Kielipoliisi palaa silloin tällöin, tai ei välttämättä koskaan muulloin paitsi nyt, kielipoimintoineen blogeista. Poiminnat analysoidaan säälittä. Oheinen kuvakin on entinen, Kielipoliisin omakuva vuodelta 2005, jolloin mainittu blogi herätti sekä ihastusta että vihastusta.
Herätteen on tällä kertaa antanut ärsyyntyminen ylimieliseen blogikielenkäyttöön ja runoilija Timo Hännikäisen inho diskurssia kohtaan. Puolustuksekseen Kielipoliisi mainitsee, että on itsekin juuri hiljakkoin pariinkin otteeseen antanut kyytiä diskursseille ja dilemmoille bloginsa kommenttiosiossa. Sekin riepoo, että moni bloggaaja tuntuu lisäksi varsin usein unohtavan, että blogi on vuorovaikutuskanava, eikä yksistään henkilökohtainen harjoitusrata tai ajatuskäymälä. Näitä toimintoja varten ovat lukolliset päiväkirjat ja pöytälaatikot. Niissä voi itsekseen päteä tai vuodattaa miten tahtoo.
Ilman lukijakuntaahan blogia ei ole olemassa, se on tyhjiö bittiavaruudessa, Laika-muumio ikuisella kiertoradallaan. Palvelkaamme siis lukijoita, jos tahdomme kehittää bloggaamisen jalointa päämäärää, dialogia ja vastavuoroisuutta. Pitäkäämme ensisijaisesti huolta kielestämme, jotta se on yksinkertaista ja selvää, mahdollisimman vähävastuksista, lukijakunta kun yleensä ei ole abstraktiotikkaiden ylätasanteella diskurssiemme kanssa.
Aloitetaan kielirisujen jako siis yhdellä esimerkillä, joka löytyi blogien maahanmuuttokeskustelujen joukosta:
"Useimmat esittävät väitteitä vain omasta rodustaan. Tällöinkään ”suomalaisille” (tms.) ei tyypillisesti attribuoida mitään positiivisia ominaisuuksia, ainoastaan jokin sellainen geneettis-mytologinen keskinäisside, jonka perusteella on moraalisesti aivan oikein, että aiempien suomalaissukupolvien työn hedelmistä pääsevät nauttimaan vain toiset, näiden kanssa jotenkin verimetafyysiseti yhteen linkittyvät suomalaiset."
Poiminta edustaa sitä kielityyppiä, jossa mitä ilmeisimmin diskurssit ovat dilemma, koska mitään legitiimiä prinsiippiä saati tolkkua kokonaisuudesta ei yhdellä istumalla löydä. Virkkeen lauseitten ja lausekkeitten multimaalisella lukumäärällä on myös jotain tekemistä pötkäleen ähkyn kanssa, vaikka kokonaisuus on puristeinen ja etenkin kun sitä vaivaa lisäksi substantiivitauti ja muukalaislegionismi.
Kunpa Luoja pitäisi bloggaajan aina nöyränä ja lukijat mielessä. Kun eilen katsoin Seitsemän samuraita -elokuvaa, opetti se jälleen kerran meikäbloggaajalle, että tärkeintä on naurattaa lapsia, pysyä väistymättä taisteluasemissa, ja taistelutauoilla heittäytyä kedolle kukkien sekaan, niin että vihollinen ei näe nenänpäätäkään. Itse kuulee linnunlaulun.
(Valokuvassa Kielipoliisina runoilija Ted Hughes, risulintu Iines)
JK En linkitä sitaattien kirjoittajia, koska tarkoitus ei ole arvioida millään lailla kirjoittajaa henkilönä, eikä edes koko blogikirjoitusta. Puhun vain poimimastani kohdasta kielitieteen näkökulmasta, ja vain siitä. Kaikki sitaatit voi halukas tarkistaa itse googlaamalla. Tämä ratkaisu on harkittu.
JK 2 Lisäsin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen linkin blogiluettelooni. Linkin takan on runsaasti Kotuksen blogeja, joihin pääsee etusivun kohdasta Kotuksen blogit. Valitettavasti niihin ei pääse suoraan.
Verimetafyysistä!!!
VastaaPoistaAika usein törmää teksteihin, joita jo vilkaisemalla huomaa, että tuosta en pysty ymmärtämään mitään.
Tiedän, että useinkin se johtuu riittämättömästä perehtyneisydestä asiaan, joskus ällin puutteesta, mutta usein myös muusta.
Vaikeita sanoja ja "metafysiikkaa" sisältävistä kirjoituksista huomaa kuitenkin helposti, jos tekijä ei itsekään ole sisäistänyt sanoja tai käsitteitä, joita käyttää.- Jos nimittäin jaksaa niin pitkälle.
Huumorina ne ovat loistavia!
Tieteellisten kirjoitusten harjoitelmissa on usein lauseita:Jyystö, Jönssönen ja Johansson sanovat niin, Mölkky ja Tulkku taas painottavat... josta päättelen, että minä en sano enää mitään! (tämä nyt meni hiukan sivuun)
Tuon kirjoituksesi esimerkin kirjoittajalta kysyisin, jos hänet kohtaisin: Niinku joo, mut miten sä itse ton koet?
Kielipoliisi attribuoi Riku Riemuun nyt verimetafyysisen, ei geneettisen, vaan muuten vaan ystävällismielisen keskinäissiteen ja toteaa, että tuo huumori-näkökulma onkin juuri se, miksi Kielipoliisikin innostui esittelemään omia diskurssejaan, kun niitä kerran on.
VastaaPoistaÄidinkielenopettajani sanoi aina painokkaasti, että hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu. Jos ajatus on kirkas, on lausekin.
Minusta muuten filosofiaa ei ole asioiden abstrahointi, vaan abstraktioiden konkretisointi. Ja juuri tuo konkretisoinnin uupuminen tekee tekstistä vaikean ymmärtää, jos se putkautetaan blogiin. Tiede on toki erikseen, ja vihkiytyneiden oma dialogi.
Tuo oli muuten hyvä: Niinku joo, mut miten sä itse ton koet.
"inho diskurssia" ?????
VastaaPoistaMuuten, ei sivistyssanoja kannata kotoisella maaperällä suosia, jos on olemassa suomalainen sana! Itseäni huvitti Suomessa käydessäni uusin Spa-villi, kun sielläkin mennään Spahan ja ollaan Spassa. Mitä vikaa kylpylässä on?
VastaaPoistaNiin Sedis, ilmauksia, jotka pitäisi kieltää:
VastaaPoista"Voimaantuminen, voimaantua
Modernin projekti
Valistuksen projekti
Positio
Keskiö (paitsi kun käytetään konkreettisessa mielessä, esim. polkupyörän rungon kohta, johon polkimet on kiinnitetty)
Toiseus
Diskurssi
"He tekevät sen itse"
Omata
Heteronormatiivinen
Innovaatio, innovoida
Arvokeskustelu
Luterilainen työmoraali"
Oma inho-ilmaukseni on tietenkin omani ja voimakas, mutta jos tahtoo kieltää, niin tunne sanaa tai sanan väärinkäyttöä kohtaan lienee kuitenkin melkoisen negatiivinen.
PS Olen viime aikoina siteerannut ja linkannut Timo Hännikäistä siitä syystä, että hän on harvinaisen hyvä blogikirjoittaja, ja tuntuu siltä, ettei hän kumarra ketään - mikä on hyvä ja harvinainen asia.
VastaaPoista*
Vhnnn,
Spa-sanan käytön olen minäkin pannut merkille mainoksissa. Ensin en tiennyt, mistä on kyse, mutta tunnistin sitaattilainan amerikkalaisista mainoksista, jotka olen kauan sitten nähnyt.
Itse ajattelen, että vierassanat ovat paikallaan oikeassa ympäristössään, mutta jos on kotimainen vastine, on itselleni sopivan suoraviivaista ja yksinkertaista käyttää mieluummin sitä.
"Voimaantuneena teen modernin valistuksen projektin, jossa olen toiseuden heteronormatiivisessa keskiössä - innovoiden luterilaisella työmoraalilla uutta arvokeskustelua."
VastaaPoistaOlisiko se saakelin Hännikäinen ottanut luettelon suoraan jostain tuollaisesta lauseesta?
Siis nuo sanat ovat kaikki juuri sellaista muodikasta kvasikieltä, jolla voimaantuu itsekin omasta verbaaliudestaan.
VastaaPoistaMinua on aina hämännyt se, että kielen abstrahointia pidetään korkean ajattelun merkkinä. Tai, no, kai se sitä onkin. Mutta minusta mestari ja filosofi on se, joka konkretisoi abstraktiot. Panin tämän kuolemattoman viisauteni tuonne blogini Jyvät ja akanat -loossiinkin. Lukija saa päättää kumpi se on.
Taas vähän liian nopeasti kirjoitin, mutta nuo "positio", "diskurssi" ja "he tekevät sen itse" olisivat mainiosti menneet vielä tuohon samaan lauseeseen.
VastaaPoistaKerran muuten kirjoitin erääseen lehteen luettelon törkysanoista, jotka olivat törkyuutisestaan unohtaneet,ja pahoittelin toimittajan ammattitaitoa. Eivät julkaisseet.
Riku, sinulla on kiiretoimittajan, siis uutistoimittajan kykyjä. Jos täällä ei oltaisi anonyymeja, voisin arvella, että vuolet leipäsi kynä korvan takana, mutta pitäkäämme salaisuudet. On kuitenkin lehden moka, jos eivät luetteloasi julkaisseet.
VastaaPoistaMinusta kaikkein kutkuttavin sana tuosta luettelosta on toiseus. Mitähän se voisi olla?
Minulla on vain nenästä sisään mennyt väriliitu aivoissa, kuten Homer Simpsonillakin!
VastaaPoistaToiseus on ihan helppo, pitää ajatella sitä vain samuuden vastakohtana.
No se on kyllä moniväriliitu sitten, joka siellä tukkasi alla räiskyy.
VastaaPoistaAha, tunnen toiseutta, kun luen noita poimimani kaltaisia abstraktiojuttuja, joiden merkityksiä en pysty attribuoimaan ykseyteni minuuteen. En tunne samuutta nyt ollenkaan. Voi vitsi. Orpo olo.
Tuolle kirjoituksesi lintukuvalle annoin nimeksi: "Mikäs tulkku se siinä?"
VastaaPoistaPiirteistäni ensimmäinen on huolimattomuus, valitettavasti toisena tulee joskus pikkutarkkuus. Pistän siis uudestaan:
Voimaantuneessa "he tekevät sen itse"- positiossa teen modernin valistuksen projektin, jossa olen toiseuden heteronormatiivisessa keskiössä - innovoiden luterilaisella työmoraalilla uutta diskurssia arvokeskusteluun."
Tässä vielä minun useampilauseinen - naiset ovat suulaampia - versioni Hännikäisen listasta:
VastaaPoistaVoimaantuneena modernin projektin tuloksista syöksyin valistuksen projektin kimppuun samasta positiosta. Tunsin olevani keskiössä, vaikka toiseuteni veti diskurssit kaakkoon. "He tekevät sen itse", hihkaisin ja omasin näin tervettä heteronormatiivisuutta, joka oli osittaistulosta arvoskeskustelusta innovaatioseminaarissa "Luterilainen työmoraali".
Kiva leikki!
Linkkisi edellinen kielipoliisi-juttu näistä asioista oli myös mielenkiintoinen, sai minut ajattelemaan kirjoittamista.
VastaaPoistaOlen itse joskus pohtinut, kuinka paljon todellista ihmistä tulee esiin näistä kaikista kirjoituksista; kyllä sitä aika paljon ajan mittaan tulee. Ymmärsin,että tätä edellytit siellä jossain kommenttivastauksessasi.
Tietysti toisten ihmisten kirjoituksiensa perusteella tulkitsemisessa väärin, vaara on aika iso, itse pyrin vain enemmän itseäni tulkitsemaan(!)
Tuntuu, että tämän internetinkin myötä ärsyttävät uudisanat lisääntyvät lisääntymistään. Ajan myötä useisiin tottuu, eikä niitä enää osaa niin ajatellakaan.
Muistan elävästi miten "kännykkä" ärsytti minut raivon partaalle, vaan eipä tuota enää kukaan tajua, en itsekään.
Sehän näissä blogikeskusteluissa kivaa onkin, kun tämä on dialogia eikä monologia. Persoonia putkahtelee esiin, ja jokainen viestii itseään tietyssä määrin, antaa itsestään palasia muille, joita sitten toiset tulkitsevat kukin tavallaan. Väittäisin, että suurin osa antaa ihan itseään, trollaamatta, ja tahtoo samaa muilta, aitoa persoonaa, jonka piirteet pysyvät eivätkä ole keksittyjä, vaikka nimi toki onkin.
VastaaPoistaTuo vanha Kielipoliisi-blogini on siis vuodelta 2005, ja linkin juttu v. 2007 viittasi tähän vanhaan blogiin. Kritiikki, joka näkyy linkissä, on helmi! Se on äärilaitaa ja pahin kaikista, mitä olen lukenut. Sanon tähän vain, että ilkeä en toki ollut, puhuin vain kielestä, ja enemmän sain erittäin positiivista palautetta ja kannustusta. Pieni osa niistä, joiden virkkeitä poimin Kielipoliisi-blogiin, suuttui silmittömästi, suurin osa ymmärsi, että blogilla oli myös asiallinen ja ehkä huumorillinen antinsa.
Ymmärrän suuttumuksen, sillä kieli on henkilökohtainen asia, jonka arviointi koetaan persoonaan kajoamiseksi - aivan samoin kuin mikä tahansa taiteen kritiikki. Taiteen kritiikkiin vain on totuttu, ja se sallitaan, mutta sanankäytön arviointiin ei ole totuttu, vaikka juuri siinä olisi sijaa arvioinnille.
Minua ärsyttää sanan "myöskin" käyttö. Puhekielessä se on aivan yleistä, mutta mm. kaikki suomalaiset nobelkirjailijat (myös Sillanpääkin) ovat sitä käyttäneet.
VastaaPoista"Myöskinhän" on "myösmyöshän". Tarkoitan, että "myöskin" on "myösmyös".
Juuri luin jostain, että uusin puhekielen villitys on wallah, joka tulee jostakin maahanmuuttajien kielestä ja taisi tarkoittaa jotakin, että jumalan nimeen näin on tms. Nuoret käyttävät sitä. Blogeissa en ole vielä huomannut arabiankielisiä tai maahanmuuttajien kieleemme tuomia lainasanoja. Mutta siis - hienoa, että saadaan muitakin kuin englanninkielisiä lainoja! Wallah!
VastaaPoistaMyös + kin on tosiaan kaksinkertain myösittely.
Minua ärsyttää itseäni kamalasti kun pitää aina olla viittaamassa Hesarin juttuihin, mutta esim. tämän pv:n lehdessä on tarinaa siitä, kuinka kieli elää esimerkiksi itähelsinkiläisten nuorten keskuudessa: "Wallah, sanoi uussuomalainen."
VastaaPoistaMitä blogeihin tulee, niin uskon, että koska niitä pidetään yllä jonkinlaisen kirjoitustaidon omaavien voimin, niin ajan myötä joutavuudet karsiutuvat pois (ehkä oma bloginikin).
Ns. muotiblogeja ja niiden menestystä en tahdo ymmärtää, mutta kai en tarvitsekaan. Eihän niissä edes kirjoiteta oikeastaan mistään. Visuaalinen puoli minussa on hieman kieroutunutta kun en tahdo enää kaiken saastan lävitse kauneutta erottaa ja kai niissä semmoisesta yritetään kommunikoida?
Mutta vuorovaikutussuhteen syntymättömyys mahdollisten lukijoiden ja kirjoittajan välillä on ainoa "palkinto" jonka blogikirjoittaja mahdollisesti "työstään" saa, niin sen kokonaan puuttuminen on kuin jäisi ilman perjantaista tilipussiaan. Näin olen ymmärtänyt.
Itse olen alun alkaenkin ruvennut blogikirjoittajaksi ihan jonkun muun innoituksen vuoksi kuin siksi, että saisin paljon lukijoita. Sanoisinko vain, että tarve ilmaista itseään ja ajatuksiaan on kykyihin nähden toisinaan liiallinen. Jotain harhaa omasta tärkeydestään täällä kai yrittää ylläpitää...
Enemmän minua varmaan luettiin kun pakinoin Uutis Jouseen, kattoihan sen lehden levikkialue yhteensä liki kolmenkymmenen tuhannen asukkaan kunnat, Siilinjärven ja Maaningan ja Kuopiossakin sitä luettiin. Savon Sanomiinkin sain aika-ajoin juttua menemään sekä yhteen kolmanteen sikäläiseen lehteen.
Juttujen tarjoaminen lehtiin on hirvittävän työlästä ja jos saa "oman" pakinanurkkauksen, sinne pitää olla määräaikana aina töytyyttämässä jotain tekstinpätkää vaikkei yhtään huvita, tai ei kynä kipinöi.
Oma blogi on oma blogi, mutta yhtä lailla lukijoita täytyy kunnioittaa jos he kunnioittavat sinua läsnäolollaan vaikka kukaan ei kellekään mitään maksakaan tai kukaan ei käynnistään tassunjälkeä jättäisi. Korkeintaan täällä maksetaan potut pottuina. Ja toisinaan kaunis kiitos vastakiitoksella.
Wallah oli siis Hesarista, Valto, kuten mainitsit.
VastaaPoistaSiis onhan vuorovaikutus bloggaamisen idea, se että jossain on ihmisiä, joille kirjoitat. En ole koskaan ymmärtänyt lausetta "Kirjoitan vain itselleni", sillä se ei ole totta! Jos kirjoittaa vain itselleen, niin miksi sitten bloggaa julkisesti eikä omalle koneelleen?
On turha haaveilla lukijoista, ellei heitä ajattele kirjoittaessaan, ellei ota huomioon tekstinsä luettavuus- ja ymmärrettävyyseikkoja. Blogiteksti on kuin liikekirje, jonka tehtävä on myydä tuote. Siksi on henkinen itsari kirjoittaa vain itselleen julkisessa blogimaailmassa.
Lukijoiden läsnäolon kyllä huomaa mm. siitä, että ihmiset haluavat keskustella kirjoituksen tai kirjoittajan herättämistä asioista; tai sitten kävijälaskureista, jotka ovat ihan suositeltavia ja hyödyllisiä kapistuksia, merkki siitä, että kirjoittaja arvostaa lukijoiden läsnäoloa blogissaan. Siitäkin lukijoiden läsnäolon huomaa, että omaa kirjoitusta kommentoidaan muissa blogeissa tai muilla foorumeilla. Kaikkien merkkien puuttuminen on tietenkin merkki vain siitä, ettei ole viitsinyt nähdä vaivaa lukijoiden hyväksi. Hyvällekin kirjoitukselle voi käydä näin. Kirjoituksen voi aina sovittaa niin, että se kiinnostaa lukijoita.
Anteeksi paasaus, Valto, ei ollut mitenkään sinulle vaan innostuin muuten vain kommentistasi. Kyllä sinulla lukijoita on ja osaat kirjoittaa.
Muunmuassa nuo -kin päätteet joudun myöntämään omiksi(kin) maneereikseni, joita sitten tarkastaessani pyyhin tukun pois.
VastaaPoistaDeadlinet ovat hirvittäviä. Koulussa muinoin ollessani, muistan sanoneeni, kun jotain oli pakko tehdä: "Sain valmiiksi jo aamuviideltä, en näet halunut jättää viime tippaan."
Pitääkö sanoa Wallah4U, vai WC4U?
Wallah, veli, kuuluu sanoa. Tuo veli korostaa jotain globaalia samuutta, joka vie pois toiseuden ja varmaan heteronormatiivisuudenkin.
VastaaPoistaEi vaan ei, nyt unta silmiin ja pää tyynyyn, kissa nukahti jo tuohon läppikseni viereen!
Blogille ja bloggaamiselle ei ole olemassa yleisiä esteettisiä sääntöjä, muotoja tai velvoitteita.
VastaaPoistaJoku tekee vuorovaikutuksellis-keskustelevaa salonkiblogia, joku rakentaa enemmän tai vähemmän kokeilevasti blogissaan/taan omaa ajatuksellista profiiliaan eli intellektuaalista ja persoonallista identiteettiään.
Anyway - kumpikin bloggaa.
Minulle bloggaaminen on lähinnä jälkimmäistä toimintaa: yksityisyyttä minimaalisessa julkisuudessa. Vuorovaikutus on siinä toissijaista.
Sitäpaitsi filosofiakaan ei lopulta ole dialogia vaan jääräpäistä yritystä löytää ne ongelmat, joihin sitten yrittää etsiä ratkaisuja.
Jos joku on lukenut niitä Platonin dialogeja, joissa Sokrates toimii päähenkilönä, hän havaitsee helposti, että Sokrates siinä vie ja muut vikisevät.
Sokrateen dialektiikassa ei siis ole kyse 'tasa-arvoisesta' dialogista (mitä se muuten on?) vaan äärimmäisen harkitusta ja taitavasta johdattelusta, jonka päätepisteenä on se, että Sokrateen vastaväittäjä joutuu myöntämään, ettei hän tiennyt oikeastaan mitään siitä, minkä väitti alunperin tietävänsä.
Ei sen puoleen väitä tietävänsä Sokrateskaan - paitsi juuri sen, ettei hän tiedä.
Rauno,
VastaaPoistabloggaamiseen ei minustakaan tarvita sääntöjä eikä uusia lakeja. Se mitä kirjoitan, on vallitsevan tilanteen analysointia. Ottakoon sen joku kritiikkinä, jos tahtoo. Opettajan äänen tekstissäni voi nähdä myös parodioivana elementtinä.
Blogi on vuorovaikutuksellinen tapa kirjoittaa, ja tämän voi tietenkin ottaa huomioon omassa blogissaan tai olla ottamatta. Itse tahdon ottaa, ja siksi laadinkin teksteistäni melko lyhyitä, puolivalmiita ja avoimia, ja koetan jättää pajatson räjäyttämisen lukijoiden ja keskustelijoiden kontolle. Nimittäisin asennettani ehkä palveluasenteeksi haluamatta mitenkään korostaa tai korottaa itseäni. Minun tehtäväni on herättää kiinnostusta ja sytyttää lukija, viihdyttää ja kiihdyttää. Ellen onistu, vika on minun, ei lukijan.
Blogia voi tietenkin käyttää myös alustana omille kirjallisille suorituksilleen ja ajatuksilleen, filosofioille ja harrastusesittelyilleen tai oman habituksensa esittelyyn. Tällöin lukijoista haetaan ehkä vain heijastetta itsestä, oman kuvan kirkastumista, toisin sanoen lukijoita käytetään tavallaan hyväksi. Jos lukijakunta kaikkoaa tai pienenee, vikaa nähdään harvoin itsessä.
Jos haluat toimia kielipoliisina, niin kannattaa etsiä esimerkkejä erityisesti naistutkimuksen parista.
VastaaPoistaTässä muutama lainaus kirjasta "Feministejä - aikamme ajattelijoita".
"De Laurentisin ymmärryksessä subjekti muotoutuu päättymättömässä semiosiksen prosessissa, jossa sosiaalisesta tulee subjektiivista, julkisesta henkilökohtaista ja yleisestä yksityistä, diskursista elettyä ja koettua. De Laurentis ehdottaa, että sukupuoli ja seksuaalisuus tulisi nähdä ”semioottisten prosessien tai päällekkäisten interpretanttiketjujen jatkuvan sarjan tuloksina”: erilaiset merkit synnyttävät erilaisissa ruumiillisissa subjekteissa erilaisia efektejä ja niitä tulkitaan erilaisten kokemusten pohjalta eri tavoin.
Grosz toteaa, että halun ontologia on aina Platonista Hegeliin ja psykoanalyyttiseen teoriaan asti nähty puutteena. Se on poissaoloa, reikä ja tyhjyys, näkemys, joka seksualisoi halun ja tekee siitä luonteeltaan miehisen, implisiittisesti ”hommoseksuaalisen”. Grosz haluaakin ajatella halun käsitettä uudella tavalla – syvyyksien ja sisäisyyksien sijasta pintoina ja pintavaikutuksina, puutteen sijasta ilona ja energiana, passiivisuuden sijasta aktiivisuutena."
Huolimattomuus ja pikkutarkkuus ovat riemastuttava yhdistelmä yhdessä ihmisessä!
VastaaPoistaMonimutkaisen esittäminen yksinkertaisesti kertoo asian sisäistämisestä. Kumarran!
Mahdollisimman monen sivistyssanakirjasta poimitun sanan ymppääminen yhteen kertonee epävarmuudesta tai siitä, että ei ymmärrä mistä puhuu. Tai halusta tehdä vaikutus - vaikutuksenhan se tekeekin; saa kuulijan nauramaan partaansa.
Toiseus on ihqu sana kuvaamaan omaa (luuloteltua) ainutlaatuisuutta! :)
Liisa ihmemaassa -leffassa oli hienoja sanoja! Ja huikeaa visuaalisuutta. Nuoreen minuun se olisi saattanut tehdä valtavan vaikutuksen.
Huomaan, että kirjoittamiseni syitä pohtiessani sanon sekä sen, etten alun alkaen(kaan) ajatellut bloggaamaan ruvetessani saavani PALJON lukijoita ja sitten kuitenkin, että jotain harhaa omasta tärkeydestään täällä kai yrittää ylläpitää...
VastaaPoistaEli tavallaan sitä haluaa olla vaatimaton, mutta toisaalta kuitenkin, että minua(kin) luettaisiin. (Vaatimattomuus kaunistaa, mutta kohdallani se(kin) on jo myöhäistä.)
Se(kin) on otettava huomioon, ettei halua lukijoittensa odotuksia korkealla pitää, sillä tämä(kin) vapaaehtoinen kirjoitustyön puurtaminen ottaa välillä kovasti voimille kaiken sen muun touhun lisäksi, mitä elämääni kuuluu.
Ja sitä paitsi olen toisinaan niin allapäin(kin) etten yksinkertaisesti kykene turhuuden tunteiden vuoksi tekstiä tuottamaan.
Kävijälaskurin mukaan olen silti arvioinut, että ehkä n. 100 lukijaa per postaus minulla on ja ehkä siihen on syytä olla tyytyväinen. Sitemeteriä en ole osannut asentaa, mutta eiköstä tuo "kotisivujen" laskurikin riittäne mokomallekin eläjälle.
Luin tänään (HS) kirjoituksen ruotsalaisesta Ann Heberleinista, jonka ammatillinen ja koulutuksellinen meriittilista on hyvin häikäisevä, mutta se, että suurimmat saavutuksensa hän(kin) on elämässään tavoittanut kirjoittamalla omasta, kaksisuuntaisen mielialahäiriön (ent. maanisdebressiivisyys) aiheuttamista ongelmista osoittaa yhtenä esimerkkinä sen, että emme me omaa päätämme kauemmaksi tarvitse matkustaa ajatuksiamme ilmaistessamme, ettemmekö aina tavoittaisi samoja asioita kokeneita maailmalta, kunhan vain saamme äänemme kuuluville jossakin.
Tämä olkoon yksi pointti myös tähän, miksi kirjoittaa blogia.
Minulle on ollut aikanaan tärkeää pitää päiväkirjaa silloin, kun oli tosi vaikeaa ja läheinen ihminen sairasti mieltään. Silloin(kin) huomasin usein, että halusin antaa jonkun lukea niitä kirjoituksiani joissa purin omaa ahdistustani vaikean asian edessä. Ja ne olivat naisia jotka päiväkirjoihini saivat perehtyä. Kenellekään miehelle en ikänään ole niitä näyttänyt. Mitä se sitten merkinneekään, tai merkinneekö yhtään mitään. Olisiko niin, ettei miesten nähden sovi edes kirjoituksissaan kyynelehtiä? Paitsi joku "oikea kirjailija".
Omasta mielestäni tästä tuli sellainen kommentti, että kielipoliisilla olisi risusta kintuille-annon paikka.
Kommentin laatimiseen meni aikaa melkein tunti ja jos olisi vaimo kotona, niin saisin kuulla kunniani, kun tässä, keskellä huushollin hyrskynmyrskyä naputtelen vain, saatana! (Hän on ollut reissussa neljä päivää)
Voitelin tässä välillä kuiten(kin) pienimälle näkkäriä nälkään vaikka oli hän pari tuntia sitten aaamupuuron syönyt, ja ulkoilupukua(kin) katselin valmiiksi sillä seuraavaksi lähdetään rantteelle. Kaunista päivää.
Henry,
VastaaPoistaKielipoliisi kiittää lämpimästi. Kirjallisuudessa on esimerkkejä pilvin pimein, samoin lehdistössä. Oikeastaan sain noista kylläkseni jo opiskeluaikana, ja sitten työssäni, kun mainittuja materiaaleja analysoitiin. Katkelmasi näyttävät sitä paitsi olevan hyvinkin tyypillistä eriytyneen tieteen kieltä, joka ei ole edes tarkoitettu suurelle yleisölle, vaan todennäköisesti lähinnä vihkiytyneille.
Se, mikä minua nyt innostaa, on tämä blogimaailma, koska tämä on kielen tutkimuksen osalta koskematonta aluetta ja iästään huolimatta uusi ja muuntuva media. On siis jännittävää tutkailla kielen vinkkelistä sitä kaikkea, mitä täältä löytyy. Blogi on vapaa ja rajaton, ja mielenkiintoinen alusta katsoa, mitä sille asettuu. Blogeissahan on kuitenkin avainasemassa asiakas ja hänen huomioonottamisensa, kun taas tieteessä ei ole asiakasta ollenkaan, mikä sallii ilmaisun etääntyä sfääreihin tasolle, jolla operoidaan abstraktioilla, kuten esimerkeistäsi hyvin näkyy.
On kuitenkin harhaluulo mielestäni se, että abstrahointi olisi osoitus korkeammasta ajattelusta. Se voi olla osoitus myös sen vajavuudesta. Se miten ihminen käyttää kieltä ja ottaa lukijat huomioon, osoittaa hänen korkean ajattelunsa ja sivistyksensä tason. (En puhu siis eriytyneen tieteen enkä kaunokirjallisuuden kielestä.)
Monimutkaisen esittäminen yksinkertaisesti kertoo asian sisäistämisestä. Kumarran!
VastaaPoistaTässä se ydin tuli, Kuiskeelta. Yksinkertainen ilmaisu nimenomaan kertoo korkeasta ajattelusta asioiden sisäistämisen kautta.
Uudissanat ovat kivoja, Kuiske, minustakin, ja niitä passaa itsekin keksiä.
Valto, ihanaa, kun kerrot olevasi välillä allapäin(kin) - ei se ole ihanaa vaan sen kertominen.
VastaaPoistaJotkut miehet eivät koskaan suuressa maskuliinisuudessaan kirjoittaisi apeudesta. Sen kun painaisivat menemään ja vetäisivät nupin täyteen.
Kaunista päivää sinulle(kin)! :)
Valto,
VastaaPoistaminäkään en ole alun alkaenkaan lähtenyt kirjoittamaan saadakseni paljon lukijoita tai käydäkseni edes vilkkaita keskusteluja. Muistan miten pelästyin, kun ensimmäinen kommentoija ilmaantui blogiini. Hän oli nimimerkiltään Kuuluttaja. En tainnut edes uskaltaa vastata hänelle.
Valto, tiedätkö muuten, missä on aukko blogimaailmassa? - Miehen kirjoittamassa tuskapäiväkirjassa.
Kielipoliisi ei nyt anna risuja sinulle, koska sinä et kielellä keikaile, koskaan, että älä yritä yhtään. Tällä kertaa risua kintuille tulee siis vain ylenpalttisesta abstrahoinnista. Muutenkaan Kielipoliisi ei ole järin innostunut pilkkuvirheistä tms. ortografisesta hässäkästä.
Jos haluaa "kielipolisoida", niin kehoitan tutustumaan naistutkimuksen ja feministien kielelliseen tuotantoon. Se on kukkea esimerkki siitä, kuinka "mitään" tietämättömyys ja osaamattomuus verhotaan peräkkäin laitettujen, koreilta ja tieteelliseltä kuullostavien sanahirviöiden alle. Kutsun tuota sanamagiaksi. Tuotettu teksti on käsittämtöntä ja luettavuus on onnetonta, kun sitä pitää lukea nykysuomena sanakirjan kanssa lähes joka sana tarkistaen. Kukaan naistutkimuksen tai feminsitien piirissä ei uskalla kritosida ko. tektiä, koska pelkää paljastavansa "tyhmyytensä". Ko. tekstiä kritisoimalla mielestäni kuitenkin paljastaisi viisautensa.
VastaaPoistaItse perusinsinöörinä suosin rouheaa kansankieltä ja värikästä ja kokeilevaa ilmaisua, jota ei kuitenkaan tarvitse sanakirjan kanssa lukea. Tärkeintä ei ole korea kieli vaan sanoma ja sisältö.
Jos haluaa "kielipolisoida", niin kehoitan tutustumaan naistutkimuksen ja feministien kielelliseen tuotantoon. Se on kukkea esimerkki siitä, kuinka "mitään" tietämättömyys ja osaamattomuus verhotaan peräkkäin laitettujen, koreilta ja tieteelliseltä kuullostavien sanahirviöiden alle. Kutsun tuota sanamagiaksi. Tuotettu teksti on käsittämtöntä ja luettavuus on onnetonta, kun sitä pitää lukea nykysuomena sanakirjan kanssa lähes joka sana tarkistaen. Kukaan naistutkimuksen tai feminsitien piirissä ei uskalla kritosida ko. tektiä, koska pelkää paljastavansa "tyhmyytensä". Ko. tekstiä kritisoimalla mielestäni kuitenkin paljastaisi viisautensa.
VastaaPoistaItse suosin rouheaa kansankieltä ja värikästä ja kokeilevaa ilmaisua, jota ei kuitenkaan tarvitse sanakirjan kanssa lukea. Tärkeintä ei ole korea kieli vaan sanoma ja sisältö.
Anonyymi,
VastaaPoistapuhut samaa asiaa kuin Henry Laasanen hieman ylempänä. Uskotaan - tieteen ja tutkimuksen kieli on yläkäsitteillä operoivaa.
Entäpäs sitten feministiblogien kieli, kun nyt sinne niin kovasti tahdotte viitata? Eikös niistä löytyisi esimerkkiä? Puhutaan siis vain blogien kielestä!
Ajattelen joskus, että outoja termejä tai sivistyssanoja vilisevän tekstin kirjoittaja tai puhuja haluaa ikäänkuin keikailla "fisuudellaan". Toisaalta voihan kyseinen henkilö joutua esim. leipätyössään käyttämään paljon arkikielestä poikkeavia sanoja, jolloin tapa jää ikään kuin päälle. Tai fiksuilija vain säästelee sanoja. Yhdellä sivistyssanalla kun voi korvata monta tavallista sanaa.Kuulemma.
VastaaPoistaUusiosanoista vähiten riemastuin ilmaisusta kokoustaminen.Se särähtää korvaan ikävästi.Turhalta on tuntunut myös sanan sairasloma muuttaminen sairauslomaksi.
Kenties uusien sanojen keksiminen on peräti jonkun leipätyö. Pitää olla jotain tekevinään, vaikka tekemistä ei niin olisikaan.
Iines,
VastaaPoistakukahan tässä taas 'vapaamielisyydessään' vetelee rajoja hyvälle bloggaamiselle?
Kuvauksesi ns. profiilikirjoittajasta on yksipuolinen ja epämiellyttävä.
Taidat rakentaa ja yrittää hallita siinä omaa uhkakuvaasi: Iines kirjoittamassa blogia, jota kukaan ei lue eikä kommentoi. Sitähän sinä pelkäät kuin ruttoa. - Tosin aivan ymmärrettävistä syistä.
Pahoittelen, viestini tuli kahteen kertaan, kun tämä blogger jumitti. Ajattelin myös, että päällä oli kenties pahojen avainsanojen, kuten 'insinööri' suodatus...
VastaaPoistaNaistutkimuksen kieli on ihan omanlaistaan, ei tieteellisyydeltään, vaan tekotieteelliseltä jargoniltaan. Siellä ei ole tosiasiallista tutkimusta taustalla, joka nauttisi muun tiedeyhteisön hyväksyntää.
Voin illemmalla laittaa esimerkkiä feministiblogien kielestä ja ilmaisusta. Ne on vain hankalia sikäli, että niissä ei pääse dialogiin ollenkaan, kun ne on ennakkosensuroituja, yhden "totuuden" hiekkalaatikoita.
Delilah, itseäni kiusaavat lähinnä vain vierassanat, jotka ovat ilmeisen turhia ja jotka erottavat sanojan muusta porukasta. Dilemma on yksi tällainen, samaten jargon, koska molempiin on olemassa luontevampia tuttuja sanoja. Tätä nykyä samaan sarjaan on mielestäni laskeutunut diskurssi. Ei ole yhtään hienompaa käyttää noita sanoja kuin kaikille tuttuja vastineita, mutta valinta on tietenkin vapaa.
VastaaPoistaTieteen kieli on siis erikseen, jo yksin siitäkin syystä, että tiede on kansainvälistä. Sanasto on sen mukaista, millä alalla aiheesta on paljon tutkimuksia ja kirjallisuutta.
Insinööri, pysyhän asiassa. (Eikös se ole insinöörille luonteenomaistakin, että ei pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan?)
VastaaPoistaPuheena oli feministiblogien kieli. Kielestä kertoo bloggaajan kielenkäyttö, ei kommentoijien.
Sekaan kommentoimaan saattaa eksyä jopa joku kansanmies, jonka kieli ei ole tekotieteellistä vaan hyvinkin selkeää.
Ymmärrän sen, että osa kommenteista jätetään julkaisematta, jos ne ovat tyyliä "vittuun kaikki femakot". Sellaista kielenkäyttöä näkyy Laaasasen blogissa, ei fiksun bloggaajan vaan vähemmän fiksujen kommentoijien kynästä.
Niiden miesten, joita Laasanen osuvasti luonnehtii kuvauksellaan miesasiamiehistä Uuden Suomen blogikirjoituksessaan.
Rauno,
VastaaPoistaymmärrän hyvin älähdyksesi, sinä yksinäinen susi ja suuri filosofi, joka kirjoittaa mammuttimaisia pohdiskeluja, joita tuskin kukaan ymmärtää alusta loppuun.
Minulle sinä olet parhaimmillasi, kun laskeudut hieman sfääreistäsi ja esität vinoja näkökulmiasi, jotka ovat ihan omasta päästäsi, eivät lainausta keltään viisaammalta. Kaikkein parhaimmillasi olit omakohtaisessa tarinassasi Villahousupoika.
Tiedän kyllä, mitä ajattelet minusta, mutta se ei estä minua sanomasta, mitä ajattelen ja olemasta mitä olen.
Kyllä minä aion vastakin analysoida blogikirjoittamista - muut tehkööt saman perässä, mutta omalla laillaan. Minusta bloggaamisen ydintä ei nyt vaan millään lihaksella ole kaikenkattavan päreen vääntö räjäyttämällä muiden tajunta, vaan edelleen se dialogi. Itselleni blogikirjoitus on vain lyhyt alustus, josta toivon muiden jatkavan niin, että kaikki ajatukset tulisivat esiin. Jos tulee vain hyminää, olen pettynyt, tai jos tulee vain haukkuja, samaten. Molempi parempi.
Ja Rauno - kai tuo blogi ilman kommenttia on jokaisen bloggaajan painajainen, ei yksin minun? Tottakai olemme tääällä toisiamme varten!
Ulkosuomalaiselle on vaikeaa pysyà totaalisen (sic!) suomenkielisenà. mutta itse otan sen haasteena kirjoittaesssani. Lainasanat ja ns. sivistyssanat kun kuuluvat meikàlàisen jokapàivàiseen kieleen, vàkisin.
VastaaPoista(Englannin puhuminen ei todellakaan helpota suomenkielen taidon yllàpitàmistà)
Tulipa kielenkàytòstà mieleen eràs tapaus niiltà ajoilta kun olin aloitteleva ja yli-innokas openplanttu; pitkàn saarnani jàlkeen tukiopetus-oppilaani huikkasi myòhàssà paikalle tulleelle kaverilleen: "tulehan sinàkin kuuntelemaan kun ope lausuu runoja!" :)
Kieli kuulijan mukaan.
Tokihan nykyihmisen puheeseen väkisinkin livahtaa sivistyssanoja, koska ne ovat jokapäiväisiä käyttösanoja.
VastaaPoistaPuhuessani vierasperäisillä sanoilla keikailusta tarkoitin nimenomaan niiden runsasta, suorastaan ylenpalttista käyttöä.
En halunnut osoittaa ketään kommentoijaa sormella.
Totta, Delilah,
VastaaPoistavierassanoja tarvitaan, ja osa niistä muuntuu aikojen kuluessa kieleen yleislainoiksi.
Esimerkiksi luumua ja neilikkaa tai kahvia tuskin kukaan pitää enää vierassanana eli sivistyssanana.
Sari,
VastaaPoistapyrkimyksesi on kunnioitettava ja ehkä ominainen muillekin ulkosuomalaisille. Vanha äidinkieli on edelleen tärkeä, ja se halutaan hallita.
Oma saksalainen sisareni kysyy aina suomalaista sanaa milloin millekin uudelle asialle, erikoisesti tekniikan alalta. Esimerkiksi "kannettavaa" hän ei tuntenut ollenkaan, eikä "läppäriä", vaan puhui laptopistaan pari vuotta sitten.
Viime kesänä tuotti vaikeuksia television "tuumakoon" selvittäminen, Saksassa kun esimerkiksi 32 tuumaa näyttöruudun kokona ei kerro mitään, koko katsotaan siskon mukaan sentteinä ja senttien määrä lasketaan ruudun vasemmasta alanurkasta oikeaan ylänurkkaan, tai päinvastoin.
Blogeissa en ole vielä huomannut arabiankielisiä [...] lainasanoja.
VastaaPoistaAlkoholi? Banaani? Kahvi? Makasiini? Sokeri? (Nyt ei vissiin sovi mainita arabialaisia numeroita, algebraa tahi algoritmiä :)
Kahvista muuten tietää Wikipedia kertoa, että "Kahvin juonti liittyi arabeilla seremoniaan, jolla osoitettiin arvostusta vierasta kohtaan. Vielä nykyäänkin arabit tarjoavat sitä osoittaakseen vieraanvaraisuuttaan."
Jaa juu, olet oikeassa.
VastaaPoistaMietin mielessäni uudempia lainoja, sellaisia hauskoja kuin tuo wallah. Minusta kaikin puolin leppoisa olisi myös insallah.
Minä kun täräytän varpaani huonekalunjalkaan, niin totean mielessäni hiljaa tai jos täräytinkin lujempaa, niin ihan ääneen, että "Kiitos Jeesus!"
VastaaPoistaPS. Taitaa piparkakkukin olla arabiantuliainen. Pikkupoikana ostin siirtomaatavarakaupasta kuivattuja taateleita ja halvaa.
Täällä kun aiemmin haikailtiin kirjallisuusblogien perään, niin suosittelisin Päivi Kanniston Suolatut säkeet, joka puhuu Suomen ja suomalaisten diskursiivisesta muotoutumisesta 1600-luvulta Topeliukseen. Aika temaattista tähänkin blogiin.
VastaaPoistaKiitos Jeesus, pieleen nuo linkitykset menivät. Laitan ne tähän sitten uudestaan:
VastaaPoistaKirjatohtori
http://kirjatohtori.blogspot.com/
Suolatut säkeet
http://aromipesa.xetnet.com/free%20library%20books%20vapaa%20kirjasto%20kirjat%20p%e4ivi%20santeri/Suolatut%20s%E4keet%20(Vitriolic%20Verses),%20P%E4ivi%20Kanniston%20v%E4it%F6skirja.pdf
Nyt en malta olla poimimatta tähän tuon Suolattujen säkeiden sisällysluetteloa. Olkaat hyvät, toivottavasti rivit eivät heitä:
VastaaPoistaSisällys
1. Johdanto 5
1.1 Säkeet 6
1.2 Suomalaisuuden arkeologia 11
2. Messenius: totta vai tarua 22
2.1 Mahtavan menneisyyden diskurssi 25
2.2 Aution maan diskurssi 33
2.3 Mahtava + autio 40
2.4 Ajan tieto 50
2.5 Kurjuusdiskurssi 58
3. Juslenius: Sulosanoma 65
3.1 Paremmuus ja huonommuusdiskurssi 66
3.2 Diskursiiviset käytännöt 76
3.3 Vastadiskurssit ja -käytännöt 85
4. Porthan: takatalvi 95
4.1 Skeptinen diskurssi 97
4.2 Skeptisyyden sinivalkoiset värit 104
4.3 Parannusdiskurssi 114
5. Arwidsson: pitsinnypläystä 125
5.1 Kotiliesidiskurssi 127
5.2 Korvapuustidiskurssi 136
5.3 Virallinen diskurssi 146
6. Runeberg & Snellman: suurten suunvuoro 154
6.1 Runebergin autio maa 156
6.2 Egotrippidiskurssi 165
6.3 Kaunokirjallisuuden kansa 174
6.4 Snellmanin skeptinen 181
6.5 Karjadiskurssi 191
7. Topelius: paradoksi 200
7.1 Patrioottinen aution maan diskurssi 201
7.2 Topeliaaninen karja 211
8. Lopuksi 219
Kirjallisuus 224
Summary 246"
Mitä Kirjatohtoriin tulee, osoite on kyllä tuttu, mutta ilmeisesti nuo diskursiivit ovat minua vähän säikäyttäneet, ja ehkä tuo hivenen sillisalaatimainen aikakauslehtityyppinen syöttö, jolla sanaa ihmiselle annostellaan. Tykkään, ettei minua syötetä paloissa. Tahdon koko kakun, heti.
No, lue sitten Suolatut säkeet!
VastaaPoistaIlman muuta tutustun, jahka käsiini saan. Pitäähän nuo diskurssit selättää, että käy ihmisestä.
VastaaPoistaLukaisin äsken tiivistelmän ja vähän muutakin, ja sen perusteella väitöskirjan aineisto on tuttua materiaalia, tuttuja tekstejä jo opiskeluajoilta. Luulen, että tuo "uudenlainen" kuvakin on juuri se, jonka kyllä kirjallisuudenopiskelija on aistinut itsekin tekstejä lukiessaan: kaikkea muuta kuin sini-valkoinen Suomi-kuva.
Blogissa vain on aikauslehtimäistä lyhytjänteisyyttä, joka hämää minua ja saa aikaan lievää levottomuutta, mutta tutkimus on varmaan hyvä.
Ellen ole ihan väärässä, niin väitöksen otsikko viittaa Salman Rushdien teokseen.
VastaaPoistaMinä puolestani päästelen tuolinjalalle sen perinteisen voi v, pitääkin opetella tuo Kiitos Jeesus!
VastaaPoistaPääsisi naurukin samalla ja kipu häipyisi pikaisesti taivaan tuuliin.
Kiitos hyvästä vinkistä! :)
No ilmankos!
VastaaPoistaSalman Rushdieta olisi saanut tänään kirjastosta, uutta, viikon vip-lainaksi.
Vaan en ottanut, kun entisetkin ovat jääneet lukematta.
Kyllä minä muuten huudan perkelettä, jos varpaani lyön tai pyllähdän nurin. Sana tulee ennen kuin huomaankaan.
VastaaPoistaSuolatut säkeet on varmaan Rushdielta, koska Suomi-kuva on Kannistolla ilmeisen saatanallinenkin, happamuuden tai siis suolaisuuden lisäksi.
Koetin muuten äsken lukea enemmänkin tätä Kirjatohtorin blogia. Se on oikein oikea blogi. kovasti linkkejä ja vinkkejä. Ja tuon Suolatut säkeet voisi sieltä ladata suoraankin, sillä se on pdf-muodossa siellä linkissä. Mitenkähän se kävisi, ja maksaiskohan se jotain, vaatisiko sen uuden lukulaitteen?
Avasin suolaiset pdf-muodossa. Mahottoman hyvä! Luin muutaman lauseen, joista sain erilaisia tunnetiloja enemmän, kuin monesti kokonaisesta kirjasta.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että nimimerkki Kuunkuiske on hieman sekaisin tai jotenkin angstinen. Pyrkii rakentamaan vastakkainasettelua, mutta ei välitetä hänestä. Ehkä ulkopuolisen näkijän suorittama feminismin älyttömyyksien kritisointi liippaa liian läheltä sitä ominta itseään?
VastaaPoistaFeministisestä puheesta kun oli puhetta, niin sitä liippaa hyvin lähetä uusi "tieteenala" perhetiede. Kyse lienee hätääntyneiden feministien yrityksestä soluttautua turvaan uuden nimikkeen ale, kun naistutkimus ja itse feminismi on hapantunut kököksi kokkeliksi maitolasiin.
Seuraavassa näyte tästä feministisen perhetieteen teksteistä: "Nykyiset perhetieteen diskurssin objektivointikäytännöt, jotka pohjautuvat objektivistiseen epistemiologiseen viitekehykseen, usein deauktorisoivat tieteellistä tekstiä eivätkä onnistu formuloimaan eksplisiittisen argumentatiivisen ja teoreetisen kontekstin käsitteitä."
On kuulkaa raskasta tekstiä. Piti tämän tekstin käsin kopioidessa oikein keskittyä kieli keskellä suuta, kun on niin kamalaa kieltä että. Tuli oikein voipunut olokin...
Ai niin, pdäffät voi lukea ja tallettaakin adobe readerilla, jonka lataaminen on ilmaista, jos sitä ei jostain syystä ole.
VastaaPoistaKysyit maksaako: ei maksa vaivaa.
"Tottakai olemme tääällä toisiamme varten!"
VastaaPoistaMiten tämä näkyy käytännössä?
Mokkulayhteydellä en viitsinyt avata tuota pdf-linkkiä, vaikka kyllä se tälläkin kävisi, Adobe reader on päivitettynä. Lataan koko kirjan huomenna pöytäkoneella!
VastaaPoistaTuntuu oudolta, että kokonaisen väitöskirjan voi ladata ilmaiseksi koneelleen netistä. Nyt pitää sanoa, että tämä on ihanaa. Vaikka minä tässä diskursseista paasaan, toki luen niistä oikeassa ympäristössään, väikkärissä, ihan mieluusti, vaikka tuo sisällysluettelo vähän hymyilyttääkin.
Rakas Anonyymi,
VastaaPoistano se näkyy niin, että täällähän minä olen hyvin usein paikalla livenä, ihan teitä kaikkia varten. Minulle saa kiukutella tai minua saa nauraa tai minua saa opettaa, ihan miten vain, kunhan ei ole ilkeä ja kalva jatkuvasti. Kaikki muu käy.
Muuten, tuo poimimasi teksti oli hirveää, jopa tieteen kieleksi. Mutta koitetaan pysyä, jos mahdollista, nyt blogimaailman kielessä, ja vain siinä, sillä kontekstihan kielen tyylin ja käsitetason ratkaisee vierassanojen ja lauserakenteiden osalta.
Ainakin siinä mielestäni helppotajuisesti kerrotaan miten diskurssi asettuu kielijärjestelmän (langue) ja puhunnan (parole) väliin.
VastaaPoistaJa luo merkitykset Suomelle ja suomalaisuudelle vaikka.
VastaaPoistaVäitöskirjoja kokoteksteinä (pdf) riittää.
VastaaPoistaEsim.
Helsingin yliopisto
http://ethesis.helsinki.fi/
Tampereen yliopisto (joka vuosi n. 90 julkaistua kokotekstiä)
http://acta.uta.fi/kokoteksti.php
(ei kannata hämääntyä, ilmainen pdf on ladattavissa, vaikka maininta ostettavuudesta Granumista)
Minua jää vain ihmetyttämään, että väitöskirja on vain parisataasivuinen. Tuohan on lyhyempi kuin minun kirjallisuuden graduni.
VastaaPoistaSanotaan, että väitöskirjojen taso on laskenut huimasti. Ollaankohan jo niin pitkällä, että ne vastaavat parinkymmenen vuoden takaisia graduja? Kysyn tätä vilpittömästi huolestuneena ja uteliaana ollenkaan kyseenalaistamatta tätä Kirjatohtorin tutkimusta.
Mielestäni nimimerkki Kuunkuiske ei käsitellyt feministisiä blogitekstejä ollenkaan, vaan hän keskittyi ohjeistukseen (ei noudata edes omia ohjeitaan) ja toisen henkilön arvosteluun.
VastaaPoistaMaltan tuskin odottaa, että ehdin tutustua noihin Kanniston lataamiin Suomen ja suomalaisuuden merkityksiin. Voisin tehdä sen heti huomisaamuna, ellei minun pitäisi lähteä kuvaamaan sammakkoja lammelle.
VastaaPoistaLöysin nimittäin kuhisevan kutupaikan, ja nyt on pakko päästä heti aamulla lammelle ottamaan lisää kuvia noista suloisista mulkoilijoista.(Muutama on kuvablogissa näytillä.) Kannisto saa siis odottaa muutaman tunnin, kun taide kutsuu.
"Viime kesänä tuotti vaikeuksia television "tuumakoon" selvittäminen, Saksassa kun esimerkiksi 32 tuumaa näyttöruudun kokona ei kerro mitään, koko katsotaan siskon mukaan sentteinä ja senttien määrä lasketaan ruudun vasemmasta alanurkasta oikeaan ylänurkkaan, tai päinvastoin."
VastaaPoistaKuule, vaikka Saksa ja Suomi on senttimaita (myös pituusmitoissa), niin ihan yleismaailmallisen pätevästi televisioiden (ja tietokonemonitorien) ruutukoon määrittelyssä käytetään tuumia (tuumamittoja) ja se mitta on ruudun lävistäjämitta eikä kanttikertaakantti mitta. Voi sen silleenkin mitata, mutta pitää sopivasti korottaa toiseen ja ottaa neliöjuurta vielä. Kansanmies muuttaa sentit tuumiksi jakamalla senttimitan 2,54:llä. Toimii myös naisilla.
Jos väitös sisältää uutta tieteellistä tietoa ja osoittaa väittelijän kyvyn itsenäiseen tieteelliseen tutkimukseen, niin sivuja ei tarvita kahtatoista enempää (monogarafia).
VastaaPoista"no se näkyy niin, että täällähän minä olen hyvin usein paikalla livenä, ihan teitä kaikkia varten."
VastaaPoistaKävin katsomassa Rauno Räsäsen blogia, ja totesin, että et ole ollut täällä häntä varten. Et ollut esim. kommentoinut hänen uusinta pärettään mitenkään (etkä edellisiäkään). Kuinka sinä sanoitkaan osuvasti: "Ja Rauno - kai tuo blogi ilman kommenttia on jokaisen bloggaajan painajainen, ei yksin minun? "
Anonyymi,
VastaaPoistatarkoitin, että kun Suomessa myydään ja mainostetaan televisioita tuumakoon mukaan, niin näin ei tehdä siskoni mukaan Saksassa. Siellä televisioita mitataan ja mainostetaan ilmoittamalla ruudun halkaisijan pituus vinosti nurkasta nurkkaan.
Monografia on tutkimus, mutta mielestäni väitöskirja sisältää aina tutkimuksen.
VastaaPoistaVoihan sitä ehkä väitellä vaikka numeroja sisältävästä nipusta, jossa on tutkimus lukuina ja tiiviinä yhteenvetona tutkitusta.
Hm.
Tämä Kanniston on kuitenkin kirjallisuuden alan tutkimus, ja siksi vertasin sitä omaan graduuni, joka oli noin 250 sivua kohtalaisen tiukkaa tekstiä. Toki tutkimusmetodit ovat muuttuneet ja jopa helpottavat työtä, ja johtavat juuri tämäntyyppiseen kaventumiseen, ilmeisesti. Määrä ei toki ratkaise, mutta jostakin se kertoo.
Opinnäytetöissä on kyllä sama trendi. Päättötyö voi nykyään olla vaikka valmistettu video tai järjestetty juhla. Sanallinen osuus supistuu.
Anonyymille vielä sen verran, että kyllä minä Räsäsellä käyn, joskaan en nykyisin kommentoi paristakin syystä. En ymmärrä läheskään kaikkea ja toiseksi, HG riemastui liikaa, jos kävin moikkaamassa hänen suurta rakkauttaan, ja minähän olen rauhan ihminen.
VastaaPoistaKatselkaahan muuten aamun avajaisiksi tätä non-verbaalia viestintää, jonka löysin Eufemian blogista. Tuskin maltan kääntää katsettani pois tuosta näkymästä. Minä lähden nyt tutkimaan sammakkoyhdyskunnan kieltä lammelle, metsän siimekseen, kameran kanssa.
Täällä kaivattiin miehen kirjoittamaa tuskapäiväkirjaa.
VastaaPoistaTässä olisi yksi blogi, josta julkaistiin kirja http://www.levykauppax.fi/book/vuorinen_juha/juoppohullun_paivakirja/
"Siellä televisioita mitataan ja mainostetaan ilmoittamalla ruudun halkaisijan pituus vinosti nurkasta nurkkaan."
VastaaPoistaNiin tehdään meilläkin, Iinukainen.
Meillä se pituus ilmoitetaan tuumissa, siellä senteissä.
"Yksinkertainen ilmaisu nimenomaan kertoo korkeasta ajattelusta asioiden sisäistämisen kautta."
Tässäkin asiassa on myös toinen puoli. Asioiden yksinkertaistaminen ja mutkien suoraksi vetäminen on parasta populismia.
Minähän sen tiedän.
Mies kirjoittaa,
VastaaPoistatiedän vain nimeltä mainitsemasi kirjan, tai blogin, joka oli huulilla silloin, kun aloin kirjoittaa omaa blogia. Lukaisin esittelyn linkistäsi, ja sen perusteella päiväkirja ei olisi ihan pelkkää tuskaa, vaan myös... siis rillumareitä.
Vaan tuollaista suomalaisen miehen tuska on - se hukutetaan viinaan, mutta näinhän sitä ei saada hengiltä.
Tuskapäiväkirja olisi kai sellainen päiväkirja, jossa mies puhuisi vailla uhoa ja vailla kontrollia, avoimesti tunteistaan. Ehkä se uusi kotimainen elokuva miehistä saunan lauteilla on vähän se, mitä tässä nyt tahtoisin blogina lukea.
Niin, Tapani,
VastaaPoistasiis mielestäni sanoin parissakin kommentissa, että meillä telkkuja mainostetaan ja myydään "tuumissa", ja Saksasssa taas "senteissä". Onko tässä jokin ero sinun korjaamaasi? - Voi olla, ja olen ennenkin mainostanut olematonta matematiikkapäätäni.
Tapani, mielestäni ilmaisun yksinkertaisuus ei ole samaa kuin oikaisu tai populistinen tyyli.
Oikaisu jättää jotakin tärkeää sanomatta ja jopa muuntaa sanotun, ja populistinen tyyli taas kosiskelee.
Kielen selkeydellä ei ole oikaisun ja populismin kanssa suoraa yhteyttä. Yhtä hyvin ylenpalttisen abstraktinen kieli voi olla populistista - minusta dilemmat, jargonit ja diskurssit nimenomaan ovat tämän päivän populismia.
"Anonyymille vielä sen verran, että kyllä minä Räsäsellä käyn, joskaan en nykyisin kommentoi"
VastaaPoistaEli vierailustasi ei ole mitään todistetta, muuta kuin täällä esittämäsi väite? Etkö arvosta kanssabloggaajia? Miten kommentoimattomuutesi palvelee sitä bloggaajaa, jonka blogia väitetysti luet? Miten kommentoimattomuudella edistetään dialogia?
Edelleen kovin osuva on tämä lauseest: "Ja Rauno - kai tuo blogi ilman kommenttia on jokaisen bloggaajan painajainen, ei yksin minun?"
Et ole poistamassa painajaista, vaan ylläpidät sitä.
Juha Vuorisen Juoppuhullun päiväkirja (neljä osaa ilmestynyt tähän mennessä, viides tulossa) on aivan loistavaa kerrontaa. Letkeää huumorikerrontaa miehen elämästä ja elämisen vaikeudesta.
VastaaPoistaKuvaavaa suomen kermaperseiselle "kultturiväelle" ja nimenomaan Suomen Kirjailijaliitolle, että ko liitto ei hyväksy Vuorista jäsenekseen, sillä tältä puuttuu ns. "kirjallinen näyttö". Jumaleisson, Vuorisen Juoppuhullun päväkirjaa pelkästään on myyty 100.000+ kpl, mutta ei ole "kirjallista näyttöä"? Siellä on kuitenkin jäsenenä 500 kpl:n painoksiin yltävä, kulttuririennoissa pikkurilli pystyssä kahvia ryystävä "taiteilija", runoilija, joka mankuu apurahaa "luovan työnsä" rahoittamiseksi. Siis sen, joka ei kiinnosta ketään.
Rauha, Anonyymi,,
VastaaPoistakun sanon, että "täällähän minä olen hyvin usein paikalla livenä, ihan teitä kaikkia varten", niin tuo "täällä" tarkoittaa tietysti omaa blogia.
Kukaan ei voi luvata olevansa alati livenä muissa blogeissa, joita yksin listalla on yli 14 000, ulkopuolella listan varmaan myös tuhansia. Muita blogeja luen kuitenkin paljon, ja seuraan myös uutuuksia. Kaikkia ihanuuksia en pysty edes sivupalkkiin poimimaan.
Tapanille tahtoisin vielä sanoa, että ilmaisun yksinkertaisuus ei ole mielen yksinkertaisuutta eikä selkokieltä vähämieliselle. Abstraktiotikkaiden alatasojen käyttäminen vaatii usein enemmän kuin ylätasoilla operointi.
Anonyymi, alin,
VastaaPoistajos Juoppohullun päiväkirjaa on myyty yli 100 000 kappaletta, niin onhan sinä näyttöä, hyvänen aika.
Mikä on Kirjailijaliiton peruste Vuorisen jäsenyyden epäämiselle? Kas, tässäpä tuli uusi mielenkiintoinen dilemma! Mitkä ovat kriteerit Kirjailijaliiton jäseneksi pääsylle? Onko valinta "tapauskohtaista" ja ken päättää? Vaikuttaako omakustanteisuus kenties tuohon?
Eikö se juoppohullun päiväkirja ollut se erään suomalaisen teollisuusjohtajan elämäkerta?
VastaaPoistaTarkistin, ne ovatkin kaksi eri kirjaa. Kuinka saatoin näin erehtyä! Anteeksi.
VastaaPoista"Kukaan ei voi luvata olevansa alati livenä muissa blogeissa"
VastaaPoistaKukaa on puhunut alati livenä olemisesta ja kaikista mahdollisista maailman blogeista? Kyse oli suppeammasta joukosta, mm. Rauno Räsäsen blogista, jonka merkintöjä hiukan selaamalla voi todeta, että et ole ollut läsnä ollenkaan hyvään toviin.
Jos jättää kommentin, siis mielipiteen ilmauksen ko. bloggauksesta, ei se tarkoita vaatimusta live päivystyksestä, jotta dialogi syntyisi. Kommentti odottaa kyllä tovin vastaustaan ja sitten taas kommentin kommentti, kunhan ei odotella vuosia sentään...
Toki onhan se myöskin kannanototto (märkärätti), jos bloggaus ei kirvoita lukijaa minkäänlaiseen vasteeseen...
muuta kuin hiljaa oloon.
Vuoroin vieraissa. Yksipuolinen palvelu ja palvelusten odottaminen on tympeää.
Tps kirjoitti:
VastaaPoista'Niin tehdään meilläkin, Iinukainen.'
Huomatkaa kansalaiset, miten ovelasti lipevä herrasmies osaa kätkeä sovinisminsa alentuvaan eufemistiseen hellittelytermiin: 'Iinukainen' (yök mitä siirappia!).
Tällainen on ihmissuhde-colonialistista, siis rasistista kielenkäyttöä jos mkn.
Sinun pitäisi Iines nyt vastata Tps:lle: kyllä, jees darling, tee kärrinpyörä - ja vedä turpaan tuota ilkeää Rässiä!
Anonyymeli,
VastaaPoistamiksi sinä Raunoa nyt hoet? Rauno itse on pitänyt pitkän tauon ja ollut poissa ikkunani alta, unohtanut minun blogini kokonaan. Minun vaitioloni selittyy myös tältä pohjalta.
Raunosta tykkään silti kovasti, ja hänellä on parhaat psykologiset väläykset, mitä Blogistanissa on nähty. Hutejakin on, mutta kun osuu, niin muusia syntyy.
Sattuuhan noita erehdyksiä, Riku. Minäkin luulin sinun käyneen Loimaalla. Jaksaisikohan sitä Juoppohullun päiväkirjaa vilaista? Löytyisikö sieltä todellista ahistusta?
Rauno, sinä armoitettu ihmistuntija,
VastaaPoistajuuri kehuin psykologisia taitojasi yllä olevassa repliikissäni, ja siinä sinä jo olet, näyttämässä, mitä tarkoitin.
Minä myönnän, että ärsyynnyin tavattomasti Tapanin vähättelevästä Iinukan idiootiksi tekemisestä. Minähän olin sanonut niin, miten hän asian korjasi.
No ei sitten eufemismejä - mutta minun mielestäni sanoit täsmälleen näin:
VastaaPoista"tarkoitin, että kun Suomessa myydään ja mainostetaan televisioita tuumakoon mukaan, niin näin ei tehdä siskoni mukaan Saksassa. Siellä televisioita mitataan ja mainostetaan ilmoittamalla ruudun halkaisijan pituus vinosti nurkasta nurkkaan."
Voihan olla että tarkoitit samaa kuin minäkin, mutta tuosta se ei selviä. Päinvastoin, sanoisin.
Saksassa ei siis mitata tv-kokoja eri tavalla kuin Suomessa, vaan tasan samalla tavalla. Ainoastaan eri mittayksiköllä.
Tämän halusin oikaista kaikessa ystävyydessä, vähän pedantti kun olen minäkin.
Raunolan ruhtinashan repii punaiset villahousunsa! Eikä muista, että häneen itsensä - idoliini, itse asiassa - olen tuhlannut vuolaimmat eufenismini!
(En ole vielä ehtinyt lukea sitä burkhan puolustuspärettä, mutta luen kyllä - ja ajatuksella.)
Vuorisen Juoppohullun päiväkirja on todella hulvaton, mutta ehkä lievästi hieman miehinen kirja.
VastaaPoistaEi uskalla suositella naisille.
Tapani, et tainnut vain huomata, että tuota lainaamaasi katkelmaahan edelsi Italian Sarille pikkuista aiemmin kirjoitettu kommenttini:
VastaaPoistaViime kesänä tuotti vaikeuksia television "tuumakoon" selvittäminen, Saksassa kun esimerkiksi 32 tuumaa näyttöruudun kokona ei kerro mitään, koko katsotaan siskon mukaan sentteinä ja senttien määrä lasketaan ruudun vasemmasta alanurkasta oikeaan ylänurkkaan, tai päinvastoin.
26. huhtikuuta 2010 16.33
Tuo sinun siteeraamasi oli vain jatkoa tälle. Olisi ehkä ollut asiallista poimia tämäkin mukaan.
Lienee melko selvää, että tietty senttimäärä on tietty määrä tuumia, minunkin matematiikallani.
Sisälläni asuu pieni äijä, Riku. Ja olen aina tykännyt, että äijähuumori on parasta camp-huumoria ikinä. Siksihän minä Laasastakin luen.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että minun mielestäni nuo Juoppohullun päiväkirjat on ihan yliarvostettuja ja huonoimpia kirjoja mitä olen koskaan yrittänyt lukea.
VastaaPoistaMutta ehkä tämä on vain sukupuolien välinen kuilu enkä oikein tajua mitä hauskaa niissä on. Kaikki niitä kehuneet kaverini kuitenkin ovat miehiä.
Tiina,
VastaaPoistayllätin itseni naurahtelemasta Vuorisen blogimerkinnöille, jotka löysin täältä. Blogina voisin lukea siinä kuin Paskaäidin päiväkirjaakin, jota taitaa kirjoittaa ryhmä suomen kielen tai viestinnän opiskelijoita, niin hulvatonta kielen raiskaus siinä on.
Tiina, minuun eivät myöskään po. juopon hullun tekstit ole vedonneet. Ehkä ihan vähän matkaa, ja sitten alkoi itseänikin yrjöttää ja ajattelin, että liian suuri vessanseinä luettavaa....
VastaaPoistaTuo jonkun anonyymouksen arvostelu siitä, ettei blogiemäntä ole alvariinsa kommentoimassa muiden blogeissa vähän mietityttää. Eikö Iineksellä liene täysi työ omien lukijoidensakin kanssa olla vuorovaikutuksessa ja sitten käydä välillä vain tuulettamassa ajatuksiaan kun siltä tuntuu.
Kun lueksii semmoisiakin bloginpitäjiä, joilla on meriittinsä ja tunnettavuutensa puolesta lukijoita vaikka eivät aina päivittäisissä kirjoituksissaan kamalan erikoisia haastelekaan, niin he ovat usein niin itseriittoisia, etteivät suin surminkaan kajoa muiden blogitonteilla käytäviin keskusteluihin.
Vai oletteko nähneet Kemppistä täällä? Tai jossain muualla? Onko se edes viharakkausystävänsä Virolaisen pykäläpakkia käynyt hämmentämässä? Onko joku anonymous siitä Kemppistä käynyt huomauttamassa?
Tässäkin pätee sananvapauden periaatteet ottaa vastaan viestejä tai olla ottamatta, ilmaista itseään tai olla ilmaisematta.
Olen itse lukenut esimerkiksi "Munkkiklubi"-blogia, kukaan ei siellä kommentoi, en minäkään, mutta jotenkin tuntuu, että kirjoittajarouva vähät välittää sellaisesta. Ehkä hän tietää, että kyllä siellä kävijöitä on ja tykkää asian olevan juuri näin. Siellä on joskus ihan hyviä huomioita elämästä ja tuntuu, että omalla möläytyksellään rikkoisi jotakin, jota ei voi kuitenkaan toisin selittää...
Oikeassa olet, Valto, kyllä tämä vuorovaikutus nielee aikaa ja energiaa, mutta hauskaahan tämä on, suorastaan kivaa. Minulla on lisäksi kuvablogi, jota päivitän vilkkaasti.
VastaaPoistaVilkaisin Munkkiklubia. Kirjoittajalla on peräti viisi blogia! Kemppisen kommenttia kenekään muun kuin hänen itsensä blogissa en muista koskaan lukeneeni. Tämä on kieltämättä vähän erikoista, mutta kukin tekee mitä tahtoo. Ehkä hän ei välitä siitäkään, vaikkei kukaan kommentoisi häntä.
"... Täytyy sanoa, että minun mielestäni nuo Juoppohullun päiväkirjat on ihan yliarvostettuja ja huonoimpia kirjoja... "
VastaaPoistaMinun piti mennä katsomaan näytelmää jonka nimi oli "Puhuva vagina" (tai jotain sellaista...). Monet tyttöystäväni olivat sitä kehuneet.
En uskaltanut mennä.
Paskaäidin päiväkirja on ihan hauska, vaikka eivät jutut samalla tavalla naurata kuin ensimmäisiä kertoja lukiessa. Ainahan ne käsittelevät samoja aiheita - parodioivat idyllistä taloudenhoitajattaren elämää.
VastaaPoistaOnneksi et, mikis, mennyt! Se olisi saattanut imaista sinut sisuksiinsa!
Tuo Iineksen linkkaama kohta Vuorista oli kepeänterävää luettavaa - ehkä se juoppohulluörvellys herättää vastakaikua vain juopporentuissa?
VastaaPoistaTuo non-verbaali vuorovaikutus vie toisinaan voiton tästä tavanomaisesta. Toivottavasti tuo linkki on pitkään käytettävissä.
VastaaPoistaNonverbaalia viestintää on siis täälläkin.
VastaaPoistaMitä tulee Vaginamonologiin, niin minuakin pelotti, kun luin näytelmästä.
Vähän samaa kuin Mimosa Palen kävelevä jättihäpy, jossa voi syntyä uudelleen, kun antautuu aistit avoimina sen syövereihin. Joku professorinainen oli kai voimaantunut kovasti.
Okei, okei arvoisa blogiemäntä, antaudun ehdoitta. Erehdyin näköjään, kun korostit kolmannen kerran Saksassa mitattavan nurkasta nurkkaan - ikään kuin se olisi jotenkin erikoista.
VastaaPoistaMinäpä muuten olen Vaginamonologin nähnyt. Suosittelen lämpimästi, vaikka ilman monologiakin.
Vuorisen monologit sen sijaan, vaikka äijän kanssa olen hommia tehnytkin (harvinaisen kunnollinen äitinpoika muuten), eivät kolahda minuun.
Siksi varmaan, kun tiedän ne jutut keksityksi.
Tapani,
VastaaPoistakyse oli vain siskon kanssa käydystä ruudun kokoa koskevasta keskustelusta, jonka viime elokuussa kävimme.
Olin ostamassa itselleni uutta televisiota, ja mietittiin yhdessä, minkä kokoinen vehje olohuoneeni nurkaan sopisi.
Kysyin, monikotuumainen siskon olohuoneen televisio on. Hän meni ymmälleen ja sanoi, ettei tiedä ja että ei Saksassa kokoa niin ilmoiteta, vaan sentteinä. Ja minä kun ihmettelin senttejä, niin hän havainnollisti, miten sentit saadaan - hänen käsittääkseen: mittaamalla ruudun vastakkaisten nurkkien etäisyys sentteinä. Tätä senttimittaa hän sanoi Saksassa käytettävän mainoksissakin. Minä tietenkin kerroin, että meillä televioita myydään "tuumissa".
Ehkä nuo Vuorisen monologit kolahtavat sitten varsinaisiin äijähuumorin ystäviin, niin kuin Rikukin ylempänä esitti. Se mitä tuosta blogista vilkaisin, sisälsi hauskoja välähdyksiä, mutta siteenä oli huolimatonta kamaa.
Minussa on kyllä outo piirre: luen yhtä sujuvasti Dostojevskia tai jopa Tacituksen Germanicaa kuin huonoakin kirjallisuutta, jolle saatan jopa nauraa makeanpuolesesti. Pitäisikö huolestua?
"Pitäisikö huolestua?"
VastaaPoistaKäsittääkseni ei. Ainakaan ko. syystä.
Ilkeilinkö - en kai? Ainakaan ei ollut tarkoitus. Ps. Minua vain huvituttaa niin moni eri asia... äsh. Esimerkiksi tämän pakinan kuva on kuin (ystäväni) Pekka Laiho krapulassa...
VastaaPoistaRunoilija Ted Hughes, Sylvia Plathin mies, joka siis kuvassa on, on minusta unelmien ihminen. Noissa kasvoissa, ilmeissä, olemuksessa ja siis habituksessa on kaikki se, mistä tykkään.
VastaaPoistaEn minä huomannut mitään ilkeilyä. Olen vaan joskus huolissani itsestäni, kun olen sentään koulutuspuolelta ja ammatikseni kirjallisuus- ja kirjoittamisihminen, ja silti niin usein näen huonossakin esittävässä taiteessa jotain, joskus jopa suurta.
Jos Vuorinen aivan oikeasti olisi itse kirjojensa "minä", olisi haudan pohja kolissut aikaa sitten, ei ainakaan töitä tekisi.
VastaaPoistaTottakai kirjat ovat alatyylisiä, ja siinähän hänen kirjojensa hauskuus onkin, niille jotka sen hauskaksi kokevat.
Pitääkö olla huolissaan, jos tykkää? Pitää tietysti, jos naapuri sanoo niin!
Syy siihen miksi Vuorista ei ole hyväksytty kirjailijaliiton jäseneksi on arvatenkin se, että hän on kovin vähän kuldyyri, kuldyyri, tuo sana on syyri.
Itse luen yhtä mielelläni Huonoa kuin Korkeaa kirjallisuutta. Ne kuvaavat maailmaa niin kuin on. Niin sanottua Viihdekirjallisuutta - joka voi olla ja usein onkin (sen verran tietysti olen sitä kurkkinut että olen pystynyt muodostamaan Mielipiteen) on Hyvin Kirjoitettua... Sitä en voi sietää! Se on kuin... kasa mehiläisiä tunkeutuisi korvista sisään! Aivan kamalaa! Ps. Samasta syystä en osaa katsella teeveen sarjafilmejä (tai mitä ne on?), joissa samat ihmiset toistuvasti tuijottelevat toisiaan. Ja tapahtuu kummallisia, mitättömiä juttuja. Joita sitten kommentoidaan tekofilofisen iskevästi...
VastaaPoistaElokuvat yl. kestävät alle kaksi tuntia, ja jos on huono leffa niin kestäähän ko. ajan. (Joskushan sitä joutuu oleen hammaslääkärissäkin tunti suu auki.) Hyviä, hyvin hyviä kirjoja riittää; harvan ehtii ees lukea. (Huonoja kirjoja on tietysti n. biljoona kertaa enemmän. Ei niitäkään kaikkia ehdi lukea...) Hyviä elokuvia on harvemmassa - tai tää on tietysti vain mun mielipide. Felliniltä olen katsonut melkein kaikki, samoin Bergmanilta, Tarkovskilta kaikki. Aikoinaan italialaiset neorealistit heittivät silmäni (ja sydämeni) kauas, kauas... Ja sitten nämä ranskalaiset... onhan näitä. Onhan elokuviakin (hyviä) enemmän kuin koskaan ehtii katsoa; ei siitä kannata kantaa huolta. Ps. Musiikki taas täyttää tähtien välisen tyhjyyden yhtä hellästi kuin kohdunsisäisen hiljaisuuden. (Sydäntenäänten suhteen ihminen, alkuräjähdyksen perillinen, on aivan voimaton.)
Kuldyyrin puute varmaan se syy onkin, että ei pääse Kirjailijaliiton jäseneksi. Omakustanteisuus se ei olekaan, niin kuin ensin arvelin, sillä hänellähän on WSOY:n julkaisemia kirjojakin.
VastaaPoistaJoku tuolla ylempänä sanoikin aika osuvasti tästä Kirjailijaliittoon pääsemisestä, että
Jumaleisson, Vuorisen Juoppuhullun päväkirjaa pelkästään on myyty 100.000+ kpl, mutta ei ole "kirjallista näyttöä"? Siellä on kuitenkin jäsenenä 500 kpl:n painoksiin yltävä, kulttuririennoissa pikkurilli pystyssä kahvia ryystävä "taiteilija", runoilija, joka mankuu apurahaa "luovan työnsä" rahoittamiseksi. Siis sen, joka ei kiinnosta ketään.
Keitähän muita kirjailijoita on, jotka ovat liiton mielestä vain kynäilijöitä?
En halua nostaa Vuorista arvoon, joka hänelle ei kuulu: hauskaa viihdettä välipalaksi. Noin yleensä näistä arvostusasioista on joku hienosti sanonut:
VastaaPoistaKyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri,
Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Pariisin polityyri.
Tuhatkarvainen on kyltyyri-
se on Kiinassa Kiinan myyri-
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.
(No joo, mut tost on niin kauan, tää tilannehan on nykyään sillä lailla kultivoituneempi)
Vuorisen uskottavuus kalpenee kovasti niiden(kin) silmissä, jotka ovet kuulleet miehen suuresta perehtyneisyydestä astrologiaan. Millä ilveellä renttuiluryypiskelyörvellys ja astrologia mahtuvat samaan mieheen?
VastaaPoistaViihdekirjallisuus on minullekin se, mikä ei mene alas, edes suklaalevyn kera. Lapsena luin tietenkin Anni Polvat ja kesäisin maalla serkkutytön ostamat Hertta-sarjat ja Reginat.
VastaaPoistaMutta sitten tuli stoppi, enkä saanut edes hyvin kirjoittavaa Tuija Lehtistä tai Kirsi Mannista alas. Kirstin kirjoittaman Pappia kyydissä kyllä ajattelin lukea kesällä, kun vaan käsiini saan, koska olen seurannut hänen blogistaan siitä käytyä keskustelua. Kyseessä ei siis ole nirppanokkaisuus ja itsensä paremmaksi tunteminen, vaan ehkä vaan se, etteivät viihdekirjallisuuden ihmissuhdekiemurat jaksa kiinnostaa.
En osaa myöskään katsoa esimerkiksi Kauniita ja rohkeita, vaikka joskus yritin istua sen puoli tuntia television vierellä, koska Anna-Leena Härkönenkin sanoil, että seuraa sarjaa intohimoisesti. Ei tullut mitään silloinkaan, kun luova ryhmäni kirjoitti mukaillun sketsinäytelmän sarjasta. Olin pihalla kuin lumiukko.
Bergmanit olen minäkin nähnyt vissiin kaikki, moneenkin kertaan, ja edelleen hän on minulle se suurin. Tykkään myös japanilaisista elokuvista, sillä ihmiset ovat niissä niin ehdottomia loppuun saaka, että he huutavat arkisetkin repliikkinsä uskomattomalla volyymillä. Sitä on hauska seurata. Monta muutakin mieliohjaajaa ja tyylisuuntaa on.
Minustahan piti joskus tulla elokuvaohjaaja tai kamerataiteilija, mutta en sitten pyrkinyt Ateneumiin, koska en uskaltanut matkustaa yksin Helsinkiin. Opettajani oli patistamassa minua pyrkimyksiin, kovasti, ja oli jopa vihainen kun en mennyt. Siis kuvaamataidon ope. Suomalaisista näyttelijöistä paras on Leea Klemola.
Astrologia ja Vuorinen? Ohoh.
VastaaPoistaMinä muuten kaivoin juuri esiin astrologisen tulkinnan, jonka tilasin kerran kuuluisalta suomalaiselta astrologilta.
Muistin sitä tänään, kun kirjoitin alempana, edellisen päreeni keskustelussa Raunolle, että hän taitaa itse pelätä pillua, kun näkee burkakiellon takana ihmisten pelkäävän perimmältään rasisminsa päivänvaloon tuloa.
Nimittäin tuo astrologi kirjoitti mm., että minun tulee päästä kiltteydestä ja miellyttämishalusta ja sanoa suoraan, koska minussa on uinuvia kykyjä ja voimavaroja.
Kirjoitin sitten Raunolle suoraan tuosta pillupelosta, mutta Rauno suuttuikin minulle ja haukkui pyykkimuijaksi. Että se siitä astrologiasta minun osaltani.
Musitan joskus kuulleeni radiohaastattelun, jossa Vuorinen puhui hyvin asiantuntevan oloisesti astrologian saloista. (Asiaa tuntemattoman korviin asiantuntevan oloisesti.)
VastaaPoistaGooglasin äsken hänen nimensä ja astrologia ja hänen blogistaan selvisi sellainenkin tosiasia, että Markku Manninen (Suomen tunnetuin astrologi?) on aikanaan patistanut häntä kirjoittamaan Juoppohullua.
Kata Kärkkäinen.
VastaaPoistaHän ei päässyt k-liiton jäseneksi ennen kuin nosti rähäkän julkisuudessa. Sitten pääsi, myöhemmin.
Todellisena syynä hylkäykseen oli varmaan esiintyminen ilman burkhaa lehden kannessa.
Talibanit meillä on aina keskuudessamme.
Jos joku, joka kuvittelee muistavansa mitä on tehnyt, ja silti haluaa kirjoittaa muistelmansa, kannattaa lukea "Laterna magica" ensin. Se on Ingmar Bergmanin muistelmateos. (Ärsyttävän rehellinen, siinäkin, että ei hän väitä olevansa oikeassa.)
VastaaPoistaEt sinäkään Bergmanin 40-luvun lopun ja 50-luvun alun filmejä ole nähnyt, niitä kaikkia. Et aivan varmasti! Vaikka väitit että olet. Siksikö syyttäisin sinua valehtelusta, no en varmasti, sinä et vaan tiennyt!
Ai niin muuten... käytit sanaa "vissiin"... Se on kiva sana. Ihan turhaan aloin uhota... (Anteeksi.)
VastaaPoistaKata Kärkkäinen on sitäpaitsi suomalaisten kirjailijoiden yksi ehdottomia painoskuningattaria. Ameriikassakin kappaleet kuulemma luettiin suorastaan hiirenkorville.
VastaaPoistaVuoriselle tuosta kirjailijaliiton epäämisestä näyttäisi tulleen mainoslause, joka epäilemättä on myynyt kirjan jos toisenkin. En epäile, etteikö joskus olisi pyrkinytkin.
Miksiköhän sanaileva ihminen haluaa kuulua Kirjailijaliittoon?
VastaaPoistaAntaako se mukavan pönäkän tunteen...krhmm...olen virallisesti kirjailija.
Onko sillä käytännössä jotakin merkitystä? Esim. että voidakseen hakea apurahoja pitää kuulua Liittoon?
Luin yhden KK:n kirjan, eikä se erityisesti säväyttänyt. Sen sijaan naiskirjailijoistamme Anja Snellmanin ja Anna-Leena Härkösen kirjat ovat mieleeni. Molemmilta olen lukenut melkein koko tuotannon. Erityisesti Anna-Leena Härkösen suorasukaisuus ja huumori on raikasta ja upeaa. (Toista mieltäkin saa olla, mutta ei pidä takertua lillukanvarsiin!)
VastaaPoistaAstrologi Markku Manninen näki vissiin tähdistä Vuorisen tulevan menestyksen, siksi kehotti.
VastaaPoistaAivan oikein, Kata Kärkkäinen oli se toinen, jolta ensin evättiin pääsy. Hän nosti akkamaiseen tyyliin jumalattoman metakan asiasta, ja se kannatti. Itse en ole lukenut Kärkkäiseltä mitään, mutta muistan joskus yllättyneeni naisen hyvästä ja älykkään tuntuisesta ulosannista jossain vanhassa tv-ohjelmassa.
Ajattelin ilmaisullani, mikis, kaikkia julkisesti esitettyjä tuttuja Bergmanin elokuvia. Ja sanoin tosiaan vissiin, sillä en tällä istumalla muista, olisiko joku näistäkin jäänyt näkemättä. On se mahdollista.
Jos puhutaan hieman uudemmista (ei siis klassikoista) suomalaisista naiskirjailijoista, ja vielä sellaisista, joissa on viihteellinen leima, niin yhdestä olen kyllä tykännyt, mutta hän on jo vainaa. Hän oli uusikaupunkilainen, alkujaan turkulainen äidinkielen opettaja Eva Illoinen, joka mielestäni liikkui melko syvissä vesissä kohtalaisen myyvillä ja kepeillä teoksillaan. Samoin olen pitänyt muutamista Liisa Hännikäisen vanhan naisen kuvauksista. Niissä on jopa traagisuutta, mutta ei melodraamaa.
VastaaPoistaOlin kerran erään itseäni ujomman (uskomatonta, jopa mahdotonta, tiedän) naisen kanssa treffeillä. Juttu ei oikein luistanut. Koitin hiljaisena miehenä kuitenkin keksiä jotain...
VastaaPoistaKysyin, että lukeeko nainen jotain.
Aikakausilehtiä, oli naiseni yksisananen vastaus. Itse kerroin tuossa yhteydessä, että minulla on juuri yöpöydällä työn alla Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja.
Kun seuraavan kerran tavattiin tuon naisen kanssa, niin hän kertoi yllättäen, että luki tuon Juoppohullun päiväkirjan...
Piti sitä hieman erikoisena (olipa yllätys). En kyllä tarkoittanut sitä mitenkään lukuvinkiksi naiselle, kai hän koitti jotenkin säväyttää, tehdä vaikutuksen meikäläiseen...en tiedä.
Kata K on mensan jäsen, joten älyä kyllä akalla on jaella lukijajoukolleen.
VastaaPoistaEva Illoinen - muistan hänet, jostakin syystä. Hän sopisi hyvin taannoiselle Parnasson blogin listalle unohdetuista kirjailijoista.
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni - siis vierassanoilla keimailuun & koukerointiin - myös eri alojen ammattislangi vaikuttaa usein diivailulta, vaikkei se sitä aina olekaan.
Paras esimerkki lienee ex atk-, nyk. it-slangi. Viime vuosituhannelle tein pienen slangisanakirjankin, tilauksesta tietenkin. Avartava kokemus. Toki oman alanikin ammattislangi voi olla tottumattomasta käsittämätönsä. Mutta niin on mikä tahansa, vaikkapa opettajien vesoineen ja opoineen.
Anonyymi,
VastaaPoistatuo nainen tahtoi varmaan päästä sinua lähemmäs sekä miellyttämällä sinua että tutustumalla siihen, mikä sinua kiinnostaa. En usko, että lukemista harrastamaton lukee jonkun uuden tuttavan mainitsemaa kirjaa, ellei ole kiinnostunut hänestä.
Mietin sitä, että jos pidän jostakusta miehestä kovasti, tahtoisin lukea samoja rivejä, joita tiedän hänen lukeneen.
Jos nyt vielä kotimaisista mieskirjailijoista nykysuosikkejani mainitsen, niin Hannu Mäkelän ja Panu Rajalan tuotantoa luen mieluusti. Myös Veikko Huovisen "Pojan kuolema" kosketti. Vanhan kaartin kertojien kirjoista vuosien takaa Paavo Rintalan "Leningradin kohtalonsinfonia" on yksi unohtumattomista.
VastaaPoistaNo se selittää paljon, jos Kata K. on Mensan jäsen. En tarkoita, että arvostaisin älyä yhtään enempää kuin tunteikkuutta ihmisessä, vaan sitä vain, että kai tuo Mensan jäsenyys jonkinlainen älymittari on.
VastaaPoistaSe on vain niin, että mitä sillä älyllä tekee, jos ihmiseltä puuttuu sydän? Älykkyys on yliarvostettua, se vaatii aina parikseen tunteikkuutta, jotta ihminen olisi harmoniassa yhteisön kanssa.
Nyt olen, Tapani, eri mieltä kanssasi ammattislangista. Ei ammattislangi ole diivailua, kun sitä käytetään vain ammattipiireissä.
Se on diivailua, kun atk-hemmot eivät osaa vaihtaa tuota ammattislangiaan yleispuhekieleen luennoidessaan ja opettaessaan vaikka eläkeläisryhmälle tietotekniikkaa. Tiedän tämän tasan tarkkaan, sillä minun koulussani koulutettiin mm. datanomeja. Minäkin koulutin heitä, ja koetin opastaa ottamaan opetusryhmän tason huomioon kielenkäytössä ja asioiden havainnollistamisessa.
PS
VastaaPoistaOlenkohan minä lukenut tuota sinun slangisanakirjaasi, Tapani? En yhtään muista tekijää, eikä minun tarvitsekaan sitä tietää, mutta minulla on muistikuva sanalistoista, joita käsittelin, kun haettiin suomalaisia vastineita joillekin englanninkielisille nimille.
No tuo nainen oli tavottoman vaikea selkoinen. Häneen oli vaikea tutustua, kun hän ei kertonut mitään vaikka koitin monella tapaa saada selkoa (yllätyin omasta yritteliäisyydestäni). Hänestä ei saanut selvää mitä hän harrasti ja mistä piti. Hänen harrastuksensa taisi pääasiassa olla aikakausilehtien lukeminen kotona ja saunominen.
VastaaPoistaEn olisi maininnut koko Juoppohullun päiväkirjaa jos olisin arvannut hänen sen lukevan. Tuostahan saa oudon kuvan minusta. Tuo oli ihan kevyttä lukemista ja tuttua tällaiselle Pahakasika sukupolven vesalle (. Olenhan minä vakavampaa kirjallisuuttakin lukenut ja vähemmän tuollaista hulvatonta huumoria. Toki kirjallisuus, jota pääasiassa luen on viihteellistä tai tietopohajista (tekniikka, luonto, linnut), ei niinkään ns. korkeakultuuria (jaa olen yhden korkekultuurikirjan lukenut, nimittäin ranskalaisen runoilijan ja taidekriitikon Guillaume Apollinairen kirjan Hirveä Hospodar, voin suositella sitä).
No ei tuo naisen tapaaminen loppujen lopuksi johtanut pitemmälle vaan hiipui siihen hiljaisuuteen, jonka sen kaksi osallista loivat itse. Kaksi hiljaista ja ujoa ei ole oikein toimiva resepti, toisen pitää olla vilkkaampi.
Korjaus
VastaaPoistaNiin, sis minähän tarkoitan aivan sujuvasti Kirsi Mannisellani Kirsti Mannista eli Enni Mustosta. Ja siinä perässä tulevalla Kirstillä Pappia kyydissä kirjoittanuttta Kirsti Ellilää.
Olette te kilttejä, kun ette uskalla oikaista minua. Ollenkaan en pahastu, vaan pidän oikaisua hyvänä - kirjoitan ja ajattelen äärettömän nopeasti, jopa hätäisesti.
Se oli Soneran kirja, se it-slangikirjani, eikä siinä tekijää mainittu, korkeintaan toimiston nimi. Sellainen pieni tiivis opus, varmaan alallaan ensimmäisiä internet-ajan sanakirjoja.
VastaaPoistaNiin Iines, tarkoitinkin sitä slangiryöppyä, jonka saa vastaansa nuorelta myyjäpoitsulta, kun menee ostamaan vaikkapa uutta kannettavaa.
Samaan sarjaan menee byrokratian rakastamat sanahirviöt - varmaan "sahit" heidän kielellään - josta esimerkkinä läänin mulkkeeraus joksikin, jota en nyt edes muista.
Kyllä me oikastaan, jos vain huomataan. Tai osataan. Nytkin osoitan lukeneisuuttani toteamalla, että ranskalaisen Apollinairen äiti oli suomalainen.
Delilah,
VastaaPoistaolen lukenut noita samoja, ja tuosta Kiurun teoksesta sanoisin sen, että minulla on outo fiksaatio lukea tarinoita lähimmäisen kuolemista. Olen näistä ennenkin maininnut.
*
Anonyymi,
itse olen lukenut Apollinairelta viimeksi Mätänevän velhon, jonka uninäytelmänomaisuudesta tykkäsin niin kovasti, että tein siitä hirveän kasan muistiinpanoja, kesämökin riippukeinussa makoille.
Tutustumisvaiheessa kahdella hiljaisella ja ujolla onkin vaikeaa, koska hiljaisuus koetaan joskus painostavaksi.
Pitäisi varmaan keksiä tekemistä alkutapaamisiksi, voisi mennä yhdessä vaikka huvipuistoon - tai elokuviin tai teatteriin. Marja- tai sienimetsään meno voisi myös olla kivaa. Laivamatkankin voisi tehdä, niin ei pääsisi karkuun. Minä voisin lähteä deitillä vaikka Pietarin-risteilylle.
Guillame Apollinairen äiti suomalainen?
VastaaPoistaJotenkin uskon sinua, Tapani, vaikka lisätietojen pikahaku Wikipediasta kertoo, että Apollinairen äiti Angelica Kostrowicka oli puolalaissyntyinen aatelisrouva, joka oli syntynyt Valko-Venäjällä. Hänellä taisi olla kuitenkin suomalaisjuuret?
"voisi mennä yhdessä vaikka huvipuistoon"
VastaaPoistaOlimme erään kerran Särkänniemessä koko päivän, noin 8 tuntia. Vaihdoimme tuona aikana noin 100 sanaa. Minä käytin hieman monipuolisempaa kieltä. Vastapuolen repertuaariin kuului "joo" tai sitten hilaainen myhäilevä hymy. Melko raskas päivä, voin sanoa.
No, olisihan näitä tarinoita. En viitsi nyt viedä näillä täältä tilaa enempää tällä kertaa.
Laivaristeily kuullostaisi mukavalta, mutta siltikin pitäisi olla dialogiin ja monipuoliseen mielipiteen vaihtoon kykenevä pari. Muuten voisi tulla vaivautunut tai jopa ahdistunut olo ja risteily muuttuisi tuskaksi.
Jaa - sellainen muistikuva minulle on jäänyt nuoruudestani, jolloin luin runoutta ja kirjallisuushistoriaa ihan himooni.
VastaaPoistaOlisiko hän sitten asunut Helsingissä? Täytyypä tarkistaa itsekin.
Mutta sitä ennen minäkin haluan runoilla oman hännikäiseni:
Voimaantuattuaan liiton hylkäyksestä Kata K päätti tarttua moderniin projektiin, valistuksen projektiin, jonka positiona olisi Alastomuus, keskiönään Äly, tämä ikiaikainen naiseuden toiseus, daamiuden diskurssi - "He tekevät sen itse" - jossa burkhan omaaminen on heteronormatiivinen innovaatio, lacanilaisittain arvokeskustelu luterilaisesta työmoraalista, ah - burkha und arbeit macht frei.
Googlasin tällaisen tiedonsirpaleen Apollinairesta:
VastaaPoista"...hänen sukuhistoriansa sivuaa Suomeakin, sillä hän oli italialaisen upseerin ja helsinkiläissyntyisen puolattaren avioton lapsi."
Olen varmaan lukenut juuri tällaisen tiedon jostakin kirjasta parikymppisenä runopoikana.
Ehkä eksyin väärälle sivulle, mutta olen mielelläni joskus myös muumio kiertoradalla. Joka toiselle kuoppaa kaivaa...
VastaaPoistaMayo,
VastaaPoistapidän kyllä edelleen kiinni tuosta blogin dialogiluonteesta, ja osaan olla syvästi kiitollinen ja onnellinen näistä hyvistä päivistä, jolloin saan keskustella ihmisten kanssa.
Tiedän, että tulee myös päivä, jolloin on uudet tuulet, uudet blogit, uudet ihmiset ja mielenkiinnon kohteet, aika jolloin itse on väsynyt.
Kuoppaa en kenellekään ole milloinkaan kaivanut, mutta jokaisen eteeni tulevan kiven pyrin kyllä kääntämään ja katsomaan, mitä sen alla on.
No niin, Tapani, uskoin sinua jotenkin vankkumattomasti! Wikipediahan ei ole auktoriteetti, vaikka sitä sellaisena pidetäänkin. Luotankin usein enemmän Hikipediaan, esimerkiksi Vanhasen tiedoissa.
VastaaPoistaIines, en Kiurusta mitään maininnut kommentissani. ??? No, ehkä et vastannutkaan pelkästään minulle.
VastaaPoistaNo sinähän puhuitkin, Delilah, Huovisen pojan kuolemasta, et Sakari Kiurun, joka kirjoitti myös poikansa kuolemasta hyvän kirjan. - Molemmat olen lukenut, ja Huoviselta myös sen uudemman kortteerijutun, joka taitaa olla hyllyssänikin. Tykkäsin.
VastaaPoistaPakko vielä jatkaa kirjailijoista, sillä unohdin mainita Rakel Liehun. Hänen Helen Schjerfbeckistä kirjoittamansa romaani "Helen" oli lukemisen arvoinen. Se on muodoltaan moderni elämäkerta, jota on elävöitetty fiktion keinoin. Rakel Liehun vanhempaa tuotantoa on "Punainen ruukku". Löysin sen kirpparilta, mutta kirjastoistakin sitä varmasti vielä löytyy. Se on hieno kuvaus rakkaudesta. Antoi ajattelemista senkin jälkeen, kun viimeinen sivu oli luettu ja kirja nostettu hyllylle.
VastaaPoistaNo kun näitä hieman unohtuneita tai ei niin arvostettuja hyviä kotimaisia kirjailijoita tässä on mainittu, niin lisätäänpä joukkoon tamperelaiskirjailija: Riitta Vartti.
VastaaPoistaVartilla on ihan luettava romaanisarja, Sun lapsuutes, ensimmäinen osa on niistä paras ja Pispalan enkelikin mainio. Minulla taitaa olla koko paksu sarja hyllyssäni. Viimeisin oli selkeästi heikoin: Taifuunivuosi. Tämän jälkeen Vartti taisikin vaieta. Harmi.
Täytyypä pistää nimi Riitta Vartti korvan taakse kirjastoon mennessä. Kiitos vinkistä, Iines!
VastaaPoistaVarttia vailla... senkin sanonnan merkitys sai kirjallisia ulottuvuuksia tässä diskurssissa.
VastaaPoistaSäädiskurssit ovat nyt kehnot. Voi kehveli sentään. Täytyy vissiin kaivaa kotsa naftaliinista kutrien suojaksi, jos menee vappuna ulos. En ole pitänyt sitä sen jälkeen, kun se kutistui pudottuaan vesiojaan.
VastaaPoistaRauno jatkaa hienoa burka-analyysiaan. Meinasin kirjoittaa kommentin, mutta muistin sitten pyykkimuijuuteni, joten pyyhin kommenttini pois.
Anteeksi, lainasin tuon diskurssi-sanan muuanne.
VastaaPoistaJoskus olet maininnut kerkeästä kielestäsi, mutta Raunolle voit huoletta sanoa, että tuo kloriitti, niin pesen!
Olisin vaan sanonut Raunolle, että kannatan hänen ehdotustaan seksistä burka päällä.
VastaaPoistaMutta sen kyllä olisin vaatinut, että mies ei käytä burkansa silmikossa ristikkoa, sillä pitäähän ne silmät nähdä korkealla hetkellä, jotta on mihin upota. Mielellään myös takapuoli verhottuna, sillä ei se miehen /C nyt niin niin esteettinen näky ole.
Tämän olisin sanonut, pyykkimuija kun olen. Kloriitilla tai ilman.
Pyykkimuija ei voi halventava sana, tai sitten se kuulostaa ihan oikeistolaiselta propagandalta.
VastaaPoistaBurkha päällä harrastettava seksi vaikuttaisi jännältä.
Miehen takapuoli ei kieltämättä minunkaan mielestäni näytä kovin estettiseltä, mutta itse olen yleensä varautunut tähän pitämällä näytökset kovin rajoitetun yleisön läsnäollessa.
Otan pyykkimuijan suurena kunniana, ja lupaankin jatkossa pyykätä entistä puhtaampaa. En osaa pahoittaa mieltäni tällaisesta kritiikistä, koska se ei ole ilkeämielistä ja ymmärtämätöntä - Rauno on ihan soma vakavikko, joka tussahtaa, kun häntä itseään arvioidaan.
VastaaPoistaNo nyt se vapun räntäsäätiedotus tuli.
Nyt ymmärrän Raunon burkhan puolustuksen: burkha on jumalan kosto vanhoille seksistisille suomalaisäijille.
VastaaPoistaKabulin syrjäkuljilla partasuut talibanurhot heristelevät nyt riemusta nyrkkiään: pitäkää tunkkinne!
Iinekselle ja muille tutuille Iloista vappua!
VastaaPoistaKiitos, Delilah, samoin sinulle!
VastaaPoista