Mistä tasa-arvon tunnistaa?

Pakkaspäivän kiroja on se, että pukeutuminen vie aikaa. Kaikki paikat pitää verhota paksusti, mieluiten kerroksittain.

Inhottavinta on sukkahousujen pukeminen, sillä tekokuituiset piukkikset tuntuvat karmeilta herkkää ihoa vasten. Lisäksi sukkahousujen pinta ottaa helposti kiinni, jos käsissä on karheutta tai kynsissä lohkeamia. Raapaisun ääni saa kylmät väreet kulkemaan selässä. Vihaan sukkahousuja, paholaisen keksintöä naiselle. Ymmärrän hyvin, että miehet eivät kelpuuta sukkahousuja ylleen. Vai kelpuutatteko? Onko teillä housujenne alla sukkahousut?

Pukiessani tänään sukkahousuja pitkien housujen alle sain taas kylmät väreet, ja minun tuli vilu. Kun vedin sukkiksia ylöspäin, mietin naisen kovaa osaa miehen rinnalla. Kun sain sukkikset peittämään myös pyllyn, mieleeni juolahti, että kova se on huorankin osa, kun asiakkaat eivät häntä tunne muuta kuin buduaarissa. Tästäpä sainkin kimmokkeen alla olevaan listaani.

Meillähän on tasa-arvo vasta silloin, kun seuraavat reunaehdot voidaan allekirjoittaa:

1. Naista ei kuljeteta autossa kuin ajotaidotonta imbesilliä.

2. Nainen ei nosta rintojaan ylemmäs, vaan antaa niiden olla siinä asennossa, mihin ne asettuvat.

3. Seksityöntekijä, ent. huora, vierailee koulussa kertomassa seksityöstä ammatinvalintatunnilla, ja panee verokorttinsa kiertämään luokassa.

4. Sukkahousut hirtetään omaan tekokuituunsa.

5. Kalsarit tai punttihousut eivät vähennä naisen seksikkyyttä, vaan miehet haluavat nuuhkia nimenomaan näitä.

6. Ei tarvita sukupuolikiintiöitä.

7. Nainen ei hae itsestään miestä eikä munaa.

8. Nainen saa olla emo.

9. Nainen laskeutuu koturneilta takaisin kanta-astujaksi.

10. Jokin muu, mikä?

Vasta näitten jälkeen voidaan kai haaveilla siitä, että naisen euro on sata senttiä.

(Maalaus Hieronymus Bosch)