Blogistanissa riehuu klassikkoepidemia. Siellä sun täällä on komeita kirjallisuuslistoja klassikoista, jotka ovat jääneet kesken lähinnä sen vuoksi, että vaikka kirjailijan muu tuotanto on hemmetin fiksua, tämä nyt vaan ei ole, koska minä sanon niin. Hohhoijaa. En jaksa nyt listata samoja Odysseuksia ja Alastaloja, joita listat pursuavat ja joita listoja todennäköisesti ei jakseta lukea loppuun, kun on jo kiire pykäämään omaa upeaa klassikkolistaa, josta vasta näkyykin se varsinainen kirjallisuudentuntemus.
Lähestynkin asiaa hieman toisesta valosta. Otan tavoilleni uskollisena kevyen populaarin aspektin, ja suodatan sen läpi sen, mitä ainakaan en lue, oli sanataide sitten klassikkokirjallisuutta tai muuta. Riittää, kunhan sana on painettua ja julkaistua jollain foorumilla, jolla on lukijakuntaa. Olivathan Kalevalan runosikermätkin ennen vain kansan hoilotusta arjen keskellä, joten ei sitä tiedä, mitä jälkipolvi klassikkotaiteena pitää, kun meistä aika jättää.
Tässä seitsenportainen OFF-listani kaikessa yksinkertaisuudessaan lyhyen kommentin saattelemana:
1. Laila Hirvisaari (Hietamies) ja Kalle Päätalo
En vaan jaksa sitä, miten Karjalan pirteissä herätään uuteen aamuun ja miten savukiehkuratkin nousevat korkeammalle kuin muussa Suomessa, jonne joudutaan kohtapuoliin, aina uudelleen ja uudelleen. Kallesta en osaa sanoa mitään, mutta kai tämä painosten kuningas mainita pitää, vaikka hänet nykypolvi vaikeneekin kuoliaaksi. Ainuttakaan opusta en ole lukenut. Pitäisikö muka?
2. Naistenlehdet (Anna, Me Naiset, Gloria...)
Laskin kerran yhdessä naistenlehdessä olevien naisten ikähaitaria. Yli nelikymppisten naisten kuvia oli vain muutama, viisikymppiset mummot oli jo unohdettu, joten tästä voi päätellä, että lehdet on suunnattu max kolmikymppisille naisille, jotka vielä etsivät elämänpolkuaan ja kauneuttaan ja tietenkin miestä. En vaan jaksa enää tätä hönppää.
3. Donna Leon, Diane Gabaldon, Catherine Cookson, Kirsti Manninen, Tuija Lehtinen -tyyliset
Tarvitseeko joku nainen näitä? Miksi ja mihin tarpeeseen? Tyttösenä luin Anni Polvan tietenkin läpi, ja muistan miten minua ärsyttivät Polvan lukuisat kongruenssivirheet. Helena Räsänen taas oli pateettisen tylsä.
4. Suomalaiset ja ruotsalaiset dekkarit
En ymmärrä Paha poliisi -blogin suosiota - kaikella kunnioituksella hyvää kirjoittajaa kohtaan mutta.. En ymmärrä Vareksen myyntilukuja, en yleensä sitä, että jännitetään jonkin huume- tai huorakaupan vyyhtien selviämistä. Ketä voivat kiinnostaa näin turhat jutut? En ymmärrä toimintaräiskeleffojenkaan suosiota. Miten takaa-ajo voi muka olla jännittävää? Villin lännen leffatkin ovat parempia, kun punanahat hyökkäävät valkonaamojen päälle.
5. Kauppalehti, Taloussanomat, Suomen Kuvalehti
Onko näissä lehdissä koskaan ollut ainuttakaan omaperäistä ajatusta? Kaikki referoivat talouspolitiikkaa äärimmäisen tylsästi. Tai kommentoivat politiikkaa jäyhästi, ikään kuin ylhäältä käsin.
6. Poliitikkojen ja urheilijoiden muistelmat
Kansa lukee Niinistönsä, Saarelansa, Siimeksensä, Cronberginsa ja Räsäsensä luullen saavansa kurkistaa kulissin taakse. Harvoin saa. Poliitikon kuva on auvoisen siloinen ja rikkeetön. Mausteena muutama herttainen juttu kotielämästä. Matti Vanhasen blogikin on silkkaa lintujen ruokintaa ja lätynpaistoa.
7. Luontaistuotteiden mainoslehtiset, Bilteman kuvasto, aikakauslehtien mainoskuoret
Lakkasin avaamasta lehtitalojen tarjouskuoret sen jälkeen, kun hinta alettiin piilottaa alaviitteen sivulauseeseen. En tahdo ainuttakaan muoviavainta, jolla raaputtaa onnennumero, joka oikeuttaa minut osallistumaan arvontaan, jossa voin voittaa peräti auton. Tahdon lehden, vain lehden.
Kun hakee kunnollisia kiintoisia klassikkolistoja, aloittakaa näistä: Hanhensulka, Prospero, Ohiammuttu. Näistä pääsee eteenpäin.
Suomen Kuvalehti
VastaaPoistaOnko näissä lehdissä koskaan ollut ainuttakaan omaperäistä ajatusta?
Jos pitää suomen kielestä ja haluaa lukea samassa maassa eläneiden siloiteltua kokemusmaailmaa, niin SK lienee suomen Life. Siihen nyt vain on tyydyttävä. Ei ole muutakaan. Turha vinkua National Geographyn perään, mikä muuten kotimaiselle käännettynä on kuin jokin vitsi.
Saanko kysyä, että mihin Iines perustaa kritiikkinsä Pahaa Poliisia kohtaan? Eikö poliisin käyttämä kieli miellytä?
VastaaPoistaMinusta on hieman kummallista, että ihmiset eivät saisi käyttää persoonallista kieltä edes blogeissaan. Sitten on varmaan hyvä maailma, kun kaikki kirjoittavat ja puhuvat feministien hyväksymällä tavalla. Silloin me ollaan varmaan samanlaisia, mikä näyttäisi olevan feministien tavoite. Tukka hyvin, kaikki hyvin!
Minä olen huomannut, että miehet eivät yritä ymmärtää naisia, koska ajattelevat niitä olevan niin vaikea ymmärtää. Feministit sen sijaan luulevat ymmärtävänsä täydellisesti miehiä, vaikka eivät näytä ymmärtävän miehistä yhtään mitään.
Kohta minä teen painonapin "approved by feminist language correction comitern".
Minä olen kyllä nyt todella vihainen näistä kirjallisuuspiirien besserwisserien asenteista. Jos ei sitä ymmärrä, että kieli on persoonallinen kommunikointiväline, ilmaisukeino ja ajattelutyökalu, niin kyllä täytyy olla päässä jotain todella pahasti vialla. Sellaisten ihmisten olisi parempi olla puhumatta kielistä hölkäsen pöläystä, koska selvästikään eivät ymmärrä edes yksinkertaisimpia asioita. Oppivat vain kuin apinat tekemään temppuja kielellä, ja arvioimaan, osoittaako käsi ylös vai alas.
VastaaPoistaJa tällä en tarkoittanut Iinestä!! Vaan kaikkia niitä "paskaa suomen kieltä -idiootteja".
Mikko, kehuinhan jo päreen puolella Pahan poliisin kirjoittajaa - siis hänen tapaansa kuvata ja kieltäänkin.
VastaaPoistaPerustan lausuntoni aihepiirin kiinnostamattomuuteen. Minusta on myös aika kliseistä tuo asenne, että katsokaas kaikki millainen poliisi/huora todellisuudessa on. Se on niin päälleliimattua, että irtoaa ensi puhalluksella. Minusta tämänkaltaisissa jutuissa kertoja pitäisi saada näkymättömiin, upoksiin sinne jonnekin tai kärpäseksi kattoon, ei kommentoimaan tapahtunutta referaatinomaisesti ja tällä korostamaan sitä, että poliisikin/huorakin osaa kirjoittaa/olla fiksu.
Mikko, mitä feminismi tähän nyt kuuluu? Minulla ei ole sitä paitsi aavistustakaan, mitä feministi ajattelee. Edelleenkin olen vapaa ajattelemaan, en ole minkään sortin nisti.
Miestä kouraisee syvältä Biltema listallasi.
VastaaPoistaEnonyymi
Voi, olen niin eri mieltä kanssasi kuin olla voi. Olen juuri niitä naisia, joille maistuu naisviihdekirjallisuus.
VastaaPoistaSe, ettet sinä löydä niistä mitään, ei tarkoita etteikö joku muu nainen löytäisi. Minun mielestäni ei ole mitäään suloisempaa pitkän työpäivän jälkeen kuin kääriytyä vilttiin, ottaa teemuki ja rentoutua viihdekirjallisuuden ääreen.
Kaikki päivän huolet ovat poissa. On vain joku soma tarina, johon uppoutua. Ihanaa!
Minä pidän myös mainoksista. Mitenkähän ne ovat tänään miettineet minun lähestymistäni. Onko nimeni ehkä lihavoitu suurella mainosasiaa julistavalle A4:lle joka putoaa kuorestaan. Bilteman kuvastokin, niin hyödyllinen !!!!, mistä muuten olisin tehnyt oman joululahjalistani?
Mieskin kävi sitten hakemassa minulle lampaankarvan (tekosellaisen) sieltä autoistuimen suojaksi. Kivaa oli varsinkin viime paukkupakkasilla.
Olen jopa eri mieltä kanssasi Suomen Kuivalehti, Talsa on Tylsä ja Kauppalehti Kuiva väitteistäsi. Luetko edes mitään näistä lehdistä, vai perustuvatko väitteesi pelkkään mielikuvaan?
Ai että minä rakastan sinua, Iines. Jos joku osaa kirjoittaa prvosoivasti, niin sinä osaat. Välillä tuntuu, että sinä otat vastakkaisen kannan vain synnyttääksesi keskustelua. Tunnen tekniikan. Olenko väärässä? Ja loistavasti olet onnistunutkin. Blogisi lienee Blogistanin kommentoiduimpia.
VastaaPoistaJatka samaan tyyliin. Luen aina postauksesi.
KORJAUS: Helena Räsänen = Aino Räsänen, joka kirjoitti Helena-sarjan.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että oli kiinnostavampi kuin mikään klassikkolista!
VastaaPoistaSaataisin olla samaa mieltä, jos olisin lukenut kaikkea tuota. Mutta en ole lukenut:
-Hietamiestä
-Päätaloa
-Naisten viihdekirjoja(siis tuota Cookson osastoa)(Polvia ja muita "klassisia"(=vanhoja) tyttökirjoja muistaakseni muutaman; taisi runotyttö-kirjat olla ne mieluisimmat lapsena)
-Suomalaisia tai ruotsalaisia dekkareita (tai ehkä yhden, joskus; ainakin muistan hämärästi kirjan, jossa oli ruotsalainen poliisi)
-Poliitikkojen tai urheilijoiden muistelmia
...enkä noita mainoslehtisiäkään; lukisin jos niitä minulle tulisi.
Mita tulee manitsemiisi lehtiin, en muista ovatko ne erityisen kuivia vai kiinnostavia. Suomen Kuvalehti ainakin on muistaakseni ihan monipuolinen. Kauppalehteä ja taloussanomia en lukisi, koska ei kiinnosta aiheet.
Naisten lehtiä luen joskus, jos niitä käsiini saan. Ainoa, josta olen oikeasti jotain irti saanut, on Kodin Kuvalehti. Muut ovat mielessäni samaa höttöä, jota ilman voi aivan hyvin elää.
Olen siis jäävi sanomaan mitään, mutta kaipa sitten olisin samaa mieltä. Kai joku syy on oltava siihen, että en ole kaikkea tuota koskaan tullut lukeneeksi. Pitääkö sitä edes perustella, sitä paitsi?
Voisin helposti listata aika monta blogityyliä, joita en jaksa.
Ensimmäisenä lisäisin listaan neuleblogit. Etsin toissapäivänä sopivaa ohjetta kaulaliinaan, kun olin ostanut tarjoukseesta ihqua lankaa; kahlasin läpi kymmeniä neuleblogeja. Mitä iloa on siitä, että näen sadoittain kuvia keskinkertaisista sukkapareista ja pipoista? Eikö neuleblogin idea ole tuoda esille omia persoonallisia töitä ja jakaa niiden ohjeita muille? Olen käi käsittänyt neuleblogien idean ihan väärin.
(Nyt neulon sitä kaulaliinaa, kun lopulta löytyi ihan kelvollinen ohjekin. Mutta ei neuleblogista, tosin sellaisen kautta.)
Uutisakka,
VastaaPoistakysyin vaan, että mihin tarpeeseen nainen tarvitsee romanttista viihdekirjaa. Ja nythän sinä selitit omalta osaltasi. Selitys oli ok, ymmärrän sen täysin, vaikka itselleni jää äärimmäisen tyhjä olo tuollaisen hömpän lukemisesta. En jaksa edes kliseisiä nyyhkyleffoja, jotka käsittelevät Suurta Rakkautta. Minua ryydittää kaikki, missä on särmää, ja viihdekirjallisuudesta se puuttuu.
Kysyt, luenko Suomen Kuvalehteä. No en lue. Minähän sanoin, että tässä on OFF-listani. Kyllästyin aikanani lehteen ja loppupotkun antoi Tapani Ruokasen älytön vanhoillinen jankkaaminen jossain television ajankohtaisohjelmassa.
Kauppalehti ja Taloussanomat tulivat työpaikalleni ja käytin niitä jonkin verran opetusmateriaalina. Ensin mainitusta tehtiin mm. tutkielmia.
* Prospero, kiitos sanoistasi! Aina pitää olla edistämässä hyvää asiaa. ;)
Lisäys: unohtui kommentoida noita mainoksia, joihin sekä uutisakka että Sari viittasivat.
VastaaPoistaSiis minähän luen himona mainoksia ja Vartiotornia ynnä muuta propagandaa. Lehtitalojen mainoksia en siis lue, koska ne aliarvioivat kaikkein räikeiten kuluttajaa. Samaten en jaksa luontaistuote-esitteitä, jotka lupaavat taianomaista terveyttä ja ikuista potenssia ja nuoruutta. Ja koska ne jauhopillerit maksavat maltaita.
Minusta tämänkaltaisissa jutuissa kertoja pitäisi saada näkymättömiin, upoksiin sinne jonnekin tai kärpäseksi kattoon,
VastaaPoistaVoi sinua Iines! Nyt hellitä jo hieman otetta siitä karttakepistä ja juo kuppi teetä. Minä tarjoan! ;)
Mitä sulla on Kirsti Mannista vastaan, vai eikö mitään?
VastaaPoistaMinä päätin kymmenisen vuotta sitten lukea kaksi Kalle Päätalon kirjaa ihan yleissivistysmielessä. Jäin koukkuun ja olen lukenut hänen koko tuotantonsa, Iijokisarjan jopa kahteen kertaan.
VastaaPoistaYmmärrän toki hyvin, ettei hitaasti etenevä miehen elämän kuvaus ilman varsinaista juonta sovi kaikille.
Mitä sulla on Kirsti Mannista vastaan, vai eikö mitään?
VastaaPoistaEi mitään ole vastaan, mutta ei niin puolestakaan. Mietin kyllä pienen hetken, panenko Mannisen tähän listaan ollenkaan, koska hänhän on kyllä ansioitunut kirjallisuusihminen, mutta päätin olla rehellinen ajatuksilleni.
Eniten painoi vaakakupissa Enni Mustosen nimellä kirjoitetut kepeä viihdekirjallisuus.
bu jormanen - aika monelle se Iijoki-sarja ja koko Päätalo sopii mainiosti. Muistan kyllä joskus selanneeni Päätalon Ihmisiä telineillä -opusta (esikoinen?), mutta en lukenut loppuun. Taisi olla kotihyllyssä, lapsena vilkaisin.
Allekirjoitan tuon Off-listasi paria poikkeusta lukuunottamatta:
VastaaPoistaDonna Leonin melkein kaikki kirjat on ollut pakko lukea. Siihen liittyy hyvin henkilökohtaisia syitä, ja Venetsian kokemuksia real-lifessä.
Ja joitakin naistenlehtiä on pakko vilkaista, että tietää miten juuri NYT pitää olla ja eleä. Naisena!:D
Kalle Päätalon tuotanto on leppoisaa lukemista, itse sain 1 hänen kirjoistaan aikoinaan joululahjaksi ja sen luettuani piti koko tuotanto lukea. En osaa sanoa mikä näissä viehätti mutta mikään ei tökkinyt vastaan.
VastaaPoistaRuotsalaiset dekkarit ovat hyvin kirjoitettuja, tosin en tiedä niitten käännöksistä miten hyvin kielellinen akrobatia on säilynyt. Jan Gillou, Lisa Marklund ja Henning Mankell osaavat hyödyntää kieltään erinomaisella tavalla, Hans Holmer yltää miltei samaan.
Paha poliisi on huippublogi, odotan innolla uusia postauksia. Niitä odotellessa luen mielenkiinnolla miten ammatistaan sairauden takia ammatistaan syrjäytynyt äidinkielenopettaja saa aikaan. Pahan poliisin eräs kommentoija, ensiavun lääkäri, harkitsi oman ammattibloginsa avaamista, tätä odotan mielenkiinnolla. Olisinkohan täältä löytänyt linkin yhteen huorablogiin, ei kiinnostanut toiste siellä vierailla.
Klassikoista Kalevala on minulle täysin vieras, en usko ikinä lukeneeni siitä pätkääkään ja tuskin tulen sen tekemään.
Niiden paikkojen syvänteissä
VastaaPoistaunohdan nimenomaan nimen
jonka kartoittamista ei unohduskaan
valitse kirjan sopukoista
tajunnan kyky tunnistaa
paikkoja joihin pulahtaa,
eideesia kyvystä erottaa
väitteen perustelu itsestään
antaa skolastikkojen kalistella
auktoriteettiensa sapeleita.
(Sapeleja? M'oon konfutsed - ja humalassa, anteeksi)
Minäpä olen ihan vapaaehtoisesti lukenut Alastalon salissa (Ja kun nyt brassailun makuun päästiin, niin olen lukenut käytännössä koko raamatunkin), jumalattoman tylsä kirja, melkein yhtä tylsä kuin Taru sormusten herrasta.
Suomen Kuvalehdestä tarkistan määrävälein, onko T Ruokasen maailma vielä tylsempi kuin omani. On se.
VastaaPoistaEnonyymi
olen kanssasi iines samoilla linjoilla . Mainokset, kuiva populaarikirjallisuus ja naistenlehdet eivät sano minulle mitään .
VastaaPoistahieman musiikkia sinulle ;)
http://www.youtube.com/watch?v=51V1VMkuyx0
Olipas linkissä hauska musiikkiesitys, ihan kuin oppilaani luovalla kurssilla (SNIFF).
VastaaPoistaJ. Knektman, itse asiassa minulla taitaakin olla Alastalo luettuna, tosin hieman kursorisesti eli iloisesti hypähdellen. Jouduin nimittämään tenttimään sen muiden opusten joukossa.
Huomasin vasta, että T. Ruokasella on teologinen tausta. Ei tietenkään tarvitse, mutta sieltäköhän maailmasta osa kuivuudesta on peräisin?
Leonoora, kampaajallahan Anna-Leena Härkönenkin naistenlehtensä lukee. Kumma, kun kukaan fiksu ei koskaan osta omaa lehteä, aina vaan kampaajalla.. :) Minä luen aina kampaajalla terveysalan lehtiä ellen sitten kuuntele kampaajan juttuja. On mainio suustaan.
Minä luen lähes mitä vain, tai ainakin aloitan kirjan kuin kirjan, jollei se kiinnosta siirryn seuraavaan. Niin ja minä muuten silloin tällöin nautin Cooksonin, Cartlandin ja Holtin kirjoistakin.
VastaaPoistaLehdistä luen mm. 7-päivää, ohoa, Katsoa, TM:ää, Kauppalehteä, Talousuutisia, Tietoviikkoa, Suomen kuvalehteä, Suosikkia, Demiä, Me naisia, Annaa, Cosmopolitania, Toista vaihtoehtoa jne.
Mutta kehtaanko mainitakaan, että luen myöskin Kielikelloa, Hiidenkiveä, Parnassoa, Tuli&Savua, Yliopistolaista ja Yliopisto lehteä? En taida kehdata, ovat ne sen verran hävettäviä lehtiä aikuisen miehen lukemistoksi.
Nuorempana luin useita klassikoita joista ei jäänyt mitään päähän, sillä lukeminen oli väkinäistä ja pakotettua kahlaamista, halusin lukea klassikoita jotta voisin osoittaa omaavani kirjallisen sivistyksen pintasilauksen. (Nykyisin tuo lukeminen ei kannata, sen kun katsoo tarpeelliset tiedot netistä ja a'vot: Instant sivistyneisyys on valmis)
Tänä päivänä en enää jaksa lukea kirjoja pelkästään sillä perusteella että ne on luettava jotta voit kyldyyripiireissä osoittaa lukeneisuutesi.
Helvetti, luen aina mielummin John Kingin (Siis John ei Stephen, Steve muuttui jaarittelevaksi jo 80-luvulla) tai Stewart Homen teoksia kuin Hessen tai Proustin, Volterista puhumattakaan.
Kirjoja tulisi lukea koska ne kiinnostavat sinua, parhaimmillaan vangitsevat sinut, millään muulla ei tulisi olla väliä.
Kommentoin vaan sitä viihdekirjallisuusosiota...se on todella mainio pakokeino arjesta myös elokuvan muodossa. Jos elämä on raskastakin raskaampaa niin ei sitä jaksa enää sellaisella kirjallisuudella synkentää...
VastaaPoistaJ. Knektman, aika hyvin kuvasit sen lehtikirjon, jota seurailet.
VastaaPoistaMoni taitaa salata sen, mitä kaikkea lukeekaan yksin kotona. Vaatii kanttia tunnustaa, että lukee Seiskaa, Ohoa, Hymyä tai jopa iltapäivälehtiä. Kuitenkin lehdillä on valtaisat levikit.
Itse luen kyllä Seiskasta juoruja, jos käsiini saan; tosin en osta kyllä lehteä. Mainittakoon, että taloyhtiön lehtilaatikko on mainio lehtiennoutopaikka. Poimin sieltä melko tuoreita aikakauslehtiä, vien takaisin ja vaihdan.