21.11.2022

Kenen vierellä Jeesus kulkisi?


 

Edellisen jutun yhdessä keskustelunhaarassa sivutaan kevyesti kysymystä, kenen kanssa nykymaailmassa Jeesus mieluiten kulkisi,  kenen vierellä, häntä nostaen. Tätä siis pohditaan siitä välittämättä, oliko Jeesus historiallinen vai myyttinen hahmo Raamatussa. Vai oliko olematta ollenkaan.

Yksi sanoi, että kyllä hän kulkisi Teuvo Hakkaraisen vierellä ennemmin kuin Sanna Marinin, koska Sannalla on jo tukijansa, Teuvolla ei ketään, Teuvoa halveksivat kaikki paitsi persut, jotka ovat muutenkin jo alapuolella arvostelun, niin että heitä ei lasketa. Minusta perustelu on jokseenkin relevantti. 

Toinen sanoi, että kyllä Jeesus mieluummin kulkisi Nylundin Eeron kanssa, koska näin  hän saisi älyllistä seuraa. Näinkin on. Vaan kyse ei ollut siitä, että Jeesus viihtyy ja saa itselleen jotain, sillä eikö Jeesuksen maanpäällinen tehtävä ollutkin auttaa ja tukea hädässä olevia, mieluiten suurimmassa hädässä? 

Tällainen kevytpohdiskelu johtaa nyt suurempiin sfääreihin. Kuka oikeasti on tänä päivänä tässä maailmassa  kaikkein suurimmassa hädässä, kuka on halveksittu ja vailla ymmärtäjiä? Kenen vierellä teidän mielestänne Jeesuksen pitäisi kulkea, ketä nostaa alhosta ylös?

Minä vastaan teille, että  Teuvo Hakkaraisen ja Päivi Räsäsen. Sillä eikö Jeesus sanonut Vuorisaarnassaan niin, että autuaita ovat hengessään köyhät (Teuvo) ja autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan (Päivi). Paljon muutakin hän sanoi, mutta uskon siis vakaasti, että näiden rinnalla Jeesus kulkisi mieluummin kuin virallisten hädänalaisten autettujen, joista monelle juoksee puuron lisäksi tukieuroja ja runsaasti sympatiaa somekuvissa. 

Uskon, että Jeesus kulkisi mieluusti myös al-Holin lasten rinnalla, sillä he ovat suuressa vaarassa äitiensä pöhköyden vuoksi. Äitien rinnalla hän ei välttämättä kulkisi, koska äidit eivät ajatelleet lapsia kuskatessaan heitä isisläisten vaikutuspiiriin.

Tämmöistä hurskastelua siis tänään. Kommenttien valvonta on vielä toistaiseksi päällänsä. "Kyberhyökkäys" tai jotain hiekkalaatikon hajottamis- ja kohentamisyritystä. - Kärpänenkö siellä kutittaa, sanoi Hietanen luodinrapinaa.

(Maalaus Andrea Kowch)

250 kommenttia:

  1. Voi hurja, miten upea avaus täällä Iineksen Blogissa on Iineksellä itsellään. Ja mitkä voimat täällä jylläävät. Tunsi itsensä entistä valjummaksi tätä lukiessa. Ja se on minulla aina ollut hyvään johtaamisen merkki.

    Miten hyvä alkukuva taas Iineksellä. Ajatukset alkoivat sitä katsellessa sinkoilla eri suuntiin, Voimakkain suunta johti ajomatkaan itseensä.

    Ajomatka on meillä kaikilla ihmisillä edessä kun synnymme
    tähän uskomattomaan maailmaan. Aina löytyy ihmisiä jotka osaavat elää yksin kaikissa voimissaan ja pääsevät perille sinne, minne ovat menossa. Ja on ihmisiä, jotka tarvitsevat toisen ihmisen avukseen tullakseen toimeen maapallon kaltevalla pinnalla. Kunnioitan suuresti ensin mainittuja. Toivoisin itse olevani sellainen, mutta olen kaukana siitä.
    Mutta minulle on suuri ilo jos vastaan tulee ihminen, joka vihellellen kulkee ohitseni ja kantaa sisällään muita hmisiä, ja on valmis ilahduttamaan heitä ja muita. Mielestäni Iineksen blogissa on selvä suunta, jolle antaisi nimen; myötätuuli. Iineksen blogissa kuljemme myötäyuulessa. Jos joku haluaa myrskyisää säätä. tehköön oman bloginsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on minusta kiehtova, taiteilijan, jonka tyyli on maaginen realismi. Tämä suunta on aina kiehtonut, tykkään siitä, että kuvassa on salaperäisiä ulottuvuuksia.

      Tällä Andrea Kowchilla on usein lintuja merkityksellisessä osassa. Tässäkin parvi lentää aurassa, eli on jokin taittumakohta, muutto, muutos. Taivas on hieman pelottavan punainen ja vaikka mennään hienoina jonnekin visiitille tai kylään hyvissä vaatteissa kalliilla avoautolla, nainen ei ole kovin onnellisen näköinen. Ollaan kuitenkin yhdessä, naista viedään. Mies on tyytyväisemmän oloinen kuin nainen.

      Poista
  2. Jos on kristinuskon mukainen kaikkivaltias jumala olemassa ,niin pitää myös maailman rujous ,kärsimys ja ihmisten ongelmat olla hänen luomiaan. Joten on ristiriitaista ,että lähettäisi "Poikansa" maan päälle ihmisiä pelastamaan itse luomiltaan ongelmilta.
    Jos alustus otsikolla " kenen kanssa Jeesus nyt kulkisi" tarkoittaa yleistä humaanista asennetta nykyaikaan. Niin ainakin Hakkarainen ja Räsänen ovat varsin hyvä osaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyväosaisia ovat, jos se rahassa mitataan. Vaan onko raha aina hyväosaisuuden mitta? Tuossa jutun kuvassa on kaksi hyväosaista ihmistä, kaikesta päätellen, mutta nainen näyttää kaikkea muuta kuin onnelliselta.

      Poista
  3. Kuvan mies muistuttaa filmitähteä, Cruisea tms. Eikä nainenkaan nyt niin tyytymättömältä näytä, korkeintaan lellityltä. Preerialla kelpaa kruisailla avoautolla.

    MEG on tietysti oikeassa, mutta kun kristittyjen kaikkivaltias antoi ihmiselle vapaan tahdon. Allah kai myös, kun kerran meitä vääräuskoisia on olemassa. Buddha puolestaan ei uhkaillut millään, mutta hän ei ollutkaan jumala.

    Jeesuksenkin valtuudet taisivat olla aika rajattuja, sillä niihin aikoihin Juuttaan maalla oli takuulla yhtä paljon vääryyttä kuin nytkin, ja silti hän aloitti muuttamalla veden viiniksi.

    Tuo teko viittaa kyllä lähinnä Teuvoon. Päiviin voisi viitata vaikkapa... (miettii)... vaikkapa hilluminen temppelissä.

    No, minulla on tapana sanoa, että ensin ihminen keksii itselleen jumalan ja sitten miettii päänsä puhki, että miksi se jumala on niin saatanan ristiriitainen (saatanakin piti siinä samalla keksiä).

    Lopuksi huomautan, etten ole ateisti enkä tieteisuskovainen. Maailmankaikkeus on niin suuri mysteeri, että on viisainta vain tunnustaa, etten tiedä. Enkä osaa edes kuvitella (vielä, yritän kyllä koko ajan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen katseen suunta on kiinnostava. Keskellä peltoja ei ole taloja tai ihmisiä ja kuitenkin katse osuu johonkin aika lähellä. Mitä hän näkee? Ilme on jähmeä, mutta intensiivinen. Mies on kuin eri maailmasta, vapaa, huoleton, hymyilevä, elävä, tyytyväinen. Ihan kuin mies menisi, nainen olisi paikallaan, naista viedään nyt pakettina.

      Poista
    2. Nainen katsoo kameraan?

      Poista
    3. Kiinnostava esilletuonti. Voisi ajatella, että jos nainen katsoisi kameraan eikä hämmästyisi yhtään outoa tilannetta, hän on joko huumattuna tai masentuneena. Tai sitten se voisi korostaa sitä, että esitystähän tämä kaikki on, ja ajatukseen on jo tottunut.

      Itselläni on vahva tunne siitä että taulun nimi voisi olla jopa tuo aiemmin mainitsemani Naista viedään. Kuin pakettia postiin tai jonnekin.

      Tuo ristiriita ökyauton ja maalaismaisemankin välillä on hauska. Kun ajattelee Andrea Kowchin muita maalauksia, ne ovat aina maalta ja kuvaavat naista tekemässä keittiötöitä käsin ilman koneita, vanhaan malliin. Ja sitten miehellä olisi tuollainen avoauto, punainen paholainen. Ei sillä ainakaan maatalon tarvikkeita kuskata.

      Jospa siis mies ei olekaan naisen aviomies tai sulho? Toisaalta nainen on liian jähmeä elääkseen parhaillaan seikkailua.

      Poista
  4. Taitaa olla kuvan mies ja nainen molemmat omissa maailmoissaan. Ilmassa on uhkaa ja myös punainen taivas sitä ilmentää.

    Köyhät ja sorretut tarvitsisi vierellä kulkijaa ja auttajaa, oli aika mikä hyvänsä. Taivaallinen apu on mystistä, että miten ja kuka sitä saa. Siitä en osaa sanoa. Kai jokainen vastaa itsestään tyyliin oma apu, paras apu. Oma lehmä ojassa sopii varmaan moneenkin aikaan ja myös nykyaikaan. Onko trendikasta ajatella vain omaa napaansa. Toisaalta vilpitön ymmärrys ja auttaminenkin on jo pannassa tai sekin tulkitaan väärin. Toki joitain poikkeuksiakin on, ettei ihan synkistelyksi menisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko kuvassa kyseessä sadonkorjuun aika, myös symbolisesti? Pellot ovat täynnä hyvännäköistä viljaa, linnut lähdössä, mies ja nainen liikkeessä. Kaikki on valmista, on aikaa lähteä kylille ennen kuin sato leikataan.

      Köyhät ja sorretut? Totta. Mietin vain, keitä nykyään sorretaan?

      Poista
  5. Sato pellolla näyttää olevan jo ihan ylikypsää ja laossakin jo.
    Onko naisen ja miehen suhde jo ylikypsää. Sellaisiakin merkkejä voi nähdä.

    Ehkä ketä tahansa voidaan sortaa sanan varsinaisessa merkityksessä.
    Kuka tulkitsee sen, ketä sorretaan. Jos ei sitten ihminen itse.
    Jos ajatellaan, että vammaisia sorretaan, mutta jos se ei olekaan
    vammaisen omasta mielestä niin, eikö asia ole silloin ok.

    VastaaPoista
  6. Jo on yliampuva tuo Sanna Marinin muotokuva.
    Tulee mieleen ylimielinen ja kaikkivoipa henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin juuri samaa kuvaa iltapäivälehden sivulta, valokuvaaja Meeri Koutaniemen käsialaa. Sain käsityksen, että kyseessä on siis valokuva eikä maalaus, mutta luin nopeasti. Enemmän katsoin kuvaa, joka on aika hämmentävä:

      https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000009216181.html

      Itselleni kuva tuo mieleen neuvostotaiteen tai maotsetungilaistaiteen, eli siis samankaltainen vaikutelma kuin sinulla, Ripranie.

      Henkilö on kuin palvottu ylimaallinen olento, kristushahmoinen ihanne, katse taivaissa ja ilme jähmettynyt ja filttereillä latistettu kuin vahanukella. Kaikki persoonallisuus ja särmä puuttuu,

      Olen ihmeissäni, sillä luulin Meeri Koutaniemeä erittäin hyväksi taiteilijaksi.

      Poista
    2. Eikö se silloin ole aika osuva?

      No, en tietenkään tiedä, onko Sanna ylimielinen, vaikka boomer-viesti siihen suuntaan viittasikin. Mutta esiintyä hän osaa niin hyvin, että tuntuu kuin hän hallitsisi kaikki asiat.

      Yhden kerran on pokka hieman pettänyt ja ääni värähtänyt, ja harmikseni se tapahtui omassa asiassa, ei maailman hädänalaisten tähden.

      Sannakin on siis ihminen. (Muistutan vielä, että olen puolustanut häntä koko hänen virkakautensa ajan.)

      Muotokuvan Sanna sopisi tuohon pelkääjän paikalle nykyistä paremmin.

      PS. Iines, en tuolla edellisen lopussa sinua moittinut, vaan mielestäni puolustin.

      Poista
    3. Minäkin olen uumoillut Koutaniemeä hyväksi valokuvaajaksi. Olen kuvasta hämmästynyt.
      Että joku antaa ilmoille tuollaisen kuvan nykypäivänä. Aivan käsittämämätön kuva.
      Joku taisi kommentoida, että on kuin Jeesus ja hän ei pitänyt kuvasta. Olen samoilla mielin.

      Koutaniemen töitä en pahemmin ole katsellut. Voi hän silti olla hyvä valokuvaaja.
      Jospa kuva onkin Marinin ohjeiden ja neuvojen mukainen. Olen kuin Jeesus ja kulttikin vielä.

      Poista
    4. Ok, Tapsa, asia selvä. Karvani ovat vielä vähän pystyssä ja kyräilen kulmien alta. Koetan päästä tilanteen rouvaksi.

      Poista
    5. Olisi kiinnostavaa tuntea Marinin siviiliminä. Hän on esiintynyt joissain tosi-tv-ohjelmissakin, mm. Maria Veitolan ohjelmassa kaksikin kertaa, mutta en ole katsonut kumpaakaan, kun en oikeiin usko näihin tv-potretteihin.

      Virkaminä ja puheääni on hieman kolea ja vahamainen. Kai siellä taustalla eloakin on, kun joissain kuvissa hänn hymyilee vapautuneesti. Niissä hän on kaineimmillaan.

      Poista
    6. Muotokuvaa pitäisi katsella Treen raatihuoneella muiden valtuuston puheenjohtajien muotokuvien seurassa.

      Poista
    7. Vain sinä, Iines, olet blogisi hallinnoija, ei ketään muu. Siellä ne outokommentit ovat väliin niin käsittämätöntä suoltoa, etten edes yrittänyt niitä ymmärtää. Vain pitkäpinnainen ihminen antaa niiden siellä olla. Loistavaa tajunnanvirtaa, ei minusta. Minä en blogissani niitä pitäisi. Ei tosin tarvitsekaan, kun minun blogiini ei kommentteja enää tulekaan, paitsi Nooralta harvakseltaan.

      Poista
    8. Suhoselle muotokuvaa tamperelaisesta päättäjätasosta Raatihuoneelta:

      https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000008892830.html

      Poista
    9. Ripranie, itse en saa enää uusia blogeja lisättyä tuohon sivupalkkiini. Noorallakin olisi tarjolla, mutta en saa edes hänen vanhaa blogiaan pois, vaikken ole tumpelo. Siinä on jotain häikkää. Jos kommentoisit kirjautuneena, pääsisi nimilinkistäsi helpommin blogiisi.

      Itselleni annan sapiskaa, kun en ole ehtivinäni aina noihin sivulinkkeihinkään. Mutta siis linkistä tulisi varmasti katsottua.

      Poista
    10. Sen verran nyt tarkenna sanomisiani, että vaikka Marinin muotokuva kuuluisikin Tampereen Raatihuoneen kokoelmaan, niin teos sijoitetaan Tampereen kaupungin keskusvirastotalon valtuustosalin aulaan muiden Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajien ja pormestareiden muotokuvien viereen.

      Poista
    11. Katsoin uudelleen Marinin muotokuvaa. Mitä enemmän katson, sen kauheampi se on.

      Miten yksikään kamerataiteilija voi kuvata kohteensa noin sieluttomaksi ja vahanukkemaiseksi hahmoksi, kuin joksikin jumalaksi? Persoonaa ei ole piiruakaan. Minua myötähävettää tuo ”taideteos”.

      Poista
    12. Siinä mielessä oikein on kuvattu, että kohde on sieluttoman ja vahanukkemaisen oloinen lähinnä nyt telkkarissa, missä häntä olen katsonut ja kuunnellut.

      Muotokuva on todella kauhea siitä olen samaa mieltä.
      Jostain luin, että katse yläviistoon kuvaa katsetta tulevaisuuteen, että mitä, häh ja jaaha. Punaisen värin käyttö olisi voinut olla parempi. Jotenkin teollisen oloinen kuva.

      Poista
    13. Olen itsekin miettinyt, miksi Marinista on vaikea saada persoonaa ilmentäviä valokuvia. Kun katsoo vaikkapa Viron pääministeristä otettuja kuvia, ne ovat eläviä, silmissä on tuiketta ja elävää katsetta. Ilmeet myös liikkuvat, vaihtelevat.

      Poista
  7. Jeesuksen kulkemisista en tiedä, kun Herrat eivät ole koskaan pruukanneet minulle tekemisistään kertoa. Teuvo Hakkaraisesta minulle tulee mieleen vain sijaiskärsijä Dennis Pasterstein, onkohan hän jo saanut saunatilansa vuokrattua uudelle asukasvuokralaiselle. - Ei varmaan, kun aikansa kuluu niin niiden liikennerikkeitten tekijöitten käräyttämisissä. Muuta Sinä Dennisin saunaan asukkaaksi, olen varma, että Jeesuskin muuttaisi!

    Vähän uskovainen olin lapsena, enää vain kyyninen vanha paska. Al Holin lapset pitää tottakai tuottaa Suomeen. Hyvä keino salakuljettaa heitä tänne, olisi laittaa pehmikkeiksi merikontteihin. Kaksi kärpästä, tavaratkin saisi vastaanottajille sillä lailla ilman naarmuja.

    Päivistäkään en osaa mitään sanoa, emme jaa hänen kanssaan, kiinnostusta homopornoon.

    VastaaPoista
  8. Dennis Pastersteinin nimi on tällaiselle ei-stadilaiselle jokseenkin tuntematon, vaikka muistan kyllä kuulleeni sen.

    Googlaamalla selvisi, että mies on vallan oppinut poliisi, suorittanut mm. tradenomin, poliisipäällystön ja hallintotieteiden maisterin tutkinnot, eli enemmänhän hänellä oppiarvoa on kuin monella ministerillä.

    Ja hyvähän noita liikenteessä suhaavia on kyttäillä. Liikaa on ylinopeutta ajavia helmapellissä roikkuvia täällä provinssissakin, vaikken aja juurikaan alinopeutta. Tapanani on hiljentää nopeutta entisestään, kun juuri kortin saanut kaveri tuuttaa autonsa kiinni takapuskuriini kiihdyttääkseen menoani. Pieni kettuilu lainrikkojia kohtaan lienee aina sopivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nii, Dennis the Pennis, vuokrasi Teuvolle saunaa asuintarkoitukseen, eikä saanut siitä rapsuja, vaikka Teuvoa meinattiin ristiinnaulita. Mihinkä lienee Denddu nyt saunaansa vuokraava, ei kai sentään niin alas ja pohjalle ole joutunut, että ihan saunaksi! - Silloin sanoisin, että kaikkeen sitä komisaariusmieskin joutuu, vaikka laki ja hyvyys on puolellaan.

      Poista
    2. Johan on kuin paremmissa kepulaispiireissä, joissa yleensä koetetaan kaikki porsaanreiät hyödyntää kautta rantain ja sinnepäin.

      Vieläkin on tuoreessa muistissa, miten kepulaissukulainen koetti yhdistää kaksi erillistä palstaansa yhdeksi metsälöksi, jotta verotus olisi pienempi. Palstojen välillä oli kahdeksan kilometriä muiden maita ja maantietä.

      Siis raha se on ja ahneus, joka toimii kaikessa pontimena ja vetovoimana. Puheet hillotolpista ja etujen hyödyntämisistä ovat taivahan totta.

      Poista
  9. Ripranie, olen yrttänyt etsiä¨blogiasi, mutten ole sitä löytänyt. Missä se on? Haluaisin siihen tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, Liisu, nyt pääset vaatimattomaan blogiini klikkaamalla nimeäni.
      Olet siellä joskus kommentoinutkin.

      Poista
    2. Minäpäs kävin, Ripranie, blogissasi. Huomasin, että sinne ei ollut aikoihin tullut uusia postauksia. Kauniita kuvia oli ja musiikkivideoita ja jokunen runokin.

      Mainitsit tuolla jossain, ettei sinne ole tullut paljon kommentteja. No, ehkä moni katsoo vaan ne videot ja kuuntelee musiikin, ja katsoo kuvat. Jos oikein keskustelua kaipaat, kannattaisi ehkä lisätä tekstin määrää, niin se voisi herättää ajatuksia lukijoissa?

      Itseäni harmittaa, kun nyt marraskuussa on niin pimeää, kaamos tuppaa päälle eikä pääse kunnolla valokuvaamaan. Hämärässä ei tule hyviä kuvia, lintuja ei erota puun oksilta eikä värejä luonnosta - värejähän olisi vaikka kuinka, jos olisi enemmän valoa.

      Poista
    3. En ole enää laittanut kuin n. kerran kk:ssa jotain.
      Samaa mieltä olen tekstin määrästä.
      Siellä käy kavijöitä kuitenkin varsin runsaasti.

      Nyt on tänne tullut jonkinverran lunta.
      Minulle riittäisi n. viiden sentin lumimäärä.
      Valoisammaksi muuttuu, kun mennään etiäpäin.

      Poista
    4. Helsingin seudulla on kuulemma paljon lunta. Lapsikin meni bussilla töihin, kun omassa autossa on vielä kesärenkaat. (Hänellä on sellainen työmatka, että joutuisi käyttämään pariakin bussia ja työmatka kestäsi aina vähintään tunnin, usein ylikin. Eli kaksi tuntia päivässä bussissa - aivan liikaa. Nyt kun on oma auto, minun vanhani, matka kestää sillä 15 minuuttia.) - Ja sitten se paluubussi olikin peruttu ja hän joutui odottelemaan pysäkillä kylmissään yli puoli tuntia. Ei taida pääkaupunkiseudun dösäliikenne aina oikein pelata.

      Täällä Satakunnassa ei ole lunta, vaan vain hyhmää maassa. Marraskuu, ikävistä ikävin.

      Poista
  10. Ripranie, en voinutkaan käydä blogissasi lun meille tuli vieras (Sauli) jonka sävellyksiä soitetaan torstaina täällä Lahdessa. Huomenna käyn blogissasi. Terv. Liisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään, Liisu. Käyt, kun ehdit.
      Tottakai pojan vierailu on ilo.

      Poista
  11. Poistan nyt kommenttikerberoksen oveltani, koska on ilmennyt, että se estää joillakuilla vanhoilla kommentoijilla kommenttia näkymästä edes minulle hallinointipuolella. Tämmöinen ei ole tarpeen. Kommentit ovat toivottuja ja odotettuja, lämpimästi tervetulleita.

    Tätä hiekkalaatikkoa on kuitenkin turha enää hämmentää tahallaan ja tarkoituksella, ja jos sellaista taas ilmenee, minun on pakko tulkinta, että se on tarkoitettu nimenomaan häirinnäksi ja trollaukseksi, jopa blogikiusaamiseksi ja kommentoijien manipuloinniksi.

    On sääli, jos pesuveden mukana menee kirjoittajia, mutta se on vain ja yksistään heidän omalla vastuullaan. Täällä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä vain, mutta muita ei manipuloida eikä blogissa trollata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iineksen blogi, Iineksen laki.

      Lueskelin tässä kerran ikivanhoja Kemppisiä ja yllätyin, että siellä oikeasti keskusteltiin eri asioista eri kulmista eri painotuksin erimielisiä urakalla mollaamatta.

      Nykyisin sekin on täynnä tyhjää mölähtelyä, pölähtelyä ja röhähtelyä ynnä käsittämättömiä itsepuheluja. Oma lajinsa ovat sitten nämä taistolaisuuteen jämähtäneet putinistit, joille suomalainen on syyllinen kaikkeen.

      Iinekselässä on jokin roti säilynyt keskustelukulttuurissakin. Eihän taiteellisessa ilmaisussa sinänsä vikaa ole, mutta sata sooloa per blogi on liikaa. Näiden itseriittoisten avantgardistien pitäisi perustaa oma blogi.

      Ehkä sellaisia onkin, kukaan ei vain tiedä niistä mitään. L'art pour l'art.

      Poista
    2. Minusta nämä käsittämättömiä itsepuheluja blogeissa harrastavat ovat yhdenlaisia häirikköjä. Tämä siis vain minun yksityinen mielipiteeni. Ovatko he tosiaan taiteellisen ilmaisun ilmentymiä, kysyn vaan. Ehkä ovatkin, yhdenlaisia sellaisia. Moisesta taiteellisuudesta en välitä. Mutta meitähän on moneen menoon. Tykkään katsella erilaisia tanssiesityksiä. Muitakin liikunnallisuuteen liittyviä.

      Poista
    3. Olen ihmetellyt Kemppisen blogin keskusteluosion laskenutta tasoa. Siellä on ölinää ja älähtelyä aivan liikaa. Kemppisellä täytyy olla jokin sananvapauteen liittyvä linja, koska hän sallii sen. Tai sitten hän antaa vain dialogin tason näkyä rehellisesti.

      En itsekään karsi satunnaisia älähtelyjä sen vuoksi, että ne ovat kehnoa puhetta. Jatkuva sarjatulitus on eri asia. Sille on asetettava rajat.

      Noh, meikäläisellä on takana viestinnällistä sanoisinko suoraan ja kissan hännän nostaen että osaamista. En tarkoita tätä kehuksi, vaan pohjaksi sille, että puhun niin paljon lukijoiden huomioonottamisesta: se on kaiken viestinnän kirkkain johtoajatus, jos halutaan keskustelua eli dialogia. Ei mikään ulos tuutattava viesti saisi olla ilkeä, eikä myöskään kieliakrobatiaa. Someviestintä on lukijan palvelua, ei omien rajojen kokeilua.

      Poista
    4. Ripranie, kyllä ne oudonlaiset kommentitkin voivat olla taidetta, mutta ei niin, että kaikki käsittämätön ja kielellä leikkivä on taidetta. Jossain kulkee tässäkin raja, sillä ihan jokainen piirretty viiva eikä jokainen näppäimistön röyhtäys ole taidetta, vaikka moni sellaista luulee.

      Kyllä minä mielelläni luen myös tajunnanvirtaa, mutta jälleen niin, että kaikki ei voi olla vain tajunnanvirtaa tai jotain kokeilua, jonka tulkitsemisessa on enemmän työtä kuin sen kirjoittamisessa.

      Minusta taitavin on se kirjoittaja tai taiteilija, joka saa selkeillä sanoilla uutta aikaiseksi. Selkeästi sanottu on selkeästi ajateltu. Hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu.

      Poista
    5. No mutta kyllähän minäkin selkeää tajunnanvirtaa luen mielellänikin. Ehkä se mielekäs raja menee juuri tuossa, että tulkitsemisessa syntyy itselle outous. Joku voisi tähänkin sanoa, että tulkitsemisen vajavaisuus. Sen, minkä toinen käsittää, mutta toinen ei. Näinhän se voi mennä aika yksinkertaisessakin tekstissä, mutta sitä en nyt tarkoita. En ihan allekirjoita tuota, että hämärästi sanottu olisi aina hämärästi ajateltu. Se voi käydä tehokeinosta.

      Poista
    6. Ei tuo hämäräjuttu siis viittaakaan ns. taiteelliseen kirjoittamiseen - esimerkiksi kirjoihin, romaanitaiteeseen tai runoihin.

      Aika lailla puhun tuossa asiateksteistä ja lähinnä someviestinnästä, joilla on omat norminsa, jos halutaan keskustelua. Jos toimittaja kirjoittaa lehtiartikkeliinsa hämäriä ilmaisuja, tulee taatusti kysymyksiä lukijoilta, eli hämärä ilmaisu aiheuttaa usein hämminkiä ja jopa väärinkäsityksiä.

      Poista
    7. Minusta tuossa aiemmassa kommentissasi jäi epäselväksi tuo tarkoitus. Selkeät sanat, selkeästi sanottu, hämärästi sanottu. Yhdistät ne kirjoittajaan ja taiteilijaan. Minusta siinä et puhunut tekstityyleistä, kuten nyt. Tuo tekstityylijuttu on tuttu asia. Meniköhän tämä nyt ulalle.

      Poista
    8. Taisi mennä ulalle. Ilmaisin huonosti. Innostuin laajentamaan puheeni taiteilijoihinkin, vaikka aloitin someviestinnästä.

      Tuo hämärä-lausehan on alun perin oman suomen kielen opettajani lasahdus lukioajoilta, samoin se on muistaakseni suomen kielen professori Osmo Ikolan hellimä ajatus Turun ajoiltani.

      Tiedän senkin, että nykyään puhutaan vapaan assosiaation elähdyttävästä merkityksestä, eli kehotetaan ajattelemaan hämärästi. Noh, siitä vaan, mutta minusta olisi kyllä hyvä, että tämän prosessin tuloksena se ajatus kirkastuisi ja putkaisi ulos selkeään kirjalliseen muotoon, jos sillä lukijoita aiotaan ravita.

      Poista
    9. Juu, oli sitten ajateltu miten vaan on hyvä, että ajatus kirkastuu julkituodessa. Kirkas ajatus on tähti.

      Poista
    10. Otetaanpa vaikka Franz Kafka. Hän kirjoitti oudoista ja hämäristä asioista - mutta aina hyvin selkeällä kielellä.

      Tajunnanvirta-tekniikkakin on itse asiassa täsmällistä tapauskuvailua, sillä siinä pyritään jäljittelemään ihmisen ajattelua - eli poukkoillaan sekavasti sinne tänne, mitä nyt mieleen juolahtaa.

      Poista

    11. Minä taidan livenä harrastaa ehkä paljonkin juuri tuota, että mitä tajunnasta virtaa. Onkos tämä David Lynch hän, jonka elokuvat ovat outouden huippuja tai kärkiä. Jotain häneltä joskus katselin, mutta ei silloin iskenyt kipinää. Jos oudot ja hämärät kirjoitetaan selkeällä kielellä, ne voivat olla hyvinkin maittavia.

      Poista
    12. No juuri näin, Kafka selkeine hämäryyksineen oli suosikkejani kun asuin opiskelijaboksissa. Minulla ei juuri ollut rahaa, mutta vieläkin on hyllyssäni tuolloin pokkarina ostettuja pehmeäkantisia Kafkoja.

      Tajunnanvirtatekniikkahan on mainio kirjoitusharjoituksena. Kirjoittaa putkeen taukoamatta ja liiemmälti harkitsematta, mielellään niin että kädet eivät juuri nouse näppäimistöltä. Näin voi saada esiin yllättäviä ajatuksia.

      Toinen asia on sitten se, missä muodossa saattaa tuon lopullisen tuotoksen eetteriin. Parhaimmillaan se on kai muokattavana materiaalina, ei lopputuotteena, jos ajattelemme myös lukijaparkoja.

      Poista
  12. Iineksen on lupa pitää oma bloginsa omanaan. Sen sortaminen ja vieminen väärille raiteille on väärin. Iineksen kyky nähdä maailman tapahtumia on laajakatseista ja tarkkaa. Kaikki hänen omat kirjoituksensa ovat hyvin harkittuja ja taitavasti esille tuotuja, Niitä voisi ottaa opikseen, jos vain kykenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu, kauniista sanoistasi. Alan kiemurrella, joten puhutaan jostain muusta. (Hymiö)

      Itseäni kauhistuttaa nyt nuorten tekemät ryöstöt ja väkivallanteot. Jopa Tampereella kuka tahansa yksin kulkeva voi kaupungilla saada iskun suoraan kasvoille ryöstön yhteydessä.

      Toivottavasti asian hoitoa ei vesitetä puhumalla nuorten pahoinvoinnista ja rasituksesta koronan kourissa ja toivottavasti lääkkeeksi ei tarjota lisää ”kotouttamistoimia” sisäministerin reseptin mukaan.

      Poista
    2. Se onkin paha ilmiö tuo nuorten raaistunut väkivalta. Pontimena kuulemma kosto, sanottiin radiouutisissa. Tähän on nyt sitten tultu.

      Poista
    3. Kyllä, kostossa puhuttiin kunnian palauttamisesta. Tämä on käsittääkseni eri asia kuin se varsinainen kunniaväkivalta, jossa muslimimies surmaa perheensä naisia, jos vaikka tytär seurustelee vääräuskoisen kanssa tai jos tämä on raiskattu.

      Poista
    4. Näin on. Molemmat tietysti pahoja, mutta tuossa kostossa voi olla epämääräisemmät ja laajemmat syyt, kuin tuossa vars. kunniaväkivallassa.

      Poista
    5. Aamu-teeveessä pari asiantuntijaa pohdiskeli tätä nuorten väkivallan yleistymistä ja mainitsi perussyyksi nimenomaan kunnian puolustamisen.

      Asiantuntevassa keskustelussa käsiteltiin asiaa monilta kanteilta, mutta yhtä asiaan oleellisesti liittyvää sanaa ei mainittu kertaakaan: maahanmuutto.

      Tämä harmitti minua. Ei mitään ongelmaa voi ratkaista, jos pää pannaan vapaaehtoisesti pensaaseen.

      Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, sanoi Paasikivi. Ja hän tarkoitti, että ymmärretään kovat reaaliteetit ja eletään niiden mukaan.

      Nyt vaikuttaa siltä, että suurinta viisautta on vaieta maahanmuuton meille tuomista ongelmista.

      Hyväksyn sen heti, kun joku kertoo siihen pätevät perusteet. Rasismi ei kelpaa.

      Poista
    6. Nyt naurattaa, sillä minä katsoin ilmeisesti samaa aamu-teeveetä (Yle), ja odotin kieli pitkällä, sanotaanko se sana ”maahanmuutto” ääneen, nostetaanko kissa pöydälle. Haastateltavat eivät sanaa sanoneet, vaan kiersivät asiaa kuin kissa kuumaa puuroa.

      Onneksi ohjelmassa ei nyt ollut sisäministeri Mikkonen puhumassa ”kotouttamistoimien” lisäämisestä. Ne kun on jo nähty.

      Minusta puukkonuorille ja ryöstönuorille tulisi langettaa konkreettinen kakku istuttavaksi, ja murhapojille maastakarkoitus vaikka raketilla kuuhun.

      Jos nuori osaa ryöstää vastaantulijoita ja puukottaa heitä, on hän totisesti kyllin vanha kärsimään rangaistuksen teostaan. Nyhän he naureskelevat suomalaisen lain hampaattomuutta. Ja ryöstävät lisää.

      Poista
    7. Ihan kuin media ja päättäjät olisivat samoilla linjoilla, melkein asiassa kuin asiassa eli vasemmalla. Monipuolisempaa ajattelua kaipaan.

      Poista
    8. Ylellä on oma ns. eettinen linjansa esimerkiksi sarjojen tuottamisessa ja koko ohjelmistossa, uutislähetyksiä myöten.

      Kyllä mediat silti totuuteen pyrkivät, mutta onhan niillä omat linjauksensa. Varsinaiseen rajattuun puoluepolitiikkaan en silti usko, sillä toimittajakunta on kuitenkin moninainen aatteiltaan.

      Poista
  13. Uutisista kuulin, että kouluissa jaetaan ohjeita miten kakataan sähkökatkon sattuessa: muovipusseihin. Nyt kiistellään siitä, onko opettajan velvollisuus viedä mussukoiden kakkipussukat jäteastioihin.

    Kun olin lakannut nauramasta, mietin että tidernapas har man levat.

    Kun olin lapsi, kaikki meillä kakkasivat pönttöön, joka sijaitsi huussiksi kutsutussa mökkerössä. Mummolassa ei ollut vesivessaa ikinä. Oulussa serkun luona oli isot huussit, joissa oli viisikin reikää rivissä.

    Vieläkin valtaosa suomalaisista kakkii kesällä mökillä puuceessä, joka saaviin tai kompostikäymälään (kuten meillä, edistyksellisiä kun ollaan).

    Me suomalaiset emme siis tarvitse byrokraattien ohjeita kakkimiseen. Enkä usko mamujenkaan tarvitsevan, sillä heidän lähtömaissaan vesivessat lienevät köyhien ulottumattomissa. Liekö kompostivessojakaan? Armeijassa opittiin tekemään riuku vielä minun aikanani.

    Sähkökatkojen (jotka kestävät siis kai vain pari tuntia) varalle tarvitaan samanlaisia huussisysteemejä, joita Suomi on täynnä kesätapahtumissa, ulkokonserteissa, festivaaleilla ja muissa kissanristiäisissä.

    Ne ovat halpoja tehdä, helppoja käyttää ja työllistävät suomalaisia yrityksiä. Eivätkä siis opettajia.





    VastaaPoista
  14. Lapsuuteni huussit:

    1. Liiterirakennuksessa puukerrostalon pihassa. Monireikäinen sosiaalinen huussi. Seinät eivät ulottuneet kattoon, vaan ylös jäi iso rako, josta pojat kurkkivat likkoja. Täällä harjoitimme lääkärileikkejä pihan lasten kanssa.

    2. Väliaikaiskortteeri entisessä kaupassa, kun puukerrostalo paloi. Kolmireikäinen. Viereisen asunnon kauppiastäti näytti huussissa, miten pylly piti pyyhkiä. Hän otti paperiliuskan sormiinsa, taittoi paperin tiukasti sormien päälle ja sanoi, että tällä pyyhitään tarkasti. Veti sitten pyllyviivaansa ja pudotti paperin alas. En ymmärtänyt kiittää oppitunnista.

    3. Omakotitalon pihan perällä huussi, kaksireikäinen, luin siellä salaa kirjoja, kunnes siirryin katolle lukemaan. Luin myös omenapuussa. Olin hyvä luovimaan

    4. Koululla, saatiin sisävessa, mutta kesätorpalla oli ihana Olgan pikkula, yksireikäinen, lasiruutuisin ikkunoin, joista näkyi kukkiva kirsikkatarha. Oven edessä oli pikkusiilejä, sisällä lehtiä luettavaksi. Muistojeni rakkain huussi.

    Jos olisin opettaja, panisin oppilaat kantamaan itse kakkapussinsa. Ehdottomasti, piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotan kakkimisen ulkoistamista armeijan tapaan eli otettavaksi käyttöön SA-mallinen riuku:

      1) kaadetaan n. 10 cm paksu lehti-, havu- tai muupuu - eli "riuku" - pituudeltaan 3-5 m, ja karsitaan se

      2) riuku sidotaan kahden vantteran puun väliin n. 0,5 m korkeudelle

      3) riu'un taakse kaivetaan pitkähkö kaivanto, syvyys n. 0,5 m

      4) riuku on valmis kakittavaksi

      5) onnistuneen ulkoistamisen jälkeen tuotos peitetään kaivamisesta syntyneellä maa-aineksella

      6) kun riu'un takainen kaivanto on täynnä ja tuotokset huolellisesti peitetty, vaihdetaan paikkaa

      Poista
    2. Oikein mainio ehdotus, toteuttamiskelpoinen valtaosalle reippaita oppilaita.

      Tapsa on kuitenkin nyt unohtanut tuetun tarpeen oppilaat ja muut eritysosaajat, jotka on resurssoitu inkluusioon.

      Ehdotankin Tapsan malliin pientä lisäystä, eli riu`un eteen viritettyä isoa kuvaruutua nettisurffailua varten, laite toimii silmien ohjausliikkeillä, lisäksi ehdotan kuulokkeita levottomille lapsille, jotta he rauhoittuvat toimitusta varten, riukuun irrotettavia käsinojia ja jalkatukia väsyneille nuorille ja kouluavustajat selittämään, miten kaikki toimii.

      Poista
  15. Onpa todella asiantuntevaa ja pätevää keskustelua. Perusasoiden äärellä ollaan, pontevaa ja vivahteikasta. Ilo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, vaikka ei täällä pätevyyteen tähdätä, eikä oikein asiantuntevuuteenkaan. Usein riittää pieni uho ja tunne siitä, että pajatsossa on vielä tavaraa.

      Perusasiat ovat tietysti niitä, joissa ollaan perustoimintojen äärellä. Mikäs sen tärkeämpää kuin oikein viritetty hyvälaatuinen puuriuku.

      Poista
  16. Olet pienen ja kauniin äärellä, älykäskin.

    Eräs seikka; pennalismi, tosin. Olet ymmärtävä sen pieleen mutta et voi käyttää sitä älykkään vaikutelman luomiseen. Älykästä ei vain voi näytellä, vaikka kuinka suuri joukko olisi roolia ihailemassa.

    Teetkö hyvää vai oletko mielitekojesi äärellä on oman päätöksesi varassa. Pyyteet ovat ansa.

    Rujo, likainen, vaarallinen viehättävät vain, inhimillistähän se. Melko pornoa, usein.

    Been there, seen the elefant, don't give a flying fuck.

    Pajatso? Missä lasi? Millä teilläpäin pelataan?

    Play not, lest you get played with.

    Omani on deutsche mark vuodelta 1971. Kruuna vai klaava?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätetäänpäs tämä viisastelu nyt tähän kertaan. En lähde mukaan kieputteluusi.

      Me emme ole täällä analysoimassa toisiamme tai toistemme tekstejä, vaan ottamassa vastaan ja antamassa, kukin omintaan. Voimme olla samaa mieltä, eri mieltä, ei mitään mieltä, mutta yhdestä ei tingitä: täällä kunnioitetaan ihmistä puhumalla hänelle yhteistä ymmärrettävää kieltä. Edes pyrkimällä siihen.

      Tämä olkoon opiksi sinullekin. Ellet katso tarvitsevasi ystävällisiä ojennuksen sanoja, kokeile voimaasi vaikka siellä Kemppisen tanhuvilla.

      Poista
    2. Ohoh, onko Halla-iikka katkera, kun emme ääneen tunnusta, että hän on älykkäämpi kuin me yhteensä?

      Ainakin hän taitaa vihjata ihan tosissaan, että me kohdistamme häneen sakinhivutusta siksi, että olemme kateellisia hänen ylivertaisesta älykkyydestään, jollaista ei voi edes näytellä?

      Pulmahan on siinä, Iikkasemme, että kun emme voi kommentoida juttujasi koska emme niistä kertakaikkiaan ymmärrä höykäsen pölläystä, niin joko emme kommentoi niitä tai sitten tuhahdamme turhautuneina.

      Mutta heti, kun nyt kirjoitat selkokirjoitusta, jonka me vähempiälyisetkin ymmärrämme, me kommentoimme kiljuen.

      PS. Oikeastaan AE on täällä ainoa, joka ymmärtää Iikan juttujen nerokkuuden (ehkei kuitenkaan itse juttuja?), mutta hän onkin harvinaisuus. Nyt pelkään, että solidaarisuudesta Hallista kohtaan hän on vetäytynyt viisaan lepoon. Toivottavasti vain hetkeksi.

      Näin kirjoitti Tapsa (Jumala rankaisi, enkä saanut nimeä tuonne ylös)

      Poista
    3. Jos annat pikkusormen
      se vie koko käden
      älä lähde tulella leikkimään
      ja sydäntä roihuta
      se loppuun palaa.

      Poista
    4. Näin täällä runoillaan, hienoa! Kiitos, Ripranie, lisää vaan runoja.

      Itse luin tuossa aiemmin mainitsemaani Aila Meriluodon En minä vielä pääty -kirjaa. Koetan saada sen pois, sillä seuraava kauan odottamani teos odottaa minua kirjastossa: Anne Applebaumin Gulag, vankileirien saariston historia. Kokonaisvaltainen selvitys Neuvostoliiton vankileireistä. Applebaum on saanut v. 2004 Pulizer-palkinnon tästä teoksesta, joka on ilmeisesti vasta nyttemmin suomennettu.

      Tämä Meriluodon teos on pieni pettymys. En muistanut että kirjailija on niin hypersosiaalinen. Kirja vilisee etunimiä, joista lukijalla ei ole käsitystä. Milloin kukakin tulee ja kylässä on yhtaikaa kymmenkin ihmistä.

      Poista
  17. Palaan juttuni teemaan pienellä paasauksella. Kertasin nimittäin juuri Vuorisaarnan katsoakseni sieltä, mitä Jeesus itse sanoi halveksituista ja ylenkatsotuista, joita jostain kumman syystä tunnen halua puolustaa enemmän kuin niitä sorrettuja, joita jo tuetaan organisoidusti ja porukalla.

    Mainitsen ensin pari esimerkkiä tyypeistä, jotka ovat olleet laajan ja yksimielisen halveksunnan kohteena ja joita olen puolustanut blogissani: Matti Vanhasen hylätty rakas Susan Kuronen (Ruusunen), opetusministeri Tanja Karpela, sekä vaikkapa ruotsalainen kunniamurhaaja. Teuvo Hakkaraisesta on kohdallani tullut klisee, joten en mainitse häntä liiemmin enää.

    Mutta jo näistä parista esimerkistä näette, että tyyppien puolustaminen on vakava mainehaitta ja kulttuurilla keikailevan bloggarin itsari. Kyseessähän on nimittäin tyrkkyjulkkis ja entinen missi, joiden haukkuminen ei ole Kalliossa vihapuhetta. Saahan hyvä ja parempi ja oikein valinnut haukkua oikeasti huonoa.

    Noh, Vuorisaarnan Jeesushan sanoo, että rakastakaa vihamiehiänne, sillä jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, niin eivätkö publikaanitkin tee niin? Ja jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?

    Mainittakoon Raamattuaan lukemattomille syntisille, että publikaanihan oli tullimaksuja keräävä virkamies, usein rikas ja itserakas tyyppi.

    Mutta siis alkuperäinen ajatukseni on, että jos valita pitää, Jeesus ottaa tuettavakseen rinnalleen mieluummin yhteishaukutun Tanja Karpelan, tuon kokoomuslaisen bimbon kuin ihanan ja syvällisen Eero Nylundin, joka kulki kohti turmiota, mutta jota kukaan ei halveksinut. Tai mieluummin sen Teuvon kuin Sannan, joka kuvauttaa itsestään taivaaseenkatsovan muotokuvan Kim Il-Sungin tyyliin:

    https://www.oocities.org/juche007/415-1.htm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottanet myös siipiesi alle tämän satakuntalaisraukan, joka ajauduttuaan Hesuleihin, alkoi ammuskella kadulla ihmisiä kuoliaaksi.

      (Meripellontien katumurha, Puotila, Itä-Helsinki)

      Poista
    2. Mikä on Hesuli? En tunne tapausta, enkä ole havainnut missään somekeskustelussa tai ajankohtaisohjelmassa mitään Hesuli-haukuntaa. Palaan asiaan, jos tarve vaatii. Satakuntahan on tunnetusti seutua, jossa asuu epäilyttäviä tyyppejä.

      Poista
    3. Tällä logiikalla meidän kaikkein eniten pitäisi rakastaa nyt Vladimir Putinia. Tai Adolf Hitleriä. Heitä haukutaan aivan hirveästi.

      Poista
    4. Venäjällä on yli 130 miljoonaa asukasta. Meinaakos Anonyymi tosissaan, että Putinilla ei ole puolustajia?

      Hitleristä en olisi enää varma. Tiedän, että hän rakasti kissoja. Tällä perusteella jään kysymään, olisiko Jeesus potkaissut tätäkään syntisäkkiä suoraan helvettiin.

      Muutoin olen sitä mieltä, että ei ole kovin älyllistä keskustelua vetää historian suurimpia hirviöitä hakkaraisten ja kurosten rinnalle. Eihän kukaan täysjärkinen hyväksy ihmispetojen tekoja, vaikka Jeesus armahtaisikin tyypin. Olisi kiinnostavaa saada tähän jonkun teologin kanta, mutta eiväthän teologit taida liikkua syntisissä blogeissa.

      Poista
  18. Ihminen ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloonsa. Kirkkomme mukaan Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö alkuperäinen kysymys kuulunut, kenen vierellä Jeesus kulkisi eikä ketä Jumala pelastaisi?

      Poista
    2. Olet oikeassa, Anonyymi. Harhauduin itsekin, kun panin Jeesuksen heittelemään ihmisiä hornaan. Vaikka pesen kyllä samantien käteni: en tarkoittanut tässä vallankäyttöä, vaan puheita.

      Jeesushan puhui kyllä helvetistä ja Jumalan tuomioista, mutta ei tarkoittanut itse suorittavansa tätä tehtävää.

      Me emme ole täällä päteviä puhumaan teologian kysymyksistä, joten jätetään ne Jumalan valinnat asiantuntijoille. Jeesuksen juttuja voimme sen sijaan aprikoida, olettaen, että hän on ollut historian hahmo eikä vain myyttinen sankari.

      Poista
    3. Oikeamieliset, väärämieliset, kaidan tien kulkijat, lavean tien kulkijat. Kuka näistä määristä selvän ottaa? Jumalan armosta pelastetut?
      Ruben Stiller radio-ohjelmassaan sanoi Marinin muotokuvaa julistemaiseksi. Tuota julistetta hain, kun aiemmin kirjoitin kiukaalle karahdettuna teollisen oloinen. Tosin eikö juliste ja julistemainen voikin olla eri tai sama asia.

      Poista
    4. Korjaus: määreistä, ei määristä. Oi, sanojen sekamelskaa.

      Poista
    5. Nätisti sanottu Ruben Stilleriltä. Uskon, että jos vastaava kuva olisi maalattu Päivi Räsäsestä tai Riikka Purrasta, Stiller olisi kuvannut taulua niin kuin minä nyt, verrannut sitä suoraan jonkun fasistin maalaukseen.

      Sama ilmiö oli Ylen aamu-tv:n kulttuuripätkässä. Arvostetut kultturistit joutuivat taiteilemaan kuin jäisellä narulla arvioidessaan tätä Marinin kuvaa. Näin kyllä, että he näkivät kuvan kehnouden, mutta eivät voineet kupluuttaan sanoa asiaa suoraan.

      Poista
    6. Tavallaan selvä kuin pläkki.
      Jos itseäni raivostuttaa jokin, niin huomaan, että myös Stiller raivostuttaa. Jos itseäni ei raivostuta mikään, niin Stiller lähinnä vienosti hymyilyttää tms. lempeämpää. Elämmeköhän kaikki omissa kuplissamme.

      Poista
    7. Tästä olen kyllä eri mieltä. Minua harvoin raivostuttaa mikään, enemmän jokin voi surettaa, eikä sekään ole sillä tavalla vahva tunne, että se eskaloituisi kaikkialle.

      Kyllä minusta asiaperuste on se, jonka varassa kritiikki lepää, ei mieliala. Näin uskon ja toivon, että asia olisi.

      Poista
    8. Tietysti noin. Ajatteluni ei ollut vahvaperusteista, vaan pienimuotoisempaa leppostelua. Toki tuttua. Sanon Marinin tyyliin: Minä olen ihminen.

      Poista
    9. Loistavaa, Ripranie, me ollaan ihmisiä kaikki, kun silmiin katsotaan..

      Poista
    10. Tosi on. Täydellisiksi emme tule. Olkaamme siis sellaisia, kuin olemme.

      Poista
    11. Ihmisen iankaikkinen kohtalo?

      Uskiskäsitteet ovat viehättäviä, käytössä teräviä ja tarkkoja kuin laakerinkuulat. Tarkkaa olla pitää. Salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa. Tämäpä kerrassaan oivallinen seikka, sen voi hyvin saada huoltapoistavalla vaikutuksellaan myytyä ja uskotella sen olevan kaikki mitä tietää tulee. Siis jotensakin näin: universumi on epäoikeudenmukainen. Paitsi että se ei piittaa ihmisen olemassaolosta se ei myöskään sitä tunnusta. Epähenkilö... Maailmankaikkeus. Voi uskoa, kyllä vain.

      Linnunradan käsikirja liftareille, heh! Ei kuulu tähän.

      Luontoäly on ollut tarpeen että on selviydytty, se on siis kaikilla johonkin määrään. Luonto ei oikein liene henkilö sekään. Silti on Ukkoa (Ygg), Ahtia, Tapiota ja Perkelettä vaikka ei luulisi että on, varsinkin kun koko luomuruokailutouhu on ei-suotavaa ja hyi olkoonia kaikissa yliopistojen kahviloissa.

      Mikähän se armo on? Simone Beauvoir, Painovoima ja armo? Että pitää olla kenkusti tämä nyt. Annettu armo - jahas, että housutkin sovittanut puolestamme (Jeesus, Fingerpori) mutta millä ihmeen valtakirjalla?

      Raisumman puoleinen veikkonen Jeesus Joosefinpoika kuulemma, kova selittämään jo kaksitoistavuotiaana. Hengiltä puhui ikä- ja leikkitoverin, tosin sitten elvytti kans. Ehkä vähän auktoriteettiongelmaa, isän kanssa vähän välit niin ja näin. Naisia jumaloi, todella ihaili ja kunnioitti, selvää tekstiä ei voi kiistää.

      Mitä ihmettä tämä Vuorisaarna oikein on? Lopullinen, kertakaikkinen? Ei nyt aivan. Julistaa, ei niin intiimi eikä subversiivinen että hei jätkät, keikkatauko, tars tehä stadionkeikka soolona, no kyllä on melkoinen muutos puuhiin ja varsinkin bändin kulmasta kattoen.

      Johanneksen ilmestys se vasta hurjaa huttua onkin! Hellurei ja hepskukkuu, ota siitä selko. Pappeja on hoidettu houruloissa jo pääsiäisen ajankohdan määrittämisen yritysten jälkeen, saati sitten tuommoista skifiä!

      Jospa se Jumala on vaan lähteny jatkamaan turneeta, että joo, katoppas kuule mikäs sun nimi olikaan, Jeesus joo, että nämä pärjää jonnin tovin, tuun takas jahman joudan mutta nyt on mentävä, morjenttes ja pärjäile? Että on liikkuvaa sorttia?

      Poista
    12. Hallis on intoutunut saarnaamaan kapakasta palattuaan ja tulisesti saarnaakin! Ellen olisi jo aika päivää sitten eronnut kirkosta, niin nyt eroaisin.

      Ja ellen olisi jo ikuisuuden pitänyt kristinuskon ongelmia itse tehtyinä ongelmina, niin nyt heräisin pitämään.

      Nämä ukot, ahdit, perkulukset sen sijaan eivät liity Jeesukseen, vaan ihmismielen taipumukseen keksiä selityksiä asioille, joita hän ei ymmärrä.

      Piispakin itki tsunamin sallineen Jumalansa käsittämätöntä armorikkautta, ja me voisimme itkeä sitä, että Hän sallii venäläisten tappaa ukrainalaisia siviilejä kuin kärpäsiä, ja ellei kuula tapa, niin pommittavat voimalat tuusannuuskaksi, jolloin pakkanen tappaa.

      Miksei ihmiskunta viisastu ja heitä jumaliaan roskiin? Siksikö, että hyvät ja valitut tarvitsevat syntisensä ja pakanansa? Muuten omia tekoja vaikea selittää.

      Poista
    13. Minä taas liittyisin kirkkoon, ellen kuuluisi siihen jo, tämän voimallisen ja Jumalamme ihmeitä herkullisesti grillaavan saarnan ansiosta. Olen ravittu, pitkäksi aikaa.

      Jumaliako roskiin? Älkää unta nähkö, rakkaat velikullat. Jo varhaisihminen, kenties kalansuomut seljässään, aneli yläilmaisilta suotuisaa metsästysonnea henkiinjäädäkseen. Uskonnot, nuo kaikki versiot, ovat kulkeneet ihmisen mukana aina siitä rannallenoususta lähtien, ja tulevat kulkemaan. Ihminen ei ole itsensä herra, ei se pärjää itsekseen. Viimeisillä porteilla kelmeissä lakanoissaan parkuu moni ateistikin armoa ja tunnustelee syntejään, ettei vain kävisi kalpaten.

      Poista
    14. Näin varmaan tapahtuu, mutta eikö pelkkä Kaikkeuden Olemassaolo tms riitä, miksi siihen tarvitaan nämä ristiriitaiset uskonnot pikkusieluisine puujumalineen väliin?

      Ja jos tällainen syntejä räknäävä jumalainen monitahokas on olemassa, valtaosa venäläisistä joutuu helvetin tuleen.

      Poista
    15. Kaikkeus on mittaamaton ja persoonaton "ei-mikään tila", se ei luo sitä emotionaalista suojaa ja turvaa, jota pienuutensa tunteva ihminen on aina etsinyt.

      Näkisin asian pikemmin niin, että ihminen etsi jo varhain pääsyä pois kaikkeuden ahdistavuudesta kuvittelemalla jumalhahmonsa ja jumalmaailmansa sinne. Tämä on arkkityyppinen kuvitelma kaikkina aikoina ja kaikissa uskonnoissa. Ei ihminen ole halunnut kellua "ei-missään tilassa".

      Maailmassa on yli 10 000 uskontoa ja niitä syntyy koko ajan lisää. Jopa varhaiskantaisia, kirjoituksettomien kulttuurien uskontojen kannattajia on edelleen maapallolla yli 100 miljoonaa kaikkialla muualla paitsi Euroopassa
      .
      Jotenkin uskon niitä uskontotieteilijöitä, jotka pitävät uskontoa universaalina ja yleisinhimillisenä ilmiöinä ja näkevät siinä jopa yhden tuntomerkin, joka erottaa ihmisen eläimestä. Voisi ajatella niin, että uskonnollisuus on evaluoitunut ihmisolennon selkäytimeen.

      Pieni loppukevennys. Tiesittekö, mitä oikeasti tarkoittaa arabien din-käsite? Siis sanahan tarkoittaa uskontoa, mutta se käsittää kuitenkin vain islamin.

      Poista
    16. Olen joskus miettinyt, mitä ajattelee ateistilapsi, jonka vanhemmat ovat valinneet tämän aatteen hänelle hänen puolestaan. Tai sellainen lapsi, jonka vanhemmat ovat valinneet lapselleen sukupuolen salaavan kasvatuksen.

      Poista
    17. Ajattelen myös sitä, minkä laihan perinnön annamme lapsillemme, joilta kieltämme uskonnonopetuksen - uskontojen opetushan on nykyään uskontotieteellistä, ei tunnustuksellista.

      Ajatelkaa, mikä mittaamattoman suuri ja arvokas kulttuuriperintö uskonnoissa lepää. Sehän on suuri osa koko ihmiskunnan historiaa. Miten opetamme jatkossa historian eli sivistyksen lapsillemme? Etenkin, kun historian kurssejakin halutaan vähentää jatkossa? Aikooko ihmiskunta tulevaisuudessa vain somettaa ilman tietämystä syvemmistä kerroksista?

      Poista
    18. I.Hallantielle: Ei Beauvoir vaan Simone Weil kirjoitti ko kirjan.

      Poista
    19. I. Hallantie on erehtynyt, tosiaan.

      Poista
    20. Vähintään katson olevan kohteliaisuutta ettei Tapsa -nimimerkillään kirjoittava epäilemättä miesoletettu henkilö kovinkaan pikällemeneviä luokitteluja harjoita. Syytä en kysy, saattaahan olla että hän ottaisi sen henkilöönmenevänä ja muistaisi mitä on kirjoittanut ja millaisen vastauksen ansainnut.

      Silti, aina on varaa olla hiukkasen kohteliaampi. Muuten en tarjoa kaljabaarissa ja lupaan laulaa huonommin kuin osaan. Yleisön pyynnöstä huolimatta.

      Poista
    21. Luin uudelleen ja hitaasti eilisen kommenttini IHoolle, enkä löytänyt siitä minkäänlaista epäkohteliaisuutta, päinvastoin mielestäni poikkeuksellisesti kehuin ja komppasin häntä!?

      Todennäköisesti ymmärsinkin väärin tuon tämänpäiväisen.

      Poista
    22. Kyllä minäkin luin sen kovastikin myönteisenä kommenttina. Annoit tunnustusta.

      Poista
  19. Nyt on pakko siteerata tämänpäiväistä Jyrki Lehtolan kolumnia Iltalehdestä. Mieshän kirjoittaa kuin Iines blogissaan:

    "Meeri Koutaniemen Marin-muotokuva on Sanna Marinin uran suurin toteutunut unelma, oma halpameikkimainos. Se on Pohjois-Korean johtajan palvova kuva, jossa johtaja luulee katsovansa tulevaisuuteen, mutta katsookin menneisyyteen, kun se on vähän tyhmä. Se on kommentti Instagram-elämämme pinnallisuudesta. "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauan hain (kiireen keskellä, en viikkoa kuitenkaan) ja se löytyi IS:sta. Jyrki Lehtola, tuo sanojen , ei taikuri, vaan taitaja. Pistää miettimään.
      Huuto synnyttää huurua, katse kaukaisuuteen mietteitä ahdistuksen keskellä. Näinhän katse toimii, myös.
      Marinin instaa en ole katsonut, kun en instaa muutenkaan katsele. Ehkä joskus tulevaisuudessa katselen, kenties. Mitä jos katse on muokattu ja lasimainen, niin eihän se silloin ole kaunis, mun mielestä.
      Oivasti Lehtola kirjoittaa siinä myös miesten herkkyyden ja haurauden oivaltamisesta. Punaista väriä hän vertasi veren tahrimaan.
      Merkillinen muotokuva, minusta, on tämä Marinin muotokuva. En yhtään harmittelisi, jos ko. kuva nyt häviäisi silmistäni.

      Poista
    2. Oltiin eilenillalla Lahden kaupunginorkesterin konsertissa, tilaisuudessa joka muodostui juhlaksi.
      Siellä oli väkeä kuin meremutaa, Helsingistä asti oli tullut ihmisiä. Siellä esitettiin klassista nykymusaa ja päävieraaksi paljastui Sauli. Häntä haastateltiin ja soitettiin hänen sävellyksiään. Niitä oli mukava kuunnella orkesterin soittamana, ja hän kulki väliaiajalla pää pystyssä tyytyväinen hymy kasvoilla ihmisten joukossa. Siellä meni niin myöhään, että aamulla oli vaikea herätä.

      Poista
    3. Mikäs sen mukavampaa, kuin onnistunut juhla, jossa oli paljon ihmisiä. Jäi varmaan hyvä mieli. Iso orkesteri luo myös oman, juhlavan tunnelmansa. Voin kuvitella, että myös päävieraalla oli juhlava tuntu.

      Poista
    4. Sanna Marin on niin kaunis, ettei Meeri Koutaniemi saanut sitä kuvattua.

      Poista
    5. Miten kauneus siihen vaikuttaa, ettei saa kuvattua?
      Miten Meeri ei saanut kuvattua Sannaa syystä, että kohde on niin kaunis?
      Eihän Meeri kai huono valokuvaaja liene.
      Nyt on kriitikon uskottavuus puntarissa tai vaakalaudalla.

      Poista
    6. Liisu, sinulla on ollut iloa ja elämyksiä. Läheisen synnyttämä uusi laajemmille piireille esitetty luomiskertomus, oli se sitten musiikkia tai runoa tai vaikkapa tanssia, on juhlan aihe. Elämässä on myös tähtihetkiä. Onnea!

      Poista
    7. Haluan korjata tuota ”laajemmille piireille”. En sitä nimittäin tarkoita, vaikka hienoahan se on. Tarkoitan lähinnä sitä, että yleensä esitetty, ulos putkaistu, jonkun kuulema tai lukema tms.

      Poista
    8. Ripranie, arvelen että nimimerkki Kriitikko uskoo alkeellisesti muiden setämiesten tapaan, että jos kaunista naispoliitikkoa arvostelee, se tapahtuu 1. kateudesta naisen kauneutta tai 2. naisen nuoruutta kohtaan. Eli hän ei usko naisen kyvykkyyteen poliitikkona. Hän on oikeasti sovinisti.

      Poista
    9. Kiitos,Iines! Kyllä on minustakin hyvä, jos joku nuori ihminen saa jonkinlaista kiitosta jos yrittää tehdä hyvin sen mitä hänen toivotaan tekevän. Se on vähin tuki mitä hänelle voidaan antaa. Yhteiseksi hyväksihän hän ponnistelee. Made in Finland voi olla kiitos koko maalle ja siinä asuville ihmisille.

      Poista
    10. Eihän politiikka naispolitiikoltaan kauneutta ja nuoruutta edellytä.
      Sen sijaan kyvykkyyttä voitaneen edellyttää.
      Kateus kauneutta ja nuoruutta kohtaan on epärelevanttia, toisin kuin kyvykkyys.
      Kantsii ajatella näitäkin ihan aikuisten oikeesti.
      Oppiminen ei katso ikään.

      Ei kohde voi olla niin kaunis, että ei hyvä valokuvaaja sitä saa kuvattua. Mitä kuvalla halutaan ilmaista on toinen asia. Kohde on lehdissä ilmoittanut pitävänsä kuvan ilmaisua hyvänä.

      Poista
    11. Se minua huolestuttaakin, että kohde pitää kuvaa hyvänä eikä näe syvemmin. Minua huolestuttaa lisäksi se, että muotokuvat raatihuoneiden seinillä alkavat muistuttaa suodattimella paranneltuja Instagram-kuvia ja peukuttajia ja tykkääjiä pyydystäviä idolikuvia.

      Ajattelen konservatiivisesti, että muotokuvan tulisi pyrkiä ilmentämään kohteensa luonnetta ja persoonallisuutta tai hänen työnsä merkittävyyttä. Sillä olisi näin eri tehtävä kuin Instagram-kuvilla, jotka pyrkivät kaunistelemaan totuutta.

      Poista
    12. PS Vielä yksi kommentti tästä kuva-aiheesta. Nimittäin toki tämä siloiteltu kuvamanipulaatio tavallaan ilmentää mainiosti kohdettaan. Ehkä paremmin kuin nyt huomaamme. Kyllä se on ehtaa Marinia.

      Poista
    13. Ei kai siihen nokan koputtajaa vielä ole keksitty, mitä muotokuvan pitäisi
      ilmentää. Jos kohde ja kuvaaja ovat tyytyväisiä, tai ainakin kohde, niin eikö se ole siinä.
      Kuka on tilaaja ja kuka on maksaja, niin siitä en tiedä. Eikö tilaajalla ole sananvaltaa?
      Tai maksajalla, jos eri. Katsojat vaan katselevat ja arvostelevat.

      Poista
    14. Aika useinhan tällaiset muistomerkit ja maalaukset herättävät keskustelua. Ennen valitettiin, kun ne eivät olleet näköisiä (etenkin pressojen patsaat, jotka eivät yhteen aikaan olleet sinne päinkään), nyt pääministerin potrettia pidetään liian mainosmaisena ja teennäisen kaunisteltuna. Lehtola rinnastikin osuvasti muotokuvan diktaattorien palvontaan.

      Toisaalta modernia taidetta - myös modernia musiikkia - on kautta aikain arvosteltu milloin mistäkin, yleensä käsittämättömyydestä tai rahvaanomaisuudesta.

      Onkohan suuntaus taas kääntymässä ja tämä Sanna-taulu on merkki siitä? Muistatteko vielä Tarja Halosen virallista muotokuvaa? Sellainen olisi sopinut kyllä Sannallekin.

      PS. Liisu - onko Sauli kokenut arvostelua tai painetta sävellystensä takia, esim. liiasta modernismista eli käsittämättömyydestä eli kakofoniasta yms? (En tunne hänen sävellyksiään ja muutenkin olen musiikin suhteen jämähtänyt tukkilaisromantiikkaan.)

      Poista
    15. Taideteoskeskustelut ovat minusta kivoja, tervetulleita. Se todistaa, että rahvaskin (sanon näin tarkoituksella ja pelkällä rakkaudella) on kiinnostunut taiteesta, jota katsoo ymmärtävänsä. Ja suuttuu railakkaasti, jos teos ei vastaa omia taidekäsityksiä. Viimeksihän keskusteltiin Matti Nykäsen muistomerkistä.

      Noh, se oli kyllä, Tapsa, Iines, joka aivan ensimmäisenä esitti tuon ”osuvan rinnastuksen” diktaattorin palvontaan. Puhuin siitä jo päivä pari sitten ja uudelleen tänään, aikaisin aamulla ennen kuin Lehtolan pakina ilmestyi. Siellä oli sama maininta ja viittaus Pohjois-Koreaan, mikä ilahdutti suuresti. En usko, että Lehtola täällä käy lukemassa, sillä kai tuo rinnastus tulee helposti kenen tahansa mieleen.

      Poista
    16. Niin taisi olla, ja olikin kun tarkemmin muistelen. On ollut sen verran kiireitä ja menoja, etten aina muista milloin ja mitä mistäkin luin. Erinomainen rinnastus kyllä.

      Poista
    17. Eipä haittaa, kun sen kissin hännän voi itsekin nostaa. Turha vaatimattomuus pois.

      Mitä rinnastukseen tulee, se on tosiaan melko ilmeinen, ettei ihme, jos tulee monen mieleen.

      Poista
  20. On meitä moneksi
    ja olla saa.
    Mihin ihmisessä katsoisin
    kun sieluun asti en voi päästä.
    On ihmisen ymmärrys ihmisestä
    niin vajavaista.
    Mut on ihminen
    mielikuvien mestari.
    Sen sanon vaan
    kai sanoa saan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat sanoa Ripranie, ja hyvä kun sanot. Eihän runoja syntyisi, jos ihminen tietäisi kaiken ja näkisi sieluun asti.

      Poista
    2. Ripranie, bravoo! Upea runo sinulla. Saanko kopsata sen muistoksi? Lähettäisin sen Saulille viestinä.

      Poista
    3. Annan luvan sinulle, Liisu, lähettää runoni kiitosmuistona Saulille, pojallenne.
      Taidanpa kopsata sen itsellenikin, blogiani varten. Tällä hetkellä se on ainoa kappale täällä Iineksen blogissa. Runon synty on täyttä ajatusvirtaani täällä. Se syntyi kriitikko- nimellä esiintyneen kommentoijan kommentista. Että, hups vaan.
      Katsoin EES:sta, mutta ko. konserttiarvio on tilaajille, joten en päässyt sitä lukemaan.

      Poista
    4. Ripranie, Sauli on meidän lapsenlapsi, joka kasvoi meillä vauvasta aikuiseksi, siis "meidän poika". Hänen isänsä on venäläinen, puolalaisen miehen, jonka suku on saksalainen, poika. On hänessä siis kansallisuuksia.

      Poista
    5. Ok, Liisu, kiitos täsmennyksestä.

      Poista
    6. Sauli on siis puolalais-saksalais-venäläis-suomalainen. Eikö hänessä ole yhtään ruotsalaisuutta?

      Hänellä on kyllä hieno nimi. Kun sen kerran kuulee, sen muistaa. (Ainakin minä muistan.)

      Minussa ei tietääkseni ole kuin pohjoispohjalaisuutta. Siunaus sekin.

      Jaa, ihan kauhean kaukaa keskiajalta voi olla saksalaisuutta.

      Poista
    7. Olen teettänyt lapseni ja siskoni kanssa dna-testit. Niiden mukaan ollaan enimmäkseen ja vahvasti suomalaisia, mutta joukossa on pisaroita mm. Puolasta, Irlannista, Espanjasta ja Ruotsista. Kaiken lisäksi löytyi ripaus arabiverta. Itseäni kiinnostaisi isäni suvun mahdollinen yhteys saamelaisiin, mutta käsittääkseni saamelaisuus ei erotu testeistä erikseen.

      Tyttären isän äidin pappissuvusta löytyy läheinen linkki Järnefelteihin, jolla hän brassailee meidän maatiaissuvussamme. Löytyy myös saksalaisuutta tyttären isän isän puolelta, joka oli kartanonisännän ottolapsi.

      Sukujutut ovat mielenkiintoisia. Kannattaa tehdä dna-testi.

      Poista
    8. Saulin kuvan olen nähnyt, jo aiemmin jonkin postauksesi perusteella, Liisu, katsonut Googlesta, utelias kun olen. Hänellä on erityisen kauniit kasvot, hienopiirteinen luusto, kauniit silmät ja herkät ilmeet. Tiedän, että on typerää puhua ulkonäöstä, mutta mielestäni ulkoinenkin asia voi olla jollakin tavalla tärkeä.

      Poista
  21. Tapsa, tämän aamun lehdestä (ESS) luin äsken konserttiarvion Saulin torstaina esitetystä musiikista. Se oli myönteinen. Otsikko siihen oli "Zinovjev on velkaa Beethovenille ja Sibeliukselle!"- Se kertonee, ettei Sauli ole varsinaisesti "nykysäveltäjä", joka mylläyttäisi nurin tämän päivän musiikin. Päinvastoin. Hän on harras sen kannattaja, johon tukeutua omissa sävellyksissään. Pikkulapsena hän lattialla leegojen kanssa puuhatessaan joutui kuulemaan musiikkia, jota me mieheni kanssa ahkerasti kuunneltiin radiosta ja telkasta. Ne ovat jääneet muhimaan hänen mieleensä ja nyt etsivät ulostuloa. Hänellä on 7 vuotias tytär. joka opiskelee musiikkia Helsingin konservatoriossa ja joka esiintyy jo kuin aikuinen. Tietää kaikki kumarrukset ja ilmeet kasvoilla. Oltiin hänen synttäreillään joku aika sitten, ja siellä hän esiintyi kuin olisi ollut suuren yleisön edessä. Kaikki sujui
    liikkeet ja kasvojen ilmeet saivat tuntumaan, että oltiin konseritissa . Loppukumarrukset ja hymy vahvistivat asiaa. Hän soittaa pianoa (äiti pianisti) ja laulaa. Minusta hänellä on puhdas ja kaunis lauluääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En malta olla sanomatta, että tuossa tämän aamun
      lehtijutussa sanotaan alussa:näin kauniisti: " Sinfonia Lahden nykymusiikkiin painottunut konsertti hiveli kuulijansa sielua."

      Poista
    2. Onpas hyvä kuulla, että kaikki meni hienosti uutisointia myöden. Jos musiikki ”hivelee kuulijansa sielua”, se on saavuttanut tarkoituksensa, antanut ihmiselle syviä elämyksiä. Semmoinen musiikki ei tosiaankaan ole vain vanhan ”mylläyttämistä”, jota moni kuulija tai taiteesta nauttiva hieman vierastaa. Itsekin vierastan vaikka kuva- ja sanataiteessa liiallisia tajunnan räjäyttäjiä. Nykyihminen on jo valmiiksi niin hajalla ja rikki, ettei niitä moukaroijia kaipaa. Pikemminkin eheyttäjiä. Tässä nyt kuullussa konsertissa taisi semmoista henkeä olla.

      Poista
    3. Jostakin syystä musiikki koskettaa melkein kaikkia ihmisiä.

      Se koskettaa syvemmin ja välittömämmin kuin muu taide - runous, kirjallisuus, teatteri, taide etc. Se menee kai suoraan tajuntaan ilman älyllistä ponnistusta.

      Ei ole niin normeista irtautunutta porvarillista sivistystä halveksivaa puliveivaria tai retkua, ettei hän palvoisi jonkinlaista musaa, itsetehtyä tai muuta marginaalista, ilman pilkan häivääkään.

      Aivan immuuni musalle en ole minäkään, vaikka tykkäänkin enemmän hiljaisuudesta.

      Poista
    4. Näin sanoi myös Nietzsche.

      Poista
    5. Musiikki on matka. Musiikilla voi päästä minne tahansa.
      Jossakin radio?ohj:ssa sanottiin, että musiikki jää viimeiseksi. Tai jotain sen tapaista. Olikohan se tuo FN.

      Poista
    6. Kun olin kylpylässä Viron Haapsalussa, minulle jäi vähän rahaa yli. Ostin sillä kylpylästä musiikkiterapiapalvelun.

      Hieman hämmästyin kun minua ei terapoitu mitenkään, ojennettiin vain villahuopa ja korvakuulokkeet ja työnnettiin hämärään koppiin lepotuoliin. Istuin huovan alla ja panin kuulokkeet korville. Sieltä tuli hidasta musiikkia, ei klassista eikä poppia tai iskelmää, vaan soitettua, vähän kuin aallon loisketta. Kuuntelin sitä sitten puolisen tuntia, nousin ylös enkä tullut hullua hurskaammaksi. Mietin, että sen rahan olisi voinut mieluummin laivalla kulauttaa kurkustaan alas.

      Poista
    7. Hyvä tuo Iineksen kertomus. Minä kuulema pienenä aina kun istuin potalla lauloin kovalla äänellä Kotikontujen tienoita tervehtien,,, Minulla oli koulussa eka luokalla musiikki ensimmäisessä rodistuksessa viisi miinus, toisessa kuusi miinus, kolmannessa seitsemän miinus, sitten 8 ja 9. Ylospäin siis mentiin, hyvä! Numero annettiin laulun mukaan, jonka jokainen joutui vuorollaan laulamaan yksin luokassa koulussa. Se oli hirveän kauheaa kun tuli oma vuoro. Mutta kummasti sitä vinkahteli ääni kun käskettiin.

      Poista
    8. Liisu, onpa teillä iloa, kun on noin lahjakas Saulin lapsikin, josta kerrot. Lahjakas suku on saatu luonnonlahjana, mutta kaikkihan tietävät, että siltikin lahjakkuus vaatii paljon työtä ja sinnikkyyttä. Tyttö on jo hyvällä tiellä vaikkapa maailmanvalloitukseen asti.

      Poista
    9. Ripranie, en osaa ennustaa tulevaisuutta. Monet ihmiset syntyvät lahjakkaina, mutta eivät halua/osaa lahjojaan käyttää. Olen huomannut, että usein lapsen kaverit vaikuttavat paljon lapsen tulevaisuuteen. Meillä toisella kahdesta lapsesta oli hyvät kaverit, hänellä ei ollut ongelmia, toisella oli huonot ja ja hänellä oli vaikeuksia. Vanhemmat eivät voi lapsensa kavereita valita. Ainakaan meillä. Mitä Sauliin tulee, hänellä oli yksi musiikkiin kiinnostunut kaveri joka sai Saulinkin kiinnostumaan musiikista.

      Poista
    10. Se on kyllä melko selvää, että jos lapsella on huonot kaverit,
      niin kyllä se negatiivisesti vaikuttaa. Varsinkin, jos pysyy porukassa.
      Vanhempi ei voi valita lapsen kavereita, kyllä se niin tuppaa menemään.
      Tosi tuokin, että lahjakkuutta on ylläpidettävä pysyäkseen omalla tasollaan.
      Kaverien vaikutus lapseen on suuri.

      Poista
    11. Minä olen kauhea kasvatusfasisti. Ajattelen niin, että kun olemme kasvattaneet lapsemme rakkaudella, lujuudella, rajoilla, ollen turvallisia aikuisia eikä lapsen kavereita, sanoneet tarvittaessa sen jämäkän ei-sanamme, lukeneet lapsemme kanssa ja keskustelleet, eläneet lapsen maailmassa hänen tarvitsemallaan tavalla, niin lapsessa kehittyy ajatusmaailma, jonka turvin tekee turvallisia valintoja. Tällä en halua syyllistää ketään enkä jeesustella, olen vain innostunut kasvatuksesta ja sen opeista, keinoista, aika paljon yksissä tuumin Liisa Keltikangas-Järvisen suuntaan. Lapsi tarvitsee tietynlaista kasvatuskonservatismia.

      Poista
    12. Iineksen kertoma kasvatusmetodi kuulostaa ainoalta oikealta käytännössä. Sitä kannattaa käyttää, jos joutuu kasvatuspuuhiin.

      Poista
    13. Yläpuolella oleva anonyymi on Liisu. Tämäkin on Liisun puhetta. Ja pakko sanoa, että kun olen nyt lukenut omia eli kirjoittamiani kommentteja ne on jotenkin kirjoitustavaltaan surkeita, enkä osaisi niitä oikaista.

      Poista
    14. Liisu, hyviä nuo kommenttisi ovat, enkä minä ainakaaan huomannut niissä mitään vikaa. Kirjoitat aina vilpittömästi, rehellisesti, olet aito itsesi, ihana ihminen, kuten olen ennenkin sanonut. Ei kannata vertailla kommentteja, ollaan kaikki omia hyviä persooniamme.

      Poista
    15. Minua jäi mietityttämään tämä Liisu pienenä, joka istui potalla ja lauloi Sillanpään marssilaulua.

      Sehän paljastaa kaikenlaista Liisun lapsuuden kotioloista. Tässä tulkintani:

      Liisun lapsuudenkoti oli isänmaallinen omassa talossa asuva perhe, vanhemmat ehkä opettajia tms sivistyneistöä. Sijoitan sen maaseudulle läntiseen Suomeen, ehkä jonnekin Ikaalisten ja Lestijoen välille.

      Liisun äiti oli ollut pikkulotta ja osasi soittaa harmoonia, isä innokas taiteen harrastaja, ehkäpä kotitarverunoilijakin. Kumpikin kuului raittiusyhdistykseen ja kirkkoon. Kodissa kannustettiin lapsia reippailun ja henkisten harrastusten pariin.

      Liisun vanhemmat eivät kiroilleet, mitä nyt isältä joskus tiukassa paikassa lipsahti "perkunas!" - ja heti perään selitys "niin, se on liettualaisten ukkosenjumala", ja äiti pudisteli päätään ja Liisu hihitteli salaa.

      Poista
    16. Minun mieleeni on jäänyt Liisun maininta joko jossain novellissa tai omassa muistelussa, että äiti saattoi vaieta joskus pitkäksi aikaa ja tämä on ahdistanut lasta. Ehkä muistan tämän siksi, että oma äitini oli aika vakava ihminen. Hän oli menettänyt sodassa sulhasensa, suuren rakkauden, Kannaksella, häiden aattona kun kuulutukset oli juuri luettu kirkossa, ja morsiuspuku vaihtuikin suruasuun. Äidin sisko on kertonut, että äiti ei ollut selviytyä surusta. Muistan, miten meillä oli äidin kirstun pohjalla valokuva-albumi, jossa oli kuvia tästä sulhasesta, kihlasormuksista ja onnen ajasta. Kun otin sen esille, äiti otti sen käsistäni ja sanoi ettei sitä saa katsoa. Tämä ahdisti minua suuresti. Kysyin joskus äidiltä, että miksi sinä et naura koskaan. Tällaiset tunnetilat ovat syviä ja jäävät mieleen ihmisen eliniäksi.

      Poista
  22. Älkää vielä tehkö kuvamietinnön suhteen lopullista päätöstä, etten jäisi osattomaksi keskilännen vilja-aitassa vilistävän amishpariskunnan päiväkarkumatkan tunnelmista pusersin synopsiksen jossa taustaa ei tarvitse ottaa niin tosissaan.

    Kerronkin, mutta jonkin ajan päästä. Inhottavaa? Pitää päästä oikealle näppäismistölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taannoisilla laajoilla Ameriikan matkoillani ajoin amissialueen halki, pysähdellen toki välillä, eivätkä amissit muistaakseni ihan tuollaisilta näyttäneet, pikemminkin körttiläisiltä nörteiltä.

      Näiden täytyy siis olla salapukuisia amisseja! Ja he ovat pakomatkalla! Salaisuus alkaa keriytyä auki...

      Poista
    2. No ihan oikeasti amissimiehillä on kai se musta lierihattunsa keikkumassa korkealla päälaella ja jonkinlaista kiemurakiharaa parrassaan. Vaan tässä pariskunnan mainittiinkin olevan ”karkumatkalla”, ja oletan että jonnekin villiin paikkaan. Mies on naamioitunut James Deaniksi ja vaimo viis veisaa.

      Poista
  23. Tuskin maltan odottaa amishipariskunnan karkumatkan kuvausta keskilännen viljavien ja palavien peltojen keskellä. Ihan tulee mieleen elokuva Maissilapset, jossa herttaiset ja syvästi uskovaiset pienokaiset tupsahtivat peltojen keskeltä nirhaamaan syntisiä aikuisia.

    VastaaPoista
  24. Alkaa alkuteksteittä valojen himmetessä teatterissa sopivalla voimakkuudella soi the Ballad of Lucy Jordan, Marianne Faithful.

    Ohjaajan nimi (Oliver Hollænder).

    Helen pukeutuu katsomatta peiliin kammattuaan hiuksensa ja astuu ripeästi ulos kuultuaan pienen töötähdyksen. Hän ei hymyile vaan astuu autoon vilkaisten Robertia, tämä ei huomaa vaan lähtee ajamaan kohti pitkän pihatien päässä olevaa tieviittaa joka kertoo Helenin sukunimen ja että tilalla valmistetaan huonekaluja ammattimaisesti.

    Puolilähikuvassa Helen laskee ovella olleen kätensä syliinsä ja hengittää syvään. Auto porhaltaa hiekkatiellä. Robert sovittaa auton myötätuulen nopeuteen saadakseen ihailla Helenin hiuskiehkuroiden tanssia ilman pyörteilyssä.

    Kuvan tilanne, mainosjulisteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten elokuvan mainosjulisteestakin näkee, Helen on raivoissaan. Kun raivo yltyy suuremmaksi kuin käsittelykyky on, se muuttuu jääksi. Siksi Helenin kasvot ovat niin jähmeät. Keitä talossa oli, mitä siellä tapahtui ja mitä sanottavaa kenelläkin oli, selviää vasta elokuvan loppupuolen takaumissa. Alkumusiikin perusteella katsoja aavistaa, että lajityyppi ei ole romanttinen komedia. Valkoinen auto voi Helenin mielessä näyttää punaiselta, mutta kyllä se on ambulanssi, jota Robert Redford ajaa.

      (Nyt menen tuonne jonnekin rakentamaan omaa hourulaani. Kesästä ja syksystä kiitos kaikille, jotka otitte vastaan. Iinekselle erikoiskiitos siitä, että sain hetken heilua täällä.)

      Poista
    2. AE, jos rakennat ”tuolla jossain” omaa ”hourulaasi”, ilmoittanet vastaanottosi osoitteen tännekin. Hoidon tarpeessa olevia potilaita riittänee kylliksi.

      Poista
    3. Pyh, kissa kiitoksella elää.

      On kissan tarkkaan katsottava
      mihin astuu tassuillaan
      kun itse kuitenkin
      se ne joutuu nuolemaan.

      Lisäksi:

      KISSAN LAULU

      Minä laulan kissan laulun,
      kissan parta kasvaa,
      eikä se päivällä kasvakaan,
      yöllä sen parta kasvaa.

      Suomalainen kansanruno

      Vaanpas:

      KORPIN SYNTY

      Korppi, kolmen lemmon lintu,
      ilke'in on ilman lintu,
      kekälehistä kerätty,
      sysipuista synnytetty.
      Pää pantu pataranista,
      silmä kuukunakivestä,
      toinen rautahernehestä,
      nokka Äijön kirvehestä,
      kupu Hiiden kukkarosta,
      vatsa vaivaisen säkistä,
      siivet Hiiden viuhkanasta,
      pursto Lemmon purjehesta,
      runko kekrin rukkipuista,
      jalat Hiiden värttinästä,
      höyhen hiilestä hiottu.

      Suomalainen kansanruno

      Sitten ollaan ulkomailla oudoksuvia että mitenkä, kaikki heviä , koko maa - että mitä että?
      Suomalainen lämmin ja kodinomainen huumori, aluksi sitä ei tajua, sitten siihen ihastuu mutta pelkää reaktiotaan ja sitten sitä sitä on pakko saada. Myöhäistä se sitten on.

      Poista
    4. Korpin synty vetää minut ällistyksestä ja hämmästyksestä mykäksi. Millaisia sanankäytön lahjakkuuksia esipolvissamme esiintyikään.

      Miksi matkia mustan amerikan molempia ripakinttujaan ontuvaa räppiä, kun omasta takaa olisi täydellistä kalevalaista sananoituutta syvällisine merkityksineen.

      Eihän tuollaista tietenkään voi kääntää.

      Poista
    5. Tätä minäkin olen täällä ihmetellyt, joskus kun vedettiin kalevalaisella poljennolla jotakin. Miten rikas aarteisto vanhassa kansanrunoudessa on. Olen varma, että jos vaikka Kantelettaren tai muiden vanhojen lähteiden kansanrunoja luettaisiin kouluissa, oppilaat innostuisivat esittämään niitä ja kirjoittamaan omia räppejään. Mahtavaa sanankäyttöä, hienoja onomatopoeettisia sanoja ja kuvia, paljon rikkaampaa kuin jokin amerikanmallinen räppisanoitus.

      Poista
  25. Vieras mies tuli taloon, Helenin unelmiin. Tai Mariannen, miten vain, nainen on universaali otus. Tätähän kysyttiin jo tuolla ylempänä: jospa mies ei olekaan oma mies. Unelmien mies tuli valkealla ratsulla, pitkällä autolla ja vei - ei Pariisiin - vaan korkeintaan Detroitiin, jonne oli muutama maili.

    Tuossa teille pitkä valkea auto, sellainen, joka oli Mariannen unissa: http://inez54321.blogspot.com/2021/08/

    Katsokaa ja kadehtikaa. Sisko siinä auton edessä, Uudessakaupungissa, jossa kävimme syömässä rantamakasiineissa.

    Itse jään homeisena konservatiivina ihmettelemään sitä, miten joku on voinut hippiaikoina uneksia avoautoista ja Pariisin vilinästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Huomaan sortuneeni kryptisyyteen, mikä ei ole tarkoitus. Kannattaa kuunnella tuo I Hallamaan mainitsema Marianne Faitfulin laulu.

      Poista
    2. Janis Joplin – Mercedes Benz
      https://youtu.be/Qev-i9-VKlY

      Poista
    3. No juu, toki tajuan, että unelma avoautosta tai mersusta kuvataan tässä ironialla ja pilkalla, mutta.

      Ei sosialismin perusajatus ollut se, että kaikilla on ravintoa ja terveyttä, vaan että kaikilla on tavaraa, mielellään se mersu. Ellei omat varat riitä, otetaan sikarikkaan taskusta. Se on oikein. Lopulta kyse on aina tavarasta, ei hengestä.

      Poista
    4. Tuo ei silti aivan kuvannut mitä suunnitelmatalous ja viisivuotissuunnitelmat saivat aikaan.

      Kovan kurin ja nääntymyksen rajoilla liikkuvan työnteon hinnalla saatiin babuska kerrostaloon ja pojasta insinööri ja tyttärestä lääkäri, tai toisin päin. Trolleybussilla tai ratikalla pääsi työpaikalle sähkövalossa. Harrastuksia suosittiin raskaalla otteella, pikku pioneereille oli shakkikerhon suorituspisteistä kiinni monesti, pääsikö vai eikö parempiin puuhiin. Nomenklatuura mädätti tämän. Pysähtyneisyys oli seuraamus, toisaalta taas juuri siitä oli perestroika seurauksena, vaikkakaan ei aivan heti. Vallankumouksen lepokitkan muuttamisen pienemmäksi liikekitkaksi joutui kuittaamaan synnikseen B. Jeltsin, suuri valtiomies, henkensä uhalla.

      Muistakaa tosiasiat. Näitä ette voi kiistää.

      Miltä teistä tuntuisi jos sotiemme veteraaneista kerrottaisiin häväistysjuttuja? En näe mitään syytä halveksua Venäjää, venäläisiä tai historian tapahtumia joihin emme voi vaikuttaa.

      Poista
    5. Sosialismia minä piikittelen, en venäläisyyttä, äiti-Venäjää, joka itkee nykyistä pahuutta. Ei saa yhdistellä asioita omiin luuloihin, IH, tyhjiä aukkoja ei pidä täytellä omilla mielikuvilla.

      Poista
    6. Jassoo ai ei.

      Poista
    7. Sosialismia, perkele, on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, 8 tunnin työpäivä jne. jne. jne.

      Poista
    8. Herrat rauhoittuvat. Sosialismi edellisvuosisadan vaihteessa on tyystin eri asia kuin sosialismi hyvinvointivaltioissa tällä vuosituhannella.

      Elämme täällä yhteiskunnassa, jossa ei enää ole herrojen ja työläisten välistä juopaa, joka pohjautuisi epäoikeudenmukaiseen työläisen riistämiseen. Päinvastoin, duunari tienaa meillä usein enemmän kuin oppinut herranketale. Ja kyllä, vaikka kuinka forssalaisia nyt itkettäisi, se sosialismin ja kommunismin juna meni jo. Paitsi Pohjois-Koreasta.

      Poista
    9. Ehkäpä tämä arvoisa nimimerkki Forssa 1903 kannattaa myös Stalinin kehittelemiä Gulageja, jotka juontavat samoihin aikoihin, edellisvuosisadan vaihteen jälkeen? Leirien läpi kulki 18 miljoonaa ihmistä. Kolmasosa heistä ei palannut koskaan kotiinsa.

      Poista
    10. Pieni sivuhuomautus:

      Oikeasti Gulagit keksi salaperäinen mies nimeltään Naftali Frenkel, jota esim. hänet tavannut Poika Tuominen väitti suomenruotsalaiseksi ja puhuvan ruotsia!?

      Etunimi viittaa kyllä juutalaisuuteen.

      Stalinin aikana Gulag nousi kukoistukseensa. Periaatteessahan pakkotyötä ja/tai karkoitusta käytettiin Venäjällä jo paljon aiemmin. Siperiassa syntejään sovittivat rikolliset, kuten Haapojan Matti, ja isänmaan miehet, kuten Ukko-Pekka.


      Poista
    11. Uskon ja oletan, että tämä tuleekin kirjassa esiin, sillä Applebaum pohjaa kirjansa tieteellisiin tutkimuksiin ja historiaan eikä taida arvella mitään. Olen vasta alkamassa kirjaa, sillä Meriluodon loppuluvut ovat meneillään.

      Poista
  26. Vaan oletteko huomanneet, arvon kansalaiset, että tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai?

    Älkää surko, en minäkään huomannut. Ehdin tehdä jopa lumityöt etupihaltani ja osittain naapurinkin. Ennen soitettiin uutisissakin Hoosiannaa Daavidin pojasta ainakin pätkä, eikä siitä kai kukaan uskoon hurahtanut.

    Nythän virret ja uskonnolliset laulut taitavat olla kouluissakin kiellettyjä. Sen sijaan kukaan ei kiellä Black Friday -valistusta ja hössötystä viestintävälineistä. Se lieneekin tärkeä arvo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupan on kaikki mille voidaan keksiä hinta mutta millään ei ole arvoa?

      Jeesus tulee! Pyörät lukkoon.

      Miten olisi kilohinta isovanhemmille?
      Pianaikaan attendisaation seurauksena saisimme katsella päälle kuinka pörssissä senioriraaka-aineen tonnihinoilla keinoteltaisiin.

      Mummo laihtunut - laskusuhdannetta pukkaa!

      Vanhainkotien ruokajakelun leikkaukset syypäänä, mitä tekee hallitus...

      Marttaliiton jäsenet eivät jättäisi asioihin puuttumatta, siellä on vääntöä ja pitoa. Kenraalipojat saisivat huutia, kuulkaa.

      Poista
  27. Nyt siis pitäisi varustautua joulun valmisteluihin ja kiivastuttaa vauhtia niin että kaikki onnistuisi joulun vaatimukset. Mutta me miheni kanssa juuri pääteettiin että antaa joulun tulla, jos se on tullakseen, mutta että emme mitään valmisteluja sitä varten tekisi. Ei yhtään mitään. Joulukortit? Vieläkö niitä lähetellään? en tiedä. Yhtään ei ole vielä tullut. Muistuu mieleen miten surkea tunne valtaa mielen kun kortteja alkaa tippua oviluukusta ja itse ei ole lähetelty yhtään. Pitää harjoitella kestämään se kauhea tunne, mikä siitä seuraa. Toivottavasti niitä ei ole enää muodikasta valmistaa eikå lähetellä. Eikö puhelinsoitto riittäisi? Hyvää joulua! Ja hyvä joulu tulisi.
    Millainen on hyvä joulu? Se pitäisi ensin selvittää! Muistan kun äiti ennen halusi tehdä hyvän joulun ja hän siivosi ja askarteli ja valmisti ruokia sellaista vauhtia, että kun aatto tuli hän löytyi saunasta lauteilta itkemästä pelkkä väsymys syynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, minä olen jouluihminen viimeisen päälle. En tavaran ja yltäkylläisyyden vuoksi, vaan sen tunnelman vuoksi. Ihmiset ovat aika hyviä ja kivoja jouluisin. Pysähdytään, alituinen meno lakkaa, nautitaan, muistetaan toisia, ajatellaan myös menneitä rakkaita ihmisiä, lapsuutta.

      Korttien lähettäminen on vähentynyt paljon, mutta kyllä minä muutaman kortin lähetän ja saan. Ja yhden paketin lähetän ja saan. Joulukoristeet ovat omalla paikallaan, josta ne on helppo noutaa ja ripustaa. Leipominen on helppoa, kun taikinat saa valmiina pakasteina: piparit, tortut, lanttusoseen ja muut. Kinkku yöksi uuniin ja siinä se on.

      Poista
    2. Olen aika voimakas jouluihminen ollut kai aina. Nykyään se reaalina toteutuu lähinnä mieleltäni.
      Joulukortteja olen saanut ja lähetellyt määrätyille ihmisille. Tuohan ne kortit myös joulutunnelmaa. Kynttilöitä olen aina ollut huono polttamaan sisätiloissa. Sähkökynttilät kyllä palavat.
      Kinkut, lanttuloora, rosolli säilyisi kyllä minulla, kun vatsani ei niistä tykkää.
      Raataako nykyajan äidit enää itseään itkun partaalle en tiedä. Tavallista väsyneempi oli äitini aina joulun alla. Pitäisi osata hajauttaa töitä muillekin perheessä, niin ketään ei raataisi itseään puoliväsyksiin.

      Poista
  28. - Kun sosialismin päätavoitteet saavutetaan tulee teistä jokainen ajelemaan limusiinissa sikaria poltellen kaunis nainen vierellänne!

    - !

    - No toveri, mikä on?

    - Minä en pidä sikareista.

    - Turpa kiinni, kun sosialismi tulee te teette niin kuin käsketään.

    VastaaPoista
  29. No, tulihan se Hoosianna sieltä viiden uutisista, pieni pätkä, mutta niin muuneltuna ja modernisoituna, etten tunnistanut sitä. Tähän tarvittaisiin nyt Martta-kerho pitämään jöötä. Ei kaikkea tarvitse muokata, jotta se kelpaa nykyihmiselle.

    VastaaPoista
  30. Do dii, dyt od valod. Jouluja!

    VastaaPoista
  31. Oli unohtua, Helen ei ole seurakunnan painostuksesta ja kaikista suostutteluista piitannut vieläkään vaan on naimaton kypsässä 34 vuoden iässä. Hän on raskaana, kahdeksatta viikkoa.

    Tahdotteko jatkaa tarinan kirjoittamista? Tehkää toki niin. Odottelen vaieten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun laitoin kuvaa juttuun, katsoin kauan naisen vatsaa. Onko raskaana vai ei? Aavistuksenomainen kumpare siinä on, kuin vihjeenä. Päätin kieltää raskauden.

      Miksi? Siksi, että minulla on tapana tarkastella Andrea Kowchin kuvia kokonaisuutena, yhteydessä toisiinsa, koska hänellä on selvästi samoja naishahmoja eri piirroksissa.

      Yhdessäkään ei ole koskaan lapsia eikä vauvoja, ja useimmiten nainen esiintyy keittiössä leipomassa tai sitten pelloilla joko yksin tai muutaman muun naisen kanssa. Jos kuvissa on mies, hän on aina naisen täydentäjänä, rekvisiittana taustalla, niin kuin tässäkin, vaikka hän ajaa autoa ja nainen istuu. Usein kuvissa palaa tai on uhkaavia elementtejä, mustia lintuja, mehiläisiä, palavia heinäkasoja, kukaan ei koskaan naura vapautuneesti.

      Eli ei tämä nainen ole raskaana. Jos olisi, koko Kowchin maailma mullistuisi ja tulisi uusi maailma.

      Jos taiteilija kiinnostaa, kirjoittakaa Googlen kuvahakuun hänen nimensä.

      Poista
    2. Mihinä inspiraatio? Jyräävää realismia, outo puuha kumma ja vieras onko luovuus? Et sunkaa sää vaa oo vähä väsyny, näin pimiän alla? Moni on.

      Älä ny oo tommonen, hei. Eksää tykkää leikkiä? Ei oo pakko jos ei haluu.

      Apropos, leikki ja vieras. Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan.

      O fortunatos nimium, sua sint bona agricolas.

      Pidättekö - kuten minä - radiokuunnelmista? Men of the ministry on Knalli ja sateenvarjo suomeksi mutta! kuten usein käy on kotimainen paljon terhakammin näytelty. Kauko Helovirta ja Pekka Autiovuori ovat etevät mutta se sir Henry joka uhkaa antaa viranhaltijoille pysyvän pestin ulko-Hebrideiltä on lyömätön, kerrassaan. Näitä jaksaa ja jaksaa kuunnella, en hoksaa mikä niiden viehätysvoiman olemus on. Voisiko se olla työn ilon kuultaminen lävitse?

      Radio-ohjelmien suurkuluttajana olen tullut kehittäneeksi hyppelyn joka kiertää koko tarkkaan kaikki hilpeitä puhe- ja yleisön osallistumista edellyttävät ohjelmatyypit ja on sanottava etten tiedä kaameampaa kuin Kansanradio. Aivan kuin Yle kusisi katolta yleisönsä päälle ja nauraisi vielä makeasti. En kuuntele!
      Kontrastiako siinä haetaan? Kuinka hyviä ovatkaan toimittajamme kun tämänkin julkaisevat, ikään kuin sanavapaus olisi suoraa huutoa ilman aivoja. Halpamaista kikkailua.

      No, Yle nyt on yle. Mitä voi odottaa lesken ropolla rahoitetulta instanssilta.

      Poista
    3. Noh, ei aina innostu vaan, vaikka aihe olisi hyvä. Varmaan vähän kaamosmasennusta.

      Valo vaikuttaa voimakkaasti mielialaan, en ole ollenkaan pimeän marraskuun ihmisiä. Syksystä pidän, mutta en tästä alkutalvesta, jolloin ihminen umpioituu sisälle sähkövalojen kylmään hehkuun. Onneksi on kaikenlaiset tuikut, kynttilät ja valoketjut. Ripustin takapihan rautatienomenapuuhun peräti kahdet valoketjut. Oikein romanttinen näky. Harmi vaan, että vehje on oikea patterisyöppö.

      Poista
    4. No mudda, duoda duoda. Nythän on niin että onhan noita hiirenkikkarasöhkökapisteita vaik' kui' pali. Ajastimellisiakin, toimivat yleensä 8h ja lopun aikaa /d eivät. Virtalähteellisiä on, siis pahapoppasöhköön tuikattavia, ja kaikkea mitä vain kiinalaisen vapriköörin tuotekehityshatun alta putkahtaa.

      LED -aikana värilämpötilan voi valita, halogeenilamppujen valo on yleensä miellyttäväksi koettu. Sen voi valita myös loisteputkien ja LEDien värilämpötilaksi.
      Sen ei tarvitse olla päivänvalon värilämpötila.

      Valo vaikuttaa, voi olla hyvä lisätä sen määrää. Fiat lux.

      Poista
    5. Virtalähteellisiä valoketjuja en helpolla saa takapihan omenapuuhun, koska ulkopistorasia on liian korkealla, yläpuolella olevan parvekkeen katossa, jonne en yllä.

      Metallitikkaat on ulkovarastossani, mutta. Ulkovaraston ovi on jumittunut kiinni, en saa sitä auki, ja jos repimällä saan auki, se ei mene kiinni vaan jää alareunastaan roikkumaan kynnyksen alapuolelle. Ovi on uusi, taloyhtiössä uusittiin kaikki ulkovaraston ulko-ovet ja katot kaksi vuotta sitten. Huoltomies kävi kaksi kertaa, eikä pystynyt jengoittamaan sitä saranoista. Odotamme kevättä ja laajempaa oviremonttia. Onneksi ehdin ottaa lumilapioni esille.

      Tällä vuodatuksella koetan sanoa, että elämä ei aina suju, niin kuin insinöörit meinaavat. Pienet esteet elomme tiellä ovat arkipäivää. Vaan kirkasvalolamppua olen harkinnut. Ihminen on valon lapsi.

      Poista
  32. Aamukaljat heti aamusta: "Jees box pallinaamat"! Tämä innosti minua selaamaan tämän esseen kommentointia. Ja se sai minut hämilleni. Esimeriksi

    nimimerkki "Forssa 1903" (ilmeisesti IH sivupersoona) tuo esiin puoluekokouksen, jossa perustetaan ´Suomen Sosialidemokraattinen Puolue', ja kiittää kirosanan (hyi!) ryydittämänä sitä, että samalla työväenliike toi Suomeen hyvinvointiyhteiskunnan mallin. Jolloin nimimerkki Iines (joka ilmeisesti ylläpitää tätä blogia) sähähtää hänelle, että ”taidat kannattaa Stalinin Gulageja?”
    - En tällä järjellä (ei, ei sitä silti ole liikaa) ymmärrä mitä v-tun yhteistä SDP:llä ja sen nykyisillä kannattajilla tai tuolla nimimerkillä... JA... Stalinin vainoilla on???

    Tapsa voisi selittää nimimerkille eron bolševikien (= kommunistit) ja menševikien (= sosialidemokraattien) välillä. - Tai voinhan minäkin lyhyesti: ovat toistensa ideologisia vastustajia. Verivihollisia. Niinpä ensimmäisten joukossa sossut Stalinin rippileireille joutuivat, mukana myös nimimerkki "Forssa 1903".


    Ja arvaapa vielä Iines mitä? Jos tuo apostoli Teuvo Hakkarainen kuuluisi vaikkapa Vihreiden Puolueen kansanedustajien hyvin kyseenalaiseen mutta sitäkin ällöttävämpään seurakuntaan, niin ymmärtäisitkö ja paijaisitko ja hyväksyisitkö hänen tekonsa ja tekemättä jättämisensä ja valehtelunsa yhtä poskettoman suloisesti kuin mitä nyt teet??? - -- Ja ennen kuin vastaat, mieti hetki mitä Raamattu sanoo väärästä todistuksesta. Eikun ihan totta.

    Toisaalta,
    jos taas pääministerimme Sanna Marisia kuuluisi kunniakkaaseen mutta sitäkin ryhdikkäämpien Perussuomalaisten edustajien joukkoon, moni täälläkin vieraileva tuttu tai tänne vahingossa tullut vieras hymisisi hänen pätevyyttään ja edustuksellisuuttaan kuin oikein nuotilleen laulava Enkeli. – Ainakin luulisin ma.


    Ps. Jeesustelusta vielä sen verran, että muistan Nylan kerran ihmetelleen, ihan tosissaan, että ”Täytyy ihmisellä olla kova pokka, kun tosissaan väittää olevansa Jumalan poika”. – Samaa ihmettelen ma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran oikaisua lykkään, että Forssa1903 ei ole ystävämme IH, tiedän sen vuorenvarmasti. Samalla varmuudella tunnistin muinoin 25 opiskelijan nimettömät esseet ja palautin ne oikeille henkilöille. Forssa1903 on se henkilö, joka eläkepäivien ratokseen etsii virheitä allekirjoittaneen kommenteista.

      Poista
    2. Mitä muuhun tulee, en oikaise Mikis, sinua, sillä olet varmaan oikeassa ja tiedät enemmän.

      Minä innostuin mainitsemaan Gulagit, kun luen parhaillaan tätä Pulitzer-palkittua Applebaumin Gulag-teosta. Olen autuaan tietämätön oikeista termeistä, sillä minulle sosialismi, kommunismi liittyy työväen aatteeseen jollakin tapaa.

      Ja jos joku puhuu vain sosialismin tai kommunismin saavutuksista, niin haluan muistuttaa, mitä siellä toisessa ääripäässä oli. Ihan samoin kuin minua muistutetaan persukauheudesta ja Hommaforumista, kun en tuomitse Teuskin ihmisarvoa.

      Mutta siis, koetan parantaa aukot tietämyksessäni ja juuri siksi luen tuota järkälemäistä teosta. Sen luettuani olen toivottavasti viisaampi.

      Poista
    3. Mikis, niinpä niin, Sanna Marinin muotokuvankin arvostelu on persumaisuutta. Et luota sitten yhtään minun valokuvasilmääni? Tai kuvataidesilmääni?

      Mikä teitä miehiä vaivaa, kun näette Marinin kuvankin arvostelussa jotain muuta, mitä siinä on? Kuvahan on oikeasti luokattoman kehno. Myötähäpeän Koutaniemen puolesta. Hän taitaakin olla julkkistyrkky itsekin.

      Ja miksi ihmeessä pääministeriä ei saa arvostella? Miksi hän on arvostelun yläpuolella? Miksi nainen, jolla on älliä kritisoida pääministerin työtä, on joko persu tai kateellinen nainen?

      Poista

    4. Nykyisyys rakentuu menneeseen, ei tätä aikaa ymmärrä, ellei tunne historian päälinjoja. Lukeminen lisää tietoa. Mutta on virhe lukea vain teoksia, jotka tukevat omaa ideologiaa, se tekee henkilön vain entistä ennakkoluuloisemmaksi. (Kaikilla ihmisillä on oma ideologia, myös heillä, jotka eivät tiedä mitä se tarkoittaa.) Vastapuolen kirjojen lukemisesta on jo sekin hyötyä, että tietää paremmin, mitä vastustaa. Eikä kannata pelätä sitä että niistä tarttuisi joku vaarallinen ajatus, sellainen, joka kyseenalaistaisi omaksi omittuja tuttuja käsityksiä. - Minusta ainakin on ilo tajuta että "voi hyvänen aika, asian voi käsittää noinkin, voihan perse"...

      Poista
    5. En lukenut niin tarkkaan Sanna Marinista tehtyä muotokuvan arvosteluja, käsitin ne vain sellaisena, että "jos joku taiteilija maalaa Sanna Marinista huonon taidepläjäytyksen, niin SEKIN on - yllätys, yllätys - ei taiteilijan vika ole vaan on mallin vika"

      .- Venäläisten mielisyytös heitä kritisoivista on väittää, että väittäjä potee "russofobiaa". Minusta jotkut ihmiset Suomessa potevat ilmiselvää "sannafobiaa"... heh, he. - Mutta asia ei minulle sinällään mitenkään kuulu. En ole sosialidemokraatti.

      Poista
    6. Siis en minä ole valinnut Gulagia luettavakseni, ”koska se tukee omia ajatuksiani”. Ei minulla ole ajatuksia asiasta. Tilasin sen kirjastosta, kun luin kiittäviä esittelyjä kirjasta. Halusin tietoa meillä vuosikymmenet vaietusta aiheesta, Stalinin vainoista. On ollut vaikea uskoa, että hän on Hitleriin rinnastettava hirviö. Hitleristä tiedän jo paljon, koska hänestä on saanut vapaasti kirjoittaa. Hitler ei ole koskaan ollut nuorison ihanteena, Stalin on ollut joidenkuiden piirien. Minua kiinnostaa tämä asia.

      Applebaum toimii professorina ja on luennoinut mm. Harvardin ja Yalen yliopistoissa. En jaksa uskoa, että kuka tahansa yhden suunnan propagandisti niihin kutsutaan. Kyllä tämä Gulag on alansa klassikko ja tunnustetusti laajin ja kattavin teos noista leireistä ja silloisesta Venäjän politiikasta. Se on Siltalan kustantama, ja Siltalahan valikoi kai listoilleen vain laatuteoksia.

      Poista
    7. Eilisessä Hesarissa on sattumoisin tämän kirjan esittely:

      https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009224552.html

      Valitettavasti taitaa olla maksumuurin takana.

      Poista
    8. Ennen kuin nimimerkki Forssa1903 ehtii heittää tänne virheeni, heitän sen itse: Hitler ei ole koskaan ollut nuorison ihanteena, Stalin oli.

      Viittaan tällä tietysti jälkipolviin ja stalinisteihin. Uusnatsit eivät ole hitleristejä, ja tähän pieneen ryhmään suhtaudutaan äärimmäisen halveksivasti kuten pitääkin, se on lailla kielletty. Stalinisteja jopa ihailtiin eikä se ollut lailla kielletty.

      Poista
    9. Vastauksia sinulle, ihka ihana Iines, kun kysyt.
      (Kävin ihan sitä varten Vaajakosken Alkosta hakemassa pullon "Casillero de Diablo" -nimistä punkkua. Suomeksi tuo tarkoittaa "Paholaisen Lipastoa". – Väitän, että on nimensä veroista.)

      Kiva, että olet lainannut tuon "järkälemäisen kirjan", joka käsittelee Stalinin aikaisia vainoja, ellet tosiaan ennen ole tiennyt niistä tapahtumista. - Suomeksi näistä tapahtumista on julkaistu kertomuksia jo 1920 -luvulla, siis jo ennen stalinismin aikaa, ja myöhemmin vaikka kuinka paljon, myös 1970 -luvulla. Sinuna tutustuisin esim. Arvo ”Poika” Tuomisen muistelmiin, luulen että tykkäisit niistä. Mutta edelleen minulle on arvoitus se, kuinka paljon olet lukenut marxilaista kirjallisuutta? Vähän epäilen, ettet yhtään? Välillä kumminkin esität niin määrätietoisia väitteitä sosialismista/kommunismista, että minä ihmettelee, mistä nämä tiedot on esiin saatu? (jumantsukka?

      Marx EI muuten kommunisti siinä mielessä ollut mitä sillä nykyisin tarkoitetaan; hän oli talouselämän lainalaisuuksia kriittisesti käsittelevä teoreetikko. Siis tiedemies. Ja filosofi myös, tai sitäkin enemmän; hän ei pyrkinyt vain selittämään maailmaa vaan myös muuttamaan sitä. Lenin vasta - tai hänen perillisensä - loivat käsitteen "marxilaisleninismi", josta tuli opinkappale ja dogmi Neuvostoliitolle ja jota pakkosyötettiin kaikkialle mihin neuvostoimperialismi ylettyi. (vrt. nykyinen Venäjä ja sen imperialismi, ja putinismi) Lenin oli kvasifilosofi, hänelle tärkeintä oli valta, ei se, mihin vallalla pyritään. – No, vuosikymmeniä Neuvostoliitossa nomenklatuuri so. tämä johto eli kommunistisessa taivaassa, ja kansa sai kärsiä ’kapitalistisesta’ kurjuudesta... hip hei ja hurraa. (Ihan samoin kuin Venäjällä nykyisin, muuten.)


      Mutta kun tästäkin selityksestäni tuli näin pitkä, pakko lopettaa se, sillä jos jatkaisin sitä, siitä tulisi tätäkin pitempi. Sorry!

      Poista
    10. Kyllä Iines on Marxinsa lukenut. Ei kai hän muuten voi varmuudella sanoa, että "Marxin Pääomakin koski vain tavaraa ja rahaa".

      Poista
    11. 'Stalinistit' oli poliittisten vastustajien keksimä pejoratiivinen nimitys SKP:n vähemmistöstä. On valetta väittää, että kukaan 70-luvulla olisi pitänyt Stalinia idolinaan.

      Poista
    12. Äläpäs nyt ollenkaan muikistele siellä tietämystäni, Mikis. Tietysti tiesin vainoista, mutta ei niistä samanlaisia kauhutarinoita kirjoitettu kuin Hitlerin leireiltä, joilta olen lukenut kymmeniä ellen satoja henkiinjäämiskertomuksia ja tappotarinoita. Ainuttakaan ei ole tullut eteeni kirjastossa eikä kirjakaupassa. Joitain tietysti on historiapuolella, mutta ei näistä kärsineiden ja uhrien inäkökulmista, joista Applebaum kirjoittaa.

      Mikähän siinäkin oli, että teosta huolimatta sen maineesta ja palkinnoista ei tahdottu Suomessa edes suomentaa? Vasta nyt, 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen se on suomennettu.

      Poista
  33. Kuva-arvoituksesta vielä.

    "Nainen katsoo kameraan?", sanoo Tapsa. Niinhän tuo näämmä tekee. Mutta kun ei tätä kuvaa valokuvaaja ota, vaan taidemaalari maalaa, niin prosessi kestää kauan. Siitä tuo naisen ärsyyntynyt ilme. Hänellä kun on bensaa suonissa ja vieras mies vieressä, niin... "veli, vaikka tahtoisin jäädä, niin preeriatie on kuuma, ja kaupungin valot mulle huutaa"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä nimenomainen myrtsin näköinen nainen esiintyy muuten muissakin Andrea Kowchin töissä. Kun katsoo Googlen kuvahausta, siellä on esimerkkejä. Kowch käytti samoja malleja useissa töissään. Tämä kyseinen nainen on kaikissa kuvissa yhtä ilmeetön.

      Poista
  34. Ikävää mielestäni on, jos AE hyvästelee meidät. Vastahan uudelleen tutustuttiin! En muuta osaa sanoa kuin "Tsiisus kanssasi, AE!", jos omaan hermoparantolasi häippäset. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitin niin, että hän haluaa perustaa oman bloginsa, "hourulan". En pidä tätä kummallisena, sillä hän on erinomaisen lahjakas kirjoittaja ja ansaitsee itselleen enemmän tilaa kuin täällä vilskeessä on mahdollista saada.

      Poista
  35. Voi politiikkojen hippulat.
    Onko oikeisto ja vasemmisto(+keskikaytävä)poliitikoilla nykypäivänä enää mitään eroa sen suhteen, että kumpaisellekin raha+valta on se tärkein tyyliin: mikä on sun, on mun ja mikä on mun, on mun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, Iines, että olet tavallaan asian ytimessä... mutta ihan jotenkin väärällä tavalla sinne tupsahtanut. En tunne valtakunnanpolitiikkaa kun en ole sen mukana ollut, mutta hallituksen tehtävänä on jakaa rahaa, ja opposition tehtävänä valittaa, että te jaatte se rahan ihan väärin.
      AY-politiikasta tiedän enemmän. Eikä siellä koskaan kynnyskymys ole ... "mikä on sun, on mun ja mikä on mun, on mun". Kipeimåiä neuvotteluja käydään aina ns. tekstikysymyksistä; ne määrittelevät koko tulevaisuuden. (Tekstikysymys on vaikea käsite, en puutu siihen sen enempää.) Penneistä eli palkankorotuksista päästään aina helpommin yksimielisyyteen. Se on lähinnä tinkaamista, eikä vaadi neuvottelijoilta muuta kuin paksut perslihakset, että jaksavat istua. (Hyvä sen lisäksi on että maha on kumista, kun joutuu juomaan paljon huonoa kahvia.)

      Poista
  36. Vastauksia Iineksen kysymyksiin lisää. (Mua ihteäni vituttaa se etten mä osaa kysyä enää mitään, se on huono merkki ihmisessä. Kun olin nuoremi, olin aina utelias ja kysyin, kun ensin ihmettelin, mistä on kyse. Ihminen on kuin Dinosaurus kun se lopettaa kyselemisen.)

    Hirviöitä (Hitler, Stalin, Tšingis-kaani, Mao, etc.) on turha verrata toisiinsa. Aikansa lapsia jokainen. Mutta kyllä nämä reippaat nykynuoret Natseista nimenomaan diggaavat ja Hitleristä; heillä on makuhuoneet kaapit pursuavat natsiryysyjä. Ja pöytälaatikot pullollaan natsimedaljongeja. Puhumattakaan, että he unissa saavat siemensyöksyn kun uneksivat tiukkapeppuisen valtakunnanmarsalkan (saksaksi Reichsminister der Luftfahrt und Oberbefehlshaber der Luftwaffe) heiluttavan vaaleaan univormuun puettua persettään kasarmille eessä, "jossa pieni portti on"... Niin.

    Ps. Natsismi myy hyvin edelleen, ja arvatkaapas missä maassa se kaikkein parhaimmin myy? No, tietysti Venäjällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa ei uusnatseista kannata edes puhua. Määrä ei ole mitenkään nousussa, päinvastoin pikemminkin.

      Suomen Kuvalehden artikkelin mukaan Suomen Vastarintaliikkeellä arvioitiin olevan vuonna 2013 "joitakin kymmeniä kannattajia". Onkohan luku enää tätäkään? Kannattaa ehkä myös muistaa, että ns. äärioikeisto ei ole sama kuin uutnatsit. äärivasemmiston tapa leimata esimerkiksi kokoomuslaiset tai persut natseiksi kertoo vain tietämättömyydestä ja ehkä korkeamman koulutuksen puutteesta.

      Poista