Kun Eeva antoi..

Onkohan se kuitenkin niin, että Vammalan seurakunnan kappalaisella on oikeus ajatuksen ja mielipiteen vapauteen, ja myös niin että voi julkistaa kantansa ja toimia sen mukaan? Vai onko kyseessä puhdas ylimielisyys, toisen luodun alempiarvoisena pitäminen tai halveksunta?

Kieltäytyessään toimittamasta työtehtäviään naispapin kanssa kappalainen toimii vakaumuksensa mukaan, ja hengenpalohan on sinänsä harvinaisuudessaan ihailtavaa, jos se tähtää ihmiskunnan hyvinvointiin tai jonkinlaiseen harmoniaan.

Nyt pitää kysyä, minkälainen on se hyvinvointi, johon kappalaisen toiminta tähtää. Vastaus on aika karu: naisella ei ole käyttöä kirkon piirissä erilaisia hyviä sanomia levittämässä, liturgioita suorittamassa; nainen ei kelpaa siihen jostain syystä.

Mikä kumma se syy voi olla? En kerta kaikkiaan keksi muuta kuin kaksi asiaa.

Ensimmäinen niistä on naisen pimpero. Sen täytyy olla pääasiallisin syy, ei ole mitään muuta, mikä erottaisi ihmiset toisistaan kuin jalkoväli. Onko se kappalaisesta niin saastainen paikka, että tekee naisen likaiseksi pyhien asioiden edessä? Vietteleekö se miehen unohtamaan kaikki pyhät ja antautumaan hekumaan ja jopa haureuteen, kuten kirkonkin piirissä kautta aikain on käynyt?

Toinen syy voisi olla oman taivaspaikan varmistaminen. Nähdään tämäkin asia henkilökohtaisen alkuraamatullisen uskon koetinkivenä, ja saadaan siitä uutta voimaa taisteluun pahaa vastaan.

Eikö nainen olisi muuten hyvä edes tuomiopäivän julistuksessa, kun koko hänen olemuksensa ja vieno äänensä demonstroisi helvetin kauhuja häntä himoitsevien miesten mieleen? Ehkä kirkonmiesten puolisouskollisuuskin hieman kohenisi, sillä onhan heillä omatunto, koska ovat hyvän esikuvia.

(Maalaus Frank Dogherty)

Sanat

Maria haastoi sanameemiin. Koen tämäntapaiset tehtävät kiinnostavuudestaan huolimatta äärimmäisen vaikeiksi sen syyn takia, jonka useasti ennenkin olen maininnut. Miten siepata alati soljuvasta sanojen virrasta jokin kiinni ja julistaa se parhaaksi: tämä se on? Tämä edellyttäisi mielestäni sitä, että maailmassa ei olisi liikettä, ei energiaa, ei kasvua, ei muutosta missään kohdin.

Kaikki liikkuu, mikä ei pysähdy ja näivety. Jos nappaa jonkin kiinni lyödäkseen siihen arvoa mittaavan leiman, pitää rajata alue, jolla operoi. Niinpä minä rajasin alueeksi oman lähiarkeni nykyisyyden, jokapäiväisen elämiseni siinä yhteisössä, jossa nyt olen. Jos en tekisi tätä rajausta, listallani esiintyisivät jossakin kohtaa mm. tämäntapaiset ilmaisut: kuuhut, hakkailu, vieno puna, muudan, tyttö parahti, mies sinkosi keihään niin että hänen pohkeensa väreilivät kauan sen jälkeen, kun keihäs oli uponnut kauriin rintaan.

Tässä valintani pitkän tuumauksen jälkeen. Pahoittelen postauksen pituutta.

1. Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.).

Sade, lumi, vanamo, leijua, yölaulu (siis sarjassa kauneimmat sanat)

2. Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein.

Suudelma saa kyllä veden kielelle.

3. Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms.

Aivan, on on, kiitos, kyllä, moi(kkelis). Tämä on vaikea, koska kirjoitan nykyään enemmän kuin puhun. Lisäksi työpuhumiseni oli kait aika rikasta ja sisälsi - kuten edelleen - paljon myös omatekoisia sanoja.

4. Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten.

Syvissä vesissä ne kalat kutevat. Tämä klisee on kyllä helmi. Sanoisin jopa niin, että naurettavin huumorikin versoaa vasta syvyyksistä.

5. Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan.

Lähtökohtaisesti, jargon, dilemma, säätää, vittu/jumalauta/helvetti ja erikoisesti saatana. (Perkeles menettelee jos sattuu pahasti.)

6. Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Erikoisesti netissä käytettynä tällä ei läheskään aina ole todellisuuspohjaa, vaan se kuuluu sarjaan laiskat selitykset.

Pakko panna toinenkin, joka ärsyttää typeryydessään: Olen tavannut hänet IRL, mutta muuten hoidetaan suhdettamme IRC. Mitä kielen ja mielen laiskuutta!

7. Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.

Tule luo! Tai tule mennään! Tässä on kaksi sanaa, ja sanoisin, että tule riittää kyllä yksinkin. Se on iloinen ja positiivinen, minut haluava sana.

8. Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.

No vaikka pimp. Mainittakoon tässä yhteydessä tyhmyyteni erään asian suhteen: kasarirock tai kasari se ja se. Olen hakenut Googlesta, mutta selitystä ei löydy, vain käyttöyhteyksiä, joista sanan tarkka merkitys ei avaudu. Harmittaa ja tunnen itseni tosi landepaukuksi, kun en ole oppinut sanan merkitystä.

En nimeä uusia haastettuja, vaan jätän tehtävän tapani mukaan avoimeksi. Vastatkoon, ken tuntee kutsumusta tähän haasteelliseen haasteeseen.

(Kuva Aikamiehen aapisesta)

Optinen harha?

Tässä on vietetty loistavaa kesäpäivää ja ihmetelty, onko kyseessä optinen harha vai ennätysaikainen kesä.

On juotu kahvit aurinkoisella terassilla, hämmästelty liihottelevia nokkosperhosia, koloistaan esiintunkevia ötököitä, kummasteltu sitä, miten hämähäkki rakentaa muutamassa hetkessä parimetrisen rihman, joka ylettyy terassin pylvään keskikorkeudelta naapurin aidalle asti.

Kipittääkö hämähäkki maata pitkin viemään seittilankaa määränpäähänsä, vai heittääkö otus itsensä ilmaan ja ponnistaa painovoimaa uhmaten ilmojen halki kohden haluttua kiinnityskohtaa? Uskomaton taidonnäyte! Tähän ei ihminen pysty ilman tekniikan suomia apuvälineitä, kuten benjihyppynarua tai laskuvarjoa tai riippuliidintä. Kenties hämähäkkikin käyttää benjihyppytekniikkaa. Kun seittilanka kiristää, hämähäkki sinkoutuu sen voimasta kuin ammus kohti maalia.

On saatu myös ensimmäiset pisamat käsivarsiin ja nenänpäähän, ja posket punoittavat nyt terveesti talvisen kalpeuden jälkeen. On myös kitketty ensimmäiset rikkaruohot rautatienomenapuun alta, jotta nousevat sipulikukat saavat kasvurauhan ja ovat valmiina odottavaa kameraa varten.

Niin, toivotaan, ettei tämä ihanuus ole optinen harha, vaan totista totta. Ihanhan tässä pikkuhiljaa piristyy talvilamasta ja kaikesta optisenharhankaltaisesta huimauksestaan ja alkaa kaivaa kesähepeniä tilalle. Uusi turkoosinharmaa kevätulkoilupuku odottaa päällepukemista, yhtä kokonumeroa pienempi kuin entinen punainen. Ja upouudet valkoiset lenkkarit, joilla voi pistää vaikka juoksuksi. Kamera reppuun ja lenkille, ennen kuin seuraava lumisade yllättää ensi viikonlopulla, kuten luvattu on. Jokohan löytäisi leskenlehtiä?