Pääsen sittenkin ajoissa muuttamaan mökille! Siellä ei nimittäin ollutkaan hometta, vaan kattoon oli tiivistynyt ainoastaan talvista tummaa kosteutta, joka lähtee hiomalla pinta vaikka hiekkapaperilla itse. Kunnan rakennusmies kävi tarkistamassa tilanteen ja vieritti kiven sydämeltä.Elän siis taas omituista siirtymävaihetta, kuten joka kevät, tehdessäni muuttoa mökille koko kesäksi. Olen jo osittain hengessäni maalla, keskellä metsää, linnunlaulussa, mutta fyysisesti olen vielä talvikodissa, kaupungissa. En ole siis kummassakaan paikassa kokonaan. Kestää aina jopa muutaman viikon, kun oleennun paikkaan, johon olen palannut.
Kaikki näyttää kuitenkin hyvältä! Ajoin viikonlopulla jo hoidettavat nurmikot - niitä on kahdessa eri paikassa, sillä tontti on iso, suorastaan valtava yhden naisen hoidettavaksi. Siinä on rakennuksia, pihoja, puutarhaa, metsää, peltoa, pusikkoa, rantatietä ja rantaa. Listasin tuhat korjausta kaipaavaa kohdetta. Tässä muutama:
1. Vessan lattia on uusittava, siinä on reikä. Muovimatto on kulunut ja näyttää likaiselta.
2. Laituri on notkollaan alkupäästä. Kun vesi nousee, se peittyy vedellä ja laiturin päähän on kahlattava nilkat vedessä.
3. On rakennettava tasainen terassi talon eteen, koska yläpihassa ei ole yhtään suoraa kohtaa kalusteille. Rinnetontti, kaikki mäessä on viistossa alaspäin. Loppukesästä seisonkin varmaan vinossa.
4. Liiterin laskusilta eli portaattomat portaat on korjattava, koska ne ovat sateella hengenvaarallisen liukkaat. Puita hakiessa voi taittaa kinttunsa.
5. Ojan yli rantaan johtavan tien silta on laho. Pettää seuraavan kulkijan alta.
6. Uusi rantatie kasvaa jo paikoin polvenkorkuista angervoa ja koiranputkea. Ajettava leikkurilla tai palkattava tiemies tuomaan muutama sorakuorma.
7. Saunan oven kahva jäi käteen. Tiukka ovi on nyt kahvaton ja aukeaa vain pienestä avaimesta vetämällä. Jos aukeaa.
8. Aitan katto on korjattava, lahoaa reunoiltaan. Aitan alin hirsi on uusittava ja aittaa pitäisi nostaa suoraan, valuu viistoon, kuten kaikki mäessä. Aitta pitäisi myös siivota sisältä, nyt se on täynnä rojuja. En ole mennyt aittaan sen jälkeen, kun näin kyykäärmeen sen edessä.
9. Tuvan katto on hiottava kosteudesta ja joku saisi maalata sen samantien valkoiseksi, jotta saadaan avaruudellista tuntua matalaan majaan.
10. Maantien reunassa ovat edelleen sähkömiesten linjan alta viime kesänä kaatamat kymmenet pienet puunrungot ja risut ja karahkat. Piruako minä niitä korjaan, toisten tekosia! Näkyvät kuitenkin epäsiististi valtatielle, ja asia vaivaa minua.
Nämä kaikki operaatiot minä järjestän, minä soitan puhelut, palkkaan työmiehet, puhun heille, annan ohjeet. Minulla on jo mökkitalkkarin puhelinnumero. Nyt kerään rohkeutta soittaakseni hänelle. Pitää valita oikea hetki, se, jolloin ääni toimii parhaiten. Vaan mistäs sen tiedän, milloin se toimii, kun olen yleensä yksin? Pitää vetää jokin monologi ensin kokeeksi. Pitää piiskata itseään tarttumaan luuriin. En minä sentään täysvammainen ole. Vain puherajoitteinen.
Yksi suuri harmi lomalla tulee olemaan se, että kylän kirjastoa pidetään koko kesän, paria viikkoa lukuunottamatta kiinni, muka lomien takia, vaikka todellinen syy on kepulaisten kunnanisien säästämisvimma kulttuurimenoissa. Tästä pikkukirjastosta olen aina saanut heti loman alussa kaikki hinkuamani uutuuskirjat, joita isommissa kirjastoissa saa jonottaa. Jäljelle jää sitten lähinnä Uudenkaupungin kirjasto, viehättävä paikka sekin, vanhassa puutalossa, mutta uusia kirjoja sieltä ei saa, ne ovat aina lainassa.
Tämä kirjastoasia on siksi tärkeä, että en katso lomallani ollenkaan televisiota, vaikka sellainen nurkassa onkin. En ole hankkinut siihen edes hyvää antennia enkä nyt tarvittavaa digiboksiakaan, koska haluan olla kesäiltaisinkin ulkona. Nettiyhteys on, ja sitä ilman en tulisi toimeen.
Tapaan kesällä usein myös paria hyvää ystävääni, jotka asuvat mökkipaikkakunnalla, tai ovat siellä lomailemassa kuten minäkin. Lisäksi seudulla asuu serkkuja, jotka saattavat pistäytyä milloin tahansa. Kahvileipää tai jotain siideria ja olutta pitää siis talvesta poiketen olla aina jemmassa, ja pari keksipakettia. Ja työmiehet pitää ehdottomasti kahvittaa ja jututtaa, ja kahvileiväksi ei riitä pulla, vaan pitää olla meetvurstileipiä ja sen seitsemän makeaa sorttia.
Varaudun myös jälleen selittämään miehettömyyttäni, koska sitä aina udellaan. Tutut työmiehet ovat kyllä yleensä katsoneet minulle valmiiksi sopivan uuden sulhasehdokkaan kotivihtoriksi. Putkimieheni on koettanut ajaa aidan takana asuvaa viisikymppistä poikamiestä minulle, mutta nyt tämä poikamies on löytänyt jostain rinnalleen laihan kirjanpitäjän, joten minulla ei ole enää toivoa. Enkä minä muutenkaan innostunut hänestä, vaikka hän on varsin komea urheilullinen atleetti ja muutaman kerran loikannut aidan yli minun puolelleni jotain asiaa "toimittamaan" tai tullut aidalle juttelemaan, kuin Romeo Julialle. Meitä erottaa nimittäin hänen vanhempiensa aikanaan tonttiemme rajoille pykäämä hirvittävä piikilanka-aita. Halusivat kai suojella ainokaista neitsytpoikaansa vaaralliselta naisviettelykseltä, joka keikisteli vähissä vaatteissa pihallaan. Nyt vanhemmat ovat kuolleet ja poika on vapaa. Viime kesänä talossa alkoi kiihkeä remontti ja tiesin siitä heti, että nyt on onni koittanut, nainen löytynyt peräkamarin atleetille. Onnea hänelle!
On se kumma, millaisia kompromisseja ihmiset voivat tehdä vain päästäkseen parisuhteeseen, huonoonkin, rumankin kanssa. Ihan kuin se olisi täyttymys. Mikä siinä on, että minua ahdistaa liika likeisyys, vaikka en ole mikään erakko, vaan hyvinkin sosiaalinen ihminen? Olisiko se vaan niin, että kaikki eivät koskaan kohtaa sitä oikeaa, joka vie kaikki epäilykset parisuhteen toimimattomudesta pois? Kun vähempi ei nyt vaan riitä. Vai juontaako epäilys parisuhteen mahdottomuudesta omista lapsuudenkokemuksista, omasta isämallista, joka ei ollut paras mahdollinen? Opin silloin, että ilman isää on paras elää, vaikka kipeää tekikin.
(Kuvassa mykän elokuvan näyttelijä Lillian Gish)
Onnittelut katosta - mutta listasi on vielä pidempi kuin minun! Tuo kohta 10. on se, jossa minäkään en aio taipua, lahoavathan ne risut siihen aikanaan jonkun kuoriaisen toukan iloksi!
VastaaPoistaKuullostaa niin ihanalta, että sinulla on mahdollisuus talvi- ja kesäkotiin. Minä aina haaveilen moisesta. Kauhean paljon työtä, mutta varmasti mielekästä.
VastaaPoistaMerkinnässäsi olisivat kaikki ainekset kesäiseen draama elokuvaan. Erityisesti laiha kirjanpitäjä laittoi mielikuvitukseni laukkaamaan.
Kuulostaa siltä, että kartanollasi tosiaan kaivataan kesämiestä päivän askareisiin ja illan puhteisiin :)
VastaaPoistaMiksette lyö hynttyitä yhteen. Iines-ankkakin saisi nähdä nuoruuden rakkautensa.:)
VastaaPoistaNo tuota listaa tulisi kohtuuden nimissä vielä jatkaa, sillä siitä puuttuu mm. puiden teko. Tähän asti olen tehn yt puut itse, ystävien avulla. Nyt aion hankkia klapikoneen, jolla pölli halkeaa napista painamalla neljään osaan. Näistä sitten saa pikkukirveelläkin pienempiä klapeja itsekin.
VastaaPoistaSitten puuttuu metsikön hoito kokonaan. Pohja on täynnä kaatuneita isoja oksia ja risuja, pitäisi raivata ja kaataa myös isoja puita aivan talon seinän vierestä. Jne...
Tuo kesäpaikka on äidin peruja, äidin synnyinseudulla, joten se on kyllä rakas. Raskastöinen, mutta kun homman saa aina tehtyä, on kyllä aikaa löhöillä laiturillakin, merituulen suhinassa tiiroja kuunnellen.
Jhonest, paras olisi sellainen mies, jossa asuisi pieni härkä. Tai kaksikin. :)
Mikä ihmeen nuoruudenrakkaus? Ja kuulepas anonyymi, en oikein pidä puska-ankoittelusta.
Vaikuttaa siltä, että sunkin kannattaisi verkostoitua eroperhe.netin ihmisten kanssa... ;-) Ne tuntuvat hoitavat kimpassa kaikenalaisia tommoisia talkoita juuri siksi, että eivät välttämättä halua urakakseen sitä miestä... ;-D
VastaaPoistaEttä naisamatsonien armeija apuun.
VastaaPoistaItse asiassa uskollisin apuni on eronnut nainen, lapsuudenystäväni, jolla on mieh.. eikun karhun voimat ja taidot. Hän auttaa mm. halonhakkuussa ja pienten puitten kaadossa moottorisahoineen.
Ja tuo yhdistys on varmaan omiaan nuorille eroperheille, joissa lapset asuvat vielä kotona. Minä olen tällä hetkellä yhden hengen talous. :)
Tuohan oli hyvä uutinen, ettei hometta löytynyt. Kovin pitkän työlistan olet kyllä tehnyt, mutta eihän niitä kaikkia tarvitse tänä vuonna tehdä. Mukavaa alkukesää!
VastaaPoistaEikö ollutkin, kaimaseni! Pahimmassa tapauksessahan koko talo olisi ollut homeessa ja isot remontit ja rahanmenot edessä. Pahinta olisi tietenkin ollut kesäloman menetys. Minulla kesä liittyy tuohon paikkaan ja mereen.
VastaaPoistaTuosta työlistasta sen verran, että kaikki mikä on paperilla, on tietenkin puoliksi tehty. Yleensäkin olen hyvä listoissa. ;) Ja ei tuo tämän kesän projektilista ollut, vaan seuraavien mahdollisten töiden. Jos ehtii. Ja viitsii.
Tervehdys, Iines ja terveisiä reissusta. Jos kuulit tuossa viikoilla 19-20 pääsi sisältä mustalaismusiikkia, kyseessä oli lähetykseni Siperian radalta. Mukana matkassa oli nimittäin loistokas trio, Moldovan mustalaisia, ja voi kuinka he soittivat!
VastaaPoistaHiukan hätkähdin pano-otsikkoasi. Onko asia todella nykyään näin, että paneminen on pitämisen tai diggaamisen synonyymi? Taidan olla pahasti jäljessä ajastani, sillä en ole ennen moista tiennyt.
Minna Canthista sen verran, että hän asui nuorena Jyväskylässä ja avioitui siellä opettaja Canthin kanssa. Mies oli niin mustasukkainen, että aina kouluun lähtiessään asuntonsa lukitsi oven, ettei vaimo pääsisi vikittelemään muita. No mitäs, Minna livahti ikkunasta pihalle ja hoiti kaupunkiasiansa kuten pitikin. Olen lukenut Minnan kertomuksia ja pidän hänen tyylistään. Hänhän moitiskeli rikkaita ja rikastui siinä sivussa itsekin.
Olipa sinulla melkoinen työlista mökkikesän varalle. Kyllä sinun kannattaisi jonkinlaiset talkoot siellä pitää. Voisin tuppautua mukaan, mutta ehkä ajatus on paras haudata saman tien, sillä muistutan enemmän Erkki Tuomiojaa kuin Tony Halmetta. Tonyssa olisi härkää nakkelemaan isojakin pöllejä. Tuomiojaa - sen paremmin kuin itseänikään en palkkaisi metsuriksi tai laiturin korjaajaksi.
Lämpimän kesän toivotuksin
Vaari
Iines, hyvin on tutunoloisia asioita listallasi.
VastaaPoistaSama vika itsellänikin, että kirjoitan tehtävälistoja, joista pyyhin yli hoidetut hommat.
No, aina jää ikuisuusprojekteja jokaiseen listaan jäljelle.
Pistäydypä blogissani, siellä on linkki blogi-kilpailuun. Kemppinen on sijoittunut neljänneksi yhteiskunnallisten blogien kategoriassa.
Ja näkyy perheenjäseneni olleen ehdolla, mutta ei ihan palkinnoille yltänyt.
En saanut selvää, josko sinä olit päässyt ehdokkaaksi.
Vaari,
VastaaPoistatervetuloa radalta takaisin! Tuo Siperian-matka on jotain sellaista, joka vastaa mielikuvaani täydellisestä matkanteosta. Saada istua junassa, joka kolkkaa verkkaisesti eteenpäin, nin että maisemat ehtii erottaa. Toivottavasti juna kolkkasi eikä kiitänyt radalla Pendolinon lailla? Ja että vielä Moldovan mustalaiset livenä! Ei tuommoista voi ihmiselle tapahtua, oikeasti! Minullahan on yhdeksän LP:llistä venäläistä musiikkia, mustalaismuusiikkia myös, odottamassa, että löydän sopivan vinyylinsoittovehkeen jostain kirpparilta. En halua isoja rumia stereoita, vaan pienen grammarin.
Tuota työlistaani on moni tässä päivitellyt, ja nyt minun täytyy korostaa sitä, että kyseessä on lista, jonka työt on ennen pitkää tehtävä, ei välttämättä tänä kesänä. Esimerkiksi aitan remonttia en nyt jaksa ajatella sen enempää, vaan työnnän sen mielestäni. Ystäviäni en viitsi talkoilla vaivata, työ on sen verran spesiaalia, etteivät he osaisikaan kaikkea, vaan työmiehiä on pakko palkata, jos heitä vaan kyliltä löytää enää.
*
Leonoora,
en ole edes huomannut mitään blogikilpailua. Olen jo tottunut siihen, että palkinnot jaetaan haakana-koistinen-pinseri-vittumäoonkännissävituttaa-linjalla, vuodesta toiseen. Sen verran vilkaisin tuloksia linkistäsi, että jään ihmettelemään Vammaisen vartalon visuaalisuuspalkintoa. Blogi voi olla muuten hyvä, mutta ei se visuaalisesti kummoinen ole, päinvastoin, Vuodatuksen tympeä pohja ja paljon tekstiä. - Tähän tyytykäämme kuitenkin ja olkoon niin. Tällaiset kilpailut ovat yhdentekeviä tosissaan bloggaavalle.
Iines, sympatiseerasin tuota likeisyyden kammoasi. Liekö se symbioosivaihe edellytyksenä suhteeseen "oikean" kanssa päätymiselle; oikean pitäisi vaan olla kyllin oikea lumotakseen symbioosiin asti - ja omien vastustuksien valmiita murtumaan. Britt-Marie Perheentupa on puhunut kyllä jotain eräiden naisten kutsumuksesta ketjuparisuhteisiin (käsitteet menevät nyt varmaan väärin, mutta ajatus toivoakseni selvä).
VastaaPoistaAlkusymbioosinkin sylttytehtailla (viittaamassa varhaiseen vuorovaikutukseen)
on Jorma Myllärniemi psykoanalyyttisestä näkökulmasta kirjoittamassaan artikkelissa "Häpeä narsistisena ongelmana", os. www.jotte.info/hapea/index.html
Viisaasti kirjoittaa.
Lepoa ja iloa mökkielämään!
Aikaisemmasta homekirjoituksesta ymmärsin, että tukit savupiipun tiiviisti talveksi.
VastaaPoistaNiin ei saa missään tapauksessa tehdä. Appeni sai sellaisen idean eräänä syksynä ja seuraavana keväänä mökissä oli mustia homepilkkuja paneeleissa ja ummehtunut homeenhaju.
Piipun savupelti pitää jättää raolleen talveksi.
Vielä jos teetät piipun päälle hatun, joka estää sadevesiä pääsemästä piippuun, niin mökkisi on turvassa kosteudelta.
Styrvainen,
VastaaPoistahaluan uskoa tuohon teoriaan, että kun kyllin oikea lumoaa, symbioosi on mieluinen. On oma vikani, että liikun sen verran vähän, että tilaisuuksia tarjoutuu vain harvakseltaan. Kiitos toivotuksista!
*
Samuli,
ei se piippu nyt niin piukasti ole talveksi tukittu, vaan putkimieheni käy syksyisin panemassa ylimääräisen kattohuovan palasen + pari kiveä siihen päälle, jottei sataisi sisään. Luulen, että jostain raosta sinne kyllä pääsee ilmaa. Tuo on kyllä varmaan paras vaihtoehto, että on hattu piipun päällä, ja toisessa mökissämme onkin semmoinen. - Pellin olen kyllä aina jämptisti sulkenut talveksi, mutta olenpa jatkossa viisaampi ja jätän sen raolleen.
Vaari:
VastaaPoistaMinä kuulin musiikkisi: olen pöllö, joka odottaa silmät pyöreänä minne päätä kannattaa kääntää. Minna Canth saa minun
sympatiani myös ja yritän varoa,
etten loiki ikkunoista sillä
osaan kävellä rappusia ja yritän
pitää nämä hiton kilot loitolla
etten ala näyttää tuollaiselta
matruuskalta miltä tuo postimerkki
näyttää. Erkki Tuomioja on niin kiltin näköinen ja hänessä on isäni tyyppiä, joka on aina tietysti tärkeää vaikka faijaa voisi muuten tietysti lyödä Halmen kavereita käyttämällä höniin kun jätti minut niin yksin. Mutta jääkööt; kait silläkin ukolla on ollut omat murheensa. Vaari - kerro minulle mitä pitää sanoa jatkoksi jos ensin sanoo, että hokasiko mufa - niin mitä kuuluu sanoa sen jatkeeksi?
Vaaritesti siis. Jos et ole oikea vaari niin toivon, että olet Hän-vaari sillä HÄnHÄn on myös ehkä vaari. Hän, joka saa minut siis nauramaan ja laulamaan jne jne vaikka on karvainen jäbä; lavli kuiteski.
Hajuaistini ei yleensä petä, kuuloni harvemmin ja silmät vain joskus. Tässä mennään kuulolla aika pitkälle mutta muisti funtsii kaikilla kolmella.
Perikunta hoitelee asian aikanaan ja myy koko roskan, siis se tytär miehineen.
VastaaPoistaNo jaa, jokainen tehköön omaisuudellaan kuin parhaaksi katsoo. Minulla ei ole mitään sitä vastaan.
VastaaPoistaTytär on kuitenkin hyvin kiintynyt paikkaan eikä sallisi esimerkiksi kaataa ainoatakaan puuta tontilta. Eikä muutaman sukupolven aikaisia rakkaita muistoja noin vaan myydä.
Heipparallaa, HG!
VastaaPoistaOlenpa iloinen, jos kuulit lähetykseni, tai ainakin osan siitä. Vain aniharvat pystyvät kaappaamaan telepaattisia sanomia. Olen pannut merkille, että lapset ja koirat sekä muutamat hevoset ovat siinä asiassa parhaita. Koirahan tunnetusti aistii satojen kilometrienkin päästä isäntänsä mielentilat, mutta varsinkin kuoleman. En tyrkytä telepatia-uskoa nyt kenellekään, jokainen olkoon asiasta mitä mieltä tahansa.
Tuo "hokasiko mufa" tuntuu jotenkin kaukaisesti tutulta. Saattaisi olla jotain 1950-luvun kamaa Hesasta. En osaa jatkoa, mutta sano sinä! Arvaan kuitenkin: "Hajosiko Ifa."
Jos äskeinen oli testi, niin varmaan mokasin. Silti olen ja pysyn vaarina, vieläpä moninkertaisena vaarina. Partani on harmaa, siitä lavliudesta en tiedä. Mielelläni nauratan niin naisia kuin miehiä, mutta täällä kotimaassa vain miehiä. Täällä Suomessa saa nykyisin kovin helposti käsilaukusta päähänsä, jos ryhtyy outojen emäntien kanssa juttusille.
HG, mainitsit isäsi. Varmaan hänellä on ollut vahvat syynsä tehdä niin kuin teki. Intiaaneilla on hyvä sanonta: "Älä tuomitse ketään, ennen kuin olet kävellyt viikon hänen mokkasiineissaan."
Iines: Vaikka oletkin monipuolisesti sivistynyt ja sanallisesti varsin nokkela, olet silti raamattu-peräisen uskomusvoiman kahleissa. Kun teet listan, siinä on kymmenen kohtaa. Kymmenen käskyä. Olipa kyseessä firman sisäiset ohjeet, vankilan ohjesäntö tai rakastuneiden toivelista, niissä on aina kymmenen kohtaa, ei enempää eikä vähempää. Kristinuskolla on meistä luisempi niskaote kuin voimme itsellemme myöntää.
Hmm. sinullekin on isä näköjään aiheuttanut traumoja. Voisin ehdottaa muuatta konstia traumoista pääsemiseksi, mutta se saattaa olla liian ronski. Olen huomannut, että moni asia, joka on miehelle lähinnä järjestelykysymys, on naiselle herkästi vuosikymmenien pohdinnan ja murheen aihe. Kenties naiset oikeasti eivät halua päästäkään traumoistaan? Enkä sano tätä arvostellakseni.
Kirjoitit: "On se kumma, millaisia kompromisseja ihmiset voivat tehdä vain päästäkseen parisuhteeseen, huonoonkin, rumankin kanssa."
Nasakasti sanottu. Kaipa on olemassa vieläkin jonkinlainen yhteisön paine, joka pitää yksinäisiä kummajaisina. Puolestani rohkaisen sinua pitämään kiinni laadusta. Miten se mainos menikään: "Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä". Minusta pelkkä parisuhde ei saa olla tavoite, hyvä parisuhde kylläkin.
Vielä mustalaismusiikista. Minullakin on muutama LP sitä lajia. Myös levarin omistan. Niitä muuten myy ruotsalainen postimyyntifirma, jonka nimen nyt olen autuaasti unohtanut. Kerron, jos se palaa mieleen. Tunnetko sellaista laulajaa kuin Raya? Mahtavaääninen pieni Venäjän-mustalainen, joka muutti Norjaan ja katosi. Ainakaan en ole kuullut hänestä mitään pitkään aikaan. Toivottavasti sinulla on myös musiikki elokuvaan "Julma romanssi." Niitä lauluja ei saakaan aivan heti päästä pois.
Vaari
Vaari: Okay, et läpäissyt vaaritestissä. Kokeillaanpa sitten toinen testi: Pyörivä tanssi Pariisissa? Mistä on kyse?
VastaaPoistahttp://hiki.pedia.ws/wiki/Pelle_Hermanni
VastaaPoistapyydystää lapsia ja on hurja. Onneksi olen naispuolinen pullea pelle enkä siis pyydystä lapsia vaan pyydystän mafiaa joka on nopea keksimään aina nopeasti uusia ja uusia kujeita miten saavat minun imagoni jotenkin naurunalaiseksi. Mutta kun minä tiedän sen minkä hekin mutta minä en halua, että bluffi (megabluffi joka alkoi 500 vuotta sitten voisi sanoa)
jatkuu. Nyt punovat uusia veikeitä juttuja ja niitä sitten syötetään kansalle seuraavat 500 vuotta mutta nyt Vatikaani voisi hieman raottaa niitä avaimiaan (niitä on siis kaksi, ei yksi) ja näyttää, että Nag Hammadin tekstit ovat tulkittavissa vaikka niitä ei ole päästetty vapaaksi. Niin niistä ei tule olemaan riittävän pitkä suoja enää kenellekään ja nyt ollaan typerät eurooppalaiset (kuten olemme ellemme tajua tätä) lähdetty tekemään sitä, mistä aasia tulee hyötymään vuosien ja vuosien varrella ja sen he tietävät sillä merkkiteoriat ovat olleet siellä yli 3000 vuotta tiedossa ja meillä kirkko omi ne.
Mutta nyt pitäisi saada tuo kankea aivomekanismi alkamaan koska kirkko valoi sementtiä liian suuren ryhmän ajatteluun. Nyt surureunaiset lapset esiin: mustat kynnet ja roikkuva räkä on paras tae, ettei ole sementtiaivoista kyse.
Jos nokat voi puhdistaa ja sormet pestä? Siinäkin on omat haasteensa...
Vaari,
VastaaPoistaen minä kanna mitään traumaa, eli en ole tyyppiä joka hautoo menneisyyttä, koska koin kuitenkin koko lapsuuteni myös erittäin vahvasti vanhempien rakkautta ja huolenpitoa, joka kantaa edelleen. Minua vain kiinnostavat syyt ja seuraukset, ihmisten kytkeytyminen toisiinsa, pienen ihmisen suuri heikkous rakastessaankin. Totean sen vain: näin on, ja se siitä.
Minkäälaiseen katkeruuteen ei ole aihetta, vaan elämänkatsomukseni on positiivinen, toiveikas, ollut aina. Olen kai aika valoisa ihminen, oppilaiden mielestä jopa aurinkoinen tyyppi. - Tuli vähän itsekehua, mutta en halua, että kirjoituksistani saa väärän kuvan.
Muistan Rayan, mutta Julmaa rakkautta en heti muista nähneeni. Elokuva vaikuttaa kuitenkin vallan kiinnostavalta (katsoin netistä) ja mietin juuri olenko kuitenkin nähnyt sen tai lukenut Ostrovskin teoksen, johon se pohjaa.
En muista mitenkään kaikkia lukemiani romaaneja, koska jouduin tenttimään niitä kirjallisuuden opinnoissa roppakaupalla, ja osan luin kahvin voimalla paavoväyrysmäiseen tapaan: kaksi romskua yössä. Mutta olen vakuuttunut, että Julman romanssin musiikki on mieleeni, sillä mustalaismusiikki ja yleensä venäläinen tai unkarilainen musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni. Sanoisinko peräti kliseisesti, että se koskettaa minua syvästi.
Iines: lue pienistä vikkelistä oravista lisää. Elämä on aina myös sitä, mitä muut leimaavat ja jos leima tulee hyvin aikaisin se on aina siinä sillä ystävät erottelevat jo hyvin aikaisin kuka saa kutsun ja kuka ei ja siitä muodostuu jo sellaisenaan ensimmäinen erotteleva tekijä - joka saattaa olla hyvin epäreilu ja vaikuttaa koko elämään.
VastaaPoistaKynnet ovat siis oltava teräviä mutta sen seurauksena taas meidän elämä on tätä mitä se on: ikuista kampailua, haastetta, vihaa ja sotaa.
Kun on koira kuten minä alistuu, saa haukut, joutuu simuloimaan oravaa ja olemaan vikkelä jotta saisi edes sen informaation minkä hekin saavat kun pääsevät automaattisesti mukaan - sillä ulkopuolinen joutuu itse tekemään saman minkä he tekevät kollaboraationa ja se on hemmetinmoinen paine: pitää lukea kymmenen kirjaa siinä missä he voivat vain kertoa toisilleen signifikaatiot.
Ainoa hyvä asia on tässä ulkopuolisuudessa vaikka menettää statuksensa on että pää pysyy siis suorana, suoraan kohti oikeutta.
Jos katsomme, että Jumala on sitä.
Ja minulle se on niin sillä ilman Jumalaa olisin tällä kamppailulla jolla ei ole mitään loppua jo kuollut. Nyt voin nauraa sillä olen jo näitä ryhmiä paljon edellä.
Gnostikko kun olen.
HG,
VastaaPoistakun minä en lähde mukaan tuohon kynnet terävinä -taisteluun. Minä olen se, joka hyppään sivuraiteelle suosiolla ja tarkkailen asioita sieltä, vailla katkertuutta, korkeintaan ihmetellen jokusten tyhmyyttä. :)
Olen myös se, joka katsoo niiden mahdollisten leimaajien taakse, ja näkee sielläkin ihmisen, ihmisen pienuuden ja miettii, että voi ihmistä, voi meitä raukkoja, ei meistä yksikään ole kummempi muita, ei kenkään parempi toista, en edes - minä itse.
Sitten lopulta ovat kaikki samannäköisiä kun heidät puetaan sairaalan pyjamaan. Siellä ovat sitten ja toivovat, että me sielulliset ja oikeat naiset olisimme heille armollisia. Että näkisimme heidän todelliset tarpeet emmekä laskisi heidät transaktioihin vain.
VastaaPoistaNo, taas yksi transaktio: edestakas ambulanssilla kunhan saadaan transaktiot kasvamaan. Näyttää siltä että on busy ja sehän tuo rahaa...näin on tämä nykyinen makis-maailma alkaneet laskemaan ja näin me sitten työnnämme heihin suppoja kun emme viitsi heitä hoitaa. Kiitos tulee sitten - minkä taakseen jättää sen edestä löytää.
Joten; odotan mielenkiinnolla kun tämä suuri ikäryhmä alkaa vaatimaan sitä ja tätä ja ovat vihastuttaneet naiset. Samalla puhuvat, että naiset ovat niin tasa-arvoisia. Kyllä kyllä, kunhan olemme heidän sadistisessa transaktio-laskelmissa hiljainen objekti joka korkeintaan tuo lisää rahaa vetämällä logistiikan entistä sairaammaksi ja jos emme sitäkään tee niin meidän pitää joko olla huoria tai sitten hiljaisia ovimattoja, jotka siivoaa heille.
Tämä on meidän lännen hyvinvointiyhteiskunta kun kypsymättömät saivat päättää ja heille annettiin auktoriteetin asema uusliberalistisella koulutusymmärryksellä.
Onpa surullinen tarina kun ajattelee miten paljon sotaveteraanit yritti tehdä ja miksi se sitten kuitenkin siirtyi.
Siirtymävaihe: ohho, onpa sokea ja ahne kansa ja tätä piti vain antaa tapahtua ennenkuin sekin tuli selväksi: kun puhe ei mene kaaliin vaan kakka tajutaan vasta kun se rupeaa haisemaan. Ei etukäteen.
HG sanoi: "Vaari: Okay, et läpäissyt vaaritestissä. Kokeillaanpa sitten toinen testi: Pyörivä tanssi Pariisissa? Mistä on kyse?"
VastaaPoistaKyselet taas vaikeita. Mieleen muistuu elokuva "Viimeinen tango Pariisissa", jossa taisi olla mukana Marlon Brando. Mutta mahdettiinko siinä pyöriä? Vai hyöriä vain?
Nuorempana vierailin parikin kertaa Punaisessa Myllyssä ja siellä esitettiin lavalla eräänlaista pyörivää can-cania. Tanssijat olivat kauniissa tähtimuodostelmassa, joka pyöri hitaasti vastapäivään.
Luultavasti en läpäissyt tätäkään testiä.
Iines: Älä kuvittelekaan, että pitäisin sinua traumoja hautovana murhekäärönä. Iloisuus ja elämänilo paistavat läpi teksteistäsi. Juuri siksi täällä joskus kirjoittelenkin, monien muiden ohella.
Kerroit laitattaneesi mökin piipun päälle tervapahvia ja pari tiiltä talveksi. Juu, se on varmin tapa hommata hometta kämppään. Jos asia oikein viimeisen päälle tehdään, laitat piipun päälle peltihatun (maksaa pari kymppiä) ja pyydät vielä peltimiestä niittaamaan hatun katon ja piipun yläreunan väliin verkon, jonka saa tarvittaessa auki yhdeltä laidalta (sutaria varten). Pellin jätät auki ja vot - ilma vaihtuu mökissä koko talven, eivätkä linnut tai oravat pääse piipun kautta sisään.
sanoit: "Ja että vielä Moldovan mustalaiset livenä! Ei tuommoista voi ihmiselle tapahtua, oikeasti!"
Kyllä muuten voi. Mustalaismusiikki on kovassa nousussa Venäjällä. Nykyään palkataan tosi hienoihin kekkereihin kokonainen mustalaiskuoro ja hinnat ovat pilvissä. Junissa ja laivoilla kulkee pikku yhtyeitä, jotka panevat pystyyn konsertin ja sitten hattu kiertämään. Nämä mainitsemani moldovalaiset olivat menossa Japaniin. He kertoivat ansaitsevansa paremmin kuin yliopiston professorit. Eikä ihme, heidän musiikkinsa iskee suoraan sielun syvimpiin sopukoihin ja järjestelee siellä asioita mielensä mukaan.
Arvaan, mitä tarkoitat likeisyyden kammolla, Iines. Tuttu asia. Sekin muuten häviää mustalaisten soittaessa ja laulaessa. Inhoan tungosta, mutta viihdyin mainiosti pitkän iltapäivän neljän hengen hytissä, jossa oli 11 henkeä kuuntelemassa moldovalaisia. Ahdas hytti vain taianomaisesti laajeni konserttisaliksi.
Vaari
Vaari, vieläkin ihmettelen tuota, ettei piipun päälle saisi laittaa talveksi kattohuovanpalasta + päälle kiveä tuulensuojaksi. Onko tosiaan parempi, että piippuun sataa sisään koko pitkän syksyn, talven ja kevään? Sen piipun muuten katsoo aina ammattimies, työmies, joka on putkimies ja tekee monenlaista työtä käsillään. Ihme, ettei hän tiedä. Muuten - mistäs sen hyvänlaisen ilmaraon, sillä ei hän minulle ole kertonut, miten hän sen huovan sinne asettelee. Minähän kun en katolla käy.
VastaaPoistaMutta siis, hyvä tietää. Taas pitää kutsua joku erillinen työmies asentamaan se hattu siihen piipun päälle... Kyllä tämä itsellisen naisihmisen käytännön elämä on työlästä. :)
Et usko, vaari, miten kadehdin - siis en pahalla vaan hyvällä - junamatkaasi Siperian halki. Voin kuvitella ne Moldovian mustalaiset, ja ne vaihtuvat maisemat junan ikkunassa, ja ihmiset junassa. Se on jotain niin ihanaa, että siksi sanoin: voiko tuommoista ollakaan.
Vaari: Olet In vaikka testissä olet todella hidas. Minulla on geeni vaareja varten: genvar.
VastaaPoistaJotain tuttua, jotain vanhaa ja jotain vihreää vai mites se oli, soita kakskolmeneljä
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=PTrIFMVKQD8&feature=related
Näyttää siltä, että et tunne savupiipun hatun rakennetta. Tuo laite nimenomaan estää sateen ja lumen pääsyn piippuun, mutta päästää savun ulos ja talvikaudella sallii täyden tuuletuksen hormin kautta. Otapa ja googleta hakusanalla "Savupiipun hattu" niin olet kohta ekspertti. Lähin peltifirma toimittaa sinulle sopivat hatun ja asentaa sen vielä paikoilleen. Ei maksa paljon eikä kestä kauan.
VastaaPoistaEn tiedä, miksi putkimiehesi suositti piipun pään peittämistä levyllä. Kyllä sellaistakin tapaa on käytetty ja käytetään vieläkin, mutta minusta hattuhomma on nykyaikaa.
Siperian radasta. Otapa ja lukaise oheinen kertomus:
http://personal.inet.fi/koti/jarmo.sutinen/siperia.htm
Se Jarmo Sutisen valokuva junavaunun I luokan osastosta ei ole sitten väärennös vaan ihan aito. Meidän VR:mme häviää 100:0 näille liikkuville hotelleille.
Sanoit Siperian rataa ihanaksi edes näkemättä sitä ja kerroit myös hiukan kadehtineesi minua.
Tähän sopii varoituksen sana. Tälläkin matkalla ekaluokan vaunu alkoi tyhjentyä jo toisena päivänä. Ruotsalaisen pariskunnan rouva sai tarpeekseen, kuten hän itse sanoi "likaisuudesta, metelistä ja hävyttömistä venäläisistä". Mies kantoi nöyrästi pakaasit laiturille odottamaan paluujunaa Moskovaan. Hyvästelimme hänet iloisin mielin. Sitä paasausta ja motkotusta olikin jo kuultu tarpeeksi.
Kolmannen päivän aamuna vaunusta lähti kesken matkan kaksi hollantilaista naista. Heidän mielestään matkatoimisto oli suuresti liioitellut matkan iloja. Mustalaistrioa he nimittivät "varkaiksi." Naiset sanoivat vaativansa rahat takaisin matkan myyjältä. He aikoivat lentää takaisin ja vannoivat, etteivät koskaan laskisi läntistä, hienostunutta jalkaansa näiden barbaarivaunujen lattioille. Ruokakin oli kuulemma pahaa ja olut lämmintä.
Pitkä junamatka ei siis sovi kaikille. Nimen omaan naisilta tahtoo pinna palaa, kun kaikki ei ole yhtä hienoa ja toimivaa kuin kotona. Ja mitä se ukkokin vilkuilee junaemännän sääriä...
Me matkaa jatkaneet tietysti riemuitsimme syvästi natkuttajien lähdettyä ja keräsimme vaunuemännällemme Irinalle mahtavan tipin, koska natkunaiset olivat olleet jatkuvasti hänen kimpussaan vaatimuksineen. Meidän mielestämme taas Irina hoiti hommansa mallikkaasti.
Kerron tämän kaiken vain siksi, että matkakuumeen mahdollisesti yllättäessä olet tietoinen siitä, ettei juna sovi kaikille. Ilman rentoa elämänasennetta ei Trans-Siperian radalle kannata lähteä. En epäile, etteikö sinulla sellaista olisi, mutta jos olet kova siivoamaan etkä kestä yhtään meteliä, unohda koko juttu.
HG: Kiva kuulla, että olen in testitappioistani huolimatta. Mutta kerrohan lopulta, mikä siellä Pariisissa pyörii?
Vaari
Vaari, tunnen kyllä hatullisen piipun, tai siis sen hattusysteemin, sillä meillä on toisessa, uudemmassa mökissä sellainen. :)
VastaaPoistaTämä toinen mökki on vanhempi, ja siinä ei ole. Mutta kai se täytyy laittaa, uskon sanaasi.
Mitä tulee tuohon realistiseen kuvaasi matkasta, se vastaa kyllä oletuksiani. En ole ollenkaan hienohelma, vaan haen juuri aitoutta, alkuperää, oikeita vereviä ihmisiä, kansaa. Kuvaamasi perusteella matka kiinnostaa minua yhä enemmän. :) Rikkaitten turistien kanssa en välitä edes hengittää saman vaunuosaston ilmaa. Toivoisin vain, että olisin täysin terve ja voisin nauttia matkasta ja kestää sen rasitukset.
Illuusioni yksinäisestä miehestä.
VastaaPoistahttp://www.easyshopping.fi/78335.html
Yksinäisen miehen juna kenties..
HG: Siinä taas yksi kirjan nimi, joka sanoo kolmella sanalla valtavasti asioita. "Yksinäisen miehen juna" Mistä nuo kirjailijat keksivätkin näitä! Oikein kateeksi käy.
VastaaPoistaIines: En minäkään välitä matkustaa rikkaiden seurassa, mutta, mutta....
Ensimmäinen luokka sopii tällaiselle vaari-ikäiselle, sydäntautiselle matkaajalle paremmin kuin rahvaan puoli, ei siitä mihinkään pääse. Sitäpaitsi junan ekaluokassa eivät matkusta rikkaat, vaan hyvin toimeentulevat. Kylläpä siinä vähintään tonni palaa, yritti miten tahansa. Eikä irtonaista tonnia ole kaikilla.
Juna on kuitenkin demokraattinen. Käytävillä kuljeskellaan, ja ovet hytteihin ovat yleensä auki. Jos silmiin sattuu sopivaa väkeä, mennään juttusille. Sitten kaivetaan esiin ne eväät ja votkapullot, ja tarina vailla loppua alkaa.
Minun vaunussani oli brittejä, amerikkalaisia, kaksi hiljaista japanilaista ja vähän matkaa se ruotsalaispariskunta sekä hollannin naiset. Amerikkalaiset suorastaan asuivat päivät kakkosluokassa ja iskivät tarinaa. Osasivat vieläpä puhua venäjää! Yöt he kuitenkin viettivät herrasväen rauhassa. Kuten minäkin.
Vaari
Nyt yrittävät mieltää jostain ns. kadun toiselta puolelta -diagnoosin avulla, jospa minulla olisi asperger. Mutta kun ei ole. Minulla oli äiti, joka oli täysin ulkopuolinen eikä edes katseella kohdannut kun olin pieni vauva ja ihan kouluiäksi asti. Olin vain roska lattialla. Isä, jonka silmät näki sentään jotain mutta joka oli narsistinen ja huusi ja pelotti. MInä olin ja elin shokissa, lähes aikuiseksi asti. Siitä alkoi hidas eheytyminen ja sain otetta itsestäni ja mistä oli ollut kiinni. Kuullunymmärtämiset olivat aina yhdistettynä ongelmiin, joita potesin: kun kirjoitin yo:ksi minun äiti makasi sairaalassa ja sanoivat, että oli kenties syöpä. Ei ollut mutta minun huoleni teetti minulle huonon keskittymisen. Näin on jatkunut ja nyt olen huomannut, että kyseessä on myös heidän kompetenssinsa (sadistinen kompetenssi, jossa rasistisesti pyritään putsaamaan meitä pois, joilla on Higher-Order -kyky eli joilla on geeneissä selvä jälki, että olemme ns normaaleja näkemisen ja lukutaidon suhteen: näemme ja ymmärrämme abstraktia tekstiä mitä suurin osa ei enää tänä päivänä tee. Testit ovat siis olleet jo viimeiset 50 vuotta aivan liian selviä ja minuthan halusivat nimenomaan testiryhmään nuorena antamaan vertani. Tämä on siis kaikki hyvin kauas menevä osaaminen ja ilmeisesti olin koekaniini. Se, että olen mennyt naimisiin miehen kansss, joka samalla salli minun olla ja eheytyä koska hän ei välittänyt minusta sitten ollenkaan kun tajusi, että ulkomaailma yrittää hylkiä minut oli sattuma. Minä siis kaipasin miestä, joka oli minun vastakohta: hän on konkreettinen ja ei-abstrakti, puuhaava ja putsaava siinä missä minä olen abstrakti ja pohtiva enkä sen takia huomaa pientä yksityiskohtaa ympärilläni. Mutta jos minulla on huolia ne menevät heti abstraktion puolelle enkä siis kuule tai näe siinä silloin. On siis yhtä hyvä kuin huono ominaisuus mutta tätä minunlaista ryhmää poimitaan pois systemaattisesti (uskoisin) yksi kerrallaan sillä me olemme ainoat, joka näkee mitä on tekeillään ja me osaamme myös sanoa mistä on kiinni: haluavat tienata meidän yhteisöllämmme mahdollisimman paljon, ilman, että kukaan meistä kykenee ratkomaan strategian ns. dekonstruktion. Miten se on tehty.
VastaaPoistaMinä uskon tietäväni ja sen takia minun tietoverkkoon hyökätään koko ajan enkä usein pysty käyttämään back-nappulaa, ilman etten näkisi kuka siellä on (meidän kotona on useat tietokoneet ja tämä hyökkäys on vain minuun eikä siis ole verkossa sellaisenaan eikä minun ns. mokia) enkä saa usein suomi24.fi:n postilaatikkoa suljettua. Se jää blankoksi missä asia on stand-by. Minä en ole myöskään saanut mitään sähköpostia pitkiin aikoihin, joten minun postia luultavasti korrumpoidaan ja hävitetään ennenkuin ne näen. Tästä en voinut puhuakaan niin kauan kun olin yksin koska ajattelin, että minut vain uskotaan hulluksi. Mutta kun minä tiedän jo nyt mutta ne, jotka alussa minua uskoivat eivät halunneet tulla kotiini katsomaan niin asia on mennyt vain uudeksi bugi-reportiksi heille, jota tätä harrastaa.
Kyse on siis terrorismista, jossa pyritään ylläpitämään hiljaisuutta niiden keskuudessa, jotka tajuavat miten verkot oli tehty ei ainoastaan madaltamaan tietotaitoa sillä reflektio olisi silloin vain verkon sisäinen (abstraktiotasoltaan!) ja se aiheuttaa sitten vuosien varrella sen, ettei kyky nähdä Higher Order myöskään ole. Tämä oli heille päämäärä ja samalla ottivat vallan mm sairaaloissa ja pankeissa ja mm meidän puu- ja paperiteollisuudessa. Lobbailu meni kuin syöpä mutta tietoverkolla.
Minä tajusin ja minä jouduin äkkiä kaikenlaisten herjausten varaan ja sain myös kumman diagnoseeja, joiden totuus on nolla. Minä olen elänyt vain aika hirveässä ristipaineessa kun ei ole uskaltanut puhua. Mieheni ei ole uskonut ja ollut täysin hiljaa.
Vaari: Olisi ollut niin paljon mitä olisin halunnut sanoa silloin kun oli pahimmillaan ja päätä ei vahvistanut ketään: minun siskonihan ei sitä tehnyt eikä kumpikaan vanhemmistani ja myöskään mieheni ei. Lapset vain; lasten silmillä sain nähdä itseni aina välillä ja vaikka kaipasin miehen käsivarsia tai isän tukea niitä ei keneltäkään tullut. Olin aivan yksin ja seisoin aivan yksin ja taistelin paitsi omasta oikeudestani niin myös kaikkien suomalaisten oikeuksista elää omassa maassa vapaana (vaikka totaalinen vapaus ei ole olemassa, se on harha sillä ainoa vapaus mitä voi tavoitella on se, missä mieli ja järki ovat tasapainossa).
VastaaPoistaNyt on suomalaisilla torni vinossa ja niin sen vinouden läpi pitää taistella kun lähes joka toinen auktoriteetti on yhtä vino! Siinä siis pellelle taiteilua, nuoralla tanssimista voisi sanoa: ja minä pysyin: eikö se ole jotain jo.
Samalla ne, jotka ovat minua seuraneet ovat ymmärtäneet pienistä signaaleista mistä puhun ja mitä tarkoitan: minä elän koko ajan higher order ja kun lähdin lukemaan minun elämäni vaikeutui sillä representaatiota ei saa pois ja mitä sitten teen kun ei ennenkään minua ymmärretty - niin kuka nyt sitten? Kun professorit lähtivät karkuun kadulla, herjasivat ja rakastuisivat vain nuoriin opiskelijoihin joita voi bongata ja ylläpitää hyvää itsetuntoa kesken kaiken totaalisen pimeyden.
?
Onko se sitten kenenkään etu? Vastaa sitä, kun papit ovat pedofileja: jos vain ja ainoastaan turruttaa pahan olon seksin ja muun huumeen kautta (okay, seksi ei ole huume tai se on tietysti ihana huume) niin eihän tätä maata silloin kukaan johda.
Vaari: sinä edustit minulle Häntä. Miestä ja aitoa sellaista. Roomalaista soturia, patsasta ja kauneutta: relaatioiden täydellisyyttä.
Enkä sano, ettet olisi sitä - se on elämän asia kertoa - ei minun.
Mutta elämä ei ole sitä mitä juutalaiset ovat keksineet: elämä filosofiana sillä muslimeilla se on kuolema eli usko tuonpuoleiseen. Jos jakaa näin karkeasti voin sanoa, että se on juuri syy, että on vinossa: meillä lännessä oikeaan ja heillä idässä vasempaan. Menee pääkoppa sekaisin kun toisen usko on more-of-the-same siihen suuntaan ja meillä more-of-the-same tähän suuntaan. Näin helppoa ja niin vaikeaa.
Kuka tämän nyt sitten nappaakaan: minähän olen saanut viedä kaikki ajatukseni napattavaksi kun Paulie ei halunnut tukea. Pani vain häkkiin ja siellä sain olla.
Ps. kypsyydestä osaan myös kertoa. Jäisikö se sitten minun oikeaksi työksi? Miten ihmisen abstraktiotaito kypsyy ja näkee sen takia kuten minä: higher order. Se on nimittäin mahdollista mutta tässä "elämä"filosofian maassa me emme enää näe mitään sillä "kuolema" edellyttää sen, että rupeaa näkemään.
Lue esim. Heidegger tai ihan Aristoteleskin. Tässä sen näkee: kun ei ole lukutaitoa he eivät osaa lukea ja sen taustalla on kypsymisongelma. Kypsyminen ei ole silti sitä, että osaa diskuteerata sivistyneesti sillä jos nämä ns. sivistyneet diskuteeraa niin, että tekevät toisesta naurunalaisen niin minä siirryin vain itsekin siihen apina-kastiin.
Apor på apors vis...och latin med de lärda.
HG,
VastaaPoistapuhut siitä, että tietoverkkojasi terrorisoidaan ja että et saa sähköpostejasi.
Tällainen puhe huolestuttaa minua, sillä ei yksityisen ihmisen tietoverkkoja voi kukaan muu millään tavoin terrorisoida tai edes "valvoa", kukaan ei voi estää kenenkään posteja.
Mistä oikein on kyse?
Kyse on siitä, että on helppo pussittaa tietoa koska hierarkia minkä sisällä tietoverkko on rakennettu on etukäteen tehty kuten puu. Puussa on nouseva runko ja siinä oksia. Oksat ovat erilaisia aloja ja aloissa erilaisia pienempiä oksia eli osastoja. Niissä on omat administraattorit, joiden kyky puhua teknisesti toistensa kanssa higher order valuuttaa tietoa yli varsinaisen tiedon sillä kategoriat ovat ajateltu jo etukäteen. Kaikki tieto tukee tai falsifioi toista tietoa (vaikka tämä binäärimaailma toimii vain logaritimisessa ympäristössä: oikeassa elämässä on muutakin kuin nollat ja ykköset: olla vastaan tai puolesta; toimimatta tai toimia. Oikeassa elämässä on myös välimuotoja eli reikiä missä ns. totuus oikeasti majailee. Se ei silti ole olemassa (ks. Kemppisen bifurkaatio-teoria) sillä tieto hakee algoritmisesti joko/tai.
VastaaPoistaTästä syytä on aina joko raha tai ihminen mutta yleensä se on molemmat. Nyt minä uskon, että on raha joka johtaa sillä kuvitellaan, että kun raha kasvaa niin kasvaa sitten hyödyt tai elintaso. Puhutaan kasvavasta tuotosta mutta samalla kukaan ei puhu nettohyödystä: kuinka moni joutuu antamaan elämänsä, jotta tuo 50 vuotta vanha looginen ajatus saisi näyttää jotenkin olevan oikeutettu. Minä en siis tajua, miten nämä uusliberalistiset ajatukset ovat saaneet jalansijaa niin syvästi kun se järjestelmänä on sitä, että bokkaat rahalle - ja samalla kaikki ihmiset tietävät, että tämä 0/1-analyysi ei voi toimia. Myöskään opetuksessa se ei toimi tai sitten se mittaa sellaista, jossa olisi ikäänkuin vain positiivista transaktiota; ei siis ollenkaan reflektiota joka ei ole sama kuin negatiivinen transaktio. Reflektio on samalla suunnan muutos eli ei ainoastaan juu tai ei-suunta. Reflektiossa pyritään peilaamaan asioita korkeamman tiedon mukaan ja sen tarkoitus on viedä ajatusta ylöspäin kohti parempaa käyttöteoriaa eikä junnata samalla tasolla kuten lähtökohta. Verkko ei siis puhu hierarkioissa muuta kuin sen observoijien osalta ja he ovat tätä käyttämällä ottamassa kontrollin roolin ja näin minua kontrolloidaan (jos se on sitä).
Kontrolli on silloin sitä, että luetaan ja stalkkataan yksi ja sama ihminen, joka ei pysy siinä ajatellussa roolissa tai hierakiassa. En siis saisi puhua yli standardieni: yliopistossakin halusivat ensin laittaa suukapulan minulle: koska minä puhuin odottamattomasti suoraan politikoille. He eivät olleet sitä miettineet kun rakensivat puunsa. Tuli hätä liian monelle, jonka investoinnit tuntuivat olevan riskittömiä ja sitten ihan perusihminen pääsee puhumaan rikki suuria ajatuksia, joiden luonnetta ei oltu mietietty etukäteen.
Onko se minun vika? Minä löysin myös koneestani oman pro gradun sisällöstä kategorisointityökalun tai jonkinlaisen lokalisaatiotyökalun jossa minun omia otsikko- ja kategorisointisanoja. Ne olivat minulle evätyissä kohdissa: en päässyt korjaamaan tai edes poistamaan koko työkalua enkä tiedä mistä sellainen oli tullut. Tämä säikäytti ja yritin näyttää miehelleni, joka vain pyysi, että kone viedään korjattavaksi. Löysin usein työpöydältäni tietojani erilailla tallennettuina kuin mitä olin itse: mm powerpoint oli html -kuvakkeina yksitellen. Tätä en ollut itse tehnyt ja ennen uusimpia ohjelmakorjauksia oli kaikenlaista joka näkyi. Yritin vimmatusti pitää hakkerin/sekottajan poissa mutta en voinut edes kommunikoida ja tiesin, että liian suuri huuto tekisi minut vain epäillyttäväksi. Mies ei viitsinyt puhua ja se satutti sillä rupesin kokemaan, että minua raiskattiin oikein luvalla sen jälkeen: erilaisia muutoksia minun työpöydälläni näytti koko ajan sen, etten yksin ollut sormeillut omia tiedostojani. Rupeisin sekottamaan niitä ja pitämään kansioissa joiden erilaisia hakuja koitin vaihtaa ja katsoin mitä tapahtui mm viimeiset toiminnot -toiminnon alla jne. Nykyään tämä viimeiset toiminnot ei ole enää kytketty kelloon joten se ei ole enää hyvä paikka osoittaa missä ollaan viimeksi käyty: se näkyi vielä muutama vuosi sitten ja kyse oli dokumenttien siirrosta, joka siis jätti jälkeen merkin lokiin. Tämä on nyt erilailla enkä voi siitä enää katsoa. Tätä jatkui monta vuotta ja kuolin sisimmissäni sillä siinä missä yritin ja tsemppasin tiesin, että en ollut yksin tarkkailemassa mitä tein ja tuotin. Sattui ja kaikista eniten pelkäsin ,että pitäisivät hulluna ja sen takia en uskaltanut sanoa mutta päivittäin tarkistin ja ensin oli vain viikon välein about tuo hyökkäys mutta sitten loppuaikana minulla oli tunne kissa/hiiri leikistä tuntemattoman kanssa.
Jotenkin minun koneeni kopioi kaiken roskakoriinsa ja uskon ,että on tietty automatisoitu työkalu lukea printatut kuvakkeet ja pdf:t sekä internet-historian koska minun työpöytäni järjestää itse itsensä niin, että kaikki kuvakkeet ovat toisinaan HD:n päällä; suuressa kasassa. Kello saattaa myös heittää häränpyllyä mutta se voi olla jokin ns. normaali kaatuminen.
Toissapäivänä luin virtuaalikoulun materiaalia ja siinä minun toiminnon keskellä minulle tulee esiin sivu missä sanotaan, että Tietoenator on tällä hetkellä sivuilla ja se on poissa luettavuudessa. Tämä koski teoriasivujen osalta mutta myöhemmin samat teoriasivut löytyivät sitten. Ei siis ollut normaali error -sivu jossa selvitys miksi ei ole sivua vaan ihan normaali osoitepalkki mutta sivun sijasta olikin vain harmaalla tuo pieni selitys.
Tämä on myös sähköpostini osalta ja en saa postia silloinkaan kun minulle on sanottu, että lähettävät. En saa ja ainoa sisääntuleva posti on jokunen spam jota ennen tuli enemmän mutta en ole mitenkään niitäkään rajannut. Omassa luukku-sp:ssä minulla nousee tiketti, mitä on klikattava, jos aikoo lukea omat sähköpostit: annan luvan että sähköposti on ryhmän käytössä. Tästä soitin helpdeskiin, mutta poika vastasi, että pitäisi hävitä jos asennan uudemman mozilla firefoxin. Mutta minä kysyin miksi tuollainen vaatimus jakaa sisältöä ylipäänsä tulee niin hän ei osannut sanoa mitään mutta hokesi, että se lähtee kun asennan uudemman version.
Uskottavuus on mennyt. En siis usko suomi24 enkä luukun sähköposteihin enää. Minun luukku-portaalista oli myös kansio blankkona vaikka olin sinne siirtänyt toisen naisen kanssa kirjoitetut keskutelumme ,jossa oli monta helmeä mm pedagogisista asioista.
Tämä ikuinen riesa on ollut monta vuotta ja entinen työnantajani sanoi, että on mahdollista tehdä ihan mitä vaan kunhan on motiivi siihen.
Alan uskoa tähän ja olen todella näistä vihainen: pitäisi olla rangaistavaa, että stalkataan yksiä ihmisiä vain sen takia, että joku on 30 vuotta sitten ajatellut jotain näiden osalta. On siis kauheaa ihan kehityksenkin osalta: jää
deterministisesti samaan vuosikymmeneen jos aina pitää kieltää ja laitttaa suukapulat.
..ja kun sitten on sinnikäs niin raivo kasvaa heillä?
Sitäkö se kaikki on? Jonkun voitonhimo vaikka kyse on vain tiedosta, jonka takia hänenkin elämästä tulisi sitten helpompi. Mutta niin pitkälle eivät osaa itsekään ajatella?
Niin siis tuo tietoenator kohta oli niin, että se muuttui kesken istunnon: olin siis jo käynyt niissä kun ne yhtäkkiä olivat poissa ollakseen sitten jälleen siinä. Tämä, että jokin ei näy vaikka äsken näkyi tuntuu siis oudolta ja kyse ei ollut ihan normaalista ei ladatusta sivusta, minkä tunnistan.
VastaaPoistaSe että tuntuu kesken lukemisen ettei itse pysty enää vaikuttamaan omaan tekstiin tai mitä ohjaa on se, mikä on ruvennut pelottamaan. Onko siis olemassa online lukeminen missä joku voi olla samalla kertaa rinnakkaisjärjestelmässä lukemassa sitä mitä minäkin?
Luultavasti on, tämähän on firman kone ja minulla vain työtila mieheni firman koneesta.
Mutta onko ihmisillä sellaisia motiiveja ja aikaa siihen, sitä en ymmärrä. Ymmärrän vain jos poliittiseti jollain on herneet nenässä, että aikoo käyttää valtaa näin härskisti: silti puolet aivoistani epäilee. Samalla tiedän mitä on olla koneen ääressä ja olen tehnyt niin pitkään kuitenkin tätä, että tunnistan ns. normaliuden ja epänormaliuden.
Ohhoh HG,
VastaaPoistaen tiedä mitä sanoisin noista tapahtumista, jotka kuvasit seikkaperäisesti.
Jos tuo olisi tapahtunut minulle, olisin vuorenvarma, että olen itse onnistunut sekoittamaan koneeni toiminnot, sillä ei kone yksinkertaisesti voi seota ellei se mene rikki, mikä tietenkin on mahdollista.
Ajattelen myös edelleen niin, ettei yksityistä konetta voi kukaan mistään käsin ohjailla. Se ei voi olla mahdollista. Yksi syy, mikä puoltaa tätä on sekin, ettei kenelläkään jossain Suomi24:ssä voi olla aikaa eikä kiinnostusta yksityisen ihmisen tiedostoihin. Niin arvokkaita emme sentään ajatuksinemme liene.
Aina kun minulla on ollut koneella häikkää, sille on löytynyt syy joko omista mokailuistani tai sitten pari kertaa viruksesta, joka on sekoittanut koneen toimintakykyä.
Siis näin kuivan järkevä minä olen! :)
Minä pyrin myös ajattelemaan kuten sinä ja sitten mietin kerta toisensa jälkeen miksi ne ihmiset, jotka sanovat lähettävänsä meilin (tämän päivän tapa) eivät milloinkaan sitä tee. Minä jään aina tänne ilman yhtään kontakia ja kaikki ne, joihin luotan eivät sano mitään ja siksi en voi siitäkään päätellä mitään. Minulla on uskomus, että kaikki mitä tehdään tehdään jonkun minun hattuni yläpuolella: ne, jotka haluavat auttaa eivät ikinä kysy minulta minun motiivejani vaan harrastavat tuota epäilyä tai kaukodiagnostisointia reippaan lailla kuka missäkin uskossa - ja sitten ne, joiden luo menen ja pyydän apua miettivät joko sadistisesti etten nyt itse edes tajua mitä minun pitäisi jostain syystä tehdä ja sitten on tämä (yhä kasvava joukko) joka vain nauraa höröttävät jokaisesta vuodesta joka menee heidän vetkuttelussa ja sairaissa konstallaatioissa.
VastaaPoistaJoten voin olla samaa mieltä kanssasi, että on koneeni vika (ja mistä tuo access-työkalu tai haku-työkalu joka esiintyi harmaana minun koneessani OLI TULLUT? Sellainen ei tule virusten myötä voisin sanoa: enkä siis päässyt sitä mitenkään käsiksi: oli admin-oikeuksien takana, joita minulla ei ollut. Tämä oli vain yksi esimerkki: vuosien varrella niitä on ollut niin paljon, etten enää usko siksi mihinkään ja koen itseni olevan heille (jotka systeemiä parantavat omiin tarkoituksiin ja tarkoitus on 99% oman edun eli rahan saamisen kannalta se mihin panoksia laitetaan) vain bugi-tarkastaja sillä minähän ne kaikki näen.
Mutta minä kommunikoin niistä vain, että saisin heidän v*n elämän enkä sen takia että he saisi lapsellisena pikkunilkkeinä lisätä tätä hiirien kolojen tarkennusta. Olen tehyt töitä näiden kanssa: puolet mistä puhuvat on aina se nokkeluus missä he pääsevät näyttämään, että voivat itse hakkeroida sen saman läpi mitä heiltä pyydetään tekevän! Tästä syystä olen jotenkin lopettanut uskoa,että olisi vahinko tai pelkkä koneen virhe: ihmisen typerä tarve päihittää muita ja vedättää kunnolla menee kaiken muun edellä ilmeisesti: ainakin infantiilien maassa.
Enkä ole ainoa joka tämän on huomannut Iines. Meitä on monta mutta kauanko pitää mennä ennenkuin typerä oikeista rakennusprosesseista alienoituneet rupeavat katsomaan oikeilla silmillä: nythän ne, jotka ovat kaikkein eniten alienoituja ovat tyytyväisiä eivätkä edes aio repiä mitään saastaa tai homeläikkiä auki katosta sillä siellähän on koko paska.
Sen takia elämä menee tuon olemisen olemisella -linjalla eteenpäin koska me, jotka näemme ja olemme eläneet näitä typeriä prosesseja emme pääse niistä uskottavasti kertomaan.
Olisi liian karvaista totuutta.
NÄMÄ PIKKUPOJAT JOTKA TEKEVÄT DATAA JA VALMISTAVAT ERILAISIA REITTEJÄ OVAT MYÖS ALKOHOLISTEJA TAI NARKKAREITA.
VastaaPoistaARVAA ONKO HELPPO PYYTÄÄ HEILTÄ ENSIN SECURITY-RATKAISU JA SITTEN MYÖHEMMIN PYYTÄÄ HEILTÄ SE JUJU MITEN SEN LÄPI TULEE?
SO SIMPLE KUN ON YKKÖSIÄ JA NOLLIA EIKÄ YHTÄÄN TIETOA NIISTÄ REITEISTÄ, JOSSA KUMPIKAAN EI TOIMI JA SE ON ELÄMÄN TAKIA KOKO AJAN MUKANA.
Politiikassa maksetaan terrorisoinnista yhtä paljon kun oikeista asioista.
VastaaPoistaNarkomaaneilla on suuri tehtävä sen lisäksi että ovat narkomaaneja: ovat orjia ja usein myös hienoston piireissä tai sinne päästettyjä ohjuksia. Poikaparat. Usein poikia, niitä väärinymmärryjä isän poikia,
VastaaPoistajoiden oma ego ei riittänyt isälle ja isältä ei riittänyt heille talon jatkajan paikkaa. Niitä, joita on yhä enemmän (lue Kemppisen tarinat tuossa talvella).
Niitä taivutetaan merkkitavaroilla, hienoilla kavereilla, vanhoilla mersuilla ja kaikenlaisella paskalla ja sitten heistä tehdään narkkari naisen avulla ja petos peitetään uusilla kavereilla. Peer-homma toimii todella.
HG, tässä on nyt kyllä vaara, että tipahdan täysin kärryiltäsi! En pääse millään mukaan tuohon maailmaan, jossa narkomaanit ovat joitain ohjelmoituja ohjuksia. Herra paratkoon!
VastaaPoistaEi se niin mene. Ihmiset elävät elämäänsä, liikuttelevat omia nappuloitaan, pelaavat itse elämänpelinsä niillä nappuloilla, jotka ovat käteen jääneet - ei ole ketään, joka oikeasti liikuttelisi marionettien naruja.
Siinä meillä on erilaiset kokemukset: eivät tietenkään sitä itse ymmärrä, käy vähän kuten nyt puhutaan eduskunnan rahoista (vaikka se on kökkö esimerkki sillä totuus ja todellisuus toimii paljon, paljon sivistyneemmin ja pitkäjänteisemmin sillä 100 vuoden strategiat eivät yhtä Maskua tarvitse kun hieman avittamaan jotain detalia). Maailma on aivan jotain muuta kuin uskoisi mutta kun istuu palavereissa, joissa on ikäänkuin annettu tilaisuus toiselle ns. sanoa sanottavansa ja kansa KUITENKIN joutuu syömään ihan muuta mitä päätettiin niin silloin tajuaa, että on olemassa jengi joka vaan vie yksinkertaisesti (ja päättäväisesti vaikka ämmät ini see sillä heidän taustallaan on AINA PÄÄPOLITIKOT joiden nimeen sitten vannotaan kun porukka rupeaa kysymään miksi EI SITTEN KANSSA TEHDÄ kuten ollaan sovittu. Silloin, kun tilanne - situaatio - on rauennut alkaa ihan mikä vaan tapahtumaan mutta harvoin sitä mitä ollaan sovittu tai mihin politiikka on sanonut kiinnittävän huomiota. Kun on kyse ns. piirustuspöydästä ja lakitekstien soveltamisesta ja ihmisten manipuloinnista niin keinot ovat jo vuosia ja vuosia tulleet heille tutuiksi. Tietävät just eikä melkein miten kansaa huijataan ja aina yhtä kaunis ja syytön virnistys naamassa.
VastaaPoistaNämä ikuiset syyttömät ja ikuisesti sinisilmäiset hellanlettasäidinpojat joiden taustalla on härski ja röyhkeä kompetenssi vailla vertaa.
Sitä tajuaa vasta kun on oikein saanut nähdä miten mikään ei heitä pysäytä: menevät vain siihen minkä aikoivatkin: jos joku piti työntää sisään niin sitten työntävät, ja selitykset ja usein virkamiesnaisten urputukset haudataan sitten ja kutitellaan heitä jossain sitten ja kaikki ovat ikäänkuin onnellisia.
Mutta nyt alkaa tulla naisia, joiden luonne ei enää tätä kestä. Eivät enää säästä ns. maan rahoja sillä tajuavat, ettei maa ole ikinä ollut näin vauras ja miten pojat vekslaavat mitä vaan minne vaan ihan miten röyhkeissä merkeissä ja voitelevat kansaa rahalla ja viinalla ja hienoilla autoilla.
Yök yök yök - se joka ei näe on sokea tai tyhmä.
Pointti on siinä IInes, että sinä tulkitset oman kauniin sielusi mukaan - mutta ne, jotka leikkivät laupiasta samariittia ja pehmoisia lampaita ovat helkkarin suuria sikoja usein sillä tietävät kyllä, että tietyt asiat rikkovat yhtä paljon kun korjaavat jotain ja heille oma pää ja omat päämäärät (linkittynä suurempiin poikiin ulkomailta) menevät aina jonkun hiivatin kunnallispolitikon tai kansanedustajan ohi: vaikka sitä eivät tietenkään ääneen sano. Ovat sivistyneitä kunnes on aika vääntää veitsi syvälle kielitotuuksiin: dokumentteihin, jossa sitten viimeiselle riville pitää tulla se, ettei ole murrettavissa juridisesti vaikka olisi ihan tahallaan kirjoittettu niin, että se on monta asiaa samanaikaisesti ja yhtä löysä kuin mikä vaan. Sitten syyttelevät sormillaan ja tädit menevät lukkoon sillä tädit uskovat, että oli oikeasti heidän virhe: mutta kun he whoupps tekivät myös ns. virheen ihan juuri niin, että se näyttäisi että on tädin tai jonkun klopin aiheuttama. Kloppi saa sitten elämänsä loppuun asti kuulla,että on luuseri ja sitä kiusataan sitten. Näin se toimii Iines.
VastaaPoistaMinä olen se kloppi vaikka en niin pahasti sillä minä näin tämän draaman ja nyt näen sitä joka paikassa.