”Mistä puhumme, kun puhumme pelkotilasta?”

 

Mistä puhumme, kun puhumme pelkotilasta, kysyy eilisessä lehdessä muuan raiskattu tyttö, jonka raiskaussyyte hylättiin oikeudessa. Oikeus oli halunnut selvittää, oliko tytön pelkotila välittynyt raiskaajalle. Tyttö oli raiskaustilanteessa alistunut koneellisesti, mutta oli ilmaissut kieltonsa verbaalisesti. Syytetyn raiskaajan lakimies oli kuvaillut tytön vastailevan kysymyksiin rauhallisesti, lähes lakonisesti. Jos hän oli ollut samanlainen teon aikana, mistä mies olisi lakimiehen mukaan voinut tietää, että tyttö oli peloissaan? Ja näin tämäkin syyte hylättiin. 

Samoin kävi juuri äsken paljon kohua herättäneessä Malmin tapauksessa, jossa alaikäistä tyttöä raiskattiin edestä ja takaa ja vielä kerran kierros kolmen aikuisen miehen nauttiessa tyttöseksistä. Miehet jäivät syytteettä, koska tyttö ei ollut ilmaissut pelkoaan tai tunnetilaansa miehille. 

Tätäkö siis ambulanssilla sairaalaan kuljetettu tajuntansa rajamailla ollut  humalainen alaikäinen  tyttö oli halunnut, koska kulki miesten mukana, minne nämä tyynen oloisen tytön johdattivat. Tietysti humalainen tyttönen halusi metsikköön paneskelemaan kolmen ulkomaalaisen itseään melkoisesti vanhemman miehen kanssa.

Entäpä tänään? Mitä kuuluu raiskausrintamalle? Kuuluu hyvinkin. Ilta-Sanomat kertoo tuoreesta tuomiotapauksesta mainiten jopa miekkosen  nimen.  Nimittäin taksiraiskausta yrittänyt  sarjaraiskaaja - aiemmin kaksi raiskausta - sai paljousalennuksen uusimmasta raiskaustuomiostaan, joka muuten olisi ollut kovempi: kymmenen kukautta ehdotonta vankeutta. Tämäkin taksikuski koetti raiskaista alaikäistä, 16-vuotiasta tyttöstä, mutta tyttö onnistui pakenemaan taksista. 

Varsinkin syytteettä jätettyjen raiskaajien tapaukset antavat aiheen kysyä joko linsäädännön tai lainsäätäjien tilaa ja ymmärrystä? Onko tuomareilla ollenkaan alkeellistakaan psykologian  opetusta opinnoissaan? Ihan kuin he pelaisivat vain kuolleilla lain kirjaimilla ja homehtuneilla pykälillä tajuamatta ihmiselämän lainalaisuuksia. 

Eli mistä me puhumme, kun puhumme pelkotilasta raiskaustapauksissa, joissa teko on ilmeinen, mutta tekijä jää vaille rangaistusta? Miten naisen tulee todistaa pelkotilansa, jos hän jähmettyy tai mukautuu tukholmansyndroomaisesti vahvempien miesten johdatteluun? Onko pelkoa vain tappelu ja huutaminen? 

Minuakin on yritetty raiskata nuoruudessani. Minäkään en huutanut, en raivonnut, en lyönyt, kun minua raahattiin kohti metsikköä ojan yli. Jos teko olisi onnistunut, miehen tuomari olisi voinut sanoa, että se halusi sitä, koska ei tapellut. -Ai että miten selvisin tilanteesta? - Luulen, että pelko jähmetti minut kylmän viileäksi ja turvauduin älyyni. Pyysin mieheltä, että mennään meille sisälle, siellä on mukavampaa. Mieshän lähti taluttamaan minua kohti kerrostaloa, jossa opiskeluboksini oli. Juuri kun minua kuskattiin ovelle, naapuritalon mies juoksi paikalle ja mies lähti karkuun. Hän oli nähnyt kaiken ja todisti oikeudessa. Sain korvaukseksi 50 markkaa uusiin silmälaseihin, ja mies saatiin kiinni. Hän oli ehdonalaisessa ja joutui sen vuoksi istumaan aiempaa tuomiotaan. Ei pitkäksi aikaa. 

(Valokuva Iines/ Britt-Lis Erlandssonin kirjakuvitus, Lasten lempisadut 1947)