Kielipoliisin paluu 1: Diskurssianalyysi

Kielipoliisi palaa silloin tällöin, tai ei välttämättä koskaan muulloin paitsi nyt, kielipoimintoineen blogeista. Poiminnat analysoidaan säälittä. Oheinen kuvakin on entinen, Kielipoliisin omakuva vuodelta 2005, jolloin mainittu blogi herätti sekä ihastusta että vihastusta.

Herätteen on tällä kertaa antanut ärsyyntyminen ylimieliseen blogikielenkäyttöön ja runoilija Timo Hännikäisen inho diskurssia kohtaan. Puolustuksekseen Kielipoliisi mainitsee, että on itsekin juuri hiljakkoin pariinkin otteeseen antanut kyytiä diskursseille ja dilemmoille bloginsa kommenttiosiossa. Sekin riepoo, että moni bloggaaja tuntuu lisäksi varsin usein unohtavan, että blogi on vuorovaikutuskanava, eikä yksistään henkilökohtainen harjoitusrata tai ajatuskäymälä. Näitä toimintoja varten ovat lukolliset päiväkirjat ja pöytälaatikot. Niissä voi itsekseen päteä tai vuodattaa miten tahtoo.

Ilman lukijakuntaahan blogia ei ole olemassa, se on tyhjiö bittiavaruudessa, Laika-muumio ikuisella kiertoradallaan. Palvelkaamme siis lukijoita, jos tahdomme kehittää bloggaamisen jalointa päämäärää, dialogia ja vastavuoroisuutta. Pitäkäämme ensisijaisesti huolta kielestämme, jotta se on yksinkertaista ja selvää, mahdollisimman vähävastuksista, lukijakunta kun yleensä ei ole abstraktiotikkaiden ylätasanteella diskurssiemme kanssa.

Aloitetaan kielirisujen jako siis yhdellä esimerkillä, joka löytyi blogien maahanmuuttokeskustelujen joukosta:

"Useimmat esittävät väitteitä vain omasta rodustaan. Tällöinkään ”suomalaisille” (tms.) ei tyypillisesti attribuoida mitään positiivisia ominaisuuksia, ainoastaan jokin sellainen geneettis-mytologinen keskinäisside, jonka perusteella on moraalisesti aivan oikein, että aiempien suomalaissukupolvien työn hedelmistä pääsevät nauttimaan vain toiset, näiden kanssa jotenkin verimetafyysiseti yhteen linkittyvät suomalaiset."

Poiminta edustaa sitä kielityyppiä, jossa mitä ilmeisimmin diskurssit ovat dilemma, koska mitään legitiimiä prinsiippiä saati tolkkua kokonaisuudesta ei yhdellä istumalla löydä. Virkkeen lauseitten ja lausekkeitten multimaalisella lukumäärällä on myös jotain tekemistä pötkäleen ähkyn kanssa, vaikka kokonaisuus on puristeinen ja etenkin kun sitä vaivaa lisäksi substantiivitauti ja muukalaislegionismi.

Kunpa Luoja pitäisi bloggaajan aina nöyränä ja lukijat mielessä. Kun eilen katsoin Seitsemän samuraita -elokuvaa, opetti se jälleen kerran meikäbloggaajalle, että tärkeintä on naurattaa lapsia, pysyä väistymättä taisteluasemissa, ja taistelutauoilla heittäytyä kedolle kukkien sekaan, niin että vihollinen ei näe nenänpäätäkään. Itse kuulee linnunlaulun.

(Valokuvassa Kielipoliisina runoilija Ted Hughes, risulintu Iines)

JK En linkitä sitaattien kirjoittajia, koska tarkoitus ei ole arvioida millään lailla kirjoittajaa henkilönä, eikä edes koko blogikirjoitusta. Puhun vain poimimastani kohdasta kielitieteen näkökulmasta, ja vain siitä. Kaikki sitaatit voi halukas tarkistaa itse googlaamalla. Tämä ratkaisu on harkittu.

JK 2 Lisäsin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen linkin blogiluettelooni. Linkin takan on runsaasti Kotuksen blogeja, joihin pääsee etusivun kohdasta Kotuksen blogit. Valitettavasti niihin ei pääse suoraan.