2.4.2009

Tarina vuoden 1918 tapahtumista

Useimmille vuosi 1918 tuo mieleen Suomen sisällissodan, jonka uhrimäärä on noin 37 000.

Itseäni, tai omaa sukuani tämä sota ei tiettävästi ole koskettanut, vaan sitäkin enemmän toinen saman vuoden tapahtuma, espanjantauti, johon menehtyneitä oli Suomessa noin 25 000. Suvustani kuoltiinkin tähän tautiin perhekunnittain, niin ettei miestä ja vaimoa ehditty panna samaan hautaan, vaan vaimo haudattiin ensin yksin ja mies pantiin parin viikon päästä kuoppaan isänsä kanssa.

Kirjoitin kolme vuotta sitten kesämökillä ollessani pätkissä tarinablogia Orpotyttö tästä vuoden 1918 katastrofista, ja koska sain eräältä lukijaltani oheisen kuvan aihe-ehdotukseksi, panen tähän alle lyhyen epilogin tuosta tarinasta ja linkin, josta pääsee halutessaan lukemaan lisää.

ORPOTYTTÖ

Onerva on puolitoistavuotias ja Elli kolmivuotias, kun heidän vanhempansa kuolevat espanjantautiin, loka-marraskuussa 1918. Myös tyttöjen isoisä saa tartunnan ja menehtyy. Fiira Hakuni saattaa sinä syksynä hautaan miehensä, poikansa ja miniänsä. Ensin miniän, sitten pojan ja miehen samalla kertaa, samaan hautaan. Miniä ehditään haudata alta pois ennen miehiä, kun pitäjältä kuolee solkenaan ihmisiä ja heidät pannaan maahan kuolinjärjestyksessä.

Vanhalla hautausmaalla Ellen lepääkin erikoisessa kulmassa, jalat miehensä Kustaan ja appensa Fransin päälakea vasten, vinosti sivuttain. Olen ottanut asiakseni kiillottaa Ellenin valkean hautaristin messinkikyltin, kun joku muu tuntematon sukulainen huolehtii miesten kyltin kiillotuksesta. Istutan myös kotkansiipiä Ellenin ristin viereen, molemmin puolin. Panen myöhemmin kotkansiipiä myös miesten haudalle, ja nyt kasvit ovat korkeat ja peittävät messinkikyltit, mistä Elli jaksaa natkuttaa.

Jatkuu täällä.

(Valokuva Valto Ensio Heikkinen)

21 kommenttia:

  1. Jokaisella kansalla on menneisyytensä. Meillä 1918 tapahtumat varjostavat yhä monen suvun elämää vaikka siitä on jo kulunut aikaa 90 vuotta.

    Vähemmän esillä olleet kulkutautien, nälänhätien jne. aiheuttamat tragediat; jossakin syvällä ihmiskunnan geneettisessä muistissa nekin lymyävät. Vilahtavat hetken unen ja valveen rajamailla herkempien tajuntaan, tai kun lukee jotain historiateosta, tulee deja´vu -tunne, että olen kokenut tämän...

    Luin orpotytön tarinasi kokonaan, se on kirjallisuutta, pientä editointia ja sinulla on siinä kirjan käsikirjoitus valmiina. Aihekin vahva, omaksi koettu.

    Kävin haastattelemassa 20 vuotiasta somalinaista, jonka ääni kuuluu juuri nauhalla taustalla nytkin, kun teen tiivistelmää tässä samalla toisaalle siitä.

    Ajattelen 1918 tapahtumia. Rinnastan sen tähän kertomukseen jota kuuntelen.

    Ihan lyhyesti: Tämän tytön kolme pikkuveljeä murhattiin hänen isänsä toisen vaimon veljien toimesta koska kuuluivat eri klaaniin. Myös äiti haavoittui vakavasti kun yritti suojella lapsiaan. Taustalla oli sopivasti isän kuolema sydänkohtaukseen ja oamisuudenjakoprosessi johon vallitseva sotatila antoi konkreettisesti aseetkin vahvimman avuksi.

    Tämä tyttö pääsi ainoana elossa olevana lapsena pakoon ja yli vuoden mittaisen, monipolvisen vaelluksen jälkeen kulkeutui Suomeen.

    Periaatteessa samat asiat ovat ajaneet Somalian veljessotaan kuin aikoinaan piskuisen Suomenkin. Sielläkin aseet ja sotimisvälineet tulevat muualta maailmalta.

    Heitä aseistavat vuorotellen länsimaat, vuorotellen Kiina, Venäjä jne.

    Aatteet ja uskomukset, joiden puolesta joku heidät matkaan lähettää, kumpuavat tietämättömyydestä, taikauskosta, alituisesta aivojenhuuhtelusta ja vahvemman intresseistä hallita massoja.

    Kansa, jolta kaikenlainen tieto pimitetään, kirjoja luetutetaan valikoivasti ja ulkomaailmasta tuleva informaatio rasteroidaan peittoon, on helppo nostattaa toisiaan vastaan poliittisen probagandan ja uskontojen avulla.

    Ahdistaa kuulla tätä tarinaa.

    Ihmettelen syvästi, että tämä nuori nainen jaksaa enää yhtään uskoa mihinkään, ja ettei ole sairastunut psyykeltään.

    Hän käy koulua, menestyy kieliopinnoissaan, on hyvin älykäs ja vireä. Vain toisinaan hän kertoo tarvitsevansa unilääkettä saadakseen nukutuksi.

    Joskus tulee valtava suru, ikävä kun äiti laulaa jossakin kaukana pään sisällä, pikkuveljet tulevat uniin, sotanäyttämö pommeineen työntyy sängyn ympärille...

    Kuinka kauan hänenkin sukupolvensa taistelee niitä piruja vastaan joita alati käynnissä oleva sota kotimaassa henkiseen ilmastoon laittaa idulle?

    Tulee mieleeni myös rasistiset kampanjat näitä sotien uhreja vastaan joita kotimaassammekin jatkuvasti on vireillä.

    Jos fennomaani JH-a ja hännystelijänsä laitettaisiin käymään samat asiat lävitse kuin tämäkin haastattelemani ihminen, olen melko varma, etteivät he sellaisesta järjissään selviäisi.

    Kun he nimettöminä mainostavat itseään "huolestuneiksi perheidenisiksi Uudeltamaalta", niin ymmärtävätkö he pohjia myöten, mistä ovat huolissaan?

    VastaaPoista
  2. Valto Ensio H.,

    orpotytön tarina on kirjoitettu hyvin nopeasti koemielessä, ihan vaan blogiksi, iloiten ja hämmästyen sitä, miten hauskaa oli eläytyä Elleniin ja yleensä sen ajan maailmaan.

    Kirjoitin sitä kesän valossa, kesämökin ison puupintaisen klaffipöydän ääressä, aamuisin yöpaita päällä linnunlaulu korvissa, oravan töminä katolla, kahvia juoden, ennen kuin aloin päivän touhuihin.

    Tekstinteko yllätti minut siitä, miten eläytyminen kirjan henkilöön vie mukanaan ja avaa ovia mielikuvitukselle ja omalle hiljaiselle tiedolle, jota ei tiennyt olevankaan.

    Minua koko tämä maahanmuuttokeskustelu ahdistaa. Siinä on puolin ja toisin henkistä kapeutta ja kyvyttömyyttä nähdä muiden sanoissa muuta kuin mitä omien ennakkoluulojensa sokeudessa pystyy näkemään.

    En oikein siis jaksa uskoa, että kovin moni haluaisi torpata kuvaamasi kaltaisilta hädänalaisilta ja paljon kärsineiltä pakolaisilta pääsyn inhimillisen avun piiriin maahamme.

    VastaaPoista
  3. Aivan, Iines, puolin ja toisin.

    Eihän kukaan täysjärkinen ihminen ole niin sydämetön, että kieltäisi apunsa Valto Ension tarinan tytöltä.

    Mutta entäpä se ruandalaismies, jota syytetään muutaman tuhannen ihmisen murhasta? Hänkin on täällä meillä samalla pakolaisstatuksella kuin VE:n tarninan tyttö. Häntäkään ei palauteta.

    Joku kirjoittikin Hesarissa, että miksei meille oteta enemmän naisia ja lapsia!?

    Että miksi kaikissa uutisjutuissa pakolaiset ovat 20-30-vuotiaita terveitä nuoria miehiä, jotka valittavat shoppailu- ja huvittelumahdollisuuksien puutetta?

    Tällaisen tapauksen olen nähnyt tv:stä omin silmin, joten se on yhtä totta kuin kuin VE:n tarina.

    Erittäin harva vastustaa hädässä olevien auttamista. Sen sijaan yhä useampi alkaa kysellä mitä olisi tehtävä tämän hallitsemattomaksi ryöpsähtämässä olevan tapahtumaketjun lieveilmiöille.

    Maahanmuuton kustannukset ylittävät muutamassa vuodessa maataloustuen kustannukset.

    Pyydän etukäteen anteeksi vääriä mielipiteitäni. Tieto lisää tuskaa.

    VastaaPoista
  4. Tapsa,

    minusta puheenvuorosi on järkevä, ja samalla humaani.

    Tuhannen ihmisen murhaajaa on hirviö, ei pakolainen. Pykälissä on paljon uudelleenmuotoiltavaa, jos tällaisella tappokoneella on sama status kuin Valton mainitsemalla tytöllä. Ei tuhannen ihmisen murhalle löydy mitään hyväksyttävää selitystä, sellaista ei ole taivaankannen alla.

    Itse katselin lehtikuvaa arfikkalaisista, jotka hukkuivat ylibuukatussa laivassa luvattomalla matkallaan Italiaan. Kuvassa laivasta ei ollut yhtään naista tai lasta, vaan nuoria ja salskeita miehiä. En osaa sanoa, mitä tämä merkitsee, ja kannaattako tästä tehdä päätelmiä - ehkä naiset tulisivat sitten perässä, kun miehet saavat olonsa vakiinnutettua, mene tiedä. Joka paikassa tuo näyttää kuitenkin olevan havaittavissa, että maahanpyrkijöistä suuri osa on nuoria miehiä.

    Voi kun muuten joskus näkisi jossain asiallisen ja kriittisen maahanmuuttokeskustelun, jossa ei esiinny nimeä Jussi Halla-aho tai Homma-foorumi tai Safka tai rasisti tai netsi. Miksi tästä asiasta ei uskalleta oikeasti puhua? Asia kiinnostaisi, ei hyökyaallot, jotka hukuttavat asian.

    VastaaPoista
  5. Jos olisit nuori mies, ottaisitko vaimosi ja lapsesi mukaan hengenvaaralliselle matkalle, vai jättäisitkö heidät suvun luo? Miljoonat ihmiset joutuvat tekemään niin vaikeita päätöksiä, että meidän sukupolvemme länsimaissa ei voi kuvitellakaan. Kuinka monin meistä on oikeasti ollut sellaisessa tilanteessa, ettei ole enää mitään hävittävää?

    Sitäpaitsi, kuka on sanonut, että lottovoiton saajilla on oikeus evätä sama lottovoitto muilta vain syntyperän perusteella?
    Retoriikkaahan tämä vain on, vai?

    VastaaPoista
  6. Aivan, Sari,

    tuohon halusin viitata sillä, kannattaako tehdä päätelmiä maahantulijoiden sukupuolesta ja iästä. Minä en tiedä!

    Toisaalta myös kysyn itseltäni, kysyykö hätä ja pakoonlähtö sukupuolta ja ikää. Kun karjalaiset lähtivät tykkejä pakoon, niin lähtijät olivat ennen kaikkea naisia ja lapsia.

    VastaaPoista
  7. Häntäkään ei palauteta.

    Ei palauteta, koska hänet tuomitaan täällä. Arvelen, että se on oikeudenmukaisuuden kannalta parasta. On nimittäin olemassa vaara, että palautuksen jälkeen hän jatkaisi rikollista toimintaansa kotimaassaan.

    VastaaPoista
  8. Onhan Ruandassa ja kansainvälisissä tuomioistuimissa tuomittu jo tuhansia vuoden 1994 verilöylyyn osallistuneita, joten ei kai hän vapaana miehenä palaisi mihinkään maahan, vaan nimenomaan vastaamaan teoistaan.

    Minusta pakolaisstatuksen antaminen tällaiselle rikolliselle on kyllä väärin. Eikä Ruandassakaan enää kuolemantuomioita jaeta. Sitä paitsi, miksi suomalaisten tulisi maksaa verovaroistaan ruandalaisrikollisen vankilassaolo? Yhden vangin yksi ruoka-annoskin maksaa valtiolle enemmän kuin koululaisen ruoka-annos - luin juuri jostain lehdestä. Itse antaisin veroeuroni mieluummin Valton kuvaamalle pakolaistytölle, jolla on suunnattomia inhimillisiä kärsimyksiä takanaan.

    VastaaPoista
  9. Minusta pakolaisstatuksen antaminen tällaiselle rikolliselle on kyllä väärin.

    Tässä kävi kyllä niin, että tyyppi sai statuksensa ennen epäilyjä ja syytteen nostamista. Et varmaan ymmärrä, että pakolaisetkin ovat lain ja oikeuden pitkän käden kourissa.

    VastaaPoista
  10. Höpsistä, toki ymmärrän ja hyväksyn, että kaikki ihmiset ovat lain ja kaiken mahdollisen inhimillisen turvan edessä yhdenvertaisia. Elleivät olisi, haluaisin taistella sen puolesta, että olisivat, ja niinhän juuri kirjoituksillani koenkin tekeväni.

    En vain koe, että tuo kansanmurhaaja olisi enemmän henkilökohtaisen avun kuin vastuunkannon tarpeessa. En minä silti hänelle kuolemaakaan toivo, enkä mitään epäinhimillistä.

    VastaaPoista
  11. Niin on ja myöntää täytyy, että luotan kyllä suomalaisen oikeusistuimen oikeudenmukaisuuteen enemmän kuin ruandalaiseen oikeuskäytäntöön, jossa lausuntoja saatetaan kiristää epäillyiltä mm. kiduttamalla heitä. Tätä taustaa vasten on kyllä varsin ymmärrettävää, että ruandalaiskansanmurhaajia ei ole muissakaan maissa palautettu Ruandaan.

    Asia ei ole yksiselitteinen, vaan äärimmäisen vaikea eettiseltä kannaltaan, ja jos kristillistä etiikkaa noudattaa, sen mukaanhan näitä murhaajia tulee auttaa kaikin keinoin.

    Tuntuu kuitenkin edelleen oudolta, että tämä mies on samalla statuksella täällä kuin tyttö, jolta on perhe tapettu.

    VastaaPoista
  12. Mikä tässä on niin vaikeaa?

    VastaaPoista
  13. Murhatun perheen tytön hätä on kai vähän eri sfääreistä kuin tuhansia murhanneen ronskin miehen hätä omasta henkirievustaan?

    VastaaPoista
  14. Pakolainen on aina uhri. Joko oman tai toisten toiminnan vuoksi. Inhimillisesti katsoen rikollisten pakolaisten tuomitseminen ja rankaiseminen on heidän auttamistaan.

    VastaaPoista
  15. Kun nämä pakolaisstatukset ovat käsitykseni mukaan Suomessa tiukasti säädellyt ja otettujen määrät rajoitetut, jään kyllä miettimään priorisointia. En halua siis potkaista ruandalaismiestä ulos, koska olen muutenkin sitä mieltä, että Suomi on hoitanut luvattoman kehnosti pakolaisten oton maahan verrattuna muiden hyvinvointivaltioiden sisäänottomääriin. Jossain hyvin vanhassa päreessäni ajalta ennen ainuttakaan pakolaiskeskustelua esitin näitä jostain kaivamiani hävettävän pieniä lukuja muiden isompien rinnalla.

    Jään nyt siis vain pohtimaan, millaiselle pakolaiselle sitten näytämme ovea, jos kaikkia tulijoita emme voi ottaa.

    VastaaPoista
  16. Emme kenellekään. Kaikki turvapaikkahakemukset on tutkittava ja turvapaikka myönnettävä keille se kuuluu.

    VastaaPoista
  17. Mutta eihän tässä asiassa sitten ole ongelmaa. Kaikki on ihmeen selvää, kirkasta kuin pläkki. Hädänalaiset saavat meiltä aina turvan, ja vain vääränlaiset statukselle pyrkijät käännytetään pois.

    Asiassa taitaa vallita yksinkertaisesti vain suuri tietämättömyys, käsitteiden sekamelska ja atavistinen pelko tuntemattoman (musta ihonväri?) edessä. Keskustelut ovat ahdistavia ja kakofonisia, koska ihmiset puhuvat eri asioista.

    VastaaPoista
  18. Ruandalaismiehelle on todellakin lottovoitto tulla tuomituksi murhistaan Suomessa.

    Esimerkiksi USAssa hän, jos välttyisi sähkötuolilta, ei vapautuisi koskaan.

    Meillähän "elinkautinen" on uuskieltä.

    Mitä erilaisuuden pelkoon tulee, hyväksyn kyllä jos puhutaan vaikka erilaisen kulttuurin pelosta, mutta en sitä että väitetään ihonvärin pelottavan.

    Sellainen puhe on jotenkin ylimielisen lapsellista.

    VastaaPoista
  19. Tapsa P,

    olen kokemuksen kautta hieman eri mieltä tuosta, että puhe ihonvärin pelosta olisi ylimielisen lapsellista. Ei se voi olla sitä, koska minä en ole koskaan ylimielinen - lapsellinen kyllä.

    Ihminen on aina pelännyt erilaisuutta, sitä mitä ei tunne, mistä ei tiedä. Tästähän uskonnotkin ovat versoneet.

    Yhtä lailla tummaihoiset säikähtivät kuollakseen nähtyään ensimmäisiä valkoihoisia, eli tuntemattoman pelko on ihmisessä, ei valkoihoisessa.

    Ihmisen ulkomuodon erilaisuus on aina ollut enemmän erottava kuin yhdistävä tekijä - tätä lie turha kiistää tai pitää millään tavoin rasistisena ajatuksena, sillä sitä se ei ole, vaan puhdasta objektiivista havainnointia, jossa ei kumarrella mihinkään suuntaan. Samaa erilaisen varomista on eläinlajeilla, eikä sitä voi tulkita muuksi kuin peloksi tuntemattoman edessä. Kun tutustuu, pelko haihtuu ja osoittautuu aiheettomaksi.

    Omissa peruskoulunjälkeisissä oppilaissani minut yllätti nuorten konservatiivisuus ja rasismia lähentelevä ajatusmaailma, joka ilmeni keskusteluissa ja aineissa, kaikenlaisissa kirjoitelmissa. Kun luokassa oli 20 - 30 opiskelijaa ja minä ja keskustelut päällä, huomasin olevani useissa ryhmissä "vapaamielisin", tai miten sen nyt haluaa muotoilla - radikaalein on väärä sana, enkä halua käyttää suvaitseva-sanaa, koska se on niin korni ja ylimielinen.

    Kun näitä keskusteluja käytiin vuosikaudet - vuosikymmenet - niin minulle muotoutui selvä käsitys siitä, että opiskelijani eivät tienneet tarpeeksi, ja heillä oli omituisia vääristyneitä käsityksiä tummaihoisista ja heidän tavoistaan. He selvästi tunsivat pelkoa oudon ja tuntemattoman edessä.

    VastaaPoista