29.5.2008

Poliitikot ja taide

Jotkut asiat pysyvät, kuten Juhani Palmun taide ja suomalainen mielenmaisema. Suomalaisluterilainen usko vallanpitäjien hyvyyteen on kestänyt puutteet ja kurjuudet, nousut ja laskut. Aina se on noussut uudelleen kuin vilja Saarijärven Paavon pellolla. Tämä vaalirahasotkukin saa uuden ulottuvuuden, kun poliitikkojen vaalirahajupakan takaa löytyy herkkiä arvoja.

Kansallistaiteilijamme Juhani Palmuhan on hallinnut poliitikkojen vaalikampanjoinnin tueksi käytyä taulukauppaa viime vaaleihin asti, niin taiteilijana kuin välittäjänäkin jopa niin, että toimintaa varten avattiin viime eduskuntavaaleissa tukiryhmän nimissä myyntitili, jota pitkin taulujen maksut kulkivat. Taiteilija sai sieltä rahat vasta, kun taulu oli löytänyt lopullisen ostajansa. Kaupaksi käymättömät vaalitaulut sai palauttaa galleriaan.

Puoluesihteeri Jarmo Korhosen mukaan Palmu on kaikkien aikojen suvereeni ykkönen, markkinoiden kuningas, ja hänen töitään on mennyt "ihan hirveän paljon". Erikoisen mieltyneitä Palmun taiteeseen ovat olleet Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen, joista viime mainittu on usein käynyt itse valitsemassa Palmu-taidetta vaalityötään varten.

Minut tämä keskustaedustajien mieltymys taiteeseen yllätti totaalisesti. Voiko taidetta rakastava poliitikko olla kiero, kuten usein olen kepulaisista ajatellut? Vastaan, että tuskin voi. Kenties minäkin ensimmäistä kertaa eläissäni äänestän syysvaaleissa keskustapuoluetta. Viis pikalukutekniikoista, piilokoroista ja peruukeista - nehän ovat vain estetiikan hyväksi tehtyjä fiksauksia. Samanlaisia fiksauksiahan on Palmun kuvissakin. Katsokaapa nyt vaikka yllä olevan Lauantaiehtoon tyttöä, erikoisesti hänen herkästi piirtyviä ääriviivojaan tai koko teoksen nerokasta sommitelmaa.

Vielä kun pääsisi johonkin sivistävään tai taiteen alan seminaariin, niin voisi harkita myös kokoomuksen äänestämistä. Seminaari- ja taulukaupan kauttahan annettiin yhteensä yli miljoona euroa tukea viime eduskuntavaaleissa. Suurin seminaaritienaaja oli kokoomus 438 100 eurolla, ja hyvänä kakkosena keskusta kääri seminaarirahaa 284 000 euroa. (HS A5 29.5.)

(Juhani Palmun grafiikkateos Lauantaiehtoo, myyty Mauri Pekkarisen vaalityön tueksi 1 000 eurolla)

24 kommenttia:

  1. Tähän perustui Urpo Lahtisen koko elämä voisin uskoa. Miten muut kunnon ja ihanat (kuten mm nuoruuteni ihastukseni kohde joka tänä päivänä on hyvin tunnettu taidemaalari) ovat joutuneet mukaan tähän rumbaan olisi kiva tietää. Mutta koska he maalaavat piireissä piirit eivät voi olla vaikuttamatta heihin: kyse on millä lailla.

    Se olisi oikeastaan hyvä tutkia. Hmm

    VastaaPoista
  2. taide on tapa katsoa elämää lapsen silmillä ja nähdä illuusiot yhteisesti

    mutta se on myös lähde totuuden luo

    ja taide on paras investointi itse asiassa

    VastaaPoista
  3. Ihan sivumennen muisteltua - ja voin muistaa väärinkin: Juhani Palmu maalaa taulunsa hyvin nopeasti, oliko se yhdessä yössä vai yhdessä tunnissa... Vähän sama kuin Paavo Väyrysen lukutekniikka: kaikki ne venäläiset klassikot oliko se kahdessa viikossa.

    Jos muistikuvani on oikea, en enää ihmettele Palmun valintaa keskustalaisten hovimaalariksi.

    PS Jostain syystä Urpo Lahtisesta tulee aina mieleen Reidar Särestöniemen järkyttävät taulut. Oliko Lahtisella niitä?

    VastaaPoista
  4. Miten se tuo sponsorointi oikein menee? Jos Palmun töitä myydään 1000 eurolla, minkä ne vähintään maksavat muutenkin, niin kuka sponsoroi ketä? Vai onko kysymys jostakin ison erän alennuksesta, jonka tuotto menee ehdokkaan ja taiteilijan kesken fifty-fifty?

    VastaaPoista
  5. Sokea kana,

    tuota minäkin ihmettelin, mutta päättelin sitten niin, että yritykset ja henkilöt, jotka haluavat tukea keskustaa tai vaikkapa Mauri Pekkarista, voivat osoittaa sen ostamalla jossakin tarjolla olevia Palmun tauluja. Summa osoitetaan vaalikassaan, ja siitä vähennettäisiin taiteilijanpalkkio, joka tuossa linkissä oli mainittu päreen kuvassa olevasta Lauantaiehtoosta 470 euroksi, Kun siitä sitten uutisen mukaan maksettiin 1 000 euroa, vaalikassaan olisi jäänyt siis 530 euroa Mauri Pekkarisen mainontaan. - Tähän tyyliin siis, muttei välttämättä ollenkaan näin. Tällöin taulun ostajayritys/-hlö sponsoroisi siis Pekkarista ja saisi siitä hyvästä jotakin itselleen.

    VastaaPoista
  6. Voi kun sitä taidetta tosiaan tunnettaisiin ja se "aito" pohjalaistaide, jota J Palmu yrittää maalata, muistettaisiin.
    Nelimarkat ja Veikko Vionoja (edesmenneitä) ovat maalanneet pohjalaista elämää ja maisemaa, Juhani Palmu on kalpea aavistus siitä tai uskallanko sanoa huono matkija.
    Esa Riippa (elävä taiteilija) grafiikallaan edustaa myös tätä realistista pohjalaistaidetta.

    Poikkesin aiheesta hiukan, mutta jos taidetta tukien voi päästä toteuttamaan rehtiä politiikka, niin mikäs siinä.

    Nuoria hyviä taiteilijoita riittää, niille voisi saada kotimaista meriittiä vaikka poliittisin keinoin, tarkoitus pyhittää keinot.

    VastaaPoista
  7. Joo. Jotenkin noin tämä kuvio menee eli ehdokkaan tukiyhdistys (ei siis ehdokas itse tarkkaanottaen) saa taitelijalta taulun myytäväksi ja taiteilija haluaa siitä esimerkiksi 470 €. Tukiyhdistys myy sen sitten eteenpäin haluamallaan summalla (joka siis voi olla myös kyseisen taiteilijan teosten käypää hintaa selvästi suurempi) ja maksaa taitelijalle hänen osuutensa. Voitolla tukiyhdistys sitten maksaa näitä mainoksia sun muuta. Jos ehdokas itse ottaisi rahat hoidettavakseen, verottaja tulisi ovelle kolkuttelemaan varsin äkkiä niistä myyntivoitoista.

    Olikohan se muuten niin, että Väyrynen sanoi lukeneensa kolmessa päivässä kaikki ne Dostojevskit, jotka paikallisesta kunnan kirjastosta sai käsiinsä. Tarina ei tiettävästi kerro mitä ne olivat, niitä tiiliskiviä vai tuotannon pokkarikokoon mahtuvia opuksia.

    VastaaPoista
  8. Luin huolimattomasti, ajattelin maalausta, jonka hintaa pidin halpana. Grafiikanlehden hinnaksi 470 euroa on ihan käypä, joten tässä siis tuettiin sekä kepua että Palmua. Arleenan kanssa olen vähän samoilla linjoilla, mutta Hesarissa oli ensimmäisen uutisen yhteydessä kuva Elina Luukaisen työstä, joten meni sitä tukea paremmillekin - minun mielestäni - taiteilijoille.

    VastaaPoista
  9. Ja vielä kerran oltiin huolimattomia, sorry: Elina Luukanen.

    VastaaPoista
  10. Niin se taitaa olla. Kyllähän tuossa kuviossa tuetaan sekä taitelijaa (= saa taulunsa kaupaksi kaiketi haluamaansa hintaan) ja ehdokasta (saa sen myyntivoiton).

    Jos saan olla realisti, niin taide taitaa olla tässä ehdokkaille puhtaasti vaihdannan väline eikä sillä loppujen lopuksi ole väliä onko se taide kuinka korkeatasoista. Kunhan sen saa myytyä esimerkiksi yrityksille, jotka pystyvät taideostoksia kaiketi upottamaan kivasti kirjanpitoonsa (toisin kuin suoria rahalahjoituksia, niin vähän luulen).

    Olen samaa mieltä. Esim. Nelimarkat ovat vähän eri asia kuin nuo Palmut.

    VastaaPoista
  11. Mainostaminen on minusta sinänsä kannatettava asia, enkä ajattele niin, että mainoksia ei pidä olla. Saahan niistä myös informaatiota, ja informaation lisäksi mainoksilla on arvoa trendien esittelijänä, mikä pitää ihmisen vireänä.

    On oma vika, jos nyky-yhteiskunnassa pysyy niin valistumattomana, ettei osaa yhtään arvioida kriittisesti mainosten sanomaa ja totuudellisuutta. Henkinen laiskuus ei ole minusta yleensä milloinkaan anteeksi annettavaa, sillä se on kuolemansynneistä suurin. - Falskikin mainos kertoo omaa kieltään mainoksen laatijasta, ja siksi juuri kannatan täysin vapaata ja jopa runsasta mainontaa.

    Palmun taiteeseen en ota kantaa sen tarkemmin kuin tämän Lauantaiehtoo-taulun osalta. Se on mielestäni melko viehättävä mutta harrastelijamainen työ, jonka naiivi sommittelu ei ole kuitenkaan naivismia. Valitettavasti.

    Nelimarkatkaan eivät oikein sytytä minua, sillä jotenkin minusta he ovat kuvataiteen anttihyryjä, hyviä mutta tylsiä.

    VastaaPoista
  12. "Aina se on noussut uudelleen kuin vilja Paavo Ruotsalaisen pellolla."

    Iines. Tarkoitit kai Saarijärven Paavon ???




    "Tuolla Saarijärven salomailla
    Asui Paavo maalla hallaisella,
    Kynti maata, kaivoi ahkerasti,
    Mutta Herralta tuloa toivoi

    Taivahasta, luonnon tekijältä.
    Siinäpä asui siivoin lapsinensa,
    Vaimoinensa, vaivoin leipäpalan
    Hiellänsä otti kankahasta.

    Tuli kevät, suli kinos maailta.
    Veipä puolen orahia;
    Tuli kesä, kävi raet mailla,
    Kaasi päitä puolet käydessänsä;
    Tuli syksy, veipä halla kaikki.

    Tarttui tukkahansa Paavon vaimo,
    Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!
    Ota sauva, hylkäs meidät Herra;
    Kolkko miero, nälkä kauheampi”.

    Sanoi Paavo, häntä suositellen:
    ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra.
    Pane leipään puoli petäjätä,
    Minä laitan ojat leveämmät,
    Mutta tulon toivon taivahasta”.


    Pani vaimo puolen petäjätä.
    Kaivoi äijä kaksi viemäreitä.
    Vaihtoi vuonat siemeniksi, kylvi.
    Tuli kevät, suli kinos mailta,
    Eipä vienyt vesi orahia;

    Tuli kesä, kävi raet mailla,
    Kaasi päitä puolen käydessänsä;
    Tuli syksy veipä vilu kaikki.
    Löipä rintoihinsa Paavon vaimo,
    Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!
    Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;
    Kova kuolla, mutta turha toivo.

    Sanoi Paavo häntä suositellen:
    ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra.
    Pane kaksin verroin petäjätä,
    Kaksin kerroin laitan lannan maalle.
    Mutta tulon toivon taivahasta”.

    Lisäs’ vaimo kaksi pätäjätä,
    Laittoi Paavo lannan kaksin kerroin,
    Käänti karjan siemeneksi, kylvi.
    Tuli kevät, suli kinos maalta,
    Eipä vienyt vesi orahia.

    Tuli kesä, kävi raet mailla,
    Eipä kaatunutkaan kaunis olki;
    Tuli syksy, sivu sitkaimitten
    Meni vilun vaino vaarallinen,
    Aivan koskematta kultapäihin.

    Silloin heti Paavo hartahasti
    Paneusi polvilleen ja sanoi:
    ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra”.
    Sanoi vaimo, samoin polvillansa:
    ”Vaikka kokee, eipä hylkää herra”.

    Sitten iloitellen miehellensä:
    ”Paavo, ota sirppi sukkelasti!
    Toki nyt on tullut toinen aika,
    Ilon aika. – Pois nyt petäjäinen;
    Ruisleivän laitan lapsillemme”.

    Sanoi Paavo, häntä hyväellen:
    ”Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri saada,
    Jok’ ei hylkää toista hädässänsä.
    Pane leipään puoli petäjätä,
    Veihän vilu tou’on naapurimme”.


    Koettelee, vaan ei hylkää Herra....

    VastaaPoista
  13. Ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan: Pannaan vain ikuiseen karanteeniin; ei sen takia, että olisi mitään tehnyt mutta kun itse ollaan sellaista levitetty. Sontaa.
    Saa kestää sonnan levityksen (ja sen hajun) sekä vielä yksinäisyyden ja ikuisena syyllisenä olemisen.

    Miksi siis elämää hehkuttavat saavat keksiä mitä sylky suuhun tuo (se on sitä käärmeen sylkyä) ja siitä saa sitten muu maailma peloissaan ryhtyä miettimään, ettei totta ole mutta kun ei muutakaan uskalla sanoa.

    Näin se menee ja Paavo sen tiesi vaikka ei osannut arvata missä Eedenissä eli ja oli.
    Saarijärvi ymmärsi taiteilijan sielulla mikä on sanan voima kun se päästetään tuolla lailla yksinään keksimään stooreja.

    Olisi pitänyt saada suukapulan, vai mites se oli...soita nollakaks jne.

    Olisi pitänyt vaikka mitä mutta elämää ei suoda niille, jotka empaattisesti toimivat sillä heitä pidetään vain kertakaikkisen tyhminä ja miksi ei vaarallisena koska eivät muistuta sitä roisto-tyyppiä, joka yleensä näkyy ympäriinsä.

    Sitäkö?

    VastaaPoista
  14. Catulux, juuuu... tietenkin tarkoitin Saarijärven Paavoa, en edes miettinyt asiaa kun tuo nimi tarjoutui automaattisesti enkä huomannut lipsahdusta. Korjaan sen samantien tekstiinkin, on niin nolo virhe. Varmaan muutkin huomasivat, mutta ovat niin hienotunteisia, etteivät tohdi oikaista. Kiitos oikaisusta, Catulux! Tämä on sama asia kuin se, että kolarit ajetaan lähellä kotia, lievässä alamäessä.

    *

    Voi sinun kanssasi HG, sinussa on virtaa kuin pienessä kylässä. :)

    VastaaPoista
  15. En silti ole rajaton: olen vain saanut observoida sinä aikana kun he observoivat minua: en tiedä kenen ääni painaa enemmän: vanhoillisten jotka yrittävät olla häpeämättä, mustasukkaiset naiset vai minun, joka ei elämää saa koska filosofit, jotka paasaavat lavalla ns. elämästä estävät muita elämässä.

    Onpa hupaisaa tämä reflektoiminen: kitsch tulee vastaan ennen myöhään.

    VastaaPoista
  16. HG,

    et saa elämää? Tämähän on elämää, mitä sinulle koko ajan tapahtuu. Tai minulle. Tässä elämä on. Me emme voi liikutella kuin omia shakkinappuloitamme!

    VastaaPoista
  17. Kuvassa olevien taulujen myyminen vaalikampanjassa heijastaa kaiken muuttumista keinotekoiseksi. Kuvat muistuttavat tekokukkia sikäli, että ne eivät elä, mutta ovat käytännöllisiä ja ikään kuin kuvia taiteesta. Ne sopivat henkilölle, joka ei erityisemmin pidä taiteesta, mutta joka tietää, että sitä pitää olla. Parasta silloin ostaa kallista tunnetulta tekijältä.

    VastaaPoista
  18. Nopea lukija, kuten Väyrynen tai minä, lukee päivässä helposti 1500 sivua. Silti jää aikaa tupakkiin ja kahviin. Päättelen PV:n lukunopeuden siitä, että hän luki itsensä valtiotieteiden maisteriksi 1 vuodessa kolmessa kuukaudessa ja oli silti ylioppilasaktiivi korkealla tasolla. Paljoon kykeneväinen mies, siis.

    Kolmessa päivässä tuolla vauhdilla tekee 4500 sivua. Viikossa 10500. Se on jo aika paljon jopa Dostojevskin tuotannosta.

    En siis ymmärrä kohua. Pitäisikö Dostojevskia lukea jotenkin hitaammin.

    Vai onko ihmisten oma kokemus sellainen, että he eivät oikein saa Dostojevskia luetuksi, ja sitten on ongelma se, kun muut saavat.

    Ei lukutaidosta tai -nopeudesta kannata kettuilla. Mieluummin siitä, kun ei osaa tai kykene (laiskuuttaan). Sairaudet sun muut ovat sitten jo jotain muuta kuin ekskjuuseja.

    VastaaPoista
  19. Ei Dostojevskia varmaankaan tarvitse lukea kunnioituksesta kankeana. Itsekin olen nopea romskulukija ja viivähtelen vain lukiessani runoja.

    Enemmän olisin huolestunut siitä, että Väyrynen mainitsi lukeneensa Dostojevskinsa parissa päivässä. Miksi hän korosti sitä? Miksi hän ei tajunnut, että näin hän antaa medialle herkkuluun, joka piirtyy ikiajoiksi hänen symbolikseen, kuten lentoemäntien pyllynnipistelytkin? Eikö hän oppinutkaan näistä klassikoista laaja-alaista humaania sydämensivistystä? Lukiko Väyrynen turhaan?

    VastaaPoista
  20. Jarvelainen, tuo oli laittamattomasti sanottu, että puheena olevat kuvat ovat kuvia taiteesta, siis metataidetta. Juuri näin, niistä puuttuu sielu ja henki, ne eivät hengitä. Minä ainakaan en pääse niihin sisälle.

    Kiintoisampi on käsitys siitä, kuka voi määrittää sen, mitä taide on. Niin monesta asiasta puuttuu nykyään sielu ja henki. Kenties Palmun taide kertookin juuri tämän, mutta "me syvemmän taiteen ymmärtäjät" emme havaitse sitä??

    VastaaPoista
  21. Lukemisen nopeus ja lukemisen ymmärrys ei ole yksi ja sama asia. Silti voi lukea kuten Einsteinkin nopeasti ja siitä ottaa vain oleelliset ja prinsiipit ja prosessin tai sitten voi besserwissermaisesti päntätä nippelitietoa ja sillä yrittää päteä. Näinhän meidän opettajia opetetaan arvioimaan: saavat vielä tietotekniset apuvälineet, jotka vielä tarkistavat tämän oikea-väärä -nappulan heille. Ovat siis ajamassa suomalaisia doers-kastiin eli orjiksi. Kun ei osaa enää lukea nopeasti vaan pelokkaana pyrkii muistamaan typerimmät detalit on samalla sellainen, jolla ei ole kykyä nähdä tietoa higer order vaan junnaa perfektionistisesti jossain aivan jonninjoutavassa kaavassa.

    Saavat sitten tyytyä siihen, että tulee johtajia muualta kun omat lapsemme heitetään ns. sivulle siitä syystä, että oma opettajakaarti on arvioinut osaajat aivan väärin.

    Lukeminen ja muistaminen sisältää siis monta tasoa ja tässä on olemassa geneettistä tietoa jo nyt kuka lukee miten: ja nyt rasismilla on uudet kujeet mielessä sillä nyt vedätetään ihmisiä pellolle oikein sankoin voimin: Suomea lobbaillaan nyt tietotekniikan avulla hirttämään itse itsensä tiedon väärinymmärtämisen avulla.

    Filosofit ovat eniten pihalla sillä eivät tajua sitä peliä mikä on meneillään ja mitä ollaan harjoitettu jo 70-luvulta lähtöisin. Ja ne, joiden rahat ovat siinä eivät välitä piut paut siitä, että eurooppa tarvitsee oikeasti kaikki oikeasti ajattelevat - eikä vaan nämä olevinaan olevat joiden kyky läpäistä näissä testeissä ovat suuremmat kuin muilla.

    Nippelitiedon osaajat, jolla matala kyky liittää tekstiä luettuun ymmärrykseen tulevat siis ns. pärjäämään sillä he ovat taas seuraavan sukupolven osalta aivan pihalla kun sitten nämä pahat (joilla silti kyky nähdä higer order) saapuvat kylväämään sitä mitä niittivät.

    Se, joka elää näkee.

    VastaaPoista
  22. Niittämään sitä mitä kylväsivät (taitaa olla niin päin suomeksi: skörda det som såddes på svenska)

    VastaaPoista
  23. "Itsensä nolaajan ammattitautia on pidemmän päälle se, että jossain vaiheessa tulee itsekin ostettua liput esitykseen." (Thomas McGuane, Panama)

    Mutta pian tullaan tilanteeseen missä ollaan naurettu kaikki yhdessä ja sitten - sitten vasta - ruvetaan oikeasti kysymään: no, entä nyt. Mitä nyt?

    Ja sitten kelpaamme taas kenties sillä meidän silmät näkevät asioita emmekä lue niitä mistään - tämä on se higher order kyky ja sen takia se on todella nopea (kutsutaan intuitioksi muiden mielestä mutta minä olen vain aivan selvillä mitä luen sillä olen nähnyt ensin).

    VastaaPoista
  24. kyll se nelimarkka on ihan yhtä paska kuin palmu jos ei paskempi jopa, askartelua taiteen nimellä.. heh hee

    VastaaPoista