Iltapäivälehdessä on hauska kirjoitus siitä, miten nainen meni naimisiin Berliinin muurin kanssa (IS 30.5.). Tarina kiehtoo suuresti!
Nainen on ottanut rakastettunsa nimen jopa sukunimekseen, ja tämä ihanasti vinksahtanut nainen on tietenkin suomalaista syntyperää: Eija-Riitta Berliner-Mauer. Nainen on niin palavasti rakastunut Berliinin muuriin, että solmi valkoisiin pukeutuneena liiton muurin kanssa jo vuonna 1979 muutaman ystävänsä todistaessa tapahtumaa.
Hän oli kuolla murheeseen, kun muuri murtui vuonna 1989. Eija-Riitta Berliner-Mauer on rakentanut kotiinsa yhdeksän erilaista pienoismallia muurista, ja hänellä on tapana jutella niille päivittäin. Eilen hän ei surukseen ollut ehtinyt jutella muurinsa kanssa ollenkaan, kun hänellä oli ongelmia uuden tietokoneensa kanssa.
Hurraa Eija-Riitta ja pyhä hulluus! Kautta aikainhan ihminen on kuvitellut esineille sielun (animismi) tai palvonut esineitä (fetisismi). Miksei sitten voisi olla naimisissa Berliinin muurinkin kanssa. Ehkä oikeassa avioliitossa ei ole aina elämää tuonkaan vertaa. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihminen uskaltaisi toteuttaa sisintään.
Minä uneksin lyhtypylväästä; jotain valoa elämään siis.
VastaaPoistaLyhtypylväs on koiran unelma.
VastaaPoistalyhtypylväs on taskulampun kaukorakkaus.
VastaaPoistaJoku vuosi takaperin eräs äitini jo nuoruusvuotensa aikaa sitten ohittanut tuttava meni naimisiin hyvin vanhan kuusen kanssa. Siitä tehtiin ihan ohjelma televisioon. Ylen kanavalta se taisi tulla. Ja vihkiparia haastateltiin. Keijumaiseen mekkoon pukeutunut metsämorsio pälpätti, sulho jökötti jyhkeänä vaiti. Kyllähän me sitä pyhää, hieman utuiseksi ohjattua toimitusta sitten kaikki silmät pyöreinä seurattiin, mutta "totuus" tuli lapsen suusta: Jos minä olisin tuo kuusi, en kyllä menisi tuon kanssa naimisiin.
VastaaPoistaEli kosittiinko muuria ja suostuiko?
Hyvä Sedis! I love it (ps. en sitten ole aspergeroireyhtymän alainen vaan olen Higher Order geneettisesti eli en jaksa keskittyä detaleihin joissa suurin osa ihmisiä viihtyvät). Olen siis humoristinen tällä tasolla mitä sinäkin ilmeisesti. Minua ei vaan nuo konkreettiset ymmärrä mitään ja pitävät vain hulluna. Mutta kuka voisi analysoida sellaista, joka on YLI HEIDÄN ymmärryshorisontin? Vai onko maailma tässä ja nyt ikäänkuin lopullinen? Hekö se päätti?
VastaaPoistaTerrorisoivat minun tietoverkkoja koko ajan enkä saa postia kuten pitäisi.
Aah! Kuljen valtavirran myötä vissiin, mutta tuo on Jackin mielestä paras kotimaisesta elokuvasta irtoava musaklipsi. Mikä meno, mikä meininki!
VastaaPoistaMinäkin tunsin tuon puun kanssa avioituneen, ihastuttavan ja samalla ärsyttävän naisen. Epäilen kyllä, että hän harjoitti moniavioisuutta, sillä hänellä oli aviomies, ellei hän juuri ollut se puu.
VastaaPoistaMuurilla ja puulla aviomiehenä on tiettyjä etuja. Eivät puhu liikaa, ei erektio-ongelmia, suojelevat tuulelta ja tuiskulta ja seisovat uskollisesti tukena ja turvana. Eivät ole myöskään kronkeleita.
VastaaPoistaKun nainen menee naimisiin korkean kuusen tai jyhkeän muurin kanssa, niin onkohan joku mies mennyt joskus naimisiin jonkun kolon kanssa? Ovathan isännät joskus kai kiintyneet lampaisiinsa. Ne voivat olla kiltimpiä kuin nalkuttava vaimo. :)
VastaaPoistaSiis Jack, tuo Leo Jokelan esitys on kyllä helmi elokuvataiteen historiassa. Sitä silmänluontia ja käden ja niskan niukkaa mutta antavaa liikettä! Mikä tunteen palo verrattuna johonkin nykyrockin riehuvaan mutta tyhjään melskeeseen. Olen odottanut jo kauan, että tuo Jokelan esitys tulisi You Tubeen, ja nyt vasta se tuli.
Mutta eivät rakasta myöskään. Eivät tanssi eivätkä suutele. Seisovat ja ovat siitä ylpeitä.
VastaaPoistaMuurit ja puut siis seisovat. Koloista ja lampaista en tiedä muutakuin että eivät ainakaan ole suojana tai tukena. Määkivät tai syövät sisäänsä.
VastaaPoistaMinä en nosta enää jalkaa tolppaan, joten olen Good to be True.
kotiini muuttanut kissa on ryhtynyt rakastamaan erästä koloa, erästä paikka, intohimoisesti. en nimeäisi häntä mies-ihmiseksi enkä nais-ihmiseksi, nimeäisen hänet kyllä aika femiiniseksi ja sofistinoituneeksi olennoksi, luodessaan tiloja itselleen uudessa ympäristössä.
VastaaPoistaovatko jotkut kasvit maskuliinisia vai femininiisiä? jotkut koirat kumminkin kissoja enemmän kuin koiria? ja jotkut kissat enemmän koiria kuin kissoja? hauluaisiko parvekkella kasvava paprika ja pinaatti olla jotakin sukupuolta enemmän kuin jotakuta toista?
Hirlii,
VastaaPoistaTajuan hyvin tuon koloon ihastumisen. Tyttären kissa on rakastunut erääseen kohtaan lattiassa (kulunut kolo puulattiassa) asunnossani. Se nuolee sitä tuntikausia ja piehtaroi siinä. Minun pitää joskus lukita kissa toiseen huoneeseen, kun en kestä tuntikausia nuolentaa. Kun päästän sen huoneesta, se ryntää takaisin läiskää suutelemaan.
Jos lyhtypylväät ovat hyvin matalia ei voi tanssia niiden alla. Tulee ahdas olo. Ahtaus maksaa siis yhteiskunnalle sillä valokeila ei anna riittävästi valoa tai riittävän suurella perspektiivillä jos se on turhan matala.
VastaaPoistaMinä uskon, että itsensä papeiksi nimittäneet (ei uskovaiset leipäpapit) tuovat tuota matalaa lyhtypylvästä ja aito metsuri tai mies joka vain on mies ihan ilman kommervenkkejä tai puuteria myöskään mentaalisesti (=ei peitä mitään, ei esitä mitään) näkee suoraan eteen ja valaisee ympärilleen.
Mies joka on lyhyt pylväs (voi olla yhtä hyvin biologisesti pitkä) tuhoaa itsensä ja muut vihalla eli se, että tanssi tapahtuukin sitten hänen valonsa ulkopuolella tuo hänelle vihaa. Hän tahtoisi olla valo mutta on vain otollinen piilopaikka kriminaalisille illan tanssijoille.
Hei Iines!
VastaaPoistaTämä kai kuuluisi osastoon, jossa moitiskelet blogilistojen pitäjiä ja muita nörttejä, mutta laitan nyt tähän. Kyseessä on uutinen, jonka bongasin tämän aamun lehdestä. Tällainen:
"Bloggauksella parempi olo
Onko blogillasi vain muutama vaivainen lukija? Turha harmistua. Tietokoneen ääressä vietetty aika ei ole mennyt hukkaan. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan bloggauksella on iso joukko terveysvaikutuksia. Amerikkalaistutkijat ovat todenneet, että blogin kirjoittaminen parantaa muun muassa muistia ja unen laatua. Aids-potilailla se vaikuttaa jopa terveiden solujen aktiivisuuteen.
Bloggauksen myönteiset vaikutukset perustuvat osittain kirjoittamisen terapeuttiseen luonteeseen.
Esimerkiksi päiväkirjaa pitävien syöpäpotilaiden on todettu voivan paremmin kuin päiväkirjaa pitämättömien. Yhdysvalloissa jotkut sairaalat kannustavatkin vakavasti sairaita potilaita bloggaamaan ja tarjoavat heille siihen mahdollisuuden.
Scientific American -lehden mukaan bloggauksella on myös yksi selvä etu päiväkirjaan verrattuna: se tarjoaa kirjoittajalle mahdollisuuden vuorovaikutukseen."
Taitaa olla melkoista nannaa kaikille niille, jotka tuntevat huonoa omaatuntoa tai joita moititaan liiallisesta tietokoneen ääressä istumisesta. Bloggaaminen onkin terveellistä, jippii!!! Myös ne, jotka eivät saa haluamaansa määrää kommentteja saanevat tästä uutisesta lohtua.
Rouva Berliner-Mauer taas todistaa väkevästi siitä, kuinka monipolvinen asia ihmisen seksuaalisuus ja tunne-elämä yleensä voikaan olla. Olen kuullut miehistä, jotka rakastuivat pölynimuriin ja vakuuttivat avioelämän rakkaan Hooverin kanssa olevan sangen tyydyttävää. Joku tällainen pariskunta taitaa löytyä YouTubestakin.
Oma suosikkini tällä alueella on kuitenkin tuntemani naisihminen
(opettaa muuten uskontoa lukiossa), joka rakastui opettajanhuoneen ovenkahvaan. Hänen kästyksensä mukaan kahvaan oli siirtynyt hänen nuorena kuolleen rakastettunsa sielu. Salarakkaina hänellä on kotonaan kaksi kivenmurikkaa, joiden sisällä myös sykkivät lämpimät sielut.
Iines on aivan oikeassa siinä, että monessa tavallisessa avioliitossa on vähemmän elämää kuin muuri-, ovenkahva- tai Hoover-liitoissa, lampaista nyt kokonaan puhumattakaan! Entäpä kaikki nuo Harley Davidsonit? Kun jalkojen välissä ulvoo ja hyrisee kuuma, sykkivä olento, joka ei koskaan valita, ei kärsi päänsärystä eikä niistä päivistä, vaan vaatii lisää ja lisää, on nahkatakkimies varmaan autuuden huipulla. Luulen, ettei hän vaihtaisi leluaan edes viiteen uiveloon.
Vaari
Olispa Harley Davidson sitten - meillä on kellarissa ruostumassa valtavaa ääntä pitävä yksisilinterinen Royal Enfield mutta siitä ei siis ole tähän: en ole edes yrittänyt nousta sen syliin.
VastaaPoistaMutta kuvan mukaan sekin voisi olla
VastaaPoistaIN?
http://www.royalenfield.com/app/IN/
Olihan blogimaailmassa vähän aikaa mies, joka oli rakastunut lampaaseen ja hänen kertomansa mukaan liitto oli harmoninen. Valitettavasti jatkokertomus taisi kadota.
VastaaPoistaOlen niin yksioikoinen ja tosikko, etten tosiaan tiedä, oliko juttu tosi vai vertauskuvallinen ja protestia naissukupuolta kohtaan.
Itse asiassa näin poikamiehenä ja vakavasti puhuen, ajattelen, että ihanne parisuuhteessa olisi kuitenkin tasa-arvoisuus, keskustelevuus, avoimuus - ja pidän sitä aika mahdottomana toteutettavaksi ainakin kypsällä iällä, koska olemme jo luiskahtaneet niin syvälle tiettyihin (sukupuoli)rooleihin.
Tuosta bloggaamisen terveellisyydestä ja terapeuttisuudesta olen vaarin kanssa samaa mieltä, se ei minulle ollut uutinen vaan todellisuutta.
Jospa puhutaan vakavia ja koska ollaan I-Iineksen blogissa kysyn, miksei arvon rouvalla ole ns. blogrollia, listaa suosikkiblogeista tms. Tarkoittaako se, ettet ole kiinnostunut muusta kuin omasta blogistasi ja sen kukoistavasta keskustelukulttuurista?
Hyvä tapa on suosia myös muita. Jos nyt ollaan edelleen kriittisiä, mielestäni alaa on vallannut yleisemminkin tyyli, ettei olla kiinnostuneita kuin omasta itsestä ja lähipiiristä, ja piirit muotoutuvat äkkiä ja sulkeutuvat. Vaikka Iines, olet laillani kritisoinut "blogipiirejä", sinulla on nyt oma piirisi, johon kuuluminen on jo statusta.
Vaarille
VastaaPoistaToivottavasti et ole saanut väärää käsitystä blogilistajutuistani, joissa arvostelen tätä uusinta listauudistusta. uudistuksessahan oli niin monia lapsuksia, että jokainen bloggaamista rakastava huolestui ja jopa suivaantui uuden listan virheistä.
Kirjoitin juttuni sen vuoksi, että arvostan bloggaamista ja bloggaajia, ja halusin ja haluan yleensäkin bloggaamisjutuillani ajaa blogiyhteisön yhteisöllisyyttä ja kaikinpuoliosta etua. Jos listassa on suuria virheitä, se ei ole kenenkään etu, ja perustavaa laatua oleva tilastovirhe korjattiinkin minun juttuni ansiosta. Kärkibloggaajille oli putkahtanut satoja uusia tilaajia, virheellisesti ja ansiotta, ja ne poistettiin, koska kyse ei ollut reaalisista tilaajista.
Kommentistasi voisi päätellä, vaari, että en arvostaisi bloggaamista. Kun mielestäni en ole koskaan vihjannut tähän suuntaan. Juuri siksi, että blogikirjoittaminen on tärkeää, puhun havaitsemistani epäkohdista blogimaailmassa. Ellen välittäisi bloggaamisesta, en olisi edes huomannut blogilistan virheitä. - Nyt kaikki alkaa olla kunnossa, ja se ilahduttaa minua ja muitakin bloggaajia.
Yhdyn siis, vaari, täysin tuohon lainaamaasi lehtiartikkeliin. Kiitos siitä!
Tuo juttu opettajasta, joka rakastui ovenkahvaan, on mainio. :)
Maalainen,
VastaaPoistaminullahan on suosikkilistani blogilistalla. Laskin juuri nopeasti tilaamieni blogien määrän, joka on tällä hetkellä runsaat kolmekymmentä, mutta korostan sitä, että määrä kasvaa koko ajan, ja yleensä ketään en poista, ellei hän lakkaa päivittämästä tai lopeta blogiaan. Viimeksi olen poistanut Loistavan puhalluksen, koska hän lopetti bloggauksen. Lisäsin hänet kuitenkin eilen listalleni, kun huomasin, että blogihan päivittää taas. Tämä on siis tapani toimia. Olen joskus poistanut listaltani myös bloggaajan, jonka koen tahtovan, etten kommentoi hänen blogissaan tai muuten lue hänen blogiaan.
Olen harkinnut tuota ovensuulistaa, sillä olisihan se osviittaa omasta blogimaustani. Ehkä sen siihen lisäänkin. Hieman kuitenkin vierastan kaikkia listoja, koska samalla kun valitsee listaväkensä, saattaa pyllistää muille. On niin paljon hyviä blogeja, jotka ansaitsisivat paikkansa ovilistoissa.
Eniten minua vaivaa näiden ovilistojen staattisuus. Joillakuilla näkee ovilistoja, joissa esiintyy viisi vuotta sitten blogimaailmasta poistuneita blogeja.
"Kommentistasi voisi päätellä, vaari, että en arvostaisi bloggaamista. Kun mielestäni en ole koskaan vihjannut tähän suuntaan."
VastaaPoistaNäin helposti syntyvät väärinkäsitykset. Tottakai huomaan, että arvostat bloggaamista ja näköjään toimit siihen suuntaan, että homma olisi entistä reilumpaa ja antoisampaa kaikille.
Minulla ei ole blogia, en osaa perustaa sellaista. Olen aika uusi täällä blogistaniassa (olikohan termi oikein), enkä ymmärtänyt puoliakaan siitä, mitä kirjoitit blogilistojen ylläpitäjille ja muille vesseleille. Laitoin tuon lehtiuutisen tänne vain siksi, että halusin ilahduttaa sydäntäsi.
Omaa sydäntäni ja maksaani (kuten Sinuhe sanoisi) ilahdutti tuo Jokelan lauluesitys, samoin kuin marssi poliisiasemalle. Siihen liittyvää sanatonta viestintää ei ymmärrä kuin suomalainen.
Hirliille: Kyllä kasveilla on sukupuoli. Vilkaisepa vaikkapa labiace-heimoon kuuluvia tyttöjä. Tyttöjä ne ovat ja tyttöinä pysyvät.
HG: Vai on sinulla Royal Enfield tallissa! Äkkiä työkalut käteen ja kunnostamaan. Itselläni oli nuorena satapiikkinen Jawa, jolla kyllä pääsi paikasta paikkaan, mutta jotenkin sosialistisen harmaasti. Naapurissa oli Royal Enfield, jota sain pari kertaa kokeilla. Sen kone oikein potki kun väänsi kahvaa. Jarrut siinä olivat kehnot, mutta olipa liikennekin vähäistä.
Vaari
On aivan totta, että ovensuulistat ovat useinkin harmittavan staattisia. Tarkoitin oikeastaan kritisoida yleistä kiinnostumattomuutta toisista, mikä on vallannut alaa.
VastaaPoistaItse kasvatin suosikkilistaa, kunnes se muuttui liian suureksi ja hallitsemattoman jähmeäksi. Suosikkilistakin pitäisi voida laittaa uuteen uskoon kertaheitolla. Näen, että kaiken aikaa tulee uusia ja ihan hyviä blogeja ja säälittää, kun ne useinkaan eivät saa näkyvyyttä, mikä vähentää päivitysintoa.
Nuoret, suloiset tytöt saavat useinkin huomiota, vaikka he useinkin ovat aika tyhjiä tuon suloisuuden lisäksi. Kypsät naiset ovat kiinnostavia useinkin henkisesti, mutta...
Olen löytänyt ainakin yhden naisbloggaajan, joka on poikkeus - hän on kiinnostunut myös asioista, faktamielessä. =Ruukinmatruuna.
Naisten asiat ovat useinkin of human interest. Itsekin olen jollakin tavalla tähän genreen kuuluva, mutta toisaalta olen kiinnostunut myös asioista, enkä pelkästään tunteista ja ihmissuhteista. Kun puhutaan miesten ja naisten eroista tämä on mielestäni oleellista.
Tuo öljyä valuttava mopo joka huutaa ja ulisee, kolisee ja jyskyttää on mieheni leikkikalu. Minä pidin sitä kyllä kauniina sen autenttisuuden takia mutta yritin suositella Vespan ostoa. Siinä hankoolainen mies sanoi, joka enfieldin möi: sidu de e som att ha men inte få.
VastaaPoistaNiinpä: Olla vaiko tulla (oleminen ja hankkiminen ongelma aina edessäni eli Aristoteles ja Heidegger tiesi tämän mittaamisen alueen aika hyvin ja se mikä on subjektille luontevaa).
Vaari, kyllä ilahdutitkin kirjoituksellasi, kuten yleensäkin, mutta tuo sana "moitiskelu" nousi siitä vain esille - tai ehkä se oli omaa tulkintaani ja syyllisyydentuntoa siitä, että moitiskelin blogilistan poikia, jotka varmaan tosissaan paiskivat töitä.
VastaaPoistaMaalainen, ovensuulistoista vielä sen verran, että minun entisenä opettajana on vaikea mieltää koko käsitettä "suosikkilista", opettajalla kun suosikkeja ei saanut koskaan olla. Se koettiin epätasa-arvoiseksi.
Mutta ei sen näin tietenkään tarvitse olla. Onhan hyvin sosiaalista kirjoittaa tuo lista näkyviin ja osoittaa näin muille arvostustaan ja kiinnostustaan.
Opettaja olin minäkin. Oli varmasti sellaisia oppilaita, joista piti enemmän, mutta ei sitä saanut näyttää - vaikka sen teki varmaan tahtomattaan.
VastaaPoistaTuli mieleen tuosta vaarin kommentista, että olen lukenut ruukinmatruunaa muutama päivä sitten.
VastaaPoistaMielestäni blogia leimaa kummallinen pseudotieteellinen tyyli ja epäilyttävät tarkoitusperät.
Mutta se on vain lyhyen vierailuni ensivaikutelma.
Luulen, että rakkaudessa muuriin, kuuseen tai blogiin pätee samanlaiset logiikan ulottumattomissa olevat säännöt kuin rakkaudessa yleensä. Itse ainakin olen jämähtänyt blogeissa muutamaan tutuksi tulleeseen, enkä osaa viehättyä uusista, vaikka sisällöltään olisivat kuinka kiinnostavia. Vie aikansa.
Sari
VastaaPoistaSekoitat nimimerkki Vaarin ja minut, mutta ei se mitään, olenhan minäkin vaari.
Halusin vain mainitsemalla Ruukinmatruunan, että hän suhtautuu syvällisesti tietoon ja näyttää sulattaneen suuren määrän asioita, kirjoittaa asiantuntemuksella. Toisaalta hän on liian varma ja hänellä on mielenkiintoisia väitteitä, jotka hän esittää faktoina. Kolmas persoonakin vähän kummastuttaa.
Minun pointtini oli, että hän on erikoisella tavalla poikkeava naisena juuri tuon faktapuolen takia. Yleensä feminiinit eivät kirjoita hänen laillaan. Hänessä on myös autoritaarinen piirre ehkä juuri tuon insinööritaustan ja ammatinkin vuoksi. Minusta tuollainen on piristävää. Tarkoitin, että miehissä ja naisissa on eroja bloggaajina, mutta vain aste-eroja onneksi. Eikä Ruukinmatruuna ole suinkaan aivan ainutlaatuinen, en sitä väitä.
Mitä tulee islamikriittisyyteen, minusta on sananvapauskysymys, että kriittisyyttä sallitaan, koska kritisoitavaa on, mutta poliittinen korrektius ei sitä salli. Nyt luin kuitenkin uutisen, joka ilahdutti minua. Intialainen islamitaho antoi fatwan fanaattisuutta vastaan. Toivottavasti ei kuitenkaan kuolemantuomiolla uhaten! Juuri tuollaiseen on islam-kritiikillä pyrittävä, jotta "kivikautinen" uskonto modernisoituisi. Vanhatestamentillinen kristinusko on aivan yhtä suvaitsematonta kuin aika valtavairran islami.
Maalainen, minä tykkäsin aina eniten vilperipojista ja pikkuhunsvoteista, jotka vetosivat naiseuteeni/tyttömäisyyteeni, ja sitten toisaalta rääpäleistä, jotka vetosivat äidintunteisiini. Kilttejä pinkotyttöjä en tainnut huomatakaan, sillä tytöistäkin kiinnostuin aina eniten vastarannankiiskistä ja poskisolisteista. En näyttänyt tätä minäkään, mutta ihminen se opettajakin on, ja luulen, että kiltit pinkotytöt kyllä havaitsivat sen, että huomioni kohdistui eniten toisaalle.
VastaaPoistaMitä tulee Ruukinmatruunaan, olen pitänyt häntä miehenä, mutta taitaa selittyä hänen luonnontieteellisellä taustallaan (Insinöörikö?). Olen kokenut hänet Sarin lailla, ulkokohtaisen tieteellisenä kirjoittajana, joka on jollain tapaa liian valmis, liian täydellinen ollakseen tavallinen naisinsinööri. Minua pelottavat - ei varsinaisessa merkityksessä - tällaiset tietäjät. Eihän heihin osu enää mikään kipinä, he ovat jo valmiita. Itse koen itseni keskeneräiseksi raakileeksi, ja siksi oikeastaan se onkin juuri ihmisen kyky ottaa vastaan ja olla raakile se, mikä minua kiinnostaa ihmisessä. Haluaisin nähdä, miten Ruukinmatruuna muuttaa mielipidettään - samoin kuin Jukka Kemppinenkin. Tämä osoittaisi sen, että ihminen on kehityskykyinen, sillä ei meistä kukaan voi olla aina oikeassa ja tietää kaikkea valmiiksi. Tuommoinen on oikeastaan kauhean vaarallista, että tietää ja on muiden yläpuolella.
Sari, vielä tuosta blogeihin jämähtämisestä. Näinhän siinä väkisin käy, että uusia tulee harvemmin omalle lukulistalle, sillä tulokkaiden joukko jo yhdessä päivässä on niin valtava, ettei perässä pysy. Itse rupesin kokoamaan omaa julkista lukulistaani, jos vaikka ruikkisin sen tuohon ovipieleen. Kai se olisi reilua. Saavat muut käydä sitten haistelemassa pihtipieliäni.
Tässä vielä Takkiraudan linkki. On kai reilua panna se näkyviin, kun hänestä kerran on tässä monenlaista kommenttia.
VastaaPoistaPyydän anteeksi huolimattomuuttani ja lapsustani.
VastaaPoista(En yleensä sotke kommentoijia toisiin)
Ymmärrän, miksi kovin laaja-alaista tietämystä osoittava kirjoittaminen voi olla "virkistävää". Itsekin olen utelias ja pidän siitä, että opin uutta. Mutta tiedon takana on aina oltava ajatus. Ja en oikein saanut selvää (voi johtua yksinkertaisuudestani) mikä ajatus Ruukinmatruunan kirjoituksissa kiteytyy.
Toinen kiinnostava asia on kriittisyys. Kuulee usein sanottavan, että islamia ei kukaan uskalla kritisoida, erityisesti monikulttuurisuutta puolustavia väitetään sinisilmäisiksi islamilaisen kulttuurin suhteen.
Minusta se ei pidä paikkaansa. Luulen, että islamin kritiikki on viimeaikoina suosituimpia urheilulajeja, koska se on niin helppoa: naisten asema, länsimaisesta poikkeava demokratia- ja oikeuskäsitys ja muut jäykästä suvaitsemattomuudesta kertovat seikat ovat helppoja kohteita kenen tahansa kritiikille.
Mutta tästä uhkaa tulla liian pitkä ja tylsä ja itsestäänselvä kommentti.
Kiinnostavaa on, että itse miellän myös Ruukinmatruunan miehekkääksi kirjoittajaksi. Erittäin kiinnostavaa.
Kyllä minusta on täyttä valtakulttuuria, että otetaan suuri maahanmuutto aivan itsestään selvyytenä ja leimataan ne, jotka kehottavat harkitsemaan äärisuunniksi. Viime aikoina onneksi yksi räävitön ja tunnettu nettihenkilö sai tuntuvat rapsut eikä kaikkea kritiikkiä leimata hänen kaltaisekseen. Jo nimi Paavo Värynen herättää naurua, mutta tuo kyseinen ministeri on puhunut maltista ja väestöpolitiikan uudesta mietinnästä saamatta vastakaikua hallituksessa.
VastaaPoistaEi voi olla oikein, että luodaan tappiomielialaa esim. tulevaisuuden ympäristöuhkien edessä ja sanotaan, ettei tänne kannata hankkia lapsia ja otettakoon tänne runsaasti apua ja tukea tarvitsevia sen tilalle.
Ei ulkomaalaisissa ole sinänsä mitään vikaa, ihmisiä hekin ovat, mutta mielestäni suomalaisuudessakin on arvonsa. Jos muutoksia tapahtuu ja niin tekeekin väistämättä, olkoon muutokset varovaisia. Rajut muutokset herättävät vastareaktioita ja syrjäytymisen tunteita jo ennestään syrjäytyneissä.
Sitä paitsi auttamiskyvyssäkin on rajansa. Muistutan usein Miss Lonelyhearts syndomasta (oma termini). Miss Lonelyhearts (Nathanael Westin pienoisromaani) oli mies joka piti "Leelian lepotuolia naistenlehdessä" ja paloi loppuun suuren avuntarpeen edessä.
Minäkään en pidä liiasta valmiudesta, täydellisyydestä ja varmuudesta (kuten Iineskin huomauttaa). Toisaalta vanhempana on enää vaikea muuttua.
Yksi on keskustelukulttuuri, jossa voin yrittää opetella muuttumista. Minulla on kyllä pitkä kokemus naisten kanssa tekemisissä olosta. Minusta se on jopa mukavampaa kuin miesten kanssa työskenteleminen. Olen raljeeraen sanonut, että naisten kanssa ei ole tärkeää, mitä puhut, kunhan puhut. Voi siinä olla jotain perääkin. Pelkät faktat eivät pure naisiin käsittääkseni. Siinä pitää olla mukana koko ihminen. Tuo ruukinmatroona julistaa kuin puhujapöntöstä miesten tapaan. Meidän miesten on helppo kutsua naisten tapaa keskustella lörpöttelyksi, mutta oikeastaan se on paras tapa, koska faktoja saa ujutettua mukaan. Nytkin minä kirjoitan, mitä sylki suuhun tuo.
Jos jonkun esineen kanssa miehen on avioiduttava, niin se on sohva. Sohvan äidillisessä sylihyväilyssä on autuas kelliä. Jos sohva on sijoitettu niin, että siinä selällään maatessa, jalkopää nilkkojen kohdalta ja pääpää niskan kohdalta pehmustettujen käsinojien päällä, näkee ikkunasta taivaalle kesäisten tervapääskyjen kaarrellessa tai talvisten lumihiutaleiden leijuessa, tai kyljelleen kääntyessä jalat koukistettuina sikiöasennossa, näkee televisiossa Amerikan talenttia ja idolia ja salattuja elimiä. Nahkasohva on muuten hyvä, mutta on aluksi kylmä ja sitten hiostaa. Sopivan karkea kangas, joka ei kaljaläikistä säiky, on parempi.
VastaaPoistaMinä olen coach - lähes soffa (couch). Mutta mies ei tiedä sitä, siis että hänen hankkimansa rouva on sohva; sohvi itse asiassa.
VastaaPoistaEikä pomppulinnaansa pahemmin käytäkään ja olen ajatellut, että olisin sittenkin vaikkapa hattuhylly koska se sopisi minun työni kuvaan: pyydän heitä riisumaan hattunsa. Ne turhat ja korkeat, ne lippikset ja myssyt. Katson heitä hatuttomina; hatless. Utan hat.
Ymmärrän, miksi kovin laaja-alaista tietämystä osoittava kirjoittaminen voi olla "virkistävää". - - Mutta tiedon takana on aina oltava ajatus.
VastaaPoistaBloggaamisen idea ei kai voikaan olla tietämyksen osoitus, vaan kirjoittajan omat ajatukset hänen esittämästään tiedosta. Tästä syntyy usein innostus tai hengen palo, joka sytyttää lukijankin. Jos tämä oma panos puuttuu, tullaan tosiaan juuri tuohon pseudotieteellisyyteen tai ulkokohtaisuuteen. Teksti on hieno ja kirjoittaja kovin oppinut ja sivistynyt, mutta juttu ei vain hengitä.
Mitä tulee monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon, huomaan etten ole kai koskaan kirjoittanut tästä aiheesta pärettä. Aiheen tiimoilla esiintyy niin paljon alkeellista intohimoa puolin ja toisin, että hieman kyllästyttää. Musta-valkoajattelu on myös tässä asiassa rasittavaa, ja rasististyyppisen tai fasistin leiman saa puolesta sanasta.
Tunnen kuitenkin maailmankansalaisena häpeän tunnetta siitä, että Suomi on kaikkiin muihin hyvinvointivaltioihin verrattuna niin niukasti osallistunut kaikenlaiseen kehitysapuun ja maahanmuuttajien vastaanottamiseen. Minusta tällainen on junttimaista ja sivistymätöntä.
Kariav, jos minun olisi avioiduttava esineen/asian tai jonkin muun kuin miehen kanssa, se olisi varmaan jokin alkuelementti, ilma tai vesi tai kesäsade. Haluaisin yhtyä siihen. :) Konkreettisemmista asioista se olisi varmaan kyllä jokin puu, ehkä mongolianvaahtera.
Hyväntahtoisia hölmöjä
VastaaPoistaHieman muistuttaa hyvää tarkoittavaa hölmöyttä tuo Iineksen kokema häpeä Suomen maahanmuuttopolitiikassa yms.Suomen kulttuuri- ja poliittinen eliitti on saman henkistä ja menee äärimmäisyyksiin. Ilmeisesti myös Iineksen lukijakunta. Peräänkuulutan kriittistä asennetta kaikkeen.
Kannattaa tutustua maahanmuuttokriittisyyteen, vaikka minuakin myös korpeaa, että tulee samalla oltua samassa veneessä esim. perusuomalaisten kanssa.
Ruukinmatroona on valovuoden edellä, vaikka kaikilla auringoilla on pilkkunsa.
Maalaisia.
VastaaPoistaMaalainen,
VastaaPoistajos joku sanoo, että X on Y:tä valovuoden edellä, niin onko tässä skaalassa origona kuitenkin oma napa?
En malta olla kirjoittamatta vähän lisää Maalaisen esittämän hyväntahtoisen hölmöyden tiimoilta, siis tuon väitteen, että maahanmuuttoa salliva ja suosiva politiikka olisi hyväntahtoista hölmöyttä.
VastaaPoistaKatin kontit on.
Kyse on globaalista ihmisarvosta ja elämisen oikeudesta, koska kukaan meistä ei voi valita synnyinpaikkaansa eikä sitä, kenestä äidistä maailmaan putkahtaa. Elämä on arvokasta kaikkialla, jokainen ihminen on laulun ja avun arvoinen, jos ei yksin pärjää.
Ei kukaan lähde synnyinmaastaan perhekuntineen rikkauksien toivossa, vaan elämisen mahdollisuuden toivossa. Hyvinvointivaltioilla, joissa vallitsee humaani ihmiskäsitys, ei voi olla muuta tietä kuin toteuttaa sivistystään: auttaa ja ottaa vastaan, sillä perimmältään ajateltuna maapallo on yhteistä pääomaa, eikä vahvemmilla ole oikeutta heikomman yli.
Olen aina ajatellut myös niin, että kaikki rajat ovat keinotekoisia, ja rajoille on ominaista se, että ne pystytetään jotakin vastaan, ei jonkin puolesta. Myös valtioiden rajat ovat muureja muukalaisia vastaan, talojen aidat ovat suojia muita vastaan jne. Isänmaallisuuskin voi kääntyä rajoittuneisuudeksi ja sokeudeksi nähdä maapallo ikään kuin lintuperspektiivistä. Jos näin käy, tullaan niille rajoille, joissa voidaan tehdä rikoksia ihmisyyttä ja tasa-arvoa vastaan(vrt. Seppo Lehto, Mikko Ellilä).
Suomella on varaa ottaa maahanmuuttajia vastuunsa verran - nythän tämä vastuuraja on alitettu, ja Suomi ei ole hoitanut yhteisvastuutaan sivistysvaltion tavoin. (Suomen antamat avut ja muut luvut löytyvät helposti netistä - en hae niitä nyt tähän.)
Sivistystä on nimenomaan se, miten valtio tai yksityinen ihminen kohtelee vähintä veljeään ja sisartaan. Luin juuri Helsingin Sanomista, miten muuan helsinkiläinen leskinainen kutsui kadulta Romanian mustalaisia luokseen asumaan, ja tarjosi heille siis kotiaan ja ruokiaan ja seuraansa, lämpöä ja ystävyyttä. Häntä ei ryöstetty, ei raiskattu, rahoja ei viety. Hän sai ystäviä ja apua itsekin. Miehet remontoivat asuntoa, naiset laittoivat ruoan valmiiksi ja siivosivat asunnon päivittäin. - Rikasta elämää, rikkaampaa kuin se, että joku leski elää asunnossaaan yksin nauttien rahoistaan omassa seurassaan.
En siis oikeastaan ymmärrä (tiedä?) ollenkaan, mitä on kriittinen maahanmuuttopolitiikka. Kuulostaa eufemismilta, kiertoilmaukselta jollekin ahtaalle ismille.
Kriittinen suhtatuminen monikulttuurisuuteen/maahanmuuttoon/ulkomaalaisiin/siirtolaisiin...
VastaaPoistaItse olen ymmärtänyt että se on jonkinlainen perversio:
Kun kirjoittaa postauksen, jossa on sana "ulkomaalainen", ilmestyy se eräänkin "kriittisen" blogin sivussa linkkinä. Blogi listaa kaikki "kriittiset" blogit ja hakee lisäksi linkkejä hakusanalla " ulkomaalainen" ja joku muukin.
Eikö tuo ole perverssiä kiinnostusta aihetta kohtaan?
Itse olen kiinnostunut siirtolaisuudesta, mutta en nyt kyllä jaksaisi valvoa informaatiovirtaa sen vuoksi.
Minusta on useimmiten kuulostanut siltä, että "kriittiset" ihmiset vetoavat omaan älykkyyteensä ja humaanien tyhmyyteen. Sellaisessa keskustelussa ei ole...järkeä.
Juuri tuo Seppo Lehto on tuonut massoittain pahaa karmaa maahanmuuttokriittisyydelle.
VastaaPoistaOn helppo olla hyvää tarkoittava yleishumanisti, jos elää suhteellisen turvatusti korkean elintason maassa. Mutta jos ruvetaan jakamaan niukkuutta, peli muuttuu kovemmaksi.
Koska maahanmuutossa on ihmisistä kyse, ei heitä sovi heitellä miten vain. Pitäisi olla pitkäjänteisyyttä. Mielestäni maahanmuuttokriittisyys parhaimmillaan tarkoittaa, että pitää yrittää katsoa vuosikymmenien päähän, pahimmillaan se on tietenkin muukalaisvihamielisyyttä ja vetoamista kyseenalaisiin, alhaisiin tunteisiin.
Kestääkö suomalaisten pinna maan muuttumista monikulttuuriseksi, varsinkin jos varallisuus ei sattuisi kasvamaan kuten viime ajat? Entä islamismin uhat? Eikö pitäisi satsata syrjäytyneiden saattamiseen osallisuuteen ja työelämään, eikö myös hyvien palkkojen muodostumiseen. Maahanmuutolla muodostuu helposti kurjalistoa, joka polkee palkkatasoa ja suostuu huonoihin työoloihin.
Onko suomalaisuudella itseisarvoa. Suomen alueella väki on ennenkin vaihtunut, olemme ottaneet suomalaisugrilaisen kielen, vaikka perimämme on enemmän indoeurooppalaista. Ei sinänsä ole pahaa uudessa geenistössä, mutta vähän haikealta tuntuu, jos ollaan valmiit alistumaan väestön vaihtamiseen pitkällä tähtäimellä.
Eikö kannattaisi tukea lapsiperheitä ja kannustaa heitä hankkimaan lapsia, koska jotkut tosiaan siitä pitävät? Urbaanissa itsekkyydessä lapsi on usein vain haitta tai minän jatke.
No, kyllä minä näen kuitenkin niin, että olemme jakamassa hyvinvointia, emme niukkuutta. Meillä on varaa hoitaa osamme yhteisvastuusta siinä missä vaikkapa naapurimaillamme, joille häviämme kirkkaasti maahanmuuttajien ottamismäärässä.
VastaaPoistaEmme voi mitään sille realiteetillle, että maahanmuuttajia on ja tulee olemaan enevässä määrin, virtoja ei voi pysäyttää ja tukitoimia ei voida suunnata alkuperämaahan, koska meillä ei ole osaa eikä arpaa minkään maan sisäpolitiikan hoitoon.
Minusta me voimme parhaiten katsoa asiaa niin, että panostamme maahanmuuttajien koulutukseen ja hyvinvointiin ja suomalaisten asennekasvatukseen erityisen voimakkaasti. Kouluttamalla ja kotouttamalla luodaan myös vaurautta, joka maksaa itsensä takaisin mm. lisääntyvien verotulojen kautta. Maahanmuuttajat tai pakolaiset eivät siis ole mikään - tai heitä ei tulisi nähdä niin, että he ovat työtön reservi, kurjalisto, vaan voimavara, joka tulee suoraan sanottuna hyödyntää. Heissä on joskus yhtä lailla professoritason oppinutta, lääkäriä ja työmiestä kuin suomalaisissakin.
Olen itse työssäni koulussa havainnut, miten kiihkeän ennakkoluuloisia ja ahtaita näkemyksiä koululaisilla ja nuorilla on maahanmuuttajia kohtaan, ja tälle asialle tulee tehdä jotain, sillä piirre on enemmän kuin huolestuttava - se on järkyttävä siksi, että se kuvastaa kotien asenteita, kotien puheita ja suhtautumistapaa. Myös osa opettajista on selkeän vihamielisiä maahanmuuttajia kohtaan, valitettavasti, mutta kuitenkin vähemmistö verrattuna oppilaitten vanhempiin. Toivoa siis on.
Kysyt, Maalainen, kestääkö suomalaisten pinna maahanmuuttajat.
Se on siis suomalaisten ongelma, ei maahanmuuttajien, sillä kukaan ei lähde kotoaan huvin vuoksi kylmään pohjolaan. Eikä suomalaisten syrjäytyneiden tukeminen ole tietenkään vaihtoehto, joka sulkee humaanin maahanmuuttopolitiikan pois. Se rahanjako ei mene niin, että maahanmuutajille suunnattu raha otetaan syrjäytyneiltä, enkä suostu uskomaan, että syrjäytyneillä olisi yhtään paremmat oltavat, jos Suomi ei ottaisi tätä minimalistista maahanmuuttajamäärää, jonka se nykyään ottaa.
En pääse nyt ollenkaan kärryille tuossa väestön vaihtamisajatuksessasi. Ihan kuin Linkola tms. puhuisi. Jos kansat sulautuvat, niin tässähän noudatetaan vain amerikkalaisuutta syvimmillään, sillä Amerikkahan on kansojen ja heimojen sulatto, metropoli, jossa kuka tahansa voi olla mitä vain. Onko siinä lopulta mitään pahaa? Ehkä tämä sitten on globaali trendi kaikkialla, ja isänmaallisuus ei todellakaan ole itsetarkoitus, ei ainakaan pöyhkeä nurkkapatrioottisuus.
Kestääkö suomalaisten pinna maan muuttumista monikulttuuriseksi,...
VastaaPoistaMitä häh? Eikö kysymyksen pitäisi kuulua, että milloin maalaiset tajuavat suomalaisuuden olevan monikulttuurista? Perimältään ( http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135236286344 ), kieleltään (suomi, ruotsi, saame)uskonnoiltaan (protestantit, ortodoksit, katoliset, juutalaiset, islamilaiset jne.) jne.
Minne h*lv*tt**n te maalaiset hävititte suomalaiset maatiaiseläimet ja -kasvit? Niin juu, ulkomailta otitte hienompia!
Jätän vähitellen tämän keskustelun, koska koen että puhumme esim. Iineksen kanssa toistemme ohi. Minun on kylläkin helppo tajuta ns. yleishumanistisia ja suvaitsevaisia näkökohtia, mutta toisin päin ei mene. Kehotan kylläkin tutkimaan asiaa ja huomaamaan, että kauniilla periaatteilla ei pötkitä pitkälle vaan elämä on vaikeampaa ja värisävyjä on paljon. Myös maahanmuutto- ja islamkriittisyyteen on suhtauduttava kriittisesti, mutta siitä on myös tiedettävä ensin.
VastaaPoistaMeille seuloutuu aines, joka ei muualle pääse, professoritason kanssa ei ole varmaankaan ongelmia. Työvoimapulaa ei maahanmuutolla ratkaista, koska se luo työvoiman tarvetta. Lisäksi tulee väkisinkin ghettoutumista ja ongelmia; miten olisimme parempia kotouttamisessa kuin muut ja ongelmia on esim. Ranskassa ja Britanniassa paljon.
Suomalaisten mielipiteet on otettava huomioon, ei heitä voi, eikä pidä manipuloida=asennekasvattaa.
Suomalaisten pitää ratkaista omat ongelmansa väestöpolitiikalla ja tuomalla kaikki osallisiksi - jo nyt täällä olevat maahanmuuttajat ja syrjäytyneet. Jos he eivät kelpaa, miten voitaisiin ottaa massoittain uusia.
Olemme nyt vielä varakkaita, mutta suhdanteet voivat vaihtua ja tulla pula. Voidaanko heikkojen maahanmuuttajaryhmien tulevaisuus taata silloin.
Kehitysmaat tarvitsevat omat koulutettunsa ja heidän tulee ratkaista omat pulmansa muutenkin.
Amerikka on ollut sulatusuuni joillekin, mutta osa on jäänyt sulautumatta. Euroopassa asuvat islamilaiset eivät välttämättä sulaudu, he haluavat mahdollisen sulautumisen tapahtuvan omilla ehdoillaan.
Rikollisuus on paljon puhuttua, mutta myös totta.
Jos jäädään odottamaan parempia aikoja tai omien ongelmien ratkaisemista ennen kuin hyväksytään maahanmuuttajien tulo Suomeen, saadaan odottaa ikuisesti. Omia ongelmia on aina, ja niiden ratkaisemista ei mielestäni pitäisi kytkeä vaihtoehdoksi muunmaalaisten auttamiselle.
VastaaPoistaKansoilla on myös yhteisvastuu, joka ei koske vain ilmastopolitiikka. Yhtä lailla se koskee ihmispolitiikkaa. Ajattelen niin, että avarakatseinen ja sivistynyt ihminen tajuaisi tämän myötäsyntyisesti ilman YK:n yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, jotka voi nähdä muunakin kuin yleishumaanina höpinänä. Realiteetteihinhan nuo julistuksen teesit pohjautuvat, ne on laadittu juuri siksi, että tragedioita, konflikteja ja ristiriitaisuuksia on olemassa.
Mitä tulee sulautumiseen, en minäkään pidä hyvänä sitä, että muualta tullut vaihtaa kulttuurinsa kokonaan toiseen ja jättää omimman omansa. Kulttuurien yhteensovittamista tulee kuitenkin hioa, ja vierasta tulee kouluttaa ja kotouttaa maan tapoihin vaikka sitten pakkosuomea opiskeluttamalla, jotta vältytään pahimmilta konflikteilta ja ihmisoikeuksien polkemiselta (mm. kunniamurhat).
Yksi on kuitenkin selvää: Suomi ei ole lintukoto, joka voi sulkea rajansa omiin ongelmiinsa vedoten.
Minä ottaisin selvät ja hallittavat ryhmät eri puolilta maailmaa. Rekrytoisin mutta en valikoiden. Olisin siis hakemassa laatua mutta en itse määräämään minkälainen laatu.
VastaaPoistaLaatu on kaikki se, missä ei ole loppupäässä mafiaa tai muuten liian valveutuneita roistoja. Mm algeriasta Ruotsiin tulleilla on käsitys vankilasta ihan erilainen kuin mitä Ruotsin vankilat ovat. Heille Ruotsin vankila on luksushotelli. Tulevat mielellään ja tekevät rötöksiä mielellään sillä kaikki (!) on parempi kuin heillä kotona. Sen takia on parempi, että kulttuuri eheytetään omassa maassa. Sen sijaan voi tuoda ihmisiä ja tutkijoita, politikoita, kouluttajia jne eri maista. Ovat silloin terve linkki kotimaan asioihin ja saavat oppia kulttuuria myös meiltä.
Minä opiskelen pedagogiikkaa juuri tästä syystä: miksi ei ihminen opi?
VastaaPoistaSitä olen saanut kotimaassa nähdä jo ihan rittäävästi: minua on parjattu, herjattu, manattu, kiusattu ja minulta on työt varastettu ja oma perhe on jossain määrin tykännyt vaan, että olen todellinen idiootti. Olen kait: itse olen jo hyvin pitkällä opinnoissani ja osaamiseni on korkealla. Kait joku sentään siitäkin jossain maksaa?
Onhan se hyvä ymmärtää miksi ei ihminen opi: siksi, koska sillä on niin paljon kipsiä päässä ja oma napa on liian lähellä. Siksi. Mutta on varmasti muitakin syitä.
Tästä versoikin mielenkiintoinen maahanmuuttopolitiikkakeskustelu. :)
VastaaPoistaMutta nyt pakkaukset autoon ja nenä kohti merituulia, mökkimaisemiin. Palaan aiheeseen jos energiaa riittää, kun kokeilen illemmalla läppäriä + hieman hitaampaa 3G-yhteyttä mökillä linnun laulussa.
Tämä on ikuisuusaihe ja jokaisella keskustelupalstalla usein ja hartaasti märehditty. Ei tästä siis enempää, mutta en malta olla toteamatta, eihän pakolaisia ja maahanmuuttajia voida ennalta valita. Se olisi karjakauppaa tai samaa kuin huutolaislasten ottaminen entisaikaan: vahvin valittiin.
VastaaPoista"Se olisi karjakauppaa tai samaa kuin huutolaislasten ottaminen entisaikaan: vahvin valittiin."
VastaaPoistaJa kunnalle edullisimmalle tarjouksen esittäjälle myytiin.