Takaisin peräsuolen esiinluiskahdukseen. Olen tavannut viimeksi tämän termin kirpputorilta löytämästäni lääkärikirjasta. Muistan jo lapsena lukeneeni siitä, kun äidillä istuvana toimistotyön tekijänä oli kiusallisia peräpukamia, ja hän haki niihin helpotusta lääketieteestä tutkimalla kirjoja. Pelkäsin, että äidille käy kalpaten.
Kotilieden suuressa lääkärikirjassa luki, että suolen voi akuutissa tilanteessa työntää sormella takaisin. Luiskahdus jäi mieleeni itämään, etenkin asioidessani huussissa ja myöhemminkin kylpyhuoneen kelmeässä valossa. Vieläkin mietin, tosin en joka kerralla, että jospa se luiskahtaa.
Aivan kaikki eivät taida muuten tunnistaa kuvan hahmoa, jolla on irrationaali pelkotila, misogynia, naisen pelko. Muutakin rasitetta hänellä on, kuten kuvasta huomannette.
Hän on August Strindberg, ruotsalainen kirjailija, jonka lukemisella ei enää kannata brassailla, koska hän on kaikkien nyt muodikkaiden intersektionaalisten termien toisella puolella. Ehkä näytelmät peräti kiellettäisiin, jos niitä vielä joku rohkenisi esittää. Ainakaan teatterikoululaiset eivät taitaisi niitä suostua lukemaan. Strindberg näetsen oli väkevästi naisen vaputumista ja voimaantumista vastaan - silloin puhuttiin naisemansipaatiosta.
Strindberg kannatti ajatusta, jossa naiselle annettaisiin äänioikeus vasta, kun nainen pystyisi ajattelemaan järkevästi. Eli hänen mielestään oletettavasti "ei koskaan". Naisvihasta huolimatta miekkosella oli useita avioliittoja ja naissuhteita.
Näistä epämääräisistä kammotiloista huolimatta toivon teille, hyvät lukijat, hyvää itsenäisyyspäivää. Olisin halunnut jopa rypeä taistelukuopissa päivän kunniaksi, katsomalla Pekka Parikan Talvisodan, jossa muistini mukaan on huumaavaa luotien laulua, niin että se muistuttaa kaunista sinfoniaa. Kyllä, luitte oikein, kaunista sinfoniaa. Vaan eihän se tullutkaan televisiosta, vaikka siitä oli kirjoitus Helsingin Sanomissa.
Kun elokuva ilmestyi vuonna 1989, olin opiskelijoitten kanssa katsomassa sitä Pikkukaupungin elokuvateatterissa. Elokuva taisi kestää kolmisen tuntia, ja pelkäsin koko ajan, että minulle tulee pissahätä. Tämä onkin näin lopuksi vielä mainitsemisen arvoinen irrationaalinen pelko, aina läsnä. On pakko tarkistaa kaikista menopaikoista, missä on lähin vessa. Kun menemme vaikka kansainvälisille markkinoille kesällä, mietin etukäteen, mitä kahviloita ja kapakoita Vanhan Rauman varrella olikaan mahdollista vessaan syöksymistä varten.
Teillä, rakkaat ihmiset, ei taida olla mitään selittämättömiä pelkotiloja? Edes pieniä? Ainakaan näin itsenäisyyspäivänä?
No, mainitsenpa siis varmuuden vuoksi vielä yhden. On nimittäin pakko aina tarkistaa alakerran ulko-ovi, ennen kun kapuan portaat yläkertaan nukkumaan. Katson ensin, että avaimet ovat paikoillaan ja sitten kokeilen ovea. Lopuksi katson, että yöpöydällä on kimeä-ääninen turvapiippari (1 euro, Tokmannilta), jos murhaaja hiipii makuuhuoneeseen.
Minua ehkä liikuttaa itsenäisyyspäivä siksi, mitä sota merkitsi äidilleni ja sitä kautta heijastui meihin lapsiinkin, koko perheeseen.
VastaaPoistaOlen kertonut ennenkin, että hyvin nuoren äitini sulhanen kaatui Kannaksella, vain vähän ennen häitä, kun kuulutukset oli jo luettu kirkossa. Tulikin arkussa kotiin, kuten Koskelan pojat Pohjantähdessä. Äitiin jäi jokin pysyvä surumielisyys, sillä henellä oli ollut menetyksiä jo lapsuudessaan. Hän oli isoisän kasvattama orpotyttö. Me lapset olemme kantaneet jonkinlaista abstraktia syyllisyyttä sodan mielettömyydestä.
Noora, en minäkään oikeasti ole mistään kovinkaan kauhuissani. Luiskahdustakaan en juuri pelkää, ja jos totta sanon, sehän on olevinaan vitsi. Minua nimittäin huvittaa tuo termi: peräsuolen esiinluiskahdus. Siitä saisi runon tai räpin.
Häpeäkseni minäkään en muista yksityiskohtia, vaikka olen joutunut tenttimään miekkosen koko tuotannon.
VastaaPoistaMuistan kyllä lukeneeni kaiken, minkä piti. Parhaiten muistan Neiti Julien. Asiaa haittaa se, että sekoitan hänen teoksiaan norjalaisen Ibsenin teoksiin, mm. Nukkekotiin. Näitä kahta kirjailijaa on joiltain osin verrattu toisiinsa samankaltaisina.
Huomaan, etten ole palannut kumpaankaan kirjailijaan sitten opiskelujen.
Tulen juuri itsenäisyyspäivän juhlasta. Ei voi uskoa, miten hieno juhla se oli. Ohjelma koostui pelkästä musiikista, mutta se musa oli taivaallisen kaunista, vaikka se välillä ryömi rapakossa. Välillä se hipoi pilviä ja maistui nektarilta, välillä se soi kuin taivaan kansi poutasäällä, mutta kun se kertoi miten Suomenkin asukkaat saivat kärsiä sodan aiheuttamista kauheuksista ennen kuin itsenäisyys oli pelastettu se vaihtoi sävyä ja oli välillä kuoleman kalpea. Ja tuntui että mustat varjot olivat tosia ja vaikka ne kertasivat itseään sen jälkeenkin kun kuuli että niistä puhuttiin, oli vaikea pidättää kyyneleitä, jotka lupaa kysymättä alkoivat vieriä poskilla. Onneksi oli nenäliina taskussa. Ja kun rauhan sävelet alkoivat lähestyä ja kiitollisuus alkoi täyttää mielen, ei nenäliinaa enää tarvittu, vaan rauha alkoi keventää mieltä ja uskalsi jo vilkaista ympärilleen muita ihmisiä. Kaikki istuivat paikoillaan. Ja voi sitä käsien läpytystä kun sävelet lakkasivat soimasta ja tuli syvä hiljaisuus, joka kesti hetken, mutta vain pienen hetken. Pian läpytykset alkoivat uudelleen, ja ne suorastaan raivosivat.
VastaaPoistaVaan sitä oli hauska kuunnella. Melkein kaikilla näytti olevan kaiken lisäksi hymy huulilla, ja ilme kasvoilla oli vapautunut ja onnellisen iloinen.
Liisu, tunnsin olevani mukana konsertissa, kun kuvasit niin elävästi.
PoistaSellaista elämä on, sellaista historia on, nousuja ja laskuja, ei ole tasaista kuin hetkin. Finlandia-sävellyshän on juuri tuollainen, siinä on draaman kaari. Ja siinä on sen nerous, että se noudattaa historillisen tapahtuman käsikirjoitusta.
Jos oikein muistan, niin nythän oli kyseessä teidän perheenne säveltäjän esitys?
PoistaIines, kyllä. Se tilaisuus alkoi Saulin sävellyksellä, joka ensi kertaa soitettiin, eli se oli ns. kantaesitys. Ei me olla siitä juteltu, kun S. soitti äsken ja he olivat vasta menossa Hesaan. Se oli minusta mukava, kun siellä oli niin paljon ihmisiä, että mieheni oli kuin metsästäjä viidakossa jonka piti raivata meille tietä
Poistaettä päästiin ulos autolle ja kotiin. Ihmiset jonottivat vaatteitaan naulakolla. Meillä ei ollut päällysvaatteita, pakkasta oli vain 2°.
Lämpimät onnittelut Liisu.
PoistaMuistan sen kirkkaan hetken, jolloin tajusin, että ihmisen elämä on rajallinen. Siitä on aika monta vuotta.
VastaaPoistaSeisoin erään kirjoihin erikoistuneen kirpputorin kirjahyllyjen edessä. Niitä oli kokonainen osasto, monta seinämää kattoon saakka. Tajusin, etten millään ehtisi lukea näitä kaikkia, en edes haluamiani elämäni aikana.
Muita säveltäjiä, joitten musaa soitettiin oli Jean Sibelius, Helvi Leiviskä jaj Fredrik P.acius
VastaaPoistaAikamoinen kattaus konsertissa, ja klassikkoseurassa teidän nuori säveltäjänne. Huhhuh! Upea itsenäisyyspäivän tilaisuus. Olisipa täällä Pikkukaupungissakin joskus jotakin muuta kuin paikallisen kerhon tai musiikkiopistolaisten esityksiä. Vaikka antoisia tilaisuuksia nekin ovat, kaikessa suloisuudessaan.
PoistaVaan tiesittekö, rakkaat kanssakulkijat, että liukkaalla kelillä liukastellaan eniten? Tästä on nyt tehty oikein tutkimus.
VastaaPoistaIlmatieteen laitoksen tutkija Marjo Hippi on nimittäin selvittänyt väitöskirjatyössään sään vaikutusta jalankulkijoiden liukastumisriskiin. On todettu, että liukkaalla liukastellaan. Kukapa olisi arvannut.
Väitöskirjoilla on kyllä pitävästi osoitettu esimerkisi se, että isompi uuni polttaa enemmän puuta kuin pienempi, mutta silti vastalause! - Erilaisesta harrastamastani kirjallisuudesta olen vakuuttunut liukastumisten tapahtuvan pääsääntöisesti maahan heitettyihin banaaninkuoriin.
PoistaIlmatieteen laitos on toki tehokas tieteen ja tiedon tuottaja itsessään. Kymmenet sentit lunta jäi tosin etelärannikolla tulematta ja Helsinki on lotissut vesilammikoissa ja vesisateissa. Taisi olla se ennuste jonkun Oulun Hipin laatima, vaikkakin huuhaatieteen tuottamisen ennätykset täytyvät olla ylivoimaisesti Helsingin Yliopiston poliittisilla naistutkimuksen tekijöillä ja muilla proletaariin samaistuvilla vasemmistolaisilla tutkijoilla.
Lääketieteen piiristä tunnetaan väitöskirja, jonka mukaan tutkimuksen tulos on se, että kaksi grogia auttaa nukahtamaan. Sekin on tutkittu, että tulipaloissa kuolee eniten taajamien ulkopuolella yksin asuvia iäkkäitä ihmisiä.
PoistaVaan tämä liukastelu liukkaalla taitaa olla kaikkien aikojen hauskin väitöskirjan lopputulema.
Vaan mitä pitää ajatella väitösaiheesta ”Avoimen vuorovaikutteisuuden ideaalista sisäisen mobilisaation realiteettiin? Puolueiden digitaalisen vaalikampanjoinnin strategiset ulottuvuudet ja dilemmat”?
PoistaMainitsemaasi lääketieteen tutkimusta en pidä lainkaan luotettavana, koska ihan selvää on, että grogien lisäksi täytyy nauttia unilääkettä, syvimmän unen saavuttamiseksi. Todisteita on vaikka kuinka paljon, mm. Marilyn Monroe Kennedy- Giancana ilmeisesti vaipui yhdistelmän avulla Lumikkia pitävämpään ikiuneen.
Poista"mitä pitää ajatella väitösaiheesta ”Avoimen vuorovaikutteisuuden ideaalista sisäisen mobilisaation realiteettiin?"
PoistaMielenkiintoisempana pitäisin suorastaan huutavan tärkeää tutkimusta "Suljetun yksisuuntaisuuden ideaalista ulkopuolisen sanelun digitaaliseen realitettiin."
Mahavaivainen Olga-täti, hurskas kuin mikä, antoi usein veljensä tuottaa itselleen kaupungista punaviinipullon, unilääkkeeksi. Olga nukkuikin tunnetusti hyvin. Toisella sukulaisella on tapana nauttia rommitoti vaivaan kuin vaivaan, ja vaivoja olikin kovasti, vaikka nainen muuten oli pirteä täti.
PoistaJäin miettimään sitä, mitä tuo väitöskirja olisi hyvällä suomen kielellä ilmaistuna. Jenni Haukion aihe.
PoistaPuhutun ideaali ja kirjoitetun reaaliteetti tulee mieleen tuosta Haukion väitöksestä.
PoistaKiitos mukavista nauruista, Iines ja Riku.
Sain joskus viinilasipakkauksen lahjaksi. Siirsin lasioven taakse ja siellä ne on käyttämättä edelleen. En ole lainkaan alkoholi-ihminen, vaikka laulussakin sanotaan, ettei tippa tapa.
Linnan juhlien televisiointi sais loppua. Ne rätit näkee kyl nettilehdistäkin. Säästyisi muualle nekin rahat, vaikka ilmastohumppaan tai johonkin yhtä turhaan. Että tämmöisellä mielellä.
Ripranie, samaa mieltä linnanjuhlista. Noora
PoistaTäällä ilmoittautuu juhlien rakastaja. Tämä ei tarkoita sitä, että tsiigailisin niitä ihastuneena ja kritiikittömänä ihaillen ja huokaillen. Minulla on paljon parannusehdotuksia seremoniamenoihin, jotta saataisiin pönötystä vähennettyä isänmaallisuuden vähentymättä.
PoistaNyt juhlissa oli enemmän tuntemattomia kansalaisia työelämästä kuin koskaan ennen. Juuri muuten sanotaan uutisissa, että Ylen juhlalähetystä katseli yli kolme miljoonaa ihmistä, eli ennätysmäärä. Kyllä se jotain kertoo. Älkääpäs kävelkö kansan yli, arvon ihmiset. Minua ei haittaa ansioituneitten ihmisten katseleminen kerran vuodessa.
PS Suomi on juhlimisen arvoinen.
PoistaSosiologia tutkii yhteiskuntaa, ei pelkästään niitä asioita, joista me tiedämme jo etukäteen että näin on. Kuten... liukkaalla kelillä liukastuu useammin kuin esim. santapapereilla päällystetyllä kadulla. Tai Saharassa. Niin. - Antti Eskola (hyvin rakastettava ihminen, voi vittu) kirjassaan "Sosiologia" pohtii alkulauseessaan juuri tätä että miksi pohtia asioita jotka ovat itsestäänselvyyksiä. Ja sitten hän antaa kuusi (6) esimerkkiä. Enkä minä nyt muista näistä esimerkeistä kuin yhden ("totta kai mustat amerikkalaiset sotilaat Vietnamin viidakoissa pärjäsivät vaaleaihoisia amerikkalaisia paremmin, kun olivat tottuneempia trooppiseen kuumuuteen..."), mutta samanlaisia ne muutkin esimerkit olivat. Eli miksi tutkia itsestäänselvyyksiä? No, ehkä siksi, Eskola vastaa, kun nuo kaikki kuusi väitettä ovat vääriä. Siksi. (Siis esim. nuo mustat sotilaat Vietnamissa pärjäsivät siinä ilmastossa paljon huonommin.)
PoistaMikä "sun mielestä" tai "mun mielestä" on totta, pohjautuu useimmiten sun/mun ennakkoluuloihin vain. – Tosin tämä (en ole asiaa tutkinut mutta luulisin näin, eli mielestäni tämä) ei koske Perussuomalaisia eikä Perusunkarilaisia eikä trumpilaisia tai Perusputinilaisia. Heille totta on se, mitä väittävät, ja muu maailma väärässä, koska on salaliitossa heitä vastaan, heh, heh.
Paljon kumminkin on käsittämättömiä kummallisia sosiologisia tutkimuksia. Olen lukenut. Mutta näitä fundamentalis-feministisiä sukupuolentutkimuksia (ikään kuin olisin lukenut niistä yhtäkään? en ole!) en oikein ymmärrä. Tutkimusaihe sinällään on tärkeä, niin kuin mikä tahansa, mutta kummallista on se, että tutkijoiksi hyväksytään vain naisia. (Miehet määrätään monta kyrvänmittaa sivummalle.) Arvostan naisia (= käytännössä koettu), ja varmaan nämä naispuoliset tutkijat sitten saavat, kun tarpeeksi tutkivat, selville vaikka mitä mysteerioita. – Ja sanotaanhan sitä niinkin, että ”jos haluaa valmistaa omeletin, pitää ensin särkeä munat”. Okey.
PoistaNo juu juu, Mikis, jokuset itsestäänselvyydet ovat väärin, kun niistä tehdään syväanalyyttinen tutkimus.
PoistaVaan jokuset eivät ole. Ilmiselvästi eivät ole. Ja näistä käsittääkseni on kyse, kun puhutaan sään vaikutuksesta liukasteluun ja nauretaan tälle tutkimukselle. Ei tässä tieteelle naureta, vaan ehkä sille, että väitöskirjat alkavat muistuttaa kohta graduja.
"Syväanalyyttinen"? ... no ei nyt semmosesta ole kyse. Kyse on vaan pinnallisista tutkimusmetodeista.
PoistaKuvan kekkeruusi on Strindbergin Aku, nym meni maku sen äijän sepustuksiin. Naamakarvoista sen näkee, ei o kaikki inkkarit kanootissa, hissi ei mee ylös asti, valot plaa muttetioo ketään kotona. eikä oo karvapää pääsy parturiinkaan.
VastaaPoistaUlkoasuun perustuva pikadiagnostiikka on kehittynyt vuosien mittaan. Harvoin erehtyy metodini.
Miksi mozilla keroo kommentti julkaistessa tapahtuo virhe?
ICT-ukkeli
Jos oma selain ilmoittaa jostakin virheestä, se on varmaan Bloggerin vika. Tämä systeemi nikottelee monin kohdin.
PoistaStrindberg on Skandinavian tärkeimpiä kirjailijoita, romaanit esim. Palkkapiian poika ja Punainen huone klassikkoja. En osaa sanoa hänen kuningasnäytelmistään mitään, en ole niitä nähnyt tai roolivihkoja lukenut, Ingmar Bergman niitä ainakin kehui. Luotan Bergmaniin. "Neiti Julien" olen nähnyt useampana eri versiona; se on Tšehovin tasoista teatteria/tekstiä, joka avautuu vaikka kuinka moniin eri tulkintoihin. Niin kuin kaikki hyvät näytelmät, avautuvat. - Hänen "Uninäytelmänsä" olen lukenut, se on toisenlaista teatteria, ennakoi vaikkapa Beckettiä ja Pinteriä. Mielellään haluaisin nähdä sen esityksenä.
VastaaPoistaPs. Hulluhan Strindberg oli, ja sillä lailla hullu kuin nerot ovat: täyshullu. Eli, jos tarvis oli, antoi täyslaidallisia. Minulla on hänen kirjansa "Hullun puolustuspuhe" kirjahyllyssäni, ja muistan että kun aikoinaan sen luin, pyörittelin vain päätäni: "onpas pimeetä". Puolustuspuheena se nimenomaan oli hullu, ei muuten, tai en ole varma, enkä minä hänen misogyniansa syitä sen paremmin tiedä... mutta jos te tiedätte, kertokaa toki minulle! - Strindberg ja Nietzsche (sic!) muuten aikoinaan ystävystyivät, kaksi hullua neroa, kunnes vähän ajan päästä (tietysti, tietysti!) vittuuntuivat toisiinsa. Olivat ilmeisesti liian älykkäitä toisilleen, kumpikin.
Ei saa puhua pahaa August Strindbergistä, hän ei sellaista ole ansainnut.
En huomaa kenenkään puhuneen pahaa Strindbergistä, Mikis. Tuo, että hän oli misogynistinen, ei ole minun päätelmäni, vaan se on tunnettu tosio kirjallisuudenhistoriasta. Luepas vaikka, niin huomaat. Strindbergin naisviha oli tunnettu asia, ja minusta se lisää hänen kiinnostavuuttaan. Myös se, että hän rakasti Nietzschen ajatuksia, on tyypillistä Strindbergiä.
PoistaEn osaa ajatella niin, että vain ne ovat loistavia kirjailijoita, joilla ei ole mitään heikkouksia. Ja etteikö niitä saisi ääneen sanoa.
Hänen kirjallisia kykyjään ei ole epäilty, hänhän on verbaalinen nero.
Luepas kuule itse minun kommenttini, Iines, niin huomaat minun sanoneen samat asiat kuin sinä. Mutta hieman toisella tavalla.
PoistaMutta äläpäs nyt vähättele... vai "verbaalinen nero"? --- Verbaalisuudesta viis, sekä Nietzsche että S. olivat ajattelijoita, ajattelivat eri lailla kuin kukaan aiemmin! Se heistä neroja teki.. ja surullista toki on se (jos ajattelee pikkuporvarillisesti) minkä hinnan he siitä mielenterveytensä kannalta saivat maksaa. Aivan kamalasti.
Ps. Meillä on tämä Eino Leino joka myös sai paljon maksaa kun viritti "kanteleensa soimaan kauniisti"... viimeiset vuotensa hän konttasi Tuusulan tienojissa paskat housuissa. (Alkoholistilla tulee paskat ihan yllättäen vaan housuihin.) Mutta ei se hänen runojen "verbaalisuudesta" huonompaa tee, tuo. Eikä Pentti Saarikoskesta. "Jos lopettaisin ryyppäämisen, eläisin pitempään. Mutta miksi? Runoja en ainakaan silloin kirjoittaisi."
Jotkut nerot ovat hulluja, mutta ei tietenkään kaikki. Hyvin harvat hullutkaan ovat neroja. Hyvin harvat!
Kyllä minä Mikis tämän suurten kirjailijoiden paskat housuihinkin -puolen tiedän. Neroudella on hintansa. Nimenomaan on. Enkä paheksu, en ole koskaan paheksunut tätä paskapuoltakaan. Ymmärrän paljon enemmän kuin tiedätkään, Mikis. Mutta siis misogynisti Strindberg oli, eikä se hänen tuotantoaan huononna.
PoistaOlin eilen kuuntelemassa, kun Seela Sella lausui Eino Leinon runoja, ja oli siellä tosi hyvä laulajatarkin sekä pianistitar ja s
PoistaOhoh... karkasi käsistä. Olin siis hienossa tilaisuudessa, jossa Leinon runoja lausui Seela S, ja erinomainen laulaja lauloi niitä pianon ja sellon säestyksellä.
PoistaLeinon runot kestävät aikaa, sen ainakin huomasi. Poistuin seurueeni (kolme naista) kanssa tyytyväisenä lumisateeseen.
Panitko heistä ketään?
Poista(vitsi, vitsi. 1960 luvun vitsi)
Ps. Jolloin sai puhua tuhmia kun tarkoitti hyvää. Eikä moralisoitu. (paitsi ei saanut sano transu tai HLBTIQ, koska silloin kaikki olisivat paheksuneet. Myös liberaalit)
Älä äijä höpötä.
Poistahttps://music.youtube.com/watch?v=44bZkQ45uN8&feature=share
VastaaPoistaTämmöinen luiskahdus väliin, jos sallitaan😜
Toki sallitaan näin riemukas ja taitava esitys. Olen aina tykännyt Suosalosta ja Loirista, jopa niin paljon, että tulee Loirin persoonaa ikävä joissain tilanteissa. Linnan juhlissa tuli kyyneleet silmiin, kun taustalla soitettiin hiljaa ja hitaasti jotakin Loirin laulamaa ihanaa kappaletta, sellaista kaihoisaa ja hidasta.
PoistaEn näe vanhalla ipadillani Ripranien videota, mutta arvaanko oikein, että kyseessä on Kohtalokas samba, tuo Eugen Malmstenin kuuluisa bravuuri?
PoistaSuosalo on niitä, jotka live-esityksissäkin täyttävät lavan.
Jee, Tapsa, on se se. Tää esitys nähtiin myös Elämäni biisi -ohjelmassa. Katsoitko sitä?
PoistaTaltiointi löytyy tosiaan onneksi Youtubesta, josta minäkin sen katsoin. Suosalo on kyllä aikamoinen eläytyjä. Imitoi tarkoituksella taitavasti Loiria, on väliin loirimpi kuin Loiri itse ja kuitenkin on oma itsensä.
PoistaTää on kans hauskaa. Muistaakseni muistan.
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=-7JrxavJtu4&t=2s
Nuoria ihmisiä, nyt vanhoja. Kummallista olisi jos olisi toisinpäin. Ja minä Anu kanssa linnanjuhlissa eilen. (Eikun toissapäivänä.) - Ranualla olen kerran käynyt ja siellä oli hirveästi hyttysiä. Emme pitäneet toisistamme. Kun pysäytin Ladan kustakseni yhden suon reunassa, niin niitä tuli leegioittain mun kimppuuni. Yritin hätistelin niitä (Culicidae) kauemmaksi, mutta ei ne menneet.
Tunnustan heti ja auliisti, että omaan monia näitä Iineksen "pelkotiloiksi" nimeämiä taipumuksia, sen verran neuroottinen olen luonteeltani. Mutta en tunnista niitä varsinaisesti pelkotiloiksi, vaan mieluummin kuvailisin niitä lieviksi pakkoneuroottisiksi oireiksi.
VastaaPoistaEsimerkiksi kokeilen aina ENNEN ulos menoa, että minulla on avaimet taskussa. Samoin varmistan, että ovi meni lukkoon. Illalla tarkistan, että se on yhä lukossa. (Asun korkealla kerrostalossa, joten vaara on aika pieni.)
Mökillä tarkistan ovien lukituksen vähän tarkemmin. Nukkumaan mennessä vilkaisen myös "ihan sattumalta", että kirves ja hiilihanko ovat paikallaan takan vieressä.
Huvittavaa tässä on se, että en varsinaisesti pelkää pimeää. Uskallan oikaista säkkipimeän tiheän metsän läpi ilman lamppua kilometrin verran. Lapsena pelkäsin, mutta itseterapoin siitä eroon varhaisessa murrosiässä - tein sen altistumistekniikalla, eli menin pimeään metsään ja olin siellä niin kauan, että pelko hävisi. Istahdin mättäälle ja päätin, että istun tässä perkele vaikka aamuun, mutta en suostu pelkäämään. Kerta kerran jälkeen se lähti aina vain äkimmin.
On minulla muitakin neurooseja, esim. mökiltä lähtiessä seison pihalla, osoittelen sormella ja lasken: yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän. Tarkistan, että lukitsin kaikki ovet (en sentään mene niitä enää tarkistamaan).
Mitä Strindbergiin tulee - nuoruuteni idoliin - niin en minä näe tuossa kuvassa hänessä mitään neurooseja. Komea äijänköriläs, kihara tukka, jämerä lovileuka ja täyteläiset huulet - katsekin vahva, vaikka hieman kärsivä.
En kaipaa tuulentupia.
VastaaPoistaTietääkö kukaan mitä tarkoittaa ”variksen saappaat”. – Voi saatana kun ne olivat kivuliaat! Ja jokakesäiset.
Minulla ei huonosti mene, läheisellä ystävälläni asiat eivät hyvin ole hyvin. Priorisoin asioita.
Mutta mitä murehtiminen auttaa? Ei mitään murheeseen. Muistan kun nukahdin pää hänen sylissään, ja heräsin siihen, kun hän silitti tukkaani. Usein matkustimme laivoilla, mutta Varsovassa jo maan päällä eksyimme kaikista paitsi toisistamme. Gnaskissa hän sanoi tykkäävänsä minusta, mutta koskaan hän ei sanonut että rakastaa minua. Kauan olemme olleet toisille läheisiä, lähempänä. Hänessä on syöpä. Jokainen aamu on kuin tilhi, nokkii minua. Aikoinaan kun määrittelin hyönteisiä, piti edetä yhdestä tosiasiasta toiseen tosiasiaan, ei sen kummallisempaa ollut, piti vain olla tarkka ettei etsi sitä, mitä toivoo, vaan mistä on kyse.
Ei ihminen etsimällä löydä mitä tahtoo – ongelmia hän sillä metodilla löytää, yhä enemmän ja enemmän. Niinpä niin.
Tuo varmistus on aika metka juttu. Jos varmistan, että ovi on todella lukossa
VastaaPoistatai että mulla on talon avaimet, joku toinen saattaa sanoa, että mitä sä niitä
enää varmistelet. Etkö muista, mitä teit.
Sitten, jos en varmista ja avaimet on kadoksissa silloin, kun ne pitäis olla
taskussa. Kun tullaan kotiin, joku sanoo, kuin tää ovi on auki, et sä tarkistanu
lähtiessä. Onko sun avaimet varmaan vielä taskussa.
Vara on viisautta. Eli tarkista aina tärkeät asiat lähtiessä. Se ei ole neuroottista.
Minulla ei muita neurooseja ole kuin te. Mitäs kirjoittelette! Pimeänpelon opin pois kun kerran kävelin pimeässä metsässä (metsässä yleensä klo 22:00 11.12 on pimeää) niin ajattelin että kuka muu täällä tähän aikaa kävelee kuin minä? Ehkä karhurouva? Höpö höpö, ajattelin sitten. Enkä minä karhuja pelkää. Ne hullut joita pelätä saisi, hilluvat tällä hetkellä Joensuun nakkikioskilla, miks ne tänne mehtään tulis? Ei mikskään.
VastaaPoistaKorkeenpaikankammon selvitin sillä lailla että kiipesin korkeisiin paikkoihin. Ei se helppoa ollut, alkuunsa, mutta sitten kun pakotti ittensä kiipeemään korkeisiin paikkoihin, ensin yhteen ja sitten toiseen, niin tuntu niin vitun kivalta, etenkin mahasta.
Jotenkin tuntuu siltä, että se mitä joskus pidettiin neuroottisena, onkin vain normaalisti aistivan ja tuntevan ihmisen toimintaa. Koirakin kiertää ympyrää nukkumaan asettuessaan, eikä sitä neuroottisena pidetä, vaan ominaisuus katsotaan lajityypilliseksi reliktiksi ajoilta, jolloin piti varmistaa, ettei ole käärmettä tai muuta viidakon petoa makuualustalla.
VastaaPoistaEloonjääminen, siitä kai on lopulta kyse, jos oikein juurille mennään. On tervettä varmistaa ja taata olemassaolon jatkuvuus vaikka tarkistamalla lukituksia ja avaimia ja Tokmannilta ostettuja kimeä-äänisiä murhaajankarkottimia.
Nuorena rouvana minulla oli ainainen pelkotila päällä, silloin kun asuttiin vielä Helsingissä ja mies kuului taiteilijaseuraan, joka piti hyvin usein kokouksia iltaisin. Ne kokoukset olivat hyvin pitkiä, ja kun ne loppuivat oli jatkot ravintoloissa. Niinpä kotiintulo oli hyvin epämääräistä. Muistan kun menin puoleltaöin nukkumaan, eli valvomaan peiton alle ja kuuntelin hissin llikkumisääniä. Nyt se tule, nyt se tulee, tulee, tulee..,ei se pysähtynyt kuudennen kerroksen kohdalla, vaan aiemmin.. Turha toivo.
VastaaPoistaVasta joskus aamuyöstä se saattoi pysähtyä oikeaan paikkaan ja mies saattoi kömpiä humalatilassa sisään ja kaatua sänkyyn vaatteet päällä. Minä vain voihkaisin ja yritin saada unta. Oli se aikoja.En tiedä kuinka kauan olisin sitä kestänyt. Mutta sitten lopulta ajat muuttuivat. Ne köriläät alkoivat itsekin ymmärtää, ettei ihminen kestänyt alinomaista juhlimista, eikä siitä ollut minkäänlaista hyötyä. Ja kaikenlisäksi ihmisten käsitykset muuttuivat, ei ollutkaan enää muodikasta heilua humalassa vaikka oli taiteilija. Muutettiin asuntoa ja juominen väheni ja loppui vihdoin kokonaan. Mies oli tehnyt lupauksen itselleen, ettei enää esiintyisi humalassa. Muutamia kertoja hän onnahti, mutta lopulta se muuttui tavaksi, ettei ryyppyjä tarvinnut ottaa ja se muutti yhteisenkin elämän paljon mukavammaksi. Sitten kun alkoi tulla lapsia se olikin ainoa tapa joka päti perhe-elämässä. Oi ihanuutta! Ja vielä kerran: Voiko tämä olla totta! Kummallista kyllä. Kaikki juomakaudet unohtuivat, Elämä alkoi kuin alusta.Lapsilla oli isä ja äiti. Kotona oli naurua ja iloakin. Kaikki alkoi sujua hyvin. Se oli kuin satunäytelmää koko elämä. Ei tarvinut äidin muuttua Lumikiksi ja nukkua satavuotta unta, Joitakin karikoita saattoi vielä etteen tulla. Mutta ne ihan kuin kuuluivat elämään ja ne katosivat puhaltamalla.
Taiteilijaelämä ennen vanhaan kuulostaa samalta kuin meno mainostoimistossa - silloinkin oli bileitä ja pitkiä kapakkailtoja harva se viikko ja aina oli joku sponsori maksumiehenä, yleensä ison painotalon edustaja.
PoistaKerrankin mentiin laivalla Tallinnaan päiväreissulle ja kun juhlahumussa myöhästyttin palatessa laivasta, tilattiin helikopteri ja pöräytettiin Stadiin ja ehdittiin vielä Salveen.
Cannesin reissut olivat sitten vielä ihan oma lukunsa.
Muistan Turun taiteiljoita. Kun Markku Into saapui kerran osakunnan bileisiin, hän tuli suurin piirtein ovenkarmit kaulassaan, asteli estradille leveästi kuin jokin mafioso, mustissa nahkakuteissaan, tilaa vaatien, resuisena rokkirunoilijana. Minua pelotti tämä esiintyminen ja tyyppi.
PoistaPS Enemmän pidin hiljaisemmasta kuvataiteilijasta, yhdestä Simosta, vähän vanhempi tyyppi, joka saatteli meikäläistä joskus kotiin. Hänellä oli nöyrä asenne ilmiöihin ja asioihin, hän oli tavattoman viisas.
PoistaMarkku Into oli aika ujo ihminen, siksi hän niin leveesti esiintyi. Jarkko Lainetta en koskaan tavannut, mutta kuulin hänestä paljon juttuja. Positiivisia. Armo Hormian luona bileissä olin pari kertaa, en pitänyt tyypistä. Hän kerran yritti iskeä minua, varmaan seksuaalisissa tarkoitukisissa, mutta en minä. Se Heli, joka lauloi "ruskea neitsyt, valgea neitsyt" oli kamalan kiva, etenkin ihmiseksi. Ihmettelin vaan kun sen olohuoneen seinät oli maalattu ihan mustiksi, ja vessanpöntön pohjalla oli partakoneenteriä. (Ei meinannut uskaltaa kusta. Mutta kyllä sitten kumminkin.) Nylundin Eero siellä hyvin tunnettiin, tai miten sen ottaa, aina kun otin puheeksi Nylan, kaikkia rupes hymyillyttää. - Ykskin sanoi mulle että "se on ainoo ihminen, joka nakkikioskaan nojaamalla, saa kioskin kumoon". - Tottakai Eero!
PoistaOn minulla myös hyvin ankeita henkilökohtaisia kokemuksia Turun "kulttuurielämästä".Ja ihmisistä. Mutta mitäs niistä. Se siitä.
PoistaHeli Keinonen oli mukava, se vähä, mitä häntä kuulin ja näin. Lauloi kuin enkeli sen ruskien neitsyen, valgien neitsyen.
PoistaMinua vaivaa vieläkin ajatus siitä, näinkö tämän Nylan Turussa. Kuvasit hänet joskus, hänen katseensa, ja minulla on muistikuva tällaisesta kauniisti katsoneesta nuoresta miehestä. Muistan ne silmät vieläkin. Jos se ei ollut Nyla, se oli joku muu ihana. Ujo katse, hieman alaviistosta ylös, hyvin kirkkaat silmät, tummanruskea vakosamettitakki.
Kummallista.
VastaaPoistaMuistan Liisu kun kerroit että teille kotiin tuli paljon ihmisiä (= taiteiloijta) "pitkien pullojen kanssa". No, ne on viinipulloja - lähinnä sellaisia halvempia, egribikavereja tai rijobancoja. Itsekin aikoinaan Oulunkylän taiteilijakylässä näiden maalareiden kanssa ryyppäsin.. oi voi. Mutta onneksi siellä oli myös runoilijoita, saatana vieköön, he olivat vähäsanaisempia.
Poislähtiessämme kysyin taiteilija N.N.:ltä koska bussi Hesaan lähtee. Hän sanoi tarkan ajan. Kun olimme 20 minuuttia värjetölleet bussipysäkillä, Markku Lankinen sanoi "taiteilijoihin ei voi luottaa". Olin samaa mieltä, vaikka mielestäni mihinkään muihinkaan ei voi luottaa. Noin loppujen lopuksi. Sitten Markku sanoi: "minä tiedän miten bussit saa tulemaan"... ja hän sytytti tupakan. No, voihan perse, samassa Hesan sininen dösä kaarsi mutkan takaa ja Lanksun piti stumpata se rööki. Pahus vieköön!
Tässähän tulee ihan hempeäksi. Erkin pikakaveri - tämä on tuttua meikäläisistäkin illanistujaispiireistä. Kun naiset halusivat olla vähän hienompia, he tilasivat lasin vermuttia. Grogeja emme juoneet koskaan. Punaviiniä ja vermuttia ja Auran panimon tuotteita.
PoistaTunnistan jotain tuttua kuvauksestasi, Liisu, etenkin tuon tietyn ajan vapauden ja rajattomuuden kokemishalun. Se koski kuitenkin enemmmän miehiä kuin naisia, vaikka naiset opiskelivat ja olivat itsenäisyyshakuisia ihmisiä. Muistan itsekin ajatelleeni joskus, että miten ihmeessä pystyy joskus perustamaan perheen ja elämään säntillistä elämää ilman juhlimista.
VastaaPoistaVaikka oma juhlimiseni on ollut aivan tavallista opiskelijatytön juhlintaa, ei mitään hirveää remuamista, niin oli se kuitenkin erilaista kuin jonkin perheenäidin elämä.
Lapsen tullessa elämään tuli syvää sisältöä, juhlimiset jäivät kokonaan. Eikä niitä edes kaivannut, kun oli parempaa lapsen kanssa. Tuttuja latuja siis, Liisu.
Joopa joo.
VastaaPoistaJos pimeää pelkää, menee Nooran kanssa käveleen metsään, kyä se siitä. Jos pelkää pitkäkaulaisia viinapulloja, menee Liisun talon luo ja napsasee ne pullot niiltä jätkiltä pois ja juo (hik, hik) ne ite. Tapsan taas kun "Ensitreffit alttarilla" taluttaisin vihittäväksi, niin tuskinpa sen jälkeen pelästyisi mitään. (Tai kammoisuiksi - joka on sama asia.) Ja Iineksen kanssa me, samaan kuvottavaan tyrmään suljettuina, käsi kädessä tarkistaisimme että kaikki lukot ja salvat ja saranat tosiaan on kiinni... ettemme edes vahingossa pääsisi täältä pois! (koska rakastamme toisiamme niin paljon,)
Surullista ei ole "pitkien pullojen yö", mutta mitä tarkoittaa "pitkien puukkojen yö"...? tiedän, ettette tiedä, mutta Tapsa tietää. Valtakamppailusta oli kyse. En ajattele, että jos asiat Saksassa silloin olisivat menneet jotenkin toisin, kaikki muukin olisi tapahtunut toisin... Niin varmaan, mutta entäs sitten? Se, että Kekkonen hoiti idänpolitiikamme niinkuin hoiti, on kunnioitettavaa. Sillä jos ns. hommat olisi hoidettu toisin, meillä olis ollut enemmän ongelmia - myös sisäpolitiikassa. - Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää?
VastaaPoistaMielestäni tämä ymmärretään hyvin. Vaan on varmaan sallittua avata tätä aikaa ja puhua silloisista falskiuksista, jotta emme koskaan enää sortuisi vastaavaan pokkurointiin. Nimenomaan historian kipukohdista tulee puhua.
PoistaTodellakin ymmärretään, ei kai Urkkia olisi muuten jossakin kissanristiäisgallupissa valittu maan toiseksi parhaaksi pressaksi heti Salen jälkeen.
PoistaNämä tällaiset gallupit ovat yhtä tyhjän kanssa. Suomella on ollut hyvä herraonni ainakin Pietari Brahesta lähtien, paljon parempi kuin veljesmaassamme Virossa.
Meille siitä jäi sanonta "kreivin aikaan" ja siellä samaa aikajaksoa samasta syystä kutsutaan nimellä "hea rootsi aeg".
Mutta se gallup - missä oli Ståhlberg, joka vakiinnutti meille pohjoismaisen demokratian, missä Ryti, joka vei itsensä uhraten ja itsenäisyyden säästäen Suomen ulos sodasta, missä Mannerheim, missä Paasikivi...
Tällaiset gallupit ovat aikansa äpäriä, turhia ja typeriä.
Ai että missä Ryti. No täällähän Ryti, Pikkukaupungissa. Patsas seisoo kirkon edessä Kirkkopuistossa, ja muistan ottaneeni lapsesta kuvan Rytin patsaan alla. Lapsella on kuvassa havunvihreä haalari, punamyssy päässä ja leveä hymy.
PoistaIhan Rytin näköinen ihminen, lapsenlapsi, oletan, on täällä äidinkielenopettajanakin peruskoulun puolella, nyt kai jo eläkkeellä.
Tämmösiin kysymyksiin (galluppeihn?) vataavat vain nykyisin elävät ihmiset. Jos kysyttäisiin kaikilta, järjestys totta kai olisi toinen. Esim. Ståhlbergin aikana eläneet ihmiset eivät edes tuntisi kuka Mauno Urho Niinistö edes on? Ja ymmärrän heitä hyvin.
PoistaSitä paitsi Risto Ryti oli höyryveturi, iso. Sitä käytettiin tavarajunien vetäjänä. Ukko-Pekka (Svinhufvud) oli vielä vähän isompi veturi. Se veteli matkustajajunia.
PoistaRakastan junia. Olen tutustunut niihin pienestä pitäen. "Linja-autossa on tunnelmaa", laulaa Veikko Lavi tai joku muu. Enpä sanoisi itse niin. Kiskojen kolina on paljon kivempaa. Bussissa mennään vaan töyssystä töyssyyn, ja meinaa alkaa oksentaa. Silloin pitää vaan katsoa ikkunasta ulos, jos istuu ikkunpaikalla, ja ajatella jotain miellyttäviä asioita, joita ihmiselle aina silloin tällöin tulee mieleen.
PoistaLapsuudessa mökille mentiin aina kahdella linja-autolla. Ensin Raumalle ja sieltä Uudenkaupungin linjurilla puoliväliin. Sisareni oksensi joka kerran jo ennen Raumaa, minä en koskaan. Äidillä oli ruskea pussi taiteltuna valmiiksi, kun auto lähti.
PoistaVaan meidän Kusti-kissammekin vihasi automatkoja, vaikka ne tehtiin omalla autolla. Paras oli se, kun Kusti veti yrjöt jo kotipihalla, ennen kuin auto käynnistettiin. Mikään ei haise niin pahalta kuin kissan oksennus ja kakki.
Kultainen noutajamme, Pontus Ruben, viisas kuin mikä, taas asteli innoissaan taaksepäin, kun se halusi mökille, mutta ei halunnut autoon.
PoistaMuistan, kun olin ihan pieni, niin äiti kysyi 'Mikä sinusta tulee isona?' Miettimättä vastasin että 'junankuljettaja, tietysti'. Sitä en taas muista että Hemmi-tädille olin vastannut 'sanomalehdentoimittaja, tietysti'. - Eipä minusta kumpaakaan tullut, mutta tuskin VR siitä kovin pahoillaan on. (Sanomalehtiliitosta en tiedä.)
PoistaMonia ajatuksia ja unelmia ammateista ihmisellä on elämänsä varrella. Eläinlääkäri, kirjailija, kehitysvammaistenohjaaja (silloinen termi, nyt varmaan tuomittava sana), valokuvaaja, elokuvaohjaaja, kuvaamataidon opettaja, puheterapeutti, toimittaja. Tuossa joitain minun. Ikinä en haaveillut suomen opettajasta.
PoistaNuorena aviomiehenä (vrt. Liisun 'Nuorena rouvana') kun Saga pullahti maailmaan (toivottuna, totta kai) niin kyllähän minä siinä meidän Tampereen Sorsapuiston yksiössämme ajattelin, entä mitä sitten? - Rääpäleeseen oli totta kai tutustunut jo kun hain hänet synnytyssairalasta pois - voi jumatsukka, miten pieni!) Kotonani en ensi alkuun tiennyt mitä tehdä, koska en tiennyt mitä tehdä, mutta sitten vaimoni komensi minut Apteekkiin: piti ostaa sitä sun tätä ja minä ostin niitä kaikki. Vaimoni oli tyytyväinen mutta niin oli myös tyttöni, katsoin häntä kun hän nukkui, voi jumalauta kun hän oli nätti. Tähti taivaalta mulle pudonnut...
VastaaPoistaNo, eipäs sentimentalisoida asioita. Myöhemmin kun olin Sagan yksinhuoltajaisä, meillä oli kans kivaa, niinkuin nykyisinkin (Oli vuosia, puberteettivuodet olivat pahoja, en kiellä mutta niistä selvittiin.) Tiedän mitä rakkaus tarkoittaa, tiedän.
Me olimme niin nuoria ja kokemattomia, että kun rääpäleemme laitokselta tultua alkoi illalla itkeä ja itkeä ja itkeä, ryntäsimme taksiin ja sairaalaan. Ei mitään, terve tytteli. Myöhemmin nämä iltaitkut paljastuivat kolmen kuukauden koliikiksi, eli itkua pukkasi joka ilta, kunnes yhtäkkiä loppuivat kuin seinään. Oi sitä onnea.
PoistaLisäys: Muistin juuri, että taksissahan rääpäle hiljeni, auton pehmeässä hurinassa, ja oli sairaalaan tultaessa rauhallinen ja taisi nukkua. Jos meillä olisi silloin ollut auto, se olisi ollut hyvä apu koliikin rauhoittamiseen.
PoistaSaga ei ikinä, ei koskaan, rääkynyt ilman syytä. Hän kitisi vain jos a) oli nälkä tai b) jos oli vaippa täynnä tavaraa. Ja erikoista oli sekin, että nuo itkut oli erilaisia; tiesi ennakolta jo äänestä että pitikö ottaa tuttipullo käteen tai valmistautua muunlaiseen operaatioon. - Voi hyvänen aika kuinka monet vaipat minäkin olen eläessäni vaihtanut? No, sanotaan että 'aika monet'.
PoistaEi meidänkään nyyttimme itkenyt syyttä, vaan se koliikki on siis todellisia mahankouristeluja, joita ei ainakaan silloin lääkitty mitenkään. Otettiin vain pieni kiljukaula syliin, nostettiin pystyyn ja taputeltiin hellästi selkään, että suolisto asettuu. Tämä joka ilta kolmen kuukauden ajan. Sitten seurasi se normaali: nälkä- tai uni-itkua.
PoistaOnneksi tämä tomera paketti oppi hyvin varhain ilmaisemaan tarpeensa sanoillaan. Toisaalta siitä alkoi uusi vaihe, jossa neuvoteltiin ja neuvoteltiin...
Tampereen Sorsapuiston yksiössä… Tai Turun Brahenkadun yksiössä, jossa ei aluksi ollut edes pesukonetta, kun lapsi pullahti maailmaan. Ja opiskelut kesken. Ei edes televisiota, vain radio ja kirjoituskone. Näin sitä ahne sukupolvi aloitteli elämäänsä ja rikkauksien kahmimista, useilla isot opintovelat niskassaan. Jee. Ei tiennyt mitään mistään äitiyslomistakaan, siinä kirjoitettiin gradua vauvaa imettäen vailla ainuttakaan yhteiskunnan tukirahaa. Ihan kivaa silti oli.
VastaaPoistaPesukone - mikä se sellainen? Yksiössä asuin yksin mikä oli ihan Okei.. Sorsapuiston toisella laidalla oli eläintarha - ihan totta! - kamalinta oli kun riikinkukot kiljuivat öisin. Varsinaisia "viitakon ääniä", saatana, kylmät väreet kulki pitkin selkää kun niitä kuunteli. Muutenkin se elämäni siellä oli ihan kamalaa, paitsi kamalan kivaa, mutta vielä kamalamman kivemmaksi se muuttui kuin "iskin" Kaijan. Rakastelimme. Pidimme toisistamme. Hän oli hyvin älykäs, ja minä yritin. Yhtenä jouluna ostin hälle lahjaksi Sinkkosen "Solveigin laulun" ja hän minulle Mozartin Sinfonian nro 40. Kuuntelimme ja luimme ja minä join vähän glökiä, vain vähän. Vähän myöhemmin Kaija sitten pamahti paksuksi... no, ei mikään ihme an sich... ja sitten totanoin elämämme muuttui toisenlaiseksi. Vai en tiedä, muuttuiko siksi... muuttui kumminkin.
Poistahmiset muutuvat, kun elävät. Kaija sitä paitsi on jo kuollut, surullista sinällään. Tai voi olla että ihan toisin päin. Joo.
...vailla ainuttakaan yhteiskunnan tukirahaa...
PoistaEikö silloin vielä ollut lapsilisääkään 🥺
Ensimmäinen pesukoneeni oli Zanussi, ja äiti osti sen meille pienistä rahoistaan. Aluksi pesin vauvan pyykin keltaisessa vauvan kylpyammeessa, joka pingotettiin kylpyammeen päälle. Sanoin äidille, kun hän oli vierailulla päivittelemässä tilannettamme, että käy se näinkin, tässä on hyvä pestä, iso amme. Vaan pesukone tuli, ja se oli suuri ihme ja apu.
PoistaLapsilisä oli tuolloin ehkä jotain 60 markan luokkaa, ja toki se oli kovasti tarpeen. Mutta siis opintolainalla vedettiin, sillä ensimmäiset opintotuet olivat luokkaa sata markkaa lukukaudessa, siis kaudessa.
Käyn tunteella mutta ajattelen järjellä. Siinä on hirvee ristiriita. ai knouw, koko elämäni on sitä että yritän selvitä siitä. Tähän asti olen hengissä.
VastaaPoistaEn valita. Tiedän että on ihmisiä joilla on paljon, paljon vaikeampaa kuin minulla. Jo lähtökohdista. Mutta jos haluatte uskoa itseenne, unohtakaa kaikki muu, tuo paska, tehkää mitä teette! Siis saahan ihminen unelmoida, mikäs siinä, muttei unelmien tarvitse toteutua... riittää että teette mitä teette! (Tai tulkaa sitten rikollisiksi, sama se mulle, menkää vankilaan.)
Ihminen on älyttömän epävarma ja hunningolla ilman toista ihmistä. Kai sitä kutsutaan rakkaudeksi, en minä tiedä, biologina en kutsuisi.
Jos ihminen päättää tunneasioista pelkällä järjellä ja menee mönkään, hän katuu.
PoistaJos ihminen päättää tunneasioista pelkällä tunteella ja menee mönkään, ei hän kadu.
Kyllä tuo ylläoleva tekstini on ihan aitoa omaa sydämensivistystäni ja omaa koettua elämänsarkaani, niin että kuka, mitä häh!
PoistaOn muuten Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä ja jonkun muunkin syntymäpäivä, että silleen.
Lämpimät onnittelut Ripranie Nooralta!
PoistaKiitoksia paljon, Noora💞💖💫
PoistaVai jonkun muunkin syntymäpäivä...
PoistaNo lämpimät onnittelut sitten sille jollekulle muulle! Kakkua ja kynttilöitä!
Paljon kiitoksia, blogiemäntä Iines!
PoistaMukavalta tuntuu päivä tää. Ainakin kakkua ja suklaata, lupa nauttia💗💫💞
Paljon päivänkakkaroita minultakin.
PoistaKiitos, kiitos, Niilo Tarvajarvi! Ajatus kukista on kiva🤝
PoistaKovin tykkäsin myös joo o ja sillä lailla Tarvasta.
Olisi kivaa jos ihmiset puhuisivat omista asioistaan omilla sanoillaan eikä n.s.kirjaviisauksilla, ei niiä mitään merkitustä ole. - Samaa, kuin panisi raha-automaattiin 100 € ja saii takaisin 20 €. Eli voittIasi kasikymppiä. No, sitä saa mitä uneksii, mikäs siinä. Parikkalassa kiipesin kerran yhteen näkötorniin, josta piti nähdä Neuvostoliiton puolelle, mutta en minä mitään nähnyt kun oli sumu. (Myöhemmin kävin tarkistamassa: samanlaista metsää siellä oli kuin täälläkin) Uukuniemellä on sitä paitsi hyvä leirintäalue, sellaisia mökkejä, kävin siellä kerran. Eikä ihmisiä ollut missään, paitsi lierintäalueen kioskilla, jossa ne joi olutta. uin lapusta että joku saatanan kyläkerho kokoontuu siellä seuraavana päivänä, eli huomenna, mutta onneksi lädin sieltä pois.
VastaaPoistaPs. Sauna oli hyvä ja ranta sopivan jyrkkä. uita turisteja ei ollu onneksi missään. En käynyt saunassa vaikka sekin olisi ollut mahhdollista, mutta kun en tykkää saunasta. Kun kävelin sen leirintäalueen päästä päähän, se päättryii sellaiseen nimennokkaan, että jos siitä olisi pitäny mennä eteenpäin, olisi piänyt uida. Tein U-käännöksen. Linnut lauloivat puissa, oli kesäkuu.
Kurkistelu Venäjän puolelle on äärimmäisen jännnittävä toimenpide. Tiedän minäkin, mistä puhun. Nimittäin olimme luokkaretkellä oppikoulun alaluokilla Itä- ja Keski-Suomen kierroksella ja yövyimme yhden yön Imatran Tainionkoskella.
PoistaTäällä oli majapaikkamme lähellä jokin vartiotorni, ja opettaja kertoi meille, että neuvostoliittolaiset vakoilevat meitä sieltä tutkilla. Vaikenimme pelästyneinä, sillä vaaran läsnäolo oli ilmeinen. Olimme hiljaista poikaa, tai tyttöä, muita sukupuolia ei silloin vielä ollut, eikä opettajan tarvinnut komentaa meitä olemaan hiljaa. Meitä kuulemma voidaan katsella koko ajan niin, ettemme huomaa sitä.
Reissu kierrettiin halki itäisen ja keskisen Suomen ja Jyväskylästä koukattiin alas Satakuntaan. Muuta ei matkasta jäänyt mieleen kuin Imatran Tainionkoski ja se vartiotorni.
Matkaileminen on kivaa. Joskus laskeskelin että olen käynyt kaikissa Suomen kunnissa, ja niitä oli siihen aikaan enemmän kuin nyt, mutta enää en ole varma olenko käynyt? Ahventenmaalla en ole käynyt kuin Maarianhaminassa, ja kerran kun olin siellä Hilkan kanssa niin kirjaudutttiin yhteen pieneen puutalossa olevaan Majataloon. Nukuttiin siellä aikamme kun meitä väsytti. Yöpyminen piti maksaa aamulla, mutta kun meillä oli hirveen vähän rahaa, me yöllä hiivittiin salaa ikkunasta ulos, matkalaukkuinemme, ja mentiin laivaan joka meni Turkuun. Oltiin nuoria ja köyhiä ja ajateltiin, että säästetään.
PoistaLukioluokilla tuli muotiin liftaaminen. Katsottiin jopa, että kaikkien oli liftattava, se oli ajan trendi ja liftaamattomat olivat nyhveröitä.
PoistaEttä on tullut täälläkin reissailtua pitkin poikin avaraa Satakuntaa ja metsäistä Varsinais-Suomea. On istuttu ojanpenkalla sateessa ja auringossa ja on käyty rekkamiesten kahviloissa ja soitettu levyautomaateista Se jokin sinulla onia monta kertaa peräkkäin:
https://youtu.be/r_rItsUsDgo
Nostalginen laulu. Ihanaa, Iines. Muistan miten espuberteetti-ikäisenä mietin, mikä naisilla "se jokin on" mistä pitäisi olla kiinnostunut. Kun en ollut likoista sen kummemmin kiinnostunut. No, ajattelin sitten (ihan rationaalisesti) että jätän kysymyksen myöhemmin pohdittavaksi. Mikä oli oikein hyvä päätös.
PoistaTämä on klassikko. Esipuberteettiahan se oli, kun levy julkaistiin, muistaakseni, ja se kesti meidän likkojen suosikkilistalla useita vuosia. Aina kun kuuli laulun, toivoi, että joku huomaisi, että se jokin minulla on.
Poista16 vaan ei 17 (horoskooppi merkki tähän) oli ihanaa aikaa!
PoistaEn muista kyllä ollenkaan ajatelleeni tuossa iässä, että onpas ihanaa, trallallei.
PoistaKyllä tuo aika oli lähinnä kuin poksahteleva ruutitynnyri. Sitä oli tuskaisan epävarma itsestään ja tulevista elämänsuunnista, kodista irtautumisesta. Oli toki riemukkaita ja hauskoja hetkiä, mutta ne olivat siis vain hetkiä. Kesät olivat parhaita, kun ei ollut koulua. Oli kuitenkin aika vapaa olo.
Nuorena kaikk oli kimmoisempaa. Ylämäet oli alamäkiä kun niitä laulaen laskettelii. 1 x 2 + 3. ja sitten nurin päin.
PoistaNiinpä, kimmoisaa oli; ei ollut nuorna miesnä silmäpusseja, kaulahelttoja eikä kaljamahaa.
PoistaVaan onneksi on filtterit netissä, joilla saa kivasti hehkua ja kimmoa kasvoihin. Siunattu some!
Loafersien esitys on kyllä ihan hyvä. Olisiko peräti ensimmäinen sanoitus maassamme, jossa laulettiin pienen verhon takana ihan silkasta sukupuoliseksistä. Vanha rock oli aivan pornoa, kaikki sanoitukset käsittelevät vain ja ainoastaan äh puh-hommia. Suurin ehkä niistä, vanha homo Little Richard, laulaa kullin imemisestä siinä tutti frutissa. Meinasitteko oikeasti, että jätskistä?
VastaaPoistaWikipedia väittää, että Little Richadin varhaisvuosien versio Tutti Frutista kertoi anaaliseksistä hyvin suoraan. Kappale on siis melko perseestä, mutta hienointa rockia!
PoistaHeh, tarkistin, "Se jokin"-kappaleen sanat ovat Juha Wattia, myöhempää pornon suurmestaria.
PoistaRockin jälkeen seuraava vallankumous ns. kevyessä musiikissa koettiin 60-luvulla, kun bändit, jopa Beatles, alkoivat käsitellä sanoituksissaan myös ns. syvällisempiä asioita. Minä olen vasta vanhana innostunut Bob Dylanista, se on sen merkki, että alkaa jo molemmat jalat olla haudassa. Beatles ja John Lennon ovat suosikkini hautaan asti, mutta Lennonin Imagine on ihan kamalaa scheibaa, elikkäs kakkapaskaa.
PoistaJuha Watt Vainion sanoitus lienee tässä hauskassa Tulta päin -kappaleessakin, jota soitettiin muinoin radiossa ihan päiväsaikaankin: https://youtu.be/5oMEnNQj5Hs
PoistaJuhalla oli kylän suurin kypärä ja letku letkeä, mutta viittasin etenkin hänen legendaarisiin pornolauluihinsa, joita on juutuubi pullollaan, jos vain haluaa etsiä.
PoistaMailmalla musiikillinen seksivallankumous oli jo 50-luvun lopulla, meillä kaikki ilmiöt ovat aina jumalattomasti jäljessä. Avoimen peitellyt, tai vähemmän peitellyt, seksuaaliähkinnän sanat tulivat vasta 60-70-luvuilla. Kun kysytään usein hölmösti, mikä se rokin kapina oli, niin kyllä se panemisen tuominen musiikkikuvioihin oli. Kirjallisuudessa oli jo aikapäivää ennen kölkitty menemään ja maalaustaiteessa alastomat naiset ja pikkupojat olivat klassikoiden kuumat aiheet hirveän kauan aiemmin.
PoistaBeatlesia soitin aamunavauksissa ollessani uskonnonopettajana peruskoulun yläasteella Turussa, Yesterday ja muita kauniita. Oppilaat kuuntelivat hartaasti. Aamunavaukset soitettiin koulun keskusradion kautta. En puhunut hurskaita, vaan muistaakseni paransin maailmaa.
PoistaTiedän kyllä Juha Vainion isojen poikien pornolaulut, mutta minusta ne eivät ole kovinkaan kuunneltavia. En tarkoita, että paheksun pornolauluja, vaan ehkä sitä, että ne ovat vähän tylsiä. Jokuset naiveja.
PoistaKyse on siis ääniteteollisuuden seksivallankumouksesta. Baarien hämyissä mustat muusikot olivat esittäneet kamalaa pornotörkyä jo aikaa, ja sieltä rokki keksittiin valtavirtaan, sanoja hieman verhoten.
PoistaTakavuosina oli teeveessäkin juhlava pornolaulu-konsertti, jossa esiintyjät astelivat estraadille puvussa tai juhlamekossa ja lauloivat pokkana härskejä lauluja, olisivatko olleet juuri Vainion tekemiä.
PoistaErityisesti mieleeni jäi Pekka Valkeejärven esitys, jossa hän laulaa hyvin vakavana kuinka Anderssonni ja Itula selasivat vanhalla vi... hmmm... kirkkoveneellä.
Pornolauluthan ovat aikojen jälkeen nouseet suosiooni. Vuonna 1998 pidetty, hienojen näyttelijöiden aktin ylistys-konsertti on upea. Sanoitukset hivelevät nauruhermojani.
PoistaTaisto Reimaluoto: Pohjolan pidot
Tapsa kerkisi näköjään ensin, kun jäin pohtimaan ajatuksiani.
PoistaTässä Tapsan muistelema Valkeejärvi frakissaan.
PoistaJuha Vainion pornolaulut ovat hulvatonta huumoria, eivät lainkaan vakavasti otettavaa, kuten eivät Huuhaa Innasen aikoinaan kirjoittamat pornojutut ja - laulut.
PoistaSiis tämä Pekka Valkeejärven esityshän on aivan hulvaton. Siinä paikassa, kun laulettiin neekerin kylläs tiedätte mistä, repesin kyllä täysin, etenkin kun neekerikin on kielletty sana.
PoistaSiis totta puhuen, aika riemukasta ja elävää sanoitusta. Frakki ja vakavat ilmeet täydensivät kokonaisuutta. Vaan mikä lie ollut tämä arvokkaan näköinen yleisö? Ensin katsoin, että on kuin kirkkoväkeä.
Tässä kirjoituksessaan Eppu Salminen taustoittaa Aktin ylistys-konsertin.
PoistaHuuhaa Innanenkin tulee samaan vielä ansaitsemansa arvonnousun, niin veikkaan, sillä laulujen lisäksi hänen tarinansa ja maalauksensahan ovat huikeita.
PoistaKuten nyt vaikkapa kertomukset kansainvälisestä seikkailiasta (ilman jiitä!) Joe Smithistä Rasilian viitakoissa ja satemetsissä tai naivistiset taulut nenäänsä kaivavista äijistä ja akoista - tauluissa tärkeässä roolissa ovat niiden nimet, mallia "Tyrnävän Viljon hirmuinen rumpusoolo" etc.
Todennäköisesti Innanen iski minun suhteeni vain sopivaan rakoon, sillä nimesin lapsena ja nuorena omia piirroksiani hieman vastaavasti.
Huuhaa Innanenhan on mainio suomalaisuuden satiirikko. Iva ei ole purevaa, vaikka kuvien ihmisillä onkin melkein poikkeuksetta sieraimet ylöspäin kuin sialla. Lauluissa on samaa hyväntahtoista suomikliseiden irvailua.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaAnonyymi, ennen kuin saat julkaistuksi tuon linkkaamasi "Saat multa kympillä kyrpää" sinun tulee perustella, mieluiten runomuodossa, miksi tyydyt noin halpaan taksaan. Jäämme kaikki odottamaan.
Poista