27.4.2008

Silkkaa haircuttia



Olen viettänyt muutaman päivän lähinnä vaakatasossa, lukien tai televisiota katsellen. Selkä kipeytyi erinäisistä syistä, ja vaakataso on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.

Selailin läppäri mahan päällä näitä vanhempia blogikeskustelujakin ja huomasin harmikseni, etten ole vastannut kaikkiin minulle esitettyihin kysymyksiin, kun tässä ylempänä on ollut niin hektisiä keskusteluja, etten ole huomannut kelata enää alas. Tapani on kyllä seurata aktiivisesti myös vanhempia keskusteluja, koska ilokseni olen huomannut niiden elävän pitkäänkin h-hetken jälkeen.

Joku kysyi mm., miten minulla on aikaa näin vilkkaaseen kommentointiin, vaikka olen työssä. Siis minähän en ole enää työssä, vaan ennenaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä menetettyäni tärkeimmän instrumenttini, ääneni, tai siis osan siitä, neurologisen puhesairauden myötä. Tästä puhesairaudesta on selostus Ikkunaiines I:ssä otsikolla Dysphonia spasmodica.

Mainittakoon tässä, että vain osa puheen tuotosta on huonontunut, ts. pystyn aivan ymmärrettävään kommunikointiin, kun valitsen lyhyitä ilmaisuja ja puhun vähän kerrallaan. Luennointi sen sijaan ei onnistu enää ja se estää työni. Ihmettelen kyllä edelleen, että Suomella on varaa sijoittaa korkeasti koulutettu, pätevä ja muuten täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa oleva akateeminen työntekijä laakereillaan lepäämään. Minkäänlaista uudelleenkoulutusta tai toista työpaikkaa ei yritettykään tarjota vaihtoehdoksi, vaikka työvuosia olisi ollut vielä rutkasti jäljellä. Ja sitten toisaalta kuulee, että jonkun siistijän tai tarjoilijan on mahdotonta päästä työkyvyttömyyseläkkeelle reumankaan vuoksi, ei ainakaan ilman uudelleensijoitusyritystä tai uutta koulutusta.

Makoillessani sohvalla luin uudelleen Eeva Kilven Häätanhun vuodelta 1973, koska häneltä on nyt ilmestynyt sen jatko-osa Unta vain, joka on minulla tilauksessa. Aion lukea myös Naisen päiväkirjan, jälleen kerran. Eeva Kilpi on kotimainen mielikirjailijani, myös siitä itsekkäästä syystä, että hän puhuu minun äänelläni, ja voin allekirjoittaa varmaan kaiken, mitä hän sanoo. Muutenkin hänen suhteensa luontoon ja ihmisiin, myös miehiin, on läheistä itselleni. Hänkin kunnioittaa kaikkea kasvua eikä tahtoisi kaataa ainuttakaan puuta, ja on aina tullut miesten kanssa paremmin toimeen kuin naisten.

En sano tulevani silti naisten kanssa huonosti toimeen, mutta miesten kanssa koen enemmän hengenheimolaisuutta ja olen heistä siksi kiinnostuneempi kuin naisista. Heillä on usein erilainen tapa ottaa kantaa asioihin kuin naisilla, paljon aktiivisempi ja kantaaottavampi.

Minua jotenkin jaksaa kummastuttaa naisten alistuneisuus suhteessa mieheen ja se, ettei nainen yritä ja tee itse, elä itse omaa elämäänsä, vaan pyrkii usein elämään miehen kautta, vaikka mies olisi huonokin tai selvästi naista epätyydyttävä. Jokuset tuntemani naiset kysyvät miehensä mielipiteen, ennen kuin ilmaisevat omansa, tai kysyvät luvan johonkin menoon.

Muuan hyvä ystäväni alkoi seurata formulahullun miehen myötä näitä kisoja viisikymppisenä, vaikkei ollut eläessään niitä katsonut. Kun menin heille kylään, oli pakko katsoa sitä pörinää tuntitolkulla, vaikkei mies ollut juuri silloin kotona. Formuloiden katsominen loppui samaan aikaan, kun suhde päättyi. Tällaiset havainnot naisten alistumisesta ja miehen miellyttämishalusta tukevat sitä asiaa, että tasa-arvo olisi nimenomaan naisten, ei miesten käsissä. Jos naiset tahtovat, tasa-arvo tulisi nopeammin tai edes joskus. Tätä menoa se ei tule tyttäriemmekään aikana.

En tahdo siis mennä siihen kuvioon mukaan, jossa yhdessä naureskellaan naisen ja miehen perinteiselle osalle, sillä en ole koskaan sopeutunut siihen, en ole osannut. Olen aina tahtonut tehdä itse, ajatella asioita ja näiden prosessien tuloksena minusta ei ole kihertelemään sovinnaisuuksille ja teeskentelemään tyhmempää kuin olen. Tästä olen tietenkin maksanut aika kovaa hintaa elämällä jo pitkän aikaa yksin, vaikka tällainen elämismuoto ei olekaan tavoitteeni tai ihanteeni. Joitain eettisiä periaatteita on kuitenkin sellaisia, että niiden yli ei kävellä, ja jos minua ei kunnioiteta ihmisenä vaan ainoastaan naisena, niin en jaa majaani tai leipääni tai vuodettani sellaisen henkilön kanssa.

Mieheltä saa siis toverina usein enemmän kuin naiselta. Miksi siis nainen ei ottaisi miestä tasa-arvoiseksi toveriksi, jota ei tarvitse miellyttää, vaan jolle voi antaa takaisin ja kohdella kuten miestä eikä valtiastaan? Voi tietenkin olla, että minulla on ollut vain huono onni, sillä ympärilläni on ollut muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta lähinnä naineita naisia, osaansa tietämättään alistunutta harmaata tuulipukukansaa, jonka mielenkiinnon kohteet liikkuvat sektorilla koti - miehen kiinnostuksen kohteet - oma työpaikka.

Sekin lopuksi kummastuttaa, kun naiset puhuvat itseään koskevista asioista me-muodossa vetäen siihen miehensä mukaan, vaikka kyse olisi vain naisesta, hänen tekemisistään ja ajatuksistaan. Unohdan aina naisten kanssa puhuessani ensin, että heillä yleensä on mies, ja ajattelen heitä irrallisina, itsenäisinä olentoina. Samoin täällä blogimaailmassa hätkähdän joskus, kun joku kirjoittaakin yhtäkkiä me-muodossa, kun en ole ajatellut häntä meiksi vaan yksilöksi, itsenäiseksi ihmiseksi. Tässä on tietenkin sellainen seikka taustalla, että olen saattanut unohtaa, miten eletään symbioosissa sulautuen lihan lisäksi yhdeksi persoonaksi.

(Piirros Norman Rockwell)

76 kommenttia:

  1. Minä puhun niin paljon minä-muodossa me-lauseiden sijaan, että tuttavat taitavat jo hymyillä vinoon ja sääliä miestäni...

    VastaaPoista
  2. Eiköhän liitto ole sitä rikkaampi, mitä vahvempia itsenäisiä persoonia siinä on. Luulisin, että nykymies, siis nuori sellainen, ilahtuu pirtsakasta vaimosta, joka ei ripustaudu hänen ajatuksiinsa. :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on taas vaihteeksi ns. 'Happamia sanoi kettu'-päre...;)

    VastaaPoista
  4. Juu, Rauno, onkos sinulla krapula?

    Sinun viimeaikaiset juttusi taas ovat osastoa "Suuret Sitaatit Alkukielellä Edes Referoimatta".

    Minä voin olla hapan kettu, jos se sinua jollakin tapaa lohduttaa.

    VastaaPoista
  5. "Minua jotenkin jaksaa kummastuttaa naisten alistuneisuus . . . ettei nainen yritä ja tee itse, elä itse omaa elämäänsä, . . ."

    . . . Kouluttaudu itse, käytä mahdollisuuksiansa vaan odottaa yhteiskunnan apua. Vrt. useammat kannanotot "vapaamatkustajien" liiallisesta suojelemisesta.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, kouluttaudu mihin? Olen jo kouluttautunut tarpeeksi, joten se puoli riittää. Enkä valittanut rahapulaa, vaan alani tekemisen puutetta. Eläkkeeni määrä on riittävä, ja se todennäköisesti laskisi suuresti, jos menisin vaikka johonkin virastohommaan papereita siirtelemään. En minä niin hullu ole. :)

    Se mitä ihmettelin, suuntautui siihen, että yhteiskunnalle tulee kalliiksi siirtää korkeasti koulutetut pois työelämästä tk-eläkkeelle, ilman vaihtoehtoisen työn tai uudelleenkoulutuksen tarjoamista alan palkkausehtoja polkematta. Jokin väylä pitäisi olla, kuten duunareillekin on kaiken maailman uudelleenkoulutuskurssit valtion varoin.

    VastaaPoista
  7. En o krapulassa. Otan hapanta kerran kuukaudessa, eikä se kerta ollut tänä viikonloppuna.

    Mutta asiasta puheen ollen: yhdistävätkö yhteiset harrastukset paria vai tekevätkö ne heidän elämästään peräti tylsää?

    Olla aina samassa paikassa 'joogaamassa' samoja asioita - eikö vähemmästäkin kyllästy varsinkin, kun joutuu näkemään saman tyypin aamusta iltaan samojen seinien sisällä?

    Ehkä on mahdollista elää parisuhteessa, jos voisi asua omassa kämpässään, vaikka kyseessä olisi sama kerros- tai rivitalo.

    Nimittäin - voishan sitä aina joskus käydä yökylässä akkansa luona. Se tapa toisi vaihtelua suhteeseen: olla yötä pois kotoa - vähän niinku vieraissa...jännää! ;/

    VastaaPoista
  8. iines kirjoitti

    'Sinun viimeaikaiset juttusi taas ovat osastoa "Suuret Sitaatit Alkukielellä Edes Referoimatta".

    Kaikkien käyttämieni sitaattien ja kuvien lähteet on referoitu vähintäinkin linkkeinä. Etkö muka ole huomannut?
    Ja on sitäpaitsi tykkänään minun asiani, minkälaisia päreitä minä kirjoitan. Sori vaan...

    VastaaPoista
  9. No, tuo oli vastaveto siihen, kun sinä ryhdyit luokittelemaan päreeni osastoon Happamet.

    Mitä tulee tuohon ajatukseen, että voisi käydä vain yökylässä kumppaninsa luona, niin se on kyllä varsin houkuttava näin naisenkin näkökulmasta. Mikäs sitä olisi käydessä äijällä hoidattamassa itseään. Nam.

    VastaaPoista
  10. Rauskista nam! - sanoi James Potkukelkkakin aikoinaan. Nyt eikun yökyläilemään...mutta minne..? ;(

    VastaaPoista
  11. On onnellista, jos voi puhua me-puhetta. Yhdessä elämisen riemuhan siitä puheesta kumpuaa, yhteiset tekemiset, yhteinen arki. Sitähän sinäkin kaipaat, kun kumppania kaipaat. Aivan toinen juttu on se, että kumpikin kumppaneista on oma erillinen olentonsa, itsenäinen ihminen, jolla on omat ajatukensa ja mielipiteensä, omat ystävänsä ja harrastuksensa.

    VastaaPoista
  12. hei iines!

    "mitä nainen oikein haluaa? hyvä jumala - mitä se oikein haluaa?" huokaili freud sekoiltuaan aikansa naisten tiedostamattoman sokkeloissa, ammattinsa puolesta.

    hän ei mitään tyydyttävää vastausta löytänyt. niinpä hänkin on feministien mielestä vanha patriarkaalinen pahkasika, joka ei tajua naisten psyykettä.

    siihen aikaan oli sentään helpompi vastata kysymykseen, koska jotenkin oli selvää, että nainen halusi ensisijaisesti olla haluttu: tämän ympärille hänen maailmansa rakentui.

    nykynaiset eivät halua olla tällaisia passiivisia objekteja, vaan tahtovia subjekteja.

    erään lehden päätoimittajaa ( mies ) jäi vaivaamaan tämä dilemma, jonka hän sitten tunnetulla siirtoaggressiomenetelmällä projisoi heikompien, siis naisten, päälle. hän nimittäin kirjoitti jutun otsikolla "feminismin harhat" , mikä sinänsä ei ollut haettua tai epäreilua.

    juttu oli ajankohtainen ja älykäs ja sillä tavoin osuvasti viritetty, että naiset itse saisivat aihetta vastineissaan kertoa miten edistyksellisiä, oikeudenmukaisia ja kaikin puolin inhimillisiä he ovat. niinkuin sitten tapahtuikin.

    seuraavat lehden numerot olivat täynnä naisasianaisten asiallisia ja informoivia, mutta myös tyrmääviä kannanottoja.

    päätoimittaja oli nimittäin antanut ymmärtää, että naisasianaiset nyt haluavat juuri niitä asioita, jotka jo miehessä ovat kyseenalaisia, jopa neuroottisia: asemaa, valtaa ja statusta.

    vielä tämä päätoimittaja valitti, että feministit luovat levottomuutta ja epämääräistä syyllisyydentuntoa tasapainoisempiin sisarjoukkoihin, jotka tyytyvät kotityöhönsä: ikään kuin onnellinen perhe-elämä olisi jotain mitä patriarkaaliset porvarisiat ovat keksineet pitääkseen naismassat matolla.

    vastineissa ei yksikään nainen puuttunut sellaisiin herkullisiin yksityiskohtiin kuin naisten osuus turhamaisuuden markkinoiden ylläpitäjänä, porvarillisen status-elämänmuodon tukipilarina tai turhan kulutuksen vauhdittajana.

    itsensä naisena mystifioinut nykyfeministi liittää automaattisesti antagonistiseen hyvä-paha -jaotteluun sukupuolijaon nainen-mies.

    en toki väitä, etteikö feministien kritiikillä tähänastisen historian korostuneesta miesluonteesta olisi selvä oikeutuksensa.

    ovathan naiset niin pitkään olleet Mies-planeettaa kiertäviä satelliitteja, vailla pienintäkään mahdollisuutta omiin liikeratoihin.

    olen monesti ihmetellyt sitä, kuinka monta kertaa ja kuinka kauan naisen pitää hakata päätään seinään ennen kuin hän tulee ITSE vakuuttuneeksi ITSESTÄÄN.

    kaiken lisäksi - ja tämä on nyt se arveluttava mystinen juttu - jokaisella naisella on miehinen puolensa ja jokaisella miehellä naisellinen puolensa jo itsessään.

    minulla on se unelma, että älykäs laji ei sukupuolta tarvitsisi.

    toivon että tulevaisuuden maailmassa sukupuolta tullaan vaihtamaan kuin kalsareita ja että sukupuoliset tunnusmerkit tulevat olemaan aivan muuta kuin naiseuteen ja mieheyteen palautettavia merkkejä.

    minä, vanha androgyyni myönnän olevani jäävi näissä naisjutuissa.

    mutta nyt kun olen työllä ja vaivalla onnistunut raottamaan sisäistä oveani, olen huomannut seuraavan seikan: se on Ihminen minussa, joka sekä rakastaa että inhoaa.

    olennainen juju on tällä aaltopituudella.

    VastaaPoista
  13. Meri, miten viisasta puhetta

    Kirkas sukupuolettomuus eli yksinkertaisesti ihmisyys on ihmisen ydintä, jota minäkin halajan. Tai sitä, että sukupuolen merkkiä ei kiinnitetä ihmiseen jo kehdossa merkitsemällä hänet jalkovälin muodon mukaan vaaleansinisellä tai vaaleanpunaisella kapalolla. Yhtä hyvin voitaisiin päättää, että merkitään ne vauvat keltaisella kapalolla, joiden silmät ovat siniset ja ne oranssilla, joiden silmät ovat ruskeat, ja kasvatetaan heidät sitten värikoodin mukaan muokatuin normein, eli ohjataan vaikka keltakapaloiset somistushommiin ja oranssikapalot palikkaleikkeihin.

    Olen aina ajatellut niin, että sukupuolet ovat hyvin lähellä toisiaan, sillä kun kurkistaa miehen kuoren alle, sieltä löytyy yhtä herkkä ja pelkäävä ihminen kuin naiseksi nimettykin on. Tämä miehen arkuus ja herkkyys liikuttaa minua suuresti, silä näen sen kuoren, johon hän yrittää kietoa itsensä onnistumatta piilottamaan kuitenkaan ihmisyyttään, sitä, että on naisen, siis, ihmisen kaltainen.

    Tämä näkemys taustana en aina ymmärrä, että naiset kitisevät ja ikään kuin anelevat mieheltä jotain, joka on jo heidän, jos he näkisivät ihmisyytensä ja toimisivat sen mukaan.

    En muista, keitä L. Onerva nimitti orjasieluiksi, mutta minä nimitän naisia melko kollektiivisesti orjasieluiksi, jotka lepattavat ulkokehällä uskaltamatta tai edes haluamatta kiinnittyä planeetan pinnalle. Erikoisesti minua murehduttaa nuorten tyttöjen orjasieluisuus, sillä se on havaintojeni mukaan ankarassa nousussa.

    VastaaPoista
  14. Ellei mies tue, ei pääse oman itsensä kanssa liikkeelle. Tuntuu kuin ei olisi enää mitään. Kun toinen ei anna merkityksiä millekään kuin itselle, jää toinen pois. Jää maan alle koska elämä on vain miehen. Hän varastaa kaikki pienet ja isot mahdollisuudet nostaa omaa itseyttään, ja kuvittele jos tämä nimenomaan on tämän miehen pääkompetenssi: häntä ei voi siksi siitä edes nähdä. Osaa sen juuri yhtä taitavasti kun toinen osaisi asiansa.

    Siinä on jin-jang vastakkain ja mies voittaa meidän kulttuurissa ilman muuta. Näin naiset sen päättävät voisi sanoa: päättävät aina massan mukaan eli sen, minkä kokevat sielussaan olevan oikea eikä sen minkä heidän pitäisi kokea oikeana.

    Kyllä kansa tietää, on siksi puppua. Kansa ei tiedä mitään mutta osaa epäillä kaikkea. Yleensä päätökset ovat silti pelkkää yksi-risti-kakkosia ja siinä toinen juudas perii toisen. Juudakset siis voittavat jokaisesta empimisestä ja se on heidän kompetenssi: kun muut eivät päätä he päättävät. Sana PÄÄTTÄÄ on juuri merkin päätös. Pistävät palasiksi sen minkä joku muu rakentaisi. Hair-cuttia. Cut the growing hair.

    VastaaPoista
  15. Sitaatteja Zizekiltä 5 - Che voi? Mitä nainen haluaa?

    *
    'Vaadit minulta jotain, mutta mitä sinä todella haluat, mihin tähtäät tämän vaateen kautta?

    Tämän vaateen ja halun välinen halkeama määrittelee hysteerisen subjektin aseman: klassisen lacanilaisen muotoilun mukaan hysteerisen vaateen logiikka on: "vaadin sinulta tätä, mutta se, mitä todella vaadin sinulta, on, että kumoat vaateeni, koska tämä ei ole se!"

    Juuri tämä intuitio on pahameineisen sovinistisen viisauden 'nainen on huora' taustalla, sillä emme koskaan todella tiedä, mitä hän tarkoittaa. Nainen sanoo esimerkiksi: 'Ei!' ehdotuksillemme, mutta emme voi koskaan olla varmoja, etteikö tämä 'Ei!' todella tarkoittaisikin kaksinkertaista 'Kyllää!', kutsua jopa aggressiivisempaan lähentelyyn.

    Tässä tapauksessa hänen todellinen halunsa on aivan päinvastainen kuin hänen vaateensa. Toisin sanoen 'nainen on huora' on rahvaanomainen muoto freudilaisesta kysymyksestä 'Was will das Weib?', johon ei voi vastata.'

    Slavoj Zizek: Ideologian ylevä objekti (s. 161-162)

    *
    Tämän sitaatin teoreettisesta kontekstista ja che voi?- problematiikan sovellutuksista ylipäätään (esim. kirjallisuus, politiikka, ideologia, rasismi) sama kirja, luku: 'Identifikaation tuolla puolen' (s. 160-185).

    VastaaPoista
  16. "Ihmettelen kyllä edelleen, että Suomella on varaa sijoittaa korkeasti koulutettu, pätevä ja muuten täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa oleva akateeminen työntekijä laakereillaan lepäämään."

    Itse olen 60 luvulla kansakoulunopettajalleni ensimmäistä kertaa kyseenalaistanut tarvetta kouluttaa ihmisiä siinä määrin kun jo silloin tehtiin.

    Akateemista koulutusta saaneita on maa pullollaan ja samalla puhutaan tulevasta työvoimapulasta ja tuotetaan oikeeta työtä tekeviä kaukoidästä tänne niitä tekemään.

    VastaaPoista
  17. Jos ei jostain syystä oikein matchaa sen vallitsevan uusliberalistisen mainstreamin kanssa (vaikka ne puhuvat demokratiasta vaikka eivät sitä mitenkään teoillaan tue) niin ei ole vain toivottu.

    On näet jo olemassa ihan oma mainstream minkä mukaan kaikki maat juoksutetaan: älä sano, ettei ole: se on olemassa (lue mm Kemppinen). Jos siis puhuu kauniisti siitä tai tästä on ihan ok ja saa kirjoittaa kirjoja jne mutta jos aikoo vetää oikeista naruista ja todella jotain muuttaa tai vaikuttaa syvältä niin saa jäädä ns. kotisohvalle. Tätä varten on kokonainen lobbauskompetenssi jo olemassa ja on helppoa käyttää mm yksisilmäisiä naapureita, joiden äly ei silti riitä siihen, miten heidän kamut ovat käytettyjä samaan asiaan: vipuna suuremmalle orkesterille. Suuri orkesteri rakentaa jotain (ks. Hegelin tapaista higher order -ajattelua missä ihmiset jätetään ikäänkuin massaksi tai energiavaraksi ilman varsinaisia ihmisoikeuksia vaikka sitähän ei saa sanoa) ja tämä "jotain" on strategia, jota jotkut viksut joilla rahaa ovat aloittaneet siinä uskossa, että ns. "paha" kitketään voimalla pois maailmasta. Näin he siis vain aiheuttavat sitä mutta se on taas liian raskasta heille. Eivät siis ymmärrä etäisvaikutuksia siitä, mitä ovat tekemässä vaan laskentapöydällä kaikki ikäänkuin näyttäää taloudelliselta ja hienolta. Kuten Milton Friedmanin ajatus: samalla logiikalla. Mennään suurella orkesterilla ja höynäytetään mm eri maiden ns. intellektuellit (joka siksi kertoo, etteivät sitä ole) ja näin ajetaan erilaisia ohjelmia mm poliittisesti. Siinä sitten Göran Persson ja meidänkin poliittisen eliitin johto juoksutetaan hummerin ja samppanjan avulla. Saavat hienoja kavereita ja saman saa usea useassa maassa.

    This is called reilu meininki? This is called sosiaalidemokratia? Johan pomppas: on sosiaalidemokratian koneiston hyväksikäyttämistä ja ensimmäiset, jotka sen huomaavat saavat jäädä kotiinsa sohvalle. Suomi ei halua mitään oikeita intellektuelleja; meille riittää nämä hummerinsyöjät jotka edesauttavat muiden maiden rikkaiden yksisilmäistä maailmanpelastusta.

    Mutta kuten sanoin, sama maailmanpelastus tuo kyllä lisää terroristeja ja epäonnea - kaikenlaista sosiaalista epäpuraa ja surua. Ei pidä leikkiä diktaattoria (edes puolueen sisällä) eikä pidä leikkiä Jumalaa. Molemmissa tulee sormille, ja tällä kertaa vielä aika hienovaraisesti.

    Kunnioitus on ainoa tapa edetä - hitaasti ja kunnioittaen: ks. mm Tapiolan pääjohtaja Kalpalan lausuntoa eilisessä KL:ssa. Mutta kun se oma napa piinaa meidän diktaattoreilla niin kauhean paljon ja siksi myydään mitä vaan millä paskapuheilla vaan.

    Ja ne, jotka näkevät mellakan/hälyn media-arvon, eivät ole puolestaan olleet hitaita hyödyntämään tätäkin ja mitä vaan omiin intresseihin: joillekin ryhmille on vain "raha". Kun sitä sitten huomauttaa, saa idiootin maineen.

    Onpa siksi "idiootti" ja sen takia idiootit jäävät kotiin. Kun rahaa palvovat ja itsensä Jumalaksi laittaneet vievät asioita siihen.

    VastaaPoista
  18. Pirkko tai Erkki,

    koulutus kannattaa aina, sillä koulutuksen tavoite suomalaisissa oppilaitoksissa on yleissivistyksen antaminen, osittain myös amispuolella ja muussa toisen asteen koulutuksessa.

    Hyvä yleissivistys ei voi olla pahaksi duunarillekaan, vaikka tämä kouluun tullessaan ehkä arveleekin saavansa elämänsä tyydytyksen vain rasvamontussa kuhkiessaan.

    Meikäläinen on luettanut amiksilla ja tulevilla myyjillä mm. Elinan surmaa ja Romeota ja Juliaa, ja kyllä ne upposivat porukkaan ilman levottomuuksia. Mainittakoon, että yksi myyjäksi halunnut tyttö näistä näyttää nyt päätyneen teatterialalle näiden produktioiden innoittamana.

    Tarvitaan siis akateemista koulutusta ihan senkin vuoksi, että jonkun tulee olla suunnannäyttäjä ja opastaa muitakin tiedon ja elämänrikkauksien lähteille. Ei siellä rasvamontussa tarvitse kenenkään ikäänsä viihtyä.

    Mitä tulee Kaukoidästä "tuotettuihin" sairaanhoitajiin, niin onhan helkkarin hyvä, että saadaan pätevää porukkaa töitä tekemään. Ilmeisesti hoitajia kuitenkin koulutetaan liian vähän tarpeeseen nähden.

    Nykyisiä maahanmuuttajiakin tulee niinsanotusti hyödyntää paremmin. Heidän joukossaan on korkeastikoulutettuja henkilöitä, jotka eivät saa Suomesta koulutustaan vastaavaa työtä, eivätkä aina kelpaa edes yksinkertaiseen suorittavaan työhön. Kyllä tänne harvaanasuttuun maahan väkeä mahtuu. On outoa, että maahanmuuttajaprofessori tai lääkäri on Suomessa halveksittu taustansa vuoksi. Suomalaisissa elää hirvittävää muukalaisvihaa, ja kodit kukkivat kylmää suhtautumista ihonväriltään poikkeaviin ryhmiin. Ei ihme, että tämä asenne siirtyy äidinmaidossa lapsiin. Koulujen tärkeimpiä tehtäviä onkin tämän muukalaisvihan poiskitkeminen, mikä ei kyllä helposti onnistu.

    VastaaPoista
  19. RR,

    minun tekisi mieleni sanoa jotakin kirjoituksestasi, mutta en hallitse noita abstraktiokapuloita, joten en voi osallistua tähän palikkatestiin sääntöjen mukaisella tavalla.

    Tulee vain sellainen tuntu, että kaikki tuo on turhaa, kaikki esitetyt palikat ovat vääriä oletuksia, ja niillä operointi, niihin nojaaminen johtaa väistämättä yksisilmäisen kykloopin luolaan tai ainakin seireenien merelle. Haaskioon siis menee.

    *

    HG,

    ihailen jälleen sitä varmuutta, jolla tiedät tietäväsi. Epäiletkö koskaan itseäsi, tietämystäsi tai näkemistäsi?

    VastaaPoista
  20. Minusta minä- ja me-muodoille on sijansa. Jos kerron omista harrastuksistani, jutuistani tai mistä vain, puhun tietysti minä-muodossa. Mutta jos kerron esimerkiksi lomamatkasta, jonka olen tehnyt mieheni kanssa, käytän paljon myös me-muotoa - mehän siellä reissussa olimme, me kaksi. Silloinkin tulee toki käytettyä myös minä-muotoa, koska lomillakaan emme tee ihan kaikkea yhdessä. Esimerkiksi me menimme metsästämään rapuja ja matkustimme junalla Tarragonaan, mutta minä näin ihanan hatun kaupassa ja söin liikaa vesimelonia. :)

    VastaaPoista
  21. iines kirjoitti

    'Haaskioon siis menee.'

    Kenellä menee, kenellä ei...

    VastaaPoista
  22. RR,

    tarkoitinkin juuri minun kaltaisiani lukijoita, siis sellaisia jotka eivät osaa tai tiedä osaavansa ajatella kauhean käsitteellisesti.

    VastaaPoista
  23. Tietenkin on Arawn, molemmilla on aikansa ja paikkansa, minä- ja me-muodolla.

    On kuitenkin tilanteita, joissa me-muotoa käytetään laajennettuna minä-muotona, joka samalla sulkee kuulijan me-piirin ulkopuolelle.

    Kuulija ei tällöin välttämättä edes tajua, keitä kaikkia me-muoto pitää sisällään. Tällainen väärän persoonan käyttö osoittaa sen, että sanoja ei muokkaa sanottavaansa kulijaa varten, mikä on kaiken hyvän viestinnän perusasia.

    Yksikön ensimmäinen persoona näyttää siis olevan vaikea muoto, etenkin hyvin parisymbioosisidonnaisille. Sen sijaan, että sanoisi "minä olin mieheni/Jukan kanssa syömässä Pinellassa" saatetaan sanoa "me oltiin syömässä Pinellassa" tai jopa "me oltiin mieheni/Jukan kanssa syömässä Pinellassa".

    Toisin sanoen minä häivytetään me-pronominen selän taakse ja suljetaan samalla kuulija me-piirin ulkopuolelle. Me-henkihän merkitsee aina myös rajojen pystyttämistä. (Esimerkki on kömpelö, mutta toivottavasti ne selvensi asiaa.)

    VastaaPoista
  24. Iines: ei minun tarvitse tietää siinä mielessä kuten tietoa kuvitellaan vaan minä kuvittelen sillä lailla kuten tietoa syötetään: kuvittelu on ääriviivojen piirtämistä: malllit, muodot, rytmit ja askelmat. Minä ne näen Iines; näen enkä ole lukenut. MInä näen muodot kuten mosaiikissa paitsi, että tämä mosaiikki liikkuu neljässä dimensiossa: ensin kolme, eli syvyys-leveys-pituus suunnassa ja sen jälkeen aika neljäntenä. Olen siis oppinut näkemään trendit samalla lailla kuten olen oppinut kirjaimet tai äänteet: intuitiivisesti. Näen siksi trendit ja olen antanut monta näyttöä niistä, silloin kun mainosalalla olin. Näen trendit ja trendit ovat sellasia, että ne toistuvat uudelleen ja uudelleen ja vaikka ne sisällöltään muuttuvat niiden rytmi ei muutu. Tangon tanssimista minun silmissä: kun on parisataa kertaa pyörinyt lattialla ei enää laske askelmia eikä mieti miten oppitunti tangosta annettiin ja kenen kirjoista. Se on osa asiantuntemusta mutta minulla se on ehkä ihmistuntemus ja sen avulla kuvittelen näkeväni trendejä ja ne taas näen eri tasoisina kuten sääkartat: korkeapaineen tuulet ylempänä ja matalapaineen alempana. Samalla ne liikkuvat kuten ihmistenkin mielialat trendeinä ja tyyli on ollut lännessä se joka johtaa mielestäni. Saattaa olla myös idässä, voi siis olla että tyyli on se, minkä mukaan ihminen orientoituu ensin ja kykenenee jakamaan muuten täysin oudot kulttuurit ja uskomukset edes jossain määrin. Tyylin suunnat ei tässä tarkoita muodin tai edes moderniteetin suunnat vaan ymmärryksen. Ymmärryksellä on myös tyylinsä: jos puhuu liian korkealla tasolla se on tyylikysymys. Jos kirjoittaa liian paljon virheitä, siis ihan kieliopillisia virheitä, sekin on tyyli. Tyyli on vitaliteetin ja tradition jonkinlainen heiluri tai airbag, jonka avulla yhteisö kykenee menemään uusilla määritteillä taas edes jotenkin eteenpäin. Ikävä kyllä on sitten tyylistä tehty oma bisnisalue - ja siitähän tuli vallan suuri. Tämä on sitä mitä kapinoin: nämä pyhät lehmät.

    Capiche? En siis väitä vaan tunnen. Olen tunteva, minun sisällä on tunne, että tämä on totta. Samalla se on liian mahtipontista sanoa sillä lailla, että tietää. Minä vain sanon, en sano, että näin on. Mutta minä tunnen, että niin on.
    Ja se tunne pohjaantuu kokemukseen systeemehin, systeemien integroituun elämään joka elää ja tässä suhteessa kovin abstraktisena se elää hyvin pelkistettynä ja aika trviaalisena minun silmissä. En vain löydä riittävästi sanoja miten sen selittäisi. Sitä itsekin yritän skarpata miten sen voisi sanoa paremmin. Olen jos joissakin asioissa edennyt ja ne, jotka ovat huomanneet kyvyn ns. ennustaa lähitulevaisuutta ovat tajunnet tämän: en puhu palturia siinä mielessä.

    VastaaPoista
  25. iines

    taidan sinun laillasi kavahtaa niitä ihmisiä, jotka julistavat saaneensa asiansa 'valmiiksi' , 'saavuttaneensa päämääränsä' , tai mikä pahinta - 'löytäneensä totuuden'

    ( ja tällä en missään nimessä tarkoita homo garrulusta, jonka soivasta aurasta ja älyllisestä innostuksesta nautin kovasti )

    pidän eniten ihmisistä, jotka eivät edusta mitään ryhmää, intressipiiriä, ajatussuuntaa tai asennetta vaan jotka istuvat kuin nalli kalliolla, avoimina, ennakkoluulottomina, ihmettelevinä ja vähän ujoina.

    he eivät juuri rakenna siltoja, mutta asettuvat tarvittaessa kenenkään käskemättä itse nöyrästi siltatolpaksi.

    etsiminen on hedelmällinen olotila.

    sisyfos oli mies, joka mytologiassa ahersi suuren kivilohkareen kimpussa nostaakseen sen vuoren huipulle, mutta aina kun työ oli melkein viety onnistuneeseen loppuun, vieri kivenlohkare suuren painonsa ansiosta taas alas vuoren rinnettä.

    sisyfosta on yleensä ymmärretty traagisena hahmona. itse olen pitänyt häntä kaiken etsiskelevän elämän positiivisena vertauskuvallisena hahmona.

    VastaaPoista
  26. Meri,

    noin minäkin Sisyfoksesta ajattelen. Ja liitän tähän aina uudelleen aloittamisen ajatuskuvioon mukaan vielä Kahlil Gibranin toteamuksen siitä, että vasta kun juo hiljaisuuden joesta, voi todella laulaa. Ja vasta kun on päässyt vuoren huipulle, on vasta alkava kiipeämään. Ja vasta kun maa on vaatinut ihmiseltä hänen jalkansa ja kätensä, hän tulee todella tanssimaan.

    Minäkin nautin suuresti homo garruluksen säkenöinnistä, ja samoin sinun sanojasi on ilo lukea, meri!

    VastaaPoista
  27. sisyfos. oliko hän mies?

    VastaaPoista
  28. "Mieheltä saa siis toverina usein enemmän kuin naiselta. Miksi siis nainen ei ottaisi miestä tasa-arvoiseksi toveriksi, jota ei tarvitse miellyttää, vaan jolle voi antaa takaisin ja kohdella kuten miestä eikä valtiastaan?"
    Suo anteeksi, Iines, mutta nyt en oikin ymmärtänyt. Millaisissa piireissä sinä oikein liikut, kun arvelet naisen kohtelevan miestä kuin valtiastaan? Jossain Saudi-Arabiassa näin varmaan on, mutta täällä Pohjolassa voitaisiin mieluummin puhua valtiattarista.

    "Jokuset tuntemani naiset kysyvät miehensä mielipiteen, ennen kuin ilmaisevat omansa, tai kysyvät luvan johonkin menoon."

    Olet varmaan sattunut paikalle, kun on ollut kyse asiasta, jonka mies tuntee paremmin (Metsästys, kalastus, autot, urheilu, olutmerkit). Fiksu nainen ei halua munata itseään, vaan kysäisee, mitä mies asiasta tietää ja sovittaa sanansa vasta sitten. Jos naisella on jostain asiasta varma mielipide tai tieto, hän ei takuulla tarvitse vahvistusta miheltään. Usko pois, minulla on asiasta pitkä kokemus.
    Oluen äärellä miesporukassa on luonnollista ilmoittaa, että "hallitus antoi luvan tulla tänne" tai että "vaimo päästi minut tänään". Illan mittaan sitten yksi ja toinen lähtee ja sanoo "lupasin vaimolle tulla kymmeneksi" tai "akka käski tulla uutisille." Tätä ei kenenkään tarvitse häpeillä eikä peitellä. Jokainen ukkomies on narussa, jonka pituuden vaimo määrää. Ja jokainen mies tietää sen. Siksi mies myös harvoin tekee (todellisen) aloitteen naimisiin menosta. Kyllä sen hommat hoitavat naiset.
    Jos vaimo lähtee yksin viikoksi Kanarialle on mielestäni tyylikästä kysäistä myös miehen mielipidettä. Ei siis pyytää lupaa, vaan kysäistä tai edes ilmoittaa. Asuin kerran yhdessä naisen kanssa, joka katosi noin vain yöksi tai pariksi ilmoittelematta siitä etukäteen. Liittomme ei jostain syystä kestänyt.

    Kuvailemasi, miehestään riippuvainen naistyyppi on kuvattu hienosti Tsehovin novellissa "Kullannuppu". Jo tuolloin, sata vuotta sitten, tyyppi oli vanhentunut ja Tsehovin kuvaus on tarkoitettu pilakuvaksi. Sen sijaan monet Tsehovin toimeliaat ja omapäiset naiset, vaikkapa novellissa "Anna kaulassa" on kuvattu asiallisesti ja lämpimästi.
    Mielestäni näitä miehen kautta eläviä naisia esiintyy lähinnä vain ns. korkeissa piireissä. Vanhan miljonäärin kyljessä nököttävä entinen missi ei tee omaa uraa vaan odottaa pääsevänsä pistämään perinnön sileäksi bodattujen, coolien alfanuorukaisten kanssa. Tavallisessa, normaalissa elämässä taas tapaa (ainakin itse tapaan) koko ajan naisia, joilla on omat meiningit, tavoitteet ja urat. Neljä täysi-ikäistä tytärtäni tekevät elämäänsä omilla ehdoillaan. Niissä huusholleissa ei ukoilta lupia kysellä! Olen jopa joutunut hienovaraisesti vihjaisemaan, ettei olisi pahitteeksi ottaa puolisoaan huomioon päätöksenteossa. Näille opastuksille tyttäreni nauravat, niinkuin nyt vähäjärkiselle nauretaan. Ja sehän sopii. Olen jo pudonnut kärryiltä niin monessa asiassa, ettei yksi nauru lisää enää tee haavaa.
    Kiva, että kerroit Dysphoniastasi. Se selvittää ajankäyttösi. Tosin itsekin olen eläkkeellä, mutta en ehdi osallistua keskustelupalstojen vilskeeseen kuin joskus harvoin. Omaa blogia en edes osaisi perustaa, enkä ehtisi sitä ylläpitää.'
    Mutta heittele sinä bittiavaruuteen puheenaiheita. Juttujasi lukee mielikseen ja jatkokekustelujakin on hauska seurata. Sitä paitsi kuva leppoisista putkimiehistä oli taas nappilöytö.

    Lämpimän kevään toivotuksin
    vaari

    VastaaPoista
  29. Homo Garrulus sanoi: "Näen siksi trendit ja olen antanut monta näyttöä niistä, silloin kun mainosalalla olin. Näen trendit ja trendit ovat sellasia, että ne toistuvat uudelleen ja uudelleen ja vaikka ne sisällöltään muuttuvat niiden rytmi ei muutu."

    Eräiden muiden tavoin viehätyin tekstistäsi. Olen ollut itsekin mainosalalla ja minulla on jopa alan koulutus. Siksi juttelusi trendeistä ja tangoista on hyvin tuttua. Itsekin haistelen yhä tuulia vanhalta muistilta. Minua kiinnostavat eniten megatrendit.

    Oma veikkaukseni on, että nykyinen rosvokapitalismi on tulossa matkansa päähän. Jonkinlainen puhdasmielisyyteen nojaava megatrendi on tulossa, siitä näky jo merkkejä.
    Yhä uudelleen toistuva trendi on nuorten kapina vanhempiaan ja vallitsevaa systeemiä vastaan. Me. kuusikymmenlukulaiset juopot, pehmeitä huumeita kokeilleet, seksuaaliset varsin vapaamieliset ukot ja akat saamme pian kohdata nuorisoliikkeitä, jotka tuomitsevat juopottelun, pidättäyvät sukupuolikokeiluista ennen varmaa sitoutumista, eivät tupakoi, hakevat tyytyväisyyttä enemmän elämästä kuin rahsta, arvostavat hyvää perhe-elämää, inhoavat punkkia ja kokoomusta.
    Mitä itse arvelet? Mitä sanoo trendinenäsi näistä arveluista.

    Vaari

    VastaaPoista
  30. Vaari: minä koen, että puhut aivan oikeita asioita. Silti siinä on vain 50% totta. Koska rahalla on niin suuri voima ja tuo perääntymiseen liittyvää käyttäytymistä mistä puhut vaatii sen, että joskus on ollut rahaa se voi toimia vain näitten osalta. Kaikki ne, joiden kontolla ei ole ollutkaan rahaa eivät siis siirry suoraan tuohon kuvailemaasi maailmaan. On liian moni taho vetämässä siis yhä edelleen tuhokapitalismin suuntaan. Voidaan sanoa, että jotain muuttuu sillä trendsetterimalli joutuu siksi muuttumaan. Eivät voi enää edes tutkimuksissa luottaa siihen auktoriteetti tai statushierarkiaan mikä on tähän asti vetänyt trendejä edellä. Nyt tulee siis jokin uusi tapa asettaa edelläkävijät suhteessa perässähiihtäjiin. Sitä en osaa sanoa mitä se on, mutta tuosta minun (ja sinun) näkemyksestä tulee siis pakosta jokin muuttumaan. Samalla se kylläkin lisää vielä pitkän ajan kriminaliteettia jos valtio aikoo antaa urkkimisvapautta firmoille. Heillä on vain raha suojeltavana vaikka puhuvat tuoteuudistuksista. Jos on vain raha se on ihan sama tuleeko raha tappamisesta tai kasvattamisesta: siis näille monikansallisille mammuttifirmoille. Mutta minä toivon siksi, että älymystö ei menisi sinne töihin vaan menisi suoraan yrittäjäsektorille ja loisivat uudet klusterit, joiden takana ei olisi näitä verenimijöitä vaan ainoastaan yrittelijäitä ihmisiä kuten Adam Smith ja kapitalismin edelläkävijät sen kuvailivat. Malleja on siis monenlaista ja suomalaisille ei tapahdu mitään pahaa kunhan ovat edes toistensa avuksi eivätkä potki omiaan.

    Kiitos vaari kun kysyit tai halusit mielipiteeni. Minä olen sillä lailla miettinyt missä minun vaarini: joka ottaisi minusta vaarin.

    VastaaPoista
  31. meri, iines ja muut.

    Ei Sisyfos etsi mitään. Camus'n tulkinnan mukaan kiven vieritys vuoren huipulle on pelkkä 'ulkopuolelta' määrätty tehtävä, jonka elämä on hänelle syntymässä antanut.
    Hänellä itsellään ei ole siihen mitään valtaa - paitsi itsemurha ja kapina kohtaloaan vastaan. Camus valitsi jälkimmäisen.

    Sisyfos tietää tehtävänsä mutta hän tietää myös sen, että kivi vierii takaisin vuoren juurelle. Loputtomiin. Ei muuta.

    Camus halusi kuitenkin ajatella, että Sisyfos on onnellinen, mutta en usko, että Albert oli ihan pilkulleen tosissaan tässä toteamuksessaan.

    Kyseessä on kierkegaardilaisittain epätoivon 'glorifiointi' tai ylipäätään jonkinlainen absurdin optimismin osoitus. Tällä tavoin Sisyfos saa tavallaan myös prometheusmaisia piirteitä.

    Mutta jos Sisyfoksen kohtalosta (ikuisesta kivenpyörittämisestä) aikoo löytää jotain etsimisen iloa, niin hänelle täytyy keksiä vähintäinkin yksi kohtalotoveri.
    Ehkä Sisyfoksella on kaveri tai jopa rakastettu. Näin saadaan heti jännitystä pitkäveteiseen 'duuniin'.

    Sillä kuten Nietzsche kirjoitti, heti kun Jumala oli luonut naisen (Jumalan toinen erehdys), jotta Aatamilla ei olisi ollut niin tylsää yksinään, ikävyys katosi tykkänään - eikä se kovin helposti palaa naisen 'läsnäollessa'.

    *
    Maailmankirjallisuuden klassikkoromaanien päähenkilöt rouvat Bovary ja Anna Karenina olivat älykkäitä, viehättäviä ja radikaaleja naisia, mutta kumpikin tuhoutui halutessaan 'todellista' rakkautta (virallisen avioliiton sijaan).

    Vaikka syrjähypyt sallittiinkin porvaris- ja etenkin aatelissäädyssä tiettyyn rajaan asti, niin sen tietyn rajan ylittämisen jälkeen myös kyseessä olevien naisten kunnia oli lopullisesti mennyttä, ja vaihtoehtoina joko yleinen halveksunta tai itsemurha.

    Totta kyllä kumpikin romaani on miehen kirjoittama, ja on sanottu (myös Rouva Bovarysta, vaikka kirjan sanomaa pidettiinkin aluksi moraalittomana ja se julkaistiin vasta oikeudenkäynnin jälkeen), että niistä heijastuu oman aikansa eli 1800-luvun puolenvälin porvarillinen moraali, jonka saneli maskuliininen valta säätyhierarkoineen (ks. kuitenkin PS.)

    Tolstoi edustaa Flaubertia selvemmin sovinnaista linjaa: Annan tuho seuraa väistämättä, joskin loistavan psykologisen kuvauksen erittelemänä, hänen päättäväisestä halustaan seurata omia tunteitaan, vaikka ne johtavat uskottomuuteen.

    Ajan hammas ei näihin teoksiin pure (kuten ei antiikin tragedioihinkaan), mutta on selvää, ettei tällaisia romaaneja ole enää mahdollista kirjoittaa näinä teknologian, demokratian, liberalismin ja emansipaation aikoina, jolloin kaikki on kaupan - jopa kunnia.

    Suurta rakkautta ja uskottomuutta toki 'esiintyy' yhä vielä nykyäänkin, mutta psykoterapeutteja sekä mediahyeenoja (mikä perverssi yhteisöllisen moraalin korvike!) lukuunottamatta mikään kunniaan liittyvä kirjoittamaton laki tai kollektiivinen instanssi ei velvoita meitä ihmissuhteissamme enää yhtään mihinkään.

    Voimme tehdä omat päätöksemme ihan niinkuin meitä itseämme huvittaa. Kunnian ja moraalin välinen sidos on katkennut. Tästä seuraa, että moraali on menettänyt sisältönsä ja siitä on tullut pelkkä yksityis- ja lakiasia.

    Rouva Bovaryn ja Anna Kareninan traagiset kohtalot saavat meidät vielä samastumaan ja kokemaan heissä jotain ylevää, vaikka ihmettelemmekin, että joskus yhteiskunta on voinut olla noin 'taantumuksellinen' ja naisia alistava.

    Mutta kolmannen traagisen naisen - Antigonen - motiivi menee ilmeisesti jo yli ymmärryksemme: miten ihmeessä joku voi kuolla veljensä kunnian takia?

    Tähän kohtaan pitää lisätä, että Antigoneen tragedia on ikäänkuin kreikkalainen versio muutama sata vuotta myöhemmin tapahtuvasta Jeesus Nasaretilaisen kohtalosta.

    Toisaalta tragediat ylipäätään ja osaltaan ikäänkuin valmistivat tietä kristilliselle pelastusnäytelmälle, jossa itse Jumala kuolee ihmisen kunnian tähden.

    Niinpä - me emme enää ymmärrä sankaruudesta ja kunniasta muuta kuin sen, minkä urheilukanavat sekä typerät idols- ja tosi-tv-ohjelmat meille näyttävät eli selkokielellä: emme mitään!

    PS.
    'Romaani on malliesimerkki realismista. Flaubert ei kommentoi suoraan Emma Bovaryn moraalia ja välttää tämän aviorikosten tuomitsemista. Tästä jotkut aikalaiset päättelivät Flaubertin ihannoivan aviorikoksia, mikä johti skandaaliin.

    Realismin ja romantiikan vastakkainasettelu näkyy romaanissa selvästi, kun Emman idealistiset haaveet asetetaan todellisuutta vasten. Romaani onkin usein nähty romanttisen haihattelun kritiikkinä. Kuitenkin Flaubertin lausuma "Emma Bovary, c'est moi" ("Minä olen Emma Bovary") mutkistaa tätä tulkintaa.'
    (wikipedia)´

    VastaaPoista
  32. Edellinen kommenttini on päremuodossaan hieman laajempi.

    VastaaPoista
  33. Vaarille sen verran, että kyllä minä liikun aivan tavallisissa piireissä, maaseutukaupungeissa ja maaseudulla, missä suurin osa suomalaisista asuu. Urbaanin city-ihmisen tavat ovat vieraita, joten jos orjasieluisuudesta vapaat naiset ovat siellä, en vain ole heitä tavannut. Poikkeuksia aina tietenkin maaseutumiljöössäkin on, mutta heistä en puhu nyt.

    Tarkoitan orjasieluisuudella muutakin kuin puhetta, sanomista, selkeää mukautumista miehen tahtoon. Orjasieluisuutta on mm. alistuminen seksistiseen pukeutumiskulttuuriin. Seksistinen niukka ja piukka asu ei lämmitä naista, ei ole mukavan väljä päällä, piikkikorot vääntävät jalan kaaren luonnottomaan asentoon ja aiheuttavat vaivaisenluita ja liikavarpaita, joita korkokenkien käyttäjillä tunnetusti onkin. Lisäksi piikit kantapäiden alla ja varpaat sullottuina piikkikärkeen aiheuttavat selkävaivoja, polvien lonksumista ja huonoryhtisyyttä. Kaikkien piikkikorkojen puolustajien kannattaa palauttaa mieleensä pilasketsit miehestä piikkikoroissa - miten naurettavaa ja luonnotonta! Yhtä luonnotonta se on naisella. Nainen vaan on pakottautunut omaksumaan korot samoin kuin pienet kiinalaistytöt ovat kasvaneet typistettyjen jalkojensa kanssa.

    Suuri määrä orjasieluisia naisia, aivan pikkutyttöjä myöten, pitää tällaista pukeutumista naisellisena ja trendikkäänä, äidit ostavat tytöilleen napapaitoja ja tiukkoja housuja ja pikkiriikkisiä paljastavia tiukkistoppeja. Kaikki tämä siksi, että miehen tiedetään pitävän siitä, että nainen antaa fyysisiä pukeutumissignaaleja siitä, että hänellä on pimpsa ja tissit.

    Kuitenkin nainen ärtyy, kun mies katsoo silmien sijasta tissejä ja tahtoo hipelöidä pakaroita. Kaikki ei ole siis kunnossa, kun signaali ei vastaakaan annettua merkkiä! Tätä mm. on orjasieluisuus.

    Vaari, ei tässä bloggaamisessa ole kyse ajankäytöstäni. En siis tapa bloggaamisella aikaa, sillä minä en pitkästy koskaan, minulla on aina mielenkiinnon kohteita, useitakin samanaikaisesti vireillä.

    Kirjoittaminen on aina liittynyt työhöni ja se on aina ollut tapani ilmaista itseäni. Miksi siis en kirjoittaisi edelleen, etenkin kun pitkät puheet ovat nyt hankalia, ja minussa asuu edelleen vaikuttamisen ja osallistumisen halu, halua oppia muilta lisää, halu tavata kiinnostavia persoonallisuuksia ja tutustua heidän ajatusmaailmaansa.

    En ole koskaan tuhlannut energiaani kodin jynssäykseen tai arkiaskareisiin. Oikeastaan olen sitä tyyppiä, jolla pitäisi olla pari palvelijaa hoitaman kaikki käytännön askareet, jotta voisin keskittyä kiinnostavampiin asioihin. Mietiskelykin on mukavampaa kuin puunaus, jynssö ja tamppuu. Mieluummin pölyä sängyn alla kuin aivoissa.

    VastaaPoista
  34. RR,

    mutta mitä sinä itse ajattelet Sisyfoksen kivestä? Nyt siteerasit Camus'tä. Ei sillä ole mitään väliä, mitä joku muu on sanonut kiven vierittämisestä, se on vain yksi tulkinta, yksi ajatus muiden joukossa.

    Sitä paitsi Camus'n ajatus tuntuu vähän ummehtuneelta, ja tuo mieleen antiikin draamojen mahtipontiset tulkinnat kaiken yllä leijuvasta ihmisen kohtalosta.

    Minusta merin idea oli raikkaasti ajateltu, ei yksistään siitä syystä, että se vastaa omaa ajatteluani. Sisyfoksen voi siis hyvin ajatella uudelleen, soveltaen nykyisen tietämyksen ja ihmiskäsityksen varaan.

    Ihmisen elämähän koostuu siitä harhaluulosta, että muutos on mahdollinen ja että elämässä mennään eteenpäin. Oikeasti ihminen meneekin koko ajan taaksepäin, tai kiertää ympyrän, sillä kuolemassaan ihminen kohtaa uudelleen syntymänsä, kaari umpeutuu. Kiven on siis vierittävä aina alas, sillä mikään ei pysy, muutos ei ole mahdollinen, kaikki kertautuu ja palaa takaisin.

    VastaaPoista
  35. RR: Jos Sisyfos viittaa sisuun (ks. wiki) niin voimme uskoa, että Kalevalalla on kytköksiä kreikkalaiseen mytologiaan. Itse uskon tiettyjen piirteiden olevan yllättävän samanlaisia ja sen, että Suomi ja Sisilia toimii samoilla spekseillä (ihmisten alistamisessa on samat piirteet).

    VastaaPoista
  36. iines

    Minä ajattelen Sisyfoksesta juuri niinkuin Camus, enkä oleta, että hänen metatulkintaansa tästä myytistä on juurikaan periaatteellista lisättävää.

    Ja jos on, niin silloin luodaan jo uutta myyttiä, mikä on asia erikseen.

    *
    Pitääkö tässä nyt meikäläisen lisätä varta vasten teikäläiselle jokaiseen kommenttiin osio: mitä mieltä minä olen?

    Sinulla on täällä pilvin pimein kommentaattoreita, jotka kirjoittavat sinulle ´omia mielipiteitään'? - eikö se riitä? Kai minä mukaan mahdun sitaatteinenikin - ja jos en, niin olkoon sitten...

    Sitäpaitsi nämä 'sitaattini' ovat samalla omia kommenttejani asiasta, joten tulkintasi on sikälikin outo.

    *
    HG

    Olen kuullut tuosta Sisyfoksen ja sisun 'sukulaisuudesta', mutta eikös siinä ole kyse vain sattumanvaraisesta foneettisesta yhteydestä, joskin sisukashan se Sisyfos toki on?

    Suomi, Sisilia, samat speksit - hehheh - keksi lisää...

    VastaaPoista
  37. Lue RR prometeus & mytologiaa tarkemmin ensin

    VastaaPoista
  38. Sisu-sanalla ja Sisyfoksella ei ole etymologista yhteyttä, sillä sisu on vanha johdos sananvartalosta sisä, jolla puolestaan on yhtäläisyyksiä useisiin sukukieliimme. Luonnetta merkitsemään sana kehittyi kuitenkin vain suomessa, ja sittemmin myös karjalassa. (Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja 2004)

    HG, olihan Lönnrot hyvin perillä kreikkalaisesta mytologiasta, joten ilman muuta yhtäläisyyksiä on. Mm. luomismyyttien yhtäläisyys, Orfeuksen lumoava lyyransoitto jne. Tässä vaikuttaa kuitenkin mielestäni ennen kaikkea kaikkien maailmantarinoiden arkkityyppisyys ja yhteinen myyttinen pohja - tuskin löytyy aivan itsenäistä eeposta tai tarustoa, josta ei löytyisi yhtäläisyyksiä muiden kansojen taruaarteisiin ja runoihin. Ihminen kun on kaikkialla sama, saman auringon ja kuun alla täällä on aina oltu.

    Itseäni eivät siis hämmästytä yhtäläisyydet, vaan uskon, että kaikki toistuu eri kansoilla ja eri aikoina jokseenkin samanlaisesti joskin huomattavastikin erilaisin variaatioin - ajallinen ja paikallinen konteksti on suola ja pippuri, joka voi maustaa keitoksen jopa ei-tunnistettavaksi, vaikka se ydin olisi arkkityyppistä pääomaa.

    RR, saat sinä viitata Camus'hun. Minua vain aina kiinnostaa se, mihin tulokseen ihminen itse on tullut, joten jos tuo oli sinun ajatusprosessisi tulos, niin olisit voinut sanoa, että minusta Sisyfos jne.. Miksi ratsastaa Camus'lla?

    En tahdo loukata sinua, RR, mutta juuri sillä, että puhumme omista ajatuksistamme, vältämme metakeskustelun. Ei ole muuta keinoa. Silti sitaattisi ovat kullanarvoisia, ja luen ne kyllä aina, vaikka jokainen sitaatti etäännyttää lukijan kirjoittajasta ja jopa asiasta.

    VastaaPoista
  39. HG kirjoitti

    'Lue RR prometeus & mytologiaa tarkemmin ensin'

    Lue itse...kyllä mulla mytologiasta kirjoja löytyy.

    VastaaPoista
  40. iines

    'En tahdo loukata sinua, RR, mutta juuri sillä, että puhumme omista ajatuksistamme, vältämme metakeskustelun. Ei ole muuta keinoa. Silti sitaattisi ovat kullanarvoisia, ja luen ne kyllä aina, vaikka jokainen sitaatti etäännyttää lukijan kirjoittajasta ja jopa asiasta.'

    Sama vanha virsi taas. Ei voi kuin kysyä pahamaineisesti: mitä sinä oikein haluat?

    Sitäpaitsi nimenomaan metakeskustelu on älyllisesti kaikkein vaativin ja syvällisin intellektuaalisen keskustelun taso.

    Juuri metakeskustelussa koodataan se, mitä yksittäiset mielipiteet lopulta ilmentävät ja ilmaisevat.

    Metaforisesti ilmaisten: ilman metakeskustelua pizza on pelkkä sotku keittiön pöydällä...

    VastaaPoista
  41. En minä halua määrätä näitä keskusteluja, RR, sillä osaan kyllä olla kiitollinen kaikista kommenteista, myös siteerauksista ja viittauksista, toki. Saahan niistä aina vinkkejä ja löytää uusia näkökulmia.

    Minä vaan tahdon aina päästä lähelle kommentoijiakin, ja parhaiten lähietäisyydelle pääsee, kun puhutaan omista ajatuksista. Arvostan siis omaa polkua, omaa hoksaamista, omaa löytämistä, intuitiota.

    VastaaPoista
  42. RR: Siksi juuri pyysinkin sillä minä voin etsiä käsiin mytologiakirjan (ei ole omani) jossa tämä yhteys mietitään (sisilia ja sisu: kalevalasta siis on kyse).

    VastaaPoista
  43. Iines: "On kuitenkin tilanteita, joissa me-muotoa käytetään laajennettuna minä-muotona, joka samalla sulkee kuulijan me-piirin ulkopuolelle. "

    On varmasti sellaisiakin, mutta itse olen törmännyt siihen, että jos ja kun pitäisi kertoa jollekin henkilölle jutusta, jonka minä ja joku toinen tyyppi olemme tehneet, me-muoto voi aiheuttaa hankaluuksia. Koska tavallaan se pelkkä "me" sulkee siinä tilanteessa myös kuulijan mukaan (muistatko, kun puhuin, että me ollaan menossa sinne ravintolaan? - no, nyt me käytiin siellä - ai, siis minä ja mun mies). Suomen kieleen tarvittaisiin jokin muoto, jolla voitaisiin kahdenkeskisessä keskustelussa viitata monikon ensimmäiseen persoonaan niin, että keskustelun toinen osapuoli, kuulija, luettaisiin selkeästi ulos siitä. Tapauksissa, joita sinä tarkoitat, kyse on oletettavasti tulkinnan ja asiayhteyden kautta tulevasta selvyydestä, että kuulija ei ole osallinen "meistä".

    Minä siis käytän tosiaan me-sanaa tuolla lailla "parisuhdehenkisesti", kuten asian ilmaiset, mutta kun se ei rajoitu vain parisuhteeseen vaan kaikkeen, jonka teen ihmisten kanssa ja sitten kerron jollekulle, joka ei ollut osallisena siinä tilanteessa X. Kyllähän sen voi pitemmälti selittää, että minä ja tahot X, Z ja Y olimme puuhaamassa jotain, mitä lie, mutta olisi kyllä kiva, jos olisi olemassa valmiiksi joku pronomini, joka lukisi automaattisesti kuulijan ulos. :D

    Tuo me-ongelma ei siis välttämättä liity suoraan parisuhdesymbioosiin.

    Mitä tulee luvan kysymiseen, on mies minultakin kysynyt lupia lähteä baariin tai matkalle. Lähinnä ne ovat sellaisia muodollisuuksia, joihin odotetaan myöntävää vastausta - jos tulisi kieltävä vastaus, se hyväksyttäisiin vasta pätevien perustelujen myötä, ei suinkaan automaattisesti. Koen itse ne enemmän jonkinnäköisenä toisen huomioimisena, että ikään kuin annetaan toiselle vähän pelivaraa vaikuttaa omiin menoihin eikä vain paukauteta, että menenpä nyt baariin (etkä voi sille mitään). Toki kukin pariskunta voi keskenään päättää sopivista menettelyistä, mutta jos ei tunne tarkkaan jonkun parin kommunikoinnin tapoja ja merkityksiä, ei aina kannata tehdä olettamuksia omien kokemustensa pohjalta. "Luvan" kysyminen onkin siis varsinaisesti toisen mielipiteen kysymistä. Tässä kohtaa komppaan vaaria.

    Sen sijaan...

    Vaari: "Oluen äärellä miesporukassa on luonnollista ilmoittaa, että "hallitus antoi luvan tulla tänne" tai että "vaimo päästi minut tänään". Illan mittaan sitten yksi ja toinen lähtee ja sanoo "lupasin vaimolle tulla kymmeneksi" tai "akka käski tulla uutisille." Tätä ei kenenkään tarvitse häpeillä eikä peitellä. "

    OSassa tilanteita varmasti näin, mutta toisinaan miehet käyttävät puolisoitaan myös tekosyynä häipyä, vaikka puoliso ei olisi millään lailla edes vihjannut saati toivonut tai jopa määrännyt jotain tiettyä kotiintuloaikaa. Miehelle vain on helpompaa sanoa, että "akka käski tulla kotiin uutisille" kuin sanoa, että "mua ei nyt enää huvita, lähdenpä kotio tästä". Jälkimmäisen kohdalla kaveriporukmka todennäköisesti alkaisi jankata vastaan, edellisen kohdalla heikommin, vaikka sitäkin esiintynee.

    "Kuitenkin nainen ärtyy, kun mies katsoo silmien sijasta tissejä ja tahtoo hipelöidä pakaroita. Kaikki ei ole siis kunnossa, kun signaali ei vastaakaan annettua merkkiä! Tätä mm. on orjasieluisuus. "

    Jos orjasieluisuutta on toisen sukupuolen miellyttäminen, kutsu sitten orjasieluksi. Enimmäkseen talsin ihan tavisvaatteissa, mutta esimerkiksi baariin miehen kanssa mennessäni tälläydyn nimenomaan parjattuihin korkeakorkoisiin kenkiin ja piukkaan mekkoon. Enkä edes ole huolissani jaloistani, ei niitä korkokenkiä niin usein tule käytettyä! :)

    Enkä itse ymmärrä, mitä pahaa on korostaa sukupuolisia ominaisuuksia varsinkin, jos etsii kumppania. Yhtä lailla miehet tekevät niin - kutsutaanko näitä miehiä sitten myös orjasieluiksi?

    Niin, ja mitä tulee vääriin signaaleihin, jos olen tälläytynyt ja keskustelukumppanini katse eksyilee rintoihini, en ärry enkä valita. Sehän se minun signaalini on, miksi siis kitisisin? Sen sijaan jos se tekee niin minun ollessani homssuvaatteissani, saatan ärtyä, mutta harvoinpa niin käy. ;)

    VastaaPoista
  44. Arawn sanoi: "...mutta toisinaan miehet käyttävät puolisoitaan myös tekosyynä häipyä, vaikka puoliso ei olisi millään lailla edes vihjannut saati toivonut tai jopa määrännyt jotain tiettyä kotiintuloaikaa."

    Heh! Olet tarkkasilmäinen ja -korvainen. Monen monet kerrat olen itsekin sanonut, että "nyt pojat, multa loppuu iltaloma", kun kännipäiden jankutus alkaa ottaa kaaliin. Olisi epäkohteliasta ilmoittaa, että ei jaksa enää tässä porukassa, mutta vetoaminen vaimoon pelastaa omat kasvot. Tietysti tämä on väärin vaimoa kohtaan, mutta eipä hän joudu asiasta kärsimäänkään.

    Vaari

    VastaaPoista
  45. Vaari: "Tietysti tämä on väärin vaimoa kohtaan, mutta eipä hän joudu asiasta kärsimäänkään."

    Joskus joutuu. Urbaanit legendat kertovat naisista, joille heidän miehensä kaverit ovat tulleet valittamaan, että miksi akka on niin ilkeä, ettei päästä miestään ulos rentoutumaan. Ja nainen on puhtaana kysymysmerkkinä, kun hän ei ole koskaan miestään kieltänyt menemästä...

    No, kärsimys ei ole suuri, mutta vähän ehkä ottaisi päähän, jos tuon tilanteen kohtaisin.

    VastaaPoista
  46. Arawn, lisään tuohon seksistiseen pukeutumiseen vielä sen maininnan, minkä olen usein sanonut, että ellei seksistinen pukeutuminen anna, mitä lupaa, pukeutuminen on mielestäni katteetonta ja orjasieluisuutta. Jos annetaan selvää seksuaalista signaalia, se tulee myös lunastaa.

    Miksi nainen paljastaa puolet tisseistään miehelle/miehille, jos ei anna hipelöidä itseään? Tai miksi nainen pukeutuu vesirajaan asti ja piikkikorkoihin, ja keikuttaa lanteitaan, jos lyö miestä näpeille?

    Ei eläinmaailmassakaan jätetä soidintanssia kesken.

    Jos haluaa olla rauhassa, miksi sitten ei pukeudu asiallisesti. Huom., en puhu nyt baarijutuista.

    VastaaPoista
  47. Iines,
    Koetin mennä läpi 1.Iineksen, mutta en löytänyt juttua "Dysphonia spasmodica."

    Paljon kiintoisaa kuitenkin.
    Voisitko panna linkin tms. kyseiseen postaukseen.

    VastaaPoista
  48. Anteeksi! Virhe oli minun. Juttu onkin nimittäin tässä kakkosblogissani.

    VastaaPoista
  49. Iines, en oikein ymmärrä logiikkaasi. Et kai sentään voi väittää toisten ihmisten puolesta, että heillä on tietynlaisia velvollisuuksia tai että he ovat tehneet lupauksia?

    Käsityksesi "kesken jäävästä soidintanssista" viittaa mielestäni varsin yhdyntäkeskeiseen käsitykseen seksistä ja seksuaalisuudesta, mikäli naisen tietynlainen pukeutuminen johtaa velvollisuuteen (tai edes haluun) "antaa" pimpsaa. Suhtaudutko samalla tavoin miehiin, jotka korostavat sukupuolisia merkkejään? Onko munan antamisen paikka, jos ylävartalon lihakset kiiltelevät ja pylly on sullottu piukkoihin farkkuihin?

    Kenelläkään ei ole oikeutta kajota ruumiilliseen koskemattomuuteeni, vaikka kävelisin alasti kadulla. En tietenkään väitä, että hyväksyisit väkivaltaisen käyttäytymisen, mutta väitteesi seksuaalisten signaalien lunastamisesta ei eroa juurikaan logiikaltaan raiskattujen naisten vastuuttamisesta "seksikkäästä" pukeutumisesta. Vaikka esimerkiksi flirttaillessa annetaan tietynlaisia signaaleja, se ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi "lunastettava" mitään.

    Kirjoitat, että "jos haluaa olla rauhassa, miksi sitten ei pukeudu asiallisesti". Kuten kirjoitin taannoisessa blogimerkinnässäni, olen joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi riippumatta pukeutumiseni asiallisuudesta tai peittävyydestä.

    Pukeudun toisinaan "seksikkäästi": pidän esimerkiksi avarista kaula-aukoista. Mielestäni minulla on kauniit rinnat ja näytän viehättävältä, jos korostan niitä. Silkaksi miesten miellyttäjäksi minua tuskin voidaan syyttää, koska olen seksuaalisesti viehtynyt sekä naisista että miehistä. En ylipäätään ymmärrä sitä, mitä syyttämistä siinä on, jos haluaa näyttää jonkun silmissä viehättävältä. Flirtti, leikki ja seksuaalinen jännite ovat varmasti joskus läsnä pukeutumisessani, ja minusta se on hauskaa. Minä määrittelen kuitenkin itse omat rajani ja sen, milloin haluan kosketusta tai seksiä tai mitä tahansa. Se, että pidän tisseistäni, ei tee minusta kenenkään orjaa.

    Kirjoitit joskus aiemmin, että vain naisilla näyttää olevan halu korostaa sukupuolisia merkkejään. Olen täysin päinvastaista mieltä, tunnenhan paljon myös "turhamaisia" miehiä, jotka haluavat olla kauniita. Kauneusihanteita voi ja saa kritisoida, kuten olen itsekin toisinaan tehnyt. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että ihmiset saavat tehdä omilla ruumiillaan mitä haluavat.

    VastaaPoista
  50. Siren,

    ymmärrän kysymyksesi ja sen, että rinnastat soidintanssimetaforani siihen, kun naista syytetään raiskaukseen provosoinnista.

    Ensinnäkään, en tietenkään hyväksy raiskausta sen vuoksi, että pukeutuu itsensa paljastavasti. Toisekseen, raiskaus ei ole missään oloissa hyväksyttävää, koska se on väkivaltaa ja pahoinpitelyä. Minuunkin on kohdistunut poliisitutkintaan ja rangaistukseen johtanut raiskausyritys, joka ei johtunut pukeutumisestani - kimppuuni vain hyökättiin ja minut raahattiin metsikön reunaan, bussipykäkiltä poistuessani. Tulkitsin niin, että syyksi riitti tavallinen ystävällinen hymyily ja vastaaminen miehelle, joka kysyi jotain. Tämän jälkeen meikäläistä vietiin, vaikka olin kaulaan asti napitettu.

    Olen halunnut omilla kärkevillä kommenteillani herätellä keskustelua naisten orjasieluisuudesta, sillä paljastava pukeutuminen ei ole luonnollista sen vuoksi, että se on kiistatta usein epämukavaa. Kuitenkin nainen alistuu tähän epämukavuuteen, mihin mies ei koskaan alistuisi. Mies ei käyttäisi kireitä korkokenkiä, ei luonnottomia rautalangalla kaarituettuja liivejä, push upeja, eikä mies paljastele yläpäätäänkään Suomen oloissa kuin helteillä tai lomamatkalla.

    Ei jalkaa ole luotu seisomaan koturneilla, eikä paksuja ja lyhyitä suomalaisvarpaita ei ole luotu limitettäväksi luonnottomiin piikkikärkiin, eikä naisen rintoja ole luotu sojottamaan ylöspäin, vaan alaspäin.

    Perseen ei kuulu tököttää pystyssä, vaan myös pakarat kuluvat maan vetovoiman piiriin. Intiimejä paikkoja ei myöskään ole tarkoitettu silmän korkeudelle tai siis katsottavaksi tai haisteltaviksi, kuten ei sierainaukkoakaan tursoteta esille eikä korvakäytävää, eikä kainalokarvoja korosteta rei'illä kainaloaukossa.

    Minusta siis naisen pukeutuminen ulokkeita teennäisesti korostaviin vermeisiin ja jalkaholvia nostavaan korkosysteemiin keskellä kirkasta työpäivää on naiselta turha uhraus ei minkään vuoksi. Lisäksi se on väärentämistä, sillä naisen vartalo muokkautuu näissä varusteissa erilaiseksi mitä se on, persoonattoman standardi-ihanteen mukaiseksi. Miksi tätä tulisi ymmärtää?

    Baari- ja juhlavarustus on asia erikseen, kuten olen sanonut. Siellä ollaan avoimesti soitimella, ja silloin minusta saalistusvarustuksessa ei ole mitään ristiriitaista - epämukavuutta vain ja todellisuuden väärentämistä.

    Olen aiemmissa kirjoituksissani kysynyt, miksi nainen pukeutuu korostetun paljastavasti, jos hänellä ei ole tarkoitus vietellä miestä/miehiä. Toistan: miksi? Mitä iloa nainen saa siitä, että mies kuin mies katsoo tissiä ja peppua, jos tarkoitus ei ole harjoittaa iloista sukupuoliyhdyntää? Miksi nainen on ainoa nisäkäs, joka keskeyttää soidintanssin närkästyneesti? Minusta tässä on jotain peräti kieroa.

    Jos minä vetäisin ylleni kireän roiskeläppämekon ja spagettiolkaimisen topin + metallikorkoiset piikkarit ja sukat sukkanauhoineen, tahtoisin totisesti seksiä enkä pelkkiä katseita. Vai menisinkö kotiin masturboimaan katseita muistellen? Tässäkö se ydin onkin: pihtarinaiset paljastelevat itseään katseiden ja ihailun toivossa, koska pelkäävät oikeaa seksiä?

    Pidän siis naisten kitinää miesten tissituijottelusta tekopyhänä narinana, jos nainen itse provosoi pukeutumisellaan miestä. Jokainen mies kiihottuu paljaasta pinnasta ja armeliaasta tissivaosta, vaikka se kuuluisi harmaalle kirjastohiirulaiselle tai ylikypsälle hutsakolle.

    VastaaPoista
  51. Iines: "Kuitenkin nainen alistuu tähän epämukavuuteen, mihin mies ei koskaan alistuisi. Mies ei käyttäisi kireitä korkokenkiä, ei luonnottomia rautalangalla kaarituettuja liivejä, push upeja, eikä mies paljastele yläpäätäänkään Suomen oloissa kuin helteillä tai lomamatkalla. "

    Kannattaa hiukan tutustua myös historiaan ja muihin kulttuureihin, jos tahtoo tällaisia väitteitä esittää. Miehet ovat kyllä tehneet ulkonäöllisesti kaikkea epämukavaa, sekä Euroopassa aiemmin että muualla jopa nykyäänkin. Euroopassa esimerkiksi miehet ovat käyttäneet korkokenkiä, erittäin epämukavia hovikenkiä (kun ei ollut vielä keksitty, että jalat ovat "eri paria"), valtaisia peruukkeja, litroittain hajuvesiä, topanneet pohkeitaan, rintakehäänsä ja muita ruumiin osiaan, käyttäneet korsettia (eräs Rooman keisareistakin käyttä varhaista, korsettimaista vaatetta) jne. Muissa kulttuureissa on harrastettu esimerkiksi runsaasti lävistämistä, suuria tatuointeja tai jopa erikoisen näköisiä ympärileikkauksia, joissa esimerkiksi penis halkaistaan alapuolelta virtsaputkeen asti.

    Kuitenkin se syy, miksi juuri naiset lähes tulkoon kaikkialla aivan erityisesti korostavat ulkonäöllisiä avujaan, on se, että parinvalinnassa naisen ulkonäkö on miehille erittäin tärkeä kriteesi. Sen sijaan miehen ulkonäkö on naisille vähemmän merkitsevä kuin esimerkiksi miehen sosiaalinen asema tai varakkuus. Ja nämä ovat siis keskimääräisiä yleistyksiä, jotka eivät mitenkään merkitse sitä, etteivätkö ihmiset yksilötasolla voisi preferoida eri juttuja.

    "Pidän siis naisten kitinää miesten tissituijottelusta tekopyhänä narinana, jos nainen itse provosoi pukeutumisellaan miestä. "

    Tuijottelusta ehkä, mutta mielestäni ei ole tekopyhää narista koskettelusta. Kauniskaan ulkokuori ei anna lupaa kosketukseen, se lupa täytyy hakea sanallisesti tai hyvin selkeän, intiimin elekielen kautta.

    "Jos minä vetäisin ylleni kireän roiskeläppämekon ja spagettiolkaimisen topin + metallikorkoiset piikkarit ja sukat sukkanauhoineen, tahtoisin totisesti seksiä enkä pelkkiä katseita. Vai menisinkö kotiin masturboimaan katseita muistellen? Tässäkö se ydin onkin: pihtarinaiset paljastelevat itseään katseiden ja ihailun toivossa, koska pelkäävät oikeaa seksiä?"

    Koska sinä et ymmärrä etkä tekisi, sen on oltava jotain kieroa ja kyseessä ovatkin pihtarinaiset, jotka pelkäävät oikeaa seksiä?...

    Jos ihmiset tekevät asioita eri tavalla kuin sinä etkä ymmärrä, onko kyse automaagisesti negatiivisista jutuista?

    Mietinpä muuten sitäkin, että mitäs, jos menen puolisoni kanssa baariin - onko minun pukeuduttava siveästi napit kaulaan asti vai voinko viehkoilla seksikkäästi?

    VastaaPoista
  52. Arawn,

    on turhaa verrata muinaisten hovien miesten korkokenkien käyttöä nykynaisen piikkikorkokenkien käyttöön. Nykyajan korot ovat ensinnäkin kapeammat ja korkeammat, piikit kantapään alla. Muinaismiesten korot olivat paksummat ja ihan kohtuulliset.

    Asiat ovat lisäksi eri suhteutuspohjalla, kun rinnastaa muinaistietämyksen nykytietämykseen. Nykyään tiedetään piikkikorkokenkien aiheuttavan kiistatonta haittaa selälle ja jaloille. Paljon piikkikorkokenkiä käyttävien naisten varpaat ovat usein vääntyneet vaivaisenluuasteelle ja jaloissa on hyvin yleisesti känsiä ja kovettumia. Silti nainen valitsee ja kärsii nämä vaivat itsestäänselvästi. Haastattelepa jotakuta jalkahoitajaa tai sairaanhoitajaa, joilla on tämän alan erikoistietoa.

    Lisäksi tuo muinainen miesten korsettien käyttö ei koskenut valtaosaa miehistä, se ei ollut siis tavallisen ihmisen tapa, vaan historiaan säilötty muukin pukeutumistieto on ennen kaikkea ylimysten, hovien, sotilaiden, aatelisten ja yleensä vauraiden ihmisten muotia. Suurin osa ihmisistä oli kuitenkin tavallista kansaa, pikkuporvaristoa ja talonpoikia ja maattomia ja teollistumisen aikoihin työläisiä.

    Nämä varhaiskantaisetn kansojen lävistämiset liittyivätmuuten usein muuhun kuin haluun herättää vastakkaisen sukupuolen huomio, Arawn. Monella rei'ityksellä on uskonnollista taustaa, samoin muuhun kulttuuriin liittyvää funktiota. Samoin miesten peruukkien käyttö on ollut usein miesten keskinäistä vallanselvittelyä, ei naaraan vuoksi. Naaraan saantia on useimmissa kulttuuriessa eri aikoina pidetty miehelle selviönä, joten miehen höyhentelyn alkuperä liittyy useimmiten muihin seikkoihin kuin sukupuoliseen naisen miellyttämishaluun.

    Esimerkiksi metsästysonnen vuoksi tehtiin monenlaisia temppuja ja maalattiin ihoa tuskallisilla menetelmillä - tätä ei tehty naisten vuoksi.

    - Pitäisi siis eritellä hieman tarkemmin, mitkä noista mainitsemistasi toimenpiteistä tehtiin vastakkaisen sukupuolen halujen lisäämiseksi. Osa tietenkin on tehty, sitä en kiistäkään, mutta useimmat verenvuodatukset ja muut tuskalliset riitit on tehty maagisessa mieless - siis uskonnollisessa - tuonpuoleista elämää varmistamaan tai ravinnonsaantia turvaamaan tai sitten jumalia/henkiä lepyttämään.

    Eikö tämän rinnastuksesi tee perin omituiseksi muuten se, että tällainen samantyylinen rituaalinomainen itsekidutus olisi vieläkin voimassa, vaikka ihminen tietää paljon ja on käynyt kuussa jne.? Voidaan kai kysyä, onko ihminen edennyt yhtään varhaiskulttuurfeista nykyaikaan tultaessa tämän tietonsa kanssa?

    Arawn, lopuksi, en tiedä uskonko tuohon, että miehille on parinvalinnassa naisen ulkonäkö tärkeämpi kriteeri kuin naiselle miehen Olen nimittäin huomaavinani itse niin, että todella hyvännäköisillä miehillä on usein aika vaatimattoman ja tavallisen näköinen vaimo rinnallaan. Ja vastaavasti, oikein kauniilla naisilla on harvoin tosi komeaa miestä. Kyllä uskon niin, että valinnat tehdään vallan muitten seikkojen kuin ulkonäön perusteella.

    Arawn, lue mitä juuri sanoin tuosta baaripukeutumisesta. Vaahtoat nyt niin sokeasti, että näkösi sumentuu. :)

    VastaaPoista
  53. Iines: "on turhaa verrata muinaisten hovien miesten korkokenkien käyttöä nykynaisen piikkikorkokenkien käyttöön. Nykyajan korot ovat ensinnäkin kapeammat ja korkeammat, piikit kantapään alla. Muinaismiesten korot olivat paksummat ja ihan kohtuulliset."

    Totta, mutta piikkarit eivät ole ainoa korkovaihtoehto nykyäänkään. Eivät kaikki korkokenkiä käyttävät naiset käytä piikkikorkoja. Ja silloinkin, jos ja kun käyttävät, ne voivat olla ihan maltillisen korkuiset.

    Ääritapaushan tässä oli se kiinalaisnaisten tapa sitoa jalkansa. Se on jo aika uh-huh.

    "Paljon piikkikorkokenkiä käyttävien naisten varpaat ovat usein vääntyneet vaivaisenluuasteelle ja jaloissa on hyvin yleisesti känsiä ja kovettumia."

    Olen jotenkin kuvitellut, että vaivaisenluun kannalta olennaista on kengän muoto eikä niinkään korko tai sen korkeus. Ts. ahtamalla jatkuvasti jalkansa kärkestä ihan liian kapoisiin ja teräviin kenkiin, tulos olisi mainitun jalkainen.

    "Lisäksi tuo muinainen miesten korsettien käyttö ei koskenut valtaosaa miehistä, se ei ollut siis tavallisen ihmisen tapa, vaan historiaan säilötty muukin pukeutumistieto on ennen kaikkea ylimysten, hovien, sotilaiden, aatelisten ja yleensä vauraiden ihmisten muotia. Suurin osa ihmisistä oli kuitenkin tavallista kansaa, pikkuporvaristoa ja talonpoikia ja maattomia ja teollistumisen aikoihin työläisiä."

    Ei tietenkään - kuten nykyäänkään piikkareitten käyttö ei koske kaikkia naisia. Eikä aiemmin koskenut esimerkiksi korsettien käyttökään. Yleensä raisuimpia tapoja kaunistautua käyttävät myös ne varakkaimmat, esim. kauneusleikkauksia. Eihän taviksilla ole varaa.

    "Nämä varhaiskantaisetn kansojen lävistämiset liittyivätmuuten usein muuhun kuin haluun herättää vastakkaisen sukupuolen huomio, Arawn. Monella rei'ityksellä on uskonnollista taustaa, samoin muuhun kulttuuriin liittyvää funktiota. Samoin miesten peruukkien käyttö on ollut usein miesten keskinäistä vallanselvittelyä, ei naaraan vuoksi. Naaraan saantia on useimmissa kulttuuriessa eri aikoina pidetty miehelle selviönä, joten miehen höyhentelyn alkuperä liittyy useimmiten muihin seikkoihin kuin sukupuoliseen naisen miellyttämishaluun."

    En olisi samaa mieltä. Eittämättä esim. lävistämisellä on voinut olla uskonnollisia funktioita, mutta ei se poista sitä, etteikö niillä olisi voinut olla _myös_ kumppania houkutteleva funktio. Monilla asioilla ei ole vain yhtä tarkoitusperää.

    Miesten tapa houkutella naarasta ON nimenomaan keskinäinen kilpailu, jossa parhaat yksilöt saavat eniten naaraita.

    "Esimerkiksi metsästysonnen vuoksi tehtiin monenlaisia temppuja ja maalattiin ihoa tuskallisilla menetelmillä - tätä ei tehty naisten vuoksi."

    Tuota tuota... miksiköhän sitä metsästysonnea tavoiteltiin? Koska parhaat metsästäjät saivat eniten naisia ja parhaat naiset. :)

    "Eikö tämän rinnastuksesi tee perin omituiseksi muuten se, että tällainen samantyylinen rituaalinomainen itsekidutus olisi vieläkin voimassa, vaikka ihminen tietää paljon ja on käynyt kuussa jne.? Voidaan kai kysyä, onko ihminen edennyt yhtään varhaiskulttuurfeista nykyaikaan tultaessa tämän tietonsa kanssa?"

    Kyllähän sitä vielä esiintyy. Esimerkiksi tatuoinnit ovat joissain piireissä kova juttu, toisinaan harrastetaan jopa amputaatiota. Yksi edelleen voimissaan oleva kidutusmuoto on ympärileikkaus, joka tehdään merkittävässä määrin uskonnollisista syistä eikä ole osoittanut mitään erityisiä haipumisen merkkejä. Toisaalta, esim. USA:ssa muistaakseni merkittävä osa miespopulaatiosta on ympärileikattu ja kun kyseessä ovat enimmäkseen kristityt (ei siellä niin paljoa ole juutalaisia) miehet, voinee olettaa, että operaatio suoritetaan jossain määrin vastakkaisen sukupuolen vuoksi. Jotain kertoo se, että Sinkkuelämää -sarjassa Charlotte kohtasi ensimmäistä kertaa ympärileikkaamattoman peniksen ja säikähti, kun oli tottunut toisenlaisiin.

    "Arawn, lopuksi, en tiedä uskonko tuohon, että miehille on parinvalinnassa naisen ulkonäkö tärkeämpi kriteeri kuin naiselle miehen Olen nimittäin huomaavinani itse niin, että todella hyvännäköisillä miehillä on usein aika vaatimattoman ja tavallisen näköinen vaimo rinnallaan. Ja vastaavasti, oikein kauniilla naisilla on harvoin tosi komeaa miestä. Kyllä uskon niin, että valinnat tehdään vallan muitten seikkojen kuin ulkonäön perusteella."

    En voi määrätä kenenkään uskomuksia. Itse olen huomannut, että eniten miesten huomiota ja suosiota keräävät nimenomaan kauniit naiset, minkä lisäksi tätä tukee tutkimustietokin. Esimerkiksi kirjassa Halun evoluutio kerrotaan näistä tutkimuksista.

    "Arawn, lue mitä juuri sanoin tuosta baaripukeutumisesta. Vaahtoat nyt niin sokeasti, että näkösi sumentuu. :)"

    Niin, luin kyllä sen ja siksi en alunperinkään kommentoinut mitään. Vasta, kun vastasit Sirenille, että baarissa ollaan avoimesti soitimella. Mutta mitäs, jos on siellä puolisonsa kanssa? Eihän silloin kai ole avoimesti soitimella. Tai jos on varattu eikä aio eikä tahdo miestään pettää? Onko ainoa hyväksyttävä syy tälläytyä se, että vokottelee miehiä ja myös menee loppuun asti - muuten pelkää seksiä?

    VastaaPoista
  54. Arawn,

    naiset eivät sitoneet itse jalkojaan, vaan tyttöjen jalat sidottiin Kiinassa aivan yleisesti vielä 1800-luvulla. Naisen arvoa lisäsi se, että hänellä oli pienet jalat ja pienet kengät, jotka eivät olleet kämmentä suuremmat. Lisäksi tytöt suljettiin eristyksiin, jotta he eivät päässeet kosketuksiin muun maailman kanssa. Tavoite oli säilöä heidät miestä varten.

    Vaivaisenluu aiheutuu usein nimenomaan korkokengistä, ei kärjen kapeudesta: "Synty:
    Vaivaisenluu on erittäin yleinen ongelma, erityisesti naisilla. Suurin syy vaivaisenluun syntymiseen on sopimaton ja liian korkeakorkoinen kenkä."(esim. http://www.millsenterprises.fi/sisu/MSwxMiw3MSwx/VAIVAISENLUU/)

    Kun kantapää nousee luonnottoman korkealle, jalan painohan laskeutuu päkiälle ja kuormittuu juuri isonvarpaan kohdalle. Mitä tukevampi nainen, sen enemmän painoa väärään paikaan siis laskeutuu. Ihminen on kanta-astuja, Arawn!

    Kysyt, miksiköhän sitä metsästysonnea tavoiteltiin. Epäilet syyksi sitä, että paras metsästäjä saa eniten naisia.

    No jaa, ei huono selitys, mutta kyllä noina aikoina taisteltiin enemmän henkiinjäämisestä kuin naisista. Ravinnonsaanti oli miesten harteilla, ja kunkin miehen tuli turvata koko suvun ja jopa koko heimon ruokavarannot, ja siis eloonjäänti. Kyllä ravinto on ennen sukupuolisuutta. Metsästyksen jumalillekin uhrattiin saaliin eikä naisten vuoksi.

    Varhaiskantaisissa kulttuureissa naisia riitti kaikille, naiset olivat itsestäänselviö, ja heistä ei tapeltu yleisesti ottaen. Vaimon lainaaminen oli myös vieraanvaraisena tapana, joten syytä mustasukkaisuuteen ei ollut, eikä siis käsite alfauros ollut niinkään sukupuolisuuteen vaan voimaan pohjaavaa. Nykyään alfauros onkin väärin johdettu, seksuaalisen vallan ykköseksi. Alfaurokseksi haluttiin siis ennen kaikkea vallan eikä naisten takia, sillä naisia oli ja riitti, aina. Eri asia sitten on, että aikojen kuluessa naiset oppivat sen, että vallanpitäjillä on eniten tavaraa ja voimaa pitää heidät hengissä ja runsaassa ravinnossa ja myöhemmin muussakin.

    Kaunis nainen (millainen on muuten kaunis nainen - tarkoitatko nyt standardoitua kauneutta?) voi herättää huomiota, mutta huomion herättäminen ei merkitse naisen naimista, ja me puhuimme avioliitosta. Kaunis nainen on helppo huomata, koska media on täynnä kauniiden naisten kuvia.

    Oletko kuullut käsitettä Mature seksi? Se on muuten havaintojeni mukaan yhtä suosittua tai jopa halutumpaa kuin porno, jossa esiintyy standardimitoitettuja konemaisia kehoja. Ehkä siis tavallinen ihminen kiinnostaa seksuaalisesti, jos heitä vain olisi tyrkyllä enemmän ja jos ihmiset eivät yrittäisi mukauttaa itseään normimittoihin ja normimeikkeihin?

    Ei tässä ole muuten kyse minun hyväksymisestäni, sillä olen ennen kaikkea kyselemässä ja hakemassa vastauksia. Minua kiinnostaa edelleen se, mitä nainen hakee seksistisellä paljastelulla. En ole saanut tähän vastausta vieläkään. Kärjistän siksi, jotta päästäisiin perimmäisten vastausten äärelle.

    Baarissa ollaan muuten minusta aina soitimella, oli nainut tai ei. Pariskunta ei mene baariin koskaan vain toistensa kanssa, vaan soitimella on mukana aina muitakin metsoja ja teeriä jännitettä luomassa. Uskon, että tuo miljöö haetaan tarkoituksella.

    VastaaPoista
  55. Iines: "naiset eivät sitoneet itse jalkojaan, vaan tyttöjen jalat sidottiin Kiinassa aivan yleisesti vielä 1800-luvulla. Naisen arvoa lisäsi se, että hänellä oli pienet jalat ja pienet kengät, jotka eivät olleet kämmentä suuremmat."

    Juu, eivät tietenkään, operaatiohan tehtiin ihan lapsena. Eivät ihmiset itse tee itselleen ympärileikkauksiakaan. :)

    "Vaivaisenluu aiheutuu usein nimenomaan korkokengistä, ei kärjen kapeudesta: "Synty:
    Vaivaisenluu on erittäin yleinen ongelma, erityisesti naisilla. Suurin syy vaivaisenluun syntymiseen on sopimaton ja liian korkeakorkoinen kenkä."(esim. http://www.millsenterprises.fi/sisu/MSwxMiw3MSwx/VAIVAISENLUU/)"

    Loistavaa! Olen ollut huolissani jaloistani, kun minulla on tällaiset räpylät ja on vaikea löytää kyllin leveitä kenkiä. Olen pelännyt juuri vaivaisenluuta. Mutta eihän tässä sitten ole hätää, kun käytän korkokenkiä hyvin harvoin, 95 % ajasta läpsyttelen lenkkareissa/läpsysandaaleissa/lättäsaappaissa. Hurrah!

    "No jaa, ei huono selitys, mutta kyllä noina aikoina taisteltiin enemmän henkiinjäämisestä kuin naisista. Ravinnonsaanti oli miesten harteilla, ja kunkin miehen tuli turvata koko suvun ja jopa koko heimon ruokavarannot, ja siis eloonjäänti. Kyllä ravinto on ennen sukupuolisuutta. Metsästyksen jumalillekin uhrattiin saaliin eikä naisten vuoksi."

    Olen yhä eri mieltä. Kun yhä eläviä metsästäjä-keräilijäkansoja on tutkittu, on todettu, että suurin osa ravinnosta ei tule metsästyksen vaan keräilyn kautta - ja keräilyä harjoittavat etupäässä miehet sekä sosiaaliselta asemaltaan alhaiset miehet. Ja monissa heimoissa on niinkin, että kun metsästäjä saa saaliin, se jaetaan koko heimon kanssa eikä metsästäjän oma perhe hyödy siitä sen enempää kuin muutkaan. Tämän vuoksi minusta on uskottavampaa se, että parhaaksi metsästäjäksi pyritään nimenomaan lisääntyminen mielessä.

    "Varhaiskantaisissa kulttuureissa naisia riitti kaikille, naiset olivat itsestäänselviö, ja heistä ei tapeltu yleisesti ottaen. Vaimon lainaaminen oli myös vieraanvaraisena tapana, joten syytä mustasukkaisuuteen ei ollut, eikä siis käsite alfauros ollut niinkään sukupuolisuuteen vaan voimaan pohjaavaa."

    Mistähän varhaiskantaisista kulttuureista mahdat nyt puhua?... Onko referenssiä? Ei kuulosta oikein niiltä kulttuureilta, joista olen itse lukenut. Vaimon lainaamisenkin tiedän vain eskimoilta/inuiteilta (kumpaa nimitystä nyt tahtoo käyttää). Epäuskottavahkoa tuo, että naisia olisi riittänyt kaikille, on siksikin, että ennen vanhaan naisten kuolleisuus oli melko suurta, kun synnytettiin nuorina ja komplikaatiot johtivat usein väistämättä kuolemaan. Mutta eri paikoin asioita oli järjestetty eri tavoin - silti, turhautuneiden nuorten miesten laumat, siis miesten, joilla ei ollut mitään erityisiä saumoja saada naista, ovat tuttuja erittäin monista kulttuureista.

    "Nykyään alfauros onkin väärin johdettu, seksuaalisen vallan ykköseksi. Alfaurokseksi haluttiin siis ennen kaikkea vallan eikä naisten takia, sillä naisia oli ja riitti, aina."

    En valitettavasti vieläkään ole samaa mieltä. En toki ole historian asiantuntija, mutta ennen kuin osoitat minulle jotain selkeitä todisteita tästä "ennen naisia riitti kaikille" -väitteestä, en oikein voi sitä niellä, sikäli erilaiset tiedot minulla on historiasta. Sen vuoksi oletan yhä, että merkittävä syy vallan tavoitteluun miehillä oli juuri se, että se lisäsi todennäköisyyttä 1) päästä lisääntymään ja 2) turvata jälkeläisten tulevaisuus.

    "Eri asia sitten on, että aikojen kuluessa naiset oppivat sen, että vallanpitäjillä on eniten tavaraa ja voimaa pitää heidät hengissä ja runsaassa ravinnossa ja myöhemmin muussakin."

    Jos kaikki muutkin eläinnaaraat yleensä tietävät tämän, olisi todella kummallista, jos ihmisnaaraat eivät olisi alun perinkin tienneet - jos siis oletetaan, että evoteoria on totta eikä meitä luotu maasta ja kylkiluusta.

    "Kaunis nainen (millainen on muuten kaunis nainen - tarkoitatko nyt standardoitua kauneutta?) voi herättää huomiota, mutta huomion herättäminen ei merkitse naisen naimista, ja me puhuimme avioliitosta. Kaunis nainen on helppo huomata, koska media on täynnä kauniiden naisten kuvia."

    Huomatuksi tuleminen tuo paremmat saumat naiduksi tulemiselle ja ennen kaikkea laadukkaan miehen vaimoksi pääsemikseksi. Ennen vanhaan tätä kuviota tietysti sotki sukujen tapa pakkonaittaa nuorisoa.

    "Oletko kuullut käsitettä Mature seksi? Se on muuten havaintojeni mukaan yhtä suosittua tai jopa halutumpaa kuin porno, jossa esiintyy standardimitoitettuja konemaisia kehoja. Ehkä siis tavallinen ihminen kiinnostaa seksuaalisesti, jos heitä vain olisi tyrkyllä enemmän ja jos ihmiset eivät yrittäisi mukauttaa itseään normimittoihin ja normimeikkeihin?"

    En itse asiassa tarkoittanut edes kauniilla pornokaunista. Kauneusihanne tietysti vaihtelee jonkin verran kulttuureittain ja aikakausittain ja parinvalinnassa naisten puolelta menestyvät erityisesti ne, jotka 1) ovat sen ajan ja paikan mittapuilla kauniita ja 2) osaavat ja kykenevät hyödyntämään tätä kauneutta. Siis, jos meillä on vapaat parinvalintamenot. Ainahan ne eivät ole olleet.

    "Minua kiinnostaa edelleen se, mitä nainen hakee seksistisellä paljastelulla. En ole saanut tähän vastausta vieläkään. Kärjistän siksi, jotta päästäisiin perimmäisten vastausten äärelle."

    Oletan, että huomiota ja ihailua.

    "Baarissa ollaan muuten minusta aina soitimella, oli nainut tai ei. Pariskunta ei mene baariin koskaan vain toistensa kanssa, vaan soitimella on mukana aina muitakin metsoja ja teeriä jännitettä luomassa. Uskon, että tuo miljöö haetaan tarkoituksella."

    Mutta jos nainen ei anna näille muille metsoille ja teerille, eikö hän anna vääriä signaaleja ja tee ikävästi?

    VastaaPoista
  56. Kerroin kiinalaisesimerkkini vain, koska sinä sanoit näin:

    "Ääritapaushan tässä oli se kiinalaisnaisten tapa sitoa jalkansa. Se on jo aika uh-huh." (Arawn)

    Tämän lauseesi perusteella ei lukija siis voi tietää, että tunnet historian lasten jalkojen sitomisesta.

    Kysyt, mihin perustuu väitteeni siitä, että useissa varhaiskantaisissa kulttuureissa naisia riitti kaikille, ja vaimoja lainattiin vieraillekin.

    No, perustan väitteeni vaikkapa siihen faktaan, että monogamia eli yksiavioisuus on niin äärettömän harvinaista: alle 20 prosentissa maailman yhteisöistä yksiavioisuus on ainoa sallittu järjestelmä. Kuitenkin valtaosa ihmisistä uskoo, että yksiavioisuus eli monogamia on luonnollisin ja kehittynein perheen pohja. (mm. Lauri Honko - Juha Pentikäinen: Kulttuuriantropologia, s. 42)

    Moniavioisuus eli polygamia-järjestelmä on siis yleinen, ja sitä ei voi edes kytkeä mihinkään kulttuuritasoon, vaikkakin on niin, että yksiavioisuus on vallitseva käytäntö monissa sellaisissa yhteisöissä, joissa moniavioisuus sallitaan.

    Monivaimoisuus on tavallisempaa kuin monimiehisyys, mikä ei lie yllätys. On myös ryhmäavioliittoja, joissa vaimonlainaus on kehittynyt yleiseksi heimon tai kansan tavaksi. (Mts. 42 - 44)

    Vaimonlainaamisen eteen ovat joutuneet useat antropologitkin, ja mm. viisi amerikkalaista lähetyssaarnaajaa sai surmansa auca-intiaanien parissa, koska he kieltäytyivät tämän yhteisön tavallisesta käytännöstä.

    Em. uskontotieteen professoreiden tuotannosta löytyy tarkempia tietoja, joita selailin myös omista vanhoista luentovihoistani. Olen kirjoittanut yhteen kierrevihon reunaan, että täydellinen promiskuiteetti ei kuitenkaan ole yhteiskunnassa milloinkaan mahdollinen (Pentikäinen)!.

    Kyllä nainutkin nainen voi antaa vääriä signaaleja. Joka kolmas (vai toinen?) avioliittohan nykyään purkautuukin, kun ihmiset eivät jaksa liitoissaan.

    VastaaPoista
  57. Iines: "Tämän lauseesi perusteella ei lukija siis voi tietää, että tunnet historian lasten jalkojen sitomisesta."

    Totta, se oli huonosti muotoiltu.

    "No, perustan väitteeni vaikkapa siihen faktaan, että monogamia eli yksiavioisuus on niin äärettömän harvinaista: alle 20 prosentissa maailman yhteisöistä yksiavioisuus on ainoa sallittu järjestelmä. Kuitenkin valtaosa ihmisistä uskoo, että yksiavioisuus eli monogamia on luonnollisin ja kehittynein perheen pohja. (mm. Lauri Honko - Juha Pentikäinen: Kulttuuriantropologia, s. 42)"

    Niin... Ja juuri tuo polygaamisuus mielestäni nimenomaan takaa sen, että naisia ei todellakaan riitä kaikille. Vallakkaat miehet kuin voivat haalia useamman vaimon, minkä vuoksi heikommissa asemissa olevat jäävät sitten kokonaan ilman.

    "Monivaimoisuus on tavallisempaa kuin monimiehisyys, mikä ei lie yllätys. On myös ryhmäavioliittoja, joissa vaimonlainaus on kehittynyt yleiseksi heimon tai kansan tavaksi. (Mts. 42 - 44)"

    Mts? Ja jos on puhe ryhmäavioliitoista, en oikein näe sitä vaimon lainaamisena - silloinhan kyseessä on kuitenkin aviopuolisojen välinen seksi. Lainaus tapahtuisi vasta avioliiton ulkopuoliselle taholle.

    Muuten, mitä tulee vaimonlainaukseen, en toki epäillyt, ettei sitä olisi olemassa, mutta epäilen, että se ei ole ollut mitenkään kovin yleistä ihmisen historiassa. Onhan noita muitakin jänniä tapoja, joita eri heimoista voidaan löytää (esim. jonkun E-amerikkalaisen heimon kaikki naiset on käytännössä raiskattu, koska katsotaan, että jos nainen menee yksin jonnekin, sen saa raiskata - tämä tapa tuskin on kovin laajalle levinnyt), mutta ei se tarkoita, että niiden perusteella voitaisiin vetää johtopäätöksiä koko ihmislajin käytöksestä.

    "Em. uskontotieteen professoreiden tuotannosta löytyy tarkempia tietoja, joita selailin myös omista vanhoista luentovihoistani. Olen kirjoittanut yhteen kierrevihon reunaan, että täydellinen promiskuiteetti ei kuitenkaan ole yhteiskunnassa milloinkaan mahdollinen (Pentikäinen)!."

    En enää luota Pentikäiseen sen jälkeen, kun olen ollut tyypin luennoilla, sori. ;)

    "Kyllä nainutkin nainen voi antaa vääriä signaaleja. Joka kolmas (vai toinen?) avioliittohan nykyään purkautuukin, kun ihmiset eivät jaksa liitoissaan."

    No jos pelkästään viehättävästi pukeutuminen on väärä signaali, niin... :)

    VastaaPoista
  58. Heh, täällähän otellaan oikein tosissaan! Hauska seurata vaihteeksi lähes samanmielisten naisten verbaalista varjonyrkkeilyä.
    Tarjoan tähän väliin - ikään kuin huumoripalana - muistelman, joka osoittaa, että mikään maailmassa ei ole sellaista kuin miltä se näyttää, kun kyse on seksistä.
    Olin parin viikon työkomennuksella Nuukissa, Grönlannin pääkaupungissa. Tämä kaupunki on kuulu siitä, että sen asukkaat ovat ottaneet elämäntavakseen jatkuvan ja raisuhkon juopottelun.
    Niinpä iltana muutamana löysin itseni kansankapakasta, jonka lattialla oli kymmenen senttiä lunta ja noin ziljoona tupakantumppia. Aikuiset inuiitit nakkelivat toisiaan kiinanpommeilla ja nauroivat hersyvästi.
    Minua vastapäätä istui pariskunta, ehkä viisissäkymmenissä. Pitkä metsästäjäelämä oli jättänyt kumpaankin selvät jäljet ja vaimo oli lähes hampaaton.
    Äkkiä mies osoitti minua ja sitten vaimoaan ja sanoi huonolla tanskankielellä, että nyt olisi elämäni tilaisuus saada inuiittityttöä. Ja tämä ei ollut esitys vaan määräys! En yleensä hätkähdä vähästä, mutta silloin menin neuvottomaksi. Kun mies näki, etten rynnännyt suin päin puristelemaan hänen kultansa suloja hän vetäisi jostain pukunsa loukosta tosi pahan näköisen veitsen. Äkkiä pöydässä tuli hiljaista. Mies tuijotti minua kiiltävin humalaisen silmin ja sormeili veistään.
    Samalla hetkellä muistin Afrikassa saamani ohjeen tällaisten tilanteiden varalta: tilaa äkkiä lisää viinaa!
    Onneksi baarimkko katseli sopivasti minuun päin ja huusin keuhkojeni pohjasta: kymmenen Carlsbergia! Samalla katsoin hampaatonta sulotarta silmiin ja tartuin imelästi hymyillen hänen karheaan käteensä.
    Leveä hymy valaisi puukkomiehen kärsineitä kasvoja. Se leveni lisää, kun pullot aseteltiin pöydälle ja kehotin häntä pitämään puolensa. Puolen tunnin päästä vaara oli ohi. Pariskunta nukkui päät nätisti pöydällä ja saatoin siirtyä toiseen tarjoiluhuoneistoon jatkamaan iltaani.
    Siellä toisessa paikassa kerroin naureskellen kokemuksistani paikalliselle kollegalle. Häntä nauratti vielä enemmän: "Ei se sinulle tosissaan akkaansa tarjonnut, kunhan säikytteli, että sai sinut tilaamaan itselleen olutta. Köyhä mies".
    Seksiä voidaan siis käyttää myös uhkauksena. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi asiaa tältä kannelta.
    No niin, olkaa hyvät ja jatkakaa, arvoisat naiset. Vaari seuraa sivusta.

    VastaaPoista
  59. Arawn,

    itse olin opiskellessani uskontotieteen arvosanaa myös tämän Juha Pentikäisen luennolla, enkä muista hänestä erikoisen epäilyttävää. Enemmän luotin kuitenkin Lauri Honkoon sekä Olli Alhoon, molemmat unohtumattomia luennoijia ja arvostettuja alansa asiantuntijoita.

    Arawn, äläpäs nyt sotke käsitteitä. Ei seksistinen pukeutuminen ole samaa kuin "viehättävä" pukeutuminen - tuo käyttämäsi adjektiivi sisältää subjektiivisen kannanoton, kun sen sijaan seksistinen pukeutuminen ei ota kantaa, vaan asu voidaan todeta seksistiseksi, jos se vaikkapa nostaa tissit pystyyn ja paljastaa niistä kaksi kolmasosaa.

    VastaaPoista
  60. Kiitos vaari, hauska juttu, ja juuri tuo on tilanne, kun jokin kulttuuri tarjoaa vaimoaan vieraalle. On epäkohteliasta miestä kohtaan torjua vaimo. :)

    Onneksi olit neuvokas!

    VastaaPoista
  61. "itse olin opiskellessani uskontotieteen arvosanaa myös tämän Juha Pentikäisen luennolla, enkä muista hänestä erikoisen epäilyttävää. Enemmän luotin kuitenkin Lauri Honkoon sekä Olli Alhoon, molemmat unohtumattomia luennoijia ja arvostettuja alansa asiantuntijoita."

    No, onhan Pentikäinen arvostettu suomalaisen muinaisuuden tutkija, ei siinä mitään. Itselle jäi vain vähän nuivahko kuva hänen luennostaan. Ja proffatouhu nyt on vähän omansa uskontotieteenlaitoksella, mutta koska Pentikäinen nyt kuitenkin jää eläkkeelle, turha siitä enää on kiukutella.

    "Arawn, äläpäs nyt sotke käsitteitä. Ei seksistinen pukeutuminen ole samaa kuin "viehättävä" pukeutuminen - tuo käyttämäsi adjektiivi sisältää subjektiivisen kannanoton, kun sen sijaan seksistinen pukeutuminen ei ota kantaa, vaan asu voidaan todeta seksistiseksi, jos se vaikkapa nostaa tissit pystyyn ja paljastaa niistä kaksi kolmasosaa."

    No, minusta seksistinen on terminä vähän negatiivinen, siksi en sitä käyttänyt. Mutta tarkoitin nyt viehättävällä tässä yhteydessä seksuaalisesti viehättävää, sukupuolipiirteitä korostavaa pukeutumista.

    VastaaPoista
  62. Mielestäni kyse on siitä, että sukupuolipiirteitä ei tuoda enää esiin, vaan niitä korostetaan liioitellen ja vääristellen naisen vartalon luonnollista muotoa. Korostamisessa mennään hyvän maun tuolle puolen, mikä ei ole enää viehättävää, vaan mieluummin tyylitöntä ja halvannäköistä.

    Ihan oikeasti normaalikokoisista rinnoista ei edes muodostu tissivakoa ilman tukevien liivien puristusta, puh upia. Rinnat leviävät oikeasti hiukan sivuille ilman minkäänlaista vakoa. Milloin olette nähneet kanssasisarilla tissivaon, kun he ovat alastomina vaikka saunan lauteilla. Minä olen nähnyt vain luonnollisia kauniita ja hieman roikkuvia rintoja, en milloinkaan itsestään yhteenpuristuneita, vaon muodostavia terhakoita kumpareita. Nuorilla tytöilläkään ei muodostu tissivakoa ilman tissien rakentamista, eivätkä nuoretkaan tissit sojota ylöspäin, vaan niiden kuuluu olla levollisesti viistosti alaspäin, niin että lapsen on hyvä imeä.

    Samoin olen nähnyt tavallisia tasajalkoja, leveitä varpaita ja suoria nilkkoja, en milloinkaan kohollan olevia kaareutuvia jalkapöytiä tai kireitä pohkeita, kun nainen on paljasjaloin. Tavallinen tasajalka on kaunis ja hyvä.

    Miten siis luonnottomaksi muuntautunut vartalo voisi olla kaunis ja sitä tukeva liivi- ja muu panssari- ja piikkikorkosysteemi muka edesauttaisi jollain tapaa viehättävää ja naisellista sukupuolisuutta korostavaa pukeutumista?

    Kyllä naisellisuus henkii naisen olemuksesta ja tyylistä, tavasta olla ja kantaa vaatteensa ja tavasta liikkua ja yleensä, tavasta käyttäytyä ja puhua.

    VastaaPoista
  63. Iines: "Ihan oikeasti normaalikokoisista rinnoista ei edes muodostu tissivakoa ilman tukevien liivien puristusta, puh upia. Rinnat leviävät oikeasti hiukan sivuille ilman minkäänlaista vakoa. Milloin olette nähneet kanssasisarilla tissivaon, kun he ovat alastomina vaikka saunan lauteilla. Minä olen nähnyt vain luonnollisia kauniita ja hieman roikkuvia rintoja, en milloinkaan itsestään yhteenpuristuneita, vaon muodostavia terhakoita kumpareita. Nuorilla tytöilläkään ei muodostu tissivakoa ilman tissien rakentamista, eivätkä nuoretkaan tissit sojota ylöspäin, vaan niiden kuuluu olla levollisesti viistosti alaspäin, niin että lapsen on hyvä imeä."

    En tiedä, keiden kanssa sinä saunot, mutta kun käyn salilla ja näen suunnilleen ikäisiäni (ja vähän nuorempia) naisia alasti niin eivät heidän rintansa pääsääntöisesti ole "viistosti alaspäin" vaan ne ovat terhakat pystyt ja nännit sojottavat suoraan eteenpäin - joskus jopa vähän ylöspäin. Alaviistoon kohdistuvat lähinnä isompien naisten isot rinnat.

    "Miten siis luonnottomaksi muuntautunut vartalo voisi olla kaunis ja sitä tukeva liivi- ja muu panssari- ja piikkikorkosysteemi muka edesauttaisi jollain tapaa viehättävää ja naisellista sukupuolisuutta korostavaa pukeutumista? "

    Jos sinä et pidä jotain kauniina, se ei tarkoita, etteivätkö muut pitäisi. En myöskään oikein ole vakuuttunut siitä, että muiden kauneusmakua olisi erityisen hyvä riipiä, mutta tämä nyt on oma henkilökohtainen mielipiteeni. Minä pidän kauniina monenlaisia asioita, sekä jalkoja ilman korkokenkiä että korkokengissä jne. Jos sinä et pidä, kuten et näy pitävän, ollos hyvä. Kyllin moni tuntuu kuitenkin pitävän näitä "luonnottomuuksia" ihan kauniina, jotta niillä voi kerätä ihailua osakseen ja kenties houkutella kumppaniehdokkaita. Loppujen lopuksi me korkokenkäilijät emme kai ole vokottelemassa sinua. :)

    VastaaPoista
  64. En malta olla lisäämättä tähän vielä erästä havaintoani haluttavina ja kauniina pidetyistä naisellisista misseistä.

    Se vähä, mitä olen eksynyt seuraamaan missikilpailu- ja malliohjelmia, on tuottanut aikamoisen kummastuksen ja järkytyksen, kun joku hemaiseva typy tai suuren luokan kaunotar avaa suunsa.

    Nimittäin on aivan yleistä, että nämä kaunottaret eivät osaa puhua, eivät ilmaista itseään yhtä kauniisti kuin heidän habituksensa on. Karmeaa puhekieltä (moi mä oon satu yhdentoista vee jne). Lisäksi honotusta, nopeaa sokellusta, muminaa tai kiekuvaa luonnotonta kimitystä. Lähes aina petyn jotenkin Vaikka ulkonäkö on moitteeton, niin tytöt munaavat itsensä avatessaan suunsa, myös tiedollisesti. Nykyinen Miss Suomihan oletti Suomen itsenäistyneen v. 1935.

    Toisin sanoen ei riitä, että pukeutuu naisellisen viehättävästi, jos pääkoppa on tyhjä niin kuin se usein on ns, naisellisen kauneuden fanittajilla.

    VastaaPoista
  65. Arawn, kysymys koski tissivakoa. Sitä et kyllä löydä tytöiltäkään ilman rintojen sullomista panssareihin. Tietenkin synnyttämättömillä ja laihoilla naisilla on tissit pystymmät, mutta eivät ne ylöspäin sojota, eivätkä kovin pitkään.

    Miestenkin rinnat roikkuvat, eivät sojota ylöspäin, jos vartalo on päässyt hieman repsahtamaan - ja kenellä ei olisi avioliiton ja vakiintumisen myötä. Sama se on miehillä kuin naineilla naisillakin.

    Arawn, minusta on itsestäänselvää, että valtaosa pitää seksististä pukeutumista ns. naisellisena ja kauniina, ja ymmärrän sen hyvin. Voin silti arvioida sitä omien ajatusteni pohjalta, enkä edes haaveile siitä, että muut ajattelisivat laillani. Minulla on vain voimakas tarve kertoa ajatuksistani, koska koen asian tärkeäksi.

    VastaaPoista
  66. Iines: "Arawn, kysymys koski tissivakoa. Sitä et kyllä löydä tytöiltäkään ilman rintojen sullomista panssareihin. Tietenkin synnyttämättömillä ja laihoilla naisilla on tissit pystymmät, mutta eivät ne ylöspäin sojota, eivätkä kovin pitkään. "

    No juu, alastomana ei ole tissivakoa juuri kellään, mutta ei se vako vaadi välttämättä nostavia push-uppeja, jos on suuret rinnat eikä rintakehä itsessään ole kovin leveä. Silloin vako syntyy tavallistenkin liivien avulla.

    "Tietenkin synnyttämättömillä ja laihoilla naisilla on tissit pystymmät, mutta eivät ne ylöspäin sojota, eivätkä kovin pitkään. "

    Usko tai älä, mutta joillain nännit sojottavat ylöspäin - rinnat ovat sillain hassusti vähän koverat, jos katsoo sivulta. :)

    "Toisin sanoen ei riitä, että pukeutuu naisellisen viehättävästi, jos pääkoppa on tyhjä niin kuin se usein on ns, naisellisen kauneuden fanittajilla."

    Siis fanittajilla eikä naisellisesti kauniilla naisilla itsekään?

    Eikös se missi muuten luullut, että suomi itsenäistyi vuonna 1952?

    Ja mitä tulee puhekieleen, en kyllä tiedä ketään, joka ei käyttäisi puhekieltä puhuessaan. En oikein sitten näe, miksi se automaattisesti tekisi ihmisestä tyhmemmän televisiossa. Asiasisältö tai pikemminkin sen uupuminen on mielestäni paljon pahempi juttu.

    VastaaPoista
  67. Lisäys: "huolimatonta puhekieltä" oli tarkoitukseni sanoa.

    Kuitenkin on niin, että mediassa puhuessa olisi jokseenkin sivistynyttä käyttää yleiskieltä, jopa huoliteltua sellaista puhekielen sijaan. Minusta Miss Suomen ei siis sovi käyttää esiintyessään yleensäkään puhekieltä, vaan yleiskieltä. Sama koskee missikokelaita ja malleja, jotka joutuvat puhumaan julkisesti.

    VastaaPoista
  68. En malta olla lisäämättä vielä jotakin termistä yleiskieli.

    Nimittäin Wikipediassa on siitä mielestäni virheellinen määritelmä. Wikipedia väittää, että yleiskieli olisi kirjakieltä. Ei se ole puhtaasti kirjakieltä, vaan sitä vapaampaa.

    Yleiskieli noudattaa kirjakielen normeja, eikä siinä ole erikoisalojen termejä. Se on virkerakenteeltaan melko yksinkertaista, ja esimerkiksi sanomalehtien uutiskieli on enimmäkseen yleiskieltä.

    Yleiskieli on siis kirjakieltä vapaampaa, ja siitäkin on monesti lipsuttu esimerkiksi televisiossa lähelle puhekieltä. Nykyään yleiskieli voikin sisältää jonkin verran puhekielisiä piirteitä, mutta sen yleisilme on kuitenkin huoliteltu, eikä sitä voi sanoa slangiksi tai murteeksi, sillä yleiskieli on vapaata puhujan paikka- ja ikäsidoksista.

    VastaaPoista
  69. jos YHTEISellä HARRASTUKSella tarkoitetaan tekemistä eikä ideaa joka on tekemisen takana niin ei

    mutta mitä tulee tuohon
    yökylään niin kyllä kai. sinähän sanoit rauno että samassa rivi tai jossain

    minä kaipaan suhteessa turvallisuutta ja seksiä ja jos on rahaa niin ok

    VastaaPoista
  70. Tekisi mieleni tavata HÄN, joka on on alunperin lanseerannut, aivopessyt meidät naiset tähän piikkikorko-, tissivako- silikoni-botox-seksismiin -toisin sanoen: muka naisellisuuteen.

    Taiteissa sentään tapahtuu kausivaihteluita, uusia ismejä syntyy, mutta naisellisuuden tuntomerkit ei näytä hevillä muuttuvan. Miksiköhän?
    Ettei vain miehillä olisi asiassa eniten sormet pelissä?

    Monet mies-parat halvasta ja halpaan menevät.
    Kai se on eräille totta , kuten joku on sanonut, että vain pinta on kaunista.
    Mutta tietty, oikeutetusti nauttikoot pääkopassaan onnestaan, hamutkoot muovilla täytetyn ihon bluffihurmosta, kumisia huulia suudelkoot, ah tekokynnet heitä raastakoot ja tekoripset kutsuvasti räpsäkööt!
    Kampaajalla kasvatetut polyester hiuspöheiköt heille säihkykööt, johdatakoot tietä taivaisiin niin kauan kuin sitä kestää, sillä mikäänhän ei ole lopulta itse kullekaan ikuista.
    Silikonitkin joutuvat maanpoveen.

    VastaaPoista
  71. Oih, minkä hauskan runon tempaisit, Leonoora! :D
    Tämä kirkasti aamuni ja sai hymyilemään:

    MIESPARAT

    nauttikoot pääkopassaan onnestaan,
    hamutkoot muovilla täytetyn ihon bluffihurmosta,
    kumisia huulia suudelkoot,
    ah tekokynnet heitä raastakoot
    ja tekoripset kutsuvasti räpsäkööt!
    Kampaajalla kasvatetut
    polyester hiuspöheiköt heille säihkykööt,
    johdattakoot tietä taivaisiin
    niin kauan kuin sitä kestää -

    VastaaPoista
  72. Olet oikeassa: jospa Hän on sellainen ja minä kuvittelen Häntä kauniiksi, syväksi ja miehekkääksi oikeilla attribuuteilla. Jospa Hän on naistenmies, sika, johdateltavissa, inisijä ja
    ehkä naistenvihaajakin? Jospa
    minä kuvittelin hänet toisen-
    laiseksi vain sen takia,että
    minäkin näen pahaa unta näistä
    miehistä, jotka vallan avulla
    korostavat omaa valtaansa
    tyrkkäämällä uusia ja uusia
    muoti-ilmiöitä oman perverssin
    huumorinsa tai äiti-kaipuunsa
    takia? Kun tissivako on kuulemma sitä, mitä miehet eniten ajattelevat kun naisen
    kanssa juttelevat niin alkaa
    kyllä pelko nousta, kuka on myös Hän? Onko hän näin triviaali? En halua edes tietää. Olen säilyttänyt oman
    sinnikkyyden kuvittelemalla Hänet erilaiseksi, miehekkääksi, sotiaalaaksi, ritariksi tai filosofiksi.
    Kuvittelin löytäneeni miehen, jolla olisi Kaikki Kohdallaan.

    Mutta äsch, oliko sekin vain harha? Koska maailman suuntaa ei voi muuttaa Leonora, niin ei ehkä kannata haaveillakaan. Mennään laittamaan d-kupit samalla, nämä c-kupit tuntuvat jo pieniltä eivätkä enää seiso töppötisseinä niin komeasti pystyssä. Huulet ovat vielä kondiksessa ja kynnet haurastuvat noitten akryylipintojen alla. Mutta rasvaimua pitäisi kokeilla koska kilot eivät taida lähteä tällä menolla vaikka juostu ollaan.

    On siis treenattu, jotta kelpaisi näille Ihmemies Gyvereille mutta eiväthän he halua naista, jolle oman maan tulevaisuus on tärkeä; he haluavat ehkä vain olla oikeassa ja lavalla ja nähtävänä ja muiden naisten taputeltavana? Kyllä silittäjiä riittää jos yksi väsyy.

    http://www.youtube.com/watch?v=1gxSxoEA2TA

    Sinnikkyydellä on siis hintansa myös. Huhhu, onneksi on metsämiehiä; selkärangallisia kunnon miehiä, joiden selkä ei vain odota vaan osaavat myös.

    VastaaPoista
  73. Eleonoora sanoi: "Tekisi mieleni tavata HÄN, joka on on alunperin lanseerannut, aivopessyt meidät naiset tähän piikkikorko-, tissivako- silikoni-botox-seksismiin -toisin sanoen: muka naisellisuuteen."

    Sehän on aivan yksinkertaista, armas Eleonoora! Poikkea lähimmän naistenlehden toimitukseen ja pyydä tavata päätoimittajaa. Sitten menet seuraavaan lehteen jne kunnes kaikki on käyty läpi. Et tapaa HÄNTÄ, mutta tapaat HE, jotka näitä tissivakojuttuja pitävät hengissä. He ovat lähes kaikki naisia.

    Edelleen Leonoraa: "Taiteissa sentään tapahtuu kausivaihteluita, uusia ismejä syntyy, mutta naisellisuuden tuntomerkit ei näytä hevillä muuttuvan."

    Väärin. Noin vuosi sitten oli tissivako pakollinen varuste naistelehtien kansissa. Kun katsoi ärkäh hyllyä, oli tissivako kahdeksassa kannessa kymmenestä. Tällä hetkellä kansikuvatyttöjen kasvot ja erikoisesti silmät ovat pääosassa. mene ärkälle ja katso, ellet muuten usko! Ja puhun nyt siis puhtaasti naistelehdistä, en ns. aikuisviihdelehdistä, joita naiset eivät tunnetusti koskaan osta ja joista he eivät ota mallia. Mutta naistenlehdistä kyllä otetaan mallia.

    Muotivaihtelua siis on olemassa. Viisikymmenluvulla olivat muotia naisten sääret ja vartalon sopusuhtaisuus. Luultavasti sääret palaavat takaisin jonakin päivänä.

    Runoakin pukkaa: "Mutta tietty, oikeutetusti nauttikoot pääkopassaan onnestaan, hamutkoot muovilla täytetyn ihon bluffihurmosta, kumisia huulia suudelkoot, ah tekokynnet heitä raastakoot ja tekoripset kutsuvasti räpsäkööt!"

    Mistä kummsta, hyvä Leonoora, olet löytänyt tällaisen viisauden? Ettäkö tässä olisi kaikkien miesten yhteinen märkä unelma? Keinotekoiunen Tukiais-tyyppi on nähdäkseni samanlainen eroottinen erikoisuus kuin nännilävistykset, piiskaus, kasvoille kakkaaminen tai kultainen suihku.

    Totakai koko naispuolinen bloggajajoukko on sitä mieltä, että on MIEHEN SYY, kun täytyy köpötellä korkeilla koroilla, tunkea riippuvat lihat korsettiin, nostaa rinnat törölleen, tunkea botoxia huuliin, käydä rasvaimussa, laitattaa tekokynnet ja -ripset, lyödä kilo pakkelia naamaan, kiristää ihoa jne jne jne.

    Kun sitten joku ihmettelevä kysyy, että miehiä vartenko tässä näin koristaudutaan, on 99 prosentin varmuudella vastaus: "Ei-kun minua itseäni varten. Viihdyn parhaiten näin."

    Vaari

    VastaaPoista
  74. NAISPARAT

    Rasvaimu, Botox-huulet, rakennekynnet,
    vielä tekoripset, tekotukka, tekohampaat,
    silmämeikki, sekä tietenkin huulipuna
    ja punaiset varpaankynnet,
    karvat pois jaloista, kainaloista ja alapäästä,
    silikonit, totta kai ja muovia ihon alle.
    Pyydys on viritetty.
    Uisipa nyt rysään se pitkä, komea, urheilullinen,
    rikas, jännittävä, eksoottinen, seksikäs ja sivistynyt mies.
    Ja mikä ettei ui!
    Nopeasti sormukset ja sitten luukut tiukasti kiinni.
    Vanha totuus: hääkakku vie varmimmin naiselta halut.
    Vuoden päästä äijä käy takuuvarmasti vieraissa ja
    asunto, Volvo, kesämökki ja puolet firmasta on minun!

    E.Leino

    VastaaPoista
  75. Tulin juuri uimasta Eikka. Läskeistä haluan minäkin ja saada takaisin sen Natasja Kinskin suloisuuden, joka joskus oli vähän minuakin. Mutta nuoremmaksi en taida enää tulla. Enkä seksikkäämmäksi; vain ämmämmäksi. Olen siis ämmä: M. Mutta tulen varmemmaksi ja se on jo lohtu. Silikoneja en aio laittaa vaikka välillä näkee juuri uimahalleissa todella hyvän kirurgin työtä ja kateeksi käy - mutta sitten muistan, etten halua että tissit törröttävät ilmaan suoraan vaikka itse on maate. Se on yksi syy siihen, ettei halua: se näkyy ja on kuulemma hankalaa (tottakai).

    Sitten uin ja treenaan ja toivon, että saisin uida sellaisen miehen liiveihin, joka aikoo minua rakastaa vaikka ei olisikaan Volvoa ja puolta valtakuntaa. Jos se on oma nykyinen hän saa luvan skarpata. On tullut ryppyjä rakkauteen koska nainen ei ole yhtäkkiä mitään tässä miesten maailmassa: miehet inhoavat myös kunniahimoista naista ja se on asia, mistä pitäisi ehkä puhua: miksi naiset eivät saa tukea (ei naisilta eikä siksi miehiltäkään sillä naiset levittävät sitä tunnettua ns. mainetta ja miehet sitä sitten uskovat!!).

    Tosi tukalaa: ei voi kuin mennä ostamaan noita push-upeja ja yrittäää käyttää vieläkin korkeampia korkoja vissiin...kun muut reitit suljetaan. Ei saa siis olla kuin dimbo ja tämänlaiset pyöreähköt ei siinä kilpailussa ainakaan pärjää..

    VastaaPoista
  76. Kiitos palautteestanne. Kaikkia niitä oli ilo lukea. HG, Iines, Vaari jne.

    Niinku ihku oikeesti kyllä meillä niin naisilla kuin miehilläkin on vielä matkaa edessä arvostaaksemme itseämme ja toisiamme ihan sellaisenaan evoluution tuottamina ihmeinä, ja taaperruksemme jatkumisen kannalta tällä planeetalla tarpeellisina olentoina.
    Pitäisiköhän naisten alkaa syömään enemmän pähkinöitä, vai pitäisikö uskoa sittenkin sanontaan: että syö särkee se lisää järkee.

    VastaaPoista