6.4.2009

Sirpaleet särkyneet



Olin tänään kiireinen tai ehkä pikemmin laiska, ja ostin ruuakseni marketin eineshyllystä purjo-perunakevytsalaatin ja pakkauksen valmiiksimaustettuja broilerin siipipaloja. Kassajonossa kaikki puhuivat lasimurskasta ja kassa sanoi, että eläinaktivistit ovat soluttautuneet tehtaisiin ja että tämä on sabotaasia. En viitsinyt viedä eineksiä takaisin, vaikka mieli teki, kun hysteria tarttui.

Kyllä minä nuo einekset aion syödä. Ehkä syynään vain ne tavallista tarkemmin, enkä mätä suuhuni isoja palasia. Muutenkin on kai hyvä muistaa alla olevaa muinoista ohjetta, jota alakoulussa kuorolausuttiin opettajan paukuttaessa tahtia puisella karttakepillä, joka oli tuon ajan tärkein pedagoginen väline:

Ruoka hyvin pureksi,
niin siitä ruumis varttuu!
Iloa ja tyydytystä,
elämälle karttuu.


Mitä tuohon lasinsirpaleiden piilottamiseen ihmisten jokapäiväisen leivän joukkoon tulee, liikkeellä on todella sairas joukko. Kuka tahansa viaton lapsi voi saada lasinpalan kurkkuunsa tai enemmänkin lasimurskaa elimistöönsä, jossa se voi haavoittaa sisäelimiä monen päivänkin viipeellä.

Se, että lasinpaloja on löytynyt ennen kaikkea broilerista, viittaa vahvasti eläinaktivisteihin, joiden eläinrakkauteen ei enää tällaisen jälkeen usko erkkikään. Ihminen joka rakastaa eläimiä, ei voi vihata ihmisiä tai haluta tehdä heille pahaa. Elleivät kyseessä ole eläinaktivistit, jää jäljelle jokin anarkistiryhmä, jonka motiivia voi vain arvailla.

On selvää, että tekijät tulevat jäämään kiinni - se on vain ajan kysymys. Toivottavasti heidät paljastetaan mahdollisimman pian. Hupputakit pitää kieltää näiltä aktivisteilta oikeudenkäynnin ajaksi.

Kyseessä on mielestäni ihmisviha, joka muistuttaa jollakin oudolla tavalla kouluampujien tai World Trade Centerin tuhoajien vihaa, eikä ollenkaan pienimuotoisempana eikä vähemmän näyttävänä. Ihmiskunnan köyhimpien - rikkaat eivät käytä eineksiä tai valmisbroileria - saattaminen pelkotilaan on julmaa ja sadistista.

16 kommenttia:

  1. Kiitos Iines pääsystä blogilista.llesi.

    Osa lasinsiruhavainnoista kuulunee nk avantoilmiön piiriin. Muistanemme kun v.1985 omille teilleen lähtenyt njeuvostoliittolainen maaliohjus teki reiän Inarinjärven jäälle, niin saimme viikon aikana uutiskuvia puolestatusinasta salaperäisestä reistä eri järvien jäillä.

    VastaaPoista
  2. Buji,

    olepa hyvä, lisäilen kaiken aikaa blogeja, kun huomaan niitä.

    Evirahan rauhoitteli kansaa ensin sanomalla, että sirut ovat mikrokuvusta irronneita muovinpalasia.

    Nyt kun sirut on tutkittu ja todettu lasinsiruiksi, Evira sanoo, että ne ovat yksittäistapauksia.

    Paljonkohan näitä yksittäistapauksia pitää tulla, ennen kuin kyseessä on laajamittainen tahallinen teko?

    VastaaPoista
  3. Minusta tuntuu, että ihmiset ovat nykyään joko välinpitämättömiä tai ylirasittuneita.

    Minulle kävi niin, että laskiaispullan sisällä oli piikki- Onneksi minulla on pieni suu, joten en haukannut liian isoa palaa.

    Täällä valokuva

    http://blogisisko.blogspot.com/2006/03/mik-tm-on-se-oli-laskiaispullassa.html

    En soitellut iltapäivälehtiin vaan liikkeeseen, josta ostimme nuo laskiaispullat.

    VastaaPoista
  4. Olipas se järkyttävän iso piikki - toisaalta hyvä, etttä oli iso, sillä pientä ei ehkä olisi huomannut ennen kuin olisi mennyt kurkkuun.

    Siinä kassajonossa missä tänään seisoin, oli rouva, joka kertoi myös saaneensa jostain tuotteesta piikin kurkkuunsa.

    Jotenkin nämä yksittäistapaukset ymmärtää, sillä erheitä ja virheitä toki sattuu, vaikkei saisi sattua.
    Nämä lasinsirujutut tuntuvat vain niin järkyttäviltä, kun ainakin Ruotsissa tietää ne tahallisiksi, järjestäytyneeksi kiusanteoksi. Ei Suomessakaan ole tuotteista ennen kai lasia löytynyt kuin nyt on löytynyt. Olisihan siitä varmaan kuultu.

    Suomessa on lisäksi melko selvää, että asiaa hyssytellään viimeiseen asti, jottei tuotanto kärsisi.

    VastaaPoista
  5. Tämähän on hyvä tapa testata elintarvikkeen/raaka-aineen alkuperämaa. Jos me syömme kotimaista broileria ruotsalaisilla lasinsirpaleilla, meitä on huijattu!

    -meirami-

    VastaaPoista
  6. Niin siis tuotteessahan pitää olla Joutsen-merkki, jotta se on varmasti vähintään 75-prosenttisesti kotimaista broileria tai muuta lihaa.

    Siniristilippu-merkki taas tarkoittaa, että tuotteessa on "jonkin verran" kotimaista lihaa, mutta pääosa voi olla vaikka kiinalaista kanaa.

    Eli kun siniristilipun vieressä lukee "suomalaista broilerinlihaa", niin partitiivimuoto "lihaa" kertoo, että sitä on, muttei, paljonko! Esimerkiksi Atrian broilerisuikaleissa on siniristilippu, joka ei siis alkuunkaan takaa lihan suomalaista alkuperää.

    Minkähänlainen on Findus-tuotteiden kotimaisuusaste? Näistähän sitä lasia on löytynyt kai Ruotsissakin?

    VastaaPoista
  7. Höpö höpö. Et ole lukenut Dostojevskia. Et edes osaa kuvitella tuskaa, jolla ei ole mitään muuta määrää kuin sinun pienen sielusi ininä.

    Kirjoitas jostain suuremmasta. Mutta et sinä pysty. Jäät pieneksi kuin tapettu hiiri. Alkoholistin tytär - näinhän olet valittanut ja valitat koko elämänikäsi.

    Mitä sinä tiedät kauheimmasta tuskasta ja nöyryytyksestä? Olen vihjaissut sinulle 'vaihtoehtoisista' (siis tapahtuneista - en suinkaan 'suositeltavista) kokemuksista, mutta ei sinulla ole samastumiskykyä. Pelkkä haihatteleva feminiinis-lässyttävä humaanisuus.

    Elämä ei ole sellaista.

    Elämä on ihan jotain muuta. Raakaa ja veristä kuin tapettais joka päivä samalla kun rakastetaan/rakastellaan!

    VastaaPoista
  8. Iines

    Pyydän anteeksi edellistä, mutta en poista sitä, koska halusin sanoa sen ihan todella - aidosti - ehken nyt sentään sydämestäni asti mutta tuntemuksena, jonka koen useinkin sinun tekstejäsi lukiessa: - hienohelma flirtti - sinä senkin yksinäinen 'huomatkaa minun seksikkyyteni-karjut' - - tasa-arvosta huolestuvainen 'miksei kukaan minua noteeraa sillai ihqun tykästyneesti' lady'...

    VastaaPoista
  9. Itsellesi höpö, ja Dostojevskini olen sekä lukenut että tenttinyt, ts. kirjoittanut niistä täysiä pisteitä keränneitä pohdiskelevia esseitä, jotka kiinnittivät silloisen kirjallisuudenprofessorini huomiota, samoin kuin tulkintani Odysseuksen motiiveista ja taustoista. Minusta käytettiin sanaa "lupaava", mutta minähän sitten petin lupaukset ja odotukset tulemalla äkkiraskaaksi ja vääntämällä kirjallisuuden hätägraduni pelkillä istumalihaksilla. Siitä sitten ajauduin opetuksen pariin, leipäni pitimiksi, maksaakseni opintolainani takaisin. Ei siinä kuule paljon Dostojevskejä ehtinyt enää pohtia, kun kiikutti lasta pyöräntarakalla päiväkotiin ja korjasi illat aineita ja valmisti tunnit. Luin silti koko ajan, mutten keskustellut lukemastani henkevästi millään estradilla, kenenkään kanssa.

    Minusta on jotenkin tärkeämpää puhua lasinsiruista tai lapsista kuin pohtia mitä mieltä joku filosofi on jostain valmiiksi ajatellusta ajatuksesta tai kirjan henkilön lausahduksesta. Jätän sen mieluusti sinulle ja muille syväkulttureille henkilöille. Se on kyllä varmaan kivaa.

    Mitä minä tiedän kauheimmasta tuskasta? Jaa-a. Ajattelen niin, että kauhein tuska on siellä, missä ollaan ihan hiljaa tai missä lasketaan leikkiä tai missä jutellaan kevein purjein.

    Olen hieman huolissani sinun ihmistuntemuksestasi. Luulin sitä terävämmäksi, vaistoavammaksi. Taidat muistuttaa ensimmäistä poikaystävääni, joka pyöri kuin väkkärä egosentrismissään, kuin orava juoksupyörässä..

    VastaaPoista
  10. Hmm. Tulipahan vähän riehaannuttua S:n syntymäpäivän 'kunniaksi'.

    Ei pidä ottaa täysin vakavasti noita kirjoittamiani rivejä...

    VastaaPoista
  11. Iines,
    ala kirjoittaa romaania - jos et ole jo aloittanut - ja aloita uusi ura. Second career.

    Hallitset kielen loistavasti, Sinulla on sivistystä, kokemusta - ja sopivasti niitä traumoja. Kirjoittaminen on niin kovaa työtä, että täytyy olla jokin piikki lihassa - pysyäksemme blogikirjoituksen aihepiirissä - jotta sitä jaksaa tehdä.

    VastaaPoista
  12. Anna,

    lämmin kiitos rohkaisusta ja uskosta siihen, että kenties pystyisin johonkin tuollaiseen. Tiedän itsekin, että olen aika lahjakkaasti onnistunut alisuorittamaan elämäni näinkin pitkälle.

    Jotain tarttis tehdä, sillä jotenkin tämä blogikirjoittaminen alkaa olla nähty ja koettu. Arvostan kanssabloggaajia, ja onhan tämä hauskaa, mutta joskus tuntuu, että näkee tässä turhaa vaivaa tai joskus yrittää liikaa siihen nähden, mitä täältä voi saada.

    VastaaPoista
  13. Vielä ei ole tullut esiin mitään sellaista, joka puhuisi terrorismin puolesta tässä sirpaleasiassa. Toivottavasti ei tulekaan.

    VastaaPoista
  14. Ei niin, ja hyvähän se on.

    Selitys on kuitenkin kiinnostava kuulla, etenkin Ruotsin osalta. Suomalaisethan nyt aina vain matkivat ruotsalaisia.

    VastaaPoista
  15. Kävin tuon säestäjän kitaratunneilla joskus vuonna 1964. Osaan vieläkin näppäillä pätkiä kappaleesta "Tuoll' on mun kultani".

    VastaaPoista
  16. Ohoh, minusta tuon miehen tupakanpoltossa on jotain hyvin irrationaalia, viehättävää. Jos näin voi sanoa paheesta. Ilman tuota savua video olisi monin verroin köyhempi, steriili.

    VastaaPoista