Olen edelleen aika lukossa tämän blogikirjoittamisen kanssa. En tiedä, olenko hieman masentunut vai mitä, mutta en saa nyt otetta mistään, mikään ei sytytä. Taisin lisäksi kylmettää itseni eilen, kun lähdin kumisaappaissani pururadalle ja metsään etsimään kuvauskohteita. Sää oli kostea ja maisema lohduttoman ankea, mitään kuvattavaa ei ollut. Kuitenkin tahdon päivittää blogia ja käydä keskustelujakin.Olen arkistoinut kuvatiedostoihini kansioittain kiinnostavia kuvia, lähinnä ikkunakuvia, mutta muitakin, joista teen ikkunakuvan kehystämällä ne kuvasta sieppaamallani värillä. Tämän jutun kuvaan olen pysähtynyt monesti. Minua askarruttaa tytön ilme, joka on mielestäni ristiriidassa kuvasta huokuvan rauhallisuuden kanssa.
Tyttö on selvästi aineellisesti hyvistä oloista, hyvin ruokittu, sopivassa lihassa. Hän on puhdasposkinen, kauniisti kammattu, hyvin pukeutunut, edessä ehkä kupillinen kaakaota, vati ja kuppi samaa paria. Hänen asentonsa on rauhallinen, itsetietoinen.
Miksi tyttö on kuitenkin niin ylimielisen näköinen, katseessa hiven kylmyyttä tai välinpitämättömyyttä? Miksi hänen suunsa kaartuu alaspäin, miksi alahuuli on mutrulla? Kuvamaalari on nainen, kenties tytön äiti, ja näin kuvassa voisi olla ehkä näkemys siitä, millaisena hän haluaa tyttären nähdä, mutta ei itse huomaa tytön nonverbaalin viestinnän ristiriitaa. Tai sitten, maalari on ulkopuolinen, joka näkee tytön sisälle, ja osaa taitavasti ilmentää ristiriidan kuvaan.
Tämmöistä analyysin tynkää tällä kertaa. Näenko pöpöjä? Miten te muut mahdatte nähdä kuvan? Tulkintojahan on useita, mutta jonkinlaista yleislinjaa tai summaa niistä varmaan voidaan vetää.
(Maalaus Constance Hansen)
Eikö sillä ole ihan normaali nuorporvariterroristi-ilme?
VastaaPoista:) Juu, on sillä. Se vaan, että muistaakseni kuva on aika vanha, ajalta ennen nuorterrorismia.
VastaaPoistaMinusta tyttö näyttää masentuneelta, mutta yrittää peittää alakuloaan.
VastaaPoistaSusuPetal kirjoitti tänään blogissaan koulukiusaamisesta, ja ehkä juuri siksi näen tytön silmissä kiusatun ihmisen ilmeen. Todellisten tunteiden peittämistä, tuijotus tyhjyyteen, maalaajan läpi tai ohi.
VastaaPoistaNo hyvä huomata, etten näe pöpöjä. Ajattelin jo, että oma vetämätön tilani saa aikaan sen, että näen kuvan synkkänä.
VastaaPoistaMielenkiintoisia tulkintoja: tuleva terroristi, masennus, koulukiusaus.
Luulen, että omaa tulkintaani voisi luonnehtia hemmotelluksi tytöksi, joka saa kaiken minkä haluaa.
Iines: "Luulen, että omaa tulkintaani voisi luonnehtia hemmotelluksi tytöksi, joka saa kaiken minkä haluaa."
VastaaPoista...joka ei tällä kertaa ole saanutkaan sitä mitä haluaa ja nyt ottaa hivenen päähän.
Niin juuri, Johannes. Tai sitten se tyttö on saanut niin paljon, että mikään ei enää huvita, kun ei ole mitä tavoitella, kaikki on koettu. Ei edes kermamunkki kaakaon kanssa ole mitään.
VastaaPoistaTämä blogi näyttää taas haamupäivittyneen klo 13.27, jolloin en ole ollut lähelläkään tätä, eikä ole kukaan kommentoinutkaan. Todella outoa ja kiusallista, kun lukijat joutuvat turhaan kurkistelemaan uutta päivitystä!
VastaaPoistaMunkin ensiajatus oli masennus, suru, jokin joka saa katseen tuijottavaksi.
VastaaPoistaTytön lusikkaa pitelevän käden asento on jotenkin aikuismainen. Tuli mieleen, että hän leikkii jotain "hienoa rouvaa" ja ilme on siksi lapselle epätyypillinen.
VastaaPoistaMulle tuli mieleen ensimmäisenä se keksimainos jossa nainen tulee (ilmeisesti töistä) kotiin kaaoksen keskelle raskaita kasseja kantaen, nappaa sitten keksipaketista keksin tuijottaen hetken ei minnekään.
VastaaPoistaAjatusten nollausta, sisäisen maailmaansa katsomista, hetken taantumista...miksi sitä kaiken pysäyttämistä pään sisällä voisikaan luonnehtia?
Toisaalta maalauksen tytön silmissä on kyllä ikään kuin välähdys jonkin asian tiedostamisesta, ikään kuin hän on juuri ymmärtänyt jonkin asian. Kenties päättäväinen katse syntyy siitä?
Paljonhan tästä onkin saatu irti. Pysähdyin vielä hänen silmiinsä, jotka ovat kuin jotain nähneet, jotain kokeneet, jotain jonka kanssa hänen on pakko elää, johon on pakko tyytyä.
VastaaPoistaMaalaus ei olekaan muuten kovin vanha, vaan oletettavasti ns. uusvanha, sillä taiteilija on elänyt ainakin 1970-luvulla pikaisen tutkimisen jälkeen.
Näen samoin kuin Leonoora: väsynyt lapsi, jonka katse on pysähtynyt ja kääntynyt sisään päin. Pieni vinkkaus jostakin saisi kasvot jälleen syttymään
VastaaPoistaItsestään täysin tietoinen tyttö.
VastaaPoistaEi ole äidin tekemä maalaus vaan isän? Isin tyttö, kaveri, juttelija, väittelijä?
Tietää että tulee pärjäämään aivojensa varassa ja hyvin.
Sama Tanskan kultakauden maalari muuten ikuisti Hans Christian Andersen'inkin.
VastaaPoistaPidä ulkoillessa pässinpökkimiä. Naisilla on lyhyempi virtsaputki kuin useimmilla miehillä.
VastaaPoistaMinun silmissä hän on vaan ajatuksiinsa uppoutuneena, ehkä miettii päivän tapahtumia ja jäänyt "näkö päälle" - ihan niin kuin itsellä käy joskus.
VastaaPoistaIlme vähän vakavana, mutten mitenkään surullisena. Joskus vaan on näitä hetkiä.
Sitten, jonkun keskeyttäessä, kysyessä ehkä jotain, saattaa pieni hymynkare ilmestyä. Taikka sitten ei.
No näkihän joku sentään tässä kuvassa positiivisen olemuksen. Tuo oli mielestäni aika hyvä, että tytön katse on pysähtynyt tai katsoo ikään kuin läpi, niin kuin ihminen ajatuksissaan ollessaan katsoo, ja ajatukset ohjaavat ilmettä.
VastaaPoistaMinusta tytön ilme on hirveän surullinen, hän on lapsi joka liian varhain on joutunut olemaan aikuinen ja kantamaan surunsa yksin.
VastaaPoistaTaiteilija on maalannut itsensä kuvaan ja katsoja näkee itsensä taiteilijan kuvassa.
Kenties! Sanotaanhan niin, että taiteilija maalaa jokaiseen muotokuvaan itseään.
VastaaPoista