä joskus matematiikan ehtoja suorittaessani.
Tuo oli mielenkiintoista aikaa, kun tarkastelee arvosanojen kehitystä nykypäiviin, jolloin ehtoja ei anneta eikä ala-arvoista taida saada kirveelläkään.
Mielenkiintoisia kirjoja on ilmestynyt tai suomennettu. Jostain syystä Anne Applebaumin Stalinin leirejä tutkiva teos Gulag on suomennettu vasta nyt, vaikka se ilmestyi jo vuonna 2003 ja on saanut lukuisia merkittäviä palkintoja. Itseäni kiinnostaa mm. ikuisuuskysymys, kumpi oli pahempi hirviö, Hitler vai Stalin. Ja se on myös ikuisuuskysymys, miksi Putin saa vapaasti viedä Venäjää kohti stalinmaista hirmuvaltaa.
VastaaPoistaToinen kiinnostava uutuus on tietysti Aila Meriluodon vanhuuden ajan päiväkirjoista koostuva En minä vielä pääty. Molemmat mainitsemani teokset ovat Siltala-kustantamon.
Varasin molemmat teokset kirjastosta, sillä en osta enää kirjoja hyllyyni. Uskon nimittäin, että vanhoja kirjoja ei tulevaisuudessa halua enää kukaan ostaa, ei ainakaan nykyinen nettinuoriso. Ne ovat pölyyntyvää ja poisheitettävää jätettä.
Havahduin tähän en osta enää kirjoja -ajatukseen hiljakkoin, kun poimin kirjahyllyn päältä, korkealta katonrajasta kirppikseltä joskus ostamani vanhan nahkaselkäisen lääkärikirjan, ja kasvoilleni tupsahti pölypilvi, kun ryhdyin avaamaan sen sivuja.
PoistaKirja on mielenkiintoisen karmaiseva. Siinä on mm. värikuva halkaistusta ihmisestä sisäelimineen. Suoliston kiemurat erottuvat hyvin. Ja sitten on erikseen halkaistu kuva naisen synnytinelimistä ja miehen siittiöelimistä.
Minä aloin suhtautua myönteisemmin kirjojen päälle keräytyvään pölyyn, kun joskus jostain luin, että valtaosa siitä on omaa ihoamme, kuolleita ihosoluja. En tiedä, missä määrin väite on totta, mutta ajatuksena se viehättää minua: me menemme kirjoihimme.
PoistaMiltä vuodelta sinun nahkaselkäinen lääkärikirjasi on? Vanhat lääkärikirjat kertovat hämmentävän paljon ajan ilmapiiristä. Minun lapsuuteni lempiselailtavia oli äidin mukana kotiin kulkeutunut lääkärikirja, jossa oli kauhistuttavia kuvia monenmoisista vammoista, sairauksista ja vioista, joita ihmiselle saattaa tulla. Nimi saattoi olla Terve ja sairas lapsi. Nykyään saattaisi sellainen nimikin olla kyseenalainen.
Kirjojen lisäksi minulla on aina ollut liikaa Lundia-hyllyjä. Joka puolella. No, joka muutossa (viimeksi Mikkelistä Jyväskylään) lahjoitin 2/3 osaa kirjoistani + 2 kirjahyllyä pois. Nyt kaikki mahtuvat yhdelle seinälliselle.
PoistaPs. Lääkärikirjoihin ihastuin puberteetti-ikäisenä. Ahmin niitä posket punaisina. Mutta mitä vanhemmaksi sitä on tullut, sen vähemmän niitä selailen. Pelottelevat vaan!
Tämä minun neljällä eurolla ostamani on Kotilieden lääkärikirja, vuodelta 1931, 2, painos, WSOY, kirjoittajina 22 lääketieteen eri alojen professoria, sivuja on noin 800.
PoistaHyllytilan puutehan se kirjanostoa myös estää. Meillä on hyllyjä joka huoneessa, käytävälläkin, ja olenpa tehnyt yhden huoneen komerorivistäkin kirjahyllyn ottamalla oven siitä pois. Ihan näppärä ratkaisu.
PoistaKirjojen puhdistamisessa sitä paitsi on kauhee työ - etenkin, jos niitä on perkeleellisesti. Nippu nipun jälkeen ota pois hyllystä ja sit pölynimurilla (johon on pantu sellainen pehmeä suutin päähän) imuroit ne... hieman sivuja hölsykyttäen (koska olet pedantti tyyppi). Hitsi, siihen menee ainakin yks päivä, tai kaksk, jos välillä huilaa. - No, joo, kerran kun imuroin kirjojani – tästä on vuosia jo - niin minulle soitti poliisi Nokialta. Hän oli vaivaantunut, änkytti puhuessaan, ja minä ihmettelin sitä, mutta kun hän äkkiä kysyi olenko sukua Pertti N:lle, eli veljelleni, tiesin heti mistä on kyse. Ja ... tämä on totta! minä häntä loppupuhelun aikana enemmän lohduttelin kuin hän minua. - Pertti oli tehnyt itsemurhan, ja kyllä minä sen tiesin että joskus hän niin tekee. Että ei siinä mitään. Mutta totta kai se minua kosketti (mutta mitä sitä puhelimessa kellekään sanomaan - vai mitä?). Illalla sytytin kynttilän veljeni muistoksi ja join viiniä ja mitä enemmän join, sen enemmän mua itketti. Yritin kirjoittaa myös runoa... hälle, mutta ei siitä mitään tullut, en osaa kirjoittaa runoja. Humalluin vain.
PoistaMinunkin yksi kirja-aarre, jonka olen harmikseni olen hukannut, on/oli 1930 -luvulla julkaistu "Lääketieteen Pieni Sanasto". Sain sen eräältä tyttösystävältäni - kun kauniisti pyysin; sanoin että tykkään sanoista. Hänen äitinsä oli kätilö, siksi moinen sanasto, ja kirjassa oli paljon (minulle) kummallisia sanoja. No, ne oppi sitä mukaan kun luki.
PoistaPs, Nykyisin tietosanakirjoille ei ole käyttöä. On tämä Guugle.
Minulla on kaksi tietosanakirjan paksuinta osaa sängyn etujalkojen alla. Lääkäri antoi neuvoksi vuosia sitten, kun vatsaani närästi: kohota sängyn päätyä. Vieläkin ne ovat siinä.
PoistaMoottorisänky on ostoslistalla.
Näen jo etukäteen maailman mustana kun mietin, että ainoa siskoni kuolee joskus. Se olisi suuri murhe. En tiedä, miten ihminen selviäisi.
PoistaNyt on niin sateinen ja pimeä päivä, että nousee vedet silmiinkin.
Moottorisänky on hyvä hankinta. O Tempure, o Mores! Maksaahan se karvaan paljon. Mutta ilman tempure-sänkyä minäkin, vanha vaari Vorssasta, olisin enää Petroskoin Prikaatin toisen Pataljoonan kolmannen Rollaattori-komppanian kirjuri. Korkeintaan. Ehkä.
PoistaMinä ajattelen että mielelläni kuolen ennen kuin joku minun läheiseni. Hyvin läheiseni, tarkoitan. - Vähemmän siitä harmia olisi silloin minullekaan.
PoistaPs. En flirttaile kuoleman kanssa, pöh, mutta Lorcan sielunmaisemaan kun olen tutustunut, tiedän mitä espanjankielen sana duende tarkoittaa. Se on paljon enemmän kuin demooni tai kuolema, se on se, jonka kanssa runoilija käy totisimmat taistot. Koska... "enkeli ja muusa tulevat ulkopuolelta. Duande täytyy synnyttää kauimmaisissa verisissä huoneissa."
Äsch, enkä minä näin syvällisiä ajattele. (paitsi välillä vahingossa joskus) Lukekaa juntit Lorcaa!
Tuosta vaari sanasta alkoi soimaan päässäni hauska lastenlaulu: vaarilla on saari.
PoistaAjattelen, että kuolen, kun olen kuoleman vuorolistalla.
PoistaVanhalla vaarilla on myös samovaari. Ja kun vaarilta kysytään mitä "mittumaari" tarkoittaa, hän sanoo - hieman höperöksi kun jo on tullut - että siinä taitaa olla v-kirjain vaihtunut äm-kirjaimeksi?
PoistaEi kuolemassa mitään ihmeellistä ole. Jos joku ei kuolis, se olis erittäin ihmeellistä. (vrt. Jeesus)
Niin, ei itselle, mutta jälkeenjääville on.
PoistaVoi, voi, kun ei vaan lapset kuulisi tuota vittuvaariksi vaihtunutta mittumaari sanaa. Siinä olisi vaarilla selittämistä lapsille. Mahtaisiko mennä läpi, että höperöksi on vaari tullut. Kenties, riippuu lapsesta.
PoistaTiedän, mitä tarkoitat.
PoistaMutta nuo sinun jälkeenjääneesi ovat edelläkävijöitä toisille. Ei tänne kukaan yksikseen unohdu, älä pelkää.
Ps. Vastaukseni oli Iinekselle.
PoistaRipranielle vastaan: vaarikin on aikanaan ollut lapsi ja ajatellut asioita hyvin lapsellisesti. Miksi hänen enää...no, pitäisi sillälailla ajatella? (kun tietää mistä on kyse)
Ei tokkiinsa vaarin pidä eikä tarvii ajatella kuin lapsena ennen. Ajattelunsa julkituominen voi olla lapselle vaikka mitä. Eihän tässä kuitenkaan ollutkaan siitä kyse. Laukkasin vaan omille rahoilleni. Anteeksi.
PoistaEi oo totta, vaan onpas. Ainakin kolmasti radoilleni korvautui itsestään rahoilleni sanalla. Ja näköjään vieläkin vaan.
PoistaÄlä turhaan anteeksi pyytele, Ripranie rapina.
PoistaKari Aronpuro, runoilija jota arvostan koska hän kirjoittaa erilaisia runoja kuin moni muu, on joskus sanonut anteeksipyynnön mahdottomuudesta, että
"Olen tekojeni summa, eikä minusta voi vähentää",
tms.
Mutta onhan se - jos siltä tuntuu - kaunista pyytää toiselta anteeksi. Eihän se kummaltakaan pois oo?
Iines, sanot tuolla ylempänä: "Meillä on hyllyjä joka huoneessa - -." Siihen pysähdyin: "meillä". Oletan, että "me" muodostuu sinusta ja lapsestasi, joka ei liene asunut kanssasi enää vähään aikaan. Minusta on sykähdyttävää ja sympaattista, että sinulla äkkiä on "me", kun puhut kirjoista ja niiden tiloista. Se on teillä yhteistä aluetta vieläkin, vai? En muista, että olisit muihin huonekaluihin liittänyt "meitä".
PoistaKäytän kyllä me-pronominia vissiin aina, kun puhun kodista, joka on ollut myös lapseni ja eläintemme (kissoja, koiria) koti. Yhdistän sen siis paikkaan, asuntoon. Henkisesti meillä on aina läsnä se kombo, joka tänne alun perin tuli, myös mummi, vaikka hänellä oli oma asunto, ja hän vain kävi täällä. Mutta siis, kaikki juhlat on juhlittu täällä, meillä, joulut ja yo-juhlat ja syntymäpäivät. Jopa entinen miehinen tapasi monta vuotta terveenä ja Suomessa ollessaan viettää joulut kanssamme, täällä meillä.
PoistaMiehinen = mieheni
PoistaJonakin loppukesän iltana kauan sitten minä menin katsomaan Markiisitar de Sadea yhden miehen kanssa. Se oli teatteriesitys, ulkona, ja itse asiassa meitä piti olla kolmaskin, mutta matkalla kohti teatteria tämä mies kertoi, että kolmas ei päässytkään mukaan, koska oli edellisenä päivänä tappanut itsensä. Markiisitar de Sadessa oli vain miehiä, joista osa esitti naisia, ja kesken kaiken alkoi sataa ja minulla oli kylmä. Minä toivoin, että esitys lopettettaisiin, mutta ei sitä lopetettu vaan viimeinen näytös vain siirrettiin katoksen alle.
PoistaTuo teatteriseuralaiseni puhui monet vuodet innokkaasti maksasta, runoilija kun oli. Mikään sisäelin ei ole niin ihmeellinen kuin maksa, jossa sappikin muodostuu. En tiedä, mitä lääkärikirjoja hän oli lukenut, mutta ihmisen sisäeritysjärjestelmä oli hänellä hyvin hallussa.
Minun (minun minun minun minun) vaarilla oli tänään syntymäpäivä. Aamulla ajattelin viedä haudalle kahvia ja pullaa, mutta tulin järkiini ja veinkin kimpun kuivuneen veren värisiä ruusuja. Sytytin hautakynttilän ja vahdin sitä puoli tuntia. Taivaalla lenteli varislintuja.
PoistaKuolleen ikävä haudalle vie. Samalla siinä kukkien ja kynttilöiden kera voi miettiä vainajaa ja omaa suhdettaan vainajaan ja kuolemaan.
PoistaAE! Timohan laitto mulle krediitin markiisikirjaansa kun olin sen tutkimusapulaisena (1/2 A1 3kk).
PoistaSodan lapsenlapsi, kummallista kyllä tiedän, mistä puhut.
PoistaAkuutein huolenaihe maailmassa mielestäni tällä hetkellä on hyökkäyssota Ukrainassa. Tämä sota ei ole haastava vain siksi, että sitä käydään Euroopan sydämessä, vaan koska ydinasevaltio Venäjä (= Putin ja hänen Klaaninsa) on siihen sitoutunut. Se hankaloittaa sodan lopettamista, ja sodan jälkeiset muutokset Venäjällä käyvät entistä arvaamattomiksi. Kukaan spekuloija ei voi tietää todella - koska eivät sitä venäläiset itsekään tiedä - millaiseksi Venäjä tulevaisuudessa muuttuu, ja millä ryskeellä.
VastaaPoistaNikolai Gogol, ukrainalaisvenäläinen kirjailija, venäläisistä kirjailijoista Tšehovista seuraavaksi merkittävin (= mun mielestä, sic!) lopettaa ”Kuolleet sielut” teoksensa kuvaukseen troikasta, joka kiitää halki aron, ja vertaa sitä Äidinmaahansa.
Sillä...
"Etkö sinäkin, Venäjä, kiidä samoin kuin nopea saavuttamaton troikka?"
Mutta...
"Minne sinä kiidät, Venäjä, vastaa? Ei vastausta. Kulkuset helisevät ihanasti, jyrähdellen repeytyy kappaleeksi ilma muuttuen tuuleksi. Ohi lentää kaikki, mitä vain maan päällä on, ja karsaasti väistäen antavat tietä muut kansat ja valtakunnat."
Ps. Tuo lause ”jyrähdellen repeytyy kappaleeksi ilma muuttuen tuuleksi”, on kuin Apokalypsia ydinsodasta. (heh, he?)
Hyvä kommentti, Mikis!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoitin, enkä poistanut, mutta katosi.
VastaaPoistaLiisu, jokin juuri kirjoitettu kommenttisi näkyy olevan edellisen keskustelun lopussa.
PoistaAnteeksipyynnöstä sellaista, että joskus se on diplomatiaa, joskus aitoa sydämen ääntä. Voihan se diplomaattinen anteeksipyyntö olla myös aitoa sydämen ääntä. Niin, mistäs sitä anteeksipyynnön aitoudesta milloinkaan oikeastaan tietää, paitsi kai anteeksipyynnön esittäjä. Että kaunis tapa se kuitenkin kai on. Nimim. anteeksi on pyytää vaikeaa. Helppo se on heittää anteeksi sana. Hyvät tavat kunniaan.
VastaaPoistaHarmittaa, että Mummo Muu lopetti bloginsa.
VastaaPoistaMummo Muu on täällä joskus julkituotu muulloinkin, kuin nyt Mikiksen tuomana. Millainen blogi, aiheet, hänellä oli? Ihan outo minulle.
VastaaPoistaVastaan, ettei muiden tarvitse: Ei hänellä mitään aiheita ollut. Sellaista puolirunollista päiväkirjatekstiähän se oli. Luulen, että blogi tai blogisti rusentui omaan suosioonsa. Suosio ei tee kirjoittamiselle hyvää. Eikä ihmiselle. Tulee sekavia tunteita.
PoistaMM yritti hetken ajan kirjoittaa yksityistä blogia, vain itselleen. Nimimerkki oli Hottinen. Se oli olevinaan itseironiaa: sukunimi niin kuin miehillä ja samalla pieni hottis. Hottinenhan on oikeasti varpunen.
Mutta tämä tästä. Ei palata enää tähän, pliis.
Mitä vittua mä just luin?
VastaaPoista"Minä ajattelen että mielelläni kuolen ennen kuin joku minun läheiseni."
Että minä en sure, surkoot läheiseni.
Toisin sanoen pitää ajatella, että
Poista"Minä ajattelen että toivottavasti läheiseni kuolisivat enkä minä. Etteivät turhaan surisisi."
Arvaan ettei sulla kovin läheisiä ihmisiä ole, luulet vain, rakas von Pino.
Luin lehdestä, että omalaatuinen persoona Laukku-Leena, Leena Kiviharju on kuollut 74-vuotiaana. Hän eli käsittääkseni suurimman osan aikuiselämästään tien päällä rahdaten valtavaa laukkukasaa mukanaan. Moni tarjosi hänelle apuaan, majoitusta ja ehkä rahaakin, mutta hän ei tahtonut ottaa asuntoja vastaan eikä liikaa apujakaan. Kulkeminen parinkymmenen ison pakaasin kanssa oli hänelle mieleinen ja itse valittu elämäntapa.
VastaaPoistaTänään kun vietetään asunnottomien yötä, kannattaa laajentaa omaa ajattelua ja huomata, että kaikki asunnottomat eivät ole säälittäviä rassukoita, joita meidän tulee hyysäten suvaita. Ei, vaan olkaamme heistä myös ylpeitä, sillä elämäntapa voi olla itse valittu, kaikesta kurjuudesta huolimatta.
Minäkin näin tuon Laukku-Leenan kymmenisen vuotta sitten. Huomioni kiinnittyi valtaisaan laukkukasaan tien vierellä ja huomasin, että kauempana tuli vanhahko nainen, joka toi vielä yhtä laukkua kasaan. Hän oli tulossa Helsinki - Pori-tieltä ja parkkeerasi jonnekin Pikkukaupunkiin. Kirjoitin hänestä jutunkin blogiini, jos haluatte vilkaista:
http://inez54321.blogspot.com/2010/09/tehtava.html
Yritin löytää keittiön hyllystä Tove Janssonin "Kevyttä kantamusta" (Resa med lätt bagage), mutta en löytänyt. No, Laukku-Leenalla oli kannettavaa vähän enemmän kuin Janssonin niminovellin päähenkilöllä. Ehkä se Laukku-Leenan Tehtävä, jota tuolla aiemmassa blogikirjoituksessasi mietit, oli vain kaiken jatkuva siirtäminen. Noin niin kuin filosofisena harjoitteena. Missä olimme, emme ole enää. Sitä on joskus vaikea hyväksyä.
PoistaVarmaan asunnottomissa on muutamia tuollaisia uljaita laukkuleenojakin, joista katsojan mieli alkaa heti rakentaa taideluoman hahmoa. Mutta noin muuten - -
En sanoisi nähneeni, että monikaan "hyysäten suvaitsee" asunnottomia. Claes Andersson jossain muisteli, että kun rantojen miehiä talvisin sulateltiin, se piti tehdä riittävän hitaasti, ettei paleltunut kuollut liian nopeaan lämpöön. Tämäkin toki kerrottuna kuulostaa aika romanttiselta, mutta tokkopa käytännössä oli.
Toki, toki, reppanoita on varmaan suurin osa, mutta ei se kuitenkaan niin mene läheskään aina, että jos reppanalle järjestetään katto pään päälle ja jääkaappiin muonat, niin hän kiitollisuudesta soikeana ryhtyy elämään sisäelämää. En halua sanoa, että veri vetää kulkemaan, vaan viina se houkutin on ja päihteet. Ne valitaan jossain vaiheessa aina täällä reppanaosastolla. Emme voi pidellä kaikkia paidanhelmasta ja työntää kyrsää suuhun.
PoistaLuulin tähän kysymykseen vastanneeni jo etukäteen, tuolla yllä, Ripranielle. Tosin ehkä se oli enemmän Mikikselle.
VastaaPoistaEn minä tiedä kuka kunkin nimimerkin takana on (poisluettuna Tapsa ja Iines) enkä välitäkään tietää. Mulle riittää nimimerkit joiden kanssa keskustella, tai olla eri mieltä. Mutta oikeasti harmittaa se kun hyviä blogeja on mennyt maan majoille. Oma blogihistoriani on, että ensimmäiseksi eksyin Panu Höglundin (onkohan nimi oikein?) blogiin. Siellä oli teräviä tyyppejä. Mutta sitten huomasin – en ihan heti mutta kohta - että onpas tämä porukka helvetin sovinistista!?! Enkä siksi tuntenut oloani siellä kovin kotoisaksi, romantikko kun olen (piru vie), ja halasin muualle.
VastaaPoistaRaunon Räsäsen blogin kautta sitten löysin muualle, toisiin blogeihin, kun seurasin hänen vierailujaan... hiljaa Reino tohvelit jalassa hiivin hänen perässään sinne minne hän milloinkin meni... ja sitä kautta tutustuin mm. blogeihin Mummo muu, Iines, Annikki, Unkuri, Valto Ensio, Kemppinen, Liisu..., jumantsukka. Eikä näistä sitten sen enempää.
Ps. Mutta ylivoimaisesti hauskin ja sanallisesti nokkelin Blogi on
PÄIVÄN PANNU!
Hitsi, että sekin on nykyisin telakalla.
Minä aloitin vaelteluni blogistanin karikoissa vuosituhannen alussa jossakin tieteellisessä "kiertokirjeblogissa" - se oli hyvin alkeellinen alusta.
PoistaSitten tulivat Skepsiksen ja Parnasson blogit ja veivät mennessään. Vierailin zen-munkkina myös ruusuristiläisten blogissa, kävinpä heidän luennoillaankin. (Liityin nuorena Yrjö Kallisen vanavedessä Teosofeihinkin, joten en minä mikään pakana ole.)
Blogielämän alkuaikoina sitä kirjoitteli paljon ihanteellisemmin, etsi totuutta, jakoi tietoa ja ällistyi jos joku vastasi ilkeästi.
Muiden mukanahan sitä sitten löysi uusia blogeja, mm. Kemppilän, Mummolan ja tämän Iinekselän niskavuoren. Pari ekaa vierailua täällä yllätti, kun kulkumiehen viattomiin kommentteihin emäntä vastasi näpsäyttämällä kauhalla sormille.
No, kun mummolan parantola löi luukun kiinni, tulin hattu kourassa takaisin tänne Iineksen rouvaskartanoon ja istuin hattu kourassa seinänvierustalle tavoitteenani sulautua tapettiin.
Hyvin on onnistunut tähän asti. Paitsi että nyt en kykene kirjoittamaan nimeäni tuonne ylös, joten kirjoitan sen tänne alas:
Tapsa
Meikäläinen taas tuli Blogistaniaan, kun Helsingin Sanomien Nyt-keskustelupalsta pantiin kiinni. Joku siellä mainitsi sanan ”blogi”, ja että sellaisen voisi perustaa.
PoistaNo, minähän perustin ensin Illuusia-nimisen blogin, ja sain sinne keskustelijaksi mm. runoilija Karri Kokon, joka luuli minua Outi-Illuusia Parviaiseksi. Muistan huomanneeni ensin mm. Rauno Räsäsen ja Kemppisen blogit, sitten Kirjailijan häiriöklinikan ja ja Saaran blogin, joka taisi olla jonkin sortin kustannusvirkailija.
Tähän maailmanaikaan kommentteja ei koskaan tullut kovin monta, jokunen kuitenkin ja aina kasvavassa määrin. Siitä se sitten alkoi ja lopetin Illuusian ja aloitin Ikkunaiineksen, ja sitten Iineksen.
Minulle on ollut suuri yllätys, miten napakkana minua pidetään. On ollut kausia, jolloin olen tuntenut tarvetta puolustautua, sillä blogissani oli juuri tuolloin Tapsan tuloaikaan rankaa kiusaamista mm. erään naisbloggaajan taholta, siis todella törkeää, samaten oli toinen nainen, enkä puhu nyt homo garruluksesta. Nämä molemmat tulivat nyt boikotissa olevan bloggaajan vanavedessä, samasta seurakunnasta.
PoistaOnneksi se aika on ohi!
Osaatko eritellä, Iines, mitä sinun blogisi nykyään sinulle itsellesi merkitsee? Kaverirupattelua, rutiineja, kaunokirjallista lennähtelyä, väittelyä, tunteita? Oletan, että ainakin kaikkea tuota. Mutta onko sinulla täällä nykyään jotenkin helpompaa (= kevyttunteisempaa) kuin vaikkapa 15 vuotta sitten?
PoistaTämä kirjoitus on minulle sitä puhetta, mitä te muut puhutte toisillenne, joukoissa ja tilaisuuksissa. Minullahan on neurologinen puhesairaus, dysphonia spasmodica, spasmodinen dysfonia, joka aiheuttaa sen, että puheeni pätkii eikä tule ulos tasaisena virtana.
PoistaEn pysty sanomaan sujuvasti kokonaista virkettä, vain lyhyitä parisanaisia juttuja, ja sitten ääni katoaa, kun äänihuulet spasmaavat eli kouristuvat liikumattomiksi. Minua on siis hankala kuulla ja kuunnella, ja siksi en puhukaan mitään esimerkiksi kokouksissa. En halua saattaa muita kiusalliseen asemaan vaivaamalla heitä kuuntelemaan katkeilevaa puhetta.
Tavallinen jutustelu tuttujen kanssa käy, kun he tuntevat ja tietävät minut. Vieraiden kanssa olen oppinut säännöstelemään sanottavani lyhyiksi toteamuksiksi, mutta pidempiä puheita vältän, ja se harmittaa minua, koska en haluaisi vaikuttaa tylyltä. Juttelisin mielelläni vieraille pidempäänkin, sillä olen introverttiudestani huolimatta hyvinkin sosiaalinen.
Täällä voin puhua soljuvasti ja sujuvasti, olla tasavertainen teidän kanssanne. Ette vaivaannu, kun luette kirjoitustani. Voin osallistua kuten muutkin ja esittää mielipiteitäni, jotka jäävät vähiin oikeassa elämässä. Blogi on minun kieleni ja kanavani.
Kuvasitpa kauniisti sen, mitä täällä oleminen sinulle merkitsee.
PoistaMinulla on yksi ystävä, jolla on CP-vamma. Hänellä se vamma vaikuttaa ennen muuta puheeseen ja kuulemiseen. Koska hän ei kuule kovin hyvin kahvilan taustahälyssä, minä yritän muotoilla sanottavani lyhyesti ja yksiselitteisesti. Ja koska hänelle sanojen muodostaminen niin, että toinen saisi selvän, on vaikeaa, hän pyrkii vähentämään rupattelua ja keskittyy keskeisen informaation muotoiluun. Mietin usein, miten vähän hänestä siksi tiedän ja hän minusta. Harvoin kirjoittelemme, sillä motorisista syistä sekin on hänelle raskasta. Hän on normaaliälyinen aikuinen ihminen, ja olemme tunteneet toisemme vuosia. Emmekä silti tunne. Tätä nykyä hän ei enää juuri jaksa tavata ihmisiä vaan katselee kotonaan Youtube-videoita.
Joltakin osin siis ymmärrän, mitä tarkoitat sanottavan säännöstelyllä vieraitten kanssa. Ehkä sinun seuralaisesi eivät kuitenkaan ole niin vaivautuneita kuin sinä pelkäät. Sinähän kuulet ja liikut ja sinulla on ilmeitä.
Tämä on tietysti totta, mutta sitä säästää väkisinkin itseään kun on tilanteessa, josta ei ole poispääsyä. Oppii tietyt askelkuviot, joilla pärjää helpoiten. Kun puhuu lyhyesti, kukaan ei huomaa mitään.
PoistaOn lisäksi joukko tietämättömiä ihmisiä, jotka ajattelevat ihmisen päässä olevan vikaa, jos ihminen jollakin tapaa poikkeaa normaalista. Kehnoiten meikäläistä on kohdellut vakuutusyhtiö If, joka ei antanut minulle haluamaani henkivakuutusta tämän puhesairauden vuoksi, joka ei millään tavalla uhkaa henkeä eikä sinänsä lyhennä elämää.
Päivän pannua minäkin kaipaan ja Rikua. Kaiholla muistelen myös sellaisia herroja kuin Valto Ensio ja blogini perimmäisten alkuaikojen AKH:ta. Kaksi viime mainittua solahtivat jossain vaiheessa yhtäkkiä ja yllättäen listassa mainitun Unkurin blogiin että viuhhh eikä perästä ole kuulunut.
VastaaPoistaVaan mitäs näitä vanhoja muistelemaan. Sen verran vielä, että persoonista yleensä muistetaan Raunoa ja Kolehmaista, van Vaaria, ja kyllä he kaiken muistelun arvoisia ovatkin olleet. Noh, muistanhan minä vielä Japea, rakasta kiistakumppaniani, joka häipyi kokonaan blogimaailmasta.
Ihania persoonia on ollut. Ja kyllä te kaikki, joiden silmät näitä rivejä nytkin lukevat olette aivan yhtä ihania. Pysykäät terveinä älkääkä vaan dementoituko.
" ... Suosio ei tee kirjoittamiselle hyvää. Eikä ihmiselle. ..."
VastaaPoistaRakastan näitä kahta lausetta. Ovat totta.
Tänään puhuin puhelimessa ihanan ihmisen kanssa, joka sanoi että sinä ”Mikko kun tapasimme niin olit ujo ja introvertti ja siksi minä sinuun rakastuinkin”. Puhuimme kauan. Nyt juon viiniä, ja kun juon viiniä, minusta kehkeytyy sosiaalinen selittäjä. En se ole minä, mutta se saa minut kirjoittamaan. Tännekin olen pölissyt kaikenlaista. Maailmalle kun läksi, koki siellä sitä sun tätä (kukapa ei-olisi kokenut), siinä ’reissujutut’. Avoin olin kyllä kaikelle, vastaanottavainen, siksi sitä haluaisikin unohtaa aika paljon siitä kaikesta minkä muistaa. Koko ikäni olen etsinyt rakkautta, kokenut tuskaa ja epätoivoa sen tähden, iloinnut ja kärsinyt, ja menettänyt. Toivoa en ikinä ole menettänyt. Hyvin väsynyt olen nyt. "Tulista viinaa juot kuin elämää / elämääsi juot kuin viinaa." En kuvittele itsestäni erityistä, enkä asioista, asiat ovat niin kuin ne ovat. Kun Iineksen viime postauksessa kehuitte minua, olin tietysti otettu, mutta se minua hävetti kun en tunnistanut niistä itseäni. Aikoinaan Lilian Tallinnan kämpässään sanoi minulle että sinä olet Miko ”mosses mees” (= surullinen mies), kun nuokuin hänen keittiönpöydän ääressä, ja me molemmat joimme vodkaa raakana. Hän kippasi sitä kurkkuunsa kuin pianisti, nakkasi niskaansa, ja sanoi ”äh”. Taivo, hänen 3-v poikansa käveli minun kengät jalassa pitkin keittiön puulattiaa, kopisteli kuin Jättiläinen, ja nauroi suu leveänä kuin Naantalin aurinko. Voi, että minä olin silloin onnellinen... olet hyvin onnellinen pöydällä on ruusu / et kirjoita proosajuttujasi vaan tarkkailet / kuoriaista joka nukkuu ruusun sydämessä.
Mikis, sinä kuulut miesjoukossa, jota on elämäni aikana mieleeni kerääntynyt melko iso kokoelma, ja jolle olen valmistanut tunteiden ja sisäisen elämän laadun perusteella valikoidun joukon:
Poista1. erinomaiset, aidot ja kunnioitettavat,
2. vähemmän erinomaiset, mutta silti aidot ja kunnioitettavat,
3. tavanomaiset, teennäiset ja ei erikoisemmin kunnioitettavat.
Mihin noista ryhmistä omasta mielestäsi kuulut?
Minun valinta on: kuulut ryhmään 1.
Perusteet: Olet aito, et esitä itseäsi muuksi kuin mitä omasta mielestäsi olet, olet miltä itsestäsi tuntuu. Et näyttele. Olet rehellinen. Kohtelet toisia ihmisiä ystävällisesti. Et puhu pahaa kemestäkään toisesta. Et toivo kenellekään mitään pahaa.
Tuon onnen hetkesi Tallinnassa, Mikis, kuvaat niin, että uskon sen. Mosses mees nuokkuu pöydän ääressä, nainen siinä lähellä, ja Taivo nauraa ja kopistelee sinun kengissäsi vieressä.
PoistaMinun(kin) mieleni etsii yksittäisiä hetkiä, kun kysytään, milloin olen ollut onnellinen. Yllättävän usein ne hetket kuuluvat ajanjaksoihin, jolloin ulkoinen elämä näyttäisi olleen päin helvettiä. Minä olin onnellinen yhdellä hervantalaisella grillikioskilla vuonna 1996. Siinä vieressä seisoi mies, jonka shortsit olivat kalsarit, enkä minä tiennyt, oliko minulla rahaa palata Helsinkiin. Vegehampurilainen oli ihanampaa kuin mikään, ei sellaista ennen missään, ja suupielet sotkussa minä söin sitä.
Liisu, milloin sinä olet ollut onnellinen? Yritän houkutella sinut kuvaamaan yhtä hetkeä.
PoistaAika usein ihan tavallisena päivänä kun kävelen huoneessa kotona pysähdyn ja käännyn katsomaan ikkunasta ulos. Yhtäkkiä minuun valuu kuin jotain juoksevaa nestettä onnellisuuden tunne. Pian olen täynnä sitä ja silloin kääntelen päätäni ja hymy tulee
Poistakasvoille, tunnen kuinka se leviää ja koko keho on äkkiä kuin onnellisuutta, hyvää oloa, täynnä. No. jopas! ajattelen ja tunnen kuinka suu leviää kieli hampaita vasten ja tulee keveyden ilmaan nostattava tunne, joka alkaa huipattaa ajatuksia. Tartun kirjaan pöydällä, avaan sen ja istahdan. Ja äkkiä ei minua olekaan. Joku toinen on hypähtänyt kirjasta syliini tai minä olin pudonnut kirjan lehdelle. Ja sen mukavampaa tunnetta ei minulla sillä hetkellä voikaan olla. Tiedän sen.
Kiitos, Liisu. Hieno onnen kuvaus: ensin keveys, sitten minän kaikkinainen katoaminen.
PoistaOlenko rehellinen? Mistäs minä sen tietäisin. Mutta en minä osaa olla kauheen epärehellinenkään. Minusta tulisi helvetin huono agentti. (eli vakoilija)
VastaaPoistaMikis, olen ahkeraan lukenut kommenttejasi täällä. En ole koskaan ajatellut, että kirjoitat keksimiäsi juttuja. Ne ovat todella aidon tuntuisia.
VastaaPoistaMinua on vaikea vetää höplästä. Uskon vakaasti, että mikis on kiertänyt maailman meret ja menettänyt poikuutensa senjoritoille ja on rakastunut Virossa ja Viroon. Kun mikis vuosia sitten kertoi tarinoitaan kiehtovasti, ostin jopa hänen mainitsemansa paksun Viron historian (Seppo Zetterberg) ja aloin lukea sitä verestääkseni tietojani. Että uskokaa pois muutkin. Jotkut osaavat kuvittaa todellisuuden niin, että raja faktan ja fiktion välillä hämärtyy.
VastaaPoistaPS Sekin on taivahan totta, että mikiksen tyttöystävä Tarja on kierinyt pylly paljaana väkkäränä alas norjalaista tunturinrinnettä kyykistyessään pisulle.
PoistaEi ole Mikis parempaa lahjaa voinut meille antaa kuin nyt tämän hienon kuvauksen Norjan tunturilta. Kuinka monta iloista ihmispalloa nyt tunturilta vieriikään kun tätä luemme. Mieleemme ne jäävät vierimään.
PoistaHelsingin Sanomissa on järkyttävä kuvaus muistisairaan vanhuksen kohtelusta terveydenhuollossa. Kirjoittajana on tytär. Vanhus on viety kuivuneena, jalattomana ja kädettömänä, lattialla maanneena päivystykseen, ja lääkäri on ihmetellyt, miksi vanhus tuodaan päivystykseen ja on kotiuttanut tämän.
VastaaPoistaTällaisia tapauksia on muitakin. Vanhukset ovat nimellisen kotihoidon varassa, mutta se ei riitä muistisairaille, jotka tarvitsisivat hoitoa ympäri vuorokauden.
Nämä tapaukset ovat minusta heitteillejättöä, ja jos minun omaiselleni sattuisi tai olisi sattunut tällainen, tekisin ilmoituksen heitteillejätöstä.
Vanhusten terveydenhoito on meillä nyt häpeäpilkku, ja asian hoidon tulisi olla poliitikkojen yhtenä vaaliteemana.
Minulla on ehdotus, joka osaltaan auttaa ja antaa resursseja siihen, että vanhuksille saadaan ihmistä loppuun asti arvostava hoiva: lopetataan sellainen subjektiivinen päivähoito, jossa lapset saa viedä päivähoitoon, vaikka vanhempi on kotona. Näitä tapauksia on pilvin pimein, kun kaikki lapset halutaan laitoshoitoon.
Säästyneet rahat ohjataan vanhusten ”päivähoitoon” ympärivuorokautisesti. Rahaa löytyy, jos halutaan. Jokainen meistä on joskus kädetön ja jalaton vanhus, kenties muistisairaana yksin kammiossaan.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009139817.html
Niistä pienten lasten vanhemmista, jotka ovat kotona, moni lienee huonokuntoinen, esimerkiksi masentunut. En usko, että lapselle tekee hyvää olla kokopäiväisesti kotona silloin. Eikä se varmasti kohenna vanhemmankaan olotilaa.
PoistaToinen kysymys on sitten se, onko oikein vai väärin, että kaikki hoidettavat, niin lapset kuin vanhuksetkin, sysätään ensisijaisesti yhteiskunnan vastuulle. Minä olin vuosia kotona, kun lapset olivat pieniä, mutta en menisi väittämään, että kaikkien kannattaa tehdä niin. Enkä ole ihan varma, jäänkö kotiin siinä vaiheessa, kun vanhempani muuttuvat hoidettaviksi. Miksi? Koska en ole heitä tähän maailmaan saattanut? Koska vanhusten hoitaminen on vaikeampaa kuin lasten? Koska olen muuttunut mukavuudenhaluiseksi? En tiedä. Toivon, että siihen tilanteeseen on vielä vuosia.
Huomenna matkustan vanhempieni kanssa toiseen kaupunkiin katsomaan muistisairasta tätiäni. Äiti varmaan yrittää pestä hänen hiuksensa ja täti tappelee vastaan.
Yleensä lisään tämän ehdotukseni perään: terve vanhempi (on kotona). Nimittäin heitäkin on, edelleen pilvin pimein. Tiedänpä minäkin terveen uusperheen, viisi lasta yhteensä, vaimo kotona päivät, hyperterveenä, lapset hoidossa, lähihoitaja ja töitä olisi. Ottivat molemmat koko kesän vapaaksi, mutta lapset olivat hoidossa. Mies otti syksyn tullen bussikuskin pestin. - Vakava masennustila on toki eri asia enkä viittaa siihen. Työttömiä terveitä on paljon kotona, jopa vuosia. Kyllä minä haluaisin antaa resurssit mieluummin sinne, missä tarve on huutava. Asiat tulisi priorisoida. Lattialle pudonnut muistisairas vanhus nyt vaan on tärkeämpi kuin terveen vanhemman hyvinvoiva lapsi.
PoistaEn ole muutoinkaan lähtenyt mukaan tähän hypetykseen, että kaikki joilla on diagnoosi, ovat rampoja ja kotiin autettavia. Uskon pikemminkin Kyllikki Villaa, joka on sanonut jo ammoin, että ihmisen elämään kuuluvat laskut ja nousut ja masennuksen alhot, eivät ne ole sairauksia.
Voit olla onnellinen. Noora! Tiedän äidin joka joutuu pelkäämään poikaansa, jolla on tapana käydä äitiään tervehtimässä kerran kuukaudesssa päivänä, jolloin äiti saa eläkemaksunsa. Niinpä vaan rahat joutuvat pojalle, ei äidille. Poika saa ne rahat äkkiä ja kuluttaa ne huumeiden ja muun tarvitsemansa asian hankkimiseen.
VastaaPoistaKerran äiti sanoi itsekin kauhistuneena että aina kun poika käy kotona ja nukkuu sohvalla, tulee hänelle hirvittävä halu ottaa keittiöveitsi ja iskeä sillä poikansa kuoliaaksi. En ole vielä keksinyt keinoa millä lohduttaa tätä äitiä, ystavääni. ( Nyt hän on kadonnut. Kukaan ei tiedä, mihin tämä äiti on joutunut.)
Tämä Liisun kuvaus pojasta, joka tulee vanhan äidin luo eläkkeenmaksupäivänä, on valitettavan tavallinen. Muistan lukeneeni jopa äidinmurhasta tässä tapauksessa, ja jopa useasti raaoista pahoinpitelyistä.
VastaaPoistaSurullisinta on, ettei asialle nähtävästi voi mitään. Kukapa äiti käännyttäisi lapsensa oveltaan. Äidit kai uskovat ja toivovat viimeiseen saakka, pettymysten ja lyöntien jälkeenkin. Silloinkin kun haluaisivat tappaa. En muista yhdenkään äidin tappaneen pahaa poikaansa.
Järkyttävää on ko. äitien uhrautuvuus. Häpekö vai pelkoko estää heitä hakemasta apua? Ei todellakaan ole pakko kestää lasten tai kumppaninsa kaltoinkohtelua. On olemassa turvataloja, jonne väkivaltaa kokevat voivat mennä.
VastaaPoistaPaikkoja lienee kuitenkin vähän ja huoneet täynnä.
Eivät nuo vanhempien pahoinpitelyt ja suoranaiset ryöstöt kuitenkaan kovin yleisiä liene?
Eivät minustakaan ole yleisiä. Sanoin harhaanjohtavasti kun tarkoitin mielessäni, että juuri tällainen rikos on toistunut lehdissä liian usein. Siinä on jotakin niin pahaa ja epäinhimillistä, että ymmärtäisi, jos olisi lukenut sellaisesta vain yhden kerran. Mutta ainakin minä olen törmännyt tähän vanhan äidin hakkaamiseen eläkepäivänä muutaman kerrankin.
VastaaPoistaTämän rikoksen ymmärtää siinä mielessä, että äidinrakkaus ei ole myytti, rakkaus on aika rajatonta väärinkin tekevää lasta kohtaan. Sen sijaan ainakin minun on vaikea ymmärtää sitä, miten nainen voin alistua toistamiseen ja kolmannenkin kerran oman miehensä pahoinpitelemäksi aikana, jolloin nainen ei ole enää miehen rahoista riippuvainen.
Seuraavaksi luen muiden kommentit, mutta vielä en niistä tiedä mitään.
VastaaPoistaMutkun ketkut nytkyt, mitä noihin muuta sanoisi kuin EI, EI, EI, KYLLÄ, KYLLÄ ja KYLLÄ EI! - Peter on tietysti väärässä, paras nukahtamislääke on Melatonin Vitabalans, 5 mg, sillä jaksan nukkua ja sitten töitä painaa, että saan afrikkalaiset elätettyä ilman riippumattoihinsa ulottuvia häiriöitä. Lääkärien määräämiä unitablettejakin minulla on ollut, mutta sen huumedealeriporukan tuotteista on hyvä pysyä erossa, aiheuttavat suurimman osan huumekuolemista.
Ihmiskunnan älykkyyteen toki luotan vankkumatta. Tekniikka kehittyi hienosti ja kännykkään tehdyillä, teknisesti kehittyneillä, kameroilla ihminen keksi alkaa ottaa itsestään kolmestaa selfietä joka päivä. Vieläkin naurattaa muistikuvani vuosikymmenien takaa, kun yksi tuttuni manasi tractor pullingia maailman typerimmäksi lajiksi. No nyt frisbee-golf on epäilemättä ohittanut sen, tyhmempää urheilulajia ei voi enää keksiä. Paavo Lipposen harrastama vesipääpallo toki täytyy sekin ottaa huomioon. Urheilulajeista hienoin on tietysti pitkän matkan kääpiönheitto.
Nimim. Kolmannen asteen connection!
Tiedätkö Riku miten paljon sinua on ikävöiyty kun ei ole pitkään aikaan sinua näkynyt. Mutta nytpä näkyy, kiva!
PoistaAinakin päälaesta suuhun asti muistutat isääni tuossa kuvassasi. Varsinkin silmien tienoo näyttää samalta ja pään muoto.Aina kun kuvasi sattuu silmiini, muistan isääni, joka oli minusta maailman paras mies. Ihan oikeasti. Hän suhtautui toisiin ihmisiin aina ystävällisesti. Ja hän asetti toisen itsensä edelle. Kaikki tykkäsivät isästäni. Kaikki tykkäävät täällä Iineksen blogissa sinusta, Riku. Sen olen huomannut.
Loistavia ehdotuksia, Riku, mutta yksi asia on korjattava. Tämä koskee nukahtamislääkkeitä. Paras nukahtamislääke on ihmismieltä suggeroiva laihdutuskurssi, jonka tilasin hamassa nuoruudessani ollessani hoikimmillani - silloin oli muotia lautapylly, toisin sanoen peppu ei saanut kaareutua ollenkaan, vaan sen tuli olla kuin kaksi pennin korppua.
PoistaMinulla oli ystävä, prseetön Sirpa, jota kadehdin. Mainittakoon, että hän painoi 44 kiloa ja minä varmaan ainakin 56.
Slumberslim pohjautui mantroihin, joita oli määrä hokea nukkumaan mentäessä silmät kiinni vuoteella, jotta ne syöpyvät alitajuntaan ja alkavat vaikuttaa ihmisen tulevaan käyttäytymiseen. Nukahdin joka kerta ennen kuin ehdin litaniaa loppuun. Tämä harmitti, ja lopputulos oli, että laihduin vain kaksi kiloa ja pyllyn erotti yhä sivukuvasta, ja varmaan etukuvastakin.
En malta olla jatkamatta tätä pyllyaihetta, niin herkullinen on naisihmisen takamus. Nimittäin yhteen aikaan naiset jaettiin kahtia sen mukaan, oliko heillä omenapylly vai päärynäpylly. Miehille suunnatun kyselyn mukaan houkuttavin ja kaunein oli päärynäpylly.
PoistaValitettavasti. Tekisi mieli suunnata kysely tämän kommentin lukeville naisihmisille, että kumpi sitä ollaan, omena- vai päärynäpylly, mutta en suuntaa, koska en halua harrastaa rahvaanomaisuuksia enkä karkeuksia tässä kirjallisessa kulttuuriblogissa.
Miesten pyllyasioista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Että millainen kuuluu olla. Vatsan kuuluu olla kai pyykkilauta. Että onko sellaista tämän lukijoilla?
Liisu - kuva ei taida esittää Rikua, vaan amerikkalaista pankkirosvoa. Samaa näköä kyllä.
PoistaMutta pyllyistä minun piti puhua. Ainakaan meidän tosimiesten - viittaan itseeni, Rikuun ja Mikikseen - mielestä lautapylly ei ole ollut muodissa ikinä.
Mutta onko muoto omena, päärynä, kurpitsa vai pottu, on makuasia, kunhan lanne on leveä ja keinahtaa kävellessä. Tämä on oma kantani, eikä ehkä ihan tottakaan.
Miehen kuuluu olla kookas, harteva ja jämeräleukainen (Riku) tai sitten pitkä, laiha ja runollinen (Mikis). Miesten pyllyjä me tosimiehet emme vilkuile.
Tykkään sanoa, että paljolti olemme geeniemme summa.
PoistaAfrikkalaisilla naisilla lanne taitaa keinahtaa soljuvasti.
Ihmiset katselevat toisiaan, kuka milläkin silmällä.
Se, että naiset vain kadehtivat toistensa ulkomuotoa taitaa olla puppua. Katselevat miehet myös toisiaan, vaikka eivät sillä silmällä ehkä, mutta muuten vain. Mikä ettei. Kuuluu ihmisyyteen.
Minussa oli sellainen piirre lapsena, että mielelläni katselin ihmisiä. Äiti siitä minulle joskus nuhtelevasti sanoikin. Olin niin ihmisrakas. Tapa on jo, ainakin laimentunut.
Rakas Liisu, parempaa kommenttia ei voi saada, minä rakastan sinua.
PoistaKiitos rakas Liisu!
PoistaMinä rakastan teitä kaikkia täällä! Minulla on niin laaja sydän, että sinne mahdutte kaikki. Mutta älkää potkiko toisianne. Se sattuisi minuunkin. Minä olen kosketusarkka.
PoistaLiisu, kaunis ohje. Tuleen ei kuitenkaan pidä jäädä makaamaan, jos sinua mollataan tai kohdellaan selkeästi väärin. En sano, että on viisasta tulittaa takaisin, mutta kovin inhimillistä se on.
PoistaVoi hyvä Ruttu Käkriäinen, osaat olla rehellinen pohjaa myöten. Minä tartun aina päälimmäiseen kuohuun asiassa josta pidän. Pelkään ettei se mielessäni kärsisi vaurioita. Yritän keksiä asiassa kuin asiassa aina sen hyvän puolen, joka melko varmaan löytyy joka asiassa, jos vaan jaksaa tutkia.
VastaaPoista"... niin herkullinen on naisihmisen takamus. ..." kirjoittaa Iines. - Eipä ole koskaan tullut maistettua, mutta äärimmäisen inspiroiva naisen pylly kyllä kieltämättä on. - Eikä se sodi vakaamustani vastaan, ettei ihmisiä saa ulkonäön perusteella arvostella. (pl. vampyyrit, ja ihmiset jotka kaukaa katsottuna näyttävät Johan Bäckmanilta)
VastaaPoistaNoora, minulla on niin huono mielikuvitus (kuten Tarjakin on minulle sanonut), etten minä näitä jutskuja keksiä osaa. Totta ovat. Tietysti joitakin yksityiskohtia väritän 'kaunokirjallisemmaksi', vaikken mikään kirjailija olekaan. (esim. ei Ly niskaansa nitkauttanut kuin pianisti vaan sillä lailla kuin tarhanope, koska hän oli lastentarhaopettaja.) - Voi että meillä oli kivaa!
VastaaPoistaNykyään pyllymiehillä (mies joka pitää naisessa eniten pyllystä, ei siis tissimies) on kivaa, kun naiset kuvaavat takalistoaan somealustoille.
VastaaPoistaTiedättehän sen asennon, katse puhelinkameraan ja vartalo puolikierteellä niin että koko ahteristo näkyy). Varoitus herkille, linkin kuvassa näkyy melkoinen takapuoli. Mitä tämä kertoo ajastamme, sen arvoista:
https://www.is.fi/viihde/art-2000000758466.html
Siis kuka jaksaa ottaa itsestään selfieitä tai belfieitä. Ärsyttäviä. Ei vaan kiinnosta. En liene milloinkaan ollut mikään tyrkky. Ehkä olisi pitänyt joskus olla, ties missä sitä olisin saanut tätä elämää viettää. Turhan vaatimatonko olen ollut, voi minnuu.
PoistaJollain tavalla naamakuvat ymmärtää, sillä ne ovat omalla tavallaan luonnollisia otoksia.
PoistaMutta kääntää nyt vartalo kieroon, jotta puolet vartalosta tulee kuvaan takaapäin, puolet edestä.... Kauankohan tuossa asennossa jaksaa hengittää?
Jotain tavattoman erikoista on siinä, että kuvan pääosassa on ihmisen etten sanoisi nyt suoraan - perse.
Niinpä. Perse ja lisätään nyt vielä ne muutkin pääasiat eli tissit ja huulet. Näillähän sitä taitaa potkia pitkälle.
PoistaHieman harmittaa tämä arvojen maallistuminen ja arkipäiväistyminen. Olisi hienoa kilvoitella sielun puhtaudesta ja muista hurskaista hengen asioista.
PoistaKiellettäisiin koululaisilta kiroilu ja vaadittaisiin kirosanat pois iskelmistä yhtä lujasti kuin vaaditaan intersektionaalisia päämääriä, turvattua tilaa Ebrahimille ja kaikillen kärsivillen. Palautettaisiin kouluihin kuri ja järjestys ja annettaisiin taas laiskimuksille nelosia ja ehtoja kesäksi, jätettäisiin laiskat jullit luokalle.
Aikanaan tuli sellainen ohjelma kuin Supernanny. Viittaan tähän suomalaiseen versioon, joka oli hyvä ja asiallinen. Ohjelmassa esiteltiin perheitä, jotka eivät pärjänneet oman terveen mutta rajoitta ja ns. vapaasti kasvaneen lapsensa kanssa. Meno perheessä oli melkoista. Lapset olivat itsekkäitä pikku tyranneja, jotka pyörittivät kädettömiä vanhempia mennen tullen. Vanhemmat pelkäsivät lapsiaan, eivätkä uskaltaneet kieltää heiltä mitään, ettei lapsille tulisi pahaa mieltä tai ettei lapsi alkaisi huutaa, hakata ja riehua.
PoistaSupernanny näytti lämpimällä mutta jämäkällä tavalla, mikä on rajojen merkitys lapsen elämässä: se on välttämätön, jotta lapsi voi kokea vanhemman olevan häntä itseään vahvempi ja turvaavan häntä kaikissa tilanteissa. Lapsilla on oikeus rajoihin ja tarpeelliseen kuriin perheessä.
Yksi tyttöystävä toi kerran mukanaan liukuvoidetta ja pyysi minulta anaaliyhdyntää. En kieltäytynyt. Tiukka sillä oli pillukin, mutta hyvältä se persekin tuntui. Ei huolta ehkäisystä, sai valuttaa huolella.
VastaaPoistaJätän tämän kommentin poikkeuksellisesti tähän osoituksena täältä boikotissa olevan Mankemangin henkisistä kyvyistä.
PoistaAllekirjoitan kommenttisi klo 18.56, Noora.
PoistaEi tehdä tästä nyt numeroa, Noora, juuri sitä kommentin kirjoittaja odottaakin, joutessaan. Mahtuuhan maailman pärinää.
VastaaPoistaMainota, Noora, näin on hyvä!
VastaaPoistaOdotan kovasti jo sitä, että viidennet rokotukset annettaisiin nopeasti, samoin influenssarokotukset. Ne saa samalla kertaa molemmat.
VastaaPoistaVaan miksi niitä taas pantataan? Krista Kiuru on oikeassa: ne pitäisi jakaa heti, koska ne ovat jo valmiina.
Luin jostain varoituksen jostain Posi-tv:stä. Sain käsityksen, että kyseessä on venäläisten propagandakanava, tai ellei venäläisten, heidän propagandaansa suoltava kanava. Ei taida olla yleisessä kanavatarjonnassa?
VastaaPoistaKeitä kiinnostaa, kuunnelkaa suurlähettiläs Rene Nybergin tunnin haastattelu. Helevetin fiksua analyysia putinismista. Juu, ja taisin olla varusmiespalvelussa samaan aikaan Rempan kanssa.
VastaaPoistaKun olette kuunnelleet Rikun linkin puheen, niin tässä tulee lisää ajanvietettä. Koska tässä blogissa on usein puhuttu woke-kulttuurista, niin tehkääpä woke-testi ja kertokaa, jos uskallatte, saamanne pisteet siitä, kuin woke-henkinen olette. Minä sain tietenkin matalat pisteet ja tuloksen: et ole kovin woke, 16 pistettä:
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/tiede/art-2000009000155.html
Tein woke-testin ap:llä ja just äsken. Syynä se, että eka kerralla tein testin hyvin nopsaan ja äsken oikein miettien pitemmän aikaa. Olen epäileväinen tällaisiin testeihin siksi, että jokin väittämä väittää minun olevan määrätynlainen. Testin tulos 12 pistettä/olet hieman woke molemmilla kerroilla. En muista, vastasinko samoin mol. kerroilla, mutta tulos oli kuitenkin sama.
PoistaPs. Omasta mielestäni minulla on aina ollut vahva oikeudentunto.
Uskon sen, Ripranie, vaikutat lämminsydämiseltä ihmiseltä.
PoistaUskon, että minäkin olen, vaikka itse sanon. Minulla on aina ollut vahva empatiantunto, joka ei karsi ketään pois, ei edes Teuvo Hakkaraista, joka on ihminen siinä kuin kuka tahansa muukin.
Samoin tunnen eläimiä kohtaan, ja ehkä jopa enemmänkin, koska eläin on täysin avuton ihmisen julmuuden edessä. Juuri luin mustasta kisunpennusta, joka oli nakattu jossain pakkauksessa ilmeisesti autossa vauhdissa tien varteen. Kisulta oli murtunut jalka ja lonkka ja se oli kärsinyt hirvittävästi yrittäessään kynsiä pakkauksesta pois. Mikään apu ei enää auttanut, kisu oli lopetettava. - Ihminen joka tekee näin, on minusta hirviö.
Muuten, eivät nämä woke-pisteet mittaa oikeudentuntoa, vaan asenteita.
Eikös oikeudentunnon liitännäisiin sisälly asenteita.
PoistaWoke on kyllä käytännössä mennyt aika kauaksi sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
PoistaEsimerkiksi testin kysymys ”Korkeakoulujen kurssikirjallisuuden tulisi sisältää vähemmän valkoihoisia tai eurooppalaisia kirjailijoita.” ei voi mitata oikeudenmukaisuutta, koska kirjallisuutta arvioidaan - ja tuleekin arvioida - vain sisältöjen eikä kirjailijoiden mukaan. Näin ollen kysymys mittaa aika puhtaasti vastaajan asennetta.
Sen sijaan toinen kysymys ” Etuoikeutetun ihmisen puheoikeutta ei ole oikein rajoittaa." mittaa kyllä oikeudenmukaisuutta, mutta tekeekin sen wokea vastaan: ei voi olla oikein rajoittaa kenenkään puheoikeutta normaaleissa puhetilanteissa.
Toisin sanoen, matalat woke-pisteet eivät kerro sitä, että olisit epäoikeudenmukainen, vaan voi olla jopa päinvastoin. Woke-rajoituksia voi kyseenalaistaa nimenomaan eettisestä näkökulmasta.
Minä sain vain 8 pistettä ja olen oikeasti hämmästynyt!
PoistaEn nimittäin edes yrittänyt olla tyly, vaan vastailla omasta mielestäni oikein.
Varma mielipide minulla muistaakseni oli vain "biologisista" sukupuolista, se kun sattuu olemaan biologinen fakta. Sori siitä.
Muissa valitsin keskimmäisiä vaihtoehtoja sen hetkisen tunteen perusteella, mutta voisin varmaan valita toisinkin. Täytyykin kokeilla uudelleen ajatuksen kanssa, että löytyykö minusta puhdasoppisuutta edes hiukkasen enemmän.
Taistolaisuuteen en aikoinani kyennyt, se oli älyllisesti niin epärehellistä, mutta jospa ryhtiä riittäisi sentään wokelaiseksi.
Yritin uudelleen kallistumalla keskimmäisissä vaihtoehdoissa toiseen suuntaan ja sain 15.
PoistaSitten yritin olla oikea wokeäijä räjäyttää pankin. Vastailin niin oikeaoppisesti kuin pystyin ja odotin naama messingillä täysiä pisteitä ja fanfaareja - mutta sainkin vain 27.
Selvittyäni järkytyksestä tarkistin missä kohtaa puhdasoppisuuteni karahti kiville. Se oli se viimeinen kohta:
Onkin oikeaoppista wokea myöntää, että jopa valkoinenkin pystyy ymmärtämään miltä mustasta tuntuu!
Enpä olisi uskonut.
Erittäin mielenkiintoista. Minäkin tein testin uudelleen ja lievensin täysin eri tai samaa mieltä -kantojani osittain samaa tai eri mieltä -linjalle.
PoistaTulos: 4 pistettä, et ole kovin woke. Millä ihmeen pistemäärällä pääsee wokeksi?
Transistori on animaali.
VastaaPoistaOnkohan tämä runo vai mietelause?
PoistaJuu, on.
PoistaVoisit sä, Riku, selittää miten transistori on animaali?
PoistaJuu, en.
PoistaKomponentti elää.
PoistaTransistori on kolminapainen.
PoistaKomponentti on henki.
PoistaTransistori on animaali ja tämä väite on totta.
PoistaTransistoriradion sain lukiossa, punaisen pienen matkaradion. Sitä kuljetettiin mukana ulkona, ja oli hienoa, kun oli musiikit mukana. Kun tuli hyvännäköisiä kundeja, soitettiin kovempaa.
PoistaTässä on minun tietouteni transistoreista. Muutoin en ymmärrä puheestanne tavuakaan.
Asian ymmärtää kun katsoo mistä transistori muodostuu: trans ist ori.
PoistaSiinä tanner tömisee, aitaa kaatuu ja kipinät sinkoilevat kun trans-ist-ori kohtaa trans-is-tamman, niin animaalista menoa näkee aniharvoin.