Edellisessä keskustelussa väitellään innokkaasti siitä, onko Tom of Finlandin eroottinen taide ollenkaan taidetta. Kiivas vääntö käy myös siitä, onko Tom of Finlandin taide kansainvälisesti tunnettua. Omien havaintojeni mukaan mies on Tove Janssonin ohella Suomen kansainvälisesti tunnetuin kuvataiteilija.Mutta kuka muistaa Kalervo Palsaa, tuota Kittilän nuorena kuollutta kuvataiteilijaa? Hänellä vasta riettaita kuvia on. Mies hekkumoi munasillaan arktisessa viimassa tai hirttäytyy joko omaan elimeensä tai Kullervona puunoksaan huutaen alapäällään maailman olevan voimakkaiden kiertopalkinto.
Ja kuka muistaa Mimosa Palen jättihävyn tai Ulla Karttusen lapsipornoviritelmät, jotka poliisi sittemmin kielsi? Miksi Karttusen kuvat eivät olleetkaan taidetta, kun kerran jättihäpy pyörien päälläkin on? Jos Karttusen kuvat kuitenkin olivat taidetta, silloinhan meillä taide on välillä kiellettyä, välillä sitten taas ei.
Joku kysyikin edellisessä keskustelussa, mitä taide on. Missä taide alkaa, mikä saa kuvan tai teoksen olemaan taidetta? Eikö kaikki ole taidetta, jos sillä silmällä katsoo? Minusta 18-vuotias hoitokatti, joka tuijottaa minua parhaillaan vinoilla silmillään arvoitukselllisesti, on taidenäky. Samaten ruosteinen kukkateline, jossa on jääkukkia, on mitä parhainta taidetta. Vai muuttuuko se taiteeksi vasta, kun valokuvaan sen ja vangitsen sen hetkeen?
Olkoon näin. Minusta taide on siis ihmisen puuttumista johonkin tilanteeseen, hetken vangitsemista tai tulkitsemista, kontrollointia, kehään sulkemista, jotta jokin tulee ikuiseksi. Ja mitä tulee aivan erikseen Tom of Finlandiin, hänet tekee taiteilijaksi mielestäni kuviin liittyvä voimakas itseironia ja huumori, toisin kuin paljaassa pornografiassa, joka keskittyy huumorittomaan ja vakavahenkiseen tosikkoseksuaaliseen kiihottamiseen.
(Maalaus Kalervo Palsa)
Minä muistan kyllä Kalervo Palsan. Se ällötti minua vähän nuorempana oikein urakalla: värit ja maalaustapa olivat rumia ja jotenkin kivuliaita. Tosin, kun yritän muistella, että milloin tämä ällötys tapahtui, niin en pysty muistamaan, olinko lukioikäinen vai 20-vuotias.
VastaaPoistaSittemmin ällötys on kadonnut. En tiedä minne.
Nykyään taiteena ällöttää esimerkiksi se performanssitaideteos, jossa taiteilija kytki koiran näyttelytilaan ja antoi nääntyä nälkään. Kokemus tosiaan. Tekeekö se siitä pahempaa, että sitä kutsutaan taiteeksi? Parempaahan se ei koiran kuolemasta tee, enkä usko, että se oli tarkoituskaan, että on hienoa, kun elukka kuolee.
Iineksen pyynnöstä kopioin kommenttini hänen edellisestä päreestään tänne.
VastaaPoistaAihe "Mitä taide on" onkin mielenkiintoinen. Siihen ei taida kukaan antaa oikeaa tai väärää vastausta. Joku aijemmin mainitsi, että taide on makuasia. Kenties?
Joku on sitä mieltä, että taiteen ei tarvitse olla kaunista, riittää kun se antaa elämyksiä. Entäs jos elämys on epämiellyttävä, jättää tyhjäksi?
Teatterimaailmassa kysymystä on joskus pohdittu julkisen sanan avustamana. Onko ulosteiden heittely esiintymislavalla taidetta, entä paljaan takapuolen pyllistely tai sylkeminen etupenkillä istuvan yleisön niskaan? Kai aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä sekin on taidetta, koska sellaisia kappaleita on teatteriin huolittu?
Mikä sitten kuvataiteessa on sitä oikeaa taidetta? Iso osa perinteisen taiteen ystävistä ei arvosta naivismia. Kriteeri hylkäämiseen lienee siinä, että iso osa ko. taiteen tekijöistä on itesoppineita. Käyn joka kesä Iittalassa naivisteja katsomassa. Tulee hyvä ja iloinen olo heidän töitään katsellessa ja jos lompakko olisi paksumpi, ostaisin töitä kernaasti kotiinkin.
Halosen talvimaalaukset, Simbergin pikkupirut tai vaikkapa Helen Schjerfbeckin omakuvat, herättävät tunteita ja ajatuksia. Ulkomaisesta taiteesta Picasson monen eri kauden töitä ei väsy katsomaan. Hänen töissään on tragediaa ja komediaa. Sinisen kauden työt on luotu silloin, kun pelkästään nimi ei vielä riittänyt kertomaan ihmisille, että tämä on suurta taidetta. Sen onneksi näkee katsomallakin. Ilja Repinin tauluissa on upeita muotokuvia ja tarinallisia aiheita. Taidetta riittää moneen makuun.
Tampereella on Sara Hildenin taidemuseo, jossa on esillä uudempaa nykytaidetta. Kerran siellä oli amerikkalaisen taiteen näyttely, ja seinällä riippui kehystettynä maalaus, joka oli kauttaaltaan tasaisen musta. Siinä kaikki. Mitä elämyksiä pelkkä musta taso voi tarjota? Paljonko sen luomiseen on tarvittu taitoa ja luovuutta? Voiko sellaista kutsua taiteeksi? Kaipa jonkun mielestä voi, kun sellainenkin maalaus Suomeen oli rahdattu toiselta puolen maailmaa.
Delilah
Performanssitaiteesta muistan Jumalan teatterin ällöttävät ulosteen heittämiset yleisön päälle joskus 80-luvulla. Tätä en kutsuisi taiteeksi, vaan typeräksi virhearvioinniksi ja shokeeraamishaluksi. Muutenkin olen noista performansseista, kuten Mimosa Palen jättihävyn vetämisestä kadulla, jotenkin ulkona. Syy on ehkä se, että en kaipaa shokkia elämääni, en hätkähdystä, sillä elämä kyllä hätkähdyttää minua ihan aidostikin.
VastaaPoistaEläimen rääkkääminen taiteena on julmaa ja hirvittävää, ja saman kohtalon soisi taiteilijalle itselleen.
Voi tällainen silti taidettakin olla, jos taiteeksi katsotaan jonkin kuvan tai elämyksen tuottaminen. Menisikö se niin, että taide voi olla siis myös a) paskaa b) tappavaa.
Pieni lisähuomio: oikeastaan, kysymyksen ehkä pitäisi kuulua, että mikä tässä elämässä ei ole taidetta, varsinkin, jos lukee nuo Delilahinkin puhuvat esimerkit Jumalan teatterin kakoista ja pyllistelyistä ja tuosta mustasta pinnasta tauluna.
VastaaPoistaSiis tässä tullaan nyt tietysti siihen, ettei ymmärretä taiteilijan tai taiteen perimmäistä olemusta. Taiteilija tahtoo toki sanoa paljonkin tuolla mustalla pinnalla, mutta silti en tahdo sellaista taulua katsoa toista kertaa, se antoi yhdellä katsomalla sen, mitä siitä irti saa.
Voisiko siis ajatella niin, että taideteoksen tuntomerkki olisi myös jonkinlainen jatkuvuus kokijan mielessä? Tuo musta ei minulla jatku, kun se ei alkanutkaan.
Vaikka emme paljoakaan tiedä niistä esi-isistämme (signeerauksista puhumattakaan), joilla oli taipumusta taiteellisuuteen asujaimistojensa kallioiden äärillä joihinka maalauksiaan piirtelivät, on senkin taiteenlajin viehättävyys säilynyt halki aikojen.
VastaaPoistaTietenkin muinaisilla kalliomaalauksilla on merkityksensä viestintuojana menneisyydestä, mutta yhtä kaikki myös taiteena ja taiteenlajina.
Näkyvä (tai näkymätön mielen tietoisuudessa) hintalappu taulussa pilaa taide-elämyksestä puolet, vähintään.
Kalervo Palsa ja Reidar Särestöniemi ovat "sielunveljiä" keskenään, mutta toinen pärjäsi paremmin koska kesti juovuttavia aineita paremmin ja pääsi Kekkosenkin suosioon. Molempien taiteesta pidän silti.
Valokuvasin Kittilän hautausmaalla molempien hautamuistomerkit, viivyskelin niiden sijoilla aika toveja joskus muutenkin ja mietin, kuinka eriarvoiseen asemaan jotkut voidaan asettaa heidän kuoltuaankin.
Kittilän seurakuntahan nousi hirviään kapinaan kun ne näkivät K. Palsan hautamuistomerkissä Falloksen (toki siksi se oli nimettykin), mutta ulkopuolisen, asian tiimoilta käydystä pauhusta tietämätön arvelee varmasti sen muistuttavan jotain suuren puun lehteä kuin pystypäistä miehen elintä.
Samaan aikaan toisaalla, saman kunnan alueella sijaitsevan hautakappelin jykevää rauhaa tuli häiritsemään punalakkinen palokärki hakkaamalla ulkolaudoitukseen koloja, joten kirkkoherra soitti julmistuneena suntiolle määräten rivon mustanlinnun likvidoitavaksi. Muistuttivatko ne palokärjen hakkaamat kolot liiaksi naisen elintä, vai mikä oli pohjimmainen syys, sitä olen miettinyt. Ei ne ainakaan taloudelliset voineet olla.
Ollapa joku kätevä määrittely, joka rajaisi paskan ja julmuuden taiteesta irti. Voisi sanoa, ei tuo ole taidetta, koska määrittely määrittelee paskan ja vastenmielisen julmuuden taiteen ulkopuolelle.
VastaaPoistaJa kuitenkin tuo julmuus on ihan hyväksyttävää tai siedettävää, kun sitä eläintä roikutetaan päästä jossakin koe-eläinlaitoksessa ja sen paljaisiin aivoisiin ruiskutetaan aineita. Sellaisessa paikassa, jota ei tarvitse nähdä, sellaisesta syystä, joka on tietysti jalo ja tieteeellinen. Vastenmielistä siitä tulee vasta sitten, kun se tuodaan taidenäyttelyyn.
Äkkiä heitän - pitää lähteä hakemaan autoa Essolta (ex):
VastaaPoistaOlisiko taide sen prosessin sanoma, jossa on sekä välittäjä että kokija? Itselleni olennainen kysymys on, että riittääkö taiteen määrittelyyn pelkkä kokija.
Jaa juu. Tällöin puhelinkeskustelu olisi taidetta. Tai vaimon pyyntö miehelle.
Valto,
VastaaPoistakalliomaalaukset ja myös antiikin ajan seinämaalaukset, kaikkinaiset freskot ovat laji, josta pidän kovasti ehkä muotokielen ja maanläheisten värien vuoksi. Tässäkin blogissa on kuvina sellaisia.
Tiesitkö, Valto, että kallio- ja seinämaalauksissa on runsaasti myös alastomien naisten kuvia, joissa seksuaalisuus on korostunut, ja niissä on myös naisen sukuelinten kuvia. Melko paljon on myös abstrakteja kuvioita, joita on tulkittu seksuaalisiksi.
Tom of Finlandilla ja Kalervo Palsalla on siis ollut hyvin varhaisia edeltäjiä. Itseäni kiinnostaa tietysti sukupuolijako: missä ovat naisten maalaamat varhaiset kuvat?
Emmehän me tiedä kumman tekemiä kalliopiirrokset ja luolamaalaukset ovat - me vain oletamme tekijöiden olevan miehiä?
VastaaPoistaVoivathan ne olla naisten tekemiäkin.
Niissä, kuten minusta taiteessa ylipäätään, on voimakkaasti mukana maagisuus, shamanistinen näkemys maailman, hetken tai toiveen vangitsemisesta kuvaan.
Jumalan teatterin suhteen kannattaa muistaa, että kyse oli teatterin ammattilaisten tilaisuudesta, jonne jätkät oli nimenomaan tilattu toiveena hätkähdyttävä esitys. Se onnistuikin yli odotusten.
Siinä tuleekin yksi taiteen merkittävistä tekijöistä: herättää katsoja ja kokija ymmärtämään jotakin.
Kukaan ei vielä maininnut tri Mäen kissantappoa. Sen tarkoitus oli, näin muistelen, herättää meidät tajuamaan oma kaksinaismoralismimme.
Eipä oikein onnistunut. Tuohtumus oli ja on yhä niin rajua, ettei siinä itsetutkistkeluun aikaa jää.
Luulenpa, että taiteilija tavoittelee yleensä ihmisenä olemisen perusarvoja: hyvyyttä, kauneutta, totuutta.
Palsan Kalle tavoitteli mielestäni totuutta. Totuutta elämästä.
Sitähän me emme saatana halua kuulla. Siksi päättäjät ja rahvas valitsevat aina näköispatsaan.
Edelliseen ketjun sanomisiini viitaten totean, että taide herättää meissä miehissäkin sisäisen pienen tätimme.
Omalla kohdallani olen joutunut toteamaan, että ympäristöllä, missä johonkin taideteokseen tai jonkun taiteilijan maalauksiin tutustuu, voi olla suuri merkitys.
VastaaPoistaNuorena vierailin Tampereen silloisessa nykytaiteen museossa Pyynikillä. Esillä oli Reidar Särestöniemen suurikokoisia töitä. Kiersin näyttelyä ja ihmettelin värien räikeyttä ja taiteilijan omalaatuista tyyliä. Näitäkö tosiaan oli ylistetty upeiksi? Muuan keski-ikäinen nainen seisoi erään taulun ääressä ja huokaili ja voihki melkein hurmoksessa sen ihanuutta. Olin vakuuttunut siitä, että teeskenteleehän tuo, esittää. Ei kukaan voi tuommoisesta pitää. Muutamia vuosia myöhemmin kävimme Kittilässä ja poikkesimme myös Särestössä. RS oli jo silloin poistunut manan majoille, mutta hänen taidegalleriansa oli avoinna yleisölle. Siellä Lapin luonnon keskellä suuressa honkalinnassa,sen avarissa huoneissa näin samoja tauluja, joita Tampereen näyttelyssä pidin aivan hirveinä. Yhdellä seinällä oli vain yksi taulu kerrallaan, maalausten värit räiskyivät kuten ennenkin. Miten hienoja töitä, täynnä elämää ja tunnetta! Pienissä tiloissa ahtaaseen aseteltuina työt eivät olleet päässeet oikeuksiinsa. Särestössä ne pääsivät. Delilah
”Minä etsin kosketusta muihin ihmisiin, etsin ihmistä, joka auttaa ja ymmärtää minua. Löydänkö ketään, tuskin, sillä kukapa minusta välittäisi. Kaikki näkevät vain oman itsensä ja toimivat sen mukaan, en minäkään ketään auttaisi, jos joku tulisi minun luokseni pyytämään rauhoitusta sieluntuskaansa. Sanoisin vain tylysti: ”Mene ja vedä itsesi naruun. Sillä siitä pääset.” Niin sanovat muut ihmiset minulle.” (18.1.1967).
VastaaPoistahttp://arjentola.blogspot.com/2007/01/pimen-puolen-tulkki.html
Sivuilla on aika kattava analyysi Kalervo Palsasta.
Olen Tapanin kanssa samoilla linjoilla kalliomaalauksista.
VastaaPoistaMinusta ne on naisten tekemiä. Naiset on niitä piirrelleet, monestihan niissä kuvataan miehiä ja eläimiä, metsästystä.
Ikävissään tätiparat ovat niitä kotiensa seiniin raapustelleet, niillä kotejaan koristelleet.
Varhainen tulkintahan kalliomaalauksista on, että ne ovat tavallaan magiaa - näin minullekin on opetettu - tähän myös Tapani taisi viitata. Magian tavoitteena on ollut metsästysonnen tuottaminen miehille, ja siksi kuvissa olisi myös etupäässä miehiä ja saaliita.
VastaaPoistaUudemmat teoriat taas puhuvat silkasta taiteesta luomisilon vuoksi. Mielestäni muuan uudehko dokumentti kalliomaalauksista kertoi näin: ihminen osasi jo varhain erottaa itsensä ja kuvan itsestään erillisiksi asioiksi, joita voi muokata. Kuvataiteen syntyhän on juuri tuo, kun ihminen hoksaa esittävän kuvan symboliksi.
Tapani, minusta Annikki mainitsi kisssantapon, ainakin itse muistan sen, siis Teemu Mäen kissantapon.
Minusta tuo, että taiteen pitää hätkähdyttää, saada ihminen ajattelemaan sitä, mitä hän muuten ei ajattelisi, aliarvioi ihmistä suuresti, on aina aliarvioinut.
Elämä on itsessään täynnä hätkähdyksiä ja kammottavuuksia, ja jonkun kissantapon tai ulosteen tuominen estradille alleviivaa tapahtuman luonnottomaksi. Tunnen myötähäpeää tällaisen taiteenlajin taiteilijoitten edessä. Miten vähän he ihmiseen luottavat alleviivatessaan tapahtumia, jonka kaltaisia moni on elämässään kokenut paljon tuskallisemmissa sfääreissä.
Anonyyymille kiitos Arjentola-linkistä, mutta parhaan kuvan miehen sielusta saa lukemalla Kalervo Palsan päiväkirjat. Todella kiehtovaa luettavaa. Itse sain päiväkirjoista Palsa-herätyksen aika monta vuotta sitten.
VastaaPoistaEn minä kissantappoa maininnut. Vaan erään koiran, ja se ei tapahtunut Suomessa. Ajattelin kyllä sitä kissaakin, mutta sen ruumisparka on kaluttu moneen kertaan.
VastaaPoistaYritin miettiä edes jotakin taidemuotoa, joka herättäisi minussa jotakin voimakkaasti negatiivista. Ja aika kaukaa sitä piti lähteä hakemaan. Niin kaukaa, etten osaa enää edes sanoa, että mitä ihmeen taidetta se mahtaa olla.
En malta olla jatkamatta tuosta ihmisten herättelemisestä shokeeraavin keinoin.
VastaaPoistaHarvoin herättely onnistuu - sanokaa yksikin esimerkki, jolloin kansa olisi havahtunut ruususenunestaan jonkin näytelmän tai kuvan vuoksi.
Ihmiset ovat hereillä! He tietävät sen, minkä kokevat tarpeelliseksi elämässään. Hankkivat lisätietoa siitä, mikä kiinnostaa eikä siitä, mitä me haluamme heidän tietävän. Kansa toimii juuri samoin kuin koululaiset - mitä enemmän sitä herätellään, sen pakkopullemmalta shokki maistuu.
Minusta muutenkaan väkivallan liioitteleva näyttäminen ei avaa silmiä "näkemään kauneutta". Ei ihminen niin tyhmä ole, että tarvitsee alleviivaavaa vastakohta-asettelua. Ikään kuin vasta myrskyn jälkeen voisi nähdä auringon.
Eilisessä Teeman dokumentissa kerrottiin, kuinka maailman nykytaiteen kerääjät ja galleriat vedättävät hintoja keinotekoisesti järjettömyyteen asti ylöspäin.
VastaaPoistaSe ainakin on taidetta.
Oikeassa olet: yleisön manipuloiminen on taidetta, ja tämän näkökulman myötä taidehan profaanistuu humauksessa käsittämään mm. mainosmaailman ja markkinoinnin, siis metodit, joilla ihmistä huijataan. Onko taide siis huijausta? Hyvä, Riku, hieno oivallus!
VastaaPoistaMuuten maailman kallein taulu on kai ollut tämä. Se myytiin huutokaupassa muistaakseni lähes 90 miljoonalla eurolla. Kyseessähän on siis Picasson Poika ja piippu.
Iines, kuinka sen auton kanssa kävi?
VastaaPoistaIines,
VastaaPoistasinähän julkaiset sellaisella vauhdilla etten pysy mukana!
Tuo edellinen aihe oli mielenkiintoinen, niin on tämäkin.
Minä tässä en vain oikein ymmärrä, mihin tässä tarttuisin. Taiteen määritelmiäkin on niin monta.
Itse ajattelen, että taiteen tehtävä on luoda uutta, tai ainakin se yrittää saada ihmisen näkemään jonkun tutun asian tai esineen uudesta näkökulmasta, jolloin sen kokee uudeksi, aivan kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa.
Taiteen tehtävä on myös avartaa ihmistä, vaikuttaa hänen tunteisiinsa ja luoda elämyksiä. Hyvä taide kohottaa ihmistä, huono taide masentaa (hyvä? huono? ne merkitsevät eri ihmisille eri asioita.).
Jokaisella ajalla - aikakaudella - on oma henkensä. Sitä he, jotka yrittävät pysytellä "ajan hermolla", yrittävät kuvata.
Jotkut saavat ideoita ja vaikuttimia vanhoista, jo eletyistä aikakausista, he ottavat ideansa sieltä, mutta pyrkivät tuomaan siihen oman näkemyksensä tai oman aikansa hengen, siten, että tuo vanha asia, uudistuu, jollakin tavalla.
Jotkut etsivät ideansa tulevaisuudesta, jotkut luovat oman maailmansa taiteessaan.
Puhutaan ismeistä kuin vuosikymmenistä. Jotkut pysyttelevät ajan mukana siirtyen ismistä toiseen, jotkut tekevät samaa koko elämänsä.
Taiteessa kuin taiteessa tarvitaan luovuutta ja omaa ilmaisua. Vaikutteita saa ottaa, mutta ne on muunnettava niin, että tekijä jättää siihen oman kädenjälkensä.
Kaikki taiteenlajit kulkevat usein tasajalkaa vierekkäin, joskus joku niistä on enemmän esillä, joskus joku toinen.
Musiikki on minusta se taiteenlaji, joka eniten yhdistää ihmisiä. Ja jos kaikki taiteet poistettaisiin, vain yksi saisi jäädä, olisi se minulla musiikki. Siitä en luopuisi.
Taiteet saavat vakutteita toisiltaan. Parasta aikaa luen kirjaa, joka on kuin musiikkia, sanoo takakansi. Se on Thomas Bernhardin Haaskio. Voi että nautin siitä. Se yhdistää kaksi minulle mieluista taiteenlajia: kirjallisuuden ja musiikin. Jos siinä olisi vielä kuvitus, malja vuotaisi jo yli, mutta olisi hienoa. Ja jos siitä tehtäisiin näytelmä tai elokuva, ja jos sen ympärillä tanssittaisiin, tai itse alkaisi tanssia, tulisi transsia, ei kestäisi kaikkea sitä ihanuutta!
Nyt mun sormet tekivät tepposen, ne juoksivat nopeammin kuin ajatukset. Pahoittelen virheitä. Mutta olipa mieleinen aihe. Voisin jatkaa tätä huomiseen, muttei kukaan tätäkään jaksa lukea. Ei väliä.
Mä innostun aina liikaa (kun taiteista puhutaan).
Vaari,
VastaaPoistakiitos kysymästä, olen nyt 120 euroa köyhempi, ja paikallinen Esso (nyk. Teboil, mutta rakastan Esso-sanaa) on saman verran rikkaampi.
Akku oli sökö, niin kuin sinä ja Jape arvelitte, ja uusi akku maksoi 110 euroa. Auton nouto + työ maksoi vain 10 euroa. Nyt auto hyrisee kuin unelma.
Avatar,
VastaaPoistasinäpä taisit tyhjentää pajatson. Vaikea tuohon on mitään järkevää lisätä, ellei sitten heittäydy panemaan kehiin poikkeavan omaperäisiä ajatelmia taiteesta.
Minua jäi mietityttämään tuo, minkä taidelajin itse valitsisin, jos muista pitäisi luopua. Heti törmään ajatuksiini, jotka määrittävät taiteen niin laajasti, että siihen mahtuu mukaan oikeastaan ihmisen näkökykykin, kaikki se, mitä luonnossa voi oivaltaa ja nähdä merkityksellisesti.
Voisin siis sanoa, että en tahtoisi luopua näkemisen taidelajista. Se miten ja millä kanavalla tätä näkemistä sitten välittää eteenpäin, riippuu monesta seikasta. Mutta olennaista on kai se, että mielestäni taide syntyy jo ennen kuin sen aistii. Minusta taide ei siis välttämättä tarvitse ihmistä, ei luojaa eikä kokijaa.
Onhan kaatuvan puunkin ääni olemassa, vaikka kukaan ei sitä näkisi eikä kuulisi. En siis välttämättä näe ihmistä luomakunnan herrana, vaan yhtenä mikrokosmokse
Onpas muuten oikein femmaritaulu tämän jutun kuvitteena. Että siihen hirttäytyi! :)
VastaaPoistaItse juuri hiljattain ihmettelin mielessäni, miksi Paavo Nurmen täytyy patsaassaan juosta munasillaan, kun ei sitä tiettävästi harrastanut.
Ja että tinkasikohan Aaltoselta lisää pituutta.
Kiva, Iines, että sait autosi kuntoon. Pitää vain valitella, että taisit maksaa "naislisää" reippaasti akun hinnassa, tai sitten siihen oli piilotettu palvelumaksuja. Sen verran suolainen akun hinta oli. Tarvitsisit selkeästi miespuolisen puolustajan ja edunvalvojan, joak katsoisi että sinua ei "miehissä asioissa" huijattaisi. No tärkeintä kait, että se auto on kunnossa, mutta silti...
VastaaPoistaAloin tuossa vähän ennen Seitsemän uutisia kirjoittamaan kommenttiani taidekäsityksestäni. Uutsiet tuli väliin ja kirjoitus keskeyti ja sitten nukahdin. No kirjoitelmasta olisi jo alun perustella tullut niin pitkä, että se olisi varmaankin "tukkinut kommenttilootasi", ja siksi päätin keskeyttää suorituksen. Säästyäkseni päivystävien paheksujien nakutukselta, lienee paras, että en mielipidettäni taiteesta ilmaise...
Myydäänkö missään nakutuksenestoa, joka toimisi blogeissa myös?
VastaaPoistaYst.Ilm. tämän lehden toimitukseen.
Kiitos!
Anteeksi sivistymättömyyteni, kun vasta nyt tajusin, että kyseessä Palsan teos. Mutta silti...
VastaaPoistaRiku,
VastaaPoistavalintakriteerini kohdistuu lähinnä ikkunakuviin, ja aluksi olin niin puristinen, etten hyväksynyt kuvaa, ellei siinä ollut ikkunaa. Tämä on Palsan paras ikkunakuva, ja muutenkin hyvä surrealismissaan - suunta, josta myös pidän.
Femmaritauluko on feministitaulu? No se ei käynyt mielessä kyllä, sillä mieluummin minä ainakin miestä hellin kuin kehotan hirttäytymään.
Taide on sana siinä kuin pöytä tai keltainen.
VastaaPoistaKukin määrittelee sen omalla tavallaan. Eipä sillä ole yksilön kannalta merkitystä että minkä "auktoriteetit" määrittelevät taiteeksi.
Minulle sanasta taide tulee mieleen jotakin sellaista minkä kautta ihminen ilmaisee itseään. Vaikka kuvan tai liikkeen tai tekstin tai äänen kautta.
Ilman katsojaa / kokijaa taiteella ei ole merkitystä vaan se tulee lihaksi vastaanottajan myötä.
Taide avaa ovia uusiin kokemuksiin ja mahdollisuuden nähdä entinen uusin silmin.
Taideteos heijastaa ihmisen kuin peili ihmisen kasvot.
Taide on elämää ja elämä on taidetta!
Jape,
VastaaPoistamitä suolarahaa? Kai nyt akuilla on kiinteät hinnat, ja tuo taisi olla laatuakku, Boschin, jos muistan oikein.
En osaa ajatella niin, etä Suomessa pitäisi olla mies tai tingata saadakseen jotakin halvemmalla.
Kaipa se taide vaatii kokijan ja tekijän, Kuunkuiske, eli olet varmaan oikeassa.
VastaaPoistaTaide-sanahan on vissiin samaa pesyettä kuin taitaa - taito, eli se viittaa käden tai ihmisen taitoihin. Täten taidetta ei filosofien mukaan voi olla itsestään.
Schjerfbeckin ja Picasson näyttelyssä kävijänä oman makuni mukaisia tauluja olisi ollut tosi vähän joten totean että taiteena voi pitää mitä tahansa mitä haluaa yhä uudelleen katsoa, kuunnella kokea tai aistein tuntea ja mistä haluaa maksaa.
VastaaPoistaSchjerfbecin taiteellisen arvon ja vaikuttavuuden ymmärrän, mutta en minä niitä halua katsella. Hellu kuvaa vuosi vuodelta itseään yhä synkemmin ja synkemmin, kunnes lopulta on vain läiskä kankaalla. Jotenkin pelottavaa.
VastaaPoistaMaksoit akustasi ihan käyvän hinnan.
VastaaPoistaHyvä niin.
Halvinta et kai etsinytkään?
Jos ajattelee niin, että taide syntyy siinä kohdassa missä tekijä ja kokija kohtaavat, niin miksipä sitä tuotosta kutsuisi siinä vaiheessa kun tekijä vasta päästää sen käsistään koettavaksi...
VastaaPoistaSe on totta, kuolema kiehtoi Hellua, ja ilmaisi kai hänen näkemyksensä kaikesta: ihminen katoaa kuin tuhka tuuleen.
VastaaPoistaOma suosikkini vanhemmista kotimaisista on Hugo Simberg, ja erikoisesti hänen Syksy I ja II -työnsä. Niissä kitetytyy myös se, miten itse kuvaan ja näen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIines loikkasi sellaisille alueille, että täytyy inttää vastaan (ja ettei tämä menisi yhdeksi meidän taidesielujen hymistelyksi siitä, kuinka ihanaa taide onkaan...).
VastaaPoistaRatkaisit ohimennen ikivanhan zeniläisen kysymyksenkin yksin metsässä kaatuvan puun äänestä!?
Seinillä sanotaan olevan korvat, mutta onko puilla? Voiko olla ääntä ilman korvaa, arvon rouva korvarysänpitäjä? Jättäisin tämän kysymyksen vielä avoimeksi.
Mutta sitten väitit, että ihmiset ovat hereillä!? Kuuletko kolinaa, kun Yrjö Kallinen kääntyilee haudassaan?
Hänhän pääsi 70-luvulla suuren yleisönkin tietoisuuteen väittämällä, että me ihmiset "elämme unessa".
Kun katsoo mitä kaikkea kauheuksia meillä ja maailmassa tapahtuu ja miten surutta luontoa tuhotaan ja sen varoja tuhlataan, niin enpä vannoisi sen hereillä olen puolesta.
Harva "oikea taiteilija muuten hyväksyy käsistystä, että taiteen tehtävä on tuottaa elämyksiä. Siis viihdettä.
Jeesus sentään, Allah auttakoon - Taiteen tehtävä on tuoda esiin Totuus.
Luuletko että Palsan Kalle maalaili ja kirjoitteli kylmässä kojussaan tuottaakseen kittiläläisille pikkuporvareille elämyksiä?
(Tässä lastasin Iines-emännän synniksi varmaan muidenkin sanomia, joten älä niistä pillastu - vaan ota se taiteilijan vapautena.)
Iines,
VastaaPoistaEn tiedä kuinka erikoinen auto sinulla on, mutta minun akkuni maksoi 65 euroa (ovh 70€, mutta sain sen vitosen pois siitä). Pidin tuota kalliina, kun samaisesta liikkeestä olin ostanut akun äitini autoon vuosi sitten 55 eurolla. Myyjä kertoi muuten, että akkujen hintoihin vaikuttaa eniten lyijyraaka-aineen hintojen muuttuminen.
Akut on aikalailla samanlaisia, joskin "merkki" akuista, kuten Bosch, voi joutua maksamaan hiukan enemmäm, mutta ei sentään 45 euroa enemmän kuin minun auton (vanha Toyota) akusta. Ne samat akut käy moneen eri automerkkiin. Tuossa ostamassani akussa on myös 2 vuoden takuu.
En puhunut mistään suolarahasta, vaan siitä että hinta oli suolainen. Varsin yleinen ilmaisu, kun jokin on ylihintainen.
Naiset ei ole kiinnostuneet tekniikan hinnoista ja eivät siten osaa sanoa onko joku sopivan hintainen tai ylihintainen tai jopa edullinen.
Ja totta ihmeessä suomessa pitää tingata, jotta saa tuotteen edullisemmin. Muuten maksat reippasti hinnoitellun ovh:n. Maalaisjärkeilyä!
Anonyymi,
VastaaPoistaminä otin akun siitä liikkeestä, jossa pärjäsin vähimmällä puhumisella. Tiedän, että olisin saanut halvemman akun jostain varaosaliikkeestä, mutta se olisi edellyttänyt puhelinsoittoa.
Tänne Essoon (ex) marssin itse paikalle ilman soittoa. Siellä on kauppiaana entinen oppilaani, joka tuntee minut ja tietää puhesairauteni.
...vaikkakin kulttuurikotini seinällä on kehystettynä paperinen Schjerfbeck-näyttelystä ostamani varhaiskauden työ. Se kaikkein kalleimmalla myyty, jossa tyttö sitoo kenkiä jalkaansa. Nimeä en nyt muista.
VastaaPoistaRiku: "...miksi Paavo Nurmen täytyy patsaassaan juosta munasillaan, kun ei sitä tiettävästi harrastanut."
VastaaPoistaHarrastipa hyvinkin.
On olemassa filmin pätkäkin, jossa Paavo juoksee liki munasillaan lehdossa (tai kankaalla).
Siihen aikaan ns. auringonpalvonta oli kuuminta hottia. Mens sana in corpore sano.
Minulla on autona tavallinen 11 vuotta vanha Toyota-farmari, Jape, ja aikeissa on vaihtaa se ehkä tänä vuonna uuteen pienempään autoon, koska minulla ei ole enää kuljetettavana isoa koiraa. Toivotaan nyt, että akku on hintansa väärti, etenkin, jos tyttäreni ostaa/saa tuon auton, kuten olemme puhelleet. Autolla on ajettu aika vähän ikäisekseen, alle 100 000 kilometriä.
VastaaPoistaKiitos Tapani itselleni uudesta tiedosta. Ehkäpä se liittyi jotenkin johonkin antiikin ajan ihailuun.
VastaaPoistaJuu, Iines, älä nyt vain ymmärrä väärin tätä "hintakritiikkiä". Ymmärrään toki että sinun on helpompi mennä tutun luokse joka tietää puhesairautesi jne. Ymmärtäisin vain hinnoittelun paremmin jos akun hinta olisi ollut luokkaa 70 € ja palvelut + asennus vaikkapa jopa sen 50 € eli yhteensä 120 € mitä maksoitkin.
VastaaPoistaMinulla on myös vanha toyota farmari, 10 vuotta vanha (tulee keväällä täyteen). Sinun autolla on kyllä ajettu vähän, siinä on paljon ajokilometerja vielä. Omassani on jo 210 tkm mittarissa.
Kyllä se ostamasi akku nyt pelaa seuraavat 6-7 vuotta ainakin, eli on hintansa väärti varmastikkin.
Niin, siis en minä tiedä tuota iäisyyskysymystä, että onko ääntä ilman kuulijaa, Tapani, ja epäilen, ettei kysymystä voi ratkaista yhteen oikeaan vastaukseen.
VastaaPoistaTapani, kun ei hereillä oleminen tarkoita toimimista. Sitä voi valita yksinkertaisesti välinpitämättömyyden. Ei se mene siis niin, että jos tietää, niin toimii jonkin hyväksi. Useimmat valinnat on tehty ennen herättelyä, joka vain ärsyttää alleviivaamisella ja yleisön aliarvioimisella.
Juu, siis minä en sanonut noin, että taiteen tehtävä on tuottaa viihdettä, sillä ajattelen myös niin, että taiteen tehtävä voi olla näyttää. Ja se kohde voi olla jotakin liikuttavaa, surullista tai miksei sitten järkyttävääkin, kunhan järkytys eli shokki ei ole itsetarkoitus, jolloin homma vesitetään.
Siis nyt tosiaan kysyt minulta sellaista, Tapani, mitä muut keskustelijat olivat sanoneet. Ei helvetissä Palsa ketään viihdyttänyt - olen Palsani lukenut ja katsonut. Eivät päiväkirjat edes olleet julkisuuteen kirjoitetut. Tuskaa ja ahdistusta sieltä pursuaa.
Jos taide syntyy tekijän ja kokijan kohtaamisesta, niin mikä on teos ennen kokijan kohtaamista, kysyit Kuunkuiske.
VastaaPoistaKelpaisiko tähän vastaukseksi yksinkertainen ajatus siitä, että se taiteilija itsekin on myös kokija, samalla kun on tekijä? Toisin sanoen jos pilkkua viilataan, taideteos vaatii vain tekijän.
*
Rikulle tiedoksi, että minunkin kulttuurikotini seinällä on paperinen mestariteos, lasilla päällystetty kultakehyksinen painokuva. Mona Lisa. Oli minulla Taistelevat metsotkin, oikein ehta öljyvärijäljennös, mutta annoin sen siskolle Saksaan, kun se sitä niin hinkui.
ToF edustaa minulle homoeroottista piirtäjää, ei sen enempää. Se ei mielestäni ole taidetta.
VastaaPoistaSe mitä minä pidän taiteena, niin se on aika rajatulta alueelta. En esim. pidä teatterinäyttelijöitä/ohjaajia taiteilijoina. Musiikin saralla on taiteilijoita, mutta lähinnä käsittelisin tässä mielestäni selkeintä taiteen aluetta eli kuvataidetta. Täällä on jo mainittu se inhoke, Teemu Mäki, joka tuli ekaksi mieleen kuka ei ole taiteilija. Hän sietäisi saada saman kohtalon kun kissaa hyväksikäyttäneessä video"taideteoksessa" kissan kohtalo oli. Jos unohdamme kalssikkotaiteiljiat hetkiseksi, niin eäs taitelijan tunumerkki mielestäni on se että hän kykenee elättämään itsensä taiteellisella työllään. Onko Mäki koskaan myynyt mitään? Tuskin. Silti tuo on muistakseni jonkun Mäntän taidenäyttelyn taiteellinen johtaja (ainakin ollut) ja ollut kai yhteiskunnan elättinä läänintaitelijana. Täyspaska koko jamppa. Sitten joku Mimosa Pale, hah, ei ole mikään taiteilija. Tuollaisella provokatiivisella vitulla tekee itsetään pellen, ei taiteilijaa. Hävettää vieläkin niiden kahden hölmön naisen puolesta, jotka meni "uudelleen syntymään" Palen jättivitun kautta TV:n Voimala-ohjelmassa.
Lisäksi yleisesti en pidä taiteena sellaista joka tarvitsee selitystä. Jos on taulu jossa on vaikka vain yksi piste (tällaisia on) ja sitten siinä taulun yhteydessä on "taitelijan" tai jonkin selostajan selitys mitä se taulu ja piste oikein kuvaa, niin ei hitto, ei se ole mitään taidetta. "Taiteilija" on käyttänyt enemmän panosta selityksen keksimiseen kuin kauniin puhuttelevan kuvan maalaamiseen. Onko hän kuvataiteilija? Ei.
Minä pidän sellaisesta taiteesta (siis kuvataiteesta), josta näkee itse mitä kuva esittää, ilman ulkopuolisia seliyksiä.
En rupea väittämään, etät Picasso ei ole taiteilija, vaikka en hänen neniä,silmiä ja vinkurallaan olevia neliöitä sisältäviä taulujaan ymmärräkkään. Voisin silti kuvitela käyväni Picasso näyttelyssä. Sen sijaan Dalin puusta valuvat kellot jne. kuvaavat taulut on ovelia, pidän.
Myöskin klassisten taitelijoiden realistisita tauluista pidän.
Sitten pidän myös suomalaisen Kaj Stenvallin ankkamaalauksista.
Mutta sellaisten "taiteilijoiden" jotka heittää hiukan erivärisiä maaleja sikin sokin kankaan päälle ja sudittaa mopolla siinä päällä, niin ei ole taidetta, minusta. Samoin ei ole epämääräiset risukasat jne. "teokset" jotka taiteena kulkee ihmisiä hämäämässä.
Pääsin kerran nuorena sällinä avustamaan erästä paikkauntani taitelijaa. Hän otti runsaasti neuvoa pullonhengeltä, vaimonsa oli minun englanninopettaja. Kerran ko. taitelija oli päivän verran sähkösahalla silponut vankkaa 3 metriä pitkää puupölkkyä, toteemia, ja sitten hän pyysi apuani, että nostetan pystyyn, niin hän alkaa nähdä miten teos alkaa muotoutumaan. Pohti hetken ja totesi, että valmis on muuten, mutta pitää vielä polttaa pinta kosanilla...
"Upeaa" taidetta!
Akku asennettuna kotoa noudettuun autoon hintaan 110 euroa on erittäin hyvä diili.
VastaaPoistaOmassa autossani on kahdeksan vuotta vanha volkkarin huoltovapaa alkuperäisakku. 20 asteen pakkasella auto käynnistyy ilman lohkolämmitystä edelleen kuin palmujen alta.
Jos nyt pitäisi ostaa uusi akku, niin ostaisin samanlaisen, josta pyydetään juurikin 110 euroa pelkästä akusta.
Samuli: "Akku asennettuna kotoa noudettuun autoon hintaan 110 euroa on erittäin hyvä diili."
VastaaPoistaVoi olla, Iines maksoikin 120 euroa ;)
Volkariin nyt kaikki maksaakin, mutta iineksellä on ilmeisesti samanlainen Toyota kuin minulla. Minun akku maksoi 65 euroa. Ja lähtee nyt kuin palmun alta :)
No toki aikani sitä laittelin 15 asteen palkkasessa kiinni, etä jos omalle työlle jotain arvoa laskee, niin tulee kai siitä jotain...
Minustakin tuo Palsan ikkunakuva on hyvä. Se tiivistää surrealistisen leikkisästi miehen ja hänen kalunsa ongelmat. Moni poika on todella hirttäytynyt kikkelin aiheuttamien vaikeuksien takia. Kuvasta voisi tehdä parikymmensivuisen esseen, mutta olkoon.
VastaaPoistaTaiteen olemuksesta on kiistelty varmaan parituhatta vuotta ja tuskin asia selviää tänäkään iltana. Hauska kuitenkin lukea erilaisia käsityksiä aiheesta.
Itse pidän hyvänä taiteena sellaista, mistä olen valmis maksamaan. Jotain mustaa neliötä en laittaisi seinälleni, vaikka saisin sen ilmaiseksi.
Kuvataiteessa pidän naivismista. Siinä on jotain herttaista.
Hauska kuulla, että autosi pelaa taas. Akun hinnoittelu oli tosiaan aika erikoinen, mutta 120 euroa on vielä kohtuuhinta siitä ilosta, että kärry käynnistyy taatusti. Muistapa tehdä aina pakkasten jälkeen pikku ajelu niin virrat säilyvät.
Aika hyvä esimerkki taiteellisuudesta, tekemisen opettavuudesta ja taiteilijaksi kasvamisesta on keramiikkataiteilija Anu Pentik. Suurin piirtein tyhjästä, keskinkertaisesta suunnittelijasta ja tuotekehittelijästä on sitkeällä, omaan työhönsä uskovasta yrittäjästä ja itsensä toteuttajasta kehkeytynyt ainakin oman elämänsä taiteilija, kokija ja nauttija – taiteilija sanan varsinaisessa merkityksessä.
VastaaPoistaTässä tullaan nyt varmaan makukysymyksiin, jotka toivottavasti eivät loukkaa toisinajattelijoita.
VastaaPoistaSiis nyt sanon suoraan: en voi sietää Anu Pentikin taidetta. En tahdo ainoatakaan savikippoa ja paksua mukia huusholliini. Minusta nuo paksut astiat ovat yksinkertaisesti rumia ja epämukavia.
Kahvi tulee juoda - siis minun makuuni - ohutreunaisesta valkoisesta kupista, jossa kahvin houkutteleva tummä väri ja aromi näkyy. Samoin tee on parhaimmillaan ohutreunaisessa vaaleassa kupissa, jossa hieno väri erottuu.
Anu Pentik yrittäjänä on sen sijaan upea pakkaus ja kunnioitettava nainen. Teki bisneksestä miehelleenkin leipäpuun, samoin lapsilleen.
Tuo oli pistämättömästi sanottu (siis Vaarin kommentti), että hyvä taide on sellaista, josta on valmis maksamaan.
VastaaPoistaNoinhan se menee. Jos pitää jostain, sen melkein tahtoisi itselleen ja ostaisi, jos vaan pystyisi.
Tai hieman toisin sanottuna: hyvä taide on sellaista, jonka tahtoo kokea uudelleen.
Kappas vain Iines! Meissä on kuin onkin jotain yhteistä. Siis tuo mieltymys ohutreunaisiin kuppeihin.
VastaaPoistaNiin kahvi kuin teekin maistuu parhaalta henkäyksenohuesta posliinikupista nautittuna.
Nakkaan paksulaitaisen savikupin pihalle heti kun sellaisen huushollissani näen. Oluenkin juon mieluummin ohutreunaisesta lasista.
Yhteen aikaan ne savikupit olivat suurta muotia ja samalla suuri vitsaus. Minne tahansa menikin kylään työnnettiin nenän alle joku hirmuinen savipahkura.
Sanoit: ...hyvä taide on sellaista, jonka tahtoo kokea uudelleen...
Jos olen nähnyt tosi hyvän teatteriesityksen, oopperan tai vastaavan, en suin surmin halua nähdä tai kuulla sitä uudelleen.
Sen sijaan hyvää taulua katselen mielelläni seinällä joka päivä, hyvän kirjan luen yhä uudelleen ja uudelleen, hyvää levyä kuuntelen usein.
"Taiteen" nimikkeellä tuotetaan joka päivä hirvittävästi roskaa. Onneksi siitä ei tarvitse piitata. Mahtuuhan maailmaan piirroksia, meteliä ja performansseja...
Toki taidelaji vaikuttaa, Vaari, sillä esimerkiksi kokonainen ooppera tai teatteriesitys voi olla niin täysi, että sitä ei pidäkään toistaa, ainakaan aikoihin.
VastaaPoistaKuva ehkä on eri, ja jokin yksittäinen musiikkiteos. On joitain sinfonioita, jotka eivät kulu kuuntelemalla. Samoin runot kestävät lukua.
Ja lasin pitää olla minullakin ohutta lasia, jopa siiderissä tai oluessa. Minusta kaunis kattaus - siis astia(sto) josta syö, on tärkeä. En tarkoita mitään kukkia pöydällä ja säntillistä kattausta.
Tuolla ylhäällä on vielä käsittelemättä Japen pitkä esittely omasta taiteenkäsityksestään.
VastaaPoistaKukaan ei taida olla enää valveilla kommentoimaan sitä - olen säästellyt sitä muille. Palaan siihen myöhemmin, varmaan huomenissa, jos kukaan ei puhu siitä.
No, ne "muut", Iines, on niin tuohduksissaan minulle, että en arvellutkaan sen kirvoittavan mitään kommentteja. Mutta kunhan nyt tein sen määrittelyni, kun pyydettiin.
VastaaPoistaEn minä ainakaan ole tuohduksissani sinulle, Jape. Minusta sinä olet ihan mukava mies. En vain osaa keskustella sinun kanssa ja minua kauhistuttaa ja masentaa pitkiksi venyvät taistelut, kun saman ajatuksenvaihdon voi tehdä lyhyemminkin ja hyökkimättä.
VastaaPoistaSinulla on ihan selkeä taidekäsitys, eikä siinä ole minusta mitään moitittavaa. Päinvastoin, sitä oli mielenkiintoista lukea. Minä en vielä ole luonut kovin tarkkaa käsitystä taiteesta, pidän sen auki, mutta sellainen kamala maailmoja syleilevähän se on auttamatta. Siksipä luen mielelläni muiden ajatuksia ja mietin asioita rauhassa.
Tuli mieleen - nopeasti, kirjautumatta - että kenties tarve kasata asioita selkeisiin nippuihin luo (illusorista) turvallisuudentunnetta. Kuvitelmaa asioiden hallinnasta.
VastaaPoistaMaailmaa - enkä muita ihmisiä - en voi hallita vaikka kuinka yrittäisin! Siksi en edes yritä. Itseäni toki voin ainakin jossakin määrin hallita ja siten vaikuttaa olooni tässä taikaelämässä :)
Kuunkuiske
En tiedä, tarkoittaako Kuunkuiske tuossa yllä viittaamista taiteen hahmottamiseen, kenties jopa määrittely-yritykseen, kun hän sanoo, että tarve kasata asioita luo kenties illusorista turvallisuudentunnetta. (En tarkoita puhua pääsi yli, Kuunkuiske, jotenkin vaan pohdiskelen tätä kaikille; siksi kolmas persoona.)
VastaaPoistaMielelläni tartun ajatukseen, että tämä olisi ajatus hahmottaa taiteen olemusta, sillä se vastaa omaa epämääräistä ajatustani siitä, että taide on vangitsemista, kontrollointia, hallintaa, kehään sulkemista, jotta jokin tulisi ikuiseksi, jotta jonkin saisi kiinni - jotenkin näin sanoin blogikirjoituksessani.
Taide olisi siis myös turvallisuushakuista toimintaa, keino jäsentää maailmaa ottamalla se hallintaansa. Taidehan rajaa palan, alleviivaa, suuntaa valokeilan kohteeseen, jolloin itse kosmos jää näkymättömiin.
Taide on tietenkin paljon muutakin, mutta minusta tätä puolta taiteessa ei ole juurikaan korostettu, vaan taiteen on puheessa korostettu olevan pikemminkin vapauttaja, avartaja, laajentaja.
Jape, minäkin olen toisinaan miettinyt, onko taiteilijalla taulua maalatessaan ollut aihe mielessään, vai onko hän sutinut taulun ja keksinyt selitykset sen "sanomasta" vasta jälkeenpäin. Epäilen, että ainakin nuo abstraktimmat työt ovat tajunnan virtaa, jossa ei etukäteissuunnitelmia ja miettimisiä ole ollut. Mutta eiväthän ne menisi kaupaksi (ellei ole todella nimekäs tekijä), elleivät ne jotain olisi esittävinään. Joskus taiteilijat ilmoittavat jättävänsä tulkinnan katsojalle, eivätkä selitä itse.
VastaaPoistaTorikauppiaillakin saattaa joskus nähdä todella kauniin luontoa tai ihmisiä kuvaavan taulun, samoin taidemyyntinäyttelyissä. Vaikka omistaisin paksun lompakon, mieluiten ostaisin nimettömän taiteilijan kauniin työn, jonka voisi ripustaa seinälle katsottavaksi, kuin nimekkään taiteilijan rahalla mitaten arvokkaan työn, joka olisi ruma ja pitäisi piilottaa lukkojen taakse, etteivät rosvot veisi. Sijoitusosttajat eivät taida välittää taideteoksen aiheesta, signeeraus ratkaisee. Delilah
Japen taidekäsitys on siitä hyvä, että se on selkeä ja se on ymmärtääkseni aika yleinen käsitys - ainakin miesten parissa.
VastaaPoistaNaisilla on ehkä enemmän abstrakteja ja "laajempia" käsityksiä. Ja samoin tietysti meillä miespuolisillakin taidesieluilla.
Maksamiskriteeri on aika hyvä... mutta ei ehkä ihan aukoton. Myiköhän van Vaa... ei kun Gogh eläessään yhtään taulua, mutta siitä huolimatta me jokainen Japea myöten pidämme häntä hyvänä taidemaalarina, eller hur?
Museothan maksavat kokeilevastakin taiteesta, joten se on tietyn kollektiivisen yhteisön mielestä kelpo taidetta? Vaikkapa Kiasmassa on sellaisia virityksiä, että paatuneempikin "ymmärtäjä" alkaa pitää Japen näkemyksiä aika tervejärkisinä.
Me van Vaarin kanssahan olemme alalla, jossa "taiteellinen" työ myydään joka päivä markkinahintaan maksavalle asiakkaalle - ensin tilaavalle asiakkaalle ja sitten mielellään myös loppuasiakkaalle.
Se siperia vasta opettaakin. Ensin mainitty myyntityö on vaikeampaa.
Iineksen kanssa täytyy palata tuohon "herätys-teemaan", sillä nopealla lukemisella en ihan päässyt kärryille hänen käsityksestään... Tai todennäköisemmin olemme eri kärryillä, mutta olemmeko edes matkalla samaan suuntaan, sen voisi selvittää.
Mutta nyt tekemään taidetta.
Sukulaismiehelläni Goghilla ei vain ollut kunnon agenttia, siinä kaikki.
VastaaPoistaJos maalaan omissa oloissani maailman parhaan taulun, enkä näytä sitä kenellekäan, saan syyttää itseäni, jos ei kauppa käy.
Ne Kisman lattioille levitellyt roskaläjät taas kertovat enemmän agentin taidoista kuin taiteilijan kyvykkyydestä.
Elämä on epäoikeudenmukaista, varsinkin meille herkille taidesieluille.
Offtopic: Lue Iines tämän päivän Hesarin Vieraskynä -osiosta (löytyy myös netistä) Pertti Tötön (sosiaalitutkimuksen menetelmien professori ItäSuomen yliopistossa.)
VastaaPoistaOtsikko on: "Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa"
Siinä hieman erilaista näkemystä floora purkkeihin ja espoon turmkoteihin...
minulla oli kerran ongelma lastenviettelijan kanssa ja kysyin asiantuntijalta lapsipornosta, tarkemmin taiteilijoiden tekeleista. aikuinen ei saisi olosuhteissa edes puhua..kokemuksistaan...tapauskohtaisesti sitten kai
VastaaPoistaEn saa selkoa, mitä nimimerkki ninni koittaa sanoa...
VastaaPoistaLuettu on Vieraskynä. Suomi on tosiaan vaarallinen paikka miehille, koska he tappavat toisiaan turhan hanakasti.
VastaaPoistaEikä tämä tilastotutkimus vaikuta millään tavoin kertomukseeni Flora-purkista. Sehän on tarina väkivallan käytöstä kodissa. Väkivaltaa on tietenkin molemmin puolin, mikä kannattaa nyt uskoa.
Pari raivostunutta miestä vain teki tarinastani miestä sortavan kertomuksen, koska siinä - ylläripylläri - lyöjänä oli täysin todellisuudenvastaisesti mies eikä nainen.
(Väkivaltakeskustelu on tässä aiheen ulkopuolelta, enkä palaa siihen tässä keskustelussa. Odotellaan rauhassa.)
Tapani, maksamiskriteeri on henkilökohtaisen hyvän taiteen -käsityksen kriteeri, ei sen, mitä taide on.
VastaaPoistaMinä koetin hahmottaa taiteen muotoa tuossa, että taideteos on vangitsemista, kehäämistä, sulkemista, valintojen tekemistä, tavallaan kontrollointia, manipulointia, siis taiteilijan kannalta. Haluan tuoda tämänkin puolen vanhoihin ideaalisiin määrittelyihin. Millä tavalla tämä on vaikea ymmärtää? Minusta siis taideteos ei ole avartavaa eikä maailmoja syleilevää, vaan jonkun kehäämä valinta, kontrollointi, jonka hän ojentaa yleisölle, joka pitää tai ei pidä.
Suomi on vaaraallinen maa kaikille pian (vrt mitä jyrkivirolainen.blogspot.com kirjoitti päreessä "välinpitämättömästi sinun" ja koulumurhat, valelääkärit jne jne eli välinpitämättömyytensä ja nössö-suhtautumisensa lakiin ja moraaliin. Samalla koulu luo tunteen että kannustaminen on sitä, että valehdellaan typerälle, että se on hyvä. Se ei myöskään voi olla coaching, mutta niin kauan kun sitä uskotaan välinpitämättömyys, tyhmyys ja itseä kiduttava kulttuuri säilyy. Miehet joutuvat eturintamalle, eivät muuten eroa sonnan keskeltä.
VastaaPoistaMutta sitten pompahtavat kyllä ulos ja ylös puolustamaan vanhoja partoja, parruja, pieruja ja paskantärkeitä heitä itseään riistiviä tekopyhiä.
Eikka pani pahan:
VastaaPoistaOnpa vakaa taiteen valta, on sen säädöt ankarat:
ihmiskunnan parhaat henget tuomareina istuvat,
auki sydänten on laki, vakavanha, aina uus,
toinen todistaja aika, toinen--iankaikkisuus.
Eessä taiteen jumaloiden niinpä nöyrry, ihminen!
Astu taiteen taikapiiriin niinkuin Herran huoneesen!
Näyttämö on pyhä paikka, kieli sen on kalleus,
sana, kansan omatunto, ajan hengen heijastus
onko hän sutinut taulun ja keksinyt selitykset sen "sanomasta" vasta jälkeenpäin.
VastaaPoistaEikös se "sanomien" ja selitysten keksiminen ole kriitikkojen hommaa?
Tuosta sanoman keksimisestä se, että mikään ei ole kamalampaa kuin lukea jonkun tietävän selitystä kirjasta tai runosta.
VastaaPoistaYleensäkin ajatus, että teoksella on sanoma, jota vihkiytyneet sitten arvuuttelevat vielä viisaammin kuin alkuperäiskirjailija, on aikas perseestä.
Sanoma on juuri sen, jonka lukija saa. Ellei saa mitään, teoksella ei ole sanomaa hänelle, eikä hän ole huono, vaikka teos ei hänelle puhu. Kenties hänelle puhuvat vaikka kissankellot niityllä tai lumikiteet metsässä.
Iines: "Eikä tämä tilastotutkimus vaikuta millään tavoin kertomukseeni Flora-purkista. Sehän on tarina väkivallan käytöstä kodissa"
VastaaPoistaNo ei tietnkään, en uskonutkaan, että faktat vakuuttaisivat sinua.
Poliisin tietoon tulleesta vakavasta perheväkivallasta 116 tapauksessa uhrina oli mies ja 111 tapauksessa nainen. Että floora tarinasi ei vastannut edes tilastollista faktaa. Lisäksi muutama päivä sitten uutisoitiin turmakodin naisen kertoneen sinne soittavien miesten kertoneen poliisin taholta tuleesta vähättelystä ja jopa naureskelusta, jos mies ilmoittaa kohtaamastaan parisuhde tai perheväkivallasta. Paljon on asioita piilossa.
Iines: "Pari raivostunutta miestä vain teki tarinastani miestä sortavan kertomuksen, koska siinä - ylläripylläri - lyöjänä oli täysin todellisuudenvastaisesti mies eikä nainen."
Jep, johtuneeko siitä, että jatkoit totuudenvastaista, stereotyyppistä suomimieskuvan luomista tarinallasi.
Tarinanihan oli täysin itsenäinen tarina lehtiuutisen pohjalta. En minä mitään tilastoja siinä katsellut. Kuvitin tarinallani yhden lehtiartikkelin lauseen, joka suoraan sanottuna huvitti minua, kuten kerroin. Tarinassani pystyy valistunut lukija näkemään myös mustaa huumoria, joksi se oli kirjoitettu.
VastaaPoistaMinä en ole siis kytkenyt tarinaani miesten väkivaltaisuuteen, vaan kotiväkivaltaan. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kytkennän teki kaksi miestä.
Delilah,
VastaaPoistaMinusta moni taiteilija on itseasiassa tekotaiteilija. "Luodaan" mitä moninaisempaa kuvantoa ja hässäkkää kankaalle, keksistään "satumainen" selitys, jota arvioija ei uskalla kyseenlaistaa, jotta ei vaikuta typerältä. Sitten jo kohta ollankin apurahan syrjässä kiinni ja sitten voi taas hakea inspiraatiota vaikkapa pullosta. Aika moni taiteilija on baarien kanta-asiakkaita, ovat muka boheemeja. Resupekkoja ne on.
On olemassa kyllä paljon maalareita jotka luovat kauniita tauluja, josta saa heti selvää mitä ne esittää. Ei sitä nimeä tarvitse olla, kuva puhuttelee jos siitä saa vain selvää.
Delilah: "Joskus taiteilijat ilmoittavat jättävänsä tulkinnan katsojalle, eivätkä selitä itse."
Jep, aivan. Katsojan pitäisi vain olla oikeasti tietyllä tavalla kriittinen ja sanoa ääneen os ei näe mitä taulu esittää. Turha sitä pstettä muuten tyhjällä taululla tuijotta jos koko taulun merkitys jää hämäräksi. Laumanmukana ei kannata vain hymistellä ja ihailla sellsita mitä ei ymmärrä. Se ei palvele ketään, eikä ohjaa/kannusta "taiteilijaa" parempiin töihin.
Minula ei ole tauluja ollenkaan, mutta ajattelin ripustaa muutamia valokuviani, joka mielyttävät omaa silmää, täyttämään hieman muuten tyhjiä seiniä. Teetin jo muutamista valokuvistani paperiste suurennokset ja kehyksiäkin on jokunen, en ole vain saanut vielä aikaiseksi ripustaa niitä seinälle. Kenties kritiikki omia kuvia kohtaan hieman jarruttaa...
Jos olen aivan rehellinen, niin mielestäni mikään taulu ei ole esim. 10 miljoonan euron arvoinen (tämä ei kai ole edes lähellä kalleinta taulusta maksettua hintaa?). Siinä on paljon keinotekoista hapatusta ja ninnan nostatusta ja siinä tulee juuri selittelijät mukaan, jotka kuvaa katsomalla kertovat (tietämättä miten asia oikeasti on), mitä ko. taulun maalaaja on juuri siinä ja siinä paikasa aulua maalatessan ajatellut ja mitä hienoa ajatusta koittanut tallentaa kankaalle.
Tapani,
VastaaPoistaVan Gogh on hyvä maalari, siitä ei ole kysymys, eikä epäilystäkään. Allekirjoittanut on muuten käynyt Van Gogh -museeossa Amsterdmissa katsomassa hänen töitään, niin niistä jotain tiedän, vaikka en varsinainen taiteen tuntija olekaan.
Jos muitan oikein, niin rajasin klassiset taitelijat pois tästä "myynti"-aspektista. Voi olla että minulla on väärä termi "Klassinen taiteilija", mutta tarkoitan juuri Van Gogheja, Da Vinciä, Schjerfbeck je. Joista harva eli myymällä taulujaan, vaan heidän arvostus tuli myöhemmin. Picasso myi kai runsaastikin taulujaan elinaikanaan jo (muistaakseni häneltä on tullut 50000 taulua, ulkomuistista, radiosta kuultu tieto), mutta parhaat hän kai säästi itselleen...
Tarkoitukseni oli vain todeta, että kovin harva nykytaiteilija elää tauluja maalaamalla. Siksi kysymys, että kannatako olla taiteilija jos se ei elätä? Mikä "velvollisuus" yleisöllä on tukea (apurahat jne.) sitä että joku harrastaa taidemaalausta?
Taidemaalari Kuutti Lavonen epäilemättä teki hyvän ja tasaiaisen tilin maalatessaaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sisämaalaukset Osmo Rauhalan kanssa. Hommanhan meni noin 5 vuotta. Onko joku kuullut, että Kuutti Lavonen eläisi maalaustensa myynnillä? Tääläkin, missä minä asun, oli noin vuosi sitten Lavosen taidenäyttely, jonka nimi oli "Aamun hauraat kädet". Jo nimestä näkee, että töihin liittyy selitystä, joka ei itse töistä avaudu. Herkkä taiteilija, aamun hauraat kädet, juu.
Kuten todettua, Kiasman risukasat ei minusta ole taidetta, eikä myöskään mitkään performanssit (Jorma Uotinen on ällötys). Taiteen nimissä on paljon p*skaa liikkeellä. Älkää menkö halpaan.
Kaunis valokuva julisteena seinällä yhdistää kahden taiteilijan, valokuvaajan ja luonnon luomuksen.
VastaaPoistaMissähän valokuvista voi teettää paperisuurennoksen kohtuuhinnalla?
Delilah
Harva kai saa pelkällä taiteen tekemisellä leipänsä. Rinnalla kulkee useilla toinen ammatti, vaikkapa taidekurssien pitäminen tai opettaminen työväenopistoissa. Apurahoja jaetaan, mutta hakijoita on varmaan moninkertaisesti.
VastaaPoistaKävin kesällä katsomassa Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalauksia Tyrvään kirkossa. Kaunis oli kättensä jälki. Melko erilainen tyyli on kummallakin, mutta varmasti kumpikin oli tehnyt työnsä sydämellä ja hartaudella.
Delilah
Kuutti Lavosen kuvitus Leinon Helkavirsissä (Otava 2003) on upea.
VastaaPoistaItselläni on Pyhän Olavin kirkkoreissu suunnitelmissa, juuri näitten kirkkomaalausten vuoksi. Samalla käyn lähiseudun ikivanhoilla kirkkomailla katsomassa esi-isieni hautapaikkoja. Sukututkimuksessa olen löytänyt sieltä päin isänpuoleisen sukuni muutaman kantaisän. Ihan alkuperäinen on tullut joko saamelaisista tai sitten Venäjältä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaDelilah: "Kaunis valokuva julisteena seinällä yhdistää kahden taiteilijan, valokuvaajan ja luonnon luomuksen."
VastaaPoistaMinulla ei aivan julistekokoisia suurennoksia velä ole, mutta nekin voisivat olla kyllä hienoja. Olen teettänyt muutaman 20x30 cm suurennoksen ja sitten hiukan pienempiä. Nuo ajattelin laittaa kehyksissä seinälle. Näytin vain noita paperille valokuvausliikkeessä "tulostettuja" suurennoksia muutamille ystäville ja he pitivät niistä niin, että halusivat niistä muutaman. No en pannut pahakseni. Olin oikeastaan hyvilläni, että joku muukin niistä piti. Ainahan noita voi teettää uusia...
Kai ne kuvat joskus ehtii seinällekin asti :)
Delilah: "Missähän valokuvista voi teettää paperisuurennoksen kohtuuhinnalla?"
Itse vein digikuvat muistitikulla paikalliseen valokuvausliikkeeseen. Ei edullisin tapa, mutta ei kauhean kalliskaan ja muutamat kuvat, jotka teetin, sain jo seuraavaksi päiväksi.
Netissä on paljon digikuvapalveluita. En laita tähän linkkejä, mutta löydät ne varmaan: Ifolor, Fotoyks ja Eirikuva esimerkiksi.
Eirikuvassa 20x30cm kuva maksaa 2,25 € ja 30x40 cm juliste 7,95 €. Kannattaa kylläkin huomioida toimitusmaksut ja muut kulut. Yksittäistä kuvaa ei kannata tilata netistä, vaan hiukan useampi. Muutamat kuvat saa ihan paikallisesta valokuvausliikkeessä suht'edullisesti.
Iines, Tyrvään kirkko on näkemisen arvoinen. Kesällä siellä oli yleisöopastuksia. Toivottavasti niitä on myös muuhun aikaan, jos osut paikalle ennen kesää.
VastaaPoistaOletko pitkään harrastanut sukututkimusta? Harrastus vaatinee paljon aikaa, sitkeyttä ja todellista kiinnostusta. Olet päässyt melko pitkälle tutkimuksissasi. Miten tietoja saa, jos suku on kotoisin Venäjältä? Pääseekö Venäjän tietoihin mietenkään käsiksi?
Delilah
Delilah,
VastaaPoistasukututkimusta olen harrastanut ihan löytämisen ilosta, en mitenkään hirveän systemaattisesti, vaan inspiraation mukaan silloin tällöin, tiiviimpiä kausia, ja sitten taas pitkiä taukoja.
Olen tutkinut netissä olevia Hiski-kirkonkirjoja ja joitain englanninkieleisiä sivuja (mm. mormoneilla on hyvät sukutiedot), ja sitten olen ollut yhteydessä muutamiin harrastajiin sekä seurakuntien arkistoihin.
Aika paljon uutisia sukulaisistani löysin Historiallisen sanomalehtikirjaston ikivanhoista lehdistä (http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/query.html?language=fi).
Muutenkin suosittelen tuota linkkiä, sillä sieltä voi löytää monenlaista kiinnostavaa ja hauskaa, vaikka uutisen sukulaisensa suorittamasta taposta tai hewoisvarkaudesta.
Itse löysin sieltä tiedon, että muuan läheinen esi-isäni oli hyväksytty opiskelijaksi Hämeenlinnan kiertokouluopettajaseminaariin v. 1896. Löysin myös hänen äitinsä kuolinilmoituksen, ja pian sen jälkeen ilmoituksen koko ratsutilan myynnistä. En tiennyt näistä mitään, enkä olisi ikinä saanut tietää, ellen olisi tonkinut tuota yllä olevaa sanomalehtiarkistoa.
"Aika paljon uutisia sukulaisistani löysin Historiallisen sanomalehtikirjaston ikivanhoista lehdistä (http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/query.html?language=fi)."
VastaaPoistaTäällä ei keskutella linkien, vain viite historialliseen sanomlehti kirjastoon olisi ollut riittävä.
Et voi tosissasi olla noin tajuamaton. Mä en nyt jaksa sun kans vääntää.
VastaaPoistaKiitos, Iines, tuosta osoitteesta. Kävin jo kurkkaamassa. Sieltä taitaa löytyä vaikka mitä. Vaatii ensin pientä harjoittelua rajata haluttavia tietoja. En ole koskaan tiennytkään tuommoisesta palvelusta.
VastaaPoistaDelilah
Älä Iines hätäänny, toimi vain niin kuin itse ohjeistat, niin hyvin menee.
VastaaPoistaItse kirjoitin hakukenttään sukulaisen koko nimen, ja sitten valitsin haluamani lehdet pitämällä ctrl-näppäintä alhaalla.
VastaaPoistaTuloksena on aikamoinen kasa lehtiä, joista asianomainen nimi oli muistaakseni lihavoitu tai osoitettu poikkevalla värillä.
Ja sen tekstin sai hyvinkin isoksi aika helposti - nyt palveluun ei päässyt, joten en voi neuvoa miten, kun en muista.
Olen seurannut muutamia keskusteluja täällä ja erityisesti muutamia teemoja, ja jäänyt ihmettelemään, että ovatko naiset todella näin hukassa mm. seksuaalisuutensa kanssa, kuin täällä annetaan ymmärtää?
VastaaPoistaIhannoidaan jättivaginoita (onko naisella sellainen vai haluaisiko että hänellä on sellainen?) ja sitten tietysti pitää olla jättipeniksiä myös. Mistä tämä kertoo? Minusta se kertoo siitä, että naiset ei tiedä edelleenkään mitä haluavat ja siksi menee tämä kuvailmaisukin, jota silmät tapillaan tiiraavat, aika luonnottomille linjoille. Miksi heteronainen haluaa muuten katsoa esimerkiksi homopornoa ja sen kuvastoa?
Jos palataan vielä taiteeseen, niin kuka nainen haluaa mainitun Mimosa Palen jättivaginan etupihaansa koristamaan? Tai edes takapihaa?
Tuntuu siltä, että nykynaisen elämää rytmittää MTV3:n Helmipalsta ja iltapäivälehtien nettisivjen naisosiot, jossa ko. naiset kyselevät kaikenlaista "Sofian Sohvan" -naispsykologeilta.
Kovin ongelmaisia tuntuvat naiset olevan nykyisin, ei onneksi kuitenkaan kaikki.
Janis Petke,
VastaaPoistakun en hakemallakaan löydä täältä nyt jättihävyn ihannointia, vaan pikemminkin kyseisen taideteoksen arvon kyseenalaistamista. Eikä suuren peniksen ihailuakaan tässä nyt esiinny, ja tuo Palsakaan ei taida ihannoida suurta elintään, koska kerran siihen hirttäytyy.
Itse olen kirjoittanut suuren peniksen lumevaikutuksesta, ja tarkoitan sillä positiivista nostetta, en suoraa fyysistä vaikutusta. Samalla tavoin kuin joku innostuu naisen suurista rinnoista, joku innostuu miehen suuresta peniksestä, vaikka tietää, että asialla ei ole konkreettista merkitystä. Mutta olisi siis tekopyhää väittää, ettei koolla ole mitään merkitystä.
Mikä on muuten Helmipalsta? En ole koskaan nähnyt tai kuullut, saati katsonut kyseistä palstaa. Arvelen, että tämän blogin väki ei ole Helmipalstan vakiokäyttäjistöä. Naisten lehtiä voi monikin lukea, mutta itseä ei kiinnosta ja arvelen kyllä, etteivät ne ole mielilukemistoa täällä liikkuville. Mutta siis en tiedä, voi olla, että niitä luetaankin, ajan kuluksi.
Minusta muuten tuntuu, että nuo tarkoittamasi Sofian palsta -palstakyselijät ovat aika nuoria ihmisiä.
Kirjoitan tänne nyt salaa, kun tuntuu, ettei ole suurempaa vilskettä.
VastaaPoistaAiemmin jo käsiteltiin viihteen ja taiteen eroa. Minusta se menee jotenkin niin, että hyvä viihde voi olla taidetta, mutta huono taide ei ole edes viihdettä.
Kun maha on täysi ja lämpöä riittää, kaikki sen lisäksi on viihdettä tai taidetta.
Minäkin vastaan salaa, kun on hiljainen ilta. Mitä nyt tuolla edellisessä keskustelussa pieni tuiske käy, kun Japea opetetaan tavoille.
VastaaPoistaYhdyn tuohon täysinäiseen vatsaan. Se on taidetta.
Ei köyhälle ja nälkäiselle ole taidetta, sillä vatsan ininä peittää kauneimmankin musiikin. Kyllä taide on hyvinvoinnin seuralainen. Ainakin niin, että köyhä ei tiedä, ennen kuin tulee rikas ja sanoo, että hei, tämä riepu päälläsi on taidetta
Kun aika paljon on puhuttu siitä mikä ei olisi mahdollisesti jonkun mielestä taidetta, kerron että lempitaulujani(muiden ohella) ovat netistä imuroimani ja tietokoneen taustakuvana käyttämäni Innasen "kansakunta kehyksissä" ja "ensimmäinen suomalainen nousee ylös turvesuosta."
VastaaPoistaNiistä tulee hyvälle tuulelle.
Iines: "Mitä nyt tuolla edellisessä keskustelussa pieni tuiske käy, kun Japea opetetaan tavoille."
VastaaPoistaJoo, tämä "opettamiseni" tuntuu olevan arkea täällä jo.
No minulla on nyt muuta puuhaa, joten olkaa rauhassa ja kirjoittakaa viisaasti.
Öitä!
Katsoin netistä noita Innasen naivistisia tauluja, ja löysin näin äkkipäätä Kärsämäen käsilläseisojan. Olipas hauska! Muita en vielä löytänyt.
VastaaPoistaJape, öitä sinullekin ja kaikille muillekin. Tähtikirkasta yötä ja kauniita unia.
Saattaa olla ettei niitä enää siellä juuri olekaan. Eikä ne kaikille kolahda.
VastaaPoistaHyvää yötä Iinekselle, Japelle ja muille!
Juu, hyviä öitä molemmille, Iinekselle ja Rikulle. Jouduin vielä valitettavasti toviksi palaamaan, mutta nyt menen. Täytyy koittaa saada tuo flunssa kuriin jotenkin ja mennä kohta maaten...
VastaaPoistaEnsinnäkin johdantona lyhyeen puheenvuorooni seuraavaa uutinen:
VastaaPoistaAhdisteleva jättipenis palaa
On mielenkiintoista, että kun on kyse peniksestä, niin se ahdistelee, mutta Mimosa Palen vedellessä jättivaginaa pitkin samaisia Helsingin katuja, niin se on taideperformanssi, rohkean ja itsenäisen naisen toimintaa.
Sitten täyyy todeta, että en ymmärrä puheita suuren peniksen lumevaikutuksesta ollenkaan. Kenties joku psykologi voi asiaa selvittää, kansantajuisesti?
Jos oletetaan, että mies ja nainen kohtaavat tansseissa ja menevät ns. jatkoile ja sänkyyn. Jos osoittautuu, että miehellä on pieni tai ns. normalikokoinen penis, niin miten lumevaikutus auttaa tuossa naista? Vai onko noste vaikutus negatiivinen? Eikö nainen innostu miehestä?
Ryhtyykö nainen kuvittelemaan jotain, vai miten tuo lumevaikutus toimii? Vai jääkö homma totuuden paljastuttua siihen ja molemmat lähtee omille suunnilleen?
Paljon olisi kysyttävää. Niin epäselvä ja epämääräinen on tuo lumevaikutus. Kenties joku osaa selittää kansankielellä asian.
Kalervo Palsan taiteellisuus ulottui suomalaisen miehen ihannoimaan, pohjoisitalialaiseen Tex Willeriin. Armottomana tekstaajana (3000 siv. sarjakuvia) myös tunnettu Palsa teki "Minun Getsemane" sarjaan mm. "Texin tappajat". Palsan Tex "puhdistaa" kaupungin lapioimalla paskaa. Lopussa kaksi homoa tappa "Texin" ja syö hänen maksansa osoittaakseen "oikean" rohkeuden.
VastaaPoistaSuomalaisia arvoja tasa-arvoisuus, rehellisyys, suorapuheisuus ja äijämäisyys ajaa oikeaakin Tex Willeriä "puhdistamaan ilmaa rikollisten löyhkästä".
-'Ei riitä että maalaan kukkasia, täytyy olla myös hirttosilmukoita.'
Hirttosilmukoitahan Palsalla oli, konkreettisestikin, sillä hän hautoi itsemurhaa lähes koko elämänsä ajan. Minulla on kuitenkin muistikuva, että hän ei tehnyt itsemurhaa, vaan kuoli sairauskohtaukseen.
VastaaPoistaMikä siinä on, että Palsan lapioimat paskat ovat jotenkin eri juttu kuin Jumalan teatterin paskanakkaus yleisön päälle?
Ensin pitää tajuta fantasia, Janis Petke, niin osaa eläytyä lumevaikutukseenkin.
VastaaPoistaSeksuaalisuus on täynnä mielikuvia. Samalla tavalla kuin isot rinnat kiihottavat jokusia miehiä, kiihottaa miehen iso varustus jokusia naisia, ts. henkilölle tulee hyvä mieli ja tunnelma paranee, ihan kuin lapsella pukkia odotellessa.
Tämä ei poissulje millään tavoin sitä, että ilman isouttakin kaikki sujuu hyvin. En usko, että naiset tai miehet edes hirveästi kaipaavat isoutta, mutta jos sellainen tielle osuu, niin voi se elähdyttää iloisesti. Taikka sitten ei, sillä moni muu tärkeämpi tekijä vaikuttaa tilanteeseen. Kuten sielujen kohtaaminen, hellyys toista kohtaan, antamisen halu.
Palsa sanoi: "Minä etsin kosketusta muihin ihmisiin, etsin ihmistä, joka auttaisi ja ymmärtäisi minua. Löydänkö ketään, tuskin, sillä kukapa minusta välittäisi."
VastaaPoistaYksinäisen sydämen hätähuuto, joka purkautui ei-niin-kauniiksi kuvataiteeksi.
Jumalan teatteri heitti paskaa niskaan ihan piruuttaan, herättääkseen reaktion.
Ensimmäisessä tapauksessa motiivi koskettaa, jälkimmäisessä ei.
Löydänkö ketään, tuskin, sillä kukapa minusta välittäisi.
VastaaPoistaTässä on ihminen paljaana, antavana toisten edessä: ota minut, olen sinun, jos vain saan. Eikä kukaan ota paljasta ihmistä. Ei ihme, että hirttäytyy itseensä.
Siis nerohan Palsa oli. Sillä tavalla nero, että oli ihmisyyden alkulähteillä tai ytimessä saamatta vastakaikua eläessään.
Tarkoitatko Iines tässä paljaudella vähän samaa kuin "tyhjin käsin"?
VastaaPoistaJos tulee ihmissuhteeseen kaksi kättä tyhjänä, tulevaisuus ei liene ruusuinen.
Kahdesta puolikkaasta ei synny yhtä kokonaista.
Vaan kaksi kokonaista on enemmän kuin kaksi :)
Ajattelin paljautta tässä teeskentelemättömyytenä, tekeytymättömyytenä, vailla opittua hyvää käytöstä tai normeja. Vailla mitään selittelyä tai ulkoista verhoutumista minkään taakse.
VastaaPoistaJa voi hyvinkin olla, että siinä ollaan tyhjin käsin, mutta ei välttämättä. Jos ollaan tyhjin käsin, uskon realistina, että tulevat ponnistelut tappavat herkkyydet ja ehkä jopa rakkaudenkin.
Ja siis, ajattelen, että paljas olisi tässä kokonainen ihminen, sillä ei kai sielun rikkinäisyys tai muu raadollisuus kokonaisuutta poista?
Mutta luulen ymmärtäväni tuon puolikas-ajattelusi. Ei kenestäkään voi odottajaa pelastajaa tai eheyttäjää.
Palsan tunnetuimmat taulut ovat rumia ja yliseksuaalisia. Häneltä on olemassa muunkinlaisia, tsekkasin netistä. Eivätköhän ne hänen eläessään ole saaneet huomiota osakseen, menneet kaupaksi ja tuoneet riittävästi kakkorahoja ja hänen on siksi pitänyt muuttaa tyyliä, vai onko yksinäisyys ja sairaus alkanut muuttaa sitä?
VastaaPoistaVoiko surullisesta surullisempaa lausetta olla, kuin Kuunkuiskeen lainaus Palsan sanomasta?
Delilah
Jumalan ja teatterin takia taas uhraudun toisinajattelijaksi.
VastaaPoistaJumalan teatteri oli nimenomaan tilattu Ouluun esittämään jotain niin hätkähdyttävää, että omahyväisyydessään rypevä ja tekotaiteellisuutta puhkuva teatteriväkikin saisi kiksejä.
He onnistuivatkin aika hyvin herättämään teatterin ammattilaisissa ja median ansiosta myös suuressa yleisössä - ihan täälläkin - meissä jokaisessa asuvan sisäisen Pienen Tädin.
Pieni Täti meissä on yhä hyvin, hyvin tuohtunut moisesta sopimattomuudesta.
Voisiko olla niin että täydellinen piittaamattomuus normeista ym. "uhmakas" käytös puhuu siitä, että ei arvosta itseään eikä siten koe olevansa kenenkään rakkauden arvoinen? Ja siksi käyttäytyykin kuin moukka - hakee torjuntaa kun ei usko muuta ansaitsevansa.
VastaaPoistaAamulehden sunnuntailiitteessä oli puhetta uskottomuudesta ja rinnakkaisuhteista. Jutussa sanottiin, että 10 % parisuhteista on avoimia.
Miten ihmeessä ihminen voi olla suhteessa, jossa ei ole turvaa? Miten niin muka tunnekokemus on syvempi jos hyppelee siellä täällä?
Ookoo Tapani
VastaaPoistaSitä Saa Mitä Tilaa :)
Tapani,
VastaaPoistaei ole kysymys pienestä tädistä kenenkään sisällä, pikemmin pienestä äijästä, joka vaatii kunnon tuhtia pakettia eikä mitään löysää paskaa.
Olisi edes tykillä ammuttu ne tortut, ja toisesta kuularuiskusta kunnon kusisuihkut vaikka näyttämön esirippuun, tuohon saatanalliseen esteeseen, joa erottaa Totuuden ihmisistä.
On aika helppoa hätkäyttää yleisöä heittämällä sontaa sen päälle. Se ei vaadi paljoa mielikuvitusta eikä yrittämistä.
Kuunkuiske,
VastaaPoistaet ole ilmeisesti sisältänyt nyt ollenkaan avoimen parisuhteen perimmäistä olemusta. Sehän laajentaa ihmisen Minäkuvaa ja oikeutta Nautintoihin, kun paneskelee siellä, missä kysyntää tai tarjontaa on. Eihän panemiseen tarvita tunteita, pelkkä halu riittää. Ja pitäähän laps.. ihmisen saada jos haluaa.
Siis leikkiä laskin, älä välitä, Kuunkuiske, minäkin kysyn, millä tavalla se laajentaa ihmisen nautintoa tai elämistä, jos panee monien kanssa suhteessa ollessaan. Minut se hajottaisi. Ei paneminen ole syömistä, vaikka niin tahdotaan sanoa. Panemista ei voi irrottaa aivoista eikä ihmisen tunnemaailmasta. Jos voi, ihminen on kylmä ja osin kuollut.
Ei se ole taidetta jos ryhmän nimi on "Jumlan teatteri" ja se tilataan tekemään hätkähdyttävä esitys teatteriväelle. Missä kohden paskan heittely on taidetta? Samaan "performainssiin" olisi pystynyt lauma huligaaneja kadulta tai vaikka pari ranskalaista maanviljelijää peräkärryineen.
VastaaPoistaRanskalaiset maanviljeliät on mielenosoituksissaan käsittääkseni vieneet paskaa kärryillä ja kipaneet se keskelle Pariisia. Kuka tuota vois paheksua? ja jos joku paheksuu, niin voi sanoa, että tämä on taidetta, etkö näe? Selvä performanssi.
Ranskalaisten maanviljelijöiden temppu on ainakin saanut huomiota, vaikkakaan ei liene ihailua. On sillä sitten vissiin yhteyttä performanssitaiteeseen; se on liikauttanut tunteita ja sananmukaisesti hypännyt silmille! :)
VastaaPoistaDelilah
Niin, Delilah, ja se paska tarttuu vielä mukaankin, vähintäänkin hajuna. Eli performanssi voi jatkua ihan kotiin asti :)
VastaaPoistaJape, Jape,
VastaaPoistaei kaikki kakka ole taidetta, vaan ihan spesiaali kakka.
Se oululaiskakka tiesi paikkansa, se oli taidetta. Voi olla, että tuo heitto herätti jonkun näkemään, mitkä valtavat resurssit teatteri-ilmaisulla on, jos vain niitä älytään käyttää.
Ja ehkä tuo pariisilaiskakkakin herätteli päättäjiä, kuten tarkoitus lienee ollut.
Ja mikäs se oli se yksi koulupoika, joka teki performanssitaidetta koulunsa ilmastointiputkeen. Kyllä sekin vissiin hätkäytti. Vaan kaipa pedagogit ymmärsivät luovaa nuorukaista.
Entäpäs onko se taidetta, jonka aikaansaa vaikkapa fiksu simpanssi suteineen? Joskus oli lehdissä tarinaa kuvien kanssa maalaavasta apinasta. Sillä oli omat värit, suti ja maalauspohjat. Kyllä sen kätten jälki jonkun nykytekijän kanssa samaan yltäisi. Ja kuka voi väittää, etteikö se olisi tarkoituksella värejään tauluun laittanut? Delilah
VastaaPoistaMinusta Oulun kakkakeissi osoitti, kuinka valtavat teatteriresurssit on, kun niitä on vara noin väärinkäyttää.
VastaaPoistaDelilahin mainitsemista simapnsseista tuli ainakin mieleen sellainen uutinen, että simpanssin sanottiin voittaneen sijoitusmeklarit pitkänaikavälin sijoitusuunnittelussa. En tiedä kuinka koe oli toteutettu, mutta ihan fiksuilta vaikuttaa simpanssit. Pysyvät varmaan taiteeseenkin ihan hyvin, monen nykytaiteilijan veroisesti.
Ransaklaiset on hiukan liian hanakoita mielenosoittajia ja protektionisteja. Silti sanoisin, että suomalaiset voisivat hiukan ottaa heistä oppia, ja joskus pitäisi järjestää mielenosoitus jonkun hyvän ja tärkeän asian puolesta ja pakottaa hallitus tekemään tarvittavat muutokset. Suomalaiset on vain niin lampaita tuon suhteen, että tuota ei tapahdu, vaan kaikki saa mennä omalla painollaan, eli junnataan paikoillaan...
Menee ohi aiheen, mutta lukekaa ja hämmästykää:
VastaaPoistaKaarina Kailo:
"Tapa, millä pohjoismaalaiset miehet ovat tukeneet ja puolustaneet "kunniamurhiin" syyllistyneitä maahanmuuttajamiehiä kielii kuitenkin siitä, etteivät edistyksellisten tasa-arvon kärkimaiden miehet ole läheskään niin vapaita väkivallan kulttuurista kuin kuvitellaan."
via Ihmissusi:
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2010/01/moraalinen-paniikki-jatkuu.html
Luulisi, että tuota ihmistä on hävettynyt tuon kirjoittaminen.
Kannattaa Samuli katsoa Iltalehden kolumneista myös feministi Kaarina Hazardin hävytön kirjoitus juuri menehtyneestä Tony Halmeesta. Halmeesta voi olla montaa mieltä, mutta Hazardin kirjoitus on suorastaan loukkaava ja osoittaa ko. naisen totaalisen empatiakyvyttömyyden.
VastaaPoistaUskon, että kukaan mies ei voisi kirjoittaa noin juuri menehtyneesta, varsinkaan naisesta, ja pilkata tämän elämää ja se tapahtumia. Sellaista kirjoitusta ei yksinkertaisesti julkaistaisi.
Kaarina Kailosta voi sanoa sen verran, että olen ko. tapaukseen "tutustunut" naistutkimuksen sähköpostilistalla ja täytyy sanoa, että hän on suorastaan hullu, mielestäni, kun katsoo hänen kirjoituksiaan. Sellaisen vaikutelman ainakin saa. Hän on vasemmistolainen feminisiti joka tutkii jotain karhujen unia ja vetää sieltä johtopäätöksiä ihmismaailmaan. Kaikenlaista p*skaa sitä naistutkimuksen sisällä luetan ja tutkitaan.
VastaaPoistaKaarina Hazardin nekrologi Tony Halmeesta oli mainio suorassa rehellisyydessään. Ten points.
VastaaPoistaKuolleista ei "saa" puhua pahaa, mutta Harzard ei puhunutkaan pahaa, vaan totta. Mies teki itse sen pahan, joka aiheutti lopulta hänen kuolemansakin. Mitä ihannoitavaa miehen julkisessa elämässä oli?
Humanisti Jukka Relanderin muistokirjoitus oli parempi.
VastaaPoistahttp://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/jukkarelander/ludvig-borga-1963%E2%80%932010
Voi mitä loistavia kolumnisteja Suomesta löytyykään! Tuo Relanderkin on mainio.
VastaaPoistaJuuri näin pitää sanoa ja kirjoittaa, parodioiden sitä, mitä parodioida täytyy. Kulisseja ja näkymättömiä valtarakenteita, falskiutta ja oikeastaan - matalaa moraalia.
Jep, arvasin Iineksen kommentin ja reaktion ennakkoon. Järkyttävä, täytyy sanoa.
VastaaPoistaHazardin retotiikka:
surkea
säälittävä
sikaniska
vitsi
kotieläin
niskamakkara
etninen maskotti
merkki
ei mies
surkuhupaisa
mulli
elukka
olento
kuohittu mahtisonni
Reheliyys on tuosta kaukana, ja kirjoitus on selkeän vihamielinen.
No onneksi muilla ihmisillä on hiukan älyä miten kuolleista sopii puhua.
Toivottavasti tuo feminsitisika (rehellinen ilmaisu, ei loukkaus) saa potkut lehdestä ja muistakin paikoista. Pitänee liittyä facebookin "Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää" -tukiryhmään, siellä näyttää olevan jo parituhatta jäsentä...
Iltalehdessä ei ole kuin yksi hyvä kolumnisti, Aarno Laitinen. Hänellä on kunnon tekstejä.
VastaaPoistaMinusta Hazardin kirjoituksen kärki suuntautuu julkisuuteen, joka ei nähnyt häntä ihmisenä, vaan vitsinä.
VastaaPoistaEivät lehdet antaneet sairaalle miehelle rauhaa, vaan hänelle tehtiin olavivirtaset ja lailakinnuset.
Minusta Relander kertoo traagisen ihmisen tarinan aika sellaisenaan.
VastaaPoistaHalme oli aikanaan merkittävä viihdyttäjä maailmalla, jonka poismenon The New York Timeskin huomioi.
Iltalehden kolumneissa on monesti hyviä, Lehtolan luen aina.
Siinähän tulivat mielipiteet molemmista peräkkäin:):)
VastaaPoistaMinusta Hazard on itse syöttöporsas, jolla ei ole mitään kunnioitusta menehtynyttä ihmistä kohtaan. Mitä Hazard itse on saavuttanut?
VastaaPoistaHazard sanoo Halmetta möhkäleeksi. Melkoista puhetta, ottaen huomioon minkälainen punkero hän itse on. Iltalehden kolumnikuvassa röhnöttää posket pullollaan.
Halme oli showmies ja tunnettu varsinkin amerikassa. Hän lyhyen uransa ehti saavuttaa paljon, vaikka viimeaikoina hän olikin erilaisissa vaikeuskissa, mutta kuka ei olisi aina joskus? Hän oli kansanmies, ja sen todisti valtaisa äänisaalis eduskuntavaaleissa, melkoinen tempu, joka ei Hazardilta onnistu.
VastaaPoistaKuka tuntee Kaarina Hazardin? Muutama suomalainen feministi, siinä kaikki. Sinänsä hyvä nimi tuolla, hän on kyllä yksi hasardi koko nainen.
onks toi se sama Hazardi mitä se Pensseli-Setä veteli perseeseen ???
VastaaPoistaKävin vielä varmuuden vuoksi uudestaan lukemassa Hazardin kirjoituksen ja kyllä siinä todellakin on kysymyksessä julkisuuden arvostelu, ei Halmeen haukkuminen, kuten Iines sanoi.
VastaaPoistaToisinsanoen viesti täytyy löytää rivien välistä.
Olavivirtaset? :D
VastaaPoistapitää lukea vain itse teksti, ei rivien välejä. tämä opetetaan jo koulussa. rivien väleissä ei ole mitään piilossa. tekstin on oltava yksiselitteistä, täsmällistä ja tarkkaa.
VastaaPoistaPensseli-setä: No kukas hazardi?
http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8
mitä julkisuuden arvostelua on mollata halmetta loukkaavalla teksillä ja sanankäytöllä? miten tuo arvostelee julkisuutta, kun julkisuutta kohtaan ei näy mitään suoraa arvosteluun viittaavaakaan?
VastaaPoistalisäksi lopun maininta "miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty" tarkoittanee sitä, että hazard toivoo nykäselle samaa kohtaloa kuin halmeelle.
Anonyymi,
VastaaPoistaei Halmetta ole mollattu kummassakaan muistokirjoituksessa. Mollaus merkitsee valehtelemista, väärän lausuman esittämistä.
Juristi ei tule löytämään moittimista Hazardin kirjoituksesta, jos persut tai muu taho niin vaatisivat. Parodiointi ei ole kielletty vissiin kuolleestakaan.
Toinen Anonyymi - täällä nyt Anoja pomppii - tarkoitin tietenkin Olavi Virtaa.
"pitää lukea vain itse teksti, ei rivien välejä. tämä opetetaan jo koulussa. rivien väleissä ei ole mitään piilossa. tekstin on oltava yksiselitteistä, täsmällistä ja tarkkaa."
VastaaPoistaOn se tietysti noin. Muistan nyt itsekin sen Seitsemän veljeksen lukkarinkoulu-episodin.
Halmeesta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa.
VastaaPoistaMinun uusin taidehankintani on muuten Heikki Lehikoisen Ole siviä sikanen. Tuli tänään postista. Riemulla luen.
VastaaPoistaMikä sinun uusin taidehankintasi on?
Jo jonkun aikaa sitten löysin divarista Elias Canettin "soihtu korvassa" ja sen jatkoa tavallaan olevan "pelastunut kieli." Kultturia.
VastaaPoistaCanetti on siinä mielessä vissiin vähän unohtunut kirjailija, ettei häntä juuri nimetä eikä mainita tämän päivän kirjallisuusjutuissa, ts. hän ei taida olla trendikirjailija. Se on helkkarin hyvä! Hänen täytyy siis olla parempi kuin Coelhon.
VastaaPoistaVoi miten paljon maailmassa on kirjoja, joita ei koskaan ehdi eikä huomaa lukea. Näin kun nimi mainitaan, muistaa taas, että ai niin, tuokin on olemassa.
Canettit olen lukenut jo joskus aiemmin ja mieleeni on jäänyt tähän ulkomuistista kirjoitettuna ajatus: "ihmisen selittävin tekijä on ristiriitaisuus."
VastaaPoistaTeki myös mielenkiintoisen tutkielman väkijoukon käyttäytymisestä.
Tarkistin tuon Nobel-kirjailijan tiedot ja huomasin, että omaelämäkerrallinen sarja onkin trilogia ja tuo "silmäpeli" on minulta jäänyt kokonaan väliin.
VastaaPoistaVaan onpa sitä paljon kirjoja maailmassa ja vähän minä niistä olen lukenut.
Aivan, trilogia se on, ja Kyllikki Villan suomennos, minunkin vilkaisuni mukaan. Kyllikki Villa reissasi rahtilaivoissa ympäri maailmaa, ja sanoi viisaita lauseita asioista. Varmaan siis Cannetin kirjakin on hyvä.(Hymiö.) En muista lukeneeni.
VastaaPoistaVonnegutia luen parhaillaan. Hänen tuotannostaanhan on muuten pari suomentanut tämä blogisti-professori.
VastaaPoistaNuorempana luin Vonnegutia huumorina, myöhemmin vasta olen tajunnut, että nehän ovat lähes yksi yhteen todellisuuden kanssa.
En lähtisi rakentamaan sankaritarinaa ihmisestä, joka on mm. käyttänyt huumeita ja sekaantunut laittomiin aseisiin.
VastaaPoistaSurullisinta T.H:n tapauksessa on mielestäni se, että hän ei saanut elämäänsä kuntoon. Kansanedustajuus olisi ollut oiva mahdollisuus.
Ilmeisesti hänen taustansa oli niin rankka - lapsuus - että hänellä ei ollut eväitä kääntää kurssia.
Eilisessä vai maanantaisessa Iltalehdessä oli pätkä hänen kirjastaan. Siinä hän sanoi jotenkin niin, että lapsuutensa jälkeen ihminen luo oman taivaansa tai helvettinsä itse eikä ole aihetta syytellä muita.
Se oli miehekkäästi sanottu.
Rauha hänen muistolleen.
Mitä tulee Canettiin, minulla on joku hänen kirjansa ... ei vaan heti osu silmiin, en muista nimeä.
Coelho on malliesimerkki mukasyvällisestä kirjailijasta. Siitä lienee syytä onnitella, että hänestä on varmaankin tullut rikas mies :)
Vonnegut on loistava, joskin aluksi hieman tökki hänen paikoin lyhytlauseinen tyylinsä. Sittemmin siihen tottui, ja harkittu tyylikeino se hänellä lienee.
VastaaPoistaHuvittaa tämä alter ego Kilgore Trout, jonka Vonnegut mm. panee haukkumaan omia tekstejään, ja kehumaan ideoitaan.
Huomaan, että minulla on häneltä hyllyssäni olevista divariostoista Kalmasilmä odottamassa lukemista.
Muistan, kun luin Alkemistin ja odotin väristyksiä, niin paljon Coelhoa oli ylistetty. Luin kirjan hyvin tarkkaan, ja minulla taisi olla jopa keltainen läpinäkyvä tussi, jotta voisin merkitä pokkaripainokseen nerokkaat kohdat. Ei niitä paljon tullut, muutamia ns. nättejä ajatuksia kylläkin.
VastaaPoistaKuunkuiske, Halme pelasi korttinsa väärin - tuo kansanedustajuus oli tosiaan tuhannen taalan paikka vaikka mihin. Voi ihmistä, voi.
Kirjallisuutta! Tämä hyvä.
VastaaPoistaJouduin aikoinaan lukemaan Halmeen kirjat viran puolesta. Voin vakuuttaa, etteivät ne jää kirjallisuuden historiaan. Mutta jotain jäi mieleeni.
Taisi olla Italiassa kun Viikinki joutui tappeluun muutaman katurosvon kanssa. Saatuaan muutaman kelpo tällin hän pääsi vauhtiin ja veteli rautaputkella konnia niin, että "niiden kylkiluut lähtivät suoraan ksylofonitehtaalle". Halme myönsi sitten, että "toki hemppui puukko Viikinginkin perseessä" kun tappelu oli ohi.
Mutta tuo ksylofonitehdas ilahdutti minua suuresti. Kirjaa lukiessa saattoi sielunsa silmillä nähdä, kuinka ammattimies asettelee konnan kylkiluuta alustalle, kuuntelee sen sävelkorkeutta, lyhentää ehkä hieman ja naputtaa sitten paikoilleen.
Luulen, että T.Halme oli aika onneton ihminen. Hän oli tehnyt parhaansa niillä eväillä, jotka oli saanut, mutta viina ja huumeet sanoivat viimeisen sanan.
Sinänsä Halme oli kulttuurisessa seurassa. Pentti Saarikoski kuoli viinaan, samoin kai Juice ja sata muuta tekstinikkaria. Nobelistimme F.E. Sillanpää, tuo rakastettu Taata joi itsensä mielisairaalan suljetulle osastolle moneksi vuodeksi. Kirjailija Joel Lehtonen hirtti itsensä ryyppyputken jälkeen. Moni muukin kulttuurihenkilö on katsonut parhaaksi lähteä oman käden kautta.
Kenties kaikki nämä viinan voittamat tapaavat toisensa jossain puolilämpimässä kiirastulessa, jossa sprii on ilmaista ja tupakoita tippuu taivaasta.
Coelhon Alkemistin luin minäkin ja heti alkoi naurattaa. Tuollaiseen syvällisyyteen yltäisin itsekin, kunhan kehtaisin. Mutta hyvän tilin mies tosiaan on tehnyt.
Kohta uppoudun taas Mihail Bulgakovin maailmaan. Häneen ei kerta kaikkian kyllästy.
Ennenhän oli muotia kuolla keuhkotautiin, nyt mennään viinaan, ja nimenomaan taiteellinen tai muu boheemi väki.
VastaaPoistaSaatana saapuu Moskovaan taitaa olla kaikkien satiiria rakastavien lemppareita?
En tiedä, miksi minua huvittaa, kun aiemmin mainittu Pauli Kohelo on niin monen naisen, mm. Leena Harkimon mielikirjailija. Ja runoilijoista sitten yhteen aikaan oli Pessoa kova sana naisilla.
Koskahan Halmeen elämästä tehdään elokuva?
Olet oikeassa, Iines, Saatanassa on lujasti munaa.
VastaaPoistaOma suosikkini on Teatteriromaani, joskin se vaatii hiukan taustatietoja. Niitä löytää Julie Curtisin kirjasta "Käsikirjoitukset eivät pala." ISBN 951-0-19454-9
Suosittelen kaikille Bulgakovin ystäville. Jostain syystä Curtisin kirjaa ei meillä oikein tunneta.
Curtisin teos on Bulgakovin elämäkerta. Sen luettuaan voi jälleen kerran todeta, että tosielämä on aina vielä paljon kummallisempaa kuin paraskaan sepite.
se että hazard tanssii kuolleen miehen haudalla jo ennen kuin häntä on edes haudattu, on jotain todella vastenmielistä.
VastaaPoistaVain päivä pari on kulunut siitä, kun tieto halmeen poismenosta tuli ja tämä raadonsyöjä jo kirjoittaa mollauskirjoituksia iltapäivälehteen. ei ole ihmisillä mitään häpyä eikä kunnioitusta vainajaa ja hänen omaisiaan kohtaan. on aivan sama millaisen elämän halme eli, jokainen ansaitsee kuitenkin kunnioituksen ja asiallisen kohtelun.
journalistien ohje #28 on vissiin hazardille tuntematon? tuohan kehoittaa noudattamaan hienotunteisuutta kuolemantapauksen uhreja kohtaan.
Olen samaa mieltä Anonyymin kanssa. Eli ihminen sitten minkälaisen elämän tahansa, ei sitä tarvitsisi ruotia julkisesti enää kuoleman jälkeen. Yleensäkin kaikenlainen vanhojen asioiden kaivelu ja muka "valoon tuonti" on vastenmielistä, kun ihminen itse on poistunut keskuudestamme. Delilah
VastaaPoistaViimeksi luin Bulgakovilta Herra Molieren, mainio toisella tapaa kirjoitettu henkilö- ja ajankuvaus. Teatteriromaanin muistan lukeneeni joskus 70-luvulla. - Tänään alkaa muuten alemyynti kirjakaupoissa. Pitääpä selata verkkokauppoja!
VastaaPoista*
Anonyymi, Delilah,
ymmärrän, jos joku näkee Hazardin kirjoituksen tanssina kuolleen haudalla.
Itse katson kuitenkin pidemmälle, ja näen tuon tanssin kärjen suuntautuvan paljolti siihen kuvaan, joka Halmeesta muokkautui ja jota Halme itsekin, luoja paratkoon, edesauttoi parhaansa mukaan. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun Halme vietti lemmenyötä tai lomaa Tuksu-Tukiaisen kanssa jossakin myyntimiehen kustannuksella ja kuvaamana.
Muuten, pyhittääkö kuolema elämän, pyyhkiikö eletyn pois?
Ei kuolema pyhitä elämää ja tapahtunut on tapahtunutta. Kuitenkin kun elämä on ohi, pitäisi vainajalle mielestäni antaa "hautarauha". Ketä asioiden revittely ja kaivelu auttaa? Paljonko se on ikinään ketään auttanut, vaikka olisi ollut asianosainenkaan? Tekeekö se meistä lukijoista viisaampia tai parempia ihmsiä? Delilah
VastaaPoistaDelilah,
VastaaPoistamiksei noinkin, jos kyse olisikin vainajanpilkasta.
Hazard ei levittänyt kuitenkaan Halmeesta valheellista tietoa sanomalla häntä narkomaaniksi ja rikolliseksi tai aivovaurioiseksi. Halme oli kaikkea tätä, ja vieläpä itseaiheutetusti. En näe tällaisessa elämänmuodossa kunnioittamisen paikkaa.
Itse hämmästelin kovasti koko päivän jatkunutta mediauutisointia Halmeen kuolemasta, ikään kuin historialllisesti merkittävä henkilö olisi menehtynyt traagisesti.
PS Vielä kerran: mitä on kuolleesta pahan puhuminen?
VastaaPoistaEikö se ole valheen puhumista?
Jos kuollut on tehnyt pahojaan, ja niistä puhutaan, ei se ole semanttisestikaan pahan puhumista, vaan puhumista kuolleen elämästä.
Ei kuolema pyhitä elämää, eikä pyyhi eletyä pois. Mutta Hazard tuntui pyyhkivän suurimman osan Halmeen eletystä pois, eikä muistanut kuin huonot asiat viimeajoilta. Mihin ne hyvät asiat hävisi? Niitä oli taatusti. Halme oli showmies ja maailmalla hänen vapaapaini vastustajansa muistivat häntä asialliseen ja kunnioittavaan sävyyn.
VastaaPoistaEi pahan puhuminen liity valheeseen välttämättä ollenkaan. Äikänopen käsitteet on nyt hakusessa.
VastaaPoistaIines, ymmärrätääkseni puhumme hiukan toistemme ohi. Sinä puolustat Hazardia ja hänen kommentointiaan, minä puhun yleisesti kuolleiden elämään kohdistuvasta negatiivisesta kirjoittelusta ja revittelystä, enkä arvostellakseni nimenomaan Hazardia. Delilah
VastaaPoistaOk, Delilah, ja Jape, toivottavasti jaksatte jatkaa asiaa vielä ylempänä.
VastaaPoistaMeiltä jäi nyt kyllä saavuttamatta yhteisymmärrys siitä, mitä on taide?
VastaaPoistaPaljon helpompi on näköjään kertoa, mitä se ei ainakaan ole?
(Se onkin sisäisten setiemme ja tätiemme mielipuuhaa...)
Hazardin sanataiteesta taitaa olla parempi keskustella seuravaassa postauksessa.
Siis Tapani, parhaat keskustelut jäävät aina avoimiksi.
VastaaPoistaKaluhommilla aloitettiin tämä keskustelu joten sattuipa se kutiavaan saumaan, koska tämän pv:n Hesari puffasi tiedoksemme, että jättipenis vilahtelee jälleen Helsingin katuvilinässä (melkein sananmuunnos: vitu(n)kalinassa).
VastaaPoistaKuinkahan mahtikikkelin kävisi, jos sattuisi täälläkin puheena ollut jättihäpy Kauppatorille samaan aikaan...
Valto, tuo pitäisi järjestää! Jättihäpy ja -penis kohtaavat. Ehkä tuolloin syntyisi todellista happeningia.
VastaaPoistaBulgakovin "Koiran sydän" novellista on tehty myös elokuva. Tietysti mustavalkoinen. Sen leffan haluaisi nähdä toistamiseen!
VastaaPoista