Tämmöinen tapaus, Lumo-kissa, lähti mökiltä takaisin pääkaupunkiseudulle, ja minä sain vahtimispalkaksi vaaleanpunaisen New York -lippiksen ja mustan I Love NY -paidan. Taidan pukeutua niihin ja istahtaa mökin pihalle ratkomaan vaikeaa ristikkoa, sunnuntain lepopäivän kunniaksi. Olen sitten hienosti pukeutunut, jos naapuri pistäytyy mäkeen sanalle.
Vaan tänään taitaa myrskytä ja ryskytä, tässä rannikolla, kun puut ottavat luoteisen merituulen vastaan. Aamuviideltä meni ukkosrintama ohitse pommittaen lähinnä Rauman aluetta ja säästäen tämän alueen salamilta. Jostain kumman syystä kovimmat puuskat kiertavät aina meidän mäen alapuolitse viuhuen hurjasti naapurin tontilla. Luonnolla on omat lakinsa ja tuulilla säännölliset kiertoratansa.
Täällä periferiassa maailman melskeet unohtuvat. Putin on jäänyt hieman ikävästi Trumpin varjoon, ja tämä hupaisa amerikkalaisukkeli alkaa tuntua isälliseltä Hamelnin pillipiiparilta, jonka pillin tahdissa maailman johtajat marssivat kuin sätkynuket, polvet notkahdellen. Suomen presidenttikään ei osallistunut nyt niin trendaavaan Pride-marssiin, vaan suojeli sitä Kesärannasta käsin. Onneksi siellä oli muita poliitikkoja ja ministereitä puolueiden imagoa nostamassa ja tulevia äänisaaliita varmistamassa. Valtakunnassa kaikki hyvin, Pride-liput liehukoot joka niemen nokassa! Ja rohkeiden meppien Li Anderssonin ja Jussi Saramon ja kumppanien kätösissä Budapestin kielletyllä Pride-marssilla. Kyllä Lin ja Jussin tehtävänä on kertoa Suomen puolesta kieliheimokansalle, miten asiat oikeasti ovat.
(Valokuva Iines)
Mikä siinä onkin, että kissa tuppaa änkeämään ahtaimpaan paikkaan? Turvallisuushakuisuus? Laatikkopahvin lämpö?
VastaaPoistaKiva kuva. Katti näyttää kiukkuiselta.
Turvapaikka varmaan, mikäs muu. Maailmalla on reunat. Pienenä isä kääri iltaisin aina peittoni reunat tiukasti patjan alle. Olin turvallisessa pussissa. Ja sitten valo pois pienestä seinälampusta, jossa nukkumatti piteli sateenvarjovarjostinta.
PoistaKatti on myrtsin näköinen tapaus. Eikä ollenkaan silitettävää sylikissatyyppiä. Ei välitä tippaakaan lapsista ja luikahtaa äkkiä pois. Jos sen nappaa syliin, se heittäytyy veteläksi - ragdoll - ja valuu käsien välistä maahan.
Tota niin. Eiks ne oo sillaiki vielä ihme otuksii et jos ne niinku pääsee ottaa hatkat ni ne eksyy? Onks ragdoll just se rotu, ku mä en muista mikä se o. Mikkä kasvaa siis aivan tajuttoman isoiksi kans? Sotkeks mä kaks asiaa täs ny?
PoistaNorjalaiset metsäkissat ainaki on järkyn jötkäleitä.
Kaverilla ketä on delannu ni sen mutsilla oli tabby joka paino kakstoista kiloo. Älyttömän ystävällinen ja syliriippuvainen, siis ihan käsikäyttönen. Eikä ees yhtää arka. Se otti spurtin aina ku ketä vaa tuli pihaa ja ponkas kaulukseks nii et niitten oli pakko laittaa kyltti et Varokaa Pöhköä Vartiokissaa ku yks oikee kunnon persjalkanen viikinkityyppinen setämiesratkaisu kellä oli paksut glasarit ja punainen parta mäjähti persiilleen se sylissä.
Ehkä ei ollu kissojen mensalainen. Siis se partadude. Tai sit se oli, viimeisen päälle.
Enivei sen nimi oli Hussein. Tietysti.
Kokeile painopeittoa, Iines. Se antaa melkein samanlaisen tunteen kuin isäsi käärylöinti. Luulisin. En ole ollut peiteltynä noin.
PoistaKissa on minullakin ollut. Se oli pieni ja aluksi arka, löytöeläinkodista pelastettu, mutta vähitellen se oppi tulemaan viereen ja nauttimaan silityksistä. Kun se lopulta kellahti selälleen ja paljasti vatsapuolensa, olisin voinut soittaa jollekulle ja huudahdella ilosta, mutta ei minulla ollut kenelle soittaa. Kissalta ei tarvinnut kysyä, ymmärsikö se minua. Joskus se katsoi minua pitkään ja minä mietin, mitä se ajatteli, haaveiliko lajitoverista.
Mikiskin täällä puhui painopeiton puolesta. Toisaalta peitto ei saa sitten olla kuuma. Ehkä painopeitto ei ole.
PoistaSeuraava peittoni on sellainen!
Lumo on kasvanut lapsen kasvoistaan pois. Aikuisuus on vallalla. Turvapaikka on myös tavallaan vankila. Kissa on yleensä vapaa sielu, jolla on oma perustansa. Lumo on kaunotar ja sillä on kaunis nimi.
VastaaPoistaPaita ja lippis ovat perustuliaisia maasta kuin maasta. Kivoja muistoja ne ovat. Oli minunkin nurkissani joskus vaaleanpunainen lippis Floridan tuliaisena.
Ei tästä kesästä taida ilmojen puolesta tulla mitään unelmakesää, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa. Lämpö kesään liitetään. Niukasti sitä on saatu.
Kova saderyöppy lounaassakin virtasi ja kerran jyrähti aamulla kuuden aikoihin. Onneksi ei enempää ukkostanut. En pidä ukkosilmasta lainkaan, sillä pelottaa sen tuhot. Kerran on huushollini saanut ukkosesta useamman koneen iskut.
Jaksan mielessäni ihmetellä Trumpin mollausta. Lehdistöstäkö se lähtee tuo inhokiksi määrittely. Edustaa vissiin vääriä arvoja joidenkin silmissä. No, ei minun silmissäni, ainakaan vielä. Aika näyttää, minkä näyttää.
Olen kirjoittanut ja lukenut. Olen tehnyt typerän epäterveellisiä töitä, jopa vaarallisia.
PoistaTämä on muuta, jotain toista.
Olen valehdellut ja juonut (ei viskiä - hyh 🙊) ja huiputtanut, harhauttanut ja suutuspäissäni kironnut ja kirjoittanut, vaihtanut valeen valeeseen ja hävinnyt ja hävennyt mutta milloinkaan en ole kohdannut ketään sellaista kuin ripranie.
Mikä, jos mikään on ripranie?
Jokin ennestään tuntematon elämän outo, uusi muoto? Vaikuttava toki, sen havaitsen vaivatta.
Mitä helvettiä Trumpin pitää vielä ennättää että selviää ettei hän ole järjissään, ei edes nominaalirajoissa ihmiseksi kutsuttava olio?
Tämän kysymyksen perustan vallitsevaan sikäläiseen mielipideilmastoon. Olen ehkä liian vitun vähän ottanut asiakseni ajatella ja lukea?
Minulla ei ole minkäänlaista intoa alkaa vääntämään kenenkään mielipiteitä vastaan. Kaikilla, kun on omansa. Ajatellahan pittää, muuten ei tuu mistään mittää.
PoistaRipranie, turvapaikka on samalla vankila. Kyllä.
PoistaEnnen minunkin kissani päästettiin vapaasti ovesta ulos, ja nyt se taitaa olla rikos. Täytyy kyllä sanoa, että hyvä näin kuitenkin, sillä kaikki minun lukuisat kissani kokivat kuolemansa luonnossa, ennen aikojaan. Muutama jäi auton alle, muutama katosi jonnekin.
Nyt kisut elävät pitkän elämän. Tätä Lumoa edeltävä sisäkissa von Kusti eli 16 vuotta ja kuoli sairauteen eläinlääkärin lopettamana.
Epäkohteliaisuus kantaa mukanaan riippakiviä, joihin en kannustaisi tukeutumaan. Rauhallinen ja kunnioittava reaktio muihin ihmisiin voi muuttaa vuorovaikutuksen sävyä. Ystävällisyys on vuorovaikutuksen molemminpuolista mannaa.
PoistaHerra kastoi seurakuntansa Suvipäivillä. Kohta Lopen lentokentälle voi muukalaiset taivaasta laskeutua vesitasolla.
VastaaPoistaIH, joku roti kommentoinnissa on oltava kesälläkin. Poistan älyttömimmät suollot vastakin. Dialogi!
VastaaPoistaTakalogi!
PoistaAi niin ei saa jutella tuntemattomien kanssa juu tosiaan pääsi unohtumaan että vain R. R. saa nimitellä ja öyhöttää kaikille anonyymeille, sori se.
PoistaMikset sitten käy toimeen ja keskustele?
Pitää osata haukkua oikenlaisia ihmisiä ja kehua niitä toisenlaisia niin kommentti reunustetaan kultaisin kehyksin. Mutta varo ettet sekota.
PoistaRoti? Poistui siinä muittenkin kuin IH:n kommentteja. Minusta siinä oli ihan mukavaa dialogia. Olisit tullut mukaan, Iines.
PoistaTietysti toisten kanssa juttelu on kaiken ydin, juuri se on dialogia. Pidetään kuitenkin mielessä kommenttien selkeys ja laajempi ymmärrettävyys, sillä blogien kommenttiosastot eivät ole dadan harjoitusratoja. Ei ole varmaan asiallista myöskään pilkata täällä muita kommentoijia. Ja yksi sana: voitaisiinko välttää yhden rivin kommentteja. Dialogikeskustelu ei ole chatti.
Poista