Olen miettinyt blogimaailman kirjailijoita. Kun ei täällä ole Sofi Oksasta, Pirkko Saisiota, Kjell Westöä, Aila Meriluotoa, Mirkka Rekolaa, Sanna Karlströmiä, Kari Hotakaista, Bo Carpelania eikä edes Antti Tuuria. (Ei kai tullut vainajia joukkoon - en muista nykyään kaikkea mikä pitäisi.)Onko täällä vain kirjan tai kaksi joskus julkaisseita kirjailijoita, toimittajatason kirjoittajia tai ahdistuneita ja vuolaita runoniekkoja, jotka eivät löydä lukijoitaan? Missä ovat suuret taiteilijat, edelleen virtaavat hengen jättiläiset? Miksi he eivät anna täällä itseään? Heidän sanojaan minä halajaisin, joskin mieluusti luen muitakin.
Tänään olen miettinyt myös sitä, miten tyyntynyt ja onnellinen olen, että kommenttisuma näyttää rauhoittuneen. Yli viisisataa ja jopa yli kaksisataa kommenttia on liikaa tällaiselle hiljaisuutta ja hitautta rakastavalle eläjälle, joka kaiken lisäksi miettii ajatuksia, jotka ovat diskurssi- ja dilemmavapaita. Ihmisiä on hauska lähestyä röörit avoinna, tulla luo, puhua ja pulputtaa, mutta sitten on aika väistyä sivuraiteelle katsomaan, miten junien metallit kirskuvat maailman metropoleissa. Kaikki jatkuu ja käy hyvin ilman yhtä ihmistä. Minä on oikeastaan aika tarpeeton asemo, vaikka se on maailman keskus.
Myös mökille muuttamista olen tänään ajatellut. Viime kesä oli aika onneton, ja olin koko kesän hyvin järkyttyneessä tilassa virtuaalimaailmassani tapahtuneiden mullistusten vuoksi. Kuuntelin sekä Oi rouva että oi herra jos mä matkamies maata ja rukoilin Jumalalta armoa, jota tietenkään en saanut, kun olen tällainen uskomaton pakana. Jatkoin siis vain perhosten kuvaamista ja elämistä, vaikkei siitä mitään tahtonut tulla. Hengissä selvisin, ja opin paljon virtuaalimaailman pahan kukista.
Nyt on paljon istutuspurkkeja varattuna, ja kukkien ja yrttien siemeniä. Persilja itää jo vanhassa kakkuvuoassa. Odotan innolla myös pienen merenrantakylän kirjaston antia: siellä on aina uusimmat kirjat odottamassa minua, juuri minua. Kirjastonhoitajalla on hyvä maku, hän tilaa muutakin mitä kyläläiset kysyvät. Kun muissa kylissä tilataan kolme Hietamies-Hirvisaarta, niin tämä tilaa uudet runokirjat.
(Valokuva Iines, pala helmilampustani)
Blogimaailman kirjailijoita ovat mm. nobelisti Jose Saramago http://caderno.josesaramago.org/
VastaaPoistaMargaret Atwood
http://www.goodreads.com/author/show/3472.Margaret_Atwood/blog
Jaan Kaplinski, jonka blogi Ummamuudu löytyy blogrollistani. Nämä kolme tulivat miettimättä mieleeni.
Kyllä kirjailijoita blogimaailmasta löytyy, myös pitkän linjan kirjailijoita, joilla on mittava tuotanto.
Miksi muuten kirjailijoiden pitäisi itseään antaa blogeissa, kun he tekevät sitä kirjoissaan?
Nuoren polven kirjailijoista/runoilijoista mm. Sanna Karlson ja monet muut ovat aktiivisia facebookissa. Se on hyvä väline yhteydenpitoon, kun blogin ylläpitäminen on raskasta ja vaatii aikaa, kuten hyvin tiedät. Jos menneillään on jokin kirjoitusprojekti, blogiin ei ehdi kirjoittaa.
Leena Krohnilla on blogi, tai oikeastaan päiväkirjantapainen netissä, koska sitä ei voi kommentoida. Ja Merete Mazzarellalla. On varmaan muitakin, mutta en ole etsinyt. Voihan se tietysti olla, etteivät nämä ole riittävän jättiläisiä hengeltään.
VastaaPoistaAnita,
VastaaPoistaodotin juuri tuota kysymystä, että eikö kirja riitä kertomaan kirjailijasta, tai antamaan hänestä.
Riittää ja ei riitä, mutta minä olen sillä tavalla rakennettu, että olen kauhean utelias kuuntelemaan, en vain tulkitsemaan ja päättelemään.
Esimerkiksi sinun perimmäisistä arkisista ajatuksistasikin tahtoisin tietää lisää. On hauskaa lukea, että lähdet palstallesi puutarhahommiin, mutta vielä hauskempi olisi lukea, miten vietät siellä päiväsi ja mitä ajattelet ja tunnet tehdessäsi.
Voisin vannoa, että kyseessä ei ole halu tirkistellä avaimenreiästä, vaan vain uteliaisuus ihmisestä, joka on ajattelevainen ja älyllinen ja henkinen tms., ja joka osaa ilmaista ajatuksiaan, joihin voi mahdollisesti samaistua tai joista voi ajatella jotakin.
Olen itse ulkona Facebookista, mutta en mitenkään periaatteeessa. Olen harkinnut siihen liittymistä nimenomaan siksi, että voisin olla yhteydessä muihin, ja voisin lukea vaikka juuri sitten Sanna Karlssonin Facebookia.
Ajattelin jotenkin niin, että blogi voisi olla kirjailijan päiväkirja, mutta ymmärrän kyllä senkin, miten banaali tuo ajatus on.
Annikki,
VastaaPoistamainitsemasi ovat minulle hengen jättiläisiä. En ole tiennyt heidän blogeistaan.
Ehkäpä tämän keskustelun myötä putkahtaa näitä blogeja enemmänkin esiin. Parnasso-blogin sivupalkki kannattaa kyllä katsoa.
Itse näen nimenomaan niin, että annan palasen itsestäni aina blogissa. Se on enemmän kuin runoissani. Kenties jos kirjoittaisin tietokirjoja julkaisisin blogissa sitten fiktiota.
VastaaPoistaBlogi on mulle ennen muuta vuorovaikutusta. Lisäksi se toimii (joiltakin osin, jokin blogi) harjoituskirjana.
Yleisesti ottaen blogimaailma on, ainakin mulle, paikka jossa voi lukea minua kiinnostavien ihmisten tekstejä, kenties erilaisia kuin mitä he muuten julkaisevat.
Juuri tätä tarkoita, Teemu. Pala sellaista itseä, joka on intiimimpää kuin kirjasta tulkittavissa oleva anti.
VastaaPoistaMolemmat ovat arvokkaita, kirjan anti ja blogin anti, mutta kirja on suuremmalle joukolle ja siten ehkä yleisempää, blogi on minusta yhdelle lukijalle kerrallaan, siinä kirjailija puhuu kahden lukijansa kanssa.
Muistan miten otettu olin, kun Karri Kokko vastasi minulle jotain kommenttiini. Menin sitten kirjastoon, ja lainasin uudelleen hänen Uno Boynsa, jota luin nyt eri tavoin kuin ensi kerralla.
Pst
VastaaPoistaKorjasin tekstiin Sanna Karlströmin, jonka nimesin ensin väärin Karlssoniksi. Tarkistin omasta hyllystäni.
Myös Hietamies - Hirvisaari korjattu.
KORJAAJALLE LISÄÄ KORJAUKSIA :
VastaaPoistaMuuan maalari on jättänyt kirkon alttaritaulun korjauksesta seuraavan laskun vuonna 1855:
Korjattu kymmenet käskyt 2:24
Parannettu ryöväri ristillä; toiselle tehty uusi nenä ja pidennetty sormet 1:65
Puhdistettu Pontius Pilatus, asetettu hänen hattuunsa uusi sulka ja sivelty hänet edestä ja takaa 3:16
Enkeli Gabrielille laitettu uudet siivet ja etupuoli somistettu ja voideltu 1:42
Ylimmäisen papin palvelija sivelty kolmeen kertaan -:24
Asetettu Pietarin suuhun uudet hampaat ja korjailtu kukon pyrstösulkaa 1:05
Taivasta laajennettu noin kyynärän verran ja tehty siihen 15 uutta tähteä 9:25
Kohennettu helvetin tulta ja laitettu paholaisen kasvot entistä kamalammaksi 2:15
Paklattu umpeen Neitsyt Marian halkeama ja laitettu hänelle uusi lapsi 1:12
Kohennettu katuvaa Maria Magdalenaa parannellen sieltä täältä, -oli kovin kulunut ja turmeltunut -:05
Tehtu Mooseksen kasvot entistä ilmeikkäämmiksi ja siistitty hänen veljensä Aaron 1:32
Likapilkut 7:stä viisaasta neitseestä poistettu ja korjattu heidän lamppunsa 1:12
Siirretty maailman loppu jonkin verran tuonnemmaksi 2:96
Puhdistettu punainen meri, joka oli kovin likainen 2:82
Laitettu uudet kengät Elian hevoselle, sekä viitoitettu selvä tie taivaaseen 1:25
Saatettu enemmän viisautta Joosefin kasvoihin, sekä Potifaarin emäntä öljytty 6:-
Uusittu maailman synnit -:80
-----------
38:60
Kuitataan, marraskuun 2. p:nä 1855
Entä Kjäll Westö? Oesko hiän vielä kuitenkin Kjell?
VastaaPoistaEn tiedä, onko soveliasta muljautella ihmisten nimiä, varsinkaan kirjailijoitten, mutta Hirvisaarikin kääntyy niin nätisti Sarvihiireksi ja Lassi Nummin käännän Nussi Lammiksi vaikket häntä nyt mainitsekaan.
Panu Rajala on muuten tunnollinen pitämään nettipäiväkirjaa vaikka en hirveästi hänen tyylistään pidäkään.
Aikamoista panostusta se vaatii kirjailijalta jos pystyy säännölliseen bloginpitoon oman ammattinsa harjoittamisen lisäksi. Ainakaan semmoisten postausten laatimiseen, että niistä jaksaisi joukot vielä kiinnostuakin.
Yhteiskunnalliset kirjailijat ovat ehkä luku sinänsä, koska he toimittajan lailla tarkastelevat maailmaa tunkematta omia aamumurojensa syöntejä joka väliin. Montako varteenotettavaa sellaista muuten maassamme tätä nykyä on?
Leena Krohnin lisäksi toisellakin finlandistilla on blogi, tai kaksikin blogia, mutta niissä ei ole sanoja, ainoastaan kuvia ilman selityksiä. Ne blogit ovat: Valopilkku
VastaaPoistahttp://valopilkku-valopilkku.blogspot.com/
ja cameo http://cameo-mathilda.blogspot.com/
Anita, olen huomannut tuon Valopilkun ja ihastellut sen kuvia. Kävin jopa koko blogin kuvamateriaalin läpi peräkkäin aivan viikko pari sitten, kun keksin blogin. Kuvaajan henkilöydestä minulla ei ole tietoa, ehkä nyt jokin aavistus tosin.
VastaaPoistaValto, Kjellpä hyvinkin. Minua saa muuten aina ihan mieluusti huomauttaa virheistä, sillä tiedän tekeväni paljon pelkkiä lyöntivirheitäkin, koska kirjoitan hirvittävän nopeasti verrattuna taitoihini ja aivojeni liikkeisiin.
Anonyymi, riemukas korjauslista, johon olen törmännyt aiemminkin! Kiitos tästä! Sain tämän eteeni nimittäin, kun hoidin muinoin uskonnon opettajan sijaisuutta. Muuan mieskollega koputti pokkana luokan ovea, kun olin pitämässä tuntia, ojensi minulle tuon listan sanaakaan sanomatta naama peruslukemilla, poistui, ja minä jäin lukemaan tuota listaa luokan katsellessa odottavasti, että mitä opettaja lukee. No minua alkoi tietenkin hihityttää hillittömästi, mutta ei tuommoista lappua silloin luokalle luettu. Nyt lukisin kyllä.
"Tänään olen miettinyt myös sitä, miten tyyntynyt ja onnellinen olen, että kommenttisuma näyttää rauhoittuneen. Yli viisisataa ja jopa yli kaksisataa kommenttia on liikaa tällaiselle hiljaisuutta ja hitautta rakastavalle eläjälle, joka kaiken lisäksi miettii ajatuksia, jotka ovat diskurssi- ja dilemmavapaita."
VastaaPoistaIines-hyvä. Rakastan korvaasi ja olen myös aina arvostanut tekstejäsi. Kirjoitat hyvin.
Yo. siteeraus tekstistäsi osoittaa niin suurta itsepetosta , että jopa tällaisen paatuneimmankin lukijan/kommentoijan senat sakaisin menevät.
Siis.
Kohtuus kaikessa.
Pyydan ma.
Ihminen on särkynyt kuva, armas Catulux. Et sinä siis voi päästä minun nahkani sisälle tietämään tuntojani. Suuni voi puhua erilaisia sanoja, kynäni voi laulaa vähän lisää, mutta jotakin jää aina sanomatta.
VastaaPoistaVoisit ajatella niinkin, että tuo satamääräinen kommentointi on itsepetosta, mutta et sinä niin ajattele, koska se näkyy. Siispä sanot mikä näkyy, et mitä on. Catullusin ihailijana sinun ei siis, hyvä Catulux, tulisi tyytyä helppoihin luuloihin: Ei kera muiden niin halukas ole naiseni naimaan kuin minun kanssani vain, jos kosis Juppiterkin.
Tämän syvällisen puuronkeiton jälkeen totean, että onpas kaunis aamu, vaikka luvattiin tulta ja tulikiveä ja jopa räntää.
Kaikille luonnonystäville minun piti laittaa tuonne päiväkirjatekstin loppuun linkki Turun saaristossa olevaan lintukameraan, jossa on reaaliaikaista elävää kuvaa sääksen pesältä. Seurasin pesän vaiheita viime kesänäkin.
VastaaPoistahttp://www.natureit.net/site/saaksikamera.php
Tänään olen miettinyt myös sitä, miten tyyntynyt ja onnellinen olen, että kommenttisuma näyttää rauhoittuneen. Yli viisisataa ja jopa yli kaksisataa kommenttia on liikaa tällaiselle hiljaisuutta ja hitautta rakastavalle eläjälle
VastaaPoistaMielenkiintoinen suunnan muutos henkilöltä, joka ihan hiljan riemuitsi omaavansa blogistanin kommentoidumman blogin (omasta mielestään); uhkasi lopettaa toisen bloginsa, kun ei tullut kehuja kuvista (hän itse kertoi kaipaavansa palautetta paljon ja heti); henkilö joka jopa kesken metsä- ja valokuvausretkien tarkistaa "mobiilisti" onko tullut blogiin kommentteja; kirjoittaa provokatiivisia kirjoituksia jne. jne.
Tässä ei ole mitään vikaa, mutta teot ja sanat ovat vain ristiriidassa.
Harmillisesti hän on nyt ottanut uudelleen käyttöön uhkailut blogin lopetuksesta, jos ei tehdä juuri hänen mielensä mukaan. Eikö tuo ole huomionhakuisuutta, ennemmin kuin hiljaisuutta, rauhallisuutta ja hitautta hakevaa?
En puhuisi suunnanmuutoksesta, vaan perimmäisistä tunnoistani. Sanon olevani tyyntynyt ja onnellinen tässä suvantovaiheessa. Huomisesta en tiedä mitään.
VastaaPoistaJos tavoitteeni on määrä, olisin kai jo kirjoittanut vaikka Marja Tiurasta tai Vanhasen huonomuistisuudesta tai Henning Mankellin loistavista maahanmuuttoajatuksista - tosin ne olivat vasta aamuisessa Hesarissa, josta luin ne alleviivaten lyijykynällä ja tehden reunamerkintöjä.
Itsensä hukkaa suuriin keskusteluihin, vaikka hauskojakin ne ovat ja toki niistä nautin. En vaan tahdo kestää sitä itseni löytämistä valokeilassa, jossa en ole läsnä, mutta johon jonkun käsi minut määrää. Kunpa osattaisiin keskustella kiihkotta mutta tulisesti, sanoja lukien, tyhjiä aukkoja täyttämättä. Keskustelukulttuuri on oikeasti niin hallitsematonta ja huitelevaa, väljää ja irrationaalia, että huimaa.
Kirjailijoiden suhtautumisesta blogeihin en uskalla paljoa sanoa, mutta ainakin sen voin arvella, että usein raha ratkaisee, kun leipää meidän kaikkien täytyy syödä.
VastaaPoistaSuomessa bloggauksella ilmeisesti vain vaateblogeja tekevät tytöt tienaavat, ainakin siiderirahoja ja ilmaisia farkkuja.
Toisin kuin suurella kielialueella: "Yhdysvaltain työministeriön tilastojen mukaan maassa oli 2009 jo 452 000 päätoimista bloggaajaa." (wikipedia)
Kotomaassamme syitä blogin kirjoittamiseen on varmaankin enemmän kuin bloggaajia. Joskus blogien alkutaipaleella siihen ilmeisesti liittyi enemmän ihanteellisia näkemyksiä.
Nykyisin yleisimmän syyn täytyy olla blogipohjan (blogger!) oleminen äärettömän helppo ja ilmainen alusta. (=Perustanpa blogin, mitähän sinne laittaisin?)
Tilaisuus tekee blogistin.
Taidan olla päätoiminen bloggaaja, sillä kotosalla ollessani - useimmiten olen kotosalla - kone on pääsääntöisesti auki, vaikka tekisin jotakin muutakin. Televisio sitten taas ei ole auki, ellen katso sitä vähintään toisella silmällä.
VastaaPoistaNoita varhaisnuorten blogien aloittamisia on liikuttavan hauska katsoa. Kovalla puhinalla saadaan blogi perustetuksi. Sitten pannaan sen pihtipielet täyteen blogloving-nappulaa ja muuta härpäkettä, muutama iso muotikuva idoleista, ja postaukseen korkeintaan kaksi ihkua lausetta pienimmällä fontilla mikä masiinasta löytyy. Ja sitten odotellaan kuulemma kommmentteja ja kirjoitetaan kyllä vielä enemmän kun tulee mieleen jotain. Nyt ei tule.
Ilmeisesti jostain tilastosta otettu tieto amerkikkalaisten päätoimisten bloggaajien määrästä ei siten välttämättä kerro mitään.
VastaaPoistaOlettaa sopii, että ainakin joku sillä tienaakin: Perez Hilton &co.
"Tänäänki oli tylsä päivä ja sit lähettiin shoppaileen."
Ehkä noista teinityttöjen blogialoituksista jonkun tekijän taidot kehittyvät omankin luomiseen. Kaikessahan joutuu apinoimaan muita ennen omien näkemyksien kasvamista.
Oma lukunsa ovat poliitikkojen blogit, jotka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat järkyttävän huonoja.Mielestään fiksut tilaavat blogilleen ammattilaisilta raamit, mutta erehdyksessä eivät huomaa antaa myös sisällöntuottamista muille.
Toisaalta niitä on kiva selailla kategoriassa "tahaton huumori".
Itsestä mielenkiintoisten blogien määrästä on mahdoton sanoa mitään, kun määrän räjähtämisen myötä niitä ei pysty löytämään.
Blogilistalla on vilkaisuni mukaan jo 33 272 blogia!
VastaaPoistaKun itse hoksasin blogilistan olemassaolon joskus viisi vuotta sitten, blogeja oli mahtavat 4 000, ja blogiväki oli vähän kuin yhtä suurta perhettä. Muotiblogeja ei ollut, vaan naisten huippusuositut käsityöblogit muodostivat suosituimmille yksityisblogeille suurimman uhan luetuimmuudessa. Nythän nuo nuorten lenkosääristen tyttösten muotiblogit ovat tosiaan myös bisnes joillekuille, vaikka luulen, ettei muotiblogia pidetä ansaintamielessä, vaan muotiblogi on selkeästi oman persoonan ja habituksen esittelykanava. Suosiota tuo myös laajentunut lukijakunta: myös vanhemmatkin miehet katselevat mielellään vähäpukeisten tyttösten paljastavia ja seksahtaviakin kuvia.
Itselleni ei tule raha mieleen bloggaamisessa. Jotenkin tämä vain on vuorovaikutusta ja sitä oman persoonan monipuolista julkituomista sanallisin ja kuvallisin, siis esityksellisin keinoin. Blogi on joskus parempi paikka peilata itseään kuin reaalimaailma. Ja muutenkin eläminen netin kautta on lisääntynyt. Juuri eilen katsoin jonkin sarjakuvastripin, jossa todettiin, että nuoret eivät katso päivän säätä vilkaisemalla ikkunasta ulos, vaan netistä.
PS Julkkisblogeja ei jaksa edes vilkaista.. Ovat tosi huonoja, kuten poliittiset blogitkin. Moni poliitikko ei ymmärrä vuorovaikutuksen ideaa, vaan suodattaa vain propagandaa eetteriin kuvitellen, että sen lukee edes oma puolueväki. Terveisiä Lepsämään.
"... että nuoret eivät katso päivän säätä vilkaisemalla ikkunasta ulos, vaan netistä."
VastaaPoistaNiinhän me teemme: 8 astetta ja puolipilvistä näkyy olevan!
Minun bloggaamiseni perustelut löytyvät yksinomaan rahasta: reilussa puolessa vuodessa olen tienannut melkein yhdeksän euroa!
Odottelen vesikielellä kahdenkympin haamurajaa, jolloin postiluukku kolahtaa. Täytyy sitten laittaa veroilmoitukseenkin.
Tuo Parnasson linkkilista on ihan hyvä, mutta välillä sitä voisi päivittää, nytkin siellä on vääriä linkkejä.
VastaaPoistaKirjailijoista ainakin nuo reaalifantastikot pitävät blogeja, kirjoittavat kirjoittamisesta. Kirjoittamisen prosessi on kai aika samankaltainen kirjoittaa sitten mitä tahansa lajia.
Kirsti Ellilä kirjoittaa myös kivasti kirjailijan työstä.
Laitan tähän muutaman linkin. Voivat olla tuttujakin sinulle.
http://jpkoskinen.wordpress.com/
http://laajis.wordpress.com/
http://www.yrttimaa.net/Blogi/
http://pasiilmarijaaskelainen.wordpress.com/
http://kirstiellila.blogspot.com/
http://arviperttu.vuodatus.net/
http://anuh.wordpress.com/
Jaana,
VastaaPoistakiitos listasta! Tuttuja ovat kaikki muut paitsi kaksi alinta on vielä uusia hengen jättiläisiä, jollaisia tässä vähän provosoivasti kuulutin.
Oikeastaan minua ei kiinnosta kirjailijan muistiinpanot kirjoittamisesta ollenkaan, vaan hänen muistiinpanonsa elämästään, tunteista ja koetusta. Sellainen kiinnostaa, saisi itse ajatella ja katsoa.
Minä kävin vähän avittamassa rahapussiasi, Riku, kun tuo kympin raja on jo niin lähellä. Klikkailin sieltä sun täältä, että kyllä jotakin on nyt tulossa. Sitä sotilasajoneuvosafarin tilauslinkkiä en kyllä viitsinyt pasifistina klikata.
VastaaPoistaEnsiksi: säännöt kieltävät keinotekoisen vaikuttamisen klikkauksiin.
VastaaPoistaToiseksi: näen omana etunani, ettei kuitenkaan klikkailtaisi.
Kolmanneksi: Taidan kuitenkin kohta tiedustella van Vaarilta sitä letukkaa, jota joskus kaupitteli.
Nyt alkoi satamaan, internet kertoo vain pilvisyydestä.
Raahen googlemaps-miehelle tiedoksi, jos sattuu tätä lukemaan: Siirry sisätiloihin, muuten voi tuhkamunaisuus uhata, kun Islannista tulee terveisiä!
Älä huolestu, Riku, minä en maannut nappulan päällä, vaan klikkasin vain kerran, hyvin ystävällishenkisesti kutakin nappia. Eivät varmaan loukkaannu. Ihan uteliaanakin katsoin, mitä sieltä tuli. Mm. parinhakujuttu oli kiva, ja luulen, että juuri tuosta puljusta minunkin ystäväni nettideittinsä pokasi. Kansanedustaja Perkiön kotisivutkin olivat kauniit, tai siis edustaja oli kaunis.
VastaaPoistaMinua ihan harmittaa, kun ei yhtään tuhkaa sada taivaalta alas. Menee ikään kuin sivusuun koko luonnonvoimien spektaakkeli.
Noo, ne lienevät oikeasti vielä viiden kilometrin korkeudessa, pilvien yläpuolella.
VastaaPoistaRaahen mieskin voinee oikeasti mennä huoletta tuulettamaan.
Muuten olisin erilaisten säästötoimenpiteiden innoittamana, valmis suosittelemaan Suomen valtion poliittiselle johdolle Tupolev-merkkisten lentokoneiden hankintaa. Niitä taitaa olla edullisesti saatavilla.
Tupolevilla kuulemma voisi lentää näinäkin päivinä, ei mitään eroa!
Tarjahan voisi tehdä koelennon Puolan presidentin hautajaisiin. Jos se ei palaa, niin muillekin Tupolevit.
VastaaPoistaNo juu, keitäs me sitten haukuskeltaisiin ja keistä pilakirjoituksemme tehtäisiin? Onkohan kukaan poliitikko ollut koskaan tarpeeksi hyvä, ettei hänestä olisi vitsiä väännetty tai pilakuvaa vuollettu? Mannerheimkin on jo korsettiin puettu.
Niin vaikea kuin minun on tätä myöntää, kyllä sellaisiakin lienee, kovin vähän vain.Muutamasta niin luulen, ääneen en uskalla lausua, kun aivan varma ei kenestäkään voi olla.
VastaaPoistaTupolevit pitää hankkia ainakin seuraavalle presidenttikaudelle.
Nyt kun korkealla ilmassa on tuhkaa, pätenee se vanhan äidin lentäjäpojalleen antama neuvo: Muista sitten lentää hiljaa ja matalalla!
Vanha äiti keittää Einarin raappahousuja.. Tuli mieleen tämä Martti Innasen naivistinen taulu tuosta kommentistasi.
VastaaPoistaToivottavasti Einari selviää hengissä matalalennostaan kuusenlatvoja hipoen. Ei ainakaan putoa korkealta.
Blogin syvin olemus on mielenkiintoinen mietinnön aihe. Mikä se oikein on, onhan sitä pohdittukin. Muistaakseni kerran päädyttiin tulokseen, että se on kulmakapakan ikkunapöytä, jossa vakijengi kokoontuu maailmaa parantamaan.
VastaaPoistaMiksi toiset perustavat blogeja ja toiset eivät? Miksi minä esimerkiksi en tunne tarvetta perustaa omaa blogia?
Kuitenkin minussa(kin) on saarnaajan vikaa. Mutta ei tarpeeksi? Oikeassa elämässähän en paasaa suuna päänä, vaan istun yleensä kuuntelemassa.
Miten minusta tuntuu, Tapani, että täällä keskustelevat suuna päänä nimenomaan ne, jotka "oikeassa" elämässä eivät keskustele suuna päänä, vaan ovat mieluummin tarkkailijoita tai kuuntelijoita, havainnoijia? Hiljaisia hissukoita, joilla on isot karkelot pääkopassa?
VastaaPoistaMiten kirjailijan luokittelisi? Kai siihen kategoriaan kuuluu - jos haluaa itsensä sellaiseksi mieltää - kun on julkaissut kaksi kirjaa.
VastaaPoistaTörmäsin jonkin sekalaisen sinne tänne -hyppimisen kautta kirjailijan häiriöklinikkaan. Jessus mitä kirjojen kauppaamista ja hillitöntä valitusta siitä kun kirjat eivät myy tarpeeksi.
Jos haluaa väenvänkään elättää itsensä kirjoittamalla eivätkä kirjat oikein myy, kannattaa varmaan katsoa peiliin.
Aika moni keskinkertainen tai suorastaan surkea tavara jää kaupan hyllylle pyörimään kelpaamattomuuttaan. Miksei sama koskisi kirjojakin.
Kunpa joku kirjailija kirjoittaisi rohkeasti päiväkirjaansa.
VastaaPoistaJos on kerran kirjailija, on hyvä sanomaan, ja tällaisen hyvän sanojan kirjaama päivänkulku kaikessa yksinkertaisuudessaan on kiehtovaa lukemista ja jopa parempaa kirjallisuutta kuin sanataiteesta puhuminen. Kyllä siihen tuskanparahduksiakin mahtuu.
Mieleen tulevat vaikkapa Saarikosken kirjoittamat kuvaukset päivistään, kun hän taisteli viinanhimoaan vastaan. Tänään juotu vain pullo viiniä ja muutama olut. Olo tuntuu hyvältä.
Selvennän vielä sen, että siis noita kirjailijablogeja ja kirjallisuuden ammattilaisten blogeja kyllä on on paljonkin olemassa.
VastaaPoistaNiissä on kuitenkin siis se vika, että niissä puhutaan sanataiteesta ja arvioidaan muita kirjoittajia ja esitetään tulkintoja ja kritiikkejä ja mielipiteitä .
En halua siis puhetta kirjallisuudesta, vaan kirjallisuutta itseään, pientä arkista kirjailijan tai sanataitajan puhetta, joka lumoaa vaatimattomuudellaan ja yrittämättömyydellään.
Miksi hyvä kirjoittaja puhuisi sanataiteesta kun sitä voi kirjoittaa?
VastaaPoistaSama kuin miksi puhuisi elämästä kun sitä voi elää.
Saarikoskeen oli helppo samaistua, vaikka ei olisi koskaan ollut viinaan tai kirjoittamiseen päin kallellaan.
Ihminen, joka luotaa sisuksiaan paperille pakottomasti, löytää vastakaikua toisten sisuksista.
Mutta voi vaimoparkoja! :) Muistan Tuulaliina Variksen sanoneen jossakin tv-ohjelmassa kauan sitten, että toisaalta Pentti oli kuin äidin essuun takertuva lapsi.
Muistan Saarikosken rinnalla erään toisen suomalaisen, jonka ajatuksia oli erityisen nautinnollista lukea.
VastaaPoistaSe taisi olla Ihmisen ääni -sarjaa. Mika Waltari kertoi kirjan lopussa kirjailijaksi tulemisesta.
Juuri tämä puhe puheesta, metapuhe, puhe sanasta on se, mitä sanataitajat käyvät mutta jota en niinkään kaipaa. Tässä on myös syy, miksi yleensä ohitan kirjallisuudesta kirjoittamisen. Minusta on jotenkin kornia hajottaa sitä kudosta, joka kudottu on.
VastaaPoistaJa juuri tuo, Kuiske, kirjailijan ajatukset, niiden lukeminen on kuin armolahja lukijalle. Ei aina tarvita mielipiteitä, arvioita tai tulkintaa, kyllä lukijaan voi luottaa. Päiväkirjamuodossa on sekin hyvää ja virkistävää, että puhetta ei verhota kuviin eikä kirjailijalla ole turhia motiiveja sanoa mitään. Vain puhetta.
Kuoliaaksi analysoimista.
VastaaPoistaTilalle tulee kasa irrallisia ajatuksia ja sanoja; kuin luuranko, josta liha on kaluttu pois.
Kuivakasta.
Mitäs kohtia, Iines, alleviivasit Henning Mankellillta?
VastaaPoistaMinä taisin alleviivata eri kohtia.
Tjaah, tätä en voi vastustaa, joten tässä alleviivauksiani Mankellin lausumista, poimittuina järjestyksessä, mutta siis sieltä täältä:
VastaaPoista- Wallanderin hahmo syntyi, koska kirjailija halusi käsitellä muukalaisvihaa. Nyt Mankell tahtoo lyödä maahanmuuton myytit faktoilla palasiksi.
- Syksyn vaaleissa rasistinen ja äärioikeistolainen puolue Sverige-demokraterna (SD) kolkuttelee parlamentin portteja; ääniosuus paikallisvaaleissa 22 %. (Vrt. Kurt Wallanderin Ystad)
- "Jos minä olisin köyhä maputoalainen, ryöstäisin taatusti Henning Mankellin", sanoo Henning Mankell.
- Ruotsin oikeusministeriön mukaan maahanmuuttajat tekevät 2,5 kertaa keskiarvoa enemmän rikoksia. Mutta koko väestön köyhimmät tekevät viisi kertaa enemmän rikoksia.
- Tilastojen valossa matalapalkkaisuus ja huono koulutustaso ovatkin rikollisuudessa etnisyytttä keskeisempi tekijä. [Tässä ja edellisessä kappaleessa on paitsi alleviivaus, myös lyijykynällä piirretty huutomerkki sivussa.]
- Onko ääriainesten annettu kaapata poliittinen keskustelu maahanmuutosta? - - Väittely SD:n kanssa pitää käydä nyt, ennen kuin he ovat eduskunnassa.
- Monikulttuurista kehitystä vastustavien kanssa on keskusteltava rakentavasti ja nostettava esiin luvut ja todisteet. Olisi aika iskeä myytit palasiksi - faktoihin vedoten ja ilman rähinöitä.
- Se että emme vaadi maahanmuuttaneilta sellaisia kielellisiä valmiuksia, joilla yhteiskunnassa pärjätään, on todellista heitteillejättöä.
- Työperäisiä maahanmuuttajia ei saa sekoittaa pakolaisiin. Pakolaiseksi ei jouduta vapaaehtoisesti.
- Köyhyydestä pääsee eroon, jos poliittista tahtoa löytyy. Jos emme ryhdy kaventamaan rikkaan ja köyhän maailman välistä kuilua, ongelmat räjähtävät käsiimme.
- Maailman ongelmat eivät ratkea laittamalla rautaa rajalle.
Tämän vielä lisään:
VastaaPoista- Mankellin mielestä Suomen vastahankainen pakolaispolitiikka saattaa johtaa ongelmiin. Ei siksi, että meillä olisi liikaa maahanmuuttajia, vaan siksi, että heitä on ollut niin vähän. Taloustilanteen huonontuminen johtaa juuri tähän syntipukkiajatteluun, jota meillä näkyy.
Ihan vakuuttavaa retoriikkaa. Monessa kohtaa nyökkäilen.
VastaaPoistaMutta hieman minua arveluttaa artikkelista henkivä ja meilläkin yleistyvä tyyli alkaa kipata maahanmuutosta aiheutuvia ongelmia niiden niskaan, jotka koko ajan ovat näistä tulevista ongelmista varoitelleet.
Huomasitko siinä vieressä kommentti-osastolla olevan Per Wässtbergin jo 1998 esittämän huomion integroinnin epäonnistumisesta:
"Kun katsoo tänä päivänä esimerkiksi ruotsalaisia kouluja, huomaa heti, että turkkilaiset, jugoslaavit, iranilaiset, kurdit ja ruotsalaiset ovat omissa porukoisssaan ja puhuvat omia kieliään, eivätkä kommunikoi keskenään."
Ymmärtääkseni näin on myös Suomessa?
Mutta näetkö tuossa kommentissa mitään outoa?
Mihin unohtui Ruotsin suurin kansallinen vähemmistö, jonka määräksi luin juuri 700 000 ihmistä?
Tämä "unohdus" antaa aihetta monenlaisiin johtopäätöksiin. Ainakin kolmenlaisiin.
Tapani,
VastaaPoistaminä käsitän tuon Wässtbergin kommentin niin, että kun siinä ei mainita suomalaisia, niin heidän katsotaan integroituneen ruotsalaisiin hyvin ja oppineen ruotsin kielen. Ja niinhän on käynytkin. Suomalaisilla Ruotsiin menijöillä on hyvin monilla jo ennestään vahva ruotsin kielen pohjalla. Minäkin puhuin ruotsia kuin vettä vaan pelkästään loistavan ruotsin kielen kouluopetuksen ansiosta.
Mankell ei mielestäni kaada syytöksiä mihinkään suuntaan, hän puhuu hyvin kiihkottomasti. Huutavan uhon hän tahtoo pois, juuri niin kuin moni Suomessa aggressiivisen nettipöljyyden.
Unhoituksen aikaansaamat kolme johtopäätöstä:
VastaaPoistaa) suomalaiset ovat hyviä integroitumaan, kuten Iines mainitsikin
b) suomalaiset ovat löperöä väkeä vaatimaan oikeuksiaan ja ilman jatkuvaa valitusta mitään ei ikinä saakaan
c) parhaiten integroituvat samasta kulttuuripiiristä tulevat, kun taas hyvin kaukaisista tulevat eivät ehkä integroidu ikinä
Integroituminen tapahtuu mielestäni muista seikoista kuin etnisestä taustasta käsin.
VastaaPoistaMerkittävintä on kielen hallinta, koska kieli on pärjäämisen väline ja avain kanssakäymiseen valtaväestön kanssa. Sulautumista toiseen kansaan ei tapahdu ilman valtaväestön kielen osaamista.
Toinen seikka on tietenkin isäntämaan aulius vastaanottaa tulija eli hyväksyä tämän asema sosiaalisesti ja kulttuurisesti kaikkien kansalaisten kanssa tasa-arvoisesti, oli tulon syy pakolaisuus tai työperäisyys. Jokainen uusi kansalainen on luonnollisesti Suomen lakien alainen.
Jos nämä ovat kunnossa, sopeutumisprosessi käynnistyy. Jos jokin klikkaa, klikkaa sopeutuminenkin.
Suomella on tietysti Ruotsissa etulyöntiasema pitkän yhteisen historian vuoksi, mikä nopeuttaa sopeutumista. Yhtä hyvin suomalaiset ovat kuitenkiin sopeutuneet Amerikkaan tai muualle Eurooppaan, joskaan heitä ei ole näissä niin paljon kuin naapurimaassamme.
Huomautan vaan, että minä puhuin samasta kulttuuripiiristä ja sinä etnisestä taustasta.
VastaaPoistaEn finne igen. Ensimmäinen siirtolaispolvi ei osannut kieltä, mutta jo toinen ruotsalaistui täysin.
Alakoski kuvaa tätä prosessia.
Muista kulttuuripiireistä tulevilla ongelmat alkavat toisessa ja kolmannessa polvessa. Varför?
Darför att kulttuuri ratkaisee, ei etninen tausta.
Kyllä me samasta asiasta puhumme, Tapani, sillä etninen taustahan tarkoittaa samaan kulttuuripiiriin kuuluvaa ryhmää ihmisiä, kansaa, kansallisuutta. Eli jos puhun etnisestä taustasta, se on myös kulttuurista puhumista.
VastaaPoistaSe on selvää, että erilaisten ryhmien kohdatessa myös ryhmien erilaiset kulttuurit kohtaavat. On myös niin, että tulijamaalaisen kulttuuri on väistyvä kulttuuri, mutta ei katoava kulttuuri. Väistyvä siinä mielessä, että se on alisteinen esimerkisi isäntämaan lainsäädännölle, jos esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiin liittyvät tavat ovat ihmistä alistavia laissa määriteltyyn rikokseen asti.
Yhteentörmäyksiltä puolin ja toisin ei voi välttyä.
Hesari on antanut nyttemmin tilaa myös maahanmuuttajien itsensä kertomuksille tänne tulostaan, niiden syistä ja seurauksista, sopetumisyrityksistä jne. Niitä on ollut mielenkiintoista lukea.
VastaaPoistaTämän päivän mielipidepalstalla Harald Molan, kielenkääntäjä ja tietokirjailija, ei anna kovin mairittelevaa kuvaa omista kokemuksistaan Suomeen integroitumispyrkimyksistään vaikka osaa kieltämme hyvin ("Tulin unelmieni maahan ja petyin"). Hänen mukaansa kaikki yritykset saada työtä ja toimeentuloa tökkii sitten mitä inhottavimmalla tavalla.
Että ei se kielenosaaminen taida suomalaisessa yhteiskunnassa paljoa merkitä jos byrokratia ja ihmisten vittumaisuus on ainaisena muurina outoja kohdatessamme.
Henning Mankell mainitsi muuten haastattelussaan (josta aiemmin täälläkin puhetta) myös Ruotsista ja Suomesta amerikoihin aikoinaan muuttaneet ja jota kansainvaellusta ei lyhytmuistisuutemme vuoksi paljoa muistella. Tästä tuli sitten mieleeni, että niinpä nekin ensipolven maahanmuuttaja kansalaisemme aluksi jengiytyivät vain keskenään perustaen yhdistyksiä, kyliä ja kaupunkeja ennen kuin vasta kymmenien vuosien kuluttua alkoivat oikeasti sopeutua "maan tapoihin".
Samaa omiin porukoihin hakeutumistahan ne suomalaiset vähän aikaa sitten tekivät Ruotsiinkin muuttaessaan ja vasta nyt alkavat hajaantua kängeistään omille teilleen muun väestön sekaan.
Hei!
VastaaPoistaRunoilija Arto Lappi pitää myös blogia. Tosin en tiedä onko se oikeastaan blogi, sillä kirjoittaja ei kommentoi siellä kommentoijiaan. Uusi, ihana, runo vain ilmestyy sivulle viikoittain.
Anneli
"Minä on oikeastaan aika tarpeeton asemo, vaikka se on maailman keskus."
VastaaPoistaÄskeiseen vielä lisäisin, että ym ajatus on mielenkiintoinen ja kiehtova.
Anneli
Löysin Arto Lapin runoblogin Harakan paja, Anneli, kiitos vain vinkistä. Ja kiitos, kun huomasit tuon yhden ajatuksentynkäni.
VastaaPoistaEi vain löydy niitä päiväkirjamuotoisia kirjailijablogeja, joita tässä varsinaisesti hingun!
Maailmahan on täynnä runoja ja runoblogeja, pöytälaatikot pursuavat ja nyt ne runotuotteet on tuotu estradeille blogeihin ja omakustanteisiin. Nämä ovat arvokkaita hengenpurkauksia, mutta siis, missä ovat kirjailijoiden suodattamattomat ajatuspierut, pierublogit, joissa ei ole mitään hiottua tai sen kummemmin harkittua?
Käytän mieluummin kulttuuria kuin etnistä taustaa siksi, että jälkimmäinen johtaa harhaan - se saa aikaan typerää siunailua, että mikä niissä erinäköisissä ihmisissä pelottaa?
VastaaPoistaEi mikään.
On hyvä, että Hesarissa maahanmuuttajat saavat äänensä kuuluville. Huomaamme ainakin, että ääniä on monia ja erilaisia.
Huomaamme myös, että muistakin kulttuureista tulevat osaavat olla pikkumaisia narisijoita "naapurit eivät tervehdi" -valituksineen.
Se on täsmälleen yhtä fiksua kuin jos minä valittaisin, että arabikulttuuri on ihan perseestä, koska siellä kauppiaat basaareissa käyvät päälle kuin yleiset syyttäjät. Meillä Suomessa kun ihmistä kunnioitetaan ja suodaan oma rauha pälä pälä... Ei siis lainkaan fiksua.
Minäkin lähdin aikoinani suuressa muuttoaallossa Ruotsiin, mutta en ruotsalaisten veronmaksajien elätettäväksi. Siinä on yksi syy lyhyeen muistiin.
Tervetuloa Suomeen töihin!
Valto,
VastaaPoistakai se lopulta on niin kuin kuvaat. Täydempi integroituminen toiseen kansaan, uuteen kotimaahan menee yli sukupolvien, ei se tapahdu ennen kuin polvi vaihtuu ja nuori, uudessa maassa kasvanut polvi on kasvanut kiinni uuteen kulttuuriin.
Ennakkoluulot puolin ja toisin tarvitsevat kaikilta oppimista ja aikaa ennen kuin ne katoavat, me kotoperäiset tarvitsemme myös aikaa sopeutua erilaisuuteen ja siihen ajatukseen, että uusi kulttuuri ei uhkaa vanhaa, vaan ne voivat kasvaa limittäin.
Tapani,
VastaaPoistasanot, että tervetuloa Suomeen töihin, mutta et sano mitään siitä, että meillä akateemisen tutkinnon suorittanut ulkomaan elävä toimii bussikuskina, koska hänen tutkintoaan ei täällä noteerata. Kuvitella, monikin maahantulija on korkeammin koulutettu kuin keskiverto kepulainen! Silti hän ei saa töitä eikä hänen osaamiseensa luoteta.
Minä kun oon elänyt kaukana pakolaisuuvessa melekein koko iän, niin sanon vuan, että jos sinne teille tulloo paljon mustia miehiä niin ei kestä kauvoo kun koko moa on täönnä kaekellaesia oldusokia.
VastaaPoistaAjatelkeepas sitä!
Ja mihin työ, ukot, paatte sitten omat kantturanne?
Siitä kylttyyristä en ossoo sanoo mittää kun en oo sitä juonu.
Iines, minä jo kerran mainitsin Pano Rajalan päiväkirjan: http://www.saunalahti.fi/panu/huhti10.htm#uusin
VastaaPoistaKun kaipailit semmoista "hengenjättiläistä", joka kirjoittasi vain tavallisia tapahtumia, niin Rajala kirjoittaa mm näin arkipäiväisiä:
"Kiirastorstaina 2010
Kun aprillipäivä osuu tällaiseen kohtaan, ei nyt tehnyt mieli keksiä mitään pilaa edes Marjan kiusaksi. Sitä paitsi niitä on vaikea keksiä, siis kyllin hauskoja ja uskottavia.
Outoa on olla kotona Villa Viehätyksessä, missä ei enää kuulu kissan tassujen rapsutus, ei loikkaa kissa syliin kehräämään kun istun keinutuolissa katsomassa telkkaria, ei loju enää silmiä hivelevän rennoissa asennoissa sohvallamme. Tähän Marja lisää, että eipä haise enää kissan pissa eikä näy lammikoita nurkissa tai sängynpeitteellä. Totta on, että Sima-vanhuksen elämänhallinta alkoi jo siihen mittaan rapistua ja kulkukin vähän vaikeutua, että veimme sen nukutettavaksi sopivasti hiljaisella viikolla. Alma, joka kissan meille aikoinaan pentuna toi, muistutti Puolasta, että Sima olisi täyttänyt 19 nyt 5.5. tänä vuonna. Olihan siinä jo kunnon kissalla ikää ja elämää kylliksi. Kevyttä matkaa vain kissojen yläville hiirimaille."
Valto, Panu Rajalan blogia olen lukenutkin, erikoisesti nyt, kun olen odottanut Aila Meriluodon elämäkertaa. Ilmestyi jo, ja odotan saavani käsiini kesäkirjastosta.
VastaaPoistaHuomaan muuten, että minulla on Unio Mystica lukematta, Rajalan Waltari-kirja. Niin paljon jää lukematta, kun liikaa roikkuu netissä. Jotain pitäisi tehdä!
Mölymäen pakolainen, suomalainen veri onkin niin punakkaa ja kalpeaa, että tekee hyvää vain saada vähän sekoitusta. Eikös se kansojen sulautuminen juuri noin tapahdukin?
No, en sanonut mitään akateemisesta ulkomaalaisesta bussikuskina, koskapa minäkin olin aikoinani akateemisena ulkomaalaisena tarjoilijana, eikä kukaan sanonut yhtikäs mitään.
VastaaPoistaMutta sanopa sinä mielipiteesi nyt tästä Valton mainitsemasta Harald M:stä: eikö olekin kauheaa, ettei hän epäpätevänä opettajana saanut kuin lyhyitä sijaisuuksia!
Ja oli sentään ollut Suomessa jo useita kuukausia. Kyllä ulkomaalaisia sorretaan! Meillähän epäpätevät opettajat saavat vakipaikkoja tuosta vaan.
Ihan vakavasti puhuen: pitäisi aina hieman hillitä ennen kuin menee mukaan kaikkeen hysteesiseen siunailuun. Puolin ja toisin.
Mietin minäkin tuota Rajalan blogia, kun kirjailijoiden tavallisen elämän päiväkirjoja kaivattiin. En viitsinyt puhua mitään, kun muistan, että taannoin hänet leimattiin ikävällä leimalla.
VastaaPoistaMinusta Panu Rajala kirjoittaa blogissaan ihan mukavasti ilman sen suurempia "vastaisuuksia".
On eri asia tehdä hanttihommia nuorena ("elämä edessä, tukka takana") kuin aikuisena, perheellisenä, omassa maassaan jo pitkän uran tehneenä.
VastaaPoistaTuo Molanin vuoden mittainen pätkä Suomessa ei ole vielä kovin pitkä aika työllistymisen kannalta. Vuodessa ei vielä opi kieltäkään kovin hyvin.
Valitettavasti monella vuosi vaihtuu toiseksi ja kohta jo viideksi, suomenkieli sujuu mutta koulutusta vastaavaa työtä ei vaan irtoa.
Jokin osuus asiaan on varmasti sillä, että Suomessa on ollut niin lyhyen aikaa ja niin vähän ulkomaalaisia (jos jätetään länsinaapurilaiset laskuista) että heihin ei vielä osata suhtautua samoin kuin kantaväestöön.
Varsinkin jos ihonväri poikkeaa suomalaisesta.
Valitettavasti.
Delilah,
VastaaPoistaleimoista viis. Niistäkin voisi lukea, mutta eihän tuommoisista tuntemuksista juuri kirjoiteta - että miltä tuntuu saada leima. Vastataan korkeintaan omalla puolustuspuheenvuorolla.
Juuri luin Takkiraudankin blogista, miten inistä ei saa, vaikka kuka sanoisi netissä mitä. Inisijä on vellihousu, jota kukaan ei kunnioita. Pitää potkaista takaisin, niin sitten taas kunnioitetaan ja on hyvä bloggaaja.
En tunne Molanin tapausta - vuosi Suomessa ja ei niin mitään eteenpäinmenemistä? Uskon tämän kuitenkin melko helpostikin.
VastaaPoistaKieltä ei tosiaan vuodessa opita niin, että sillä pärjäisi itsenäisesti kaikissa tilanteissa. Kielikurssitushan on lähes olematonta, kuten tänäisestä Helsingin Sanomien kirjoituksesta ilmenee. Siinä muuan maahanmuuttajia kymmeniä vuosia kouluttanut opettaja sanoo, että hyvä kun pääsee yleensä kurssille vuoden odoteltuaan, jolloin kielen osaamisen taso on yleensä, hei, moi ja kiitos.
Hän penää kunnon alkuopetusta, esimerkiksi monistenippua, joka iskettäisiin tulijan käteen samantien. Siinä olisi sata tavallista suomalaista lausetta ja nettiviitteitä, joista saisi lisää tietoa sanoista ja kielestä. Tämän alkupotkupaketin opiskeltuaan varsinainen kieliopetus lähtisi kunnolla käyntiin, kun ihmisillä olisi pohjat ja vähän tietoa käsitteistä.
Koska moni tulee kulttuurista, jossa on käynyt koulua vain muutaman vuoden eikä ole lukenut koskaan yhtään kirjaa, on lukutaitokin heikko. Kielenopetuksen tulee siis lähteä oman äidinkielen vahvistamisesta.
Minusta opetuksessa voitaisiin hyödyntää paljolti alakoulun metodeja ja opetussisältöjä, jos tuloksia tahdotaan. Sanon tämän vakavasti, enkä aliarvioi aikuisia maahantulijoita - päinvastoin. Päteviä opettajiahan meillä on pilvin pimein työttöminä ja sijaistehtävissä, joten mitään ei puutu, kun heidätkin saataisiin alansa töihin.
Ymmärsin, että eilisessä Hesarissa kirjoittanut Harald Molan osasi suomea jo ennen tänne tuloaan, yliopistotasoisesti. Saatan olla väärässä, en jaksa tarkistaa.
VastaaPoistaVuosi ei tietenkään ole humanistille pitkä aika pätkätöissä tai työttömänä, mutta saahan sitä silti pettyä.
On se vähän absurdia, jos kaverille suomen osaamisesta on enemmän hyötyä Itävallassa kuin Suomessa.
Kivan näköinen helmilamppu. :)
VastaaPoistaHaraldilla oli lisäksi suomalainen tyttöystävä.
VastaaPoistaJoten ainakin hän osaa kohdella naista ihmisenä ja puhua kauniisti.
(No, tässähän oli kyse vain suomalaisesta byrokratiasta, ei tavallisen kansan rasismista. Vai?)
Tämä Molan on mielenkiintoinen tapaus, sillä hän ei suoraan kerro, mikä tutkinto hänellä on, ja mikä pätevyys.
VastaaPoistaNimittäin Suomessahan pätevyys ratkaisee akateemisen työpaikan saannin, ja meillä on työttömyyttä juuri humanistisella alalla. Esimerkiksi päteviä opettajia on työttömänä - puheet opettajapulasta eivät ole totta. Vain lastentarhanopettajan paikkoja on ympäri vuoden avoinna, runsaasti.
Molan sanoo opiskelleensa suomalais-ugrilaisia kieliä ja lisäksi ruotsia Itävallassa, vuosia. Hän on lisäksi kirjoittanut suomen sanaston, joka ilmestyy kesällä saksalaisessa oppikirjakustantamossa.
Suomessa ei kuitenkaan työnsaantiin suomalaisellekaan riitä se, että opiskelee tai on kirjoittanut jonkin kirjan, ellei sitä tutkintoa ole. Kenties Molanilla hyvinkin on, mutta kirjoituksessa on tittelinä vain kääntäjä ja tietokirjailija - nimikkeitä, jotka eivät takaa syntysuomalaisellekaan töitä.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä epäillä Molanin suullisen kieltitaidon osaamista. Jos hän sanoo osaavansa suomea, hän todennäköisesti osaa. Voihan kielen opiskella melko korkealle tasollekin yliopistollisestikin, kirjoista.
En siis välttämättä ihmettele erikoisesti sitä seikkaa, että akateemiselle kääntäjä-tietokirjailijalle ei löydy töitä, mutta sitä ihmettelen, ettei hänelle myönetty verokorttia valmiiksi, vaikkei töitä vielä ollut. Näin ollen hän ei saanut sosiaaliturvatunnusta eikä Kelan korttia, eikä paljon muutakaan, eikä lopulta ole voinut ottaa vastaan mitään töitä. Hän ei ollut kukaan Suomessa, häntä ei ollut olemassa. ja tällaista ei saisi tapahtua.
Jotenkin jäi sellainen tuntu, että Molan oli liian yritteliäs ja itsenäinen, kun haki oma-aloitteisesti töitä. Jos hän olisi ollut turvapaikanhakija, hän kieltämättä olisi saanut itselleen edes minimitoimeentulon ja tarvittavat henkilöpaperit. Nyt hän on elänyt tyttöystävänsä tuloilla, ja yhdessä he ovat muuttamassa takaisin Itavaltaan, koska ei ole tervetullut Suomeen.
Tiina,
VastaaPoistalamppu onkin oikea helmi! Minulla on muitakin vanhoja helmilamppuja ja pikkuisia jugendpöytävalaisimia ja jalkalamppu, sillä en pidä moderneista lampuista.
Nyt kun katson kaikki lamppuni läpi, huomaan, ettei minulla ole ainuttakaan uutta lamppua. Kaikki ovat antiikkipuljuista ja huutokaupoista hankittuja.
Olen sijoittanut lamput aina huoneen nurkaan, eri puolille huonetta, sillä pidän siitä, että nurkista hohtaa lämmin valo.
Hetkinen!
VastaaPoistaLuin uudelleen nyt tuon Molanin jutun, ja hän sanookin tekevänsä parhaillaan väitöskirjaa kotimaansa yliopistoon, ts. hän olisi silloin maisteri - lisensiaattitasoa koulutukseltaan.
Että tämmöinen mies ei meillä saanut verokorttia. Eikä sosiaalitunnuksia. Eikä töitä.
Tuo Molanin tapaus - josta tiedän vain näiden kommenttien verran - on karua kertomaa siitä miten Suomella menee edelleen liian hyvin.
VastaaPoistaKun on varaa jättää tuollainen ammattitaito ja omatoimisuus & yritteliäisyys käyttämättä. Eipä siinä jää juuri muuta mahdollisuutta kuin karistaa Suomen pölyt jaloistaan.
"Että tämmöinen mies ei meillä saanut verokorttia. Eikä sosiaalitunnuksia. Eikä töitä."
VastaaPoistaAlamme lähestyä asian ydintä.
Tästä syystä minäkin olen rohjennut julkisesti ja leimaamisen uhalla kritisoida suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa.
Siinä ei ole päätä eikä häntää.
Kyllä minäkin uskallan sanoa ja arvostella maahanmuuttoon liittyvää asiaa silloin kun on aihetta. Tällaisia asioita vaan ei pidä käyttää sitten taas lyömäaseena mihinkään suuntaan.
VastaaPoistaMolan on ilmeisesti juuttunut kaikkiin mahdollisiin byrokratian esteisiin, mihin vaan voi. Kun ei saa verokorttia, ei voi ottaa vastaan työtä, ja työtä ei voi saada, kun ei ole verokorttia.
Mutta mikä oli se syy, jonka takia Molania siis ei hyväksytty Suomen kansalaiseksi, kun hän mielestäni hakeutui töihin, ei tukien varaan? Tässä yhtälössä on nyt jokin kohta, jota en ymmärrä.
Kansalaisuutta ei saa kuin vuosien jälkeen - ellei mene naimisiin suomalaisen kanssa - eikä tarvitsekaan saada; oleskeluluvan myötä saa työluvan.
VastaaPoistaJos em. mies on EU-kansalainen, hän ei tarvitse oleskelulupaa; tiedä sitten miten nuo sosturvatunnus- ja verokorttiasiat menevät EU-kansalaisten suhteen.
Järjestelmä tökkii pahasti, kun byrokratia estää elannon hankkimisen. Eikö harmaa talous kuki tarpeeksi muutenkin?
Luin Harald Mulanin kirjoituksen ja jäin miettimään, kuinka passissa ei ole itävaltalaisessa sosiaaliturvatunnusta? Paperinen ajokorttikaan ei kuulemma kelpaa henkilöllisyyttä todistamaan. Jotain kummallista täytyy olla takana.
VastaaPoistaTai olisiko niin, kuten Suomessa nykyään on syntyperäisillä kansalaisillakin; koulutus ei takaa töitä. Koulutusta vastaaviin töihin saattaa olla ansiokkaampia hakijoita, ja jos on liian korkeasti koulutettu, ei kelpaa vaatimattomampiin hommiin.
Ilman verokorttia ei voi virallisesti edes hakea töitä! Ei koulutusta vastaavaa tai mitä tahansa millä maksaa elantonsa.
VastaaPoistaSiis Molan on EU-kansalainen, ja hänellä on itävaltalainen passi, jossa ei ole sosiaaliturvatunnusta. Hänellä on myös paperinen ajokortti, jota ei Suomessa ole hyväksytty, koska se on paperinen.
VastaaPoistaNämä ovat Molanin omia sanoja hänen kirjoituksestaan.
Delilahin lailla en ymmärrä, miten eurooppalaisessa (itävaltalainen) passissa ei ole sosiaaliturvatunnusta. Eikö se ole aina passissa? Juuri tämä kohta on se, josta tahtoisin tietää lisää.
Tämän aamun Hesarissa oli erään kääntäjän vastaus Molanille, ja hän totesi, ettei Suomessa ole käännöstöitä niin vaan tarjolla. Hän oli myös kiinnostunut Molanin kirjoituksen tarkemmista yksityiskohdista minun laillani, mm. siitä mitä työtä Molan oikein haki.
Kuiske,
VastaaPoistanoin Molan juuri sanoo, ettei saanut verokorttia, koska ei ollut vakituista työtä, eikä saanut töitä, kun ei ollut verokorttia. Hänelle oli suositeltu lähdeverokorttia, jolla veroprosentti olisi ollut noin 40 prosenttia.
Kuvittelisi, että kaikissa EU-maissa vaaditaan samoilla tiedoilla oleva passi, eli että sosiaaliturvatunnus ilman muuta niissä olisi.
VastaaPoistaJospa Mulanin vaikeudet johtuvat osaltaan siitä, että asiakirjoissa on puutoksia, eikä henkilöllisyyden sataprosenttinen varmistaminen ole ollut mahdollista.
(Kotimies häiritsi äsken kirjoittamistani huutelemalla kahville. Tuli pieni vipa sanajärjestykseen.)
Delilah,
VastaaPoistataidat olla oikeassa.
Asiakirjapuutokset ovat tietenkin oma lukunsa, ja on mahdollista, että puutokset johtuvat ikävistä byrokraattisista yhteenkasautumista. On ketjureaktio, jossa yksi puutos johtaa toiseen.
Minusta tuo ketju pitäisi kartoittaa sen varalle, ettei ihmisoikeuksissa ole tapahtunut vääryyksiä. Suomihan on viime vuosina saanut epämääräistä kunniaa ihmisoikeuksien polkemisessa.
Onko teistä 40 % jotenkin kauhea veroprosentti - paljon isompi kuin kukaan suomalainen Molanin mukaan muka maksaa?
VastaaPoistaJos hänen kaikki faktansa ovat samaa tasoa, niin... Luultavasti hän on vain sanaseppo, joka värittää tarinaa saadakseen siihen hieman dramatiikkaa.
Hän ei ehkä tajua, että myös meidän suomalaisten on ihan yhtä vaikeaa saada töitä. Ei niitä todellakaan tulla tarjoamaan. Kesätöitäkin saa vain korruptiolla (=suhteilla).
Jotenkin minua ottaa koko ukko päähän... Asuu mukavasti suomalaisen tyttöystävän luona, ostaa kaupasta ruokaa yli 50 eurolla ja valittaa sitäkin.
Nimenomaan tuo ruokaostosvalitus viimeistään vetää maton koko stoorin alta. Eikö aikuisella tohtorismiehellä ole muuta valitettavaa, kysyn vaan saatana?
Niin, siis se, mitä minä mietin, on se, että Molanilla ja hänen tyttöystävällään ei kyllä ole ehkä tietoa Suomen todellisesta työtilanteesta nimenomaan tällaisten akateemisten kääntäjien/opettajien kohdalla. Molan tuntui valittavan sitäkin, ettei saanut lyhyitä sijaisuuksia kummempia opettajan töitä, kun vaadittiin tutkinto pidempiin sijaisuuksiinkin. Noh, olen ennenkin kirjoittanut, että minun tyttärelläni on se vaadittu tutkinto + erinomaisesti suoritetut kasvatustieteen opinnot päälle, ja silti hänelläkin on vain lyhyt sijaisuus kesäkuun alkuun asti, eikä uudesta tietoa. Hän ei kuitenkaan valita minnekään päin, vaan tekee reippaasti open hommien ohella hanttiduunia, ja osti juuri itselleen pienen oman asumisoikeusasunnonkin.
VastaaPoistaLauantain Hesarissa kirjoittaa nimimerkki "Muiden puolesta" kokemuksistaan maahanmuuttajana Suomessa. Hänellä perskohtaista tuntumaa aiheeseen riittää yli 20 vuoden ajalta, eikä paljon poikkea Molanin lyhyemmältä aikaa keräämään tuntumaan.
VastaaPoistaTässä voisi ironisesti töksäistä, että ehkä parempi onkin, että täällä näytetään heti millaisia olemme byrokratian rattainemme niin ei kymmeniksi vuosiksi tarvitse katkeruutta jäädä tänne keräämään.
Toisaalta saman kirjoituksen alla Julia Vasetskajalla on ollut heti alkuunsa myönteinen tuntuma maahanmuuttoon koska hän, ilmeisen positiivisena itsenään on loihtinut suorastaan loistavan elämän Helsingissä omistusasuntoineen päivineen.
Ääriesimerkkejä siis löytyy, jopa saman päivän lehdessä julkaistuina. Koko totuuttahan lyhyet kertomukset eivät kuitenkaan koskaan kerro.
Maahanmuuttajien kokemuksista lukiessamme pitäisi kyetä ajattelemaan kutakin esilletulijaa yksilönä kohtalotovereineen siinä ruudussa johon hän täällä putoaa ja ehkä vähän yrittää ymmärtää sitäkin ruutua, josta hän odotuksineen tänne lähtee.
Molanillahan ei ole mitään hätää tässä maailmassa, eikä varsinaisesti enää nimimerkillä "Muiden puolesta"-kaan. Mutta paljon on niitä, joilla hätä jo yksinkertaisten asioiden hoitamisessa jossakin virastossa on aivan kammottava koetinkivi. Olen ollut tällaisissa tapauksissa mukana ja suuri on ollut helpotus, kun asia on saatu hoidettu ja kenties ehkä opittukin jotain sillä reissulla.
Yksinkertaisin asia, joka marketissa sattui kohdalleni ehkä noin viikko sitten, kun pariskunta, mustia kuin yö, yrittivät ymmärtää, kuinka kauppakärryjen kolikkolukko toimii, tai ylipäätään, että miksi sellaisia on ja kun ei heillä ollut kolikoitakaan. Elekielellä neuvoin heidät neuvontatiskille josta pyysin ilmaisen muovisen pantin ja näytin kuinka kärry toimii. Hymy, joka pariskunnan äsken niin hämmentyneille kasvoille levisi oli vastustamattoman helpottunut ja iloinen, että olisi tehnyt mieleni ottaa kuva, mutta en ilennyt kuitenkaan.
Kerta vielä Molanista:
VastaaPoistaNimenomaanhan Haraldia ei ole Suomessa syrjitty, vaan kohdeltu tasan tarkkaan samoin kuin meitä suomalaisiakin.
Eli töitä ei tipu koulutuksesta huolimatta, jäykkä byrokratia kyykyttää, rahat ei riitä ja kaikki vituttaa.
Tervetuloa Suomeen!
Täytyypä minunkin parantaa imagoani kunnon kansalaisena:
VastaaPoistaAamulla työmatkalla näin kadulla eksyneen näköisen miekkosen, ulkonäöstä päätellen ei ihan lähiseuduilta. Pysähdyin.
Hän selitti etsivänsä osoitetta, jonka tiesin sijaitsevan toisessa kaupunginosassa. Opastin hänet oikeaan bussiin, kerroin monesko pysäkki ja löin tasarahan bussikuskin kouraan.
Tähän meni viisi minuuttia, enkä olisi enää muuten muistanut koko tapausta, mutta tuli ostoskärryistä mieleen.
Mutta minähän en olekaan tyly ja kiireinen hesalainen, vaan tyly ja kiireinen kainuulainen...
Kiire ja kiire. Kiire on korvien välissä, Tapani. Mutta siis, kiltisti tehty, eikä kyllä yllätä minua millään tavoin, sillä pidän sinua lämminsydämisenä ja avuliaana, vaikka oletkin välillä suustasi aikas luja, paha et koskaan. Valton tiesin jo ennestään antavan paidankin päältään jos joku ilman on.
VastaaPoistaSe juuri tässä hassua onkin, että ihmiset ovat kauhean hyviä ja humaaneja kaikki, vaikka keskusteluissa kirveet ja säilät saattavat huiskia tulisestikin. Japekin on kaunosielu, kun kuvailee herkkiä pikku lintusia ja puistonpenkkejä. Ja kuitenkin ollaan sitten toisaalla lähes hirttämässä mustaa miestä munista. Voi pojat.
Tapanin tarinasta tuli ihan hyvä mieli.
VastaaPoistaPoikkesin tänään kirpputorilla ja tein ostoksen. Ostin kotimaisen kirjailijan viime vuonna ilmestyneen, kovakantisen,uuden veroisen romaanin kahdella (2) eurolla!
VastaaPoistaKysymys kuuluu; miten on mahdollista, että suomalainen kirjallisuus voi maksaa niin vähän, kun samaan aikaan kirpputorit ovat pullollaan kuluvana vuonna ilmestyneitä vähintään kertaan selailtuja aikakauslehtiä jopa kalliimpaan hintaan? Miten voi kirjallisuuden arvostaminen olla noin alhaalla?
Täällä on muuan iso halpamarket, jossa on ihmeellisen hyvä kirjojen alemyynti koko vuoden, merkkikirjoja muutamalla eurolla! Varsinainen oma löytöni oli Ted Hughesin Syntymäpäiväkirjeitä -runoteos, jossa hän valotti suhdettaan Sylvia Plathiin. Hinta oli muistaakseni 5 euroa (ellei sitten ollut 3 euroa). Myös Mirkka Rekolan runokirjan sain sieltä nelisen vuotta sitten kolmella eurolla, ja mm. Pirkko Saision kirjoja näkyy kokoelmissa viidellä eurolla. Kirja ei tosiaan ole kallis.
VastaaPoistaItse odottelen jo hieman kirjojen elektronista lukulaitetta. Haluan ostaa sellaisen, vaikka tykkäänkin lehteillä kirjoja enkä niistä toki luovu. Mutta ajatella, että yhteen lukulaitteeseen voi ladata vaikka 23 000 teosta - luin jostain. Olisi siinä kirjasto aina mukana.
Kaipa tuo oma nettikirjasto joissain tapauksissa hyväkin voisi olla, mutta mieluiten minäkin luen kirjat kirjoina. Jo pelkästään niiden etsiminen kirjaston hyllyistä, hipelöiminen antikvariaateissa ja kirjakaupoissa on mukavaa.
VastaaPoistaLöytämänsä tärppikirjan kanssa voi istahtaa fiiliksen mukaan vaikka puiston penkille tai mökin verannalle, tai lötköttää omassa sängyssä ja lukaista kuin unilääkkeeksi muutaman luvun. Teepä sama tietokoneen kanssa. Vähintäänkin väsyvät silmät tai niska, tai koko aparaatti tipahtaa hyppysistäsi ja tekee lakon juuri silloin, kun olet mehevämmässä kohdassa.
Vaikka perittäisiin pieni kirjastonkäyttömaksu, maksaisin sen mielelläni, jos vaihtoehtona olisi tuijottaa näyttöruutua kotona.
Eläköön OIKEAT kirjat!
Kirjan lukulaite on pieni, vain kirjan kokoinen, joten sen kanssa voi mennä jopa vuoteeseen.
VastaaPoistaMinusta olisi kyllä kätevää kantaa kirjastoa repussaan tai käsilaukussaan.
Toisaalta on kyllä niin, että luen mieluummin paperihesaria kuin nettihesaria, joten kirjan kanssa voi käydä samoin. Laitteen kuitenkin hankin heti, kun niitä jossain myydään, kohtuuhintaan.
Pelottaa, että sellaiset keitaat, joita kirjastot ovat, tulevat vähenemään ja kenties joskus katoamaan säästösyistä, jos tuollaiset aparaatit yleistyvät.
VastaaPoistaKirjastohan on paitsi kirjojen lainauspaikka paljon muutakin. Sen katon alla ihmiset kokoontuvat runoiltoihin ja kirjallisuustapahtumiin. Pikku ihmisille pidetään kirjastossa satutunteja ja nukketeattereiesityksiä. Siellä kokoontuu kansalais- ja työväenopistorynmiä. Onpa kirjastoja, joissa voi tavata ystäviä kahvi- tai teekupposen äärellä, ja tutustua vaihtuviin taidenäyttelyihin.
Kirjasto minun kotini,
VastaaPoistalainaus minun lajini,
lukulamppu tuttavani,
ystäväni sana sanomaton;
jäivät mulle, muut kun jätti,
pelastivat, muut kun petti,
auttivat tuuliajolta,
vaipumasta varjelivat.
Ottoa, vatun hyvää runoniekkaa, taivutellakseni.
Anna Kontulan haastattelusta tuoreesta Me naiset -lehdestä.
VastaaPoistaAnnan mielestä suomalaiset toimittajat voisivat ottaa oppia ranskalaisista:
"Kun suomalainen haluaa tunnollisesti selvittää, kuka pani ja ketä ja käytettiinkö kumia, ranskalainen ajattelee: ketä kiinnostaa!"
Minäkin pidän kirjoista, kääntyvistä sivuista. Lähipäivinä olen lukenut kaksi, Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen ja Seija Vilenin Mangopuun alla.
Ensin mainittu oli vaikuttava kuvaus - fiktiota - nuoren naisen liukumisesta kuolemaan. Jälkimmäinen suomalaisen naisen kokemuksia uskonnollisessa lahkossa. (Rasittavasti kirjoitettu, kielellä kikkailua.)
Mutta kuiskeeni kuun - onko minun siis ymmärrettävä asia niin, että sen Ranskan presidentin, maahanmuuttajan poika muuten, ja hänen ex. ja nyk. vaimonsa seikkailut kiinnostavat vain meitä suomalaisia, ei lainkaan ranskalaisia?
VastaaPoistaRanskassa ei siis tiedetä koko kohusta mitään? Voi meitä suomalaisia...
Niin Anna K. antaa ymmärtää!
VastaaPoistaYmmärsiköhän antaa? :)
Hänellä muuten hermo pitää kiitettävästi - naistenlehden haastattelussa hän pudotteli yhtä ja toista vaan ei piruuttaankaan siitä yhdestä ajankohtaisaiheesta.
Yksityiselämä on yksityiselämää!
Anna K on kyllä loistopakkaus. Ei vilauta lehdistölle milliäkään. Paskat se muille kuuluu, ja siinä olen samaa mieltä. En muutenkaan tykkää saada vieraasta hävystä kasvoilleni - on vastenmielistä, kun nainen levittää. Sama toki miehestä.
VastaaPoistaLisään tähän tarkennuksena Molanista, että hän sanoo tänäisessä Hesarissa hakeneensa kyllä kaiken alan töitä, myös myyjän, muttei saanut mitään.
VastaaPoistaHän on myös ilmeisesti saanut runsaasti palautetta ja lukenut myös blogeja, ja hän mainitsee osan blogikirjoittelusta olleen hyvinkin rasistista. Toivottavasti hän ei tarkoita nyt Iineksen blogia, sillä ei kai tässä ole rasistista herjaa. Päinvastoin, olen koettanut kaivaa poissulkemisen periaatteella kaiken tiedon, minkä vain saan, koska Molanin tapauksessa haiskahtaa myös ihmisoikeuksien loukkaus, jossa lajissa Suomella on epämääräisiä meriittejä aivan liikaa.
Kuinka suomalainen voi olla rasisti itävaltalaisen suhteen?
VastaaPoistaEmmekö me ole samaa rotua (jos sellaista nyt edes on), paitsi että itavaltalaiset ovat arjalaisempia?
Kummassa maassa se muukalaisvihamielinen puolue olikaan vallassa? Haidar pääführerinään? Ja kummat ne olivatkaan intomielisiä natseja aikoinaan?
Mutta leikki sikseen - ei ole vaikea uskoa, että Molanin valitus on saanut monen näkemään punaista. On tässä maassa oikeitakin ongelmia.
Tässä on Haraldimme.
VastaaPoistaArvelin häntä vanhemmaksi.
Harald väittää uudessa kirjoituksessaan, että ulkomaalaisia kohdellaan Suomessa huonommin kuin alkuasukkaita.
VastaaPoistaToisenlaisiakin kokemuksia on.
Ex vihreä ex kansanedustaja Hannele Luukkainen kertoo blogissaan näistä erilaisista tapauksista.
Muun muassa sellaisen, että suomalainen eläkäläismummo joutui miettimään luopuako maidosta vai leivästä, kun ostosten yhteissumma oli 11 euroa ja rahaa vain kymppi. Hänen takanaan afrikkalaispariskunta lappasi hihnalle ruokaa kukkurakaupalla - ja maksoi sosiaalitoimen maksusitoumuksella.
Myös kaupungin vuokra-asuntojonoissa kuulemma maahanmuuttajat menevät aina alkuasukkaiden ohi.
Luukkainen väittää tapauksia tosiksi. Näistä sossun maksulapuistahan ei ole julkisuudessa puhuttu, vaikka "kaikki tietävät" että sellaisia jaellaan pilvin pimein. Mikähän lie totuus?
Onkohan kyseessä samanlainen maan tapa, jota todistamme vaalirahoitusjupakassa: vain se kerrotaan mistä jäädään rysän päältä kiinni?
Mielenkiintoista muuten seurata, kun takit nyt kääntyvät työväenpuolueessa niin että viuhke käy. Ei sekään hyvää kuvaa anna päättäjistä.
Pysyisivät nyt sillä rasisminvastaisella kannallaan vankasti ja rehdisti - ja antaisivat meidän väärinajattelijoiden räyhätä ja mölistä kunnes väsyisimme ja näkisimme, että olimmekin väärässä: maahanmuutto olikin iloinen asia, monikulttuuri kokoistaa, naisten oikeudet paranivat ja hyvinvointi kasvoi kaikilla!
Mutta ei. Eivät he kai epäile omia väittämiään?
Eero Heinäluoma on ryhtynyt populismin tielle koettamalla vallata osaa perussuomalaisten kakusta. Timo Soini ei radiouutisten mukaan ole huolestunut, eikä usko äänten menetykseen.
VastaaPoistaTätähän Urpilaisenkin "maassa maan tavalla"-lausunto jo antoikin odottaa.
Mielenkiintoiset tulevat seuraavat vaalit olemaan. Takkia on käännetty ja sanoja on syöty, puolueessa jos toisessa. Ja kun monesti ainoa, mitä kansalainen ja äänestäjä haluaa, on rehellisyys ja luotettavuus.