28.9.2007

Sivistynyttä melankoliaa

Eilinen päivä kului kuvatessa kursiivisesti melankolisia kuvia sumuisessa pikkukaupungissa. Melankoliaa oli runsaasti syksyisessä ilmassa, sitä suorastaan tihkui märiltä puunlehdiltä, ja se oli mitä luultavimmin kursiivista. Olin hieman huolissani kostuneesta objektiivista, sillä se oli juuri palautunut huollosta jumiuduttuaan lammella. Voisi olla taas edessä kursiivinen huolto jossain Espoon perukoilla.

Maisema oli uskomattoman kaunis. Kaikki kietoutui pehmeän sumun syliin, jokunen ruskaläiskä erottui sumentuneen ruskean joen rannoilta. Lauoin kameraa haltioituneen inspiraation vallassa, sain ehkä ylleni jonkinlaisen flow-tilan. Oli niin paljon surumielisen kaunista joka puolella. Pitkä autio katu tyhjine penkkeineen. Koivujen reunustama rikki mennyt asvalttitie hautausmaalle, juuri koivujen välissä tien yläpuolella sumuauringon vaalea kehä. Pyöräilevä harmaa mummo myssy syvällä päässä. Niin melankolista, haikean kaunista, aina uudelleen syntyvää ja kuolevaa kaikki tämä! Ja eikö alkava kaamos nimenomaan ole melankolisen kursiivista toistuessaan joka vuosi samaan aikaan, niin että ihmispolo ei pääse pakoon, ei saa alas laskeutuvaa taivasta nousemaan hartioiltaan ennen kevättä?

Huomasin jopa varikset pystyyn kuolleen vanhan piilipuun latvaoksissa. Kaksi vanhaa vanhaa varista, nuokkuu hiljaa pellon aidalla.. Hei, tämähän on melankolista jos mikä! Ja varmaan kursiivista, sillä jo Lauri Pohjanpää masentui tämän näyn edessä. Tarkensin objektiivin äärimmilleen ja lauoin sumun keskeltä vaivoin erottuvista harmaista raakkujista useita kuvia. Mikä voi olla kursiivisempaa melankoliaa kuin perusharmaa perusvaris kaamossumussa kirkastumatonta aurinkoa odottamassa?

*

Muuten olen sitä mieltä, että ellei jotakuta sanaa löydy Suomen kielen perussanakirjasta, sanan käyttö on brassailua ja briljeeraamista. Eikö runoilijankin tule pyrkiä kiteyttämään tuhkasta kristalli, yksinkertainen puhdas muoto, eikä piilottaa sitä vieraaseen kaapuun?

Sitäkin mieltä olen, että ei ole olemassa käsitettä sivistyssana, sillä kyseessä ovat sanat, jotka ovat tulleet vieraasta kielestä. Täsmällisempi nimitys on siis vierassana, sillä vierasalkuisen sanan käyttö ei mittaa sivistystä saati älykkyyttä. Sivistystä voisi mieluummin olla muiden huomioon ottaminen jopa luomistyötä tehtäessä ja älyä puolestaan selkeyteen pyrkiminen kielen tasolla.

(Maalaus Tamara Lempicka)

17 kommenttia:

  1. Ihana lukea tuota syksyn kuvaustasi! Itse rakastan syksyä. Kesäihmisiä tuntuu riittävän, mutta meitä syksyihmisiä vähemmän. Luen blogiasi silloin tällöin.Hienosti kirjoitat!

    Värikästä syksyä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hanne, samoin sinulle mukavaa syksyä!

    Minä tunnustaudun melankolian lempilapseksi. Tykkään syksystä ja sumusta ja kaihoisista tunnelmista. Tykkään jopa sateesta. Tykkään sytytellä kynttilöitä hämärtyvin illoin ja nauttia käpertymisestä kesän avartumisen jälkeen. Auringonvalo on joskus kovaa ja kirkasta, vaikka toki se piristää mieltä ja on kesällä toivottua. Olen siis myös auringonpalvoja. Niin paljon mahtuu yhteen ihmiseen, jokaiseen meistä varmaan.

    VastaaPoista
  3. Tuota, en haluaisi *ssia pilkkua mutta... Suomen kielen perussanakirja? Noita löytyy niin pirun monta ja tuo Suomen kielen perussanakirja niminen sanakirja on julkaistu jo 90-luvun alussa, tuoreempiakin on, esim. Kielitoimiston sanakirja(käsittääkseni perussanakirjan jälkeläinen), Nykysuomen sanakirja.

    IMHO Suomen kielen perussanakirja on jo hivenen vanhentunut.

    VastaaPoista
  4. Johannes, ei Suomen kielen perussanakirjaa voi sanoa vanhentuneeksi, sillä mainitsemassasi uudessa vuoden 2006 perussanakirjan versiossa on suurin osa samaa kuin kymmenisen vuotta vanhemmassa versiossa. Sadastatuhannesta sanasta vain 6500 on uusia. Vanhemmassa perussanakirjassakin on lähes satatuhatta sanaa, joten se on edelleen arvokas tietolähde.

    Uutta on siis hiukan tullut lisää, mutta edelleenkään Kotuksen hausta ei löydy sanaa kursiivinen. En tiedä, onko se tuossa uudessa paperikirjaversiossa.

    Minulla sattuu olemaan tämä 1990-luvun perusssanakirja hyllyssäni, joten se on lähinnä kättä. Mainittakoon, että tätäkin vanhempi Nykysuomen sanakirja I - III (5. painos vuodelta 1976) on edelleen käyttökelpoinen ja siitä löytyvät useimmat tarvitsemani tiedot.

    VastaaPoista
  5. Miten tarkennetaan objektiivi äärimmilleen. Esityksesi on suorastaan hengästyttävä. Siihen, onko se sivistynyttä vai sievistelevää, en ota kantaa. Pilaisin vain synkän fiiliksen.

    VastaaPoista
  6. Hei Iines!

    Hienoja kuvia! :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos anonyymi, kenties tarkoitit tämän blogin kuvia. :)

    VastaaPoista
  8. Onko kursiivi sivistyssana?

    fi.wikipedia.org/wiki/Kursiivi

    VastaaPoista
  9. Eihän "sivistyssanoja" ole, vaan termi on yleisyydestään huolimatta vanhakantainen ja hatara, vaikka jokuset tahot sitä uudelleen henkiin herättelevätkin, mm. muuan teknisen alan master, joka on nettikansan suomen kielen oppi-isä.

    Mikään sana ei mittaa sivistystä. On vain vierasperäisiä sanoja, jotka ovat eriasteisesti mukautuneet suomen kieleen. Termi vierassana on siis täsmällisempi kuin löyhä "sivistyssana".

    Täysin mukautuneiden vierassanojen eli yleislainojen (kahvi, luumu, neilikka) alkuperää ei helposti tunnista, koska niissä ei ole jäljellä vieraita konsonantteja tai äänneyhtymiä. Muut vierassanaryhmät ovat erikoislainat eli osittain kieleen sopeutuneet sanat (psykologia, kursiivi) ja kokonaan mukautumattomat sitaattilainat, jotka ovat edelleen alkuperäkieltä.

    Kursiivihan on suomeksi vinokirjoitus ja eri asia kuin kursiivinen eli jatkuva. Symbolisella tasolla niissä voi kyllä nähdä yhtäläisyyttä.

    PS Mainittakoon vielä, luennoimaan kun innostuin (anteeksi ja kiitos!), että vierassanan perinteinen kehityskaari on varsin looginen: sitaattilainasta erikoislainaksi ja siitä kokonaan kieleen sopeutuneeksi yleislainaksi. Yhä useammin on kuitenkin niin, että vierassana yleistyy uutisen nopeudella yleiseen kielenkäyttöön ja ehtii vakiintua sellaisenaan, jolloin sitä ei ole tarvis muokata oman kielen äännejärjestelmään sopivaksi.

    En malta olla poimimatta tähän loppuun esimerkkiä tästä viimeisestä kehityskaaresta: downloudata tai uploudata jotakin. Nykyäänhän sivistys mitataan it-osaamisena. :)

    VastaaPoista
  10. Syksyssä on surua ja iloa.
    Mielenkiintoista luettavaa... =)

    VastaaPoista
  11. Hei hallatar!

    Et olekaan hallatar hyytävä, kun sinulla on niin lämmin logo. Ihan rinnassa läikähti. Logosi on kuin rakkaudentunnustus siellä, missä liikut :)

    VastaaPoista
  12. Kun suuri osa sanoistamme on alunperin omaksuttu muista kielistä, miten vedellään veteen viivoja nniin, että jotkut niistä olisivat sitten vierassanoja ja nämä vierautensa menettäneet eivät?

    VastaaPoista
  13. Sivistyssana jotenkin kehottaa opiskelemaan nämäkin, vaikka ne eivät arkiseen elämään maitokaupassa liitykään.

    Näen sen positiivisena ja ohjelmallisena kehotuksena. Vierassana taas on syrjivä ja taantumuksellinen ilmaus, johon liittyy jotenkin tämmöinen yksipuolisesti määritetty paremmuus.

    VastaaPoista
  14. Kyllä ne vierautensa menettäneet sanatkin ovat tarkkaan ottaen vierassanoja, yleislainojen ryhmää. Niiden kohdalla ei vain ei ole tarpeen korostaa sanan alkuperää, koska niiden oikeinkirjoituksessa ja käytössä ei ole ongelmia.

    Oma lukunsa ovat erikoislainat ja sitaattilainat, eli vierassanojen kokonaan sopeutumattomat tai vain osittain kieleen sopeutuneet ryhmät, koska niiden oikeinkirjoituksessa ja käytössä on monesti ongelmia. Puhuttaessa vierassanoista tarkoitetaankin yleensä osittain sopeutuneiden erikoislainojen ryhmää.

    Mielenkiintoinen tuo tulkintasi nimityksistä. Itse koen tismalleen päinvastoin. Sivistyssana viittaa vanhakantaisiin arvostuksiin, aikaan jolloin nämä sanat olivat vain herrojen hallussa. Vierasanat taas kertovat saman kuin termi vieraat kielet - alkuperän. Eihän maahanmuuttajissakaan ole mitään pahaa - miksi siis vierassanassa?

    VastaaPoista
  15. Matka sivistyksestä herrojen valtaan on tietysti lyhyt. Herrojen vallasta sivistykseen tietysti paljon pidempi.

    No, kunhan et puhu vieraskielisistä maahanmuuttajista.

    VastaaPoista
  16. Näen maahanmuuttajat kulttuuria rikastuttavana, toivottuna lisänä ja vielä niin, että kotouttamisessa ei pidä mennä heidän omimman omansa tukahduttamiseen, vaan tilan antamiseen. Sivistys näkyy juuri siinä, miten suhtaudumme tuntemattomaan (muukalaiseen).

    VastaaPoista